LASTENKOTI OSANA ELÄMÄNTARINAA Tuija Eronen, YTT Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tay Seinäjoki 3.2.2015
Esityksen rakenne sijaishuollon paikka lastensuojelussa institutionaalisen ja henkilökohtaisen rajalla Se oli tavallaan niinku koti Kerrottavuuden ulottuvuuksia Kolme tarinaa äidistä
Sijaishuollon paikka lastensuojelussa sijaishuolto esitetään usein laatikkona jatkumossa alkuarviointi > avohuollon palvelut > huostaanotto> sijaishuolto > jälkihuolto sijaishuolto on sekä kestoltaan että intensiteetiltään erilaista kuin muut lastensuojeluprosessin palikat institutionaalinen puuttuminen, jolla jäsennetään ja säädellään sekä lapsen että vanhempien henkilökohtaista elämää luodaan ja avataan/kavennetaan elämän mahdollisuuksia sijaishuollosta tulisi tietää enemmän
SE OLI TAVALLAAN NIIKU KOTI Lastenkoti dokumentoituna, muisteltuna ja kerrottuna
Tutkimusprosessi Yhdessä tutkiminen ja sen ulottuvuudet Tuija 43v, Katja 21v, Kati 19v Mitä erilaiset dokumentit kertovat lastenkodista ja lapsuudesta siellä? 6 tapaamiskertaa
Eletty, muistettu, kerrottu elämäkerrallisen tutkimuksen peruskysymykset elämän virtaa ei voi kertoa sellaisenaan onko ihminen olemassa ilman tarinaa? kertominen on sidoksissa kulttuuriin totuus, mikroskooppi vs. kaleidoskooppi
Elämän dokumentointi kulttuurin monin tavoin sääntelemää elämme elämäkerrallisessa dokumenttien täyteisessä yhteiskunnassa, jossa on rinnakkain sekä uusia että vanhoja kerronnan muotoja ja erilaisia yleisöjä institutionaalinen viranomaisdokumentointi vs. henkilökohtainen
Lastenkodille ominainen dokumentointi sekoitus viranomaisdokumentointia ja perheelämän dokumentointia yhteenvedot päivittäisrapsa valokuvat videot
Keskustelussa syntyvä tieto tilannesidonnaista, mosaiikkimaista tunnetietoa ymmärryksen etsintää ihmissuhdetietoa, jossa dokumentit kertovat tarinoiden henkilöistä, kertojista ja suhteesta heihin eletystä elämästä tai lastenkodista ei voi kertoa kertomatta muista ihmisistä
Yhteenvedot eli koko elämä neljällä sivulla Tuija: -- Hänen tilanteensa huomioon ottaen se voi olla hyvinkin paras tarjolla oleva vaihtoehto. Kati asuu lastenkodissa ihan mielellään. Mieluummin hän sanoi asuvansa kotona, mutta koska isä on kuollut lastenkotikin on ihan hyvä paikka. Katja: Lastenkotikin on ihan hyvä paikka Tuija:..niin..mut no mut jos olet siis sanonut näin? Kati: mmm Tuija: et mieluummin asuisit kotona, mut koska isä on kuollut, ni lastenkotiki on ihan hyvä paikka. Kati: mmm. Tuija:.. ni tässähän todetaan et sitä vaihtoehtoa ei enää ole, jolloin lastenkotikin on parempi paikka kun siis mikä? Kati: niin mikä
Valokuvat eli itselle merkittävät ihmiset ja tapahtumat Katja: Tohon on äiti kirjottanu. Se kirjotti aina hirveesti valokuvien taakse. Oon mäkin kirjottanu aina jotain. Tuija: mmmm Katja: Se on ihan hyvä, ku sit tietää ketä niissä on. Tuija: Marjatta-äiti. Katja: Niin, ku kirjottaa itestäänkin kaikki tiedot. Tuija: Tässä sanotaan, et Tässä kuvassa on Heikki 7v. ja Katja 1v. ja Pertti-isä ja Marjatta-äiti.
Tilannekuvia ja tuokioita retkiltä Tuija: Nää on söpöjä. (kuva autoon nukahtaneesta Timopojasta) Katja: Niin. Tuija: Shewits-patukka. Kati: nauraa Katja: Tiukasti kourassa. Tuija: niin tiukasti kourassa. Muut on varmaan syöny jo omansa.
jatkuu Tuija: Sä oot kirjottanu marginaaliin et Lastenkodin normaali elämää. Katja: Joo niin oon. Tuija: Mut kylhän tää valokuvis näyttää ihan normaalilta. Katja: Niin kyl tää näyttää. Tuija: Eiks näytä. Katja: Ku kattoo eikä tiedä niin näyttäis. Tuija: Näishän ihmiset on semmosia ku ne valokuvissa on. Pikkusen vaivautuneita tai näyttää kieltä tai vähän poseeraa tai on vähän enemmän yllätetty.
Videot eli villit ja meluisat lapset retkellä Katja: Mä aattelen et ainoo siin ois toi kielenkäyttö, et jos joku vanhempi näkis, et mitä siel on lastenkodis. Et retuutetaan pienempiä ja huudetaan et saatanan paska-aivo. Niin se vois olla. Et antaaks se nyt kasvatuksesta oikeen hyvän kuvan? Et kaikki huutaa. Mut ei siel kukaan itkeny. Tuija: Niin ei siel kukaan itkeny. Eikä siel aikuisetkaan näyttäny voivan kovin huonosti. Katja: Niin ei siin aikuisetkaan hermostunu. Tuija: No ei et ne aikuiset ketkä siel on ollut paikalla niin ne näytti ihan lepposilta. Katja: Eihän se todellisuus kumminkaan ihan tollasta ollu mut retkillä oli aina vähän tollasta. Tai sattuhan sitä semmosia päiviä et oli tollasta ihan oikeesti, mut kun oli kouluajat ja kaikki, niin eihän se sillon.
Lastenkodista kertominen Katja: Mut kyl usein mieluummin kertoo siinä vaiheessa, ku on jo tutustunu niihin ihmisiin hyvin, et ne ei ota mitään ennakkoasennetta. Et ne jo tuntee mut ja sit ne vaan tietää sen myöhemmin. Kati: Just niin. Tuija: Et jos aattelee niinku tämmöst asiaa et pitäs sanoa Minä olen lastenkotilapsi ni se ei oo semmonen asia, et ajattelis itsestään niin, mut et muut voi jotenkin ajatella semmosta? Katja: Niin, koska siin on sellain pien asenne sitä kohtaan. Tavallinen kotihan se mulle on ain ollu, mut ei muut sitä ymmärrä, jotka ei siel oo ollu. (H2)
TIUKAT AJAT JA MUITA KERROTTAVUUDEN ULOTTUVUUKSIA
Miten ja Mitä? Miten erilainen kerronnan rakenne vaikuttaa siihen mitä lastenkodista kerrotaan ja millaista ymmärrystä lastenkodista osana omaa elämää kerronnalla rakennetaan? Kerrottavuus kietoutuu aikaan, muistamiseen ja kertomiseen narratiiviseen käytäntöön (kerronnan resurssit, tarinoita kerrotaan jollekin, jossakin ja kerronnalla on vaikutuksia) narratiiviseen ympäristöön
Tiukkoina aikoina ja selviytymisenä Mie jouvuin lastenkotiin sillon, mitä se oli, kolkytäviis. Äitin kuoleman jälkeen. Meit joutu neljä. -- Ja vanhin oli vajjaa kymmenen vuotinen ja mie olin vasta kaheksan kuukautta. Ja sit mie olin P:n sairaalassa, tuota, olin viis kuukautta melkein ja sit vasta vietiin uuestaan. Nii mie olin melkein kakstoista vuotta yhteiseen. Niin ku lasketaan yhteiseen. Kakstoista vuotta yhteiseen se oloaika.
jatkuu Enkä minä moiti. Monet on vähä katkeriaki -- heijän täytys päästä pois siitä kierteestä. Jollain tavalla se ympyrä emmie tiiä. En mie oo Eihän siellä jaksettu hellii kettään erikseen. Siel oli niin paljo sitä porukkaa. Siel ol sota-aikana justiin saatto olla, et yli kuuskymmentä ja olikin varmasti yli kuuskymmentä henkee. Hoitajat ja harjottelijat olhan sitä mahotonta. Kaikil oli sama kuri. Niin sekin oli, kyl kuri pittää olla.
Osana perheen ja suvun tarinaa Mutta se on meillä kyllä niin erikoista, että onkohan kylän historiassa toistunut tämmönen koskaan, että isä oli semmonen jumalansanankieltäjä, saa sannoo, ja hän sano niin ettei oo kuin kaks pahaa maailmassa: tohtori ja pappi. Niin että tohtori myrkyttää ruumiin ja pappi sielun. Ja se oli ilmeisesti, koska hän niin paljon vihas pappiskuntaa, niin ei meitä viety ripil-, ei ripille, mutta kasteelle.
Lapsuuden paikkana ja ennakoimattomina tilanteina Sit sattu tuota kerran silleen, et miun täti tul. Mie olin menossa vessaan tai sinne ulkohuoneeseen ja täti tul siinä tiellä vastaan ja se anto miulle onnittelukortin, ku miulla oli nimipäivät siinä. Me tullaan sieltä vessasta pois ja sit se keittäjä-edit näki, et mie kaavvuin siin tiellä, ku siinä joutu väkisin tulemaan maantien yli ja laitaa. Hää näki, et mie kaavvuin siinä ja se tempais miulta se kortin, et Mistä sie oot tiän saanu?. Mie sanoin, et Täti anto ja se että Eikös tuota (ääni häviää itkuun ja sitten Irma jatkaa itkien) ja se otti sen kortin pois. Ja sit piti lauantaina viiä piiska saunaa ja
Aikaan liittyvänä ja ajan ylittävänä häpeänä Ja tuota, ja sitähän mä pelkäsin kauheesti, kun mä tulin tänne Kylälle, että kukahan mulle ensimmäiseks tulee sanomaan että Se oli niin pelottavaa, se oli niin pelottavaa. Ja mä menin siellä kuoroon, kun mä oon ikäni tykänny laulamisesta ja, siinä kuorossa oli yks (Sukunimi), joka tuli sit sanomaan mulle, että oletsä entinen (- )sen Hilma ja mä sanoin, että olen. Et siellä minä (hiljaisuus).
KOLME TARINAA ÄIDISTÄ Huostassa olleiden naisten kertomuksia
Lähtökohdat Perheiden elämään puuttuminen, vanhemmuuden normittaminen ja sääntely ovat lastensuojelun sosiaalityön ja sijaishuollon keskeisiä viranomaistoimenpiteitä. Kuitenkin tiedetään hyvin vähän siitä millaisia ovat tai ovat olleet sijaishuollossa eläneiden perhesuhteet asianomaisten kokemana.
Tutkimuskysymys Mitä huostassaolleet kertovat perhesuhteistaan ja mitkä perhesuhteet olivat heidän kertomuksissaan keskeisimpiä? Tutkimusprosessi johti minut tutkimaan tarinoita äidistä, koska eri-ikäiset huostassaolleet kertoivat nimenmaan äideistään kertoessaan perhesuhteistaan.
Juuret ja perheen tarinat Vaikka omaan perheeseen ja taustaan liittyvät tunteet koetaan hyvin yksilöllisinä ja ainutkertaisinakin niin tällaiset kokemukset ja niihin liittyvä tunteista kertominen liittyvät kuitenkin yhteiskunnalliseen ja historialliseen aikaan, jossa omien juurien ja perheen historian tuntemista pidetään sosiaalisesti tarpeellisena ja hyväksyttävänä. (Smart 2007, 49 50).
Sijaishuolto ja perheen tarinat Perheen tarinaa muistellaan sellaisissa tilanteissa, joissa muistot omasta perheestä voivat olla hyvin ohuita. Tämä on otettava huomioon tarkasteltaessa lastensuojelua ja perheitä lastensuojelussa.
Kaksi perhettä: Families we live with/ Families we live by Perhe, jossa elämme, on usein epätäydellinen ja epäluotettava verrattuna kuvitelmiemme mukaiseen perheeseen, joka ei koskaan petä odotuksiamme. Perhe, jonka mukaan elämme, on ainaisesti hoivaava ja suojeleva. Se koostuu kuvitelmista, myyteistä ja rituaaleista. Molemmat perheet ovat jatkuvassa muutoksen ja uudelleen rakenteistumisen prosessissa. (Gillis 1997, xv)
Henkilökohtaiset tarinat ja moraalinen luonnehdinta Henkilökohtaiset tarinat ovat tärkeä moraalisten luonnehdintojen ja henkilöhahmotelmien rakennuspaikka Henkilökohtaisen tarinan kerrontaa ja omaelämäkerrallista kerrontaa voidaan pitää tapana rakentaa moraalista filosofiaa siitä miten tulisi elää (Ochs & Capps, 2001, May 2008).
vaikka Hyvyyden standardit ketä syytetään, ketä ylistetään ja kuka on moraalisesti vastuussa teoistaan ovat keskeisiä perheistä ja perhesuhteista kertomiseen liittyviä asioita. Kuitenkaan ei ole syytä olettaa, että lastensuojelun asiakkaina olleet vanhemmat tai lapset jakaisivat samat moraaliset tulkinnat tilanteista kuin työntekijät.
Kolme moraalista tarinaa äidistä Ensimmäisessä kerrottiin poissaolevasta äidistä, joka rakentui aikuisena muisteltujen rakkaudettomuuden ja hoivan puutteiden tarinoiden varaan. Samoin se rakentui tarinana toisten arvioimasta äidin yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta arvottomuudesta. Toisessa kerrottiin rakastavasta äidistä ja etsittiin merkkejä äidin hoivasta. Kolmannessa äiti rakentui vastakkainasettelujen ja aktiivisten neuvottelujen kautta.
Poissaoleva äiti Äitini on aina ollut alkoholisti. Hänellä on tosin ollut raittiita aikoja välillä. Äitini ei ole tunnevammaisuutensa vuoksi koskaan kyennyt olemaan läsnä oleva ja rakastava äiti. En muista koskaan olleeni äidin sylissä, paitsi kun hän antoi minulle selkään. Jälkeenpäin olen tajunnut äitini toimineen todella väärin hänen leikatessaan saksilla syyliä iholtani sekä ottaessaan minusta alastonkuvia. Jouduin myös esiintymään enoni edessä alasti. Tällöin olin alkanut jo hiukan kehittyä. Nämä tapahtumat kasvattivat sisälleni häpeän ja vihan möykyn. Ne eivät kuitenkaan johtaneet sijoittamiseeni.
Rakastettu ja rakastava äiti Oma äitini kuoli syöpään minun ollessani kaksivuotias. Sairaus oli todettu jo odotusaikanani, mutta äiti oli päättänyt olla ottamatta minkäänlaisia hoitoja sairauteensa, saatikka keskeyttää raskauttaan. Sairaus oli melanooma, luomesta lähtenyt. Tarina kertoo, että äitiysliivi oli sitä luomea hangannut. Sitä ei kai kukaan tiedä. Sen vain, että sairaus puhkesi, eteni ja vei voiton. Itse en muista äitiä ollenkaan. Ei minkäänlaista muistikuvaa, olinhan vasta kaksivuotias, kun jäin äidittömäksi.
Neuvottelu äidistä Oli vuosi 1930, kevät, (päivämäärä), jolloin synnyin kerjäläisäidilleni toiseksi lapseksi. Olin tietämätön ja huoleton niin kuin kaikki vastasyntyneet ovat. Ensimmäinen muisto äidin mukana oli se, kun hän kelkassa minua veteli pitkin rantatietä. Olin muistini mukaan onnellinen ja veljeni, kolme vuotta vanhempi, juoksi vierellä. En tiedä missä hän milloinkin yönsä vietti, kun kotia ei ollut. Kunta katsoi, ettei hän voi meitä sillä tavalla elättää ja otti lastenkotiin. En muista sitä vaihetta yhtään milloin sinne veljen kanssa otettiin.
Pohdintaa henkilökohtaisen tarinan rakentaminen lastensuojelun kontekstissa oli haasteellista tutkimuksen naiset olivat aikuisina rakentaneet itselleen sellaista paikkaa, jossa he itse toimivat perheen tarinoiden siirtäjinä ja muistelijoina tarinat koostettiin pienistä paloista ja muistikuvista, joiden tavoitteena oli vakuuttaa itseä ja muita yhtälailla äidin rakkaudesta kuin sen puuttumisesta
on hyvä muistaa, että institutionaaliset tarinat hyvästä vanhemmuudesta kätkevät taakseen useita erilaisia instituutioiden tekemiä moraalisia arviointeja äidistä tai yhtälailla isästä. että ne kätkevät myös monia henkilökohtaisia tarinoita äidistä ja äidin äitiyden moraalisesta arvioinnista, joita tekevät lapset, joko lapsina tai myöhemmin aikuisina. että nämä arvioinnit voivat olla hyvinkin erilaisia.
Kirjallisuus Gillis, J. R. (1997) A World of Their Own Making. Myth, Ritual, and the Quest for Family Values. Harvard University Press, Cambridge. May, V. (2008) On Being a `Good' Mother: The Moral Presentation of Self in Written Life Stories. Sociology 42, 470 486. Ochs, E. and L. Capps (2001) Living Narrative: Creating Lives in Everyday Storytelling. Harvard University Press, Cambridge. Riessman C. K.. (2008) Narrative Methods for Human Sciences. Sage, London, Thousand Oaks & New Delhi. Smart, C. (2007) Personal Life. New directions in sociological thinking. Polity Press, Cambridge. Urek, M. (2005) Making a Case in Social Work. The Construction of an Unsuitable Mother. Qualitative Social Work, 4, 451 467.
Väitöskirjan erillisartikkelit Eronen, Tuija (2004) Kiusatut, etsijät, tyytyväiset ja rikkaat erilaista häpeästä selviytymistä lastensuojelun asiakkaiden omaelämäkerroissa. Janus vol. 12 (4), 359 378. Eronen, Tuija (2008) Lastenkoti dokumentoituna, kerrottuna ja yhdessä muisteltuna. Janus vol.16 (1), 19 34. Eronen, Tuija (2009) Kerrottavuuden ulottuvuuksia iäkkäiden kertomuksia lastenkodista. Gerontologia 2/2009, 82 92. Eronen, Tuija (2012) Three Stories about Mother narratives by women who have lived in care. Child & Family Social Work.