Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin

ehyt katsauksia 5/2013 Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, EHYT-katsauksia 5/2013 AMIS Arjen Ammattilaiset

Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta

Sisältö esipuhe 7 Amis Arjen ammattilaiset suosittaa 9 TIIVISTELMä 11 1. Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskustelut 13 1.1 Ryhmäkeskustelujen suunnittelu ja oteutus 13 1.2 Keskusteluryhmien dynamiikka 15 2. ryhmätyö 1: paras ryhmä? 19 3. Ryhmätyö 2: osallistumiskanavat 22 3.1 Vaalit ja äänestäminen 22 3.2 Ehdokkaana vaaleissa 27 3.3 Kansalaisaloite 29 3.4 Nuorisovaltuusto 33 3.5 Oppilaskunta 37 3.6 Opiskelijajärjestöt 41 3.7 Ammattiliitot 44 3.8 Uutiset, media ja sosiaalinen media 45 4. RYHMÄTYÖ 3: PAREMPI KOULU JA TYÖSSÄOPPIMISPAIKKA 47 4.1 Viikko rehtorina ja paras ammattioppilaitos 47 4.2 Paras työssäoppimispaikka ja työpaikka 52 5. RYHMÄTYÖ 4: VIRALLISTEN SUOSITUSTEN POHDINTAA TOSIELÄMÄSSÄ 55 5.1 Lauseita lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta 55 5.2 Lause ammatillisen koulutuksen lainsäädännöstä 61 5.3 Lause opetus- ja kulttuuriministeriön Koulutus ja tutkimus vuosina 2011 2015 -suunnitelmasta 64

6 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin 6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 68 6.1 Opiskelijoiden keskustelua yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta 68 6.2 Oppilaitoksiin liittyvät keskustelunkulut 70 7. LIITTEET 72 7.1. Haastattelurunko ja apukysymykset 72

7 esipuhe EHYT ry:n AMIS Arjen Ammattilaiset -hanke tilasi syksyllä 2013 katsauksen ammattiin opiskelevien kokemuksista ja ajatuksista liittyen osallisuuteen ja vaikuttamiseen. Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli saattaa ammattiin opiskelevien ääni kuuluviin oikeusministeriön demokratiapoliittisen selonteon valmistelussa, mutta prosessin edetessä kävi selväksi, että tässä olisi ainesta laajempaankin levitykseen. Katsauksessa esiin nostetut keskustelut murtavat omalta osaltaan ennakkoluuloja ammattiin opiskelevien vähäiseksi väitetyistä näkemyksistä ja halusta vaikuttaa yhteiskuntaan ja lähiympäristöönsä. Aineisto kerättiin järjestämällä ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja kahden eri ammatillisen oppilaitoksen tiloissa. Aineiston kokosivat ja teemoittelivat tutkimusavustajina toimineet VTM Matleena Kantola ja valtiot. kand. Karoliina Lauriala. Keskustelurungon suunnitteluun ja projektin ohjaamiseen osallistuivat EHYT ry:n AMIS-työn tiedottaja-asiantuntija Kiti Poikonen ja erityissuunnittelija Antti Maunu. Katsauksesta nousee esiin EHYT ry:n AMIS-työn kannalta tärkeitä näkökulmia. Nuoret mieltävät yhteiskunnallisen vaikuttamisen olevan lähinnä aikuisuuteen kuuluva asia, ja kokemukset kuulemiseksi tulemisesta ja vaikuttamisesta ovat vähäisiä. Nuorilla on mielipiteitä, ja he haluaisivat keskustella niistä, mutta mahdollisuuksia siihen on vähän. Kaikista selvimmin korostuu se, että keskusteluihin osallistuneiden nuorten kokemusten mukaan heidän mielipiteitään ei aina kuunnella eikä heidän ehdotuksiaan oteta vakavasti. Aikuiset jyräävät usein omilla mielipiteillään yli. Käsillä oleva katsaus sisältää ammattiin opiskelevien sekä avoimia ja rehellisiä että innostavia ja haastavia kommentteja. Toivomme, että sitä käytettäisiin laajasti sekä ammattioppilaitoksissa opetuksen suunnitte-

lussa että osallisuutta edistävissä järjestöissä ja muiden toimijoiden parissa. Haluan kiittää Karoliinaa ja Matleenaa erinomaisesta ja innokkaasta työstä. Se mitä tästä seuraa, on lukijan päätettävissä. Ammattiin opiskelevien toive on ainakin tässä kohtaa kuultu: Nyt se on julkaistu! Helsingissä, 2.10.2013 Merit Lindén amis Arjen Ammattilaiset projektipäällikkö Ehkäisevä päihdetyö ehyt ry

9 AMIS ARJEN AMMATTILAISET SUOSITTAA Ryhmäkeskusteluissa esiin nousseet kokemukset perustelevat alla olevaa EHYT ry:n AMIS-työssä koottua suosituslistaa. Aineistosta suoraan nousseisiin, tarkempiin tuloksiin ja johtopäätöksiin pääsee tutustumaan luvussa 6 Yhteenveto ja johtopäätökset. Kaikkeen opetukseen integroitava osallisuuden ja vaikuttamisen opetus sekä oppilaitosten avoin keskustelukulttuuri mahdollistaisivat yhteiskunnallisten asioiden tarkastelun arkielämän ja lähipiirin kautta. Yhteiskunnan päätöksentekorakenteita olisi jatkossa hyvä tarkastella oman ammattialan kautta. Opetuksen ohessa voitaisiin tarkastella omaan alaan vaikuttavia lakeja yms. sekä pohtia sitä, miten niihin voisi tarvittaessa vaikuttaa. Samalla konkretisoituisi muun muassa äänestämisen, edunvalvontajärjestöjen ja päätöksentekojärjestelmän merkitys. Opiskelijoiden palautteet ja kehittämisehdotukset tulisi ottaa vakavammin. Niiden käsittelyä ja toteutumista on seurattava ja aloitteentekijöitä tiedotettava päätöksistä ja toimenpiteistä. Opiskelijoille annetut lupaukset tulee pitää. Opiskelijoiden tulisi olla edustettuina kaikissa niissä oppilaitoksen rakenteissa, joissa tehdään heitä koskevia päätöksiä. Tässäkään nimellinen läsnäolo ei ole riittävää, vaan opiskelijoilla tulee olla aito vaikuttamisen mahdollisuus.

10 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin Ammattioppilaitosten oppilaskunnille tulisi varata vuosittainen budjetti satunnaisten tulonlähteiden sijaan sekä määritellä ne asiat, joista ne voivat itse päättää. Ohjaukseen tulee panostaa riittävin resurssein. Sähköinen äänestämismahdollisuus tulee ottaa käyttöön oppilaskunnan vaaleissa. Oppilaitoksissa tulisi panostaa yhteisöllisyyteen ja hyvään keskustelukulttuuriin esimerkiksi parantamalla ryhmänohjauksen määrää ja laatua. Opiskelijoiden ja ryhmänohjaajien väliset kehityskeskustelut on otettava käyttöön.

Tiivistelmä 11 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa tuomme esiin ammattiin opiskelevien käsityksiä erilaisista osallistumisen ja vaikuttamisen kanavista yhteiskunnassa sekä heidän kokemuksiaan siitä, miten heidän opiskelupaikoissaan puhutaan näistä asioista. Keskustelimme opiskelijoiden kanssa ryhmätehtävien kautta. Opiskelijat saivat esittää mielipiteitään ja näkökantojaan vapaasti. Teimme ryhmäkeskustelut kahdessa ammattioppilaitoksessa, joista toinen oli Pohjois-Suomessa ja toinen Etelä-Suomessa. Järjestimme kolme haastattelua kummassakin koulussa, niin että haastatteluja oli yhteensä kuusi. Suurin osa keskusteluihin osallistuneista oli 16 19-vuotiaita ammatillista perustutkintoa suorittavia opiskelijoita eri aloilta. Vanhimmat keskustelijat olivat 22-vuotiaita. Opiskelijoiden mielestä vaalit ja äänestäminen tuntuivat läheisiltä aiheilta, jos vaalit olivat ajankohtaiset. Opiskelijat eivät yleensä halunneet äänestysikärajan laskemista, sillä heidän mukaansa äänestäminen ja ehdokkuus vaativat asiantuntemusta, joka liitettiin aikuisuuteen. Nuorisovaltuusto tunnettiin huonosti, ja sitä pidettiin tehottomana. Kansalaisaloite taas tunnettiin hyvin, mutta sitäkin pidettiin enimmäkseen tehottomana, ja sen tekemistä ja edistämistä pidettiin vaivalloisena. Oppilaskunnan toiminta tunnettiin vaihtelevasti, eikä sitäkään pidetty tehokkaana. Oppilaskunnan jäsenten vaikutusvalta oli epäselvä myös oppilaskunnan jäsenille itselleen. Opiskelijajärjestöt tunnettiin huonosti, eikä niiden etuja tunnettu tai pidetty hyödyllisinä. Ammattiliitot puolestaan tunnettiin hieman opiskelijajärjestöjä paremmin, ja oman alan liitto tieehyt katsauksia 5/2013 Mun mielestä tää pitäis julkasta. Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta.

12 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin dettiin, mutta harva opiskelija kuului siihen. Opiskelijat pitivät uutisten seuraamista ja sosiaalisen median käyttämistä olennaisena osana arkipäiväänsä. Opiskelijat toivoivat oppilaitoksiin ensinnäkin parempia, arkipäivän viihtyvyyteen ja sujuvuuteen liittyviä olosuhteita. Erityisesti asuntoloiden kunnostaminen nähtiin tärkeimpänä opiskelijoiden hyvinvointia edistävänä tavoitteena. Opiskelijat esittivät parannusehdotuksia myös oleskelu- ja liikuntatiloista, kouluruuasta ja työmateriaaleista. Työssä oppimisessa toivottiin myös riittävää ja pitkäkestoista tukea sekä sopivasti vastuuta. Opiskelijat kokivat koulussaan palautteen antamisen turhauttavaksi, koska sillä ei ollut aina merkitystä. Toivottiin, että opiskelijoille annetuista lupauksista pidettäisiin kiinni. Haastavien sosiaalisten tilanteiden jälkipuintia pidettiin tärkeänä. Yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja koulutukseen hakeutumisesta puhuttaessa opiskelijat korostivat jokaisen omaa vastuuta ja motivaatiota, mutta toisaalta myös perhetaustojen merkitystä. Jotkut opiskelijat olivat sitä mieltä, että ammattioppilaitoksissa voisi puhua enemmänkin näistä asioista, kun taas toisten mielestä nämä aiheet eivät liittyneet oman alan opetukseen. Keskusteluissa opiskelijat toivat esiin, että yhteiskunnallisista vaikuttamiskanavista ei juuri puhuta heidän oppilaitoksissaan, mutta vaikuttamismuodot olivat tuttuja peruskoulusta, mediasta tai vapaa-ajalta. Moni vaikuttamisen paikka tuntui kuitenkin opiskelijoista etäiseltä. Etäisyys johtui toisaalta aiheiden epäajankohtaisuudesta, toisaalta siitä, että moni aiheista liitettiin aikuisuuteen, eikä itseä pidetty aikuisena. Opiskelijat olivat kuitenkin kiinnostuneita kyseisistä puheenaiheista, ja monet opiskelijat halusivat, että heitä kuunneltaisiin enemmän. Asiasanat: ammattiin opiskelevat, ammattioppilaitos, demokratiakasvatus, nuori, osallisuus, osallistuminen, vaikuttaminen Matleena Kantola, Karoliina Lauriala

ammattiin opiskelevien ryhmäkeskustelut 13 1. Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskustelut 1.1 Ryhmäkeskustelujen suunnittelu ja toteutus Tässä projektissa haastattelimme pohjoissuomalaisen ja eteläsuomalaisen ammattioppilaitoksen opiskelijoita. Pidimme yhteensä kuusi pienryhmähaastattelua, kolme kummassakin koulussa. Jokaisessa ryhmässä oli 5 6 henkilöä. Suurin osa keskusteluihin osallistuneista oli 16 19-vuotiaita ammatillista perustutkintoa suorittavia opiskelijoita eri aloilta. Vanhimmat keskustelijat olivat 22-vuotiaita. Keskustelut äänitettiin ja litteroitiin myöhemmin tekstimuotoon. Tutkimusavustajat ottivat yhteyttä oppilaitoksien henkilökuntaan puhelimitse ja sähköpostilla. Yhteistyöoppilaitokset löytyivät EHYT ry:n AMIS-työn toimijoiden verkostosta. Oppilaitosten yhteyshenkilöt kokosivat ryhmät ja valitsivat opiskelijat niihin saatekirjeen ohjeistuksen perusteella. Ennen varsinaisten ryhmäkeskustelujen toteuttamista keskustelurungon toimivuutta testattiin ilman äänitallennusta eräässä pääkaupunkiseudun ammatillisessa oppilaitoksessa. Keskusteluryhmiin osallistuneet opiskelijat olivat entuudestaan toisilleen tuttuja. Lähes kaikki kuhunkin ryhmään osallistuneet keskustelijat opiskelivat samaa alaa ja olivat samoilla kursseilla. Haastatellut opiskelijat olivat 2. 3. vuosikurssin opiskelijoita elintarvikealalta, logistiikka-alalta sekä sosiaali- ja terveysalalta. Opiskelijat saivat jokainen kaksi leffalippua palkinnoksi osallistumisestaan. Tilaisuudessa tarjottiin myös kahvit ja pientä purtavaa.

14 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin Kaksi ryhmistä oli poikaryhmiä, kolme sekaryhmiä ja yksi tyttöryhmä. Tyttöryhmiä oli alun perin tarkoitus olla kaksi, mutta sen sijaan sekaryhmiä tuli kolme, koska pohjoissuomalaisessa koulussa ei saatu kasaan kahta tyttöryhmää. Ryhmien kokoamisessa käytettiin EHYT ry:n aiemman tutkimushankkeen (Ryyppäämällä ryhmäksi?) haastattelumallia, jossa pyrittiin saamaan jokaiselta koulutusalalta ja -asteelta kaksi tyttö-, kaksi poika-, ja kaksi sekaryhmää. Tällöin havaittiin, että naisopiskelijoita oli helpompi rekrytoida haastatteluihin, ja sekaryhmistäkin tuli naisvaltaisia. Näin ei kuitenkaan käynyt tämän aineiston keruussa, kuten edellä mainitaan. Sukupuolten mahdollinen ero käydyissä ryhmäkeskusteluissa ei sii ole tämän katsauksen aiheena, mutta aineisto on tulevien tutkimusten hyödynnettävissä. Ryhmähaastattelumme olivat enemmän keskustelumuotoisia kuin haastatteluja. Esittelimme ensin Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:tä, haastattelun aihetta, tarkoitusta ja kulkua ja tarjosimme opiskelijoille kahvit. Kerroimme, että tallennettua haastatteluaineistoa käsitellään luottamuksellisesti ja että puhujat anonymisoidaan mahdollisiin tuleviin julkaisuihin. Tämän jälkeen vedimme keskustelun ohjaamalla sitä valmiiksi suunnitellun, joustavan aiherungon perusteella (liitteenä). Haastattelut kestivät yhtäjaksoisesti 1 2 tuntia, lukuun ottamatta yhtä ryhmää, jossa pidettiin tauko opiskelijoiden ruokailun vuoksi. Ideana oli kysyä opiskelijoilta, kuinka tuttuja tai vieraita, läheisiä tai etäisiä erilaiset vaikuttamisen kanavat ovat, mitä heille tulee niistä mieleen ja onko aiheista puhuttu ammattioppilaitoksessa. Käsitellyt vaikuttamisen kanavat olivat vaalit ja äänestäminen, ehdokkaana vaaleissa, kansalaisaloite, nuorisovaltuusto, oppilaskunta, opiskelijajärjestöt, ammattiliitot sekä uutiset, media ja sosiaalinen media. Opiskelijat saivat myös ideoida, miten he parantaisivat koulunsa, työssäoppimispaikkansa ja työpaikkansa viihtyvyyttä. Lopuksi kävimme läpi neljä superlausetta, jotka oli otettu opetus- ja kulttuuriministeriön lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta, ammatillista koulutusta koskevasta laista ja opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta.

ammattiin opiskelevien ryhmäkeskustelut 15 Tarkoituksena oli, että opiskelijat pohtivat yhdessä, mitä lauseet voisivat tarkoittaa, mikä niiden tavoite on ja miten tavoite voisi toteutua tai toimia. Tehtävissä ei ollut oikeita tai vääriä vastauksia. Erottelemme haastattelijat katsauksissa oleviin sitaatteihin tunnuksilla H1 ja H2, sekä haastateltavat tunnuksilla T (tyttö) tai P (poika). Projektin aikataulu oli tiukka; haastattelurungon suunnittelu, testaaminen, yhteistyökoulujen kontaktointi, opiskelijoiden rekrytointi, haastattelujen toteutus, aineiston litterointi ja koostaminen julkaistavaksi raportiksi tehtiin 2,5 kuukauden aikana. Aivan lopuksi ryhmäkeskustelujen suunnittelusta ja toteutuksesta luotiin toimintamalli EHYT ry:n ja muiden kiinnostuneiden toimijoiden hyödynnettäväksi. Kerätty aineisto on toistaiseksi arkistoitu EHYT ry:hyn, mutta sille on tarkoitus löytää sopiva tutkimusarkisto loppusijoitusta varten. Aineisto on sopimalla käytettävissä opinnäytetyö- ja tutkimustarkoituksiin. 1.2 Keskusteluryhmien dynamiikka Ryhmäkeskustelut olivat kaikki erilaisia omalla tavallaan. Ryhmässä joku opiskelija toimi aina jonkinlaisena johtajana ja johti keskustelua lähes koko keskustelutilaisuuden ajan. Osa opiskelijoista oli keskustelutilaisuudessa hiljempaa, mutta kaikki sanoivat yleisesti jotakin tilaisuuden aikana. Myös hiljaisemmat ryhmäkeskustelut sujuivat hyvin ja keskustelua syntyi. Joissakin keskusteluissa opiskelijat kertoivat ujoudestaan. Jotkut heistä olisivat luultavasti esittäneet mielipiteensä myöhemmin, mikäli tilaisuus olisi kestänyt pidempään ja he olisivat saaneet vielä enemmän varmuutta tilanteessa. Tietyt ryhmät olivat innoissaan ryhmähaastattelutilanteesta ja demokratiakasvatusteemasta. Alussa puheenaiheet saattoivat tuntua vierailta ja opiskelijoiden mielestä liian vaikeilta tai suorastaan vastenmielisiltä, mutta suurin osa ryhmistä lämpeni nopeasti.

16 Jotkut opiskelijat olivat tottuneempia mielipiteiden vaihtoon ryhmäkeskustelussa kuin toiset. Joissakin ryhmissä opiskelijat kysyivät, mennäänkö järjestyksessä tai pitääkö viitata. Keskusteluun vaikutti myös käyty ajankohta, eli olimmeko koulussa aikaisin aamulla vai iltapäivästä, vai oliko välissä ruokailu. Monet sanavalinnat, teemat ja aiheet olivat opiskelijoille melko etäisiä käsitteitä, mutta opiskelijat olivat silti innokkaita keskustelemaan kyseisistä teemoista. Joidenkin ryhmäkeskustelujen aikana jäi vaikutelma, että opiskelijat todella toivoisivat kouluun enemmän keskustelua osallisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Jotkut sanat, kuten demokratiakasvatus, olivat vaikeita opiskelijoille. Monet opiskelijoista kysyivätkin suoraan, mitä kyseinen termi tai sana tarkoittaa ja pohtivat tämän jälkeen asian merkitystä. Jotkut termit yhteiskuntaan liittyvästä osallisuudesta tuntuivat olevan etäisiä monelle opiskelijalle, vaikka asioista olisi puhuttu kavereiden tai perheen kesken. Eräässä ryhmässä yksi opiskelija ilmoitti ärtymyksensä kyseisiä asioita kohtaan. Toisaalta toisessa ryhmässä taas tuotiin esiin, että mikäli opiskelijoita kuultaisiin enemmän päätöksenteossa, he voisivat olla innokkaammin mukana yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Toiset opiskelijat katsoivat, että ammattiin opiskeluun ei tarvita enempää yhteiskuntaoppia tai demokratiakasvatusta, koska se ei liity omaan alaan. Toiset taas olivat kiinnostuneita näistä aiheista ja halusivat tällaista keskustelua. P1: Ei nuoret oikeesti saa päättää Suomes mitään. P2: Ei niin vaikka siis oikeesti, ja sit tääl yritetään aina ajaa nuorten asioita ja kaikkee tällasta mut --- T1: Periaattees meit ei kuunnella. P2: Tää... ((epäs.)) P1: Tällä hetkellä onhan eduskunnassa jo muutama nuori, mut se keskiikä siellä on niinku kuudenkympin ja kuoleman välilt. T1: Niin mitä ne niinku ---- ((naurua))

ammattiin opiskelevien ryhmäkeskustelut 17 T1: --- tietää meidän asioista. T3: Tai ajattelutavoista. T1: Niin, ei mitään, ehkä ne kuuntelee jos ne kattoo et joo, toi tyyliin syrjäytyy, mut ei ne todellisuudes tiiä et mitä, mikä sitä auttais, sitä ihmistä. P2: Hei teidän pitää näyttää tää meidän äänitys sit vaik tonne valtion hallitukselle. ((naurua)) P2: Ehkä ne sit rupee lähteen työstää sitä nuoriso, öö, puoluetta sitten. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala) Opiskelijat keskustelivat välillä teeman ulkopuolisista aiheista ja kertoivat myös sosiaalisesti epämiellyttävistä ja uhkaavista kokemuksistaan koulussa. Tilanteiden riittämättömän käsittelyn koettiin olevan ristiriidassa koulussa opetettujen sääntöjen kanssa, joissa korostetaan jälkipuinnin tärkeyttä työelämässä. Opiskelijoiden mukaan olisi todella tärkeää, että vaikeat tilanteet käytäisiin jälkikäteen läpi yhdessä ja avoimesti ryhmänä. Kahdessa ryhmässä opiskelijat olivat yllättyneitä keskustelunsa tasosta sekä pituudesta ja olisivat halunneet, että tallenne annettaisiin myös opettajille tai päättäjille. He olivat kiinnostuneita myös raportin saamisesta itselleen. Joissain ryhmissä kysyttiin, millaista oli tehdä ja suunnitella tätä haastattelua, toisissa taas vahdittiin, ettei keskustelu mene sivuraiteille ja pahoiteltiin, jos näin oli päässyt käymään. Parissa ryhmässä opiskelijat hämmästelivät, miten he saivatkin tällaista keskustelua aikaan. P1: Niin varsinkin tää tämmönen vapaa-ajan puhuminen mitä me P5: Kaivetaan nenää ja neppaillaan kumej monta tuntii. P1: Et jos varsinki P5: Juodaan kaljaa ja kaivetaan persettä. P1: Siis jos joku tulee röökipaikalle ni ei meil oo mitään järkevää puhuttavaa, tääkin on nyt mun mielest harvinaisen fiksuu keskusteluu. P3: Erittäin fiksuu. P6: Täähän menee aika hyvin.

18 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin P3: Niin me kaikki panostetaan tähän nyt mut oikeesti sisältä me ollaan niinku ihan sekaisin. H2: Joo tää on tosi hyvä. P6: Mun mielest tää nauhoitus pitäis antaa joillekin opettajille. P3: Saatais kolmoset ja paperit saman tien. P5: Mun mielest tää pitäis julkasta jonnekin. P1: Oisko tää mahdollista saada nimettömänä youtubeen. ((naurua)) H2: Voidaanhan me kysyä se. H1: Kyl teil on varmaan mahdollisuus tää raportti sit saada. P6: Joo. P1:No se ois P3: Joo se ois ihan kiva. H1: Joo kysytään. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala) Seuraavissa luvuissa käymme läpi ryhmäkeskustelujen kulkua haastattelurunkomme pohjalta. Ensimmäisenä keskustelimme ryhmien kanssa, millaisen ryhmän he kokevat parhaaksi.

RYHMÄTYÖ 1: PARAS RYHMÄ? 19 2. RYHMÄTYÖ 1: PARAS RYHMÄ? Ryhmätehtävän tarkoitus oli miettiä erilaisia osallistumisen ja päätöksenteon tapoja. Opiskelijat pohtivat, kuinka ovat toimineet eri ryhmissä, miten ryhmissä on päätetty yhteisistä asioista ja miten hyvä ryhmä toimii. Opiskelijoiden mukaan hyvän ryhmän tekee ryhmähenki. Mikäli kaikki tulevat toimeen ja kaikilla on mukavaa olla ryhmässä, ryhmä toimii hyvin. Eräs opiskelija huomautti kommunikoinnin tärkeydestä. Mikäli joku ryhmässä ei kommunikoi, vaan tuo esiin negatiivista suhtautumista eikä kannusta muita ryhmän jäseniä, ryhmän henki kärsii erittäin paljon. Monen opiskelijan mielestä hyvälle ryhmälle olennaista on myös luottamus, ettei kukaan puhuisi pahaa selän takana toisista ryhmässä. Opiskelijoiden mukaan mielipiteet saisi myös tuoda esiin ryhmässä ja puhua vapaasti ajatuksistaan, toisin sanoen toimia vapaasti omana itsenään ryhmässä. Hyvän ryhmän ominaisuuksia olivat suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus ja se, että kaikkia kuunnellaan tasapuolisesti. Opiskelijat pitivät hyvinä ryhminä muun muassa omaa koululuokkaa, kaveriporukoita, rippikouluporukkaa, harrastusryhmiä (esimerkiksi urheilujoukkueita), sekä myös perhettä ja sukulaisia. Useat keskustelijat toivat esiin, että heidän luokissaan on hyvä yhteishenki ja että koulussa viihdytään. P1: Me ollaan niin vapautuneit ku meil on, tää on meidän luokka silleen et tääl voi sanoa ihan mitä vaan ja kukaan ei suutu siitä. [-] P2: Saat oikeesti olla niinku oma ittes. H1: Joo. P5: Erilaisuus on bonus.

20 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin P3: Suvaitsevaisuus silleen... P6: Aika tasa-arvoinen luokka, kukaan ei kato ketään ylöspäin tai alaspäin. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala) H1: No miten sitten ryhmissä ootte päättäny yhteisistä asioista? P1: No kyllä se, kysytään ainaki, kysytään kaikilta ja sillai että yritetään ettiä semmonen mikä soppii kaikille ettei se oo vaan yhen päätettävissä. H2: Joo. P1: Toi niin P2: Kaikki saa sanoa mielipitteen siihen asiaan. (Pohjois-Suomi, logistiikka-ala) Huono ryhmä puolestaan on sellainen, missä ihmiset ovat niin erilaisia, ettei yksimielisyyttä synny ja on vaikea tehdä yhteisiä päätöksiä. Huonon ryhmän ominaisuuksista mainittiin myös, että siihen on vaikea päästä sisään, siinä kiusataan, ryhmähenki on huono, yhteishenkeä ei ole, yhteiseen tavoitteeseen ei panosteta tai ryhmän johtajaa pitää miellyttää. P1: Mm nii et ollaan vähän niinkö liian erilaisia ihmisiä tai sillai kaikilla on vähän eriävät mielipiteet joka asiasta. (Pohjois-Suomi, logistiikka-ala) P2: Tuntee silleen et ite on ulkopuolinen siitä et niinku jos sä teet jotain ni heti sua mollataan siitä ja kaikkee et sit siinä on aika huono ryhmähenki ja sit siin on niinku omat kuppikunnat ja sit jos sä meet niihin kuppikuntiin niin ei päästetä sisään ja [-] T3: Sit se et jos ei periaatteessa panosteta täysillä tai siis että ollaan vähän silleen omalla alueella eikä tulla silleen ulos niinku omasta kuoresta niinku melkein ollenkaan et sit kaikki on vaan niinku ihan yksinään siellä.

RYHMÄTYÖ 1: PARAS RYHMÄ? 21 [-] P1: En mä tie jos siin ryhmäl on joku tarkotus esimerkiks kouluryhmällä on tarkotus tehä niit tehtävii joskus yhessä ni jos niiden tekemisest ei tuu mitään. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala)

22 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin 3. RYHMÄTYÖ 2: OSALLISTUMISKANAVAT Tässä tehtävässä esittelimme opiskelijoille erilaisia osallistumiskanavia, ja heidän piti selittää, mitä nämä osallistumiskanavat, sanat tai sanaparit heidän mielestään tarkoittavat, mitä asioita, henkilöitä tai tilanteita heille tulee niistä mieleen, mihin kyseiset käsitteet liittyvät ja kuinka läheisinä tai etäisinä he kokevat ne elämässään ja arjessaan. Kysyimme myös, puhutaanko näistä asioista heidän koulussaan. 3.1 Vaalit ja äänestäminen Suurten ajankohtaisten vaalien ollessa käynnissä vaalit ja äänestäminen koettiin läheiseksi asiaksi. Toisaalta vaalit olivat jääneet vielä etäisiksi, koska suurin osa opiskelijoista ei saanut vielä äänestää. Vaalijärjestelmä tuntui sekavalta ja päätöksenteko perustuvan makuasioihin ja tykkäämiseen. Jos ehdokkaat olivat huonoja tai jos ei osannut tehdä päätöstä, oli joidenkin opiskelijoiden mielestä hyväksyttävää jättää äänestämättä, mitä taas toiset opiskelijat paheksuivat. Opiskelijat toivat esille ajatuksia demokratiasta, diktatuurista, mahdollisuudesta vaikuttaa ja tehdä päätöksiä. Ryhmässä jotkut kertoivat myös, että kavereita oli ollut ehdokkaina vaaleissa, mutta he eivät aina jatkaneet keskustelua kyseisestä aiheesta. Jotkut opiskelijat katsovat vaalien ja äänestämisen olevan aikuisten maailmaa, joka ei kuulu nuorille ja josta nuoren ei kuulu olla kiinnostunut, ellei hän ole oikeasti maailmanparantaja.

RYHMÄTYÖ 2: OSALLISTUMISK ANAVAT 23 T: Mua vaan tulee joku hirvee ärsytys saman tien, ku siis ku kaikil ihmisil on se että mää tykkään tästä ja toinen tykkää tosta ja sitte ku on joutunu kattelee sitä ku kaikki kiistelee et joku vaa paras presidentiks ja nii, mul ei sinäänsä hirveesti itellää oo tuoho... Politiikka vaalit ja tämmönen ni ei oikee kiinnosta. ((naurua)) H1: Nii. P: Minun mielestä pitäis ehkä olla niinko äänestämättä melkein H1: Joo. P: Ei oikein, siinä on niinku vaikea päättää sitte kuitenki, jos on nii jotenki, jotenki vaa sitte turha ehkä minun mielestä, en mie tiiä... Se on vähä vaikea selittää. H2: Joo. P: Paitsi et... T: Tuoki on ehkä vähä semmone niinko semmosta aikuisten maailmaa niin sanotusti... H1: Joo. T: Että kyllähän meille kerrotaan ja harjotellaan koulussa näitä äänestysjuttuja ja miten ne mennee, mutta en mä oo kyllä ikinä päässy mitenkää sisälle tuohon vaalihommaan ja tämmöseen H1: Mmm, nii just. T: Ei se sillä lailla välttämättä ihan tämmösiä nuoria vielä oikein kiinnosta, ellei sitte oikeesti tykkää ja halua hirveesti muuttaa maailmaa ja vaikuttaa asioihin. T2: Kyl mie ainaki haluaisin äänestää niinku aikaisemmin, tai siis musta se olis järkevämpää että se olis joskus 16-vuotiaana, koska kun näitä käsitellään vaan koulussa niin ei siin oo mitään järkeä, että ne kerkee unohtuu siinä ennenku täytät 18 vuotta. (Pohjois-Suomi, elintarvikeala) Vaalijärjestelmään oli vaikea päästä sisälle. Päätöksentekoa pidettiin vaikeana, ja äänestäminen sekä vaalit nähtiin asiana, joka on herkkä mielipideasia ja josta vain kiistellään siis parempi olla äänestämättä. Edellä

24 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin mainittu ryhmä oli siitä poikkeuksellinen, että äänestämisen ikärajaa haluttiin laskea, koska 16-vuotiailla kyseiset asiat ovat vielä tuoreessa muistissa peruskoulun yhteiskuntaopin tunneilta. --- P1: Presidenttien ja puolueitten niiden on paljon helpompi vaikuttaa kuustoistvuotiaisiin ku kaheksantoistvuotiaisiin, sit se on ehkä menee ehkä vähän tollaseks niinku, et ei se sit välttämät enää oo demokratiaa, se on enemmän sellast aivopesuu et kaikil kuustoistvuotiaille kelle annetaan karkkii ne antaa niinku äänen. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala) --- P1: Tää päätöksen tekeminen on meillekin niinku hirveen vaikeeta välillä ja sit joku viistoistvee siel äänestyskopis. P3: Jos ei se tiedä mihin se menee opiskeleen ni miks se tietäis kenet se haluu pressaks? H1: Miks se päätöksenteko on sit vaikeeta? P3: Kyl se vaatii jonkinlaist viisautta et voi --- P6: Niin ja sit ei viel peruskoulu silleen joilleki viistoistvuotiail, ni ei niil oo koulus mitään sellast mis ne oppii, ei niil oo esimerkiks koulus mitään mist ne oppis, ei ne kavereiden kaa opi mistään koska, ei ne vaan, ne ei tee semmosii asioit et ne huomais mikä vaikuttaa ja miten niinku oikeesti asiat on. --- P6: Aika harva kuitenkin sellasist lukee mitään lehtii tai on kiinnostunu mistään, hirveest uutisist, ne on kiinnostuneit vaan sellasist uutisist et tukiainen tissit näky taas baarissa, ja se siitä, vaikuttaa ihan sikan siihen et kannattaaks niiden äänestää. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala) Yleisesti ottaen suurin osa opiskelijoista nimenomaan ei halunnut laskea äänioikeuden ikärajaa. Toisaalta alaikäisten harkintakykyyn ja viisauteen ei luotettu, ja toisaalta epäiltiin, että aikuiset yrittävät manipuloida nuoria ja vaikuttaa heihin liikaa. Äänestäminen koettiin tehtävänä, joka vaa-

RYHMÄTYÖ 2: OSALLISTUMISK ANAVAT 25 tii asioihin perehtymistä, täysi-ikäisyyttä, aikuistumista ja asioiden seuraamista. Äänestämistä ei voinut suorittaa vain läpällä tai jos ei tiennyt ehdokkaista mitään. H2: Onko tästä muuten puhuttu täällä koulussa? Vaaleista ja äänestämisestä? Onko niinku? P & T: Ei H2: Puhutteko te perheen kanssa tai kavereiden kanssa? T2: Joo. H2: Jotku puhuu siellä T3 & T4: Riippuu vähä H2: Joo. T3: Sillon ku on jotkut vaalit tai vaikka presidentinvaalit. T: No sillon se varmaan on silleen mmm T3: Mut ei mitää H2: Mut ei muuten joskus muutenki ((naurua ja kihinää kaikilta)) H1: Okei. H2: Eli aika etäinen asia on kaikkien mielestä... vielä... T: Joo. (Pohjois-Suomi, logistiikka-ala) P3: En äänestä, en osallistu. P5: Velvollisuus. --- P6: Velvollisuus, mahollisuus yleensäkin. Tosin mä en oo kyl ikinä viel saanu äänestää mut nyt mä saan ku mä oon kaheksantoist en saanu viimeks äänestää. (Etelä-Suomi, sosiaali-ja terveysala) Presidentinvaalit olivat olleet mieleenpainuvimmat vaalit, joista oli keskusteltu myös koulussa, vaikka osa opiskelijoista ei tuolloin vielä ollut äänioikeutettuja. Toiset opiskelijat muistelivat kiivaita keskusteluja huvittu-

26 Mun mielestä tä ä pitäis julk asta jonnekin neen kiinnostuneina, toiset taas väittelyihin turhautuneina. Jotkut olivat keskustelleet ja väitelleet vaaleista ja seuranneet niitä intensiivisesti, toiset taas olivat vältelleet vaalikeskusteluja ja kyllästyneet aiheeseen. Monelle tuli mieleen myös mediassa paljon esiintyneitä henkilöitä, kuten Sauli Niinistö, Pekka Haavisto, Päivi Räsänen ja Timo Soini. P4: Viime presidentinvaalit oli vähän semmonen että siin käytiin kovaa keskustelua Haaviston ja Niinistön välillä et P6: Se kyl jakoi mielipiteitä täs koulus. P3: Mm niin se oli hauskaa. P2: Kyl se meidänki luokalla [-] P6: Mm, ni, meilläki oli yks joka oli aika kiivas. (naurua) [-] H2: Mitä siel oli siis, kun sanoitte oli toi kiivas keskustelu Haavistosta ja Niinistöst, oliks täs koulus? P3: Niin et ku joku heittää vähän homovitsii ni jollain räjähtää... yrittää nostaa (epäs.) H2: Joo. p3: Ni sitä vaan P4: No oli siit ihan kunnon keskustelu kyl siit. P6: Mut oli siit ihan oikeesti järkeviiki keskusteluj. (Etelä-Suomi, sosiaali- ja terveysala) Keskustelussa tuli myös esiin, ettei vaaleista ja äänestämisestä puhuttu juurikaan koulussa tai muualla, joten aihe oli myös tämän vuoksi etäinen. Toisaalta vaikka aihe saattoi aiheuttaa torjuntareaktion ja vaikuttaa kaukaiselta, siitä riitti kuitenkin puhuttavaa. Toisaalta toisissa ryhmissä taas äänioikeus oli odotettu asia. Opiskelijat katsoivat siis olevansa osa demokratiaa, kunhan täysi-ikäistyvät ja ovat todellisia kansalaisia. Äänestämiseen suhtauduttiin sekä velvollisuutena että mahdollisuutena. Suurin osa piti äänestämistä velvollisuutena sit on lupa valittaa ja odotti, että pääsee äänestämään, toisaalta kaikki eivät olleet niin kiinnostuneita ja olivat kriittisiä ehdokkaita ja vaalijärjestelmää kohtaan.