MUSEOALAN AMMATISSA MIKSI MUSEOTYÖTÄ TARVITAAN?

MUSEOALAN AMMATISSA MIKSI MUSEOTYÖTÄ TARVITAAN?

MUSEOALAN AMMATISSA Museoalan ammatissa Akavan Erityisalojen ammattijulkaisu 1/2012 Osa tämän julkaisun aineistosta on julkaistu aikaisemmin Akavan Erityis alojen Yhteenveto-lehdessä. Akavan Erityisalat ry ja Museoalan ammattiliitto ry Toimitus Akavan Erityisalat Ulkoasu Vesa A. Junttila/Public Design Oy ISBN 978-952-5927-28-3 (nid) ISBN 978-952-5927-29-0 (pdf)978-952-5927-2 Painopaikka Libris Oy, Helsinki 2012 Kannen kuva: Tero Hanski SISÄLTÖ 3 MUSEOT YKSI SIVISTYKSEN PERUSPILAREISTA 4 VAKAUTTA TYÖOLOIHIN JA REILUA PALKKAA! 7 MUSEOALA PÄHKINÄNKUORESSA Palvelun perustehtävä Hyödyt kansalaisille ja yhteiskunnalle Ajan henki Korkeakoulutetut ammattilaiset Liian vähän palkkaa! 8 MUSEOALA MURROKSESSA Haastattelussa Museoliiton Kimmo Levä ja Rovaniemen taidemuseon Hilkka Liikkanen 11 JOKA KOLMAS KÄY MUSEOISSA 12 MUSEOVIRASTO OHJAA, NEUVOO JA ESITTÄÄ Haastattelussa Mikko Härö 14 MUSEO MONIÄÄNISEKSI Haastattelussa Jaana Ylänen Tampereelta 17 ESINEISTÖ SAA ARVOISENSA KOHTELUN Haastattelussa Marjukka Dahl Porvoosta 20 TYÖHYVINVOINTIKOULUTTAJA HYÖDYNTÄÄ EMMAA Haastattelussa Antero Katajainen 22 KULTTUURI TEKEE HYVÄÄ Haastattelussa Kuntaliiton Ditte Winqvist 12 17 20 2

MUSEOT YKSI SIVISTYKSEN PERUSPILAREISTA Museolain mukaan museoiden tulee huolehtia esineellisestä kulttuuriperinnöstä keräämällä, tallentamalla, tutkimalla ja asettamalla sitä näytteille. Yhä keskeisempi rooli on kulttuuriympäristön suojelulla. Näitä tehtäviä pystyvät hoitamaan vain asianmukaisesti koulutetut asiantuntijat. Museoalalla työskentelevät asiantuntijat ovat korkeasti koulutettuja ja am - mat ti taitoisia. Kaikilla on korkeakoulututkinto, pääosalla ylempi. Koulutus auttaa ymmärtämään menneisyyttä ja hahmottamaan tulevaisuutta. Museoalalla vaaditaan laaja-alaista osaamista, mutta samalla ammatillista erikoistumista museon toimialueesta riippuen. Museot voidaan jakaa kulttuurihistoriallisiin museoihin, taidemuseoihin, erikois museoihin ja luonnontieteellisiin museoihin. Yleisimmät nimikkeet alalla ovat tutkija, museoamanuenssi, museonjohtaja, museolehtori ja konservaattori. Laaja-alainen erikoisosaaminen ja korkea koulutus eivät kuitenkaan näy palkkauksessa. Varsinkin kunnallisissa museoissa palkkaus on jäänyt selvästi jälkeen vastaavan koulutuksen omaavien palkansaajien palkoista. Toisaalta alalle on saatu yksityisiä museoita koskeva yleissitova työehtosopimus, joka takaa yleistä työlainsäädäntöä paremmat työ suhteen ehdot sekä vähimmäispalkat ja palkankorotukset alalle. Toivomme tämän julkaisun auttavan lukijaa hahmottamaan, miten vaativaa, monimuotoista ja kansalaisten tietoisuuden lisäämiseen ja hyvinvointiin vaikuttavaa museotoiminta Suomessa tällä hetkellä on. MIRKKA HEININEN Ulla Mättö toiminnanjohtaja Museoalan ammattiliitto MAL ry MUSEOALAN AMMATISSA 3

EDUNVALVONTA TEKSTI: ANNA JOUTSENNIEMI KUVAT: KARI HULKKO VAKAUTTA TYÖOLOIHIN JA REILUA PALKKAA Valtion säästötoimet uhkaavat vetää pohjan pois hyvään vauhtiin päässeiltä museoilta. Kehitysbuumia elävän alan henkilöstö tarvitsee nyt kipeästi uskoa tulevaisuuteen. Museoala on joutunut viime vuosina valtion tempoilevan kulttuuripolitiikan kohteeksi. Ala tuntuu elävän samaan aikaan nousu- ja laskusuhdannetta. Toisaalta ymmärretään, että museot voivat tarjota vaikkapa matkailulle ennen näkemättömiä mahdollisuuksia. Toisaalta valtion säästöpaineet ajavat koko museoalaa ahtaalle alaa, joka jo valmiiksi kärsii alipalkkauksesta ja huonosta työllisyystilanteesta. Museoalan ammattiliiton puheenjohtaja Merja Herranen muistuttaa, etteivät museot aina ole olleet säästökohteita. Takavuosina opetus- ja kulttuuriministeriö nosti tietoisesti museoiden valtionosuuksia ja niiden turvin alaa onkin kehitetty voimakkaasti. Nyt vuonna 2012 sama ministeriö vetää museoilta maton alta leikkaamalla härskisti valtionosuuksia. Tämä lamauttaa kaikkia museoita niin valtio-, kunta- kuin yksityiselläkin sektorilla, Herranen toteaa turhautuneena. Myrskyn silmässä on myös Museovirasto, jonka organisaatio puristettiin minimiin jo tuottavuusohjelmassa. Kipeistä säästöistä huolimatta henkilöstö tempautui uudistukseen mukaan toiveikkaana. Juuri kun uuden elämän oli määrä alkaa, tulikin tieto lisäleikkauksista. Tätä kirjoitettaessa on vielä avoinna, miten kymmenien henkilöiden irtisanomisia tarkoittavien säästöpäätösten käy. Jos säästöt toteutuvat täysimääräisinä, pulaan joutuu sekä Museoviraston jäljelle jäävä että lähtemään joutuva väki, joka tarvitsee muutokseen kaiken mahdollisen tuen, sanoo Museoviraston asiaa Akavan Erityisaloissa hoitanut työmarkkinalakimies Kari Eskola. YHÄ VAATIVAMPI TYÖ ALIPALKKAUS HAASTEENA Säästöpaineiden lisäksi museoalan asiantuntijat ovat jo jonkin aikaa toimineet kasvavien ammatillisten odotus- 4 MUSEOALAN AMMATISSA

Museoala on voimakkaasti kehittyvä ala. Nyt tarvitaan panostusta kehittämisbuumiin, ei toistuvia leikkauksia. Oman alan ja museo - ammatin esille nosta - minen on tärkeää ja ajankohtaista! Museoviraston henkilöstö marssi työpaikkojensa puolesta helmikuussa 2012. Mielenosoituksen järjestivät henkilöstöä edustavat ammattiliitot Akavan Erityisalat, JHL ja Pardia yhdessä. ten paineissa. Ala on viime vuosina avautunut uusille alueille, jotka edellyttävät perinteisten museaalisten valmiuksien lisäksi mm. liiketaloudellisia ja markkinointi- ja verkostoitumisvalmiuksia luovuudesta ja joustavuudesta puhumattakaan. Työn vaativuuden kasvusta huolimatta alan palkkaus on pysynyt matalana. Yliopistokoulutuksen saanut museoamanuenssi tienaa kunnan palveluksessa noin 1 600 euroa vähemmän kuukaudessa kuin akavalaiset keskimäärin. Etenkin kuntasektorilla museoalan keskeinen ongelma on alipalkkaus, koska tehtävissä edellytetystä korkeakoulutuksesta huolimatta alan palkkataso on alhainen. Alipalkkaongelman korjaaminen on edelleen keskiössä, asiamies Jaakko Korpisaari Akavan Erityisaloista painottaa. Museoalan palkkatason korjaaminen on yhteydessä muiden kuntasektorin korkeakoulutettujen ammattien palkkauksen korjaamiseen, mikä on kaikkiaan pitkän aikavälin urakka. Keväällä 2012 vellonut Guggenheimkeskustelu on tehnyt siinä mielessä hyvää, että museoalan matkailullinen veto- >> MUSEOALAN AMMATISSA 5

voima ja alan töiden vaativuus on noussut uudella tavalla esille. Myös tieto niin museokäyntien kuin muunkin kulttuuriharrastamisen terveyttä edistävästä vaikutuksesta on jo levinnyt. Liiton tehtävänä on tuoda edelleen museotyön vaativuutta esille valtakunnan työehtosopimusneuvotteluissa. Yhtä olennaista on, että alan asiantuntijat nostavat itse esille työnsä vaikuttavuuden ja palkkaepäkohtiaan paikallisista palkkaeristä neuvoteltaessa. Omaan luottamusmieheen kannattaa ottaa yhteyttä. Luottamusmies ei itse useinkaan toimi museoalan ammatissa, joten tieto alan erityispiirteistä on hänelle kullanarvoista. Luottamusmies on avainasemassa paikallisissa neuvotteluissa, Korpisaari painottaa. YKSITYISELLE MUSEOALALLE YLEISSITOVA SOPIMUS Valtiolla ja kunnissa museoalaa sitovat työ- ja virkaehtosopimukset, joissa korkeastikoulutettuja museolaisia edustaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry. Akavan Erityisalat vaikuttaa sopimuksiin yhteistyössä neuvottelujärjestönsä JUKOn kautta. Yksityisellä museoalalla työehdoista neuvottelee Akavan Erityisalat ry Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n kanssa suoraan. Syksyllä 2011 saavutettiin erityisen merkittävä etappi, kun yksityisten museoiden työehtosopimuksesta tuli ns. yleissitova sopimus. Työehtosopimus sitoo ensimmäistä kertaa koko yksityistä ammattimuseokenttää. Yleissitovuus tarkoittaa, että työsopimuslain nojalla kaikkien yksityisten, varsinaiseen valtionosuuteen oikeutettujen museoiden on noudatettava vähintään solmimamme sopimuksen määräyksiä, kertoo sopimusneuvotteluissa työntekijäpuolta edustanut Kari Eskola. Museoalan tehtävien edellyttämä vaativuustaso ja korkeat koulutusvaatimukset antavat vankat perusteet palkankorotusvaatimuksille myös yksityisellä sektorilla. Museoviraston henkilöstö luovutti kansanedustajille adressin lisärahoituksen puolesta helmikuussa 2012. 6 MUSEOALAN AMMATISSA

MUSEOALAN TEHTÄVÄ PALVELUN PERUSTEHTÄVÄ Museolain mukaan museoiden tulee huolehtia esineellisestä kulttuuri perinnöstä keräämällä, tallentamalla, tutkimalla ja asettamalla sitä näytteille. Tehtäviin kuuluu lisäksi kulttuuriympäristöjen vaaliminen ja valistustyö. Museon kokoelmia ja näyttelyjä hyödyntämällä rakennetaan oppimisen ja kohtaamisen paikkoja. TERO HANSKI PALVELUN HYÖDYT KANSALAISILLE JA YHTEISKUNNALLE Museopalveluita tarvitaan yhteisöissä ja yhteiskunnassa tuottamaan tietoa menneisyydestä ja juurista, antamaan henkistä rakennusainetta kansalaisille. Kulttuuriperinnöllä on suuri kansallinen merkitys ja symboliarvo yhteisölle, kulttuurielämykset vahvistavat identiteettiä. Tämän vuoksi erityisesti koululaisten parissa tehtävä kulttuuriopetus on ensiarvoisen tärkeää. AJAN HENKI Museoala on kehittynyt voimakkaasti. Tavoitteena on ollut madaltaa kynnystä museoon tutustumiseen, luoda aktiivista toimintaa museossa sekä opettaa ja luoda elämyksiä museokokoelmien ja näyttelyjen avulla. Epävarmoina aikoina tarvitaan selittävää tietoa antamaan kansalaisille turvaa muutoksessa. Kun talouden ja yhteiskunnan rakenteet horjuvat ja muuttuvat, kulttuuriperinnön ja historiatiedon merkitys kasvaa. Jos ei tunne menneisyyttä, ei osaa elää tässä päivässä eikä valmistautua tulevaisuuteen. KORKEAKOULUTETUT AMMATTILAISET Museoalalla työskentely vaatii tieteellistä erikoiskoulutusta, koska museoammattilaisella on oltava tietoa ja tuntemusta esimerkiksi taiteesta, historiasta ja kulttuurista. Lisäksi museoammattilaisen on osattava myös välittää tietoa suurelle yleisölle. Myös esineellisen kulttuurin keruu ja tallentaminen vaatii tieteeseen perustuvaa osaamista ja laajoja tietoja yhteiskunnasta, sen historiasta ja kehityksestä. AMMATTILAISELLE AMMATTILAISEN PALKKA Palkkataso on aivan liian alhainen verrattuna museoammattilaisilta vaadittavaan erikoisosaamiseen ja asiantuntijuuteen. Ylempi korkeakoulututkinto on amanuessin ja museonjohtajan koulutusvaatimus kunnan ja valtion virkoihin. Liian vähän: Museoamanuenssin keskipalkka esimerkiksi kuntasektorilla vuonna 2010 oli 2 412 euroa/kk, joka oli 1 638 euroa vähemmän kuin muilla akavalaisilla keskimäärin ja 650 euroa vähemmän kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin. Museokäyntien on tieteellisesti todettu lisäävän henkistä ja fyysistä terveyttä jopa eniten kaikista kulttuuripalveluista. Puheenjohtaja Merja Herranen, Museoalan ammattiliitto ry MUSEOALAN AMMATISSA 7

MUSEOALAN MERKITYS TEKSTI: LEENA FILPUS KUVAT: VEIKKO SOMERPURO JA KAIJA KÄHKÖNEN MUSEO NÄYTTÄÄ, MISTÄ TULEMME. HYVÄLLÄ TUURILLA SE MYÖS KERTOO, MIHIN OLEMME MATKALLA. Museoala murroksessa Kuka olisi uskonut! Viimeaikaisissa keskusteluissa museoala on nostettu mahdolliseksi Suomen tulevaisuuden menestystekijäksi. Poliitikot perustelevat museoon pistettäviä taloudellisia panostuksia niin työpaikkojen luomisella kuin ylipäätään sen myönteisellä vaikutuksella muun muassa rakentamisbisnekseen, matkailuun ja muuhunkin talouteen. Perusteollisuudenaloilla ei nähdä enää samanlaisia kasvun mahdollisuuksia kuin aiemmin, joten on löydettävä uusia ja innovatiivisia hankkeita. Panostetaan siis museoon! Tämän jutun kirjoittamisen aikoihin Guggenheimpäätökset ovat vielä tekemättä. Käy suurhankkeen kanssa miten tahansa, jotain on silti lähtemättömästi muuttunut suomalaisessa museokentässä. Näin uskoo ainakin Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä. Alan näkökulmasta on merkittävää, että maan imagon nähdään olevan houkuttelevampi jonkin museon vuoksi. Se merkitsee sitä, että museoala tunnustetaan ammattimaisesti hoidetuksi ja ajassa eläväksi, Levä sanoo. Ajatuksellisesti muutos on suuri myös siksi, että museot koetaan meillä perinteisesti julkiseksi palveluksi. Toimivathan ne valtaosin julkisen rahoituksen turvin. BRÄNDINRAKENTAJAKSI Mikä museoalan merkitys sitten on brändinrakentajana? Mikä voisi olla museon brändi? Tätä pohditaan myös muualla kuin meillä. Syynä siihen on pitkälti raha. Jotta museo voi hoitaa perustehtäväänsä: säilyttää vanhaa tuleville sukupolville ja tutkijoiden käyttöön sekä hoitaa kasvatustehtäväänsä, se tarvitsee rahoitusta. Nykypäivän maailmassa rahoitusta tarvitaan jopa aiempaa enemmän. Siitä pitää huolen kustannusten nousu ja esimerkiksi kokoelmien digitalisoituminen, joka on myös museoiden arkea tänään. Noin 80 prosenttia museoiden kuluista koostuu kiinteistä kustannuksista. Siitä palkkojen osuus on 50 prosenttia ja 30 kiinteistökuluja. Loput 20 prosenttia kuluu muun muassa näyttelyiden rakentamiseen. Kiinteät kulut vain nousevat, se tiedetään. Julkinen 8 MUSEOALAN AMMATISSA

Melkein viimeisiä hetkiä. Vuonna 1926 perustettu Posti - museo on Suomen vanhimpia erikois - museoita. Se on toi - minut Helsingin pääpostitalossa vuodesta 1995, kohta sillä on edessä muutto Vapriikkiin Tampereelle. rahoitus ei puolestaan ainakaan kasva. On siis tehostettava toimintaa, tehtävä yhteistyötä hallinnoimalla yhdessä museotiloja, toimimalla entistä verkostoituneemmin ja koukuttamalla myös yksityinen raha museotoimintaan mukaan, Levä sanoo. Tehostaminen voi merkitä jossain tapauksessa myös museoiden lakkauttamisia tai yhdistämisiä. Esimerkiksi Postimuseo, jossa Kimmo Levä kuvattiin, on muuttamassa näyttelytoimintojensa osalta Helsingin vanhasta postitalosta osaksi museokeskus Vapriikkia Tampereella. Tämä on yksi osa rakennemuutosta, jossa museot hakevat verkottumisesta ja yhteistyöstä kustannus- ja tuloetuja. Yksi keino tehostaa ja säästää resursseja voisi olla sekin, että puolen tusinan puolitärkeän näyttelyn sijaan panostettaisiinkin yhteen merkittävään vuodessa. Silloin museon panostukset olisivat suuremmat ja näyttelyllä olisi paremmat mahdollisuudet myös päästä julkisuuteen. Pienempi määrä näyttelyjä säästäisi myös museon rahoja ja auttaisi rauhoittamaan museoiden työtahtia, Kimmo Levä sanoo. Kenties yhdelle isolle näyttelylle löytyisi myös yksityistä rahoitusta paremmin. Toki rahoitusta on jo nyt, mutta liike-elämä innostuu museoalan todelliseksi kumppaniksi vasta sitten, kun se kokee saavansa panokselleen vastinetta. Mutta miten museosta saadaan riittävän houkutteleva kumppani? Erottumalla ja erikoistumalla, sanoo Rovaniemen taidemuseon johtaja Hilkka Liikkanen. Rovaniemen taidemuseo on rakentunut alun perin 500 teosta käsittävän Jenny ja Antti Wihurin taidekokoelman ympärille, joka on kasvanut 25 vuodessa noin 3 000 teoksen upeaksi kokoelmaksi lähinnä kotimaista nykytaidetta. Juuri pohjoisessa kokoelma erottuu edukseen. Se saa oman yleisönsä, koska muut samantyyppiset kokoelmat ovat kaikki etelässä, siis kaukana. Toisaalta vaihtuvien näyttelyiden ja tutkimuksen osalta Rovaniemen taidemuseo on erikoistunut pohjoisuuteen. Sen avulla se pyrkii erottautumaan muista taidemuseoista ja herättää näin etelästä tulevien matkailijoiden kiinnostuksen. >> MUSEOALAN AMMATISSA 9

Hilkka Liikkanen pitelee käsissään Kimmo Ojaniemen teosta Galileo Galilein paluu (se pyörii sittenkin). 1996, öljy puulle, sinkitty pelti, puuhiilet. dokumentteina kannattaa säilyttää esimerkiksi sellaiset työt, jotka on valmistettu vaikkapa nopeasti pilaantuvasta materiaalista, Liikkanen sanoo. Osa isoa rakennemuutosta on myös se, että 1960-luvulta museoalan ammattimaistaneet ovat siirtymässä eläkkeelle. Heidän tilalleen palkataan uusia, korkeakoulutettuja osaajia. Myös julkisessa keskustelussa asenne museoon on muuttunut. Enää ei puhuta niinkään museokävijöistä, vaan käyttäjistä. Parhaimmillaan passiivisesta vierailijasta on tullut aktiivinen kokija ja tekijä. Se asettaa museoille entistä suurempia vaatimuksia. Näyttelyiden on tuotettava niin hienoja elämyksiä, että museoon haluaa palata uudelleen. >> Museokokoelman sijainnilla on merkitystä. Jollain toisella paikkakunnalla jokin kokoelma voi mennä ikään kuin hukkaan. Erottuminen kerää museokävijöitä. Lisäksi on maakunnallisestikin tärkeä kertoa omasta alueesta, meidän tapauksessamme pohjoisuudesta. UUSI AIKA Perinteisesti museoissa on käyty katsomassa näyttelyjä ja kokoelmia. Nyt kokoelmiin halutaan tutustua yhä enemmän netissä ja mobiilipalveluiden kautta ajasta ja paikasta riippumatta. Digitalisoitumista vauhdittamaan perustettu Museo2015 -hanke on hyvä esimerkki myös verkostoituneesta työskentelytavasta. Hankkeen tavoitteena on, että vuonna 2015 museoilla olisi yhteinen kokoelmanhallinta verkossa. On iso muutos, että kokoelmavarastoja pystyy tutkimaan kotisohvalta käsin. Se moninkertaistaa museokävijöiden määrän. Uudet teknologiat ja digitalisoiminen ovat museoille kuitenkin iso haaste. Museoalan ammattilaisilta vaaditaan samanaikaisesti perinteisten menetelmien osaamista ja samalla syntyy uudenlaista ammattiosaamista, Levä sanoo. Kenties digitalisoitumisesta löytyy vastaus myös siihen, miten kokoelmatyö on ylipäätän hoidettava taiteen muuttuessa. Teosten koko on kasvanut, tekotapoja ja -materiaaleja tullut lisää. On pohdittava esimerkiksi sitä, minkälaisina KULTTUURI TEKEE HYVÄÄ Kulttuurin harrastaminen tekee ihmiselle hyvää monella tapaa. Museotkin voidaan nähdä osana hyvinvointi- ja terveyspalveluja. Tutkimusten mukaan jopa sairaalapotilaat pääsevät nopeammin paranemisen tielle kulttuurin hyvää tekevän vaikutuksen ansiosta. Liikkasen ja Levän mielestä museoilla on merkittävä sosiaalinen rooli esimerkiksi myös maahanmuuttajien kotouttamisessa. Suomessa on tuskin museoita parempia toimijoita kertomaan maahantulijoille suomalaisesta yhteiskunnasta ja suomalaisuudesta. Yhtä lailla me opimme hyväksymään tulijat sellaisten näyttelyiden avulla, jotka kertovat heidän identiteetistään. AJAN HENKI Museon tehtävänä on säilyttää tätä päivää ja mennyttä tuleville sukupolville ja auttaa meitä ymmärtämään paikkamme. Museo on vastaisku kertakäyttökulttuurille. Ajan henki vaatii meitä vastaamaan kysymykseen, miten meistä on tullut me? Mistä tulemme ja minne olemme menossa? Kysymykset ovat ikuisia. Ehkä myös vastaus: Tuntemalla oman historiansa kykenee ymmärtämään paremmin tätä päivää ja tulevaa. Sisältö vain vaihtelee aikojen kuluessa. Kaikkea ei voi, eikä tarvitse mitata taloudellisella tuotolla, sanovat Hilkka Liikkanen ja Kimmo Levä. Vaikka kul jem - mekin ainakin osassa museoiden toimintaa markkina-ar vo - jen suuntaan, museolla ja museokokoelmilla tulee aina olemaan vankka arvoperustansa. 10 MUSEOALAN AMMATISSA

Joka kolmas käy museoissa Museot ovat kolmanneksi suosituin kulttuuripalvelu yhdessä konserttien ja musiikkitapahtumien kanssa. Kansalaiset arvostavat kulttuuripalveluja ja käyttävät niitä paljon, ilmenee Akavan Erityisalojen TNS Gallupilla vuonna 2011 teettämässä tutkimuksessa. Vain 13 prosenttia suomalaisista ei käy lainkaan kirjastossa, teatterissa, musiikkitapahtumissa, museoissa, konserteissa, lasten ja nuorten tapahtumissa tai taidenäytte - lyissä. Kirjasto on julkisin varoin tuotetuista kulttuuripalveluista ylivoimaisesti käytetyin ja toisena on teatteri. Museot, konsertit ja musiikkitapahtumat tulevat kolmanneksi ja ovat jotakuinkin yhtä suosittuja: niissä ilmoitti käyneensä vuoden aikana joka kolmas. Varsin yksimielisiä suomalaiset ovat siitä, että kulttuuripalvelujen pitää olla asiantuntijavoimin tuotettuja, helposti saatavilla ja tarjolla kaikille käyttäjäryhmille. Laadun ja tasapuolisuuden vaatimus lyö läpi selkeästi tutkimuksen tuloksista. Kolme neljästä katsoo, että hyvin toimivat kulttuuripalvelut lisäävät kansalaisten hyvinvointia. Myös kulttuuripalveluiden taloudellinen merkitys nousee voimakkaasti esiin. Noin 85 prosenttia arvioi, että kulttuuri - palvelut toimivat paikkakunnan vetovoimatekijänä. Puolet on sitä mieltä, että kulttuurialat ovat tärkeitä työllistäjiä. MUSEOAMANUENSSIN PALKKA LIIAN PIENI Tutkimuksessa selvitettiin myös kansalaisten näkemys museoamanuenssien, kirjastonhoitajien ja kulttuurituottajien keskiansiosta, joka oli vuonna 2009 noin 500 euroa pienempi kuin kaikilla palkansaajilla. Noin 42 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että alan koulutetut asiantuntijat saavat liian vähän palkkaa. Keskeisimmäksi palkka - kuopan syyksi nousi, että kulttuuri häviää re surs sikamppailussa koulu-, sosiaali- ja terveystoimelle. Anna Joutsenniemi KULTTUURIPALVELUIHIN LIITTYVIÄ MIELIPITEITÄ (%) Lähde: Kansalaisten käsityksen kulttuuripalveluista 2011 ja 2008. Lue tutkimusraportit netistä www.akavanerityisalat.fi MUSEOALAN AMMATISSA 11

MUSEON VIRANOMAISTEHTÄVÄT TEKSTI: BIRGITTA SUORSA/UP KUVAT: MARKKU OJALA / COMPIC Hallittu muutos Museoviraston tehtävänä on säästää kulttuuriset kerrostumat maisemakuvassa. Näin tulevat sukupolvet pääsevät näkemään osan historiaa. Kyse on koko kulttuuriperinnöstä, Susiluolasta ihan tämän päivän rakentamiseen asti, osastonjohtaja Mikko Härö sanoo. Kulttuuriympäristön suojelun osastonjohtaja Mikko Härö seisoo entisen koulunsa portaikossa. Täälläkin on muutettu huonejakoa. Rakennus on vuodelta 1937. Pääosin maamme rakennuskanta on uutta, sotien jälkeen rakennettua. Nyt on kiire säästää muun muassa 1950-luvun rintamiestalot, tai osa niistä. Kaikkea ei voi säästää. Me pidämme huolta, että ympäristö muuttuu hallitusti ja että historia näkyy, Härö sanoo. Ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus täytyisi säilyttää siten, että kaikki olennaiset ilmiöt ovat edustettuina. Rakennuksen käyttötarkoitus voi vaihtua. Moni seudulle tärkeä asemarakennus tai koulu on muutettu asunnoksi. YMPÄRISTÖ MUUTTUU NOPEASTI Suojeltavat kohteet valikoituvat monen seulan läpi. Niitä ovat tyylisuunta, historiallinen todistusvoimaisuus, harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, käyttötarkoitus ja alue. Kohteita tulee säilyttää rintamaiden lisäksi Lapissa ja vaara- Suomessa. Härö kertoo, kuinka metsäyhtiöiden kanssa inventoitiin kaikki paperi- ja sellutehtaiden alueet ja rakennukset kulttuuriperintöä ajatellen. Sittemmin suuri osa tehtaista on suljettu. Tehdastilojen uudelleenkäyttö on Härön mukaan haasteellista. Kemijärven sellutehdas näytti säästyvän, mutta siitäkään ei enää tiedä. Tallennettaviin tyylisuuntiin kuuluu myös betonibrutalismi. Härö tähdentää, että betonikuutiot ovat osa kulttuurin kerrostumia. Uudemman rakennuskulttuurin ohella silloin tällöin uhatuiksi joutuu vanhempaakin. Juuri nyt Härö on huolissaan lakkautettavista varuskunnista. Kauhavan ilmasotakoulu hangaareineen eli lentokonehalleineen, on korkeatasoinen 1920-luvun kohde, Härö perustelee ja näyttää kuvasta lentokonehallin klassista kreikkalaista friisiä, koriste-elementtiä. MAAKUNTAMUSEOT PALJON VARTIJOINA Jos Museovirasto jyrähtää ei, asiat ovat edenneet eripuraisina pitkään. Tavallisemmin kaupungit ja kunnat osaavat säilyttää arvokkaat kohteet. Ne ovat tiedossa kaavoituksessa. Epäselvissä tapauksissa asian voi tarkistaa maakuntamuseosta. Olemme suosineet ennakoivaa työtapaa ja tiedolla ohjaamista. Moni asia sujuu paremmin, kun osapuolet tuntevat toisensa ja tietävät säilyttämisen periaatteet, Härö sanoo. Hän epäilee, että juuri tästä on leikattava, kun budjettiraha pienenee ja työvoimaa on sen takia vähennettävä. Museovirastolle on annettu selvät tehtävät lainsäädännössä. Tärkein niistä on maankäyttö- ja rakennuslaki, mutta tehtäviä ohjaavat myös muinaismuistolaki, laki rakennusperinnön suojelusta ja kirkkolaki. Näiden lisäksi suojelusta mainitaan vesilaissa, luonnonsuojelulaissa, tielaissa ja 12 MUSEOALAN AMMATISSA

säästää historiaa Mikko Härö toteaa, että Museovirastolle kuuluu niin pienten arkeologisten kohteiden kuin kokonaisten asuinalueiden ja linnojen suojelu. laissa maa-ainesten ottamisessa. Metsämaan muokkaus voi tuhota muinaisia asuinsijoja tai tervahautoja, jos urakoitsijalla ei ole tietoa kohteista. Maisemien suojelusta ei ole erillistä lakia. Uusien lakien sijaan tarvittaisiin nykyistä kattavampaa maisemapolitiikkaa, Härö sanoo. Valtio voi suojella irrallisia kohteita kuten rakennuksia erillislaeilla. Yleisimmin suojelu perustuu kaavoitukseen. Suomessa kaavoituksen ja ympäristön laatu on parempi kuin tavallisesti ajatellaan, Härö toteaa. SISUSTUSTEN SUOJELU ON VAIKEAA Suojelupäätöksiä tehtäessä kansalaisyhteiskunnan mielipide painaa. Yksin Museoviraston päätöksellä suojelu on hankalaa. Suuri yleisö ei ole vielä asettunut puoltamaan kauppojen tai ravintoloiden interiöörejä, sisustuksia. Ne muuttuvat tuon tuosta. Härö huomauttaa, että rakennuksiin liittyvän irtaimiston suojelusta ei ole lakeja, kirkkolakia lukuun ottamatta. Yksityistiloissa voi olla mielenkiintoisia sisustuksia, mutta rakennusperintölailla voidaan säilyttää vain kiinteän sisustuksen osia. Yksityisihmisten huonetilat ja irtaimistot ovat lain ulkopuolella, ja hyvä niin. Emme voi olla "suojelupoliiseja". Yksityisessä suojelussa voimme neuvoa ja ohjata ja myöntää jopa pieniä avustuksia, Härö kertoo. LAKI MÄÄRITTÄÄ MUSEOVIRASTON TEHTÄVÄT maankäyttö- ja rakennuslaki muinaismuistolaki laki rakennusperinnön suojelusta kirkkolaki vesilaki luonnonsuojelulaki tielaki laki maa-ainesten ottamisesta MUSEOALAN AMMATISSA 13

AMMATISSA TEKSTI: ANNA JOUTSENNIEMI KUVAT: JOUNI KALLIO Mediamuseo Rupriikin suosituissa virkkauspajoissa on ehditty jo virkata venäjäksi, espanjaksi, englanniksi, japaniksi, suomeksi ja viittoen. Palkitsevinta museotyössä on, kun ihmiset oppivat, viihtyvät ja saavat elämyksiä, sanoo museolehtori Jaana Ylänen. 14 MUSEOALAN AMMATISSA

Museolehtori Jaana Ylänen tekee lempityötään. Hän vetää Tampereella Moniääninen museo -hanketta, joka kehittää museosta erilaisille ryhmille avointa ja kiinnostavaa oppimisen ja kohtaamisen paikkaa. Tämä on juuri sellaista työtä, jonka vuoksi Ylänen on museoalan valinnut. Alan pedagoginen puoli ja sen hienot mahdollisuudet kiinnostavat. En viihtyisi pelkkien kokoelmien parissa, hän sanoo. Yläsen filosofiana on, että museon on mataloitettava kaikin tavoin kynnystä astua sisään. Laadukkaita kokoelmia ja näyttelyitä on voitava käyttää kansalaisten iloksi ja hyödyksi sellaisilla tavoilla, että ihmiset kokevat ne omikseen. Toiminta on tuotava mutkattomasti ja luontevasti lähelle ihmisiä. Värikylpyjä vauvoille, kielikursseja maahanmuuttajille, nuorten perheiden valmennusta vain mielikuvitus asettaa rajat. Meidän on kilpailtava viihteen kanssa. Ei museoala tietenkään halua profiloitua liian viihteellisenä, mutta ihmiset on koukutettava mukaan uusi keinoin. Tämä työ on viimeisen päälle asiakaspalvelua, Ylänen sanoo. VIRKKAUSPAJAAN ON HELPPO TULLA Mutkattomuus näkyy vaikkapa Tampereen mediamuseon virkkaustyöpajassa, jossa kuuluu perjantaisena alkuiltana leppoisa puheensorina. Eri ikäiset naiset istuskelevat kahvikupin ja lankojen ääressä. Kädet virkkailevat suosittuja mediahahmoja tai lisää pituutta kaulahuiviin ja juttu luistaa. Paja ei vaadi osallistujilta sen kummempaa, vaan jokainen voi piipahtaa sisään ja olla oma itsensä. Museolehtori Ylänen vertaisvirkkaa mukana ja ohjailee rauhallisesti pajan toimintaa. Mediailmiöihin voi tutustua myös virkkaamalla. Monelle maahanmuuttajalle virkkauspaja on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin ja asuinyhteisöön. Toimintaa ei kuitenkaan haluta rajata pelkästään maahanmuuttajille. Tämä on Yläselle tärkeä periaate. Virkkauspajasta on tykätty juuri siksi, ettei sitä ole suunnattu tietylle ryhmälle. Eivät vaikkapa maahanmuuttajat halua tulla määritellyksi vain maahanmuuttajuutensa kautta. Täällä käy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita virkkauksesta. UUSIA ÄÄNIÄ MUSEOIHIN Moniääninen museo on Tampereen museoiden pedagogisen TAITE-yksikön osahanke laajemmassa Avara museo -kokonaisuudessa. Kuten nimikin kertoo, tavoitteena on saada uutta ääntä museoihin: uusia kieliä ja uusia tulkintoja, uusia tapoja keskustella ja kokea museoiden näyttelyjä, Jaana Ylänen kertoo. >> MUSEOALAN AMMATISSA 15

Museoiden kokoelmat ja näyttelyt ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Museon on avauduttava ihmisten luo, Jaana Ylänen sanoo. Moniääninen museo on muun muassa kurssittanut maahanmuuttajia oppaiksi museoihin ja vetäjiksi työpajoihin. Maahanmuuttajataustainen opas osaa asettua juuri Suomeen muuttaneen asemaan ja avata ymmärrettävällä tavalla vieraan maan kulttuuria. Maahanmuuttajien opastoiminta on saanut hyvän palautteen ja sille on selvä tilaus jatkossakin. UUDISTUNUT MUSEOTYÖ HAASTAA JA KIINNOSTAA Jaana Yläsen tie museoalalle on tavallinen. Hän opiskeli alaa Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan taidehistoria. Oppaan töitä irtosi muun muassa Sara Hildénin taidemuseossa siinä määrin runsaasti, että opinnot meinasivat jo venähtää. Sitten avautui Porin taidemuseossa pidempiaikainen sijaisuus, jossa vaadittiin ylempää korkeakoulututkintoa, kuten useimmissa museoalan asiantuntijatehtä vissä. Silloin tuli kiire ja vein opinnot päätökseen parissa kuukaudessa, gradunsa taiteilija Erkki Kulovedestä tehnyt Jaana Ylänen nauraa. Vaikka museolehtorin työ tuntuu nyt unelma-ammatilta, museoalan tuulinen tilanne ankarine säästöpaineineen huolettaa Ylästä. Hän näkee kuitenkin, että juuri avartumalla ihmisten pariin museot lunastavat entistä merkityksellisemmällä tavalla paikkansa yhteiskunnassa. Museotyö pitää tehdä läpinäkyväksi. Pitää kertoa, mitä teemme ja miksi, Ylänen painottaa. Museoammattilaisen työpäivään ajan haasteet tuovat palkitsevuutta, mutta vaativat myös notkeaa venymistä. Sosiaalisuus tuntuu olevan tämän päivän museo - ammattilaisen hyödyllisin ominaisuus, Jaana Ylänen summaa. MIKÄ AVARA MUSEO? Avara museo kehittyvä oppimisympäristö aikuisille -hankkeessa suunnitellaan uudenlaisia toimintamalleja ja palveluita mm. työttömille ja lomautetuille, maahanmuuttajille, varttuneelle väestölle ja senioreille sekä yritysten työntekijöille. Kolmivuotinen hanke käynnistyi vuoden 2010 alussa ja sille on myönnetty rahoitus opetusministeriön hallinnoimasta ESR-kehittämisohjelmasta Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi. Hankkeen koordinoinnista vastaa Suomen museo - liitto. Osatoteuttajia ovat Porin taidemuseo, Satakunnan Museo, Tampereen museoiden museopedagoginen TAITE-yksikkö, Tekniikan museo, Työväenmuseo Werstas sekä CICERO Learning -verkosto/helsingin yliopisto. 16 MUSEOALAN AMMATISSA

AMMATISSA TEKSTI: LEENA FILPUS KUVAT: MARI LEHTISALO Museo esineen MUSEOMESTARI PITÄÄ HUOLEN, ETTÄ MUSEON ESINEISTÖ SAA ARVOISENSA KOHTELUN. puolella MUSEOALAN AMMATISSA 17

Jos Marjukka Dahl saisi valita, museoiden näyttelyt houkuttelisivat näyttelyvieraat haistamaan, maistamaan ja koskettamaan. Parhaimmillaan näyttely on elämyksellinen kokonaisteos, joka saa museokävijän innostumaan ja sukeltamaan esillä olevaan aiheeseen ja aikakauteen. Porvoon museossa esimerkiksi tuoksumaailmaa on tuotu mukaan Holmin kauppiastalon perusnäyttelyyn, joka kertoo elämästä 1700-luvun kauppiaskodissa. Samoin Jokilaakson valtias -näyttelyssä kävijä pääsee sukeltamaan kivikauden elämään aikakaudesta kertovien suurten maalausten kautta. Aikakauden puustoa kuvasimme vastaavasti plekseihin maalatuilla puilla. Toki näyttelyssä oli myös aitoja kivikautisia keihäänkärkiä. Ne olivat esillä vitriineissä, Porvoon museon museomestari Marjukka Dahl sanoo. Museoiden näyttelyiden suunnittelu ja toteutus on aina monen ammattilaisen yhteistyön tulos. Tehtävänkuvat vaihtelevat museoittain, mutta yleensä museomestarin vastuulla on näyttelyjen rakentamisen tekninen puoli ja erilaiset teosten esillepanoon liittyvät tehtävät. He vastaavat muun muassa esineiden siirrosta varastosta näyttelyyn ja ylipäätään museoesineiden kokoelmavarastoinnista ja esineturvallisuudesta. Suuremmissa museoissa tehtävät on jaettu tarkasti eri alojen ammattilaisten kesken. Pienemmissä, kuten Porvoossa, toimenkuvat ovat joustavampia se tekee, joka kerkiää. Marjukka Dahlin työajasta osa menee näyttelyiden suunnitteluun. Hankin näyttelyihin sopivan tekniikan, neuvottelen esimerkiksi sähkömiesten kanssa. Minulla on puusepän ja rakennuskonservaattorin koulutus, joten teen rakentamistyötä ihan käytännössäkin. Huolehdin myös etenkin kovien näyttelyesineiden, kuten huonekalujen kunnostamisesta. Porvoon museon näyttelytiloja ovat vanhassa Porvoossa sijaitsevat raatihuone ja kauppias Holmin talo 1760-luvulta. Marjukka Dahl tuli Porvoon museoon töihin viisi vuotta sitten, kun museorakennuksia alettiin peruskorjata. Rakennuskonservaattorina on ollut todella mielenkiintoista päästä osallistumaan vanhan, hienon rakennuksen korjaushankkeeseen. Koska rakennukset ovat jo itsessään museokohteita, niiden käytössä on jatkuvasti huolenpitoa. Rakennuksissa on myös modernia tekniikkaa ja senkin toimintaa pitää valvoa. Sähkö- tai lvi-alan osaamista minulla ei ole, mutta olen yhteyshenkilönä talon ulkopuolelta tuleviin tekijöihin päin, aiemmin muun muassa Hel singin ja Espoon kaupunginmuseoissa sekä Gallén- Kallelan Museossa Tarvaspäässä työskennellyt Dahl sanoo. VARASTOT KUNTOON Dahlin kontolla on myös kokoelmavarastot, joissa museoesineistöä säilytetään. Varastotiloja on kolmessa paikassa eri puolilla Porvoota. Museoiden yleinen ongelma tuntuu olevan se, ettei varastotilaa ole riittävästi. Ja esineistöä tulee koko ajan lisää esimerkiksi lahjoituksina. Yhdessä lahjassa saattaa olla useita satoja esineitä. Työmäärä on valtava, kun esineet puhdistetaan, numeroidaan, luetteloidaan ja tavaroille koetetaan löytää paikka varastossa. Samanaikaisesti puretaan vanhoja näyttelyjä ja rakennetaan uutta. Usein käykin niin, ettei vanhan näyttelyn esineistöä keritä heti viemään takaisin varastoon oikeille paikoilleen. Meilläkin on tämän vuoksi esineistöä odottamassa toimenpiteitä uusien luetteloimattomien lisäksi. Näyttely on museoesineelle aina rasitus. Varastosta otetut esineet puhdistetaan ja mahdollisesti kunnostetaan sen verran, etteivät hauraat esineet hajoa näyttelyn yhteydessä. Joskus myös varastointi voi tehdä esineelle hallaa. Ei kovin pitkä aika sitten moni museo säilytti esineistöä kylmissä vajoissa ja navetoissa. Vain harvalla museolla on sellaisia varastotiloja, joissa ilman kosteutta ja lämpötilaa voidaan säädellä tarkasti koneellisesti. Toiset tavarat säilyvät paremmin kylmässä, toiset eivät kestä kuivaa ilmaa. Erityisesti ilmankosteus on varastoissa ongelma. Toistaiseksi sellaista varastotilaa on käytössä vain vähän, jossa kosteutta ja lämpötilaa pystytään säätelemään tarkasti. Sellainen tila on hyvin kallista ja näihin varastoihin pääsee tällä hetkellä arvokkain esineistö. ESINEEN ARVO Ennen museouraansa Marjukka Dahl kunnosti työkseen muun muassa vanhoja huonekaluja. Meillä ei ole oikeutta kohdella rakennuksia ja esineitä miten tahansa. Me elämme vain hetken, mutta monet esineet ja rakennukset ovat olleet täällä jo kauan ennen meitä ja ovat senkin jälkeen kun meistä aika jättää, Marjukka Dahl sanoo ja jatkaa saavansa tavaroista tarpeekseen työpaikalla. Kotiin hän ei ylimääräistä kaipaa. Museo on Dahlin mukaan vastavoima rahalle ja kuluttamiselle. Alalle hakeutuvat ihmiset ovat samanhenkisiä. He arvostavat juuria, vastuullisuutta ympäristöä kohtaan, kestävää kehitystä. Sitä paitsi, kun osaa arvostaa vanhaa, tämän päivän asiat muuttuvat vähäpätöisemmiksi. Minulla on ollut onni saada työskennellä hienoissa työyhteisöissä, joissa toiset otetaan huomioon ja tuetaan toinen toisiamme. Raha ei ole meillä ykkösasia, mutta kyllä työstä pitäisi saada kunnon korvaus. Tähän voisi meidän alalla puuttua paljon tiukemmin, Marjukka Dahl sanoo. 18 MUSEOALAN AMMATISSA

Porvoon museossa on esineistöä kivikaudelta tähän päivään. Museomestari Marjukka Dahl tarkastelee vanhaa kelkkaa. MUSEOALAN AMMATISSA 19

ASIAKKAAN SILMIN TEKSTI: ANNA JOUTSENNIEMI KUVAT: KIMMO BRANDT Työhyvinvointikoulutuksia tarjoava yritys tuo valmennettavat taidemuseo Emmaan. Museossa kulttuurin merkitys avautuu. Museokäynti tehostaa valmennusta Haluan herätellä ihmiset huomaamaan kulttuurin hyvää tekevän vaikutuksen. Hyvinvointi ei ole vain sauvakävelyä, kaloreita tai stressinhallintaa, sanoo viisitoista vuotta yrityksille työhyvinvointikoulutusta järjestänyt yleislääketieteen erikoislääkäri Antero Katajainen. Katajainen toimii kouluttajavalmentajana helsinkiläisessä Taitoba Oy:ssä, joka tarjoaa positiiviseen psykologiaan perustuvaa työhyvinvointivalmennusta. Ihmisen hyvinvointi, hyvä elämä ja onnellisuus ovat laaja-alaisesti valmennuksen teemoina. Olen halunnut sisällyttää kaikkiin kursseihin myös kulttuuriosion, jonka toteutus vaihtelee paikkakunnittain. Espoossa olemme käyneet jokaisen kurssin kanssa modernin taiteen museossa Emmassa opastetulla kierroksella, Katajainen kertoo. Emman museokierroksen jälkeen ryhmä käy valmentajan kanssa keskustelua kulttuurin merkityksestä. Antero Katajainen aikoo tuoda valmennusryhmät Emmaan jatkossakin. Museokierrokset toimivat erityisen hyvin kulttuurin merkityksen herättelijöinä ja keskustelun avaajina, hän sanoo. 20 MUSEOALAN AMMATISSA