Antero Puhakka & Juhani Rautopuro Sumusta nousee riski - Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2013 1
ISBN 978-952-68171-0-1 (nid.) ISBN 978-952-68171-1-8 (PDF) Kannen suunnittelija: Ulriikka Lipasti Julkaisija: Tieteentekijöiden liitto Painopaikka: Grano, Joensuu 2
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 7 1.1 Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus... 8 2 PERUSTIETOJA... 9 2.1 Sukupuoli, ikä ja perhetilanne... 9 2.2 Koulutus... 10 2.3 Jatko-opintojen suorittaminen... 13 3 TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ... 16 3.1 Työelämään sijoittuminen... 16 3.2 Ei-ammatissa toimivat... 19 3.3 Apurahalla työskentely... 21 3.4 Palvelussuhteen laji... 23 4 PALKKAUS... 27 4.1 Säännöllisen työajan ansio... 27 4.2 Korvaukset... 30 4.3 Palkkauksen ja palkkausjärjestelmien arviointia... 31 5 TYÖAJAT... 34 5.1 Viikoittainen työaika... 34 5.2 Ylityöt... 37 5.3 Ilta- ja viikonlopputyöt... 38 6 TYÖHYVINVOINTI... 42 6.1 Työuupumuksen ja yleisen stressin kokemukset... 42 6.2 Haitallisen työstressin aiheuttajat... 46 6.3 Työhyvinvoinnin parannuskeinot... 50 7 TULEVAISUUDEN RISKIT... 53 7.1 Työsuhteen uhkatekijät... 53 7.2 Uranvaihtosuunnitelmat... 54 7.3 Työilmapiiri yliopistoissa ja tyytyväisyys yliopistoon... 56 8 KANSAINVÄLISTYMINEN... 59 8.1 Kansainvälinen liikkuvuus... 59 8.2 Liikkuvuutta estävät tekijät... 60 Liite 1. Jäsenistön koko kuva... 67 Liite 2. Kyselylomake... 68 3
TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain... 9 Taulukko 2. Vastaajien koulutusalajakauma sukupuolittain... 10 Taulukko 3. Jäsenistön tutkintotasojakauma... 11 Taulukko 4. Korkeimman tutkinnon suoritusvuosi... 12 Taulukko 5. Korkein tutkinto koulutusaloittain... 12 Taulukko 6. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja... 18 Taulukko 7. Ammattiryhmät 1998 2013... 19 Taulukko 8. Ei-ammatissa toimivat... 20 Taulukko 9. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain... 23 Taulukko 10. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin 2001 2013... 24 Taulukko 11. Ammattiryhmittäiset keskipalkat ja keskihajonta sukupuolittain.. 27 Taulukko 12. Työmatkakustannusten korvaaminen työnantajittain... 31 Taulukko 13. Palkkausta liian pienenä pitävien osuus 1998 2013... 32 Taulukko 14. Ammattiryhmittäiset viikkotuntimäärät... 34 Taulukko 15. Koulutustasoittaiset viikkotuntimäärät... 35 Taulukko 16. Työnantajittaiset viikkotuntimäärät... 35 Taulukko 17. Opetustehtävien määrän kehitys edellisen kahden vuoden aikana 36 Taulukko 18. Opetustehtävät ammattiryhmittäin... 36 Taulukko 19. Ylitöiden tekeminen ammattiryhmittäin... 38 Taulukko 20. Ei koskaan kotona iltaisin työskentelevät työnantajittain 2004 13 39 Taulukko 21. Kotona iltaisin tehtävä päätoimeen liittyvä työ ammattiryhmittäin 40 Taulukko 22. Vähintään kahtena iltana viikossa kotonaan työskentelevät opettajat sukupuolittain 2004-2013... 40 Taulukko 23. Työuupumusta jonkin verran tai paljon kokeneet ikäluokittain... 43 Taulukko 24. Iltatyöt ja työuupumuksen ja stressin kokeminen... 45 Taulukko 25. Viikonlopputyöt ja työuupumuksen ja stressin kokeminen... 45 Taulukko 26. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät ammattiryhmittäin... 49 Taulukko 27. Työhyvinvoinnin parantamisen keinot ammattiryhmittäin... 52 Taulukko 28. Palkkatyössä ulkomailla... 59 Taulukko 29. Apurahalla ulkomailla... 59 Taulukko 30. Kansainvälisen liikkuvuuden esteet ikäluokittain... 62 Taulukko 31. Kansainvälinen liikkuvuus vuonna 2009 tai sen jälkeen väitelleillä yliopistolaisilla... 64 4
KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Kotona asuvien huollettavien lasten lukumäärä... 9 Kuvio 2. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko väestön koulutusasteet... 10 Kuvio 3. Korkein suoritettu tutkinto sukupuolittain... 11 Kuvio 4. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuus 1998 2013... 13 Kuvio 5. Eri keinoilla jatko-opintoja rahoittaneiden osuus... 14 Kuvio 6. Jatko-opintojen pääasiallinen rahoituslähde kyselyhetkellä... 14 Kuvio 7. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet ikäluokittain... 15 Kuvio 8. Vastaajien työnantajasektorit sukupuolittain... 16 Kuvio 9. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain... 17 Kuvio 10. Nimikkeet marraskuussa 2013... 18 Kuvio 11. Naisten osuus tutkijoista ja opettajista 1998 2013... 19 Kuvio 12. Kaikkien työttömyysjaksojen yhteenlaskettu keston jakauma... 21 Kuvio 13. Apurahalla työskentely 2001 2013... 22 Kuvio 14. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain 2001 2010... 24 Kuvio 15. Palvelussuhteiden lukumäärät... 25 Kuvio 16. Naisten keskipalkat ja ero miesten keskipalkkoihin... 28 Kuvio 17. Tohtoreiden keskipalkat sukupuolittain eri työnantajilla... 28 Kuvio 18. Yliopistolaisten keskipalkat koulutustasoittain ja sukupuolittain... 29 Kuvio 19. Ammattiryhmien keskipalkat yliopistosektorilla koulutustasoittain ja sukupuolittain... 30 Kuvio 20. Palkkausjärjestelmän vääräksi koettu soveltaminen yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sukupuolittain 2007-2013... 32 Kuvio 21. Palkkausjärjestelmän väärä soveltaminen vaativuus- ja henkitasoissa.. 33 Kuvio 22. Kotona iltaisin tehtävien töiden jakauma sukupuolittain... 38 Kuvio 23. Vähintään kahtena iltana viikossa kotonaan työskentelevät työnantajittain 2004 2013... 39 Kuvio 24. Viikonlopputöiden yleisyys sukupuolittain... 41 Kuvio 25. Jonkin verran tai paljon työuupumuksen oireita kokeneiden osuudet vuosina 2001 2013... 42 Kuvio 26. Stressin tuntemukset 2004 2013... 43 Kuvio 27. Paljon stressiä kokeneet ammattiryhmittäin 2004 2013... 44 Kuvio 28. Paljon stressiä kokeneet työnantajittain 2004 2013... 44 Kuvio 29. Viikkotuntityömäärä ja työuupumuksen ja stressin kokeminen... 46 Kuvio 30. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät... 47 Kuvio 31. Tärkeimmät haitallisen työstressin aiheuttajat 2004 2013... 48 Kuvio 32. Opettamisen, hallintotehtävien sekä opiskelijoiden omaan työhön kuulumattomuus yliopistotutkijoilla 2004 2013... 49 Kuvio 33. Työhyvinvoinnin lisäämisen keinojen arviointi... 50 Kuvio 34. Työhyvinvoinnin lisäämisen keinojen keskiarvot 2004 2013... 51 Kuvio 35. Epävarmuus työsuhteesta sekä työsuhteen uhkatekijät... 53 5
Kuvio 36. Yliopistolaisten pois yliopistolta hakeutumista koskeneet harkinnat kahden edellisen vuoden aikana, sukupuolittain ja ikäryhmittäin... 55 Kuvio 37. Edellisen kahden vuoden aikana uramuutosharkinnat yliopistolaisilla ammattiryhmittäin... 56 Kuvio 38. Työilmapiirin paraneminen kahden edellisen vuoden aikana... 57 Kuvio 39. Tyytyväisyys yliopistoon työpaikkana 2010 2013... 58 Kuvio 40. Edellisten 3 vuoden aikainen kv. liikkuvuus työnantajittain... 60 Kuvio 41. Kansainvälistä liikkuvuutta estävät tekijät... 61 Kuvio 42. Kansainvälisen liikkuvuuden esteet sukupuolittain... 61 Kuvio 43. Kansainvälisen liikkuvuuden esteet jatko-opiskelijoilla... 63 Kuvio 44. Kv. liikkuvuuden esteet yliopistolaisilla ammattiryhmittäin... 64 Kuvio 45. Alle 2 viikkoa kestäviin kansainvälisiin tapahtumiin osallistuminen vuonna 2009 tai sen jälkeen väitelleillä yliopistolaisilla... 65 Kuvio 46. Työyhteisöstä saatu tuki ulkomaille lähtiessä vuonna 2009 tai myöhemmin väitelleillä yliopistolaisilla... 66 6
1 JOHDANTO Tieteentekijöiden liitto on vuonna 1967 perustettu yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Jäsenistön kokonaismäärä vuoden 2013 lopussa oli 6762. Tieteentekijöiden liitto on Akavan suurimpana yliopistosektorin järjestönä merkittävä vaikuttaja suomalaisen tiedepolitiikan, yliopistokoulutuksen sekä tietohuollon kehittämisessä. Tieteentekijöiden liitto teki historiansa kuudennen koko jäsenistön kattavan jäsenkyselyn joulukuussa 2013. Jäsenkyselyssä selvitettiin muun maussa jäsenistön koulutusta, palvelussuhteita, palkkausta, työllisyyttä, apurahalla työskentelyä ja työoloja. Suurin osa kyselyn kysymyksistä on pyritty pitämään samoina, jolloin voidaan verrata eri vuosia toisiinsa, ja sitä kautta valottaa niitä muutoksia, joita tiedekentällä koko Suomessa tapahtuu. Jokaiseen kyselyyn on kuitenkin lisätty osioita, joilla on kyselyn toteutushetkellä katsottu olevan erityistä kiinnostavuutta. Uusimpaan jäsenkyselyyn lisättiin kansainvälistä liikkuvuutta koskevia kysymyksiä, sillä kansainvälistyminen ja etenkin sen väitetty tai oletettu puute näyttää olevan tällä hetkellä tiedepoliittisessa keskustelussa käytössä oleva ase, jolla etenkin yliopistoja vastaan hyökätään. Voimakkaasti uusiutumaan kannustetuissa yliopistoissa, joissa henkilöstön vähentämiseen liittyvistä yhteistoimintaneuvotteluista näyttää tulleen jokavuotinen ilmiö, on tärkeää selvittää myös työpahoinvointiin liittyviä tekijöitä sekä myös niitä keinoja, joilla tieteentekijät katsovat omaa työssä jaksamistaan voitavan parantaa. Tutkimuksen tekijöinä ovat toimineet YTT Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta. Raportissa kyselyn tietoja verrataan edellisiin vuosina 1998, 2001, 2004, 2007 ja 2010 toteutettuihin jäsenkyselyihin, liiton jäsenrekisterin tietoihin sekä erilaisiin muihin tilastomateriaaleihin. Tieteentekijöiden liiton toimintaan liittyviä järjestöllisiä kysymyksiä, kuten työtaisteluun suhtautumista koskevia kysymyksiä, ei raportoida tässä yhteydessä. Jäsenkyselyn tuloksia hyödynnetään liiton toiminnan kehittämisessä. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääasiassa kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttiosuuksia, graafisia esityksiä sekä keski- ja hajontalukuja (aritmeettinen keskiarvo, mediaani, keskihajonta ja kvartiilit). Tutkittavien ominaisuuksien keskinäisiä riippuvuuksia on tarkasteltu ristiintaulukoinneilla ja niihin liittyvillä khiin-neliötestillä ja residuaalitarkasteluilla. Ryhmien väliset keskiarvovertailut on suoritettu kahden ryhmän (esimerkiksi sukupuoli) vertailussa t-testin avulla. Useamman ryhmän vertailussa (esimerkiksi ammattiryhmät) on käytetty yksisuuntaista varianssianalyysia. Tilastollisesti merkitsevät ryhmäerot ja riippuvuudet tarkoittavat tässä raportissa alle 5 % merkitsevyystasoa (p<0,05). Pääsääntöisesti raportissa käytetään lukijaystävällisyyden vuoksi kokonaisprosenttilukuja, mistä syystä kaikki taulukot ja kuviot eivät välttämättä summaudu sataan. 7
1.1 Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus Jäsenkysely toteutettiin joulukuussa 2013. Poikkileikkaustutkimuksen tarkasteluajankohtana toimi vuoden 2013 marraskuu. Kysely (liite 2) postitettiin vain Tieteentekijöiden liiton Suomessa asuville jäsenille. Lomakkeen ruotsinkielinen versio postitettiin Forskarföreningen vid Svenska Handelshögskolan rf:n ja Forskarföreningen vid Åbo Akademi rf:n jäsenille. Lomakkeita ei postitettu eläkkeelle oleville eikä niille jäsenille, joiden osoite oli ulkomailla. Kaikkiaan lomakkeita postitettiin 5977. Vastauksia saatiin kaikkiaan 1694 jäsentä, eli kyselyn saaneista jäsenistä 28 % vastasi kyselyyn. Vastausprosentti on täsmälleen sama kuin edellisessä kyselyssä vuonna 2010. Aiemmin vastausaktiivisuus on ollut parempi. Vuonna 2004 vastanneita oli 38 % ja 2007 vielä 33 %, tähän kyselyyn, kuten edelliseenkin vastasi runsas neljännes jäsenistöstä. Jäsenkyselyssä ei tehty uusintakyselyä. Jäsenkysely toteutettiin nimettömänä. Nimettömyydestä johtuen vastaamattomista ei ole käytettävissä sellaisia tietoja, että katoanalyysi voitaisiin luotettavasti suorittaa. Kyselyn perusteella ei siten tiedetä poikkeavatko vastaamattomat merkitsevästi vastaajista. Koska katoanalyysia ei voida luotettavasti suorittaa, kuvaavat raportissa myöhemmin esitettävät tulokset kyselyyn vastanneita eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä koko jäsenistöön. Raportissa vastaajien tietoja verrataan kuitenkin koko jäsenistöstä saatavilla oleviin tietoihin ja pohditaan joidenkin ryhmien mahdollisia yli- ja aliedustavuuksia. Koska liiton jäsenten kokonaistutkimukseen perustuvan kyselyn vastausaktiivisuus on toistuvasti alhainen, on jatkossa harkittava satunnaisotantaan pohjautuvaa kyselyä. Tulevissa kyselyissä on syytä selvittää myös työsuhteen kokoaikaisuutta ja pohtia tulisiko kyselylomaketta kehittää edelleen siten, että liiton muualla kuin yliopistoissa työskentelevät jäsenet voisivat helpommin vastata kysymyksiin. Tieteentekijöiden liiton ulkomaalaisten jäsenten osuus on ollut viime vuosina selvässä kasvussa. Kun jäsenkyselyä lähdettiin syksyllä 2013 toteuttamaan, pohdittiin kyselylomakkeen kääntämistä englanniksi. Tällöin päädyttiin kuitenkin siihen, että ulkomaalaisille jäsenille tehdään erillinen kysely, jossa hyödynnetään jäsenkyselyn kysymyksiä, mutta kysytään etenkin sitä, miten tiedeyhteisöön integroituminen on tapahtunut sekä sitä millaisia vaikeuksia ulkomaalaiset jäsenet ovat tiellään kohdanneet. Kysely tullaan toteuttamaan lähitulevaisuudessa. 8
2 PERUSTIETOJA 2.1 Sukupuoli, ikä ja perhetilanne Kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa (67 %) oli naisia ja 33 % miehiä. Koko jäsenistöstä naisia on 59 %, joten naiset ovat hieman yliedustettuina vastaajien joukossa. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 43 vuotta (mediaani 42 v, keskihajonta 9,9 v). Jäsenrekisteristä laskettu jäsenistön keski-ikä on 45 vuotta eikä miesten ja naisten keski-iässä ole eroa. Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain Ikäryhmä Naiset Miehet Kaikki alle 30 5 % 6 % 5 % 30-39 35 % 38 % 37 % 40-49 26 % 31 % 29 % 50-59 25 % 20 % 22 % 60 ja yli 10 % 5 % 7 % Kuten taulukosta 1 havaitaan, vähemmän kuin yksi kahdestakymmenestä vastanneesta miehestä ja noin yksi nainen seitsemästätoista oli alle 30-vuotias. Edellisessä kyselyssä vastaavat osuudet olivat 6 % ja 8 %. Nuorten osuus vastanneissa on siis vähentynyt. Ilmiö havaittiin myös edellisessä kyselyssä. Vastanneiden ikäjakauma vastaa varsin hyvin liiton jäsenrekisterin ikäjakaumaa. 1 lapsi 20 % Ei lapsia 53 % 2 lasta 21 % Yli 3 lasta 1 % 3 lasta 5 % Kuvio 1. Kotona asuvien huollettavien lasten lukumäärä 9
Vastanneista hieman alle puolella (47 %) oli omia tai huollettavana olevia lapsia kotonaan (kuvio 1). Sukupuolten välillä ei ollut eroja. Alle 7-vuotiaita lapsia oli kotona lähes joka kolmannella (32 %) vastaajalla. Yli 7-vuotiaita lapsia oli yli kolmasosalla vastaajista (36 %). Vastanneiden tyypillisin siviilisääty oli avio-, avoliitto tai rekisteröity parisuhde (75 %), naimattomia oli joka kuudes (17 %) ja eronneiden tai leskien osuus oli 8 %. Sukupuolten välillä ei ollut eroja siviilisäädyssä. 2.2 Koulutus Liiton jäsenistö on erittäin korkeasti koulutettua jopa yleiseen akavalaiseen tasoon verrattuna. Kaikista akavalaisista työvoimaan kuuluvista joka seitsemästoista on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut lähes kuusi kymmenestä, kuten kuviosta 2 voidaan havaita. Tieteellinen jatkotutkinto 5,8 % 0,9 % 59,3 % Ylempi korkeakoulututkinto Alempi korkeakoulututkinto 39,7 % 52,6 % 8,1 % 0,7 % 24,1 % 9,5 % Tieteentekijät, 2013 Akavalaiset, 2010 Koko väestö 2012 Muu tutkinto 0,3 % 20,2 % 81,5 % Kuvio 2. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko väestön koulutusasteet Vastanneiden koulutusaloissa on selviä eroja sukupuolten välillä (taulukko 2). Taulukko 2. Vastaajien koulutusalajakauma sukupuolittain Koulutusala Naiset Miehet Kaikki Humanistinen 34 % 25 % 31 % Luonnontieteellinen 21 % 31 % 24 % Yhteiskuntatieteellinen 20 % 20 % 20 % Kasvatustieteellinen 8 % 4 % 6 % Muut 18 % 20 % 19 % 10
Naisista joka kolmas (34 %) oli suorittanut humanistisen alan tutkinnon, miehistä joka neljäs (25 %). Miesten osalta yleisin koulutusala on puolestaan luonnontieteellinen, jolta ylimmän tutkintonsa on suorittanut lähes joka kolmas (31 %). Naisista luonnontieteilijöitä on hieman yli viidennes (21 %). Seuraavassa taulukossa esitetään jäsenistön tutkintojakauma. Tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut 59 % jäsenistöstä ja tohtorin tutkintokin on peräti 55 %:lla. Taulukko 3. Jäsenistön tutkintotasojakauma Tutkinto Lukumäärä Prosenttiosuus Kumulatiivinen prosenttiosuus Jatkotutkinnot Tohtori Lisensiaatti 931 73 55,0 4,3 55,0 59,3 Ylempi korkeakoulututkinto 673 39,7 99,0 Alempi korkeakoulututkinto 12 0,7 99,7 Muut tutkinnot 5 0,3 100,0 YHTEENSÄ 1694 100 Sukupuolten väliset erot suoritetuissa tutkinnoissa ovat erittäin selvät (kuvio 3). Miehistä peräti 69 %:lla on tieteellinen jatkotutkinto, ja tohtoreitakin oli selvästi yli puolet (65 %). Vaikka naiset ovat suorittaneet vähemmän jatkotutkintoja kuin miehet, ovat hekin erittäin korkeasti koulutettuja, sillä yli puolella (51 %) on tohtorin tutkinto. 75 % 68,7 % 50 % 54,4 % 44,5 % 30,4 % 25 % 0 % 1,1 % 0,9 % Naiset, n=1125 Miehet, n=565 Tieteellinen jatkotutkinto Ylempi korkeakoulututkinto Muu tutkinto Kuvio 3. Korkein suoritettu tutkinto sukupuolittain 11
Työnantajasektoreittain tarkasteltuna koulutustasossa oli merkitsevä ero vain yliopistosektorilla, jossa lähes kolmella miehellä neljästä (72 %) oli tieteellinen jatkotutkinto, naisilla vastaava osuus oli 58 %. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna sukupuolten välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä opettajien sekä muiden asiantuntijoiden osalta. Opettajista hieman vajaalla viidenneksellä (18 %) naisista oli ylempi korkeakoulututkinto, miehistä joka kuudennellatoista (7 %). Suurin osa liiton jäsenistä on suorittanut korkeimman tutkintonsa vuosien 1999 2008 välisenä aikana (taulukko 4). Kaikki vastanneet (12 %) eivät raportoineet tutkintonsa suoritusvuotta. Taulukko 4. Korkeimman tutkinnon suoritusvuosi Suoritusvuosi Tohtorin tutkinto n= 816 Lisensiaatin tutkinto n= 61 Ylempi korkeakoulututkinto n= 609 1998 tai aikaisemmin 18 % 38 % 29 % 1999-2008 45 % 46 % 47 % 2009 tai myöhemmin 38 % 16 % 27 % Kuten taulukosta 5 havaitaan, on jatkotutkinnon suorittaminen yleisintä luonnontieteellisellä koulutusalalla. Jatkotutkintojen suorittamisessa on koulutusalojen sisällä suuria eroja sukupuolten välillä. Humanistimiehistä jatkotutkinto on noin kahdella kolmesta (62 %), naisista lähes puolella (48 %). Luonnontieteilijämiehistä jatkotutkinto on kolmella neljästä (77 %), ja naisista enemmän kuin kahdella kolmesta (66 %). Yhteiskuntatieteilijöistä miehillä jatkotutkinto on kahdella kolmesta (65 %), naisista noin puolella (48 %). Taulukko 5. Korkein tutkinto koulutusaloittain Koulutusala Jatkotutkinto Ylempi korkeakoulututkinto Muu tutkinto Humanistinen (n= 520) 52 % 47 % 2 % Yhteiskuntatieteellinen (n= 341) 54 % 46 % 1 % Luonnontieteellinen (n= 411) 71 % 29 % 1 % Kasvatustieteellinen (n= 109) 48 % 52 % 0 % Muut koulutusalat (n= 313) 67 % 32 % 1 % Jäsenistön koulutustaso on kasvanut jatkuvasti, kuten tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuuden noususta voidaan havaita (kuvio 4). Tohtoreiden osuus liiton jäsenistössä on siis kaksinkertaistunut vuoteen 1998 verrattuna. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä dosentteja on lähes joka viides (19 %). Kyselyn perusteella havaitaan erittäin selvä ero sukupuolten välillä, sillä miehistä hieman runsaalla neljänneksellä (28 %) ja naisista joka seitsemännellä (14 %) oli dosentin arvo. Luonnontieteellisellä alalla (miehet 26 %, naiset 18 %), yhteiskuntatieteissä (miehet 35 %, naiset 12 %) ja muilla tieteenaloilla (miehet 30 %, naiset 16 %) noin joka viides vastaaja oli dosentti. Kasvatustieteellisellä alalla dosentteja oli vastaajis- 12
ta noin joka kymmenes, kyselyyn vastanneista kasvatustieteilijämiehistä yhdelläkään ei ollut dosentin arvoa. 75 % 50 % 25 % 27 % 32 % 37 % 43 % 52 % 56 % 0 % 1998 2001 2004 2007 2010 2013 Kuvio 4. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuus 1998 2013 2.3 Jatko-opintojen suorittaminen Hieman runsas neljännes (28 %) suoritti kyselyhetkellä jatko-opintoja. Jatkoopintojen suorittajien osuus kyselyssä on laskussa, sillä vuoden 2007 kyselyssä jatko-opintoja suoritti yli kolmannes (39 %) ja vuoden 2010 kyselyssä lähes kolmannes (32 %). Havaintoa ei voida pitää kovinkaan yllättävänä, sillä tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuushan oli selvästi noussut edellisiin kyselyihin verrattuna. Naisten osuus jatko-opintojen suorittajista on selvästi suurempi kuin miesten. Naisista 31 % suorittaa jatko-opintoja, miehistä joka neljäs (24 %). Eroa selittää se, että miehistä selvästi suurempi osa oli jo tehnyt omat jatko-opintonsa. Maistereista lähes kaksi kolmesta (60 %) suorittaa jatko-opintoja. Lisensiaateista yli puolet (57 %) jatko-opiskelee ja tohtoreistakin joka kolmaskymmeneskolmas (3 %) suorittaa jonkin toisen alan jatko-opintoja. Koulutustasoittain tarkasteltuna ei miesten ja naisten välillä ollut eroja jatko-opintojen suorittamisessa. Jatko-opintojen rahoittamiseen liittynyt kysymys on muuttanut muotoaan eri kyselyissä. Tällä kertaa kyselyssä pyrittiin hahmottamaan jatko-opintojen rahoittamisen moniulotteisuutta tiedustelemalla ensin sitä millä kaikilla eri tavoilla vastaaja on omia jatko-opintojaan rahoittanut ja tämän lisäksi sitä mikä oli pääasiallinen rahoituslähde kyselyhetkellä. Kysymyksen muotoilun muutoksista johtuen vertailukelpoisuus edellisiin vuosiin on heikko. Seuraavassa kuviossa esitetään eri rahoituskeinojen yleisyys. Koska henkilö on voinut eri aikoina rahoittaa jatko-opintojaan eri tavoin, eivät luvut summaudu sa- 13
taan. Tarkastelussa ovat ainoastaan ne vastaajat, jotka ilmoittivat suorittavansa kyselyhetkellä jatko-opintoja. Peräti 74 % on jossain vaiheessa rahoittanut jatkoopintojaan apurahalla. Yli kolmannes on puolestaan suorittanut jatko-opintojaan ilman rahoitusta, muualla olevan työnsä ohessa. Suurin osa jatko-opintoja suorittavista on rahoittanut opintojaan useammalla kuin yhdellä tavalla. Varsin silppumaiseksi jatko-opintojen rahoitus siten näyttää muodostuvan. Apuraha 74 Yliopiston tutkimus- tai opetustehtävä 55 Tutkijakoulupaikka Muu projektirahoitus Ilman rahoitusta (työ muualla) Akatemian projekti 40 38 36 33 Opintotuki 20 Tutkimustehtävä muualla kuin yliopistossa 9 0 25 50 75 Kuvio 5. Eri keinoilla jatko-opintoja rahoittaneiden osuus, prosentteina Kyselyssä haluttiin kuitenkin selvittää myös sitä, mikä oli vastaushetkellä pääasiallinen keino rahoittaa omia jatko-opintoja (kuvio 6). Muu projekti 6 % Akatemian projekti 8 % Muuten 7 % Apuraha 25 % Kuvio 6. Jatko-opintojen pääasiallinen rahoituslähde kyselyhetkellä 14 Tutkimus- tai opetustehtävä 13 % Tutkijakoulupaik ka 19 % Ei rahoitusta (työ muualla) 22 %
Apuraha ja jatko-opintojen suorittaminen muualla olevan työn ohella ovat yleisimmät rahoituskanavat. Sukupuolten välillä ei ollut eroja pääasiallisen rahoituslähteen osalta. Opetustehtävissä toimivista kolmannes (33 %) rahoitti jatkoopintojaan työn ohella tai vapaa-ajalla, tutkijoista samoin teki joka kahdestoista (8 %). Näiden tutkijoiden ja opettajien työtehtäviin ei kuulu jatkotutkimuksen tekeminen, vaan he suorittivat jatko-opintoja omien tehtäviensä lisäksi ilman palkkaa. Myös iällä on suuri merkitys jatko-opintojen rahoitukseen (kuvio 7). Alle 40- vuotiaat tekevät jatko-opintojaan palkattuina, kun vanhemmat ikäryhmät rahoittavat jatko-opintonsa muusta työstä saatavalla palkalla ja tekevät jatkotutkimustaan siten omalla vapaa-ajallaan. Myös apurahoilla pääasiallisesti jatko-opintojaan rahoittavien osuus pienenee iän myötä. Sukupuolten välillä ei ole iän suhteen eroja tieteellisen jatkotutkinnon rahoittamisessa. 100 75 50 25 0 89 72 60 51 49 33 28 34 21 17 17 11 7 11 0 Alle 30 30-39 40-49 50-59 60 ja yli Työllä Apurahalla Vapaa-ajalla Kuvio 7. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet ikäluokittain, prosentteina 15
3 TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ 3.1 Työelämään sijoittuminen Työelämään sijoittumista tiedusteltiin marraskuun 2013 tilanteen perusteella. Kyselyyn vastanneista tieteentekijöistä neljä viidestä (80 %) oli palkkatyössä, eiammatissa toimivia oli viidennes (20 %). Työelämässä olevien osuus oli hieman pienempi kuin vuoden 2010 kyselyssä, jolloin 18 % vastaajista oli työelämän ulkopuolella vastaushetkellä. Yliopistosektori on selvästi tärkein tieteentekijöiden työllistäjä (79 %), kuten seuraavasta kuviosta huomataan. Miehistä 81 % työskentelee yliopistoissa, naisista 78 %. Kyselyyn vastanneista naisista 9 % ja miehistä 6 % työskenteli kunta- tai valtio-sektorilla (kuvio 8). Naiset, n=883 Miehet, n=467 Kaikki, n=1350 78 81 79 6 7 7 9 8 6 6 6 6 0 % 25 % 50 % 75 % 100 % Yliopisto Tutkimuslaitokset Kunta/valtio Muut Kuvio 8. Vastaajien työnantajasektorit sukupuolittain Koulutusaloittain sijoittumisessa eri työnantajasektoreille on selviä ja tilastollisesti merkitseviä eroja. Kasvatustieteellisen alan tutkinnon suorittaneet sijoittuvat muita useammin yliopistosektorille (85 %). Luonnontieteelliseltä alalta valmistuneet sijoittuvat muita harvemmin yliopistosektorille, tosin heistäkin kolme neljästä (75 %) työskenteli yliopistoissa. Luonnontieteilijät (11 %) työskentelivät muita yleisimmin tutkimuslaitoksissa, kasvatustieteilijöillä vastaava osuus oli 2 % ja humanisteilla 3 %. Muille työnantajasektoreille sijoittumisessa ei ollut aiempiin kyselyihin verrattuna merkitseviä eroja. 16
Jatkotutkinnon suorittaneiden osalta yliopistosektori (kuvio 9) on edelleen tärkein työllistäjä. Noin joka viides (19 %) tieteellisen jatkotutkinnon suorittanut työskenteli muualla kuin yliopistosektorilla. Koulutusalan tai sukupuolen mukaan ei jatko-opintoja suorittaneiden osalta eroja työnantajasektoreiden suhteen ollut havaittavissa. Jatkotutkinnon suorittaneiden mahdollisuudet sijoittua muihin tehtäviin näyttävät siten edelleen rajoittuneilta. Ennusteet tohtorin tutkinnon suorittaneiden suuresta tarpeesta elinkeinoelämän palveluksessa ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet siten virheellisiksi. Tutkimuslaitos 7 % Kunta/valtio 7 % Muut 5 % Yliopisto 81 % Kuvio 9. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain Yliopistosektorilla työskentelevien suuri osuus näkyy myös virka- ja toiminimikkeiden yleisyydessä. Kuviossa 10 esitetään työssä vastaushetkellä olleiden jäsenten nimikkeet suuruusjärjestyksessä. Jäsenistön koko kuva esitetään liitteessä 1. Yleisimmät nimikkeet olivat yliopistonlehtori, tutkijatohtori sekä tutkijakoulutettava/tutkijaopiskelija/nuorempi tutkija. Kaikkien näiden nimikkeiden osuus oli 12 %, joten he muodostivat hieman yli kolmanneksen vastaajista. Tutkijoiden osuus oli 9 %. Yliopistojen tekemien erilaisten tutkijanuramallien muutokset heijastuvat selvästi myös jäsenistön nimikkeistöön. Etenkin assistenttien ja yliassistenttien häviäminen ja korvautuminen toisenlaisella nimikkeistöllä on vaikuttanut sekä nuorempien tutkijoiden nimikkeiden lisääntymiseen että yliopistonlehtorinimikkeen nousuun jäsenistön yleisimmäksi nimikkeeksi. 17
Yliopistonlehtori Tutkijatohtori Nuorempi tutkija Tutkija Muu Päällikkö Erikoistutkija tmv Kirjastonhoitaja/informaatikko Yliopisto-opettaja Suunnittelija Asiantuntija Lehtori Professori Koordinaattori Muu kirjastotehtävä 3,5 2,7 2,6 2,4 2,1 4,9 4,7 9,1 8,8 8,1 8,1 7,5 11,7 11,5 12,3 Kuvio 10. Nimikkeet marraskuussa 2013, prosentteina 0 2 4 6 8 10 12 14 Jatkoanalyyseja varten nimikkeistä muodostettiin neliportainen luokittelu, jonka kolme pääryhmää ovat Tutkijat, Opettajat sekä Muut asiantuntijat. Taulukossa 6 esitetään näiden ryhmien keskeisiä tunnuslukuja. Ammattiryhmät eroavat selvästi toisistaan. Tutkijoiden keski-ikä on merkitsevästi alempi kuin muiden ammattiryhmien. Opettajat ovat muita useammin suorittaneet tieteellisen jatkotutkinnon, Ryhmä muut asiantuntijat on muita naisvaltaisempi, pysyvämmin palkattu ja koulutustasoltaan muita matalampi, tosin senkin koulutustaso on matala ainoastaan näihin poikkeuksellisen korkeasti koulutettuihin ammattiryhmiin verrattuna. Taulukko 6. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja Ammattiryhmä Keskiikä, v Naisia, % Jatkotutkinto, % Pysyvä työsuhde, % Tutkijat (n= 591) 40,1 66 67 19 Opettajat (n=336) 48,1 55 87 58 Muut asiantuntijat (n= 411) 46,2 73 37 74 Muut (n= 16) 44,4 56 44 43 18
Koska ammattiryhmä muut on niin pieni muihin verrattuna, sitä ei jatkossa käytetä analyyseissa, joissa suoritetaan ryhmävertailuja. Vastanneet on kuitenkin mukana kaikkia vastanneita koskevissa kohdissa. Ammattiasemien suhteissa on tapahtunut jonkin verran muutoksia edellisiin kyselyihin verrattuina, kuten seuraava taulukko osoittaa. Tutkijoiden osuuden kasvu vastanneiden joukossa on taittunut, ja muiden asiantuntijoiden osuus on lievässä kasvussa. Taulukko 7. Ammattiryhmät 1998 2013 Ammattiryhmä 1998 (1782) 2001 (1679) 2004 (1893) 2007 (1679) 2010 (1563) 2013 (1354) Tutkijat 36 % 40 % 39 % 40 % 46 % 44 % Opettajat 35 % 31 % 33 % 29 % 26 % 25 % Asiantuntijat 25 % 25 % 25 % 26 % 27 % 30 % Muut 4 % 4 % 3 % 5 % 2 % 1 % Naisten osuuden lisääntyminen tutkijoiden joukossa näyttäisi jatkuvan, sen sijaan opettajien kohdalla miesten ja naisten osuus on suurin piirtein sama edelliseen kyselyyn verrattuna (kuvio 11). 75 50 52 55 60 59 63 66 49 51 55 56 56 55 25 0 Tutkijat Opettajat Kuvio 11. Naisten osuus tutkijoista ja opettajista 1998 2013, prosentteina 3.2 Ei-ammatissa toimivat 1998 2001 2004 2007 2010 2013 Kaikista kyselyyn vastanneista 336 (20 %) ei ollut marraskuussa 2013 palvelussuhteessa mihinkään työnantajaan. Heistä suurin osa (42 %) toimi apurahatutkijoina. Toiseksi suurimpana ryhmänä olivat työttömät (34 %), kuten taulukosta 8 havai- 19
taan. Työttömien osuus vastaajien joukossa onkin selkeästi suurempi kuin edellisessä kyselyssä. Miesten osuus (40 %) työttömistä oli selkeästi pienempi kuin naisten (60 %). Toisaalta ei-ammatissa olevista miehistä (n = 97) hieman vajaa puolet (46 %) oli työttömänä, naisista puolestaan runsas neljännes (29 %). Taulukko 8. Ei-ammatissa toimivat Asema Lukumäärä % kaikista % ei-ammatissa toimivista Apurahatutkija 142 8,4 42,3 Työtön 114 6,7 33,9 Äitiys-, isyys- tms, vapaa 43 2,5 12,8 Muut 37 2,6 11,0 YHTEENSÄ 336 19,8 100 Tieteentekijöiden liittoon kuuluvat miehet eivät ainakaan kyselyhetkellä olleet käyttäneet perhevapaita hyväkseen, sillä ainoastaan yksi mies oli marraskuussa 2013 isyys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla. Lukumäärä on täsmälleen sama kuin kolme vuotta aiemmassa kyselyssä. Ei-ammatissa toimivista naisista vajaa viidennes (18 %) oli perhevapaalla. Yli neljännes miehistä (26 %) ilmoitti jossain vaiheessa perustutkintonsa suorittamisen jälkeen olleensa perhevapailla, lisäystä edelliseen kyselyyn on seitsemän prosenttiyksikköä. Naisista perustutkinnon suorittamisen jälkeen oli perhevapailla ollut 37 %, olennaista muutosta edelliseen kyselyyn (39 %) ei ollut havaittavissa. Vaikka julkisuudessa puhutaan paljon työn ja perhe-elämän yhdistämisestä, ja vaikka tiedemaailmassa esimerkiksi Suomen Akatemia on osoittanut hyvää esimerkkiä tasa-arvosuunnitelmissaan, pätkätyö linkittyy negatiivisesti myös perhevapaisiin. Määräaikaisten sairaus- ja perhevapaiden johdosta työsopimusta ei pidennetä - toisin sanoen usein isät eivät voi käyttää perhevapaita. Tätä asiaa pitäisi tasa-arvon edistämiseksi parantaa. Työttömänä jäsenkyselyyn vastanneista oli vastaushetkellä 7 %, joten lisäystä edelliseen kyselyyn on kaksi prosenttiyksikköä. Kyselyyn vastanneista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 7,3 % oli työttömänä marraskuussa 2013. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden työttömyysprosentti oli 15,1 % ja tohtoreiden 5,7 %. Työttömien osuus vastanneiden joukossa on kasvanut kaikilla koulutusasteilla edelliseen kyselyyn verrattuna. Tämä heijastaa myös laajemminkin niitä muutoksia, joita akateemisilla työmarkkinoilla on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut. Kuviossa 12 esitetään koko aineiston tasolla vastaajien koko työuran aikaisten yhteenlaskettujen työttömyysjaksojen kesto. Ei ollenkaan työttömänä olleiden määrä on selvästi vähentynyt. Vielä 2001 yli puolella (54 %) ei ollut työurallaan ollut yhtään työttömyysjaksoa, vuonna 2010 yli puolet (51 %) on ollut työttömänä 20