Kylämaisemakävely 5.9.2018 Joensuu, Heinävaara Raportti Päivi Jokinen, ProAgria Pohjois-Karjala ry, maa- ja kotitalousnaiset
ALKUSANAT Kylämaisemakävelyllä pohditaan kyläläisten kanssa yhdessä, mikä on kylän maisemassa kaunista ja mitä voisi parantaa. Ulkopuolinen näkee kylän toisin kuin kyläläiset ja toisaalta kyläläisillä on paljon sellaista tietoa, mitä ei ole muualla. Samalla tulee ideoita kylämaiseman kehittämiseksi. Suomessa on 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Joensuun Heinävaaran kylä on yksi näistä arvokkaista maisema-alueista yhdessä Selkien kylän kanssa. Arvokkaan maisema-alueet ovat maaseutumme edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Nykyiset arvokkaat maisema-alueet on valittu valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 1995. Alueet on inventoitu uudestaan vuosina 2010 2014. Tässä päivitysinventoinnissa Heinävaara- Selkien valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen rajauksia on hieman tarkennettu. Inventoinneista järjestettiin hallintolain mukainen kuuleminen vuonna 2016. Kuulemisen tulosten pohjalta tehdään parhaillaan tarvittavia muutoksia ehdotukseen ja ehdotus valmistellaan valtioneuvoston päätöksentekoa varten. Ympäristöministeriö myönsi rahoitusta vuonna 2018 viidelle pohjoiskarjalaiselle kylämaisemakävelylle valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Joensuun Heinävaara valikoitui mukaan sijaitessaan yhdessä Kontiolahden Selkien kylän kanssa maakuntakeskusta lähimpänä olevana valtakunnallisesti arvokkaana maisema-alueena. Heinävaaran kylä kuuluu Pohjois-Karjalalle tyypilliseen Vaara-Karjalan maisemamaakuntaan. Pohjoiskarjalaiset vaarakylät ovat myös yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Kylämaisemakävelyllä keskustelimme maiseman historiasta nykypäivän haasteisiin maiseman avoimuuden säilyttämisessä. Tässä raportissa on esillä kohteita, jotka tulivat esille vajaan kolmen tunnin tilaisuuden aikana. Alkaneen syyskuun utu peitti avarat näkymät vaaran päältä, mutta tien varren keskeisestä kylämaisemasta riitti keskusteltavaa. Paljon jäi kulkematta, näkemättä ja kokematta, mutta kenties kävelyllä jatketaan toisen kerran uudelleen! KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE OSALLISTUJILLE! 2
JOENSUUN HEINÄVAARAN MAISEMASTA YLEISTÄ Maiseman avoimuus Heinävaaralla avoin peltomaisema on pienentynyt vuoden 1974 ja nykypäivän peruskarttoja verrattaessa. Laiduneläimiä kylällä edustaa tällä hetkellä neljä vuohta sekä noin 30 lammasta. Nautakarjaa on kylällä ollut viimeksi viisi vuotta sitten. Suurimmat ongelmat Heinävaaran avoimen maisemakuvan säilyttämiseen on peltoviljelyn ja laiduntavan karjan vähäinen määrä. Olisi tärkeää säilyttää kylällä viljelyedellytykset: pellot vuokrataan tai myydään aktiiviviljelijöille. Karjatalous olisi varmin tapa säilyttää avoimet kylämaisemat. Perinnebiotooppeja, kuten metsälaitumia, hakamaita ja niittyjä on myös jäänyt pois laidunkäytöstä. Tällaisilla luonnonlaitumilla on monipuolinen kasvi-, hyönteis- ja lintulajisto. Maisemanhoitoon liittyvät raivaukset Raivauksia kannattaa kohdentaa sellaisille kohteille, joita pystytään hoitamaan säännöllisesti tulevinakin vuosina. On parempi valita muutama kohde, joita hoidetaan säännöllisesti vuosittain tai joka toinen vuosi. Heinävaaralla on niitetty tien pientareita omatoimisesti, koska kyläläisten mukaan tien reunaa ei ole niitetty lainkaan tänä vuonna. Tässä maisemakävelyllä esille tulleita asioita: - Puurivimäisyyttä kannattaa säilyttää puukujanteissa ja maantien varrella. Maantien varrella puurivit ohjaavat katsetta tien suuntaisesti. - Otetaan esille isoja puita raivaamalla pensaita puiden vierestä pois. - Rakennusten ja pihapiirien edessä sijaitsevien puiden ja pensaiden poisto on mietittävä tavoitteellisesti: halutaanko suojaa pölyltä ja ääniltä? Halutaanko peittää näkymät pihapiiriin? Maisema vai näkymä On hyvä muistaa, että näkymä on eri asia kuin maisema. Näkymä on tietyltä paikalta avautuva näkyvyysalue. Maisema sisältää näkymän lisäksi paikan piilossa olevat asiat, kuten alueen historian, perinteen ja tarinat. 3
KYLÄN MAISEMA- JA LUONTOKOHTEITA Puurivit tien varrella Tilanne Heinävaara on ollut maisemaltaan aukea ja lähes puuton vielä muutama vuosikymmen sitten. Silloin kaikki puuaines kylän lähellä poltettiin lämmönlähteenä ja nuoret puut tehtiin aitatarpeiksi. Maisema on muuttunut huomattavasti sulkeutuneemmaksi, metsäisemmäksi, nykypäivänä. Puurivit ovat joskus syntyneet vahingossa esimerkiksi tielinjauksen muuttuessa. Puurivit tien vieressä ohjaavat tielinjan havaitsemista. Lisäksi ne usein kehystävät näkymää tai antavat syvyysvaikutelmaa maisemaan. Usein puurivit ovat tiealueella. Toimenpidesuositukset Puurivin välistä kannattaa raivata vesakkoa ja muut kuin puurivin pääpuulajit pois. Katajia voi säilyttää matalina pensaina puiden vieressä. Säännöllinen pensaiden ja puiden raivaaminen säilyttää näkymien avoimuuden eikä ole liian työlästä ylläpitää. Tienmutkissa kannattaa pitää harvahkoa puuriviä, joka seuraa tielinjaa ohjaten siten kulkijaa havaitsemaan tien mutkan paremmin. Lisäksi puut estävät talvella tuulen ja lumen kasautumista tielle jossain määrin. Mikäli puurivit sijaitsevat tiealueella, voi ottaa yhteyttä ELY-keskuksen liikenne- ja infrasruktuuri - vastuualueen palveluihin (liikenteen.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi), voiko kohdetta hoitaa raivaamalla. 4
Tien varren vesakot Ongelma Vesakot estävät näkyvyyttä pelto- ja vaaramaisemaan. Suurin osa tienvarren vesakoista sijaitsee tiealueella. Toimenpidesuositukset Tien varren niitot kilpailutetaan säännöllisin väliajoin. Näillä valtakunnallisesti arvokkailla maisemaalueilla olisi tärkeää tehdä tienlaitaniittoja tavanomaista kohdetta useammin. Sekä Heinävaaran että Selkien kylistä voisi ottaa yhteyttä ELY-keskuksen liikenne- ja infrasruktuuri -vastuualueen palveluihin (liikenteen.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi), ja selvittää, voisiko kylän alueella kulkevan vanhan tien varren vesakoita ja pientareita niittää tavanomaista useammin. 5
Vieraslajit Ongelma Kylän alueella on havaittavissa monin paikoin jättipalsamia ja lupiinia (kuvassa erottuu lupiinin mustat siemenkodat ja vaaleanpunaiset jättipalsamin kukat). Paikoittain pienet viljelemättä jääneet peltotilkut ovat täynnä jättipalsamia. Jättiputkeakin esiintyy. Vieraslajit valtaavat elintilaa monimuotoisilta luonnonkasveilta vähentäen luonnon monimuotoisuutta. Toimenpidesuositukset Kiinteistönomistajan vastuulla on seurata haitallisten vieraslajien esiintymistä kiinteistöllä ja pyrkiä rajoittamaan niiden leviämistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jättipalsamia tai jättiputkia ei saa istuttaa kiinteistölle. Torjunnasta lisää: www.vieraslajit.fi Jättiputkiesiintymät näyttivät tällä hetkellä olevan hallinnassa, mutta tilanne muuttuu heti, jos hoito taukoaa. Jättipalsamin voi saada kuriin laiduntamalla alueita heti, kun taimet alkavat nousta ja rajaamalla laidunala pieneksi (eli lisäämällä laidunpainetta). Jättipalsamin niittäminen 2-3 kertaa kesän aikana taltuttaa sen vuotisen siemensadon, mutta vanhoja siemeniä nousee maasta vielä 3-4 vuotta. Niittäminen on vaikeaa kivikkoisilla paikoilla. Lupiinia voi estää leviämästä keräämällä kukinnot pois. Omalta maalta voi kaivaa juurakoita pois. Olisivatko maanomistajat kiinnostuneita ostamaan vieraslajien torjuntaan palveluita? Entä yhteinen hanke Selkien kylän kanssa? 6
Kylämaiseman pienrakenteet: postilaatikkotelineet Tilanne Postilaatikkorivistöt sijaitsevat kylätien varrella teiden risteyksissä. Laatikot ja telineet ovat erilaisia. Toimenpidesuositus Yhtenäiset kylän ilmeeseen sopivat postilaatikkotelineet sopisivat valtakunnallisesti arvokkaaseen kylämaisemaan. 7
Maamerkit Arvo Maamerkillä tarkoitetaan kylämaisemassa ympäristöstään erottuvia kohteita, jotka voivat olla luonnonelementtejä tai ihmisen tekemiä. Maamerkillä on usein myös erilaisia merkityksiä ja tarinoita. Maamerkkejä kylätien varrella on esimerkiksi suuret puut risteyksien kohdalla, tsasouna (kuvassa), tien varren suuret talot tai tilat ja näyttävällä paikalla sijaitsevat ladot ja riihet, kuten Koljolan tila ja riihi. 8
Laiduntaminen kylämaisemassa ja perinnebiotoopit Arvo Laiduntaminen ylläpitää avointa maisemaa ja elävyyttä niityillä ja metsälaitumilla. Karja syö vesakkoa pois ja maisema avautuu. Perinnebiotoopit ovat metsälaitumia, hakamaita ja erilaisia niittyjä. Koljolan tilan vieressä on maisemallisesti merkittävä metsälaidun-hakamaa, jota laiduntaa vuohet. Kohteen arvoa lisää tien varressa oleva pisteaita. Toimenpidesuositus Maatalouden monimuotoisuuden yleissuunnitelmaan (Metsola & Sieviläinen 2005) on merkittynä pienialaisia perinnebiotooppi- ja maisemakohteita, joita voisi hoitaa laiduntamalla. Kohteet ovat melko pieniä, josta syystä laidunkierto on mietittävä tarkasti. Monille pellon ulkopuolisille luonnonlaitumille voi saada maatalouden ympäristösopimuksen ja tukea hoitoon. Laiduntamisella saadaan vesakot kuriin, mutta joskus silti tarvitaan hoitoraivausta lisäksi. 9
Suuret puut kylämaisemassa Arvo Suuret puut kertovat vanhasta asutuksesta kylällä ja tuovat osaltaan arvokkuutta kylämaisemaan. Niillä on myös merkitystä lajiston monimuotoisuudelle. Kyläkävelyllä tuli esille, että arviolta 50-60 vuotta sitten koulun opettajan toimesta istutettiin kuusia kylällä pihoihin ja vanhan koulun pihaan. Kyse ei kuitenkaan ollut itsenäisyyden kuusesta (istutettiin v. 1967). Toimenpidesuositus Suurien puiden runkoja voi korostaa raivaamalla vesakkoa ja nuorta runkoa pois suurten puiden runkojen ympäriltä. Jätetään kasvamaan suuria puita jatkossakin sopiville paikoille ja pihaan. 10
Muita kyläkävelyn aikana esille tulleita kohteita, ideoita ja asioita: Maisemapenkit ja maisema-alueen opastaulu Kylällä on ollut jo aiemminkin keskustelua maisemapenkeistä. Penkit sijoiteltaisiin kylätien varrella sopiviin paikkoihin esimerkiksi seurojen talon pihaan ja tsasounan luokse. Jos penkit sijoitetaan tiealueelle, otetaan ensin yhteys ELY-keskuksen liikenne- ja infrasruktuuri -vastuualueen palveluihin (liikenteen.asiakaspalvelu@ely-keskus.fi). Vaikka kaupalla on opastaulu, voisi Heinävaaran valtakunnallisesta maisema-alueesta ja sen arvoista olla oma opastaulunsa esimerkiksi seurojentalon pihassa. Humalakasvusto Vanha humala-kasvusto näkyi kylätien varrella. Humalan emikävyillä maksettiin veroja Ruotsiin. Humalan viljely oli yleistä 1700- ja 1800-luvuilla. Vanhat torpan paikat voi tunnistaa metsässä humalakasvustoista. Humalan viljely on mahdollisesti tulossa uudelleen pelloille, kun löydetään pohjoisiin olosuhteisiin ja oluen tekoon sopivat viljelykannat Luonnonvarakeskuksen kokeista. Myös noin 20 vuotta sitten on ollut humalanviljelykokeilua eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Rahoituksesta Rakennusperintöavustusta vanhojen rakennusten kunnostamiseen voi kysyä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta Pekka Piipariselta, pekka.piiparinen@ely-keskus.fi Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/elinymparisto_ja_kaavoitus/elinymparisto/kulttuuriymparisto/kulttuuriy mpariston_hoidon_keinot/rakennusperintoavustukset Kohteita ympäristökorvausjärjestelmään: ympäristösopimukset Maaseudun kehittämisohjelmakaudella 2015-2020 on mahdollista hakea tukea maatalouden monimuotoisuus- ja maisemakohteiden hoitoon. Sopimuksia voi tehdä maatalousympäristössä esimerkiksi metsälaitumien tai hakamaiden laiduntamiseen, avointen niittyjen niittämiseen, peltojen metsäsaarekkeiden hoitoon, pellon ja metsän välisen reunavyöhykkeen hoitoon. Sopimuksen hakijana voi olla viljelijä tai rekisteröitynyt yhdistys. Tukihaun mahdollisuudesta päätetään alkuvuodesta valtion määrärahojen tilanteesta riippuen. Heinävaaralla on useita pieniä kohteita, joiden hoitoon voisi hakea viisivuotista Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito ympäristösopimusta (450 euroa/hehtaari/vuosi). 11
Mahdollisuutena maisemanhoito-alue Luonnonsuojelulain nojalla voidaan perustaa erityisiä maisemanhoitoalueita. Niiden avulla vaalitaan mm. luonnon- tai kulttuurimaisemaa sekä alueiden historiallisia ominaispiirteitä. Maisemanhoitoalueet perustetaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden, kuten kyläyhdistysten ja kuntien kanssa. Suomessa on neljä valtakunnallista maisemanhoitoaluetta: Raaseporissa, Kauhajoella, Pelkosenniemessä ja Simossa. http://www.ym.fi/fi- FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Maisemanhoitoalueet Pohjois-Karjalassa Kiteen Totkunniemessä, valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, asia on vireillä. Hakemiseen vaadittava hoito- ja käyttösuunnitelma on tekeillä, mutta päätöstä maisemanhoitoalueeksi hakemisesta ei ole vielä tehty. Lisätietoja ja lähteitä Arvokkaista maisema-alueista lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/maisemat/arvokkaat_maisemaalueet Kansallismaisemista lisätietoa: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/maisemat/kansallismaisemat Eriksson arkkitehdit Oy 2012: Heinävaaran osayleiskaavan maisemaselvitys. Joensuun kaupunki. 31.8.2012. Erillisliite. http://www.joensuu.fi/documents/11127/230961/erillisliite_heinavaara_maisemaselvitys.pdf/ad0a782cb1b0-44d0-82bb-dceef567835c Maanmittaushallituksen peruskartat 4241 02 Heinävaara (1974, 1980) ja 4241 03 Selkie (1974, 1980). Metsola, M. & Sieviläinen, M. 2005: Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Sotkuma-Sola, Heinävaara-Selkie, Raatevaara-Hyypiä ja Huhtilampi. Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen monisteita 40. Löytyy myös osoitteesta: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/134638/40%20maatalousymp%c3%a4rist%c3%b6 n%20luonnon%20monimuotoisuuden%20yleissuunnitelma.pdf?sequence=3 Paikkatietoaineistoa: www.paikkatietoikkuna.fi -> karttaikkuna Siistonen, Pasi 1999: Kiihtelysvaaran kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 375. Kiihtelysvaaran kunta, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Vieraslajeista lisätietoja: www.vieraslajit.fi 12