Raportti 25/2015 Riihimäen järvien vedenlaatu 2015

Raportti 25/2015 Riihimäen järvien vedenlaatu 2015 Heli Vahtera ja Sanna Laakso

Raportti 25/2015 Riihimäen järvien vedenlaatu 2015 25.11.2015 Laatijat: Heli Vahtera, Sanna Laakso Tarkastaja: Kirsti Lahti Hyväksyjä: Kirsti Lahti Kannen valokuvat: VHVSY kuva arkisto

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 4 2 Seurantakohteet... 4 3 Sääolosuhteet ja näytteenotto... 5 4 Hirvijärvi... 6 4.1 Ekologinen tila... 6 4.2 Vedenlaadun seuranta... 7 4.2.1 Happi ja humuspitoisuus... 8 4.2.2 Ravinteet ja levät... 9 4.2.3 Hygienia... 10 4.3 Vesiensuojelun edistäminen... 10 4.3.1 Hirvijärven suojeluyhdistys... 10 4.3.2 Haja asutuksen jätevesineuvonta... 11 4.3.3 Pistekuormituksen tarkkailu... 12 4.4 Seurannan jatkaminen... 13 5 Vatsianjärvi... 13 5.1 Vedenlaadun seuranta... 13 5.2 Vesiensuojelun edistäminen... 15 5.2.1 Haja asutuksen jätevesineuvonta... 16 5.3 Seurannan jatkaminen... 16 6 Suolijärvi... 16 6.1 Ekologinen tila... 16 6.2 Vedenlaadun seuranta... 17 6.2.1 Happi ja humuspitoisuus... 17 6.2.2 Ravinteet ja levät... 18 6.2.3 Hygienia... 19 6.3 Vesiensuojelun edistäminen... 19 6.3.1 Haja asutuksen jätevesineuvonta... 19 6.4 Seurannan jatkaminen... 20 7 Paalijärvi ja Vähäjärvi... 20 7.1 Vedenlaadun seuranta... 21 7.2 Happi ja humuspitoisuus... 21 7.3 Ravinteet ja levät... 22 7.4 Vesiensuojelun edistäminen... 23 7.4.1 Haja asutuksen jätevesineuvonta... 25 7.5 Seurannan jatkaminen... 25 8 Yhteenveto... 26 Viitteet... 27 VHVSY Raportti 25/2015

1 Johdanto Riihimäen pintavesien laatua on seurattu säännöllisesti vuodesta 2006 alkaen. Vuonna 2015 veden laatua seurattiin Hirvijärvessä, Suolijärvessä, Vatsiassa, Paalijärvessä ja siihen laskevassa Vähäjärvessä. Vuonna 2012, jolloin oli laaja seurantavuosi, vesinäytteet otettiin järvien lisäksi myös lammista. Seuranta on toteutettu vuonna 2005 valmistuneen pintavesien seurantaohjelmaan mukaan (Vahtera ym. 2005). Kaupungin keskellä virtaavan Vantaanjoen vedenlaatua seurataan vuosittain Riihimäellä neljällä havaintopaikalla ja lisäksi seurannassa ovat Herajoki ja vuonna 2015 myös Paalijoki. Jokivesien tulokset raportoidaan vuosittain Vantaanjoen yhteistarkkailuraportissa, mikä on luettavissa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen kotisivuilla www.vantaanjoki.fi. Tässä raportissa esitetään vuoden 2015 vedenlaadun seurantatulokset järviltä. Hirvijärven ja Suolijärven seuranta on tehty yhteistyössä Hyvinkään kanssa. Vuoden 2015 seurantatuloksia verrataan aikaisempiin vedenlaatutietoihin. Lisäksi arvioidaan kohteiden jatkoseurantatarvetta. Vesistöseurannan näytteenoton ja raportoinnin on tehnyt Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Näytteenottajilla on henkilösertifikaatit vesi ja vesistönäytteenottoon. Näytteet on analysoitu MetropoliLab Oy:n laboratoriossa, jossa kaikki tässä seurannassa käytetyt analyysimenetelmät ovat akkreditoituja (ks. liite 1). Näytekertojen tulokset on kerätty liitetaulukkoon 2. 2 Seurantakohteet Vesistöjen valuma alueluokituksessa Kytäjärven alueella (21.03) sijaitseva Suolijärven Hirvijärven osavaluma alue (21.033) on Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen kuntien alueella. Valumaalue on kooltaan 48 km 2. Hirvijärven ja Suolijärven lisäksi osavaluma alueen järviä ovat Hirvijärveen laskevat Vähäjärvi eli Pikkujärvi sekä Suolijärveen laskeva Vatsianjärvi. Riihimäen järvialueista toinen on Paalijärven valuma alue (21.025), jonka kaksi järveä Vähäjärvi ja Paalijärvi laskevat Paalijokea pitkin Vantaanjokeen. Valuma alueen pinta ala on 16,5 km 2. Vähäjärvi ja Paalijärvi ovat Etelä Suomen savikkoalueen matalia ja luontaisesti reheviä järviä. Pintavesien seurantajärvet on esitetty kartoilla liitteessä 3 ja havaintopaikkojen tarkempi sijainti koordinaatteina taulukossa 2.1. VHVSY Raportti 25/2015 4

Taulukko 2.1 Riihimäen järviseurannan havaintopaikat ja niiden koordinaatit. Järvi havaintopaikka Yhtenäiskoordinaatisto ETRS TM35FIN pohjoinen itä pohjoinen itä Paalijärvi Keskiosa 2 6732620 3373576 6729787 373207 Vähäjärvi Keskiosa 2 6733452 3372352 6730626 372234 Hirvijärvi Hirvijärvi 2 (HKV) 6730608 3370559 6727783 370442 Vatsianjärvi Pohjoisosa 1 6730268 3373138 6727444 373020 Suolijärvi Holma 1 (Hyvinkää) 6728522 3373649 6725698 373531 Suolijärvi Eteläpää 3 (Hyvinkää) 6726092 3372046 6723269 371928 3 Sääolosuhteet ja näytteenotto Vuosi 2015 alkoi leutona ja sateisena. Tammikuun puolivälissä eteläisessä Suomessa oli lunta noin 15 cm. Helmikuun alussa lumipeite kasvoi, mutta sää jatkui lauhana ja lopulta kuukauden keskilämpötila oli vain vähän pakkasen puolella, mikä on 6 7 o C tavanomaista korkeampi. Pääosa lumista sulikin jo helmikuun lopulla. Maaliskuussa oli vain muutamia pakkaspäiviä ja keskimääräistä runsaammat sateet olivat vesisateita. Järviin jääpeitteet olivat muodostuneet lauhan alkutalven vuoksi myöhään, joulukuun lopulla. Maaliskuun alkupuolella, kun järvinäytteitä otettiin, jäänpaksuudet olivat vain noin 25 cm. Syksy 2014 oli pitkään vähäsateinen ja merkittäviä valumia vesistöihin tuli vasta joulukuun sateiden aikana. Leudon talven jälkeen kesää kohti sää muuttui ajankohtaan nähden tavanomaista viileämmäksi ja kesä ja heinäkuussa oli useita sadepäiviä, eikä lainkaan helteitä. Koko kesän järviveden lämpötilat olivat melko viileitä. Heinäkuun viimeisten päivien runsaat sateet nostivat vedenpintoja järvissä. Kesän järvinäytteet otettiin elokuun alussa, jolloin sää oli muuttunut kolean kesän jälkeen helteiseksi. Järvissä vedenpinnat olivat tuolloin ajankohtaan nähden korkealla. Säännöstellyissä Hirvi ja Suolijärvessä veden juoksutuksia oli lisätty selvästi heinäkuun lopulla (kuvat 3.1). Edeltävää tarkkailuvuotta, 2012, oli edeltänyt myös lauha syksy ja sateinen joulukuu, minkä seurauksena järviin oli muodostunut pysyvä jääpeite myöhään. Se ehti kuitenkin vahvistua selvästi talvea 2015 paksummaksi. Kesä 2012 oli myös viileä, eikä hellepäiviä ollut. Kesä 2012 oli kuitenkin kesää 2015 kuivempi. VHVSY Raportti 25/2015 5

Kuva 3.1 Hirvijärvestä lähtevän veden virtaama Q (m 3 /s) ja virtaamatilanne vertailujaksolla. 4 Hirvijärvi Hirvijärven valuma alue on kooltaan 2 720 ha. Siitä suurin osa sijoittuu Lopen kuntaan, sillä luoteessa valuma alueen raja ulottuu yli viiden kilometrin etäisyydelle järvestä. Idässä ja pohjoisessa eli Riihimäellä, järven rannasta valuma alueen rajalle on enimmillään kilometri ja paikoin vain satakunta metriä. Etelässä, Hyvinkään puolella, valuma alueen raja kulkee 2 3 kilometrin päässä rannasta. Valuma alueen maaperä koostuu pääasiassa moreenista, pienistä avokallioista sekä alavilla kohdilla savesta ja turpeesta. Maaperää peittävät metsät ja suot, niiden peitossa on yhteensä 85 % valuma alueesta. Viljeltyjä peltoja valuma alueella on melko vähän, 260 ha. Ne sijaitsevat pääasiassa järven luoteis ja länsipuolella. Kyseiseltä alueelta Hirvijärveen laskee Vehkalamminoja. Pellot eivät ulotu missään kohdassa Hirvijärven rantaan, vaan välissä on kaikkialla luontainen suojavyöhyke. Pinta alaltaan 430 hehtaarin kokoinen, keskisyvyydeltään 14 metrinen, kirkasvetinen Hirvijärvi on merkittävä luonto ja virkistyskäyttökohde. Järvi on tyypiltään Pieni ja keskikokoinen vähähumuksinen järvi (Vh), ja sen ekologinen tila on 2006 2012 aineistojen perusteella erinomainen (Hertta tietokanta 28.9.2015). 4.1 Ekologinen tila Hirvijärven ekologisen tilan luokituksessa on hyödynnetty Riihimäen pintavesiseurannan vedenlaatu ja kasviplanktonaineistoja sekä ELY keskuksen teettämiä kasviplankton, pohjaeläinja koekalastusaineistoja. Vedenlaatutulosten perusteella Hirvijärven fysikaalis kemiallinen luokka on erinomainen; fosforipitoisuus on matala, eikä happiongelmia esiinny. Järven biologinen tila on kasviplanktonin (a klorofylli, kasviplanktonbiomassa ja haitallisten sinilevien osuus) perusteella hyvä, kalaston (kalabiomassa, yksilömäärä, särkikalojen osuus ja indikaattorilajit) ja syvännepohjaeläinten perusteella erinomainen. Perustelussa erinomaiselle ekologiselle luokalle korostetaan, että järven pohjaeläimistöön kuuluu hapekkaiden syvänteiden harvinaisuuksia. VHVSY Raportti 25/2015 6

Ainakin paikoin pohjalla elää myös suuri, pallomainen Nostoc zetterstedtii, joka on harvinainen karujen, kirkasvetisten järvien hapekkailla pohjilla elävä sinilevä ja kertoo järven erinomaisesta tilasta. Hirvijärven tila on hydrologis morfologisen luokittelun perusteella tyydyttävä. Tila on hyvää heikompi, sillä laskujoessa on pato, joka nk. hymo luokittelussa on katsottu jonkinlaiseksi vaellusesteeksi. Se ei kuitenkaan näytä vaikuttavan järven ekologiseen tilaan, koska kalojen luokka erinomainen. Hirvijärvessä kemiallinen tila on hyvää huonompi Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijaarvion perusteella. EU:ssa tunnistetut haitalliset aineet vaikuttavat kemialliseen tilaan. Metalleista elohopean pitoisuus kalassa ylittyy vähähumuksissa järvissä sekä kangas ja savimaiden joissa yleisesti Suomessa, myös Hirvijärvessä. Pitoisuus ylittyy kaukokulkeuman ja luonnonolosuhteiden perustella. 4.2 Vedenlaadun seuranta Hirvijärven vedenlaadun seurantaa on tehty Riihimäen ja Hyvinkään seurantaohjelmiin perustuen kolmen vuoden välein. Järvi on vesienhoitoalueen seurantakohde, josta Hämeen ELYkeskus vastaa. Viime vuosina ELY on ottanut järvestä vain eliöstönäytteitä ja määrityttänyt heille toimitetut kasviplanktonnäytteet. Hirvijärvessä on valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikka. Viime vuosina järven rannoilla havaitut sinileväkukinnat ovat aiheuttaneet huolta Hirvijärven tilasta ja sen kehityssuunnasta järven ranta asukkaiden piirissä. Hirvijärven suojeluyhdistys teetti järvelle kuormitusselvityksen, jonka tulokset on koottu raporttiin Hirvijärven ravinnekuormitus ja kunnostamistoimenpiteet (Anon. 2012). Hirvijärvi on Vantaanjoen vesistön säännösteltyjä latvajärviä. Säännöstelyllä on ollut tavoitteena turvata järven käyttö vararaakavesilähteenä. Viime vuosina runsastunut talvivalunta, kesien kuivuus ja varautuminen ilmastonmuutokseen loivat tarpeen ajanmukaistaa Hirvijärven ja sen alapuolisten Suoli ja Kytäjärven säännöstelykäytäntöjä. Uudenmaan ELY keskuksen vetämänä on tehty lupaehtojen tarkistussuunnitelma 2013. Sen pohjalta HSY on tehnyt hakemuksen, joka on nyt AVIn käsittelyssä. Jo vuosina 2014 ja 2015 järven vedenpinta on jätetty laskematta maaliskuun lopulla, sillä vähäinen lumimäärä ei olisi palauttanut järven vedenpintaa riittävälle tasolle kesäksi (kuva 4.1). Hirvijärvestä otettiin vesinäytteet maalis ja elokuussa järven keskisyvänteestä, missä kokonaissyvyys oli lähes 26 metriä. Näytteet otettiin päällysvedestä metrin syvyydestä, viiden metrin syvyydestä ja alusvedestä (25 m). Levätuotantoa osoittavan a klorofylli:n pitoisuus määritettiin kokoomanäytteestä 0 2 metriä. VHVSY Raportti 25/2015 7

Kuva 4.1 Vedenkorkeus Hirvijärvessä vuosina 2012 2015. 4.2.1 Happi ja humuspitoisuus Hirvijärven vesi oli talvella kylmää myöhäisen jäätymisen seurauksena. Maaliskuussa järven pohjan läheisyydessä veden lämpötila oli vain 2,6 o C, mikä on ollut kuitenkin Hirvijärvessä melko tavanomainen tilanne. Happitilanne oli järven koko vesimassassa hyvä, vähimmillään 70 kyllästysprosenttia. Kesällä Hirvijärvi oli lämpötilakerrostunut. Pintaveden lämpötila oli elokuun alussa ajankohtaan nähden hieman viileä, 17,7 o C, mutta vesi lämpeni vielä elokuun helteiden myötä. Valaistu vesikerros ulottui noin kuuden metrin syvyyteen, minkä alapuolella oli lämpötilan harppauskerros. Noin 15 metriä syvemmissä vesissä lämpötila oli noin 8 o C, mikä on seurantavuosien korkeimpia. Pohjan läheisessä vedessä happipitoisuus oli 7,9 mg/l eli 66 kyllästysprosenttia. Happitilanne oli hyvä, vaikka alusvedessä lämpötila olikin varsin korkea. Kesällä levätuotanto nosti päällysveden happitasoa ja myös viiden metrin syvyydessä todettiin lievä hapen ylikyllästystila merkkinä levätuotannosta. Hirvijärvessä vesi oli kirkasta, sameusarvo kesällä alle 1 FTU ja väriluku 40 mg Pt/l eli vain lievää humusleimaa osoittava. Kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli aikaisempaan tapaan melko matala, 8,3 mg/l. Näkösyvyydeksi mitattiin näytteenottohetkellä 2,8 metriä, mikä on vuotta 2012 vastaava. Talvia 2015 ja 2012 edelsi leuto sateinen loppusyksy, jolloin järveen tuli valumavesiä vielä joulukuussa. Ehkä tämä lisäsi hieman talvisameutta, joka oli molempina talvina aikaisempaa korkeampi (kuva 4.2). Hirvijärvessä veden ph arvo oli lähellä neutraalia ja alkaliteettiarvo korkea, yli 0,28 mmol/l, osoittaen järven puskurikyvyn olevan hyvä. VHVSY Raportti 25/2015 8

Kuva 4.2 Veden sameusarvot ja humuspitoisuutta kuvaavan kemiallisen hapenkulutuksen arvot Hirvijärven päällysvedessä (1 m). 4.2.2 Ravinteet ja levät Hirvijärvessä ravinnepitoisuudet olivat matalia. Talvella ja kesällä kokonaisfosforia oli järven päällys ja alusvedessä alle 10 µg/l. Liukoisen fosfaatin pitoisuudet jäivät laboratorion määritysrajan, 2 µg/l, tuntumaan kaikissa vesisyvyyksissä. Kokonaistyppipitoisuus oli järven päällysvedessä talvella hieman yli 700 µg/l ja kesällä hieman alle 700 µg/l. Kokonaistypestä talvella runsaat puolet ja kesällä noin puolet oli liukoisia typpiyhdisteitä, lähinnä nitraattia. Ravinnepitoisuuksien perusteella Hirvijärvi oli selvästi fosforirajoitteinen eli fosfori oli levien kasvua rajoittava ravinne. Rehevyystasoltaan Hirvijärvi oli karu tai enintään lievästi rehevä. Typpipitoisuudet olivat lievästi humuksiselle järvelle melko korkeita. Hirvijärvessä talven ravinnepitoisuudet olivat seurantajakson matalimpia. Kesän kokonaisfosforipitoisuus talvea selvästi korkeampi sekä päällys että alusvedessä (kuva 4.3). Rehevyystilan nousua osoittavia liukoisia ravinteita, fosfaattia tai ammoniumtyppeä, ei ole todettu alusvedessä. Kuva 4.3 Kokonaisravinnepitoisuudet Hirvijärven päällys ja alusvedessä keskiosan syvänteessä seurantajaksolla 2006 2015. VHVSY Raportti 25/2015 9

Järven levätuotantoa kuvaava a klorofyllin pitoisuus, vesikerroksessa 0 2 m, oli elokuussa 5,5 µg/l eli lievästi rehevälle vedelle tunnusomainen (kuva 4.4). Järven päällysvedessä, 1 m syvyydessä, oli silmällä havaittavissa vähän leväsoluja, mutta merkkejä sinilevien massaesiintymisestä järven keskiselän, eikä ranta alueen vesissä ollut. Hirvijärvestä otettiin kasviplanktonnäyte, joka on toimitettu Hämeen ELY keskukselle. Kesän leväseurannassa ei havaittu sinileviä (http://www.jarviwiki.fi/wiki/levätilanne). Hirvijärven levätuotantoa on tutkittu viranomaisohjeistuksen mukaan vesisyvyydestä 0 2 metriä. Järvessä valaistua vesikerrosta on ollut lähes 6 metrin syvyyteen asti. Elokuussa 5 metrin syvyydessä todettu hapenylikyllästystila osoitti tuotantoa myös syvemmissä vesikerroksissa. Seuraavalla seurantakerralla a klorofyllipitoisuuden voisi tutkia myös koko valaistusta vesikerrosta (noin 0 5 metriä). Kuva 4.4 Levätuotantoa osoittava a klorofyllin pitoisuus (µg/l) ja näkösyvyys (m) Hirvijärvessä elokuussa 2005 2015. 4.2.3 Hygienia Hirvijärven seurannan yhteydessä suolistoperäiset bakteerit määritettiin syvänteen kaikista näytesyvyyksistä. Analyysien mukaan järviveden hygieeninen laatu oli erinomainen ja vesi oli uimavedeksi sopivaa. 4.3 Vesiensuojelun edistäminen 4.3.1 Hirvijärven suojeluyhdistys Hirvijärven vesiensuojeluyhdistys on edistänyt aktiivisesti vesiensuojelua järvellään. Yhdistys toteuttaa, vuonna 2012 valmistuneen, Hirvijärven ravinnekuormitus ja kunnostamistoimenpiteet raportin esille nostamia toimenpiteitä. Suojeluyhdistys seuraa myös järven länsipuolella VHVSY Raportti 25/2015 10

sijaitsevalle Saarisuolle suunniteltuja perkauksia. Suoalueen vedet laskevat Hirvijärveen Palvalammen kautta. Saarisuolla on tehty typpi ja fosfori kalium lannoitusta mm. lentolannoituksena viime vuosina. Suolla ojat on perattu viimeksi 1990 luvulla ja suunnitelmien mukaan uusintaojitus on seuraavien 4 5 vuoden aikana. Suojeluyhdistyksen tavoitteena on osallistua perkaushankkeen suunnitteluun, jota tekee metsänhoitoyhdistys. Saarisuo on arvioitu Geologian tutkimuskeskuksen Lopella tekemän turvetutkimuksen perusteella turvetuotantoon soveltuvaksi suoksi (Moisanen 2014). Kustannus hyötyarvioita raportti ei sisällä. 4.3.2 Haja asutuksen jätevesineuvonta Neuvontahanke Riihimäen haja asutusalueiden asukkaille on tarjottu kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n toimesta, yhteistyössä Riihimäen kaupungin kanssa, vuosina 2013 ja 2014 (Korhonen, 2013 ja Laakso, 2014). Neuvonnalla edistettiin haja asutusalueiden jätevesien käsittelyä hajajätevesiasetuksen (209/2011) ja kaupungin vaatimusten mukaisiksi. Neuvoja annettiin kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän ylläpitoon, käyttö ja huoltotoimenpiteisiin sekä tarvittaessa kuivakäymälöihin ja käymäläjätteen kompostointiin liittyvissä asioissa. Kiinteistöille jätettiin kirjallinen, valtakunnallisesti yhtenäinen arvio järjestelmän puutteista ja uusimistarpeesta nykyvaatimusten mukaisiksi. Käynneillä jaettiin myös muuta neuvontamateriaalia, kuten selvityslomake jätevesijärjestelmästä, joka tulee löytyä kaikilta viemäriverkostoon kuulumattomilta kiinteistöiltä. Haja asutuksen jätevesiin liittyvän lainsäädännön vaatimusten kohtuullistamista pohtinut, ympäristöministeriön asettama, työryhmä esitti kolme vaihtoehtoa säännösten lieventämiseksi 4.11.2015 jättämässään raportissa. Kaikissa vaihtoehdoissa ympäristönsuojelullisesti herkillä alueilla, kuten ranta alueilla, puhdistusvaatimukset säilyvät lähtökohtaisesti nykyisellään kunnissa, jotka ovat määritelleet herkät alueet ja antaneet määräyksiä niille. Näin on myös Riihimäellä. Lisätietoa kiinteistön jätevesienkäsittelyyn voi katsoa esimerkiksi verkkosivuilta www.vesiensuojelu.fi/jatevesi. Neuvonta Hirvijärven ranta alueella Hirvijärven Riihimäen puoleisella ranta alueella tehtiin 63 kiinteistökohtaisia jätevesineuvontakäyntiä kesällä 2013. Suurimmalla osalla, 70 %:lla neuvotuista kiinteistöistä, veden käyttö arvioitiin niin vähäiseksi, että syntyvistä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa ja kiinteistöt olivat siten vapautettuja hajajätevesiasetuksen puhdistusvaatimuksista. Kiinteistöllä syntyvien jätevesien määrä katsotaan vähäiseksi, kun niillä ei ole vesikäymälää ja pesuvesiä muodostuu vain vähäisiä määriä. Pesuvesien vähäisyys tarkoittaa käytännössä kantovettä tai siihen rinnastettavaa vedenkäytön tasoa. VHVSY Raportti 25/2015 11

Hirvijärven ranta alueella vain muutama kiinteistö ei täyttänyt kaupungin ja hajajätevesiasetuksen puhdistusvaatimuksia. Lähes 90 % neuvontaa saaneista kiinteistöistä oli vapaa ajan asuntoja. Kaikki ranta asukkaat voivat osaltaan edistää Hirvijärven tilaa kiinnittämällä huomiota erityisesti kuivakäymälän rakenteeseen ja sijaintiin sekä kuivakäymälän tuotosten ja jätevesien asianmukaiseen käsittelyyn. Jätevesien, myös kantoveden käytöstä syntyvien, purkupaikka tulee sijoittaa mahdollisimman kauaksi rannasta. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön tai talousvesikaivon lähelle. 4.3.3 Pistekuormituksen tarkkailu Hirvijärven leirikeskuksella on jätevesiensä käsittelyä varten puhdistamo. Se on biologiskemiallinen aktiivilietelaitos, joka on mitoitettu puhdistamaan 120 asukkaan jätevedet. Vuoden 2014 tarkkailukertojen perusteella Hirvijärven leirikeskuksessa muodostui käsiteltäviä jätevesiä 1,78 m 3 /d. Puhdistettu jätevesi johdetaan puhdistamolta välikaivoon, josta se pumpataan maahan imeytykseen. Välikaivossa on myös ylivuotoputki, josta vesi pääsee suurten vesimäärien aikana valumaan läheiseen rinteeseen. Rinteen alapuolella on pelto oja, jota pitkin imeytymättömät vedet laskevat Vähäjärvestä Hirvijärveen virtaavaan ojaan. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys tarkkailee leirikeskuksen puhdistamon toimintaa ja kuormitusta (Männynsalo 2015). Viime vuosina tarkkailukertoja on lisätty kahdesta neljään. Vähäjärven laskuojan veden laatua on tutkittu kahdesti vuodessa. Vähäjärvestä Hirvijärveen laskevassa ojassa on kaksi havaintopaikkaa, taustapiste ennen leirikeskuksen puhdistamon jätevesien vaikutusta ja toinen kohdassa, mihin pelto ojan kautta ylivuotona tulleet käsitellyt jätevedet vaikuttavat. Tarkkailun perusteella veden hygieenisen laatu oli heikentynyt ajoittain sekä jätevesivaikutuksen ylä että alapuolisella havaintopaikalla (kuva 4.5). Tulosten perusteella vaikutti siltä, että ojan yläjuoksulla karjan laidunalueen valumavedet heikensivät ojaveden hygieenistä laatua. Merkittävää ravinnekuormituksen kasvua jätevesien vaikutuksesta ei ole todettu. Kuva 4.5 Veden hygieeninen laatu Vähäjärvestä Hirvijärveen laskevassa ojassa. Taustapisteellä veden hygieeninen laatu on heikentynyt karjalaidunten vaikutuksesta. Jv vaikutuspisteellä on mukana myös leirikeskuksen jätevesien vaikutus. VHVSY Raportti 25/2015 12

Näiden muutamien tulosten perusteella on mahdollista, että kohdassa, missä Vähäjärvestä tuleva oja laskee Hirvijärveen, veden hygieeninen laatu on heikentynyt, etenkin rankkojen sateiden jälkeen. Kuivana aikana veden virtaus on ollut ojassa hyvin vähäistä tai se on ollut jopa kokonaan kuiva. Silloin kuormitusvaikutuksia Hirvijärveen ei ole. 4.4 Seurannan jatkaminen Hirvijärvi on arvokas järvi vähävetisellä alueella luonto ja virkistyskäyttökohteena. Lisäksi järvi on vararaakavesilähde. Hirvijärven keskisyvänteen seurantatulokset osoittavat, että järven vedenlaatu on erinomainen eikä muutosta rehevämpään suuntaan ole todettavissa. Järven veden laadun säännöllistä seurantaa on hyvä jatkaa kolmen vuoden välein nykyisessä laajuudessaan. Levätuotantoa kuvaavan a klorofyllipitoisuuden analysointi koko valaistusta vesikerroksesta (0 5 m), aikaisemman 0 2 metriä rinnalla, on suositeltavaa. Joidenkin vedenlaatumuuttujien (alkaliniteetti, sähkönjohtavuus, väriluku, rauta) vähentämistä väliveden analyysivalikoimasta on mahdollista. Hirvijärven kuormitusselvityksessä olevien purojen tarkkailutarve tulee arvioida erikseen. Jos järven valuma alueella toteutetaan kunnostustoimenpiteitä, näiden vaikutusten seuranta on tarkoituksenmukaista. Kesän viikoittaisen leväseurannan jatkuminen järvellä on myös tärkeää. 5 Vatsianjärvi Hirvijärvestä lähtevä vesi virtaa Vatsianjärven pohjoisosan läpi Väliojaa pitkin Suolijärveen. Kesäaikana veden virtaus Hirvijärvestä vaihtelee noin 150 300 l/s ja talvella virtaama voi ylittää 500 l/s. Virtaus vaikuttaa Vatsianjärven veden laatuun. Veden vaihtuvuus ei näyttäisi kuitenkaan olevan järven eteläosassa yhtä tehokasta kuin pohjoisosassa. Vatsia on pinta alaltaan vain 9 hehtaaria ja syvimmillään 3,5 metriä syvä. Järven lähivalumaalue ja rannat ovat pääosin metsää. Järven länsirannalla on peltoa, mutta pellon ja järven väliin jää luontainen suojavyöhyke. Järven matala eteläranta on soistunut ja hiljalleen umpeen kasvava. Mökkejä järven rannalla on kymmenkunta. 5.1 Vedenlaadun seuranta Vatsianjärven pohjoispään syvänteestä vesinäytteet otettiin maalis ja elokuussa. Näytteet otettiin päällysvedestä metrin syvyydestä ja alusvedestä. Levätuotantoa osoittavan a klorofyllin pitoisuus määritettiin kokoomanäytteestä 0 2 metriä. Talvella, 28 cm paksuisen jääkannen alla, Vatsianjärven vesi oli hyvin kylmää ja kirkasta. Kesällä järven vesi oli talvea hieman kirkkaampaa (kuva 5.1). Veden väriluku, talvella ja kesällä 45 mg Pt/l, oli hieman Hirvijärveä korkeampi. Veden ph oli neutraali ja puskurikyky happamoitumista vastaan hyvä alkaliniteettiarvon ollessa 0,3 mmol/l. Happipitoisuus koko vesikerroksessa oli VHVSY Raportti 25/2015 13

täyskyllästystilaa vastaava. Fosforipitoisuus oli matala, 9 µg/l, koko vesimassassa. Typpipitoisuus oli melko korkea, 890 µg/l. Kuva 5.1 Veden sameusarvot ja humuspitoisuutta kuvaavan kemiallisen hapenkulutuksen arvot Vatsianjärvessä vuosina 2006 2015. Kun elokuun alussa Vatsianjärvestä otettiin näytteitä, järven pinta oli korkealla. Juoksutus Hirvijärvestä oli heinäkuun lopun sateiden jälkeen voimakas, noin 600 l/s. Ilmeisesti Väliojan vedenjohtokyvyn heikentyminen vaikutti tässä vaiheessa Vatsianjärven vedenpinnan nousuun. Elokuun seurantakerralla Vatsian päällysvesi oli erittäin kirkasta ja fosforipitoisuus oli siinä matala, vain 11 µg/l. Järven alusvesinäyte otettiin 0,5 metriä pohjan yläpuolelta, aikaisemman pohja 1m sijaan. Alusvesi oli hieman päällysvettä sameampaa, ravinnepitoisuudet olivat korkeammat ja kemiallisen hapenkulutuksen arvo kaksinkertainen päällysveteen verrattuna. Alusvedessä happipitoisuus oli laskenut välttävälle tasolle, 4,7 mg/l, mikä on seurantakesien korkein (kuva 5.2). Fosforin vapautumista järven alusveteen ei todettu (kuva 5.3). Levätuotantoa osoittava a klorofyllipitoisuus, vesikerroksessa 0 2 metriä, oli 14 µg/l, mikä on jo rehevän veden tasoa. Vatsianjärven kirkkaassa vedessä levätuotanto on mahdollista järven koko vesikerroksessa. Näytteenoton yhteydessä havaittiin leväsameutta myös pohjan läheisessä vesikerroksessa. Tämä osaltaan selitti sitä, että alusvedessä liukoiset ravinteet sitoutuivat nopeasti kiertoon. Liukoisen fosfaatin pitoisuudet olivat lähellä määritysrajaa ja myös nitraattipitoisuudet olivat matalia. Selvästi kohonneet kokonaisravinteet osoittivat ravinteiden sitoutuneen tehokkaasti perustuotantoon. VHVSY Raportti 25/2015 14

Kuva 5.2 Vatsianjärven päällys (1 m) ja alusveden happipitoisuudet seurantavuosina 2006, 2012 ja 2015. Kesällä 2015 alusveden happipitoisuus oli aikaisempia seurantakesiä korkeampi. Kuva 5.3 Kokonaisravinteiden pitoisuudet Vatsianjärven päällys (1 m) ja alusvedessä seurantavuosina 2006, 2012 ja 2015. Kesän 2015 alusvesikerroksen näyte oli otettu 0,5 metriä pohjan yläpuolelta aikaisemman pohja 1 m sijaan. Vatsianjärven veden hygieeninen laatu on ollut hyvää kaikilla seurantakerroilla. Kesän näytteissä on kuitenkin todettu hyvin pieniä määriä ulosteperäistä kuormitusta osoittavia bakteereita. Ne voivat olla eläinperäisiä, joko luonnoneläimistä tai lemmikeistä, mutta myös hajaasutuksen kuormituksesta. 5.2 Vesiensuojelun edistäminen Vesistön säännöstelystä vastaava Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) perkasi syyskesällä 2015 Väliojaa Vatsianjärven alapuolella ojan vedenjohtokyvyn säilyttämiseksi. Vatsianjärven ranta asukkaat ovat poistaneet rantakasvillisuutta rantojensa käytettävyyden parantamiseksi. Heinäkuun lopulle ajoittuvalla kasvillisuuden poistolla, kun niitetty kasvillisuus kerätään pois järvestä, saadaan poistettua järvestä myös ravinteita. VHVSY Raportti 25/2015 15

5.2.1 Haja asutuksen jätevesineuvonta Vatsianjärven ranta alueiden asukkaille on annettu kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa kesällä 2014 (ks. 4.3.2). Neuvonta alue oli yhteinen Suolijärven ranta alueiden kanssa ja neuvontatulokset käsitellään yhtenä kokonaisuutena ks. 6.3.1. Kaikki ranta asukkaat voivat osaltaan edistää Vatsianjärven tilaa kiinnittämällä huomiota erityisesti kuivakäymälän rakenteeseen ja sijaintiin sekä kuivakäymälän tuotosten ja jätevesien asianmukaiseen käsittelyyn. Jätevesien, myös kantoveden käytöstä syntyvien, purkupaikka tulisi sijoittaa mahdollisimman kauaksi rannasta. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön tai talousvesikaivon lähelle. 5.3 Seurannan jatkaminen Hirvijärven veden laatu vaikuttaa merkittävästi Vatsianjärven vedenlaatuun, selvimmin järven pohjoispäässä. Järven eteläpäässä veden vaihtuvuus on heikompaa ja vesikasvillisuus hyötyy veden kirkkaudesta ja ravinteita. Merkittävää kuormitusongelmaa järvellä ei näyttäisi olevan. Vatsian veden laadun seurantaa voidaan tehdä jatkossa 3 tai 6 vuoden välein. Seuraavalla seurantakerralla Vatsianjärven näytesyvyyksiksi suositellaan 1 metri ja pohja 0,5 metriä. Levätuotantoa kuvaavan a klorofyllipitoisuuden analysointi koko valaistusta vesikerroksesta eli käytännössä koko vesisyvyydestä, aikaisemman 0 2 metriä sijasta, on suositeltavaa. 6 Suolijärvi Jyrkkärantaisen Suolijärven lähivaluma alue on pieni ja maankäytöltään pääosin metsää. Suurin vesimäärä tulee järveen sen pohjoispäähän laskevan Väliojan kautta, johon vedet kertyvät Hirvijärvestä, Pojanjärvestä, Myllylammesta ja Vatsianjärvestä. Pinta alaltaan 186 hehtaarin kokoinen, keskisyvyydeltään 8 metrinen, kirkasvetinen Suolijärvi on säilynyt ranta alueiltaan melko rakentamattomana. Rakentaminen on pääosin keskittynyt järven pohjoisosan lahtien rannoille. 6.1 Ekologinen tila Suolijärven järvityyppi on Pieni humusjärvi (Ph). Vedenlaatutulosten perusteella järven fysikaalis kemiallinen luokka on hyvä. Järvestä on otettu vesinäytteitä, sekä kesällä että talvella. Päällysveden kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus kuvaa erinomaista ekologista tilaa, typpipitoisuus hyvää tilaa. Klorofylli, kasviplankton ja kalatietojen perusteella järven ekologinen tila on laskennallisesti erinomainen. Järven ylä ja alapuolisten patojen takia hydrologis morfologinen tila on vain tyydyttävä. Tämä laskee ekologisen tilan kokonaisluokan erinomaisesta hyvään. VHVSY Raportti 25/2015 16

Suolijärven kaloista ei ole tehty elohopeamäärityksiä, ja siten järven kemiallisen tilan arviointi hyvää huonommaksi, perustuu asiantuntija arvioon. Perusteena kemiallisen tilan heikkenemiseen on olettamus, että humusjärvissä (väriluku 30 90 mg Pt /l) kalan elohopeapitoisuus ylittyy kaukokulkeumariskin ja luonnonolosuhteiden perustella. 6.2 Vedenlaadun seuranta Vuonna 2015 Suolijärven seurantanäytteet otettiin maalis ja elokuussa kahdelta havaintopaikalta. Järven pohjoisosan havaintopaikalla Holma vesisyvyys oli 16 metriä ja eteläpään havaintopaikalla runsaat seitsemän metriä. Eteläpää havaintopaikan seuranta kuului Hyvinkään pintavesien seurantaan. Kuvassa 6.1 esitetään Suolijärven veden korkeus tammi syyskuussa 2015. Maaliskuussa vedenpinta oli 30 cm kesää alempi. 6.2.1 Happi ja humuspitoisuus Suolijärveen muodostui sekä talvella että kesällä selvä lämpötila ja happikerrostuneisuus. Järven myöhäisen jäätymisen seurauksena syksyn täyskieroaika oli ollut pitkä ja vesi oli jäähtynyt kylmäksi, mikä hidasti hajotustoimintaa ja hapenkulutusta. Holman havaintopaikalla alusveden lämpötila oli 3 o C. Kesällä noin 18 asteista päällysvettä oli vielä viiden metrin syvyydessä. Näkösyvyys oli järvessä elokuussa 2,8 metriä eli valaistu vesikerros ja päällysvesikerros olivat toisiaan vastaavia. Järven alusvedessä lämpötila, 9,2 o C, oli korkea kesän 2012 tapaan. Kuva 6.1 Vedenkorkeus Ylä Suolijärven padolla vuosina 2012 2015. Suolijärven alusvedessä happipitoisuus oli maaliskuussa 5,6 mg/l (42 %) ja elokuun alussa 2,9 mg/l (25 %) eli happea oli vielä selvästi jäljellä, mutta etenkin kesällä pitoisuus oli jo niin matala, että kalasto todennäköisesti alkoi vältellä syviä vesikerroksia. VHVSY Raportti 25/2015 17

Suolijärvessä vesi oli vain lievästi sameaa, sameusarvo kesällä Holmassa 1,4 FTU ja eteläpäässä 0,9 FTU. Veden väriluku oli 45 50 mg Pt/l eli lievää humusleimaa osoittava ja ph 7 neutraali. Kemiallisen hapenkulutuksen arvo oli aikaisempaan tapaan melko matala, 10 mg/l osoittaen vain lievää humusleimaa. Seurantavuosina 2012 ja 2015 Suolijärven sameusarvot ovat olleet hieman aikaisempaa korkeampia. Talvisameuden nousu johtuu oletettavasti leudoista, sateisista loppusyksyistä. Kesäajan sameusnousu on ilmeisesti ensisijassa kasvaneen valunnan vaikutusta enemmän kuin leväsameuden seurausta (kuva 6.2). Kuva 6.2 Veden sameusarvot, humuspitoisuutta kuvaavan kemiallisen hapenkulutuksen arvot Hirvijärven päällysvedessä (1 m) ja a klorofyllin pitoisuudet vesikerroksessa 0 2 m. 6.2.2 Ravinteet ja levät Suolijärven päällysvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli kesällä karun ja lievästi rehevän tason rajalla (10 µg/l). Alusvedessä pitoisuus oli kaksinkertainen (kuva 6.3). Vuonna 2015 liukoisen fosfaatin pitoisuus oli järven alusvedessä 5 7 µg/l, muissa vesikerroksissa määritysrajan, 2 µg/l, tasolla. Pitoisuudet eivät viitanneet rehevöitymistä lisäävän fosforin vapautumiseen sedimentistä, vaikka happipitoisuudet olivat melko matalia. Kuva 6.3 Kokonaisfosforin pitoisuudet Suolijärven Holman havaintopaikalla. VHVSY Raportti 25/2015 18

Kokonaistyppipitoisuus on Suolijärvessä ollut keskimäärin 650 µg/l, talvella kesää korkeampi. Talvisin päällysvedessä on ollut typpeä alusveteen verrattuna vähän enemmän, kesällä päinvastoin. Muutossuunnat liittyvät nitraattipitoisuuden vaihteluihin (kuva 6.4). Vaikka nitraattityppipitoisuudet laskevat kesäisin selvästi päällysvedessä, Suolijärven N/P suhde osoittaa fosforin olevan järvessä kasviplanktontuotannossa minimiravinne. Kesällä järven pääaltaalla, Holmassa, a klorofyllin pitoisuus oli 6,1 µg/l ja järven eteläpäässä 7,2 µg/l. Klorofyllipitoisuus on keskirehevän veden tasoa. Kuva 6.4. Kokonaistypen ja nitraattitypen pitoisuudet (µg N/l) Suolijärven Holman havainto paikalla. 6.2.3 Hygienia Suolijärven Holman havaintopaikalla on esiintynyt vuosina 2006 ja 2009 ulosteperäistä kuormitusta osoittavia bakteereita. Vuonna 2012 pitoisuudet olivat jo aikaisemmasta laskeneet, ja kesällä 2015 E. coli bakteereita oli eri vesisyvyyksissä vain 1 2 kpl/100 ml eikä suolistoperäisiä enterokokkeja todettu eli tilanne oli hyvä. Järven eteläosan havaintopaikalla ulostebakteerien pitoisuudet ovat olleet kaikilla seurantakerroilla matalia tai niitä ei ole todettu. 6.3 Vesiensuojelun edistäminen 6.3.1 Haja asutuksen jätevesineuvonta Suolijärven pohjoisosassa Riihimäen ranta alueiden ja Väliojan varren asukkaille on annettu kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa kesällä 2014 (ks. kpl 4.3.2.). Suolijärven jätevesineuvonnan tulokset käsitellään yhdessä Vatsianjärven tulosten kanssa. Noin puolet kaikista 31 neuvotusta kiinteistöistä oli vaatimattomasti varusteltuja vapaa ajan asuntoja, jotka eivät jätevesien määrän vähäisyyden takia kuulu hajajätevesiasetuksen puhdistusvaatimusten piiriin. Jotta kiinteistöllä syntyvien jätevesien määrä katsotaan vähäiseksi, kiinteistöllä ei saa olla vesikäymälää ja pesuvesiä saa syntyä vain vähäisiä määriä. Pesuvesien vä VHVSY Raportti 25/2015 19

häisyys tarkoittaa käytännössä kantovettä tai siihen rinnastettavaa vedenkäytön tasoa. Noin viidesosa neuvottujen kiinteistöjen jätevesijärjestelmistä vaati uusimista ja noin kolmasosa täytti kaupungin ja hajajätevesiasetuksen vaatimukset tai selviää pienillä korjaus ja huoltotoimenpiteillä. Kaikki ranta asukkaat voivat omalta osaltaan edistää Suolijärven tilaa kiinnittämällä huomiota erityisesti kuivakäymälän rakenteeseen ja sijaintiin sekä kuivakäymälän tuotosten ja jätevesien asianmukaiseen käsittelyyn. Jätevesien, myös kantoveden käytöstä syntyvien, purkupaikka tulisi sijoittaa mahdollisimman kauaksi rannasta. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön tai talousvesikaivon lähelle. 6.4 Seurannan jatkaminen Suolijärvi on arvokas järvi luonto ja virkistyskäyttökohteena. Lisäksi järvi on vararaakavesilähde. Järven veden laadun säännöllistä seurantaa on hyvä jatkaa vähintään kolmen vuoden välein nykyisessä laajuudessa. Levätuotantoa kuvaavan a klorofyllipitoisuuden analysointi koko valaistusta vesikerroksesta (0 5 m), aikaisemman 0 2 metriä rinnalla, on suositeltavaa. Joidenkin vedenlaatumuuttujien (alkaliniteetti, sähkönjohtavuus, väriluku, rauta) vähentämistä väliveden analyysivalikoimasta on mahdollista. 7 Paalijärvi ja Vähäjärvi Paalijärven valuma alue on 1707 hehtaaria. Se on metsä ja suomaita sekä peltoja 13,4 hehtaarin kokoisen Vähäjärven ja siihen laskevan Kunausojan ympärillä. Peltoja on myös Paalijärven pohjois ja itäpuolella. Paalijärven vesiala on 75,5 hehtaaria ja järvellä on rantaviiva 4,8 km. Paalijärven länsi ja etelärannoilla on vain vähän asutusta. Vähäjärven rannalla on muutama vapaa ajanasunto ja muutama ympärivuotisessa käytössä oleva kiinteistö. Rantaviivaa järvellä on 1,8 kilometriä Paalijärvi ja Vähäjärvi ovat matalia ja reheviä järviä. Merkittävä osa järviin tulevasta kuormituksesta tulee niiden lähivaluma alueilta ja peltoja halkovien ojien kautta. Järvien vesiensuojelun tehostamiseksi on käynnissä Metsäkeskuksen vetämä luonnonhoitohanke. Hanke rakentaa Lopella ja Riihimäellä metsä ja suoalueilta tulevien vesien puhdistamiseksi kuusi patokynnyksin varustettua laskeutusallasta. Tarkoitus on hidastaa veden virtaamaa ja laskeuttaa ojitusalueilta liikkeelle lähtenyttä maa ainesta (savi, hieta, hiesu), orgaanista ainesta ja niihin sitoutuneita ravinteita. Hankkeen toteutusaika on 2014 2016. Kunausojan varteen tehtiin syksyllä 2014 kaksi uutta laskeutusallasta ja lisättiin pohjakynnys vanhaan, Järki hankkeessa tehtyyn altaaseen. VHVSY Raportti 25/2015 20

7.1 Vedenlaadun seuranta Paalijärven alueella järvien veden laatua on seurattu kolmen vuoden välein lopputalvella ja loppukesällä. Vuonna 2015 Paalijärven seurantaa lisättiin ja vesinäytteet otettiin maalis, kesä, heinä, elo ja syyskuussa. Vähäjärvestä näytteet otettiin vain maalis ja elokuussa. 7.2 Happi ja humuspitoisuus Pitkään jatkuvan jääpeitteisen kauden aikana Paalijärven happivarat ovat usein ehtyneet, myös seurantatalvena 2009. Talvia 2012 ja 2015 edelsi leuto syksy ja järvet jäätyivät vasta joulukuun lopulla, noin kuukauden tavanomaista myöhemmin. Kylmässä vedessä happea oli runsaasti jäljellä vielä maaliskuussakin. Avovesiaikana tuuli sekoittaa järven vettä ja pitää sen hapellisena. Merkkejä järven lämpötilakerrostuneisuudesta ei kesäisin ole todettu. Vähäjärvessä happitilanne oli tyydyttävä ja matalassa järvessä happivarat riittivät talven yli. Järven alusvedessä oli talvella ilmeisesti hajotustoiminnassa vapautunutta ammoniumtyppeä, joka kulutti järven happivaroja. Sateisen loppusyksyn 2014 jälkeen Paalijärven vesi oli talvella tavanomaista sameampaa ja ruskeaa. Kesän aikana veden humuspitoisuus laski tavanomaiselle tasolle (kuva 7.1). Kuva 7.1 oli hyvä. Vuonna 2015 Paalijärven vesi oli talvella kesää sameampaa ja ruskeampaa. Happitilanne Talvella 2015 Vähäjärven vesi oli aikaisempaa ruskeampaa ja sameampaa (kuva 7.2). Vesi oli selvästi myös Paalijärveä sameampaa ja lisäsi siten sameutta Paalijärvessä. On mahdollista, että syksyllä 2014 Kunausojaan kaivettujen laskeutusaltaiden penkoista pääsi huuhtoutumaan maa ainesta, sillä kasvillisuus ei ehtinyt vallata niitä vielä syksyllä. Kesällä Vähäjärven vesi oli talvea kirkkaampaa, mutta aikaisempia seurantakertoja ruskeampaa. Paalijärveen verrattuna väriluku oli yli kaksinkertainen. Näkösyvyys vedessä oli 60 cm. VHVSY Raportti 25/2015 21

Kuva 7.2 Vähäjärvessä vesi oli talvina 2012 ja 2015 sameaa. Kesällä 2015 veden väriluku oli seurantajakson korkein. 7.3 Ravinteet ja levät Vähäsateisena ja lämpimänä kesänä 2006 Paalijärven vesi oli seurantavuosien parhaita, vesi oli kirkasta, ravinnepitoisuudet tavanomaista matalampia ja levää oli vähän. Viileänä ja epävakaisena kesänä 2012 ravinteita ja levää oli jälleen runsaasti. Viileän kesän 2015 aikana Paalijärven ravinnepitoisuudet olivat tasaisia, kokonaisfosfori 45 µg/l ja kokonaistyppi 800 µg/l. Liukoisen fosfaatin pitoisuudet olivat matalia 2 4 µg/l ja liukoiset typpiyhdisteet jäivät koko kesän määritysrajan (2 µg/l) tuntumaan. Leväpitoisuutta osoittava a klorofyllipitoisuus vaihteli 17 22 µg/l, mikä on rehevän vedelle tunnusomaista (kuva 7.3). Kasvukaudella ravinteiden käyttö Paalijärvessä oli tehokasta. Veden näkösyvyys oli 80 cm ja valaistua vesikerrosta siten runsaat puolitoista metriä. Pienessä, matalassa järvessä vesikasvillisuus, sen pintaan kiinnittyneet levät sekä vapaan veden planktiset levät sitoivat tehokkaasti liukoiset ravinteet. Sinilevien kukintaa järvessä ei todettu kesän aikana. Kuva 7.3 Paalijärven ravinne ja leväpitoisuudet seurantavuosina 2006 2015. Vähäjärvessä typpipitoisuus oli talvella korkea, 2500 µg/l, pääosan typestä ollessa nitraattia. Fosforipitoisuus oli aikaisempaa tasoa, 50 µg/l. Kesällä typpipitoisuus oli selvästi laskenut. Fosforipitoisuus oli korkea, 85 µg/l, ja osa siitä oli leville käyttökelpoisessa muodossa, liuenneena fosfaattina. Korkea fosforipitoisuus lisäsi levätuotantoa järvessä, josta oli osoituksena korkea a klorofyllin pitoisuus, 79 µg/l. Pitoisuus on erittäin rehevän veden tasoa. Näytteenoton yhteydessä ei todettu kuitenkaan sinilevien runsastuneen järvessä, vaan klorofyllipitoisuutta nostivat muiden leväryhmien levät. VHVSY Raportti 25/2015 22

Kuva 7.4 Ravinne ja leväpitoisuudet Vähäjärvessä seurantavuosina 2006 2015. Vähäjärven veden hygieeninen laatu oli heikentynyt molemmilla tarkkailukerroilla, selvimmin talvella. Veden uimakäyttöä ajatellen bakteeripitoisuudet jäivät kuitenkin selvästi alle uimavesille asetettuja raja arvoja (STM 354/2008). Vaikuttaa siltä, että Vähäjärveen tulee ulosteperäistä kuormitusta, joko haja asutuksen asumajätevesinä tai karjataloudesta. Ulostebakteereiden lisäksi järven ravinnepitoisuudet ovat tasolla, mikä viittaisi jatkuvaan kuormitukseen. Paalijärvi ja Vähäjärvi ovat runsasravinteisia ja levät hyödyntävät ravinteita tehokkaasti. Paalijärvessä on ollut ajoittain sinilevää. Kesällä Vähäjärven leväpitoisuus oli erittäin korkea, a klorofylli 79 µg/l. Runsashumuksisessa vedessä pääosa levistä oli ilmeisesti muita kuin sinileviä. Talvella 2015 molempien järvien vesi oli aikaisempaa sameampaa ja ruskeampaa sekä typpipitoisuus oli korkea. On mahdollista, että edellisen loppusyksyn sateisuus huuhtoi esim. typpirikasta kiintoainesta vastarakennettujen laskeutusaltaiden alueilta. Koko kesän ajan Paalijärven veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Talvella vedessä esiintyi ulostebakteereita, mahdollisesti Vähäjärvestä tulevan veden vaikutuksesta. Kun Paalijärven avovesikauden ravinne ja leväpitoisuuksia vertaa ekologisen luokituksen rajaarvoihin (Pienet humusjärvet tyyppi), Paalijärven luokka on tyydyttävä. 7.4 Vesiensuojelun edistäminen Paalijärvellä on ollut oma vesiensuojeluyhdistys vuodesta 1978. Järvellä on toteutettu mm. ruoppausta, kasvillisuuden poistoa ja rakennettu Kunausojaan laskeutusallas. Vuonna 2013 perustettiin uusi Paalijärven ja Vähäjärven suojeluyhdistys ry, joka jatkaa vesiensuojelua molempien järvien alueella. Suojeluyhdistys valmistelee järvelle kunnostussuunnitelmaa. Syksyllä 2014 Paalijärven vanha pato kunnostettiin. Hämeen ELY keskus avusti hankkeen suunnittelussa ja suojeluyhdistys toteutti kunnostuksen. Kunnostettava pato oli ajalta, jolloin järveä oli laskettu (vuosi 1937). VHVSY Raportti 25/2015 23

Kuva 7.5 Paalijärven kunnostettu pato. (Kuva Järviwikissä Paalijärven järvisuvulla käyttäjän Jyrhapu lisäämä 16.1.2015). Vuonna 2014 Suomen Metsäkeskuksen Häme Uusimaan alueyksikkö teki Riihimäen ja Lopen alueelle, Paalijärven ja Vähäjärven länsi ja pohjoisosan valuma alueelle, luonnonhoitosuunnitelman. Alueelta Kunausojaa pitkin virtaavat vedet ovat suurelta osin peräisin metsä ja suoalueilta, jotka on ojitettu. Näiden ojitusten seurauksena Kunausojaan ja sen kautta Vähäjärveen on kulkeutunut runsaasti kiintoainesta. Riihimäen puolella Hiivolassa on myös pieni ja vanha metsän uudistusalue, mistä vedet purkautuvat nopeasti Paalijärveen. Näille alueille suunniteltiin yhteensä viisi uutta laskeutusallasta, jossa on pohjakynnys. Pääosa hankkeesta on toteutettu syksyllä 2014 (Hankkeen väliraportti Laaksonen, 8.12.2014) Yksiallas on vielä rakentamatta, mutta se tullaan toteuttamaan tulevana talvena olosuhteiden salliessa. Vähäjärven ja Kunausojan varsilla on paljon peltoa. Vähäjärven koillisrannan pelloille on tehty suojavyöhykkeet, jolla voidaan vähentää maa aineksen huuhtoutumista pelloilta. Suojavyöhykkeiden niitolla ja niittojätteen poistamisella saadaan vähennettyä ravinnevalumia järveen. Paalijärven ja Vähäjärven suojeluyhdistys suunnittelee kasvillisuuden poistoa ja Vähäjärven sedimentin kunnostusta. Vesikasvit ovat keskeinen osa järviluontoa sekä tärkeä vesieliöstön elinympäristö, mm. kalanpoikasille. Ne myös parantavat veden laatua. Järven rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä vesikasvillisuutta joudutaan ajoittain niittämään tai muulla tavoin poistamaan virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseksi. Vähäistä, omaa liikkumista rajoittavaa vesikasvillisuuden poistoa voi omassa rannassa tehdä. Koneellisesta vesikasvien niitosta tai poistosta tulee ilmoittaa 30 vrk:ta ennen elinkeino, liikenne ja ympäristökeskukselle (ELY keskus) ja vesialueen omistajalle. Laajaan vesikasvien niittoon saatetaan tarvita aluehallintoviraston lupa. Lisätietoa asiasta ja ilmoituslomake löytyy: http://www.ymparisto.fi/fi fi/vesi/vesistojen_kunnostus/rantojen_kunnostus/vesikasvien_poisto. VHVSY Raportti 25/2015 24

7.4.1 Haja asutuksen jätevesineuvonta Vähäjärven ranta alueella ja Kunausojan varrella on tehty kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa 12 kiinteistölle ja Paalijärven ranta alueella 33 kiinteistölle kesällä 2013 (ks. kpl 4.3.2). Vähäjärven ja Kunausojan kiinteistöistä yli 80 % oli vakituisesti asuttuja, kun taas Paalijärven kiinteistöistä vain alle 30 prosentilla oli pysyvää asutusta. Paalijärven rannalla jätevedet käsiteltiin selkeästi paremmin kuin Vähäjärven valuma alueella, mikä selittyi osittain kiinteistöjen käyttömuodoilla. Paalijärvellä lähes puolella kiinteistöistä jätevesiä syntyi vain vähäisiä määriä, mikä on tyypillistä vapaa ajan asunnoilla. Veden käyttö katsotaan vähäiseksi kiinteistöillä, joilla ei ole vesikäymälää ja pesuvesiä syntyy vain vähäisiä määriä. Pesuvesien vähäisyys tarkoittaa käytännössä kantovettä tai siihen rinnastettavaa vedenkäytön tasoa. Paalijärvellä neuvottujen kiinteistöjen jätevesijärjestelmistä vain noin 10 % ei ollut kunnossa. Lopuilla jätevedet käsiteltiin asianmukaisesti, tai tarvittiin vain pieniä korjaus ja huoltotoimenpiteitä vaatimusten täyttämiseksi. Vähäjärven valuma alueella noin 40 %:lla neuvontaa saaneista kiinteistöistä jätevesien käsittely oli riittämätöntä. Vain muutamalla kiinteistöllä jätevesien määrä oli niin vähäinen, että niistä ei katsottu aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Noin 40 %:lla jäteveden käsittelyssä tarvittiin vain pieniä korjaus tai huoltotoimenpiteitä. Kaikki ranta asukkaat voivat osaltaan edistää vesistön tilaa kiinnittämällä huomiota erityisesti kuivakäymälän rakenteeseen ja sijaintiin sekä kuivakäymälän tuotosten ja jätevesien asianmukaiseen käsittelyyn. Jätevesien, myös kantoveden käytöstä syntyvien, purkupaikka tulisi sijoittaa mahdollisimman kauaksi rannasta. Vähäisiäkään jätevesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön tai talousvesikaivon lähelle. 7.5 Seurannan jatkaminen Paalijärvi ja Vähäjärvi ovat pieniä ja matalia järviä, mutta koska vesistöjä Riihimäellä on vähän, ne ovat virkistyskäytöllisesti tärkeitä. Paalijärvellä on yleinen uimaranta. Molemmat järvet ovat reheviä ja myös levähaittoja järvissä on todettu. Kalakuolemia ei ole esiintynyt. Paalijärven ja Vähäjärven veden laadun säännöllistä seurantaa suositellaan jatkettavaksi. Hydrologisten olosuhteiden vaihtelu vaikuttaa voimakkaasti järven kuormitukseen ja veden laatuun. Mahdollisuuksien mukaan nykyistä kolmen vuoden seurantaväliä voisi tihentää kahteen, etenkin jos järvessä ja sen valuma alueella tehdään kuormitukseen vaikuttavia toimenpiteitä. Laajojen kunnostushankkeiden yhteyteen tarvitaan erillinen seuranta. VHVSY Raportti 25/2015 25

8 Yhteenveto Riihimäen järvialueilla on tehty säännöllistä veden laadun seurantaa vuodesta 2006. Vesinäytteitä järvistä on otettu kolmen vuoden välein ja lammista kuuden vuoden välein. Lisäksi muutamien purojen veden laatua on seurattu. Seurantavuoden talvinäytteenottoa edelsi leuto syksy ja lauha, vähäluminen talvi. Kesä oli melko kolea ja epävakainen. Helteitä tai rankkasateita ei ennen elokuuta ollut. Elokuun alussa järvien vedet olivatkin ajankohtaan nähden viileitä. Kesän leväseurannassa Riihimäen järvillä ei todettu sinilevää. Hirvijärven, Suolijärven ja Paalijärven alueilla ranta asukkaat ovat kiinnostuneita järviensä vedenlaadusta ja käyttökelpoisuudesta. Järville perustetut suojeluyhdistykset ja kalastusalueet edistävät ja kehittävät vesiensuojelua ja käyttöä alueillaan. Hirvijärven suojeluyhdistys jatkaa järven ravinneselvityksessä esitettyjen ehdotusten toimeenpanoa. Paalijärven ja Vähäjärven suojeluyhdistys on kunnostanut Paalijärven padon ja edistänyt järveen kohdistuvan kuormituksen vähentämistä Kunausojaan rakennetuilla laskeutusaltailla. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, yhteistyössä Riihimäen kaupungin kanssa, on tarjonnut haja asutusalueille jätevesineuvontaa. Vuosina 2013 ja 2014 Hirvijärven, Vatsianjärven ja Suolijärven valuma alueilla kiinteistökohtainen neuvontakäynti tehtiin 139 kiinteistöllä. Hirvijärvi ja Suolijärvi ovat arvokkaita luonto ja virkistyskäyttökohteita vähävetisellä alueella. Järvet ovat myös osa vararaakavesijärjestelmää pääkaupunkiseudulla. Järvien seurantatulokset osoittavat, että järvien vedenlaadun olevan erinomainen, eikä muutosta rehevämpään suuntaan ole todettavissa. Hirvijärvessä on muutamina vuosina todettu sinilevien runsastumista, ei kuitenkaan kesällä 2015. Säännöllisen leväseurannan jatkuminen järven alueella on tärkeää. Vuonna 2018, kun järvestä otettaan seuraavaksi klorofyllinäytteitä, aikaisemman näytesyvyyden 0 2 metriä rinnalla ehdotetaan määritystä myös koko valaistusta vesikerroksesta. Samaa käytäntöä suositellaan myös Suolijärvelle. Paalijärvi ja Vähäjärvi ovat matalia, runsasravinteisia humusjärviä. Levät hyödyntävät ravinteita tehokkaasti ja Paalijärvessä on ollut ajoittain sinilevää, ei kuitenkaan kesällä 2015. Kesällä Vähäjärven leväpitoisuus oli erittäin korkea, a klorofylli 79 µg/l. Riihimäellä tehtävä säännöllinen pintavesien laadun seuranta antaa hyvän pohjan järvien suojelulle, käytölle ja sen kehittämiselle. Kerätty aineisto on muodostanut pääasiallisen lähtöaineiston, kun ELY keskukset ovat vesienhoitotyössä luokitelleet järvien ekologisen tilan. Vuoden 2015 aikana Riihimäen kaikille yli hehtaarin järville ja lammille luodaan oma järvisivu avoimeen Järviwiki verkkopalveluun. Sivuille viedään uusimmat vedenlaatutiedot. VHVSY Raportti 25/2015 26

Viitteet Korhonen, Jenni 2013. Hajajätevesineuvontaa Riihimäellä 2013. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, 8.8.2013. Laakso, Sanna 2014. Haja asutuksen jätevesineuvonta Riihimäellä 2013 2014. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, 12.11.2014. Laaksonen, Lauri 2014. Paalijärven vesiensuojelun tehostaminen Riihimäellä. Hankkeen väliraportti. Metsänhoitoyhdistys, Kanta Häme 8.12.2014. Moisanen, Markku 2014. Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 458, 2014. Männynsalo, J. ja Lahti, K. 2015. Riihimäen seurakunta. Hirvijärven leirikeskuksen jätevedenpuhdistamon toiminta ja vesistövaikutusten tarkkailu vuonna 2014. Raportti 2/2015, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Vahtera, H., Muukkonen, P. & Lahti, K. 2005. Riihimäen pintavesien seurantaohjelma. Julkaisu 57/2005. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. VHVSY Raportti 25/2015 27