KANGASALAN KUNTA HERTTUALAN OYK:N HULEVESISELVITYS

Vastaanottaja Kangasalan kunta Asiakirjatyyppi Osayleiskaava-alueen hulevesiselvitys Päivämäärä 24.1.2018 KANGASALAN KUNTA HERTTUALAN OYK:N HULEVESISELVITYS Ramboll Pakkahuoneenaukio 2 PL 718 33101 TAMPERE T +358 20 755 611 www.ramboll.fi

Tarkastus Päivi Paavilainen Päivämäärä 24.1.2018 Laatija Kuvaus Päivi Paavilainen, Anni Zacheus ja Marjo Valtanen Suunnitelmaselostus Viite 15100 23454 Kannen kuva: Peltomaisema Herttualantieltä kuvattuna. Kuva Ramboll.

SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 1.1 Hankkeen taustaa 1 1.2 Terminologia 2 1.3 Käytetty koordinaatisto- ja korkeusjärjestelmä 2 2. Nykytila-analyysi 3 2.1 Suunnittelualueen sijainti ja kaavoitustilanne 3 2.2 Suunnittelualueen nykyinen maankäyttö ja hydrologia 4 2.3 Suunnittelualueen luonnonympäristö 6 2.4 Tulevaisuus ja maankäytön muutokset 7 3. Hulevesien hallinta 8 3.1 Yleistä 8 3.2 Hulevesien hallintamenetelmien valinta 8 3.3 Hulevesien laadullinen käsittely ja viivytys kiinteistöillä 9 3.4 Hulevesien laadullinen käsittely ja viivytys yleisillä alueilla 10 3.5 Uomaeroosion ja liettymisen hallinta 13 3.6 Rakentamisen aikaisten hulevesien hallinta 14 4. Vaikutusten arviointi 15 4.1 Yleistä 15 4.2 Kuormituslaskelmat (kokonaisfosfori, kokonaistyppi, kiintoaines) 15 4.2.1 Nykytilanteen kuormitus 15 4.2.2 Tuleva kuormitus 15 4.2.3 Hallintajärjestelmän vaikutukset ja kokonaiskuormitus vesistöihin 16 4.3 Muiden aineiden kuormitus 17 4.4 Vesitasapainon muutos viitasammakon elinalueella 17 5. Ehdotukset osayleiskaavan määräyksiksi 18 6. Yhteenveto ja jatkotoimenpiteet 19 6.1 Hulevesien hallinta 19 6.2 Asemakaavavaiheen tarkennukset 19 6.3 Vaikutukset 19 Liite 1 Maastokäynnin huomiot 13.1.2016 Liitekartat Piirustusnro Nimi Sisältö Mittakaava Päiväys 1510023454 Y1 Nykytila, hydrologia Yleiskartta 1:25000 1.2.2016 1510023454 Y2 Nykytila, luontoarvot Yleiskartta 1:5000 1.2.2016 1510023454 Y3 Nykytila, maaperä Yleiskartta 1:10 000 1.2.2016 1510023454 Y4 Nykytila, maaston eroosioherkkyys Yleiskartta 1:5000 1.2.2016 1510023454 Y5 Nykytila, hulevesien hallinnan reunaehdot Yleiskartta 1:5000 1.2.2016 1510023454 S1 Hulevesien hallinta Yleiskartta 1:2500 24.1.2018

1 1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen taustaa Herttualan osayleiskaava laaditaan Kirkkojärven itäpuolelle, pääosin Lahdentien eteläpuolisille Herttualan peltoalueille. Alueelle on tarkoitus suunnitella perheasuntoja noin 2000 asukkaalle pääosin pientaloihin, ja Lahdentien varteen tulisi joitakin työpaikkakortteleita. Kaava-alueen rajaus on laajuudeltaan noin 2 km 2. Alueen länsiosassa maankäytön jatkosuunnittelu on jo käynnistynyt ensimmäisen vaiheen maanhankinnalla ja asemakaavan valmistelutyöllä. Tämän työn tarkoituksena on laatia hulevesiselvitys Herttualan osayleiskaava-alueelle. Selvitys toimii tausta-aineistona maankäytön suunnittelulle. Hulevesiselvitystä ja osayleiskaavaa on työstetty yhtä aikaa vuosina 2015-2017, mikä on mahdollistanut suunnitelmien vastavuoroisen päivittämisen. Hanke toteutettiin kolmivaiheisena: 1) Ensimmäisessä työvaiheessa laadittiin hulevesien nykytilaselvitys. Alueen hulevesiin liittyviä ongelmakohtia ja reunaehtoja selvitettiin karttatarkasteluna olemassa olevien tietojen perusteella sekä suunnittelijan maastokäynnillä. 2) Osayleiskaavaluonnoksen vaikutuksia Natura-vesistöjen ja hankealueen pienvesien tilaan arvioitiin alustavalla tasolla ja laadittiin alustava hulevesien hallintasuunnitelma. 3) Viimeisessä vaiheessa laadittiin alueen osayleiskaavatasoinen hulevesiselvitys. Hulevesiselvityksen tavoitteena on, että - OYK-alueella muodostuvat tai sen läpi virtaavat hulevedet eivät aiheuta haittaa suunnittelualueella tai sen alapuolisten vesistöjen varrella sijaitseville kiinteistöille ja rakenteille - OYK-alueen hydrologinen tasapaino säilytetään ehkäisemällä hulevesien syntyä, hyödyntämällä, puhdistamalla ja viivyttämällä hulevesiä syntypaikalla - vastaanottavien vesistöjen ja pienvesien laadullinen kuormitus tai eroosio-ongelmat eivät lisäänny - hulevedet tai niiden hallinta eivät vaaranna arvokkaiden luontokohteiden ja Naturaalueiden suojeluarvoja - hulevesien hallintajärjestelmiä voidaan jatkosuunnittelussa hyödyntää positiivisena elementtinä sekä ihmisten että alueen luontoarvojen kannalta. Hankkeessa on huomioitu tarvittavilta osin ajantasainen kotimainen tieto hulevesistä. Käytettyjä kirjallisuuslähteitä ovat muun muassa Kuntaliiton hulevesiopas (2012), Rankkasateet ja taajamatulvat hanke (RATU, Suomen ympäristö 31/2008), Nora Sillanpään väitöskirja Effects of suburban development on runoff generation and water quality (2013) sekä Marjo Valtasen väitöskirja Effects of urbanization on seasonal runoff generation and pollutant transport under cold climate (2015). Hulevesisuunnitelman työryhmä: Kangasalan kunta Susanna Virjo Leena Roppola Taru Lainkari Ramboll Päivi Paavilainen Lassi Lahti Antti Harju Anni Zacheus Tuulia Luukkonen Marjo Valtonen Kaisa Mustajärvi Tiina Virta Marketta Hyvärinen Suunnitteluarkkitehti Suunnitteluarkkitehti Ympäristötarkastaja Projektipäällikkö Suunnittelija Suunnittelija Avustava suunnittelija Tekninen avustaja Hulevesiasiantuntija Ympäristöasiantuntija Ympäristöasiantuntija Ympäristöasiantuntija

1.2 Terminologia 2 Biopidätys, biosuodatus Hulevesi Hulevesien hallinta-alue Viivytyspainanne Veden suodattaminen ja puhdistaminen orgaanisissa maakerroksissa. Hulevedet johdetaan kasvipeitteiseen painanteeseen (engl. rain garden, bioretention, biofiltration); vesi pidättyy ja puhdistuu painanteessa, josta se suodattavan maakerroksen läpi imeytetään maaperään tai johdetaan hulevesijärjestelmään. Maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettava sade- tai sulamisvesi. Hulevesien määrälliseen ja/tai laadulliseen hallintaan varattu alue, johon voidaan sijoittaa esimerkiksi biopidätysalue tai viivytyspainanne. Hulevesien hallintamenetelmä, jossa hulevesivirtaamaa hidastetaan ja pidätetään. Hulevedet varastoidaan painanteeseen tietyksi aikaa ja vapautetaan vähitellen eteenpäin. Viivytyspainanteessa ei ole pysyvää vesipintaa vaan se kuivuu sadetapahtumien välissä. Termien määrittelyt Kuntaliiton hulevesioppaan (2012) mukaisesti. 1.3 Käytetty koordinaatisto- ja korkeusjärjestelmä Suunnitelmassa on käytetty EUREF-GK24 koordinaatistoa ja N2000 korkeusjärjestelmää.

2. NYKYTILA-ANALYYSI 3 Hulevesiin liittyvien ongelmakohtien ja reunaehtojen selvittämiseksi laadittiin nykytilaselvitys, joka toteutettiin karttatarkasteluna Kangasalan kunnan toimittamien aineistojen, MML:n ja GTK:n paikkatietoaineistojen sekä maastokäynnillä tehtyjen havaintojen perusteella. Nykytilaselvityksessä (liitekartat Y1-Y5) on esitetty suunnittelualueen - pintavesireitit - valuma-alueet - topografia - maaperän vedenläpäisevyys sekä eroosioherkkyys - maankäytön nykytilanne - luontoarvot sekä suojelu- ja Natura-kohteet. 2.1 Suunnittelualueen sijainti ja kaavoitustilanne Suunnittelualue sijaitsee Lahdentien eteläpuolisella Herttualan peltoalueella. Herttualantie sekä Tiihalantie ovat suunnittelualueen halkovat päätiet. Osayleiskaava-alue rajautuu lännessä Kirkkojärveen. Taivallammi sekä Säkkölänjärvi sijaitsevat suunnittelualueen eteläpuolella. Kaava-alue on kooltaan noin 2 km 2. Osayleiskaava-alueen rajaus on esitetty kuvassa 2.1. Kuva 2.1. Osayleiskaava-alueen sijainti. Ilmakuva-aineisto MML, poimittu latauspalvelusta 12/2015. Lahdentien pohjoispuolisessa suunnittelualueen osassa on voimassa oleva asemakaava. Alueen maankäyttöön ei ole tulossa muutoksia Herttualan alueen kaavoituksen yhteydessä. Lahdentien eteläpuolella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa.

2.2 Suunnittelualueen nykyinen maankäyttö ja hydrologia 4 Osayleiskaava-alue on nykyisin pääasiassa viljelysmaata. Alueella on useita tuotantotiloja sekä jonkin verran pieniä metsäalueita. Herttualantie ja Tiihalantie ovat suunnittelualueen päätiet. Alueella on myös pienempiä teitä, kuten Kylä-Aakkulantie, Aukeentie, Taivallammintie, Joutsiniementie sekä Lammilantie. Piha- ja peltoteitä on alueella useita. Osayleiskaava-alueen ympäristön hydrologia on esitetty yleiskartassa Y1. Karttaan on merkitty valuma-alueiden pinta-alat sekä arvioidut valuntakertoimet. Järvien aloja ei ole laskettu mukaan valuma-alueiden pinta-aloihin, eikä niitä ole huomioitu valuntakertoimien laskemisessa. Kuvassa 2.2 on esitetty ilmakuvan avulla alueen nykytilannetta ja tarkemman tason hydrologiaa eli valuma-alueiden jakautumista osavaluma-alueisiin. Kuva 2.2. Osayleiskaava-alueen maankäytön nykytila. Osavaluma-alueet ylemmän ja alemman tason vedenjakajineen on esitetty harmaalla. Analyysin apuna käytetyt paikkatietoaineistot ja taustakartat MML, aineistot poimittu latauspalvelusta 12/2015 ja 01/2016. Osayleiskaava-alueen pintavedet johtuvat joko suoraan Kirkkojärveen, Taivallammiin tai Säkkölänjärveen tai näiden väliseen puroon, joka lopulta laskee Säkkölänjärven kautta Roineeseen laskevaan puroon. Kirkkojärven lähivaluma-alueeseen kuuluvat osavaluma-alueet 1.1 ja 1.2, Taivallammin lähivaluma-alueeseen osavaluma-alueet 2.1 2.4 ja Säkkölänjärven lähivaluma-alueeseen osavaluma-alueet 3.1 3.3. Suunnittelualueen valuma-alueiden pinta-alat on esitetty alla.

5 Taulukko 2.1: Osa-valuma-alueiden kokonaisalat sekä OYK-alueella oleva valuma-alueen osuus. Valuma-alue Kokonaisala (ha) Ala OYK-alueella (ha) Kirkkojärvi 1.1 22 13 1.2 80 39 VA1 yhteensä 102 52 Taivallammi 2.1 31 29 2.2 34 27 2.3 28 25 2.4 27 24 VA2 yhteensä 120 105 Säkkölänjärvi 3.1 21 8 3.2 16 8 3.3 12 15 VA3 yhteensä 49 31 Kaikki yhteensä 271 188 Suunnittelualueen hulevesien päävirtausreitit ovat seuraavat: - OYK-alueen länsiosassa, Kirkkojärven valuma-alueella, ei ole selkeää päävirtausreittiä, vaan hulevedet johtuvat Kirkkojärveen useasta kohtaa. - Taivallammin valuma-alueella hulevedet johtuvat Lahdentien eteläpuolella olevalta suoalueelta Herttualantien alittavaan ø800 rumpuun. Siitä virtausreitti jatkuu peltoalueen keskellä virtaavaa puroa pitkin kohti Taivallammia. - Taivallammin valuma-alueeseen kuuluu maastonmuotojen perusteella myös laaja alue Lahdentien pohjoispuolella. Maastokäynnillä ei löydetty Lahdentien alittavaa rumpua alueen alimman kohdan lähistöltä, mutta alue on sen verran laaja, että todennäköisesti rumpu on olemassa ja se on jäänyt täysin sortuneen luiskan tai kasvillisuuden peittoon. Jonkin matkan päässä alimmasta kohdasta Lahdentien alittaa kulkukelpoinen kävely- tai riistatunneli, jossa ei kuitenkaan ollut vettä. Tunneli on myös selkeästi ylempänä kuin alueen alin piste, johon ojat johtavat. Tällä hetkellä Lahdentien pohjoispuolisen alueen valumavedet johtuvat siis OYK-alueen pohjoisosassa olevalle rämeikölle varsin hitaasti joko suotautumalla suoraan valtatien tiepenkereen läpi tai mahdollisesti maan peittoon jääneen rummun läpi. - Suunnittelualueen keskiosassa hulevesien päävirtausreitti kulkee Ø400 rummussa Herttualantien alitse Herttualantien ja Taivallammentien välissä sijaitsevaan lampeen, josta virtausreitti jatkuu edelleen Taivallammentien alitse Ø300 rummussa kohti Taivallammia. - Säkkölänjärven valuma-alueella toinen päävirtausreiteistä kulkee Tiihalantien vieressä ja jatkaa siitä peltoalueen läpi Taivallammin ja Säkkölänjärven väliselle alueelle. Peltoalueella oleva oja on mahdollisesti putkitettu. - Suunnittelualueen itäisimmässä osassa hulevedet johtuvat suoraan Säkkölänjärveen. Herttualantien ja Taivallammentien välillä oleva lampi sijaitsee kiinteistöjen välittömässä läheisyydessä ja saattaa olla ainakin osittain ihmisen rakentama. Lampi jää osayleiskaavassa viheralueelle ja sitä voidaan hyödyntää hulevesien viivytyksessä ja laadullisessa käsittelyssä. Vastaanottavien pienvesien luonnontilaisuutta tarkasteltiin nk. Schuelerin luokituksen mukaan. Osavaluma-alueiden uomat luokiteltiin Schuelerin kehittämällä läpäisemättömän pinnan mallilla (ICM) herkkiin uomiin, muuntuviin uomiin sekä taantuviin uomiin. Mallilla kuvataan läpäisemättömän pinnan (TIA) suoria ja epäsuoria vaikutuksia vesistön laadun indikaattoreihin, kuten kalaja hyönteislajeihin, kasvustoon ja uoman morfologiaan. Mikäli osavaluma-alueen läpäisemättömän pinnan osuus on alle 10 %, on uoma luonnontilaista muistuttava eli herkkä. 10 25 % läpäisemättömän pinna osuudella uoma on muuntuva ja 25 100 % osuudella taantuva. Kirkkojärven valuma-alueella uomat ovat muuntuvia ja Taivallammin sekä Säkköllänjärven valuma-alueilla pääasiassa herkkiä.

6 Suunnittelualue ei kuulu pohjavesialueeseen. Aivan OYK-alueen lounaispuolella on kuitenkin Kirkkoharjun II-luokan pohjavesialue. 2.3 Suunnittelualueen luonnonympäristö Osayleiskaava-alueen luontoarvot on esitetty yleiskartassa Y2 ja maaperä yleiskartassa Y3. Luontoarvot Sekä Kirkkojärvi, Taivallammi että Säkkölänjärvi ovat Natura-aluetta. Lisäksi vesistöketju kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja ne on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi (IBA). Aluetta koskee myös maailmanlaajuinen kosteikkoja suojeleva Ramsar-sopimus. Luontoarvoiltaan erityisen arvokas alue (arvoluokka 1) suunnittelualueella on Lahdentien eteläpuolella sijaitseva suoalue, jonka vesitasapainoa ei saa muuttaa, eikä sen alueelle saa rakentaa hulevesirakenteita. Kasvillisuuden perusteella arvioituna suoalue ei ole kovinkaan vanha, vaan se on muodostunut kuivatetun suon paikalle purku-uoman tukkeuduttua kunnossapidon puutteessa korkeintaan joitakin kymmeniä vuosia sitten. Suoalueella on harvinaisia putkilokasveja ja siellä sekä Kirkkojärvessä elää EU:n direktiivilajiksi luokiteltu viitasammakko. Viitasammakot asettavat reunaehtoja hulevesien johtamiselle, sillä laji ei viihdy virtaavissa vesissä vaan ennemminkin hitaasti vaihtuvassa tai jopa seisovassa vedessä kuten soilla, ranta-alueilla, allikoissa ja tulvalampareissa. Taivallammin alueella elää toinen EU:n direktiivilaji, jättisukeltaja. Kummankaan lajin elinympäristöön ei saa johtaa nykyistä enempää kiintoainetta. Viitasammakon munat ovat vesialueen pohjalla ja ne voivat peittyä ja tukehtua sedimentin alle. Jättisukeltajat puolestaan viihtyvät parhaiten kirkkaissa vesissä. Elinympäristöjen kiintoainekuormitusta tulisi hallita rakentamisen sopivalla sijoittamisella kaava-alueelle sekä tarvittaessa kiintoaineksen laskeutusaltailla. Suunnittelualueen länsi- ja eteläreunat eli järvien ranta-alueet ovat myös arvoluokan 1 alueita eli niille ei saisi rakentaa hulevesirakenteita. Suunnittelun loppuvaiheessa arviota tarkennettiin siten, että Taivallammin ja Herttualantien väliin, Taivallammiin johtavien virtausreittien varrelle, voi kuitenkin sijoittaa kosteikot, sillä ne pienentävät järveen johtuvaa kiintoainekuormitusta ja siten parantavat järven vedenlaatua. Kosteikkoihin kasvaa ajan myötä kasvillisuutta, joka parantaa Taivallammin elinympäristön lajiston elinmahdollisuuksia alueella. Lahdentien pohjoispuolella on Kuohunlahden rantalehtoja. Maaperä GTK:n aineistojen perusteella suunnittelualue on pääosin savea. Eroosiolle herkimpiä maalajeja, hienoa ja karkeaa hietaa, on esimerkiksi Kirkkojärven ranta-alueilla, Lahdentien ja Herttualantien välisellä alueella sekä Säkkölänjärven ranta-alueilla. Taivallammen ympärillä on laaja saraturvealue. Hyvin vettäläpäiseviä, karkeitä kivennäismaita ei alueella juurikaan ole. Lahdentien eteläpuolella on kaksi moreenialuetta ja tien läheisyydessä kallio on paikoitellen hyvin lähellä maanpintaa. Yleiskartassa Y3 on esitetty suunnittelualueen maaperä sekä ohjeellisia maksimivirtausnopeuksia, jonka ylittyessä maa-aines uomassa lähtee liikkeelle aiheuttaen eroosiota. Eroosiolle herkimpien hietamaiden kohdalla uoman virtausnopeuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yleiskartassa Y4 on esitetty suunnittelualueen eroosioherkkyys, jota on arvioitu maaston kaltevuuden ja maalajin yhdistelmänä. Hulevesien kiintoainekuormituksen kannalta kaikkein kriittisimpiä ovat viljellyt kaltevat hietamaat, joissa virtausnopeus kasvaa helposti. Tällaisissa maissa rankkasateet uurtavat paljaaseen maahan helposti pieniä eroosiorailoja, jotka virtauksen myötä kasvavat nopeasti aiheuttaen kiintoaineshuuhtoumaa. Myös hietamaille sijoittuvat avouomat lähtevät kulumaan jo varsin pienillä kaltevuuksilla ja virtaamilla. Peltomaat ovat todennäköisesti ravinnerikkaita eli kiintoaineksen mukana vesistöihin saattaa huuhtoutua myös fosforia. Huuhtoutuva fosfori voi olla kiintoainekseen sitoutunutta (eroosio) tai liukoista (liukeneminen pohjamaasta hapettomissa oloissa). Fosforin huuhtoutumisriskiä pienentää tehokas eroosionhallinta sekä vesialueilla, esimerkiksi kosteikoissa, riittävän matala vesisyvyys joka pitää veden pohjaan asti hapekkaana.

7 Yleiskartassa Y5 on esitetty hulevesien hallinnan reunaehdot. OYK-alue on jaettu eroosioherkkyyden sekä luontoarvojen perusteella hulevesien hallinnan kannalta kolmeen vaativuusluokkaan. - Punaisella, luokan 3 alueella eroosio on todennäköistä alueen uomissa sekä rakennusaikana että lopputilanteessa. Hulevesien hallintaan on panostettava merkittävästi sekä kortteleissa että yleisillä alueilla. Avouomat on suojattava eroosiolta tehokkaasti kasvipeitteellä ja kiinnitettävä erityistä huomiota uomien sivuluiskan kaltevuuteen. Liian jyrkät luiskat lähtevät helposti kulumaan. - Keltaisella, luokan 2 alueella eroosio on mahdollista rakennusaikana sekä lopputilanteessa. Hulevesien hallintaan on panostettava kortteleissa sekä yleisillä alueilla. Alueen avouomat on suojattava eroosiolta tehokkaasti kasvipeitteellä ja kiinnitettävä huomiota luiskakaltevuuteen. - Vihreät, luokan 1 alueet ovat matalan vaativuustason alueita. Alueen uomissa ei ole merkittävää eroosioriskiä ja hulevesien hallinnaksi riittää viivytys korttelialueilla tai yleisillä alueilla. Pientaloalueilla riittää todennäköisesti pelkkä kattovesien imeytys tontilla. 2.4 Tulevaisuus ja maankäytön muutokset Koko osayleiskaava-alueen yhteispinta-ala on noin 220 ha. Tuleva maankäyttö jakaantuu alueella jokseenkin seuraavasti (kaavaluonnos 27.9.2017): Suurella osalla OYK-alueista ei tapahdu muutosta maankäytössä. Hieman alle puolet kaavaalueesta jää jatkossakin maa- ja metsätalousalueeksi. Viljeltävä ala kuitenkin pienenee nykyisestä. Asuinalueita on tulevaisuudessa noin kolmasosa OYK-alueesta. Asuinalueet pitävät sisällään kuitenkin myös asemakaavavaiheessa määriteltäviä kortteleiden sisäisiä viheralueita ja yhteyksiä sekä tonttikatuja. Alueita, joiden maankäyttö muuttuu merkittävästi, on jokaisen järven valuma-alueella. Alueet muutetaan pellosta tai viheralueesta asuin- tai teollisuusalueeksi. Suurin osa rakentuvista alueista on kaavaa valmisteltaessa pyritty sijoittamaan eroosion kannalta kohtalaiselle tai hyvällä alueelle. Muutama rakentuva alue, esimerkiksi itäosaan kaavoitettu teollisuusalue, sijaitsee kuitenkin rinnealueella, jossa eroosioriski on suurempi.

3. HULEVESIEN HALLINTA 8 3.1 Yleistä Hulevesien ensisijaisena hallintatoimenpiteenä tulee pyrkiä vähentämään hulevesien muodostumista. Hulevesien muodostumiseen voidaan vaikuttaa asemakaavavaiheessa, keinoina mm.: - läpäisemättömien pintojen minimointi (katujen, pysäköintialueiden, katosten järkevä sijoittelu ja yhdistely) - läpäisevien pintojen suosiminen (esim. kennosorapinta asfalttipihan sijaan, reikäkivetys tai nurmetus kiviverhoilun sijaan) - runsaan kasvillisuuden suosiminen (isot puut, nykyisen puuston säilyttäminen) Hulevesien muodostumisen vähentämisen lisäksi on varauduttava yleisille alueille sijoittuviin hallintarakenteisiin ja kiinteistökohtaiseen hulevesien hallintaan. Hulevesien hallintatoimenpiteet yleisillä alueilla on esitetty liitekartalla S1 ja kuvattu tarkemmin tässä luvussa. Hulevesien käsittelyalueiden rajaukset on laadittu viitteellisinä ohjaamaan maankäytön jatkosuunnittelua. 3.2 Hulevesien hallintamenetelmien valinta Hulevesien muodostumisen vähentäminen Tehokkain tapa hallita hulevesien laatua ja määrää on vähentää hulevesien muodostumista käyttämällä rakentamisessa mahdollisimman paljon vettä läpäiseviä pintoja, jotka edistävät veden imeytymistä pohjaveteen. Läpäisevien pihamateriaalien lisäksi kattopinnoilla on mahdollista käyttää vettä sitovaa ja haihduttavaa kasvillisuutta. Ratkaisut päällysteistä tehdään pääosin kiinteistöillä. Tästä syystä hulevesien hallintaa on syytä asemakaavavaiheessa velvoittaa toteutettavaksi kiinteistöillä ja muotoilla hulevesien hallintaa koskevat kaavamääräykset siten, että ne kannustavat etsimään vaihtoehtoja asfaltille, tiiviille kiveyksille ja perinteiselle kattokuivatukselle. Hulevesien laadullinen hallinta Hulevesien haitta-ainekuormituksesta valtaosa muodostuu tavanomaisissa sade- ja sulamistapahtumissa vuoden mittaan. Hulevesien laadun parantamiseen tehokkaimpia menetelmiä ovat erilaiset imeyttävät tai suodattavat menetelmät, joissa hulevesien haitta-aineita pidättyy kasvillisuuteen, maaperän mikrobien käyttöön ja absorptiolla maaperän kivennäisaineksiin. Suurilla valuma-alueilla voidaan myös käyttää pysyvän vedenpinnan kosteikkoja (viipymä vesialueella vähintään 1 vrk). Kasvipeitteisillä viherpainanne- ja tulvaniittyratkaisuilla on myös suotuisa vaikutus vedenlaatuun, mutta haitta-aineiden pidättyminen on vähäisempää, koska huleveden viipymä järjestelmässä jää lyhyeksi. Vaikututa voidaan tehostaa mitoittamalla rakenne siten, että osa vedestä poistuu rakenteesta imeytymällä maaperään. Hulevesien laadullista hallintaa on yksinkertaisinta toteuttaa hajauttaen se valuma-alueen kiinteistöille syntypaikoilleen. Tällöin hallintaan käytettävät yksittäiset tilavaraukset jäävät kohtuullisen pieniksi ja rakenteet on mahdollista sijoittaa joustavasti. Syntypaikalla on myös mahdollista johtaa hulevesien puhtaammat jakeet, esim. katoilla muodostuvat hulevedet, laadullisten hallintajärjestelmien ohi jolloin ne voidaan mitoittaa pienemmiksi. Likaisten tai nuhraantuneiden hulevesien käsittelyyn kiinteistöillä soveltuvat parhaiten imeyttävät ja suodattavat menetelmät. Katualueiden hulevedet käsitellään syntypaikalla välttämällä reunakivi+ritiläkaivot yhdistelmää ja käyttämällä sen sijaan salaojalla tai linjakuivatuksella kuivatettua viherpainannetta tai perinteistä avo-ojaratkaisua. Myös kiinteistöillä käsitellyt vedet johdetaan katualueen hulevesijärjestelmään, josta vedet johtuvat yleisillä alueilla sijaitseville loppukäsittelyrakenteille. Yleisillä alueilla toteutettava laadullinen parantaminen keskittyy ensisijaisesti lisääntyvän kiintoaineen poistamiseen hulevesistä. Kiintoainetta voidaan poistaa hallintarakenteissa laskeuttamalla, suodattamalla tai imeyttämällä. Suodattavissa ja imeyttävissä rakenteissa on hyvä olla kasvillisuutta, joka ylläpitää rakenteen huokoisuutta. Kasvittomat suodatus-/imeytysrakenteet menevät herkemmin tukkoon.

Hulevesien määrällinen hallinta 9 Hulevesien määrällinen hallinta edellyttää aina tavanomaisissa oloissa kuivaa tyhjätilavuutta, johon rankkasateen aiheuttama äkillisesti kertyvä vesimäärä voidaan varastoida ja laskea siitä hitaasti eteenpäin. Tyhjätilavuus voidaan toteuttaa maan päällä tai alla. Maanpäälliset menetelmät on mahdollista toteuttaa luonnonmukaisina ja integroida ne viherrakentamiseen ja maisemointiin ja parhaimmillaan saada näin lisäarvoa esimerkiksi puistoalueelle. Maanpäällisiin viivytysratkaisuihin on mahdollista yhdistää myös laadullista käsittelyä esim. yhdistämällä tulvaniittyyn pysyvän veden kosteikko-osa. Maanalaisten menetelmien etuna on niiden sijoittelun joustavuus tiiviisti rakennetuilla alueilla. Tässä hankkeessa on esitetty hulevesien määrällinen hallinta hajautettavaksi siten, että tavanomaiset ylivirtaamat tasataan kiinteistöillä ja poikkeukselliset ylivirtaamat yleisille alueille sijoitettavilla tulva-alueilla. 3.3 Hulevesien laadullinen käsittely ja viivytys kiinteistöillä Hulevesien laadullinen käsittely toteutetaan ensisijaisesti kiinteistöillä. Myös hulevesien määrällistä hallintaa on toteutettava kiinteistöillä, koska yleisille alueille on vaikea muutoin toteuttaa riittävästi virtaamien tasaustilavuutta vastaanottavien uomien ja vesistöjen suojelemiseksi virtaamien kasvulta. Rakentuvat OYK-alueet on jaettu kolmeen kiinteistökohtaiseen hulevesien hallinnan vaativuustasoon alueiden eroosioherkkyyden ja luontoarvojen perusteella. Koko aluetta koskevat vaatimukset: - Kadun reunassa on avo-oja tai painanne, jossa linjakuivatus tai salaojakuivatus - Piha- tai kattovesiä ei saa liittää putkella suoraan mahdolliseen kadun hulevesilinjaan, putkella liitetään vain salaojavesiä - Kiinteistökohtaisten viivytys- ja imeytysrakenteiden ylivuotovedet johdetaan tontin sisällä painanteilla tai kouruilla kadun reunaan Taso 3 (teollisuusalueen hulevedet sekä alueet, joilla hulevedet johtuvat eroosioherkkiin uomiin tai suoraan arkaan vesistöön): - Hulevedet imeytetään ja viivytetään tontilla, viivytystilavuutta tulee olla katto- ja pihaalueen vesille 1 m 3 jokaista 100 päällystettyä m 2 kohti - Viivytys- tai imeytysrakenne kuivatetaan tarvittaessa salaojalla, joka liitetään kadun hulevesilinjaan Taso 2 (muut alueet): - Hulevedet imeytetään tai viivytetään tontilla, viivytystilavuutta tulee olla katto- ja pihaalueen vesille 0,5 m 3 jokaista 100 päällystettyä m 2 kohti - Viivytys- tai imeytysrakenne kuivatetaan tarvittaessa salaojalla, joka liitetään kadun hulevesilinjaan Taso 1 (alueet, joilta hulevedet johtuvat maastoon tai pieniin ojiin, vähemmän eroosioherkät alueet): - Erillistä viivytystilavuutta ei tarvita (kattovesien johtamiseen tarvittavat tontin sisäiset painanteet ja kourut riittävät tarvittavaan hulevesien viivytykseen) Hulevesien laadun parantamiseksi sekä maan vesitasapainon ylläpitämiseksi hallinnassa tulee käyttää luonnonmukaisia suodattavia menetelmiä kuten biosuodatusta (ks. liite 1). Laadulliseen käsittelyyn tulee johtaa kiinteistöjen piha- ja liikennealueilla muodostuvat likaisimmat hulevedet. Laadullinen käsittely esitetään mitoitettavaksi vähintään 2 mm sademäärälle, joka vastaa Etelä- Suomessa mediaani vuorokausisadetta. Mitoitus vastaa myös Kuntaliiton hulevesioppaan mitoitusohjetta laadulliselle käsittelylle (2 % läpäisemättömien alueiden pinta-alasta, kun biosuodattimen lammikoitumissyvyys on 10 cm). Laadullisen käsittelyn mitoitusta on mahdollisuus haluttaessa kiinteistöllä pienentää jättämällä puhtaat katoilla muodostuvat hulevedet sen ulkopuolelle.

10 Laadullisen käsittelyn lisäksi vettä läpäisemättömiltä pinnoilta tulevia hulevesiä tulee viivyttää kiinteistöjen alueella. Oleellisimpana viivytettävänä jakeena on katoilla muodostuvat hulevedet. Myös pihojen päällystetyillä alueilla muodostuvien hulevesien virtausta tulee viivyttää. Viivytysmenetelmän tekninen toteutus voidaan valita vapaasti: se voidaan esimerkiksi yhdistää laadulliseen käsittelyyn kasvattamalla suodattavan rakenteen lammikoitumistilavuutta, käyttää maanalaisia säiliöitä tai yhdistellä maanpäällisiä ja maanalaisia järjestelmiä. Taulukossa 3.1 on esitetty tilavaraukset kiinteistöillä käytettäessä pelkästään biosuodatusta tai yhdistettäessä muita viivytysjärjestelmiä. Taulukko 3.1: Vaihtoehtoja hulevesien hallintaan korttelialueilla. Vaihtoehto VE1 VE2 Biosuodattimella viivytettävä sademäärä [mm] 10 2 Lammikoitumissyvyys biosuodattimella [cm] 10 20 Biosuodatuksen pinta-ala osuutena kiinteistön päällystetystä pinta-alasta. 10 % 1 % Muussa viivytysjärjestelmässä viivytettävä sademäärä [mm] 0 8 Muun viivytysjärjestelmän tilavuus x m 3 / 100 m 2 päällystettyä pintaa. 0 0,8 * Kuntaliiton ohjeen mukainen biopidätyksen ala. 2 mm sademäärä vastaa keskimääräistä vuorokausisadetta Etelä-Suomessa. VE1: Hulevesien hallinnassa käytetään vain biosuodatusta. VE2: Osa hulevesistä hallitaan biosuodatuksella, josta ylivuoto johdetaan virtaamatasaukseen valittuun järjestelmään 3.4 Hulevesien laadullinen käsittely ja viivytys yleisillä alueilla Suunnitelmapiirroksessa S1 on esitetty nykyisten maastonmuotojen perusteella sopivimmat sijaintikohdat tarvittaville hulevesien viivytys- ja imeytysalueille sekä kosteikoille tai laskeutusaltaille. Asemakaavavaiheessa, kun korttelialueiden ja katujen sijainnit ja tulevat korkeussuhteet tarkentuvat, näiden alueiden sijaintia voidaan tarvittaessa siirtää edullisempaan maastonkohtaan. Asemakaavavaiheessa hallintarakenteiden kohdalle voidaan myös osoittaa yleistä aluetta, esimerkiksi suojaviheraluetta tai puistoa, jolloin viivytysalueiden ja huleveden virtausta viivyttävien rakenteiden hoito ja kunnossapito jäävät kaupungin vastuulle. Suunnitelmapiirustuksessa esitettyjen kosteikkojen 1-6 valuma-alueiden kokonaisalat, teholliset alat sekä kokonaisvaluntakertoimet on esitetty taulukossa 3.2. Tehollisten pinta-alojen ja kokonaisvaluntakerrointen laskemisessa on käytetty taulukossa 3.1 esitettyjä, osayleiskaavaluonnoksen maankäyttötyypeille arvioituja valuntakertoimia. Kosteikkojen 2 ja 3 Lahdentien pohjoispuolista valuma-alueen osaa Mäyrävuoren ja Herttualan alueella ei ole huomioitu laskennassa, sillä näiltä alueilta hulevedet eivät johdu suoraan oyk-alueelle, vaan imeytyvät kosteilla alueilla Lahdentien pohjoispuolella ja purkautuvat oyk-alueen puolelle hitaasti pohjavaluntana.

11 Taulukko 3.2: Kosteikkojen valuma-alueiden tehollisten alojen ja kokonaisvaluntakerrointen laskemisessa käytetyt valuntakertoimet OYK-alueella ja sen ulkopuolella. Maankäyttö Valuntakerroin OYK-alue Keskitehokas asuntoalue (A2) 0,3 Matalan tehokkuuden asuntoalue (A3) 0,15 Pienin toimenpitein kehitettävä nykyinen asuinalue (AP) 0,15 Tilakeskusten alue (AM) 0,15 Palvelualue (TPA, PL, PY) 0,4 Teollisuusalue (TY) 0,5 Teollisuus-, kasvihuone- ja puutarha-alue (TYP, MP) 0,3 Energiahuollon alue (EN) 0,3 Maa- ja metsätalousvaltainen alue (M, MA, MY-1, MY-2) 0,02 Viheralue ja suojaviheralue (VL-1, VL-2, EV) 0,05 OYK-alueen ulkopuoliset alueet Liikennealue 0,8 Pientaloalue 0,3 Viheralue ja pelto 0,05 Metsä 0,02 Taulukko 3.3: Kosteikkojen 1-6 valuma-alueiden koot, teholliset alat ja kokonaisvaluntakertoimet. Kosteikko 1 Kosteikko 2 Kosteikko 3 Kosteikko 4 Kosteikko 5 Kosteikko 6 Valuma-alue OYK-alueella (ha) A2 1,80 - - - - - A3 0,14 5,50 14,47 22,56 15,75 2,34 AP - - - - - 6,86 AM 2,67 2,67 2,67 1,10 1,10 3,41 TPA, PL, PY - 2,80 5,77 5,06 5,06 - TY - - - 3,65 3,65 - TYP, MP - - - - - 5,32 EN - - 1,24 - - - M, MA, MY-1, MY-2 2,84-4,19 9,13 6,10 3,19 VL-1, VL-2, EV 0,17 14,86 16,69 4,54 4,54 1,80 Yhteensä 7,62 25,83 45,03 46,04 36,20 22,92 Valuma-alue OYK-alueen ulkopuolella (ha) Liikennealue 1,41 1,67 1,67 0,38 0,38 0,62 Asuinalue 3,48 - - - - - Metsä - 1,32 1,32 - - 4,73 Viheralue ja pelto 3,51 1,19 1,19 2,67 2,67 - Yhteensä 8,40 4,18 4,18 3,05 3,05 5,35 Kokonaisala (ha) Tehollinen ala (ha) Kok. valuntakerroin Pinta-ala (m 2 ) Pinta-alan osuus valuma-alueen alasta (%) Valuma-alueet 16,02 30,01 49,21 49,09 39,25 28,27 3,37 4,51 7,59 8,25 7,16 4,23 0,21 0,15 0,15 0,17 0,18 0,15 Kosteikot 240-1200 670-3400 4200 2550 570 750 0,15-0,75 0,22-1,13 0,85 0,52 0,15 0,27

12 Kosteikkojen yläpuolisilla valumareiteillä on OYK-alueella lisäksi varattu kosteikkoihin nähden moninkertaisesti tilaa normaalioloissa kuiville viivytys- ja imeytyspainanteille, jotka pitävät yllä luonnonmukaista hydrologista kiertoa viivyttämällä suuret ja imeyttämällä pienet hulevesivirtaamat, jotka purkautuvat reitin loppuosan kosteikoille hitaasti ja tasaisesti ja ylläpitävät kosteikkojen alivirtaamia kuivalla kaudella. Yleisten alueiden hallintarakenteiden tilavaraukset on määritelty osayleiskaavaan alustavalla tasolla kiinteistökohtaisten hulevesien hallinnan tasojen mukaan: - Taso 3: hallintarakenteiden tilavaraus on 5 % rakennettavien alueiden pinta-alasta - Taso 2: hallintarakenteiden tilavaraus on 1-5 % rakennettavien alueiden pinta-alasta - Taso 1: hallintarakenteiden tilavaraus on 1 % rakennettavien alueiden pinta-alasta Mitoitus noudattaa Kuntaliiton Hulevesioppaassa (2012) annettuja ohjeellisia tilavarauksia. Asemakaavavaiheessa mitoitusta tulee tarkentaa. Hallintarakenteina on hulevesireittien varrella järkevintä käyttää kasvipeitteisiä viivytys- ja imeytyspainanteita (kuvat 3.1 ja 3.2), koska hulevesikosteikot voivat pienillä valuma-alueilla kärsiä ajoittain veden vähyydestä. Painanteiden maisemointiratkaisuihin voi liittyä mielellään myös imeytymällä kuivattuvia osia, joihin voi ajan mittaan muodostua kosteikkotyyppistä kasvillisuutta. Hulevesireittien loppupäähän suositellaan sen sijaan laajojen kosteikkojen (kuvat 3.3 ja 3.4) rakentamista, mikä tukee myös alueen luontoarvoja muodostamalla uutta elinympäristöä esimerkiksi linnustolle. Kuvat 3.1 ja 3.2. Luonnonmukainen, normaalioloissa kuiva viivytys- ja imeytyspainanne Kangasalan Tursolassa Vaarinmaan asuinalueella kesällä 2017. Kuvat 3.3 ja 3.4. Luonnonmukainen kosteikkorakenne Kangasalan Metsäkulmassa Kortekummun asuinalueella kesällä 2017. Jatkosuunnittelussa on syytä kiinnittää huomiota viivytys- ja imeytyspainanteiden purkuvirtaaman riittävään rajoittamiseen. Painanteiden tyhjenemisen tulisi kestää useita tunteja täyttymisestään. Tulvatilanteiden varalta painanteilla tulee myös olla hallittu ylivuoto.

3.5 Uomaeroosion ja liettymisen hallinta 13 Ylivirtaamat kasvattavat uomien törmien kulumista, mikä näkyy alemmissa vesistöissä kiintoaineskuormituksen lisääntymisenä, heikentyneenä vedenlaatuna ja suvantopaikoissa kiintoaineksen liettymisenä uomien pohjalle. Hulevesien viivyttäminen vähentää uomaeroosiota osayleiskaava-alueen ojissa ja puroissa ja siten ehkäisee raakavesikanavaan johdettavan veden laadun pysyvää huononemista alueen rakentumisen myötä. Uomaeroosion hallinnassa oleellista on myös riittävät tilavaraukset avouomille luiskakaltevuuden olisi hyvä olla luokkaa 1:3 tai jopa 1:4 1:5 riippuen maalajista. Liian jyrkät luiskat johtavat uoman kulumiseen, vaikka virtausnopeudet säilyisivät maltillisinakin. Parhaimmillaan uomassa olisi ns. terassoitu, monitasoinen poikkileikkaus, jolloin uoma voi toimia myös hulevesiä viivyttävänä elementtinä (Kuva 3.). Kuva 3.5. Terassoitu avouoman poikkileikkaus. Ojaluiskien riittävän maltillista luiskakaltevuutta hietamaassa ja eroosiosuojauksen merkitystä mahdollisimman nopeasti kasvavalla kasvipeitteellä ei voi liikaa korostaa. Hietamaille suositellaan maatuvan eroosiosuojamaton käyttämistä kasvipeitteen vakiintumisen helpottamiseksi. Alla olevissa kuvissa 3.6-3.8 on kaksi esimerkkiä Kangasalle hietamaalle perustetuista hulevesien hallintarakenteista, joissa molemmissa luiskat ovat varsin kohtuulliset (1:3 1:5). Toisessa kohteessa kasvipeite koetettiin vakiinnuttaa pelkällä nurmikylvöllä, toisessa kylvön onnistuminen varmistettiin maatuvalla eroosiosuojamatolla. Kuva 3.6. Vaarinmaan hulevesien hallintarakenne vuonna 2012 kolmantena kesänä valmistumisensa jälkeen. Rakenne sijaitsee eroosioherkällä hietamaalla. Sateet ehtivät huuhtoa luiskista kasvualustan ja kylvöt, mikä viivästytti huomattavasti kasvipeitteen muodostumista ja aiheutti eroosiorailoja luiskiin.

14 Kuvat 3.7 ja 3.8. Kuohunlahden hulevesien hallintarakenne vuonna 2013 muutamia viikkoja luiskien verhoilun valmistuttua sekä vuonna 2016. Rakenne sijaitsee eroosioherkällä hietamaalla. Luiskien maatuvaan eroosiosuojamattoon valmiiksi kylvetty kasvillisuus on alkanut nousta taimelle välittömästi mattojen asentamisen jälkeen eikä eroosiovaurioita näy. 3.6 Rakentamisen aikaisten hulevesien hallinta Uusien kaava-alueiden rakentuessa on kiinnitettävä huomioita rakentamisen aikaisten hulevesien hallintaan. Rakentamisen aikaisten hulevesien haitta-ainekuormitus on moninkertainen normaaliin verrattuna, erityisesti kiintoaineen osalta. Rakentamisesta aiheutuvan kuormituksen on arvioitu kestävän noin 1,5 vuotta: juuri valmistuneiden alueiden hulevesihuuhtouma on vanhempia alueita suurempi, koska kasvillisuus puuttuu tai on vielä nuorta (Vakkilainen et al. 2005. Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta, Suomen ympäristö 776, Ympäristönsuojelu). Lähtökohtana rakentamisen aikaisessa hulevesien hallinnassa tulee olla 1) eroosion ehkäisy työmaalla (esim. tilapäisten läjitysten ja maa-aineskasojen pitäminen lyhytaikaisena sekä työmaa-alueen laajuuden minimointi) sekä 2) hulevesien imeytys työmaalla. Vasta kolmannella tasolla tulee hulevesien johtaminen työmaan ulkopuolelle ja käsitteleminen yleisillä alueilla olevissa hulevesien hallintarakenteissa, jotka tulisi rakentaa hyvissä ajoin ennen muuta rakentamista, mieluiten niin, että niihin ehtii kehittymään kasvillisuutta. Hallintarakenteiden luiskat on syytä suojata eroosiolta ennen kasvillisuuden kasvua. Hallintajärjestelmien sijoittelussa on tärkeä huomioida myös rakennustyömaiden ympäristön kuivatus. Ympäristössä muodostuvat puhtaat hulevedet tulee mahdollisuuksien mukaan johtaa käsittelyjärjestelmän ohitse, jotta järjestelmän virtaamakuormitus pysyisi mahdollisimman pienenä ja siihen pidättynyt kiintoaines ei ylivirtaamatilanteessa pääsisi huuhtoutumaan pois. Luonnonmukaiset viivytys- ja imeytyspainanteet sekä kosteikot kunnostetaan rakennustöiden jälkeen tarvittaessa eli rakenteista poistetaan niihin lietteeksi kertynyt kiintoaines. Rakenteiden kasvipeitteisyys ylläpitää maapohjan huokoisuutta, joten rakenteet on tarpeen kunnostaa vain, jos lietettä on kertynyt huomattavia määriä. Kiinteistöjen biosuodattimet ja mahdolliset tehostetut imeytysratkaisut tulee kuitenkin rakentaa viimeisenä, etteivät ne tukkeudu rakennusaikana.

15 4. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 4.1 Yleistä Hulevesien hallinnan vaikutuksia vedenlaatuun arvioitiin kirjallisuudesta saatavilla olevien ominaiskuormituslukujen, valuma-alueiden nykyisen ja tulevan maankäyttöanalyysin ja tyypillisten puhdistustehokkuuksien perusteella. Numeerisesti arvioitiin kiintoaineen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen kuormitusta, koska näistä on parhaiten tietoa saatavilla. Kuormitus arvioitiin kirjallisuustietojen perusteella ominaiskuormitusluvun P ja kuormittavan alueen pinta-alan A tulona: kuormitus (kg/a) = P (kg/ha/a) * A (ha). Lisäksi arvioitiin käsitteellisellä tasolla eräiden muiden huleveden tyypillisesti sisältämien haittaaineiden kuormitusta. Kaavaratkaisujen vaikutusta viitasammakon elinalueen vesitasapainoon tarkasteltiin vertailemalla valuma-alueen kokoa nykyään ja tulevaisuudessa. 4.2 Kuormituslaskelmat (kokonaisfosfori, kokonaistyppi, kiintoaines) 4.2.1 Nykytilanteen kuormitus Nykytilanteessa kuormitusta dominoi peltoalueilta tuleva ravinne- ja kiintoaineskuormitus. Suomalaisilta peltoalueilta tyypillisesti mitattuja ominaiskuormituslukuja on esitetty alla. kg/ha/a keskimääräinen min max Kokonaistyppi 19,7 15,3 27,7 Kokonaisfosfori 0,8 0,18 4 Kiintoaines 850 300 1300 Kuormitus arvioitiin vain niille peltoalueille, joiden maankäyttö tulevaisuudessa muuttuu osayleiskaavan myötä, koska tarkoitus oli tarkastella osayleiskaavan ratkaisujen vaikutusta vedenlaatuun. Laskelman on esitetty järvitasolla alla. Kirkkojärvi Taivallammi Säkkölänjärvi Tarkasteltujen osavaluma-alueiden 1.1 ja 1.2 2.1-2.4 3.1-3.3 nrot: Tarkasteltujen osavaluma-alueiden 100 123 49 pinta-ala yhteensä: Nykyään peltoa tarkastelualueella 47 79 29 (ha): Peltoala, jonka maankäyttö muuttuu 2 38 10 tulevaisuudessa (ha): Kuormitus, kokonaisfosfori (kg/a): 1,9 30,1 7,6 Kuormitus, kokonaistyppi (kg/a): 46 742 187 Kuormitus, kiintoaines (kg/a): 2000 32000 8100 4.2.2 Tuleva kuormitus Suomalaisilta pientaloalueilta tyypillisesti mitattuja ominaiskuormituslukuja ja prosentuaalinen ero peltoviljelyn kuormitukseen on esitetty alla.

kg/ha/a keskimäärin min max Kokonaistyppi 4,3 (-78 %) 1,8 (-88 %) 8 (-71 %) Kokonaisfosfori 0,18 (-77 %) 0,07 (-59 %) 0,38 (-91 %) Kiintoaines 86,5 (-90 %) 27 (-91 %) 240 (-82 %) 16 Tulevaisuudessa alueilla, jotka muuttuvat peltomaasta asuinalueeksi, kuormituksen määrä muuttuu. Järvitasolla näiden alueiden tuleva kuormitus ja kuormituksen muutos prosentuaalisesti on esitetty alla. Kirkkojärvi Taivallammi Säkkölänjärvi Kuormitus, kokonaisfosfori (kg/a): 0,4 6,8 1,7 Kuormitus, kokonaistyppi (kg/a): 10 162 41 Kuormitus, kiintoaines (kg/a): 200 3300 800 Lisäksi järviin kohdistuu kuormitusta nykyisellään säilyviltä viljelyalueilta, joiden kuormitus siis ei sisälly yllä olevaan laskelmaan. 4.2.3 Hallintajärjestelmän vaikutukset ja kokonaiskuormitus vesistöihin Suomessa lähivuosina (2012-2016) tutkituista ja rakennetuista hulevesikosteikoista on mitattu alla esitettyjä puhdistustehoja (pidättymis-%): keskimäärin min max Kokonaistyppi 18 % -46 % 41 % Kokonaisfosfori 10 % 5 % 59 % Kiintoaines 32 % -210 % 68 % Negatiivinen pidättymisprosentti tarkoittaa, että ko. ainesta huuhtoutuu kosteikosta. Pidättymisprosentit ovat verraten pieniä, koska tarkastellut kosteikot ovat vasta kehittymisensä alkuvaiheessa, jolloin huuhtoutumistakin saattaa tapahtua. Kosteikon toiminnan vakiintuessa ulkomaisissa tutkimuksissa on päästy selvästi parempiinkin tuloksiin. Optimaalinen kosteikkorakentaminen onkin Suomessa vielä kehityksen alla. Kosteikkojen pidätyskyvyssä on huomioitava, että kunnostustoimet voivat vähentää pidätyskykyä hetkellisesti ja kosteikon perustamisvaiheessa pidätyskyky on usein huonompi kuin tulevina vuosina. Luonnontilaisilla ja hoitamattomilla kosteikoilla on havaittu hyviä ( 50 %) pidättymisprosentteja mm. ravinteille. Yllä esitetyillä kuormituksen ja kosteikkojen puhdistustehon vaihteluväleillä päästään seuraaviin kuormituksen muutoksiin vesistössä niillä alueilla, joissa peltoa muuttuu korttelialueiksi: Kirkkojärvi Taivallammi Säkkölänjärvi nyk tul nyk tul nyk tul Kokonaisfosfori (kg/a) - minimissään 0,4 0,1 6,8 1,1 1,7 0,3 - keskimäärin 1,9 0,4 30 6,0 7,6 1,5 - maksimissaan 9,4 0,9 151 14 38 3,4 Kokonaistyppi (kg/a) - minimissään 36 2,5 580 40 150 10 - keskimäärin 46 11 740 170 190 43 - maksimissaan 65 27 1000 440 260 110 Kiintoaines (kg/a) - minimissään 700 20 11300 330 2900 80 - keskimäärin 2000 380 32000 6100 8100 1500 - maksimissaan 3100 1700 49000 28000 12300 7100 Muilla alueilla kuormitus vesistöön säilyy nykyisellään.

4.3 Muiden aineiden kuormitus 17 Suomalaisen pientaloasumisen tyypilliset hulevesien merkittävimmät kuormittajat ovat rakennusten materiaaleista riippuen sinkki ja kupari sekä keväisin nitraattimuotoinen typpi. Vähäisestä liikenteestä johtuen öljyhiilivetyjen ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat hyvin pieniä. Teollisuus- ja työpaikka-alueilla kuormitus voi olla jonkin verran suurempaa. Erityisesti laajoilta kattopinnoilta tulevat sinkki- ja kuparikuormitukset voivat olla merkittäviä. Teollisuuden tyypistä ja sen aiheuttamista liikennemääristä riippuen myös öljyhiilivetyjä ja PAH-yhdisteitä saattaa olla hulevesissä asuinalueita enemmän. Biologiset ratkaisut kuten biosuodattimet ja kosteikot soveltuvat vähäisten öljyhiilivety- ja PAH-pitoisuuksien poistamiseen jopa paremmin kuin öljynerottimet, joiden erotuskyky rajoittuu tasolle 5 mg/l. Sinkki- ja kuparikuormitukseen voi vaikuttaa parhaiten kattomateriaaleihin liittyvillä kaavamääräyksillä. Kosteikoiden on ulkomaisissa tutkimuksissa todettu pidättävän noin 50 % sinkistä ja kuparista. Mikromuovien esiintymistä hulevesissä on selvitetty Suomessa vasta vain hyvin alustavalla tasolla. Tiedossa on, että yksi merkittävimmistä lähteistä on autonrenkaiden kuluminen. Kansainvälisestikin tutkimustieto hulevesien mikromuovien poistamisesta on toistaiseksi niukkaa. Rohkaisevia tuloksia on kuitenkin saatu kosteikkoratkaisujen toimivuudesta: Itämeren suojelukomissio Helcomin siteeraamassa ruotsalaistutkimuksessa neljä kosteikkoa poistivat todella merkittäviä fraktioita (noin 90 %) niihin johdettujen puhdistettujen jätevesien tai hulevesien mikromuoveista (Lähde: https://portal.helcom.fi/meetings/pressure%205-2016-386/meetingdocuments/3-2%20concrete%20ways%20of%20reducing%20microplastics%20in%20stormwater%20and%20 sewage.pdf). 4.4 Vesitasapainon muutos viitasammakon elinalueella Osayleiskaavassa esitetyt maankäyttöratkaisut ja tämän hulevesisuunnitelman esitykset tulevat pienentämään kaava-alueen pohjoisosan soistuman, joka on toinen alueella oleva viitasammakon elinalue, lähivaluma-aluetta. Soistuman lähivaluma-alue (Lahdentien eteläpuolinen alue) on nykyisin laajuudeltaan noin 9,7 ha kun kaavan toteutumisen myötä lähivaluma-alueen koko pienenisi noin 25 % eli tasolle noin 7,2 ha. Elinalueen vesitasapainoa ylläpitää kuitenkin myös Lahdentien pohjoispuolinen noin 50 ha laajuinen valuma-alue, jonka valumavedet imeytyvät maastoon Lahdentien pohjoispuolella ja suotuvat ainakin osittain soistuma-alueelle maakerroksia pitkin. Jos oletetaan että kaikki pohjoispuoliselta alueelta tuleva valunta kulkee soistuman kautta (eli soistuman vedenpinta on samassa tasossa pohjaveden pinnan kanssa), on kaavaratkaisun vaikutus valuma-alueen kokoon vain noin -4 %. Käytännössä kaavaratkaisun vaikutus soistuman valuma-alueen kokoon on jotain välillä 4 25 % riippuen pohjaveden tasosta ja maaveden liikkeistä alueella. Valuma-alueen pieneneminen ei suoraan tarkoita elinalueen kuivumista tai kutistumista, vaan se ainoastaan vähentää elinalueelle vuositasolla tulevaa valuntamäärää (m 3 ). Kuivuminen riippuu valuntamäärää enemmän alueen pohjamaan vedenläpäisevyydestä, pohjaveden tasosta ja haihdunnasta. Valunnan väheneminen vaikuttaakin ensisijaisesti veden vaihtuvuuteen, joka siis pienenee elinalueella maksimissaan 25 % ja minimissään 4 %. Viitasammakon osalta veden vaihtuvuuden vähenemistä ei arvioitu merkittäväksi heikennykseksi elinolosuhteissa, koska viitasammakko lähtökohtaisesti viihtyy heikosti vaihtuvissa vesissä. Tästä syystä suunnitelmassa teollisuuskorttelin tasaus on esitetty toteutettavaksi siten, että valumaalueelle sijoittuvan nurkkauksen hulevedet johdetaan pois sammakon elinalueelta, mikä siis käytännössä pienentää lähivaluma-aluetta edellä kuvatulla tavalla. Jos lähivaluma-alueen laajuus pyrittäisiin säilyttämään ja hulevedet johdettaisiin elinalueelle, tulisi tulovirtaamaan hulevesien viivytysjärjestelmän ylivuototilanteissa satunnaisia virtaamapiikkejä, mitkä saattaisivat huuhtoa alapuolisesta maastosta mukanaan kiintoainesta ja siten liettää elinaluetta. Käsittelyistä huolimatta myös tulevan veden laatu saattaisi jonkin verran muuttua nykytilanteeseen nähden.

5. EHDOTUKSET OSAYLEISKAAVAN MÄÄRÄYKSIKSI 18 Osayleiskaavaan tehtävät aluerajaukset ja tilavaraukset: w1 w2 Hulevesien alueellinen viivytys- ja käsittelyrakenne. Rakenteeseen tulee liittyä alue, joka on normaalioloissa kuiva ja alueelle padottuu vettä poikkeuksellisissa sade- ja sulantatilanteissa. Lisäksi rakenteeseen voi liittyä kosteikkomainen osa joka kuivattuu imeytymällä. Rajauksen sijainti ja muoto ovat viitteellisiä. Hulevesikosteikko. Pysyvän veden kosteikkoalue, rajauksen sijainti ja muoto ovat viitteellisiä. Kaikkia kaava-alueen uusia korttelialueita koskevat yleistasoiset määräykset: Hule-1 Hule-2 Hule-3 Kadun hulevesijärjestelmään saa liittää putkella ainoastaan kiinteistön salaojavesiä. Muut hulevedet tulee ohjata järjestelmään pintavaluntana. Kadun hulevesijärjestelmään saa liittää putkella ainoastaan kiinteistön salaojavesiä. Muut hulevedet tulee ohjata järjestelmään pintavaluntana. Kiinteistöllä muodostuvat hulevedet viivytetään tai imeytetään tontilla. Viivytystilavuutta tulee olla 0,5 m 3 jokaista päällystettyä 100 m 2 kohti. Viivytys- ja imeytysrakenne voidaan kuivattaa salaojalla, joka liitetään kadun hulevesilinjaan. Rakenteelta tulee järjestää ylivuoto pintavaluntana kadun hulevesijärjestelmään. Kadun hulevesijärjestelmään saa liittää putkella ainoastaan kiinteistön salaojavesiä. Muut hulevedet tulee ohjata järjestelmään pintavaluntana. Kiinteistöllä muodostuvat hulevedet viivytetään tai imeytetään tontilla. Viivytystilavuutta tulee olla 1 m 3 jokaista päällystettyä 100 m 2 kohti. Viivytys- ja imeytysrakenne voidaan kuivattaa salaojalla, joka liitetään kadun hulevesilinjaan. Rakenteelta tulee järjestää ylivuoto pintavaluntana kadun hulevesijärjestelmään.

19 6. YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET 6.1 Hulevesien hallinta Kaava-alueella muodostuvien hulevesien hyvä laatu on oleellista alueen luontoarvojen, mm. viitasammakon sekä jättisukeltajan kannalta. Vedenlaatu turvataan ensisijaisesti kiinteistökohtaisilla toimenpiteillä, jotka mitoitetaan vähintään 2 mm sademäärälle, sekä katualueiden vesien hallinnalla syntypaikalla (viherpainanteisiin tai avo-ojaan perustuva katupoikkileikkaus). Syntypaikalla tapahtuvan hallinnan lisäksi hulevettä käsitellään yleisillä alueilla viherpainanteissa ja kosteikoissa. Alueen eroosioherkkyyden vuoksi myös virtaamahallinnalla ja uomapoikkileikkauksien luiskien loiventamisella vaikutetaan oleellisesti vedenlaatuun. Virtaamaa hallitaan sekä kiinteistökohtaisilla että yleisille alueille sijoittuvilla, normaalioloissa kuivilla, täyttymisensä jälkeen hitaasti tyhjentyvillä viivytysrakenteilla. Pyrkimyksenä on leikata virtaamapiikkejä alueen avouomien eroosion välttämiseksi. Alueen eroosioherkän maaperän vuoksi erityishuomiota tulee kiinnittää uomien riittäviin tilavarauksiin, jotta uoman luiskat saadaan luiskattua riittävän loiviksi (suositus 1:3 1:5). Paljaat luiskat tulee heti valmistumisensa jälkeen suojata esim. maatuvalla eroosiosuojamatolla johon on tehty siemenkylvö. Kasvillisuus on paras eroosiosuoja, mutta suojamatto parantaa ja nopeuttaa merkittävästi kylvön onnistumista ja kasvillisuuden vakiintumista. 6.2 Asemakaavavaiheen tarkennukset Asemakaavavaiheessa suositellaan laadittavan asemakaavatasoinen hulevesien hallintasuunnitelma. Suunnitelmassa tulee huomioida ja tarkentaa tämän selvityksen suosituksia. Yleisille alueille sijoittuville hulevesien hallintajärjestelmille tulee mitoittaa järjestelmän purkuvirtaama ja esittää tarkempi tilavaraus huomioiden mm. lähiympäristön suunnitellut tulevat korkeussuhteet sekä vastaanottavien avouomien korkeussuhteet. Kosteikoille tulee laatia yleistasoiset suunnitelmat. Sekä normaaliolojen virtausreitit että tulvareitit tulee määritellä yleissuunnitelmatasolla ja esittää kaavaan tarvittavat rasitteet. Katujen alataitteista tulee aina johtaa tulvareitti alueen avouomaverkkoon. Kiinteistöjen kattomateriaaleille tulee harkita kaavamääräyksiä, jotka rajoittavat sinkin ja kuparin huuhtoutumista. Käytännössä pientaloalueilla suositeltava kattomateriaali on tiili- tai huopakate, teollisuusrakennuksissa huopakate. Merkittäville avouomille tulee määritellä poikkileikkaus ja esittää tilavaraus. Tilavarauksessa tulee huomioida maaperään nähden riittävän loivat luiskat (1:4 1:5) ja uoman terassointi eroosioherkillä alueilla. Aluerakennustöiden aikainen hulevesien hallinta tulee suunnitella yleistasolla. Erityishuomiota on kiinnitettävä siihen, että hulevedet puhdistetaan ennen niiden johtamista alueen pääuomiin. Tällöin puhdistusjärjestelmä on mahdollista realistisesti mitoittaa siten, että puhdistumista tapahtuu. 6.3 Vaikutukset Jo pelkkä maankäytön muutos viljelyalueesta pientaloalueeksi vaikuttaa vesistöihin päätyviin ravinnekuormiin huomattavan suotuisasti. Vaikutusta voidaan edelleen parantaa hulevesien hallintajärjestelmillä, joilla lievennetään myös maankäytön muutoksesta aiheutuvien uusien kuormitustekijöiden (metallit, hiilivedyt, mikromuovit) vaikutuksia. Suunnitelmaan sisältyvät kosteikkoratkaisut tarjoavat jatkossa myös uusia elinympäristöjä ja voivat toimia osaltaan alueen ympäristöä rikastuttavana tekijänä.