OPINNÄYTETYÖN KIRJALLISEN OSAN OHJEET

OPINNÄYTETYÖN KIRJALLISEN OSAN OHJEET Salon seudun ammattiopisto Opinnäytetyöohje Tekniikka ja palvelu 1.4.2009

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 3 2 OPINNÄYTETYÖN TEKEMISEN PERUSTEET 4 2.1 Mikä opinnäytetyö on? 4 2.2 Työskentelyn eteneminen 4 2.3 Lähteiden käyttö 6 2.4 Lähdeviitemerkinnät 6 2.5 Lähdeluettelomerkinnät 7 3 OPINNÄYTETYÖRAPORTIN RAKENNE 9 3.1 Nimiö- eli kansilehti 9 3.2 Sisällysluettelo 9 3.3 Johdanto 10 3.4 Käsittelyluvut 10 3.5 Päätäntä 11 3.6 Lähteet 11 3.7 Liitteet 11 4 RAPORTIN ULKOASU 12 4.1 Taulukot, kuvat ja kuviot 12 4.2 Tekstin sijoittaminen 13 5 PÄÄTÄNTÄ 14 LÄHTEET 15 LIITTEET

3 1 JOHDANTO Ammattiopisto valmistaa opiskelijat työelämää varten. Ammattitaitoon kuuluu paitsi yksityiskohtien myös kokonaisuuden hallinta. Se tarkoittaa työtehtävän suorittamista siten, että tekijä osaa perustella työssä tehtävät valinnat. Ne voivat liittyä esimerkiksi työkaluihin, materiaaleihin, raaka-aineisiin tai työmenetelmiin. Ammattilainen ymmärtää myös, mihin oma työsuoritus vaikuttaa. Opintojen lopussa tehtävässä opinnäytetyössä osoitetaan tämä kokonaisuuden hallinta. Opiskelija vastaa itse omasta opinnäytetyöprosessistaan. Se ei kuitenkaan tarkoita täysin itsenäistä työskentelyä. Opiskelija on oikeutettu ohjaukseen, jota hän saa sovituilta oman alan opettajilta. Opiskelijan on huolehdittava, että opinnäytetyön ohjaajat saavat seurata opinnäytetyön valmistumisen eri vaiheita. Opinnäytetyö tulee kirjoittaa tämän ohjeen mukaisesti. Opinnäytetyöraportin rakenne on yleisesti käytössä oleva standardi, jonka hallitseminen helpottaa kaikenlaisten virallisten asiakirjojen tekemistä. Standardi eli malli esitetään tässä ohjeessa. Työ kirjoitetaan hyvällä asiatyylillä, ja siinä osoitetaan ammatillisen sanaston hallinta. Opiskelijan tulee osata etsiä, arvioida ja hyödyntää esimerkiksi ammattilehdistä ja kirjoista haettua tietoa työssään. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004.) Opinnäytetyö on opiskeluajan laajin ja itsenäisimmin toteutettava opiskelutehtävä, jonka suurin haaste on kokonaisuuden hallinnassa. Oman aikataulun laatiminen ja siinä pysyminen auttavat välttämään kiirettä, mikä vaikuttaa positiivisesti myös lopputulokseen.

4 2 OPINNÄYTETYÖN TEKEMISEN PERUSTEET 2.1 Mikä opinnäytetyö on? Opinnäytetyö sisältyy kaikkiin toisen asteen tutkintoihin. Työn tarkoituksena on osoittaa itselle, oppilaitokselle sekä työelämälle, että kykenee hallitsemaan ammatillisia kokonaisuuksia. Sen laajuus on kaksi (2) opintoviikkoa, ja siitä annetaan erillinen arvosana. Opinnäytetyö voi olla tehtäväkokonaisuus eli projekti, jossa voi suunnitella ja valmistaa oman alan tuotteen tai suorittaa työkokonaisuuden. Tällaisessa opinnäytetyössä on keskeistä kuvata johdonmukaisesti prosessin eteneminen ja perustella siinä tehdyt valinnat. Opinnäytetyö voi olla myös lähteisiin perustuva kirjallinen selvitys, jossa perehdytään johonkin oman alan aiheeseen. Opinnäytetyön aiheelle tulee saada hyväksyntä opettajalta. Työ tehdään joko yksin tai sopimuksen mukaan ryhmässä, jolloin jokaisen tekijän osuuden tulee erottua. Työ raportoidaan aina kirjallisesti, ja siinä pyritään hyvään asiatyyliin. Teksti suunnataan oman alan ammattilaiselle. 2.2 Työskentelyn eteneminen Opinnäytetyön aihetta kannattaa alkaa pohtia ajoissa. Jos jokin alan asia kiehtoo erityisesti, kannattaa siitä jalostaa itselle kiinnostava opinnäytetyö ja samalla laajentaa ammattitaitoa. Oli opinnäytetyö sitten jonkin valmistettavan kokonaisuuden kuvaus tai kirjallinen tutkielma, tulee aiheeseen perehtyä. Tietoa aiheesta hankitaan eri tavoin. Tiedonhaun lähteinä voivat olla ammattilaisen haastattelu, ammattilehdet, kirjat, tutkimukset ja internet.

5 Hankittuun tietoon tulee suhtautua kriittisesti. Tavoiteltavaa on käyttää useita lähteitä. Tulee pohtia, millä perusteella tiedon kirjoittajaa kannattaa uskoa. Onko hän alan tutkija, pitkän linjan ammattilainen vai tuotemerkin markkinointipäällikkö? Myös sillä on merkitystä, missä teksti on julkaistu ja mikä on sen tekstilaji. Keskustelupalstan puheenvuorolla ei ole painoarvoa ammattilehden artikkelin rinnalla. Erityisen tarkkana tulee olla sähköisten lähteiden kanssa. (Lehtonen 2002.) Lähteistä haetaan tietoa, joka esitellään omassa työssä. Keskeinen ajatus on, että mitään muualta saatua tietoa ei voi esittää omissa nimissään. Annetaan kunnia sille, jolle se kuuluu. Lukijalle annetaan tiedot, joiden avulla hänen on mahdollista löytää työssä käytetty lähde. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002.) Käytetään lähdeviittausjärjestelmää, jossa kappaleen loppuun (ks. esimerkki edellisestä kappaleesta) merkitään mahdollisimman lyhyellä tavalla muualta saadun tiedon alkuperä. Tätä suluissa olevaa merkintää kutsutaan lähdeviitteeksi, Viitteen ensimmäisen sanan mukaan tulee löytyä tekstin lopussa olevasta aakkostetusta lähdeluettelosta samalla sanalla alkava lähdeluettelomerkintä. Merkinnästä ilmenevät tarkat tiedot käytetystä lähteestä. Menetelmän etu on se, ettei tekstin joukkoon tule häiritsevän pitkiä viitteitä. Lähteiden merkitsemistä opastetaan luvussa 2.3. Tiedonhaun - ja projektiluontoisessa työssä myös suoritettavan työn kokonaisuuden suunnittelun - jälkeen on vuorossa tekstin jäsentely. Se tarkoittaa alustavaa työn runkoa eli sisällysluetteloa. Siitä kerrotaan tarkemmin luvussa 3.2. Kirjoittaminen on hyvä aloittaa jo varhaisessa vaiheessa, koska hyvään tekstiin pääsee vain muokkaamalla omaa tekstiä. Kun kirjoittaminen etenee vähitellen, on helpompi huomata oman tekstin ongelmat. Ensimmäinen kirjoituskerta saakin olla päiväkirjamainen. Vähitellen teksti muokataan asiatyyliseksi ja sujuvasti eteneväksi. Valmis opinnäytetyö on standardin eli

6 tämän ohjeistuksen mukaan laadittu. Loppuvaiheen viimeistely vie yllättävän paljon aikaa. 2.4 Lähteiden käyttö 2.4.1 Lähdeviitemerkinnät Viittaus lähteeseen tulee tehdä aina, kun käytetään toiselta saatua tietoa. Tavoite on, että toiselta saatu tieto selostetaan tekstissä siis omin sanoin. Tällöin tulee olla tarkkana, ettei muuta lähdetekstin sisältöä. Lähdeviite merkitään kappaleen loppuun sulkumerkkien sisään seuraavalla tavalla: kirjoittajan / kirjoittajien sukunimi + välilyönti julkaisuvuosi +pilkku + välilyönti sivunumero(t) + piste (vain kirjalähteestä) Opinnäytetyöstä on käytävä ilmi aiheen tarkastelunäkökulma. Lukijaa kiinnostavat valintojesi perustelut. Perustelut vakuuttavat lukijan työn hyväksyttävyydestä ja tekijän luotettavuudesta. (Vilkka & Airaksinen 2003, 80-81.) Jos lähteellä on kaksi kirjoittajaa, tulee nimien väliin &-merkki. Molemmat nimet mainitaan aina. (Esimerkki edellä.) Jos lähteellä on kolme tai useampia kirjoittajia, tulee ensimmäisellä kerralla mainita kaikkien tekijöiden nimet. Myöhemmin työssä riittää ensimmäisen nimen jälkeen lisätty lyhenne ym. (Hirsjärvi ym. 2004, 215.) Jos henkilötekijä puuttuu, voidaan tekijänä ilmoittaa julkaisijayhteisö tai työryhmä. Jos julkaisijayhteisökin puuttuu, laaditaan viittaus teoksen nimellä.

7 (Sauvon kunta 2007.) (Elegantti kustavilaisuus 2006.) Jos sama tieto on saatu useammasta kuin yhdestä lähteestä, merkitään samaan viitteeseen kaikkien lähteiden tiedot aakkosjärjestyksessä. Lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä. Useamman lähteen käyttäminen osoittaa, että kirjoittaja on nähnyt vaivaa ja tarkistanut asian. (Lammio 1997, 122; Rokka 2008, 38.) Suoria, sanasta sanaan kopioituja lainoja tulee ehdottomasti välttää. Ainoastaan painava perustelu voi sen sallia. Jos sellaiseen päädytään, käytetään lainausmerkkejä. 2.4.2 Lähdeluettelomerkinnät Lähteet aakkostetaan kirjoittajan sukunimen mukaan. Jos tekijää ei tunneta, käytetään lähteen nimeä. Tämä on yleistä erityisesti internetissä, jolloin aakkostetaan sivuston nimen mukaan. Luetteloon merkitään tarkasti yksityiskohtaiset tiedot kustakin lähteestä, jotta lukijalla on halutessaan mahdollisuus tarkistaa tieto. Merkinnät tehdään seuraavien ohjeiden mukaisesti. Lähdeluettelomerkinnän neliosainen yleisrakenne muodostuu kirjoittajasta, ajasta, otsikosta ja julkaisukanavasta: kirjoittajan sukunimi + pilkku välilyönti etunimen alkukirjain + piste teoksen julkaisuvuosi (=copyright, kirjall. omistusoikeus) +piste teoksen nimi + piste kustantamon kotipaikka + pilkku julkaisija + piste

8 Kirjalähteet merkitään seuraavasti:. Kekkonen, M. 1997. Suuri sorvauskirja. Helsinki, Ajatus. Sparke, P. 2005. Auto - sata vuotta muotoilua. Helsinki, WSOY. Jos tieto on peräisin toimitetusta teoksesta, jossa lähdetiedon kirjoittaja ei ole kirjan toimittanut henkilö, tulee lähdeviite laatia kirjoittajan nimen mukaan. Se määrää myös lähdeluettelomerkinnän, jossa teoksen toimittaja osoitetaan lyhenteellä (toim.) ja julkaisun nimi sanalla Teoksessa. Korkiakangas, M. 2001. Oppiminen. Teoksessa J. Kuusinen (toim.) Kasvatuspsykologia. Porvoo, WSOY. Lehtiartikkelit merkitään pääosin samoin kuin kirjalähteet. Artikkelin otsikon jälkeen ilmoitetaan aikakauslehden nimi, numero, vuosikerta ja myös sivut, joilla artikkeli sijaitsee. Paavilainen, T. 2009. Erikoishedelmät kelpaavat muuhunkin kuin koristeiksi. Salon Seudun Sanomat 8.3.2009,15. Melvas, A.-K. 2006. Väriä lastenhuoneeseen. Glorian koti 2/2006, 18 20. Sähköisen lähteen lajin tulee ilmetä lähdemerkinnästä. Useimmiten se on www-dokumentti, mikä näkyy suoraan verkko-osoitteesta. Jos lähde on jokin muu esimerkiksi cd-rom, sähkökirja tai tietokanta, tieto tulee merkitä lähdeluetteloon lähteen nimen jälkeen. Internet-lähteisiin merkitään verkkoaineiston kirjoittaja (jos sellainen on ilmoitettu) julkaisuvuosi (=tietokantaan tallennusvuosi tai päivitysvuosi) verkkoaineiston otsikko (mainitaan ensimmäisenä, jos kirjoittajaa ei ole ilmoitettu) sivujen ylläpitäjä (nimi ja /tai sähköpostiosoite) www-osoite täydellisenä päivä, jolloin verkkoaineisto on luettu

9 Nokia työnantajana.2007. Nokia Oyj. http://www.nokia.fi/a4314237. Luettu 11.12.2007. Eri lähdetyypeissä voi ilmetä tapauksia, joissa kirjoittajan nimeä ei löydy. Mikäli tekijänä on jokin yhteisö, voidaan se nimetä kirjoittajaksi. Jos tekijäyhteisöäkään ei löydy, hakusanana käytetään teoksen nimeä. Tämä ilmiö on hyvin yleinen internetlähteissä, ja sitä ilmenee jonkin verran myös artikkelilähteissä. Koulu maailmanseitissä 2006.http://www.edu.fi/koulu.html. Luettu 3.3.2006. Haastatteluissa jäsentely on seuraava: nimi, asema, organisaatio, sana haastattelu ja haastattelupaikka ja -aika. Maunula, M. puheenjohtaja. Lounais-Suomen autoilijat ry. Haastattelu, Turku 17.11. 2009. 3 OPINNÄYTETYÖRAPORTIN RAKENNE 3.1 Nimiö- eli kansilehti Kansilehteen merkitään opinnäytetyön nimi, jonka tulee olla ytimekäs, kuvaava ja työn sisältöä vastaava. Lisäksi kansilehden oikeaan alalaitaan merkitään allekkain tiedot: Salon seudun ammattiopisto, opinnäytetyö, perustutkinto, ammattinimike, tekijä, ohjaaja ja päiväys (ks. liite 1). Kanteen saa laittaa aiheeseen sopivan kuvan tai piirroksen. 3.2 Sisällysluettelo Johdonmukaisesti etenevä sisällysluettelo helpottaa sekä kirjoittajan että lukijan työtä. Ensimmäinen versio sisällysluettelosta tulee laatia varhaisessa vaiheessa. Vasta kun kokonaisuus alkaa tekijälleen hahmottua, muotoutuu

10 myös lopullinen sisällysluettelo. Hyvä jäsentely vaatii ajattelua ja asian tuntemista. Sisällysluettelosta näkyvät asioiden keskinäiset suhteet, sillä alaotsikot sisennetään. Tällöin samanarvoiset otsikot sijaitsevat allekkain. Kirjoittajan tulee harkita pää- ja alalukujen jaottelu huolella. Alaluvun tulee sisällöllisesti olla alisteinen pääluvulleen. Kovin suppeaa aihetta ei omaksi alaluvuksi kannata jakaa. Jäsentely tulee toteuttaa siten, että kolme otsikkotasoa riittää (enimmillään esimerkiksi 2.1.2). Kun pääotsikko päätetään jakaa alaluvuiksi, tulee alalukuja olla vähintään kaksi. Otsikoiden tulee pyrkiä keskenään samaan tyyliin. Sisällysluettelon otsikoksi merkitään sisällys. Pääluvut kirjoitetaan suuraakkosin ja alaluvut pienaakkosin. Alaluvut sisennetään. Sisällysluettelosta näkyy myös lukujen laajuus, sillä luvun perään merkitään sen alkamissivu. Sivunumerot keskitetään sivun oikeaan laitaan. Mallina toimii tämän ohjeistuksen sisällysluettelo sivulla 2. 3.3 Johdanto Johdannossa kerrotaan työn lähtötilanne: mistä aiheesta, miksi ja miten työ on tehty. Johdanto tutustuttaa lukijan aiheeseen ja antaa taustaa käsittelylle. Siinä selvitetään myös työn tavoitteet. Työn keskeiset pääkäsitteet voi olla tarpeellista selvittää jo johdannossa, toisaalta itsestäänselvyyksiä ei kannata kirjoittaa. Johdannon pituus on enintään yksi sivu. 3.4 Käsittelyluvut Käsittelylukujen määrä riippuu työn jäsentelystä. Pää- ja alalukujen tekstit jakautuvat lukujen sisällä selkeisiin kappaleisiin. Tavoitteena on, että työssä esitellään tietoa, joka tukee kulloistakin opinnäytetyöprosessin vaihetta. Omat havainnot, kysymykset ja pohdinnat ovat toivottavia. Lähteistä saatujen tietojen tulee erottua omista näkemyksistä.

11 Minä-muotoa käyttämällä voi osoittaa lukijalle selkeästi, milloin on kyse omista pohdinnoista. Ammattilaisuuteen liittyvä kyky arvioida omaa työskentelyä näkyy opinnäytetyössä käsittelyluvuissa. Kaikki valinnat (esimerkiksi välineiden ja työmenetelmien) tulee perustella, niihin ei vain ajauduta. Ongelmat ja virheet suunnittelussa tai valmistuksessa eivät itsessään heikennä opinnäytetyötä. Kun löytää ratkaisut ongelmiin ja selvittää kirjallisesti, miten niihin päätyi, osoittaa kykyä ammattimaiseen ongelmanratkaisuun. Tutkielmamuotoisessa työssä jokaisessa pääluvussa tulee olla tekstiä, mutta selostusta voi havainnollistaa esimerkiksi kuvien, taulukoiden ja esimerkkien avulla. 3.4 Päätäntä Päätäntäosuuden voi nimetä myös Pohdinnaksi tai Lopuksi-luvuksi. Siinä vastataan johdannossa asetettuihin tavoitteisiin, Johdanto ja Päätäntä ovat pari. Luku on tärkeä, koska siinä osoitetaan, mitä saatiin selville, mitä opittiin ja miten tekijä mielestään onnistui. Siinä voi myös esittää näkökulmia aiheen kehittymisestä tulevaisuudessa. 3.5 Lähteet Lähdeluettelosta lukija näkee, millaisia tietolähteitä työssä on käytetty. Lähdeluettelossa tulee olla mainittuina kaikki käytetyt lähteet eli materiaalit, joista tietoa on saatu. Lähdeluettelo ei ole numeroitava luku, vaikka se merkitäänkin sisällysluetteloon. Lähdeluettelo alkaa omalta sivultaan, ja sen nimi on Lähteet. Lähteiden merkintätavat esitellään luvussa 2.4.2. 3.6 Liitteet Liitteet eivät ole työssä pakollisia. Liitteiksi sijoitetaan materiaalia, joka selventää työn esittelyä, mutta ei ole ratkaisevaa sen ymmärtämisen kannalta.

12 Liite voi olla esimerkiksi haastattelulomake, sähköpostiote, materiaalinäyte tai lehtiartikkeli. Siinä tekstin kohdassa, missä aihetta käsitellään, viitataan liitteeseen näin (ks. liite 7). Liitteet nimetään ja numeroidaan juoksevasti. Liitteen vasempaan yläkulmaan merkitään otsikko ja oikeaan yläkulmaan sana liite ja sen numero. Ne sijoitetaan viimeisiksi työhön lähdeluettelon jälkeen. Katso esimerkki tämän ohjeen liitteestä (ks. liite 1). 4 RAPORTIN ULKOASU 4.1 Kuvat, kuviot ja taulukot Kuvien käyttö on toivottavaa. Kuvat sijoitetaan tekstin oheen havainnollistamaan sitä. Ne numeroidaan juoksevasti ja nimetään. Jokaiseen kuvaan tulee tekstissä viitata näin (ks. kuva1). Viihteelliset kuvat eivät kuulu opinnäytetyöhön. Jos kuva on kopioitu, se tulee osoittaa viitetekniikalla. Kuvan tekijänoikeudet on myös varmistettava. Kuva 1. Harjoitustehtävä (Salon seudun ammattiopisto 2007.)

13 Kuva erotetaan kahdella tyhjällä rivillä muusta tekstistä. Kuvan alapuolelle kirjoitetaan kuvan tiedot: Kuva + juokseva numero + kuvan nimi + mahdolliset lähdetiedot. Myös taulukot numeroidaan juoksevasti ja nimetään. Taulukon tulee parantaa tekstin ymmärrettävyyttä. Sen tulee olla selkeä ja tulkittava. Kirjoittajan tulee viitata tekstissä taulukkoon näin (ks. taulukko3) ja tulkita lukijalle sen osoittama asia. Jos taulukko on otettu valmiina jostakin lähteestä, se tulee osoittaa viitetekniikalla. Taulukko erotetaan kuvan tavoin kahdella tyhjällä rivillä tekstistä. Taulukon tiedot tulevat taulukon yläpuolelle: Taulukko + juokseva numero + taulukon nimi + mahdolliset viitetiedot 4.2 Tekstin sijoittaminen Marginaalit ovat samanlaiset kuten tässä ohjeessa eli vasemmassa reunassa 4 cm ja oikeassa 1-2 cm. Sivunumero merkitään sivun oikeaan yläkulmaan. Kannessa sitä ei laiteta näkyviin. Sivunumerot merkitään lähdeluettelon loppuun asti. Liitesivuihin ei sivunumeroa laiteta. Teksti kirjoitetaan selkeälukuisella kirjasintyypillä, pistekoolla 12. Kappalejako osoitetaan tyhjällä rivillä, ei sisentämällä. Riviväli on 1,5. Jos kirjoittaja haluaa korostaa jotakin asiaa, hän voi käyttää lihavointia. Tätä tehostekeinoa tulee käyttää harkiten. Otsikko erottuu muusta tekstistä sitä ympäröivien tyhjien rivien avulla, ei isommalla pistekoolla tai lihavoinnilla. Pääotsikon edelle jätetään kaksi tyhjää riviä, alaotsikon edelle yksi. Otsikon jälkeen tulee yksi tyhjä rivi. Otsikkoa ei pidä kuitenkaan jättää yksin sivun viimeiselle riville.

14 5 PÄÄTÄNTÄ Opinnäytetyö kannattaa ottaa haasteena, jonka selättää. Tämä ohjeistus auttaa kirjallisen työn tekemisessä. Opintojen tässä vaiheessa tulee jo osata etsiä tietoa. Kirjallisen työn rakentamiseen tarvittava tieto löytyy ohjeistuksesta sitä tulee siis hyödyntää. Kun saa suuren projektin päätökseen, voi olla itseensä tyytyväinen.

15 LÄHTEET Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara,P. 2004. Tutki ja kirjoita.!0., osin uudistettu laitos. Helsinki, Tammi. Lehtonen, O. 2002. Nettisivun luotettavuuden arviointi. http://www.edu.fi/ pagelast.asp?path=498,1329,1523,1493,1856 Luettu 9.6.2006. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. http://www.protsv.fi/tenk/htkfi.pdf. Luettu 18.12.2008.

Kansisivu Liite 1 OPINNÄYTETYÖN NAPAKKA NIMI Salon seudun ammattiopisto Opinnäytetyö Metallialan perustutkinto Koneistaja Oma nimi Ohjaajan nimi Luovutuspäiväys