Kärkjärven verkkokoekalastus 2017 20.12.2017 Matti Kotakorpi
2 (12) Sisällys Johdanto... 3 Verkkokoekalastukset... 3 Aineisto ja menetelmät... 3 Ekologisen tilan luokittelu... 4 Tulokset... 4 Kärkjärven kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne... 4 Kärkjärven lajikohtaiset saaliit... 5 Kärkjärven ekologinen tila... 7 Tulosten tarkastelu... 7 Istutukset... 8 Kuhan ikä- ja kasvu... 9 Viitteet... 11
3 (12) Johdanto on asettanut strategiseksi tavoitteeksi ympäristön tilasta huolehtimisen, ja tavoitteen yhtenä seurantamittarina on vesistöjen tila. Vuoden 2013 pintavesien ekologisen luokittelun mukaan Kärkjärvi on hyvässä ekologisessa tilassa, mutta luokittelu on tehty vain vedenlaadun perusteella. Lahden ympäristöpalvelut (LYP) koekalasti Kärkjärven kesällä 2017. Verkkokoekalastuksen tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne, sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Koekalastuksen tuloksia on tarkoitus käyttää EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaisen ekologisen tilan arvioinnissa. Vesienhoidon käytännön mukaisesti vesistöjen tilaa arvioidaan veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. VPD:n tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Kärkjärvi on pintavesityyppiä Ph (pienet humusjärvet). Verkkokoekalastukset Aineisto ja menetelmät Lahden ympäristöpalveluiden työntekijät koekalastivat Kärkjärven (201 ha) 10.-14.7. 2017. Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa 1,5 x 30 m, joka koostuu 12 eri solmuvälistä kunkin hapaan pituuden ollessa 2,5 m (kuva 1). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvi jaettiin kahteen eri syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m ja 3-10 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen (Liite 1.). Myös verkkojen suunta rantaviivaan nähden satunnaistettiin. Syvyysvyöhykkeellä 0-3 m käytettiin ainoastaan pohjaverkkoja. Syvyysvyöhykkeellä 3-10 m kalastettiin pohjaverkkojen lisäksi myös pintaverkoilla (1 m tapsit). Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiaikaa kertyi 13,5-14 tuntia. Pyyntikertoja oli neljä ja verkkovuorokausia kertyi yhteensä 26, joten pyynnissä oli 6-7 verkkoa/yö. Jakamalla kalastus useammalle eri päivälle voitiin vähentää ympäristötekijöistä kuten säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa. Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Myös kalojen pituus mitattiin yhden cm tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Lisäksi laskettiin erikseen petoahventen ( 15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino petokalojen osuuden selvittämistä varten. Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne ja solmuvälit.
4 (12) Ekologisen tilan luokittelu Osana vesienhoidon käytäntöä Kärkjärven ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen perusteella. Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään muuttujina yksikkösaaliin painoa (g/verkko), kalojen lukumäärää (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen osuutta saaliin painosta ja rehevöitymisestä kärsivien indikaattorilajien esiintymistä (Tammi ym. 2006). Ekologinen laatusuhde (ELS) saadaan kunkin muuttujan havaitun arvon ja kyseisen järvityypin vertailuarvon suhteesta. Muuttujien ekologisen laatusuhteen arvoista lasketaan keskiarvo, joka kuvaa kalaston perusteella arvioitua järven ekologista tilaa. Ekologinen tila luokitellaan viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelussa käytettävät vertailuarvot ja luokkarajat on päivitetty vuonna 2012, minkä vuoksi kalastoperusteinen luokittelu on hieman tiukentunut (Aroviita ym. 2012). Tulokset Kärkjärven kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne Kärkjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2017 koekalastuksissa 2409 g/verkko ja 89 kpl/verkko (kuva 2, taulukko 1). Koekalastussaalis koostui kuudesta eri kalalajista: ahven, kiiski, kuha, lahna, salakka ja särki. Koekalastusten perusteella runsaimmat lajit painosaaliin ja yksilömäärän osalta olivat kuha ja särki (kuva 2 ja taulukko 1). Painosaaliin osalta ahvenkalat (kuha, ahven ja kiiski) olivat vallitseva lajiryhmä 62 % osuudella saaliista, särkikalojen (särki, lahna ja salakka) osuuden jäädessä 38 % (taulukko 1). Petokalojen (kuha ja 15 cm ahven ja hauki) osuus koekalastussaaliin biomassasta oli jopa 53 % (taulukko 1). Lohikaloja ei saaliissa ollut lainkaan. Kuva 2. Eri kalalajien yksikkösaaliit Kärkjärvessä vuonna 2017.
5 (12) Taulukko 1. Kärkjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2017. Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis g/verkko Biomassaosuus % Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis kpl/verkko Lukumääräosuus % Laji Ahven 12616 485,2 20,2 806 31,0 34,9 Kiiski 729 28,0 1,2 249 9,6 10,8 Kuha 25336 974,5 40,5 107 4,1 4,6 Lahna 2543 97,8 4,1 73 2,8 3,2 Salakka 2630 101,2 4,2 211 8,1 9,1 Särki 18766 721,8 30,0 864 33,2 37,4 Yhteensä 62620 2408,5 100,0 2310 88,9 100,0 Ahvenkalat 38681 1487,7 61,8 1162 44,7 50,3 Särkikalat 23939 920,7 38,2 1148 44,2 49,7 Petoahvenet (>15 cm) 7658 294,5 12,2 59 2,3 2,6 Petokalat yht. 32994 1269,0 52,7 166 6,4 7,2 Kärkjärven lajikohtaiset saaliit Kuha oli painon mukaan koekalastuksen runsain saalislaji 975 g yksikkösaaliilla. Kuhia saatiin koekalastuksessa kaikkiaan 107 kpl, joka tarkoittaa yksikkösaalista 4,1 kpl/verkko. Saaliiksi saadut kuhat olivat 13-49 cm pituisia. Särkisaalis (722 g/verkko ja 33 kpl/verkko) koostui 7-31 cm yksilöistä (taulukko 1, kuva 3). Runsaimmat pituusluokat olivat välillä 9-14 cm. Ahvensaalis (485 g/verkko ja 31 kpl/verkko) koostui 3-33 cm yksilöistä. Runsain pituusluokka oli 8 cm (kuva 3). Petokalaksi luokiteltujen ahventen (>15 cm) yksikkösaalis oli 295 g ja 2,3 kpl/verkko. Lahnasaalis (98 g ja 2,8 kpl/ verkko, (taulukko 1)) koostui 6-26 cm pituisista yksilöistä (kuva 3). Salakan yksikkösaalis oli 101 g ja 8,1 kpl/ verkko (taulukko 1). Salakkasaalis koostui 7-15 cm pituisista yksilöistä (kuva 3). Kiisken Yksikkösaalis oli 28 g ja 9,6 kpl/ verkko (taulukko 1). Kiiskisaalis koostui 5-9 cm pituisista yksilöistä (kuva 3).
6 (12) Kuva 3. Runsaimpien saaliskalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna 2017.
7 (12) Kärkjärven ekologinen tila Kärkjärven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi muutaman vesinäytteen perusteella vuonna 2013 (vedenlaatuluokitus). Tämän hyvin niukkaan aineistoon perustuvan luokituksen mukaan Kärkjärven ekologinen tila on hyvä (Ympäristöhallinnon hertta-tietojärjestelmä). Nyt saatujen koekalastustulosten perusteella kalaston ekologinen tila on tyydyttävä, eli yhtä tilaluokkaa heikompi kuin suppeaan ekologisen aineiston perusteella määritelty järven ekologinen tila (taulukko 2). Kalaston tila oli painossa mitatun yksikkösaaliin perusteella huono ja kappalemääräisen saaliin osalta välttävä. Särkikalojen biomassaosuuden osalta tila oli erinomainen ja indikaattorilajien osalta tyydyttävä. Kalastoluokituksessa käytettävä ekologisen laatusuhteen lukuarvo oli 0,42, mikä on niukasti tyydyttävän tilan puolella ja lähellä välttävää tilaa (lukuarvot 0,4-0,6 kuvaavat tyydyttävää tilaa). Nyt saatua tietoa kalaston ekologisesta tilasta voidaan hyödyntää seuraavassa luokittelussa. Taulukko 2. Kärkjärven kalaston ekologinen tila. Tulosten tarkastelu Ketolan (2016) laatiman tilakatsauksen mukaan Kärkjärven pintaveden (1 m) kesäaikainen fosforipitoisuus on viime vuosina vaihdellut välillä 19 33 μg/l. Kesäajan keskiarvo 2010-luvulla on 22 μg/l, mikä on rehevyysluokituksen mukaan rehevä taso (Oravainen 1999). Talviarvot ovat selvästi alhaisempia. Tilaluokituksen mukaan fosforipitoisuus ilmentää kuitenkin hyvää tilaa, sillä pienten humusjärvien hyvän tilan luokkaraja 28 μg/l (Aroviita ym. 2012). Tämän koekalastuksen yksikkösaalis oli 2409 g ja 89 kpl/verkko ja särkikalojen osuus saaliin biomassasta oli 38 %. Särkikalojen biomassaosuus oli alhainen ja erinomaista ekologista tilaa kuvaavalla tasolla, mutta merkittävä syy alhaiseen osuuteen on muiden kalojen runsaus. Särkikalojen yksikkösaalis (921 g ja 44 kpl/verkko) on korkea ja kertoo osaltaan rehevöitymisestä. Kärkjärven yksikkösaalis oli rehevöityneelle järvelle tyypilliseen tapaan melko runsas. Painosaalis oli erittäin runsas ja kuvasi huonoa ekologista tilaa. Painosaaliin osalta runsaimpia lajeja olivat kuha, särki ja ahven, josta yli puolet oli petoahventa. Kappalemääräinen saalis oli runsas ja kuvasi välttävää ekologista tilaa. Kappalemääräisessä saaliissa runsaimpia lajeja olivat särki ja ahven, joissa saalis painottui ahvenen osalta 7-9 cm yksilöihin ja särjen osalta 9-14 cm pituisiin yksilöihin. Kappalemääräinen saalis oli runsas olosuhteet huomioon ottaen, koska kylmän kesän vuoksi saaliista puuttuivat lähes kokonaan tämän kesän poikaset, jotka muodostavat usein merkittävän osan kappalesaaliista. Petokalojen osuus saaliista on korkea (biomassaosuus 52,7 %), kun otetaan huomioon järven rehevyys. Kärkjärven runsain petokalalaji näyttäisi olevan kuha, jonka osuus kokonaissaaliin biomassasta oli jopa 40,5 %. Petoahvenen ( 15 cm) osuus kokonaissaaliin biomassasta oli 12,2 %. Haukia ei saatu saaliiksi lainkaan. Koekalastusmenetelmä ei yleensä anna luotettavaa kuvaa haukikannan runsaudesta, sillä hauen pyydystettävyys loppukesästä koeverkoilla on yleensä heikko ja satunnainen.
8 (12) Koekalastuksessa saatiin saaliiksi 107 kuhaa (10-47 cm). Kuhasaalis oli korkea ja kertoo tehokkaasta luontaisesta lisääntymisestä. Todennäköisesti Kärkjärven suhteellisen tiukat kalastusrajoitukset ovat edesauttaneet vahvan kuhakannan muodostumisessa. Tämän kesän poikasia ei saatu saaliksi lainkaan, mikä johtuu todennäköisesti kylmästä alkukesästä. Lämpöisempänä kesänä kuhasaalis olisi voinut olla vieläkin korkeampi. Ahvensaalis koostui 3-33 cm kaloista. Ahvensaaliista 60,7 % oli petoahventa (yli 15 cm). Tämän kesän ahvenia (3 ja 4 cm) saatiin niukasti, mikä johtuu todennäköisesti kylmästä kesästä. Kylmän kesän takia sekä poikasten määrä että keskikoko on jäänyt alhaiseksi. Todennäköisesti vuoden 2016 vuosiluokkaa edustavat 7-9 cm ahventa oli sen sijaan runsaammin. Ahvenkannan tila oli hyvä, koska yli puolet ahvensaaliin biomassasta koostui petoahvenesta. Särkikalasaaliin osuus kokonaissaaliista oli alhainen, mutta särkikalojen yksikkösaaliit olivat kuitenkin melko korkeita. Särki oli ylivoimaisesti runsain särkikalalaji. Lahna- ja salakkasaalis olivat vähäisempiä. Pasuria ei saatu saaliiksi Kärkjärvestä, eikä se ilmeisesti ole levittäytynyt Kärkjärveen. Pasurin puuttumista voi pitää positiivisena asiana, koska sen käyttökelpoisuus talouskalana on heikko ja se on korkean ruumiinrakenteensa vuoksi särkeä paremmin suojassa petokalojen saalistukselta. Muista suhteellisen yleisistä särkikaloista sorva ja suutari jäivät puuttumaan saaliista. Sorvaa ei ole saatu myöskään Alasenjärven ja Kymijärven koekalastuksissa, joten on mahdollista että sorvaa ei tavata järviketjun ylimmissä järvissä. Tämän koekalastuksen perusteella arvioituna Kärkjärven kalaston ekologinen tila on tyydyttävä. Painosaalis osoitti huonoa ekologista tilaa, kappalemääräinen yksikkösaalis välttävää, särkikalojen biomassaosuus erinomaista ja indikaattorilajit tyydyttävää ekologista tilaa. Kärkjärven koekalastustulokset olivat huomattavan samankaltaisia Kymijärven koekalastustulosten (Kotakorpi 2017) kanssa. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Kärkjärven tila on luokiteltu vedenlaatuaineiston perusteella (Ympäristöhallinnon hertta-tietojärjestelmä). Tämä koekalastus viittaa yhtä tilaluokkaa huonompaan ekologiseen tilaan, kuin muu Kärkjärveltä kerätty aineisto. Kärkjärven ekologisen tilan luotettava määrittäminen edellyttäisi lisää tietoa muista biologisista muuttujista. Olemassa olevien tietojen pohjalta arvioituna on mahdollista, että Kärkjärvi ei ole vesipuitedirektiivin mukaisessa tavoitetilassa ja hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittaisiin vesiensuojelutoimenpiteitä. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on lähtökohta järven kunnostamisessa. Ulkoiseen kuormitukseen tulee kiinnittää huomiota jatkossa Kärkjärven rantarakentamisen edetessä. Sisäinen kuormitus on käytännössä aina seurausta järveen kohdistuneesta ulkoisesta kuormituksesta. Kalaston osalta ekologinen tila ei todennäköisesti ole ainakaan nyt saatuja tuloksia parempi, koska poikkeuksellisen kylmä kesä 2017 todennäköisesti rajoitti jonkin verran saalista ja lämpöisempänä kesänä kalaston tila olisi voinut näyttää vielä huonommalta. Istutukset Koekalastuksessa saatiin erityisen runsaasti kuhaa, vaikka kuhaa on istutettu Kärkjärveen viimeksi vuonna 2010 (taulukko 3). Kuha näyttää lisääntyvän luontaisesti Kärkjärvessä, koska yksikään koekalastuksessa saatu kuha ei kokonsa puolesta käytännössä voi olla tunnetuista istutuksista peräisin. Koekalastuksen perusteella kuhan istuttaminen Kärkjärveen ei vaikuta tarpeelliselta. Karppi, ankerias ja mahdollisesti siika voivat olla tuottoisia istukaslajeja Kärkjärvessä.
9 (12) Taulukko 3. Kärkjärven istutukset 2000-2017. Lähde: Istutusrekisteri (haettu 14.8.2017). 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Laji ikä Kuha Yksikesäinen 3 100 Nieriä Yksikesäinen 10 000 Karppi kolmevuotias 83 Planktonsiika yksikesäinen 8000 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuhan ikä- ja kasvu Kärkjärven vuoden 2017 koekalastuksissa saaduilta kuhilta otettiin ikänäytteet siten, että jokaisesta senttiluokasta pyrittiin saamaan viisi havaintoa. Aineistoon saatiin kaikkiaan 78 ikänäytettä. Kuhayksilöistä otettiin 10-30 suomun näyte taaemman selkäevän ja kylkiviivan välistä (Raitaniemi ym. 2000). Tutkimuskaloista mitattiin pituus ja suomuista valikoitiin 7-9 kooltaan yhtenevää suomua, jotka jäljennettiin polykarbonaattilevyille. Mittauslinja valikoitiin suomun etulohkolta, minkä jälkeen suomuista mitattiin säde sekä vuosikasvurenkaiden lukumäärä iänmäärityksiä varten. Vuosirenkaiden etäisyys suomun keskustasta mitattiin mikrofilminlukulaitteen näytöltä. Kuhayksilöiden kasvu määritettiin taannehtivasti Fraser-Leen kaavalla vakiolla 4,4 (Ruuhijärvi ym. 1996). Kasvunmääritykset teki työharjoittelija Alexandr Vaitynen. Vanhimmat yksilöt elivät seitsemättä elinvuottaan pyyntihetkellä, joiden pituudet olivat 44,4 ja 48 cm. Ensimmäisen kasvukauden aikana kuhat kasvavat keskimäärin 8,8 cm mittaisiksi (kuva 5). Kuha saavuttaa Kärkjärvessä lakisääteisen 42 cm alamitan keskimäärin viidennen kasvukauden aikana (Kuva 4), mitä voidaan pitää keskimääräistä hitaampana kasvuna (Kuva 6.). Koekalastuksen perusteella järven kuhakanta vaikuttaa tiheältä. Kuhan yksikkösaalis oli erittäin runsas ja saaliiksi saatiin 1-6-vuotiaita kuhia, vaikka kuhaa ei ole viime vuosina istutettu Kärkjärveen (Taulukko 3.). Kuha lisääntyy Kärkjärvessä hyvin. Vuoden 2017 vuosiluokkaa ei saatu koekalastuksessa, mutta se saattaa johtua kylmästä alkukesästä, minkä vuoksi kuhanpoikaset eivät olleet riittävän suuria tarttuakseen koekalastusverkkoon. Kärkjärvessä on Uusi-Koiskalan vesialueella voimassa 60 mm solmuvälirajoitus verkkokalastuksessa ja lisäksi suositellaan 50 cm alamittaa kuhalle. Rajoitukset turvaavat kuhalle useita kutukertoja, mikä on poikkeuksellisen hyvä tilanne ja esimerkki edistyksellisestä kalastuksensäätelystä. Kasvunopeuden perusteella arvioituna kuhat saattavat saavuttaa pyyntikoon Kärkjärvessä vasta kahdeksannella kasvukaudella. On mahdollista, että pyyntikokoa laskemalla saataisiin kasvatettua saalista, koska kuhan kasvu saattaa olla Kärkjärvessä tiheysrajoittunutta ja korkea pyynti-ikä saattaa lisätä luontaisesta kuolevuudesta johtuvaa saaliin alenemista. Pyyntikoon laskeminen kuitenkin heikentäisi kuhakannan biomanipulaatiovaikutusta ja voisi lisätä saaliin vaihtelua vuosien välillä. Kuhan pituusjakauman perusteella näyttäisi siltä, että vuosiluokkien runsaudessa on suurta vaihtelua. Nykykäytännön mukainen korkea pyyntikoko tasaa tätä vaihtelua, koska nykytilanteessa Kärkjärvessä pyynti kohdistuu todennäköisesti useisiin vuosiluokkiin samanaikaisesti.
10 (12) Kuva 4. Kuhan ikäryhmäkohtainen kasvu ja niiden keskihajonnat Kärkjärvessä 2017. Kuva 5. Kuhan vuosiluokkakohtainen kasvu Kärkjärvessä 2017. Kuva 6. Kuhan kasvunopeus kuudessa Hämeen- ja Päijät-Hämeen järvessä (Aineistot: RKTL, LYP).
11 (12) Viitteet Aroviita J.M, Hellsten S., Jyväsjärvi J., Järvenpää L., Järvinen M., Karjalainen S.M., Kauppila P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T ja Vuori K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013- päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, moniste 53 s. Ketola M. 2016. Yhteenveto Nastolan järvien tilasta. Vesijärvisäätiö. Moniste 21 s. Kurkilahti, M. & Rask, M. 1999. Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling, P. ja Rahikainen, M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. s. 151 161. Kotakorpi M. 2017. Kymijärven kalasto 2016. Lahden ympäristöpalvelut. Moniste 21 s. Raitaniemi J, Nyberg K, Torvi I, 2000. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riistan- ja kalantutkimus, Helsinki. Ruuhijärvi J., Salminen M. & Nurmio T. 1996. Releases of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)) fingerlings in lakes with no established pikeperch stock. Ann. Zool. Fennici 33: 553-567. Tammi, J., Rask, M. & Olin, M. 2006. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383. 51 s. Sarvilinna A. & Sammalkorpi I. 2010. Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 2010. 63 s. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä, haettu 14.8.2017.
12 (12) Liite 1.