UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA Vuosiraportti 2016 Hanna Turkki 29.5.2017 Nro 117-17-2647
2 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016)
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 3 (64) Sisällys 1. JOHDANTO... 5 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO... 6 2.1. Merialueen yleiskuvaus... 9 3. SÄÄ JA MERIVEDEN KORKEUS... 9 3.1. Sääolot... 9 3.2. Meriveden korkeudet... 11 4. KUORMITUS... 12 4.1. Jätevesikuormitus... 12 4.2. Muu kuormitus... 14 4.3. Kokonaiskuormitus... 15 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU... 16 5.1. Alkutalvi (25. ja 27.1.)... 16 5.2. Lopputalvi (21.-22.3.)... 17 5.3. Loppukevät (18.5.)... 22 5.4. Alkukesä (20.-21.6.)... 25 5.5. Keskikesä (12.7.)... 28 5.6. Loppukesä (8. ja 10.8.)... 32 5.7. Alkusyksy (12.9.)... 37 5.8. Loppusyksy (10.-11.10.)... 40 5.9. Avovesikauden keskiarvot... 43 6. KASVIPLANKTONTUOTANTO... 55 7. TIIVISTELMÄ... 59 8. LÄHDEKIRJALLISUUS... 64 Liitteet Liite 1. Meriveden korkeustietoja Rauman satamasta v. 2016 Liite 2. Yara Suomi Oyj:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesilaskelma v. 2016 Liite 3. Vesinäytteiden tutkimustulokset Liite 4. Kemiallisen tilan luokkarajat (Selkämeren sisemmät ja ulommat rannikkovedet)
4 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) Jakelu Uudenkaupungin kaupunki/vakka-suomen veden johtokunta Uudenkaupungin kaupunki/ympäristö- ja lupalautakunta Yara Suomi Oy/Uusikaupunki Sähköpostitse Yara Suomi Oy/miika.tomma@yara.com Yara Suomi Oy/hannu.kallio@yara.com Yara Suomi Oy/krista.ritola@yara.com Yara Suomi Oy/antero.ylakorpi@yara.com Uudenkaupungin kaupunki/seija.niskala@uusikaupunki.fi Uudenkaupungin Vesi/Vakka-Suomen Vesi/uv.kayttopaivystaja@uusikaupunki.fi Rauman kaupunki/juha.hyvarinen@rauma.fi Velhonveden-Ruotsinveden kalastusalue/outi.kaski-laakso@silakka.info Varsinais-Suomen ELY-keskus/anna.laiho@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/tapio.saario@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/heli.perttula@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/saila.porthen@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 5 (64) 1. JOHDANTO (ent. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry) on tehnyt vuodesta 1969 alkaen yhtäjaksoisesti tarkkailututkimuksia Uudenkaupungin merialueella Yara Suomi Oy:n (ent. Kemira GrowHow Oyj) Uudenkaupungin tehtaiden ja Uudenkaupungin kaupungin toimeksiannosta ja kustantamana. Uudenkaupungin Häpönniemen jätevedenpuhdistamo sai Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 23.3.2007 ympäristöluvan (nro 9/2007/1). Lisäksi Länsi- Suomen ympäristölupavirasto myönsi 20.6.2007 (päätös nro 25/2007/1) Uudenkaupungin kaupungille luvan Laitilan kaupungin yhdyskuntajätevesien vastaanotolle ja käsittelylle Häpönniemen puhdistamossa. Vaasan hallinto-oikeus vahvisti päätökset 21.1.2008 (päätös nro 08/0027/3) tietyin muutoksin. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi 21.11.2012 annetulla päätöksellä nro 186/2012/1 (ESAVI/15/04.08/2010) ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan hakemuksen ja sen täydennysten mukaiselle jätevedenpuhdistamon toiminnalle ja samalla tarkisti puhdistamon toiminnalle 23.3.2007 annetun ympäristöluvan määräykset. Vaasan hallinto-oikeus kumosi 4.6.2015 aluehallintoviraston päätöksen purkupaikan siirtämisen osalta ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Luvan hakijan tulee 31.3.2018 mennessä toimittaa päivitetty ja ajantasainen tieto purkupaikan muuttamisen vaikutuksista sekä nykyisellä että mahdollisella uudella purkupaikalla. Purkupaikan siirron vaikutusten selvitys koskee myös Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaita. Länsi-Suomen ympäristövirasto myönsi Yaran Uudenkaupungin tehtaille ympäristöluvan 29.12.2008 (Dnro LSY-2007-Y-382), joka tuli lainvoimaiseksi joulukuussa 2010. Useita lupaehtoja on myöhemmin muutettu lupaviranomaisen tai Vaasan hallintooikeuden erillisillä päätöksillä. Ympäristöluvan tarkastushakemus tuli vireille aluehallintovirastossa 21.12.2016 (dnro ESAVI/11513/2016). Kipsikasan pesulupahakemus lähetettiin Etelä-Suomen aluehallintavirastolle 31.3.2013. Yhteisneuvottelujen tuloksena lupa kuitenkin rauetettiin ja saatetaan uudelleen vireille täydennetyin tiedoin maaliskuussa 2018 (Nro 268/2015/51, Dnro ESAVI/352/04.08/2013). Vuoden 2016 tarkkailu tehtiin 17.12.2004 päivätyn tarkkailuohjelman (Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy) mukaan, jonka Lounais-Suomen ympäristökeskus hyväksyi 17.11.2004 (Dnro 0200Y0140-103). Tarkkailuohjelma päivitettiin vuoden 2016 lopulla ja päivitettyä ohjelmaa noudatetaan vuoden 2017 tarkkailuista eteenpäin. Ohjelmapäivityksestä ei ole vielä tullut kirjallista hyväksymispäätöstä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Tarkkailututkimuksen tarkoituksena on seurata jätevesien ja poistevesien vaikutuksia vastaanottavan merialueen veden laatuun, tilaan ja vesiluontoon. Uudenkaupungin merialueen kalataloudellisia vaikutuksia seurataan erillisen tarkkailuohjelman (Haikonen 2009) mukaisesti, joka on voimassa vuoden 2017 loppuun saakka. Tämä raportti käsittelee vuoden 2016 vesistötarkkailun tuloksia ja viime vuosina tapahtuneita merialueen tilan muutoksia. Vuonna 2016 ei vesistötarkkailun osalta tehty määrävuositutkimuksia (mm. pohjaeläimet, päällyslevät).
6 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimukset tehtiin kahdeksan kertaa vuoden aikana tammi-, maalis-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa yhteensä 19 havaintopaikassa (kuva 1). Taulukossa 1 on pääpiirteittäin esitetty tarkkailuohjelmaan kuuluvat määritykset. Tarkemmin määritykset on ajankohdittain esitetty Uudenkaupungin merialueen tarkkailuohjelmassa (Kirkkala 2004). Havaintopaikoilta 110, 125, 150, 170, 185, 215, 220, 245 ja 246 otetaan kasviplanktonnäytteet koontanäytteestä heinä- ja elokuussa. Kunkin havaintopaikan näytteet analysoidaan erikseen (kaksi näytettä/havaintopaikka/kesä). Näytteistä määritetään lajitasolla kasviplanktonin biomassat ja yksilömäärät laajan kvantitatiivisen menetelmän (Järvinen ym. 2011) mukaisesti. Kasviplanktontulokset tallennettiin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Varsinaisen merialueen tarkkailun lisäksi Yara Suomi Oy:n kipsikasan edustaa tarkkaillaan omalla tarkkailuohjelmallaan. Kesällä 2012 alkoi Yaran uuden eristeseinärakenteen rakentaminen, joka valmistui syyskuussa 2013. Toukokuusta 2012 lähtien tarkkailua on tehty Yaran uuden eristeseinärakenteen aikaisen YARARAK-nimisen tarkkailuohjelman avulla. Näiden tarkkailujen tulokset raportoidaan aineistojen laajuuden vuoksi erikseen. Tarkkailussa käytetään vesi- ja ympäristöhallinnon hyväksymiä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä (Kettunen ym. 2008, Mäkelä 1992). Tutkimukset tehdään soveltuvin, vesi- ja ympäristöviranomaisen hyväksymin SFS-standardimenetelmin. Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Kasviplanktonin lajiston ja biomassan määritti alihankintana FM Sanna Kankainen käänteismikroskoopilla. Tammikuun tarkkailussa (25.1. ja 27.1.) jääolosuhteet olivat heikot. Loppuvuosi 2015 oli lauha ja meri pysyi jäättömänä. Tammikuun kireiden pakkasten myötä merialueen sisemmät osat jäätyivät nopeasti mutta ulompana meri pysyi avoinna. Tammikuun tarkkailu tehtiin hinaajalla (väyläalueet) ja jalan. Noin puolelle havaintopaikoista (105, 110, 112, 115, 125, 145, 232, 235, 248 ja 265) ei päästy. Humalaisten näyte (150) otettiin väylältä, koska turvallisuussyistä ei voitu rikkoa jäätä varsinaiselle pisteelle asti. Näytepaikka oli noin 5 metriä varsinaista näytepaikkaa matalampi. Lopputalven tarkkailu maaliskuussa (21.-22.3.) tehtiin pääosin avovedestä veneellä. Vähä-Seikomaan (245), Janhuan (246), Madonmaan (223) ja Mustaluodon (248) näytteet otettiin jäältä jalan. Kaitun (232), Vaakuan eteläpuolen (112) ja Lautveden (115) pisteille ei päästy jääolosuhteiden vuoksi. Vaakuan luoteispuolinen (125) näyte otettiin noin 380 metriä varsinaisesta pisteestä lounaaseen, koska paksuhko jää tuli vastaan. Samasta syystä Hankosaaren itäpuolinen näyte (215) otettiin 90 metriä varsinaisesta pisteestä etelään. Hankosaaren länsipuolella (230) veden pinnalla oli ohut öljykalvo. Kolmella paikalla (223, 246, 248) happimääritys pintavedestä jäi tekemättä, koska happipulloja oli epähuomiossa pakattu mukaan liian vähän. Havaintopaikoissa 170 ja
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 7 (64) 185 tehtiin ohjelmaan kuulumattomia määrityksiä (saliniteetti, silikaatti ja TOC), joiden kustannuksista vastasi Varsinais-Suomen ELY-keskus. Kesäkuun tarkkailussa (20.-21.6.) kenttähavaintojen mukaan vesi oli selvästi sameaa Humalaisten edustalla pohjan läheisessä vesikerroksessa. Putsaaren tausta-alueen havaintopaikka on madaltunut todennäköisesti lähistölle tehtyjen läjitysten seurauksena. Loppukesän tarkkailussa elokuussa (8. ja 10.8.) Iso-Hylkimyksen havaintopaikalta (105) ei saatu näytteitä kovan tuulen takia. Samasta syystä Aaholman (235) havaintopaikalta näytteet otettiin vain 1 metristä. Vesi oli kenttähavaintojen mukaan sameaa koko merialueella ja kova tuuli haittasi näkösyvyyshavaintoja varsinkin ulommilla havaintopaikoilla. Janhuan havaintopaikalla (246) vesi oli roskaista 5 ja 11 metrin syvyyksissä. Syyskuun tarkkailukerralla (12.9.) kenttähavaintojen mukaan Lautveden havaintopaikalla (115) oli havaittavissa levää (1). Lokakuussa (10.-11.10) tuuli haittasi näkösyvyyshavaintoja uloimmilla havaintopaikoilla. Merivesi oli lokakuussa poikkeuksellisen alhaalla, monin paikoin 40-50 cm keskivettä alempana. TAULUKKO 1. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimukseen kuuluvat määritykset pääpiirteittäin. Tarkemmat tiedot löytyvät Uudenkaupungin merialueen tarkkailuohjelmasta. määritys yksikkö tammi maalis touko kesä heinä elo syys loka Lämpötila o C X X X X X X X X Kokonaisfosfori µg/l X X X X* (2 X* (6 X X X Fosfaattifosfori µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Kokonaistyppi µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Ammoniumtyppi µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Nitraatti- ja nitriittitypen summa µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Kiintoaine (1 mg/l X X X X X Sähkönjohtavuus (suolaisuus) ms/m ( o / oo ) X X X* (5 X X X X* X Happipitoisuus mg/l X X X X X (7 X ph X X* X X* X X* X Sameus FNU X X X X X X Hygieeninen tila (3 (1 metri) kpl/100 ml X X X X Klorofylli-a µg/l X* X* X* X* X* Kasviplankton (4 X X * koontanäytteestä (1 Pisteet 110,125,150,170,185, 215, 220, 223, 245 ja 246 (2 Pisteiltä 110,125,150,170,185, 215, 220, 223, 245 ja 246 myös vertikaalinäytteitä (heinäkuussa ei pisteeltä 223) (3 Pisteiltä 150,170, 215, 223, 230, 232, 245, 246 ja 248 (4 Pisteiltä 110,125,150,170,185, 215, 220, 245 ja 246 (5 Pisteiltä 125,150,170, 220, 223 ja 245 myös pohjan läheltä vertikaalisesti (6 Myös vertikaalisesti pohjan läheltä (7 Pisteiltä 170, 220, 245,105,112,115,125,150 ja 223
8 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016)
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 9 (64) 2.1. Merialueen yleiskuvaus Jätevesien ja muiden ravinnepäästöjen vaikutusalue käsittää Uudenkaupungin sisäsaariston vedet Kuliluotoon, Putsaaren aukolle ja Lyökkiin asti. Koko tämän merialueen pinta-ala on noin 81 km 2, josta sisäsaaristoa noin 35 km 2. Uudenkaupungin edustan merialue on melko tyypillistä harvaan asuttua sisä- ja välisaaristoa vaihtelevan kokoisine saarineen ja niiden välisine salmineen. Veden keskisyvyys merialueella on noin 7 metriä ja suurimmat syvyydet vaihtelevat välillä 20 35 metriä. Kaupungin pohjoispuolelle Sirppujoen suulle padottu 37 km 2 :n laajuinen makeavesiallas on muuttanut veden virtausoloja ja vaikuttaa siten merkitsevästi Uudenkaupungin edustan veden laatuun. Uudenkaupungin makeavesialtaaseen laskeva Sirppujoki (valuma-alue 449 km 2 keskivirtaama v. 1992 2005 2,98 m 3 /s) on alueen ainoa merkittävä joki. Sateisina kausina Sirppujoesta virtaa altaaseen happamia vesiä, joissa on liuenneena Sirppujoen valumaalueen alunamailta huuhtoutuneita typpi-, mangaani- ja alumiiniyhdisteitä. Sirppujoen kuljettamasta fosforista saostuu pääosa veden happamuuden johdosta altaan pohjalle, joten fosforin hajakuormituksella on vähäinen merkitys Uudenkaupungin merialueen kuormittajana. Makeavesialtaasta mereen virtaava vesi sisältää sen sijaan poikkeuksellisen paljon epäorgaanisia typpiyhdisteitä, jotka lisäävät ajoittain huomattavastikin Uudenkaupungin lähivesien typpipitoisuuksia. Vuonna 2013 valmistuneen ekologisen tilan luokittelun mukaan Uudenkaupungin merialue Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella sekä linjalta Hankosaari- Nuhja sisäsaaristoon päin sekä Lautveden alue sinne johtavine salmineen luokiteltiin välttäviksi. Linjalta Hankosaari-Nuhja linjalle Lepäinen-Kirsta-Hylkimys-Kuliluoto luokiteltiin ekologisessa luokituksessa laadultaan tyydyttäväksi ja em. linjalta ulospäin hyväksi. Uudenkaupungin makeavesiallas on ekologiselta tilaltaan luokiteltu tyydyttäväksi, mikä on korkein saavutettava luokka voimakkaasti muutetulle vesialueelle. Biologiselta ja fysikaalis-kemialliselta tilaltaan Uudenkaupungin makeavesiallas on kuitenkin hyvässä tilassa. 3. SÄÄ JA MERIVEDEN KORKEUS 3.1. Sääolot Talvi 2015/2016 eli joulu-helmikuu oli Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan lauha. Joulukuu oli maan eteläosissa poikkeuksellisen leuto ja sateinen, ja lämpöennätys rikottiin kahdesti. Tammikuun alussa ilma kylmeni, ja ajoittain satoi runsaastikin lunta. Sää jatkui talvisena tammikuun loppupuolelle saakka, ja keskilämpötilaltaan tammikuu oli neljä astetta tavanomaista kylmempi (taulukko 2). Tammi-helmikuun vaihteessa lounaassa sää lauhtui. Helmikuun puolivälin tietämillä ilma oli poikkeuksellisen lauha. Helmikuun sademäärä oli lähes kaksinkertainen kuun pitkänajan keskiarvoon nähden, ja sateet tulivat suurimmaksi osaksi vetenä. Lauhoina jaksoina lumi suli lähes kokonaan, mutta kuun loppupuolella etenkin yöpakkaset hidastivat sulamista. Keskilämpötilaltaan helmikuu oli lähes viisi astetta pitkäaikaiskeskiarvoa lämpimämpi.
10 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) Maaliskuu oli pilvinen mutta vähäsateinen ja keskilämpötilaltaan yli kaksi astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Huhtikuu oli hieman tavallista lämpimämpi ja sateisempi. Toukokuu jatkui selvästi tavanomaista lämpimämpänä mutta sademäärältään keskimääräisenä. Toukokuun loppupäivinä tuli hellejakso, joka jatkui kesäkuun alkupäivinä. Kesäkuu oli epävakainen ja hieman tavallista niukkasateisempi. Sateita tuli varsinkin kuun puolivälin paikkeilla. Lämpötilaltaan kesäkuu oli noin asteen pitkäaikaiskeskiarvoa lämpimämpi. Heinäkuussa sää oli kesäisen lämmin, vaikka alkukuusta oli epävakaista. Keskimäärin heinäkuu oli hieman tavallista lämpimämpi ja niukkasateisempi. Pääosa sateista tuli Turussa kuun puolivälissä mutta paikalliset erot olivat suuria kuurosateiden johdosta. Elokuun säätä hallitsivat matalapaineet. Elokuu oli sekä lämpötilaltaan että sademäärältään melko keskimääräinen. Turussa oli elokuussa vain yksi hellepäivä, 21.8. ja Rauli-myrsky riehui 27.8. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli noin asteen keskimääräistä suurempi ja sademäärä yli 20 % keskimääräistä pienempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli niukkasateinen. Syyskuu oli lämmin ja kuiva, sademäärä oli vain noin kolmanneksen normaalista ja keskilämpötila kaksi astetta pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Sateet tulivat pääosin kuun kolmen viimeisen päivän aikana, samalla myös tuuli yltyi voimakkaaksi. Myös lokakuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen; sademäärä oli vain noin 12 % ajankohdan keskimääräisestä. Lämpötilaltaan lokakuu oli melko lähellä tavanomaista. Myös marraskuu oli keskilämpötilaltaan lähellä tavanomaista mutta sademäärä oli noin 70 % pitkäaikaiskeskiarvosta. Kuun alkupuolella oli pakkasjakso mutta sää lauhtui kuun puolivälissä. Joulukuu oli lauha ja epävakainen. Sademäärä jäi silti noin kolmannekseen tavanomaisesta. Lämpötilaltaan joulukuu oli yli kaksi astetta tavallista lämpimämpi. Koko vuoden keskilämpötila oli Turun mittausaseman mukaan asteen keskimääräistä korkeampi. Helmi-, touko- ja joulukuussa oli selvästi tavanomaista lämpimämpää, kun taas tammikuu oli poikkeuksellisen kylmä. Vuoden 2016 sademäärä (496 mm) oli yli 30 % keskimääräistä (723 mm) pienempi. Eniten satoi elo- ja helmikuussa, kun taas maaliskuu ja loppuvuosi syyskuusta joulukuuhun oli poikkeuksellisen vähäsateinen. Ilmatieteen laitoksen Uudenkaupungin Nervanderinpuiston mittausaseman mukaan vuoden 2016 sademäärä oli 430 mm eli yli 10 % pienempi kuin Turun mittausasemalla. Sirppujoen virtaama oli selvästi suurimmillaan helmikuussa. Kesä-lokakuussa ja joulukuussa virtaamat olivat hyvin alhaisella tasolla (kuukausikeskiarvo alle 1 m 3 /s) ja selvästi pitkäaikaiskeskiarvoa pienempiä. Helmikuun virtaama oli puolestaan selvästi ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Sirppujoen keskivirtaama vuonna 2016 oli 2,8 m 3 /s eli lähes puolet pienempi kuin vuonna 2015 ja noin 30 % pienempi kuin viitenä edellisenä vuonna keskimäärin. Vuonna 2016 loppuvuoden virtaamat olivat vähäsateisuudesta johtuen pieniä. Uudenkaupungin välisaaristoon Kirstan tasalle muodostui pysyvä jääpeite vasta 8.1.2016, mikä poistui 16.2. Todellisten jääpäivien luku oli Kirstan tasalla 52 (vuotta
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 11 (64) aiemmin 2 ja kahta vuotta aiemmin 43), joten jäätalvi oli tilastojen valossa jälleen huomattavasti keskimääräistä lyhyempi (pitkäaikainen keskiarvo 110 120 päivää). TAULUKKO 2. Turun säätietoja vuodelta 2016 ja normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2016-8,4-0,2 0,8 4,7 13,1 15,7 18,1 16,2 12,9 5,0-0,1 0,0 6,5* (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 5,5* Sademäärä 2016 46 76 6 48 40 49 46 77 23 9 53 23 496 # (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723 # *keskiarvo # sademäärien summa 3.2. Meriveden korkeudet Veden korkeuden vaihtelut aiheuttavat vesitilavuuden muutoksia ja meriveden virtauksia sekä veden vaihtumista. Veden korkeuden vaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia, joten osa niistä aiheuttaa vain paikallisia lyhytaikaisia virtauksia eikä niihin liity veden nettovaihtoa. Meriveden korkeus oli Ilmatieteen laitoksen Rauman sataman mittausaseman tietojen mukaan korkeimmillaan alkuvuodesta helmikuussa ja loppuvuodesta joulukuussa, jolloin merivesi oli hetkellisesti yli 30 cm keskiveden yläpuolella. Suurimman osan vuotta merivesi oli keskiveden alapuolella. Alimmillaan veden korkeus oli lokamarraskuussa, yli 70 cm keskivedenkorkeutta alempana (kuva 2, taulukko 3, liite 1). Veden korkeuden kuukausikeskiarvot olivat keskivedenkorkeuden alapuolella helmikuuta lukuun ottamatta. Alimmillaan kuukausikeskiarvo oli lokakuussa, yli 50 cm keskivettä alempana. Suurimmalla osalla vuoden 2016 tarkkailukerroista merivesi oli keskivettä alempana. Alimmillaan vesi oli lokakuun tarkkailujen aikana, noin -50 cm. Heinä- ja elokuun tarkkailukerroilla merivesi oli keskivedenkorkeuden tuntumassa tai hieman sen yläpuolella. TAULUKKO 3. Veden korkeuden vaihtelut (cm) Raumalla vuonna 2016 (arvot on referoitu vuoden 2016 teoreettiseen keskiveteen, Ilmatieteen laitos). Kuukausi Kuukausi- Kuukauden Suurin arvo Pienin arvo keskiarvo keskihajonta Tammikuu -26,1 17,4 25-68 Helmikuu 5,7 11,5 34-16 Maaliskuu -32,6 10,4-9 -67 Huhtikuu -27,6 8,0-6 -50 Toukokuu -33,8 7,7-16 -53 Kesäkuu -41,0 10,2-22 -64 Heinäkuu -14,1 8,7 9-35 Elokuu -4,7 9,9 27-25 Syyskuu -19,2 11,7 12-38 Lokakuu -51,3 15,0 5-72 Marraskuu -31,7 13,4 1-76 Joulukuu -0,6 12,6 33-30
12 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 40 20 I III V VII IX XI päiväkeskiarvo min max näytepäivä 0 meriveden korkeus, cm -20-40 -60-80 -100 KUVA 2. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot, -maksimit ja -minimit Rauman satamassa vuonna 2016 Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan. Kuvaan on merkitty merialueen tarkkailun näytepäivät. 4. KUORMITUS 4.1. Jätevesikuormitus Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesissä Hankosaarelta mereen johdettiin vuonna 2016 keskimäärin 0,32 kiloa fosforia ja 83 kiloa typpeä vuorokaudessa (taulukko 4). Kuormitus ilmoitetaan nettokuormituksena, josta on vähennetty jäähdytysveden pitoisuus. Fosforikuormitus oli 20 % ja typpikuormitus 40 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Kuormitus oli fosforin osalta yli 30 % ja typen osalta yli 50 % pienempi kuin vuosien 2005 2015 keskimääräinen kuormitus. Keskimääräistä pitkäaikaisfosforikuormitusta nostaa vuoden 2008 tavanomaista selvästi suurempi kuormitus. Uudenkaupungin jätevesissä johdettiin Häpönniemen keskuspuhdistamolta Seikonmaan saaren lähistölle mereen vuonna 2016 keskimäärin 1,6 kiloa fosforia ja 260 kiloa typpeä vuorokaudessa (taulukko 5). Kuormitus oli fosforin osalta yli 60 % ja typen osalta 4 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Kokonaistyppikuormitus oli lähes 50 % ja ammoniumtyppikuormitus yli 60 % suurempi 2000-luvun aiempaan keskimääräiseen verrattuna. Fosforikuormitus oli kuitenkin 30 % 2000-luvun aiempaa keskimääräistä pienempi. Viimeisen viiden vuoden aikana typpikuormitus ja vuonna 2015 myös fosforikuormitus on ollut selvästi aiempaa suurempaa. Viime vuosina tulokuormitus on kasvanut niin paljon, että biologiseen suodatinlaitokseen menee mitoituskuormitusta enemmän kuormitusta. Tämä on heikentänyt nitrifikaatiota ja vaikuttaa myös kokonaistypen puhdistustehoon. Myös kiintoaine- ja BOD kuormitus ovat selvästi kasva-
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 13 (64) neet. Vuosien 2015 ja 2016 BOD 7 kuormitus oli 85 % suurempi kuin vuosina 2010-14 keskimäärin. Uudenkaupungin keskuspuhdistamo saneerattiin vuonna 2004 biologis-kemialliseksi typpeä poistavaksi biosuodatinlaitokseksi. Puhdistamoa tehostettiin vuonna 2008 ottamalla käyttöön kaksi uutta denitrifikaatiosolua. Puhdistamolle johdetaan Uudenkaupungin keskusta-alueen lisäksi Kalannin, Raulion ja Pyhämaan taajamien sekä Pyhärannan Rohdaisten taajaman jätevedet. Maaliskuusta 2012 lähtien Kustavi-Lokalahti- Uusikaupunki siirtoviemärin käyttöönoton myötä myös Lokalahden jätevedenpuhdistamon ja Kustavin kunnan Kärtyn puhdistamon viemäröintialueen jätevedet on johdettu Häpöniemen puhdistamolle. Vuoden 2009 helmikuusta myös Laitilan kaupungin viemäröintialueen jätevedet on johdettu siirtoviemärillä Uudenkaupungin viemäriverkostoon ja edelleen Häpönniemen puhdistamolle. Puhdistamolle johdetaan myös Uudessakaupungissa sijaitsevien Valmet Automotive Oy:n, Vihannes-Laitila Oy:n, Nordic Soya Oy:n ja Vakka-Suomen Panimo Oy:n jätevedet sekä Munaistenmetsän kaatopaikan suotovedet ja Yara Suomi Oy:n saniteettijätevedet. Laitilan kaupungin alueelta puhdistamolle johdetaan mm. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:n ja Munax Oy:n jätevedet. Jätevedenpuhdistamolle otetaan lisäksi vastaan saostus- ja umpikaivolietteitä (Leino 2017). Kokonaistypen pitoisuus- ja puhdistustehovaatimusta ei saavutettu vuosikeskiarvona laskettuna. Varsinaisissa jätevesissä tuli Uudenkaupungin merialueelle siten keskimäärin 1,9 kiloa fosforia ja 343 kiloa typpeä vuorokaudessa. Keskimääräinen jätevesissä tullut ravinnekuormitus oli fosforin osalta lähes 60 % ja typen osalta 15 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Typen osalta kaupungin selvästi kasvanutta typpikuormitusta hieman kompensoi Yaran jätevesien kautta tullut viime vuosien selvästi laskenut typpikuorma. Pelkästään jätevesitutkimusten perusteella ei voida arvioida ravinteiden kokonaispäästöjä Yara Suomi Oy:n teollisuusalueelta Hankosaaresta. Jätekipsialueen aiheuttamaksi kuormitukseksi on viimeisimpien laskelmien (Pöyry 2016) mukaan arvioitu noin 0,7 kg/vrk eli 246 kiloa (0,25 tonnia) vuodessa. TAULUKKO 4. Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesien ravinnepäästöt (vuosikeskiarvo) mereen (kg/d) vuosina 2005 2016. Taulukko on uudistettu ja kuormitus ilmoitetaan nyt nettokuormituksena, josta on vähennetty jäähdytysvesien osuus. Kuormituksessa on mukana jätevesiputkesta ja satama-säkittämön ylivuotoputkesta mereen laskettu kuormitus. 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Fosfori kg/d 0,6 0,4 0,7 1,5 0,2 0,26 0,30 0,27 0,3 0,2 0,4 0,32 Typpi kg/d 203 162 166 205 229 200 238 224 142 82 137 83 TAULUKKO 5. Uudenkaupungin keskuspuhdistamon jätevesikuormitus mereen v. 1990 2016 (kg/d). Vuodesta 2007 jätevesikuormitus on laskettu neljännesvuosikeskiarvoja käyttäen. 1990-1994 1995-1999 2000-2004 2005-2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 BOD 7 kg/d 233 240 225 89 83 120 110 180 86 210 220 Fosfori kg/d 2,9 2,5 1,8 2,1 1,2 1,8 2,2 3,1 2,2 4,1 1,6 Typpi kg/d 170 210 170 99 96 92 200 240 240 270 260 Ammoniumtyppi kg/d 130 170 130 47 54 54 180 230 220 250 240
14 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 4.2. Muu kuormitus Uudenkaupungin merialueelle tulee ravinteita jätevesien ohella myös Uudenkaupungin makeavesialtaasta virtaavassa vedessä sekä laskeumina ilmasta suoraan mereen. Uudenkaupungin makeavesialtaasta mereen virtaava ravinnemäärä arvioitiin vesitaseen (tulovirtaama + sademäärä = haihdunta + vedenotto + ulosvirtaus) ja Ruotsinveden veden laadun perusteella. Makeavesialtaan vesitase oli vuonna 2016 (haihdunta- ja virtaamatiedot Suomen ympäristökeskus, sademäärä Ilmatieteen laitos 2016): - Tulovirtaama 2,8 m 3 /s eli 88,3 milj.m 3 /a. Sademäärä vesipintaan 430 mm (Nervanderinpuiston mitta-asema) eli 15,91 milj. m 3 /a (vuotta aiemmin 26,45 milj. m 3 ). Haihdunta vesipinnasta 600 mm eli 22,2 milj. m 3 /a (Olsson & al 2015, Hyvärinen 1995). (Huom. Haihdunta-arvona käytetty aiemmin 460 mm, mikä nykytiedolla tiettävästi liian vähän.) Uudenkaupungin vedenotto 3,3 milj.m 3 /a. Makeavesialtaasta virtasi mereen keskimäärin 78,7 milj. m 3 vettä vuonna 2016. Määrä oli yli puolet pienempi vuoteen 2015 verrattuna (168,2 milj. m 3 ) ja vastasi vuotta 2014 (73,4 milj. m 3 ). Vuosien 2000 2005 keskiarvona ulosvirtaama oli 102 milj. m 3 (huom. päivitetty haihdunta-arvo hieman heikentää vertailtavuutta). Vuoden 2016 vesimäärässä on tullut mereen Ruotsinvedellä tehtyjen tarkkailututkimusten pitoisuushavaintojen (1 ja 10 m keskiarvot; kok.n 2 060 µg/l, epäorgaaninen typpi 1 579 µg N/l ja kok.p 12 µg/l) mukaan: 162,1 tonnia kokonaistyppeä vuodessa 124,3 tonnia epäorgaanista typpeä vuodessa 0,9 tonnia kokonaisfosforia vuodessa Makeavesialtaasta mereen tullut typpikuormitus oli noin 60 % ja fosforikuormitus noin 40 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Kuormitus oli fosforin osalta noin 25 % ja typen osalta 46 % pienempi vuosien 2000 2011 keskimääräiseen kuormitukseen (fosfori 1,2 tonnia ja typpi 302,8 tonnia) verrattuna. Ruotsinveden typpipitoisuus vuoden keskiarvona (1 ja 10 m) oli 10 % pienempi ja fosforipitoisuus 20 % suurempi edellisen kymmenen vuoden (2006 2015) keskimääräiseen verrattuna. Sadeveden ravinnelaskeumat vuosina 2000 2005 Tvärminnessä, Jokioisissa ja Peipohjassa olivat Suomen ympäristökeskuksen tekemien mittausten mukaan: ammonium- ja nitraattityppi 433 kg/km 2 kokonaistyppi 534 kg/km 2 kokonaisfosfori 10 kg/km 2 Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvioihin verrattuna. Vuosien 1994 1996 laskeuma-arvio Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli kokonaistypen osalta 637 kg/km 2. a ja fosforin osalta 15 kg/km 2. a. Nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 1980-luvun loppupuolella 830 kg/km 2. a. Sadevesien ravinnelaskeumat vaihtelevat huomattavasti
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 15 (64) vuosittain. Lannoitetehtaiden päästöt ilmaan voivat lisätä ravinnelaskeumia Hankosaaren lähivesiin. Uudenkaupungin merialueella toimi vuonna 2016 vain yksi kalankasvattamo, josta tulee paikallista ravinnekuormitusta. Kasvattamo sijaitsee alueen eteläosassa Iso- Hylkimyksen saaren lähellä ja talvivarastointiin tarkoitettu laitos Lokalahden Varanpään edustalla. Näitä laitoksia tarkkaillaan erillisellä tarkkailuohjelmalla. Em. laitosten yhteenlaskettu ravinnekuormitus vuonna 2016 oli fosforin osalta 412 kiloa ja typen osalta 4 487 kiloa vuodessa. Putsaaren koillispuolella sijainnut kalankasvattamo lopetti toimintansa vuoden 2004 aikana. Pyhämaan merialueella toimii yhteensä 9 kalankasvatuslaitosta, joista yksi toimii talvivarastona. Pyhämaan kalankasvatuslaitosten yhteenlaskettu kuormitus oli vuonna 2016 fosforin osalta 1 579 kiloa ja typen osalta 15 981 kiloa vuodessa. 4.3. Kokonaiskuormitus Uudenkaupungin merialueelle eri lähteistä tullut ravinnemäärä arvioitiin 2,82 tonniksi fosforia ja 322 tonniksi typpeä (taulukko 6). Siihen eivät sisälly taajama-alueen hulevedet. Jätevesien osuus tunnetusta fosforin kokonaiskuormituksesta oli 25 % ja typpikuormituksesta 39 %. Taulukkoon on lisätty myös kalankasvatuksen kuormitustiedot varsinaiselta Uudenkaupungin merialueelta (Mannerlohi Oy:n Hylkimyksen ja Humalkarin laitokset) mutta ei Pyhämaan kalankasvatuksen ravinnekuormitustietoja. Tunnetusta fosforikuormituksesta kalankasvatuksen osuus oli 14 %, makeavesialtaan kautta tuleva osuus 32 %, kipsialueen osuus 9 % ja ilmalaskeuman osuus 20 %. Typpikuormituksesta 50 % oli makeavesialtaan kautta tulevaa kuormitusta, noin 2 % kalankasvatuksesta ja 9 % ilmalaskeuman kautta tulevaa kuormitusta. Makeavesialtaan kautta tullut kuormitus oli vuonna 2016 tavallista pienempi ja vastasi vuoden 2014 tilannetta. Makeavesialtaan kautta tulevan kuormituksen lasku nostaa jätevesien suhteellista osuutta kokonaiskuormituksesta. Jätevesien osuus kuormituksesta on viime vuosina ollut tavallista suurempi Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon kuormituksen kasvusta johtuen. Kokonaiskuormitus Uudenkaupungin merialueelle oli sekä fosforin että typen osalta selvästi pienempi (40 50 %) kuin vuotta aiemmin. Vertailua aikaisempiin vuosiin hankaloittaa se, että kipsialueelta tulevaa kuormitusta ei ole aiemmin lisätty arvioiden puutteellisuuden vuoksi kokonaiskuormitustaulukkoon. Jätekipsialueen aiheuttamaksi kuormitukseksi on viimeisimpien laskelmien (Pöyry 2016) perusteella arvioitu noin 0,7 kg/vrk eli 246 kiloa (0,25 tonnia) vuodessa. Edeltävä arvio oli 1,3 kg/vrk, mikä kuitenkin tarkentui uusien vedenjohtavuusmittausten, havaintoputkien ja niistä saatujen fosforipitoisuuksien myötä. Ennen uutta eristeseinämää arvio oli 10 20 kg/vrk eli 4 7 tonnia vuodessa, joten siihen verrattuna kipsikasan aiheuttama kuormitus on merkittävästi pienentynyt. Uusi eristeseinärakenne valmistui syksyllä 2013.
16 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) TAULUKKO 6. Uudenkaupungin merialueen ravinnekuormitus v. 2016 (tonnia/a). Fosforia Typpeä Typpi-fosforisuhde Yara Suomi Oy:n jätevedet 0,12 30 250 Jätekipsialue 0,25 Uudenkaupungin jätevedet 0,58 95 164 Makeavesialtaasta 0,9 162 180 Kalankasvatus 2) 0,4 5 13 2,25 292 130 Laskeuma ilmasta merialueelle 1) 0,57 30 53 2,82 322 114 1) 534 kg N ja 10 kg P/km 2. a. Merialueen vesipinta-alana käytetty arviota 57 km 2 (Jumppanen 2002). 2) Kalankasvatuksen kuormitustietoihin eivät sisälly Pyhämaan merialueen laitokset 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Alkutalvi (25. ja 27.1.) Lämpötila, suolaisuus ja sameus Veden lämpötilat vaihtelivat välillä -0,2 2,7 ºC. Lämpötilaerot olivat pääosin pieniä mutta selvästi lämpimintä vesi oli Janhuan (246) ja Vähä-Seikomaan (245) havaintopaikoilla. Vesi oli vesipatsaan keskiarvona keskimäärin noin puoli astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (2006 2015) kylmempää Janhuaa ja Vähä-Seikomaata lukuun ottamatta, joissa vesi oli hieman tavanomaista lämpimämpää. Suolaisuus vaihteli välillä 4,9 5,8 promillea. Vesi oli aiempaan tapaan selvästi vähiten suolaista Vähä- Seikomaan ja Janhuan pintakerroksessa (1 metri). Myös muualla sisemmillä alueilla pintavesi oli hieman alempia vesikerroksia vähäsuolaisempaa. Näkösyvyys vaihteli välillä 2,3 3,9 metriä. Pienin näkösyvyys oli Madonmaalla (223) ja suurin Hankosaaren länsipuolella (230). Putsaaren aukon näkösyvyys vastasi ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa. Kasviravinteet Merialueen fosforipitoisuudet veden pintakerroksessa (1 metri) vaihtelivat tutkituilla paikoilla välillä 19 39 µg/l ja pohjan läheisyydessä välillä 16 33 µg/l (kuva 3). Suurimmat pintakerroksen pitoisuudet olivat lähinnä kaupunginlahden suuta Madonmaalla (223) ja poikkeuksellisesti tausta-alueella Putsaaren aukolla (185). Putsaaren aukon fosforipitoisuus uusittiin mutta uusintamääritys antoi saman tuloksen. Hankosaaren lähivesissä pintakerroksen fosforipitoisuudet vastasivat läheisten havaintopaikkojen pitoisuutta. Pohjan läheinen fosforipitoisuus oli suurin Haidusten pohjoispuolella (220) ja Madonmaalla. Jätevesien purkualueen läheisyydessä Vähä-Seikomaalla ja Janhualla fosforipitoisuudet eivät olleet koholla muuhun merialueeseen verrattuna. Jääolosuhteiden takia muista Hankosaaren ja makeavesialtaan välillä olevista havaintopaikoista ei saatu näytteitä. Fosforipitoisuus vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli 19 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (2006 2015) pienempi. Hankosaaren länsipuolella fosforipitoisuus oli
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 17 (64) yli 30 % tavanomaista pienempi ja lähinnä kaupunginlahtea Madonmaalla pitoisuus oli tavanomaisella tasolla. Myös tausta-alueella Putsaaren aukolla vesipatsaan keskiarvona fosforipitoisuus oli yli 20 % tavallista pienempi vaikka pintapitoisuus olikin kohonnut. Jäätalvi oli poikkeuksellinen ja merialueen havaintopaikoista noin puolesta ei saatu näytteitä. Kokonaisfosfori (µg/l), 1 m Kokonaisfosfori (µg/l), pohja -1 m Korsaari 21 Korsaari 20 19 21 21 21 33 26 24 19 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 37 Hanko 39 16 Hanko 32 Vehanen Vaakua 25 22 Vehanen Vaakua 25 28 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 3. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia tammikuussa 2016. 5.2. Lopputalvi (21.-22.3.) Lämpötila ja happitalous Merialueen lämpötilat vaihtelivat välillä 0,6 1,4 C, joten sekä vesipatsaan vertikaaliset että havaintopaikkojen väliset lämpötilaerot olivat pieniä. Lämpimintä vesi oli Madonmaalla pintavesikerroksessa. Pintavesi (1 metri) oli noin 0,5 astetta pitkäaikaiskeskiarvoa (2006 2015) lämpimämpää. Veden suolaisuus vaihteli välillä 4,4 5,9. Pintavesi oli varsinkin sisemmillä havaintopaikoilla selvästi vähäsuolaisempaa kuin alemmat vesikerrokset. Vähäsuolaisinta vesi oli makeavesialtaan vaikutuksesta Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella pintavesikerroksessa. Happitilanne pohjan läheisyydessä oli hyvä lähes koko merialueella (taulukko 7, kuva 4). Ainoastaan Hankosaaren itäpuolella happitilanne oli kyllästysarvon perusteella hieman heikentynyt. Happitilanne vesipatsaan ja havaintopaikkojen keskiarvona oli ajankohdan tavanomaisella tasolla.
18 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) TAULUKKO 7. Uudenkaupungin merialueen pohjan läheisen veden happikyllästys (%) helmi-maaliskuussa vuosina 2005 2016. Hav.paikka 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 105 105 92 94 95 93 80 85 91 E 102 88 101 110 101 92 95 95 93 83 85 83 68 103 97 100 112 95 72 81 E 69 54 63 82 67 E 102 E 115 87 76 87 E 87 60 61 78 76 E 94 E 125 102 91 93 95 91 82 72 89 89 102 89 98 145 102 92 91 98 93 88 69 91 87 103 100 90 150 96 91 94 94 89 64 70 88 86 98 102 93 170 98 92 95 95 92 81 73 91 91 103 105 83 185 101 94 97 97 E 88 92 94 E 101 98 89 215 80 52 68 94 E 71 42 80 67 100 105 69 220 97 90 96 97 92 88 84 91 90 102 95 90 223 101 81 87 92 82 65 69 78 79 105 110 91 230 99 91 95 97 93 84 79 90 88 101 93 86 232 92 74 93 E 89 77 73 87 81 104 97 E 235 100 92 98 98 82 84 77 90 E 101 98 88 245 92 56 86 93 89 53 49 75 73 98 98 96 246 84 55 77 88 84 53 51 52 58 E 84 81 248 103 75 81 99 82 76 77 78 80 E 100 92 265 100 92 99 E E 89 92 94 E 100 94 88 E = määritys epäonnistui/ei näytteitä Sameus ja kiintoaine Veden sameusarvot vaihtelivat välillä 0,9 3,6 FNU ja vesipatsaan keskiarvona välillä 0,9 2,8 FNU (kuva 4). Vesi oli pääosin melko kirkasta. Suurimmat sameusarvot (>3 FNU) olivat Hankosaaren itäpuolella, Madonmaalla ja Aaholman edustalla pohjan tuntumassa. Vaikka vesi oli pääosin melko kirkasta, sameusarvot vesipatsaan ja merialueen keskiarvona olivat lähes 30 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2006 2015) suurempia, sillä lopputalven sameusarvot ovat yleensä olleet pieniä. Varsinkin Mustaluodon edustalla, Aaholmin edustalla ja Putsaaren aukolla keskimääräinen sameusarvo oli yli 50 % ajankohdan tavallista suurempi. Kiintoainepitoisuuksia tutkittiin vain osalla havaintopaikoista. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 1,1 3,2 mg/l, joten erot olivat melko pieniä. Suurimmat pitoisuudet (>3 mg/l) olivat Hankosaaren itäpuolella ja Madonmaalla, joissa myös sameusarvot olivat kohonneita.
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 19 (64) Happikyllästys (%), pohja -1 m Sameus (FNU), vesipatsaan ka 88 Korsaari.. 96 92 1,2 Korsaari.. 2,1 1,6 88 90 83 81 86 1,8 1,6 1,5 1,6 1,8 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 89 Hanko 91 1,3 Hanko 2,8 90 100 Vehanen Vaakua 69 93 1,3 0,9 Vehanen Vaakua 2,7 1,6 101.. 1,1.. 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 98.. 1,5.. Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (<40) Melko kirkasta (<1,4) Lievästi sameaa (1,5-9,9) Melko sameaa (10-14) Sameaa (15-19) Erittäin sameaa (>20) Kok.fosfori (µg/l), 1 m Kok.fosfori (µg/l), pohja -1 m 17 Korsaari.. 24 24 19 Korsaari.. 28 27 22 22 24 24 25 25 24 23 40 24 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 22 Hanko 31 22 Hanko 35 23 19 Vehanen Vaakua 26 25 22 19 Vehanen Vaakua 35 23 21.. 20.. 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 25.. 23.. Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 4. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2016.
20 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) Kasviravinteet Meriveden fosforipitoisuudet koko vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä 19 33 µg/l (taulukko 8). Suurimmat keskimääräiset pitoisuudet (>30 µg/l) olivat Madonmaalla, Hankosaaren itäpuolella ja Janhualla. Pitoisuudet merialueen ja syvyyksien keskiarvona olivat hieman (keskimäärin 5 %) ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2006 2015) pienempiä. Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella pitoisuudet olivat hieman tavanomaista suuremmalla tasolla, kun taas Hylkimysten alueella (110 ja 105) ja Lyökin edustalla (265) pitoisuudet olivat noin 15 % tavallista pienempiä. Pintakerroksen (1 metri) fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 17 31 µg/l ja pohjan läheiset pitoisuudet välillä 19 40 µg/l (kuva 4, taulukko 8). Pitoisuudet olivat pienimmät Lyökin edustalla ja Hylkimysten alueella. Pintaveden pitoisuus oli suurin Madonmaalla ja pohjan läheisen veden pitoisuudet olivat suurimmat Janhualla, Madonmaalla ja Hankosaaren itäpuolella. Hankosaaren lähivesien (havaintopaikat 215 ja 230) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 28 µg/l, mikä oli noin 16 % suurempi kuin lähihavaintopaikkojen 150 ja 170 keskimääräinen pitoisuus (24 µg/l). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli Hankosaaren lähivesissä keskimäärin 36 % ja Putsaaren aukolla 56 %. Makeavesialtaan vaikutus näkyi selvästi Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella pintakerroksen kohonneina typpipitoisuuksina ja alentuneena suolaisuutena. Lievemmin typpipitoisuus oli noussut Hankosaaren lähialueilla, Madonmaalla, Humalaisten edustalla, Vaakuan luoteispuolella, Sundinkarien alueella ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella (kuva 5). Pintaveden typen taustapitoisuus Putsaaren aukolla oli 290 µg/l. Lähes koko merialueella ulointa merialuetta lukuun ottamatta pintakerroksen typpipitoisuudet olivat valumien vaikutuksesta selvästi alempia vesikerroksia suurempia. Pintakerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 10 % ja vesipatsaan keskiarvona keskimäärin 5 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2006 2015) pienempiä. Hankosaaren länsipuolella pintaveden typpipitoisuus oli noin 30 % ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella noin 20 % tavallista pienempi. Ammoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat välillä <3 99 µg/l. Pääosalla merialuetta pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Suurimmat pitoisuudet olivat Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella. Suurin pitoisuus oli lähinnä allasta Mustaluodon edustalla veden pintakerroksessa. Putsaaren aukolla ammoniumtypen osuus kokonaistypestä vesipatsaassa oli <1 % ja jätevesien purkualueella Vähä-Seikomaalla ja Janhualla keskimäärin 3 %. Hygieeninen tila Hygieeninen tila fekaalisten kolimuotoisten bakteerien perusteella oli Mustaluodon edustalla hyvä (28 kpl/100 ml) ja muualla tutkitulla merialueella, myös jätevesien purkualueen lähistöllä erinomainen (kuva 5).
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 21 (64) TAULUKKO 8. Uudenkaupungin merialueen veden fosforipitoisuudet (µg/l = mg/m 3 ) pohjan lähellä ja koko vesipatsaan keskiarvona helmi-maaliskuussa vuosina 2005 2016. Hav.paikka/syvyys 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 105/pohja 26 27 19 28 31 27 23 30 E 23 24 20 105/koko vesipatsas 26 27 18 27 28 28 22 28 E 22 24 21 110/pohja 26 27 17 28 28 26 24 26 30 22 23 19 110/koko vesipatsas 25 26 17 28 26 27 23 26 30 21 25 19 112/pohja 26 21 26 E 30 25 26 24 29-23 E 112/koko vesipatsas 22 21 24 E 27 24 26 23 28-25 E 115/pohja 24 24 23 E 26 27 25 23 32-43 E 115/koko vesipatsas 22 24 22 E 25 26 23 23 30-26 E 125/pohja 23 24 20 27 29 25 36 24 31 25 25 23 125/koko vesipatsas 24 23 19 27 27 25 27 23 30 23 20 24 145/pohja 25 26 21 27 28 26 36 24 30 23 23 22 145/koko vesipatsas 25 25 19 27 24 26 27 24 31 22 25 22 150/pohja 26 24 21 36 29 37 35 22 31 23 61 23 150/koko vesipatsas 25 24 19 31 29 28 28 22 32 23 24 25 170/pohja 26 28 16 28 28 28 28 24 29 27 23 23 170/koko vesipatsas 26 26 17 28 25 27 24 22 32 23 27 24 185/pohja 27 31 17 28 E 27 21 27 E 22 24 22 185/koko vesipatsas 24 27 17 27 E 27 21 25 E 23 23 22 215/pohja 33 43 38 33 E 31 52 22 40 23 30 35 215/koko vesipatsas 28 34 29 34 E 30 36 25 39 26 24 31 220/pohja 28 29 19 29 29 27 37 26 30 24 24 24 220/koko vesipatsas 26 28 20 28 24 26 26 24 31 23 36 24 223/pohja 29 37 39 34 38 33 31 63 52 28 40 35 223/koko vesipatsas 29 34 45 36 35 33 31 52 57 28 37 33 230/pohja 30 29 24 30 28 28 28 26 30 27 22 24 230/koko vesipatsas 25 26 26 30 28 30 26 25 30 25 20 25 232/pohja 28 24 22 E 29 29 27 24 32 28 20 E 232/koko vesipatsas 23 22 21 E 26 28 24 23 30 25 28 E 235/pohja 26 27 18 28 29 26 33 27 E 24 23 25 235/koko vesipatsas 24 25 20 27 24 26 26 25 E 23 25 22 245/pohja 36 48 21 30 28 28 36 23 30 26 23 28 245/koko vesipatsas 29 30 21 28 27 30 29 24 31 24 26 27 246/pohja 29 51 24 30 29 33 45 38 36-19 40 246/koko vesipatsas 23 32 21 26 26 29 30 28 31-30 31 248/pohja 27 22 27 24 26 28 27 23 30-17 27 248/koko vesipatsas 25 21 22 25 26 27 23 23 29-18 26 265/pohja 32 27 17 E E 25 21 24 E 21 23 19 265/koko vesipatsas 24 25 19 E E 24 22 24 E 22 24 19 E = määritys epäonnistui/ei näytteitä
22 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) Kokonaistyppi (µg/l), 1 m Fek.kolim.bakt. (kpl/100 ml) 280 360 430 Korsaari 480.. 920 870 870 600 Korsaari 1 4 28 8 0 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 290 Hanko 630 Hanko 0 380 320 Vehanen Vaakua 550 510 Vehanen Vaakua 0 0 320.. 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 510.. <300 Erinomainen (<10) 300-<500 Hyvä (10-49) 500-<800 Tyydyttävä (50-99) 800-<1000 Välttävä (100-999) >1000 Huono (>1000) KUVA 5. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2016. 5.3. Loppukevät (18.5.) Lämpötila, kerrostuneisuus ja näkösyvyys Meriveden lämpötila 1 metrin syvyydellä oli noin 9 12 ºC ja pohjan tuntumassa noin 6 12 ºC, joten suuria syvyyssuuntaisia lämpötilaeroja ei ollut. Pintaveden (1 metri) lämpötila vastasi ajankohdan keskimääräistä. Näkösyvyydet vaihtelivat välillä 1,5 5,8 metriä. Suurimmat ( 5 metriä) näkösyvyydet olivat uloimmilla Putsaaren aukon (185) ja Hylkimysten (105) ulkopuolen havaintopaikoilla. Pienimmät näkösyvyydet olivat Madonmaalla (223) ja Vaakuan eteläpuolella (112). Näkösyvyydet olivat selvästi suurempia kuin vuotta aiemmin vastaavana aikana. Kasviravinteet Tuotantokerroksen veden fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 13 24 µg/l (kuva 6). Lähes koko merialueella pitoisuudet olivat lievästi rehevällä tasolla. Ainoastaan Vaakuan eteläpuolella (112) tuotantokerroksen fosforipitoisuus oli rehevällä tasolla. Pienimmät pitoisuudet olivat tausta-alueella Putsaaren aukolla (185) ja Vehasten pohjoispuolella (145). Pohjan läheiset pitoisuudet olivat selvästi pintakerrosta suurempia havaintopaikoilla 145, 170, 245, 246 ja 215. Hankosaaren länsipuolella (230) ja Vaakuan eteläpuolella koontanäytteen pitoisuus oli selvästi pohjakerrosta suurempi (kuva 6). Pohjan läheinen fosforipitoisuus oli selvästi suurin (36 µg/l) Vähä-Seikomaalla. Tuo-
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 23 (64) tantokerroksen fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan (<2 3 µg/l) koko merialueella. Hankosaaren lähivesillä (havaintopaikat 230 ja 215) tuotantokerroksen fosforipitoisuudet (22 ja 23 µg/l) olivat keskimäärin noin 60 % suurempia Hylkimysten, Putsaaren aukon ja Lyökin tausta-arvoihin (13 15 µg/l) verrattuna ja keskimäärin noin 40 % suurempia Humalaisten edustan (150) ja Sundinkarin alueen arvoihin (14 ja 18 µg/l) verrattuna. Noin Sundinkarin tasalta länteen fosforipitoisuudet alenivat tausta-arvojen tasalle. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat merialueen keskiarvona noin 8 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2006 2015) suurempia. Hylkimysten alueella (105 ja 110) ja Vaakuan eteläpuolella (112) pitoisuudet olivat keskimäärin lähes 30 % ajankohdan tavanomaista suurempia. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä 280 600 µg/l (kuva 6). Sel-västi suurimmat pitoisuudet olivat lähinnä makeavesiallasta Mustaluodon edustalla (248) ja Janhualla (246). Myös muualla Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella ja Lautvedellä pitoisuudet olivat muuta merialuetta suurempia. Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella nitraatti/nitriittitypen pitoisuudet olivat kohonneita makeavesialtaan vaikutuksesta. Pienimmät tuotantokerroksen typpipitoisuudet (<300 µg/l) olivat uloimmalla merialueella Putsaaren aukolla, Hylkimysten ulkopuolella, Lyökin edustalla sekä Vehasten pohjoispuolella. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat pääosalla merialuetta pieniä tai alle määritysrajan. Suurin pitoisuus (42 µg/l) oli Mustaluodon edustalla. Tuotantokerroksen typpipitoisuus merialueen keskiarvona vastasi ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa. Vähä-Seikomaalla jätevesien purkualueella pitoisuus oli kuitenkin lähes 30 % pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi. Klorofylli Veden klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksessa vaihtelivat välillä 1,4 9,3 µg/l (kuva 6). Pitoisuudet olivat Hylkimysten alueella karulla tasolla ja muualla pääosin lievästi rehevällä tasolla. Mustaluodon edustalla, Janhualla, Hankosaaren länsipuolella, Humalaisten edustalla ja Lautvedellä pitoisuudet olivat kuitenkin rehevällä tasolla. Suurin pitoisuus oli Mustaluodon edustalla. Merialueen keskiarvona klorofyllipitoisuudet olivat lähes 40 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2006 2015) suurempia. Mustaluodon ja Lyökin edustoilla pitoisuudet olivat yli kaksinkertaisia ajankohdan tavanomaiseen verrattuna. Huhti toukokuussa oli selvästi tavallista lämpimämpää ja huhtikuu oli myös sateinen. Pitkään lämpimänä jatkunut sää edesauttoi kasviplanktontuotannon käynnistymistä varsinkin, kun fosforiravinteita oli tavallista enemmän saatavilla.
24 (64) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) Kokonaisfosfori (µg/l), pohja Kokonaisfosfori (µg/l), koonta 15 Korsaari 23 36 16 14 Korsaari 18 20 17 22 15 22 24 17 15 15 14 18 23 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 14 Hanko 24 13 Hanko 23 21 17 Vehanen Vaakua 27 17 13 17 Vehanen Vaakua 22 18 14 28 15 19 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 15 16 17 24 Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Kokonaistyppi (µg/l), koonta Klorofylli (µg/l), koonta 290 Korsaari 490 410 600 4,4 Korsaari 2,0 3,9 9,3 310 320 320 560 380 3,2 3,1 2,1 6,4 5,9 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 280 Hanko 390 2,2 Hanko 3,3 290 310 Vehanen Vaakua 370 360 3,0 1,5 Vehanen Vaakua 4,6 5,3 280 420 1,4 7,1 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 300 370 4,5 3,2 <300 300-<500 500-<800 800-<1000 >1000 Karu (<2) Lievästi rehevä (2-<5) Rehevä (5-<25) Erittäin rehevä (>25) KUVA 6. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia toukokuussa 2016.
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2016) 25 (64) 5.4. Alkukesä (20.-21.6.) Lämpötila ja happitalous Toukokuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi ja hieman tavallista sateisempi, tosin sademäärissä oli suuria paikallisia vaihteluita. Kesäkuu oli epävakainen ja tavanomaista lämpimämpi. Sademäärissä oli edelleen suuria paikallisia vaihteluita, esim. Turun mittausaseman mukaan sademäärä oli yli 10 mm pienempi, kun taas Porin mittausaseman mukaan sademäärä oli 14 mm suurempi pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna. Kesäkuun tarkkailua edeltävän viikonlopun aikana satoi Uudessakaupungissa vettä yli 30 mm. Kesäkuun puolivälin jälkeen pintavesi (1 metri) oli 13 17 asteista ja keskimäärin asteen ajankohdan tavanomaista lämpimämpää. Pääosalla havaintopaikoista vesi ei ollut selkeästi lämpötilakerrostunut. Pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli korkeimmillaan 5 astetta Vähä-Seikomaan (245) havaintopaikalla. Happitilanne oli selvästi heikentynyt Hankosaaren itäpuolella, Janhualla, Vähä- Seikomaalla ja Vaakuan luoteispuolella, joissa pohjan läheinen happitilanne oli välttävä (kuva 7). Myös Lautvedellä, Kaitun länsipuolella ja Humalaisten edustalla pohjan läheinen happitilanne oli hieman heikentynyt. Pääosalla merialueesta happitilanne oli kuitenkin hyvä. Happitilanne vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli ajankohdan tavanomaisella tasolla. Sameus ja hygieeninen tila Veden kuultavuus näkösyvyytenä mitattuna oli selvästi suurin (5,0 metriä) Putsaaren aukolla. Näkösyvyydet olivat välisaariston alueella noin 2 3 metriä ja sisäsaariston alueella 1 2 metriä. Pienimmät näkösyvyydet (1,0 metriä) olivat Madonmaalla ja Lautvedellä. Merialueen kiintoainepitoisuudet tutkituilla havaintopaikoilla vaihtelivat välillä 1,2 44 mg/l ja sameusarvot välillä 1,0 41 FNU. Selvästi suurin sameusarvo ja kiintoainepitoisuus oli pohjan tuntumassa Humalaisten edustalla, missä myös kenttähavaintojen mukaan vesi oli selvästi sameaa. Myös Sundinkarin alueella, Iso- Haiduksen pohjoispuolella, Vähä-Seikomaalla ja Hankosaaren itäpuolella pohjanläheiset sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat selvästi kohonneita. Myös vesipatsaan keskiarvona suurin sameusarvo oli Humalaisten edustalla, jossa vesi oli sameaa (kuva 7). Sameusarvot vesipatsaan ja merialueen keskiarvona olivat 16 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2006 2015) suurempia. Varsinkin Humalaisten edustalla, Sundinkarin alueella ja Vaakuan luoteispuolella keskimääräiset sameusarvot olivat selvästi tavanomaista suurempia. Tausta-alueella Putsaaren aukolla sameus oli melko tavanomaisella tasolla. Veden hygieenistä tilaa tutkittiin yhdeksältä eri havaintopaikalta (150, 170, 215, 223, 230, 232, 245, 246 ja 248). Fekaalisten kolimuotoisten bakteerien perusteella hygieeninen tila oli vähintään hyvä koko merialueella.