Myrkyllisia ja myrkyllisiksi luultuja sienia.

Myrkyllisia ja myrkyllisiksi luultuja sienia. Toivo Rautavaara. Suomessa kasvaa pyorein luvuin 2000 ' 'suursieniin'' luettavaa sienilajia. Niista noin 200 on koko maassa yleisesti tavattavia, ja lisiiksi on harvinaisemmissa joukko lajeja, jotka ajoittain ja paikotellen voivat esiintya suurin maarin. Koska suurin osa Suomen maasta on sienenkasvulle erittain edullisten metsien peitossa, vuotuinen sienisato on maaraltaan suuri ja silla voisi olla suuri arvo, jos sita kiiytettaisiin hyodyksi. Mutta sienten keruu ja kaytto on suurimmassa osassa maata aivan vahaista: paikoin niita ei kerata ollenkaan, toisin paikoin kerataiin paria kolmea lajia, vain harvoin useampia. Tama johtuu siita, etta sienien luullaan yleensii olevan myrkyllisia ja vain muutama harva laji tunnetaan syotiiviksi. Asianlaita on kuitenkin painvastainen. Kaikesta paattaen ovat useimmat maamme sienilajeista myrkyttomia ja vain muutamat harvat myrkyllisia. Satomittauksien 53 ) tuloksena voidaan sanoa, etta ainakin 8'0 % metsiissa kasvavista sienista on syotavia.*) Yleiset luulot sienilajien syotavyydesta ja myrkyllisyydesta ovat ilmeisesti suurelta osalta viiaria. Tama ei kuitenkaan ole ihmeellista, koska myos kirjallisuuden tiedot naista asioista ovat vaihtelevia, jopa jyrkasti ristiriitaisia. Tuskin voidaan loytaa Suomesta sen enempaa kuin koko maailmasta kahta kansantajuista tai tieteellista "sienikirjaa", jotka olisivat yksimielisia naista asioista. Senvuoksi on eras kaytannollisen sienitieteen tarkeimpia tehtavia selvittaa, mika on totuus myrkkysienista. 1. Myrkyllisyyden kasite ja kriteerio. Ennenkuin voidaan pohtia jonkin sienilajin myrkyllisyytta, on selvitettiiva kasitteet ja sovittava siita, millaisia sienia on sanottava myrkyllisilrsi. Jos tutkitaan niita kirjavia sairaustapauksia, jotka sanomalehdissa, laaketieteellisissa ja sienitieteelli:sissa julkaisuissa tai yleison muistissa kiiyvat sienimyrkytyksien nimella, havaitaan, etta niissa on ruokamyrkytyksia, yliherkkyystapauksia ja monenlaista muuta, mika ei oikeuta leimaamaan syotya sienta myrkkysieneksi. Myrkyn ja myrkytyksen kasite jo sinansa on hiukan epaselva: melkeinpa mika tahansa aine tislatusta vedesta vitamiineihin saakka voi esim. liian suurin maarin nautittuna aiheuttaa sellaisia kemiallisen tai fysikokemiallisen vaikutuksen synnyttamia toimintahiiirioita, joita voidaan pitaa myrkytyksena. Sanan varsinaisessa merkityk<sessa ''myrkkya on aine, joka ulkonaisesti tai kohtuullisena annoksena (korkeintaan 50 g) sisaisesti kaytettyna on omiaan, suoranaisesti kemiallisien ominaisuuksiensa vaikutuksesta tuhoamaan eliimaa tai vakavasti vaurioittamaan terveytta ". 61 ) Myrkyllisiksi mainittujen sienten myrkkyvaikutukset ovat perati erilaisia. On sienilajeja, jotka aiheuttavat hengenvaarallisen myrkytyksen joka tapauksessa, kasiteltiinpa ne miten hyvansa. (esim. Amanita virosa.) Toiset taas aiheuttavat myrkytyksia, jos ne valmistetaan ruoaksi sellaisinaan, mutta ovat erinomaisia ruoka-aineita, jos ne ennen kaytti:ia ryi:ipataan, s.o. kiehautetaan vedessa, joka heitetaan pois. (esim. Gyrornitra esculenta.) Kolmannet ovat myrkyllisia vain raakoina, mutta taysin vaarattomia keittaen tai paistaen ruoaksi valmistettuina (esim. Lactarius trivia lis); tai ne aiheuttavat myrkytyksen tietyssa yhteydessa, esim. alkoholin kera nautittuna (esim. Copri- *) Kun syksylla 1945 talkoonuoret kerasivat rehusienia Hyvinkaalla ottaen kaikki sienet, ei saaliista tarkastuksessa li:iytynyt ainoatakaan myrkkysienta! 15

nus atramentarius). Neljantena tyyppina voidaan mainita sienilajit, jotka tavallisesti ovat myrkyttiimia, mutta joskus, joinakin vuosina, joillakin paikkakunnilla ja ylipaansa poikkeuksellisesti aiheuttavat myrkytyksia (esim C!itocybe nebu!aris). Eraat sienet saattavat aiheuttaa myrkytykseksi luultuja vatsanvaanteita sen vuoksi, etta ne ovat vaikeasti sulavia (esim. Boletus satanas, eraat Tricholoma-lajit). Ja vihdoin mika sieni tahansa saattaa aiheuttaa joissakin henkiliiissa anafylaksian, liikaherkkyyden siihen liittyvine myrkytyksentapaisine oireineen. Nayttaa siis vaikealta vetaa jyrkkaa rajaa myrkyllisen ja myrkyttiiman sienen valille. Onko esim. korvasieni (Gyromitra esculenta) nimettava myrkkysieneksi senvuoksi, etta se vaarin valmistettuna saattaa aiheuttaa myrkytyksen? Tai kirpeat haperot tai rouskut, joista joku on saanut myrkytyksen syiityaan niita kokeeksi raakoina? Onko noudatettava K r o m b h o l t zin esimerkkia, kun han julisti Boletus satanas-tatin kauheaksi myrkkysieneksi, vaikka sita hanen ikkunansa alla myytiin torilla vuodesta vuoteen? Onko tarkoin kerattava kaikki sanomalehtiuutiset ja muut tiedot, mita sienilajia syiityaan joku on saanut vatsansa kipeaksi, ja tehtava myrkyllisyysluettelot niiden perusteella? Nain on paljon tehty, mutta se ei voi olla oikein. Eihan esim. mansikoita, rapuja, munia tai maitoa sanota myrkyllisiksi, vaikka monet ihmiset tulevat niista sairaiksi liikaherkkyytensa vuoksi. Usein sattuvista vaikeista ruokamyrkytyksista ei syyteta myrkkya sisaltanytta lihaa tai kalaa tai muuta ruoka-ainetta, vaan todetaan pilaantumisen aiheuttaneen myrkytyksen. Eraat maailman tarkeimmat viljelyskasvit, joita sadat miljoonat ihmiset paivittain syiivat, ovat raakoina kuolettavan myrkyllisia, esim. maniokki (kassava, tapioka, Manihot utilissima), joka aiheutti Stanleyn retkikunnan useiden miesten kuoleman, kun he eivat osanneet oikealla tavalla kasitella tata ruoka-ainetta, ja samoin useat jams-lajit (Dioscorea), taaro (Colocasia) ym. Vielapa perunatkin voivat sisaltaa hengenvaarallisen maaran solaniinia. Taman vuoksi L i n n e suhtautui aikoinaan perunaan kuten monet nykyiset tutkijat sieniin: koska perunassa on myrkkya, se on vaarallinen eika han suostunut sita syomaan. Nykyaan ei kenenkaan paahan palkahtaisi sanoa perunaa myrkkykasviksi. - Boliviassa ikimuistoisista ajoista perunan tavoin viljelty oka (Oxalis tuberosa) on myrkyllisyytensa vuoksi pidettava 3--4 viikkoa vuori- purossa ja viikko auringossa. Monista myrkyllisista viljellyista palkokasveista mainittakoon tavallinen papu (Phaseolus), joka riittavasti keitettyna on haitaton, mutta raakana tai puolikypsana myrkyllinen. Nama esimerkit riittakiiiit valaisemaan, ettei ole tapana leimata valtettaviksi myrkkykasveiksi sellaisia hyotykasvilajeja, jotka jollakin kaytanniillisella tavalla (uuttamalla, kuumentamalla) saadaan myrkyttiimiksi. Tassa yhteydessa onkin syyta todeta, etta myrkyt (toksiinit, alkaloidit, glukosidit, saponiinit ym.) ovat putkilokasveissa paljon yleisempia kuin sienissa. Maassamme tavatuista n. 1600 putkilokasvilajista on n. 80 myrkyllisia 12), mutta paristatuhannesta sienilajista vain parikymmenta. Kukkakasvien aiheuttamien myrkytystapausten lukumaara on suurempi kuin sienimyrkytysten. Yleinen kasitys, etta sienet olisivat erikoisen "myrkyllinen" kasviryhma, on siis perusteeton. Vertailun vuoksi mainittakoon, etta jopa kaloissakin on enemman myrkyllisiii lajeja kuin sienissa. Esim. myrkkysilli (Clupea thryssa, C. venenosa), papukaijakala, Intian valtameren ja Japanin rantojen Tetrodontidae-kalat tai Hawaijin muki-muki sisaltavat alkaloideja, leukomaiineja tai toksiineja, jotka aiheuttavat jatkuvasti kuolemantapauksia tietamattiimien syiijien keskuudessa. Myrkkysieni-kasiteWi selvitellessa on Yarmaankin ensiksi erotettava pois kaikki pilaantumisen aiheuttamat ruokamyrkytykset. Sienet o'vat viela arempia pilaantumaan kuin esim. liha j.a kala. Sienissa ja sieniruoissa viihtyviit samat toksiset bakteerit kuin liha- ja kalaruoissa. Mutta vaarallisia pilaantumisilmioita saattaa tapahtua jo tuoreissa, kasvupaikallaan seisovissa sienissa joko elainvioitusten ja loissienten jaljilta tai sienten omien runsaiden entsyymien vaikutuksesta, jolloin mm. sienissa yleisesta koliinista voi syntya myrkyllistii neuriilllia ja muita "ptomaiineja". Niinpa neuvotaankin valttamiian yli-ikiiisia ja 1 vioittuneita sienia. Samaten voidaan sivuuttaa i n d i g e s t i ot, ruoansulatushairiot, jotka joskus 'voivat tosin olla 'akaviakin, myrkytysta muistuttavia. Niita aiheuttavat useimmat muutkin ruoka-aineet *) riippuen myos ruoan valmistuksesta ja lukuisista muista *) H. Hove (Ugeskr. for Lreger 1948:1,7) tutki 622 koehenkilon suhtautumista 68 eri ruoka-aineeseen ja totesi, etta terveista ihmisista 45 % sai ruoansulatushairiiiita joistakin tavallisista ruoka-aineista (esim. sipuli, rasvainen naudanpaisti, kaali, pannukakku); vastaava % vatsa- ja suolisairauksia potevilla oli 95 %. 16

seikoista, joista tottumukset lienevat tarkeimpia. Kun sienet ovat useimmille "kausiruokaa ", jota syodaan etupaassa syksylla., mutta silloin hyvan saaliin sattuessa ehka suuria maaria, on aivan luonnollista, ettli outo ruoka-aine suurena annoksena aiheuttaa. hairioita. Sieniruoka voi myo olla epaasiallisesti valmistettua. J okainen ruokaaine vaatii oman valmistustapansa. tullakseen mahdollisimman "sulavaksi" ja eri sienilajit kuten muutkin kasvikset eroavat tassa suhteessa toisistaan varsin suuresti. Sienissa on helposti ja vaikeasti sulavia - kuvaayaa kylla esim. Suomessa suosituimmat sienila.jit, rouskut (Lactari11s spp.) ja keltavahyerot (Oantha.1 ellus cibaq ius) kuuluvat vaikeimmin sulaviin. Edelleen on myrkytyskasitteesta erotettava i d i o s y n k r a s i at, henkilokohtaiset liikaherkkyysilmiot, joita kirjallisuudessa. mainitaan mita erilaisimpia. Tahanastisten tietojen perusteella ei edes voi sanoa, ettii mikaan sienilaji olisi tas a suhteessa toisia vaarallisempi. Tavallisesti allerginen henkilo voi haitatta syoda melkein kaikkia sienilajeja, mutta jokin laji aiheuttaa hanessa tyypilliset sairausoireet. On lausuttu epailys, etta sienet varsin usein esiintyisivat allergeeneirta, liikaherkkyysoireiden aiheuuajina. Se vlisi mahdollistakin, lmn otetaan huomioon, etta kuten edella mainittiin monet syovat sienia vain a.joittain ja silloin ehka kohtuuttoman suuria maaria; talla tavoin kaytettynahan monet ruoka-aineet voivat sensibilisoida elimiston ja aiheuttaa allergian. Mutta kokemus osoittaa kuitenkin, etta muiden ruoka-aineiden aiheuttamat allergiat ovat yleisempia lmin liikaherkkyys sienille <.: ) ja missaan ta.pauksessa ei tii.s$1i ole kyseessa sienilajin myrkkyvaikutus. Selvaa on, ettei sienimyrkytyksiksi myoskaan voida sanoa niihi kirjallisuude sa mainittuja tapauksia, jolloin kasvupaikka on ollut myrlwtetty: esim. arsenikkia on sirotettu metsaan pikkujyrsijain havittamiseksi ja sienet ovat siita tulleet myrkyllisiksi. Naiden varauksien jalkeen voidaan maaritella, etta myrkyllinen on sienila.ii.foka tyypilltisena, virheettomana, ei liian' vankana tavalliseen tapaan.ia kohtuullisessa miiiiriissii nwaksi kiiytettynii. aiheuttaa kaikissa normaaleissa ihmisissii my1 kytyksen,, s.o. vakavia vaurioita tai toimintahairioita elimistossa. Ottaen huomioon kaikki erikoistapaukset on syyta lisaksi jakaa myrkyllisiksi katsottava.t sienilajit 3 ryhmaiin: - ehdottomasti myrkylliset, joita ei millaan ta.v alli. ella ruokataloudessa kysymykseentulevalla kasittelylla saa vaarattomak.o::i; - ehdollisesti myrkylliset, jotka esim. suolavedessa kiehautta.en tai muulla yksinkertaisella tavalla tulevat vaarattomiksi, ja - satunnaisesti myrkylliset, jotka jaillakin seuduilla, joinakin vuosina tai joissakin olosuhteissa voivat aiheut taa myrkytyksia, vaikka yleensa ovatkin vaarattomia. Sienilajien syotavyytta tai myrkylli ~yywi on totuttu varsinkin pohjoismaissa lyhyyden ja seh-yyden vuoksi ilmaisemaan sovituilla merkeilla. Yllamainittujen myrkyllisyysluokkien merkeiksi voidaan vakiinnuttaa seuraavat: tt ehdottomasti myrkyllinen, hengenva:arallinen. t ehdottomasti myrkylli111en, mutta ei hengenvaarallinen ainakaan terveelle ihmiselle ja kohtuullisena annoksena. ( t) ehdollisesti tai satunnaisesti. myrkyllinen tai epavarma. 0 ry0]1attava. 2. Myrkyllisyystiedot kirjallisuudessa. Sienilajien myrkyllisyytta selvitettaessa tulee ensinna ratkaistavaksi pulma, miten '") Useimmat laakarit eivat sita ole koskaan tavanneet. Alan erikoistuntija tri Z aid a Erikson- L i h r mainitsi kirjoittajalle sita joskus esiintyviin. 2- on suhtauduttava kirj.allisuudessa esiintyviin ristiriitaisiin tietoihin ja vaitteisiin. Vaikka talloin jatettaisiinkin keskustelun u1kopuolellc kaikki maallikkojen julkaisut ja rajoituttaisiin vain sienitieteilijain lau >:untoihin, on Rittenkin edessa sekasorto ja 17

kaaos, jollaista ei uskoisi luonnontiet eessa mahdolliseksi. *) Taman pulman laajuudcsta mainittakoon esimerkkina tiedot eraasta Euroopan y leisimmasta sienesta, punertuvasta karpassienesta ( Amwnita rubescens), jota meilla on pidetty myrkyllisena: 17 tutkijaa san<lo sita myrkylliseksi, 2 epailyttavaksi, 62 suosittaa syotavaksi poistaen lakin paallysketon, ja 4 ilmoittaa, etta. ieni on kettoineen paivineen taysin syotava ; 23 tutkijaa. ei lausu mielipidettaan tasta lajista lainkaan. Toinen esimerkki : tunnettua ruokasienta harmamalikkaa (Olitocybe nebularis) pitaa 38 tutkijaa varauksetta syotavana, mutta 2 vaatii ensin ryopattavaksi, 3 pitaa epailyttavana, 2 anoo sen aiheuttavan pahoinvointia, 1 myontaa yleensa syotavaksi, mutta sateen jalkeen kerattyna sanoo epaterveelliseksi, 3 vaittaa myrkylliseksi, 16 ei sano mielipidettaan. E nsi silmayksella tuntuu tallainen ristiriitaisuus ldisittamattomalta. Taytyy huolellisesti perehtya kunkin tutkijan tyotapaan ja lahteisiin, jolloi:n heidan mielipiteensa vahitellen kayvat ymmarrewiviksi. Niiden perusteet ovat paaasiassa neljaa la. jia: 1) kirjallisia traditioita, 2) paikalli ia :;;ient enka.yttotapoja, 3) tietoja tuoreista myrkytys- ym. tapauksista ja 4) omakohtaisia kokeita ja kokemuksia. Epii.luotettavimpia ovat kirjalliset traditiot, siis tiedot, jotka kulkevat perinteenii. kirjasta toiseen. Ne saattavat olla alkuisin menneilta vuosisadoilta, jolloin sienia pidettiin maan sairaalloisina epamuodostumina ("Gichtknoten") ja niihin liittyi monenlaista taikauskoa. Sienilajien myrkyllisyydesta tehtiin johtopaatiiksiii. niiden ulkonaiin ja kasvupaikan mukaan, siis nykyajan arvostelun mukaan taysin mielivaltaisesti ja perusteettomasti; auktoriteettiuskon varassa tallaiset perusteettomat vaitteet ovat sailyneet monessa tapauksessa nykypaiviin saakka, varsinkin kun ei lahteisti:\ *) Aikaisemmassa julkaisussani 53) ss. 440-530 kunkin sienilajin kohdalla esitetyt lyhyet selostukset arvovaltaisimmista lahteista antanevat tii.stii. selvan kii.sityksen. Kaikkiaan 159 sienilajin kohdalla mainitaan siinii. mykologisesta kirjallisuudesta ristiriitaisia arviointeja myrkyllisyydesta ja syiitavyydesta. Eraat tutkijat ovat tuominneet kokonaiset suvut (esim. Valvaria, Strop haria, H ebeloma, Cortinarius, Flammula, Amanita) myrkyllisiksi tai kelvottomiksi, toiset taas luettelevat niista syiitavia lajeja, jotka ovat erailla paikkakunnilla tarkewi ja suosittuja r uokasienia. ole voitu paatella, onko tieto alunperin ollut kokemusperainen vai pelkka olettamus. Paikalliset sientenkayttiitavat ovat ehka kaikkein useimmin suorastaan ristiriitaisten tietojen aiheena. Niinpa esim. Saksassa kansa on viime aikoihin saakka pitanyt esim. karvalaukkua (Lactarius torminosus) myrkyllisenii. sen polttavankarvaan maun vuoksi; ) sensij a an slaa vilaisissa maissa se on y leisesti tunnettu ruokasieni, vielapa ita-suomessa tun nettu "ihmissienena", parhaana syiitii.vistii. sienista. Painvastoin esim. "koivunkantosieni' Pholiota mutabilis on Venajalla suositun "openka"-sienen (ArmilLaria m ellea) myrkyllisen kaksoisolennon maineessa, kun taas Saksassa Pholiota kuuluu suosituimpiin ruokasieniin. Namii. vakiintuneet kii.sitykset ovat painaneet leimansa kumpaisenkin maan sienikirjallisuuteenkin. Eika tama ristiriitaisuus tietenkii.ii.n ole ollut aivan aiheeton, vaan taustana on myiis sienten erilaiset ruoaksivalmistustavat eri maissa. Idassa kaytetaan sienia etupaassa suolattuina; karvalaukku soveltuu mainiosti suolattavaksi, Pholiota mutabilis tummine itiiiineen on ' hyvin ruma ja epamiellyttii.va suolattuna. Saksassa taas ei suolasieniii kaytetty. Saksalainen emii.ntii. valmistaa sienet mieluimmin tuoreena muhentaen, ja siihen ei karvalaukku lainkaan sovellu. Tutkijain kerii.ii.mii.t tiedot myrkytystapauksista ja muista kokemuksista saattavat olla hyvin eriarvoisia. Kriitillinen tarkistus on usein jii.lkeenpii.in osoittanut sienimyrkytystiedot perattiimiksi 4B). Myrkytysilmiiiiden syyt voivat olla suorastaan psyykillishikin 62 ). Pelkkii. epamieluisa aistimus voi aiheuttaa pahoinvointia, ylenannatusta ym. Kuten Caesar ja Wallenstein eivii.t voineet sietii.a kissan naukumista, niin monet eivii.t voi sietii.ii. esim. limaisia tattiruukalajeja. Autosuggestio voi aiheuttaa myrkytysoireita: jos joku lausuu epii.ilyksen, etta syodyssa ruoassa on myrkkysienia, niin heikoimmat tulevat helposti pahoinvoiviksi. Kerrotaan pojista, jotka valmistivat itselleen sieniruoan; aiti varotti heita mainit~n kerran tulleensa pahoinvoivaksi sellaisesta ruoasta. Seurauksena oli, etta pojat oksensivat yiilla, mutta samaa ruokaa syiineet rengit alivat aivan terveitii.. Autosuggestio voi olla jopa kirjallinenkin. Prof. J. G. G 1 e d i t s c h pani *) Vielii 1931 prof. S c h neg g oli maininnut karvalaukun leppii.rouskun (L. deliciosus) myrkyllisenii. "kaksoisolentona" ja saanut sen johdosta Turusta neiti Ella Fabritiukselta kirjeen, jossa tii.ma selosti karvalaukun kayttiia Suomessa (Z. f. Pilzkunde 1931, 119-21). 18

1753 "valekanttarellin" (Cantharellus aurantiacus) myrkkysienten listalle, ja myrkytysoireista kerrottiin aina silloin tihloin, kunnes viime vuosikymmenelui. taman sienen myrkyttomyys lopullisesti selvitettiin, eika sen koommin ole myrkytyksista kuultu. Tutkijain omakohtaiset kokeet ja kokemukset ovat tietenkin parhaita lahteita. Kaikkein eniten ovatkin sienten syotavyyspulmia valaisseet sellaiset innokkaat malstelijat ja sientensyojat kuin Que let, Maire, M au blanc, Konrad, B u c h w a l d, C o r t i n "-) ym. Mutta kaikki kokeilut eivat ole omiaan antamaan todellista kuvaa sienten syotavyydesta tai myrkyllisyydesta. Useissa K rom b holt zin myrkyllisyyskokeissa on kaytetty raakaa sienta 'tai sienimehua tai sieniuutetta; tallainen koe ei sano paljoakaan sienen kayttokelpoisuudesta oikealla tavalla ruoaksi valmistettuna. Viela harhauttavampia saattavat olla elainkokeet, varsinkin jos koe tehdaan ruiskuttamalla eliiimeen raa'asta sienesta tehtya vesi- tai alkoholiuutetta. Tallaisissa kokeissa on saattanut kayda niin, etta taatusti vaarattomista ruokasienista tehty uute on tappanut koe-ehiimet jo pienena annoksena, kun sensijaan pieni myrkkysieniruiske on jattanyt elaimen henkiin. Ed ella esitetty "liihdekritiikki" antanee pohjaa arvostella kirjallisuuden tietoja. 1\.un li.saksi otetaan huomioon sienten horjuva taksonomia ja vaikeahko lajienma.aritys, joka on alinomaa aiheuttanut Yirheita ja vaarinkasityksia esim. myrkytystapauksia tutkitthessa, havaitaan, etta suuri osa kirjallisuudessa esitetyistii tiedoista on vailla tieteellista arvoa. Patevia tietoja ovat vain ne, jotka perustuvat 1) vakiintuneeseen paikalliseen ldi ytantoon ( ottaen huomioon sienien kasittelytavat) ja 2) tiedonantajain omakohtaisiin tai heidiin kontrolloimiinsa kokemuksiin, ei laboratoriossa, vaan keittiossii ja ruokapoydassii. On huomautettu, etta sienimyrkytykset merkitseviit yleisolle vakavaa vaaraa, minka vuoksi olisi uhkarohkeaa suhtautua kriitillisesti myrkyllisyystietoihin, ja suositeltava varovaisuus vaatisi niiden huomioonottamista silloinkin kun niiden alkupera ja luotettayuus ei ole taysin selvitetty. Tamii periaate onkin tassii tapauksessa aivan oikea, mita varovaisuuteen tulee. Johtopaatoksia ei saa tehda eika julistaa ilman riit Hivaii kokemusta. Mutta silti ei varovaisuus vaadi kritiikittomyyttii. Keskiajan usvien on aika vaistya kiiytannollisen sienitutkimuksen vainiolta. 3. Sienten myrkyt ja niiden tutkiminen. Sienimyrkkytutkimuksen historia ei ulotu viime vuosisataa pitemmalle. Lukuunottamatta Let e 1 i e rin (1826) yritteita ovat ensimmaiset varsinaiset sienimyrkkyjen tutkimukset 1800- luvun jalkipuoliskolta. Ajan tavan mukaan oli tutkimusmenetelma kemiallinen analyysi: pyrittiin saamaan selkoa myrkkyaineiden koostumuksesta, jotta senjalkeen voitaisiin keksia niille vastamyrkkyja. Vasta Schmied e b erg & Koppe 1869 onnistuivat eristamaan puhtaana ensimmaisen sienimyrkyn; jonka he nimittivat muskariiniksi. Mutta he erehtyivat luulemaan, etta heidan loytamansa myrkky oli karpassienen varsinainen myrkkyaine. Voidaan sanoa, etta koko taman "analyyttisen kauden" tutkimuksien tulokset suurelta osalta *) Bengt Cortin, Ruotsin kokenein '?mykofagi", oli syksyyn 1948 mennessa ehtinyt maistaa jo 425 sienilajia, kaikki ruoaksi valmistettuina. Taman kirjoittaja on paassyt vasta viihan yli kahdensadan. olivat harhaanjohtavia ja antoivat virheellisen kuvan sienten toksikologiasta.46) Ensimmaisen maailmansodan jalkeen alkoi uusi vaihe sienimyrkkytutkimuksessa: in vitroanalyysit vaihtuivat in vivo-kokeisiin. Serologiset kokeet, ruiskeet koe-elaimiin ja seerumiterapia tulivat "muotiin".2s) Taman ajan tyot ovat antaneet arvokkaita kaytannollisia tuloksia (D u j a r r i c d e 1 a R i v i e r e n "serum antiphalloidien"), mutta ne eivat ole paljoakaan auttaneet itse sienimyrkkyjen selvittelyssa. 1930-luvun puolivalista alkaen on jalleen ilmennyt uusia virtauksia sienimyrkkytutkimuksissa. Varsinkin valkuaiskemian ja fysiologian suuret edistysaskelet ovat tehneet mahdolliseksi paasta entista pitemmalle sienimyrkkyjen ja niiden vaikutusten selvittelyssa. Mutta siita huolimatta, etta mm. Miinchenissa 7 tutkijaa prof. w i e 1 and in johdolla teki vaitos- 19

kirjatyonsa Amanita phalloides-myrkysta ja parikymmentii muuta tutkijaa julkaisi samoihin aikoihin havaintojaan siitii, ei edes taman kuuluisimman myrkkysienen arvoitusta voida viela pitaa lopullisesti ratkaistuna. Uusia hyvia hoitokeinoja sienimyrkytyksille on kylla keksitty, niin etta mikali liiakarinapuun ajoissa turvaudutaan ja laakari on asiantunteva, hengenvaara ei enaa ole kovinkaan suuri. Valitettavasti eivat siis tietomme sienimyrkyista auta kovinkaan pitkalle 8ienten myrkyllisyyden selvittelyssa. Ainoana valopilkkuna tassa pimeydes a ovat n.s. muskariinisienet, siis risalakit (lnocybe spp.), kaksi pienta malikkaa (Clitocybe Tivulosa ja C. dealbata) ja ehka jotkut karpiissienet (Amanita panthetina), muutamat muut, joiden myrkyllisyys on suoraan mitattavissa maarittamalla niiden sisaltama muskariinimaara 69), 40), t). Naiden sienien aiheuttaman muskar iinimyrkytyksen hoito on m yos taysin selvitetty: atropiini on ihanteellinen antidootti, joka parantaa myrkytyksen melkein silmanrapayksessa. Toisena samantapaisena ryhmana on mainittava n.s. syanogeenisienet, joissa syntyva myrkyllinen sinihappo (syanivety) on helppo todeta esim. M ii 11 e rin pikraattipaperilla 45). Tallaisia sienia tunnetaan n ykyisin jo kolmattakymmentii 3), etupaassa Clitocybe-, Co!lybia-, HygTophoTus-, Marasmius- ja Pho!iota-suvuista. Mutta talla myrkylla ja sen maarityksella ei ole kaytannollista merkitysta, koska syanivedyn miiara tavallisesti on vaarattoman pieni ja se nayttaa haviavan ruoaksi valmistettaessa. Mistaan muista sienilajeista ei viela ole loydetty varmaa kiinnekohtaa analyyttiselle myrkyllisyystutkimukselle, vaan ollaan empiirisen kokemuksen ja vertailevien elainkokeiden varassa. Elainkokeita on tehty etenkin kaniineilla, hiirilla, marsuilla ja koirilla. Niita ovat etupaassa suorittaneet farmakologit ja toksikologit ja tarkoituksena on ollut selvittaa sienista erotettujen myrkkyaineiden luonnetta, tavallisimmin ruiskuttamalla naita aineita ihon alle, lihakseen tai suoneen. Kaikilla tallaisilla injektiokokeilla on vain valillista merkitysta selvitettaessa sienilajien syotavyytta ja myrkyllisyytta ihmiselle. Sensijaan jos eliiimille s y 6- t eta an sienia, mieluimmin viela valmistettuina samaan tapaan kuin ihmisravinnoksi, niin voidaan saada hyvinkin kayttokelpoista aineistoa. Jos esim. todetaan, etta jokin sienilaji aiheuttaa kaniinissa samantapaisia myrkytysoireita kuin ihmisessa (kuten useissa tapauksissa on asianlaita), niin voidaan kaniinia hyvin kayttaa alustavissa kokeissa H\man ja samantapaisten sienilajien toksikologian selvittamisessa myos ihmista silmallapitaen. Yleensa taytyy kaytannollisen mykologin turvautua ihmiskokeihin, mikali haluaa saada varmuuden jonkin vaillinaisesti tutkitun sienilajin syotavyydesta. Vain harvoin h anella on tilaisuutta tehda kokeita muilla (kuten kerrotaan rva Gladstonesta, joka kokeili outoja sienilajeja syottaen niita miehelleen) ; useimmiten han maistelee sienta ensin pienin maarin ja suolavedessa ryopattyna, sitten isomman annoksen, ja vihdoin han kokeilee sita myos ryoppaamattomana ja eri tavoin valmistettuna, muitten sienien kera sailottyna jne. 4. Miten myrkkysienet vot erottaa myrkyttomista? SyksylUi 1948 Hel ingin UihistolHi s attunut Ama111ita virosa.myrkytys aiheutti S e u r a-lehdessa 6. 10. 1948 kysymykf'en, miten myrkylliset sienet voi erottaa syotavista. Vastauks-essaan toimitul'l neuyoi panemaan keitokseen hopealusikan tai muun hopeaesineen : jos se tummuu, on mukana myrkkysienia. Tama on hyvin kohtalokas neuva, silla hengenvaaralliset myrkkysienemme eivat mustuta hopeaa, vaikka jotkut ruokasienet kylui. tekevat sen. MeikaHiisissa sienikirjoissa ei talla1sta neuvoa ole koskaan an, nettu, ja aniharva sienitieteilij a on muissakaan maissa tallaiseen taikauskoon erehtynyt (viimeksi Atkinson 1900: Studic:s on American Fungi). Se on tyypillinen nayte kan antajuisess a tietokirjallisuudessa kiertavista vanhoista taysin perusteettomista uskomuksista. Ohje tuntuu niin luotettavalta, etta se elaa erikoisen sitkeasti. \ iimeksi 1946 se aiheutti Englannissa pahan myrkytyksen saksalaisten sotavankien leirilla, missa miehet olivat keranneet Amanita phal'zoides-sieniii, kokeilivat hopearahalla niiden syotavyytta 20

ja soivat niista saadun maukkaan ruoan hyvalla halulla. - On hyvin todennakoista, etta lahivuosina saa:mme kuulla Suomessakin taman neuvon seurauksista., kun se nyt on laajale'vikkisen lehden toimesta jalleen lahetetty liikkeelle. Myos tinalusikkaa tai veista on ennen neuvottu kayttamaan samaua tavalla myrkkysienten ilmaisijana. JVIuita "reaktioita", joita on neuvottu myrkkysienien toteamiseksi, mainittakoon pari. Jos sipuli mustuu sienten kera keitettaessa, niin sienet ovat myrkyllisia, sanotaan. Tassakiian ei ole mitaan peraa.. J os sieni halkaistuna tai paloiteltuna "painuu" si'niseksi, punaiseksi tai mus taksi, ::;ita monin paikoin pidetaan myrkyllisena. Tamakaan ci pida paikkaansa. Varinmuutokset ovat voimakkaimpia ja silmaanpistavimpia eraissa tateissa, jotka ovat taysin syota.-ia., mutta vaarallisiooa myrkkysienissa ei mitaan varinmuutoksia ilmene (vaikeasti sula'va herkkusienilaji Psalliota xanthodenna tosin painuu keltaiseksi). Helposti mustuyia ovat mm. erinomainen ruokasieni nuljaska (Go:ntphidius glutinost~s) ja myrkyton pulkkosieni (Paxillus involutus),*) Haperoissa (Russula) on tummuvia lajeja, jotka niinikaan ovat myrkyttomia. Rouskuista miedoimman, leppiirouskun (Lactalf"ius delicio!)"tts) maitoneste muuttuu myrkynyihreaksi ilman vaikutuksesta. Nykyisin tiedetiian naiden varin muutosten olevan samanlaisia entjsymaattisia happeutumisia kuin esim. omenan tai perunan leikkauspinnan tummuminen. l\fa inittakoon tassa yhteydessa viela joukko muita tuntomerkkeja, joiden avulla on neuvottu erottamaan syotavat sienet myrkyllisista tai pai'nvastoin. Niinpa Suomessa on laajalti levinnyt kasitys etta varmoj.a ruokasienia ovat vain ;'maitosienet ", siis Lactaritts-lajit. 1\fuualla useimpia rouskuja. pidetaan myrkyllisina, ja joka tapauksessa tama saanto leimaa kelvottomiksi useita satoja sicnilajeja, jotka OYat parempia k~in rouskut. Lansimaissa ja Yhdysvallmssa taas tun- ) Tri J. Rams bottom tosin kertoi tunnetun siententutkijan J. Schafferin sodan aikana kuolleen pulkkosienta syi:ityaan. Kenties sienen kasvupaikka oli jotenkin myrkyllinen tai sienet pilaantuneita. netaan siianto, etui kaikki valkomaitoiset sienet ovat kelvottomia! (: ) Joissakin kirjoissa neuvotaan hylkaamaau kaikki valkohelttaiset, onttovartiset sienet. Nain valtetaan myrky lliset karpassienet, mutta menetetaan samalla parisataa erinomaista ruokasienta. - Myos- on neuvottu hylkaamaan kaikki syylalakkiset ja sukkajalkaiset sienet; vaarallisimmat ka.rpassienet ovat syylattomia, mutta useat hyvat ruokasienet ovat sukkajalkaisia, pari myos syylalakkisia. Eras kohtalokas luulo on ollut, ettii syotavien sienien lakki on helppo "kuoria", s.o. ketto irtaantuu helposti. Tama koskee eraita herkkusie-nilajeja, mutta valitettavasti vaarallisimman myrkkysienen ( Amanita pha.uoides) ketto myos kuoriutuu helposti! Keskiajan laiiketieteen sign atuurioppi on aiheuttanut mania kasityksia myrkkysienten ulkonaosta. Luullaan, etta huomiotaherattavan muotoiset sienet ovat vaarallisia. Samaten on kirkkaan varisia, limaisia, vakevan makuisia ja voimakkaan hajuisia sienia pidetty myrkyllisina. Namakaan kasitykset eivat pida paikkaansa: sanotut tu'ntomerkit sopivat hyvin moniin parhaisiin ruokasieniin, mutta sensijaan kaikkein myrkyllisimmat sienet ovat aivan vaatimattoman varisia, melkein mauttomia ja ha.juttomia. Kasvupaikalla on myos luultu olevan vaikutusta sienten myrkyllisyyteen.. Kirjallisuudessakin on paljon mainintoja, etta marilla paikoilla kas'vaneet sienet ovat myrkyllisempia kuin kuivemmilla mailla kasvaneet. Samoin kansa eraissa maissa luulee, etta vahvassa, lantarikkaassa maassa kasvaneet sienet oli ivat myrkyllisia. Englannissa pidetaan syotavina vain nurmikolla kasvavia sienia (mushrooms), mutta metsassa kasva'via arvellaan myrkyllisiksi (toadstools). Nama luulot ovat tietenkin perattomia. Taustana onkin epailematta keskiaikainen kasitys, etta sienet saivat myrkkynsa ''ka.armeenpesista'' ja matanevista aineista. Eipa,-oida luottaa edes niinkaan jiirkeenmenevaan tuntomerkkiin kuin elain- ) Esim. B run d age n paksu toksikologian kasikirja o) esittaa ainakin viela 15. painoksessaan kaikki 3 tassa mainittua neuvoa: "Reject mushrooms which have white gills or milky juice, or in which the color changes when they are 'broken or cut" (s. 148 b). 21

ten syomaj alkiin siemssa. V arsinki11.rnarehtijiit ja jyl'sijiit voivat haitatta syoda myrkyllisimpia sienilajeja ja jiittaii niihin hampaanjalkiaan. Etanan ruoanvalintaperusteet ovat myos tyyten toisenlaiset kuin ihmisen: sekiu syo kaikkia tunnettuja myrkkysieniii, mutta jiittaii koskematta sellaiset herkut kuin keltavahveron ja huhtasienen. Suoranaista noituutta ja huijausta harjoitetaan viehi nykyaikana myrkkysienien erottamisen varjolla. Joissakin maissa kaytetaan n.s. sideerista pendelia eii taikaheiluria vahan samaan tapaan kuin meillli pajunoksaa kaikenlaisen pahan ilmisaamiseen; Sveitsissa kuoli 1944 perhe sienimyrkytykseen todettuaan sita ennen pendelilla sienet myrkyttomiksi. Ranskassa muuan insini:ii:iri mainostaa laitetta nimelta Ondemetre, johon kuuluu "emetteur Ommispectral" ja detektori; silla pitaisi voida radium- ym. sateilyn avulla todeta kaikkien kasvien syi:itavyys tai kelvottomuus sita varten laaditun aaltopituustaulukon mukaan.. Varsinaiset sienitieteilijat o'vat jo aikoja sitten luopuneet yrityksista loytali tuntomerkkeja tai reaktioita, joilla myrkylliset sienet voisi erottaa myrkyttomista. Sellaisia voidaan ajatella keksia. vasta sitten lmn ~aikkien sienimyrkkyjen kemiallinen koostumus on lopullisesti selvitetty. Toistaiseksi ei ole mitaan muuta mahdollisuutta kuin opetella tuntemaan myrkylliset sienilajit. Se ei olekaan millaan tavoin ylivoimaista eildi lainkaan vaikeampaa kuin csim. erottaa puolukka sianpuolasta, myrkylliset putkikasvit porkkanasta tai keittiokasvien taimet rikkaruohoista, minkii kaiken jo lapsikin oppii aivan erehtymattomasti, kun se vain hanelle opetetaan. Vaikeampia tapauksia varten, esim. jos sienet on jo perattu ja paloiteltu, kenties valmistettu ruoaksi tai kui'vattu, on olemassa nun. vliri- ja luminesenssireaktioitrt, joita etenkin Italiassa, Ranskassa ja VenajalHi on tutkittu ja kehitetty 4), 44), 54), 68), 4 3). Niiden a:vulla voidaan esim. Amanita phalloides-sienen pala erottaa muista ka.rpassienista. 5. V oidaanko myrkkysienet tehda vaarattomiksi? Jo Athenaios ja Plinius tiesivat kertoa, etta etikassa liottamalla tai etikkavedessa keittamalla saa pahimmankin myrkkysienen vaarattomaksi. Samoihin aikoihin Celsus vaitti, etta myrkyllisetkin sienet tulev at syotaviksi, kun ne keitetaan oljyssii tai vedessa nuoren piiarynanoksan kera. Asia tuli uudelleen esille, kun kaytan- ~.ollistii mykologiaa ryhdyttiin Hinsi-Europan maissa tutkimaan. Mm. P a u 1 e t (1793) mainitsee, etta jos pilkotut sienet keitetaan suola-, etikka- tai alkoholiliuok ~ssa, niita voi vaaratta syoda. Melkoista huomiota heriitti F red eric Gerard 1851 Ui:hettamallii Pariisin Terveyskonseljille muistion, jossa suositteli keksimiiansii myrkyllisten sienten kasittelytapaa ja vaitti perheineen sy{ineensii haitatta kaikkia myrkkysieniii. 27 ) Konselji asetti komission tutkimaan asiaa, ja 3 tarkkailijan Hisniiollessa G. keitti % kg karpassienia 1 litrassa vettii, johon oli lisatty 2-3 rkl etikkaa tai 2 rkl suolaa. Sienet oli sita ennen liotettu pari tuntia samanlai- sessa etikkavedessa. lj 2 t keiton jalkeen sienet huuhdottiin ja pyyhittiin kuiviksi ja valmistettiin sitten ruoaksi. Nain kasiteltyna G. soi myos Amanit(J) phalloidessienta ilman mitaan myrkytysoireita. Han vaitti kuukauden kuluessa pcrheineen syoneensa 75 kg myrkyllisia sienia. *) - Kommission lausunnon perusteella G :n ohjeet mm. liitettiin sotavaen ohjessaantoon. Mutta itse han kuoli luultavasti kokeilujensa uhrina. SittemmiU: ovat eraat sienitieteilijat kiinnittaneet huomiota siihen, etta kansa joillakin seuduilla mm. Unkarissa, Puolassa ja Venajalla on menetellyt kuten G e r a r d, nimittain kayttanyt ruoaksi muualla myrkyllisina pidettyja sienia keittaen ne ensin suoloavedessa. 8 ) Kuuluisa luonnontutkija ja kirjailija Henri F a b r e on myos lkertonut kotiseudullaan Serignanissa vaeston syovan kaikkia sienilajej a, myos myrkkysienia, eikii han eika *) Luultavasti niista suurin osa oli myrkyllisina pidettyja, mutta vaarattomia Amanitalajeja, joista myrkyt liukenevat helposti pois. 22

kukaan muu ole koskaan kokenut minkaanlaista myrkytysta ; siellakin sienet keitetaan suolavedessa ja sitten huuhdotaan. Kirjallisuudessa mainitaan myos soodan lisaaminen keittoveteen. - On ilmeista, etta niinhyvin etikka-, suola- kuin sooda Yesi voi varsin tehokkaasti vaikuttaa myrkkyihin niita liuottaen, hajoittaen, neutraalistaen jne. Kuten tunnettua riittaa jo pelkka puhtaassa vedessa ryoppiiys tekemaan myrkyttomiksi monet sienilajit korvasienesta ( Gyromitra esculent a) karpiissieneen saakka. Luultavasti olisi edullista suorittaa sienten ryoppays miedosti suolaisella vedella : niiden maku sailyisi parempana, mutta myrkyt haviaisivat tehokkaammin. Viihainen etikkalisayskaan ei makua haittaisi ja saattaisi tehda sienet helpommin sulaviksi seka edistaa esim. alkaloidimyrkkyjen liukenemista. Hyppysellinen soodaa pehmittaa kovatkin sienet helposti sulaviksi, mutta toisaalta soodavedessa keitto tuhoaa sienissa arvokkaita vitamiineja. Tiissa yhteydessa on viela mainittava sienten suolaus, jonka eritoten venaliiiset ovat kehittiineet suorastaan taiteeksi. SamaHa kun ihaillaan t3:man yksinkertaiselta nayttavan menetelman erilwmaisia kulinaar1s1a tuloksia, on syyta panna merkille sen vaikutus myrkkyihin. Kirpeimmatkin rouskut ja kirjoissa myrkynmerkeilla varustetut haperot tulevat venauiisin suol,austavoin miedon makuisiksi ja haitattomiksi. Vaitetaanpa, etta joillakin seuduilla kansa suolaa la:j1es kaikkia sopivia sienia, my5s karpassienia. Venaliiisessa suolauksessa ei sienia yleensa keiteta, vaan ne liotetaan raikkaassa kylmassa vedessa, jota vaihdetaan moneen kertaan, ja ladotaan sitten suolaan lisaten mausteita ja erilaisia kasviksia, usein myos sokeria seka tammen tai kirsikan lehtia. Vasta muutaman kuukauden kuluttua ovat sienet "kypsyneet" kayttokelpoisiksi. Mita niissa on tapahtunut? Ensinnakin sienien omat entsyymit ovat niissa vaikuttaneet ja sarnanaikaisesti on sailykkeessa tapahtunut mikrobitoimintaa, jonka tuloksena on syntynyt mm. hiukan maitohappoa. Tammen- tai kirsikanlehtien tanniini on voinut muodostaa Iiukenemattomia yhdistyksia jaljellaolevien alkaloidien kanssa. Kaikkien naiden ynna suolan vaikutuksista muodostuu monimutkainen reaktiokudelma, jonka voi hyvin ajatella tekevan myrkkysienetkin vaarattomiksi. Ravintokemistien ja mikrobiologien olisi yksityiskohtaisin kokein selvitettava, mita missakin sienilajissa tapahtuu sita edellaviitatuin tavoin kasiteltaessa. Ainakin olisi esim. elainkokein selvitettava lopputulos: tulevatko myrkylliset sienet sopivalla kasittelylla vaarattomiksi, ja onko sienia, joihin nama kasittelyt eivat pysty? 6. Sienimyrkytyksien tyypit. Kun sienimyrkkyjen kemiallinen tutkimus on vain pienelta osalta johtanut tuloksiin, on myrkkysienitutkimuksissa paahuomio taytynyt kiinnittaa itse myrkytyksiin. Niiden kliininen luokittelu on aikojen kuluessa vaihdellut melkoisesti, kun monia vihirinkasityksia on sa,atu oikaistuiksi. Jo 1880 esitti Huseman n kolmijaon: Mycetismus intestinalis, nervosus, choleriformis, Sveitsilainen Roc h taydensi tata 1913 erottaen 5 myrkkysieniryhmaa: 1. lihassyihin vaikuttavat (torajyva) 2. hemolyysin aiheuttajat (Gyromitra) 3. gastroenteriitin (vatsamyrkytyksen) aiheuttajat 4. hermomyrkkyja sisaltavat, esim. muskariinisienet 5. soluntuhoojasienet (Amanita phalloides, verna, vi rosa). Amerikkalainen F o r d esitti 1923 hiukan toisenlaisen jaoituksen: A. Mycetismus Gastro-intestinalis: Entoloma lividum, Lactarius torminosus, Russula emetica, Boletus satanas ym. B. M. Choleriformis: Amanita phalloidesryhma, Pholiota autumnalis, Hygrophorus conicus C. M. Nervosus: karpassienet ja muskariinisienet D. M. Sanguinareus: Gyromitra esculenta E. M. Cerebralis: Panaeolus papilionaceus ja P. campanulatus, pelkka aivomyrkytys kiihtymys ja hallusinaatiotiloineen (ei tavattu Euroopassa). Etupaassa naiden kolmen jaotuksen pohjalla on myrkkysienia ja sienimyrkytyksia kasitelty viime aikoihin asti, kunnes on havaittu, etta esimerkiksi selvempiin tapauksiin kuuluva "verisyndromi" hemolyyseineen onkin kokonaan vaarin kasitetty. Oli mm. luultu, etta korvasienesta eristetty helvellahappo aiheuttaa hemolyysin (se olikin koirissa saatu. aikaan) ja myrkytys perustuu siihen. Viime ai- 23

koina on havaittu, etta hemolyysia ei ihmisten korvasienimyrkytyksissa esiinny, vaan kyseessa on paaasiassa samanlainen mak asolukkojen tuhoutuminen kuin Amanita phalloides- m yrkytyksessa 46), 66). Myos on selvinnyt, etta tavallisten karpassienilajien (Amanita muscaria, pantherina ym.) aiheuttamat myrkytykset on erotettava varsinaisista muskariinimyrkytyksista, koska ainakin Euroopassa muskariinilla on karpassienessa hyvin vahainen osuus. Suuri osa gastrointestinaalisista sienimyrkyty ksista on todettu johtuneeksi muista syista kuin sienen myrkkypitoisuudesta. Nykyisin voidaan. myrkkysienet ryhmitella seuraavasti 66): I. EtupiiaSl a ruoansulatuselimiston limakalvoihin vaikuttavat sienet: - Entoloma lividum (myrkkyaine tuntematon) - "hartsisienet": myrkkyvaikutuksen aiheuttavat arsyttavat hartsiaineet (kirpeat Russula- ja Lactarius-lajit, Boletus satanas) - "antrakinonisienet", vaikuttavat ulostavasti (esim. eraat C!avaria-lajit) - joukko satunnaisesti myrkyllisia sienia, myrkkyaineita ei tutkittu. II. Etupaassii hermostoon vaikuttavat sienct: - karpassienet, aiheuttavat "muscaria-syndromin", mika lahinna muistuttaa atropiinimyrkytysta - muskariinisienet (Clitocybe spp., Inocybe spp.), myrkytys on "muskariinisyndromi", vastamyrkky atropiini. - "eretismisienet": Copr i nus atrameniarius ja mahd. C. micaceus alkoholin kera aiheuttaa punastumisen ym. - muita: esim. For din mainitsemat "juovuttavat" Panaeolus-lajit, Clitocybe actome!aega Japanissa (vaikuttaa verisuonihermoihin), torajyva. III. Protoplasmamyrkkyina vaikuttavnt, soluja tuhoavat ienet: - Amanita phalloides, verna, vi1 osa; Lepio a he!veola - Helvella-ryhma (Gyromitra escu!enta, G. gigas). Taman luokituksen kolmas ryhma sisaltaa varsinaiset vaaralliset myrkkysienet, jotka kay tannollisesti katsoen yksinaan ovat aiheuttac neet kuolemaan paattyneet myrkytystapaukset. Niista on erittain laaja kirjallisuus 46), ~ r. ), joten tassa ei ole aihetta ryhtya niita kuvaamaan. Mainittakoon vain, etta ne suuresti muistuttavat eraita muita kasvimyrkytyksia (filisiini- ja kolkisiinimyrkytyksia) seka fosfori- ja arsenikkimyrkytyksia. Sienimyrkytysten ymmartamista auttaisi, jos saataisiin selville, miten elimist6 yleensa taistelee myrkkyja vastaan. On esitetty useitakin "detoksikaatiohypoteeseja" 71), jotka eivat kuitenkaan tunnu patevilta. Lienee niin, etta kun vieras aine tulee elimist66n, se kohtaa biokemiallisia entsyymi- ym. systeemeja, joihin vieras aine voi sopia kuin avain lukkoon; tulos voi olla enemman tai vahemman myrkyllinen kuin alkuperainen aine. 7. Suo men myrkkysienet. Seuraavassa esitetaan tietoja ja kohmuksia niistii maassammc tavatuista flienilajei ta, jotka tahan asti on kirjalli~:;uudessa mainittu myrkyllisiksi. Tarkoituksena on pyrkia selvittamaan, mitka lajit oyat ehdottomasti, mitka ehdolliscsti myrkyllisia seka mitka lajit on ehka Yaiirin tuomittu tai epailty myrkyllisiksi, mitka kcnties liian rohkeasti julistettu syotaviksi. Tallainen tutkistelu on jarkiperaisen sientenkayton, sen opetuksen, neuvonnan ja propagandan viilwimaton edellytyc;. Talloin ei voida noudattaa edella esitettya m yrkkysienien luokitusta niiden toksisien ominaisuuksien mukaan, koska useista myrkyllisiksi mainituista lajeista ei ole tietoa, mihin ryhmaan ne kuuluisivat. Senvuoksi sienilajit esitetaan samassa jarjestyksessa kuin tekijan kirjassa "Suomen sienisato"' (s. 440-530) ja kayttaen samaa nimistiia. Eraiit suomalaiset nimet ovat uusia, Suomen Sieniseuran ja Vanaman asettaman nimistiitoiinikunnan ehdotusten mukaisia. Selvittely perustuu seuraavaan aineistoon: 1) patevien mykologien julkaisuissa esitettyihin tietoihin, mikali ne ovat todistusvoimaisia (vrt. 2. lukuun), 2) kirjoittajan havantoihin kunkin sienilajin kaytosta ruoaksi meilla tai muualla, ja 3) kirjoittajan omiin kokeisiin. Lahtiikohdaksi esitetaan seuraavassa yhteenveto meilla kaytetyssa kirjallisuudessa myrkyllisiksi mainituista sienista. Julkaisut ~l ), 33), 56), 55), 2), 52), 47), 41), Go), 31), 57),.12), 53), ovat enimmakseen kansantajuisia sienioppaita. Mainittakoon, etta ensimmaiset sellaiset (esim. Hisin g e r : Sieni-Kalle 1862, Arvid T h. G e n e t z : Suqmenmaan tavallisimmat ruokasienet 1893, I. J. In berg : Suomenmaan-parhaat 24

Suomessa kaytetyssii kirjallisuudessa myrkyllisiksi mainitut sienet Amanita mappa muscaria panthe1 ina phauoides porphyria rubescens umbrina vi rosa Tricholoma album albobrunneum pessundatum sulphureum virgatum Clitocybe dealbata rivulosa Volvaria speciosa Pluteus cervinus Rhodophyllus lividus Cortinarius spp. Inocybe spp. Hebeloma crustuliniforme Stropharia aeruginosa depilata Lactarius helvus rufus torminosus uvidus vellereus Russula consobrina emetic a fellea foetens fragilis badia rubra sardonia Boletus cyanescens felleus flavidus miniatopo1 us lurid us lupinus piperatus satanas Clavaria formosa Scleroderma aurantium verrucosum GyTomitm esculenta gi gas ~phomyces spp. I -t--t-! + I I [++I I I! + I++ l 1-t- i+ +'+'t +? + + I++++ + 1-t--t-! + i + I + ++ + I++ I. + + ++ ++ ++',++1++ + ++ + I++ + I ++ (-t-) + i + I ++. + (+) + (-t-) I + ++j++ + ' I+++ + I + + ++ + 1,+++ <+> I. I I :, i(-1-)1 -t--t- /-t-? <+> I!., (+) I (-t-) I +? (-t-) ++ (-t-) + + -t-? I i(-t- ')1 1(-t-) i I I i + ++! +! + (-t-) (?) 1++1 (-t-) i (-t-) + + -+- + <+> ~ + ++ I ++ + i ++1 + I <+>I, + (-t-) ++I + <+> I <+> I ++ 1 -t-?(-t- ) +t (+) I ++ I++: 1+ -t-1 i++l + I I + I I i!(-t- ) i I :<+) i I I + + I + I T + ' + I + + '(-t-) (-t-) + I T + + 1?1..L I + I I-f-? i(-t-) ' +?i + + I + + T -t- + + -+- + + + (+) + I +! + (-t-) i + -t-? + + ~? I + ' + ( -t- ) :<-+-> 1( -t- ) -t- I J( -t- ) 1 + 1+ 1 I I I *) lisiiksi L. turpis f!exuosus piperatus scrobiculatus trivial is Lisiiksi n Hi singer 1862 maininnut myrkylliseksi Cantharellus aurantiacus-lajin. 25

ruoka-sienet 1884) eivat yleensa lainkaan esittele myrkyllisia sienia. Silloin katsottiin viisaimmaksi opettaa tuntemaan pieni valikoima parhaita ruokasienia ja jattaa kaikki muut sienet huomiotta. Sittemmin, varsinkin viime aikoina on pidetty tarpeellisena esittaa myos myrkkysienet, koska ne saattavat erehdyttavasti muistuttaa syotavia lajeja ja ne on senvuoksi opittava erottamaan. Taulukkomme (s. 23) aineistona on myos eras Ruotsissa painettu sienikirja (Lind b 1 ads), koska sita on paljon maassamme kaytetty ja se on ollut suuressa maarassa perustana koko pohjoismaiden kaytannolliselle sienitietoudelle. Taman kirjan "epailyttaviksi" merkittyja lajeja ei kuitenkaan ole kaikkia otettu mukaan. - Viela enemman "myrkynmerkkeja" olisi saatu luetteloon, jos olisi otettu mukaan nykyisia pohjoismaisia sienikirjoja, esim. In g e 1- st r o m : Svampflora ( 1940). Lukija, joka tuntee skandinaavista ja keskieurooppalaista sienikirjallisuutta, huomaa heti, etta suomalaisessa kirjallisuudessa mainitaan paljon vahemman myrkyllisia lajeja. Tama johtuu osittain siita, etta sienikirjamme ovat useimmiten pienia eivatka siis mainitse esim. kaikkia karpassieni- tai haperolajeja. Mutta toisaalta on juuri laajimmissa teoksissa (esim. K a r s t e n 1899, S a e 1 an - B 1 o m s t e d t 1907) havaittavissa suorastaan eriava mielipide verrattuna lantisten naapurimaiden sienikirjoihin: esim. kirpeat haperot ja rouskut mainitaan meikalaisissa kirjoissa yleensa. syotaviksi, koska tiedossa on, etta niita meilla syodaan. Mainittakoon, etta kansa- ja oppikoulujen oppikirjoissa nimetaan yleensa vain punainen karpassieni myrkylliseksi. Iso Tietosanakirja kertoo, etta useat karpassienet, korvasieni ja punapilliset tatit ovat myrkyllisia. Eri tietoteoksien ja keittokirjojen liitteina olevissa sienikartoissa mainitaan myrkyllisiksi tavallisesti vain punainen ja valkea karpassieni seka sappija aikatatti.. Aineiston tietojen ristiriitaisuus kuvastaa kunkin kirjoittajan asennetta: varsinkin I~actarius- ja Russula-suvuista ilmenee selvasti, kutka ovat (varmuuden vuoksi?) nojautuneet skandinaavisiin ja saksalaisiin lahteisiin, kutka taas suomalaisiin ja itaeurooppalaisiin kokemuksiin. Verrattaessa tata aineistoa lukuisiin saksalaisiin kansantajuisiin sienikirjoihin huomataan mm. ettei enaa mikaan talla vuosisadalla julkaistu suomalainen sienikirja sano myrkyllisiksi sellaisia meilla suosittuja rouskuja kuin Lactarius trivialis, torminosus, turpis, rufus. Hypholoma tasciculare ei meilla liioin ole myrkkysienien luettelossa yhta vahan kuin useat keski-euroopassa naihin asti myrkyllisina mainitut Tricholoma-, Collybia- ym. lajit. SeuraavaJSSa esitetiiiin suvuittain ne sienilajit, jotka nykyisen tiedon mukaan on pidettiiva myrkyllisina tai joita edellamainitut lahteet ovat ehldi aiheettomasti nimittiineet myrkyllisiksi. Selostuksissa ei toisteta niitii tietoja, jotka jo on esitet ty kunkin lajin kohdalla ' 'Suomen Sienisato"-teoksessa (s. 440-530). TR : = t e kijiin omia julkaisemattomia kokeita ja havaintoja. K a r p ii s s i e n e t, A-manita. o mappa (Batsch.) Fr. Tama ja sen synonymi A. citrina Pers. on leimattu vaarallisiksi myrkkysieniksi etupaassa taksonomisen erehdyksen vuoksi: niita on pidetty A. phalloidesmyrkkysienen alalajeina. Viimemainitun toksikologiaa kokeiltaessa on paljon sekaannusta aiheutunut siita, etta aineisto toisinaan oli phalloides-, toisinaan mappa-lajia, mika mm. antoi aiheen vaitteisiin, etta phalloides-sienen myrkyllisyys vaihtelee tai jotkut koe-elaimet ovat sille immuuneja ts), 64). Koskaan ei ole todettu A. mappa-myrkytysta, vaan painvastoin ensin ranskalaiset tutkijat 29), sitten B u c h w a 1 d to) ovat osoittaneet sen vaarattomaksi syoda. TR: epamiellyttavan hajun ja maun vuoksi ryopattava; syoty muhennoksena ja sekasailykkeena 1942--43. Vaikka myrkyllisyys vaihtelisikin, ei tama laji ryopattyna tai suolasienien joukossa voi tuottaa haittaa eika sita voi sanoa myrkkysieneksi. Silti ei sita kannata kehoittaa keraamaan, koska se on ruokasienena huono. ( t ) muscaria (L.) Fr. Tama sukunsa yleisin ja tunnetuin laji on Suomessa myrkkysienen perikuvan maineessa. Sen toksikologiassa on ollut paljon vaarinkasityksia: tosin muskariinimyrkky loydettiin siita, mutta se ei suinkaan ole karpassienimyrkytyksen aiheuttaja, eika liioin tapa karpasia, vaan kumpaisessakin tapauksessa vaikuttava aine on n.s. sieniatropiini. 66) Naiden molempien ja mahdollisten muiden myrkkyaineiden (koliinia, amanitolterpeenia, ehka toksiinikin 63)) maara vaihtelee suuresti, niin etta Siperian ja Amerikan karpassienten vaikutus on toisenlainen kuin eurooppalaisten, vielapa keski-ranskassa myrkkypitoisuus tavallisesti on puolta pienempi kuin Lyonin tienoilla, ja nahtavasti vaihtelu voi olla melkoinen kasvupaikankin mukaan ja eri vuosina. Kirjallisuudessa on epalukuisia luotettavia tietoja taman sienen haitattomasta syonnista, usein suurissa maarissa ja jatkuvasti, mutta myos tunnetaan kymmenia (lievia) myrkytystapauksia, kun sienet on syoty tuoreina muhentaen tai paistaen. Suomesta ei karpassienen ruoaksikaytosta johtuneita myrkytyksia tunneta (syksylla 1949 26

soi 2-vuotias poika Alajarvella leikkiessaan raa'an karpassienen ja sairastui); painvastoin monet harrastelijat ovat sita ryopattyna syoneet 53)..Pienokaisten Sienikirjassa. (1. pain. Clouberg & Co:n kust. Viipurissa 1905, 2. pain. Otava 1947) E n o k R y t k ii n e n runoilee tasta sienesta mm.:.niin myrkkynsii voivat ne peittiiii, siks tiiytyy ne ensiksi keittiiii, ja. sitten kun myrkky on poissa, ne paistaa saa vaikka voissa. TR: omat kokemukset vahvistavat nama kasitykset. Suolavedessa ryopattyna melkein parempi maultaan kuin A. rubescens. (t) pantherina (DC.) Seer. On aiheuttanut etenkin Saksassa ja Sveitsissa paljon (yleensa lievia) myrkytyksia sen johdosta, etta eraissa sienioppaissa on sen kuva esitetty myrkyttomana A. spissa-lajina. Toisaalta sita on haitatta syoty seuduilla, missa on tapana ryopata sienet ennen ruoaksi kayttoa so), 35). Myrkkyaineet samat kuin A. muscaria-lajissa. Paallysketon poistaminen ei tee myrkyttiimaksi 62), 38). Lienee Suomessa yleisempi kuin luullaan (mantykankaillakin), mutta sekoitetaan helposti ruskeisiin karpassieniin (A. umbrina). Koska se suolavedessa keittaen saadaan muualla (esim. Ranskassa, Tshekkoslovakiassa) myrkyttiimaksi, voidaan se meillakin merkita ehdolliseksi myrkkysieneksi. tt phalloides Fr. Maailman hengenvaarallisin myrkkysieni, joka kuitenkin meidan maassamme on suurimpia botaanisia harvinaisuuksia. Se olisi silti opittava tuntemaan, koska maamme on sen levenemisalueen pohjoisrajalla ja siten tama sieni voi kenties leutoina ajanjaksoina ilmestya yleisestikin etela-suomeen. Taman samoinkuin A. virosan aiheuttaman myrkytyksen nykyaikaiset hoitotavat olisi saatettava yleisesti laakariemme tietoon. (t) porphyria (A. & S.) Fr. Taman sienen toksikologiasta ei tiedeta paljoakaan. Myrkytystapauksia ei ole tiedossa. Siita huolimatta laji on meikalaisessa kirjallisuudessa, nahtavasti varmuuden vuoksi, merkitty pelattaviei:j. myrkkysienten joukkoon. Ulkomaiset mykologit tyytyvat yleensa merkitsemaan sen vain epailyttavaksi. TR: koska sieni on meilla yleisempi kuin on luultu ja saattaa sekaantua renkaattoman karpassienen (Amanitopsis vaginata) pieniin harmahtaviin muotoihin, on siihen kiinnitettava huomiota. Syksylla 1947 on kokeiltu Kiiylii:in-Oripaan VT-kankailta kerattya aineistoa. Epamiellyttavan hajun ja maun vuoksi ryi:ipattiin suolavedessa ja osoittautui senjalkeen muhennettuna kelvolliseksi ruokasieneksi. Kunnes toksiset ominaisuudet tarkemmin selvitetaan, lienee viisainta merkita ehdolliseksi myrkkysieneksi. (o) rubescens (Pers.) F r. Muutamat suomalaiset sienikirjat pitavat tata niinhyvin Euroopassa kuin Amerikassa suosittua ruokasienta myrkyllisena, tai vahintaankin ryi:ipattavana. Myrkkysiententuntijain nykyinen mielipide on, etta sieni on sellaisenaan pannuun kelvollinen ilman etta edes paallyskettoa tarvitsee poistaa G6), 35). Vaikka laji vaihtelee suuresti, ovat sen muuttumattomat tuntomerkit asiantuntijalle aina selviit; maallikot ovat joskus luulleet A. pantherinaa taksi ja syi:ityaan ryoppaamatta saaneet myrkytyksia. Nain on laita mm. L en d 1 en tapauksessa 38), missa saksal. sotilaat Smolenskin metsissa si:iivat sienta, jonka luulivat olevan "Perlpilz" ja saivat tyypillisia karpassienimyrkytys-oireita. Koska sienen malto ei lainkaan punertunut, taytyy k y seessa olla A. pantherina tai A. umbrina. TR: kaytetty ruoaksi saanni:illisesti v:sta 1942 alkaen, joskus ryi:ippaamatta, joskus muiden ryi:ipattavien sienten seassa. Piiallysketto on yleensa peratessa poistettu paksuutensa ja sitkeytensa vuoksi. Suunniteltaessa teollisuussienten massakeriiilya, missa paallysketon poistaminen ei ole mahdollista, suoritettiin elainkokeita mm. talla sienilajilla. Kaniineille, jotka ovat muualla osoittautuneet herkiksi Amanita-myrkkyjen vaikutuksille, syi:itettiin perus-sienirehuun totuttamiskauden jalkeen 3 paivan ajan A. rubescens-sienta kokonaisena, paallyskettoineen. Elainten voinnissa ei havaittu mitaan erikoista tarkistusryhmaan verrattuna. - Koska taman lajin suuren vaihtelevuuden vuoksi on olemassa sekaannuksen vaara, ja koska eraat karujen kasvupaikkojen hennot muodot ovat "sammaleen" makuisia, on yksinkertaisinta suosittaa tamakin sieni ryi:ipattavaksi tai pantavaksi suolaan muiden mukana. ) (o) spissa Fr. Tama meilla hyvin harvinainen laji on tunnetusti ilman mitaan esikasittelya syi:itavaksi kelvollinen. Mutta koska maallikot varmasti sekoittavat toisiinsa taman, seuraavan ja muutamat edellamainitut lajit (joilla kaikilla on valkeita-vaaleanharmaita "syylia" ruskealla pohjalla). on viisainta suosittaa ryi:ipattavaksi tai suolattavaksi. (t) umbrina Fr. Laji lienee punaisen kiirpassienen vanmuunnos, joka helposti sekoitetaan A. *) Herr fur t h on esittanyt uuden lajin, Amanita pseudorubescens Herrf., jonka tilnn han panee eraat sekaannukset ja pantherinatyyppiset myrkytystapaukset. Sveitsissa ei tata lajia ole li:iydetty 66). L an g e ei sita myi:iskaan mainitse. 27

pantherinaan. Toksiset ominaisuudet lienevat samat kuin viimemainitulla. Myrkytystapauksia ei tunneta, mutta ainakin Tshekkoslovakiassa tata kaytetaan ruokasienena 74). TR: 1947 kokeiltu kookas yksilo Raisiosta. Ryopattyna, paallysketto poistettuna kelvollinen. Sopii ilmeisesti myos suolasieneksi. - Koko tama ryhma (A. umbrina - pantherina - spissa - rubescens - excelsa - valida etc.) olisi meilla otettava taksonomisesti selvitettavaksi. tt virosa Fr. Suomen vaarallisin myrkkysieni (samain kuin Virossa 3u)), joka olisi jokaisen opittava tuntemaan. Sita luullaan joskus herkkusieneksi ja aiheuttaa senvuoksi myrkytyksia etupaassa "saatylaisten" keskuudessa, koska "rahvas" ei Suomessa herkkusienia tunne eika syo. Varmasti todettuja, kuolemaan johtaneita myrkytystapauksia on Suomessa mm. vuosilta 1941 (Karkkila), 1945 (Porvoo, Illby) ja 1948 (Espoo). Lievempia, myoskin varmasti todettuja tapauksia tiedetaan mm. vuodelta 1938 (tohtorinna T. Tikkurilassa valmisti itselleen muhennoksen, mutta oksensi kaiken jo lh t. kuluttua, eika varsinaista myrkytysta ilmennyt sitten lainkaan) ja v:lta 1945 (Kirkkonummella prof. R:n perhe sairastui vakavasti, mm. tytar viikon sairaana). Myrkytys on ilmeisesti samanlainen kuin A. phahoides-myrkytys; pitka latenssiaika, voimakkaat vatsaoireet, sitten petollinen helpottuminen, minka johdosta esim. Espoon tapauksessa 1948 oli vain puhelimitse neuvoteltu laakarin kanssa ja jatetty asia silleen; myrkytyksen toisessa vaiheessa ei tavallisesti ole paljon tehta.vissa, ellei laakari taysin hallitse asiaa. Paitsi seerumilla, jota meilla ei ole kaytettavissa, on hyviii tuloksia saavutettu etenkin dekstroosiliuoksilla (B 1 an k, Binet & Marek) seka juottamalla vahvaa kylmaa suolavetta, n. 10 % NaCl eli lusikallinen suolaa lasilliseen vetta (L e Calve). Viimemainittu keino pitaisi meilla opettaa ensi apuna" varsinkin maaseutua silmallapitaen. Limo us i nin organoterapia (tuoreita kaniinin mahoja ja aivoja) on epavarma ja vaikea toteuttaa potilaan yhtamittaisen oksennuksen vuoksi. Perusteelliset vatsantyhjennysmenetelmat, insuliini, K-vitamiini ja sydanlaakkeet kuuluvat viela nykyaikaiseen hoitoon, josta on erittain laaja kirjallisuus ), 28), 17), 7). Koska ei voida edellyttaa laakarien siihen perehtyvan, olisi heille 1evitettava selostuksia ja ohjeita. M e s i s i e n e t, A1'millM iu. (o) menea (Vahl.) Fr. Fries (1860) epaili tata varsinkin Venajalla erittain suosittua: sienta myrkylliseksi. Vuonna 1911 kerottiin Ranskassa tapaus, jossa muka 3 sikaa olisi kuollut syotyaan appeessaan veden, jossa mesi sienia oli keitetty. Fa u v e l2o) pani toimeen 1937 tarkistuskokeen, jossa siat haitatta ja ahneesti soivat tata sienta niin raakana kuin keitettyna. TR: kokeilujen 1935-48 mukaan ei hyvaa muhen noksena, mutta hyvin kayttokelpoista oljyssa kuivaksi paistettuna sipulin kera, tai suolasienina. P k o n s i en e t, Lepiota. Taman suvun suomalaisia lajeja ei meikalainen kirjallisuus mainitse myrkyllisiksi. Isot ukonsienet ovatkin varmaan kaikki luotettavia ruokasienhi, mutta pienissa lajeissa on muissa maissa saatujen kokemusten mukaan myrkyllisia. Niinpa L. helveola Bres. mainitaan myrkkysienena, jonka toksiset ominaisuudet ovat samat kuin A. phal!oideskarpassienen GG), s>), 51). Koska tama sieni ulkoasultaan jonkinverran muistuttaa paria meikalaista pikku Lepiotaa, joista sitapaitsi on hiukan ristiriitaisia tietoja, on ehka varovaisinta panna nama lajit myrkkysienten listalle.? clypeolaria (Bull.) Fr. Useimmat eurooppalaiset tutkijat ilmoit tavat sen hyvaksi ruokasieneksi, mutta K r i e g e r ss) pitaa vaarallisena.? cristata (A. & S.) Fr. Vain Ve 1 en o v sky suosittaa, B r e s a d o l a, I n g e 1 s t r o m, R a m s b o t t o m ym. pitavat huonona. TR: pahan makuinen ja hajuinen. Koska myrkyllinen, meilla toistaiseksi toteamaton L. helveo!a on hyvin samannakoinen, lienee viisainta varoittaa kayttamasta naita pienia ukonsienia, joiden valkeassa lakissa on kehina ruskeita suomuja. Pienen kokonsa ja niukan esiintymisensa vuoksi ne tosin eivat muodosta mitaan vaaraa sekasienissa. V a l m u s k a t, Tricholoma. o Suvussa ei ole Suomessa varsinaisia myrkkysienia, mutta kylla muutamia hyvinkin pahan hajuisia ja -makuisia. Jotkut ovat myos varsin kovamaltoisia, vaikeasti sulavia. Ne harvat "myrkytykset", mita meilla naista tunnetaan, ovat ilmeisia ruoansulatushairioita. Keski Euroopassa, varsinkin Sveitsissa on suvun ainoa myrkylliseksi katsottava laji, T. pardidum Que!. = tigrinum Schaeff., aiheuttanut viimeisten 25 vuoden aikana 190 tietoontullutta vatsahairiota, joiden The ll u n g katsoo johtuneen siita, ettei Iajia ole ollenkaan esitetty missaan kansantajuisissa sienikirjoissa (esimerkki siita, etta yleiso on ennen kaikkea opetettava tuntemaan myrkylliset sienet). album (Schaeff.) Fr. Lind b 1 a din sienikirjassa atvellaan myrkylliseksi, samoin In g e 1st r 6 m 28

o o 1940. B res ado 1 a kertoo, etta tata pidetaan myrkyllisena. Myrkytyksia ei tunneta. BUCHWALD: esim. liottamalla tai suolaamalla paha maku ja haju haviaa. TR: kokeiltu suolavedessa ryopaten syksylla 1948, saattoi haitatta syoda. Sieni on merkitykseton, koska sita tuskin moni keraa sen epamiellyttavan hajun vuoksi. Mutta se on syyta tuntea ja todeta vaarattomaksi, koska se voidaan sekoittaa silkkivalmuskaan (T. columbetta.) inamoenum Fr. Esim. In g e 1 s t r o m 1940 epailee myrkylliseksi. Mutta Konrad & M aub l a n c 4B) ovat todenneet sen myrkyttiimaksi, joskin kelvottoman pahanhajuiseksi. TR: kokeiltu 1948, lajinmaaritys epavarma. Epamiellyttava haju ei lahtenyt kokonaan ryoppaamalla. Tamakin valkeahko sieni voidaan sekoittaa silkkivalmuskaan. pessundatum Fr. Ei ole myrkyllinen, mutta voi aiheuttaa vatsanvaivoja. Koska maku ei ole kehuttava, on syyta ryopata ja kypsentaa huolellisesti. (t) pubifolium Romell. In g e is t rom ym. merkitsevat myrkylliseksi. Cortin on maininnut kokemuksenaan (kirjees.sa 1947), etta se on ryopattyna kayttiikelpoinen. o saponaceum Fr. Ryopattyna taysin kelvollinen ruokasieni. Ryoppaamatta valmistettuna nautitaan myos yleisesti keski-euroopassa, eika sielta ole kuultu myrkytystapauksista. Mutta Norjassa sattui lieva myrkytys, kun sienet oli paistettu ryoppaamatta: 4-6 t. kuluttua ateriasta ilmeni nielussa raapiva tunne, ja alkoi vuorokauden kestanyt ripuli pahoinvointeineen 14). (!") striatum (Schaeff.) Que!. ( = albobrunneum (Pers.) Fr.) Useat suomalaiset ja ruotsalaiset sienikirjat olettavat taman lajin myrkylliseksi. Viela useammat (mm. Wit k ows k i Virossa ja Cortin Ruotsissa) toteavat ryopattyna syotavaksi. TR: kaytetty useana vuonna ryopattyna suolaja etikkasailykkeissa; karvaus haviaa.? sulphureum (Bull.) Fr. Ruotsalaiset mykologit ja heidan mukaansa muutamat suomalaiset sienikirjat arvelevat taman lajin myrkylliseksi. Sita se ei liene, mutta pahan hajunsa vuoksi se on joka tapauksessa kayttokelvoton, eika kukaan erehtyne sita edes keraamaan. o? tigrinum (Schaeff.) Fr. Karsten ilmoittaa loytaneensa Mustialasta taman lajin, joka ei hanen kuvauksestaan paatellen kuitenkaan ole sama kuin keski-euroopassa vatsanvaivoja aiheuttanut T. par d "dum Que!. (= tigrinum (Schaeff.) Que].). Lajia ei ole meilla loydetty uudestaan, eika esim. L a n g e sita tunne. virgatum Fr. Ruotsal. lahteet mainitsevat myrkylliseksi. K on r a d & M a u b 1 an c: ryoppayksen jalkeen vahemman karvas, ei myrkyllinen. TR: maku samantapainen kuin erailla kirpeilla haperoilla, joiden mukana se sopii esim. suolattavaksi. Ei silti ole syyta suosittaa. 1\f a l i ka t, Olitoc-ybe. Taman suvun sienista useimmat ovat sitkeita, muutamat melko vaikeasti sulavia, ja voivat huonosti valmistettuina tai liian suurina annoksina aiheuttaa ruoansulatushairioita. Useissa lajeissa syntyy pienia maaria syanivetya (mika tuntuu karvasmantelin tai tuomenkukan tuoksuna), mutta silla ei voi olla mitaan myrkkyvaikutusta, kun sienet kypsennetaan niiden sitkeyden edellyttamallii. tavalla. Pari pienta harvinaista lajia voi sisaltaa muskariinia niin paljon, etta niista valmistettu ateria saattaa aiheuttaa myrkytyksen. (t) dealbata (Sow.) Fr. Ranskalaisten tietojen mukaan &o) tama sieni on toisinaan taysin syotava, toisinaan sisaltaa niin paljon muskariinia, etta 50-100 g tuoretta sienta riittaa aiheuttamaan kuolettavan myrkytyksen 70), 1). Amerikasta taas ilmoitetaan 67), etta tama laji on taysin syotava, sensijaan myrkyllisena esiintyy siella C!. sudorifica. Laji on niin harvinainen meill.a, ettei ole saatu aineistoa sen myrkyllisyyden ja taksonomian tutkimiseksi. (t) rivulosa (Pers.) Fr. Taman lajin ominaisuudet ovat samat kuin edellamainitun, jota monet pitavatkin taman alalajina. Harvinaisuutensa ja pienuutensa vuoksi kumpikin on meilla merkitykseton. J os niita sattuisi esim. suolattaviin sekasieniin joutumaan, niin talloin myrkyllisyys haviaa keitossa, huuhtelussa ja muissa ka sittelyissa. Juur e kkaat Collyb~ o butyracea (Bull.) Fr. Useat tutkijat mainitsevat epailyttavaksi, C 1 us i u.s ja Mig u 1 a myrkylliseksi, mutta ainakin 10 tutkijaa toteaa sen kokemuksensa perusteella syotavaksi 5B). TR: kaytetty sekasieniin ilman eri kasittelya. o maculata (A. & S.) Fr. Kirjallisuudessa joskus mainittu myrkylliseksi tai epailtavaksi. TR: kaytetty ryopattyna sekasieniin.. 29

N a hi k k a at, Ma :- a.~ m i u. s. Nama pienet sitkeat sienet ovat myrk yttomia, joskin muutamat pippurisen polttavan makuisia. M e t s a l a k i t, III ycena. Ei myrkkysienia. Nap a l a kit, Ompha~ia. Ei myrkkysienia. Pienuutensa vuoksi naiden sukujen lajeista useimmat eivat tule kysymykseen ruokasienina. Myrkyllisia lajeja ei tunneta. Y in o s i en e t, Plew ot us. Ei ainoatakaan myrkyllista lajia. N a h k a v in o k k a at, Fanus. Jotkut taman suvun lajeista ovat nuorina syotavia. Useimmat ovat liian sitkeita. stypticus (Bull.) Fr. Thomas 67) pitaa USA:ssa myrkyllisena. Todellisuudessa lienee vain vakevan jumoavan makuinen, astringoiva. T u p p i s i e n e t, V olvaria. Suomalaiset sienikirjat, joissa tama suku mainitaan, nimeavat sen lajit joko epailyttaviksi (Karsten 1899) tai myrkyllisiksi (Hint i k k a 1942, A r o 1942). Kuuluisa ranskalainen mykologi M a i re oli taman kasityksen levittajia, mutta tarkisti myohemmin kantansa, ja nyt pidetaan niiden myrkyttomyytta taysin todistettuna sa). Ne ovat paikoin Euroopassa tarkeita kauppasienia ja tropiikeissa yleisesti viljeltyja mm. riisinolkikasoissa. - Kaikki lajimme ovat niin harvinaisia, ettei niita ole voitu kokeilla ruoaksi. K an t o r u s o k k a at, P~uteus. Ei tunneta myrkyllisia lajeja. R u s o k k a at, Rhodophyllus. Tassa "kokoomasuvussa" on lukuunottamatta Ecci!ia-, Nolanea- ja Leptoniaalasukujen vahapatoisia ja merkityksettomia sienia vain muutamia Entolomaalasuvun lajeja, jotka kokonsa ja lihakkuutensa puolesta tulevat kysymykseen ruokasienina. Niistakin useimmat ovat sitkeita ja pahanmakuisia ja muutamat myrkyllisia, niin etta Krieger as) USA:ssa sanookin: kaikki Entolomat ovat myrkyllisia tai epailtavia. Kuitenkin niita kaytetaan ruoaksi eri puolilla t Eurooppaa, m ainitaanpa hyviksikin (E. clypeatus Qu 1., j ubatus. Quel., majalis Fr., porphyrophaeus Fr., prunuloides Fr. sericeus Quel. ovat meilla tavatuista syotaviksi mainittuja. TR: vain viimeksi mainittua olen loytanyt niin paljon, etta olen voinut kokeilla). Seuraavassa lue tellaan meilla tavatut myrkyllisiksi mainitut lajit, joiden kaikkien myrkkyvaikutus kohdistuu arsytyksena ruoansulatuselimien limakalvoihin. lividus (Bull.) Qu 1. Kirjallisuudessa pelottavaksi kuvattu iso myrkkysieni, joka mm. Sveitsissa on aiheuttanut 25 vuoden kuluessa 109 tietoontullutta myrkytystapausta, ei kuitenkaan yhtaan kuolemantapausta 66), Merkillista kylla ei sen myrkkyaineista ole mitihin tietoja. Sen itioemulsi on hiirien ja kaniinien vereen ruiskutettuna yhta tuhoisa kuin vaarallisten karpassienten; sensijaan syotavien tattien ja haperoiden itioemulsi ei vahingoittanut koe-elaimia 16). Vaikka sieni on meilhi niin harvinainen, etta 100 vuoden ajalta tunnetaan vain 3-4 varmaa loytea, on syyta pitaa sita esilla myrkkysienivalistustyota tehtaessa, varsinkin kun vaitetaan, ettei keitto eika liotus poista myr ky llisyytta. *) t? nidorosus (Fr.) Quel. Sveitsilaisen tilaston mukaan 66) on tamakin laji joskus aiheuttanut vastamyrkytyksia. Sulfiitinhaju. t? rhodopolius (Fr.) Que!. Tama sukunsa meilla yleisin laji ei luultavasti ole varsinaisesti myrkyllinen, vaikka Sveitsissa tunnetaan lieva vatsamyrkytys taman tililla 66). Mutta vaikeasti sulava se on ja aiheuttaa senvuoksi vatsanpuruja. S e it i kit, Cortinarius. Tama suuri suku (meilla n. 170 lajia, jotka muodostavat useinkin sienikasvillisuuden enemmiston) on meilla kovin huonosti tunnettu. Useat sienikirjat mainitsevat sen lajeista pari syotaviksi ja arvioivat muut epailyttaviksi, jopa myrkyllisiksi. Kuitenkaan ei tiedossa ole ainoatakaan seitikkimyrkytysta, ja jarjestelmallisissa kokeissa suuri osa seitikeista on todettu hyviksi ruokasieniksi *) Taman sienen erehdyttava.kaksoisolento. on silkki-kantorusokas, Pluteus petasatus Fr., joka sekin on aika harvinainen ja senvuoksi viivan tunnettu. Kirjoittaja loysi sita syyskuussa 1949 Turun lahettyvilta poikkeuksellisen suurina yksiloina, jotka kaikissa suhteissa olivat Entoloma!ividumin kaltaisia, ja joilla kiiruhdettiin toimeenpanemaan ruokintakokeita myrkkyvaikutusten selvittamiseksi. Vasta itioiden mikroskopointi osoitti, ettei loyto ollutkaan Entoloma. 30

seka kaikki 200 Sveitsissa tavattavaa seitikkilajia n1.yrkyttiimiksi 65). Ei ole mitaan aihetta olettaa, etta meikalaiset lajit olisivat sen myrkyllisempia. TR: tahan mennessa kokeiltu 38 lajia. K au l u s s i e 11 e t, Pholiota. Mikaan Suomessa tavattu laji ei ole myrkyllinen. Tosin Amerikassa mainitaan epailyttavaksi P. marginata, mutta se ei pitane meidan maanosassamme paikkaansa, koska sita eraissa maissa syodaan. R i sal ak it, Inocybe. Ne suomalaiset sienikirjat, jotka yleensa mainitsevat taman suvun, esittavat sen kokonaisuudessaan epailyttavana tai myrkyllisena. Suku kasittaa meilla 50 lajia, joista yksi yleinen, muutamat joks. harvinaisia ja loput harvinaisia. Sveitsissa on prof. W i k i oppilaineen 69), 40) selvittanyt taman suvun toksikologian: siina on muutamia lajeja, joiden muskariinipitoisuus on niin suuri, etta ne aiheuttavat hengenvaarallisia myrkytyksia (tarkein myrkyttaja, I. Patouillardi ei ole tavattu Suomessa), joukko sellaisia, joiden muskariinipitoisuus on vaarattoman pieni, ja vihdoin muutamia taysin myrkyttomia lajeja. Meilla ei risalakkimyrkytyksia ole koskaan sattunut. (t) fastigiata (Schaeff.) Fr. (t) geophy!la (Bull.) Fr. ( t ) napipes Lange ovat ne meikalaiset lajit, JOlssa sveitsil. tutkimusten mukaan pitaisi olla myrkytykseen riittava muskariinimaara. (Kirjallisuudessa on sitapaitsi myrkytyksen aiheuttajina mainittu t I. rimosa ja t I. sambucina Fr., jotka maininnat kuitenkin Alder in t) kasityksen mukaan tarkoittavat meilla tuntematonta I. Patouillardi-!ajia. - Kaikki nama on luettava ehdollisesti myrkyllisiin sieniin, koska myrkky Iiukenee esim. ryopatessa. Inocybe-lajeja ei kukaan varta vasten keranne, ja yleensa niita kasvaa niin niukasti, ettei siihen olisi tilaisuuttakaan. Mutta jos niita (esim. I. geophylla, joka yleisesta tyypista poiketen on valkea) joutuu esim. "sekasienina" suolaan, ei siita voi olla haittaa. T y m pose t, Hebeloma. Kaikki suomalaiset sienikirjat, JOlSSa tama suku mainitaan, esittavat sen myrkyllisena tai vahintaankin epailtavana. Syyna lienee useiden sienien tympea haju, paha maku ja limaisuus, kaikki vanhastaan tunnettuja kansanomaisia myrkyllisyyden merkkeja. Mutta yhtaan varmaa myrkytystapausta ei tunneta siita huolimatta etta tymposia monissa maissa kaytetaan ruoaksi. W i k i 69) loysi niista tosin muskariinia, mutta niin vahan, ettei silla ole myrkkyvaikutusta; vain huono valmistus voi aiheuttaa vatsakipuja. TR: ainoaa muissa maissa myrkylliseksi vaitettya tai epailtya lajia, H. crustuliniforme Fr., on kokeiltu 1942-47. Mahdollisesti on joukossa ollut myos lahisukuisia lajeja, koska maaritys ei ole helppo. Sienet on makunsa ja hajunsa vuoksi ryopatty ja ovat tulleet kayttokelpoisiksi, esim. sekasienina suolattaviksi. Koko suku voidaan poistaa myrkyllisten luettelosta. He 1 o k at, Flammula. R u o s t e h e l t a t, N aucoria, Tubaria. Suo l a kit, Galera. K u l tal a kit, Bolbititts. R u o s t e v i 11 o k k a at, Crepidotus. J au h o s i e 11 e t, Paxillopsis ( = Clitopilus). P u l k k o s i e n e t, Paxillus. H e r k k us i e n e t, Psalliota. Naista suvuista ei maassamme tunneta ainoatakaan myrkkysienta. Keski-Euroopassa mainitaan myrkyllisiksi pari meilla tuntematonta herkkusienilajia, molemmat kellertyvia: Ps. flavescens ja Ps. xanthoderma ("karbooliherkkusieni", pahanhajuinen). R e a arvelee, etta myrkytystapauksissa olisi kyseessa idiosynkrasia. Harm a a h e l t at, Stropharia. Ne harvat suomalaiset sienioppaat, JOlSsa tama suku mainitaan, arvelevat sen myrkylliseksi. Ulkomaisessa kirjallisuudessa on suvun tunnetuin laji S. aeruginosa ennen nimitetty myrkylliseksi, mutta sitten todettu syotavaksi ja esiintyy paikoin kaupassakin. Pienta herkkusienta muistuttava ja siten helposti ruokasieniin tuleva S. coronilla Fr. on myos ilman perusteluita ollut myrkyllisen maineessa (mm. Morn e r), mutta todettu myrkyttomaksi seka Virossa 72) etta Ranskassa 49). - Taman suvun tarkein laji pohjoismaissa on suuri ja lihakas S. depilata Fr., jokseenkin ylein en ja satoisa havumetsiemme sieni, jonka rom. Ingels tr om ja Hi n tikk a perusteita ilmoittamatta mainitsevat myrkylliseksi. TR: kun sieni syksylla 1948 oli erikoisen runsassatoinen, kokeiltiin sita ruoaksi. Tuoreena siina on mieto 31

maku ja heikko lahopuun haju. Kun sienet kiehautettiin, niista levisi tama vastenmielinen haju melko voimakkaana. Sitten sieniviipaleet paistettiin rasvassa, jolloin haju edelleen tuntui. Paistoksestakin saattoi viela erottaa aavistuksen hajusta, joka epailematta olisi ollut maustein (sipulilla) taysin peitettavissa. Minkaanlaista m yrkytysta tai ruoansulatusvaikeutta ei ateria aiheuttanut. - Myi:ihemmin Suomen Sieniseuran kokouksessa hra Tore Was a s t j e r n a ilmoitti myi:is kokeilleensa taman sienen syi:itavyytta. Lajinmaarityksen oli vahvistanut tri R. Tuomik o ski, joka oli myiis saanut syiida sienta: molemmat vahvistivat sen myrkyttiimyyden. K y y n e h; a u m a k as, La.crymnria. Lahokat, Hypholmna. Useimmat lajit hyvia ruokasienia. Kitkeranmakuinen, helposti tunnettava H. fasciculare Fr. on joskus mainittu myrkylliseksi, mutta yhtaan myrkytystapausta ei ole tiedossa. Silo k a t, Psilocybe. Myrkyllisia lajeja ei ole tiedossa. K i r j o he l t at, Panaeolus. Tasta suvusta on Amerikassa mainittu 3 lajia myrkyllisiksi. P. campanulaius Fr. ja P. papilionaceus Fr. aiheuttavat For din mukaan 24) muista sienista tuntemattoman myrkytystilan.mycetismus cerebralis": humalantapainen iloinen tila nakiiharhoineen, viela seuraavana paivanakin tuntuu kuin kavelisi ilmassa tai pumpulissa. Mutta tallaista myrkytysta ei ole tavattu milloinkaan m1ssaan muualla. Painvastoin toinen amerikkalainen tutkija M c I 1 vain e on haitatta syiinyt P. campanulatus-sienta 67). Barnett 5) mainitsee myrkylliseksi P. retirugis-lajin, mutta Thomas 67) sanoo sita hyvaksi, pahkinan makuiseksi. - Euroopassa tasta suvusta yleisesti tunnetaan syiitaviksi "niittosieni", heinansankeen ilmestyva P. foenisecii Schroet. Koska naita pienia, hentoja sienia ei yleensa keratii. eika kayteta, ei yllamainittu tietojen ristiriitaisuus anna aihetta pitempaan pohdintaan. Hap r alakit. Psa.thy1 a. U u r t o 1 a kit, PsMtdocop1 inns (Psathyrella). Mustesienet (Coprinus). Suurin osa naiden sukujen sienista on pienia, hentoja, hyvin lyhytikaisia, poikkeuksena vain muutama isompi Coprinus-laji. Useita pienistakin lajeista kaytetaan kuitenkin monissa maissa ruokasienina hyvan makunsa ja sulavuutensa vuoksi. Mikaan laji ei tiettavasti ole myrkyllinen. Harmaasta mustesienesta (C. atramentarius Fr.) kerrotaan, etta jos sita syiidaan alkoholin kera, siita aiheutuu n.s. eretismi: kasvojen ja kaulan punastuminen ja pahimmassa tapauksessa vahainen sydanhiiirio (takykardia 11).*) Laheskaan aina ei tata ilmiiita ole havaittu 22), minka vuoksi voi epailla lajisekaannusta tai kokonaan muita syita. - Myiis C. micaceus Fr. mainitaan saman ilmiiin aiheuttajana, ei kuitenkaan Amerikassa, missa sita paljon syiidaan. N u l j ask at, Gomphidius. Kaikki lajit tunnetaan syiitaviksi. V a h a k k a a t, ( H yg1 ophonts: Lirnucinm, Camwrophyllus, Hygrocybe. Taman suuren "kokoomasuvun" lajit ovat yleensa syiitavia, vain jokunen on karvas (H. entbescens Fr., pudorinum Fr. joskus) ja epamiellyttavan hajuinen (H. cossus Sow., H. nitrata Fr.). Muutamissa on pienia maaria syanivetya (karvasmantelin tuoksu), mutta nekaan lajit eivat ruoaksi laitettuina ole koskaan aiheuttane mitaan haittaa. Ainoa epailyttiivii on? conicus Fr. ex Scop. Siitii mm. kerrotaan, etta Kiinassa olisi 4 henkea kuollut sitii syiityaan ~5 ). Eurooppalaiset liihteet yleensa mainitsevat syiitavaksi. TR: sieni on mitattiiman pieni ja jo senvuoksi vaaraton. Syksylli:i 1942 sita sattumalta liiytyi niin paljon, etta voitiin kokeilla seka tuoreena etta etikkasailykkeeseen, mihin se korean (tosin kannan tyviosassa mustuvan) varinsa vuoksi hyvin soveltuu. Mit aan haittaa ei ollut havaittavissa. R o us k u t, La-ctarius. Suvun tuntomerkki on maitoneste, joka sisiiltaa emulsina rasvahappoja ja hartsiaineita 73) ; viimemainituista johtunee useiden lajien kirpea maku ja niiden arsyttavii vaikutus ruoansulatuselimistiin limakalvoihin. Naita lajeja on aikaisem- *) Sveitsilaisten ja ranskalaisten kuvaamat oireet ovat sen laatuisia, etta prof. P. E. S i m o 1 a keskustelussa kirjoittajan kanssa vertasi niita "antabus"-reaktioon. Vaikutusmekanismi olisi talliiin sentapainen, etta myrkkyaine katkaisee alkoholin hajoamisen elimistiissa asetaldehydi- tai asetyylimetyylikarbi noli-asteelle. Syanijohdannaisten voidaan ajatella vaikuttavan taten, ja eretismin aiheuttaja olisi niin ollen kenties jokin mustesienissa ehka tilapaisesti esiintyvii HCN -yhdistys. 32

o o min kirjallisuudessa pidetty jopa hengenvaarallisen myrkyllisina, ja varmuuden vuoksi on monissa maissa neuvottu valttamaan kaikkia rouskuja paria erikseen nimettya lukuunottamatta. Kun rouskut ovat yha edelleen Suomen tarkeimpia ruoka- ja kauppasienia, on niiden myrkyllisyys selvitettava. Tarkemmin tutkittaessa ilmenee, etta rouskumyrkytystapauksia mainitaan vain sellaisista maista, joissa sienia kaytetaan ruoaksi sellaisenaan muhentaen, ryoppaamatta, ja joissa sienten sailominen suolaamalla ei ole tapana, siis esim. Saksassa, Sveitsissa ja Japanissa 66), 46). Sensijaan Suomessa, Virossa, Venajalla, Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa, Romaniassa, Balkanin maissa tai Ranskan vuoristossa, missa rouskuja osataan asianmukaisesti kasitella, ei ole kuultu rouskumyrkytyksista. Tassa ei ole aihetta ryhtya kasittelemaan yksitellen maamme 46 rouskulajia Cviitataan kirjoittajan seikkaperaiseen selostukseen niiden syotavyydesta sa)), vaan sensijaan on silmallapitaen kaytannollisia nakokohtia. syyta ryhmittaa tavallisimmat rouskulajimme "myrkyllisyysluokkiin". (Suluissa ne, joita kirjoittaja ei ole kokeillut.) A. Miedot, sellaisinaan ruoaksi valmistettavat: L. aurantiacus Fr. (?), camphoratus Fr., deliciosus Fr., fuliginosus Fr., mitissimus Fr. (?), volemus Fr. B. Miedot, ryopattavat: L. cimicarius Batsch (?), glyciosmus Fr., helvus Fr., (lignyotus Fr.), lilacinus Lasch, (quietus Fr.), "subdulcis" ), theiogalus Fr., uvidus Fr., vietus Fr. Edellamainituista ovat L. helvus ja L. uvidus erityisesti myrkyllisen maineessa; viimemainitusta ei ole tiedossa ainoatakaan tapausta, ja molempia kerataan ja syodaan meillakin muiden rouskujen mukana. L. helvus kasvaa usein marissa paikoissa, ja sita kerataan joskus yli-ikaisena, kuolleena, mutta vesipitoisuutensa vuoksi tuoreen tuntuisena. Arvattavasti tasta voi johtua Hevia myrkytyksia. TR: kumpaistakin kokeiltu useana vuonna. c. Kirpeat, mutta ryoppaamattakin paistettaviksi sopivat: L. flexuosus Fr. CTR: vaihtelee, toisinaan liian kirpea) L. piperatus Fr. (esim. sianlihan kera paistettuna) * ) Kuten tri R. Tuomi k o ski on huomauttanut, tata lajia tuskin on meilla lainkaan. Siksi luullut sienet kuulunevat mm. L. theiogaluslajiin. Muissakin rouskulajeissa on paljon sekaannusta. 3- L. trivialis Fr. (Lapissa paistetaan vartaassa nuotiolla) L. turpis Fr. CTR: nuoria yksiloita on 1946--48 sailotty rasvaan viipaleina, ilman liotusta tai ryoppaysta). Yllamainituista sienista kolme (L. flexuosus, trivialis, turpis) on vanhemmassa kirjallisuudessa merkitty erittain myrkyllisiksi. Ne ovat kuitenkin suolattuina Suomen kansan suosituimpia ruokasienia yhdessa seuraavan ryhman eraiden lajien kanssa. Kirjoittajan kokeet ovat osoittaneet, etta ne voidaan kiiyttiiii ruoaksi myos ilman ryoppiiystii tai suolausta, siis mahdollisimman ravintorikkaina, kun ne kuiviltaan paistetaan rasvassa. Sienet eivat talloin saa olla vanhoja, vetisia eika marana saalla kera ttyj a, eika nii ta sa a liottaa eika edes huuhtoa. Voi ja margariini ovat tarkoitukseen sopimattomia - on kaytettava rasvaa tai oljya. A.killinen korkea kuumuus aiheuttanee maitonesteen hartsiemulsin hajoamisen, jolloin kirpeat hartsihiukkaset liittyvat toisiinsa ja menettavat "tehonsa". Ruokaan jaa juuri sopiva mausteinen kirpeys, jota esim. sipuli pehmentaa, mutta mitaan vatsanvaivoja ei aiheudu. - Kuten tunnettua nama lajit ovat myos hyvia suolasienia. (t) D. Kirpeat, ryopattavat tai suolattavat: (L. controversus Fr.), flex uosus (myos ed. ryhmassa), (pubescens Fr.), representaneus Britz., resimus Fr., rufus Fr., scrobiculatus Fr., theiogalus Fr. (myos B-ryhmassa, vaihtelee maultaan), torminosus Fr., turpis Fr. (myos ed. ryhmassa), vellereus Fr. Lisaksi joukko harvinaisia, niukkasatoisia lajeja, joista useimmat muissa maissa mainitaan syotaviksi. Ne voidaan vaaratta liittaa tahan viimeiseen ryhmaan. - Tassa mainituista on ainakin L. scrobiculatus vaarin valmistettuna, siis ryoppaamatta muhennettuna aiheuttanut vatsamyrkytyksia 66). Myrkyllisiksi on kirjallisuudessa lisaksi usein mainittu rufus ja etenkin torminosus; vain viimeksimainitusta kerrotaan myrkytystapauksia, mutta niista eurooppalaiset 6) ovat hyvin epavarmoja ja Japanista mainitut on todettu eraan C!itocybe-lajin aiheuttamiksi 66). - Luultavaa on, etta L. resimus ja L vellereus nuorina, terveina yksiloina soveltuvat rycipj?aamattakin paistettavaksi, kuten L. piperatus. TR: L. rufus ja L. torminosus ovat ryoppaamatta paistettuina osoittautuneet ilmeisesti liian kirpeiksi. Nii ta ei syoty niin paljoa, etta mahdollinen myrkyllisyys nain valmistettaessa olisi ilmennyt. Nykyisin tiedoin voidaan pitaa ilmeisena, etteivat Suomen rouskulajit ole myrkyllisia, jos ne valmistetaan ruoaksi kunkin lajin ominaisuuksien edellyttamalla tavalla. 33

H a p e r o t, Russttla. Maassamme on naita vaikeasti maarattavia sienia lahes 60 lajia, joista 15 on kirpeita, jopa polttavia maultaan ja kymmenkunta on meikalaisessakin kirjallisuudessa mainittu myrkyllisiksi. Pidetaan selvitettyna, etta kaikki miedonmakuiset haperolajit ovat syotavia, ja samoin oletetaan, etta kirpeanmakuiset ovat enemman tai vahemman "myrkyllisia" 12). Viimemainittujen toksikolo giasta on hyvin vahan tietoja: niissa on samantapaisia kirpeita hartseja kuin rouskuissa, merkityksettoman piema maaria muskariinia ym. alkaloideja ja joitakin selvittamattomia aineita. Kirjallisuus mainitsee viime vuosisadalta useita jopa kuolemaan paattyneita Russula-myrkytyksia 18), ss), mutta tiedot ovat enimmakseen hyvin epamaaraisia, lajit epavarmoja ja ainakin useimmissa tapauksissa on valmistustapa ollut vaara: kirpeat sienet on esim. muhennettu sellaisinaan, jopa kokeiltu niita raakoina. Talta vuosisadalta on kliinisesti kuvattuna oikeastaan vain yksi myrkytystapaus, jolloin oli todistettavasti syoty haperoita 25), Mutta myrkytyksen kuva ja kulku oli aivan toisenlainen kuin aikaisemmin Russula-myrkytyksille selostettu (ei gastroenteriittia, pitka latenssiaika, maksa- ja munuaisoirein kuolema), ja kun sienet oli ostettu kaupustelijalta, Frey kuvauksessaan paatyy kasitykseen, etta myrkytys johtui pilaantuneista sienista. Kirpeiden haperoiden usein suorastaan polttava maku haviaa ruoaksi valmistettaessa ja sailoessa, keittaessa, suolatessa, kuivattaessa. Niita ei sita varten tarvitse edes ryopata. Sen johdosta on lausuttu olettamus, etta myrkyllisten haperoiden varsinaiset myrkkyaineet eivat ole samoja kuin kirpeat aineet 59). On oletettu mm. etta ne olisivat muskariinin ja sieniatropiinin luontoisia, joita on oltu loytavinaan, tosin tehottomia maaria. Kuvatut myrkytysoireet eivat kuitenkaan vastaa tata olettamusta, eivatka ne liioin viittaa toksiinien lasnaoloon. TR: koska kaniinit ovat alttiita sienialkaloideille ja amanita-toksiinille, suoritin asian valaisemiseksi ruokintakokeen, jossa syksylla 1945 kaniineille syotettiin perusrehuun sekoitettuna myrkyllisiksi ja kayttiikelvottomiksi vaitettyja haperolajeja ve:t:tailuryhman saadessa mietoja haperolajeja. Mitaan muutosta ei kaniinien hyvinvoinnissa havaittu. Mainittakoon viela, etta Sveitsissakaan, missa sienet yleensa syodaan ryoppaamatta ja vuosittain sattuu kymmenia myrkytystapauksia, ei tunneta Russula-myrkytyksia. Koko haperoiden myrkyllisyys vaikuttaa nain ollen jo toksikologisesti hyvin kyseenalaiselta. Kaytannon kokemus torjuu sen kokonaan. Kuten aikaisemmin on selostettu 53), ita-euroopan maissa Karjalaa myoten on aina kaytetty ruoaksi erotuksetta kaikkia haperolajeja (korkeintaan jatetty pois R. foetens inhoittavan hajunsa vuoksi). Niinpa seminaarinlehtori Genet z lausuu myrkylli simpana pidetysta R. emetica-lajista (saksalaisten "Speiteufel"): "Pidetaan perati myrkyllisena, mutta voin omasta kokemuksestani vakuuttaa, etta se suolavedessa keitettyna on aivan makuisa. Maakansa Ita-Karjalassa syo sita yleisesti". Prof. Sa e 1 an kirjassaan 56), joka oli melkein 30 vuotta Suomen tarkein sieniopas, sanoo uskaltamatta poiketa kirjallisuuden perinteista mainittua lajia myrkylliseksi, mutta lainaa Genet z in lausuman ja liittaa siihen: "Oman kokemuksemme mukaan se on kiehautettuna hyvii". Kumpaa sitten on uskottava? TR: vuosina 1938-48 olen kokeillut kaikkia liiytamiani "myrkkyhaperoita" kiehautettuina ja muhennettuina tai suolaan tai rasvaan sailottyina. Mitaan myrkyllisyyteen viittaavaa ei ole havaittu ja maku on ollut moitteeton, paitsi parissa tapauksessa R. foetens jai ryoppayksenkin jalkeen vastenmielisen hajuiseksi. Nayttaa siis silta, etta kirpeat haperot on pyyhittava pois myrkkysienien luettelosta. Tosin voidaan sanoa, etta tayden tieteellisen varmuuden saavuttamiseksi olisi jokainen laji tarkoin tutkittava ja kokeiltava erikseen. Kaytannon kannalta tama on turhaa, silla useiden kysymyksessaolevien Russula-lajien tunteminen ja erottaminen on niin vaikeaa, etta vain harvat asiantuntijatkaan ovat niista samaa mielta. Ne ovat miltei samanvarisiakin, ja vari vaihtelee haalistuen sateessa ja auringossa. On suorastaan valttamatonta kasitella niita yhtena ryhmana, ja talliiin vastaavasti suuremmalla varovaisuudella kuin kokemukset yksityisista lajeista edellyttavat. Senvuoksi ei tassa ole syyta luetella erikseen niita kirpeita haperoita, jotka ilmeisesti ovat ryoppaamatta kayttiikelpoisiksi, vaan yhdistetaan kirpeat haperot kaikki yhdeksi ryhmaksi, jonka sienilajit neuvotaan ennen ruoaksi valmistamista tai sailomista kiehauttamaan suolavedessa: oft)? alutacea Fr., badia Que!., consobrina Fr., emetica Fr., fallax Fr., foetens Fr. (hajuttomat muodot), fragilis Fr. = Mairei Sing., ochroleuca Fr., Queletii Fr., rubra Fr., sanguinea Fr., sardonia Fr. (=drimeia Cooke), veternosa Fr. Erikseen on mainittava R. foetens, joka tavallisesti on niin iljettavan hajuinen, ettei sita voi ottaa ruokasieniin. Sita saattaa kuitenkin loytaa melkein hajuttomanakin. TR: sailotty ja syoty nuoria yksiloita syksylla 1939; kuvottava haju ei kokonaan poistunut suolavedessa keittamalla. 34

V a h v e r o t, Cantha!/'enus. Ei myrkyllisia lajeja. ) S a h a h e l t t a s i en e t, L entinus. Ei myrkyllisia lajeja. 'I' at it, Boletus. Melkein kaikissa sienioppaissamme ja -kartoissamme esitetaan myrkkysienina ainakin kaksi tattia: sappitatti (B. felleus) ja aikatatti (B. piperatus). Ne on molemmat todettu meilla kuten muuallakin 51) myrkyttomiksi. B. piperatus on pieni ja yksitellen kasvava, joten sen pippurimainen maku ei hevin paase hairitsevaksi, vaikka sita tulisikin muiden joukkoon. B. felleus on kookkaampi ja houkuttelevan nakoinen, mutta useimpina vuosina harvinainen. Se on opittava tuntemaan sappimaisen makunsa vuoksi, joka ei havia keittamalliikaan. Sensijaan kuivaamalla se mahdollisesti haviaa: eras vanha pariskunta kertoi Suomen Sieniseuran nayttelyssa syysk. 1948 vuonna 1918 kuivanneensa suurehkon maaran silloin paikkakunnalla yleista sappitattia ja kayttaneensa sita talvella ruoaksi. TR: joskus voi tavata yksiliiita, joissa karvautta tuskin lainkaan tuntuu. Lisaksi kuvataan varsinkin vanhemmassa kirjallisuudessa yleisesti myrkyllisiksi kokonainen ryhma tatteja, nimittain n.s. punapilliset tatit (tarkemmin sanoen lajit, joiden pillien suut ovat punaiset): erythropus Fr., lurid us Fr., miniatoporus Seer., satanas Lenz. = lupinus Fr. Ne ovat kuitenkin useissa maissa suosittuja ruokasienia 53), ja kuvattujen myrkytystapausten tarkastelu osoittaa, etta sienia on joko kokeilumielessa syoty raakana (K r o m b h o 1 z) tai ruokalaji on ollut riittamattiimasti kypsennetty 66), 21). Kaikki nama lajit ovat miedon ja miellyttavan makuisia, mutta ilmeisesti rakenteeltaan sellaisia, etta ne vaativat perusteellisen keiton, jotta niista valmistettu ruoka "sulaisi" vaikeuksitta. Nykyaikaiset sienitieteilijat ovatkin sita mielta, etta mikaan naista lajeista ei ole myrkyllinen, mutta B. satanas voi huolimattomasti valmistettuna aiheuttaa vatsanvaivoja. Kaikki nama lajit ovat Suomessa harvinaisia, etelaisimman rannikon ja Ahvenanmaan sienia, mm. B. satanas vain kerran loydetty. Niilla ei meilla ole mitaan merkitysta. B. luridus nayttaa meilla esiintyvan hyvin varittomana, melkein herkkutatin kaltaisena muotona, joksi sientenkeraajat varmaan sita luulevatkin. Siita ei ole mitaan haittaa. *) Maamme ensimmaisessa sienikirjassa "Sieni-Kalle" E. H(isinger) Friesin ym. mukaan sanoo C. aurantiacus-lajia myrkylliseksi, mutta erehdys on aikoja sitten oikaistu maailman sienikirjallisuudessa. K a a v a t, Polyponts etc. Ei tunneta myrkyllisia lajeja. 0 r a k k a at, Sarcodon, Pleurodon, Dryodon, H ydnu:m. Ei tunneta myrkyllisia lajeja. H a a r a k k a a t, Clavaria. Varsinaisia myrkkysienia ei tassa suvussa ole, ja jotkut pitavatkin kaikkia haarakkaita syotavina (esim. prof. Christensen t 3) USA:ssa, kun taas USAn maatalousministeriiin julkaisema sieniopas ehdottaa kaikki hyljattaviksi, koska on vaikeaa erottaa hyvia ja huonoja lajeja). Sanotaan muutamien lajien vaikuttavan ulostavasti: Sveitsissa on tilastoissa 25 vuoden ajalta 20 sellaista tapausta 66). Metyylioksiantrakinoni on sveitsilaisten tutkijain kasityksen mukaan ulostava aine. Suomessa tavattavista lajeista pari on tassa suhteessa epailyttavia:? aurea Schaeff. Kirjallisuuden tiedot ovat taysin ristiriitaisia, mika johtunee lajisekaannuksesta: tata on melko vaikea erottaa muista keltaisista lajeista. Lienee harvinainen.? formosa Pers. Tatakin jotkut sanovat suorastaan myrkylliseksi, toiset hyvaksi ruokasieneksi. Lienee harvinainen. Tietojen ristiriitaisuuden luonnollisin selitys on, etta ruokasienina kysymykseentulevat miedonmakuiset kookkaat haarakkaat ovat kaikki nuorina hyvia, muutamat lajit ovat vanhemmiten ja varsinkin vetisina vaikeasti sulavia ja ripulia aiheuttavia, ja tulevat samalla kitkeriksi maultaan. Ainakin meilla Suomessa riittaa sellainen ohje, etta kaikki miedonmakuiset nuoret ja mureat haarakkaat ovat syotavia. Maassamme ei ole tiedossa ainoatakaan haarakasmyr kytysta. M u kulak u u k use t, Scleroderma. Taman suvun pari lajia julistetaan useissa sienikirjoissa myrkyllisiksi. N e u han n 46) kuitenkin toteaa myrkytystapausaineiston olevan niin epamaaraista, ettei siita voi tehda mitaan johtopaatoksia. Han ei nahtavasti tunne tri BAUDYSin kolmea tshekkilaista tapausta B), joissa ilmeni selvia myrkytysoireita. Elainkokeessa hiiret kuolivat raakaa sienta syotyaan, mutta keitetty sieni ei vaikuttanut niihin mitaan. Mutta useissa maissa tata sienta kerataan ja kaytetaan, ja mm. Norjassa ja Suomessa on sen ruoaksikaytto. kokeiltu tieteellisesti patevan valvonnan alaisena 53), mm. R o 1 f P a 1m g r en Korkeasaaressa. Nama kuten muutkin kupusienet ovat yleensa syotavia vain nuorina, niin kauan kuin malta on kovaa ja taysin valkeata. Voidaan olettaa, etta 35

myrkytystapaukset ovat aiheutuneet joko liian vanhoista tai vaillinaisesti kypsennetyista sienista. - Kaikki suomalaiset lajit ovat harvinaisia. Niita suositetaan kaytettavaksi vain mausteena tryffelin tavoin. ''M a am u n a t' ', Lycoperdaccae. Ei tunneta myrkyllisia lajeja. M a l j a s i e n e t, Pezizaceae. Meikalaisissa lajeissa ei liene myrkyllisia. Meilla tuntematon Plicaria coronaria Jacq. (= Sa1 cosphaeria eximia Maire) on Sveitsissa aiheuttanut 21 kertaa vatsamyrkytyksen (ripulin). Naissa tapauksissa, jotka ovat sattuneet ennen vuotta 1925 ja siis vaikeasti tarkistettavia, on sienta aina syoty raakana salaattina. M o r s ky s i en e t, H elvellaccae. Tahan ryhmaan kuuluu Suomessa eniten myrkytystapauksia aiheuttanut sienilaji, korvasieni (t) Gyromitm esculenta Fr. Sita syodaan monin paikoin, mm. Yhdysvalloissa (Minnesota), Ranskassa ja Sveitsissa sellaisenaan, ryoppaamatta. Erailla seuduilla ja eraina vuosina se aiheuttaa myrkytyksia, jotka kliinisesti ja patologisesti suuresti muistuttavat Amanita phalloides- ja virosa-myrkytysta. Myrkkyaineeksi on selitetty helvellahappo. Myrkkyvaikutuksen epasaannollisyytta on selitetty monella tavalla. On oletettu erikoinen laji tai muoto, Gyromitra (Helvella) suspecta, Krombh. 1831, joka olisi myrkyllinen ja kaytannossa sekaantuisi paalajiin. S e i de 1 vaittaa todenneensa, etta ensimmaiset kevatyksilot ovat aina myrkyttomia. J otkut olettavat, etta myrkyllisia ovat vain vanhat yksilot, joita on useinkin vaikea sellaisiksi todeta. - Kuten tunnettua myrkyllisyys haviaa paitsi ryoppaamalla myos kuivaamalla sienet. Mutta myrkytyksen taudinkuva viittaa siihen, etta myrkky on toksiininluonteinen, ei haihtuva eika ainakaan kokonaan ja helposti veteen liukeneva. Nama seikat antavat aiheen olettamukseen, joka nayttaisi selvittavan korvasienen arvoituksen: myrkkyvaikutus on ehka y k sino m a an it i o iss a. Niitahan ei nuoressa korvasienessa ole, ja taysikasvuisissa yksiloissa niita kehittyy sakkimaisissa koteloissa pitkin sienen koko pintaa. Kuten mm. Buller 11) ja Fa l c k 19) selostavat, lampo aiheuttaa, etta kotelot sinkoavat itionsa ulos. Tama tapahtuu sienia kuivatessa, mutta myos kuuman veden vaikutuksesta (mm. puolalaisissa sailyketehtaissa korv.asienet padassa aiheuttavat sellaisia itiopilvia, etta tyontekijattaret saavat lievia myrkytyksia); niinpa taman kasittelyn jalkeen korvasienet ovat itiottomia ja samana myrkyttomia. Tata sienta koskevan laajaan ja ristiriitaiseen kirjallisuuteen on tassa tarpeetonta enempaa kajota. Selva saanto on: korvasieni voi aiheuttaa myrkytyksen, ellei sita huolellisesti ryopata tai kuivateta. Sarna koskee sen eri muotoja, joista suurin, vaalea G. gigas Krombh. use in erotetaan eri laj iksi. Muissakin Helvella-lajeissa voi kirjallisuudessa lausuttujen epailysten mukaan ilmeta samanlaisia myrkkyvaikutuksia. Niista ei kuitenkaan ole mitaan tietoja. Kaikki morskyt ovat parhaita kuivattuina, ja siten kasiteltyina ne samalla ovat varmasti myrkyttomia. EdelHiolevan tarkastelun tuloksena on selvinnyt, ett a meilla Suomessa on kaytannossa kysymykseentuleyana vain yksi ehdoton myrkkysieni: valkea karpassieni, Anianita virosa Fr. Lisaksi voidaan jossakin suurena harvinaisuutena kohdata vihertava eli kavala karpassieni, Ama nita phalloides Fr., kuolettava kuten edellinenkin, ja lyijynharmaa rusokas (eli punaheltta, Yillikaalisienli) Rhodophyllus (Entoloma) livid~~s, jonka pitai i aiheuttaa paha vatsamyrkytys. Ehdolli. ia myrkkysienia, s.o. viipaleina vedessa keittamalla vaarattomiksi saatavia ovat eraat karpassienet (Amanita nwsca? ia Fr., pantherina Seer., porphyria Fr., nmb1 ina Fr.), pienet malikat Clitocybe dealba.ta Fr. ja rivulosa Fr., muutama pieni risalakki (lnocybe fastigiata Fr., Fr., geophylla Fr., napipes Lange) ja ennen kaikkea korvasieni (Gyromitra esculenta Fr.). V atsa.myrkytysten mahdollisina aiheuttajina mainitaan viela Rhodophyllus (Entoloma) nidorosus Fr. ja rhodopolit~s Fr., joista riittavien tutkimuksien puutteessa taytyy varoittaa. Maamme suurimmat ja tarkeimmat sienisuvut tatit (Boletus), seitikit (Cortinarius), valmuskat (Tricholoma), rouskut (Lactarius) ja haperot (Russula) voidaan jo nykyisin tiedoin pyyhkia pois myrkkysienien luetteloista. Naiden sukujen kaikki sienet, jcitka eivat ole liian pahan hajuisia ja makuisia, ovat oikein kiisiteltyina (ryi:ipattyina ja riittiivasti kypsennettyinii) haitattomia. Samaten on tuppisienet (Vol 'l.'aria), kaulussienet (Stropharia) ym. tahan asti suomalaisissa sienikirjoissa myr 36

Nama ovat Suomen ainoat hengenvaaralliset ehdottomat myrkkysienet, jdita. e;i miluian tavallisel1a kasittelylla saa myrkyttiimiksi. Vas.: valkea karpassieni, Amanita virosa, jokseenkin yleinen ja joskus luultu herkkusieneksi. Oik.: kavala karpassieni, Amanita phal!oides, hyvin harvinainen. Voidaan luulla esim. viiruvalmuskaksi (TrichoLoma portentosum) tai koivuhaperoksi (RussuLa aeruginea) tai joksikin keltaisista haperolajeista. kyllisiksi mainitut sienet osoitettu vaarattomiksi. Kiiytannollisenii johtopiiiitoksenii niiista selvityksista on, etta kaikissa kouluissa, neuvontatoiminnassa ym. olisi lapset, nuoriso ja varttuneempildn viiki opetettaya tuntemaan. mainitut myrkkysienet, ainakin yleiset lajit. Vain tiiten voidaan toisaalta viilttiiii sienimyrkytysten vakava vaara, toisaalta torjua aiheeton kasitys useimpien sienilajien myrkyllisyydestii. Muista sienilajeista olisi ennen kaikkea opittava niiden oikeat kasittelytavat: mitka sieniryhmiit on ryopiittavii, mitkii vaativat pitkiin, mitka lyhyen kypsennysajan. Taten saadaan sieniruoat maukkaiksi ja helposti sulaviksi. Poisonous Fungi and Fungi Believed to Be Poisonous. Toivo Rautavaam. Huhtamaki Food Research Station, Helsinki As shown by the earlier investigations of the author, there are in Finland over 500 edible fungus species, some 200 of which are quite common and abundant 53). But in most parts of country only 3-4, or at the most 10 species are eaten, the rest being considered poisonous. This.public opinion. seems to be wrong. For instance, when a group of schoolboys and -girls gathered for feeding experiments all the mushrooms and toadstools to be found in nearby 37

forests (Hyvinkaa 1945), not a single specimen of poisonous fungus was discovered when the collection was inspected. In fact the author's field surveys have shown that approx. 80 % of the fungus crop consists of edible species. On the other hand, cases of fungus poisonings are registered yearly. Poisonous fungi represent a danger, which will become even greater, if we succeed in increasing interest in the gathering and use of fungi. The directions given in popular literature are confusing and conflict with the actual experience. One of the most important tasks of applied mycology, therefore, is to elucidate which fungus species are really poisonous and which are erroneusly believed to be poisonous. 1. The criterion of poisonousness. A survey of reported fungus poisoning reveals a number of cases of indigestion, idiosyncrasies etc., complaints which are not caused by fungus poisons at all. It is necessary to define what is meant by a poisonous fungus and to find definite criteria for it. Logically, a poisonous fungus is one containing poison. A poison is defined thus: B1) A poison is any substance which, acting directly through its inherent chemical properties, and by its ordinary action, is capable of destroying life or of seriously endangering health when it is applied to the body externally or in moderate doses (to 50 gm) internally. But certain reservations must be made: 1) if a fungus is poisonous when raw, but edible after blanching, cooking, frying or other usual treatment, it cannot be classified as poisonous. There are numerous other common foods (tapioca, yams, taro, some beans etc.), that are deadly poisonous before suitable treatment, but they are not.labelled. as poisonous. 2) in a survey of fungus poisonings, all cases ensuing from spoiled mushrooms or spoiled or contaminated mushroom dishes should be eliminated. 3) cases of indigestation caused by wrongly prepared mushrooms, too large portions of mushroom dishes, unsuitable combinations with other foods etc., should not be conosidered as fungus poisonings, and 4) fungus idiosyncrasies and allergic reactions must be distinguished from fungus poisonings. With these reservations, the poisonousness of fungi can be defined thus: a fungus species is to be considered poisonous when, as a typical, faultless, not too old specimen, prepared in the common way and eaten in moderate amounts, it causes a poisoning in au normal persons. For practical purposes poisonous fungi can be divided into 3 groups: - unconditionally poisonous - conditionally poisonous, which can be made harmless, e.g. by cooking in salt water, drying or by other simple means - occasionally poisonous, which are generally harmless, but have caused incidental poisoning in some years or in certain circumstances. The different grades of poisonousness may conveniently be indicated by the following signs: tt = deadly poisonous t unconditionally poisonous, but not dangerous for healthy people in moderate amounts (t) conditionally or occasionally poisonous o = to be blanched before use. 2. Reports on poisonousness in literature. Even if the statements of mycologists only are considered, it is apparent that an incredible confusion obtains in the reports in literature on the poisonousness and edibility of fungi. The author earlier 53) collected the statements made by the most authoritative writers, on the poisonousness of fungi, and they showed that the information on the poisonousness or edibility of 153 species is contradictory. A suitable example is Amanita rubescens Fr.: 17 investigators consider it poisonous, 2 suspicious, 62 recommend it as edible after removing the pellicule, 4 state that the fungus is edible in its entirety - complete with pellicule, while 23 authors express no opinion. These contradictory views are based mainly on 1) literary tradition, the information passing from book to book without criticism, 2) reported cases of poisoning, 3) local custom in the use of the mushrooms, and 4) personal experiments and experience. Traditional information in literature may be entirely unfounded. Reports on cases of poisoning are often misleading when the fungal species are falsely indentified. Laboratory ex- 38

periments in which e.g. fungus extracts are injected into animals, cannot decide the edibility of mushrooms properly prepared. The only reliable information, therefore, is that based on established local usage or on experience undergone or controlled, in the kitchen or at the dinner table, by the person making the report. 3. The poisons in fungi. For nearly a hundred years chemists, biochemists and pharmacologists have studied the poisonous substances in fungi, but their toxicology is still unclear. A single toxic substance, muscarine, is thoroughly determined, but it constitutes the only poison in but few mushrooms (e.g. Inocybe spp., Clitocybe rivulosa, Cl. dealbata). As regards the most dangerous poisonous fungi, our knowledge of fungal poisons does not help much. The only means of investigation of universal application is a feeding test, first with animals and then with man. 4. Characteristics of poisonous fungi. Today still one encounters in popular publications advice on how to distinguish between poisenous and non-poisonous mushrooms. All these methods, with a silver spoon etc., have no trustworthy basis, and there is no characteristic common to all or even to the majority of poisonous fungi. The only possible way is to learn to know the poisonous fungal species. To confirm the recognition, colour and lumic nescence reaction may be used in addition to botanical characteristics; they have been studied in Italy, France and the Soviet Union in particular 4), 44), a4), 68), 43). 5. Can poisonous fungi be made innocuous? Ever since the days of Pliny it has been maintained that poisonous fungi can be. depoisoned. by treating them with e.g. salt or vinegar solution. This may well hold good although the scientists have paid little attention to the question since P au 1 e t 1793 and G e r a r d 1851 published reports on it. It is also reported that the population of some districts (e.g. in Hungary, Poland, the Soviet Union, and France) have used poisonous mushrooms as food after boiling them first in salt water s). The most.reliable reports is perhaps that of the French naturalist and essayist H e n r i F a b r e, who states that he himself had employed this habit, a common one in Serignan. The literature also advises the addition of soda to the cooking water to remove the risk of poisoning. The salting process of mushrooms as practised by Russians may be a biological method of depoisoning. Apart from water and salt, the numerous enzymes of the fungi, lactic acid fermentation, the tannins and other substances and spice and leaves added, affect the process. It is very probable that many poisonous substances are decomposed in the process, and that e.g. the alkaloids may assume an insoluble form. In fact, many fungus species considered as poisonous elsewhere are eaten salted in the Soviet Union. The whole problem still requires study and experiment. 6. The types of fungus poisonings. After reviewing the older classifications of mushroom poisonings of H u s e m ann, R o c h and F o r d, the author presents the following classification of poisonous fungi which is based on the Swiss work of T h e 11 u n g 66): I. Fungi affecting chiefly the intestinal mucous membranes: - Entoloma lividum -.resinous fungi. (the acrid Russulae, Lactarii, Boletus satanas etc.) -.anthrakinon fungi., laxative, (e.g. some Clavariae) - certain occasionally poisonous fungi, the poisonous agents of which are unknown. II. Fungi affecting chiefly the nervous system: - Amanita spp. causing.muscariasyndrome. - muscarine fungi: Clitocybe spp., Inocybe spp. etc. -.erethismus fungi., Coprinus atramentarius - others: Claviceps purpurea, possibly some Panaeoli (according to F o r d), Clitocybe acromelaega in Japan. III. Fungi acting as protoplasma poisons and thus destroying cells: - the deadly Amanitae, Lepiota helveola - the Helvella-group (Gyromitra esculenta, possibly some others). 39

7. Poisonous mushrooms in Finland. A table summarising earlier reports in the literature of the fungal species entered as poisonous in 14 Finnish and Swedish mushroom books in 1867-1947 is given on page 25. The differences are very considerable, and several mushrooms previously reported as poisonous are entered as edible in the more recent books, on the basis of practical experience. In general it is found that Finnish literature on mushrooms reports fewer poisonous fungi than e.g. the German. This is primarily due to the fact that fungal species reported as poisonous by the Germans are generally used as food in Finland, e.g. Lactarius torminosus, L. trivialis, L. rufus, L. turpis. The majority of Finnish school text books report Amanita muscaria only as a poisonous mushroom. In the mushroom charts attached to popular science books, cookery books etc. the following are generally reported as poisonous: Amanita muscaria, A. virosa and Boletus felleus and B. piperatus. A list is given below of all the mushrooms in Finland mentioned as poisonous or dubious in previous literature. Based on the experience of competent mycologists, on observations regarding the use of each species in Finland and elsewhere, and on the author's own experience, an unconditionally and which conditionally poisonous, which species have been wrongly judged or suspected as poisonous, and which have perhaps too readily been declared as edible. The fungal species are enumerated in the same order as in the author's earlier publication 53), pp. 440-530.» TR» denotes unpublished experiments or observations by the author. Ama.nita mappa (Batsch.) Fr. = citrina Pers. These have long been considered as poisonous through a taxonomic error: they have been considered as sub-species of A. phalloides. This has caused a great deal of confusion and given rise to the belief that the poisonousness of A. phalloides varies; the explanation seems to be that the material sometimes comprised A. phalloides, sometimes A. mappa 15), 64). A true A. mappa poisoning is not known; on the contrary, French investigators 29) and B u c h w a 1 d 10) have shown it to be harmless. TR: Experiments. in 1942-43. Harmless, but smell and taste unpleasant; collection is not encouraged. Can be used after blanching or salting. (t) muscaria (L.) Fr. Considered in Finland as a prototype of poisonous mushroom but is only conditionally poisonous, i.e. can be depoisoned by an easy treatment. Muscarine was discovered from this fungus, but both the poisoning syndrome in human beings and the death of flies is caused by mycoatropin aa). Poison content varies greatly for which reason the literature contains much contradictory information: certain mycophagists, e.g. in Sweden, eat it raw to demonstrate its harmlessness. No cases of poisoning from fly-amanita prepared for eating have been reported from Finland, although many have eaten it, but according to newspaper accounts a two-year old boy at Alajarvi ate a raw fly-amanita on August 30, 1949, and developed a severe poisoning. TR: bianched in salt water the taste is good, better than that of A. rubescens. The cuticle was removed. (t) pantherina (DC.) Seer. Is probably more frequent in Finland than is believed, e.g. in pine heaths, and therefore deserves attention, particularly as it is often mixed with A. umbrina. Numerous known cases of poisoning in Germany and Switzerland are probably due to it being pictured in certain mushroom guide books as the non-poisonous A. spissa. Without blanching it is poisonous in the same way as A. muscaria. But in districts where it is customary to blanch the mushrooms before use it has been eaten without harmful effect 50), 35), particularly in France and Czechoslovakia. The removal of the cuticle does not depoison the fungus. tt phalloides Fr. An unconditionally poisonous fungus, but very rare in Finland. (t) porphyria (A. & S.) Fr. Toxicology unknown, no cases of poisoning are known, but is generally recorded in the literature as poisonous or susplcwus. TR: as the species is more frequent in Finland than was believed and can easily be confused with other species, e.g. the grey forms of Amanitopsis vaginata, it requires studying. In experiments with material collected in 1947 from pine forest land of Vaccinium type, it was found that the smell and taste raw are unpleasant, but blanched in salt water the mushroom was edible. Until the toxic properties are clarified it must be entered as a conditionally poisonous mushroom. 40

(o) rubescens (Pers.) Fr. A poisonless edible mushroom 66), 35). Characteristics of the species are distinct and unmistakable, but A. pantherina has sometimes, through ignorance, been taken for this and eaten unblanched, with resultant poisonings 38). TR: used as food regularly since 1942, generally with the cuticle removed, as recommended in the literature. When planning mass collection of mushrooms for industrial use, in which the removal of cuticle would be too laborious, animal tests were carried out e.g. with this species. Rabbits, which in other experiments have proved sensitive to Amanita poisons, were fed, after the adaptation period with basic fungus feedstuffs, for three days with whole A. rubescens, including the cuticle. Compared with the control group, no change was observed in the condition of the animals. - As this fungus varies and can be confused with species of conditionally poisonous fungi, and as some forms grown on barren habitats taste of moss., the safest thing is to advise that this fungus too should be blanched or salted, whenever absolute certainty of the species cannot be ascertained ). (o) spissa Fr. Edible without special treatment, but the risk of confusion with the brown, conditionally poisonous species of this genus is so likely that the best thing is to advise the general public to use this mushroom blanched or salted. (t) umbrina Fr. Used as food in Czechoslovakia 74). Its toxic properties are probably the same as those of A. muscaria and A. panthe Tina. TR: 1947 a sizable individual was tested: blanched in salt water, with cuticle removed, it proved edible. tt virosa Fr. The most dangerous unconditionally poisonous fungus in Finland (also in Estonia 39)). Definitely ascertained lethal poisonings of recent years: 1941 Karkkila, 1945 Porvoo, Illby, 1948 Espoo - two persons. Mild cases: 1938 Tikkurila (Mrs. T. vomited up her mushroom st~w half-an-hour after eating, thus escaping certain death), and 1945 Kirkkonummi (the whole family of a professor of physiology was ill for 3-7 days after eating a dish of this fungus, following the advice of a Danish guest). *) Herr fur t h has proposed a new species, A. pseudorubescens, which is poisonous and should explain the dubious cases. This species is not generally accepted and is unknown in Switzerland GG), in Denmark 37) and in Finland. Armillar-ia (o) mellea (Vahl.) Fr. Suspected as poisonous by F r i e s (1860). It was maintained in France, 1911, that 3 pigs died after feeding on swill containing water in which this mushroom had been boiled. Fa u v e 12o), in a control test, found it harmless to pigs, which liked it well. Known as one of the favourite mushrooms in Russia (openka). TR: in experiments 1945-1948, not very delicious stewed, but good as salted or fried in oil with onions. Lepiota A species unknown in Finland, L. helveola Bres. is apparently an unconditionally poisonous fungus 66), 35), 51). The best thing, therefore, is to issue a warning against two species of similar appearance:? dypeolaria (Bull.) Fr. Known as edible in Europe, but in the USA Krieger ss) considers it as dangerous.? c1 istata (A. & S.) Fr. V e l en o v s k y recommends it, but B r e s a d o l a, I n g e l s t r o m, R am s b o t t o m etc. consider it as poor. TR: smell and taste unpleasant. Tr icholoma The only species known as poisonous (190 cases in Germany and in Switzerland in 25 years), T. pardidum Que!. = tigrinum Schaeff. has not been found in Finland. o album (Schaeff.) Fr. Many authors mention it as poisonous but no cases of poisoning are known. B u c h w a l d has found that the bad smell and taste can be removed by soaking in water or salting. TR: eaten in 1948 blanched in salt water. Because of the smell is hardly collected by anybody. Can be confused with the T. columbetta of good taste. o inamoenum Fr. In g e l s t r o m (1940) and others suspect it as poisonous. Konrad & M aub l an c 48) verify that it is harmless. TR: eaten blanched in 1948, but the unpleasant smell did not entirely disappear. o pessundatum Fr. Not poisonous, but can cause indigestion (Malmstrom, personal communication). Should be blanched and cooked sufficiently. o (t)? pubifolium Rome!!. Commonly considered as poisonous. 41

C o r t i n (in a letter to the author, 1947) verifies that it is edible after blanching. o saponaceum Fr. Known as edible, but Dane l ius publishes a mild case of poisoning 14) from Norway. Preferably ought to be blanched, for safety's sake. o (t)? striatum (Schaeff.) Quel. = albobrunneum (Pers.) Fr. Often considered as poisonous. Some investigators, e.g. W i t k o w s k y 72) and Cortin (in letter, 1947) notify it as being edible after blanching. TR: eaten in some years as salted or pickled after blanching.? sulphureum (Bull.) Fr. Generally regarded as poisonous but no cases of poisoning are known. Probably harmless, but unusable because of its bad smell.? tigrinum (Schaef:f.) Fr. sensu Karsten. K a r s t en states he found this species in Mustiala, but judging by his description it is not the same as the Central European poisonous T. tigrinum (Schaeff.) Quel. Has not been found in Finland since. o virgatum Fr. Many authors regard it as poisonous, but Konrad and M au blanc 34) verify it as harmless after blanching. TR: acrid, not recommended, but can be used salted. Clitocybe Many species are tough and indigestible. Some of them contain small quantities of HCN, but cases of poisoning are known. Two species are known as poisonous, containing muscarine. Both of them are rare in Finland. (t) dealbata (Sow.) Fr. (t) rivulosa (Pers.) Fr. The amount of muscarine varies greatly 50), 67), 70), 1). Collybia butyracea (Bull.) Fr. Several authors report it as dubious, C l u s i u s and M i g u l a as poisonous; however, at least ten investigators are known to report it as edible on the basis of their own experience 58). TR: used in mixed mushrooms without special treatment. maculata (A. & S.) Fr. In the literature assumed as poisonous or dubious. TR: used after blanching with other mushrooms. l'rf.a.msmius, Mycena, Omphalia, Pleurotus Panus Volvaria Pluteus No poisonous species are known in Finland. stypticus (Bull.) Fr. Thomas 67) regards it as poisonous. Prob'ably just of bad and astringent taste. In Finnish literature the Volvarias are considered poisonous or dubious. But M. Buchs 1945 (Z. fiir Pilzkunde XXV, 72-74), referring to works of M a i r e, C h au vi n, M c C 1 at chi e and H e r r f ur t h and his own, declares them to be edible and good. Eaten in Czechoslovakia 74), and especially in the tropics. No poisonous species known in Finland. Rhodophyllus (E ntoloma, Eccilia, N olanea, L eptonia.) Most of the species are small and rare. Only some Entolomas can be considered edible. Some authors, e.g. K r i e g e r 35), stress that they are all suspicious or poisonous. But many species (e.g. R. clypeatus Quel., E. jubatus Quel., majalis Fr., porphyrophaeus Fr., prunuloides Fr., sericeus Quel.) are used as food in different countries. Some species seem to be indigestible and irritant in effect. t lividus (Bull.) Quel. This feared poisonous mushroom, which has been the cause of some cases of poisoning in Central Europe 66), and the toxic agents of which are completely unknown 16), is a rarity in Finland. It has been found three times in 100 years. t? nidorosus (Fr.) Quel. t? rhodopolius (Fr.) Quel. Gastro-intestinal cases of poisoning in Switzerland 66). C ortinarius Pholiota Many or most of them are often regarded as suspect or poisonous in the literature. But in Switzerland all the 200 Cortinarii are verified as being nonpoisonous 65). The same seems to be true in Finland. TR: 38 species tested so far, many of them excellent. No poisonous species in Finland. P. marginata is suspected in the USA, but eaten in some European countries. 42

lnocybe Hebelo:ma Generally reported in the Finnish literature as poisonous or dubious. W i k i and his pupils 69), 40) have established that some of the species contain dangerous quantities of muscarine. The only species known to have caused cases of poisoning (I. Patouillardi) is not known in Finland. Of the Finnish species, I. fastigiata (Schaeff.) Fr., I. geophytla (Bull.) Fr. and I. napipes Lange may be considered as producers of poisoning. The entire genus is of no importance in Finland and can be characterised as dubious. But these fungi are not found in such amounts that they could become dangerous. Mentioned in Finnish literature as poisonous or dubious. No cases of poisoning are known. Eaten in some countries, especially in Czechoslovakia sa), 11). TR: 1942-1947, experiments with H. crustuliniforme Fr. and related species. To remove the unpleasant smell typical of the genus the mushrooms were blanched in salt water and mostly preserved by salting. Fully edible. The genus can be deleted from the list of poisonous fungi in Finland. Flam mula, N aucoria, Tub aria, Galera, Bolbitius, Crepidotus, PmxillopsiSJ (Clitopilus), Paxillus, Psalliofa No poisonous fungi of these genera are known in Finland. Psalliota flavescens Gill. and Ps. xanthoderma Genev., not found in Finland yet, are elsewhere reported as poisonous. R e a assumes that te cases of poisoning involve idiosyncracy. Strop haria In Finnish literature the whole genus is considered as poisonous. This seems to be an error. t aeruginosa (Curt.) Fr. Generally considered as poisonous, recently found to be edible. Locally even sold in market places (H. S p a t h: Deutsche Blatter fur Pilzkunde 1943: 1/2, 19-20) 0 t coronilla (Bull.) Fr. Formerly recorded as poisonous with no justification, now found to be nonpoisonous e.g. in Estonia 72) and France 49) 0 o depilata Fr. This Northern species, growing in coniferous forests, big and fertile, has been classed as poisonous without reason. TR: experiments for food, blanched, 1948-1949. With boiling there is a strong smell of decayed tree, similarly with frying. Ready cooked, it is fully edible, no toxic effect. Other members of the Finnish Mycological Society (Mr. T. Wasastjerna, Dr. R. Tuomikoski) have also tested this species. Lacrymalf'ia, H ypholoma Psilocybe Panaeolus The bitter species H. fasciculare Fr. is mentioned as poisonous or dubious by many authors. Lately, the Health Department of the Soviet. Zone in Germany, in stipulations issued in 1947 on trade in mushrooms, has listed this species among the poisonous fungi (Natur u. Nahrung B 1948, 51-52). However, no cases of poisoning are known, and the fungus is probably as harmless as the other bitter wood stump fungi. No poisonous species in Finland. F o r d 24) described a special type of poisoning,.mycetismus cerebralis., a hilarious intoxication caused by P. campanulatus Fr. or P. papilionaceus Fr. But no further cases of this type have been reported. On the contrary, M c I 1- v a in e has eaten P. campanulatus without showing any symptoms. B a r n e t t 5) mentions P. retirugis Fr. as poisonous, but T h om a s 67) recommends it as delicious. All Panaeoli are probably edible, as is the P. foenisecii Schroet. Psathyra, Pseudocoprinus (Psa,thyrella) Coprinus No poisonous species in Finland. C. atramentarius Fr. is reported to cause in some instances, when ingested with alcoholic drinks, a specific syndrome known as erethismus: reddening of the face and neck, tachycardia etc. t7) Prof. P. E. S i m o 1 a suggested to the author that the symptoms resemble those of.antabus., the drug used to prevent alcoholism. Thus the action mechanism in Coprinus-erethismus could be such that the poisoning agent interrupts the metabolism of ethyl alcohol in the acetaldehyde or acetylmethylcarbinol stage. An agent of this kind could be e.g. some HCN derivative, possibly occasionally found in this fungus, which does not always cause the erethismus; on the contrary, the symptoms are very seldom encountered. 43

Gomphidius All Finnish species are edible. HygTophorus: Limaciurn, C(J;maTophyllus, Hygrocybe Lactarius 44 No poisonous species in Finland. H. conica (Scop.) Fr. is mentioned as poisonous by some authors (Char 1 e s 1931, R i c k e n 1915, K r i e g e r 1947), but most European authors consider it edible e.g. I n g e 1 s t r i:i m 1940). TR: 1942 it was found in such quantities that it was possible to test it both fresh and pickled. It was found harmless. Many milk caps contain acrid resins as emulsions with fatty acids 7:1); they can possibly cause an irritation of gastrointestinal mucosa. In countries where mushrooms are generally eaten stewed without blanching, acrid milk caps are regarded as poisonuos. Against this, in countries where mushrooms are commonly used after blanching or preserved salted, many of the acrid milk caps are favourite food mushrooms (in The Balkans, Hungary, Czechoslovakia, Poland, Russia, Estonia, Finland etc.). In Finland there are 46 species of milk caps. After painstaking experiments, using different treatment in parallel tests, the following classification of the Lactarii in four groups is arrived at: A. Mild s p e c i e s (can be cooked without any previous treatment): L. aurantiacus Fr. *), camphoratus Fr., deli ciosus F r., fuliginosus Fr., mitissimus Fr. ), volemus Fr. B. M i l d s p e c i e s, b u t t o b e blanched : L. cimicarius Batsch *), glyciosmus Fr., helvus Fr., lignyotus Fr. ), lhacinus Lasch., quietus Fr., subdulcis Fr. ), theiogalus Fr., uvidus Fr., vietus Fr. Of these, L. helvus and L. uvidus are those most frequently reported as poisonous. Growing on wet sites, L. helvus is often gathered when too old, even dead, althought it feels fresh because of the water content and the coarse texture. Such specimens are not suitable for eating. No cases of poisoning are known from L. uvidus; on the contrary, it is frequently gathered with L. helvus and others in many countries. C. A c r i d s p e c i e s, suitable for frying or broiling without blanching: L. flexuosus Fr. (TR: sometimes too acrid), piperatus Fr. (e.g. fried with pork or lard), trivialis Fr. (TR: in Lapland broiled on spit on camp fire; Russula also delicious fried in lard), turpis Fr. (TR: sometimes too acrid, but young specimens were, 1946-48, canned after frying in lard; the product was good). Three of these species, L. flexuosus, L. trivialis and L. turpis used often to be considered poisonous. The author has shown, that this is not true. These species can be blanched or salted to remove the acrid agent, but it can also be destroyed by efficient heating: the mushrooms, which must not be soaked in water, are sliced direct into the hot lard or oil in a frying pan. Butter or margarine are not suitable due to their lower boiling point. The high temperature may cause a breaking of the emulsion, and the finely divided acrid resins are precipitated or flocculated, which diminishes their active surface. D. Acrid species, to be blanched or salted : o L. controversus Fr. ), flexuosus Fr. (sometimes in group C), pubescens Fr. **), repraesentaneus Britz., r esimus Fr., rufus Fr., scrobiculatus Fr., t heiogalus Fr. (often in group B), t orminosus Fr., turpis Fr. (often in group C), vellereus Fr. and all the rare species not mentioned here. Many species of this group are reported as poisonous, but only one case of gastrointestinal symptoms is verified as having been caused by L. scrobiculatus 66). All cases said to be caused by L. torminosus are unconfirmed or were later found to have been caused by some other fungus 46), sa). TR: these species are too acrid to be fried without blanching, but blanched or salted (and soaked) they are all edible. It is evident that all Finnish milk caps are edible, when prepared in a suitable manner. None of the species can be classified as poisonous. It is generally supposed that all mild Russulas (in Finland 45 species) are edible, and all acrid Russulas (in Finland 15 species) are poisonous or dubi ous. But the toxicology of the latter group is quite unknown (some acrid resins and ineffective quantities of m uscarine have been found), and the clinical cases of poisoning established are rather dubious. The best known of them IB), 36) are caused by eating of raw fungus, which is always risky. The only case recorded in this century 25) showed ---- *) The taxonomy of this species is not clearly known in Finland. **) The author has no own experience of this species.