PESUOJAN ALAOSAN KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI JA KUNNOSTUSSUOSITUKSET

PESUOJAN ALAOSAN KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI JA KUNNOSTUSSUOSITUKSET VYYHTI-hankkeen esimerkkisuunnitelma PROAGRIA KESKI-POHJANMAA RY:N KALATALOUSKESKUS EERO HAKALA 2013

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 2. YLEISKUVAUS... 3 3. MENETELMÄT... 4 4. JAKSOKUVAUKSET JA ALUSTAVAT KUNNOSTUSSUOSITUKSET... 5 4.1. TIEN YLÄPUOLINEN OSAJAKSO (JAKSO 1, KUVA 3)... 6 Jakso 1... 6 4.2. TIEN ALAPUOLISET OSAJAKSOT (JAKSOT 2 6, KUVA 3)... 7 Jakso 2... 7 Jakso 3... 7 Jakso 4... 8 Jakso 5... 9 Jakso 6... 10 5. YHTEENVETO... 11 KIRJALLISUUS... 12 LIITTEET... 13 Liite 1. Räyringinjärven vedenlaatutietoja 2000 2013... 13 Liite 2. Puroinventoinneissa käytetty maastolomake... 14 Liite 3. Pohjan kiviaineksen raekoon määrittelyssä käytetty Wenworthin kokoluokitus.. 15

3 1. JOHDANTO Pesuoja on alimmilta osiltaan lähes luonnontilainen. Niinpä aluetta hallinnoivassa Räyringin osakaskunnassa heräsi ajatus, että puro voisi toimia yhtenä Porasenjoen taimenen lisääntymisalueista ja poikasten lastenkamareista. Työ päätettiin aloittaa kunnostustarvekartoituksen tekemisellä. Tämän työn tarkoituksena oli luoda Pesuojasta havaintoihin perustuva yleiskatsaus ja arviointi mahdollisen kalataloudellisen kunnostuksen toteuttamista varten. Kyseessä on siis alustava yleisselvitys, jonka pohjalta voidaan laatia tarvittaessa tarkempia suunnitelmia ja jopa toteuttaa kunnostuksia talkootyöllä. Tässä selvityksessä ei käydä seikkaperäisesti läpi virtavesikunnostusten perusteita eikä puututa mahdollisten kunnostusten yksityiskohtiin. Tämä esimerkkisuunnitelma on tehty osana Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan alueilla toteutettua VYYHTI-hanketta. 2. YLEISKUVAUS Vetelin kunnan Räyringin kylässä sijaitseva Pesuoja lähtee Räyringinjärvestä ja laskee noin kolmen kilometrin taipaleen jälkeen Porasenjokeen (kuva 1). Se kuuluu Kruunupyynjoen vesistöalueeseen. Virtaamiltaan vähäisen Pesuojan ekologista tai kemiallista tilaa ei ole luokiteltu, mutta se on lähtöja purkuvesialueensa perusteella vedenlaadultaan lievästi rehevä ja humuksinen. Vaikka lähtövesistön, Räyringinjärven, happamuustaso on suhteellisen vakaa ja lähellä neutraalia (liite 1), vaihtelee Pesuojan vedenlaatu ilmeisesti vuodenajoittain ja eri vuosien välillä verraten paljon. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Pesuojaan yhtyy lukuisa joukko metsä- ja peltomailta tulevia maankuivatusojia. Kuva 1, Pesuojan yleisijainti (korostettu mustalla), pääosa valuma-alueesta sekä tarkastelujakso (vahvemmalla korostettu osuus ennen Pesuojan yhtymistä Porasenjokeen).

4 Pesuojan ylimmät osat aina Alaperiin saakka kulkevat maanviljelysalueiden läpi. Kuten pääosaa Pohjanmaan puroista, myös Pesuojan yläosan uomaa on Räyringinjärvestä aina Isokylältä Porasenjoelle kulkevaan tiehen saakka muokattu ilmeisesti useaan otteeseen maankuivatustarkoituksessa. Pesuojan alaosa kulkee maaperältään lehtomaisten alueiden keskellä ja on (em. tiestä noin 100 metriä alaspäin olevaa puronosaa lukuun ottamatta) lähes luonnontilainen. Pesuojan kalastoa ei ole tarkemmin selvitetty, mutta paikallisten kalastajien tekemien havaintojen mukaan siinä on esiintynyt ainakin madetta ja särkeä. Porasenjoessa välittömästi Pesuojan laskukohdan (kuva 2) ylä- ja alapuolella (muun muassa Loukkukorvenkoskessa ja Tiksenpakankoskessa), esiintyy ilmeisesti 1980- ja 1990-luvuilla tehdyistä istutuksista peräisin olevaa kalastuskoon (> 40 cm) taimenta. Niin ikään paikallisten kalastajien viime vuosina tekemien pienpoikashavaintojen perusteella joessa voi väittää esiintyvän lisääntyvä taimenkanta. Kannan olemassaoloa ei ole koekalastuksin vahvistettu. Viimeiset taimenistutukset Porasenjokeen on tehty 2000-luvun alkupuolella. Pesuojaan on istutettu ensimmäistä ja toista kesäänsä eläviä purotaimenia kahteen otteeseen 1990 -luvun loppupuolella. Näiden tietojen valossa on mahdollista, että istutusten myötä Pesuojaan kotiutunutta tai Porasenjoesta nousevaa taimenta esiintyy Pesuojassa. Kuva 2. Pesuoja yhtyy Porasenjokeen Loukkukorvenkosken alla. 3. MENETELMÄT Pesuojan alaosaan (kuvassa 1 vahvemmin korostettu osuus) tutustuttiin 27.8.2013 jalkaisin Räyringin osakaskunnan edustajien ja VYYHTI-hankkeen edustajien kanssa. Kartoituksen aikaan Pesuojan vesitilanne vastasi normaalia kesän alivirtaamatilaa. Osaksi lehtomaisten rantojen kasvisto oli runsasta ja haittasi hieman kokonaisnäkemyksen luomista tarkastelualueen yläosilla. Maastossa havainnot Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen Koillismaan puroinventoinneissa käyttämälle maastolomakkeelle (liite 2), jolla kukin ominaisuuksiltaan yhtenäinen jakso kuvaillaan erikseen niiden esiintymisjärjestyksessä. Jaksot merkittiin kartalle ja lisäksi jaksojen rajat voidaan myöhemmin tarvittaessa tarkentaa paikantimella. Maastolomakkeelle merkit-

5 tiin tietoja muun muassa pohjan laadusta uoman monimuotoisuudesta, rantavyöhykkeen laadusta sekä mahdollisessa kunnostuksessa huomioitavista seikoista. Pohjan raekoon määrittelyssä hyödynnettiin Wenworthin kokojakaumaa (liite 3). Ojajaksojen pituuksia ei mitattu maastossa, mutta tämä voidaan tehdä jälkikäteen riittävällä tarkkuudella kunnostettavien jaksojen karttamittauksina. Myöhemmin mahdollisesti tarkennettavien tietojen avulla voidaan laskea esimerkiksi kunnostettavien jaksojen alustavat pinta-alat. Purosta otettiin yhteensä parikymmentä kuvaa. Selvitykseen liitetyin kuvin ja karttapiirroksin on pyritty havainnollistamaan maastossa syntyneitä ajatuksia mahdollisten kunnostustoimien toteuttamiseksi. 4. JAKSOKUVAUKSET JA ALUSTAVAT KUNNOSSUOSITUKSET Arvioitu uoman osuus koostuu kuudesta jaksosta Pesuojan alajuoksulla (kuva 3). Jaksot poikkeavat ranta-alueiltaan, pääasialliselta uomatyypiltään ja muilta ominaisuuksiltaan hieman toisistaan. Jaksot eroavat toisistaan myös (virtavesi-)kaloille tarjoamansa elinympäristön laadun suhteen. Kuva 3. Kunnostusarvioinnissa läpikäyty uoman osuus ja jaksonumerointi (1 6).

6 4.1. Tien yläpuolinen osajakso (jakso 1, kuva 3) Jakso 1 Pesuoja kulkee maastoon suoraksi kaivettuna noin 1,5 m syvänä uomana hyvin rehevän ja osaksi puron ylle kaartuvan lehtomaisen kasvillisuuden keskellä (kuva 4a). Koskimaisessa uomassa oleva kiviaines on isohkoa (halkaisija 10 30 cm) kiveä ja joukossa on siellä täällä pieniä (noin 50 cm) lohkareita (kuva 4b). Jakson uoman pituus on noin 100 m ja vesisyvyys tasainen noin 10 cm. Uomassa on harvoja syvempiä kuoppia (suurin vesisyvyys noin 40 cm). Alue soveltuu esimerkiksi taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueeksi. Kunnostussuositus: Koskijakson yläosan kynnykselle tehdään kutusoraikko ja uomassa olevaa kiviainesta siirrellään siten, että jaksolle syntyy virtausnopeuden ja uomasyvyyden vaihteluita tarjoamaan suojaa pienpoikasille. Rantapuuston annetaan järeytyä luontaisesti ja kaatua uomaan lahoavaksi liekopuuksi uoman monimuotoisuutta lisäämään. a. b. Kuva 4. Jakson 1 ojanvarren rehevää kasvillisuutta (a) ja tasavirtaista isokivistä purouomaa (b), jossa kunnostuksella voitaisiin aikaansaada pienpoikasten lisääntymis- ja elinalue.

7 4.2. Tien alapuoliset osajaksot (jaksot 2-6, kuva 3) Jakso 2 Tien alittavan betonirummun jälkeen Pesuoja kulkee kaivettuna noin 1 1,5 m korkuisten rantapenkkojen reunustamassa uomassa sekä rehevän ja osaksi puron ylle kaartuvan lehtomaisen kasvillisuuden keskellä. Tasaisen hitaasti virtaavassa uomassa oleva kiviaines on lohkareikkoa (halkaisija 20 50 cm) ja joukossa suurempiakin (noin 70 80 cm) lohkareita. Osuuden pituus on noin 200 m ja vesisyvyys melko tasaisesti 30 cm harvoja syvempiä kuoppia lukuun ottamatta. Suurin syvyys on noin 60 cm. Jakso soveltuu esimerkiksi isomman taimenen elinalueeksi sekä poikasten talvehtimisalueeksi. Kunnostussuositus: Jakson matkalle voidaan siirtää/sijoittaa muutamia suuria lohkareita ohjaamaan virtausta mutkittelevammaksi, luomaan syvyysvaihtelua ja tarjoamaan suojapaikkoja isommille poikasille tai kutuun valmistautuville taimenille. Rantapuuston annetaan järeytyä luontaisesti ja kaatua uomaan lahoavaksi liekopuuksi uoman monimuotoisuutta lisäämään. Jakso 3 Tasavirtaisen jakson jälkeen Pesuoja muuttuu jälleen koskimaisemmaksi ja luonnontilaisemmaksi. Ojan rantojen kasvillisuus on edelleen lehtomaista ja tiheää, mutta rantapuusto on hieman järeämpää kuin edellisellä jaksolla (10 15 m korkuista lehtimetsää). Uoman kiviaines on enimmäkseen lohkareikkoa (halkaisija 20 50 cm), ja joukossa on suurempiakin (noin 70 80 cm) kivenlohkareita (kuva 5). Osuuden pituus on noin 100 m ja vesisyvyys parikymmentä senttiä. Joitakin syvempiä kuoppia (60 cm) löytyy kynnysten ylä- ja alapuolilla. Kuva 5. Jakson 3 lehtomaista ja karkeakivistä uomaa, johon on omia aikojaan muodostunut muutamia virtaamaa monipuolistavia kynnyksiä. Uoman sivuun todennäköisesti siirrettyjä lohkareita voisi hyödyntää suisteiden ja pohjapatojen rakentamiseen.

Kunnostussuositus: Jakson matkalla siirrellään uoman reunoille siirrettyjä lohkareita kynnyksiksi ja ohjaimiksi virtauksen muuttamiseksi mutkittelevammaksi sekä luomaan syvyysvaihtelua ja tarjoamaan kaloille suojapaikkoja. Alueelle voidaan rakentaa 2 1kutusoraikkoa. Kuten aiem - millakin jaksoilla, rantapuusto saa järeytyä luontaisesti ja kaatua uomaan lahoaviksi ravintoalustoiksi ja uoman monimuotoisuutta lisäämään. Jakso 4 Jaksolla 4 Pesuoja virtaa koskimaisena ja lähes luonnontilaisena. Ojan rantojen kasvillisuus muuttuu lehdosta järeiden kuusten hallitsemaksi mutta edelleen maaperältään lehtomaiseksi kangasmetsäksi (kuva 6a). Alle metrin korkuisten rantatörmien keskellä olevan ojauoman kiviaines on edelleen enimmäkseen karkeakivistä (kivien halkaisija 20 50 cm), mutta siellä täällä on suurempiakin (noin 70 100 cm) lohkareita (kuva 6b). Selvästi aiempia mutkittelevamman, mutta edelleen suhteellisen tasalevyisen (2 m) osuuden pituus on satakunta metriä ja syvyys aiempia jaksoja tasaisempi (20 40 cm). Kunnostussuositus: Jakson matkalla uoman reunoille kasautunutta kivimateriaalia siirretään pieniksi kynnyksiksi ja ohjaimiksi, jotta veden juoksuun saadaan enemmän mutkittelua ja uomaan syvyysvaihtelua. Jaksolle rakennetaan 1 2 kutusoraikkoa. Rantapuusto saa järeytyä entisestään, ja lisäksi ojan varteen jätetään vähintään 20 30 metriä leveä suoja-alue. Uoman poikki kaatuneita puita ei poisteta, vaan niiden annetaan lahota paikalleen vesihyönteisten ravintoalustoiksi ja uoman monimuotoisuutta lisäämään. a. b. Kuva 6. Jakson 4 lähes luonnontilaista ja karkeakivistä purouomaa (a). Tälläkin Pesuojan jaksolla puron kiviainesta lienee siirrelty perkausten yhteydessä uoman laidoille (b) ja sen vuoksi syvyysvaihtelut ovat vähäisiä ja veden virtaus luonnonpuroja yksioikoisempaa.

Jakso 5 Jakson 5 osuudella Pesuoja on pienten koskipaikkojen ja hitaasti virtaavien puronosien miltei luonnontilainen mosaiikki. Ojan rantojen kasvillisuus on vankkojen kuusten hallitsemaa ja maaperältään lehtomaista kangasmetsää (kuva 7a). Matalien rantatörmien keskellä olevan ojauoman kiviaines on hienompijakoista, eli pääosan kiviaineksesta muodostavat 3 10 cm kivet (kuva 7b). Joukossa on myös karkeampaa kiveä ja jopa lohkareita. Silttisavi ja hiekka on muurannut pohjat paikoin hyvin tiiviiksi. Mutkitteleva ja aiempaa hieman enemmän leveysvaihteluita omaavan jakson pituus on reilut sata metriä ja se on aiempia jaksoja lievästi syvempi. Kunnostussuositus: Uomassa olevaa kiviainesta huuhdotaan kutusoraikoiksi pöyhimällä harkitusti pohjia. Puusta tai kivistä rakennetuin suistein voidaan ohjata näiden alueiden virtausta ja lisätä virtausnopeutta siten, että hienompijakoinen aines ohjautuu pois soraikkoalueilta. Kokeiluluontoisesti voidaan ainakin yhteen paikkaan rakentaa pintapato, jotta pohjan lähellä oleva virtaus kiihtyisi ja huuhtoisi hiekan/siltin pois kutusora-alueelta. Jaksolle voidaan kunnostaa 3 2 kutualuetta. Rantapuusto saa järeytyä entisestään ja ojan varteen tulee jättää vähintään 20 30 metriä leveä suoja-alue. Uomassa olevaa puustoa ei tule poistaa, vaan antaa runkojen lahota paikalleen vesihyönteisten ravintoalustoiksi ja uoman monimuotoisuutta lisäämään. a. b. Kuva 7. Jakson 5 lähes luonnontilaista ja soraikkoista purouomaa (a). Hienojakoinen maaaines on muurannut kutusoraksi soveltuvan kiviaineksen (b) hyvin tiiviiksi, jolloin sora ei ole kalojen käytettävissä.

10 Jakso 6 Jaksolla 6 tarkoitetaan Pesuojan alinta Porasenjokeen yhtyvää osaa, joka koostuu, samoin kuin edellinenkin, pikku koskipaikoista ja hidasvirtaisista puronosista. Ojan rantojen kasvillisuus muuttuu jälleen selvästi lehtomaisemmaksi sekametsäksi (kuva 8). Aiempaa korkeampien (1 1,5 metriä) rantatörmien keskellä olevan ojauoman kiviaines on jälleen karkeahkoa (10 30 cm) ja siellä täällä lohkareita mutta myös muta- tai hiekkapohjaisia alueita. Mutkitteleva ja leveydeltään vaihtelevan uoman pituus on myös reilun sata metriä ja se on paikoin aiempia jaksoja syvempi. Kunnostussuositus: Jakson matkalla uomassa olevaa kivimateriaalia voisi siirrellä kynnyksiksi ja suisteiksi, jotta veden juoksuun saataisiin enemmän mutkittelua sekä uomaan syvyysvaihtelua. Lähelle ojan suuta voisi ajatella tehtävän korkeampi kynnys ja muotoilla koskimaista uomaa siten, että Pesuojasta saataisiin aikaan kauemmas Porasenjokeen ulottuva houkutusvirtaus. Rantapuustoon ja ojassa oleviin puihin ei pitäisi täälläkään puuttua. a. b. Kuva 8. Jakson 6 jälleen karkeajakeisempaa puronosaa lehtomaisessa sekametsässä (a). Pesuojan alimmalla osalla puusto kaareutuu ojan ylle tarjoten ojaan hakeutuville kaloille suojaa. (b).

11 5. YHTEENVETO Kartoituksen perusteella Pesuoja on alaosiltaan erittäin hyvin säilynyt ja lähes luonnontilainen purouoma. Koskimaiset ojanosat sopivat pienin muutoksin pienpoikasten elinalueiksi ja muutamat soraikkoalueet voisivat kunnostettuna toimia varsin mainiosti muun muassa taimenen lisääntymisalueina. Pesuoja sopii mitä mainioimmin pienimuotoisten kunnostustoimien kohteeksi ja pieninkin korjaustoimin voidaan huomattavasti lisätä uoman tarjoamien suojapaikkojen määrää esimerkiksi uoman rakennetta monipuolistamalla sekä lisäämällä vesisyvyyttä ja virtausvaihteluita.

12 KIRJALLISUUS Purot elävää maaseutua, Purokunnostusopas. 2008. Maa- ja metsätalousminsteriö. 2008. Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille. 2008. Kainuun ympäristökeskus ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, ympäristöopas. 31 s. Artikkelit virtavesikunnostuksista Eloranta, A. ym. 2006. Suomen Kalastuslehti, 6/2006. s. 6 20.

13 LIITTEET LIITE 1. Räyringinjärven vedenlaatutiedot vuosilta 2000 2013 (lähde: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu OIVA, Hertta-tietokanta). Näytetulokset Näytteenottopaikka Näytepvm Kokon.syvyyLämpö ºC ph Joht.mS/m Väri mg Pt/l Sam. FNU Kiint.GF/C mg/l P µg/l N µg/l Fe µg/l Kem.hapen Klorofylli-a Räyringinjärvi 25.06.2013 2 21,4 8,1 9 67 11 7 41 1100 17 Räyringinjärvi 18.03.2013 1,9 0,4 6,7 11 89 1,4 L2 26 1100 420 18 Räyringinjärvi 08.10.2012 2,2 9,2 7,2 8,7 70 3,7 L2 26 800 12 Räyringinjärvi 29.09.2012 2,3 10,6 8,9 17 16 28 510 Räyringinjärvi 27.06.2010 1,7 16,6 7,1 9,7 88 3,8 5 32 740 16 11 Räyringinjärvi 27.08.2012 1,8 6,7 3,9 1000 7,6 8,1 47 1000 24 16 Räyringinjärvi 15.03.2012 2,2 1 6,9 11 70 1,6 L2 1100 13 Räyringinjärvi 21.09.2011 2 12,2 6,8 13 61 1,4 1 36 1000 670 Räyringinjärvi 29.06.2011 1,8 20,8 7,5 8,9 55 2,4 2 22 820 8,3 Räyringinjärvi 22.09.2010 2 11,4 7,4 8,2 43 1,1 L1 18 720 11 7 Räyringinjärvi, Autio 11.01.2000 1,6 1,2 7 50 21 1600 310 Räyringinjärvi, Aho 27.03.2001 3,5 2,6 8,1 9 67 11 7 41 1100 17 42 Räyringinjärvi, uimaranta 11.01.2000 1,6 1,6 6,9 50 19 1600 300 keskiarvo 7,2 65 5,6 30 keskihajonta 0,4 11 4,4 8

LIITE 2. Puroinventoinneissa käytetty maastolomake. 14

LIITE 3. Pohjan kiviaineksen raekoon määrittelyssä yleisesti käytetty Wenworthin kokoluokitus sekä luokkiin sisältyvän aineksen yleisnimitykset. 15