KORTELAINEN, ANNIINA & PIIRAINEN, MIKKO

KORTELAINEN, ANNIINA & PIIRAINEN, MIKKO KAIKKI HYVÄ LOPPUU AIKANAAN Kajaanin opettajankoulutusyksikön siirtymävaiheessa olevien opiskelijoiden kokemuksia elämästä, opiskelusta, opettajankoulutusyksikön lakkauttamisesta sekä siirtymisestä Ouluun Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Kajaanin opettajankoulutusyksikkö Luokanopettajan koulutus 2013

! " # # " $"% &'() * ++,-!! )(.).&'('. ". &'(). $" / " #. # "..!! #. " #. &'(& &'()..!.! # #!"!!!. 0!!!!! #!"".!!#. (-! #1 1. 2 "$ "#! %3$. 4$! ". *5%. *5 % $! #! #!!". 6!! $! ".!!""! "!!" $. " 7! #0.!. #!". ". #!" #!".!.! "!!. ""!. ".! ". # ## # #

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO... 1 2 PÄÄPIIRTEET KAJAANIN OPETTAJANKOULUTUSYKSIKÖN HISTORIASTA... 3 2.1 Kajaanin opettajakoulutusyksikön historiaa... 3 2.1.1 Taistelu seminaarin saamisesta Kajaaniin... 3 2.1.2 Seminaari Kajaaniin... 5 2.1.3 Kajaanin seminaarin vaiheita matkalla kohti Kajaanin opettajankoulutuslaitosta 7 2.2 Opiskelu ja opetus Kajaanin opettajankoulutusyksikössä... 16 2.3 Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttaminen... 18 3 ELÄMÄNKAARI JA ELÄMÄNTILANNE OPISKELIJAN ELÄMÄN OHJUREINA... 21 3.1. Ihmisen elämänkaari... 21 3.1.1 Nuoruus... 22 3.1.2 Aikuisuus... 24 3.2 Opiskelijoiden elämäntilanne... 27 3.3 Opiskelijan uusi elämäntilanne... 32 3.4 Muutosprosessi... 34 3.5 Siirtymä... 39 3.5.1 Siirtymän sosiaaliset piirteet... 40 3.5.2 Siirtymän psyykkiset piirteet... 42 4 METODOLOGISET VALINNAT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 44 4.1 Tutkimuskysymykset... 44 4.2 Laadullinen tutkimus... 45 4.3 Fenomenologisen tutkimuksen lähtökohtia... 48 4.3.1 Kokemus... 49 4.3.2 Fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa... 52 4.4 SWOT analyysi... 56 4.5 Tutkimuksen toteutus... 57 4.5.1 Tutkimuskohde ja sen valinta... 58 4.5.2 Tutkimusmenetelmän valinta ja aineiston hankinta... 58 4.5.3 Aineiston purku- ja analysointimenetelmät... 62 4.6 Luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelua... 66

5 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 69 5.1 Opiskelijoiden kokemuksia Kajaaniin hakeutumisesta... 69 5.2 Elämä ja opiskelu Kajaanissa opiskelijoiden kokemana... 72 5.3 Siirtyminen Kajaanista Ouluun opiskelijoiden kokemana ennen siirtymistä... 75 5.4 Muuta huomion arvoista... 78 5.5 Yhteenvetoa tuloksista... 80 6 POHDINTA... 89 LÄHTEET... 93 LIITTEET (6 KPL)

1 JOHDANTO Kajaanissa on harjoitettu opettajankoulutusta jo vuodesta 1900 asti. Kajaanille opettajakoulutuksen järjestäminen on merkinnyt paljon. Koulutuksen ansiosta pätevien opettajien lukumäärä alueella on kasvanut ja työpaikkoja on tullut lisää. Opettajankoulutuksella on ollut monessa suhteessa varsin positiivinen vaikutus Kajaanille. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö juhli vuonna 2000 100-vuotista taivaltaan, mutta nämä jäivät viimeisiksi juhliksi, sillä vuonna 2010 keväällä tehdyn päätöksen mukaan, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö sulkee ovensa keväällä 2013. Viimeiset sisäänotot koulutukseen tapahtuivat vuonna 2010 syksyllä. Olemme molemmat Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijoita ja Kajaanin läheisyydestä lähtöisin. Tämän vuoksi koemme suurta kiinnostusta Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttamista kohtaan. Omat opintomme ovat siinä vaiheessa, että Ouluun siirtyminen ei tule vaikuttamaan meidän opiskeluumme. Tämän vuoksi haluamme tutkimuksellamme selvittää, millaiseksi Kajaanissa opiskelevat opettajaopiskelijat ovat kokeneet Kajaanissa opiskelun ja elämisen, sekä miten pakon saneleman siirtymisen Ouluun. Tutkimusaiheemme on erittäin ajankohtainen ja Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttamispäätös on herättänyt paljon keskustelua sekä mediassa, että opiskelijoiden keskuudessa. Lakkauttamispäätöksessä lakkauttamisen syyksi ilmoitettiin säästötoimet. Oulun yliopiston hallituksen mukaan säästötoimet onnistuisivat vain, jos koulutus keskitetään joko Kajaaniin tai Ouluun. Näistä vaihtoehdoista yliopiston hallitus näki Oulun parempana vaihtoehtona monipuolisemman tarjonnan ja parempien valmiuksien vuoksi. Opiskelijat ovat ottaneet kantaa päätökseen järjestämällä mielenosoituksia, keräämällä adressin lakkauttamista vastaan, sekä vaatimalla parempia perusteluja Kajaanin yksikön lakkauttamiselle. Kaikesta huolimatta lakkauttamispäätös oli lopullinen.

2 Tämän tutkimuksemme alussa olemme perehtyneet Kajaanin opettajankoulutusyksikön moninaiseen historiaan. Historiikin tarkastelu aloitetaan alkuajoista, jolloin taisteltiin seminaarin saamisesta Kajaaniin. Historiakatsaus ulottuu aina vuoteen 2010 asti, jolloin peruuttamaton päätös lakkauttamisesta annettiin. Merkittävimpiä tapahtumia olemme tarkastelleet aina 2000- luvulle asti. Tutkimuksemme on aiheemme vuoksi vahvasti kytköksissä opiskelijoihin ja heidän elämäänsä. Tämän vuoksi olemme katsoneet tarpeelliseksi luoda tutkimuksessamme teoriakatsauksen opiskelijoiden elämäntilanteeseen liittyen. Käsittelemme ihmisen elämänkaarta niiltä osin, kun se koskettaa meidän tutkimuksemme kohteena olevia ihmisiä. Lisäksi olemme perehtyneet opiskelijoiden elämään liittyviin tekijöihin sekä muutokseen ja siirtymään, jotka ovat keskeisessä roolissa tutkimuksessamme. Neljännessä luvussa esittelemme tutkimuksemme metodologiset valinnat. Aluksi esittelemme tutkimuskysymykset, joihin haemme tutkimuksellamme vastauksia. Tutkimuskysymysten jälkeen esittelemme tutkimusmetodimme ja perustelemme sen valintaa. Lisäksi kerromme kohdejoukostamme ja sen valintaan vaikuttavista tekijöistä. Lopuksi luomme katsauksen tutkimusmenetelmämme valintaan, aineiston hankintaa ja aineiston purku- ja analysointimenetelmään sekä pohdimme tutkimuksemme luotettavuutta ja eettisyyttä. Viides luku sisältää tutkimuksemme tulosten analysoinnin ja tarkastelun sekä vertailun aiempiin opiskelijoiden elämää koskeviin tutkimuksiin. Analyysissä käytämme sovellettua SWOT- analyysitaulukkoa (Taulukko 2). Käsittelemme tutkimuksemme tulokset tutkimuskysymysten mukaisessa järjestyksessä suorittaen lopussa vielä kokoavan yhteenvedon ja yhdistämistä teoriaan. Lisäksi tuomme tässä luvussa esille muita tutkimuksemme esiintuomia huomion arvoisia asioita tutkimuskysymysten ulkopuolelta. Loppupohdinnassa tarkastelemme tutkimustamme kokonaisuutena, omaa työskentelyämme ja tutkimuksen etenemistä sekä pohdimme työmme kokonaisarvoa. Lisäksi luomme lyhyen katsauksen mahdollisiin jatkotutkimuksiin, jotka ovat tulleet mieleemme tutkimuksemme aikana.

3 2 PÄÄPIIRTEET KAJAANIN OPETTAJANKOULUTUSYKSIKÖN HISTORIASTA Tässä luvussa ja sen alaluvuissa esitellään Kajaanin opettajankoulutusyksikköä ja sen historiaa. Tutkimuksessamme Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on keskeisessä asemassa ja sen vuoksi olemme päättäneet ensimmäisenä keskittyä käsittelemään tätä oppilaitosta, sen historiaa, toimintaa sekä lakkauttamista. 2.1 Kajaanin opettajakoulutusyksikön historiaa Tässä alaluvussa perehdytään Kajaanin opettajankoulutusyksikön moninaiseen historiaan. Aloitamme historian tarkastelun aivan ensivaiheista, jolloin Kajaani kävi kiivasta taistelua saadakseen seminaarin kaupunkiin. Etenemme historian käsittelemisessä systemaattisesti esitellen tärkeitä vaiheita Kajaanin opettajankoulutusyksikön historiasta aina nykyisyyteen asti. 2.1.1 Taistelu seminaarin saamisesta Kajaaniin Suomessa oli 1800-luvun lopulla noin 600 opettajaa, jotka eivät olleet muodollisesti päteviä. Kainuussa epäpätevien opettajien osuus oli huomattavan suuri, peräti 45,9 prosenttia eli lähes puolet. Nämä tilastot antoivat vakuuttavan perustelun vaatia seminaarin saamista maakuntaan. (Heikkinen, 1990, 8; Heikkinen 1995, 390 391.) Ensimmäisen kerran seminaarin saaminen oli esillä Kajaanin valtuustossa vuonna 1895, mutta tällöin seminaarihanke ei kiinnostanut valtuutettuja. Seminaarikysymys nousi uudestaan esille vuonna 1898, jolloin säädettiin piirijakoesitys. Tämän piirijakoesityksen myötä kansakoulujen määrä nousi kasvuun ja tarve kansakoulunopettajista kasvoi. Piirijakoesityksen myötä vuonna 1899 koulutoimen ylihallitus esitti kahden uuden seminaarin perustamista, toisen miehille ja toisen naisille. Naisseminaari sijoitettiin Heinolaan, mutta miesseminaarin sijoittaminen sai aikaan melkoisesti erimielisyyksiä. Pohjois-Suomen katsottiin olevan oiva paikka

4 miesseminaarille, jota Kemi, Tornio, Iisalmi ja Kajaani alkoivat tavoitella. (Heikkinen 1990, 8-9; 1995, 391 391; 2000, 21.) Seminaarin saamista pidettiin hyvin merkittävänä etuna kaupungille. Suurimpana etuna pidettiin seminaarin yhteyteen perustettavaa harjoituskoulua, koska tämä alentaisi huomattavasti kaupungin kansakoulumenoja. Seminaarihanketta varten Kajaanin kaupunginvaltuusto perusti toimikunnan. Muiden seminaarin sijoituspaikasta kilpailevien paikkakuntien huomattavien taloudellisten uhrauksien vuoksi, myös Kajaanin oli tehtävä uhrauksia seminaarin saamiseksi omaan kaupunkiin. Kajaanin kaupungin lupauksiin seminaarille kuului muun muassa ilmainen tonttimaa, yhden hehtaarin kokoinen viljelysmaa, rakennusmateriaalit ja polttopuut kolmeksi vuodeksi. Lisäksi rahallisena tukena kaupunki lupasi seminaarille 2000 markkaa vuodessa kymmenen vuoden ajan ja ilmaisen huoneiston kahdeksi ensimmäiseksi toimintavuodeksi. Näiden lupausten saattelema Kajaani jäi odottamaan päätöksiä seminaarin sijoituspaikasta. (Heikkinen, 1990, 9-10; 1995, 391 392; 2000, 22.) Toukokuussa 1899 Suomen senaatin määräämänä kouluylihallituksen johtajan apulainen ja rakennusylihallituksen johtaja alkoivat yhdessä selvittää seminaarista kilpailevien kaupunkien tarjoukset, sijaintipaikat ja kustannusarviot. Tarkastajat vierailivatkin kyseisissä kaupungeissa jo saman kuun aikana ja seminaarille kaavailtu komea ja historiallisesti arvokas paikka Kajaaninjoen tuntumassa teki tarkastajiin suuren vaikutuksen ja tilanne alkoi näyttää Kajaanin osalta hyvältä. Yllättävän tiedon mukaan Koulutoimen ylihallitus kaavaili seminaaria Kemiin. Asian tiimoilta suoritettiin äänestys, jonka Kemi voitti puheenjohtajan äänen ratkaistessa 3-3. Seminaarin sijoittaminen Kemiin ei kuitenkaan ollut lopullinen, sillä seminaarihankkeeseen katsottiin liittyvän monia seikkoja, jotka oli otettava huomioon, jotta yleinen mielipide saadaan tyydytettyä. Seminaaria ei saanut sijoittaa paikkakunnalle, jossa on tiheä kouluverkosto, ja kansansivistys ei kehity. Kajaaniin vahvuuksina nähtiin koulujen ja opettajavoimien olemassa olo jo ennestään sekä se, että seminarin mukana Kainuuseen saataisiin päteviä ja pysyviä opettajia. Lisäsi Kajaania pidettiin siivona ja hiljaisena kaupunkina ja elinkustannusten osalta Kajaani oli Kemiä edellä. Seminaarilaisten majoituksen järjestämiseksi Kajaani oli valmis rakentamaan lisää asuntoja. Ympäristöltään Kajaania pidettiin terveellisenä ja luonnonihanana, kajaanilaiset uskoivat yhä mahdollisuuksiinsa saada seminaari omaan kaupunkiin. (Heikkinen 1990, 10 12; 1995, 392 393; 2000, 22, 24 26.) Vuoden 1899 lopussa seminaariasiaa käsiteltiin Koulutoimen ylihallituksessa. Tässä istunnossa Kemi voitti tiukan äänestyksen puheenjohtajan äänin 3-3. Tämä äänestys toimi

5 kuitenkin vain suosituksena ja lopullinen päätös riippui senaatin päätöksestä. Senaatti ei ollut tyytyväinen äänestyksen tulokseen ja helmikuun 17. päivänä 1900 Kajaanin Lehti ilmoitti seminaarin sijoittamisesta Kajaaniin. Lopullinen sinetti seminaarin perustamisesta Kajaaniin oli enää vain kenraalikuvernöörin lausuntoa vailla. Maaliskuun 20. päivänä Keisarillinen senaatti ilmoitti Kajaanin saavan seminaarinsa. Korpikaupunki oli sijoittanut hankkeeseen suuren määrän resursseja ja voittanut taiston seminaarista. (Heikkinen 1990, 13; 1995, 394; 2000, 26.) 2.1.2 Seminaari Kajaaniin Seminaaripäätöksen saattelemana Kajaanissa alettiin järjestää asioita seminaarin saapumiseen. Ensimmäinen muodollinen asia, joka oli hoidettava kuntoon, oli kaupungin kadut. Uusille asukkaille olisi häpeä näyttää kehnossa kunnossa olevia katuja. Lisäksi oli alettava järjestää seminaarille huoneistoa, koska se oli tarjouksessa luvattu. Seminaarin toiminnan alkamista ajatellen suurin konkreettinen asia oli seminaarin opettajiston valinta. Kesäkuussa 1900 Rauman seminaarin lehtori ja kansakoulun tarkastaja Volter Rihtniemi valittiin Kajaanin seminaarin johtajaksi. Johtajan viran lisäksi seminaariin saatiin seitsemän opettajan virkaa. (Heikkinen 1990, 13 14; 1995, 394; 2000, 27 29.) Seminaarin johtajan ensimmäinen tehtävä seminaarin perustamiseksi oli tilojen neuvottelu viranomaisten kanssa. Tilojen sijaintipaikasta käytiin paljon neuvotteluja, mutta lopun viimein seminaarin toimitiloiksi valittiin silloisen yhteiskoulun hallussa ollut kiinteistö. Toimitiloihin kuului aluksi vain yksi luokkahuoneisto, kaksi soittohuonetta, kaksi käsityöpajaa, toimistotiloja ja voimistelusali. Toimitilojen neuvottelun lisäksi Högmanin oli ruvettava organisoimaan myös seminaarin uusien opiskelijoiden valintaa. Hyväksytyksi tulevan oli oltava rippikoulun käynyt, vähintään 18-vuotias, terve ja nuhteeton. Lisäksi hakijan tuli hallita vähintään ylemmän kansakoulun tiedot ja taidot. Ensimmäisessä hakuerässä Kajaanin seminaariin haki kaikkiaan 91 hakijaa, joista 79 kutsuttiin pääsytutkintoon. Juhlallisiin kaksipäiväisiin pääsykokeisiin saapui kuitenkin vain 64 nuorukaista, joista 36 valittiin ensimmäisiksi koeoppilaiksi seminaariin. Kajaanin seminaarin avajaisia vietettiin juhlallisesti 20. elokuuta vuonna 1900. (Heikkinen 1990, 14 15; 1995, 395; 2000, 28 29.) Seminaarin ensimmäinen opettajisto Heikkisen (2000, 31 32) mukaan seminaarin ensimmäinen opettajisto koostui seminaarin johtajasta ja yhdeksästä muusta mainitsemisen arvoisesta opettajasta. Johtajana toimi jo

6 edellä mainittu filosofian maisteri Volter Rihtniemi, joka opetti myös historiaa, suomen kieltä, sielu-, siveys-, kasvatus- ja opetusoppia sekä maantietoa. Kajaanin miesseminaariin musiikinopettajaksi valittiin Aarne Wegelius. Uskontoa ja kirkkohistoriaa opettamaan valittiin pastori Johannes Väyrynen. Laskentoa, mittausoppia, luonnontietoa, maataloutta sekä maantietoa seminaarissa opetti ylioppilas Kaarlo Haataja. Voimistelun, urheilun ja terveysopin opetuksesta vastasi kansakoulunopettaja ja kanttori Kaarlo Kukkonen. Johannes Äyrä vastasi laulun ja musiikin opettamisesta sekä kaunokirjoituksesta. Piirustus ja käsityö olivat Gustaf A. Branderin vastuualuetta. Kristinopin ja historian opettamisesta vastasi Aksel Raunio ja Ivar Winter opetti seminaarissa matematiikkaa ja luonnontietoa. Paavo Sakari Friberg liittyi vielä myöhemmin Kajaanin seminaarin opettajistoon suomen kielen lehtoriksi. Seminaarin omien opetustilojen valmistuminen Heikkisen (2000, 32 33) mukaan seminaarin saapuminen Kajaaniin käynnisti keskustelun siitä, mihin uuden seminaarin tilat rakennettaisiin. Useiden kaavailuiden jälkeen seminaari päätettiin rakentaa neljän hehtaarin suuruiselle Puustin pellolle. Seminaarin rakennustyöt alkoivat vuonna 1901. Kainuun historian aikana ei ollut Kainuussa ennen ollut näin suurta julkista työmaata. Työmaa tarjosi paljon työpaikkoja rakennus-, ja kirvesmiehille. Myös Kainuun elinkeinoelämä koheni rakennusprojektin alkamisen myötä. Rakennustyömaan johtajana valtion edustamana toimi ylimääräinen arkkitehti J. A. Andersson ja rakennustyömaan valvomisesta huolehtivat rakennuskonttorin esimies W.A. Tötterström ja Johannes Väyrynen. Seminaarin piirustukset olivat arkkitehti ja kirjailija Jac. Ahrenbergin käsialaa. Kyseinen arkkitehti oli myös aiemmin laatinut Kajaanin kirkon piirustukset. Rakennusmestari Asarias Heikkinen toimi rakennusprojektin urakoitsijana voitettuaan urakkatarjouksen. Seminaarin rakentaminen ei edennyt ilman ongelmia, sillä urakoitsija Heikkinen ajautui ongelmien myötä konkurssiin ja näytti siltä, että seminaaria ei saada rakennettua aikataulun mukaisesti. Urakoitsijan konkurssiin liittyviä vastuukysymyksiä ja korvausvelvollisuuksia ratkottiin pitkään jopa oikeudessa, mutta loppujen lopuksi urakoitsija Heikkisen takaajat hoitivat hänen aloittaman urakan loppuun. (Heikkinen 1990, 20 21; 1995, 397; 2000, 33 34.) Syksyllä 1903 valmistui rakennushankkeen ensimmäinen rakennus, harjoituskoulu. Tämän rakennuksen valmistuttua seminaarin toimitilat siirrettiin harjoituskoulurakennuksen yläkertaan ja alakerta jätettiin harjoittelukoulun toimitiloiksi. Seuraavana rakennustyömaalla saatiin käyttövalmiiksi seminaarijohtajan asunto ja käsityöverstas. Päärakennus valmis-

7 tui vuonna 1904 ja opetuskäyttöön tämä rakennus otettiin saman vuoden syksyllä. Päärakennus oli seminaarialueen komein rakennus. Seminaari siirrettiin kokonaan kampusalueelle lukuvuoden 1904 1905 alussa uudisrakennusten valmistuttua. Kajaaniin valmistuneen seminaarialuetta käytiin ahkerasti ihailemassa ja seminaarialueen rakennukset muodostivat suurimman rakennusyhdistelmän vuosikymmenien ajan. Myöhemmin seminaarialueen sisälle muodostui seminaarihengen ja kristillissiveellisten tapasääntöjen säätelemä suljettu kasvatusyhteisö. (Heikkinen 1990, 22; 1995, 397 398; 2000, 34.) 2.1.3 Kajaanin seminaarin vaiheita matkalla kohti Kajaanin opettajankoulutuslaitosta Vuodet 1905 1906 Heikkisen (1990, 33 35; 1995, 408 409; 2000, 50 52) mukaan Kajaanin seminaarissa vuodet 1905 1906 olivat poliittisten kannanottojen vuoksi varsin myrskyisät. Näihin aikoihin kiisteltiin paljon suhtautumisesta venäläisiin ja heihin kohdistuvaan yhteistyöhön. Suurimmat kiistelijät olivat vanhasuomalaiset ja perustuslailliset. Kajaanin seminaarissa suurin osa opettajistosta ja myös itse seminaarin johtaja Volter Högman olivat vahvasti vanhasuomalaisia kun taas puolestaan enemmistö oppilaista oli perustuslaillisia. Tämä aiheutti suuren ristiriidan seminaarin seinien sisällä. Ristiriita tilanne kärjistyi vappuna 1905 järjestetyssä perustuslaillisten järjestämässä joukkokokouksessa Rimpilänniemellä. Kokoukseen oli saapunut paikalle myös seminaarilaisia sekä seminaarin johtaja, joka vaati itselleen puheenvuoroa, mutta perustuslailliset huusivat hänet alas ja estivät Högmanin puheaikeet. Tämä johtajan julkinen nöyryyttäminen johti opettajakunnan päätökseen erottaa mukana olleet seminaarilaiset vuodeksi seminaarista. Tapahtuma aiheutti suuren vastalauseiden kuohun ja tätä käsiteltiin lukuisissa lehtikirjoituksissa ja kansalaiskokouksissa tuomiten Kajaanin seminaarin opettajakunta ja itse johtaja. Selkkaus yltyi entisestään ja johtaja Högman ryhtyi taivuttelemaan Kajaanilaisia vuokraisäntiä irtisanomaan seminaarista irtisanottuja oppilaita. Tapahtuman seurauksena 111 seminaarilaista erosi protestiksi virkaveljiensä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Seminaariin jäi 17 johtajalle lojaalia oppilasta. Kajaanin seminaarin tapahtumat olivat toukokuussa 1905 koulutoimen ylihallituksen kokouksen käsittelyssä. Tämän kokouksen seurauksena määrättiin suoritettavaksi selvitys Kajaanin seminaarissa. Suoritetussa katsauksessa selvisi, että seminaarin johtajan ja seminaarilaisten välinen suhde ei ollut senkaltainen kuin sen tulisi olla. Selvitystä tehdes-

8 sä ilmeni, ettei selkkaukseen johtavia tapahtumia oltu tutkittu perusteellisesti ja tämä oli saanut Kajaanissa aikaan vihamielisen ilmapiirin. Myös Högmanin sopivuutta johtaa seminaaria epäiltiin. Kajaanin polttava tilanne oli uudelleen käsittelyssä selvityksen suorittamisen jälkeen koulutoimen ylihallituksen ylimääräisessä istunnossa. Istunnossa käsiteltiin voimakkaasti oppilaille langetettua rangaistusta. Monien mielestä rangaistus oli liian ankara, mutta loppujen lopuksi Kajaanin opettajakunnan määräämä rangaistus johtajan häpäisemisestä jäi voimaan poliittisten erimielisyyksien voimakkaiden vaikutusten saattelemana. Kahnauksen käsittelyä jatkettiin vielä myöhemmin kouluylihallituksen kokouksessa, jonka tuloksena Kajaanin seminaarin johtajan oli ilmoitettava kaikille opintonsa keskeyttäneille oppilaille, että heidän oli jatkettava opintojaan seminaarissa 24 tunnin kuluessa määräyksestä. Tämä päätös aiheutti erimielisyyksiä, joiden tuloksena Kajaanin seminaarin opettajakunta anoi kouluylihallitukselta lupaa keskeyttää opetus sen olemattomuuden takia touko- ja kesäkuun osalta. (Heikkinen 2000, 52 55.) Keskeytyksestä huolimatta Kajaanin seminaarin henki ei kohentunut kesän 1905 aikana ja seuraavakin lukukausi alkoi vastavuoroisen kyräilyn merkeissä. Lokakuussa 1905 Suomessa alkanut suurlakko heijasti vaikutuksensa myös Kajaaniin. Lakon suurimpia vaikutuksia Kajaanissa oli seminaarin työn keskeyttäminen 1.11.1905 lakon ajaksi. Lakkoviikon jälkeen opiskelu seminaarissa jatkui varsin vajavaisena, koska useat oppilaat olivat keskeyttäneet opintonsa. Kajaanin sattumukset aiheuttivat jälleen huolta kouluylihallituksessa ja tämän sanelemana kouluylihallitus saapui jälleen joulukuussa 1905 Kajaaniin kuulustelemaan sekä opettajistoa että oppilaita rauhattomuutta aiheuttavista syistä. Jokaisen seminaarissa opiskelevan oli allekirjoitettava kirjallinen ilmoitus siitä, oliko hänellä jotain seminaarin johtajaa vastaan. Tämäkään vierailu ei lopullisesti lopettanut kahnausta. Hiljalleen tilanne alkoi kuitenkin rauhoittua ja valtaosa eronneista oppilaista ja myös erotetut oppilaat palasivat suorittamaan opintonsa loppuun. Sekasortoisen vuoden saattelemana seminaarin johtaja Högman vaihtoi sukunimensä Rihtniemeksi uusi alku tähtäimessään. Lisäksi Rihtniemellä oli pyyntö päästä joksikin aikaa muualle, jotta seminaarin tilanne saataisiin rauhoittumaan. Myönnetyn matka-apurahan turvin Rihtniemi haki virkavapaata ja suuntasi opintomatkalle ulkomaille. Hänen virkavapautensa ajan seminaaria johti varajohtaja P. S. Friberg (Vuoristo). Opintomatkansa jälkeen Rihtniemi palasi johtamaan seminaaria aiempaa huomattavasti sopuisampana. (Heikkinen 1990, 37 38; 1995, 410 412; 2000, 55 57.)

9 Vuosien 1917 1918 seminaari Vuosien 1905 1906 myllerrykset Kajaanin seminaarissa eivät jääneet ainoiksi, sillä vuosina 1917 1918 myrsky tavoitti uudelleen Kajaanin seminaarin. Kajaanin seminaarin johtaja Rihtniemi oli vahvasti mukana suojeluskunnan toiminnassa ja näin myös monet seminaarin oppilaat olivat aktiivisia suojeluskuntalaisia, jotka kannattivat Suomen vapauttamista venäläisten käskyvallasta. Vuonna 1917 maaliskuussa Rihtniemi kuljetettiin pidätettynä Helsinkiin Katajanokan vankilaan, josta hän pääsi vapauteen Venäjällä puhjenneen maaliskuun vallankumouksen saattelemana. (Heikkinen 1990, 38 40; 1995, 412; 2000, 57.) Heikkisen (2000, 57 59) mukaan Kajaanin suojeluskunta sai syksyllä 1917 runsaasti uusia kasvoja riveihinsä seminaarilaisista ja yhteiskunnallisen tilanteen kiristyttyä, laitoksen toiminta seisautettiin tammikuun lopussa 1918. Seisauttamispäätöstä jouduttiin epävakaiden olojen vuoksi pidentämään ja seminaarin tiloja käytettiin kansalaissodan aikana valkoisten tukikohtana ja punaisten vankileirinä. Lisäksi seminaarin opettajisto ja oppilaskunta olivat aktiivisesti mukana sotilastehtävissä valkoisten riveissä. Tämä Kajaanin seminaarin seisauttamispäätös oli aiottua pitempi ja vasta huhtikuun 20. päivänä opettajakunta kokoontui uudelleen pohtimaan tilannetta. Pohtimisen tuloksena päätettiin, että ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat pääsivät luokalta ja kolmannen luokan oppilaille ei pidetä ollenkaan tenttejä. Neljännen luokan oppilaat saivat todistuksensa aikaisemmin saamiensa arvosanojen perusteella, sillä haluttiin oppilaiden pääsevän käytännön työhön. 1920- ja 1930-luvun merkittävät tapahtumat Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuuslaki kasvatti suuresti kansakoulunopettajien tarvetta ja tämä aiheutti suuren opettajapulan, koska opettajia ei ollut koulutettu tarvittavan suurta määrää ja tämä puolestaan lisäsi painetta opettajakoulutukseen. Opettajien huono palkka karsi opettajaksi haluavien miesoppilaiden määrää. Tämän vuoksi alettiin pohtia naisten pääsyä seminaarin oppilaiksi. Ennen tätä naisopiskelijoita oli ollut Kajaaniin seminaarissa kuunteluoppilaina, mutta opettajapulan vuoksi alettiin kaavailla runsaamman naisopiskelijamäärän valitsemista seminaariin. Tämän pelättiin kuitenkin aiheuttavan seminaarissa rauhattomuutta ja niinpä kansaopetusosaston päällikkö matkusti Kajaaniin kuulemaan opettajakunnan mielipiteen naisopiskelijoiden valitsemisesta seminaariin. Asiasta suoritettiin äänestys ja puheenjohtaja Rihtniemen hyväksyvä kannanotto ratkaisi naisopiskelijoiden saapumisen seminaariin. (Heikkinen 2000, 67.)

10 Heikkinen (2000, 67 68) kertoo, että huhtikuussa 1921 Kajaanin seminaari muutettiin toistaiseksi yhteisseminaariksi. Yhteisseminaarin oppilailta vaadittiin ylemmän kansakoulun oppimäärää. Vuoden 1921 syksyllä seminaariin ensimmäiselle luokalle valittiin 36 oppilasta, joiden joukossa oli 29 naista ja lisäksi seminaarissa oli vielä 17 naista kuunteluoppilaana. Seuraavana lukuvuonna aloittavista opiskelijoista 22 naista ja vuonna 1924 miespuolisia oppilaita oli jo niin runsaasti, että naisia ei tarvinnut enää edes kutsua pääsykokeisiin. Kuunteluoppilaina naisia oli kuitenkin lukuvuonna 1925 1926 vielä 17. Viimeiset naisopiskelijat Kajaanin yhteisseminaarista valmistui vuonna 1928. Syksyllä 1926 Kajaanin seminaarin johtaja Volter Rihtniemen oli uuden virkamieslain saattelemana erottava virastaan ja siirryttävä 65-vuotiaana viettämään eläkepäiviään. Rihtniemelle yritettiin saada oppilaiden ja opettajakunnan avustamana lupaa jatkaa tehtävissään seminaarin johtajana, mutta Kajaanissa vieraillut kouluylihallituksen apulaisosastopäällikkö tohtori K. A. Franssila totesi sen olevan mahdotonta. Rihtniemi nautti kovasta suosiosta toimiessaan seminaarin johtajana. Tästä kertoo muun muassa se, että hänen kunniakseen suoritettiin keräys, jonka tuotto luovutettiin Rihtniemelle vanhuudenpäivien tueksi. Lisäksi hänestä maalautettiin myös rintakuva, joka paljastettiin juhlallisesti vuoden 1927 syyslukukauden alussa (Heikkinen 2000, 68). Tohtori Volter Rihtniemi nukkui pois Viipurissa 26. huhtikuuta 1938. (Heikkinen 1995, 414; 2000, 68 69.) Volter Rihtniemen siirtyessä syrjään Kajaanin seminaari tarvitsi uuden johtajan ja näin ollen johtajan virka julistettiin auki. Hakijoita virkaan oli useita ja näiden hakijoiden joukosta Kajaanin seminaarin uudeksi johtajaksi nimitettiin 1.2.1927 lähtien 36-vuotias Martti Hela. Aikaisemmin Hela oli toiminut Rauman seminaarissa musiikinlehtorina ja toi tulleessaan Kajaanin seminaariin monia uusia ideoita ja kohensi erityisesti musiikkikasvatuksen sijaa. Hela oli hyvin värikäs kasvattaja ja opettajankouluttaja ja hänen ansiostaan Kajaanin seminaarista tuli yksi maamme hallitsevista seminaareista musiikkikasvatuksen parissa. Lisäksi Helan ansiosta Kajaanin seminaariin perustettiin myös Oxford-ryhmä ja entisten oppilaiden liitto, Ämmänkosken Kilta ry. (Heikkinen 1995, 415 416; 2000, 70 74.) Kajaanin seminaarin johtajana Martti Hela toimi yhteensä 16 vuotta, vuoteen 1943 asti (Heikkinen 2000, 74). Helmikuussa 1929 Kajaanin seminaarin päärakennus tuhoutui täysin tulipalossa, mutta ihmishenkien menetykseltä onneksi kuitenkin vältyttiin. Tulipalon sammuttaminen oli lähestulkoon mahdotonta, sillä käytössä oleva välineistö oli heikkoa ja palopostit olivat jäätyneet lumen ja jään alla. Päärakennuksen tuhoutuminen vaikeutti huomattavasti seminaarin toimintaa miltei parin vuoden ajan, sillä päärakennuksen tuhoutumisen jälkeen se-

11 minaarin opetus jouduttiin siirtämään harjoituskoulutiloihin ja musiikkitilaisuuksien järjestämiseen seminaarille annettiin lupa käyttää Kajaanin kaupungintaloa. Palon syttymissyyksi varmistui poliisitutkinnassa vuoden 1929 alkutalven pitkät ja kovat pakkaset. Näiden seurauksena erääseen seminaarin käytäväuunin savupiippuun oli muodostunut halkeama, josta tuli oli päässyt leviämään ullakon sammalkerrokseen. (Heikkinen 2000, 76 79.) Heikkinen (2000, 81 83) kertoo presidentin vahvistaneen toukokuussa 1929 hallituksen esityksen työmäärärahasta Kajaanin seminaarin uuden päärakennuksen rakentamiseksi. Uuden päärakennuksen lopullisten piirustusten laadinnan hoiti Yleisten Rakennusten Ylihallituksen ensimmäinen arkkitehti Georg Hjalmar Åberg. Vuoden 1929 toukokuun puolivälissä piirustukset saapuivat Kajaaniin lausunnolle ja saivat lopullisen hyväksynnän jo samana kesänä. Uudesta päärakennuksesta kaavailtiin tiiliverhoiltua kolmikerroksista rakennusta, joka pitäisi sisällään kuusi luokkahuonetta, yhteisen luonnonhistoriallisen ja maataloudellisen opetussalin sekä kokoelmahuoneen ja laboratorion, fysikaaliskemiallisen laboratorion, piirustussalin, kaksi soitonopetustilaa, kartta- ja havaintotauluhuoneen, kanslian, kolmen huoneen oppilaskirjaston, juhlasalin, voimistelusalin suihku- ja pukuhuoneineen, kaksitoista soittoharjoitushuonetta ja runsaasti säilytystiloja ja auloja sekä myös kellarin keskuslämmitystilat ja kaksi palvelusväen asuntoa. Päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin 16. syyskuuta 1929 ja koska rakennustöissä voitiin hyödyntää vanhaa perustusta, ne etenivät ripeästi. Joulukuun puolessavälissä päästiin jo viettämään uuden päärakennuksen harjannostajaisia. Uusiin opiskelutiloihin päästiin muuttamaan vuoden 1930 syyskuun alussa (Pulma & Turpeinen 1994, 222). Vihkiäisjuhlia vietettiin joulukuun 18. päivä vuonna 1930. Sotavuosien seminaari Kajaanin seminaarin toiminnassa oli jo varhaisvuosista lähtien havaittavissa voimakkaasti isänmaallisuuden ja sotilasihanteiden vaikutus. Vuonna 1939 lokakuussa opetustyö Kajaanin seminaarissa oli seisautettava ylimääräisten kertausharjoitusten vuoksi. Talvisodan rintamatehtäviin määrättiin seminaarin oppilaista yhteensä 63, joista 3 ei koskaan palannut. Kesäkuussa 1941 puhkesi jatkosota, jolloin seminaarilaisten oli jälleen tartuttava aseisiin. Tässä sodassa menehtyi yhteensä 60 seminaarilaista. Kajaanin seminaarissa opiskelevien oppilaiden panos Suomen puolustamisessa oli erityisen tärkeä. (Heikkinen 2000, 127 128.)

12 Talvi- ja jatkosodan aikana Kajaanin seminaarin tiloja käytettiin puolustuslaitoksen tarkoituksiin. Päärakennuksen ja harjoituskoulun tiloihin pystytettiin sotasairaala ja seminaarin vintille sijoitettiin ilmavalvontapiste, sillä seminaari joutui talvisodan aikana lukuisten pommitusten kohteeksi. Helmikuun 7. päivä vuonna 1940 jäi monen mieleen kauheana tuhon päivänä. Tänä päivänä seminaari joutui ankaran pommituksen kohteeksi. Pommitus ei vaatinut ihmishenkiä, mutta tuhojen näky oli lohduton. Tässä pommituksessa seminaari kärsi mittavia vahinkoja, joista suurimpia olivat harjoituskoulun ja seminaarin johtajan asunnon täydellinen tuhoutuminen. (Heikkinen 2000, 129 131.) Talvisodan jälkeen Kajaanin seminaariin sijoitettiin evakkoon joutuneen Sortavalan seminaarin miesosaston neljä alinta luokkaa. Lisäksi seminaarilaisten mukana Kajaaniin siirtyi myös viisi opettajakuntaan kuuluvaa henkilöä. Tämä aiheutti Kajaanissa tilojen ahtautumista ja monia muitakin ongelmia muun muassa oppimäärissä. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin ongelma sotien jälkeen Kajaanin seminaarissa, sillä ennen lukukauden alkua oli ryhdyttävä korjaamaan pommituksissa tuhoutuneita rakennuksia. Rakennustarvikepulan vuoksi harjoituskoulusta ja seminaarin johtajan asunnosta tehtiin korjauksen myötä yksikerroksia vaikka alkujaan molemmissa rakennuksissa oli ollut kaksi kerrosta. Jatkosodan puhjettua kesäkuussa 1941 Kajaanin seminaari joutui jälleen keskeyttämään normaalin toimintansa ja luovuttamaan tilansa sotasairaalan käyttöön. (Heikkinen 2000, 137 138.) Sota-aikana Kajaanin seminaari koki muitakin muutoksia. Suurimpina näistä voidaan mainita opettajakunnassa tapahtuneet muutokset. Osa opettajista jäi eläkkeelle ja osa muutti pois paikkakunnalta. Suurin opettajakunnan muutoksista oli epäilemättä seminaarin johtajan Martti Helan siirtyminen syrjään. Hela menetti sekä poikansa että asuntonsa sodassa ja alkoi väsyä työhönsä. Kajaanin seminaari oli onnekas kun oli saanut Helan kaltaisen miehen johtajakseen. Martti Helaa pidettiin yleislahjakkuutena, joka kehitti Kajaanin seminaarista eturivin opettajankoulutuslaitoksen. Martti Helan siirtyessä syrjään Kajaanin seminaarin väliaikaiseksi johtajaksi valittiin filosofian maisteri Pentti Kiviharju, joka toimi tehtävässä kaksi vuotta. Kiviharjun tilalle johtajan tehtäviin valittiin Raahen seminaarin johtaja Paul Sonny. (Heikkinen 2000, 138 139.) Sodan jälkeen vuonna 1949 Kajaanin seminaari sai luvan aloittaa uuden ruokalan ja oppilasasuntolan rakentamisen. Tämän laajan rakennuskompleksin suunnitteli arkkitehti Irmeli Visanta. Valmiiksi rakennustyöt saatettiin elokuun lopulla vuonna 1951. Internaatin eli oppilasasuntolan valmistuminen toi apua seminaarilaisten asuntotilanteeseen, joka oli ennen tätä hyvin kurja. Suurten ikäluokkien tullessa kouluikään 1950- luvun puolivälissä, oli harjoituskoulu alkanut käydä liian ahtaaksi ja harjoituskoulun ei nähty täyttävän sille asetettu-

13 ja vaatimuksia. Tätä ongelmaa yritettiin ratkaista monin eri keinoin, mutta vuonna 1956 tammikuussa tilanne alkoi ratketa, sillä uuden harjoituskoulun rakennustyöt alkoivat. Uuden harjoituskoulun myötä oli kaavailtu seminaarin toiminnan laajentamista naisosaston perustamisella. Opetus uudessa harjoituskoulussa saatiin aloitetuksi syyskuussa 1957 ja vihkiäisiä juhlittiin toukokuussa 1960 yhdessä Kajaanin seminaarin 60-vuotisjuhlien kanssa. Näiden laajennusten myötä alettiin kunnostaa myös muita seminaarin rakennuksia. (Heikkinen 2000, 145 147.) Uudistumista ja lakkauttamista Heikkisen (2000, 149) mukaan Kajaanin seminaarissa vuosi 1958 oli uudistusten vuosi. Vuoteen 1958 asti seminaarit olivat vain kansakoulupohjaisia, tosin myös keskikoulun ja lukion käyneet saattoivat tulla hyväksytyksi. Tämän kyseisen vuoden seminaarilainsäädännön mukaan kansakoulunopettajien kouluttaminen muuttui keskikoulupohjalta nelivuotiseksi ja kansakoulupohjaisilta kuusivuotiseksi. Lisäksi Kajaanin seminaariin pääsi miesten lisäksi opiskelemaan myös naiset. Seminaari muuttui pysyvästi miesseminaarista sekaseminaariksi. Naisten saapuminen seminaariin muutti merkittävästi seminaarin harrastustoimintaa, yleistä viihtyvyyttä ja opetussisältöjä. Syksyllä 1958 seminaarin aloittavasta 24 opiskelijasta 12 oli naispuolisia. Toukokuussa vuonna 1962 Kajaanin seminaarista valmistui viimeiset miesluokat Uuden seminaariasetuksen myötä myös seminaarin johtajan virkanimike muuttui rehtoriksi. Lisäksi asetus vaikutti myös seminaarien lukuvuoden alkamis- ja päättymisaikoihin. Merkittävänä uudistumisena voidaan myös mainita ortodoksisen uskonnon opetuksen alkaminen Kajaanin seminaarissa syksyllä 1958. Opetuksesta vastasi lehtori Dimitri Tarvasaho. Ortodoksisen uskonnon opetuksen alkaminen Kajaanin seminaarissa oli hyvin suosittu ilmiö. Hakijoita opetukseen oli vuosittain jopa 60, mutta vain 12 tuli valituksi. Ortodoksista uskontoa opiskelevat seminaarilaiset kuuluivat paikallisen ortodoksiseurakunnan pitämään Nuorten kerhoon. Suuren oppilasmäärän vuoksi Kajaanin seminaari päätti vuonna 1963 perustaa oman kerhon. Kerho aloitti toimintansa nimellä Kajaanin Seminaarin Ortodoksit. (Heikkinen 2000, 149 150.) Peruskoulu-uudistuksen myötä 1960- luvulla opettajanvalmistusta alettiin siirtää yliopistoihin ja tämä asetti myös Kajaanin seminaarin muiden seminaarien tavoin vaakalaudalle. Hallitus jätti eduskunnalle vuonna 1967 esityksen, jonka mukaan peruskoulun ala-asteen opettajien valmistus tulisi muuttaa vaiheittain keskikoulupohjaisesta ylioppilaspohjaiseksi kolmivuotiseksi koulutukseksi. Tämän myötä vuonna 1967 kansakoulun käyneet eivät

14 enää voineet pyrkiä opettajanuralle. Vuonna 1968 loppui myös kansakoulupohjainen opettajien valmistus, mutta lakkautettavat seminaarit saivat kuitenkin luvan toimia keskikoulupohjaisina toimintansa päättymiseen saakka. (Heikkinen 2000, 204.) Heikkisen (2000, 204 207) mukaan muutoksien myötä Kajaanin seminaarin toiminta joutui vaakalaudalle, sillä vuonna 1960 luvulla opettajia koulutettiin liikaa suhteessa niiden tarpeellisuuteen. Huhut lakkauttamisesta ja huonontunut työtilanne vaikuttivat negatiiviseen sävyyn seminaariin hakeutuvien määrään, joka kärsi suuren romahduksen. Vuoden 1968 toukokuu toi mukanaan tiedon, että Pohjois-Suomen viidestä seminaarista ainakin yksi jouduttaisiin lakkauttamaan ja tämä kyseinen lakkauttaminen tulisi ratkaista Kajaanin ja Raahen välillä. Kajaani alkoi kiivaasti puolustaa seminaariaan. Syksyllä 1967 oli jo esitetty kanta, jonka mukaan seminaari muutettaisiin yliopistopohjaiseksi ja jota kehitettäisiin Oulun yliopiston yhteydessä toimivana korkeakouluna. Tämän lisäksi Kajaanin eri toimijat laativat yhteisen muistion, jossa esitettiin kaksi vaihtoehtoa kehittää seminaarin toimintaa: 1. Kajaanin seminaarista muodostettaisiin melko itsenäisesti toimiva kasvatuskorkeakoulu. Lisäksi Kainuun kesäyliopisto voisi vähitellen muuttua kasvatuskorkeakoulun kesälukukaudeksi. 2. Kajaanin kasvatuskorkeakoulu toimisi kiinteässä yhteistyössä jonkun maamme yliopiston kanssa. Näiden ehdotusten lisäksi muistiossa perusteltiin suuri määrä Kajaanin etuja. Lokakuussa 1968 valiokunta kävi tutustumassa Kajaanin seminaariin ja vierailun perusteella valmistuneessa mietinnössä esitettiin, että Kajaanin seminaari saisi jatkaa opettajanvalmistuslaitoksena Oulun yliopiston yhteydessä. Oulun yliopistoon siis kaavailtiin kahta opettajankoulutuslaitosta, joista toinen sijaitsisi Kajaanissa ja toinen Oulussa. Koulutus olisi kolmevuotista ja ylioppilaspohjaista. Kajaanissa sijaitsevan opettajanvalmistuslaitoksen nimeksi oli suunniteltu Kajaanin opettajainvalmistuslaitos nimeä ja sen vuosikurssin suuruudeksi oli muovautumassa 64 opiskelijaa. Johtajan virkaa hoitaisi apulaisprofessori ja opettajisto koostuisivat ylemmän ja alemman palkkausluokan lehtoreista. Kesäkuussa 1969 Kajaanin seminaari muutettiin opetusministeriön päätöksen saattelemana ylioppilaspohjaiseksi Kajaanin opettajainvalmistuslaitokseksi. (emt., 208 210.) Heikkisen (2000, 213 214) mukaan opettajankoulutus koki suuren uudistumisen 1970 luvun alussa, sillä uusi opettajankoulutuslaki astui voimaan elokuussa 1973. Tämän lain mukaan Suomen opettajankoulutus tuli järjestää Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa. Lisäksi koulutuspaikkana toimi myös Joensuun korkeakoulu. Tämä laki mahdollisti koulutuksen järjestämisen myös Kajaanissa, sillä lain mukaan vuoden 1969 jälkeen jatkomahdollisuuden saivat myös seminaarit, jotka olivat korkeakoulujen yhteydessä toimivia

15 filiaaleja. Vähitellen Oulun kiinnostus Kajaania kohtaa alkoi kasvaa ja Kajaanin opettajainkoulutuslaitosta esitettiin Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kolmanneksi osastoksi. Tämä osasto muodostuisi neljästä jaostosta: 1. esikoulutus 2. luokanopettajakoulutus 3. opettajien jatkokoulutus ja 4. Kajaanin harjoituskoulu. Osaston johtoon kaavailtiin kokonaan omaa johtajaa, jolla olisi professorin kelpoisuus kasvatustieteissä ja erikoisalanaan opettajienkoulutus. Myös hallinnon järjestämiseksi Oulun suuntaan Kajaanin oli valittava oma edustajistonsa tiedekuntaan. Yleisen periaatteen mukaan opetus pyrittäisiin järjestämään omassa opettajainkoulutuslaitoksessa ja tämän perusteella alettiin kaavailla uusia laitoksessa tarvittavia virkoja ja toimia. Kajaanin seminaari joutui kuitenkin vielä käymään monta taistelua tässä suuressa sodassa, sillä Oulun päässä Kajaania pidettiin uhkana ja vaivana Oulun yliopistolle. Näiden pelkojen saattelemana Kajaania yritettiin muuntaa kurssikeskukseksi, joka keskittyisi ainoastaan täydennyskoulutuksen antamiseen. Kajaanissa ehdotus otettiin vastaan tyrmistyneenä ja sitä kritisoitiin voimakkaasti. Oulun yliopistosta annetun lain muuttamisesta annettiin helmikuussa 1973 laki, jonka mukaan yliopistoon perustettiin kasvatustieteiden tiedekunta. Tämän tiedekunnan toiminnan oli määrä alkaa 1.8.1974 ja tämän saattelemana myös Kajaanin seminaarin asema Oulun yliopistossa muuttui. Helmikuussa 1974 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin Kajaani osaksi Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaa. Kajaanin seminaari kävi pitkän ja kivisen taipaleen taistelleessaan asemastaan. Tämä taistelujen taival päättyi heinäkuun viimeisenä päivä 1974, jonka jälkeen toimintaa jatkoi Kajaanin opettajankoulutuslaitos. (emt., 215 218.) Heikkisen mukaan (2000, 247, 254, 259 261, 337) Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen tulevaisuus oli toistamiseen vaakalaudalla vuonna 1992, jolloin valtiontaloudessa alkoi säästösuunnitelmat. Näin Kajaanin OKL joutui toistamiseen aloittamaan puolustustaistelun. Vuoden 1993 huhtikuussa opetusministeriön julkaiseman kehittämissuunnitelman mukaan jokaisen korkeakoulun oli keskitettävä opettajakoulutus vuoteen 1996 mennessä yhteen yksikköön. Näin Oulun yliopistokin joutui päättämään mihin opettajankoulutus keskitettäisiin. Suunnitelmien mukaan varhaiskasvatus tultaisiin sijoittamaan Kajaaniin, mutta luokanopettajakoulutuksen osalta suunnitelmat olivat vielä avoinna. Kiivas taistelu ratkaistiin lopullisesti kesäkuussa 1993 pidettävässä valtioneuvoston kokouksessa. Tämän kokouksen saattelemana Sekä Oulu että Kajaani saivat pitää opettajakoulutuksensa. Vuodesta 2000 lähtien Kajaanin opettajankoulutuslaitoksesta on käytetty nimeä Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, KOKY. Lastentahnanopettajien koulutus Kajaanissa alkoi vuonna 1974 vuoden 1973 päivähoitolain saattelemana.

16 2.2 Opiskelu ja opetus Kajaanin opettajankoulutusyksikössä Tässä alaluvussa tarkastelemme opiskelua ja opetusta Kajaanin seminaarissa ja Kajaanin opettajankoulutusyksikössä. Aluksi luomme pienen katsauksen yleisestä näkökulmassa opettajankoulutuksessa tapahtuvaan opetukseen ja opiskeluun. Tämän jälkeen siirrymme käsittelemään erityisesti Kajaania koskevaa opetusta, opiskelua ja opiskelun mukana tuomaa opiskelija elämää koululaitoksen puitteissa. Perinteisesti korkeakoulua ja yliopistoa pidetään tiedeyhteisönä. Korkeakoulujen tehtäviin kuuluu tutkimus ja opetus. Vaikka opettajankoulutusyksikkö sisältää nämä molemmat, tieteen lisäksi leimaa antavina ovat käsitteet itsetunto, vastuu, yhteistyö, kasvatus, toiminta sekä oppiminen. Näistä tavoitteistaan lähtien opettajankoulutusyhteisö voidaan nähdä vastuullisena yhteistyö- ja toimintaympäristönä tai kaiken edellä mainitun sisältävänä oppimisyhteisönä. Opettajankoulutus tarjoaa opettajaksi haluaville ja soveltuville yhteisön, joka antaa mahdollisuuden kehittyä ihmisenä ja suhteessa opettajan työhön. Tämä yhteisö antaa apua oman persoonallisuuden kasvuun omien rajojen löytämisen ohessa. Opettajankoulutuksen idea voidaan kiteyttää hyvin Ojasen (1982, 11) ihmissuhdetyönohjauksen määritelmässä: Se on kasvamista suhteessa työhön, uskaltamista olla enemmän oma itsensä tai sisäistä oivallusta siitä, mitä työtilanteessa on tapahtumassa ja siitä mikä osuus itsellä on siihen tapahtumiseen. Opettajankoulutusta voi kuvata tämän määritelmän lisäksi prosessikeskeiseksi kypsymistapahtumaksi. (Toivonen 1985, 158 159.) Opetus ja harrastustoiminta alkuvuosina Alkuvuosina opetus laitoksessa oli hyvin voimakkaasti herbart-zilleriläistä metodia vastaavaa, sillä opetuksen pääpaino oli havainnollisuudessa ja kehittävyydessä. Opettajilla oli hyvin vapaat kädet opetuksen suunnittelussa, yksityiskohtaisia ohjeita opettajille ei ollut. Opetuksen järjestämisen yhteisenä pääohjeena oli pään, käden ja sydämen kasvattaminen. Opetus muistutti ulkoisilta muodoiltaan hyvin koulumaista opetusta, mutta alkuvuosien opetuksen haittana olivat oppikirjojen puute. Kalevala toimi Kajaanin seminaarin alkuvuosien keskeisenä oppikirjana. Kajaanin seminaarissa ei alkuvuosina ollut omaa harjoituskoulua, joten opiskelijat joutuivat seuraamaan oppitunteja kaupungin kansakoululla. Tämän vuoksi opetusharjoitteluiden osuus opinnoissa jäi hyvin vähäiseksi. (Heikkinen 2000, 35, 37) Vuonna 1979 opetuksessa tapahtui havaittavan suuri sisällöllinen muutos, sillä Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa alkoi luokanopettajien kandidaattikoulutus. Tämän pohjalta opetus piteni vähintään nelivuotiseksi ja opintoviikot otettiin käyttöön sisältöjen mitoituksessa. (Heikkinen 1990, 66)

17 Kajaanin seminaarin harrastustoiminta oli jo alkuvuosina hyvin vilkasta, sillä syrjäisessä kaupungissa harrastusmahdollisuudet olivat pääasiassa vähäiset ja opettajakunta pyrki kaikin tavoin edistämään vapaa-ajan harrastustoimintaa. Näin uskottiin opiskelijoiden valvonnan olevan helpompaa ja he pysyisivät kaidalla polulla, Kajaanin seminaarin harrastustoiminnasta ensimmäisenä perustettiin vuonna 1901 Toverikunta. Tämän tarkoituksena oli lisätä yhteenkuuluvuutta erilaisilla yhteisillä ohjamaa sisältävillä illanvietoilla ja vapaaajanviettotavoilla. Vuonna 1902 perustettiin voimistelu ja urheiluseura Jyskyt, jonka perimmäinen tarkoitus oli virittää seminaariin lisää urheilutoimintaa. Muista harrastustoiminnoista mainittakoon Kalevalakuoro, raittiusyhdistys ja taide- ja askartelukerho. Kalevalakuoro perustettiin vuonna 1905, sillä musiikki on ollut keskeinen tekijä seminaarin varhaisvuosista lähtien ja vaikuttanut hyvin paljon myös opiskelijoiden vapaa-aikana. Raittiusliike Kajaanin seminaariin perustettiin uudelleen vuonna 1929. Alkuvuosina raittius oli opettajan perushyveisiin kuuluva ominaisuus ja seminaarin opettajisto valvoi hyvinkin tiukasti, että opiskelijat noudattivat tätä hyvettä. Taide- ja askartelukerhon toimintaan kuului kuvataiteen lisäksi myös kirjallisuuden parissa toimiminen. Tämän kerhon suosio kuitenkin hiipui 1960- ja 1970 lukujen vaihteessa ja lopahti samoihin aikoihin, kun seminaari lopetti toimintansa ja uusimuotoinen luokanopettajakoulutus alkoi. Taide- ja askartelukerho sytytti monessa opiskelijassa kipinän taiteen suuntaan. Osa siirtyi jopa ammattitaiteilijoiksi. (Heikkinen 1990, 83, 85, 89, 91.) Kajaanin opettajankoulutusyksikön toiminta 2000- luvulla Nykyään Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on osa Oulun yliopiston tiedekuntaa yhdessä Oulun kasvatustieteiden yksikön kanssa. Kasvatustieteellisen tiedekunnan päätehtäväksi määritellään kasvua, kasvatusta ja koulutusta tutkiva, opettajia ja muita kasvatusalan asiantuntijoita kouluttava tiedeyhteisö. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua kasvatustieteen maisteriksi luokanopettajan tai lastentarhanopettajan pätevyydellä. Painopistealoina Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ovat kansallinen kulttuuri, liikunta- ja terveyskasvatus, pienkoulupedagogiikka ja informaatio- ja koulutusteknologia. Kajaanin opettajankoulutus tekee yhteistyötä Jyväskylän yliopiston ja Vaasan yliopiston kanssa. Jyväskylässä opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa liikunnan sivuaineopintoja ja Vaasan yliopiston kanssa Kajaanin opettajankoulutusyksikkö tekee yhteistyötä liittyen kielikylpyyn erikoistuneiden opettajien kouluttamiseen. (Anon 2000, 5-6.) Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijoina voimme sanoa, että toiminta Kajaanin opettajankoulutusyksikössä on muuttunut 2000- luvulla aikaisempaan liittyen. Vaikka tavoitteet koulutuksessa ovatkin pysyneet samana, on toiminta kampuksellamme muuttunut.

18 Yhteistyötä Jyväskylän ja Vaasan yliopiston kanssa ei enää tehdä ja sisäänotto varhaiskasvatuksen koulutukseen lopetettiin vuonna 2007. Pienen yksikön vahvuuksina olemme kokeneet tiiviin opiskelijoiden yhteisön, jossa yhdessä tekeminen ja toimiminen, on ollut helppoa ja palkitsevaa. Yksikkömme sisällä toimiva ainejärjestö Opela ry on valvonut ja tukenut Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijoiden etuja niin opinto-, sosiaali- kuin kulttuuriasioissakin. Ainejärjestömme on pitänyt opiskelujemme ajan kahvikoloa, jossa opiskelijoiden on ollut mahdollisuus muun muassa nauttia virvokkeita, ostaa joitakin pieniä tarvikkeita ja viettää aikaa opiskelijakavereiden kanssa. Lisäksi jo Kajaanin seminaarin ajalla näkyvästi mukana ollut Jyskyt on ollut vahvasti mukana tänäkin päivänä opiskelijoiden elämässä. Opiskelujemme aikana Jyskyt ovat järjestäneet monia mahdollisuuksia liikkumiseen ja yhdessä harrastamiseen. 2.3 Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttaminen Tässä luvussa tarkastelemme keväällä 2010 tehtyä päätöstä lakkauttaa Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Tämän päätöksen saattelemana toiminta tässä yksikössä tulee päättymään keväällä 2013 ja näin myös luokanopettajien koulutus Kajaanissa loppuu ja viimeiset sisäänotot tapahtuvat syksyllä 2010. 31.3.2010 Tehtiin Oulun Yliopiston hallituksessa päätös Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttamisesta. Yliopisto aloitti YT- neuvottelut vuoden 2010 helmikuussa, jotka koskivat 1600 ihmistä eri tiedekunnissa ja tukipalveluissa. Pohjois- Suomen opettajankoulutus keskittyy jatkossa Rovaniemelle ja Ouluun. Hallitus perustelee ratkaisua valtakunnallisilla kulttuuri- ja tiedepoliittisilla linjauksilla, Oulun kampuksen eduilla verrattuna Kajaaniin sekä yliopiston omilla strategisilla linjauksilla. Tarkoituksena päätöksessä on viedä muutokset läpi kolmen vuoden siirtymäajalla. Kajaanin normaalikoulu loppuu samaan aikaan yliopistokeskuksen kanssa. (Yle Kainuu 2010.) Oulun yliopiston hallituksessa tehdyssä päätöksessä on kerrottu syyt, miksi luokanopettajankoulutus lakkautetaan Kajaanista ja keskitetään Ouluun. 5.2.2010 on käsitelty vuoden 2010 Oulun Yliopistolle laadittua talousarvioita, joka on todettu alijäämäiseksi. Yliopiston perusrahoitukseen ei ole tämän mukaan tulossa korotuksia. Yliopiston talouden tasapainoon saaminen tarvitsee pysyviä kustannustasoon liittyviä päätöksiä, jotta yliopisto säilyttää kilpailu- ja toimintakykynsä tulevaisuudessa. Kokouksessa tehtiin päätös, että toimenpiteet alijäämän tasapainottamiseksi aloitetaan välittömästi. Talouden tasapainottaminen on tarkoitus toteuttaa pääsääntöisesti hallinnon ja tukitehtävien resursseja vähentämällä.

19 Myös päällekkäisiä toimintoja on tarkoitus poistaa. Näin hallitus toteaa, että yhteistoimintaneuvottelut käynnistetään tuotannollisista ja taloudellisista syistä sekä toiminnan uudelleenjärjestelyjen perusteella. Hallituksen mukaan henkilöstön vähennystarve on 180 työvuotta ja neuvottelun piiriin kuuluu noin 1600 henkilöä. Oulun yliopiston tarkoitus on toteuttaa lisäksi rakenteellisia muutoksia, joiden tarkoitus on taata tutkimus- ja koulutustoiminnan tuloksellisuus sekä vankka taloudellinen ja pysyvä rahoituspohja. (Liite 1.) Liite 1 kertoo, että kasvatustieteen tiedekunnan uuden rahoitusmallin mukaan tutkimusosion painoarvo on kohonnut suhteessa koulutusosioon. Tämänkaltainen muutos aiheuttaa nykyisellä sopimuskaudella perusrahoituksen laskun tiedekunnan osalta. Kaikista suurin lisäkustannus on toiminnan jakautuminen kahdelle kampukselle. Kasvatustieteen tiedekunnan laatimat vaihtoehdot muutokselle ovat seuraavat: 1. Luokan- ja aineenopettajakoulutus vain Kajaanin kampukselle. 2. Luokan- ja aineenopettajakoulutus pelkästään Oulun kampukselle. 3. Koulutus säilyy molemmilla kampuksilla. 4. Luokanopettajakoulutus Kajaanissa, aineenopettajakoulutus Oulussa. Strategia ja kehittämishankkeet koulutuksessa Oulun yliopiston tarkoituksena on korjata suhteelliset heikkoutensa yliopistokentässä ja saavuttaa tasapaino koulutukseen käytettyjen resurssien ja saavutettujen tulosten välillä. Näin ollen tavoitteena ovat tutkintojen määrän kasvattaminen, opiskelijoiden läpäisyn parantaminen nopeuttamalla alkuvaiheen opintoja sekä ulkomaalaisten tutkintoopiskelijoiden määrän kasvattaminen. Näillä toimenpiteillä turvataan yliopiston toimintarahoitusta jatkossa, vaikutetaan tutkintojen määrään sekä parannetaan korkealaatuisten jatko-opiskelijoiden tarjontaa. (Liite 1.) Liitteessä 1 on esitelty tavoitteellisten toimenpiteiden toimeenpanemisen ja kehittämisen viisi strategista hanketta: 1. Ylempien korkeakoulututkintojen määrän kasvattamiseksi, on tarkoituksena tunnistaa koulutusohjelmat, joissa on runsaasti valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita. Näiden opiskelijoiden erilaiset hidasteet pyritään läpäisemään mahdollisin tukitoimin. 2. Opintojen alkuvaiheessa ilmeneviä ja keskeyttämiseen johtavia ongelmia tulee selvittää, jotta keskeyttämisiä voidaan ehkäistä. 3. Opintojen eteneminen riippuu koulutusohjelmien käytännöistä ja organisoinneista. Tavoitteena on selvittää yhdessä kahden aikaisemman kohdan kanssa keinoja opintojen hidasteiden ratkaisemiseen 4. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää nostetaan muuttamalla kansainvälisesti kiinnostavia opintosuuntia englanninkieliseksi.