OMAT YHTEYKSISSÄ Adoptiovanhempien kokemuksia avoimuudesta ja yhteydenpidosta Adoptoidun lapsen hyvinvointi linkittyy vahvasti adoptiovanhempien hyvinvointiin. Adoptiotyöntekijöiden on tärkeä ymmärtää, mikä merkitys yhteydenpidolla lapsen biologisiin vanhempiin on adoptiovanhemmille. Teksti Heli Reinikainen Kuva Jonna Koski Kyllä se ratkaisu oli meille jotenkin päivänselvää ja lapselle todella tärkeä asia. Se jotenkin helpotti oloa ja toi turvallisuutta. Saatiin virallisestikin yhteinen sukunimi ja päätös toi pysyvyyttä. Myös juridisestikin, kyllä me ajateltiin sitäkin, että nyt meillä on virallinen perijä. Olen haastatellut viittä adoptioperhettä heidän kokemuksistaan muun muassa adoptiosta, yhteydenpidosta ja tuen tarpeesta. Osalla heistä lapsi on tullut perheeseen alun perin perhehoitoon sijoitettuna ja adoptio on mahdollistunut myöhemmin sijoituksen aikana. Adoptiovanhemmille merkittävää on ollut syntymävanhempien lapselle antama lupa jäädä perheeseen. Se on helpottanut adoptiovanhempien oloa, lisännyt turvallisuuden ja pysyvyyden kokemusta perheestä. Juridisesti pysyvä päätös on vahvistanut vanhemmuuden oikeutuksen kokemusta. Perheet ovat kokeneet tuen tarvetta adoption jälkeenkin. Erityisesti yhteydenpitoon liittyvät järjestelyt ja tunteet, lapsen taustaan liittyvät asiat ja niiden käsitteleminen lapsen kanssa ovat olleet asioita, joissa tukea on kaivattu. Avoimessa adoptiossa adoptiovanhempien ja syntymävanhempien välinen suhde on dynaaminen ja vuorovaikutuksellinen. Kumpikin osapuoli tuo siihen omat erityiset taitonsa, kokemuksensa, voimavaransa, tarpeensa ja odotuksensa. Elämän mittaan roolit ja tarpeet voivat muuttua. Ratkaisevaa hyvin toimival- le yhteydenpidolle on, että syntymä- ja adoptiovanhemmat toimivat yhteistyössä ja yhdessä lapsen parhaaksi. Se edellyttää myös kommunikaatiota, molemminpuolista kunnioitusta, joustavuutta ja kykyä kompromisseihin. On tärkeää, että adoptioneuvonnassa avataan ja pohditaan avoimuuden etuja ja haittoja sekä autetaan syntymävanhempia ja adoptioperheitä tunnistamaan itselleen sopiva avoimuuden taso. Tulevien adoptiovanhempien on tärkeää ymmärtää syntymävanhempien merkitys lapselle. Sosiaalityöntekijöiden arvion perusteella oli Pelastakaa Lapsissa valmennetuista kotimaisista adoptioperheistä 20 % valmiita suoraan yhteydenpitoon biologisten vanhempien kanssa, kun taas jonkinlaiseen yhteydenpitoon suostuvia oli 80 % (Kohtaaminen -kotimaisen adoption kehittämishankkeen selvitys, 2010). Adoptiolain (22/2012) mukaan adoptiolapsella on oikeus pitää yhteyttä aikaisempiin vanhempiinsa ja osapuolten keskinäinen sopimus yhteydenpidosta voidaan vahvistuttaa käräjäoikeudessa. Yhteydenpito-oikeus on tuonut muutostarpeita adoptioneuvontaan adoptionhakijoille. Adoptioneuvonnassa on tärkeä antaa tietoa avoimuuden merkityksestä, yhtey- 16 Pelastakaa Lapset / OMAT
Laki velvoittaa tarjoamaan ohjausta adoptoidun hakiessa itseään koskevia tietoja KUKA MAKSAA? Teksti Irene Pärssinen-Hentula Kuvat Rodeo Adoptoitujen perusoikeus Suomessa on saada maksutonta jälkipalvelua, eli itseään koskevia tietoja ja adoptionsa käsittelyä ammatillisessa ohjauksessa. Adoption jälkipalveluun liittyvä ohjaus on laissa määritelty nimenomaisesti asiakkaalle ilmaiseksi palveluksi. Laki määrää adoption jälkipalvelun asiakkaalle maksuttomaksi, joten kuka sen sitten maksaa? Kotimaisen adoption jälkipalvelun osalta maksaja on aina kunta jälkipalvelun toteutuessa osana adoptioneuvontaa. Kansainvälisen adoption jälkipalvelun kustantavat uudet adoptiohakijat asiakaspalvelumaksuina palvelunantajalle. Maksuttomuus jälkipalveluasiakkaalle toteutuu, mutta maksuttomuuden seurannaisvaikutukset säilyvät. Kansainvälisen adoption osalta adoption jälkipalvelutyö edellyttää kontakteja niihin maihin joista lapsi on adoptoitu, Joulukuu 2012 23
jatkuu sivulta 23 siellä syntyneiden asiakirjojen tuntemusta, sekä paikallisen kielen ja kulttuurin tuntemusta. Kansainvälisissä adoptioissa jälkipalvelua toteuttaa tästä syystä (adoptioneuvonnan lisäksi) kansainvälinen adoptiopalvelunantaja, joka on aikoinaan vastannut lapsen Suomeen saapumisesta ja jolla on tarvittavat kontaktit lapsen syntymämaan viranomaisiin ja lastenkoteihin. Adoptiopalvelunantajan palveluita tarvitaan aina, kun asiakas tarvitsee apua vieraskielisten asiakirjojen tulkintaan, toivoo lisätietoja syntymämaan adoptioviranomaisilta tai suunnittelee vierailua tai yhteydenottoa esimerkiksi lastenko- tiin tai adoptioviranomaisten luokse syntymämaassa. Käytännössä lähes jokainen jälkipalvelutiedustelu, joka koskee ulkomailta adoptoitua, kulkee kansainvälisen adoptiopalvelun kautta tai edellyttää palvelunantajan konsultaatiota. Monet kysymykset, jotka ovat asiakkaalle merkityksellisiä, ovat sellaisia, joihin adoptioneuvonnan kunnassa tai Pelastakaa Lapsissa on mahdotonta vastata ilman yhteistyötä lapsen syntymämaan kanssa. Myös lapsen syntymämaan viranomaiset asettavat erilaisia toiveita ja yhteistyön pelisääntöjä jälkipalvelutyölle, joita on noudatettava ja jotka sitovat palvelunantajia. Uusi adoptiolaki määrittelee tarkoin mitä maksuja palvelunantaja saa periä asiakkailtaan. Jotta kansainvälisen adoption kautta saapuneen nuoren oikeus tutustua taustoihinsa olisi maksutonta, kuten kotimaisen adoption kohdalla, järjestömme täytyy kattaa ulkomailta adoptoidun nuoren jälkipalveluohjaus uusien adoptiohakijoiden palvelumaksuissa. Näin myös ulkomailta adoptoitujen jälkipalvelu on heille maksutonta. Adoptiopalvelunantaja ei saa laskuttaa uuden adoptiolakimme mukaan asiakasta jälkipalveluohjauksesta, eikä myöskään kuntaa. Ainoa sallittu rahoitusväylä on sisällyttää jälkipalvelun tuottamisen KANSAINVÄLINEN ADOPTIO Lilja-Maria Bamberg, 25 Halusin tietää, oliko minulla pikkuveljeä? Muistan, että minulla olisi pikkuveli. Äitini mukaan olin vielä Suomeen saapuessani leikkinyt veljen nukuttamisleikkiä. Olin 8 -vuotias, kun yksinadoptoiva äitini haki minut. Hänelle oli sanottu lastenkoti numero 53:ssa Pietarissa, ettei minulla ole sisaruksia. Tulin jälkipalveluun etsimään tietoa taustoistani, koska minulla oli esimerkiksi kaksi syntymäaikaa, enkä tiennyt, kumpi on oikea. Halusin myös löytää pikkuveljeni. Jälkipalvelun kautta on helpompi aloittaa, koska saa ammattitaitoisen henkilökunnan avun. Sain tietää, että minut oli sijoitettu Pietarin Viipurin kaupungin piirin 36 miliisijaoksen lähetteellä siksi, että äitini vanhemmuus oli johtanut vanhemmanoikeuden pois ottamiseen. Sain tietää syntymäaikani ja täsmällisiä tietoja äitini veljestä. Kukaan ei kylläkään tarjonnut tietoa siitä, millainen olin lastenkodissa ollut tai miten olin kehittynyt, vain niukkasanaisia vastauksia. Hakeuduin lopulta Solarfilmsin pakeille, päästäkseni Kadonneen jäljillä -televisio-ohjelmaan, koska jälkipalvelussa vastauksien saaminen oli jo kestänyt vuosia, ja odotukseen nähden saamani tieto oli vähäistä. Televisio-ohjelman avulla löysin enoni ja hänen poikansa. Eno asui edelleen samassa talossa, jossa hän asui äitini eläessä. Tunnistin alueen hämärästi, talo oli hyvin tutunoloinen. Eno tiesi pikkuveljeni tulleen adoptoiduksi Italiaan, Napoliin. Kävi ilmi, että olin hoitanut viisi vuotta nuorempaa veljeäni tämän ensimmäisen vuoden, kunnes hänet oli sijoitettu eri lastenkotiin kuin minut. Napolissa adoptiotoimisto otti yhteyttä veljeni adoptioäitiin ja neljä tuntia myöhemmin tapasin kuvausryhmän läsnä ollessa hoikan, pitkän, vaalean ja sinisilmäisen 18 -vuotiaan italiaa puhuvan kaverin, jolla on samantapainen hymy ja leuan alue kuin minulla on. Jälkipalvelu on Lilja-Marialle maksutonta. Sen sijaan tiedustelukulut, käännöstyöt ja matkat syntymämaahan adoptoidun on kustannettava itse. Järjestö ei kykene antamaan käytännön etsintäapua. Jälkipalvelun neuvonnasta koituvat kulut siirtyvät uusien adoptiohakijoiden maksuihin. 24 Pelastakaa Lapset / OMAT
kustannukset uusien adoptiohakija -asiakkaiden palvelumaksuihin. Tämä ei vaikuta kohtuulliselta, eikä oikeudenmukaiselta. Uuden adoptiolain esittämä yhtälö on kapeuttamassa uhkaavasti palvelunantajien toimintaedellytyksiä ja syömässä myös kansainvälisen adoption kiinnostavuutta aletaan kolkutella adoptionhakijoiden asiakasmaksujen kohtuullisuuden rajoja. Toiseksi, palvelunantajien jälkipalveluasiakasmäärien kasvu ei seuraa tai ole missään suhteessa uusien adoptiohakija asiakkaiden määrällisiin vaihteluihin! Vuosiin 2004-2005 sijoittuu poikkeuksellinen Kiina- adoptioiden buu- Kansainvälinen adoptio tulisi tuoda kotimaisen adoption kanssa samanarvoiseen asemaan. Parhaiten tähän päästäisiin lakimuutoksella joka sallisi adoptiopalvelunantajan periä jälkipalvelun järjestämisen kulut asiakaan asuinkunnalta KOTIMAINEN ADOPTIO Lisa Finne, 18 Halusin tavata biologisen äitini! Kirjoitin joulukuussa 2011 facebookkiin Jag har äntligen hittat min biologiska mamma, jag kan inte tro att det är sant! (Olen löytänyt biologisen äitini, enkä voi uskoa että se on totta!). Olin aina tiennyt, että haluan etsiä syntymä-äitini ja siksi halusin käyttää Pelastakaa Lasten jälkipalvelua. Otimme adoptioäitini kanssa yhteyttä Oulun aluetoimistoon. Siellä meille sanottiin, ettei meidän tarvitse kuin odottaa, koska he selvittävät mikä biologisen äitini tilanne on ja haluaako hän tavata minua. Minut on adoptoitu kahden viikon ikäisenä ja olen aina tiennyt olevani adoptoitu, samoin kuin veljeni. Adoptiossa itsessään ei ole minulle mitään kummallista. Kummallista on ollut elää niin, etten tiennyt kenestä minä olet tullut, ja keneen minä olen tullut? Halusin jo aivan pienenä tyttönä kuulla kaikenlaista, mitä adoptioäitini tiesi taustoistani ja hän on kertonut asioista sen mukaisesti, minkä ikäinen olen kysellessäni ollut. Kun täytin 13, matkustin äidin kanssa Kajaaniin vastaanottokotiin, josta minut oli haettu. Järkytyin, kun tajusin vastaanottokodin pihan olevan juuri samanlainen kuin piha unessani. Minä en ollutkaan nähnyt unta. Minähän muistin! Aluetoimistossa sain luettavakseni asiakirjat, sekä syntymävanhemman täyttämän adoptiolapsen taustatietolomakkeen. Asiapaperien lukemisen jälkeen adoptiotyöntekijä sanoi yllättäen, että hänellä on minulle vielä yksi viesti. Sitten hän antoi biologisen mummuni minulle tekemän valokuvakansion ja kirjeen, jotka olivat odottaneet minua toimistolla kahdeksan vuotta. Biologinen mummuni oli halunnut kirjoittaa tyttären tyttärelleen kirjeen, koska biologinen äitini oli tuolloin saanut toisen lapsensa, pikkusiskoni. Mummu halusi minun tietävän tästäkin suvusta; heistä, sillä ajatuksella, että jos joskus ottaisin Pelastakaa Lasten jälkipalveluun yhteyttä. Biologinen äitini sai järjestöltä kirjeen, jossa kysyttiin, saako hänen tietonsa antaa minulle. Biologinen äitini oli soittanut jo postilaatikolta, sanonut, toki saa! Että hänen on ollut niin ikävä nämä kaikki vuodet. Jälkipalvelu on Lisalle maksutonta. Jälkipalvelun kustantaa hänen asuinkuntansa. Adoptioneuvonantaja selvittää sukulaistiedot maistraatista ja toimii välikätenä syntymävanhemman ja lapsen yhteyden luomisessa. Joulukuu 2012 25
jatkuu sivulta 25 mi, joka tuplasi Suomeen saapuneiden lasten lukumäärän kahdessa vuodessa. Runsaan viiden vuoden kuluttua (arviolta vuosina 2017 2022) nämä nuoret lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja haluavat päästä tutkimaan itseään koskevaa tietoa meillä ja kotimaassaan. Jälkipalvelutyön määrä kasvaa siten merkittävästi. Kuten kaikki muukin adoptiotyö, myös jälkipalvelutyö merkitsee sen tuottajalle henkilöstö-, toimisto ja toimintakuluja, suhteessa kysyntään. Käytännössä palvelunantaja joutuu sisällyttämään vuosittain kasvavat jälkipalvelutyön tuottamisen kustannukset vuosittain vähenevien uusien adoptiohakijoiden palvelumaksuihin. Paradoksaaliseksi tämän yhtälön tekee se, että yleinen kiinnostus kansainvälistä adoptiota kohtaan on hiipunut ja kiinnostus laskee entisestään mikäli palvelumaksut kasvavat jyrkästi. Voidaan kysyä, onko tämä yhtälö mitenkään mielekäs ajatellen jo tänne adoptoituja lapsia tai lapsia, jotka ovat tänä päivänä adoption tarpeessa? Pelastakaa Lasten kansainvälinen adoptiopalvelu aloitti toimintansa 1985. Olemme avustaneet 1700 lapsen adoptioprosessissa, joista erityisesti ennen vuotta 2000 adoptoidut 550 adoptoitua ovat ainakin jo jälkipalveluiässä. Palvelumaksukehitys tulee lain mukaan noudattamaan logiikkaa kalleimmat palvelumaksut niillä palvelunantajilla, joilla on saapunut määrällisesti eniten lapsia Suomeen ja /tai joiden kautta adoptoidut lapset saapuvat jälkipalveluja tarvitsevien tyypilliseen ikään. Tämä laki asettaa palvelunantajat keskenään eriarvoiseen asemaan. Jälkipalvelun rahoituksen mallina tämä on kestämätön. Uuden adoptiolakimme mukainen malli ei kestä vertailua myöskään siihen nähden mihin olemme valtiona sitoutuneet. Suomi on Haagin konvention allekirjoittaneena valtiona sitoutunut kehittämään tänne adoptoitujen lasten tukemista adoption jälkeen. On kyseenalaista, että tätä vastuuta siirretään pois yhteiskunnaltamme. Vuonna 2012 ja tämän jälkeen adoptoitujen lasten jälkipalvelutyö aktivoituu sekin aikanaan. Emme koskaan voi etukäteen arvioida tuolloin syntyviä kustannuksia, rahastoida näitä ja kattaa näin todellisia jälkipalvelutyön kuluja niiltä adoptiohakijoilta, jotka adoptoivat tulevia jälkipalvelujen käyttäjiä. 26 26 Pelastakaa Pelastalaa Lapset lapset / OMAT
Meille lapsen adoptiossa yhteydenpito on ollut sellainen lisä, että ollaan tavallaan saatu lisää sukulaisia. denpidosta ja siihen saatavilla olevasta tuesta. On tärkeää saada tulevat adoptiovanhemmat prosessoimaan asiaa, saattaa heidät ikään kuin matkalle, pohtimaan omia valmiuksiaan, pelkojaan ja toiveitaan yhteydenpitoon ja avoimuuteen liittyen. Olemme Kohtaaminen-hankkeessa järjestäneet koulutuspäiviä adoptioneuvonnassa oleville perheille yhteydenpidon ja avoimuuden merkityksestä adoptiossa. Mukana on ollut kokemusasiantuntijana avoimen adoption äiti kertomassa kokemuksistaan yhteydenpidosta ja siihen valmistautumisesta. Koulutuksissa osallistujat ovat miettineet millaisia pelkoja tai mahdollisuuksia yhteydenpitoon voi liittyä. Mitä jos yhteydenpito ei sujukaan, sitä joutuu rajaamaan tai peruuntumiset aiheuttavat pettymyksiä? Entäpä jos yhteydenpito luo vertailu- ja kilpailutilanteen adoptio- ja syntymäperheiden välille? Tai syntymävanhemmat arvostelevat ja puuttuvat adoptioperheen elämään? Yhteydenpito on koettu myös voimavarana, mahdollisuutena saada lisätietoa ja helpotusta tuovana taustan käsittelyyn lapsen kanssa. Yhteydenpito vähentää mahdollisuutta vääränlaisten mielikuvien syntymi- seen ja vähentää adoptioon liittynyttä salaisuuden ja häpeän taakkaa. Adoptiovanhemmilla yhteydenpitoon voi liittyä ristiriitaisia tunteita: empatiaa syntymäperhettä kohtaan ja toisaalta tarvetta suojata perhettä mahdollisilta ristiriidoilta käytännössä ja tunnetasolla. Adoptiovanhemmille tärkeää on autonomian kokemus ja kontrollin tunteen säilyttäminen perheessä. Yhteydenpito voi tuoda haasteita adoptiovanhemman vanhemmuuden rooli-identiteetille. Tutkimusten mukaan kontakti on myös vahvistanut adoptiovanhemman kokemusta vanhemmuudesta ja käytännön kokemus syrjäyttää pelkoja. Avoimen adoption vanhemmilla on vähemmän pelkoja siitä, että syntymävanhempi asettuisi vaatimaan lasta itselleen sekä syvempi ja luottavaisempi kokemus lapsi-vanhempi suhteen pysyvyydestä. Myöskään lapset avoimessa adoptiossa eivät ole hämmentyneitä siitä, ketkä heidän vanhempiaan ovat, vaan he ymmärtävät adoptio- ja syntymävanhempien erilaiset roolit heidän elämässään. Adoptiovanhemman on tärkeää saada kokea, että heillä on päätösvalta lapsen suhteen. Avoin adoptio yleensä vahvistaa adoptiovanhempien hallinnantunnetta perheestä ja yhteydenpidosta. Suora kontakti mahdollistaa adoptioperheessä käytävää keskustelua lapsen taustasta ja adoptiosta, mikä on terapeuttista lapselle. Terapeuttista ei ole kontakti sinänsä, vaan kontakti tuo asioita esiin ja keskusteluun. Tukea tarvitaan kaikille osapuolille ja siten, että suhteen epämukavuuksia minimoidaan. Varhain ja yhteistyössä rakentunut yhteydenpito jatkuu todennäköisemmin myöhemminkin. Erityistä huomiota on tärkeä kohdentaa varhaisessa vaiheessa herkkään suhteeseen adoptio- ja syntymäperheen välillä. Molemmat osapuolet jännittävät ja heitä pelottaa, hyväksyykö toinen osapuoli heidät. Koska lapsen hyvinvointi linkittyy vahvasti adoptiovanhempien hyvinvointiin, on tärkeä ymmärtää avoimuuden merkitystä adoptiovanhemmille. Yhteydenpito onnistuu kaikkein todennäköisimmin, jos adoptiovanhemmat pitävät sitä tärkeänä ja osaavat viestittää hyväksyntänsä yhteydenpidosta lapselle. Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä ja Kohtaaminen, avoin adoptio -hankkeen projektivastaava. Joulukuu 2012 17
Kavereiden kanssa KIINASSA Kiinasta adoptoineet perheet päättivät toteuttaa yhdessä juurimatkan lastensa syntymämaahan. Kymmenvuotias Alina tallensi matkakokemuksiaan reissuvihkoon. Teksti Alina Lounela Kuvat Kaarle Lounela 18 18 Pelastakaa Pelastalaa Lapset lapset / OMAT
Kävin kiinakavereiden perheiden kanssa tänä vuonna katsomassa synnyinseutuani Kiinassa. Matka oli kiva. Parasta oli, että näimme lastenkodin tätejä. Sain tietää, että synnyinseutuni on vanha paikka ja maaseutua. Ihmiset olivat siellä köyhiä. Siellä oli vanhoja ja huonoja teitä, mutta kaupungissa oli hyviä teitä. Kiinassa tööttäiltiin paljon, koska se on varoitus merkki. Kuulin lastenkodin tädeiltä, että vauvana en tehnyt oma aloitteisesti mitään, mutta jos pyydettiin tekemään jotain, niin tein, ja olin tarkkaavainen ja rauhallinen. Oli kiva nähdä hoitajia, koska he muistivat meidät ja meidän kiinalaiset nimet. Hoitajat olivat nuoria ja mukavia. Ajattelin ennen matkaa, että Kiinassa olisi vanhoja taloja, joissa on hienoja kattokoristeita. Olin kuullut, että katto on loiva ja kaareva, jotta lohikäärme pystyy laskeutumaan katolle. Kun lohikäärme laskeutuu katolle, se tuo onnea. Mutta vanhoja taloja oli tosi vähän. Kiinassa oli paljon enemmän kerrostaloja kuin olin kuvitellut. Yritin laskea kuinka monta kerrosta niissä on. Äiti laski, että joissakin kerrostaloissa oli 60 kerrosta. Huomasin, että Kiinassa moni asia on erilaista kuin Suomessa. Ravintolat olivat koristeellisia ja melkein kaikissa oli pyörivä pöytä. Ravintolassa tuli kokoajan lisää ja lisää ruokaa. Maistoin lähes kaikkia ruokia, vaikka jotkut olivat oudon makuisia. Nuudeleita söin paljon. Puikoilla syöminen oli hauskaa, mutta se ei ole helppoa. Halusin ehdottomasti ostaa vauvan raksuja, joita olin syönyt pienenä. Ne maistuivat tutulta. Minusta on mukavaa että olen syntynyt kiinassa, koska olen vähän erilainen. Minusta mustat hiukset on hienot. Isän mielestä ne ovat hienommat kuin hänen omat. Meillä on hauska kiinaporukka. Matkan jälkeen tuntuu vielä mukavammalta, kun on syntynyt Kiinassa, koska tietää enemmän. Kannattaa käydä isona siellä missä on syntynyt. Matkasta tulee varmasti mukava, jos itse haluaa. Minusta oli mukavaa, kun kiinakaverit olivat mukana ja kun oli kunnon matkaseuraa. Heidän kanssa oli kiva leikkiä ja pelata ja tehdä kaikenlaista muuta kivaa yhdessä. Kullakin päivällä oli KOHOKOHTANSA 1. PÄIVÄ Lento kesti yhdeksän tuntia. Kiinan ja Suomen aikaero on kuusi tuntia. Lento oli tylsä. Auto vei meidät hotelliin. Matka Hong Kongista manner-kiinan puolelle Shenzheniin kesti kaksi tuntia, koska jouduimme näyttämään monta kertaa passeja ja käymään tarkistuksissa. 2. PÄIVÄ Aamulla menimme bussiin. Matkustimme bussissa Shenzhenistä Wuchouhun kahdeksan tuntia. Se oli vähän tylsää. Hotelli oli hieno. Huone oli iso. Leikin Alman kanssa kaikenlaista kivaa. Alma on yksi Kiina -kaveri, mutta hän puhuu ruotsia. Minä osaan vähän ruotsia. 3. PÄIVÄ Aamulla menimme kauppaan. Ostimme sieltä tuliaisia lastenkotiin. Sitten menimme bussiin. Bussissa oli kauhean kuuma. Ajoimme ison ravintolan eteen. Siellä näimme lastenkodin hoitajia. He muistivat meidät ja meidän kiinalaiset nimet. > > Joulukuu J l u u u 20122 1 2 19
Juurimatkalaisia (vasemmalta) Alma, Alina, Sofia, Milli, Oona ja Ida. teita. Kiinalaisilla on tapana tinkiä. Illalla menimme puistoon, jossa olimme olleet pieninä. > > 4. PÄIVÄ Menimme Valkoisen pilven -vuorelle. Ajoimme ihmeellisellä vekottimella ylös. Se oli kivaa. Kävimme Buddhan temppelissä. Sitten menimme kauppaan. Minä sain uuden penaalin ja pandamatkalaukun. 5.PÄIVÄ Matkustimme bussilla Wuchousta Guiliniin. Se oli tylsää. Illalla kävimme syömässä. Ravintolan nimi oli Hotpot. Se tarkoittaa kuumaa kattilaa. Ruoka-aineet piti valmistaa itse. Se oli vaikeaa. 6. PÄIVÄ Lähdimme jokiristeilylle. Siellä näimme paljon sokeritoppavuoria. Kun pääsimme rantaan, niin tuli paljon matkamuistomyyjiä. Se oli hankalaa, koska myyjät työntyivät liian lähelle. 7. PÄIVÄ Menimme tosi vanhaan kaupunkiin. Sain simpukoista tehdyn kilpikonnan. 8. PÄIVÄ Aamulla menimme ostamaan eväitä junaan. Lähdimme junalla Nanningiin, joka on Guanxin -maakunnan pääkaupunki. 9. PÄIVÄ Aamulla menimme tavarataloon, jossa oli yhdeksän kerrosta. Toisesta paikasta löysimme minulle vaat- 10. PÄIVÄ Lensimme Nanningista Shenzheniin. Sieltä jatkoimme metrolla Hong Kongiin. Kun pääsimme hotelliin, niin menimme syömään. Siellä oli suklaaputous. 11. PÄIVÄ Menimme korkealle vuorelle. Siellä oli hieno puisto, mutta oli niin sumuista, että näki vain muutaman metrin eteenpäin. Kävimme myös oikealla Victoria Peakilla. Muut eivät jaksaneet kävellä niin korkealle. 12.PÄIVÄ Aamulla menimme Ocean Parkkiin. Siellä oli eläimiä ja huvipuistolaitteita. Näin pandoja ja kaloja. Siellä oli kivaa. Illalla menimme lentokentälle. Isoveljeni Eemeli nukahti ennen kuin kone ehti liikahtaakaan. Kotimatka oli kiva. NÄIN MATKA JÄRJESTYI Matkalle osallistui kuusi Kiinasta Guanxin maakunnasta samasta lastenkodista v. 2004 adoptoitua tyttöä perheineen, yhteensä 21 henkeä. Kaikki tytöt täyttävät tänä vuonna 10 vuotta. Perheet ovat pitäneet säännöllisesti yhteyttä adoptiomatkan jälkeen. Ajatus yhteisestä juurimatkasta virisi jo adoptiomatkalla. Perheet sopivat keskenään matkan ajankohdan noin vuosi ennen matkaa. Kukin perhe varasi lentoliput Suomesta Kiinaan itse noin kaksi ja puoli kuukautta ennen matkaa. Matkajärjestelyistä perheet huolehtivat pitkälti itse yhdessä hyödyntäen omia kontaktejaan. Tulkkina ja oppaana matkan aikana toimi yhden perheen pitkään Kiinassa asunut ystävä. Pelastakaa Lasten kiinalainen yhdyshenkilö järjesti tapaamisen lastenkodin työntekijöiden kanssa. Lastenkodissa vierailuun ei saatu lupaa. Hotellien, linja-autokuljetusten ja matkalippujen varaamisesta Kiinassa huolehti yhdyshenkilön valtuuttamana paikallinen matkatoimisto. Matkakustannukset olivat noin 4500 5500 euroa/perhe (sis. lentomatkat, bussimatkat Kiinassa, majoitukset, ruokailut). Nykyiset syntymämaamatkalaiset vuonna 2004 vasemmalta oikealle Siiri, Sofia, Ida, Milli, Alma, Juuli, Oona ja Alina vanhempiensa sylissä hotelli Nanningissa. Edessä vanhemmat sisarukset. 20 Pelastakaa Lapset / OMAT