EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN

EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS VUODELTA 1932 EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE HELSINKI 1933 VALTIONEUVOSTON K IRJAPAIN O

Talouselämä Siiomessa vuonna 193B. Yleisiä piirteitä... Hintataso... Maatalous... Teollisuus... Työmarkkinat... Ulkomaankauppa... Kotimaankauppa... Rahamarkkinat ja pääomaamuodostus... Maksutase ja pääomaliike... Suomen markan arvo... Suomen Pankin toiminta. Rahan arvon säilyttäminen ja valuuttakauppa Lainananto... Korkomäärät... Setelistö... Sisältö: Siv. 3 3 4 4 5 5 6 6 8 8 10 10 12 12 Siv. Pankin suhde valtioon... 14 Ulkomaiset suhteet... «Pamkin tilinpäätös... 14 PanTckivaltmismiesten käsittelemiä asioita. Ehdotukset setelinannon ja luotonannon laajentamiseksi... Ehdotukset koron säännöstelemi seksi... 17 Kirjanpitovelvollisuudesta annetun lain väliaikainen muuttaminen... 17 Eläkkeet... 1 Poistot... 1 Tilintarkastus... 18 Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus 18 Inventtaukset ja haarakonttorien tarkastus 18 Haarakonttorien valvojat... 18 Pankkivaltuusmiehet ja tilintarkastajat... 19 Talouselämä Suomessa vuonna 1932. Yleisiä piirteitä. Kuluneena vuonna yhä jatkunut yleismaailmallinen lamakausi ja siihen liittynyt kansainvälinen luottamuskriisi painoivat leimansa myös Suomen talouselämän kehitykseen. Sen jälkeen kun Suomi syksyllä 1931 oli luopunut kultakannasta, 011 maamme talouselämän asema sikäli helpottunut, että kultakantamaiden hintainlasku ei täydellä painollaan päässyt täällä vaikuttamaan. Tämän johdosta tuotanto eräillä aloilla osoitti eräitä elpymisen oireita, samalla kuin ulkomaan kauppa kehittyi edullisesti. Toiselta puolen rahan arvon irroittaminen kullasta ja sitä seurannut ulkomaisten valuuttakurssien nousu lisäsi talouselämää häiritsevää epävarmuutta ja epäluottamusta. Kun epäluottamus kohdistui m. m. kotimaisiin rahalaitoksiin ja Suomen markkaan, oli se omansa kiristämään rahamarkkinoita ja vaikeuttamaan rahapolitiikkaa. Pyrkimyksiä rahan arvon huonontamiseenkin esiintyi, mutta kun nämä eivät saaneet yleisempää kannatusta, tapahtui ennen vuoden päättymistä tässä suhteessa käänne: asema kotimaisilla rahamarkkinoilla alkoi helpottua, valuuttatilanne parantua ja mielet rauhoittua sekä luottamus palata. Hintataso. Kulta-kantamaissa jatkui hintaan lasku huolimatta niistä ponnistuksista, joita varsinkin Amerikan Yhdysvalloissa tehtiin luottovolyymin lisäämiseksi ja taloudellisen nousun aikaansaamiseksi. Kesällä syntyneen ohimenevän hintein nousun jälkeen hinnat syksyllä painuivat entistä alemmalle tasolle, niin että tukkuhintaindeksi joulukuusta 1931 joulukuuhun 1932 aleni Yhydysvalloissa 12.7 %, Ranskassa 5.7 % ja Saksassa 10.9 %. Kultakannasta luopuneissa maissa valuuttakurssien kehitys aiheutti poikkeamista yleisestä laskusuunnasta. Siten Suomen tukkuhintaindeksi saavutti huippunsa, 94, tammikuussa, aleni siitä 87: ään kesäkuussa noustaksensa sen jälkeen taas, niin että se vuoden päättyessä oli 90 eli 2.2 % alempi kuin joulukuussa 1931. Eri tavararyhmien hintain kehitys ei ollut yhtenäinen. Valuuttakurssien vaihtelut vaikuttivat suoranaisesti tuontitavaroiden hintoihin, joiden tukkuindeksi viime vuoden tammikuussa oli 101, s. o. 32.9 % korkeampi kuin syyskuussa 1931, siis ennen kultakannasta luopumista, aleni, valuuttakurssien noustessa, kesäkuussa 88: aan ja nousi jälleen pitkin syksyä 96:een joulukuussa, jolloin se oli 3.0 % alempi kuin joulukuussa 1931. Myös maataloustuotteiden hinnat vaihtelivat huomattavasti, laskien enemmän kuin muiden tavararyhmäin, niin että niiden indeksi joulukuussa oli 7.7 % alempi kuin vuotta aikaisemmin. Muita kiinteämpinä pysyivät kotimarkkinateollisuustuotteiden hinnat, joiden indeksi kertomusvuoden lopulla oli l.i % korkeampi kuin joulukuussa 1931. Mitä lapuksi tulee vientitavaroiden hintoihin, seurasivat nekin osaksi valuuttakurssien vaihteluita kuitenkin sillä erotuksella, että niissä sen ohella ilmeni huomattavaa laskua johtuen ulkomaisessa rahassa ilmoitettujen hintojen suuresta alenemisesta.

5 4 seen aioin 9,800 miljoonaan markkaan, kas vaneen siis 5.8 %. Osaksi tämä parannus Vuoden sato oli hyvänlainen. Kun vil johtui valuuttakurssien nousun aiheutta jelysaloja viime vuosina on lisätty, saatiin masta tuotteiden hintojen kohoamisesta., Maataloushallituksen ennakkotietojen mu osaksi taas eräät teollisuudenhaarat saat kaan määrältään ennätyssato rukiista, veh toivat laajentaa tuotantoaan. nästä, ohrasta sekä peltoheinistä, eikä kaukorkeat valuuttakurssit antoivat koti rasatokaan sanottavasti jäänyt vuonina 1931 markkinateollisuudelle lisäsuojaa sen lisäksi, saavutettua huippumäärää pienemmäksi. mitä tullinkoroituksilla oli järjestetty. Kun Sitä vastoin karjatalouden tärkein haara, eräiden teollisuustuotteiden tuonti väheni, vointuotanto, taantui. Kun voin kotimai saattoivat muutamat teollisuudenhaarat, nen kulutus samaan aikaan kasvoi, pieneni varsinkin kutoma-, metalli-, nahka- ja jal ulkomaille viety määrä, joka vuonna 1931 kineteollisuudet, lisätä menekkiään siitä oli saavuttanut tähänastisen huippunsa, huolimatta, että ostokyky kotimaassa pysyi 17,403 tonnia, viime vuonna 14,524 tonniin, pienenä. Vuoden alkupuoliskolla niiden s. o. pienemmäksi kuin moneen vuoteen. tuotanto enimmäkseen vielä oli pienempi Sen sijaan juuston vienti lisääntyi 2,620 kuin vastaavana aikana vuonna 1931, mutta tonnista vuonna 1931 3,277 tonniin vuonna sittemmin tilanne parani, ilmeisesti osaksi 1932, munien vienti vastaavasti 1,885 ton kesällä ilmenneen kansainvälisen hintainnista 6,267 tonniin, lihan viennin pysyessä nousun seurauksena. Unitaksen teollisuussuunnilleen entisellä tasollaan. indeksin mukaan parannus oli suurin vuo Vaikeassa asemassa on edelleen se osa den kolmannella neljänneksellä, kun sitä maatalousväestöä, joka sijoitettuaan hy vastoin suunta vuoden viimeisellä neljän vinä aikoina liiaksi varoja uudistuksiin oli neksellä taas oli vähän heikompi. Koko velkaantunut liiaksi. Korkokannan pysyessä vuoden osalta kotimarkkinateollisuuden korkeana ja verojen ollessa entisellään tai bruttoarvon lisäys oli 5.9 %. jopa noustessa monen maanviljelijän Rakennusteollisuuden toiminta oli Hel asema tuli kestämättömäksi niistä avustussingissä jonkin verran vilkkaampaa kuin toimenpiteistä huolimatta, joihin valtioval vuonna 1931, mutta yleensä koko maassa lan puolelta on ryhdytty. Niinpä maan lamassa. viljelystilojen pakkohuutokauppoja viime Vientiteollisuus kokonaisuutena lisäsi tuo vuonna oli 2,526 vastaten 1,640 edellisenä tantomääräänsä 7.1 %, mutta menekin lisää vuonna. Vuoden lopulla tällaisten huuto minen tapahtui yleensä hintojen alenemisen kauppojen luku kuitenkin huomattavasti kustannuksella. Tämä elpyminen ei kuiten pieneni. kaan koskenut vanhastaan tärkeintä haaraa, sahateollisuutta. Päinvastoin sahatuotteiden Teollisuus. vienti, joka vuonna 1929 oli 1,206,800 Huolimatta, jatkuvasta lamakaudesta teol standarttia ja siitä vähentynyt 784,700 lisuustuotannon supistuminen, joka. aina standarttiin vuonna 1931, edelleen pieneni vuodesta 1929 asti on painanut leimansa viime vuonna 736,300 standarttiin, s. o. pie kehitykseen, viime vuonna pysähtyi kään nemmäksi kuin yhtenäkään vuonna sitten tyen eräillä aloilla jo nousuunkin. Kun vuoden 1921. Hintataso oli myös vuoden Hinnat painuivatkin teollisuuden bruttotuotannon arvo oli las kuluessa aleneva, kenut 13,721 miljoonasta, markasta vuonna punnissa laskien alemmaksi kuin ai 1928 9,264 miljoonaan markkaan vuonna kaisemmin. Vuoden viimeisinä viikkoina vuoden 1933 vientiä 1931, arvioidaan sen viime vuonna nous tehdyt kaupat Maatalous. varten tapahtuivat kuitenkin parempiin hintoihin. Sitä vastoin lisääntyi faneerin vienti 75,711 tonnista vuona 1931 80,648 tonniin vuonna 1932 sekä vastaa vasti mekaanisen vanukkeen vienti 157,394:stä 180,096 tonniin, sulfiittisellu loosan vienti 424,189 :stä 562,002 tonniin, pahvin 47,495:stä 56,419 tonniin ja pape rin vienti 276,371 :stä 288,692 tonniin. Vain sulfaattiselluloosan vienti pieneni 204,197:stä 194,895 tonniin. Vientimäärät antavat kuitenkin liian edullisen kuvan ke hityksestä. Näiden teollisuudenhaarojen tuotantokyky maassamme on viime vuosina perustettujen uusien tehtaiden ja laajen nusten takia kasvanut enemmän kuin vienti määrät, mutta sitä ei suhdanteiden vuoksi ole voitu kokonaisuudessaan käyttää. Niinpä sulfiittitehtaat kansainvälisen sopi muksen nojalla, olivat velvolliset 1 5% :n supistukseen; todellisuudessa supistus oli suurempi eli 22.8 % tuotantokyvystä. Mutta tämän johdosta varastot on saatu vä henemään ja pelastuttu täydellisestä hintaromahduksesta. Sitä ei kuitenkaan ole voitu välttää, että näiden vientituotteiden hinnat yleensä laskivat vuoden kuluessa, jopa siinä määrin, että Suomen markoissa saadut hin nat alenivat. Eri tahoilla vieraissa maissa suunnitellut tullit ja kontingentoimiset uh kaavat vielä tilannetta vaikeuttaa. Aivan vuoden lopulla parani kuitenkin mekaani sesta vanukkeesta saatu hinta. Työmarkkinat. Tilanne työmarkkinoilla pysyi koko vuo den huonona, minkä johdosta valtion ja kuntien oli pakko järjestää suuri määrä varatöitä y. m. yleisiä töitä samaten kuin antaa työttömyysavustusta eri muodoissa. Vaikka eräissä teollisuudenhaaroissa ilmeni vilkastumista, oli niidenkin toiminta yleensä paljon pienempää Imin vuosina 1927 ja 1928. Erikoisesti vaikutti työmarkkinoihin metsätöiden vähyys ja rakennustoiminnan lamaannus. Myöskin maatalouden huono kannattavaisuus on vähentänyt työmah dollisuuksia. Osaksi viennin supistumisen takia, osaksi sen johdosta, että monet teh taat katsoivat edulliseksi kuluttaa vanhoja raaka-ainevarastojaan, tehtiin metsätöitä talvella 1931 32 vähemmän kuin moniin aikoihin. Kertomusvuoden loppupuolella metsänmyynnit ja metsänhakkuut vilkastui vat. Kun samalla pantiin käyntiin valtion töitä eri puolilla maata, helpottui työtilanne maaseudulla, mutta sitä vastoin ei kaupun geissa, varsinkaan suurimmissa, joissa ra kennustoiminta entisestään väheni, vielä, näkynyt paranemisen merkkejä. Työttömyystoimistojen luetteloiden mu kaan työttömiä, joihin myös varatöissä ole vat on laskettu, vuoden alkukuukausina oli 88,000 90,000. Keväällä ja kesällä asema tavallisuuden mukaan parani työttömien luvun painuessa 23,000 :een heinäkuun lo pulla, mutta syksyllä työttömien luku jäl leen alkoi kasvaa, nousten 82,600: aan jou lukuun päättyessä. Työttömien luku oli silloin jonkin verran pienempi kuin vuoden 1931 lopussa (87,300) ja asema muutenkin valoisampi kuin vuotta aikaisemmin. Kun taloudellisen tuotannon kannattavuussuhteet lamakauden takia ovat olleet huonot, on kustannuksia kaikenlaisen ratio nalisoimisen avulla koetettu vähentää. Myöskin työpalkkoja on alennettu. Ennen kaikkea ovat työpalkat huonontuneet metsäsekä kaikenlaisissa tilapäisissä töissä, joissa ei vaadita ammattitaitoa. Ulkomaankauppa. Ulkomaankaupan kokonaisarvo oli vuonna 1932 8,068.2 miljoonaa markkaa ja siis l.o % suurempi kuin vuonna 1931, mutta sitävastoin noin 43 % pienempi kuin ennätysvuonna 1928. Tämä nousu, joka mer kitsee ilahduttavaa käännettä edellisten vuosien alenevasta suunnasta, johtui yk sinomaan viennistä, jonka määrä lisääntyi

7 6 5.4 % vuodesta 1931, sen arvon noustessa 3.9 %. Viennin kokonaisarvo oli 4,630.8 miljoonaa markkaa eli 28 % pienempi kuin vuonna 1929, jolloin se oli suurimmillaan, mutta tämä väheneminen johtui pääasial lisesti vientihintojen huononemisesta, sillä viennin volyymin supistuminen oli vain 4 %. Mitä taas tulee tuontiin, väheni sen arvo vuodesta 1931 0.8 %, mutta alenemi nen olisi ollut paljon suurempi, elleivät tuontihinnat valuuttakurssin nousun joh dosta olisi kohonneet, sillä tuonnin volyymi supistui vastaavana aikana 12.8 %. Tuon nin kokonaisarvo, 3,437.4 miljoonaa, mark kaa, oli 57 % pienempi kuin vastaava arvo vuonna 1928, ja sen volyymikin oli supis tunut 43 %. Viennin arvon noustessa ja tuonnin ar von supistuessa muodostui kauppatase edul lisemmaksi kuin milloinkaan ennen. Vientienemmyys oli näet 1,193.4 miljoonaa mark kaa, vastaten 992.0 miljoonaa vuonna 1931 ja 156.4 miljoonaa vuonna 1930, kun sen sijaan edellisinä vuosina kauppatase oli ollut huomattavasti tuontivoittoinen. On kuitenkin paikallaan huomauttaa, että viime vuoden vientienemmyys on laskettu paperimarkoissa eikä kultamarkoissa, niinkuin edellisten vuosien vastaavat luvut. Myös on syytä tehostaa sitä tosiasiaa, että kaup pataseen edullisuus on osoituksena siitä, että maamme ostokyky, osaksi velanlyliennysten, osaksi valuuttakurssien nousun takia, viime vuonna oli sangen pieni. Edellä on jo viitattu tärkeimpien vienti tavarani vientiin. Tässä on sen lisäksi vain syytä mainita, että vientiarvon lisäys ensi sijassa johtui selluloosan, pahvin ja paperin sokä niistä valmistettujen teosten vientiarvon lisääntymisestä (228.8 milj. mk) sekä että samaan suuntaan edelleen vai kutti vuotien ja nahkojen, munien, kuparimalmin ja graniittiteosten, punontateosten ja puolukoiden lisääntynyt vienti, kun taas varsinkin puutavarain viennin vähenemi nen vaikutti päinvastaiseen suuntaan. Tuon tiin nähden taas on huomattava, että raakaaineiden sekä ravinto- ja nautintoaineiden tuontiarvo kasvoi, kun taas koneiden ja teollisuustuotteiden tuontiarvo supistui. Kotimaankauppa. Kotimaankauppa oli laajojen kansanker rosten huonon ostokyvyn johdosta edelleen lamassa. Kesällä oli tukkukaupassa huo mattavissa elpymisen merkkejä, mutta lokajoulukuun kauppavaihto oli taas pienempi kuin vastaavina kuukausina edellisenä vuonna, jolloin tosin eräät odotetut tullin korotukset ja Suomen luopuminen kultakannasta saivat aikaan ohimenevän ostoinnostuksen. Koko viime vuoden kauppa vaihto jäi l.i % pienemmäksi vuoden 1931 minimiä. Vaihdon määrä supistui jonkin verran enemmän, päättäen siitä, että tukkuhintaindeksi vuonna 1932 keskimäärin oli runsaasti 7 % korkeampi kuin edelli senä vuonna. Rahamarkkinat ja pääomanmuodostus. Kahamarkkinain kehitystä vallitsivat suui-imman osan kertomusvuotta eräät epä edulliset tekijät. Kansainvälisen luotta muspulan vaikutukset tuntuivat täällä pak kona suorittaa pois eräitä ulkomaisia lyhyt aikaisia luottoja. Tämän johdosta, ja kun kaikki säännöllisetkin maksut ulkomaille aiheuttivat suuria agiotappioita, jatkui omien kansalaistenkin epäluottamus Suo men markkaan, minkä kultakannasta luopu minen oli herättänyt, johtaen sellaistenkin ulkomaisten velkojen maksamiseen, joita ei olisi ollut pakko heti suorittaa. Jossakin määrin syntyi myös varsinaista pääomanpakoa sekä varojen sijoittamista dollariobligatioihin. Kaikki tämä oli tietysti omansa rasittamaan sekä valuuttatilannetta että kotimaisia rahamarkkinoita ja tuotta maan luottolaitoksille vaikeuksia. Näitä kärjisti eräiden piirien epäluottamus luot tolaitoksiin yleensä tai määrättyihin raha laitoksiin. Kun vaikean ajan takia kaiken lisäksi monien oli pakko elää säästöillään, väheni luottolaitosten lainanotto ja raha markkinat pysyivät kireinä. Vasta vuoden viimeisinä viikkoina tapahtui käänne kohti kevennystä. Vuoden alkupuoliskolla, jolloin talletus ten kasvu yleensä on runsain, ylittivät tal letusten otot niiden panot, sillä talletusten lisäys, 36.3 miljoonaa markkaa, ei vastaa edes tilille merkittyjen korkojen määrää. Vastaava lisäys oli vuonna 1931 217.6 mil joonaa, vuonna 1930 365.6 miljoonaa ja nousukon junktuurin vallitessa huomattavasti suurempi. Vuoden jälkipuoliskolla talle tusten määrä taas aleni, niinkuin usein säännöllisinäkin aikoina, mutta vähennys oli vain 211.0 miljoonaa markkaa vastaten 571.3 miljoonan vähennystä vuonna 1931. Edellisinä vuosina talletusten määrä oli tuntuvasti lisääntynyt. Liikepankkien asema keveni melkoisesti vuoden alkupuoliskolla, johtuen niiden lai nanannon supistumisesta, mutta vuoden jälkipuoliskolla, kun talletusten määrä vä heni, kiristyi niiden asema jälleen. Kaik kiaan väheni lainanannon määrä vuoden kuluessa 476.8 miljoonaa eli 8,221.5 mil joonaan markkaan, kun kotimaisen lainan oton vastaavat luvut olivat 223.S ja 7,154.7 miljoonaa markkaa. Kehitys ilmenee sel västi siitä, että liikepankkien lainanannon ja lainanoton välinen jännitys, joka vuoden alkaessa oli 1,319.8 miljoonaa markkaa, ke säkuun päättyessä oli vain 884.7 miljoonaa markkaa, kun se taas marraskuun loppuun mennessä oli noussut 1,369.6 miljoonaan markkaan. Joulukuussa jännitys jälleen väheni 1,066.8 miljoonaan markkaan, joh tuen osaksi aseman todellisesta kevenemi sestä, mutta osaksi myös tilinpäätösten yh teydessä tehdyistä poistoista. Vastaavan laista kehitystä valaisevat rediskonttausten vaihtelut. Kertomusvuoden alussa redis konttausten määrä oli 482.8 miljoonaa markkaa, aleni siitä 134.4 miljoonaan mark kaan heinäkuun lopussa, mutta lisääntyi vähitellen syksyllä, nousten vuoden päät tyessä 301.1 miljoonaan markkaan. Liike pankkien aseman vaikeutta todistaa myös se seikka, että kahden pienen pankin vuo den lopulla oli lopetettava toimintansa itse näisinä yrityksinä, Samaa osoittaa pank kien voittojen ja osinkojen pieneneminen. Suomen Pankki lisäsi vuoden varrella suoranaista lainanantoaan, joka kasvoi 90.s miljoonaa, nousten 917.2 miljoonaan mark kaan vuoden päättyessä, oltuaan syksyllä jonkin aikaa suurempikin. Tammi-, helmija maaliskuussa Suomen Pankin valuuttavarasto lisääntyi huomattavasti, yhteensä 256.0 miljoonaa markkaa, niin että varasto maaliskuun 15 päivänä oli 668.5 miljoonaa markkaa. Sen jälkeen kuitenkin valuutto jen kysyntä ylitti niiden tarjonnan, ja valuuttavarasto pieneni viikko viikolta vähäi sin poikkeuksin aina marraskuun puolivä liin saakka, jolloin taas alkoi kerääntyä valuuttoja keskuspankkiin. Vuoden päät tyessä valuuttavarasto, jos jätetään ulko mainen kreditiivi huomioon ottamatta, oli 314.2 miljoonaa markkaa, vastaten 317.0 miljoonaa vuotta aikaisemmin. Huomiota herättää, että edullisesta ulkomaisesta kaup pavaihdosta huolimatta valuuttavarasto ei vuoden aikana parantunut, Tähän kysy mykseen palataan vielä alempana. Rahamarkkinoiden keventyessä alkuvuo desta Suomen Pankki saattoi kahdesti alen taa diskonttokorkoa, niin että se, syksyllä 1931 välttämättömän suuren korotuksen jälkeen, aleni yhteensä 1 1/ 2 % ollen vuoden loppuun asti 6 1/ 2 %. Korkokanta yleensä kin aleni melkoisesti, talletuskorko 6 6 1/2 %:sta 5 5 y 2 %:iin ja luottolaitosten lainauskorot vastaavasti, m. m. liikepankkien huippukorot 11 12 % :sta aina 9 1/2 %:iin. Myös vakuutuslaitokset ja yleiset kassat alensivat korko jaan. Seurauksena tästä oli, että obligatioiden kurssit nousivat. Sitä vastoin osakkeiden kurssit vuoden päät

8 9 tyessä olivat alemmat kuin sen alkaessa, ja vaihto arvopaperipörssissä oli vähäistä. Mutta vaikka kireys melkein vuoden loppuun saakka antoi rahamarkkinoille leiman, oli jo aikaisemmin huomattavissa eräitä helpponemisen merkkejä. Niinpä vireille pantujen vararikkojen luku kaikkiaan oli 1,915 vastaten 2,417 vuonna 1931. Protestattujen vekselien luku taas väheni 26,343:sta vuonna 1931 19,121:een viime vuonna ja niiden määrä 162.7 miljoonasta markasta 103.8 miljoonaan markkaan. Huomattava on, että väheneminen näissäkin suhteissa kohdistui vuoden jälkipuoliskoon. Maksutase ja pääomaliike. Suomen maksutaseen edullisuus tai epäedullisuus riippuu pääasiallisesti siitä, millaiseksi kauppatase kulloinkin muodostuu, sillä näkymättömät tulot peittävät yleensä runsaasti näkymättömät menot, niihin luettuina ulkomaisten velkojen aiheuttamat korot. Viime vuonna, jolloin vientienemmyys oli lähes 1,200 miljoonaa markkaa, ei maksutase kuitenkaan muodostunut näin edulliseksi. Lopullisia laskelmia maksutaseen eri eristä ei tosin vielä ole käytettävissä, mutta arvioiden avulla voidaan tehdä eräitä päätelmiä. Ensiksikin on todennäköistä, että eräät tulot, m. m. laivaliikenteestä ja siirtolaisten rahalähetyksistä saatavat, vaikean lamakauden takia ovat pienentyneet. Enemmän merkitsee kuitenkin se, että menopuolelle on lisättävä suuri erä korkeiden valuuttakurssien aiheuttamista agiotappioista, Kun tämä keskimäärin vastaa noin 50 % suoritusten paariarvosta, voidaan laskea sen nousevan 225 miljoonaan maikkaan tavallisten koronmaksujen osalta. Myös obligatiolainojen kuoletusten osalta juuri mainittu seikka lisäsi maksuja, mutta toiselta puolen on obligatioita tähän tarkoitukseen saanut ostaa ulkomailta verraten alhaisiin kursseihin. Edelleen on arvioitu, että maamme lyhytaikainen velka paariarvojen mukaan laskien on lyhentynyt noin 400 miljoonaa markkaa, mikä siis on vaatinut noin 600 miljoonaa markkaa paperirahaa. Kun vielä ottaa huomioon vakautetun velan säännölliset kuoletukset ja kotimaahan ostetut ulkomaan rahan määräiset obligatiot, saa käsityksen siitä, mihin vientienemmyys on käytetty. Velkojen lyhentäminen on epäilemättä ollut omansa pitämään rahamarkkinoitamme kireinä, mutta toisaalta se on helpottanut vastaista asemaa. Suomen ulkomainen lyhytaikainen nettovelka arvioidaan kertomusvuoden päättyessä vähemmäksi kuin 700 miljoonaksi markaksi, kun se vuoden 1929 lopussa oli noin 3,100 miljoonaa markkaa. Suonien markan arvo. Ulkomaisten valuuttakurssien kehitys kertomusvuoden aikana esitetään edempänä. Tässä tyydytään toteamaan, että Suomen markan ulkomainen arvo dollarikurssin mukaan laskien vuoden viimeisenä päivänä oli 42,1 % sen kulta-arvon alapuolella, Verrattuna puntaan Suomen markka oli menettänyt 15.1 % arvostaan, verrattuna Ruotsin kruunuun vastaavasti 14.5 %. Kaikissa näissä suhteissa markan arvo oli hiukan parempi kuin vuotta aikaisemmin, jolloin vastaavat suhdeluvut olivat 42.7, 17.8 ja 1(8.8 %. Vaikka tämä kurssitaso jo vuoden on ollut voimassa, ei se kuitenkaan paljoakaan ole vaikuttanut markan kotimaiseen ostokykyyn, niinkuin edellä on osoitettu. Tukkuhinta indeksin mukaan laskien Suomen markan kotimainen ostokyky viime joulukuussa oli 2,2 % suurempi kuin joulukuussa 1931. Verrattuna syyskuuhun viimeksi mainittuna vuonna, siis aikaan välittömästi ennen Suomen luopumista kultakannasta, markan kotimainen ostokyky tosin on huonontunut 13.9 %, mutta sitä vastoin se edelleen oli 10 % suurempi kuin vuonna 1926, jota voinee pitää säännöllisenä aikana. Se marginaali, joka täten on muodostunut markan ulkomaisen ja kotimaisen ostokyvyn välille, on epäilemättä raskaana taakkana eräille kotimaisille tuotantopiireille. Mutta samalla se on tukena ulkomaisen arvon jatkuvaa laskua vastaan, se kun tietää kansantalouden pakkosäästämistä. Ennen pitkää täytyy tuon marginaalin kuitenkin supistua, ja kokemus osoittaa, että rahan kotimainen arvo yleensä on painavampi tekijä kuin valuuttakurssit, joihin satunnaisetkin seikat voivat vaikuttaa hyvinkin jyrkästi. 774-33 2

11 Rahan arvon säilyttäminen ja valuuttakauppa. Suomen Pankin toiminta. Sen jälkeen kun Suomen Pankki vuoden 1931 :n lokakuussa oli keskeyttänyt seteliensä lunastuksen, mistä on kerrottu pankkivaltuusmiesten kertomuksessa sanotulta vuodelta, on markan arvon säilyttäminen suuremmilta heilahteluilta maailmanpulan yhä vaikeutuessa vaatinut Pankilta erikoista, huolta. Maailman rahaoloissa edelleen vallitsevan epävakaisuuden vuoksi ei tietenkään ole voitu ajatella kultakantaan palaamista. Päinvastoin on edelleen käytetty oikeutta, jonka lokakuun 30 päivänä 1931 annetulla lailla muutettu Pankin ohjesäännön 8 antaa Valtioneuvostolle. Sanotun :n nojalla on pankkivaltuusmiesten esityksestä annetulla asetuksella kaksi kertaa pidennetty setelinlunastuksen keskeytyksen aikaa, viimeksi kuluvan vuoden loppuun. Mutta näissäkin oloissa Suomen Pankin velvollisuus on ollut tehdä voitavansa rahan arvon säilyttämiseksi. Valuuttakauppa on koko vuoden ollut vapaa ja järjestettynä niiden periaatteiden mukaisesti, jotka esitettiin pankkivaltuusmiesten kertomuksessa vuodelta 1931, s. 12 13. Valuuttavarasto, joka, ulkomainen kreditiivi mukaan luettuna, vuoden alussa oli 412.5 miljoonaa markkaa, kasvoi vuoden alkukuukausina, niinkuin jo edellä on tullut mainituksi, niin ripeästi, että se maaliskuun 15 päivänä oli 668.5 miljoonaa markkaa. Punnan markka-arvo, jonka Pankki on pyrkinyt pitämään mahdollisimman vakaana ja jonka mukaan muiden valuuttojen kurssit ovat määräytyneet, oli vuoden alussa 234: 50; ja aleni sitten jonkin verran, niin että se maaliskuun lopussa oli 216: 50. Huhti toukokuulla valuuttavarasto väheni, tehden viimeksimainitun kuun lopussa 549.9 miljoonaa, markkaa. Punnan kurssi pysyi kiinteästi siinä määrässä, minkä se oli saavuttanut maaliskuun lopulla. Tällaisena asiaintila jatkui vielä kesäkuulla, kunnes kuun lopulla virinnyt epäluottamus rahamme arvoon sai aikaan levottomuutta ja poikkeuksellisen suurta valuuttojen kysyntää. Tällöin markan arvoa puntaan nähden oli alennettava, jotta yleinen kurssitaso tulisi kysyntää vastaavaksi, ja heinäkuun 2 päivänä punnan hinta saavutti vuoden korkeimman arvon, 240 markkaa. Tämän jälkeenkin valuuttavarasto vielä jonkin verran pieneni marraskuun loppuun saakka, ellei oteta lukuun ulkomaisen kreditiivin lisäystä, joka tapahtui elokuulla. Mutta markan arvo puntaan verraten pysyi tämän jälkeen suurin piirtein vakaana, kuitenkin punnan kulta-arvon vuoden loppukuukausina huomattavasti laskiessa hiljalleen kohoten, niin että punnan hinta oli vuoden lopussa 227: 50-, Joulukuulla valuuttavarasto kasvoi huomattavasti, ja- kuluvan vuoden aikana kasvu on edelleen jatkunut. Lainananto. Suomen Pankin kotimaisessa luotonannossa kuluneena vuonna tapahtuneista muutoksista ovat huomattavimmat ne, jotka esiintyvät rediskonttausten ja hypoteekkilainojen määrissä. Rahaoloissa tapahtuneen muutoksen johdosta rediskonttaukset olivat edellisen- vuoden loppupuolella voimakkaasti lisääntyneet. Vuoden lopussa ne olivat, niinkuin rahamarkkinoista kerrottaessa, jo on mainittu, 482.S miljoonaa markkaa. Kun rahaolot sitten jälleen vakiintuivat, ja talletusten virtaaminen pankeista supistui eikä myöskään uuden luoton kysyntää aiheuttavaa talouselämän vilkastumista keväällä esiintynyt, vähenivät rediskonttaukset jälleen niin, että ne heinäkuun lopussa olivat, kuten on jo ilmennyt, vain 134.4 miljoonaa markkaa. Tämä määrä on kuitenkin 95.6 miljoonaa markkaa suurempi kuin edellisen vuoden samaan aikaan sattunut minimi. Vuoden jälkipuoliskolla teollisuus osoitti joitakin elpymisen oireita, niinkuin edellä on mainittu, ja tästä johtuva luoton kysyntä vaikutti myös rediskonttausten määrään niin, että se vuoden päättyessä oli kohonnut 301.1 miljoonaan markkaan. Kuukauden loppu mikä oli vain 181.7 miljoonaa markkaa vähemmän kuin vuoden alussa. Hypoteekkilainojen määrä on vaihdellut suurin piirtein samoin kuin rediskonttaukset, ja syyt ovat myös pääasiassa samat. Pankin suoraan diskonttaamien vekselien määrä on, lukuunottamatta tilapäisiä vähentymisiä, yleensä kasvanut. Määrä oli vuoden lopussa 99.8 miljoonaa markkaa suurempi kuin vuoden alussa. Kassakreditiivien määrä on pysynyt suurin piirtein ennallaan; lisääntyminen vuoden aikana, on vain 17.7 miljoonaa markkaa. Pankin koko kotimainen luotonanto väheni viime vuonna 91.o miljoonaa markkaa eli 7 %, kun se edellisenä vuonna lisääntyi 374.3 miljoonaa markkaa eli 40 %. Kotimaisen luotonannon määrä oli viime vuoden lopussa 283.3 miljoonaa markkaa suurempi kuin vuoden 1930: n lopussa. Pankin kotimaisen luotonannon eri lajien sekä kokonaismäärän kuukausittainen vaihtelu näkyy seuraavasta taulukosta: Suomen Pankin kotimainen luotonanto vuonna 1932. Vekselit Hypot. lainat Kassakreditiivit Rediskonttaukset. Yhteensä 1931... 601.s 126.5 98.1 482.8 1,309.2 1932... 585.:» 56.4 100.0 386.5 1,128.8... 652.4 51.1 102.y 253.5 1,059.9... 656.3 31.3 99.s 185.4 972.8 H u h tik u u...... 632.9 55.2 111.4 145.0 945.1 T ou k ok u u...... 638.8 55.2 102.9 147.1 944.0 Kesäkuu...... 631.0 72.8 109.o 137.7 950.r, Heinäkuu...... 670.o 87.s 100. o 134.4 992.8 Elokuu...... 659.0 99,o 96.7 169.1 1,023.8 Syyskuu...... 716.0 117.4 109.8 229.2 1,173.0 Lokakuu...... 738.3 122.8 111.9 246.0 1,219.6... 726.3 129.8 118.8 284.1 1,259.0 Joulukuu...... 701.6 99.7 115.8 301.1 1.218.2