1(9) Vaasan hallinto-oikeus Päätös Antopäivä Päätösnumero 14.5.2018 18/0116/2 Diaarinumero 01094/16/5205 Asia Muutoksenhakija Vastapuoli Ojitusasiaa koskeva valitus A, Jyväskylä B, Uurainen Päätös, johon on haettu muutosta Uuraisten kunnan ympäristölautakunta 29.4.2016 (27.4.2016 28) B on vaatinut kuntaan tiedoksi toimittamallaan kirjelmällään syksyllä 2015 toimenpiteitä sen vuoksi, että hänen kiinteistölleen (892-403-7-153) aiheutuu haittaa yläpuoleiselta pellolta (kiinteistö 892-403-7-152, omistaja A) valuvasta vedestä. Ympäristölautakunta on asiakirjoista tarkemmin ilmenevällä tavalla selvitettyään asiaa tehnyt seuraavan päätöksen: Ympäristölautakunta on myöntänyt B:lle vesilain 5 luvun 17 :n mukaisen oikeuden osallistua yhteisojitukseen ja johtaa vettä omistamansa kiinteistön Harkkoniemi 892-403-7-153 ja A:n omistaman kiinteistön Sahapelto 892-403-7-152 rajalle tehtävään ojaan, joka johtaa vettä edelleen kiinteistön Sahapelto rantavyöhykkeelle ja maasuotautumalla Kyynämöinen järveen. Veden johtamisessa toisen alueelle tehtävään ojaan on noudatettava seuraavia määräyksiä: 1. Kaikilla hyödynsaajilla on oikeus ja velvollisuus osallistua yhteiseen ojitukseen. Hyödynsaajina ovat tilat 7:152 ja 7:153. 2. Hyödynsaajien saama hyöty on suhteessa 11 000 / 9 000 = 81,8 % (7:152) ja 11 000 / 2 000 = 18,2 % (7:153), joten kustannukset jaetaan hyödyn suhteessa. 3. Raja-alueelta poistettavat puut ja kannot kuuluvat maanomistajalle. Osoite Puhelin Telekopio Sähköposti Korsholmanpuistikko 43 02956 42611 02956 42760 vaasa.hao@oikeus.fi PL 204 65101 VAASA
2 (9) 4. Puiden ja kantojen poistosta aiheutuva työkustannus kuuluu työn kokonaishintaan tai lasketaan korvattavana mikäli maanomistaja tekee työn itse. 5. Kannot tulee nostaa kuivumaan maanomistajan osoittamaan paikkaan. Toinen vaihtoehto, että kannot kuljetetaan Jäteasemalle (Häkintie 74), jolloin kuljetuskustannus peritään puiden omistajalta. 6. Kuivatussyvyys tulee olla 1,2 m, kun kuivatuksesta johtuva maan painuminen otetaan huomioon, ellei muusta sovita. (Vesiasetus luku 3, 24 ) 7. Oja kaivetaan tilojen 7:153 ja 7:152 rajalle niin, että yhteisen rajan läntisin osa jätetään kaivamatta vähintään 10 metrin etäisyydelle Kyynämöinen järvestä. Luoteisrajalle tehtävän ojan vedet johdetaan maaperäimeytyksen kautta Kyynämöiseen. Imeytysoja tehdään kiinteistön Sahapelto rantavyöhykkeelle, rannan suuntaisesti noin 10-15 metriä. Ojan laskusuunta on luoteeseen ja länteen, kohti Kyynämöistä. Ojan pohjan lasku tulee olla 1 cm/1 metri. 8. Ojaluiskien kaltevuus tulee olla 1:2 tai niin, etteivät ojamaat pääse valumaan ojaan. 9. Oja-alueeseen kuuluu uoman kummaltakin puolelta metrin levyinen piennar. (VL 5:9) 10. Ojituksessa on noudatettava mitä vesilain 2 luvun 7 :ssä säädetään. Ojitus on lisäksi toteutettava niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä. 11. Toisen kiinteistön kuivatusta palvelevaa ojaa ei saa perusteettomasti tukkia tai veden juoksua ojassa estää. Kun oja on tehty toisen alueelle, alueen omistajalle voidaan antaa oikeus omalla kustannuksellaan muuttaa ojan asemaa ja suuntaa, jos muutos ei vähennä ojasta saatavaa hyötyä eikä aiheuta sanottavaa lisäkustannusta ojituksen hyödynsaajalle. (VL 5 luku 10 ) 12. Maanomistajalla on oikeus käyttää ojasta nostettu maa hyväkseen. Jos maanomistaja ei halua käyttää maata, hankkeesta vastaavan tulee panna maa ojan viereen tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa se ei aiheuta maanomistajalle haittaa eikä estä veden valumista ojaan tai aiheuta ojan luiskan sortumista, taikka viedä maa pois. (VL 5 luku 10 ) 13. Asianosaisten 9 :n mukaiseen päätökseen perustuva oikeus ojan tekemiseen toisen maalle ja veden johtamiseen toisen ojaan on voimassa kiinteistöjen omistussuhteiden myöhemmistä muutoksista riippumatta. (VL 5 luku 11 1 mom). Myös ojan kunnossapitovastuu kuuluu hyödynsaajille. (VL 5 luku 8 ) 14. Ojakaivutyön kohteessa tekee kunnan määräämä kaivutyöurakoitsija. Kaivutyön kustannukset perii kunta hyödynsaajilta hyödynsaannin suhteessa. 15. Hakija vastaa itsenäisesti ojituksesta mahdollisesti aiheutuvista muista vaikutuksista tontillaan. Ympäristölautakunnan päätöksen perustelut ja oikeuden myöntämisen edellytykset Ojan linjaus on tehtävä niin, että se sijoitetaan mahdollisimman haitattomaan
3 (9) paikkaan, joka on kiinteistöjen rajalla. Kyseenomaisella raja-alueella oja tuo hyödynsaajille myös suurimman mahdollisen kuivatushyödyn. Kiinteistön rajalla oleva oja hyödyttää molempia siihen rajoittuvia kiinteistöjä ja synnyttää yhteishankkeen. Jokaisella hyödynsaajalla on oikeus vaatia ojituksen toteuttamista niin, että siitä ojituksen alkuperäistä tarkoitusta muuttamatta ja ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä tulee suurin mahdollinen hyöty hänen alueelleen. (VL 5:17; VL 5:2.1,3) (Määräys 1) Jokainen ojituksen hyödynsaaja on velvollinen ottamaan osaa ojituskustannuksiin suhteellisesti sen hyödyn mukaan, jonka yhteinen ojitus tuottaa hänen maalleen. Sahapellon (7:152) valuma-alue on noin 9 000 m 2, jolle lasketaan tulevan kuivatushyötyä kaivettavasta ojasta. (VL 5:12.3; VL 5:19.2; VL 13:2; 13:8) (Määräys 2) Korvausta puista ei makseta, koska ojasta hyötyy kumpikin osapuoli. (Määräys 3) Jos maanomistaja poistaa itse puuston alueelta, hän on oikeutettu saamaan korvausta hankintatyöstä ja lähikuljetuksesta (Maanmittauslaitos 2003, s. 22 ja arviointi- ja korvaukset 2016) (Määräys 4) Kantojen poisto oja-alueelta on välttämätöntä ojan toiminnan takaamiseksi. Kannot kuuluvat puihin, joiden poistosta ei korvausta makseta. Poistettavat kannot eivät saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa, eikä haittaa naapurille. Mikäli maanomistaja ei voi osoittaa kannoille paikkaa, ne voidaan kuljettaa jäteasemalle, jolloin kuljetuskustannus lankeaa maanomistajalle. (Määräys 5) Peltoalueella lähtökohtana kuivatussyvyydeksi on salaojasyvyys. Avo-ojituksen kuivatussyvyytenä pidetään 1,2 m, kun kuivatuksesta johtuva maan painuminen otetaan huomioon, jos asiasta ei toisin sovita (HE 277/2009 vp, s. 99). Peltoalueen ojasyvyyttä mietittäessä on otettava huomioon maaperän laatu ja veden virtaus luode länsisuuntaan, sekä mahdollisten salaojaputkien korko suhteessa ojaan. Ojan pohja tulee olla matalampi ojan alkupäästä syventyen loppupäätä kohti (lähellä Kyynämöistä). Käytännössä keskimääräinen kaivusyvyys on arviolta noin 80 cm. (Määräys 6) Ojitusta koskevassa päätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset siitä, miten hanke on toteutettava (VL 11:21.1). Kuivatussyvyydestä säädetään (VL 5:15). (Määräykset 7 9) Ojan veden kulun estämisestä on perusteltua määrätä, kun asianosaisten kesken on olemassa erimielisyyttä veden johtamisasiassa. (Määräys 10 ja 11) Ojan kunnostuksen yhteydessä syntyvien ojamaiden sijoittamisesta on tarpeen määrätä, jotta ojan kunnostus voi toteutua joustavasti. (Määräys 12) Kaivutyön tekijän valitsee Uuraisten kunnan ympäristöviranomainen tarjousten perusteella, jotta työ saadaan tehtyä asianosaisten erimielisyydestä riippumatta. Työn kustannukset peritään asianosaisilta kuivatushyödyn saannin suhteessa 81,8 % / 18,2 %. (Määräys 13) Ojan kunnossapitovastuu syntyy hyödynsaajille kunnan ympäristöviranomaisen antaman oikeuden myötä. Haittojen minimointi, on kunnossapidossakin
Vaatimukset hallinto-oikeudessa 4 (9) muistettava, eli kunnossapidon laiminlyönti ei saa aiheuttaa toiselle vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä. (Määräys 14) Päätöksen mukainen oikeus ojittaa kiinteistöjen 7:152 ja 7:153 välinen raja, ei poissulje mahdollisuutta kiinteistön 7:153 vettymishaitan jatkumisesta. Ojasta huolimatta on mahdollista esimerkiksi pohjaveden nouseminen tontille, jota oja ei estä. Mahdollisten puiden juurien tukkimat salaojaputket kiinteistöllä 7:153, eivät ole kunnan vastuulla. Juuret voivat olla lähtöisin sekä kiinteistön omistajan puista että rajalla olevista puista. Salaojien määräaikainen huoltovastuu kuuluu kiinteistön omistajalle. Myös poistettavien puiden haihdunnan poistuminen voi osaltaan lisätä maan vettymistä, jota kaivettava oja ei voi kokonaan poistaa. Kaivettavan ojan mahdollisesta vaikutuksesta talousvesikaivon veden määrään ei ole tietoa, eikä tästä päätöksen antanut viranhaltija ota korvausvastuuta. (Määräys 15) A on vaatinut, että päätöstä muutetaan siten, että ojitushankkeen kustannuksista ja jatkuvasta kunnossapidosta vastaa B yksin. Lisäksi ojan ja kuivatuksen järjestämiseksi on laadittava vaihtoehtoinen suunnitelma vesien suuntaamiseksi kiinteistöjen 7:153 ja 7:127 välillä olevaan ojaan. Perusteluina vaatimuksilleen A on esittänyt seuraavaa: Vesien kulku alueella on ollut tiedossa kun B:n tontille rakennettiin 1990-luvun alussa. Pellolta tulevat vedet ohjautuivat B:n nykyisen kiinteistön alueen kautta järveen. Rakennushankkeen suunnittelussa olisi rakennuslainkin mukaan tämä vesien kulku tullut ottaa huomioon ja tehdä kunnon suunnitelmat vesien kulun järjestämiseksi. Nyt puheena oleva oja olisi kuulunut tehdä osana rakennushanketta. Tuolloin tehtiin vain salaojituksia, jotka nekin nyt hoidon puutteessa ovat tukkeutuneet. Ennen B:n omistaman kiinteistön rakentamista pelto on laskenut ilman ongelmia kohti kiinteistöä 7:127. Kiinteistön rakentamisen jälkeen, ilmeisesti tehtyihin salaojituksiin luottaen, maata ja kasveja on kerätty tontin takaosaan siten, että vesien normaali kulku on estynyt. Tämän voi havaita paikan päällä. Kiinteistön 7:153 rakentaminen ja tontilla tehdyt toimenpiteet ovat siis aiheuttaneet ongelman, joka vähitellen on pahentunut salaojien tukkeuduttua. Tällä tavoin syntynyttä ongelmaa ei voida laittaa naapurin maksettavaksi. Tässä tapauksessa kustannusten jakamista ei yleensäkään tule ajatella syntyvien hyötyjen suhteen vaan oleellista on se, että B:n kiinteistö on koko ongelma aiheuttanut ja aiheuttamisperiaatteen mukaan kiinteistön omistaja on myös velvollinen haitan poistamaan. B on ojituksen ainoa hyötyjä, koska nykyinen tilanne haittaa hänen kiinteistönsä käyttöä. A:lle nykytilanteesta ei ole haittaa ja hänelle koituva hyöty on maatalousmaana olevalle alueelle olematon. Lautakunnan päätöksessä hyödyt on jaettu siten, että A:n tontista on laskettu valuma-alue, jonka pinta-alaksi on saatu 9 000 m 2. B:n tontti on pinta-alaltaan
Asian käsittely hallinto-oikeudessa Hallinto-oikeuden ratkaisu 5 (9) ilmeisesti 2 000 m 2. Nämä luvut vastaavat päätöksen mukaan osapuolten ojitushyötyjä. Päätöksestä ei ilmene, mihin säädökseen tai sen perusteella annettuun ohjeeseen tällainen laskutapa perustuu. Tähän tapaukseen tuo laskutapa ei sovellu ollenkaan. Kyseinen ojitus ei vähääkään vaikuta kyseisen 9 000 m 2 :n olosuhteisiin. Veden vaivaama alue A:n puolella on hyvin pieni, enintään muutamia kymmeniä neliömetrejä eli joitakin tuhannesosia koko pellon pintaalasta. Se seikka, että kyseinen alue on kauemmin keväällä kuiva, ei vaikuta mitään pellosta saatavaan vuokratuottoon. Näin ollen A:lle ei asiallisesti laskien koidu hyötyä ojituksesta, hän ei sitä tarvitse eikä halua, joten hän on hyötyä saamaton passiiviosakas. Vesilain mukaisesti aktiiviosakas ojitushankkeessa vastaa yhteisen ojituksen kustannuksista enintään siihen määrään saakka, jonka hänen alueensa kuivattaminen erillisenä tulisi maksamaan. Tässä tapauksessa A:lla ei ole mitään vaatimuksia ojituksen suhteen. Se voidaan tehdä siten kuin B:n alueen kuivattamiseksi on tarpeen. Näin ollen B:n kuuluu hankkeen aktiivisena osapuolena vastata hankkeen kaikista kustannuksista. A:n esittämän mukainen vaihtoehtoinen ojitussuunnitelma ja valituksenalaisen päätöksen mukainen suunnitelma on annettava asiantuntijoiden verrattavaksi ja päätös on tehtävä asiantuntija-arvion perusteella. B on valituksen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja ympäristölautakunnan päätöksen pysyttämistä voimassa. A:n omistama kiinteistö on ojitushankkeessa hyödynsaaja ja päätös kustannusten jakamisesta on oikea. Vaihtoehtoista suunnitelmaa ei ole tarpeen laatia eikä sellainen ole edes mahdollinen. Ojitussuunnitelman mukainen oja palvelee ja hyödyttää koko A:n kiinteistöä. A on antamassaan vastaselityksessä vaatinut päätöksen kumoamista, uuden suunnitelman laatimista asiantuntijan toimesta ja B:n määräämistä yksin vastaamaan hankkeen kustannuksista. A on korostanut, että suunnitelma kuivatusojasta on syntynyt B:n vaatimusten ja lautakunnan jäsenten arviointien seurauksena. Suunnitelman tekemiseen ei ole osallistunut ojitukseen perehtynyt asiantuntija. Suunnitelma on virheellinen. Se ei ratkaise kyseistä ongelmaa, mutta aiheuttaa syvän kaivannon alueelle. B on toimittanut lisäselvitystä 17., 22. ja 23.1.2018. Hallinto-oikeus hyväksyen valituksen kumoaa ympäristölautakunnan valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet Vesilain 5 luvun 2 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan yhteisellä ojituksella tarkoitetaan ojitusta, jonka kuivatusalue muodostuu eri maanomistajille kuuluvista kiinteistöistä.
6 (9) Vesilain 5 luvun 3 :n mukaan ojituksella sekä ojan käyttämisellä ja kunnossapidolla on oltava tämän lain mukainen lupaviranomaisen lupa, jos se voi aiheuttaa: 1) ympäristönsuojelulain 5 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella; tai 2) 3 luvun 2 :ssä tarkoitettuja seurauksia, jollei kysymys ole yksinomaan puron yläpuolisella alueella suoritettavan ojituksen aiheuttamasta puron virtaaman muuttumisesta. Vesilain 5 luvun 5 :n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee ojitusta koskevan erimielisyyden, joka ei edellytä 3 :n nojalla lupaa tai jota ei käsitellä 4 :n mukaan ojitustoimituksessa, ja joka aiheutuu: 1) ojan tekemisestä toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki; 2) ojan suunnan muuttamisesta; 3) veden johtamisesta toisen maalla olevaan ojaan tai puroon; tai 4) muusta vastaavasta syystä. Vesilain 5 luvun 9 :n mukaan, jos ojittamisesta toisen alueella ei sovita, hyödynsaajalle voidaan antaa oikeus tehdä oja toisen alueelle, jos se on tarpeen alueen tarkoituksenmukaista kuivattamista varten tai 7 :n 1 momentissa tarkoitetun seurauksen estämiseksi. Oikeuden antamisesta päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Vesilain 5 luvun 10 :n 1 momentin mukaan toisen alueelle tehtävä oja on sijoitettava kiinteistön rajalle tai muutoin sellaiseen paikkaan, että siitä aiheutuu kiinteistön omistajalle mahdollisimman vähän haittaa. Avonaista ojaa, ellei se ole kiinteistön rajalla, ei saa ilman omistajan suostumusta tehdä toisen erityiseen käyttöön otetulle alueelle eikä myöskään, ellei se ole välttämätöntä, toisen salaojitetulle alueelle. Ojaan katsotaan kuuluvan uoman kummallakin puolella yhden metrin levyinen piennar, jollei sitä ole määrätty leveämmäksi tai maan laatu vaadi leveämpää piennarta. Asiassa saatu selvitys Hallinto-oikeus pitää asiassa selvitettynä sitä, että A:n omistamalta kiinteistöltä 892-403-7-152 johtuu vesiä B:n kiinteistölle 892-403-7-153 siten, että vesistä aiheutuu B:n kiinteistöllä haitallista vettymistä. B:n rakennettu kiinteistö on alava ja rakennuspaikaksi haasteellinen. Kiinteistöllä oleva salaojitus ei ilmeisesti toimi. A:n kiinteistön peltoalueella kuivatus toimii maaston kaltevuudesta johtuen ilman ojitustarvetta. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Hallinto-oikeus katsoo, että kyseessä ei ole vesilaissa tarkoitettu yhteistä ojitusta koskeva asia, koska ojituksesta on kuivatushyötyä vain B:n kiinteistölle 892-403-7-153. A:n kiinteistöä 892-403-7-152 ei voida pitää ojituksen hyödynsaajana. Ympäristölautakunnan tulee käsitellä asia vesilain 5 luvun 9 :n 1 ja 2 momentti ja 10 :n 1 ja 2 momentti huomioiden uudelleen siten, että asiassa käsitellään oikeutta ja edellytyksiä sellaisen ojan tekemiseen, jolla B:n omistaman tonttikiinteistön 892-403-7-153 vettymisvahingot voidaan ehkäistä. Kysymykseen tulevat tällöin ympäristölautakunnan päätökseen perustuva vaihtoehto tai vesien johtaminen laajentamalla kiinteistöjen 892-403-7-153 ja 892-403-7-127 välistä rajaojaa tai vesien johtaminen putkiojalla. Koska ojan tarve perustuu kiinteistön 892-403-7-153 kuivatukseen ja kiinteistön ulkopuolelta tulevien vesien johtamiseen tilanteessa, jossa kyseiset asiat olisi tullut ratkaista jo kiinteistön rakentamistyön yhteydessä, on lähtökohtaisesti B:n kiinteistön 892-403-7-153 omistajana vastattava ojituksen kustannuksista.
Sovelletut oikeusohjeet 7 (9) Perusteluissa mainitut Muutoksenhaku Vesilain 15 luvun 6 :n 1 momentin mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää hallintolainkäyttölain 13 :n 2 momentin perusteella valitusluvan. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä eli viimeistään 13.6.2018. Valitusosoitus on liitteenä HallJp (01.18).
Diaarinumero 01094/16/5205 8 (9) Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Marjatta Korsbäck ja Raija Uusi-Niemi sekä tekniikan alan hallinto-oikeustuomari Lasse Känsälä. Marjatta Korsbäck Lasse Känsälä Raija Uusi-Niemi Hallinto-oikeuden esittelijä Matti Suontausta Toimituskirjan antaja: Anu Sara lainkäyttösihteeri
9(9) Diaarinumero 01094/16/5205 Jakelu Päätös ja maksu A, maksutta Jäljennös maksutta B Asiamies: VT C Uuraisten kunnan ympäristönsuojeluviranomainen/ Uuraisten ympäristölautakunta Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ Ympäristö ja luonnonvarat, sähköisesti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, sähköisesti Ympäristölupavastuualue Suomen ympäristökeskus, sähköisesti ARS