Vaasan hallinto-oikeus

Transkriptio

1 Vaasan hallinto-oikeus Päätös 1(8) Antopäivä Päätösnumero /0251/2 Diaarinumero 00251/17/5205 Asia Muutoksenhakijat Valitus ojitusta koskevassa vesitalousasiassa A ja B, Kuopio, yhdessä Päätös, johon on haettu muutosta Kuopion ympäristö- ja rakennuslautakunta A:n ja B:n kirjelmä ympäristö- ja rakennuslautakunnalle A ja B ovat päivätyllä kirjeellä pyytäneet lautakuntaa ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin kiinteistöjen Pesäpönttö ( ) ja Mökinmäki ( ) välisessä rajaojassa virtaavien hule- ja likavesien salaojitusten kunnostamiseksi. Kirjelmässä on ilmoitettu kiinteistön Pesäpönttö kärsivän edelleen naapurikiinteistöltä Mökinmäki tulevien vesien aiheuttamasta ympäristöhaitasta, haisevasta sakkavedestä ja tukkeutuneista ojaputkista. Kirjelmässä on viitattu Kuopion kaupungin rakennusjärjestykseen (34 ), jonka mukaan hule- ja kuivatusvesien purkupaikka on vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella sijoitettava siten, ettei se haittaa naapuria ja sijaitsee vähintään viiden metrin päässä rajasta. Kirjelmässä on viitattu myös naapuruussuhdelakiin (17 ), jonka mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille aiheutuu kohtuutonta rasitusta esim. kosteudesta tai hajusta. Pellon hule- ja kuivatusvedet kerääntyvät A:n ja B:n mukaan samalla tavalla kuin jos kyse olisi purkupaikasta. Vedet haittaavat voimakkaasti kiinteistöä. A ja B vaativat, että liian kapea (100 mm) salaojaputki on vaihdettava mm putkeksi. Oja voitaisiin myös salaojittaa pitkältä matkalta ja peittää maakerroksella, jolloin haiseva liete ja hulevesi jäisivät pois. Osoite Puhelin Telekopio Sähköposti Korsholmanpuistikko vaasa.hao@oikeus.fi PL VAASA

2 Lautakunnan päätökseen kirjattuja aikaisempia käsittelyvaiheita 2 (8) Tilojen Pesäpönttö RNo 5:9 ja Mökinmäki RNo 6:2 välistä ojitusasiaa on käsitelty vuodesta 1998 saakka, jolloin asia tuli ensimmäisen kerran esille Nilsiän kaupungilla. Asian käsittelyyn on osallistunut myös valtion ympäristöhallinnon edustajia. Vuonna 2007 Nilsiän kaupungin ympäristölautakunnan valvontajaosto määräsi Mökinmäki-tilan haltijan (C) rakentamaan putkiojan Pesäpönttö-tilan kautta. Nilsiän kaupunki toteutti työn C:n kustannuksella vuonna Putki ei toiminut enää keväällä Kuopion kaupungin ympäristölautakunta teki paikalle tarkastuksen syksyllä 2013, jolloin asianosaiset sopivat rajaojan syventämisestä sekä vesien johtamisesta rajaojaa pitkin 100 mm:n putkella. Jäätymisvaaran ja putken ankkurointiongelmien vuoksi ojaan ei kuitenkaan laitettu 100 mm:n putkea, vaan C velvoitettiin syventämään ojaa niin paljon, että vedet virtaavat ojassa. Syyskuussa 2014 tehdyllä tarkastuksella todettiin, että padottavat kohdat oli poistettu ja vesi virtasi ojassa. Keväällä 2015 paikalle tehtiin tarkastus yhdessä Pohjois-Savon ELY-keskuksen edustajan kanssa. Tuolloin todettiin, että rajaojassa seisoi vettä. Enimmillään vettä oli cm 4 5 metrin matkalla. Lisäksi todettiin, että Pesäpönttötilan puolelle oli kaivettu kuoppa, joka oli täyttynyt vedellä. Vettä oli myös muualla Pesäpönttö-tilan vanhoilla pelloilla. Seisova vesi oli hyvin ruostepitoista, mikä viittasi siihen, että peltoalueella oli lähteisyyttä. Ojasta ja Pesäpönttö-tilalle kaivetusta lammikosta otettiin vesinäytteet, joiden laatu poikkesi toisistaan niin paljon, että ojasta Pesäpönttö-tilan puolelle tihkuvan veden määrä oli todennäköisesti hyvin vähäinen. Kevään 2015 tehdyllä tarkastuksella C velvoitettiin muun muassa huolehtimaan siitä, että oja pysyy jatkossakin avoimena. Tarkastuksella mukana olleiden viranhaltijoiden näkemyksenä esitettiin, että edullisin ja molempia osapuolia eniten hyödyttävä ratkaisu olisi kuivatusvesien johtaminen niiden luontaista valumareittiä pitkin Pesäpönttö-tilan kautta. Tämä ratkaisu kuivattaisi myös märkyydestä kärsivät Pesäpönttö-tilan vanhat pellot. Käsiteltävänä olevaa päivättyä A:n ja B:n kirjelmää on käsitelty Pohjois-Savon ELY-keskuksen ojitusasiantuntijan kanssa. ELYkeskuksen edustajan näkemyksen mukaan kosteushaitta Pesäpönttö-tilalla aiheutuu pääasiassa rinteestä tulevista valumavesistä sekä rinteen reunasta purkautuvista pohjavesistä. Vesi seisoo pelloilla myös vanhojen pelto-ojien tukkeutumisen seurauksena. Lisätoimenpiteisiin ei tässä vaiheessa ole tarvetta ryhtyä. Valumavesien kiinteistölle aiheuttamien haittojen korvausasia on ratkaistu Itä- Suomen hovioikeudessa tammikuussa Ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös Hulevesillä tarkoitetaan rakennetulla alueella maan pinnalle, rakennuksen katolle tai muulle pinnalle kertyviä sade- tai sulamisvesiä (maankäyttö- ja rakennuslaki, 103 a ). Peltojen kuivatusvedet eivät näin ollen ole hulevesiä eikä niihin voi soveltaa hulevesiä koskevia säädöksiä.

3 Vaatimukset hallinto-oikeudessa 3 (8) Kirjelmässä viitataan myös Kuopion kaupungin rakennusjärjestykseen (34 ). Rakennusjärjestyksen 34 koskee rakennettavien kiinteistöjen hulevesien johtamista eikä sitä voi soveltaa peltoalueen kuivatusvesiin otettujen vesinäytteiden ja maastotarkastelun perusteella on erittäin epätodennäköistä, että Pesäpönttö-tilan vettymisongelmat aiheutuvat Mökinpelto-tilan puolelta johtuvista kuivatusvesistä. Keväällä 2015 rajaojasta ja Pesäpönttö-tilan puolelle kaivetusta lammikosta otettujen vesinäytteiden laatu erosi huomattavasti toisistaan erityisesti typen ja raudan osalta. Tulosten perusteella ojaveden typpipitoisuus oli lähes kymmenkertainen lammikon veteen verrattuna. Lammikon veden rautapitoisuus puolestaan oli noin kolminkertainen ojaveteen verrattuna. Sekä typpi että rauta ovat vedessä liukoisessa muodossa. Vesinäytteiden perusteella on todennäköistä, että ojasta tilalle 5:9 suotautuvan veden määrä on erittäin pieni. Keväällä 2015 Pesäpönttö-tilan vanhoilla pelloilla seisoi useissa paikoissa hyvin ruostepitoista vettä. Veden ruosteisuus viittaa siihen, että se on peräisin rinteen reunassa olevista lähteistä. Tilan Mökinmäki 6:2 haltijoilla on vesilain 5 luvun 8 :n mukainen velvollisuus pitää rajalla oleva oja sellaisessa kunnossa, että naapurikiinteistöllä ei aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan mielestä tilojen Mökinmäki ja Pesäpönttö rajalle kaivettu oja täyttää vesilain vaatimuksen eikä Mökinmäki-tilan haltijaa voida velvoittaa muuttamaan sitä salaojaksi. Edellä olevan perusteella lautakunta on katsonut, että lautakunnalle osoitettu päivätty kirjelmä ei tässä vaiheessa anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. A ja B ovat vaatineet, että ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös kumotaan. He ovat myös vaatineet, että Kuopion kaupunki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 600 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Valituksen perusteeksi on esitetty muun ohella seuraavaa: Päätös on vesilain, maankäyttö- ja rakennuslain 13a luvun, naapuruussuhdelain sekä kaupungin rakennusjärjestyksen vastainen. A ja B ovat kärsineet ongelmasta jo kauan. Kyse ei ole naapurikiinteistön peltojen sulamisvesistä, vaan hule- ja sulamisvesistä, jotka eivät imeydy tai virtaa viemäriin ja muodostavat valtavan lammikon heidän kiinteistölleen. Naapurikiinteistön omistaja oli määrätty laittamaan ojaan salaojaputkia, mutta niitä ei sopimuksesta huolimatta ole laitettu, jäätymisuhan tai muun seikan takia. Kuopion kaupunki ei saisi sysätä vesilain mukaan vastuuta heidän naapurilleen, toimenpiteisiin on vaadittu ympäristölautakuntaa maankäyttö- ja rakennuslain 13a luvun perusteella. Veden jääminen kokonaan A:n ja B:n kiinteistön rajalle ja heidän alueelleen on vesilain 5 luvun 8 :n vastaista. Naapurikiinteistöllä on velvollisuus pitää rajalla oleva oja sellaisessa kunnossa, ettei heille aiheudu vahinkoa tai mahdollista vettymistä tai muuta edunmenetystä. Vuonna 2013

4 Asian käsittely hallinto-oikeudessa 4 (8) tehdyn maitokokeen perusteella on selkeästi todettavissa, että maitomainen vesi liikkuu ojasta A:n ja B:n tilalle aiheuttaen vettymisen ja ympäristöhaitan. Kuopion kaupungin rakennusjärjestyksen 34 :n mukaan vesihuoltoalueen toiminta-alueen ulkopuolella hule- ja kuivatusvesien purkupaikka on sijoitettava siten, että se ei haittaa naapuria ja sijaitsee vähintään 5 metrin päässä rajasta. Tosiasiassa oja on rakennettu A:n ja B:n kiinteistön puolelle ainakin osittain. Naapuruussuhdelain mukaan naapurin kiinteistölle ei saa aiheuttaa kohtuutonta kosteudesta tai hajusta aiheutuvaa haittaa. Oja tulisi salaojittaa riittävän suurella putkella pitkältä matkalta, jolloin ojat voitaisiin peittää maakerroksella ja liete ja hulevesi jäisi pois. Lautakunta ei ole selvittänyt asiaa, vaan ratkaissut asian aikaisempien tietojen perusteella. Asiassa olisi pitänyt järjestää kuuleminen ja katselmus. Kuopion kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella, että kiinteistöjen 5:9 ja 6:2 välinen riita vesien johtamisesta on ollut eri viranomaisten käsittelyssä vuodesta 1998 saakka. Kiinteistöjen väliseen rajaojaan valuvat vedet ovat normaaleja pellolta tulevia lumensulamis- ja kuivatusvesiä. Jäte- ja hulevesiä kiinteistön 6:2 puolelta rajaojaan ei joudu. Ojan reunalle kiinteistön 5:9 puolelle on rakennettu reunavalli. Rajaojaa on syvennetty viimeksi vuonna 2014, minkä jälkeen kiinteistön 6:2 pelloilta tuleva vesi on tehtyjen tarkastusten perusteella pääosin virrannut rajaojaa pitkin. Keväällä 2015 tehdyssä tarkastuksessa rajaojassa seisoi vettä 4 5 metrin matkalla enimmillään cm. Ympäristönsuojelupalveluiden edustaja on keskustellut puhelimitse peltojen lannoituksesta niitä viljelevän vuokralaisen kanssa. Viljelijän mukaan pellon rajaojan puoleiseen reunaan ei useisiin vuosiin ole levitetty lietelantaa noin 100 metrin levyiselle vyöhykkeelle. Kaista vastaa suunnilleen sitä vyöhykettä, jolta pellon kuivatusvedet valuvat rajaojaan. Lisäksi vuokralainen ilmoitti huolehtineensa rajaojan auki pysymisestä. Vettä seisoi keväällä 2015 useissa paikoissa kiinteistön 5:9 puolella. Lisäksi kiinteistölle oli koneellisesti kaivettu lammikko rajaojan viereen. Lautakunnan näkemyksen mukaan kiinteistön 5:9 vettyminen johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että vanhan peltoalueen ojitusta ei ole ylläpidetty. Pellolla seisoneessa vedessä oli keväällä 2015 myös runsaasti rautaa, mikä viittaa pohjaveden purkautumiseen pellolle. Suojapenkereen läpi kiinteistölle 5:9 suotautuvan veden määrä on todennäköisesti hyvin vähäinen, sillä ojan reunaan kaivetun lammikon ja ojaveden laatu poikkesivat keväällä 2015 toisistaan huomattavasti. Valituksessa viitatun vuoden 2013 maitokokeen jälkeen tilanne on olennaisesti muuttunut. Kiinteistölle 5:9 vuonna 2010 tehty putkitus on katkaistu, ojan reunapenkkaa on korotettu ja ojaa syvennetty niin, että vedet virtaavat ojassa eivätkä kiinteistön kautta kulkevassa putkessa. Rajaoja sijaitsee kiinteistön 5:9 haltijoiden lautakunnalle toimittaman kartan mukaan lähes kokonaisuudessaan kiinteistön 6:2 puolella. Ojan kaakkoispäässä kiinteistöjen raja on ojan keskiviivan läheisyydessä. A ja B ovat antaneet vastaselityksen lausunnon johdosta sekä toimittaneet lisäselvitystä , ja

5 5 (8) Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus poistaa Kuopion ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättää valituksen tutkimatta. Hallinto-oikeus hylkää oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet Hallintolainkäyttölain 5 :n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Hallintolainkäyttölain 51 :n 2 momentin mukaan jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta. Vesilain 14 luvun 1 :n mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo vesilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Ojitusta koskevan vesilain 5 luvun 5 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee ojitusta koskevan erimielisyyden tietyin poikkeuksin. Lisäksi viranomainen voi vesilain 14 luvun 4 :n nojalla antaa määräyksen, jos ojituksessa tai sen käytössä on menetelty vesilain vastaisesti tai jos ojan kunnossapito laiminlyödään. Oikeudellinen arviointi A ja B ovat päivätyllä kirjelmällään vaatineet kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta toimenpiteitä hulevesien ja likavesien salaojitusten kunnostamiseksi kiinteistönsä rajalla ja viitanneet kirjelmässään kaupungin rakennusjärjestykseen sekä lakiin eräistä naapuruussuhteista. Ympäristö- ja rakennuslautakunta on A:n ja B:n kirjelmän johdosta antanut päätöksen, jossa asiaa on tarkasteltu maankäyttö- ja rakennuslain sekä kaupungin rakennusjärjestyksen nojalla. Lisäksi päätöksessä on todettu, että naapurikiinteistöllä on vesilain 5 luvun 8 :n mukainen velvollisuus pitää rajalla oleva oja kunnossa ja lautakunnan käsityksen mukaan rajaoja täyttää vesilain vaatimuksen eikä naapurikiinteistön haltijaa voida velvoittaa muuttamaan ojaa salaojaksi. Asian käsittelyssä lautakunnassa ei ole suoritettu kuulemis- tai tarkastustoimenpiteitä. Päätös on toimitettu A:lle ja B:lle ja päätökseen on liitetty valitusosoitus vesilain mukaisena asiana Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus toteaa, että vesilain säännösten nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii vesilain valvontaviranomaisena sekä päätöksentekoviranomaisena ojitusta koskevassa erimielisyysasiassa tai se voi antaa määräyksen vesilain vastaisesta menettelystä ojituksessa tai ojan kunnossapidon laiminlyöntiasiassa. Viranomaisen valvontatehtävässä annettu vastaus tai päätös asian selvittämistä ja viranomaisen toimenpiteisiin ryhtymistä koskevan kirjelmän johdosta ei ole muutoksenhakukelpoinen asiaratkaisun sisältävä hallintopäätös. Vain sellainen edellä kuvattu lautakunnan päätöksentekoviranomaisena antama päätös, jossa on asiallisesti ratkaistu ojitusta koskeva asia, on valituskelpoinen hallintopäätös. A:n ja B:n kirjelmä lautakunnalle on viranomaiseen kohdistuva vaatimus toimenpiteisiin ryhtymisestä. Lisäksi valituksessaan hallinto-oikeudelle A ja B

6 6 (8) ovat nimenomaisesti edelleen vaatineet kaupunkia ryhtymään toimenpiteisiin ja esittäneet, että vastuuta ei voi siirtää naapurikiinteistölle. Edellä olevan perusteella ja lautakunnan päätöksestä ilmenevästi on katsottava, että A:n ja B:n kirjelmän johdosta lautakunta on suorittanut sille vesilain 14 luvun 1 :n valvontaviranomaisena kuuluvaa valvontaa, jota koskevat ratkaisut eivät ole valituskelpoisia päätöksiä. Päätökseen liitetty valitusosoitus on siten poistettava ja jätettävä valitus tutkimatta. Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että mikäli A ja B katsovat vesilakia rikotun ojituksessa, haitankärsijöinä heillä on oikeus saattaa asia lautakunnassa vireille joko ojitusta koskevana erimielisyyttä koskevana asiana tai heillä on oikeus vaatia hallintopakon käyttämistä vesilakia rikkonutta kohtaan. Vaatimus on tällöin kohdistettava siihen tahoon, joka on heidän mielestään toiminut tai toimii vesilain vastaisesti ja tuollainen asia tulee lautakunnassa käsiteltäväksi vesilain ja hallintolain menettelysäännösten mukaisesti. Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen ei ole hallintolainkäyttölain 74 :n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että muutoksenhakijat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sovelletut oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Muutoksenhaku Vesilain 15 luvun 6 :n 1 momentin mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää hallintolainkäyttölain 13 :n 2 momentin perusteella valitusluvan. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusosoitus on liitteenä Hall (01.18).

7 Diaarinumero 00251/17/ (8) Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Marjatta Korsbäck ja Kirsi Stark sekä tekniikan alan hallinto-oikeustuomari Lasse Känsälä. Marjatta Korsbäck Lasse Känsälä Kirsi Stark Hallinto-oikeuden esittelijä Matti Suontausta Toimituskirjan antaja: Anu Sara lainkäyttösihteeri

8 8 (8) Diaarinumero 00251/17/5205 Jakelu A ja B, maksutta (tuomioistuinmaksulaki 7 2 mom) Asiamies: OTM, HTK D, saantitodistuksin Jäljennös maksutta Suomen valtio/metsähallitus (kiinteistön omistajana) Kuopion kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen/ Kuopion kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ Ympäristö ja luonnonvarat, sähköisesti Itä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristölupavastuualue, sähköisesti Suomen ympäristökeskus, sähköisesti ARS