Asia: Vastaselitys STUK:in 13.8.2015 antamaan selitykseen Oikeuskanslerille Vastaselityksenämme STUKin antamaan selitykseen (13.8.2015) pyydämme Oikeuskansleria ottamaan selvityksessään huomioon seuraavat seikat: Säteilyturvakeskuksen laiminlyönnit uraanin ja muiden radioaktiivisten aineiden valvonnassa Jäsennämme vastaselityksemme seuraaviin alakohtiin, joiden avulla annamme vastaselityksemme STUK:in selityksen asianomaisiin kohtiin. Bioliuotusprosessi rikastusprosessina Yva- ja ympäristölupaprosessissa Pyydämme Oikeuskansleria ottamaan huomioon tutkintamenettelyssään, että tutkinta- ja toimenpidepyyntömme kohdassa 1 emme ole rajanneet tutkintapyyntöämme STUKin 13.8.2015 selvityksessään mainitsemaan ajankohtaan 13.2.12.2013 12.2.2015. Päinvastoin heti tutkintapyyntömme alussa esitimme mm.: On kiistatonta se, että uraani ja sen tytärnuklidit jäivät kokonaan kaivoksen riskinarvioinnin ulkopuolelle Yva:ssa. Säteilyturvakeskuksen vastuu asiasta hyvin perillä olleena viranomaisena on tässä unohduksessa suuri ja se tulisi selvittää. Olemme tehneet tutkintapyynnön Iisalmen poliisin kautta Keskusrikospoliisille, jossa kysytään syyllistyikö kaivosyhtiö ympäristölupaa hakiessaan petokseen salatessaan sen, että bioliuotusprosessi rikastaa prosessiliuokseen nikkelin, koboltin. sinkin ja kuparin lisäksi myös satoja tuhansia kiloja uraania vuosittain. Oulun poliisi ei ole tietojemme mukaan tehdyssä esitutkinnassa havainnut petosta uraanin salaamisessa tapahtuneen. Pidämme tätä virheellisenä toimintana ja olemme pyytäneet Oikeuskansleria selvittämään menettelikö poliisi asiassa väärin. Jos epäily törkeästä petoksesta osoittautuu oikeaksi, silloin myös viranomaiset ja virkamiehet, jotka tiesivät tilanteen, mutta vaikenivat, syyllistyivät avunantoon tässä petoksen tunnusmerkit täyttävässä salaamisrikoksessa. Pyydämme Oikeuskansleria selvittämään tiesivätkö Stuk:n johtavat virkamiehet uraanin kertymisen prosessiliuokseen kun ympäristölupaa haettiin.
Huomautamme vakavasti, ettei STUK selityksessään vastaa edellä kuvattuihin seikkoihin. Pyydämme edelleenkin Oikeuskansleria selvittämään, tiesivätkö STUK:in johtavat virkamiehet uraanin kertymisen prosessiliuokseen kun ympäristölupaa haettiin. Muistutamme, että STUK:in ja GTK:n asiantuntijat laativat ympäristöministeriölle uraanitutkimuksien ja uraaninlouhinnan ns. URAKKA -raportin 2006 2007 ja kyseisessä raportissa on Suomen kartta uraanipotentiaaleista (Talvivaara mainittu) ja myös raportin tekstissä kerrotaan Talvivaaran uraanipotentiaalista. On siis toinen kirjallinen todiste, että STUK tiesi Talvivaaran uraanipotentiaalista mutta on asiantuntijaviranomaisena ja lausuntojen antajana tietoisesti katsonut prosessia sormien läpi, vaiennut uraaniriskeistä, ongelmista YVAssa ja ympäristöluvissa. STUK, kuten GTK:kin, ovat hyvin tietoisia myös IAEA:n/ OECD:n maailman uraanivarantoraporttien maaosioihin jotka käsittelevät Suomea. Niihin on raportoitu Suomen valtion toimesta Suomen potentiaaliset uraanivarannot jo vuodesta 1983: Talvivaara on mainittuna suurimpana uraanivaranto, joka voidaan mahdollisesti hyödyntää nikkelin sivutuotteena. Ennen kaikkea STUK on katsonut sormien läpi, valvontaviranomaisena, uraanijätealtaan (kipsisakka-allas) turvallisuutta muun muassa pohjarakenteita, vaikka samaan aikaan STUK on ollut hyvin tietoinen Talvivaaran tilanteesta konsulttiroolissaan. Talvivaaran kipsisakka-altaan myrkkytulvat ovat paljolti seurausta STUK:in ja Kainuun ELY:n vastuullisen valvonnan pettämisestä. STUKin kädet ovat tahrautuneet Talvivaaran uraanijätealtaan myrkkyvuotoihin ja STUK:in rooli tuleekin ottaa uuteen poliittiseen tarkasteluun Sosiaali- ja terveysministeriössä ja STUKista tulee toteuttaa samanlainen tutkinta kuin ympäristöviranomaisista toteutettiin Talvivaaran katastrofin jälkeen. b) Uraanin rikastus Talvivaaran kaivostoiminnassa Tässä kohdin tarkennamme tutkintapyyntöämme uraanin rikastuksen suhteen. STUK selityksessään toteaa Talvivaarassa louhittavan ja rikastettavan hyvin suuria määriä malmeja, nikkelin, sinkin. kuparin ja koboltin tuotantoa varten. Toteamme, että Talvivaara on hakenut ydinenergialain mukaista lupaa myös uraanin tuotantoa varten, mutta tästä STUK tässä kohdin vaikeni. Huomautamme myös, että STUK:in selityksessä mainittujen metallien suhteen kyseessä on malmirikasteiden tuottaminen, ei metallien tuotanto. Samoin on uraaninkin suhteen. STUK uraanin rikastuksen vastuuvalvojana ei nyt selityksessäkään tarkenna eikä selitä Talvivaarassa tapahtuvaa uraanin rikastusprosessia. Koska myöskään alkuperäisessä Yva-selostuksessa eikä ympäristöluvassa ole kuvattu eikä annettu määräyksiä koskien
malmin rikastusta, uraanin rikastusta, uraanipitoista prosessiliuosta ja uraanin saostusta prosessiliuoksesta, niin pyydämme Oikeuskansleria vaatimaan kyseisistä rikastusprosesseista yksityiskohtaiset kuvaukset STUK:ilta sekä vaatimaan lisäksi selitykset sille, ettei niihin Talvivaaran kaiken aikaa toteuttamiin rikastusprosesseihin ole vaadittu ja määrätty ympäristölupamääräyksiä. Huomautamme, että käsityksemme mukaan STUK on hyvin tietoinen uraanin perinteisestä rikastusprosessista, eli uraanin erottamisesta erilleen malmikivestä rikkihapolla liuottamalla. Huomautamme myös, että termi malminrikastus tarkoittaa vakiintuneen viranomaistermein prosessia, jossa arvomineraali erotetaan erilleen malmikivestä ja muista epäpuhtauksista. Huomautamme edelleen, että Talvivaarassa on epäasiallisesti ja kansalaisia harhauttavasti käytetty vakiintuneen oikeustermistön sijasta uutta Talvivaara-yhtiön luomaa termiä bioliuotus. Huomautamme lisäksi, että STUK edelleenkin käyttää selityksessään tuota Talvivaaran lupahakemuksessaan käyttämää termiä bioliotus, eikä selityksessään selvennä lausumaansa vakiintunein viranomaistermein malminrikastus -käsitteellä. Pyydämme Oikeuskansleria selvittämään pyrkiikö STUK edelleenkin hämärtämään oikeuskäytännön vakiintuneiden termien käyttöä hyväksyessään ja omaksuessaan Talvivaara-yhtiön harhauttavat kuvaukset prosesseistaan, ja jättäessään selityksessään selostamasta virallistermein Talvivaarassa toteutettavaa uraanin rikastusta. Huomautamme Talvivaarassa tehtävän uraanin rikastusta, muiden metallien rikastuksen tavoin, suurissa rikastuskasoissa (joita harhauttavasti myös STUK kutsuu bioliuotuskasoiksi ) liuottamalla rikastuskasoissa olevaa uraania (kuten muitakin metalleja) erittäin happamalla rikkihappopitoisella prosessiliuoksella. Huomautamme että sillä seikalla, että kyseisen rikastuskasaan kasatun malmin keskimääräinen uraanipitoisuus jää alle ulkomailla toimivien uraanikaivosten uraanipitoisuuksien, ei ole mitään merkitystä malmin- tai uraaninrikastus -käsitteen kannalta. Kuten Kainuun ELY:kin virallisessa lausunnossaan toteaa merkityksellistä on tuotetaanko uraania; ja Talvivaara on pyrkinyt rikastamaan (erotusprosessi) ja tuottamaan (rakensivat uraanilaitoksen). Ja STUK on toiminut heille asiassa konsulttina, neuvojana, kuinka asiaa edistetään parhain päin julkisuuteen ja päättäjille. Toistamme käsityksemme, että virallistermein kuvattuna Talvivaaran rikastuskasoissa tehdään uraanin rikastamista liuottamalla uraania irti isäntäkivestään. Huomautamme edelleen, että uraanin rikastus käsitteenä ei ole riippuvainen lähtömalmin uraanipitoisuudesta, eikä STUK:in viittaamasta käsitteestä uraanikaivos. Kaivosalan vakiintuneen terminologian mukaan uraanikaivos tarkoittaa kaivosta, jonka raha-arvoltaan arvokkain tuote on uraani,
todellisuudessa yellow-cake asteelle puhdistettu uraanirikaste. Se, että Talvivaarassa uraania rikastetaan sivutuotteena eikä päätuotteena, eikä kaivos siten olisi uraanikaivos, ei poista velvollisuutta hankkia kyseiselle uraanin rikastukselle lainsäädännön edellyttämät luvat ja toteuttaa uraanin rikastukseen liittyvää valvontaa. Huomautamme, ettei STUK selityksessään selostanut Talvivaara-yhtiön uraanin rikastuslupia eikä uraanin rikastukseen liittyvää valvontaansa. Kuten STUK selityksessään mainitsee, niin Talvivaarassa louhittava malmimäärä on hyvin suuri, yli 20 milj. tonnia vuodessa. Huomautamme kuitenkin, että STUK jättää tuomatta julki tuosta louhittavasta malmimäärästä rikastettavan uraanin määrän, jonka Talvivaara-yhtiö on itse ilmoittanut olevan 350 500 tonnia uraania vuodessa, yhteensä 20 000 tonnia uraania kaivoksen suunnitellulla toiminta-ajalla. Kyse on Euroopan suurimmasta uraanin tuotannosta, vaikkakin tuotettu uraanirikaste olisi vielä puhdistamatta kaupallista myyntiä varten. Euroopan viimeisin uraanikaivos, ennen Talvivaaraa, tuotti Tsekissä noin 320 t uraania vuodessa. Huomautamme, että tutkintapyynnössämme useassa kohdin pyysimme selvittämään Talvivaaran uraanitase. Koska tähän ei vastausta STUK:in selityksessä tullut, niin tarkennamme käsitettä uraanitase: Siis paljonko uraania on malmissa, rikastuskasoissa, prosessiliuoksissa, malmirikastetuotteissa tehtaan varastoissa, myydyissä malmirikasteissa, jätesakkoihin kertyneenä joko kipsisakka-altaisiin sijoitettuna tai jonnekin muualle jätejakeiden mukana toimitettuna tai alueen ulkopuolelle joutuneina päästöinä. Tätä tasetta on turhaan pyydetty sekä Talvivaara-yhtiöltä että nyt myös STUK:lta. Pyydämme Oikeuskansleria selvittämään Talvivaaran uraanitaseen. Pyydämme Oikeuskansleria edelleen selvittämään toimiiko STUK perustuslain, Århusin sopimuksen, hallintolain, julkisuuslain sekä viranomaisvelvoitteidensa mukaisesti jättäessään tutkintapyyntömme viittaamalla tavalla Talvivaaran lupaprosessien aikana tuomasta ympäristöviranomaisten, kansalaisten ja paikallisyhteisöjen tietoon Talvivaarassa olevan Suomen suurimman uraanivarannon sekä jättäessään edelleenkin (tässäkin antamassaan selvityksessä) selostamasta asianmukaisesti virallistermein Talvivaarassa toteutettavaa uraanin rikastusta. Mustaliuskemalmion hyödyntäminen itsessään merkitsee radioaktiivisten aineiden nostoa maanpinnalle. Uraani ja muut malmissa olevat radioaktiiviset aineet päätyvät ilman ja veden ja eroosion kanssa tekemisiin ja radonin kautta radioaktiivinen hajoamisketju tuottaa kaivosalueelle radioaktiivisia aineita ilmalaskeumana. Uraani on helposti veteen liukeneva ja rikkihappoa tuottava mustaliuske irrottaa itsestään uraania jos vettä ja happea on saatavilla. Lyhyesti sanoen: Suuren mutta köyhän uraanimalmion käyttöönotto merkitsee kaikkien malmin sisältämien radioaktiivisten aineiden nostoa osaksi ekosysteemejä veden ja
ilman kautta. Erityisesti radonin osalta tilanne muuttuu dramaattisesti. Ilman kaivostoimintaa radiumin hajotessa nopeasti edelleen hajoavaksi radoniksi, nämä radonin vaaralliset hajoamistuotteet jäisivät maanuumeniin, malmikiven sisään. Radioaktiivinen hajoaminen tapahtuisi turvallises ti malmin sisällä. Nyt kaikki radioaktiiviset aineet tuodaan maanpinnalle ja rikastuskasoihin menevä osa murskataan pieniksi partikkeleiksi. Kaikki tämä toiminta on vapauttamassa radioaktiivisa aineita osaksi elinympäristömme ainekiertoja. Emme ole havainneet, että STUK olisi kiinnostunut arvioimaan Talvivaaran kaivoksen vaikutuksia edes sen koko toiminta-ajankuluessa, saatikka satojen ja tuhansien vuosien saakka kuten pitäisi, sillä Talvivaaran kaivostoiminta muuttaa peruuttamattomasti radiologisen tilan alueella. Maanpinnalle louhitun malmin radioaktiivinen hajoaminen ja siinä syntyvät radioaktiiviset ja kemiallisesti myrkylliset aineet muodostavat vaikeasti hallittavan riskien vyyhdin jonka Stuk on nähnyt viisaimmaksi sivuuttaa kokonaan. c) Uraanirikasteen varastoiminen kipsisakan nimellä Huomautamme uudestaan, että STUK ei selityksessään kuvannut uraanin rikastusta Talvivaarassa. Huomautamme tähän liittyen, ettei STUK siten selityksessään myöskään selostanut tuossa rikastusprosessissa aikaansaadun epäpuhtaan uraanirikasteen varastointia kaivosalueelle, olkoon tuo varastointi väliaikaista tai loppusijoitusta. Pidämme tätä oleellisen suurena harhauttavan luonteisena puutteena STUK:in selityksessä. Selityksensä sivulla 3 STUK väittää: Ympäristön säteilyturvallisuuden kannalta on olennaista, että bioliuotuskasoista liukeneva uraani päätyy kipsisakka-altaisiin kipsiin sitoutuneena. Ollessaan kipsiin sitoutuneena kipsialtaan veden uraanipitoisuus on pieni (alle 0,5 % kipsin uraanipitoisuudesta) ja näin ollen riski siihen, että merkittäviä määriä uraania voisi päästä, ympäristöön, oli hyvin pieni siinäkin tapauksessa, että kipsisakka-allas alkaisi vuotaa. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella STUK:lla ei ollut ennen marraskuussa 2012 tapahtunutta ympäristövahinkoa toimivaltaa valvoa Talvivaaraa säteilylain perusteella. Muistutamme, ettei Yva-arvioinnissa eikä ympäristölupahakemuksissa tehty tällaista riskiarviota. Nyt STUK väittää jälkikäteen, että ollessaan kipsiin sitoutuneena riski olisi pieni, vaikka tutkintapyyntömme koski sitä, miksi tuo uraani (myös kipsiin sitoutunut uraani), oli kokonaan salattu ympäristöluvassa eikä STUK uraanin rikastusta valvovana viranomaisena lupaprosessivaiheessa ollut puuttunut siihen salaamiseen. Huomautamme, ettei STUK nytkään antanut selitystä kyseiseen seikkaan. Pyydämme oikeuskansleria osaltaan arvioimaan, mikä vaikutus olisi ollut Talvivaaran ympäristölupamääräksiin, mikäli malmion uraanivarannot, uraaninrikastus ja tuotetun epäpuhtaan uraanipuolituotteen varastoiminen (joko väliaikaisesti tai loppusijoitustarkoituksessa) suuriin altaisiin olisi tuotu STUK:in
toimesta asianmukaisin vakiintunein virallistermein esille lupaprosessien aikana, bioliuotus ja kipsisakka-allas -termien sijasta. Muistutamme myös, että koska lupamääräyksissä ei ole mitenkään erikseen määritelty uraanisakan sitouttamista kipsiin ja sijoittamista kipsialtaisiin, niin katsomme olevan oikeudellisesti määrittelemättä, onko uraani sijoitettu kipsialtaisiin pysyvästi vai väliaikaisesti. Huomautamme ettei STUK selityksessään selvennä tätä, päinvastoin STUK:in käyttämä ilmaus Ollessaan kipsiin sitoutuneena antaa vaikutelman uraanin tilapäisluonteisesta vaiheesta kipsialtaassa. Pyydämme tämän vuoksi Oikeuskansleria selvittämään, mitä suunnitelmia oli tai on kipsiin sitoutuneelle uraanille uraanin talteenottolaitoksen käyttöönoton jälkeen. Huomautamme, ettei STUK selityksessään kuvaile sitä. d) Uraani säteilyaltistuksen aiheuttajana Selityksensä sivulla 2 STUK kuvaa luonnon uraaniin liittyvää säteilyaltistusta (radium, radon, radioaktiivinen lyijy ja polonium). Katsomme, ettei STUK kuitenkaan selosta noiden aineiden ominaispiirteitä, ympäristöön siirtymisen mekanismeja eikä aineiden säteilymerkityksiä riittävästi, esimerkiksi sellaisella tasolla, mitä ympäristölupaharkinnassa tulisi noista aineista ottaa huomioon. STUK ei myöskään selityksessään selosta uraanin rikastuksen yhteydessä tapahtuvaa noiden uraanin tytärnuklidien erkaantumista uraanista. Niin sanottu luonnon uraanin tasapainotilanne särkyy uraanin rikastuksessa, koska malmista liuotetaan happamaan prosessiliuokseen uraani, mutta uraanin tytärnuklidit jäävät noihin suuriin rikastuskasoihin. STUK:in selitystä ei voida pitää riittävänä ja asianmukaisena, vaan enemmänkin asiakokonaisuuden vääristelemisenä jättämällä harhauttavasti oleellinen osa pois. Huomautamme painokkaasti, että selostuksensa tässä kohdin STUK ei selosta uraanin tytärnuklidien määriä, pitoisuuksia ja säteilyominaisuuksia rikastuskasoissa eikä noiden aineiden siirtymisreittejä ympäristöön, vaan ne ohittaen siirtyy kuvailemaan uraanin säteilyominaisuuksia. Selityksensä sivulla 9 STUK tunnustaa: Bioliuotuskasasta bioliuotuksen aikana STUK ei ole ottanut näytteitä. Syynä tähän on se, että kasa on kooltaan 1 2 km pitkä, 400 m leveä, 8 m korkea ja siinä on kaikkiaan malmia noin viisi miljoonaa tonnia. Huomautamme, että vaikka selostuksensa muissa kohdin STUK väittää olevansa selvillä Talvivaaran uraaneista, niin kuitenkaan rikastuskasoista, joihin jää ainemäärältään uraania vastaava määrä uraanin tytärnuklideja, valvontaviranomainen STUK ei ole ottanut edes näytteitä. On toki selvää, että uraanipitoisuus vaihtelee kasoissa eri kohdissa, mutta tätä ei voida pitää esteenä tarkoillekaan mittauksille kasoissa olevan uraanin määrästä. Näytteitä voidaan ottaa eri kohdista ja riittävä määrä näytteitä antaa mahdollisuuden tarkkaan arvioon. Tilastomatemaattiset keinot löytynevät myös STUK:n asiantuntijoiden työkalupakista.
Huomautamme STUK:in kuvauksesta: uraani itsessään on melko heikko säteilylähde: se voi aiheuttaa merkittävää säteilyaltistusta vain jos sitä kulkeutuu ruuan, juoman tai hengitysilman pölyn mukana elimistöön. Siten kiinteään aineeseen (kuten kipsiin) sitoutunut uraani ei voi aiheuttaa merkittävää säteilyaltistusta vaikka uraanimäärät tai -pitoisuudet olisivat miten suuria tahansa. Katsomme valvontaviranomaisen esittämän väitteen hyvän hallintotavan vastaiseksi epäasialliseksi kuvaukseksi, jolla pyritään luomaan harhauttavaa mielikuvaa tuotetun uraanirikasteen harmittomuudesta Talvivaarassa. Ensinnäkin, kiinteässä aineessa kuten malmissa olevalle uraanille on annettu pitoisuusrajat (0,1 %) jonka ylittäessä on säteilylainsäädännön perusteella säteilyarvoja erikseen seurattava töiden kohdistuessa kyseiseen malmiin. Myös pienemmillä uraanipitoisuuksilla on selvitettävä radiumin ja radonin määriä ja vaikutuksia kaivoksen työturvallisuuteen. Toisekseen, kiinteän malmin ja tuotetun kipsiin sitoutetun uraanin välisessä tuotantoprosessissa on uraanipitoisen malmin louhintaa, murskausta, murskeen välivarastointia, murskeen kasausta rikastuskasoiksi, uraanin rikastusta prosessiliuokseen, uraanin saostamista pois prosessiliuoksesta sekä tuotetun uraanisakan sijoittamista kipsiin sitoutettuna suuriin altaisiin. Huomautamme: Noiden Talvivaaran kaivosprosessin kahden ääripään välissä ei uraani ole sitoutunut mihinkään sellaiseen aineeseen, etteikö se voisi aiheuttaa merkittävää säteilyaltistusta kulkeutumalla ruuan, juoman tai hengitysilman pölyn mukana elimistöön. Mikäli STUK:in tarkoituksena oli selityksessään väittää kipsiin sitoutunutta uraania, ja siten myös kipsisakka-altaita vaarattomiksi, niin katsomme sellaisen väitteen perättömäksi. Kallioon sitoutunut uraani ei ole pysyvää, vaan se hajoaa tytärnuklideikseen pitkällä aikavälillä. Ei kipsiin sitoutettu uraani tee siitä poikkeusta, muuten kuin siinä, että alkuvaiheessaan kipsissä ei vielä ole merkittäviä määriä tytärnuklideja, mutta aikaa myöten ne kyllä sinne kertyvät. Katsomme olevan vastuutonta valvontaviranomaisen väittää uraanirikasteen sijoitusaltaita (joko väliaikaisia tai lopullisia) harmittomiksi. Huomautamme myös termistä kipsiin sitoutettu. Todellisuudessa uraani on kipsistä liuotettavissa paljon helpommin kuin malmikivestä, mikä on Talvivaarassakin todistettu, pumppaamalla tahallisesti hapanta raffinaattia kipsisakka-altaaseen. Kipsiin sitoutettu uraani liukeni uudestaan liukoiseen muotoon ja valui sitten myöhemmin vuodon yhteydessä ympäristöön. Saastuneen ympäristön laajuutta selvitellään vieläkin. Mutta valvontaviranomainen luo selityksessään mielikuvaa kipsiin sitoutetun uraanin vaarattomuudesta. Pyydämme Oikeuskansleria vaatimaan selvitykset kipsisakka-altaiden uraanimääristä, -pitoisuuksista ja syntyvien uraanin tytärnuklidien määristä ja pitoisuuksista ajatellun kaivostoiminnan, jälkikunnostuksien ja tarvittavan jälkivalvonta-ajanjaksojen aikana, sekä arviot noina aikoina ympäristöön kulkeutuvien radioaktiivisten aineiden määristä.
Huomautamme vielä erikseen suurten rikastuskasojen aiheuttamasta riskistä uraanin tytärnuklidien suhteen, jonka kysymyksen STUK selityksessään kiersi. Nuo uraanin tytärnuklidit jäävät noihin suuriin rikastuskasoihin, eivätkä ne ole siellä sitoutettu mihinkään aineeseen siten, etteivätkö ne voisi liikkua omien luontaisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Lisäksi kyseisten rikastuskasojen läpi puhalletaan valtava määrä ilmaa, joka väistämättä työntää noissa valtavissa kasoissa syntyvän radonin ulkoilmaan. STUK ei selvittänyt tätä rikastuskasojen radioaktiivisten aineiden kulkeutumismahdollisuuksia ruuan, juoman tai hengitysilman pölyn mukana elimistöön ja/tai ympäristöön edelleen rikastumaan. Vaadimme Oikeuskansleria vaatimaan STUK:ilta selonteot rikastuskasojen radioaktiivisista aineista ja niiden kulkeutumisista ympäristöön sekä selityksen noiden rikastuskasojen valvonnan puuttumisesta. Kolmanneksi huomautamme, että kaikki radioaktiiviset aineet, mukaanlukien uraani ovat jäljellä sivukivessä. Sitä louhitaan yhtäpaljon kuin kasoihin murskattavaa malmia. Vaadimme selvitystä ja arviota siitä millaisia määriä uraania ja muita radioaktiivisia aineita kasoista irtoaa veden ja ilman kautta ympäristöön seuraavien vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhansien aikana. Selityksensä sivulla 2 STUK kirjoittaa: silloin kun uraani hajoamistuotteet ovat mukana kiinteässä aineessa, pitoisuutta 1000 Bq/kg pidetään tasona, jonka ylittyessä voi jossakin äärimmäisissä olosuhteissa aiheutua säteilyaltista, johon olisi syytä kiinnittää huomiota: ylitys ei kuitenkaan tarkoita, että altistusta todella tapahtuisi tai esimerkiksi, että jäte olisi säteilylain tarkoittamaa radioaktiivista jätettä. Näin ollen STUK katsoo, että kantelukirjoituksessa sivulla 2 kappaleissa 8 ja 9 esitetyt väitteet siitä, että kipsisakka olisi radioaktiivista jätettä, ovat perusteettomia. (Lihavointi STUK). Katsomme STUK:in selityksen tarkoituksenhakuisen sekavaksi ja perusteettomaksi. STUK ei myöskään selvennä säteilylain ja kansainvälisen haitallisuusnormin 1000 Bq/kg välistä eroa, eikä toimenpidevaatimuksia noiden rajojen ylittyessä. Huomautamme, että STUK itse ilmoittaa tuon 1000 Bq/kg rajan ylittyvän kipsisakka-altaassa. Huomautamme, että käsityksemme mukaan ydinenergialain mukaan tuotetun jätteen radioaktiivisuuden ylittäessä 1000 Bq/kg tulisi velvollisuudeksi soveltaa myös ydinvastuulakia kyseisen jätteen suhteen. Viittaamme STUK:in nyt antaman selityksen ilmeiseen ristiriitaan STUK:in 20.01.2012 PSAVI:lle antamaan lausuntoon nähden, jossa on lausunut mm. seuraavaa: Todellisuudessa kuitenkin, kun uraanin erotus on osa muiden metallien erotusprosessia, ei prosessijätteitäkään voida erottaa toisistaan. [ ]. Mikäli tällainen jäte on radioaktiivisesti kontaminoitunutta ja aktiivisuuspitoisuus ylittää EU:n säteilysuojelunormissa annetun raja-arvon (1 Bq/g), pitää sen käsittelyssä ja loppusijoituksessa noudattaa STUKin antamia
ohjeita ja määräyksiä. Tällainen jäte luokitellaan ydinenergialain mukaiseksi ydinjätteeksi. Nyt STUK ohittaa tuon seikan pelkästään perustelemattomilla väitteillä, ettei tuo määräys koskisi kipsiin sitoutettua uraanijätettä. Huomautamme myös, että käsityksemme mukaan säteilylainsäädännön toimeenpanon raja 500 Bq/kg. (0,5 Bq/g). STUK ei esitä perusteluja ja/tai päätöstään sille, että Talvivaaran tuotetulle kipsisakkaan sitoutetulle uraanirikastejätteelle ei tarvittaisi kiinnittää säteilylain tarkoittamaa huomiota, tai että säteilylain tarkoittamaa altistusta ei todellakaan tapahtuisi, tai että kyseinen tuotannosta syntyvä jäte ei olisi radioaktiivista jätettä. Huomautamme, ettei altaan pinnallaoleva vesikerros suojaa radioaktiiviselta jätesakalta silloin kun allas vuotaa tai jos ihminen tai eläin tipahtaa altaaseen. Huomautamme STUK:in tekemistä päätöksistä, joilla STUK on määrännyt kaiken Talvivaarassa tapahtuvan vedenkäsittelyn säteilytoiminnaksi, sekä ilmoituksensa, että kyseisen kipsisakka-altaan vuodon johdosta saastuneiden maiden käsittelyehdotus on parhaillaan STUK:issa käsiteltävänä, muttei päätöstä oltu vielä tehty. Pyydämme Oikeuskansleria vaatimaan perustellut kuvaukset uraanirikastejätteiden varastoinnista ja/tai loppusijoittamisesta Talvivaarassa, sekä selostusta siitä, miksi niihin liittyviä valvontatoimia ei ole ollut määritelty Talvivaaran toimintaluvissa eikä valvontaa oltu suoritettu. e) työntekijöiden säteilyaltistus kaivostoiminnassa (avolouhos) Huomautamme STUK:in tässä selityksensä kohdassa vertaavan tilannetta pelkästään yleisellä tasolla avolouhostilanteeseen, ilman yksilöintiä Talvivaaraan. Voidaan arvioida on ainoa peruste. Selityksestä ei käy ilmi, että STUK olisi arvioinnissaan huomioinut Talvivaaran kaivoksen todelliset olosuhteet ja ottaneen huomioon myös rikastuskasoista nousevat ja hengityksen mukana keuhkoihin kulkeutuvien radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus työntekijöille. Pyydämme Oikeuskansleria vaatimaan tarkemmat selvitykset Talvivaaran työntekijöiden säteilyaltistuksista sekä selvityksen siitä, miksi rikastuskasojen radioaktiivisia päästöjä ei ole mitattu ja seurattu. f) Kaivostoiminta ja radon Selityksessään STUK kuvaa radonia ja radonin merkitystä työ- ja ympäristöturvallisuuteen oleellisen puutteellisesti ja harhauttavasti. Huomautamme, että radon on kaasu, joka nousee ilmaan louhoksesta, sivukivikasoista ja murskekasoista sekä rikastuskasoista. STUK puhuu vain louhoksista. Katsomme, että säteilyvalvontaviranomaisen antama selitys radonin laimenemisesta ulkoilmassa on tarkoitushakuisen harhauttava. Radon ei laimetessaan mihinkään katoa, ja verrattain lyhyen puoliintumisaikansa mukaan hajoaa uusiksi kiinteiksi ja
entistäkin vaarallisemmiksi tytärnuklideikseen. STUK ei selosta ollenkaan rikastuskasojen läpi puhallettavan ilman mukana ilmaan pääseviä radonpitoisuuksia ja -määriä eikä esitä arviota tai mittaustuloksia sitä kautta ympäristöön kumuloituvalla tavalla kertyviä radioaktiivisista tytärnuklideista. g) Säteilyturvakeskuksen suorittama valvonta Talvivaarassa g 1.) Säteilytoiminnan valvonta Selitys alkaa: Koska kaikki kiviaines sisältää luonnon radioaktiivisia aineita, mahdolliset säteilyaltistuksen selvittämistä ja rajoittamista koskevat toimet on kohdistettava sellaisiin toimintoihin, joissa niiden voidaan epäillä aiheuttavan ihmisille tavanomaista suurempaa säteilyaltistusta. Sitten STUK ilmaisee, että Alhaisen uraanipitoisuuden vuoksi (0,02 kilogrammaa tonnissa) Talvivaaran osalta säteilyasetuksen mukaista ilmoitusta Säteilyturvakeskukselle ei tarvittu. Huomautamme painokkaasti, ettei selvityksestä käy ilmi oliko kyseisestä säteilyasetuksen ilmoitustarpeesta neuvoteltu STUK:in kanssa, ja kuka tai mikä taho oli tehnyt arvion tai päätöksen siitä, ettei ilmoitusta STUK:ille tarvita. Viittaamme myös pyyntöömme selvittää oliko STUK:in johdossa tiedetty Talvivaaran Yva-prosessin aikaan malmion uraanivarannoista. Muistutamme, ettei STUK ole vastannut tuohon kysymykseen, mutta ei tässäkään selityksensä kohdassa väitä, että olisi ollut tietämätön Talvivaaran uraanivarannosta. Koska Talvivaaran malmiot ovat löydetty ja kartoitettu nimenomaan KTM:n erillisrahoituksella momentilta ydinenergian rauhanomaisen käytön edistäminen, on mahdotonta kuvitella, ettei Talvivaaran lupaprosessien aikaan STUK olisi ollut tietoinen noista IAEA:n uraanikirjanpitoihinkin kirjatusta Suomen suurimmasta uraanivarannosta, joka oli merkitty mahdollisuutena hyödyntää nikkelin sivutuotteena. Huomautamme, ettei STUK tätä tietämystään kiellä, vaan ohittaa sen väitteellä, ettei ilmoitusta säteilyviranomaiselle tarvinnut tehdä. Katsomme, ettei STUK kuitenkaan pätevästi perustele, miksei se epäillyt kyseisen valtavan uraanimäärän käsittelyistä voivan aiheutua ihmisille tavanomaista suurempaa säteilyaltistusta. Kyseessä oli kuitenkin tavanomaista suurempi (Suomen suurin) uraanivaranto ja malminrikastuksessa suunniteltiin käytettävän tavanomaisesta poikkeavaa rikastusmenetelmää, jota ei ollut ennestään Suomessa käytetty. Eikä STUK katsonut tarpeelliseksi edes säteilylain tarkoittamaa ilmoitusta? Selityksessä STUK myös kuvailee: Toiminnan alkuvuosina (2009 2012) ei ilmennyt myöskään muita perusteltuja syitä epäillä, että toimintaan liittyisi sellaisia säteilyaltistusolosuhteita, jotka edellyttäisivät valvontaa. Esimerkiksi työntekijöiden osalta ei ole ilmennyt mitään perusteltua syytä epäillä, että altistuminen hengitysilman radonille tai luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttamille muulle säteilylle voisi ylittää säteilyasetuksen 27 :ssä esitetyt
toimenpidearvot. Katsomme väitteen perusteettomaksi, harhauttavaksi ja tosiasioiden vastaiseksi. Viittamme Talvivaaran nikkelirikasteeseen sitoutuneen uraanin aiheuttamiin ongelmiin Harjavallan tehtailla heti vuoden 2009 alkupuolella, jonka vuoksi STUK joutui antamaan ydinenergialain mukaisen uraaninrikastusluvan NNH:n tehtaille. Tämän johdosta myös Talvivaara joutui tunnustamaan malmissaan olevan uraania, joka joutuu prosessiliuokseen ja johtaneensa sen uraanin kipsisakka-altaisiin. Kaikki tämä siis ilman, että uraania mainitaan kaivoksen ympäristöluvassa. Heti vuoden 2010 alussa Talvivaara ilmoitti hakevansa uraanin talteenottolupaa valtioneuvostolta. Heti tuon ilmoituksen jälkeen Talvivaaran kipsisakka-allas vuosi hallitsemattomasti vesistöön, valuttaen myös uraanisakkaa ympäristöön. Merkillisesti STUK vaikeni tästä vuodosta. Mutta nyt selityksessään STUK väittää, ettei vuosina 2009 2012 ilmennyt perusteltuja syytä epäillä, että toimintaan liittyisi sellaisia olosuhteita, jotka edellyttäisivät valvontaa. Pidämme väitettä perusteettomana ja vastuuttomana. Lisäksi STUK väittää: esimerkiksi työntekijöiden osalta ei ole ilmennyt mitään perusteltua syytä epäillä, että altistuminen hengitysilman radonille tai luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttamalle muulle säteilylle voisi ylittää säteilyasetuksen 27 :ssä esitetyt toimenpidearvot. Pidämme väitettä harhaanjohtavana. Uraanin talteenottolaitoksen Yva-prosessin yhteydessä esitettiin useiden muistuttajien toimesta perusteltuja vaatimuksia mitata rikastuskasojen hönkäpäästöjen radioaktiiviset pitoisuudet, sekä työturvallisuuden että ympäristöturvallisuuden selvittämiseksi. Huomautamme painokkaasti, että STUK edelleen kieltäytyy mittaamasta noita päästöjä. Katsomme STUK:in laiminlyöneen ja edelleenkin laiminlyövän valvontavelvollisuuttaan rikastuskasojen päästöjen suhteen. Selityksessään STUK selittää, että Asetuksessa esitetyissä toimenpidearvoissa ei huomioida toiminnan volyymia tai toimintaan liittyvää uraanin kokonaismäärää, koska ihmisen altistumisen säteilylle ei ole sellaisenaan verrannollinen näihin suureisiin. Huomautamme STUK:in käyttämästä sanasta sellaisenaan, jonka katsomme merkitsevän sitä, että toiminnan volyymi ja toimintaan liittyvä uraani tulee ottaa arvioinnissa huomioon, vaikkakaan ei sellaisenaan. Huomautamme myös, ettei asetus kiellä ottamasta huomioon toiminnan volyymia arviointiin mukaan. Tähän nähden pidämme STUK:in väitettä, ettei toiminnan volyymi vaikuttaisi valvontarajoihin, perusteettomana ja selkeästi valvontaviranomaisen ennakkovarautumisperiaatteen ja huolellisuusperiaatteen vastaisena. Toiminnan volyymi on suorassa suhteessa räjäytyksissä ja murskauksissa pölyn mukana vapautuvien radioaktiivisten aineiden määrään. Toiminnan volyymi, käsiteltävän radioaktiivisia aineita sisältävän malmin määrä, on myös suorassa suhteessa radonin vapautumisen määrään ja tätä kautta myös radonin radioaktiivisten hajoamistuotteiden määrään.
STUK lähtee kummallisesti siitä, että malmin uraanipitoisuus määrittelisi hyödyntämisen riskitason, ei niinkään malmiossa olevan uraanin määrä. Tämä on suuri erehdys. Juuri uraanin ja sen tytärnuklidien määrä hyödynnettävässä malmiossa on olennaista. Radioaktiivisten aineiden riskit eivät vähene jos tuhat tonnia uraania tuotetaan heikosta malmiosta avoloukoksessa ja rikastuskasoissa eikä vahvasta maanalaisesta esiintymästä. Selityksessään STUK myös väittää, että Ympäristöturvallisuuden kannalta on olennaista, että bioliuotuskasoista liukeneva uraani päätyy kipsisakka-altaisiin kipsiin sitoutuneena. Toistamme kysymyksemme, että millä tavoin STUK varmisti tietämänsä uraanivarannon kaivoshankkeen ympäristölupien yhteydessä, että tuo edellä kuvattu ympäristöturvallisuuden kannalta oleellinen seikka toteutuisi? Ympäristöluvassa ei ole mainintaa uraanista. Edes vuoden 2010 alussa ilmoitetun uraanin talteenottohakemuksen jälkeen ei STUK ole vaatinut sellaisia määräyksiä ympäristölupaan, että tuo seikka varmistetusti toteutuisi ja että sitä valvottaisiin. Huomautamme myös, ettei sellaista lupamääräystä vieläkään ole annettu, ei ainakaan STUK selityksessään tuonut sellaista ilmi. Huomautamme myös, että STUK edelleen käyttää termiä bioliuotuskasa, siten väistäen nimikekikkailulla uraanin rikastuksen valvontavastuutaan. Lisäksi selityksessään STUK jättää huomioimatta rikastuskasoihin jäävät uraanin tytärnuklidit ja niiden ympäristön säteilyturvallisuuden arvioimisen. Selityksessään STUK väittää, että Ollessaan kipsiin sitoutuneena kipsialtaan veden uraanipitoisuus on pieni (alle 0,5 % kipsin uraanipitoisuudesta) ja näin ollen riski siihen että merkittäviä määriä uraania voisi päästä ympäristöön, oli hyvin pieni siinäkin tapauksessa, että kipsisakka-allas alkaisi vuotaa. Huomautamme tuon selityksen väitteen olevan merkittävässä ristiriidassa siihen nähden, millä seikoilla STUK (ydinenergian edistämistehtävänsä mukaisesti) puolsi uraanin talteenottolaitoksen hakemusta valtioneuvostolle. Tuolloin STUK kehui, että uraanin talteenotto merkittävästi vähentäisi kipsisakkaaltaista aiheutuvaa ympäristöriskiä. STUK siis arvioi tuolloin kipsisakka-altaiden aiheuttavan ympäristöriskiä. Mutta ei tuolloinkaan edellyttänyt valvontatoimenpiteitä rikastuskasoissa tapahtuvalle uraaninrikastukselle ja tuotetun uraanin kipsiin sitoutumiselle. Pyydämme oikeuskansleria selvittämään STUK:in selityksiin liittyviä ristiriitaisuuksia. STUK korostetusti väittää Edellä esitettyjen seikkojen perusteella STUKilla ei ollut ennen marraskuussa 2012 tapahtuvaa ympäristövahinkoa toimivaltaa valvoa Talvivaaraa säteilylain perusteella. (korostus STUK) Katsomme STUK:in väitteen perusteettomaksi. Säteilylaki täydessä laajuudessaan on ollut voimassa jo ennen vuotta 2012, eikä kyseinen laki perustu sellaiseen periaatteeseen, että vasta vahingon jälkeen STUK:ille annettaisiin toimivaltaa. Tarkkaanottaen STUK itse kumoaa aiemman väitteensä yhtä kappaletta myöhemmin:
Tapahtuma ja sitä seurannut tarve antaa veden käytön rajoittamista koskeva suositus osoittivat, että talvivaaran kaivosalueen vesien hallinta on toimintaa, josta voi aiheutua haittaa terveydelle ja ympäristölle. Siten STUK teki 19.11.2012 säteilylain 11 2 momenttiin perustuen päätöksen, että vesien hallinta Talvivaaran kaivosalueella on säteilylain 11 :n mukaista säteilytoimintaa ja alkoi osaltaan valvoa vesien hallintaa alueella ja radioaktiivisten aineiden päästöjä vesien mukana ympäristöön. STUK ei voi vetäytyä vastuusta valittamalla toimivallan puutetta, jonka se itse olisi itselleen voinut antaa jo ennen onnettomuutta. Tarvitsemme valvovia viranomaisia juuri tällaisten onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn ja tältäkin osin STUK on selvästi laiminlyönyt valvontavastuunsa ja tehtävänsä. Toistamme Oikeuskanslerille pyyntömme selvittää STUK:in toiminta valvontavastuunsa hoitamisessa Talvivaaran kaivoshankkeen valmistelujen ja toteutuksen yhteydessä. Katsomme aiheutettujen ympäristövahinkojen antavan perustellun syyn selvityttää STUK:in osuus uraanitietojen puuttumisesta Talvivaaran lupamääräyksistä ja toiminnan tarkkailuvelvoitteista. STUK myös väittää, että Syksyn 2012 tapahtumat muuttivat tilannetta. Kaivoksen vesien hallintaan liittyvillä toimilla oli syntynyt tilanne, jossa kipsisakka-altaan ph laski niin alhaisiksi, että uraani liukeni kipsistä veteen. STUK ei ole asettanut, mitannut eikä valvonut altaan ph-arvoja, koska toimivalta tässä asiassa kuuluu ympäristöviranomaisille: näin ollen STUK katsoo, että kantelukirjoituksen sivun 2 kappaleessa 10 esitetty väite siitä, että STUKilla olisi ollut velvollisuus mitata altaan ph-arvoa, on perusteeton. (korostus STUK). Vähän aikaisemmin selityksessään STUK toi esille, että Ympäristöturvallisuuden kannalta on olennaista, että bioliuotuskasoista liukeneva uraani päätyy kipsisakkaaltaisiin kipsiin sitoutuneena. Nyt STUK yrittää luoda mielikuvaa siitä, että kyseinen uraanin pysymisen varmistaminen kipsiin sitoutuneena ei olisi ollenkaan STUK:in vastuulla vaan kokonaan ympäristöviranomaisten vastuulla. Viittaamme tutkintapyyntömme kohtaan, jossa pyysimme selvittämään STUK:in vastuuta uraanitietojen puuttumisesta Talvivaaran lupaprosessien yhteydessä. Huomautamme edelleen: Kuinka ympäristöviranomaiset olisivat voineet ottaa huomioon uraanin liukenemisen kipsisakasta alhaisen ph:n johdosta, kun eivät olleet saaneet asianomaiselta asiantuntijaviranomaiselta STUK:ilta tietoa rikastuskasoissa tapahtuvasta uraanin rikastuksesta ja kyseisen tuotetun uraanin sijoittamisesta kipsisakka-altaaseen. Uraanisanaa ei edes mainittu ympäristöluvassa. Uudistamme pyyntömme selvittää STUK:in osuus uraanitietojen puuttumisesta Talvivaaran ympäristöluvasta ja sen puuttumisen johdosta tehdyistä puutteellisista tarkkailu- ja valvontamääräyksistä.
Huomautamme myös STUK:in selityksestä: Kaivoksen vesien hallintaan liittyvillä toimilla oli syntynyt tilanne, jossa kipsisakka-altaan ph laski niin alhaisiksi, että uraani liukeni kipsistä veteen. Katsomme, ettei esitetty väite ole puolueettoman valvontaviranomaisen ilmaisu, vaan kuvastaa STUK:in halua peitellä Talvivaara-yhtiön toimintoja ja omaa osuuttaan siihen. Oletamme Oikeuskanslerinkin tiedossa olevan, että ph:n lasku johtui Talvivaara-yhtiön tahallisesta prosessiliuoksen, raffinaatin, pumppaamisesta kipsisakka-altaisiin. Sen seurauksena kipsiin sitoutunut uraani liukeni takaisin liukoiseen muotoon. Kukaan valvova viranomainen, sen enempää STUK kuin Kainuun Ely:ään ei tarkkaillut altaan Ph lukemia. Vastuu onnettomuudesta on luvattoman pumppauksen toteuttaneen yhtiön mutta myös molempien valvovien viranomaisten, uraanin osalta ennenmuuta STUK:n. g 2.) Uraanilaitoksen valvonta Selityksessään STUK väittää, että Talvivaaran metalliliuos, jonka uraanipitoisuus on n, 0,02 kilogrammaa tonnissa ei täytä ydinaineen määritelmää. Katsomme väitteen tahallisen virheelliseksi. Huomautamme, että ydinenergialain 3 :n 2 momentin mukaan ydinaineella tarkoitetaan ydinenergian aikaansaamiseen soveltuvia erityisiä halkeamiskelpoisia aineita ja lähtöaineita kuten uraania, toriumia ja plutoniumia. Talvivaaran tapauksessa on kyse vaiheittaisesta uraanin rikastuksesta, jossa uraania vaiheittain rikastetaan kohti ydinenergialain tarkoittamaa lähtöainetta; yellow-cake asteelle puhdistettua uraanirikastetta. Se että tällä hetkellä uraanin rikastuksen viimeinen vaihe on vielä keskeneräinen (vaikka talteenottolaitos onkin ainakin rakennuksena valmis), ei poista sitä tosiasiaa, että tuon uraanin rikastusprosessin alkuvaiheet ovat jo toiminnassa. Sitä tosiasiaa ei poista sekään, että kyseistä uraanin rikastusta ei mainittu kaivoksen ympäristöluvassa, eikä edes se ettei STUK mainitse sitä vieläkään selityksessään. Huomautamme, että kyseisen uraanin rikastusprosessin yksittäinen kohta (metalliliuos, jonka uraanipitoisuus on n, 0,02 %) ei määrittele rikastusprosessia eikä ydinainetulkintaa. Vaikka uraanin pitoisuus olisi alunpitäen hyvinkin pieni, niin mikäli kyseisessä prosessissa aikaa myöten uraanista erotellaan muut metallit ja epäpuhtaudet pois, niin tuloksena on uraanirikaste. Kaupalliseksi tuotteeksi, ns. lähtöaineeksi, tarvitaan vain lisäksi kemiallinen puhdistus, johon Talvivaara oli hakenut lupaa jo 2010 uraanin talteenoton nimellä. Kokonaisuudessaan kyseessä on ydinaineen tuottaminen uraania rikastamalla. Vain viimeinen kemiallinen puhdistusvaihe prosessista puuttui alun alkaenkin, ja lupa siihen puuttuu edelleenkin luvitusongelmien vuoksi. Pyydämme edelleenkin Oikeuskansleria tutkimaan STUK:in osuus tässä Talvivaaran sekavissa uraaninrikastukseen liittyvissä toimissa, joissa uraanin rikastuksen alkuvaiheita ei näytetä millään saatavan lupamääräyksiin kuuluviksi, ja rikastusprosessin viimeiseen loppupään vaiheeseen haetaan valtioneuvostolta periaatelupaa, talteenottoon, kuin uraanin rikastusprosessin alkupäätä ei olisi
olemassakaan. Kaivos- ja malminrikastustoiminta Merkillisesti STUK selityksessään kuvaa 31.10.2013 voimaan tullutta ydinenergiaasetuksen muutosta. Tämän selvityspyyntömme kannalta relevantimpaa olisi ollut kuvata Talvivaaran suunnitteluvaiheessa voimassa olleita lainsäädäntöjä. Huomautamme uudestaan painokkaasti, ettei STUK:in selitys jälkeenpäin voimaansaatetun asetusmuutokseen vetoamalla anna oikeusperusteista selitystä ja todistetta STUK:in toimineen ydinenergialain velvoitteiden mukaisesti Talvivaaran kaivoshankkeen valmisteluissa ja toteutuksissa. Todettakoon että voimassa olleen ydinenergialain mukaisesti STUK:n valvontavastuu uraaninrikastuksen osalta Talvivaaran kaivostoiminnassa on kiistaton. Ote laista 7c : Valtioneuvoston myönnettyä 16 :n 1 momentissa tarkoitetun luvan kaivostoimintaan tai malminrikastustoimintaan, jonka tarkoitus on uraanin tai toriumin tuottaminen, Säteilyturvakeskuksen tulee tarpeellisessa laajuudessa tarkkailla ja valvoa kaivosalueen tai malminrikastuslaitoksen ympäristöä säteilyturvallisuuden varmistamiseksi. (22.5.2015/676) Huomautamme lisäksi, että STUK:in selityksessään esille tuoma, STUK:in valmistelema nimenomaan Talvivaaran kaivoksen tilanteesta johtuva, ydinenergiaasetukseen vuoden 2013 lopulla tehty muutos havainnollistaa osuvasti STUK:in toimintaperiaatetta: Kun NNH:n ongelmien vuoksi paljastui Talvivaarassa käsiteltävän uraania, ja toimintojen olleen siten lainsäädäntöjen vastaisia, niin STUK ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin uraania rikastavan toiminnan saattamiseksi lainsäädännön edellyttämälle tasolle, vaan STUK ryhtyi muuttamaan ydinenergialain tulkintaa kuvaamallaan asetusmuutoksella. Huomautamme kuitenkin, että tämäkin asetus on tulkinnanvarainen termin jalostuksen tuloksena syntyvissä tuotteissa merkityksen suhteen. STUK ei selityksessään selittänyt, millä tavoin kyseinen asetuksen muutos koskettaisi Talvivaaran uraanin rikastustoimintaa, ja varsinkin tuon asetuksen voimaantuloa edeltäviä ajanjaksoja. Pyydämme oikeuskansleria selvittämään milloin ja missä tarkoituksessa STUK alkoi valmistelemaan kuvaamaansa ydinenergia-asetuksen muutosta. Selityksessään STUK myös väittää: Talvivaarassa ei toistaiseksi ole erotettu uraania, eikä toiminta ennen uraanilaitoksen käyttöönottoa ole edellä tarkoitettua ydinenergialain mukaista kaivos- ja malminrikastustoimintaa. STUKilla ei näin ollen ole ollut toimivaltaa valvoa Talvivaaraa ydinenergialain perusteella. (korostus STUK) Pidämme STUK:in selityksessään antamaa väitettä harhauttavana ja tahallisen virheellisenä. Kipsisakka-altaisiin on kiistatta pumpattu uraanirikastetta, jota on tuotettu rikastamalla uraania rikastuskasoissa muiden metallien tavoin erottamalla uraani malmikivestä happamalla prosessiliuoksella. Prosessiliuokseen liuotettu uraani on erotettu pois prosessiliuoksesta saostamalla uraani kalkilla. Aikaansaatu
uraanisakka on pumpattu kipsisakka-altaisiin. Katsomme STUK:in selvityksessään antaman tulkinnan kaivos- ja malminrikastustoiminnasta osoittavan valvontaviranomaisen pyrkimystä saada hyväksytettyä tulkinta, että malminrikastusta ei tapahtuisi, ennen kuin rikastuksen tuloksena syntyisi jonkin kansainvälisen normiston mukainen myytävissä oleva uraanituote. Selityksessään STUK viittaa ennen uraanilaitoksen käyttöön ottoa. Viite tarkoittaa uraanin rikastuksen viimeistä prosessivaihetta, jossa uraanirikaste puhdistetaan kemiallisesti kansainvälisesti hyväksyttyyn yellow-cake -tasoon. Huomautamme, että selityksessään STUK myös väittää: Talvivaarassa ei tähän saakka ole erotettu uraania. Mikäli STUK:in väite tulisi lainvoimaiseksi, niin sehän tarkoittaisi ettei STUK tulkitsisi uraanin rikastusta tapahtuvan nykyisessä toiminnassa uraanilaitoksen talteenoton jälkeenkään. Kun samalla STUK korostetusti ilmaisee, ettei STUK:illa ole ollut toimivaltaa valvoa Talvivaaraa ydinenergialain perusteella, niin selvästikin STUK pyrkii rajaamaan oman toimivaltansa myös uraanilaitoksen käyttöönoton jälkeen vain uraanilaitoksen valvontaan. Pidämme tätä STUK:in vastuun väistämisenä nykyisen toiminnan suhteen. On mainittava, että STUKin käsienpesuyritys on törkeä sillä Kainuussa ihmiset ja päättäjät uskoivat että kyllä STUK valvoo. Muun muassa 2010 kipsisakka-altaan tulvan jälkeen Sotkamon valtuustosalin keskustelutilaisuudessa Kainuun ELY:n virkamiehet vastasivat kysyttäessä, että mitä he mittasivat silloisesta kipsisakkaaltaan vuodosta. Kainuun ELY:n virkamiesten vastaus oli että Ph:ta. Kysyttäessä miksi ei uraanin hajoamistuotteita ja radioaktiivisuutta, niin ELY:n virkamiehen vastaus oli ettei kuulu toimivaltaan, kuuluu STUK:in toimivaltaan. Myöhemmin samana vuonna 2010 TEM:in Uraania! seminaarissa 10.9.2010 Helsingin Säätytaloalla STUK:in pääjohtaja Laaksonen myönsi tienneensä Talvivaaran uraanista ja uraanintuotantosuunnitelmista etukäteen. Kysyttäessä miksi he eivät menneet itse mittaamaan 2010 kipsisakka-altaan myrkkytulvaa, STUK:in pääjohtaja Laaksonen tote si, ettei he mene mihinkään ilman yhtiön pyyntöä ja he eivät mittaa mitään ilman yhtiön pyyntöä ja yhtiö pyytää mitä mitataan. Ja jos yhtiö ei pyydä niin yhtiö toimii omalla riskillä. Katsomme edellä kuvatun uraanin rikastusprosessin jakamisyrityksen nykyiseen prosessiin ja uraanin talteenottoon olevan kaikin tavoin oikeusvaltion periaatteiden vastaista ja murentavan uskoa laillisuusvalvontaan. Mikäli STUK:in tulkinta jäisi voimaan, niin sehän tarkoittaisi myös sitä, ettei mitään STUK:in valvontaa ja määräyksiä kohdistuisi tuohon STUK:in ilmaisemaan ympäristöriskiin: Ympäristöturvallisuuden kannalta on olennaista, että bioliuotuskasoista liukeneva uraani päätyy kipsisakka-altaisiin kipsiin sitoutuneena. Huomautamme, että STUK:in tavoitteen mukaisesti kipsisakka-altaiden jäädessä uraanin valvontamääräysten ulkopuolelle, niin mitkään määräykset eivät estäisi tulevaisuudessa (tai nytkään)talvivaaraa liuottamasta kipsisakkaan sitoutunutta
uraania takaisin liukoiseen muotoon, mikäli yhtiö haluaisi hyödyntää kipsisakkaan varastoidun uraanirikasteen. Tällainen halu saattaisi syntyä, mikäli kipsisakkaaltaan vierellä seisoisi valmis uraanilaitos, eikä uraaninrikastusta valvova viranomainen katsoisi kipsisakka-altaiden kuuluvan valvontavastuunsa toimivaltaan. Ja tällainen tilannehan on. Edellä olevaan viitaten, pyydämme Oikeuskansleria selvittämään, oliko edellä kuvattu tilanne syntynyt 1.3.2012 jälkeen valtioneuvoston myönnettyä 1.3 periaateluvan uraanin talteenottoon uraanin talteenottolaitoksessa. Syyskuussa 2012 Talvivaara-yhtiö pumppasi hapanta raffinaattiliuosta kipsisakka-altaaseen liuottaen kipsiin sitoutuneen uraanin takaisin liukoiseen muotoon, ja vieressä uraanilaitos odotti käyttöönottolupaansa. Pyydämme myös selvittämään STUK:in viranomaispuolen ja/tai konsulttipuolen toimintoja ja ohjeistuksia Talvivaara-yhtiölle noihin toimintoihin liittyen. Ydinaineet ja niiden käsittely Selityksessään STUK väittää: Talvivaarassa ei siis ole toistaiseksi käsitelty ydinainetta, eikä yhtiöllä näin ollen ole ydinenergialakiin perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa toiminnastaan eikä STUK:illa myöskään toimivaltaa valvoa sitä. Huomautamme toistaiseksi sanan monitulkintaisesta merkityksestä viitaten edellisen kohdan perusteluihimme. Huomautamme myös STUK:in toimivaltansa kuvaamisen epämääräisyydestä, ikään kuin toimivalta syntyisi vasta valmiin ydinaineen käsittelyn alettua. Huomautamme, että ydinaineiden valmistus ja käsittely tarvitsevat käsityksemme mukaan useita erilaisia lupia STUK:ilta. Tätä toimivaltaansa ja sen puitteissa tehtyjä päätöksiä Talvivaaralle ei STUK tässä kohdin selostanut. Pyydämme edelleenkin Oikeuskansleria selvittämään onko STUK käyttänyt toimivaltaansa lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla Talvivaaran uraanin rikastuksen sekä uraanin talteenottolaitoksien suunnittelun ja toteutuksien yhteydessä. Uraanin talteenottolaitos ja ympäristön radiologisen perustilan selvitys. Selityksessään STUK kuvaa: Valtioneuvosto myönsi Talvivaaralle ehdollisen ydinenergialain alaisen luvan uraanin talteenottoon 1.3.2012. Huomautamme, että käsityksemme mukaan ydinenergialaissa ei ole määritelty termiä uraanin talteenotto. Kiinnitämme Oikeuskanslerin huomiota vakavaan oikeusvaltion uskottavuutta romuttavaan seikkaan Talvivaaran uraanin tuotantolupaprosessien yhteydessä: kaivoksen toimintaluvissa uraania ei mainita. Uraanin rikastuksen valvontaviranomaisen STUK mielestä Talvivaarassa ei rikasteta uraania, eikä ydinenergialainsäädäntö kaivosta koskisi. Sitten kaivosyhtiö hakee ydinenergialain nimissä uraanin talteenottolupaa erillisessä rakennuksessa tapahtuvaa uraanin talteenottoa varten. Kuin väittäen, että prosessiliuoksessa oleva uraani olisi sinne kertynyt omia aikojaan, ilman kaivosyhtiön toimenpiteitä, eikä siten se sinne kertynyt uraani olisi minkään lainsäädännön tai valvonnan alainen seikka. Sitten
Talvivaara haki valtioneuvostolta vain uraanin talteenottolupaa. Tämän periaatteen STUK oli hyväksynyt puoltaessaan TEM:ille Talvivaaran lupahakemuksen hyväksymistä. Merkillisesti valtioneuvosto 1.3.2012 antoi yhtä aikaa periaateluvan ja rakentamisluvan. Tuolloin kylläkin oli uraanin talteenottolaitos jo lähes valmis. Huomautamme, ettei STUK selityksessään tarkemmin selosta ydinenergialain merkillistä tulkintaansa: uraanin rikastusta ei selityksessä kuvata missään tapahtuvan, ja lupaa haetaan vain uraanin talteenottoon. Pyydämme Oikeuskansleria selvittämään tähän liittyvien viranomaisten toimien lainmukaisuudet. Selityksessään STUK selostaa: STUK kehotti yhtiötä tekemään ympäristön radiologisen perustilaselvityksen ennen uraanin talteenoton aloittamista. Kysymme: Miksi STUK ei edellyttänyt radiologisen perustilaselvityksen teettämistä ennen Talvivaaran alkuperäisen ympäristöluvan hakemista? Suomen suurin uraanivaranto oli kohteena ja kaivosalue oli merkitty GTK:n uraaniesiintymät -karttaan. STUK vaikeni uraanitiedoistaan lupaprosessien aikana. Tuomme Oikeuskanslerille tiedoksi, että radiologisen perustilaselvityksen tekijät (STUK:in konsultit) tunnustivat keväällä 2011 toteutetussa perustilaselvityksen väliraportin yleisötilaisuudessa Sotkamossa tekevänsä sopimussuhteista työtä Talvivaara-yhtiölle, eivätkä he siis siitä johtuen voineet antaa tietoja kolmannelle osapuolelle, ei edes STUK:in viranomaispuolelle. Muistutamme myös, ettei perustilaselvityksen loppuraporttia yleisötilaisuudessa esitelty. Kiinnitämme huomiota myös valvontaviranomaisen vaatimukseen ennen uraanin talteenoton aloittamista. Katsomme, että myös radiologisia perustilaselvityksiä pitää vaatia ja tuloksia esitellä jo hankkeen Yva-prosessin yhteydessä, ei vasta lupaprosessien jälkeen ennen toiminnan aloittamista. Edellä olevaan viitaten, kun STUK selityksessään perustelee kaivosyhtiön teettämää (STUK:in konsulteilla) radiologisen perustilakartoituksen tuloksia todisteena STUK:in valvontavelvollisuuden toteutumisena, pidämme esitettyä väitettä enemmänkin todisteena STUK:in viranomaistoiminta- ja konsulttitoimintaroolien sekoittumisesta sekä päällekkäisyyksistä, jotka estävät luotettavan viranomaistoiminnan toteutumisen. Huomautamme tähän liittyen myös, ettei tuolloin STUK ollut edes huolehtinut, että ympäristön säteilyvalvontaa koskevassa viranomaisohjeessa ST 12.1 Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa olisi ollut edes määritelty käsitettä ympäristön radiologinen perustilakartoitus. Talvivaarassa STUK:in konsultit saivat tehdä radiologisen perustilaselvityksen ilman viranomaisohjeita ja/tai -vaatimuksia.