KOKO 2010: yhteenveto 52 alueen toimintakertomuksista

KOKO 2010: yhteenveto 52 alueen toimintakertomuksista TEM/AKY/OHJE 5.4.2011 Sisällysluettelo 1. Perustiedot KOKO:sta 2010 1 2. Miten KOKO on edistänyt ja tulee edistämään KOKO-alueen sisäistä yhteistyötä? 2 3. Miten KOKO on edistänyt ja tulee edistämään alueiden välistä verkostoitumista? 4 4. KOKO:n geneerisyys 6 5. KOKOn suhde maakunnalliseen kehittämiseen 7 6. KOKOjen taloussuunnitelmat vuodelle 2011 8

Miljoonan dollarin kehittäjät KOKO (alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma) on vahvistanut alueiden sisäistä ja alueiden välistä yhteistyötä. KOKO:ssa tehdään yhteensä noin 150 htv:n työpanos vuosittain. KOKO:on käytettiin vuonna 2010 noin 20 miljoonaa euroa, ja ohjelmalla on ollut vaikutus noin 150-200 miljoonan euron kehittämishankkeiden käynnistymiseen. KOKO toimii kohtuullisen hyvin osana maakunnallista kehittämisjärjestelmää. Tiedot perustuvat KOKO:jen toimintakertomuksiin vuodelta 2010 ja toiminta- ja taloussuunnitelmiin vuodelle 2011. 1. Perustiedot KOKO:sta 2010 KOKO (alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma) on aluelähtöinen aluekehittämisen ohjelma, joka vahvistaa seutujen sisäistä ja seutujen välistä yhteistyötä erityisesti elinkeino- ja innovaatiopolitiikassa. KOKO on työkalu rakennettaessa laaja-alaisesti houkuttelevaa toimintaympäristöä yrityksille ja asuinympäristöä asukkaille. Pääosa vuoden 2010 toiminnasta kohdistui ohjelma-alueiden ja kansallisten verkostojen työn käynnistämiseen ja tukemiseen. KOKO:ssa aloitti 1.1.2010 valtioneuvoston päätöksen mukaisesti 52 kuntien muodostamaa ohjelma-aluetta. Vuoden alussa ohjelma-alueisiin kuului 322 kuntaa Manner-Suomen 326 kunnasta. Alueet on nimetty ohjelmaan vuoden 2013 loppuun saakka. Ohjelma-alueissa tapahtui muutamia muutoksia vuoden aikana. Muutokset virallistettiin ministeriön päätöksellä keväällä 2011. Kaikki KOKO:n seitsemän verkostoa olivat käynnissä vuoden 2010 aikana. Verkostojen teemoina ovat innovaatio ja osaaminen, hyvinvointi, luovat alat, MAL (maankäyttö, asuminen ja liikenne), kansainvälistyminen Venäjälle, matkailu sekä DEMO (ikärakenteen muutosalueet). Kolme ensimmäistä jo aluekeskusohjelmassa toiminutta verkostoa olivat käynnissä jo vuoden alussa, neljä viimeiseksi mainittua täysin uutta verkostoa käynnistyivät kevään aikana. Ohjelma rahoitettiin maakunnan liittojen jakamalla sitomattomalla maakunnan kehittämisrahalla. Vuonna 2010 KOKO-alueille ja verkostoille kohdentui yhteensä noin 9,5 miljoonaa euroa, josta verkostojen osuus oli noin 1,4 miljoonaa. Ohjelma-alueiden budjetit vaihtelivat 50 000 ja miljoonan euron välillä Verkostojen budjetit olivat 100 000 600 000 euroa. Ohjelma-alueilla toteutettiin yli 200 toimenpidekokonaisuutta, jotka sisälsivät satoja toimenpiteitä. Toiminnan seuraamiseksi vuoden 2010 aikana rakennettiin seurantajärjestelmä osoitteessa www.kokotietopankki.fi, johon alueet syöttävät tiedot KOKO:n rahoituksella toteutettavista toimenpiteistä. Keskeinen kansallinen informaatio-ohjauksen väline oli 52 erikokoista aluetta julkaisun tuottaminen, joka on ensimmäinen KOKO- aluetasolla tuotettu alueprofiilijulkaisu 1. Erona aikaisempiin aluekeskusohjelmaan liittyneisiin alueprofilointeihin julkaisussa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa paikkatietoaineistoa. Vuoden aikana valmistuivat edellisen kauden ohjelmamenettelyjen (AKO, AMO, saaristo-ohjelman alueellinen ja paikallinen toteuttaminen) loppuarvioinnit. Arviointien mukaan yritysten osallistumista kehittämistoimenpiteisiin on parannettava. Seurantajärjestelmän puuttuminen oli suuri ongelma ja tavoitteiden tulisi olla selkeämmät. Arvioinneissa ohjelmien perustehtäväksi nähtiin verkostojen rakentaminen ja vuorovaikutuksen mahdollistaminen. Alueiden väliset verkostot ovat tärkeitä foorumeja tiedon, kokemusta ja osaamisen levittämisessä. Arviointien havainnot on otettu huomioon KOKO:n ensimmäisenä toimintavuotena. OECD kiinnitti positiivisesti huomiota KOKO:on Suomen hallinnon maa-arvioinnissaan kesällä 2010. KOKO on OECD:n mukaan yksi esimerkki hallinnon onnistumisesta. Ohjelma on edistänyt sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin muuttamalla valtion sekä alue- ja paikallishallinnon suhdetta. 1 www.tem.fi/koko/52 1

2. Miten KOKO on edistänyt ja tulee edistämään KOKO-alueen sisäistä yhteistyötä? KOKO:lla tuetaan paikallistason strategista kehittämistyötä ja aluekehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. Toimintakertomusten mukaan KOKO on edistänyt alueiden sisäistä yhteistyötä hyvin. Ohjelma on tehnyt sisäisestä yhteistyöstä selkeästi tavoitteellista ja mahdollistanut seudun kuntien yhteistyön lisäämiseksi tehtävän pitkäjänteisen työn jatkamisen. KOKO:n kautta alueen toimijat ovat oppineet entistä paremmin tuntemaan toistensa toimintaa ja löytäneet uusia tahoja mukaan. Jatkossa tämä tulee synnyttämään uutta yhteistyötä ja mahdollisesti uusia toimintatapoja alueilla. KOKO:ssa on pyritty varmistamaan useiden toimijoiden osallisuus toimenpiteisiin ja niistä saatavaan hyötyyn. Osallistaminen ja osallistuminen ovat edistäneet myönteisen keskusteluilmapiirin ja yhteisen tekemisen hengen kehittymistä alueilla. Useilla alueilla KOKO:n roolina nähdään seudullisen näkemyksen kokoaminen ja siihen liittyvän keskustelun ylläpitäminen sekä käytännön toimenpiteiden esittäminen alueen kilpailukykytekijöihin pohjautuen. Porinapajoja ja seminaareja Suurimmassa osassa KOKO-alueita sisäinen yhteistyö on saanut vauhtia erilaisten alueen omien tilaisuuksien innostamana. Alueilla on toteutettu lukuisia työpajoja, seminaareja ja foorumeja eri teemoista. Esimerkiksi teemapohjaiset verkostofoorumit, rahoitusinfot ja hankefoorumit ovat lisänneet ja vahvistaneet yritysten, viranomaisten, kuntien, rahoittajien, oppilaitosten, järjestöjen ja elinkeinokehittäjien välistä ja keskinäistä yhteistyötä. Teematilaisuudet ovat edesauttaneet aluekehittämisen eri tasojen välisen yhteistyön kehittymistä, kun tilaisuuksissa edustettuina tahoina on ollut seudullisia, maakunnallisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä toimijoita. Teematilaisuuksien lisäksi alueilla on järjestetty toimenkuvaperusteisia tilaisuuksia, kuten esimerkiksi maakunnan kuntajohtajapäivät ja alueen luottamushenkilöseminaarit. Lisäksi on toteutettu seudullisia valmennuksia, joissa muun muassa hyvien käytäntöjen levittäminen on mahdollistunut. Esiselvitykset ja konseptointi KOKO:n tarkoituksena on toimia siemenrahoituksena aluekehittämistyössä ja tästä syystä KOKO on käynnistänyt monilla alueilla esiselvityksiä tai selvitystöitä ennen varsinaisen hankkeen käynnistämistä. Myös selvitysten tekeminen tai tilaaminen yhteistyössä alueen toimijoiden kesken on lisännyt toimijoiden välistä yhteistyötä useilla alueilla. Esimerkiksi maataloustuottajien, elintarviketeollisuuden ja sivutuotteita jatkojalostavien yritysten yhteistyö on pyörähtänyt käyntiin KOKO:n myötä eräällä alueella. Palveluiden konseptoinnin käynnistäminen asiakkaan tarpeiden näkökulmasta on tuonut toimijoita yhteen. Esimerkiksi Helsinki Student Region konseptissa on kerätty yhteen tapahtuma-, neuvonta- ja tiedotuskokonaisuuksia ja toisaalla on kehitetty alueellinen palvelukonsepti ulkomaalaisille työntekijöille ja heidän perheilleen. Hankkeilla kimppaan Hanketyö on avannut yhteistyökuvioita monenlaisissa kokoonpanoissa ja tuonut mukaan uusiakin toimijoita alueilla. KOKO:n kautta on saatu avattua yhteistyötä sellaisten toimijoiden välille, joilla ei aikaisemmin ollut aktiivista yhteistyötä. Hanketyötä on hyvin erilaista ja eritasoista KOKO-alueilla. Jollain alueella KOKO hallinnoi seudun hankesalkkua, toisaalla KOKO toteuttaa hankkeita ja jossain KOKO on mukana käynnistämässä hanketta. Alueen sisäistä verkostoitumista on edistänyt muun muassa se, että vastuu toimenpiteiden toteuttamisesta on delegoitu useille alueen toimijoille. Kun hankkeilla kuitenkin on yksi yhteinen koordinoija, mahdollistetaan hankkeista toisilleen koituvan synergian hyödyntäminen niiden ja toimijoiden välillä. Viralliset bodyt KOKO:n rakenne ja organisointi itsessään tukevat yhteistyötä. KOKO:n päätöksentekoelimet, kuten johtoryhmät, ohjausryhmät ja työryhmät, itsessään edistävät alueen kilpailukykyyn ja kehittämiseen liittyvää yhteistä pohdintaa ja yhteistyökuvioita. Ohjausryhmätyöskentelyllä on lisätty hankkeiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Alueille on perustettu lukuisia sisäisiä työryhmiä sekä teemoittaisia asiantuntijatyöryhmiä ja teematiimejä, joiden vaikutus yhteistyön parantumiseen on ollut merkittävä. 2

Sentraali-santra KOKO toimii linkkinä ja tulkkina lukuisten tahojen, kuten esimerkiksi kuntapäättäjien ja kehittäjien välillä, ja on mukana useissa alueiden sisäisissä kehittämisprosesseissa. KOKO on lisännyt useilla alueilla yhteistä strategiatyötä ja -prosesseja eri toimialoilla. Erityisesti KOKO:lla on ollut merkitystä alueiden elinkeinostrategioiden laadinnassa yhteistyötä edistävänä tekijänä. Yhteinen strategiaprosessi sitouttaa toimijoita alueen yhteiseen kehittämiseen. Toimialojen välinen ja rajapinnoilla tehtävä yhteistyö on lisääntynyt muun muassa alueelle uusilla aloilla. KOKO toimii linkkinä maakuntatason suunnitteluprosessissa kuntien ja seudullisten aluekehitystoimijoiden sekä maakuntaliiton ja ELY-keskuksen välillä. KOKO on joillakin alueilla linkitetty vahvasti maakuntaohjelmaan ja sen toteuttamisprosessiin, jossa esimerkiksi KOKO:n kautta toteutetaan maakuntaohjelman toimintalinjoja. Toimialoittainen ja teemoittainen yhteistyö KOKO on parantanut alueiden sisäistä yhteistyötä erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa, maankäyttö-asuminen-liikenne -asioissa, energian tuotannossa sekä matkailualalla ja innovaatioissa. Toimialoittaista ja teemoittaista yhteistyötä on edistetty samoin keinoin, kuin muutakin alueen yhteistyötä. Sosiaali- ja terveyspalveluyhteistyötä on käynnistetty KOKO:n avulla myös yli perinteisten hallintorajojen. Eräällä alueella on perustettu esimerkiksi SOTE-palvelut-ryhmä, johon kuuluvat kuntien perusturvajohtajat ja terveydenhuollon asiantuntijat. Toisaalla on muodostettu laajempia hyvinvointiin liittyviä konsortioita koko maakunnan tasolla, kuten hyvinvointiklustereita. KOKO:n myötä hyvien käytäntöjen siirtäminen alueella on kehittynyt. Esimerkiksi liikkuvien palvelujen malleja tuotetaan jollakin alueella muidenkin alueen kuntien käyttöön. Hyvinvointialojen hankkeissa verkotetaan alueen yrityksiä keskenään. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) parissa tehdään alueen sisäistä yhteistyötä merkittävässä osassa alueellisista KOKO:ista. MAL-asiat yhdistävät kuntia. Useilla alueilla on perustettu MAL-asiantuntijaverkostoja tai -työryhmiä, joihin kuuluvat kuntien tekniset johtajat ja kaavoittajat sekä joukkoliikenneasiantuntijat. KOKO:n myötä on käynnistetty kuntalogistiikkaselvityksiä, jossa yhteistyössä pohditaan alueen tavara- ja palvelulogistiikan ja joukkoliikenteen kehittämistä. Alueen sisäistä yhteistyötä ja verkostoitumista jäsentää esimerkiksi toiminnallisen kaupunkiseudun rakennemallin 2030 hahmottelu. Osaamiskeskusohjelma ja KOKO ovat tehneet aktiivista yhteistyötä energiaklusterin kehittämiseksi. Bioenergiaterminaaleihin liittyviä selvityksiä tehdään yhteistyössä joillain alueilla. Terminaalitoiminnan osalta palveluntuottajien (ml. urakoitsijat) verkosto ylittää kuntarajat. KOKO on tiiviisti mukana muun muassa bioenergiakeskuksen yksikön saamisessa eräälle alueelle. Matkailun saralla alueen sisäinen yhteistyö on vahvistunut useilla alueilla muun muassa erilaisten työryhmien ja toimijatapaamisten myötä, niin toimialalla kuin myös toimialojen välillä. Matkailun alueellinen yhteistyö on tiivistynyt ja ammattimaistunut. KOKO on vahvistanut käytäntölähtöisiä innovaatioympäristöjä. Ohjelma on vahvistanut erityisesti alueella toimivien korkeakoulujen ja alueen elinkeinoelämän välistä yhteyttä ja on keskeinen työkalu alueen innovaatioympäristön kehittämisstrategian toimeenpanossa. KOKO:n kautta tehdään palvelukuvausta innovaatioaihioiden edistämispalvelusta yhteistyössä Keksintösäätiön asiantuntijoiden sekä seudun innovaatiotoimijoiden kanssa. Alueilla on järjestetty alueen toimijoille yhteisiä innovaatiosessioita ja -työpajoja. Heavy High Tech from Lapland -ohjelma on kerännyt Kemi- Tornion alueen teollisuuden palveluliiketoiminnan kehittämisen toimijoita ja asiakkaita yhteisiin kehittämistyöpajoihin ja tilaisuuksiin. 3

3. Miten KOKO on edistänyt ja tulee edistämään alueiden välistä verkostoitumista? KOKO:n rooli vaihtelee alueittain. Tämä näkyy myös verkostoitumisen edistämisessä, sillä osalla alueista KOKO:a on hyödynnetty lähinnä sisäisten ja lähialueverkostojen rakentamisessa, osalla painopiste on kansallisen tason verkostoitumisessa ja muutamalla alueella KOKO:n avulla luodut verkostot ulottuvat kansainväliselle tasolle asti. Verkostoituminen maantieteellisesti läheisten alueiden kanssa aktiivista KOKO:n tavoitteena on tukea vuorovaikutusta ja verkottumista. Maantieteellisesti lähellä sijaitsevien alueiden kanssa on verkostoiduttu erittäin aktiivisesti, sillä noin 4/5 alueista raportoi yhteistyöstä naapurialueiden kanssa. Käytännössä osuus lienee tätäkin suurempi, sillä naapurialueiden kanssa yhteisten intressien löytäminen on helppoa olosuhteiden ollessa varsin samankaltaisia. Esimerkiksi Pietarsaaren seudun KOKO:lle on luonnollista tehdä yhteistyötä lähialueiden kanssa, sillä alueita yhdistää kaksikielisyys sekä rannikkoalueille tyypillinen toimialarakenne. KOKO:lla tuetaan maakuntien sisäistä tasapainoista alueellista kehitystä sekä vuorovaikutusta toiminta-alueiden välillä. Vuorovaikutuksen lisäämisessä maakuntien sisäiset KOKO-tapaamiset on todettu monella alueella toimivaksi käytännöksi. Tapaamisissa mm. käydään läpi alueilla suunniteltuja toimenpiteitä, arvioidaan yhteistyömahdollisuuksia, siirretään hyviä käytäntöjä alueelta toiselle tai jopa suunnitellaan yhteisiä hankkeita. Tämänkaltainen yhteistyömalli on käytössä esimerkiksi Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa ja Kymenlaaksossa. Muutamassa maakunnassa seutujen tapaamisilla onkin jo pitkä perinne. Pohjoissavolaisten yhteistapaamiset aloitettiin ennen KOKO:a aluekeskusohjelmassa. Vastaava yhteistyöjatkumo on toteutunut myös Kymenlaaksossa, jossa Kouvolan seutu ja Kotkan-Haminan seutu mm. järjestävät seutujohdon yhteisseminaarin ja tekevät yhteistyötä KOKO:n toimintasuunnittelussa. Maakunnan sisäinen yhteistyö näkyy myös osallistumisena maakuntaohjelmatyöhön ja toteuttamissuunnitelmaprosessiin. Tässä KOKO:n rooli on monilla alueilla merkittävä. KOKO:n keskeinen tavoite on, että hallinnolliset rajat eivät estä tai hidasta alueiden välistä yhteistyötä. Rajojen ylittäminen toteutuu monin tavoin. Muutama KOKO-alue ulottuu jo itsessään kahden maakunnan alueelle. Lisäksi, esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, KOKO:n puitteissa on valmisteltu ylimaakunnallisia hankkeita. Eteläisemmässä Suomessa naapureina, mutta eri maakunnissa sijaitsevat Länsi-Uusimaa ja Salon seutu, ovat tehneet yhteistyötä vertaisarvioinnin merkeissä. Yksi mielenkiintoinen esimerkki maakuntarajojen ylittämisestä löytyy Kaakkois-Suomesta, jossa KOKO on mukana Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteiseen maakuntasuunnitteluun liittyvässä kokeilussa. KOKO:n pyrkimys vahvistaa alueiden välisiä kehittämisvyöhykkeitä toteutuu usealla alueella. Jämsä-Jyväskylä-Äänekosken KOKO-alue on jo itsessään kehittämisvyöhyke. Tätä vyöhykettä on Keski-Suomessa rakennettu jo muutama vuosi. Lounaisrannikolla on viimeisten vuosien aikana tiivistetty yhteistyötä Loura-kehittämisvyöhykkeessä. Loura-yhteistyössä ovat mukana Turun seutu, Vakka-Suomi, Rauman seutu ja Porin seutu. KOKO:t toimivat Loura-hankkeiden toteuttajina ja lisäksi levitetään hyviä käytäntöjä alueiden välillä. Itä-Suomessa Varkaus, Kuopio ja Iisalmi ovat laatineet esiselvityksen ns. VKI-kehittämisvyöhykkeestä. Selvitys toimii pohjana kaupunkien välisten ja yhteisten kehittämistoimien edistämiselle. Kattavaa ja kansainvälistä kehittämiskäytäväajattelua löytyy Länsirannikolta, jossa Kokkolasta Ouluun ulottuvan Meripohjola-vyöhykkeen lisäksi myös Ruotsiin ulottuva Perämerenkaari näkyy KOKO:jen toiminnassa. Kansainvälinen käytävä on tunnistettu myös pohjoisimmassa Suomessa, jossa Pohjois-Lapin KOKO on edistänyt yhteistyötä alueen kuntien elinkeinotoiminnassa liittyen erityisesti Jäämeren käytävän kehittämiseen. 4

Kansallisen tason yhteistyö nojautuu teemaverkostoihin KOKO:n kansallisten teemaverkostojen tavoitteena on tuottaa lisäarvoa alueiden kehittämiseen osaamisen siirtäjinä, hyvien käytäntöjen vaihtajina sekä valmennustyössä. Lähes kaikki KOKOalueet osallistuvat kansallisiin teemaverkostoihin. Ne ovat monien KOKO:jen ainoa oman maakunnan ulkopuolelle suuntautuvan yhteistyön muoto. Teemaverkostoja pidetään hyvänä kanavana kansalliselle verkostoitumiselle. Hyödyllisyys koostuu useista elementeistä. Verkostojen koulutukset eli Innovaatio ja osaaminen -verkoston Innoventurer, DEMO-verkoston Aluekehittäjäkoulutus ja Luovien alojen verkoston CreativeClassRoom (CCR) saivat positiivista palautetta. Myös verkostojen pilottihankkeet nähtiin erittäin hyödyllisinä. Verkostojen kautta alueet ovat mm. kyenneet benchmarkkaamaan toimintaansa, saaneet hyödyllistä tutkimustietoa sovellettavaksi omalla alueellaan, laajentaneet yhteistyökuvioitaan ja toteuttaneet pilottihankkeita. Verkostoissa on sekä saatu että annettu, sillä alueet ovat myös jakaneet omaa osaamistaan muiden ohjelma-alueiden käyttöön. Yksinkertaisimmillaan teemaverkostojen anti perustuu kanssakehittäjien tapaamiseen ja ajatusten/ kehittämisideoiden vaihtoon. Syntynyttä vertaiskehittäjäverkostoa pidetään erittäin tärkeänä oman työn avittajana. Teemaverkostojen toimintaa koskeva kritiikki jäi hyvin vähäiseksi. Kritiikkiä koski verkostotyön hidasta käynnistymistä. Lisäksi esiin nousi kuntarahan puute, joka saattaa estää alueen osallistumisen teemaverkoston toimintaan. Kustannukset saattavat myös vähentää osallistumisia verkostotapahtumiin sekä muutoinkin vaikeuttaa yhteistyötä lähialueen ulkopuolelle. Kansallisissa teemaverkostoissa tehtävän työn lisäksi KOKO on poikinut myös muita kytköksiä alueiden välille. Seinäjokelaisten sanoin KOKO on myös toiminut erinomaisena tekosyynä tutkia muiden KOKO-alueiden toimintaa ja tekemistä. Muiden toimintaan tutustumiseksi on mm. toteutettu benchmarking-matkoja. Esimerkiksi Varkauden ja Ylivieskan delegaatiot ovat vierailleet Seinäjoella ja pohjoislappilaiset kävivät kylässä Kotka-Haminassa. Yhteistyökumppanit voidaan etsiä eri puolilta riippuen siitä, mitä ollaan kehittämässä. Kauhajoen seudulla tämä toteutuu niin, että huonekalualalla tehdään yhteistyötä Etelä-Pohjanmaan ja Lahden seudun kanssa, bioelintarvikealalla ja uusiutuvassa energiassa kumppanina on Suupohjan rannikkoseutu, luovissa aloissa on verkostoiduttu Seinäjoen ja Vaasan seutujen kanssa ja kuituverkkojen kehittämisessä kytkökset ovat Oulussa, pääkaupunkiseudulla sekä kansainvälisissä verkostoissa. Kansainvälinen verkostoituminen lähelle ja kauas KOKO:n tavoitteena on tukea alueiden kansainvälistymistä. Alueellisten KOKO:jen rooli kansainvälistymisen edistäjänä vaihtelee alueittain KOKO:n roolin mukaan. Noin neljännes KOKO:ista raportoi kansainvälisestä yhteistyöstä. Sijainnin kannalta luonnollisten yhteistyökumppanien, kuten Ruotsin, Venäjän ja Itämeren maiden lisäksi yhteistyöverkostoja on solmittu laajemmalti Eurooppaan ja usein myös Aasiaan. Kansainvälistä verkottumista tapahtuu mm. useissa suurten ja suurehkojen kaupunkiseutujen KO- KO:issa. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun KOKO:ssa kansainvälistyminen toteutuu yhteishankkeina kansainvälisten, erityisesti Itämeren alueen, toimijoiden kanssa sekä tiedon vaihtona kansainvälisten hankkeiden kanssa. Lisäksi pyritään lisäämään pääkaupunkiseudun potentiaalia kansainvälisten yritysten ja osaajien sijoittautumispaikkana. Toisena esimerkkinä KOKO:n kansainvälisyydestä on Turun seutu, jossa tehdään elinkeino- ja yritysyhteistyötä Tukholman, Riian ja Tianjinin kanssa. Maan rajoilla sijaitsevat alueet ovat aktiivisia kansainvälisten yhteyksien rakentajia, sillä kansainvälisiäkin verkostoja muodostuu helposti maantieteellisesti läheisten alueiden kanssa. Tästä on esimerkkinä Kemi-Tornion yhteydet Haaparantaan ja Luulajaan sekä Pohjois-Lapin kytkökset Norjaan ja Venäjälle. 5

4. KOKO:n geneerisyys KOKOlla on käynnistävä ja välillinen vaikutus alueelliseen kehittämiseen. Sen ohjelmalliseen rooliin kuuluu, että sillä teetätetään kehittämishankkeen alkuvaiheen selvityksiä, kartoituksia, suunnitelmia sekä tunnistetaan kehittämistarpeita ja -teemoja. Hankkeiden toteutus tapahtuu muilla resursseilla, eli KOKO:t generoivat hankkeita varsinaisiin rahoitusohjelmiin Merkittävä osa tästä työstä on henkilötyöpanoksia, joita käytetään jo hankkeiden esivalmistelu- ja konseptointivaiheessa. KOKO:lla aktivoidaan keskustelua ja tuodaan toimijoita yhteen sekä laajennetaan valmistelua. Sen avulla on tunnistettu ja jäsennetty alueiden kärkihankkeita. Sillä myös parannetaan kehittäjien valmiuksia ja saadaan tätä kautta vahvempi ja laajempi toimijajoukko jatkohankkeille. Edellä esitettyjen verkostojen kautta saadaan laajempaa alueellista, kansallista ja kansainvälistä geneerisyyttä sekä pohjustetaan useiden alueiden yhteisiä hankkeita. KOKO:n ohjelmalliseen luonteeseen kuuluu myös sen erilainen rooli eri alueilla. Jollakin alueella on KOKO:n puitteissa valmisteltu strategia, joka generoi hankkeita (esim. Hyvinkää-Riihimäki kilpailukyky- ja vetovoimastrategia). Osalla alueista, kuten Jyväskylässä (Innovaatiokeskittymä) ja Mikkelissä (Tiedon elinkaaren klusterikokonaisuus), on valmisteltu tai toteutetaan jotakin laajempaa strategiaa tai konseptia. Vahvimmillaan KOKO sitouttaa kunnat yhteiseen elinkeinopolitiikkaan, toisilla alueilla ohjelman rooli voi olla huomattavasti täydentävämpi, rajatumpi ja teknisempi. KOKO-alueista noin joka neljäs kertoo toiminta- ja taloussuunnitelmissa hyvin selkeästi toiminnan geneerisyydestä. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Lahden seutu, Porin seutu, Mikkelin seutu, Savonlinnan seutu, Vaasan seutu, Kaustisen seutu, Kokkolan seutu, Joensuu seutu ja Keski-Karjala sekä Rovaniemen seutu. Yksittäisten seutujen tavoite geneerisyydestä voi olla erittäin kunnianhimoinen, esimerkiksi Hämeenlinnan KOKO:n suora generoiva vaikutus on noin 3 miljoonaa euroa vuodessa, mutta yhdessä kaiken muun kehittämistoiminnan kanssa ohjelmalla pyritään myötä vaikuttamaan yhteensä 150 miljoonan euron hankkeisiin ohjelmakaudella. Mutta pienikin voi olla kaunista ja siirrot nopeita: hyvin lyhyiden kokeilujen kautta on saatu valmiita tuotteita, esimerkiksi luovien alojen jalostamojen tuotteet ovat tulleet nopeasti osaksi Etelä-Savon ELY:n tuotevalikoimaa. Noin 25 % alueista ei totea tai ole tutkinut KOKO:n geneerisiä vaikutuksia, erityisesti vedoten ohjelman käynnistymiseen vuoden 2010 aikana ja käynnistymisen hitauteen. Monissa hankkeissa rahoitushakemukset toimitettiin viranomaisille sisään pääosin vasta syksyllä, ja vasta vuonna 2011 saadaan tietoa päätöksistä. Lisäksi toiminta- ja taloussuunnitelmissa on variaatiota geneerisyyden kuvauksissa, toiset alueet tekevät poikkileikkauskuvan vuoden 2010 vuoden lopun tilanteesta, toiset viittaavat osin spekulatiivisiin vaikutuksiin koko ohjelmakaudella. Osa alueista toteaa, että vaikutukset ovat syntyneet edellisten ohjelmamenettelyjen (AKO, AMO) pohjilta. Kaikkiaan 29 aluetta ilmoitti ja 23 aluetta ei ilmoittanut KOKO:n generoimien hankkeiden summia. Luvut ilmoittaneille alueilla KOKO on generoinut yhteensä noin 110 miljoonaa euroa. Suurin yksittäisen alueen ilmoittama vaikutus oli 16,6 miljoonaa euroa, pienin noin 0,2 miljoonaa euroa. Tämän perusteella voidaan arvioida, että laskennallisesti KOKO:n suorat geneeriset vaikutukset ovat noin 150-200 miljoonaa euroa, välillisesti huomattavasti suuremmat. Tärkeimpiä KOKO:n jatkohankkeiden rahoittaja ovat ELYt. Maakunnan liitot ovat mukana sekä valmistelutyössä että osittain myös jatkorahoituksessa. Tärkein kansallinen kumppani on Tekes. Alueellisesti keskeisiä kumppaneita ovat koulutusinstituutiot, erityisesti korkeakoulut. Pääasiallisina jatkorahoitusinstrumentteina toimivat EAKR ja ESR, sekä Interreg/ENPI rahoitus. Muutamilla alueilla on mainintoja myös maaseudun kehittämisen intstrumenttien käytöstä, OS- KE/SHOK-rahoituksesta (Varkaus-Pieksämäki, Vaasa, Raahe), yksityisestä rahoituksesta, rahastoista ja avustuksista. 6

Monien hankkeiden kohdalla generoiva vaikutus tulee näkyviin vasta ohjelmakauden kuluessa ja ohjelmakauden 2013 päättymisen jälkeen 5. KOKOn suhde maakunnalliseen kehittämiseen Ohjelmalla on monilla alueilla tärkeä rooli yhteistyöalustana maakunnanliiton kanssa. Alueet korostavat jatkuvan vuoropuhelun tarvetta, jotta sekä maakunnallisella että seututasolla ollaan tietoisia valmistelusta ja toimeenpanosta. Joillakin alueilla on tehty yhteistyötä maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmien hankevalmistelussa, edesautettu maakunnallista hankevalmistelua. KOKO toimii välineenä seutukuntatyössä. Sillä myös edistetään seutujen välistä yhteistyötä maakuntien sisällä ja parannetaan täten maakunnallisia vaikutuksia. Monilla alueilla liitto osallistuu KOKO:jen ohjausryhmiin. KOKO toimii maakunnallisena keskustelukanavana ja se vahvistaa maakunnan yhteistä kehittämisen tahtotilaa. Jotkut maakunnat näkevät, että KOKO:t lisäävät kehittämistyön suunnitelmallisuutta ja antavat alueelliselle yhteistyölle ja alueiden väliselle yhteistyölle uusia työkaluja ja mahdollisuuksia. Sen tunnistetaan myös tuoneen laajat yhteistyöverkostot esiin. Verkostokoordinointi on edesauttanut seudullista toimialojen kehittämistä. Kritiikkinä liitot mainitsevat, että samoja toimenpiteitä voisi toteuttaa myös EU- tai kansallisin varoin. Koska KOKO operoi ohjelmiin sitomattomalla maakunnan kehittämisrahalla, nähdään se kilpailevan muun vapaalla kehittämisrahalla rahoitettavan kehittämistoiminnan kanssa. Osa liitoista toivoo KOKO:ille suoraa korvamerkittyä rahoitusta, kuten aiemmissa ohjelmissa meneteltiin. Myös rahoituksen vaihtelu vuosittain koetaan ongelmalliseksi. KOKO:jen roolia maakunnan strategisten hankkeiden valmistelussa ja kokoonjuoksemisessa voitaisiin edelleen vahvistaa. Osa maakunnan liitoista kritisoi ohjelmia vain rakenteita ylläpitäviksi ja merkitykseltään pieniksi. Osa näkee, että ohjeistuksessa ja rahoituksessa on edelleen kehitettävää ja että KOKO:jen ohjaus tapahtuu liian vahvasti suoraan TEM:istä. Kaksoisraportointi liittoon ja ministeriöön koetaan turhaksi byrokratiaksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että KOKO:t ovat mukana maakuntaohjelman valmistelussa, osassa liittoja KOKO:illa on jopa keskeinen rooli maakuntaohjelman valmistelussa. KOKO:jen painopisteet ovat linjassa maakuntaohjelmien kanssa, jolloin KOKO on sisäänrakennettu maakuntaohjelmaan ja liitto on mukana KOKO-ohjelmien laadinnassa. KOKO:jen kehittämisteemat ovat maakuntaohjelmia konkretisoivia ja toteuttavia. 7

6. KOKOjen taloussuunnitelmat vuodelle 2011 KOKO:jen toteutukseen haettiin vuonna 2011 yhteensä 9,5 miljoonaa euroa. Edellisenä vuonna 2010 toteutukseen haettiin 13 miljoonaa euroa ja sitä myönnettiin KOKO-alueille 8,1 miljoonaa euroa. Ohjelmien budjetit vaihtelevat 50 000 eurosta yli miljoonaan euroon. Ohjelmakohtaiset budjetit on esitetty kuvaajassa 1. KOKO-alueet hakevat perusrahoitusta 25 000-530 000 euroa. KOKO-alueilla rahoituksella tehdään noin 147 henkilötyövuoden työpanos. Ohjelmajohtamiseen ja koordinointiin (kokopäiväinen ohjelmajohtaja / alue tai verkosto) käytetään noin 55 henkilötyövuotta ja muuhun henkilöstöön (toimenpiteiden toteutuksessa ja toteutusta tukevissa toimissa) noin 92 henkilötyövuotta Vuonna 2011 KOKO-verkostoille myönnettiin perusrahoitusta 1,69 milj. euroa seuraavasti: Innovaatio ja osaaminen 189 000 Hyvinvointi 258 000 Luovat alat 193 000 MAL 195 000 Russia 205 000 Matkailu 150 000 DEMO 500 000 Lisäksi vuodelle 2011 päätettiin myöntää maaseutumaisten alueiden kehittämiseen yhteensä 381 400 euroa KOKO-verkostojen kautta, josta Innovaatio ja osaaminen 96 000 Luovat alat 81 000 MAL ja DEMO 100 000 Matkailu ja Hyvinvointi 50 400 Matkailu 54 000 Tiedot rahoituksen alueittaisesta jakautumisesta kerätään kevään 2011 aikana, kun maakunnan liitot ovat tehneet KOKO:jen rahoituspäätökset. 8

Joensuun seutu & Keski-Karjala Kotkan-Haminan seutu Lappeenranta-Imatra seutu Oulun seutu Pääkaupunkiseutu Pietarsaaren seutu Seinäjoen kaupunkiseutu Rovaniemen seutu Länsi-Uusimaa Kouvolan seutu Jämsä-Jyväskylä-Äänekoski KUUM A-seutu Porin seutu Kuopion alue Vaasan seutu Hämeenlinnan seutu Kokkolan seutu Lahden alue Kemi-Tornion alue Turun seutu Koilllis-Suomi ja Itä-Lappi Ylä-Savo Hyvinkään-Riihimäen talousalue Itä-Uusimaa Mikkelin seutu Tampereen kaupunkiseutu Kauhajoen seutu Savonlinnan seutu Varkauden-Pieksämäen seutu Pielisen Karjala Rauman seutu NHS Forssan seutu Salon seutu Kaustisten seutu Etelä-Pohjanmaan järvialue Keski-Suomen maaseutualueet Pohjois-Lappi Oulunkaari Raahen seutu Ylivieskan seutukunta Tunturi-Lappi ja Tornionlaakso Etelä-Pirkanmaa Suupohjan rannikkoseutu Loimaan seutukunta Lounais-Pirkanmaa Vakka-Suomi Ylä-Pirkanmaa Luoteis-Pirkanmaa Turunmaa Kainuu Pohjois-Satakunta yleiskulut toimenpiteet Kuvaaja 1. KOKO-alueittaiset budjetit 2011 0 200 000 400 000 600 000 800 000 1 000 000 1 200 000 9