KIRJALLINEN KYSYMYS 400/2007 vp Lasten seksuaalinen häirintä Eduskunnan puhemiehelle Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu määritellään ei-toivotuksi ja yksipuoliseksi joko fyysiseksi tai sanalliseksi seksuaalisväritteiseksi käyttäytymiseksi, joka on kohteelle vastentahtoista ja herättää kielteisiä tunteita. Olennaista on, että häirinnän kohde itse kokee käytöksen epämiellyttäväksi ja loukkaavaksi. Sukupuolinen häirintä ja ahdistelu ovat henkistä väkivaltaa. Suomen urheilu ja liikunta -oppaassa (SLU) "Lupa välittää lupa puuttua" todetaan, että häirinnän määritteleminen ja toteen näyttäminen on vaikeaa, vaikka sitä tiedetään esiintyvän yhteiskunnassamme kaikessa lapsille ja nuorille suunnatussa toiminnassa. Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetulla lailla (504/2002) pyritään suojaamaan alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta. Jäljelle jää silti paljon lapsen ja nuoren elämänalueita, joissa he eivät saa riittävää suojaa, eikä tätä suojaa voida parantaa vain laajentamalla rikosrekisteriotteen toimittamisvelvollisuutta. Työssä käyvää aikuista suojataan lainsäädännössä seksuaaliselta häirinnältä esimerkiksi siten, että työnantaja on työturvallisuuslaissa velvoitettu ryhtymään toimenpiteisiin saatuaan tiedon häirinnästä. Jos työnantaja saatuaan tiedon siitä, että työntekijä on joutunut työssään seksuaalisen tai muun sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi, laiminlyö ryhtymisen käytettävissä oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi, hänen menettelyään pidetään tasa-arvolaissa kiellettynä syrjintänä. Lasten ja nuorten suoja häirintää vastaan on huomattavasti heikompi. Erityisesti kehittymässä oleviin murrosikäisiin nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä aiheuttaa huomattavasti vakavampia ja pitkäaikaisempia seurauksia kuin aikuisen henkilön häirintä. Nuorten tapa reagoida seksuaaliseen häirintään on hyvin yksilöllistä. Mahdollisia seurauksia ovat esimerkiksi opiskelukyvyn aleneminen, keskittymiskyvyn häiriintyminen sekä häpeän, syyllisyyden tai likaisuuden tunteet. Häirinnästä on kielteisiä seurauksia sekä häirinnän kohteelle että yhteisölle, jossa häirintä tapahtuu. Lapsen ja nuoren seksuaalinen häirintä ei ole oikeudellisesti sama asia kuin hyväksikäyttö. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että koskettelemalla tai muulla tavoin tehdään seksuaalinen teko, joka on omiaan vahingoittamaan alle 16-vuotiaan kehitystä. Seksuaalinen teko on rikoslaissa määritelty teoksi, jolla tekijä tavoittelee seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Häirintä saattaa olla tällaisen teon valmistelua, mutta ei kuitenkaan vielä teon yritys. Lapsen seksuaaliselle kehitykselle häirintä saattaa silti olla yhtä vahingollista kuin seksuaalinen hyväksikäyttö tai sen yritys. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä lasten ja nuorten suojelemiseksi seksuaaliselta häirinnältä? Versio 2.0
Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2007 Päivi Räsänen /kd 2
Ministerin vastaus KK 400/2007 vp Päivi Räsänen /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 400/2007 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä lasten ja nuorten suojelemiseksi seksuaaliselta häirinnältä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kirjallisessa kysymyksessä seksuaalinen häirintä määritellään ei-toivotuksi ja yksipuoliseksi joko fyysiseksi tai sanalliseksi seksuaalisväritteiseksi käyttäytymiseksi, joka on kohteelle vastentahtoista ja herättää kielteisiä tunteita. Olennaista kirjallisen kysymyksen mukaan on, että häirinnän kohde itse kokee käytöksen epämiellyttäväksi ja loukkaavaksi. Kirjallisen kysymyksen tarkoituksena voidaan katsoa olevan, että lasten seksuaalinen häirintä tulisi määrittää seksuaalirikokseksi. Mainituista rikoksista säädetään rikoslain (39/1889) 20 luvussa. Kun luku säädettiin, lainsäädännön muutostarpeet arvioitiin varsin perusteellisesti (HE 6/1997 vp). Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli lasten ja nuorten suojaaminen seksuaalisissa suhteissa, mikä otettiin huomioon kriminalisoinneissa. Yksinomaan lapsiin eli alle 16- tai 18- vuotiaisiin henkilöihin kohdistuvia rikoksia ovat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (6 ), törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (7 ) ja seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta (8 a ). Mainittujen rikosten yritys on rangaistava. Lisäksi lapseen voi kohdistua raiskaus (1 ), törkeä raiskaus (2 ), pakottaminen sukupuoliyhteyteen (3 ), pakottaminen seksuaaliseen tekoon (4 ) ja seksuaalinen hyväksikäyttö (5 ). Seksuaalisen häirinnän kirjallisessa kysymyksessä kuvatussa muodossaan ei voida katsoa kuuluvan rikoslain 20 luvun säännösten soveltamisalaan. On kuitenkin mahdollista, että häirintä joissakin tapauksissa täyttää jonkin muun rikoksen tunnusmerkistön. Esimerkiksi nimittely saattaa olla rikoslain 24 luvun 9 :ssä tarkoitettu kunnianloukkaus, yleistä järjestystä loukaten tehty häirintä järjestyslain (612/2003) 16 :ssä tarkoitettu järjestysrikkomus ja vähäinen ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus rikoslain 21 luvun 7 :ssä tarkoitettu lievä pahoinpitely. Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään puuttumisen taustalla on ymmärrettävä lasten suojelun tavoite. Häirintätyyppisen menettelyn säätämiseen rikolliseksi liittyy kuitenkin monenlaisia ongelmia. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen liittyvä rangaistussäännösten tarkkarajaisuusvaatimus edellyttää, että rangaistavaksi säädetty menettely on riittävän tarkasti kuvattu rangaistussäännöksessä. Nyt kysymyksessä olevan häirinnän riittävän tarkan kuvaamisen voi olettaa olevan vaikeaa. Tämä liittyy rangaistavaksi säädettävien toteamusten, ilmeiden, eleiden ja ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumisten määrittelyyn. Vaikeaa voi olla myös sen näyttäminen, milloin esimerkiksi toteamuksella on tekoon, tekijään ja teko-olosuhteisiin liittyvät seikat huomioon ottaen seksuaalinen merkitys. Rikosoikeudelle tyypillisesti huomiota ei voida kiinnittää pelkästään teon kohteena olevan henkilön käsitykseen teon seksuaalisesta luonteesta. Seksuaalisen merkityksen omaavia nimityksiäkään ei usein käytetä niiden alkuperäisen merkityksen 3
Ministerin vastaus mukaisella tavalla vaan ylipäänsä haukkumanimityksinä. Vaikeuksien voi olettaa korostuvan, kun käytetään ilmaisuja, joilla ei sinällään ole selvää seksuaalista merkitystä. Suomi allekirjoitti 25 päivänä lokakuuta 2007 lasten suojelemista seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Sopimuksen kansallinen voimaan saattaminen Suomessa edellyttää rikoslain 20 luvun muuttamista monin paikoin. Siinä yhteydessä käydään kokonaisvaltaisesti läpi niitä muutostarpeita, joita lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta lukuun on katsottu kohdistuvan. Helsingissä 2 päivänä marraskuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax 4
Ministerns svar KK 400/2007 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 400/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Vad tänker regeringen göra för att skydda barn och unga mot sexuella trakasserier? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I spörsmålet definieras sexuella trakasserier som oönskat och ensidigt sexuellt färgat beteende, antingen fysiskt eller verbalt, som väcker motvilja och negativa känslor hos den som är föremål för beteendet. Det väsentliga är enligt spörsmålet att den som blir utsatt för trakasserierna själv upplever beteendet som obehagligt och kränkande. Syftet med spörsmålet kan anses vara att sexuella trakasserier av barn ska utgöra sexualbrott. Bestämmelser om sexualbrott finns i 20 kap. i strafflagen (39/1889). När kapitlet stiftades utreddes behoven av ändringar i lagstiftningen mycket grundligt (RP 6/1997 rd). Ett viktigt mål var att skydda barn och unga i sexuella relationer, vilket beaktades i kriminaliseringarna. Brott som riktar sig uteslutande mot barn, dvs. personer under 16 eller 18 år, är sexuellt utnyttjande av barn (6 ), grovt sexuellt utnyttjande av barn (7 ) och köp av sexuella tjänster av ung person (8 a ). Försök till dessa brott är straffbart. Sådana brott som kan rikta sig mot barn är dessutom våldtäkt (1 ), grov våldtäkt (2 ), tvingande till samlag (3 ), tvingande till sexuell handling (4 ) och sexuellt utnyttjande (5 ). Sexuella trakasserier i den form som anges i spörsmålet kan inte anses höra till tillämpningsområdet för bestämmelserna i strafflagens 20 kap. I vissa fall kan trakasserierna dock uppfylla rekvisitet för något annat brott. Ett nedsättande tillmäle kan t.ex. utgöra ärekränkning enligt 24 kap. 9 i strafflagen. Om den allmänna ordningen störs kan det vara fråga om ordningsförseelse enligt 16 i ordningslagen (612/2003), och en mindre betydande kränkning av den kroppsliga integriteten kan utgöra lindrig misshandel enligt 21 kap. 7 i strafflagen. Bakgrunden till att man vill ingripa i sexuella trakasserier mot barn är det helt förståeliga syftet att skydda barnen. En kriminalisering av ett beteende av det slag som trakasserierna utgör är dock förenat med många slags problem. Det krav på exakt avgränsade straffbestämmelser som hänför sig till den straffrättsliga legalitetsprincipen förutsätter att det kriminaliserade beteendet anges tillräckligt noga i straffbestämmelsen. Att ge en tillräckligt exakt beskrivning är förmodligen inte helt okomplicerat när det gäller trakasserier av den typ som det är fråga om här. Detta har att göra med hur kommentarer, miner, gester och kränkningar av den kroppsliga integriteten ska definieras. Ofta kan det också vara svårt att bevisa att t.ex. ett uttalande har en sexuell innebörd med hänsyn till de faktorer som hänför sig till handlingen, gärningsmannen och omständigheterna vid handlingen. Typiskt för straffrätten är att man inte enbart kan beakta att den som blivit föremål för en handling anser att handlingen är av sexuell natur. Vid sexuella tillmälen används orden mer sällan i sin egentliga betydelse utan snarare som allmänna skällsord. Ännu större svårigheter kan det uppstå när uttryck som i sig inte har någon klar sexuell innebörd används. Finland undertecknade den 25 oktober 2007 Europarådets konvention om skydd för barn mot 5
Ministerns svar sexuellt utnyttjande och sexuella övergrepp. För att konventionen ska kunna sättas i kraft i Finland måste strafflagens 20 kap. ändras på ett flertal punkter. I det sammanhanget görs en övergripande genomgång av de ändringar som har ansetts vara nödvändiga i kapitlet när det gäller sexualbrott mot barn. Helsingfors den 2 november 2007 Justitieminister Tuija Brax 6