Henkilöauton ajo-oikeuden haltijat

Ajoneuvohallintokeskus Tutkimuksia ja selvityksiä Fordonsförvaltningscentralen Utredningar Nro 13/2008 Henkilöauton ajo-oikeuden haltijat Ennuste henkilöauton ajo-oikeuden haltijoiden jakaumasta vuosille 2010 2040 Hanna Kalenoja, Hanne Tiikkaja ja Harri Kallberg

Henkilöauton ajo-oikeuden haltijat Ennuste henkilöauton ajo-oikeuden haltijoiden jakaumasta vuosille 2010 2040 Hanna Kalenoja, Hanne Tiikkaja ja Harri Kallberg Tampereen teknillinen yliopisto, Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos Ajoneuvohallintokeskus AKE Fordonsförvaltningscentralen Helsinki Helsingfors 2008

ISBN 978-952-5324-60-0 ISSN 1456-4181 Edita Prima Oy Helsinki 2008 Ajoneuvohallintokeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 13/2008

ALKUSANAT Tulevien vuosikymmenten aikana suomalaisten ikärakenne muuttuu huomattavasti, kun suuret ikäluokat siirtyvät ikääntyneiden ryhmään. Vuonna 2040 jo lähes joka kolmas suomalainen on yli 60-vuotias. Tulevaisuudessa on myös todennäköistä, että ajokortista luopuminen siirtyy aiempaa myöhemmälle iälle. Iäkkäiden terveydentilan on jatkossakin ennakoitu paranevan, jolloin elämäntavat ja liikkumistottumukset suosivat auton käyttöä. Toisaalta havaittavissa on ollut myös ajokortin hankinnan siirtyminen aiempaa myöhemmille ikävuosille. Tässä esiselvityksessä on kartoitettu ajokortin hankintaa ja ajokortista luopumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä laadittu ennuste henkilöauton ajokortin haltijoiden jakautumisesta erilaisiin ryhmiin vuosille 2020 2040. Työn tavoitteena on ollut tuottaa tietoa ajokortin haltijoiden jakaumasta tulevina vuosikymmeninä ikä- ja aluerakenteen muuttuessa. Tutkimus on tehty Ajoneuvohallintokeskuksen toimeksiannosta Tampereen teknillisen yliopiston tiedonhallinnan ja logistiikan laitoksella. Tutkimusta on ohjannut seurantaryhmä, johon ovat kuuluneet puheenjohtajana johtava asiantuntija Sami Mynttinen sekä muina jäseninä yksikön päällikkö Jukka Harjula ja hallinto- ja kehitysjohtaja Marko Sillanpää Ajoneuvohallintokeskuksesta. Lisäksi ohjausryhmään on kuulunut tutkimuskoordinaattori Henriika Weiste WayStep Consultingista (30.11.2008 asti) ja tutkimuskoordinaattori Jouko Kunnas Insinööritoimisto Liidea Oy:stä (19.11.2008 alkaen). Hanke on toteutettu tutkimusryhmässä, johon ovat kuuluneet professori Harri Kallberg, erikoistutkija Hanna Kalenoja, tutkimusapulainen Hanne Tiikkaja sekä tutkimusapulainen Piritta Laitakari. Helsingissä, 15. joulukuuta 2008 Sami Mynttinen Johtava asiantuntija Ajoneuvohallintokeskus AKE

FÖRORD Under de kommande årtiondena förändras finländarnas åldersstruktur avsevärt när de stora åldersklasserna går över till gruppen äldre personer. År 2040 är så mycket som var tredje finländare över 60 år. I framtiden är det också sannolikt att man avstår från körkortet vid en högre ålder än tidigare, eftersom det förutspås att de äldres hälsa även i framtiden kommer att förbättras med levnadsvanor och rörlighet som gynnar användning av bil. Å andra sidan har man även observerat att allt äldre åldersgrupper numera skaffar körkort. I denna förberedande undersökning har man kartlagt faktorer som påverkar anskaffning och frånträde av körkort samt utarbetat en prognos över fördelningen av innehavare av personbilskörkort i olika grupper för åren 2020 2040. Syftet med arbetet har varit att producera information om fördelningen av körkortsinnehavare under de kommande årtiondena när ålders- och regionstrukturen förändras. Undersökningen har utförts vid Tammerfors tekniska universitets institution för informationshantering och logistik på uppdrag av Fordonsförvaltningscentralen. Undersökningen har letts av en övervakningsgrupp bestående av ledande specialisten Sami Mynttinen som ordförande samt de övriga medlemmarna enhetschef Jukka Harjula och administrations- och strategichef Marko Sillanpää vid Fordonsförvaltningscentralen. Dessutom har Henriika Weiste som är forskningskoordinator vid WayStep Consulting (till 30.11.2008) och Jouko Kunnas som är forskningskoordinator vid Insinööritoimisto Liidea Oy (fr.o.m. 19.11.2008) ingått i styrgruppen. Projektet har genomförts i en forskningsgrupp bestående av professor Harri Kallberg, specialforskare Hanna Kalenoja, forskningsassistent Hanne Tiikkaja samt forskningsassistent Piritta Laitakari. Helsingfors, den 15 december 2008 Sami Mynttinen Ledande specialist Fordonsförvaltningscentralen AKE

FOREWORD The age structure in Finland will clearly change in the next decades when the baby boom generations become aged. In 2040 almost every third Finn will be over the age of sixty. It is also likely that people will abandon their driver s licence later on in life because the health of the elderly is estimated to improve and the living and movement habits of people favour the use of a private car. On the other hand, people have lately acquired a driver s licence later on in life than before. This preliminary survey studies the factors influencing the time when people acquire a driver s licence and when they stop driving a car as well as includes a forecast for the division of driver s licence holders into a variety of groups in 2020 2040. The purpose of the survey was to offer information on the distribution of driver s licence holders in the next decades when the age structure and regional structure in Finland change. The survey was done for the Finnish Vehicle Administration by the Department of Business Information Management and Logistics of the Tampere University of Technology. The research activities were guided by a steering group including the chairperson, expert Sami Mynttinen, as well as other members, Unit Manager Jukka Harjula and Administrative and Development Manager Marko Sillanpää of the Finnish Vehicle Administration. The steering group also included Research Coordinator Henriika Weiste of WayStep Consulting (until 30 November 2008) and Research Coordinator Jouko Kunnas of Insinööritoimisto Liidea Oy (as of 19 November 2008). The project was implemented by a research team consisting of Professor Harri Kallberg, Senior Research Officer Hanna Kalenoja, Research Assistant Hanne Tiikkaja and Research Assistant Piritta Laitakari. Helsinki, 15 th December 2008 Sami Mynttinen Leading Specialist Vehicle Administration AKE

Sisällysluettelo Index Tiivistelmä Sammanfattning Abstract 1 Johdanto... 1 1.1 Taustaa... 1 1.2 Tutkimuksen tavoite, tutkimusmenetelmät ja työvaiheet... 5 1.3 Tutkimustulosten hyödyntäminen... 7 2 Väestön kehitys Suomessa... 8 2.1 Väestön ikärakenne... 8 2.2 Alueellinen väestöennuste.... 11 2.3 Alueiden omat ennusteet... 18 3 Ajo-oikeuden haltijoiden määrän kehitys... 21 3.1 Ajokorttitiheyden kehitys eri ikäryhmissä... 21 3.2 Alueellisia eroja ajokortillisuudessa... 24 3.3 Ajokorttitiheyden kehitysennusteita... 26 4 Ajokortin haltijaryhmät... 29 4.1 Taustaa..... 29 4.2 Nuoret... 30 4.3 Iäkkäät kuljettajat... 32 5 Ajokortin hankkiminen... 39 5.1 Ajokortin hankintaan vaikuttavia tekijöitä... 39 5.2 Ajokortin hankkimisen ennustaminen... 42 6 Ajokortista luopuminen... 46 6.1 Suomalaisten terveys.... 46 6.2 Liikenneturvallisuus... 55 6.3 Ajokortista luopumisen ja säilyttämisen syyt... 58 6.4 Ajokortista luopumisen ja säilyttämisen ennustaminen... 62 6.5 Suositukset ajokortillisten ajoterveyden kehitystä koskevan tiedon keräämiseksi... 64 7 Ennuste ajokortin haltijoiden jakaumasta vuosille 2010 2040... 68 7.1 Ajokortin haltijaryhmät..... 68 7.2 Haltijaryhmien ajokorttitiheyttä kuvaava malli... 69 7.3 Ajokortin hankinnassa ja ajokortista luopumisessa tapahtuvia muutoksia kuvaava malli.... 71 7.4 Ennuste ajokortin haltijoiden määrästä ja jakaumasta vuosille 2010 2040... 72 8 Päätelmiä... 78

TIIVISTELMÄ Ikärakenteen muutokset ovat johtamassa siihen, että sekä ikääntyneiden ihmisten kokonaismäärä että heidän suhteellinen osuutensa väestöstä kasvavat tulevina vuosikymmeninä huomattavasti. Autonomistuksen yleistyessä sekä iäkkäiden terveydentilan parantuessa on todennäköistä, että yhä useampi ikääntynyt uusii ajokorttinsa yli 70 vuoden iässä. Myös liikkumistottumusten ja aiemman aktiivisen ajohistorian on arvioitu vähentävän iäkkäiden halukkuutta luopua ajokortistaan. Toisaalta myös ajokortin hankinnassa on ollut havaittavissa siirtymistä myöhemmille vuosille. Koko aikuisväestöstä noin 80 prosentilla oli vuonna 2007 ajokortti. Ajokorttitiheys on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, sillä vielä vuonna 1980 aikuisten ajokorttitiheys oli 55 prosenttia. Tutkimuksen tavoitteena on ollut laatia ajo-oikeuden haltijoiden demografista ja alueellista jakaumaa kuvaava ennuste vuosille 2020 2040. Ajoneuvokannan käyttäjät on jaettu ennusteessa ryhmiin, jotka perustuvat ikäryhmään, sukupuoleen ja asuinseutuun. Ajokortin haltijoiden ennustemalliin on kuvattu ajokortin hankintaa ja ajokorttien poistumaa kuvaavat prosessit, joihin vaikuttavat toisaalta liikkumismahdollisuudet ja toisaalta auton käyttöön liittyvät fyysiset rajoitteet. Ajokortin hankintaan ja ajokortista luopumiseen vaikuttavat liikkumistarpeiden ja -mahdollisuuksien lisäksi ajokortin hankinnan tai autoilun kustannukset sekä kiinnostus henkilöauton ajamiseen. Ajokorttitiheydessä on havaittavissa huomattavia alueellisia eroja, jotka johtuvat mm. asuinseutujen erilaisesta joukkoliikenteen palvelutasosta ja asukkaiden erilaisesta demografisesta jakaumasta. Miesten ajokorttitiheys on Helsingin seudulla selvästi muita asuinseutuja pienempi aina 35 ikävuoteen asti. Naisilla ajokorttitiheys on Helsingin seudulla kaikissa ikäryhmissä muita asuinseutuja pienempi. Myös ajokortista luopuminen on Helsingin seudulla hieman muita asuinseutuja aikaisempaa. Ajokorttitilastojen perusteella alle 40-vuotiaiden miesten ja naisten väliset erot ajokortillisuudessa ovat pienillä kaupunkiseuduilla ja maaseutumaisissa seutukunnissa lähes kadonneet. Sen sijaan suurilla kaupunkiseuduilla, joissa joukkoliikenneyhteydet toimivat hyvin, naisten ajokorttitiheys on kaikissa ikäryhmissä miehiä pienempi. Ajokortillisten kokonaismäärä kasvaa ennusteen mukaan noin vuoteen 2020 asti, jonka jälkeen ajokortillisten määrä pysyy lähes ennallaan. Ajokortillisten kokonaismäärän kasvu vuosina 2007 2020 on noin neljä prosenttia. Ajokortin haltijaryhmien muutokset tulevina vuosikymmeninä johtuvat naisten ajokorttitiheyden kasvusta yli 45-vuotiaiden ryhmissä, ajokortin hankinnan myöhentymisestä alle 35-vuotiaiden ryhmissä, ajokortista luopumisen myöhentymisestä kaikissa iäkkäiden ikäryhmissä, alueellisista ajokorttitiheyden eroista sekä väestön alueellisista sijoittumiseroista vuosina 2007 2040. Suurimmat suhteelliset muutokset tapahtuvat myöhään ajokortista luopuvien eli yli 84-vuotiaiden ryhmän koossa, joka kasvaa nykyisestä noin 7 000:sta ajokortin haltijasta vuoteen 2040 mennessä yli 50 000:een ajokortin haltijaan. Myös 75 84-vuotiaiden ajokortin haltijoiden ryhmä kasvaa moninkertaiseksi, noin 100 000:sta lähes 270 000:een ajokortin haltijaan.

SAMMANFATTNING Förändringarna i åldersstrukturen leder till att den relativa andelen och det totala antalet äldre personer ökar avsevärt under de kommande årtiondena. I och med att det blir allt vanligare att ha bil och de äldres hälsa utvecklas i positiv riktning är det sannolikt att allt fler äldre förnyar sina körkort när de är över 70 år. Även vanorna gällande rörlighet och tidigare aktiv körhistoria har bedömts minska de äldres villighet att lämna ifrån sig körkortet. Å andra sidan har man observerat att körkort tas även i högre åldrar. Av hela den vuxna befolkningen hade cirka 80 procent körkort år 2007. Körkortsfrekvensen har ökat avsevärt de senaste årtiondena eftersom den så sent som år 1980 var 55 procent för vuxna. Syftet med undersökningen har varit att utarbeta en prognos som beskriver den demografiska och regionala fördelningen av körrättsinnehavare för åren 2020 2040. Användarna av fordonsbeståndet har i prognosen indelats i grupper som baserar sig på åldersgrupp, kön och bosättningsområde. Prognosmodellen för körkortsinnehavare beskiver processerna för anskaffning och minskning av körkort. Dessa processer påverkas dels av möjligheterna till rörlighet, dels av fysiska begränsningar att använda bil. Utöver behoven och möjligheterna gällande rörlighet påverkar kostnaderna för att skaffa körkort och kostnaderna för bilismen samt intresset att köra personbil anskaffandet och frånträdet av körkort. I körkortsfrekvensen märks avsevärda regionala skillnader som bl.a. beror på varierande servicenivå för kollektivtrafik i olika bosättningsområden och olikartad demografisk fördelning av invånare. Körkortsfrekvensen är klart lägre för män i Helsingforsregionen än i andra bosättningsområden ända upp till 35 års ålder. Körkortsfrekvensen för kvinnor är lägre i alla åldersgrupper i Helsingforsregionen än i andra bosättningsområden. Även frånträdet av körkort sker något tidigare i Helsingforsregionen än i andra bosättningsområden. Körkortsstatistiken visar att skillnaderna i körkortsinnehav mellan män och kvinnor nästan har försvunnit i åldersgruppen personer under 40 år i små stadsregioner och ekonomiska regioner på landsbygden. Däremot är kvinnornas körkortsfrekvens i alla åldersgrupper lägre än männens i stora stadsregioner där kollektivtrafiken fungerar bra. Det totala antalet körkortsinnehavare ökar enligt prognosen fram till år 2020 och därefter förblir antalet körkortsinnehavare nästan oförändrat. Ökningen av det totala antalet körkortsinnehavare är cirka 4 procent under åren 2007 2020. Förändringarna i grupperna av körkortsinnehavare under de kommande årtiondena beror på den ökade körkortsfrekvensen i gruppen kvinnor över 45 år, senare anskaffning av körkort i gruppen personer under 35 år, senare frånträde av körkort i alla åldersgrupper för äldre personer, regionala skillnader i körkortsfrekvens samt regionala skillnader i bosättning under åren 2007 2040. De största relativa förändringarna sker bland dem som lämnar ifrån sig körkortet sent, dvs. gruppen personer över 84 år, som växer från nuvarande cirka 7 000 till mer än 50 000 körkortsinnehavare fram till år 2040. Även gruppen körkortsinnehavare i åldern 75 84 år växer mångfalt, från cirka 100 000 till närmare 270 000 körkortsinnehavare.

ABSTRACT The changes in the age structure will lead to a considerable increase in the relative share and total number of elderly people in Finland in the next few decades. Because more and more people own a car and because the health of the elderly has experienced positive changes, a larger number of elderly people will renew their driver s licence at the age of seventy. Moving habits and previous active driving history have also been estimated to reduce the willingness of the elderly to give up their driver s licence. On the other hand, people have lately acquired a driver s licence later on in life than before. Approximately 80 per cent of all adult Finns had a driver s licence in 2007. The number of people who have a driver s licence has clearly increased during the past decades: in 1980, only 55 per cent of adult Finns had a driver s licence. The purpose of the research was to draw up a forecast depicting the demographic and regional distribution of driver s licence holders for the years 2020 2040. In the forecast, the users of the vehicle stock in Finland have been divided into groups based on their age, gender and place of residence. The forecast model for driver s licence holders includes processes depicting the acquiring of a driver s licence and driver s licences that are not renewed. The factors influencing this development include the opportunities to move around and physical limitations connected with using a car. In addition to the need to move about and the opportunities to do so without a car, people acquire a driver s licence or abandon their licence based on the costs arising from acquiring a driver s licence and owning a car as well as their interest towards driving a car. There are clear regional differences in the number of driver s licences due to, for example, the different public transport levels in different areas and the different kind of demographic profiles of people living in different areas. Clearly fewer men the age of thirty-five and under in the Helsinki Metropolitan region have a driver s licence than men of the same age in other residential areas. Fewer women of all ages living in the Helsinki Metropolitan region have a driver s licence than women in other residential areas. People living in the Helsinki Metropolitan region also abandon their driver s licence slightly earlier than people in other residential areas. Based on the driver s licence statistics, the difference between driver s licence ownership of men and women has almost completely disappeared among people under the age of forty in small towns and rural regions. However, fewer women than men of all ages have a driver s licence in large cities where the public transport is functional. The forecast shows that the total number of driver s licence holders will increase up until approximately the year 2020, and will then remain almost stable. The total number of driver s licence holders will increase by approximately four per cent in 2007 2020. In the next decades, changes in driver s license holder groups will be caused by the fact that more women over the age of forty-five have a driver's licence, the fact that people under the age of thirty-five will acquire a driver s licence later on in life, the fact that all elderly people will abandon their driver s licence at a later time in life, regional differences in the

number of driver s license holders and regional population differences in 2007 2040. The greatest relative changes will be due to the size of the group of people who abandon their driver's licence late, i.e., the group of people over the age of eighty-four. The size of this group will increase from the current approximately 7,000 driver s licence holders to more than 50,000 driver s licence holders by the year 2040. The group of driver s licence holders between the ages of 75 and 84 will also multiply from approximately 100,000 to almost 270,000 people.

1 Johdanto 1.1 Taustaa Suomessa ensimmäiset ajokortit myönnettiin Helsingissä vuonna 1907, minkä jälkeen myös muissa kaupungeissa alettiin vähitellen vaatia ajolupaa kuljettajilta. Koko maata koskeva yhtenäinen käytäntö tuli voimaan vuonna 1923 automobiililiikennettä koskevan asetuksen myötä. Naisten autoilu nousi esille jo vuonna 1913, jolloin Pehr Blom tiedusteli mahdollisuutta hyväksyä nainen autonkuljettajaksi Helsingissä. Järjestyssäännöt eivät estäneet tätä, joten ehdotus hyväksyttiin sillä ehdolla, että naisen tuli pukeutua autoa ajaessaan sillä tavalla, että vaatteista ei olisi haittaa auton ohjaamiselle. Näin alkoi autoilun ja ajokorttien aikakausi myös naisille. (Sornikivi ja AKEn viestintä 2007) Vuonna 1972 siirryttiin keskitettyyn ajokorttien rekisteröintiin, ja tässä yhteydessä tapahtui myös muutoksia ajokortin voimassaoloajan suhteen. Vuodesta 1973 lähtien ajokortti myönnettiin siten, että se oli voimassa aina siihen saakka, kunnes ajokortin haltija täyttää 70 vuotta. Aiemmin ajokortti oli myönnetty viideksi vuodeksi kerrallaan. Uusi asetus velvoitti ajo-oikeuden haltijan esittämään lääkärintodistuksen 45, 50, 55, 60 ja 65 vuoden iässä. Vuonna 1998 asetusta lievennettiin siten, että 45-vuotiaana ajokortin haltijan tuli esittää lääkärintodistuksen sijasta optikon lausunto näkökyvystä, ja lääkärintodistus vasta 60 vuoden iässä. (Sornikivi ja AKEn viestintä 2007) Nykyisin ajo-oikeusprosessin vaiheet ovat ajo-oikeuden hankkiminen, alkaminen, ylläpito ja päättyminen. Ajo-oikeusprosessin yhtenä tavoitteena on karsia ajo-oikeuden hakijoiden joukosta henkilöt, joiden toimiminen kuljettajana merkitsisi liikenneriskiä. Esteenä ajokorttiluvan saamiselle voivat olla päihderiippuvuus sekä erityiset vammat ja sairaudet. Suomessa ajo-oikeus on voimassa, kunnes ajo-oikeuden haltija täyttää 70 vuotta. 70 vuotta täyttäville ja vanhemmille kuljettajille lähetetään muistutus ajo-oikeuden päättymisestä ja siitä seuraavista toimenpiteistä. (Eloranta et al. 2008) Jos kuljettaja haluaa uusia ajokorttinsa, hänen tulee toimittaa ajolupahakemuksensa liitteenä lääkärintodistus sekä vähintään kahden henkilön antama kirjallinen lausunto ajokyvystä tai todistus hyväksytysti suoritetusta ajokokeesta (AKE 2008). 70-vuotiailla on Liikkasen (2007) mukaan takanaan pitkä ajohistoria, miehillä keskimäärin 46,5 vuotta ja naisilla 38,2 vuotta. Kun henkilö on täyttänyt 70 vuotta tai hakee ajokorttilupaa täytettyään 65 vuotta, ajokortti myönnetään aina enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Lääkärin tai optikon lausunto näkökyvystä on toimitettava poliisille kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ajo-oikeuden haltija on täyttänyt 45 vuotta. Lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille henkilön ajo-oikeuteen liittyvän terveydentilan pysyvästä tai pysyväisluontoisesta heikentymisestä. (Eloranta et al. 2008) Parhaillaan valmisteltavana oleva EU:n kolmas ajokorttidirektiivi muuttaa tulevina vuosina Suomessa ajokorttien luokitusta, voimassaoloaikoja, turvatasoa, ikärajojen porrastuksia sekä tutkintojen vastaanottajien vaatimuksia. Nämä muutokset on valmisteltava vuoteen 2011 mennessä ja niitä on sovellettava vuodesta 2013 alkaen. Näistä muutoksista ajokortin hankkimiseen ja luopumiseen eniten vaikuttavat ajokorteille asetettavat hallinnolliset voimassaoloajat. 1

Ajokortti on tulevaisuudessa uusittava kevyissä luokissa 10 tai 15 vuoden välein, mutta tätä aikaa voivat lyhentää esimerkiksi liikennerikkomukset tai terveydentila. On myös mahdollista, että ajo-oikeuden sääntelyn kohteena ovat tietyt kuljettajaryhmät, kuten nuoret tai iäkkäät kuljettajat. (Eloranta et al. 2008) Ikärakenteen muutokset johtavat siihen, että ikääntyneiden ihmisten suhteellinen osuus ja kokonaismäärä kasvavat tulevina vuosikymmeninä huomattavasti. Ajokortillisuus- ja autollisuuskehityksen ja väestön ikärakenteen muutosten myötä ikääntyneitä auton käyttäjiä ja ajokortin haltijoita on jo lähivuosina aikaisempaa enemmän. Viime aikoina esimerkiksi LINTU-tutkimusohjelmassa on selvitetty mahdollisuuksia kehittää ajo-oikeuteen liittyvää sääntelyä mm. ajoterveyden seurannan keinoin. Joissakin EU-maissa ajokorttitiheyden on havaittu viime vuosikymmenten aikana hieman pienentyneen suurissa kaupungeissa, joissa joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn edellytykset ovat hyvät ja auton käytölle ei ole välttämättä tarvetta. Ajokortin hankkimisen suosioon nuorten keskuudessa vaikuttavat autoiluun kohdistuvat myönteiset arvot ja asenteet. VTT:n vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan lähes jokainen (98 %) 16 17-vuotias aikoo hankkia ajokortin. Ajokortillisten osuus on pysynyt Suomessa pitkään 18 24-vuotiaiden ikäryhmässä korkeana, yli 85 prosentissa. Ajokortti hankitaan Suomessa tyypillisimmin 18 20 vuoden iässä, mutta ajokorttitiheys kasvaa noin 35 ikävuoteen asti. Suomessa nuorten halukkuudessa hankkia ajokortti ei ole suurillakaan kaupunkiseuduilla havaittu vähentymistä, mutta ajokortin hankkimisiän on havaittu ajoittuvan aiempaa myöhemmille ikävuosille. (Häkkänen et al. 2001, Kokkarinen 2000) Kokkarinen (2000) on arvioinut, että väite joukkoliikenteen käytön lisääntymisestä väestön ikääntyessä ei pitäne paikkansa. Joukkoliikenteen sijasta lisääntyy henkilöautoliikenne, sillä ajokortillisten määrä iäkkäiden ikäryhmissä lisääntyy. Suuret ikäluokat jatkanevat autoilua vielä vuonna 2020. Varsinaista joukkoliikenteen käytön lisääntymistä Kokkarinen (2000) ennustaa vasta parinkymmenen vuoden päähän, jolloin hyvin vanhojen ikäryhmien osuudet kasvavat. Henkilöautoilun suosio on kasvanut 1960-luvulta, kun taas joukkoliikenteen suosio on laskenut. Salmen (1991) mukaan autoilu ei ole enää vain liikkumisen väline, vaan osa kulttuuria. Myös Lybäckin (2002) mukaan henkilöauton houkuttelevuus perustuu sekä käytännölliseen että symboliseen merkitykseen. (Huhtonen 2007) Tulokehitys on lisännyt henkilöauton omistusta viime vuosikymmenten aikana kaikissa väestöryhmissä. Autoistuminen on ollut nopeampaa nuorehkojen ja keski-ikäisten kuin iäkkäiden keskuudessa. Lähivuosikymmenten väestörakennetta merkittävästi leimaava piirre on ikääntyminen. Väestön ikääntyminen on myös eräs autoistumiseen ja autonkäyttöön vaikuttava seikka. On olemassa myös muita autoistumiseen liittyviä tekijöitä, joiden kehitystä ja vaikutuksia ei ole kaikilta osin ollut mahdollista ennakoida. Monet tekijät ovat johtamassa liikenteen kysynnän kasvuun, ja liikennesuorite kasvaneekin jatkossa. Kuvassa 1.1 on esitetty autoihin ja autonkäyttöön suorimmin vaikuttavia tekijöitä (Pöllänen et al 2006). 2

Väestön ikääntyminen Arvojen ja asenteiden muutos Alue- ja yhteiskuntarakenteen muutos Ikääntyneiden määrän ja osuuden kasvu liikenteessä Yksilöllisyyden, kaupallisuuden ja kulutuksen kasvu & Eettisyyden ja vapaa-ajan arvostuksen nousu Kasvukeskusten ja suurimpien taajamien kasvu & Yhdyskuntarakenteen hajaantuminen ja palveluiden keskittyminen suuriin yksiköihin taajaman ulkoreunoille Vapaa-ajan matkojen lisääntyminen & Henkilöauton käytön kasvu Autoistuminen ja henkilöauton käytön kasvu sekä liikkumisen hinnan merkityksen vähentyminen & Kiinnostus vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ja muihin kulkutapoihin kasvaa Liikenteen kysyntä kasvaa muualla paitsi haja-asutusalueilla & Henkilöauton käyttö kasvaa Kotitalouksien varallisuus Omakotiasumisen lisääntyminen ja yhdyskuntarakenteen hajaantuminen & Vaurastuminen Autokanta ja auton käyttö kasvaa & Vapaa-ajan liikkuminen lisääntyy Energia Öljyn hinta nousee & CO 2 -päästöt ohjaavat kehitystä Korvaavia polttoaineita ja tekniikoita keh itetään & Liikkumisen kustannukset nousevat muita kustannuksia nopeammin Teknologia Tieto- ja viestintätekniikan voimakas kehittyminen & Liikenteen telematiikan nopea kehitys Ajoneuvon älykkyys kasvaa, liikenneturvallisuus paranee, tekniikka mahdollistaa hinnoittelun ajan ja paikan mukaan Kuva 1.1 Toimintaympäristön muutostekijöiden tarkastelun selvimmät kytkökset autokannan ja autojen käytön kehitykseen (Mukailtu: Pöllänen et al. 2006). Henkilöauton omistus kasvaa huomattavasti 25 30 vuoden iässä, jolloin henkilöauto alkaa yleistyä selvästi myös päivittäisissä kulkutapavalinnoissa. Talouksissa, jossa päämies on alle 25-vuotias, autotiheys oli vuosina 1985 1995 keskimäärin 0,6 0,8 autoa/talous, kun se 25 34-vuotiaiden talouksissa oli 0,9 1,0 autoa/talous ja 35 54-vuotiaiden talouksissa noin 1,1 autoa/talous. (Kulmala 1999) Yli 65-vuotiaiden ikäryhmissä henkilöauton omistus on huomattavasti pienempää kuin työikäisten ryhmissä. Nykyiset iäkkäät eivät aktiivisessa työiässään vielä olleet mukana nopeassa autoistumisessa, toisin kuin tulevina vuosikymmeninä 60 75-vuotiaiden ikäryhmiin siirtyvät. Ns. suuret ikäluokat ovat siirtyneet yli 60-vuotiaiden ikäryhmään, ja he ovat työelämävaiheessaan olleet osallisina 1960- ja 1970-lukujen nopeassa autoistumisessa. On odotettavissa, että he eivät luovu auton käytöstä yhtä aikaisin kuin aiempi sukupolvi. Ajo-oikeuden haltijoiden määrän kasvua lisää osaltaan naisten autoistumisen yleistyminen ja kahden auton talouksien suhteellisen osuuden kasvu ikääntyneiden väestöryhmissä. Iäkkään väestön osuus kasvaa tulevaisuudessa, ja Tilastokeskuksen 3

ennusteiden mukaan yli 60-vuotiaiden osuus on yli 1,5-kertainen vuonna 2040 vuoteen 2007 verrattuna. Iäkkäiden määrä kasvaa myös ajokortillisen joukossa, ja joidenkin arvioiden mukaan iäkkäitä on liikenteessä vuonna 2015 jopa 400 000 (Liikkanen 2007). Voimassa olevia ajokortteja oli vuonna 2007 3 456 993 (AKE 2008). Vuoden 2004 2005 henkilöliikennetutkimuksen mukaan (HLT 2004 2005) Suomessa oli yhden auton kotitalouksia 52 ja kahden auton kotitalouksia 27 prosenttia. Yli kaksi autoa oli noin viidessä prosentissa kotitalouksista, ja autottomia kotitalouksia oli 17 prosenttia. Tiehallinnon tienkäyttäjätyytyväisyystutkimuksessa (2005) 18 24-vuotiaista joka neljäs ilmoitti asuvansa autottomassa taloudessa, mutta kuitenkin puolet vastaajista ilmoitti ajavansa autoa säännöllisesti ja kolmasosa satunnaisesti (Kiiskilä 2005). Kuvassa 1.2 on esitetty autoistumiskehitys vuosina 1998 2005 erilaisissa kotitalouksissa asuvien ryhmissä. Eniten on kasvanut kahden auton talouksissa asuvien osuus 55 64-vuotiaiden ryhmässä ja kahden auton talouksissa asuvien lasten osuus. Yli 65-vuotiaiden ryhmässä suurin osa talouksista on vielä yhden auton talouksia ja suuri osa asuu autottomissa talouksissa, mutta tulevien vuosikymmenten aikana autottomien osuuden on ennakoitu vähenevän huomattavasti ikääntyneiden ryhmässä. (HLT 1998 1999, HLT 2004 2005) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1998-1999 6-7-vuotiaat 7 % 56 % 33 % 4 % 2004-2005 6-7-vuotiaat 6 % 46 % 42 % 6 % 1998-1999 18-34-vuotiaat 21 % 52 % 22 % 5 % 2004-2005 1998-1999 18-34-vuotiaat 35-54-vuotiaat 21 % 11 % 48 % 56 % 26 % 30 % 6 % 4 % ei autoa 1 auto 2004-2005 1998-1999 35-54-vuotiaat 55-64-vuotiaat 9 % 16 % 51 % 67 % 34 % 6 % 16 % 2 % 2 autoa yli 2 autoa 2004-2005 55-64-vuotiaat 11 % 61 % 24 % 4 % 1998-1999 65 vuotta täyttäneet 45 % 50 % 4 % 0 % 2004-2005 65 vuotta täyttäneet 37 % 56 % 6 % 1 % Kuva 1.2 Autollisuuden kehitys eri ikäluokissa vastaajan kotitalouden autollisuus valtakunnallisessa henkilöliikennetutkimuksessa. (HLT1998 1999, HLT 2004 2005) Tilastollisesti nuoret ja iäkkäät kuljettajat erottuvat liikenneonnettomuustilastoissa suhteellisen suuren loukkaantumisriskinsä vuoksi (Niinikoski 2001). Vuoden 2008 tammi-maaliskuussa yli 64-vuotiaiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet yli kaksinkertaistuivat edellisvuoden samaan ajanjaksoon nähden (Liikennevakuutuskeskus 2008). Joka toisessa onnettomuudessa taustalla epäillään olleen sairauskohtaus. Toisaalta henkilöauto on iäkkäiden liikkumismahdollisuuksien ja elämänlaadun kannalta tärkeä ja myös suhteellisen turval- 4

linen kulkutapa, jos vaihtoehtona on polkupyörä tai mopo. Iäkkäillä kuljettajilla pienemmät ajosuoritteet kompensoivat onnettomuusriskiä, sillä tyypillisesti vuosittainen ajosuorite pienenee iän myötä (Langford et al. 2006). Osa iäkkäistä ajokortin haltijoista luopuu ajokortista ja ajamisesta vapaaehtoisesti ja osa menettää ajo-oikeutensa terveydellisten seikkojen vuoksi. Ikääntyessä havaintokyky ja motoriikka yleisesti heikkenevät ja ajokykyä alentavat sairaudet yleistyvät. Yksilölliset erot havaintokyvyn kehityksessä ovat huomattavan suuria. Havaintokyvyn ja reaktioalttiuden on havaittu alenevan jonkin verran jo 55 64-vuotiailla, ja aleneminen voimistuu ikääntymisen myötä. Ajokyvyn kannalta hankalasti ennakoitavia seurausvaikutuksia ovat erityisesti erilaiset neurologiset ongelmat, jotka vaikuttavat esimerkiksi ongelmanratkaisukykyyn, toiminnan kontrolliin, suunnittelu- ja hahmotuskykyyn ja harkintakykyyn (Peräaho ja Keskinen 2006). Erityisesti havainnoinnissa, ajolinjojen noudattamisessa ja riskitilanteiden havaitsemisessa ikääntymisen vaikutus on havaittavissa yli 75-vuotiailla kuljettajilla (Renge et al. 2005). Suurin osa ajo-oikeudesta luopumisista iäkkäiden ryhmissä tapahtuu vapaaehtoisesti joko terveydentilan, ajokyvyn tai liikkumistarpeiden muutosten takia. Vuonna 1998 Hakamies-Blomqvist ja Wahlström keräsivät tietoa vuonna 1922 syntyneiden suomalaisten sairauksista ja niiden yhteydestä autolla ajamisen jatkamiseen. Osalla miehistä oli edelleen ajo-oikeus, ja osa oli luopunut ajooikeudesta 65 tai 70 vuoden iässä. Tutkimuksen mukaan miehet perustelivat useimmiten ajo-oikeudesta luopumista terveydellisillä syillä (yli 40 % vastaajista). Keskushermoston sairauksilla näyttäisi olevan erityisen suuri vaikutus miesten ajo-oikeudesta luopumiseen. Myös sydän- ja verisuonitaudin esiintyvyys on suurempi ajo-oikeudesta luopuneiden keskuudessa. (Liikkanen 2007) Naisista vain 20 prosenttia luopui ajo-oikeudestaan terveydellisten syiden vuoksi. Suurin osa naisista, yli 55 prosenttia, perusteli ajo-oikeudesta luopumista sillä, etteivät he olleet enää ajaneet autolla ja siten ajo-oikeus ei ollut enää tarpeellinen. (Hakamies-Blomqvist ja Wahlström 1998) 1.2 Tutkimuksen tavoite, tutkimusmenetelmät ja työvaiheet Työn tavoitteena on ollut laatia ennuste, joka kuvaa ajo-oikeuden haltijoiden demografista ja alueellista jakaumaa. Ajoneuvokannan käyttäjät on jaettu ennusteessa ryhmiin, jotka perustuvat ikäryhmään, ajokorttitiheyteen, elämänvaiheeseen, auton käyttötapoihin ja asuinseudun ominaisuuksiin. Ennusteen laatimisen eri vaiheissa on yhdistetty ajokortin omistustietoja väestön ikä- ja sukupuolijakaumaa ja asuinseudun tyyppiä koskeviin tietoihin. Ajokortin haltijoiden ennustemalliin on kuvattu ajokortin hankintaa ja ajokorttien poistumaa kuvaavat prosessit, joihin vaikuttavat toisaalta liikkumismahdollisuudet ja toisaalta auton käyttöön liittyvät fyysiset rajoitteet. Ennustetta laadittaessa on selvitetty mahdollisuutta yhdistää ajokorttien poistumaa kuvaava prosessi väestön terveyttä ja toimintakykyä koskeviin tilastotietoihin. Työn tavoitteena on ollut tuottaa tietoa ajokortin haltijoiden määrästä ja jakautumisesta erilaisiin käyttäjäryhmiin vuosina 2010 2040. 5