OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISUJA 231. NUORISORANGAISTUS II Toimeenpano ja vaikuttavuus

Transkriptio

1 OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISUJA 231 Hertta Keisala & Matti Marttunen NUORISORANGAISTUS II Toimeenpano ja vaikuttavuus ENGLISH SUMMARY THE NEW JUVENILE PUNISHMENT Helsinki 2007

2 ESIPUHE Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa on toteutettu laajahko tutkimushanke, jonka tarkoituksena on ollut selvittää vuoden 2005 alussa voimaan tulleen uuden nuorisorangaistuslain mukaisia käytäntöjä ja toimivuutta. Tutkimushankkeen tueksi asetettiin yhteistyöryhmä, jossa osallisia olivat Kriminaalihuoltolaitoksesta Tiina Vogt-Airaksinen, Heimo Kangaspunta, Taina Lumme ja Taina Alakahri ja Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta hankkeen toteuttaneet tutkijat Matti Marttunen ja Hertta Keisala. Ryhmä ohjasi tutkimuksen suuntaamista, antoi neuvoja aineiston hankintaan ja käsittelyyn sekä kommentoi tutkimustyön edetessä esillä olleita tuloksia. Tutkimus on läpikäynyt referee-menettelyn. Kaksi laitoksen ulkopuolista asiantuntijaa on antanut arvokasta palautetta käsikirjoituksesta. Kiitämme heitä arvokkaista kommenteista. Lisäksi kiitämme Ville Hinkkasta siitä, että hän on auttanut meitä hankkeessa käytettyjen sivuaineistojen kokoamisessa. Tutkimusraportin taitosta on huolehtinut osastosihteeri Eira Mykkänen. Helsingissä 14. päivänä syyskuuta 2007 Matti Marttunen Tutkija, varatuomari Hertta Keisala Tutkija

3 SISÄLLYS I NUORISORANGAISTUKSEN TOIMEENPANO Mitä on tutkittu ja miten? Aloittaminen ja päättyminen Kesto ja sisältö Nuorisorangaistuksen sisältöohjelmat Rikoskeskustelut Motivoivat keskustelut Sosiaalisten taitojen kehittäminen Keskustelut suuttumuksen hallinnasta Liikennekeskustelut Päihdekeskustelut Yhteiskuntaosio Työhön ja työelämään perehdyttäminen Valvontatapaamiset Eri ohjelmien osuudet ja ohjelmien arvioinnit Intensiivisyys Toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkominen Suullinen ja kirjallinen huomautus Kirjallinen varoitus Nouto Toisen rangaistuksen tuomitseminen ja menettely Nuorten suhtautuminen sanktioihin Yhteistyötahot toimeenpanossa Mikä on muuttunut?...39 II ARVIOITA TOIMEENPANON ONNISTUMISESTA Yleistä Elämäntilanne Suuttumuksen hallinta Muutosmotivaatio Eri osioita koskevat palautteet Nuorten loppuarviot Valvojien loppuarviot Toimeenpanon aikainen rikollisuus...77 III JOHTOPÄÄTÖKSIÄ...79 LÄHTEET...85 SUMMARY...89

4 I NUORISORANGAISTUKSEN TOIMEENPANO 1 Mitä tutkittiin ja miten? Kun tuomioistuin on tuominnut nuorisorangaistuksen, kriminaalihuollon tehtävä on panna seuraamus täytäntöön. Kriminaalihuollon on tuomitsemisen jälkeen täsmennettävä toimeenpanosuunnitelmaa siten, että siitä ilmenevät nuorisorangaistukseen kuuluvien tilaisuuksien ajankohdat ja tehtävien, ohjelmien ja perehtymisen tarkempi sisältö (NRL 5 ). Aikataulut laaditaan tuolloin valmiiksi koko rangaistusajalle, mutta yksityiskohtaiset tapaamisten ajankohdat sovitaan muutamiksi viikoiksi eteenpäin. Nuorisorangaistuksen toimeenpanojen tarkastelussa päähuomio on kohdistettu rangaistuksen toimenpanon kuvaamiseen sekä asiakastyön ja sen menetelmien arvioitiin. Yleisen sujuvuuden ohella tarkemmat tutkimuskysymykset ovat olleet seuraavia: (1) Miten nuorisorangaistukseen lain mukaan kuuluvia eri osia käytetään? (2) Kuinka intensiiviseksi nuorisorangaistuksen toimeenpano on muodostunut? (3) Millaiseksi valvontatapaamisten ja sosiaalista toimintakykyä edistävien tehtävien ja ohjelmien sisältö on muotoutunut? (4) Miten laajasti toimeenpanossa käytetään tarkoin ohjeistettuja valmiita ohjelmia ja kirjallisia harjoituksia? (5) Millaisia sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimenpiteitä toimeenpanon rinnalla hyödynnetään? (6) Miten paljon toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomisia tapahtuu ja miten niihin reagoidaan? (7) Mitä ongelmia toimeenpanossa ylipäänsä havaitaan? Kysymyksiä on selvitty tarkastelemalla kriminaalihuollon asiakastietokannasta tutkimuskäyttöön toimitettuja tietoja toimeenpanon vaiheista ja tietojärjestelmään tallennettuja seuraamuksen sisältöä kuvaavia dokumentteja. Näitä ovat etupäässä aikataulut, muistiot, työskentelylomake, toimeenpanokirja, asiakasarviot ja sanktiopäätökset. Osakysymyksiä (3), (4) ja (7) on tutkittu myös haastattelemalla kriminaalihuollon virkamiehiä. Lisäksi toimeenpanosta vastanneita kriminaalihuollon virkamiehiä on pyydetty laatimaan jokaisesta keskeytetystä ja loppuun suoritetusta nuorisorangaistuksesta yleisarvio. Arvioinnin sisältö suunniteltiin Oikeuspoliittisella

5 2 tutkimuslaitoksella ja arvioinnin laatimisesta lähetettiin Kriminaalihuollon toiminnan ohjauksen yksikön välityksellä ohjeistus kaikkiin kriminaalihuollon yksikköihin. Nuorisorangaistusasetuksen 10 :ssä säädetään nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon päättymiseen liittyvistä toimenpiteistä. Sen mukaan nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon päätyttyä täytäntöönpanosta huolehtineen Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston on arvioitava nuorisorangaistuksen täytäntöönpano. Velvoite toteutetaan käytännössä siten, että toimeenpanon valvonnasta vastannut virkamies laatii asiakastietojärjestelmään arvion rangaistuksen toimeenpanon kulusta, onnistumisista ja epäonnistumisista. Arviointi on kriminaalihuollon toiminnan ohjauksen sisäisen ohjeistuksen mukaan laadittava kahden viikon sisällä täytäntöönpanon päättymisestä. Toiminnan ohjauksen yksiköstä arvioinnit toimitettiin Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle tutkimuskäyttöön. Arvioinnissa tuli ottaa kantaa ainakin alla listattuihin kysymyksiin. Vaikuttavuuteen liittyvät loppuarviointien tulokset raportoidaan luvussa 2. Oliko nuorisorangaistus tarkoituksenmukainen seuraamus nuoren sosiaalisen selviytymisen edistämisen ja uusien rikosten ehkäisyn kannalta? Yleisarvio siitä, miten nuorisorangaistus on mahdollisesti vaikuttanut nuoreen; missä asioissa on menty eteenpäin, missä taaksepäin. Miksi näin? Arvio käytetyistä osa-alueista: valvontatapaamiset, tehtävät ja ohjelmat, mitkä osaohjelmat olivat onnistuneita? Miksi? Miten rikoskeskustelut sujuivat? Arvio työhön/työelämään perehtymisestä? Mitä yhteistyötahoja hyödynnettiin rangaistuksen toimeenpanossa? Miten nuoret reagoivat toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomistilanteissa määrättyihin sanktioihin? Miten nuori suhtautui mahdolliseen noutoon tai sen uhkaan? Vaikka nuorisorangaistuksen varsinainen seurantatutkimus on ohi, nuorisorangaistuksen kehittämistyössä tulisi myös jatkossa panostaa siihen, että nuorisorangaistusten loppuarvioinnit, kuten myös tiedot toimeenpanon vaiheista ja sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimenpiteistä sekä kirjaukset toimeenpanon kulusta kokonaisuudessaan ovat kattavia ja riittävän yksityiskohtaisia, jotta työskentelyn prosessi tulee näkyväksi ja sitä voidaan tutkia.

6 3 2 Aloittaminen ja päättyminen Nuorisorangaistuksen täytäntöönpano on aloitettava viipymättä, kun tuomio on tullut lainvoimaiseksi, jollei täytäntöönpanon aloittamiselle ole tuomitun sairaudesta, varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisesta tai muusta näihin rinnastettavasta hyväksyttävästä syystä johtuvaa estettä (NRL 6.1 ). Aineistosta taikka haastatteluista ei tullut esiin, että tällaisia esteitä olisi ilmennyt. Toisinaan nuorisorangaistustuomioon haetaan muutosta, eikä käräjäoikeuden tuomio saa lainvoimaa. Näissä tilanteissa nuorisorangaistuksen täytäntöönpano voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa, jos tuomittu kirjallisesti suostuu siihen ja tyytyy tuomioon siltä osin, kun hänet on tuomittu nuorisorangaistukseen (NRL 6.2 ). Tämä on kuitenkin harvinaista, eikä aineistossa ollut kuin muutama tällainen tapaus. Nuorisorangaistuksen suorittamisaika alkaa kulua siitä, kun tuomittu saapuu ensimmäisen kerran valvontatapaamiseen tai muuhun nuorisorangaistukseen kuuluvaan tilaisuuteen (NRL 14.1 ). Kriminaalihuollon tavoitteena on, että nuorisorangaistuksen suorittaminen alkaa kolmen viikon sisällä siitä, kun tuomioasiakirjat ovat saapuneet täytäntöönpantavaksi. Vuonna 2005 tämä tavoite saavutettiin kriminaalihuollon omien tilastojen mukaan 72 prosentissa tapauksia. Keräämämme aineisto valaisee aloittamista tätä tarkemmin. Keskimäärin nuorisorangaistuksen suorittaminen aloitetaan 49 vuorokauden kuluessa käräjäoikeuden tuomiosta. Kun luvuista poistetaan hovioikeuden käsittelyyn edenneet tapaukset, keskimääräinen aloitusaika laskee 39 vuorokauteen. Suurin osa tästä ajasta kuluu siihen, että käräjäoikeudet vapauttavat tuomiot eli lähettävät ne täytäntöönpantavaksi. Täytäntöönpanomääräyksen saavuttua kriminaalihuoltoon aikaa kuluu keskimäärin hieman alle kaksi viikkoa siihen, kun nuorisorangaistus virallisesti aloitetaan. Kriminaalihuollossa toimitaan siis pikaisesti nuorisorangaistuksen aloittamisessa. Toisinaan nuori saattaa vältellä nuorisorangaistuksen suorittamista. Tällöin käytössä on etsintäkuulutus. Etsintäkuulutuksessa tuomittua kehotetaan viimeistään määräpäivänä ottamaan yhteys kriminaalihuoltoon. Etsintäkuulutuksessa on ilmoitettava, että muussa tapauksessa pannaan vireille menettely toisen rangaistuksen tuomitsemiseksi nuorisorangaistuksen sijasta (NRL 8 ). Aineistossa ei ollut ainuttakaan nuorisorangaistuksen aloittamispulmien vuoksi etsintäkuulutettua nuorta. Nuorisorangaistus päättyy, kun suorittamisen alkamisesta on kulunut nuorisorangaistuksen pituutta vastaava aika, 4 12 kuukautta. Jos rangaistuksen loppuun suorittamiselle rangaistusaikana on este, eikä syynä siihen

7 4 ole vakava toimeenpanosuunnitelman ehtojen tai siihen perustuvien määräysten rikkominen, kriminaalihuolto voi väliaikaisesti keskeyttää täytäntöönpanon enintään yhdeksi vuodeksi (NRL 14.2 ). Väliaikaisia keskeytyspäätöksiä oli aineistossa 4 kappaletta, ja perusteena näissä tilanteissa oli laitossijoitus, uudet vakavat rikokset taikka sairaus. Näyttäisikin siltä, että väliaikaisen keskeyttämisen mahdollisuus on tarkoituksenmukainen keino toimeenpanoissa eteen tulevien yllättävien tilanteiden varalta. Seuraavissa jaksoissa tarkastellaan 42 nuorisorangaistuksen toimeenpanon koostumusta. Näistä 34 oli loppuun suoritettuja ja kahdeksan keskeytetty rangaistuksen ehtojen rikkomisen vuoksi. Mukana analyysissä on lisäksi yhdeksän nuorisorangaistusta, joiden toimeenpano oli aineiston keräämisen päättämisen hetkellä ( ) toistaiseksi kesken. 3 Kesto ja sisältö Nuorisorangaistusta tuomitaan vähintään neljä kuukautta ja enintään yksi vuosi (NRL 2.1 ). Tämän tutkimushankkeen osaraportissa II esitettiin, että nuorisorangaistuksen keskimääräinen pituus on 6,2 kuukautta eli lähes kaksi kuukautta lyhyempi kuin kokeilussa. Mahdollista on myös, että samalle nuorelle tuomitaan eri oikeudenkäynneissä useita nuorisorangaistuksia. Tällöin sovellettavaksi tulee usean nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva laskusääntö, jonka mukaan samaan aikaan täytäntöön pantavina olevat nuorisorangaistukset lasketaan täytäntöönpanossa yhteen. Enimmäiskesto on kuitenkin yksi vuosi kuusi kuukautta. Kriminaalihuoltolaitoksen on tarvittaessa tarkistettava toimeenpanosuunnitelmaa yhteen laskemisen edellyttämällä tavalla (NRL 9 ). Aineistossamme on vain kaksi nuorta, joille on tuomittu kaksi nuorisorangaistusta. Kummassakaan näissä ei ole sovellettu enimmäiskestosääntöä. Nuorisorangaistus sisältää (1) valvontatapaamisia, (2) sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia, (3) niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta ja (4) työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ei ole erityisen vaikeasti järjestettävissä (NRL 2.2 ). Täytäntöönpanoon kuuluvia tilaisuuksia, joihin tuomittu on velvollinen osallistumaan, saa viikoittain olla enintään kahdeksan tuntia. Viikoittainen tuntimäärä voi nuorisorangaistuksen aikana vaihdella täytäntöönpanon edellyttämällä tavalla (NRL 2.3 ). Näin suuria viikoittaiset tuntimäärät eivät läheskään ole, vaan tyypillisesti nuorta tavattiin viikossa kaksi kertaa ja näiden tapaamisten yhteiskesto oli hieman alle kaksi tuntia.

8 Kuviosta 1 ilmenee nuorisorangaistuksen sisällön koostumus pitkällä aikavälillä. Uuden NRL:n myötä työn osuus seuraamuksen sisällössä on laskenut kokeiluaikaisesta kolmanneksesta viiteen prosenttiin. Tarkoin ohjeistettujen ohjelmien ja kirjallisten harjoitusten osuus on noussut kokeiluaikaisesta neljänneksestä lähes kahteen kolmasosaan. Muutokset seuraamuksen sisällössä olivat siis hyvin merkittävät ja perustuvat suurelta osin kriminaalihuollon ohjeistuksiin, ei lainsäädäntöön eikä merkittävässä määrin lain esitöihin % 80 % 60 % 40 % % % Kuvio 1 Nuorisorangaistuksen sisältö 1 Valvonta Työ Ohjelmat Seuraamuksen osien koostumusta voidaan tarkemmin mitata joko siihen kuuluvien tapaamisten määrän taikka tapaamisten keston mukaan. Molemmat mittarit tuottavat samankaltaisen peruspäätelmän. Käytännössä sosiaalista toimintakykyä edistävien tehtävien osuus on noin 60 % nuorisorangaistuksen sisällöstä, noin kolmannes valvontatapaamisia ja jäljelle jäävä pieni osuus työelämään tai työn tekemiseen perehdyttämiseen keskittyviä tapaamisia. 1 Luvut on laskettu Kriminaalihuollon tuottamista tilastoista.

9 6 työosio 9 % työosio 5 % valvonta 31 % valvonta 36 % ohjelmat 60 % ohjelmat 59 % Kuvio 2 Nuorisorangaistuksen koostumus tapaamisten määrän ja keston mukaan 2 Käytännössä nuorisorangaistuksen sosiaalista toimintakykyä edistävät tehtävät ja ohjelmat ovat nykyisin seuraavia: (1) rikoskeskustelut, (2) motivoivat keskustelut, (3) sosiaalisten taitojen kehittämiseen keskittyvät keskustelut, (4) keskustelut suuttumuksen hallinnasta, (5) liikennekeskustelut, (6) päihdekeskustelut sekä (7) yhteiskuntaa koskeva osio. Jokainen osio koostuu useista tapaamiskerroista, jotka ovat tarkoin suunniteltuja ja strukturoituja. Ainoastaan rikoskeskustelut kuuluvat jokaiseen nuorisorangaistukseen. Muita ohjelmaosioita käytetään, jos nuoren katsotaan tarvitsevan niitä. Seuraavissa jaksoissa esitetään kuvaus eri osioiden sisällöstä, niihin kuuluvien tapaamisten määristä ja kestosta. 4 Nuorisorangaistuksen sisältöohjelmat 4.1 Rikoskeskustelut Rikoskeskustelut kuuluvat Kriminaalihuoltolaitoksen ohjeistuksen mukaan jokaisen nuorisorangaistuksen toimeenpanoon, joskin tiettyjä muissa osioissa käsiteltyjä teemoja voi jättää käsittelemättä rikoskeskustelujen yhteydessä. Rikoskeskustelujen läpi käyminen vähintäänkin niin sanotulla minimitasolla on pakollista, mutta asioiden käsittelytapoja voidaan muuttaa vastaamaan mahdollisimman hyvin asiakkaan valmiuksia. Rikoskeskustelut, kuten muutkin nuorisorangaistuksen ohjelmaosiot, on jaettu erillisiin keskusteluteemoihin, joista valitaan nuorelle tarpeellisimmat ja hyödyllisimmät. Nuorisorangaistuksen sisältökäsikirjassa rikoskeskustelujen vähimmäistavoitteeksi on kirjattu (1) rikoskeskustelun teemojen tiedollinen käsittely. Asiakkaan valmiudet huomioon ottaen seuraavaksi tavoitteeksi on asetettu pyrkiminen (2) käsiteltävien asioiden tunnepuolen kokemiseen, tiedostamiseen ja soveltamiseen, jolloin oppiminen on syväl- 2 Laskettu omasta aineistosta.

10 lisempää ja muutos todennäköisempää. Lisäksi rikoskeskustelujen lopussa on teemoja, jotka (3) laajentavat ja syventävät keskustelun aiheen käsittelyä. 3 Rikoskeskustelut aloitetaan (a) rikoksen uusimisriskin arvioinnilla ja tavoitteiden asettelulla, jonka jälkeen siirrytään käsittelemään sitä, (b) miten nuori itse ja hänen läheisensä suhtautuvat rikoksiin. Lähtökohtana keskustelussa on, että nuoren ja hänen lähiverkostonsa rikosmyönteiset asenteet ovat yhteydessä rikosten tekemiseen ja siihen altistavaan elämäntyyliin. Näin ollen rikoksiin, yhteiskuntaan ja elämäntyyliin liittyvät arvot ja asenteet voivat olla nuorelle joko osa ongelmaa tai voimavara. 4 Rikoskeskustelujen asenteita koskevan osion taustalla on 1990-luvulla kriminaalipoliittista merkitystään lisännyt vaikuttavuustutkimus ( what works -suuntaus ): erilaisilla interventioilla ja ohjelmilla on mahdollista vaikuttaa rikosten uusimisriskiin vähentävästi ja yksi tärkeimmistä rikoksen uusimiseen altistavista tekijöistä on nuoren ja hänen lähiympäristönsä, perheenjäsenten, kavereiden tai muun lähipiirin, rikosmyönteiset arvot ja asenteet. 5 Rikoskeskustelusarjan aloittavat ja lopettavat uusimisriskiarvioinnit tuottivat seuraamuksen kohderyhmän huomioon ottaen sangen yllättävän perustuloksen. Kyseisissä osioissa nuorelta tiedusteltiin, kuinka suureksi asteikolla 0 10 he arvioivat riskinsä syyllistyä uusiin rikoksiin lähimmän kolmen kuukauden, vuoden ja viiden vuoden kuluessa. Vastaus nolla merkitsi, ettei nuori koe uusimisriskiä lainkaan olevan ja vastaus 10 puolestaan sitä, että uusiminen katsottiin varmaksi. Nuorten vastauksissa ei ollut sanottavia eroja eri aikajänteiden suhteen. Vajaa kaksi kolmasosaa nuorista arvioivat uusimisriskinsä olemattomaksi eli vastasivat kyselyyn nolla. Yksi nuorista ilmoitti, että rikostenteko on lähes varmaa, yksi piti rikoksiin syyllistymistä todennäköisempänä kuin niistä pidättäytymistä ja loput vajaa kolmannes nuorista piti rikoksista pidättäytymistä todennäköisempänä kuin uusimista. Mitään havaittavia eroja ei ollut vastauksissa ennen rikoskeskusteluosion läpikäymistä ja sen jälkeen. Vaikka viranomaiset ovat siis arvioineet nuorisorangaistusnuoret erittäin uusimisalttiiksi ryhmäksi, nuorten näkemykset ovat täysin päinvastaisia. Onkin varmasti niin, että nuoret eivät itse ymmärrä mahdollista uusimisriskiään, vaikka negatiivinen asennoituminen uusintarikollisuuteen on sinänsä sangen hyvä asia. Muut uusimisriskikyselyyn liittyvät vastaukset eivät olleet yllättäviä; jokseenkin jokainen nuori listasi uusimisriskiä lisääviksi tekijöiksi kaveripiirin ja alkoholin. Rikosriskiä vähentäviksi tekijöiksi nuoret mainitsivat harrastukset, opiskelun, kaveripiirin vaihdoksen, seurustelun sekä alkoho- 3 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, Andrews 1997,

11 8 lin ja erityisesti humalatilan välttämisen. Kaikki nuoret ilmoittivat olevansa valmiita näkemään vaivaa uusien rikosten välttämiseksi. Tässä suhteessa rikoskeskustelut vaikuttivat onnistuneilta. Keskustelujen aluksi kymmenen nuorta ilmoitti olevansa valmis näkemään mahdollisimman paljon vaivaa rikoksettomuuden eteen, kun lopuksi tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 18. Vaikuttaisi siis siltä, että rikoskeskustelut ovat avanneet nuorten silmiä rikoksettoman elämän hyödyistä. Rikoskeskustelut jatkuvat asenneosion jälkeen (c) keskustelulla rikosten ja niihin liittyvän elämäntyylin seurauksista pääosin negatiivisista mutta mahdollisesti myös positiivisista nuorelle itselleen, hänen läheisilleen ja rikoksen uhrille. Lisäksi keskustelussa pyritään löytämään myönteisiä vaihtoehtoja rikoksille. Keskeistä nuorisorangaistuksen onnistumisen ja loppuun suorittamisen kannalta on myös se, että nuoren päihteiden käyttö selvitetään rangaistuksen varhaisessa vaiheessa ja mahdolliseen päihteiden ongelmakäyttöön puututaan tehokkaasti. Tähän liittyen rikoskeskusteluissa on oma osionsa (d) päihteiden käytöstä ja sen yhteydestä rikoksiin. Nuoren päihteiden käyttöä voidaan kuitenkin tarkastella myös seuraamuksen muissa osioissa, kuten motivoivissa keskusteluissa, yhteiskuntaosiossa tai erillisessä päihdeosiossa. Rikoskäyttäytymisen taustoja syvällisemmin käsittelevissä keskusteluissa on seuraavaksi tavoitteena pohtia (e) yhteyttä nuoren tunteiden sekä ajatusten ja hänen tekemänsä rikoksen välillä. Oletettuna vaikutusmekanismina keskusteluissa on kognitiivisen psykologian keskeinen väittämä, jonka mukaan tietty ajatus johtaa tietynlaiseen tunteeseen, joka puolestaan johtaa tiettyyn tekoon. Näin ollen tuon alkuperäisen ajatuksen muuttaminen, jos se onnistuu, johtaa muuttuneeseen tunteeseen ja edelleen muuttuneeseen toimintatapaan. 6 Kuudennessa rikoskeskusteluosiossa keskitytään (f) ongelmatilanteisiin ja ongelmanratkaisuun. Tavoitteena on vähentää alttiutta rikoskäyttäytymiseen lisäämällä nuoren ongelmanratkaisutaitoja, keskustelemalla ongelmanratkaisun hyödyllisyydestä ja vaikeuksista siinä, sekä esittelemällä ongelmanratkaisumalli. Ongelmanratkaisutaitojen jatkoksi nuoren luottamusta kykyynsä pitää kiinni muutoksesta pyritään vahvistamaan ja samalla opettamaan seuraavaa keskeistä sosiaalista taitoa, (g) jämäkkää viestintää. Jämäkän viestinnän opetuksen perustana on se, että omien tunteiden ilmaiseminen on täysin oikeutettua. Tavoitteena on käytöksen ja ilmaisun kehittäminen sellaiseksi, että nuori tiedostaa, että muut ihmiset voivat välittää siitä, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa. Tunteet ja ajatukset pitää 6 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, 108.

12 tuoda esille selkeästi, mutta samaan aikaan muita ihmisiä on kohdeltava reilusti. 7 Viimeisessä rikoskeskustelussa (h) arvioidaan aiempia tapaamisia, motivoidaan nuorta rikoksettomaan ja päihteettömään elämäntapaan, tarkastellaan rikoksen uusimisriskiä mahdollisesti lisääviä tilanteita sekä kerrataan vaihtoehtoisia käyttäytymistapoja. Rikoskeskustelut ovat yhtä lukuun ottamatta 8 olleet osana aineiston jokaista jo loppuun suoritettua nuorisorangaistusta. Keskimäärin rikoskeskustelukertoja oli kussakin toimeenpanossa noin yhdeksän, mutta rikoskeskusteluihin luokiteltujen tapaamisten määrä vaihteli paljon. Kahdessa toimeenpanossa rikoskeskusteluja käytiin vain kahdesti, kun taas yhden nuorista oli kirjattu osallistuneen 28 rikoskeskustelutunnille. Keskimäärin rikoskeskustelut kestivät yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia. Kaiken kaikkiaan keskustelu rikoksista on nuorisorangaistuksen keskeisin ja ylivoimaisesti tärkein piirre Motivoivat keskustelut Rikoskeskustelujen ohella useimpien nuorten kanssa käytiin rangaistuksen aikana motivoivia keskusteluja, joiden tavoitteiksi nuorisorangaistuksen sisältökäsikirjassa asetetaan muutospuheen ja -motivaation houkuttelu, nuoren viitekehyksen ja nykytilanteen sekä sen syiden ymmärtäminen ja muutoksen tukeminen. 9 Aluksi motivoivissa keskusteluissa (a) selvitellään nuoren elämäntilannetta ja pyritään saamaan nuori kiinnostumaan muutoksen mahdollisuudesta. Tämän jälkeen muutosmotivaatiota vahvistetaan (b) tarkastelemalla rikoksiin syyllistymisen hyviä ja huonoja puolia, painottamalla rikosten kielteisiä seurauksia ja kannustamalla muutospuhetta. Edelleen motivaatiota muutokseen pyritään edistämään (c) korostamalla eroja nuoren nykyisen elämän ja hänen haluamansa elämän välillä sekä tarkastelemalla syvemmin nuoren (d) tulevaisuuden toiveita ja hänen läheistensä mielipiteitä. Nuorta kannustetaan aloittamaan tai jatkamaan muutosta myös (e) vahvistamalla hänen luottamustaan omiin kykyihinsä muuttua ja mahdollisesti laatimalla suunnitelma tavoitteista, toimenpiteistä, tukiverkostosta ja esteistä, jotka koskevat muutosta. 7 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, Kyseiselle nuorelle on ensimmäisen nuorisorangaistuksen toimeenpanon aikana tuomittu toinen nuorisorangaistus, ja rikoskeskustelut on ilmeisesti tarkoituksella jätetty jälkimmäiseen toimeenpanoon. 9 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005,

13 10 Aineiston nuorista hieman alle kolmanneksen kanssa ei ollut syystä tai toisesta käyty lainkaan läpi motivoivia keskusteluja. (Kyseisistä 13:sta nuoresta kahdella rangaistuksen suorittaminen oli vielä toistaiseksi kesken, ja kolmen nuoren rangaistusten toimeenpano oli toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomisen vuoksi keskeytetty.) Näin ollen kahdeksassa kokonaisuudessaan suoritetussa jo päättyneessä toimeenpanossa ei käyty motivoivia keskusteluja ollenkaan. Motivoivia keskusteluja käytiin niitä suorittaneiden nuorten kanssa keskimäärin lähes viisi kertaa rangaistuksen aikana, ja ne kestivät yhteensä runsaat neljä tuntia. Kaikkiaan motivoiviin keskusteluihin kirjattujen tapaamisten määrä vaihteli kuitenkin yhdestä 18:aan. 4.3 Sosiaalisten taitojen kehittäminen Sosiaalisia taitoja kehittävässä osiossa tavoitteena on kognitiivisbehavioraalisen lähestymistavan kautta (1) käsitellä ja opetella taitoja, joita rikoksiin syyllistyneiltä nuorilta puuttuu tai jotka ovat heikkoja. Samalla nuorta pyritään (2) motivoimaan ja rohkaisemaan osallistumaan enemmän. Osion alussa arvioidaan nuoren sosiaalisten taitojen kehittämistarpeita ja pyritään herättämään uteliaisuutta taitojen opetteluun, minkä jälkeen taitoja kehitetään mallioppimisen, käytännön harjoittelun, vahvistavan palautteen ja soveltamisen avulla. Aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten kohdalla sosiaalisten taitojen kehittämiseen tähtäävä osio voidaan myös yhdistää keskusteluihin suuttumuksesta ja sen hallinnasta, jotta nuori oppisi parhaiten vaihtoehtoisia toimintatapoja tilanteisiin, joissa on aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti. 10 Aineistoon sisältyvistä päättyneistä ja loppuun suoritetuista nuorisorangaistuksista 13:ssa eli reilussa kolmanneksessa oli käyty läpi sosiaalisten taitojen kehittämiseen liittyvää osiota. Lisäksi kahdessa keskeytykseen päättyneessä nuorisorangaistuksen toimeenpanossa oli kirjattu suoritetuksi muutamia sosiaalisia taitoja koskevia tapaamisia. Kahdelle kolmasosalle nuorista ei ollut merkitty suoritetuksi yhtään tähän osioon kuuluvaa tapaamista. Keskimäärin tapaamisia kertyi näihin osallistuneelle nuorelle runsaat kolme kappaletta, ja ne kestivät yhteensä noin kolme tuntia. 10 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, 135.

14 Keskustelut suuttumuksen hallinnasta Suuttumuksen hallintaa koskevassa osiossa tavoitteena on opettaa tunnistamaan, vähentämään ja kontrolloimaan suuttumusta ja aggressiivista käyttäytymistä. Tällä pyritään siihen, että nuoret oppisivat pysäyttämään oman automaattisen aggressiivisen reaktionsa ja valitsemaan toisen käyttäytymisvaihtoehdon. Päämäärän saavuttamiseksi tavoitteena on, että nuoret oppisivat vähentämään kiihtymistä ja näkemään aiemmin aggressiivisen reaktion aiheuttaneen tilanteen eri tavalla. 11 Osio pohjautuu itsehillinnän kehittämisen kohdalla yhdysvaltalaiseen Aggression Replacement Training -ohjelmaan. 12 Nuorisorangaistuksen puitteissa suuttumusta, aggressiivista käyttäytymistä ja suuttumuksen hallintaa voidaan käydä läpi ohjelmatapaamisina kuten muitakin aiheita tai vaihtoehtoisesti erityisellä suuttumuksenhallintakurssilla. Kursseja järjestetään ainoastaan suuremmilla paikkakunnilla, mistä syystä kaikkien nuorisorangaistusta suorittavien ei ole mahdollista osallistua niille. Suuttumuksen hallintaa koskevia tapaamisia ohjelmatapaamisia sekä osallistumisia suuttumuksenhallintakurssille oli aikatauluihin kirjattu 23 toimeenpanoon eli yli puolelle nuorista. Suuttumuksen hallintaa käsittelevä osio on näin ollen motivoivien keskustelujen jälkeen toiseksi eniten käytetty valinnainen ohjelmaosio. Keskimäärin suuttumusta ja sen hallintaa käsiteltiin kunkin nuoren kohdalla 4,3 kertaa, ja tapaamiset kestivät yhteensä runsaat neljä ja puoli tuntia. 22 nuorelle ei ollut kirjattu lainkaan suuttumuksen käsittelyyn liittyviä tapaamisia. Kyseisistä toimeenpanoista 14 oli kokonaisuudessaan suoritettu ja jo päättynyt, neljä keskeytetty ja neljä vielä toistaiseksi kesken. Suuttumuksen hallintaosiota käytettiin perustellusti niillä nuorilla, jotka olivat syyllistyneet väkivaltarikoksiin. 4.5 Liikennekeskustelut Liikenneosioon kuuluvien tapaamisten ja keskustelujen tavoitteena on motivoida nuorta vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen. Tätä tavoitellaan pyrkimällä vaikuttamaan vähentävästi tiettyihin (liikenne)rikoksen uusimisriskiä aiheuttaviin tekijöihin. Näitä ovat (1) toimivan suunnittelun puute, (2) tiedon puute, (3) epäsosiaaliset asenteet, (4) puutteellinen kyky tuot- 11 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, Goldsten & Glick & Gibbs 1998.

15 12 taa toimintavaihtoehtoja, ja (5) tunteiden heikko tunnistaminen ja kontrolli. 13 Liikenneosion alussa (a) selvitetään, minkälaisiin liikennerikoksiin nuori on syyllistynyt, ja tämän pohjalta määritellään osion tavoitteet. Seuraavaksi tehtävänä on (b) pohtia liikennerikosten taustalla vaikuttaneita syitä ja antaa nuorelle tietoa liikenneturvallisuuteen liittyvistä tekijöistä. Nuoren motivaatiota työskennellä käyttäytymistapojensa muuttamiseksi vahvistetaan (c) nostamalla esiin eroja nuoren nykyisessä ja hänen toivomassaan tilanteessa. Lisäksi tarkoituksena on pohtia sitä, onko liikennerikoksiin syyllistymisessä kyse laajemmasta toimintamallista. Tarkastelun kohteena on se, miksi nuoret yleisesti syyllistyvät liikennerikoksiin, ja millaisessa tilanteessa nuori itse on rikoksen tehnyt. Viimeisessä liikennekeskustelussa tavoitteena on (d) vähentää rikoksen uusimisriskiä lisäämällä nuoren toimintavaihtoehtoja käyttäen apuna esimerkkitilanteita ja lopuksi arvioida liikenneosion alussa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Liikennekeskustelut kuuluivat tarkastelluista toimeenpanoista vain yhdeksään; 36 nuorta ei käynyt rangaistuksensa aikana liikennekeskusteluja ollenkaan. Näistä 36 toimeenpanosta viisi oli päättynyt keskeytykseen, viisi vielä kesken ja loput 26 jo suoritettu loppuun saakka. Liikenneosioon kuuluviksi luokitellut tapaamiset olivat hieman pidempiä kuin muissa osioissa, joissa kukin tapaaminen kestää noin tunnin. Liikenneosion läpi käyneet nuoret osallistuivat kukin keskimäärin 2,2 tapaamiseen, jotka kestivät yhteensä runsaat kolme tuntia. 4.6 Päihdekeskustelut Vain harvassa nuorisorangaistuksen toimeenpanossa oli käyty läpi päihdekeskusteluja. Keskustelua päihteiden käytöstä ja sen yhteydestä rikoksiin syyllistymiseen on kuitenkin saatettu käydä liittyen muihin teemoihin kuten esimerkiksi muutosmotivaation herättämiseen ja vahvistamiseen, yhteiskunnan pelisääntöihin ja rikoksen uusimisriskiin. Päihdekeskusteluosiossa tavoitteena on selvittää, onko nuorella päihteiden ongelmakäyttöä, motivoida nuorta pyrkimään päihteiden käytön hallintaan ja tarvittaessa ohjata nuori päihdepalvelujen piiriin. Keskustelujen alussa (a) arvioidaan, miten ja miten paljon päihteiden käyttöä on tarpeen käsitellä, minkä jälkeen aloitetaan keskustelut (b) päihteiden käyttöön liittyvistä ongelmista ja mahdollisesta muutoksen tarpeesta. Keskusteluissa tiedostetaan se, että nuorten päihdetietous saattaa olla rajoittunutta tai värit- 13 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005, 169.

16 tynyttä, minkä vuoksi on keskeistä (c) tarjota nuorelle asiallista tietoa päihteiden käytöstä ja sen seurauksista. Nuorisorangaistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi nuoren on tärkeää (d) tiedostaa yhteys päihteiden käytön ja rikoksiin syyllistymisen välillä ja oppia näkemään vaihtoehtoja päihteiden käytölle. Nuorta pyritään (e) auttamaan tunnistamaan päihteiden käyttöön liittyviä riskitilanteita, ja häntä voidaan auttaa laatimaan suunnitelma kyseisten riskitilanteiden varalle. Samalla muutosmotivaatiota vahvistetaan korostamalla eroja nuoren nykyisessä ja hänen toivomassaan tilanteessa. Mikäli nuoren päihteiden käyttö on hyvin ongelmallista, häntä tuetaan avun hakemisessa ja edistetään hänen integroitumistaan yhteiskunnan tarjoamiin päihdepalveluihin. 14 Tutkimusaineiston nuorista 13 eli hieman alle kolmannes oli suorittanut nuorisorangaistuksen aikana päihdekeskusteluosion. 32 nuorta ei ollut osallistunut päihdekeskusteluihin lainkaan. Näistä toimeenpanoista seitsemän oli keskeytetty ja neljä oli vielä toistaiseksi kesken. Päihdekeskustelut kestivät niihin osallistuneiden nuorten kohdalla yhteensä keskimäärin lähes kolme tuntia, ja niitä järjestettiin keskimäärin 3,5 kertaa Yhteiskuntaosio Yhteiskuntaosion tavoitteena on keskustella nuoren ongelmista liittyen hänen käyttäytymis- ja suhtautumistapaansa yhteiskuntaan ja yhteisöllisyyteen sekä edistää nuoren tiiviimpää osallistumista yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskuntaosiossa keskitytään ongelmanratkaisuprosessia soveltamalla nuoren kannalta olennaisiin kohteisiin kuten asumiseen, velka-asioihin, työelämään, opiskeluun, kunnan tarjoamiin peruspalveluihin, oikeusturvaan, varusmies- ja siviilipalvelukseen ja elämiseen suomalaisessa kulttuurissa. Näistä kohteista valitaan kunkin nuoren kannalta tärkeimmät ja tarpeellisimmat, ja niitä voidaan käydä läpi nuorisorangaistuksen eri vaiheissa nuoren tarpeiden ja suunnitelmien mukaan. Nuorisorangaistuksesta suoriutumisen ja siitä hyötymisen kannalta on keskeistä, että nuoren asumistilanne on kunnossa eikä aiheuta ongelmia keskittymiseen tai rangaistuksen sujumiseen käytännössä. Toimeenpanosuunnitelmia käsittelevässä jaksossa esitettiin tietoja nuorten asumistilanteessa; suuria pulmia siinä ei vaikuttanut olevan. Samoin velkatilanne voi vähentää nuoren mahdollisuuksia suoriutua tai hyötyä nuorisorangaistuksesta, minkä vuoksi sitä selvitellään yhteiskuntaosiossa. Tältä osin tuomioistuimen toimintaa käsittelevässä osaraportissa II esitettiin, että nuorisoran- 14 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005,

17 14 gaistukseen tuomittujen nuorten vahingonkorvaukset olivat melko suuria. Näin ollen nuorisorangaistuksen sisällössä tulisi käsityksemme mukaan huomioida entistä enemmän myös vahingonkorvausasiat. Työelämää koskevassa kolmannessa osiossa pyritään selvittämään, mitkä ovat nuoren mahdollisuudet kiinnittyä työelämään, mistä nuo mahdollisuudet muodostuvat, ja mikä on nuoren asema työmarkkinoilla. Lisäksi tavoitteena on auttaa nuorta hakeutumaan ja sitoutumaan työelämään. Niiden nuorisorangaistusta suorittavien nuorten kanssa, joilla on opiskeluun liittyviä ongelmia, voidaan käydä läpi myös yhteiskuntakeskustelujen opiskeluosio. Tämän osion tavoitteena on hakea ratkaisua nuoren opiskeluun liittyviin ongelmiin ja tukea häntä opintojen aloittamisessa tai jatkamisessa. Yhteiskuntaosiossa nuorelle voidaan lisäksi tarjota tukea sosiaali-, terveys tai nuorisotoimeen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa ja hakeutumisessa kyseisten kunnan peruspalvelujen piiriin (ks. yhteistyötahoista luku 10). Kyseessä voi olla esimerkiksi lastensuojeluun ja sen jälkihuoltoon, päihdehuoltoon, toimeentulotukeen, terveystoimeen tai vapaa-aikaan liittyvä ongelma, jota pyritään selvittämään ja ratkaisemaan ongelmanratkaisumallin kautta. Nuorisorangaistuksen puitteissa voidaan myös keskustella nuoren oikeusturvasta sekä sen merkityksestä nuorelle itselleen ja yhteiskunnassa yleisemmin sekä selvittää nuoren kanssa mahdolliseen varusmies- tai siviilipalvelukseen liittyviä ongelmia. Nuorisorangaistuksen sisältökäsikirjan yhteiskuntaosiossa on näitä kumpaakin osa-aluetta varten oma ongelmanratkaisumalliin perustuva pohja teemakeskustelulle. 15 Maahanmuuttajanuorille on lisäksi oma osionsa tutustuttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen pelisääntöihin. Keskustelujen tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan edesauttaa nuoren integroitumista yhteiskuntaan ja samalla tukea nuorisorangaistuksesta suoriutumista. Tutkimuksen kattamana aikana kriminaalihuollossa järjestettiin kaikkiaan 37 yhteiskuntakeskusteluihin sisältyvää keskustelukertaa yhteensä 16 eri nuorelle. Vain vajaa kolmannes nuorista siis osallistui yhteiskuntaosioon. Näin ollen yhdelle kyseisen osion läpi käymiseen osallistuneelle nuorelle kertyi keskimäärin 2,3 yhteiskuntakeskustelukertaa. Tapaamiset kestivät kunkin nuoren osalta yhteensä 2 tuntia 20 minuuttia. Tutkimukseen sisältyi 29 nuorisorangaistusta eli noin 2/3 kaikista toimeenpanoista joissa ei ollut käyty lainkaan yhteiskuntaosion keskusteluja. Näistä 29 toimeenpanosta viisi oli vielä toistaiseksi kesken ja viisi keskeytetty toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomisen vuoksi. 15 Kriminaalihuoltolaitos: Rikosseuraamusalan käsikirjoja 2/2005,

18 15 5 Työhön ja työelämään perehdyttäminen Nuorisorangaistuslaissa edellytetään, että nuorisorangaistuksen tulee sosiaalista toimintakykyä edistävien tehtävien ja valvontatapaamisten ohella sisältää valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehdyttämistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ei ole erityisen vaikeasti järjestettävissä. Hallituksen esityksessä huomautetaan, että toimeenpanon työosio saa painottua nimenomaan työelämään ja työn tekemiseen perehdyttämiseen, johon voidaan nuoren elämäntilanteen ja ominaisuuksien salliessa liittää varsinaista työntekoa. Hallituksen esityksessä perustellaan omaksuttua ratkaisua neljällä keskeisellä näkökohdalla. (1) Alle 18-vuotiaan tai jopa juuri 15 vuotta täyttäneen nuoren työkyvyt ja -taidot eivät ole luonnollisista syistä johtuvan työkokemuksen puuttumisen vuoksi kovin korkealla tasolla. Lisäksi (2) nuorisorangaistukseen tuomituista nuorista osa saattaa olla ominaisuuksiltaan sellaisia kuten oli huomattu kokeiluaikana että työn tekeminen aiheuttaa heille vaikeuksia. Näin voi olla esimerkiksi niiden nuorten kohdalla, jotka eivät käy koulua tai opiskele, koska heiltä voi puuttua kyky noudattaa työnteon edellyttämää säännöllistä päivärytmiä. Myös nuoren (3) päihde- ja mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa ongelmia työn tekemiseen liittyen. Työelämään perehdyttämisen puolesta puhuu hallituksen esityksen mukaan myös se seikka, että (4) sopivia työskentelypaikkoja saattaa olla vaikea löytää. Edelleen vaikeuksia saattaa tulla, jos nuorisorangaistukseen tuomitut nuoret jättävät rangaistukseen kuuluvan työnteon kesken. Nämä työnantajat eivät välttämättä jatkossa ole yhtä innokkaita tarjoamaan työharjoittelupaikkoja nuorisorangaistukseen tuomituille nuorille. 16 Tarkasteltavista toimeenpanoista työhön ja työelämään perehdyttäminen on kuulunut 16:een, joista yhdessä työhön liittyviä tapaamisia oli 27 kertaa ja viidessä vain yksi. Tapaamisten määrä toisin sanoen vaihteli huomattavasti. Keskimäärin muut kuin kaikkein aktiivisimmin työtapaamisiin osallistunut nuori kävivät tapaamisissa kaikkiaan 2,7 kertaa, ja tapaamiset kestivät yhteensä noin neljä ja puoli tuntia. Kahteen kolmasosaan eli 29 toimeenpanoon ei sisältynyt lainkaan työhön ja työelämään perehdyttämistä. Kyseisistä 29 toimeenpanosta kuusi oli keskeytetty aiemmin toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomisen vuoksi ja viisi oli vielä toistaiseksi kesken. Näin ollen 18:ssa loppuun suoritetussa jo päättyneessä nuorisorangaistuksessa ei käyty läpi työelämäosiota ollenkaan. NRL 2.2 :n mukaan nuorisorangaistuksen tulisi sisältää työhön ja työelämään perehdyttämistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana 16 HE 102/2004 vp, 9.

19 16 tai se ei ole erityisen vaikeasti järjestettävissä. Työelementin pois jättäminen on lain ja kriminaalihuollon ohjeistuksen mukaan mahdollista vain poikkeuksellisesti. Käytännössä työelementti on kuitenkin jäänyt pois useammasta kuin joka toisesta toimeenpanosta ja vain viisi prosenttia seuraamukseen kuuluvista tapaamiskerroista käsitteli työtä. Jos työosiota on käytetty, kyse on ollut pitkälti työelämään perehdyttämisestä. Työelementin vähäisyys ei ilmene kuitenkaan toimeenpanosuunnitelmista, joissa on tyypillisesti luonnehdittu yleisellä tasolla, mitä se mahdollisesti tulee sisältämään. Kyse lienee siitä, että toimeenpanon edetessä muut toiminnot kuin työelämä ovat osoittautuneet tärkeämmäksi tai vielä todennäköisemmin siitä, että yhä useammat nuorisorangaistusta suorittavat nuoret olivat jo suorittaneet peruskoulun loppuun ja jatkaneet opintojaan keskiasteella tai hankkineet työpaikan itse, nuorisorangaistuksen ulkopuolella. Tämä todettiin myös kriminaalihuollon työntekijöiden haastatteluissa. Työelementin vähentyminen on uuden sisältökäsikirjan käyttöönoton ohella suurin muutos nuorisorangaistuksen täytäntöönpanossa. Olkoonkin että nykyinen käytäntö on ymmärrettävissä ja lienee perusteltu, lain tavoitteiden mukaisena sitä ei kaiketi voine pitää. Tutkimuksessa haastatellut kriminaalihuollon valvojat olivat yhtä mieltä siitä, että työtä ja työelämään perehdyttämistä on nykyisin nuorisorangaistuksessa vähemmän kuin laki tuntuisi edellyttävän ja myös vähemmän kuin oli kokeiluaikana. He eivät kuitenkaan kokeneet tätä ongelmana tai toivoneet muutosta nykyiseen tilanteeseen. Haastateltavat perustelivat näkemyksiään ensinnäkin sillä, että (1) useimmat nuorisorangaistusta suorittavista nuorista ovat toimeenpanon aikana joko koulussa tai töissä, jolloin erityistä työelämäosiota ei tarvita. Monet nuorista käyvät lisäksi koulunsa oppilaitoksessa ja alalla, johon kuuluu erillinen työharjoittelu. Syinä siihen, että nuoret ovat nykyisin pääasiassa jo kiinnittyneitä työelämään tai opintoihin, jotkut mainitsivat sen, että nuorisorangaistusta suorittamaan tulevat nuoret näyttävät olevan melko kunnollisia, eikä heidän elämäntilanteensa ole näiltä osin ongelmallinen. Lisäksi eräs haastatelluista oli sitä mieltä, että ainakin joillakin paikkakunnilla nuorten työtilanne on nykyisin hyvä, ja he työllistyvät helposti. Myös nuorten työllistämiseen tähtäävät projektit ovat erään valvojan mukaan tehostuneet kokeiluajan jälkeen. Nuoren sosiaalisen selviytymisen edistämisen ja hänen rikoksettomuutensa tukemiseksi nuorisorangaistus on hoidettava siten kuten jotkut haastateltavat muistuttivat ettei rangaistuksen suorittaminen häiritse nuoren opiskelua ja työntekoa. Heidän nähdäkseen nuoren velvoittaminen rangaistuksen muun suorittamisen ohella erilliseen palkattomaan työharjoitteluun voisi kuormittaa nuorta liikaa ja näin vaarantaa hänen opiskelunsa tai työntekonsa.

20 Toiseksi työosion pois jättämistä perusteltiin sillä, että (2) nuorisorangaistukseen kuuluu kokeiluaikaan verrattuna enemmän ohjelmia, jotka ovat tärkeämpiä kuin työosio, eikä niiden jälkeen jää aikaa työelämään perehtymiselle. Kolmantena perusteluna osa valvojista piti sitä, että (3) joidenkin nuorten elämäntilanne on niin ongelmallinen tai sekava, että työhön tai koulutukseen osallistuminen ei yksinkertaisesti onnistu. Heitä voidaan kuitenkin tukea työelämään tai koulutukseen hakeutumisessa esimerkiksi käymällä työvoimatoimistossa, keskustelemalla heidän kanssaan eri mahdollisuuksista tai muulla tavoin perehdyttämällä työelämään. Haastateltavat olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että sopivia työ- tai harjoittelupaikkoja on tarjolla riittävästi, eli työpaikkojen puute ei ole yhtenä tekijänä työosion vähäisyydessä. Eräs haastatelluista kuitenkin huomautti, että (4) työskentelemään motivoituneet nuoret toivovat löytävänsä nimenomaan palkallista työtä, jotta voivat maksaa sakkonsa ja velkansa, eivätkä ole erityisen motivoituneita työskentelemään palkatta. Hänen mukaansa nuorisorangaistukseen liittyvän työn ei tarvitsisi välttämättä olla palkatonta Valvontatapaamiset Nuorisorangaistukseen tuomitun valvojana toimii Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies. Tarkoituksenmukaisuussyistä valvojan avuksi voidaan määrätä tehtävään suostunut henkilö, jolla on siihen soveltuvaa sosiaali-, nuoriso- tai kasvatusalan koulutusta sekä kokemusta nuorten kanssa työskentelemisestä (NRL ). Valvojan tehtävänä on (1) toimeenpanosuunnitelman ja siihen perustuvien määräysten noudattamisen valvominen, (2) yhteydenpito tuomitun huoltajaan, edunvalvojaan tai muuhun lailliseen edustajaan, (3) nuoren tukeminen ja ohjaaminen ja (4) toimeenpanosuunnitelman ja siihen perustuvien määräysten rikkomisesta ilmoittaminen (NRL 11.1 ). Valvojan ja hänen avukseen määrätyn henkilön on toimittava niin, että heidän toimenpiteistään ei aiheudu tuomitulle tai hänen läheisilleen tarpeetonta haittaa (NRL 11.3 ). Rangaistuksen sisältöä, aloittamista ja valvojan tehtäviä koskevan sääntelyn kääntöpuolena ovat tuomitun velvollisuudet. Tavallaan kyse on itsestään selvyyksistä: toimeenpanosuunnitelmaa ja sitä tarkentavia määräyksiä on noudatettava ja valvojaan on pidettävä yhteyttä määrätyllä tavalla (NRL 12.1 ). Rangaistuksen suorittamisen yhteydessä valvontatapaamisissa tai muissa nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvissa tilaisuuksissa ei saa käyttää alkoholia tai muuta päihdyttävää ainetta tai olla niiden vaikutuksen alainen (NRL 12.2 ). Päihteiden käyttöä myös valvotaan. Nuori

21 18 voidaan velvoittaa puhalluskokeeseen, jos tilanne tai nuoren käyttäytyminen antaa aihetta epäillä, että päihtymystila johtuu alkoholista (NRL 13 ). Valvojan on kirjattava päihtymystilaa koskevat havainnot. Haastateltujen kriminaalihuollon valvojien mukaan nuoren velvoittaminen puhalluskokeeseen on kuitenkin hyvin poikkeuksellista. Heidän kokemuksensa mukaan nuoret eivät juuri koskaan ilmaannu tapaamiseen alkoholin vaikutuksen alaisena ainakaan niin, että alkoholin vaikutus olisi jotenkin huomattavissa heistä. Valvojat kertoivat olevansa kuitenkin valmiita velvoittamaan nuoren puhalluskokeeseen, jos nuori tulee tapaamiseen selvästi humalassa. Eräs valvojista huomautti lisäksi, että nuoret saattavat toki tulla tapaamiseen huumausaineiden vaikutuksen alaisena, mutta valvojan keinot huomata huumeidenkäyttöä tai varmistua epäilyssään ovat rajallisia. Kaikkiaan valvojat olivat kuitenkin sitä mieltä, että nuoren ilmaantuminen tapaamiseen minkään aineen vaikutuksen alaisena oli hyvin harvinaista, eivätkä useimmat muistaneet tuollaista tapausta sattuneen kohdalleen kertaakaan. Valvontatapaamisia oli kirjattu kaikkiin aineiston toimeenpanoihin, ja yhteensä tapaamisia oli järjestetty 483 kertaa. Yhdelle nuorelle kertyi siis keskimäärin kaikkiaan 10,7 valvontatapaamista, jotka kestivät yhteensä hieman alle yhdeksän tuntia. Valvontatapaamisten määrä nuorta kohden kuitenkin vaihteli huomattavasti; kahdessa toimeenpanossa valvontatapaamisia oli yli kolmekymmentä, kun taas seitsemässä loppuun suoritetussa nuorisorangaistuksessa valvontatapaamisten lukumäärä oli enimmillään kolme. Tutkimuksessa haastateltujen kriminaalihuollon valvojien mukaan valvontatapaamiset voivat olla luonteeltaan hyvinkin moninaisia nuoren tilanteesta riippuen. Heidän mukaansa valvontatapaamisiin sisältyy suurimmaksi osaksi nuoren kuulumisten kyselemistä, kriisitilanteiden selvittämistä ja viimeaikaisista tapahtumista keskustelemista sekä tarvittaessa erilaisten käytännön asioiden hoitamista. Käytännön asioiden hoitamisella haastatellut tarkoittivat esimerkiksi työvoimatoimistossa, sosiaalitoimistossa tai KELA:n toimistossa käymistä, sakko- ja muiden raha-asioiden selvittelyä, asunto- ja kouluasioiden järjestämistä tai päihdehoitoon motivoimista. Lisäksi rangaistuksen toimeenpanon aikana järjestetään verkostopalavereja, jotka myös lukeutuvat valvontatapaamisiin. Haastatellut valvojat pitivät mahdollisena suunniteltujen ohjelmatapaamisten muuttamista valvontatapaamiseksi, jos nuori ei akuutin kriisin tai muun elämäntilannettaan koskevan asian vuoksi pystynyt keskittymään ohjelmiin tai voinut hyötyä ohjelmatapaamisesta. Useimmat valvojista kertoivat myös toimineensa näin silloin tällöin tai jopa usein. Eräs haastatelluista kertoi aiemmin toimineensa valvojana nuorisorangaistuksessa, jossa tapaamisista suurin osa oli ollut

22 valvontatapaamisia nuoren jatkuvan kriisin vuoksi. Muutamat valvojat kuitenkin toivoivat, että muut tahot kuten lastensuojelun jälkihuolto huolehtisivat nykyistä tehokkaammin nuoren käytännön asioiden hoitamisesta, jotta nuorisorangaistuksessa voitaisiin paremmin keskittyä rikosten käsittelemiseen ja muihin varsinaiseen toimeenpanoon kuuluviin osa-alueisiin. Kriminaalihuollon työntekijöiden laatimiin tapaamisten aikatauluihin on kirjattu esimerkiksi seuraavanlaisia valvontatapaamisia: 19 A:lla oli mukanaan laskuja, joita oli saanut Kelalta ja Oikeusrekisterikeskuksesta. Hän halusi, että selvitellään niitä, maksuajoista ja -summista jne. Soitettiin Oikeusrekisterikeskukseen ja Kelaan. S:a harmitti ja hermostutti kahteen ihmissuhteeseen liittyvä asia, jolle annoimmekin aikaa tällä tapaamisella. Akuutin asian käsittelyä: läheisen joutuminen auto-onnettomuuteen ja siihen liittyvät ajatukset ja tunteet. Työharjoittelupaikan selvittely yhteistyössä opettajan kanssa jatkuu. T suorittaa nyt rästiopintoja, kun työharjoittelupaikka ei ole vielä varmistunut. 7 Eri ohjelmien osuudet ja ohjelmien arvioinnit Kuviossa 3 on esitetty edellä luonnehdittujen ohjelmien ja tehtävien jakauma nuorisorangaistuksen sisällössä. Rikoskeskustelut ovat ylivoimaisesti eniten käytetty ohjelma. Noin puolet tehtäviin käytetyistä tapaamiskerroista koski sitä. Seuraavaksi yleisimmät osat olivat motivoivat keskustelut (19 %) ja suuttumuksen hallinta (12 %).

23 20 päihdekeskustelut 6 % yhteiskuntaosio 5 % liikennekeskustelut 3 % sosiaaliset taidot 6 % suuttumuksen hallinta 12 % rikoskeskustelut 49 % motivoivat keskustelut 19 % Kuvio 3 Ohjelmien ja tehtävien jakauma Nuorisorangaistuksen toimeenpanon päättymisen jälkeen laadittavassa loppuarvioinnissa nuorisorangaistuksen valvojat arvioivat muun muassa sitä, mitkä seuraamuksen osioista olivat onnistuneita, onnistuivatko rikoskeskustelut toivotusti ja miksi näin oli. Loppuarvioinneissa on lisäksi monesti kiinnitetty huomiota siihen, minkä osa-alueen nuori itse koki hyödyllisimpänä ja mitä mahdollisia vaikutuksia nuori kokee kyseisellä ohjelmalla olleen omaan itseensä, elämäänsä tai käyttäytymiseensä. rikoskeskustelut 16 suuttumuksenhallintaosio 6 työelämäosio motivoivat keskustelut 4 4 yhteiskuntaosio sosiaaliset taidot -osio 3 3 päihdeosio liikennekeskustelut lukumäärä Kuvio 4 Loppuarvioinneissa onnistuneiksi arvioidut osat

24 Loppuarvioinneissa ylivoimaisesti onnistuneimpana osa-alueena pidettiin rikoskeskusteluja, jotka mainittiin lähes puolessa loppuarvioinneista (N=36). 17 Rikoskeskustelut ovat myös selvästi eniten käytetty ohjelma, mikä osaltaan selittää loppuarvioinnin tuloksia. Kun loppuarvioissa onnistuneina pidetyt osa-alueet suhteutetaan niihin osallistuneiden nuorten lukumäärään, ero eri ohjelmien välillä eivät ole huomattavia. Tämä käy selvemmin ilmi kuviosta 5. Kuviosta näkyy selvästi myös se, että rikoskeskusteluja pidettiin onnistuneempina kuin muita ohjelmia. Valvojia on ohjeistettu kiinnittämään loppuarvioinnissa huomiota eri osa-alueisiin ja lisäksi erityisesti rikoskeskustelujen onnistumiseen. Keskustelua rikoksista ja siihen liittyvistä näkökohdista hyvänä piti kymmenen ja melko hyvänä kuusi 36:sta loppuarvioinnin laatineesta valvojasta. Lisäksi kuudessa loppuarvioinnissa oli mainittu nuoren valvojan mukaan jollakin tavalla hyötyneen rikoskeskusteluista. Yhteensä viisi valvojaa arvioi rikoskeskustelujen onnistumisen huonoksi tai hyvin huonoksi. Rikoskeskustelujen onnistumista ja epäonnistumista perusteltiin muun muassa taulukossa 1 mainituilla tavoilla Tietyn ohjelman jättäminen mainitsematta onnistuneena osa-alueena ei tarkoita, että ohjelmaa ei olisi suoritettu tai se olisi ollut (täysin) epäonnistunut.