Arvonlisävero - Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle - Verollinen myynti - Alennettu verokanta - Ääni- ja e-kirja

Transkriptio

1 Vuosikirjanumero KHO:2013:77 Antopäivä Taltionumero 1350 Diaarinumero 2088/2/11 Arvonlisävero - Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle - Verollinen myynti - Alennettu verokanta - Ääni- ja e-kirja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa arvonlisäverotusta koskevassa asiassa oli ratkaistava, voitiinko CD-levyllä, CD-ROM-levyllä, muistitikulla tai vastaavalla fyysisellä alustalla olevaa äänikirjaa ja e-kirjaa pitää arvonlisäverolain 85 a :n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna kirjana, jonka myyntiin, kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteen III kohta 6, sovelletaan alennettua verokantaa. Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteen III kohta 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/EY, verotuksen neutraalisuuden periaate huomioon ottaen esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan painettuihin kirjoihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, mutta muilla fyysisillä alustoilla, kuten CD- tai CD-ROM-levyllä taikka muistitikulla, oleviin kirjoihin sovelletaan yleistä verokantaa? Onko edellä esitettyyn kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, onko kirja tarkoitettu luettavaksi vai kuunneltavaksi (äänikirja), onko CD- tai CD-ROM-levyllä, muistitikulla tai muulla vastaavalla fyysisellä alustalla olevasta kirjasta tai äänikirjasta olemassa samansisältöinen painettu kirja, että muulla fyysisellä alustalla kuin paperilla olevassa kirjassa voidaan hyödyntää alustan antamia teknisiä ominaisuuksia, kuten hakutoimintoja? Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajaksi Arvonlisäverolaki 1 1 momentti 1 kohta, 17, 84 ja 85 a 1 momentti 7 kohta ja 3 momentti Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta, 14 artikla 1 kohta, 24 artikla 1 kohta, 96 artikla, 98 artikla 1 ja 2 kohta sekä liite III kohta 6 Päätös, jota valitus koskee Keskusverolautakunta nro 39/2011 Oikeudenkäynnin kohde 1. Verohallinnosta annetun lain (503/2010) ja arvonlisäverolain (jäljempänä AVL) mukaan keskusverolautakunta voi verovelvollisen hakemuksesta antaa verotusta koskevia sitovia ennakkoratkaisuja. Ennakkoratkaisuhakemuksessa hakija esittää asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen. 2. Keskusverolautakunnan lainvoimaista ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta noudatettava sitovana siinä verotuksessa, jota varten se on annettu. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisupäätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on hakijalla ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä, jolle tulee hakijan tekemästä valituksesta varata tilaisuus vastineen antamiseen. 3. Vireillä olevassa oikeudenkäynnissä K Oy on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua jäljempänä kuvatun mukaisesti. Yhtiö on hakenut keskusverolautakunnan ennakkoratkaisupäätökseen muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2 4. Asiassa on kysymys yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja liitteen III kohdan 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/EY, tulkinnasta. Ennakkoratkaisua koskeva hakemus keskusverolautakunnassa ja keskusverolautakunnan ratkaisu Keskusverolautakunnalle tehty ennakkoratkaisuhakemus 5. K Oy harjoittaa kirjojen kustannustoimintaa. Yhtiön kustannustoimintaan kuuluvat yleisen kirjallisuuden kirjat ja oppikirjat. 6. Yhtiö kustantaa myös niin sanottuja ääni- ja e-kirjoja. Äänikirja on fyysisellä alustalla, kuten CD- tai CD-ROM-levyllä, oleva ääneen luettu ja kuunneltavaksi tarkoitettu kirja. E-kirja on fyysisellä alustalla, kuten CD-levyllä, oleva kirja, joka vastaa sisällöltään ja rakenteeltaan lähes täysin painettua kirjaa ja painetussa kirjassa olevaa kirjoitettua tekstiä. CD-levyllä olevat tieto- ja sanakirjat ovat esimerkki e- kirjoista, jotka ladataan tietokoneelle tai lukulaitteelle CD-levyltä. Myös oppikirjoista on olemassa CDlevyllä tai muistitikulla oleva versio kirjasta. 7. Hakemus ei koske internetistä ladattavia sähköisiä e-kirjoja. 8. Hakemuksessa tarkoitetaan ääni- ja e-kirjoilla perinteisistä painetuista kirjoista erikseen myytäviä ja hinnoiteltavia CD- tai CD-ROM-levyllä, muistitikulla tai muulla vastaavalla fyysisellä alustalla olevia kirjoja. Äänikirja vastaa painetun kirjan kirjoitettua tekstiä. E-kirjat vastaavat pääasiallisesti painetun kirjan sisältöä ja ne vastaavat ulkoasultaan ja rakenteeltaan painettuja kirjoja. Oppikirjojen e-kirjaversiot voivat kuitenkin sisältää jonkin verran myös muuta materiaalia, kuten erilaisia harjoitustehtäviä, joita ei ole painetussa oppikirjassa. 9. Äänikirjoista on yleensä olemassa myös sisällöltään ja rakenteeltaan vastaava painettu kirja. Sitä vastoin e-kirjoista tällaista sisällöltään ja rakenteeltaan vastaavaa painettua kirjaa ei aina ole olemassa. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetty kysymys 10. Voidaanko hakemuksessa tarkoitettuja CD- tai CD-ROM-levyllä, muistitikulla tai muulla vastaavalla fyysisellä alustalla olevia ääni- ja e-kirjoja pitää sellaisina AVL 85 a :n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuina kirjoina, joiden myyntiin saadaan soveltaa alennettua verokantaa? Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu ajalle Keskusverolautakunta on yhtiölle antamassaan ennakkoratkaisussa lausunut, että AVL 85 a :n 1 momentin 7 kohdan ja 3 momentin mukaan kirjana pidetään vain painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua. Hakemuksessa tarkoitettuja fyysisellä alustalla olevia ääni- ja e-kirjoja ei siten voida pitää mainituissa lainkohdissa tarkoitettuina kirjoina. 12. Keskusverolautakunta on päätöksessään viitannut AVL 85 a :n 1 momentin 7 kohdan ja 2 momentin, oikeastaan 3 momentin, arvonlisäverodirektiivin 56 artiklan 1 kohdan k alakohdan, 96 artiklan, 98 artiklan 1 ja 2 kohdan ja liitteen III kohdan 6 sekä Euroopan unionin neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä (uudelleenlaadittu) 7 artiklan 1 ja 3 kohdan säännöksiin. Keskusverolautakunta on viitannut myös unionin tuomioistuimen asioissa C-384/01, komissio v. Ranska, ja C-442/05, Zweckverband zur Trinkwasserversorgung und Abwasserbeseitigung Torgau-Westelbien, antamiin tuomioihin. 13. Keskusverolautakunta on katsonut, että painetut kirjat eivät ole arvonlisäverodirektiivin edellyttämällä tavalla samankaltaisia tuotteita kuin ääni- ja e-kirjat. Nämä tuotteet eivät myöskään ole keskenään sellaisessa kilpailusuhteessa, että verotuksen neutraalisuus edellyttäisi saman verokannan soveltamista niihin. Painetut kirjat ja fyysisellä alustalla olevat ääni- ja e-kirjat poikkeavat toisistaan luonteeltaan, ominaisuuksiltaan ja käyttötavaltaan. Ääni- ja e-kirjat voivat sisältää useita sellaisia ominaisuuksia, joita painetuissa kirjoissa ei ole. Tämän vuoksi ääni- ja e-kirjojen rinnastaminen

3 painettuihin kirjoihin saattaisi johtaa vaikeisiin ja epäneutraaleihin rajanvetotilanteisiin suhteessa muihin äänituotteisiin ja muuhun sähköisessä muodossa olevaan materiaaliin. 14. Äänikirjoja ei voida myöskään kuunnella eikä e-kirjoja lukea ilman teknisiä apuvälineitä. Fyysisellä alustalla olevat ääni- ja e-kirjat kilpailevat suoraan vastaavien sähköisen verkon kautta myytävien hyödykkeiden kanssa. Nämä hyödykkeet ovat keskenään luonteeltaan, ominaisuuksiltaan ja käyttötavaltaan samankaltaisia. Alennetun verokannan soveltaminen fyysisellä alustalla oleviin ääni- ja e- kirjoihin tilanteessa, jossa sähköisen verkon kautta myytäviin kuluttajan kannalta samanlaisiin hyödykkeisiin sovelletaan yleistä verokantaa, johtaisi kilpailun vääristymiseen verokohtelun riippuessa hyödykkeen jakelukanavasta. Kilpailun vääristymisen kannalta merkitystä ei ole sillä, että fyysisellä alustalla olevia ääni- ja e-kirjoja pidetään arvonlisäverotuksessa tavaroina ja vastaavia sähköisen verkon kautta myytäviä hyödykkeitä palveluina. 15. Edellä todetun perusteella keskusverolautakunta on katsonut, että hakemuksessa tarkoitettuja CDtai CD-ROM-levyllä, muistitikulla tai muulla vastaavalla fyysisellä alustalla olevia ääni- ja e-kirjoja ei voida pitää sellaisina AVL 85 a :n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuina kirjoina, joiden myyntiin saadaan soveltaa alennettua verokantaa. Tiivistelmä asianosaisten ja valtiovarainministeriön keskeisistä perusteluista 16. K Oy on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakemuksessa tarkoitettuja CD- tai CD-ROMlevyllä, muistitikulla tai muulla vastaavalla fyysisellä alustalla olevia ääni- ja e-kirjoja pidetään sellaisina AVL 85 a :n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuina kirjoina, joiden myyntiin sovelletaan alennettua verokantaa. 17. Perusteluina yhtiö on esittänyt, että arvonlisäverokomitea on joulukuussa 2010 antanut yksimielisen tulkintasuosituksen, jonka mukaan arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohta 6 kattaa paitsi perinteiset paperille painetut kirjat myös sellaiset fyysisillä tallennusvälineillä, kuten kaseteilla, disketeillä, CDlevyillä, DVD-levyillä, CD-ROM-levyillä tai USB-muistitikuilla, olevien kirjojen sisällön, joilla on pääasiassa samanlainen tietosisältö kuin painetuilla kirjoilla. 18. Äänikirja sisältää vain painetun kirjan kirjoitetun tekstin ääneen luettuna. Lukulaitteen ominaisuuksista ja e-kirjan tiedostomuodosta riippuen e-kirja voi sisältää myös hakuominaisuuden. Fyysisellä alustalla olevaa e-kirjaa ei voida päivittää. Ääni- tai e-kirjan sisältävälle fyysiselle alustalle ei voida tallentaa muuta aineistoa. 19. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on korkeimmassa hallinto-oikeudessa lausunut, että asiassa on arvioitava myös verokannan vaikutusta kuluttajan ostopäätökseen. Kuluttuja voi valita painetun kirjan sen vuoksi, että sen lukemiseen ei tarvita mitään teknistä apuvälinettä. Toisaalta kuluttaja voi valita e- kirjan sen vuoksi, että tallennusvälineellä voidaan kuljettaa tai säilyttää paksukin kirja pienessä tilassa. Kuluttaja voi valita e-kirjan myös juuri sen vuoksi, että hän haluaa käyttää kirjan lukemiseen teknistä apuvälinettä. Kuluttajan valitessa äänikirjan hänen tarkoituksenaan ei ole lukea painettua tekstiä, vaan kuunnella ääneen luettu kirjan teksti. 20. Kun kuluttaja valitsee painetun kirjan, ostopäätökseen ei näin ollen vaikuta painetun kirjan alempi verokanta verrattuna ääni- tai e-kirjan verokantaan. Verokantaa voitaisiin pitää kuluttajan näkökulmasta merkityksellisenä vain siinä tapauksessa, että hyödykkeet olisivat objektiivisesti tarkasteltuna samankaltaisia keskenään (esimerkiksi pehmeä- tai kovakantinen kirja). 21. Valtiovarainministeriö, jolta korkein hallinto-oikeus on pyytänyt lausunnon, on todennut, että fyysisellä alustalla olevien ääni- ja e-kirjojen verokohtelu vaihtelee unionin eri jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa valikoiden alennettua verokantaa arvonlisäverodirektiivin liitteessä III lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Jäsenvaltioiden harkintavalta on tämän suhteen laaja. Jäsenvaltioilla on oikeus oman harkintansa mukaan soveltaa alennettua verokantaa painettuihin kirjoihin ja yleistä verokantaa muulla fyysisellä alustalla oleviin ääni- ja e-kirjoihin. Verotuksen neutraalisuuden periaate pikemminkin puoltaa yleisen verokannan soveltamista ääni- ja e- kirjoihin. Kansallinen lainsäädäntö

4 22. Arvonlisäverodirektiivi ja sitä aikaisemmin voimassa ollut jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY on pantu Suomessa täytäntöön voimaan tulleella arvonlisäverolailla /1501 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. 23. AVL 1 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. 24. AVL 17 :n (1392/2010) mukaan tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa. 25. AVL 84 :n (1780/2009) mukaan suoritettava vero on 23 prosenttia veron perusteesta, ellei 85 tai 85 a :ssä toisin säädetä. 26. AVL 85 a :n (1265/1997) 1 momentin (1780/2009) mukaan seuraavien palvelujen myynnistä sekä seuraavien tavaroiden myynnistä, yhteisöhankinnasta, siirrosta varastointimenettelystä ja maahantuonnista suoritettava vero on 9 prosenttia veron perusteesta: 7) kirja; Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna kirjana ei pidetä: 1) muulla tavalla kuin painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua; 2) kausijulkaisua; tai 3) pääasiallisesti mainoksia sisältävää julkaisua. Unionin oikeuden merkitykselliset oikeussäännökset ja oikeuskäytäntö Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 27. Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta. 28. Arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan "tavaroiden luovutuksella" tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa. 29. Arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaan "palvelujen suorituksella" tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus. 30. Arvonlisäverodirektiivin 96 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava yleistä arvonlisäverokantaa, joka kunkin jäsenvaltion on vahvistettava prosenttiosuudeksi veron perusteesta, ja sen on oltava sama sekä tavaroiden luovutuksille että palvelujen suorituksille. 31. Arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa joko yhtä tai kahta alennettua verokantaa. Artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan alennettuja verokantoja saa soveltaa ainoastaan liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, sellaisena kuin se on direktiivillä 2008/8/EY muutettuna, mukaan alennettuja verokantoja ei saa soveltaa sähköisesti suoritettaviin palveluihin. 32. Arvonlisäverodirektiivin liitteessä III on luettelo tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista, joihin voidaan soveltaa 98 artiklassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja. Liitteessä III oleva kohta 6, sellaisena kuin se on voimaan tulleella direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta alennettujen arvonlisäverokantojen osalta annetulla neuvoston direktiivillä 2009/47/EY muutettuna, kuuluu seuraavasti: "6) kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla olevien kirjojen luovutukset, mukaan lukien kirjastolainaus (mukaan lukien esitteet, lehtiset ja vastaavat painotuotteet, lasten kuva-, piirustus- tai värityskirjat, nuottikirjat tai

5 käsikirjoitukset, hydrografiset ja muut kartat), lehdet ja aikakauslehdet, lukuun ottamatta kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettua aineistoa." 33. Direktiivimuutosta 2009/47/EY koskevan komission ehdotuksen KOM(2008) 428 lopullinen mukaan nykyisessä sanamuodossaan kohdassa 6 oleva ryhmä käsittää ainoastaan paperimuodossa olevat kirjat. Tasapuolisuuden vuoksi ryhmää olisi laajennettava käsittämään myös sellaiset kirjat, jotka ovat CDlevyillä, CD-ROM-levyillä tai vastaavilla fyysisillä tallennusvälineillä, joilla on pääasiassa samanlainen tietosisältö kuin painetuilla kirjoilla. Ryhmä käsittää siis ainoastaan sellaiset tallenteet, jotka vastaavat lähinnä kirjoissa olevaa kirjoitettua tekstiä. Tallenteisiin, jotka sisältävät ääneen luetun tekstin lisäksi muuta aineistoa, kuten pelejä, hakutoimintoja, linkkejä muihin aineistoihin ja muuta vastaavaa, sovelletaan edelleen tavanomaista arvonlisäverokantaa. 34. Arvonlisäverodirektiivin 398 artiklassa tarkoitettu arvonlisäverokomitea on joulukuussa 2010 antanut tulkintasuosituksen, jonka mukaan arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohta 6 kattaa paitsi perinteiset paperille painetut kirjat myös fyysisillä tallennusvälineillä, kuten kaseteilla, disketeillä, CD-levyillä, DVDlevyillä, CD-ROM-levyillä tai USB-muistitikuilla, olevien kirjojen sisällön, joilla on pääasiassa samanlainen tietosisältö kuin painetuilla kirjoilla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö 35. Unionin tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja, joissa on ollut kysymys alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamisesta (muun muassa asiat C-481/98, komissio v. Ranska, C-384/01, komissio v. Ranska, C-109/02, komissio v. Saksa, ja C-442/05, Zweckverband zur Trinkwasserversorgung und Abwasserbeseitigung Torgau-Westelbien). 36. Edellä mainittujen ratkaisujen perusteella voidaan todeta, että arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta seuraa, että jäsenvaltioille annettu mahdollisuus soveltaa yhtä tai kahta alennettua arvonlisäverokantaa on poikkeus yleisen verokannan soveltamista koskevaan pääsääntöön. Lisäksi kyseisen säännöksen mukaan alennettuja arvonlisäverokantoja voidaan soveltaa ainoastaan liitteessä III tarkoitettuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ei kuitenkaan ole mitään sellaista, jonka perusteella kyseistä säännöstä olisi tulkittava siten, että siinä edellytetään, että alennettua verokantaa voidaan soveltaa vain silloin, kun se koskee kaikkia liitteen III soveltamisalaan kuuluviin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin liittyviä tekijöitä. Alennetun verokannan valikoivaa soveltamista ei siten voida pitää poissuljettuna, edellyttäen, että se ei aiheuta kilpailun vääristymisen vaaraa. Arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua yleistä verokantaa alempien alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöön ottaminen ja voimassa pitäminen on kuitenkin sallittua ainoastaan, jos niillä ei loukata verotuksen neutraalisuuden periaatetta, joka on erottamaton osa yhteistä arvonlisäverojärjestelmää ja jonka vastaista on se, että samankaltaisia ja siis keskenään kilpailevia tavaroita tai palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla. 37. Edellä mainituista ratkaisuista ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ilmene suoraa vastausta nyt vireillä olevaa asiaa koskeviin kysymyksiin. Ennakkoratkaisupyynnön tarve 38. Asiassa on ratkaistava, onko arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteen III kohta 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/EY, verotuksen neutraalisuuden periaate huomioon ottaen esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan painettuihin kirjoihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, mutta muilla fyysisillä alustoilla, kuten CD- tai CD-ROM-levyllä taikka muistitikulla, oleviin kirjoihin sovelletaan yleistä verokantaa. 39. AVL 85 a :n 1 momentin 7 kohdan (1780/2009) mukaan kirjojen myynnistä suoritettava vero on 9 prosenttia veron perusteesta. AVL 85 a :n 3 momentin 1 kohdan mukaan 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna kirjana ei pidetä muulla tavalla kuin painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua. Korkein hallinto-oikeus pitää selvänä, että fyysisellä alustalla olevia ääni- ja e-kirjoja ei voida näiden säännösten perusteella pitää alennetun verokannan soveltamisalaan kuuluvina kirjoina.

6 40. Keskusverolautakunta on antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteen III kohta 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/EY, sekä verotuksen neutraalisuuden periaate eivät ole esteenä sille, että muulla fyysisellä alustalla kuin paperilla olevien ääni- ja e-kirjojen myyntiin sovelletaan alennetun verokannan sijasta yleistä verokantaa. Keskusverolautakunnan mukaan muulla fyysisellä alustalla kuin paperilla olevat ääni- ja e-kirjat ovat luonteeltaan, ominaisuuksiltaan ja käyttötavaltaan rinnastettavissa vastaaviin sähköisessä muodossa oleviin kirjoihin, joihin alennetut verokannat eivät arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan sovellu. 41. K Oy on korkeimmassa hallinto-oikeudessa riitauttanut keskusverolautakunnan näkemyksen edellä mainittujen arvonlisäverodirektiivin säännösten tulkinnasta. Yhtiön mukaan verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on, jos jäsenvaltio saa soveltaa alennettua verokantaa vain painettuihin kirjoihin, mutta ei muilla fyysisillä alustoilla, kuten CD- tai CD-ROM-levyllä taikka muistitikulla, oleviin kirjoihin. 42. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole tiedossa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja liitteen III kohdan 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/ETY, tulkinnasta edellä kuvattujen fyysisellä alustalla olevien ääni- ja e-kirjojen luovutuksiin. Koska vireillä olevan asian ratkaiseminen edellyttää mainittujen säännösten tulkintaa yhdessä verotuksen neutraalisuuden periaatteen kanssa, asiassa on tarpeen pyytää ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta. 43. K Oy ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ovat puoltaneet ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta 44. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja liitteen III kohdan 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/EY, tulkinnasta verotuksen neutraalisuuden periaate huomioon ottaen. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. Ennakkoratkaisukysymykset Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteen III kohta 6, sellaisena kuin viimeksi mainittu kohta on neuvoston direktiivissä 2009/47/EY, verotuksen neutraalisuuden periaate huomioon ottaen esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan painettuihin kirjoihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, mutta muilla fyysisillä alustoilla, kuten CD- tai CD-ROM-levyllä taikka muistitikulla, oleviin kirjoihin sovelletaan yleistä verokantaa? Onko edellä esitettyyn kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, onko kirja tarkoitettu luettavaksi vai kuunneltavaksi (äänikirja), onko CD- tai CD-ROM-levyllä, muistitikulla tai muulla vastaavalla fyysisellä alustalla olevasta kirjasta tai äänikirjasta olemassa samansisältöinen painettu kirja, että muulla fyysisellä alustalla kuin paperilla olevassa kirjassa voidaan hyödyntää alustan antamia teknisiä ominaisuuksia, kuten hakutoimintoja? Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysymyksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Marita Eeva.