LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISET

Transkriptio

1 siltojen korjaus KIVIRAKENTEET LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISET LAATUVAATIMUKSET LIIKENNEVIRASTO Taitorakenneyksikkö 12/2014 (korvaa ohjeen 1/89) YLEISOHJEEN SISÄLTÖ 1. YLEISTÄ RAKENNUSKIVI KIVIRAKENTEEN SUUNNITTELU RAKENNUSKIVEN HANKINTA RAKENNUSKIVEN JALOSTUS RAKENNUSKIVIEN ASENNUS Kuva 1. Kivisillat kestävät säiden vaihtelut (Aunessilta, Tampere). 7. KIVIPINTOJEN PUHDISTUS TYÖTURVALLISUUS JA YMPÄRISTÖNSUOJELU LAADUNVARMISTUS KIRJALLISUUSVIITTEET LIITE 1: Termit ja määritelmät LIITE 2: Valuun asennettavien paksujen kivilaattojen kiinnitys Kuva 2. Luonnonkiveä käytetään nykyisin yleisimmin sillan keiloissa ja luiskissa (Kortessalmen silta, Kangasniemi/Joutsa). LIITE 3: Kuvagalleria Kuva 3. Luonnonkiven käyttöä pitäisi lisätä siltarakenteiden verhouksissa (Hämeensilta, Tampere). LIVI LIIKENNEVIRASTO 2014

2

3 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 1 SISÄLLYSLUETTELO 1 YLEISTÄ Ohjeen käyttöalue Luonnonkiven käyttö rakenteissa Museorakenteet RAKENNUSKIVI Kivilajit ja mineraalit Kivilajit Mineraalit Taitorakenteessa ja väyläpaikalla käytettävät rakennuskivet Kivirakenteisiin kohdistuvat rasitukset Kiven ominaisuudet Kiviverhousten laatuvaatimukset KIVIRAKENTEEN SUUNNITTELU Nykyisten rakenteiden tarkastus Periaateratkaisun teko Verhoussuunnitelman laatiminen Korjauskohteet Uudisrakentaminen Työ- ja laatusuunnitelman laatiminen.14 4 RAKENNUSKIVEN HANKINTA Rakennuskiven saatavuus Kiven irrotettavuus ja työstettävyys Louhinta RAKENNUSKIVEN JALOSTUS Rakennuskiven työstämisen vaiheet Raakakiven halkaisu ja paloittelu Raakakiven sahaus Rakennuskiven pintakäsittely ja laattojen teko Saumaukset Massiiviset kivirakenteet Valuun asennettu kiviverhous Jälkiasennettu kiviverhous KIVIPINTOJEN PUHDISTUS TYÖTURVALLISUUS JA YMPÄRISTÖNSUOJELU Työturvallisuus Ympäristönsuojelu LAADUNVARMISTUS Työnaikaiset kokeet ja valvonta Kelpoisuuskokeet ja kelpoisuuden osoittamien Laaturaportti KIRJALLISUUSVIITTEET Standardit Muut ohjeet LIITE 1 Termit ja määritelmät Tekstissä esiintyvät lyhenteet Luonnonkivellä verhoamiseen liittyviä käsitteitä LIITE 2 Valuun asennettavien paksujen kivilaattojen kiinnitys LIITE 3 Kuvagalleria Vanhoja kivisiltoja lohkotuista kivistä Kivityön kultakausi 1800/1900 vaihteessa Kivi siltojen alusrakenteissa Kiven käyttö sillan verhouksena, varusteina ja uudisrakentamisessa RAKENNUSKIVIEN ASENNUS Betonipintojen verhous Kivilaattojen asentaminen valuun Kivilaattojen jälkiasennus Reunapalkin, ukkopylvään ja kaidepylvään kiinnitys Tukimuurin teko Keila- ja luiskaverhouksen teko Reunatukien ja portaiden teko Kivipäällysteet... 27

4 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 2 Tie- ja vesirakennushallitus, tuotanto-osasto, 1989 SILKO-projektin siltapaikkatyöryhmä: Yli-insinööri Pentti Eloniemi pj. TVH/T Rakennusmestari Juhani Kautto TVL/Keski-Suomi Siltainsinööri Markku Koivuranta TVL/Häme Diplomi-insinööri Anne Leppänen TVH/Tp Ympäristösuunnittelija Raija Merivirta TVH/Skk Erikoistutkija, DI Pekka Mesimäki VTT/BET Rakennusmestari Aarne Raudaskoski TVL/Turku Toimistoinsinööri, DI Antti Rämet TVH/Tt Rakennusmestari Jorma Seppänen TVL/Mikkeli Toimitusjohtaja, ins. Jorma Huura siht. Insinööritoimisto Jorma Huura Ky Konsultti: Tarkistus: Insinööritoimisto Jorma Huura Ky Tekniikan Sanastokeskus r.y. Kiviteollisuusliitto ry. Liikennevirasto, taitorakenneyksikkö 2014, ohjeen päivitys SILKO-projektin betonityöryhmä 2014: Kehittämispäällikkö Ossi Räsänen pj. Liikennevirasto, taitorakenneyksikkö Insinööri Ilkka Kuulas Liikennevirasto, taitorakenneyksikkö Tekniikan tohtori Seppo Matala Matala Consulting Silta-asiantuntija Jani Meriläinen Liikennevirasto, taitorakenneyksikkö Osastopäällikkö Risto Parkkila Finnmap Consulting Oy Tutkimusinsinööri Elina Paukku Insinööritoimisto Aaro Kohonen Oy Erikoistutkija Liisa Salparanta Teknologian tutkimuskeskus VTT Yli-insinööri Jorma Huura Huura Oy Projektipäällikkö Jorma Lampinen sih t. Huu ra Oy Erikoisasiantuntijat: Tapani Elomaa Tampereen Kovakivi Oy Pekka Mesimäki Stonecon Oy Konsultti: Huura Oy Valokuvat: Kuva 2 Pentti Eloniemi, kuva 5 Raimo Vessonen, kuvat 7, 31, 41 ja 42 Heikki Virtanen, kuva 32 Sami Rantala, kuva 33 Seppo Matala, kuvagallerian kuvat 1/2, 1/4, 2/2, 2/3 ja 3/3 Liikenneviraston siltarekisteri sekä muut kuvat Huura Oy:n kuva-arkisto. Piirrokset: Kuvat 4, 10 ja liitteen 1 kuvat 1, 2 ja 3 sekä liite 2 Irene Kilpi. LIVI SILKO Liikennevirasto Sivujen valmistus: Grano Oy Kirjapaino: Grano Oy, Kuopio 2014 Julkaisua myy Grano Oy Puhelin

5 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 3 1 YLEISTÄ 1.1 Ohjeen käyttöalue Luonnonkiveä verhousmateriaalina käsittelevä ohje on laadittu SILKO-ohjeiston osana ja se on tarkoitettu käytettäväksi taitorakenteiden, kuten siltojen, tunneleiden, kiinteiden merimerkkien, kanavarakenteiden, tukimuurien sekä silta- ja muiden väyläpaikkojen verhoustöissä. Ohjeessa on käsitelty yleisellä tasolla myös massiivisia kivirakenteita. Ohje on SILKO-yleisohje, jota käytetään etenkin suunnitelmia laadittaessa, mutta ohjeessa on myös perustiedot edellisessä kappaleessa mainituissa kohteissa työskenteleville ja rakentamisesta kiinnostuneille. Ohjetta täydentävät kuvassa 4 esitetyt verhoustyyppikohtaiset tarkat korjausohjeet. Ohje liittyy muihin ohjeisiin ja määräyksiin kuvan 4 mukaan. Ohjetta käytetään rinnan SILKO-yleisohjeiden SILKO Ympäristönsuojelu, SILKO Sillan ja siltapaikan kuivatus ja SILKO Siltapaikan viimeistely kanssa. Suunniteltaessa kivilaattojen mitoitusta ja kiinnitystä sillan rakenteisiin noudatetaan Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjetta /1/. Lisäksi luonnonkiven käytöstä rakennuskivenä on saatavissa hyödyllistä tietoa VTT:n julkaisuista /2/, /3/ ja /4/. Luonnonkivituotteita on käsitelty SKTY:n julkaisussa Betoni- ja luonnonkivituotteet päällysterakenteena /5/. Luonnonkivirakentamiseen liittyvät RT-ohjekortit ovat RT Luonnonkivimuurit ja -verhoukset RT Luonnonkivet, suomalaiset rakennuskivet. Ohjeen käyttäjän on otettava huomioon standardeissa ja kirjallisuusviitteissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset.

6 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 4 Maa-aineslaki Ympäristönsuojelulaki Maankäyttö- ja rakennuslaki Vesilaki InfraRYL osa 1 väylät ja alueet kohta InfraRYL osa 3 kohdat ja EUROOPPALAISET STANDARDIT (katso kohta 2.4) Sillat ja ympäristö Siltapaikkojen luokitusohje SILKO Luonnonkivi verhousmateriaalina Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohje Siltojen betonirakenteiden pinnat SILKO Siltapaikan viimeistely Siltojen betonipintojen ulkonäön parantaminen KORJAUSOHJEET KIVIRAKENTEET*) Betonin verhoaminen kivellä Kivien pulttaus terästangoilla Kivirakenteen injektointi ja saumaus Kivipinnan puhdistus KUIVATUSLAITTEET Luiskan pintavesikourun teko Kivisilmän teko SILTAAN LIITTYVÄT RAKENTEET Kiviheitokeverhouksen teko Kivilaattaverhouksen teko Molskotti- ja sepeliverhouksen teko Kenttäkiviverhouksen teko Kivikorirakenteiden teko TARVIKETIEDOSTO Kivitarvikkeet *) Ohjeita ei ole laadittu mennessä Kuva 4. Ohjeen liittyminen lakeihin, standardeihin, InfraRYL:iin ja Liikenneviraston ohjeisiin. 1.2 Luonnonkiven käyttö rakenteissa Luonnonkivi oli perinteinen tiesiltojen rakennusmateriaali aina 1900-luvulle asti. Vanhin maassamme käytössä oleva silta on Espoon kartanon kiviholvisilta, Kvarnbro. Silta on rakennettu vuonna Viimeiset kivisillat on rakennettu 1930-luvulla, joskin vuonna 2008 valmistui Espoon tuomiokirkon lähelle nykyaikaisella kivenjalostustekniikalla työstetty kiviholvisilta (liitteen 3 kuva 4/4) Liikenneviraston Siltarekisterissä oli 287 kivirakenteista holvisiltaa ja 3 palkkisiltaa. Ammattitaidolla tehty kiviholvisilta kestää kalliolle perustettuna vuosisatoja (kuva 1). Betonin syrjäytettyä kiven pääasiallisena sillanrakennusmateriaalina, tiesiltojen betoniset alusrakenteet (maa- ja välituet) verhottiin yleensä kivellä aina 1940-luvulle asti. Varsinkin teräspalkkisiltojen alusrakenteet tehtiin usein kokonaan luonnonkivestä. Hirsiarinoille perustettuja kiviholvisiltoja purettiin ja 1970-luvuilla ja korvattiin betonirakenteilla, koska hirsiarinat lahosivat jäätyään esille vedenpintojen laskiessa ja kivirakenteet purkautuivat. Muutamia siltoja on koottu uudestaan betoniperustusten varaan (kuva 5). Rataosa Helsinki Hämeenlinna avattiin liikenteelle vuonna 1862, jolloin alkoi Vantaan ja Leppäkosken siltojen myötä ratasiltojen historia. Ratasiltojen alusrakenteet tehtiin kokonaan luonnonkivestä kunnes betonirakenteet yleistyivät 1900-luvun alkupuolella. Kiviholvisiltoja ja kivirumpuja tehtiin 1950-luvulle asti. Sulkukanavien seinät ja pilasterit tehtiin 1940-luvulle asti luonnonkivestä tai verhottiin luonnonkivilaatoilla.

7 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 5 Kaupunkien pääkatuja päällystettiin 1930-luvulle asti luonnonkivillä. Alkuaikoina kivinä käytettiin kenttäkiviä ja myöhemmin nupukiviä (kuva 6). Nykyisin luonnonkiveä käytetään silta- ja maisemarakenteiden verhousmateriaalina. Käyttö on lisääntymässä, mikä on hyvä asia, koska kivi on todettu hyvin kestäväksi rakenteiden materiaaliksi. Luonnonkivi on tullut myös hinnaltaan kilpailukykyisemmäksi, koska kiviteollisuus on pitkälle automatisoitu ja sen työstömenetelmät ovat korkeatasoiset. Myös kivimiesten kouluttamiseen on alettu kiinnittää huomiota ja ammattitaidon säilymistä pidetään tärkeänä. Luonnonkivestä tehtyjä tarvikkeita tuodaan myös ulkomailta kuten Kiinasta. Luonnonkiveä käytetään, kun halutaan parantaa rakenteen ulkonäköä ja etenkin seuraavissa sillan ja siltapaikan rakenteissa: Sillan alusrakenteissa, kun suojataan betonipintoja jään ja virtaavan veden kuluttavaa vaikutusta vastaan (kuva 7 ja liitteen 3 kuvat 3/3 ja 4/1). Reunapalkeissa ja reunuksissa, kun halutaan tehdä rakenteet klorideja kestävästä materiaalista. Betonipintojen verhouksena, kun suojataan rakenteita (kuvat 3 ja 7). Keilojen ja luiskien verhouksissa, kun halutaan saada eroosiosuojaukseltaan paras verhous (kuvat 2 ja 8). Keilan tai luiskan juuri suositellaan tehtäväksi kivestä, jos sitä on kohtuullisin kustannuksin saatavana (kuva 35). Holvisiltojen ja tukimuurien rakennusmateriaalina. Päällysteissä ja ajoradan reunatuissa. Ulkonäköä elävöittämässä muiden verhousten yhteydessä. Luonnonkiveä käytetään muissa taitorakenteissa ja väyläpaikoilla: Sulkujen rakennusmateriaalina ja kanavien verhouksissa. Tukimuurien rakennusmateriaalina. Majakoiden, laiturien, patojen, aallonmurtajien, kummelien, pollarien, linjamerkkien ja loistojen perustusten rakennus- ja verhousmateriaalina. Kuva 5. Valtaalan silta (Isokyrö) purettiin ja koottiin uudestaan siten, että toinen kantamuuri perustettiin kalliolle ja toinen paalutetun teräsbetonilaatan varaan. Kuva 6. Nupukivipäällyste sillan ajoradan päällysteenä (Hämeensilta, Tampere). Kuva 7. Välituen ja jäänsärkijän kiviverhous (Tuomaansilta, Turku). Luonnonkiveä on käytetty myös monissa muissa kohteissa, kuten portaina, nousuteiden päällysteenä, tie- ja siltakaiteiden pylväinä sekä kourujen ja ojien kiveyksenä (liitteen 3 kuvat 4/2 ja 4/3 sekä kuvat 34, 38 ja 41). Betonisen kansilaatan reuna voidaan verhota kivilaatoilla, jos kiviholvisilta levennetään teräsbetoniulokkeilla. Tällöin silta näyttää edelleenkin sivusta katsottaessa kivisillalta. Kuva 8. Vuonna 1959 tehty keilan kivilaattaverhous puhdistettuna.

8 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Museorakenteet Kulttuuriympäristön lakisääteinen suojelu voidaan toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain, rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain, muinaismuistolain tai luonnonsuojelulain (maisema) turvin. Lisäksi rautatiekohteiden osalta on voimassa sopimus menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi ( ). Museovirasto ohjaa lailla suojeltujen ja muuten arvokkaiksi todettujen kohteiden kuten kanavarakenteiden ja vesiliikenteen kiinteiden turvalaitteiden korjaushankkeita. Muinaismuistolain mukaisesti muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen jäännökset ovat muinaismuistoja, joihin kajoaminen ilman lupaa on kielletty. Liikenneviraston omistamia museosiltoja, joita ei ole suojeltu, kunnossapidetään normaalisti tienpidon osana. Lisäksi jokaiselle museosillalle tehdään yksilöllinen hoito- ja ylläpitosuunnitelma sen museaalisen edustavuuden ja tunnistettavuuden näkökulmasta. Museologisten periaatteiden mukaan kunnossapidolla pyritään säilyttämään sillan museoimishetken kunto. Käytännössä tämä on vuoden 1982 tila, koska valtaosa museokohteista on nimetty silloin. Kohteisiin ei tehdä muutoksia, ellei liikenneturvallisuus tai kohteen säilyminen sitä erityisesti vaadi. Tämä on otettava huomioon, jos museosiltaan tehdään korjaustoimia. Museosiltoja on Suomessa 35, joista Liikenneviraston omistuksessa 26 ja niistä 11 kivisiltoja. Muut museosillat ovat kuntien tai maanomistajien omistuksessa. Liikennevirasto ylläpitää museotieja siltakokoelmaa. Museosiltojen ja museoteiden kunnossapidon koordinointi on keskitetty Pirkanmaan ELY-keskukseen. ( web/ely/museosillat) Museoviraston ylläpitämässä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) luettelossa on mainittu 122 kulttuuriympäristöä, joissa on silta ( Kulttuuriympäristössä myös muiden kuin museosiltojen korjaamisessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että sillat ovat sopusoinnussa maiseman kanssa.

9 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 7 2 RAKENNUSKIVI 2.1 Kivilajit ja mineraalit Kivilajit Kivilajit jaetaan syntytapansa mukaan seuraaviin pääluokkiin: magmakivet, sedimenttikivet ja metamorfiset kivet. Kiviä muokkaavat prosessit on esitetty kuvassa 9. Kallioperämme koostuu pääosiltaan kiteisistä syväkivistä ja niiden muuttuneista eli metamorfoituneista muodoista. Magmakiviin kuuluvat syväkivet ovat jähmettyneet sulasta kiviaineksesta syvällä maankuoressa. Sedimenttikivilajeja on Suomessa niukasti ja vain pieninä, hajanaisina esiintyminä. Kallioperämme yleisin rakennuskivilaji on graniitti. Kovia rakennuskiviä nimitetään tavallisesti graniiteiksi, vaikka ne eivät sitä olisikaan mineralogisesti. Nimitykset eivät muutenkaan täysin vastaa ominaisuuksia, sillä esimerkiksi 1650 miljoonaa vuotta sitten syntyneet rapakivigraniittikalliot ovat tyypillisesti häiriintymättömiä ja tasarakeisia. Tämä kivi on kovaa ja kestävää, ja se sopii louhintaominaisuuksiltaan erittäin hyvin rakennuskiveksi. Graniitit ryhmitellään kiven yleisvärin perusteella. Yleisiä värisävyjä ovat punainen, ruskea ja harmaa. Nämä sopivat silta- ja muiden väyläpaikkojen verhouksiin. Liuskekivet ovat alkuperältään sedimenttejä, jotka ovat metamorfoituneet, muuttuneet nykyiseen muotoonsa. Liuskekivet lohkeavat silein pinnoin liuskeisuuden suunnassa. Liuskekiviä ovat muun muassa fylliitti, kiilleliuskeet ja kvartsiittiliuskeet Mineraalit Kivilajit koostuvat mineraaleista. Mineraalit ovat yhdisteitä tai alkuaineita, joilla on tietty rakenne ja koostumus. Vaaleita mineraaleja ovat kvartsi, maasälvät ja kalsiitti. Tummia mineraaleja ovat amfibolit, pyrokseenit, kiilteet ja oliviini. Kivityyppien mineraalit on esitetty taulukossa 1. Graniittien päämineraalit ovat kvartsi, maasälvät ja kiilteet. Graniittien väri vaihtelee pääasiassa maasälvän värin mukaan. Mustiksi graniiteiksi kutsutaan tummia syväkivilajeja, jotka ovat geologisesti tarkasteltuina gabroja, dioriitteja, kvartsidioriitteja ja diabaaseja. Mustien kivien esiintymä on usein rikkonainen ja epähomogeeninen. Magmakivet Syväkivet Pintakivet Peridotiitti Graniitti Basaltti Gabro Nefeliinisyeniitti Andesiitti Dioriitti Ijoliitti Dasiitti ja latiitti Granodioriitti Ryoliitti Fonoliitti Kiteytyminen syvällä maankuoressa Kivisula eli magma Sulaminen eli anateksis Metamorfiset kivet Ortogneissit Sarvivälkegneissi Graniittigneissi Purkautuminen maan pinnalle Amfiboliitti Uraliittiporfyriitti Kvartsiporfyyri Leptiittigneissi Kvartsiitti Fylliitti Kiteinen Suola- Kivikalkkikivi liuske hiili Kiilleliuske Kiillegneissit Kivi- Paragneissit öljy Rapeutuminen Kulkeutuminen, lajittuminen Sedimentaatio Sedimentit Sora Hiekka Savi Karbonaatti- Suolat Turve sedimentit Metamorfoosi Kovettuminen eli diageneesi Sedimenttikivet Konglo- Hiekka- Savi- Kalkki- Suola- Ruskomeraatti kivi kivi kivi kivi hiili Kuva 9. Kiviä muokkaavat prosessit ja materiaalin kiertokulku /6/.

10 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 8 Taulukko 1. Luonnonkivien ryhmittely /7/. Geologinen alkuperä Kivilaji Pääasialliset mineraalit ja osa-aineet Magmakivet (syväkiviä) graniitti granodioriitti kvartsidioriitti syeniitti gabro dioriitti diabaasi peridotiitti kalimaasälpä, kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, sarvivälke plagioklaasi, kalimaasälpä, kvartsi, biotiitti, sarvivälke plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, sarvivälke kalimaasälpä, plagioklaasi, sarvivälke, pyrokseenit, biotiitti plagioklaasi, pyrokseenit, amfibolit, oliviini plagioklaasi, sarvivälke, pyrokseenit, biotiitti plagioklaasi, pyrokseenit, sarvivälke, oliviini oliviini, pyrokseenit, sarvivälke Sedimenttikivet Metamorfiset kivet kalkkikivi hiekkakivi savikivi konglomeraatti gneissit marmori kvartsiittiliuske fylliittiliuske kiilleliuske amfiboliittiliuske vuolukivi kalsiitti kvartsi, maasälvät savimineraalit, kvartsi sora, hiekka, savi kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi, kiilteet kalsiitti, dolomiitti kvartsi, maasälpä, kiille kvartsi, kloriitti, muskoviitti, maasälvät kvartsi, biotiitti, muskoviitti, maasälvät sarvivälke, plagioklaasi kloriitti, talkki, karbonaatti Taulukko 2. Kivilajeista käytettyjä nimityksiä /1/. graniitti Kivestä käytetty nimitys Kivien geologiset kivilajinimitykset graniitti, syeniitti, tonaliitti, dioriitti, gabro, granodioriitti, anortosiitti, diabaasi, peridotiitti, kvartsiitti, basaltti, ryoliitti, migmatiitti, gneissi ja muut lähinnä magmasyntyiset kovat kivet marmori marmori, kalkkikivi, travertiini, onyksi, serpentiniitti hiekkakivi hiekkakivi, kalkkikivi, kalkki-hiekkakivi kalkkikivi kalkkikivi, dolomiitti, kalkki-hiekkakivi liuskekivi/kvartsiitti porfyyri alabasteri kvartsiitti, kiilleliuske, fylliitti kloriittiliuske, gneissi, hiekkakivi, amfiboliitti porfyyri, trakyytti, andesiitti, diabaasi alabasteri, marmori, onyksi

11 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Taitorakenteessa ja väyläpaikalla käytettävät rakennuskivet Kansainvälisessä kivikaupassa kivilajinimitysten käyttö on kirjavaa ja osin ristiriitaista geologisten nimitysten kanssa. Suositeltavaa on käyttää kivestä sen geologista kivilajinimitystä, mikäli se on tiedossa. Taulukossa 2 on esitetty yleisesti käytetyt kivilajinimitykset ja vastaavien kivilajien geologiset nimitykset. Taitorakenteen sekä väyläpaikan rakenteissa käytettäviä kivilajeja ovat graniitit ja muut syväkivet liuskekivet. Kivilaji on valittava siten, että se kestää mahdollisimman hyvin siihen kohdistuvia rasituksia. Rakennuspaikalla on vielä tarkastettava, että kivet ovat ehyitä ja sopimusasiakirjojen mukaisia. Rakennuskivenä käytettävät syväkivet, kuten graniitti, ovat korkealaatuisia ja ns. kovina kivinä pitkäikäisiä. Lisäksi ne kestävät muita paremmin ilman saasteita ja kunnossapitoon käytettävää suolaa. Liuskekivet ovat kovia tai keskikovia, joten ne ovat kestävyydeltään lähes syväkivilajien veroisia. Useimmat liuskekivilajit sopivat siltojen ja siltapaikkojen verhouksiin, mutta liuskekiven kiinnittäminen betoniin saattaa olla kivityypistä riippuen hankalaa. Syväkivet ja liuskekivet kestävät hyvin kuormituksen, sään, suolarasituksen ja kulutuksen samanaikaista rasitusta. Kantavassa rakenneosassa käytettävän kiven lujuusominaisuudet on varmistettava. 2.3 Kivirakenteisiin kohdistuvat rasitukset Taitorakenteen ja väyläpaikan kivirakenteisiin kohdistuvia rasituksia ovat kuormitus, jonka vuoksi kivellä on oltava hyvä puristuslujuus ja taivutusvetolujuus (ks. taulukko 4) sää, joka edellyttää kiven hyvää pakkasenkestävyyttä suolarasitus, joka edellyttää tiiviyttä ja lujuutta kulutus (jää ja aurat), joka edellyttää hyvää kulutuskestävyyttä. Usein nämä rasitustekijät vaikuttavat samanaikaisesti. Kiveä rapauttavat ja kuluttavat tekijät vaikuttavat lähes aina taitorakenteen ja väyläpaikan rakenteisiin.

12 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Kiven ominaisuudet Suomalaiset kivilajit ovat kestäneet kokemuksen mukaan hyvin siltojen ja siltapaikkojen rakenteissa. Näin ollen yleisesti käytettävät rakennuskivet ovat käyttökelpoisia. Kiven laatu on selvitettävä tarvittaessa tutkimuslaitoksessa. Luonnonkiven eurooppalaisia testausmenetelmien standardeja ja niiden vastaavuus DIN-standardeihin on esitetty taulukossa 3. Luonnonkivien ominaisuuksien testausta Suomessa tekevät VTT Expert Services Oy, Geologian tutkimuskeskus ja Tampereen teknillinen yliopisto TTY. Taitorakenteissa ja väyläpaikoilla käytettävien rakennuskivien tärkeimmät ominaisuudet on esitetty taulukossa 4. Yhdistelmärakenteita suunniteltaessa on otettava huomioon, että betonin pituuden lämpötilakerroin on C -1. Taulukko 3. Luonnonkiven EN-testausstandardeja ja niiden vastaavuus DIN-standardeihin. Ominaisuudet EN-standardit Aikaisemmin käytetyt standardit EN ja DIN -standardien vastaavuus toisiinsa nähden Tiheys ja huokoisuus Vedenimukyky Puristuslujuus Pakkasenkestävyys Kulutuskestävyys Taivutuslujuus SFS-EN 1936:2006 SFS-EN 13755:2008 SFS-EN 1926:2006 SFS-EN 12371:2010 SFS-EN 14157:2004 SFS-EN 12372:2006 DIN DIN DIN DIN DIN DIN Pieniä yksityiskohtaeroja Pieniä yksityiskohtaeroja Pieniä yksityiskohtaeroja Pieniä yksityiskohtaeroja Identtiset Pieniä yksityiskohtaeroja Taulukko 4. Luonnonkivien ominaisarvojen vaihteluvälejä /1/. Kivilaji Tiheys (kn/m 3 ) DIN Huokoisuus (tilavuus-%) DIN Vedenimukyky (paino-%) DIN Pituuden lämpötilakerroin (1/ C 10-6 ) Puristuslujuus (MN/m 2 ) DIN Taivutusvetolujuus (MN/m 2 ) DIN Kimmomoduuli x 10 3 (MN/m 2 ) Mohsin kovuus Mohs Kuluminen (g/cm 2 ) DIN graniitti dioriitti gabro diabaasi gneissi syeniitti marmori tiivis kalkkikivi liuskeet hiekkakivi Kiviverhousten laatuvaatimukset Korjausrakentamisessa ja uudisrakentamisessa silta- ja muita väyläpaikkoja verhottaessa luonnonkivirakenteiden laatuvaatimukset ja laadunvarmistustoimet on esitetty kuvassa 4 esitetyissä SILKO-ohjeissa. Verhoukseen tarkoitettujen luonnonkivilaattojen toiminnalliset vaatimukset ja testausmenetelmät on esitetty standardissa SFS-EN Ulkotilojen luonnonkivilaatoilla on oltava CE-merkintä ja suoritustasoilmoitus (DoP) sekä suunnitellun käyttötarkoituksen mukainen AVCP-luokka (suoritustason pysyvyyden arviointi- ja varmentamisluokka). AVCP-luokka on kantavissa rakenteissa 2+ ja muuten 4. Luonnonkivi on osoittautunut ulkorakenteissa kestäväksi materiaaliksi. Suunnittelija voi kuiten-

13 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 11 kin asettaa laatuvaatimuksia muun muassa seuraaville ominaisuuksille, jos rakenneratkaisu sitä edellyttää: luonnonkiven tiheys, vedenimukyky, puristuslujuus, pakkasenkestävyys, taivutusvetolujuus kovuus ja kulutuskestävyys kivilaatan kiinnityksen lohkeamiskapasiteetti kivilaattojen suurin sallittu hammastus kivilaatan pintakäsittely asennuksen olosuhdevaatimukset. Laatuvaatimuksia asetettaessa voidaan käyttää apuna taulukossa 4 esitettyjä luonnonkivien ominaisarvoja. Tutkimukset tehdään kohdassa 2.4 esitettyjen standardien mukaan. Luonnonkivien pintakäsittelymenetelmät on esitetty liitteen 1 taulukossa 1 ja liitteen kuvassa 3 sekä julkaisun Siltojen betonirakenteiden pinnat, Suunnittelu /10a/ taulukossa 7, ja niiden käyttöä eri rakenteissa on selostettu kohdassa 5.4. Siltojen alusrakenteiden paksuista kivilaatoista tehtyjen verhousten laatuvaatimuksia on esitetty InfraRYL osan 3 /9/ luvussa ja julkaisun /10a/ kohdassa Paksuista kivilaatoista tehtävä rakenne on esitetty liitteessä 2. Esimerkki paksuista kivilaatoista tehdyn verhouksen laatuvaatimuksista: Verhouskivien on oltava hyvälaatuista graniittia tai muuta syväkivilajia. Kiven pituuden on oltava sama tai suurempi kuin sen korkeuden, mutta ei kuitenkaan alle 400 mm. Kivien korkeus saa vaihdella niiden ollessa samassa kerroksessa ±5 mm ja eri kerroksissa ±30 mm. Kiviverhouksen paksuus on noin 200 mm kiven etupinnan perustasosta mitattuna. Kiven etupintaan tehdään koppi (kiven etupinnan poikkeama perustasosta), jonka korkeus on enintään 50 mm. Pinnassa ei saa olla yli 10 mm:n syvyisiä saumaustason takapuolelle ulottuvia kuoppia. Kiven etupinnan reunoihin tehdään mm:n leveät tasaiset kaistat tai reunat noudattavat suunnitelmassa esitettyä muotoa. Vaakasuorien saumapintojen (tukipintojen) pienemmän mitan on oltava vähintään 80 mm. Kiviverhotulle rakenteelle asetetaan samat mitta- ja muotovaatimukset kuin vastaavalle verhoamattomalle rakenteelle. Mittaukset tehdään kivien etupintojen reunoista. Tartuntaterästangot tehdään ruostumattomasta teräksestä (SFS-EN 10088). Saumat tehdään tämän ohjeen kohdan 6.7 mukaan. Kiviverhousten ulkopintojen on oltava puhtaita. Ohuista kivilaatoista tehdyn verhouksen laatuvaatimuksia: Pystypinnoissa suositeltava kivikoko on 0,5 1,0 m 2 ja pienin sivumitta 300 mm ja suurin 1200 mm. Kivilaatan paksuus on mm. Kiviverhotulle rakenteelle asetetaan samat mitta- ja muotovaatimukset kuin vastaavalle verhoamattomalle rakenteelle. Tartuntakiinnikkeet tehdään ruostumattomasta teräksestä (SFS-EN 10088). Saumat tehdään kohdan 6.7 mukaan. Ohuista luonnonkivilaatoista tehtävä verhous suunnitellaan Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjeen /1/ kohdan 3.2 ja julkaisun Siltojen betonirakenteiden pinnat, Suunnittelu /10a/ kohdan mukaan. Betonielementeissä voidaan käyttää ohutlaattoja, jotka ovat pienehköjä (paksuus mm ja koko 0,27 m 2 ) mittatarkkoja kivilaattoja Julkaisun /10a/ kohdan mukaan. Ohutlaatan takapintaan jyrsitään urat tai muut tartuntaa parantavat työstöt. Kivilaattojen kiinnitys voidaan tehdä elementin valun yhteydessä tai jälkikiinnityksenä työmaalla. Ohutlaattapinnalle voidaan asettaa laatuvaatimuksia luokitusohjeen BY 40 Betonirakenteiden pinnat /11/ kohdan mukaan. Kivitarvikkeiden toiminnalliset vaatimukset ja niiden testausmenetelmät on esitetty seuraavissa standardeissa: SFS-EN 1343 Ulkotilojen reunakivet. SFS-EN 1342 Ulkotilojen noppa- ja nupukivet. SFS-EN 1341 Ulkotilojen luonnonkivipäällystelaatat. SFS-EN Muurauskappaleiden spesifikaatiot. Osa 6. Luonnonkivimuurauskappaleet. SFS 7017 Betonista tai luonnonkivestä tehdyille ulkotilojen päällystekiville, -laatoille ja reunakiville eri käyttökohteissa vaaditut ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot.

14 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 12 3 KIVIRAKENTEEN SUUNNITTELU 3.1 Nykyisten rakenteiden tarkastus Rakenteet on tarkastettava kivirakenteiden korjaamista varten Taitorakenteiden tarkastusohjeen /12/ kohdan 7.4, Sillantarkastuskäsikirjan /13/ taulukon 13 ja Kanavarakenteiden tarkastuskäsikirjan/14/ taulukoiden K6 ja K8 mukaan. Tarkastuksessa selvitetään vaurion syy, laajuus ja määritetään kiireellisyysluokka. 3.2 Periaateratkaisun teko Periaateratkaisun teko on suunnitteluprosessin tärkeä vaihe, koska siinä mahdollisesti tehty virhe paljastuu yleensä vasta pitkän ajan kuluttua. Periaateratkaisua tehtäessä on rakenteen käyttöikätavoite keskeinen valintaperuste. Luonnonkivien käyttö mahdollistaa pitkän käyttöiän, kun taitorakenteeseen kohdistuu voimakas suola-, eroosiotai muu rasitus. Uuden vesistösillan betonisten alusrakenteiden verhoaminen luonnonkivellä on vaihtoehto ruostumattomalle teräslevylle. Luonnonkiven käytön vaiheet poikkeavat toisistaan korjaus- ja uudisrakentamisessa kuvan 10 mukaan. Luonnonkivirakenteiden korjaaminen kohdistuu lähes yksinomaan silta- tai muun väyläpaikan rakenteisiin, jotka korjataan ohjeen SILKO Siltapaikan viimeistely /15/ ja siihen liittyvien korjausohjeiden mukaan. Väyläpaikan korjausohjeet on laadittu siten, että työtä varten ei yleensä ole tarpeen laatia suunnitelmaa. Väyläpaikan verhoukset tehdään saman periaatteen mukaan myös uudisrakentamisessa, mikä on kuvassa 10 osoitettu nuolella. Taitorakenteissa korjaustarvetta on lähinnä kiviverhousten saumauksissa. Luonnonkiven käyttö taitorakenteiden uudisrakentamisessa edellyttää suunnitelman laatimista. Eri tapauksissa käytetään seuraavan tyyppisiä kivilaattoja: 1. Paksuja betonivalun yhteydessä kiinnitettäviä laattoja käytetään alusrakenteissa, kun niihin kohdistuu esimerkiksi virtaavan veden ja jäiden aiheuttama rasitus (kuva 7 ja liitteen 3 kuva 4/1). 2. Ohuita betonivalun yhteydessä kiinnitettäviä laattoja käytetään esimerkiksi reunapalkeissa, joihin kohdistuu suolarasitus (kuva 33). 3. Ohuita betonipinnan päälle kiinnitettäviä laattoja käytetään, kun halutaan suojata rakenteita ja parantaa sillan tai siltapaikan rakenteen ulkonäköä. Ohuiden kivilaattojen kiinnitys siten, että betonin ja kivilaatan väliin jää ilmarako tai tila täytetään laattojen asennuksen jälkeen betonilla (kuvat 31 ja 32), on aina asiantuntijan suunniteltava tapauskohtaisesti VTT:n julkaisun /4/ mukaan. Kiinnikkeet on valmistettava ruostumattomasta teräksestä (SFS-EN 10088). Silta- ja muun väyläpaikan viimeistelyssä periaateratkaisu tehdään SILKOohjeen /15/ kohdan 3.1 mukaan. Siltapaikan verhoukset tehdään sekä korjauskohteissa että uudisrakentamisessa samalla tavalla kuvassa 4 esitettyjen SILKO-ohjeiden mukaan. Korjauskohteen periaateratkaisun pitää perustua vaurion syyn selvittämiseen, joka ratkaisee muun muassa voidaanko rakenne korjata vai onko se uusittava. Lisäksi on päätettävä pitääkö verhoustyyppi vaihtaa ja tarvitaanko tukirakenteita. Uudisrakentamisessa luonnonkiven käyttöön liittyvissä periaateratkaisuissa on otettava erityisesti huomioon betonin ja kiven yhteistoiminta. Suunnittelussa on aina taloudellisinta pyrkiä mahdollisimman harvoihin laattakokoihin, jolloin kivilaattojen tuotanto ja käsittely yksinkertaistuvat. Kivilaatalta vaadittava paksuus riippuu kuormituksista, kivilaatan koosta, kiven lujuudesta ja eheydestä, kiven pintakäsittelystä sekä eräissä tapauksissa verhouksen rakenteellisesta toteutustavasta. Massiivisissa kivirakenteissa kivi toimii hauraalle materiaalille luonteenomaisesti puristettuna rakenneosana. Nykyisin ohuen kivilaatan mitoituksen määräävät taivutettuun laattaan ja sen kiinnityskohtiin syntyvät vetorasitukset.

15 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 13 LUONNONKIVIRAKENTEEN KORJAAMINEN TARKASTUS Vaurion syy KORJAUS- SUUNNITTELU Periaateratkaisu KORJAUSTYÖ Työ- ja laatusuunnitelma Kivityö Vaurion laajuus Materiaalin valinta Korjaustyön laatuvaatimukset Rakenteen purku ja alustan teko Asennus Korjaussuunnitelma Saumaus Kelpoisuuden osoittaminen UUDISRAKENTA- MINEN Siltapaikan verhous SUUNNITTELU Periaateratkaisu RAKENTAMINEN Työ- ja laatusuunnitelma Sillan rakenneosa Sillan verhous Rakennussuunnitelma - laatuvaatimukset - piirustukset - työtapaehdotus Kivityö Asennus Saumaus Kelpoisuuden osoittaminen Kuva 10. Luonnonkivirakenteen työvaiheet korjaus- ja uudisrakentamiskohteissa.

16 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Verhoussuunnitelman laatiminen Korjauskohteet Siltapaikkojen verhouksia koskevat SILKO-korjausohjeet (kuva 4) on laadittu niin yksityiskohtaisiksi laatuvaatimuksineen, että korjaustyö ja uudenkin verhouksen teko voidaan tehdä niitä soveltaen. Korjausohjeiden mukaan urakoitsijan on laadittava työ- ja laatusuunnitelma laadunvarmistustoimineen. Jos kivisilta tai muu taitorakenne vaatii rakenteellista korjaamista, työtä varten on laadittava suunnitelma työselityksineen ja laatuvaatimuksineen (kuva 5). Vaurion syy on selvitettävä ja eliminoitava Uudisrakentaminen Taitorakenteen rakenneosan teosta luonnonkivirakenteena ja taitorakenteen betonirakenteen verhouksesta luonnonkivellä laaditaan muun suunnittelun yhteydessä työselitys ja tarvittavat piirustukset. Silta- ja muun väyläpaikan verhoukset luonnonkivellä tehdään kohdan mukaan. Uudisrakentamisessa suunnittelu lähtee siltapaikkaluokasta, joka määritetään julkaisun Sillat ja ympäristö /16/ kohdan ja Siltapaikkojen luokitusohjeen /17/ mukaan. Yksityiskohtien suunnittelussa noudatetaan mahdollisimman paljon Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjeen /1/ osan 3 ohjeita ottaen huomioon, että suunnitteluohje on laadittu talorakenteita varten. Siltoja koskevia erityisohjeita on esitetty julkaisun Siltojen betonirakenteiden pinnat, Suunnittelu /10a/ kohdassa Rakenneratkaisuja tehtäessä otetaan huomioon, että kiven lämpölaajeneminen saattaa kivilajista riippuen olla huomattavastikin pienempi kuin betonin lämpölaajeneminen. Ennakkokokeella selvitetään kivilaattojen värivaihtelun rajat ääriarvoja kuvaavilla mallilaatoilla, jotka tilaaja hyväksyy. Kivilaattaverhouksen suojaksi on asennettava kaide varsinkin, jos vieressä on ajorata tai muu kulkuväylä, jolta verhottuun rakenteeseen on törmäysvaara. 3.4 Työ- ja laatusuunnitelman laatiminen Urakoitsija laatii ennen kivityön aloittamista yhdistetyn työ- ja laatusuunnitelman ja luovuttaa sen tilaajalle. Työ- ja laatusuunnitelmassa esitetään seuraavat asiat alla olevan jaottelun mukaan: 1. Yleiset tiedot hankkeen työ- ja laadunvalvontaorganisaatio: henkilöt, vastuut, toimivalta ja tehtävät työmäärien tarkastus työssä käytettävä kalusto (kaluston tyyppimerkit, varakalusto jne.) laaduntarkastuksissa käytettävät mittarit ja laitteet työturvallisuus- ja ympäristönsuojelutoimet työhön vaikuttavat paikalliset olot, työnaikainen liikenne jne. lupien hankinta. 2. Työsuunnitelma kivilaattojen tuotenimi louhoksen mukaan tai muu tunnistetieto, kivien suojaus asennuksen aikana, kiinnitystapa (valuun asennus/ jälkikiinnitys), kivilaattojen asennus, kiinnikkeiden materiaali ja tyyppi, kiinnikkeiden ankkurointitapa, saumausmateriaali ja asennustyö (koskee vain taitorakenteiden verhouskiviä) verhoustyyppi, verhouskivien hankinta, asennus ja saumaus (koskee vain silta- ja muun väyläpaikan verhouskiviä) työntekijät, työkapasiteetit ja aikataulu noudatettavat vaatimukset ja ohjeet työalueen suojaaminen. 3. Työnaikaiset tarkastukset ja mittaukset alustan hyväksyntä laadunvarmistusmittaukset laadunohjaus yllä mainittujen toimien perusteella. 4. Kelpoisuuden osoittaminen kelpoisuuskokeet työmaapöytäkirjat mittausten tulokset poikkeamaraportit korjaustoimenpiteet uusintatarkastus.

17 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 15 4 RAKENNUSKIVEN HANKINTA 4.1 Rakennuskiven saatavuus Sillan verhouskivet hankitaan kivenjalostamosta tai rakennuskivien maahantuojalta. Kivien koko on suunniteltava mahdollisimman tarkasti etukäteen, jotta kiviä joudutaan työstämään siltapaikalla mahdollisimman vähän. Kiven saatavuus on varmistettava ajoissa. Puretuista rakenteista saatuja luonnonkiviä on käytetty hyvällä menestyksellä muun muassa kylmämuureissa. Tällaisia purettavia rakenteita ovat kivisillat, kivirummut, kivinavetat ja rautatieasemien kivilaiturit. Liuskekivet on kuitenkin syytä hankkia kivilouhimosta. Kivilouhimoiden sivukivet ovat halpoja ja sopivat hyvin esimerkiksi siltapaikan kiviheitokeverhouksiin. Tärkeimmät rakennuskiven louhintapaikat on esitetty kuvassa 11. Kuva 11. Tärkeimmät rakennuskiven louhintapaikat /7/.

18 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Kiven irrotettavuus ja työstettävyys Kiven irrotettavuus riippuu kallion halkeilusta ja kiven lohkosuunnista, eli suunnista joiden mukaan kivellä on taipumus lohjeta helposti ja suoraviivaisesti. Kivilajit poikkeavat toisistaan tässä suhteessa seuraavasti: Graniitilla on yleensä kolme lohkosuuntaa, jotka ovat lähes kohtisuorassa toisiaan vastaan. Sitä lohkosuuntaa, johon kivi helpoimmin lohkeaa, sanotaan päälustaksi. Päälusta on usein pystylusta (kuva 12). Vaikein halkeamissuunta on liuskeisuutta vastaan kohtisuorassa oleva poikkilusta. Vaakalusta sijoittuu halkeamisominaisuuksiltaan pysty- ja poikkilustan väliin. Hyvin pengertyneissä graniiteissa olevat lähes vaakasuorat pohjaraot osoittavat tämän kiven parhaan lohkeamissuunnan ja päälustan. Tasarakeisilla ja suuntautumattomilla syväkivillä kaikki lustasuunnat ovat lähes samanarvoisia. Liuskekiven lustat ovat avoimia, ja kivi lohkeaa niitä myöten. Näin ollen lustat määräävät saatavien kivilaattojen paksuuden. Kallion lustasuuntaisen pengertymisen eli rakoilun tyypit on esitetty kuvassa 13. Kuva 12. Kalliolle ominaiset lohkosuunnat. A = pystylusta, B = vaaka- (eli makaava eli lama-) lusta, C = poikkilusta /18/. Kallioperän rakojen määrä, suunta ja keskinäinen etäisyys vaihtelevat yleensä melkoisesti. Laattojen irrottamiseen kelpaavia kallioita ovat sellaiset, joissa on kuutio- tai laattarakoilua. Jos rakennuskivi irrotetaan kalliosta työmaan toimesta, on tätä varten hankittava maa-aineslain edellyttämä lupa. Luvan hakemiseen on varattava aikaa noin kuusi kuukautta. Yleensä käytetään vanhoja louhoksia. Kuva 13. Kallion rakoilutyypit: a. kuutiorakoilu, b. laattarakoilu, c. kiilarakoilu, d. sekarakoilu /19/.

19 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Louhinta Rakennuskiven irrottamisessa käytetään mahdollisuuksien mukaan hyväksi luonnon muovaamia rakoja. Voimakasta vaakarakoilua esiintyy vain Kurun harmaassa graniitissa (kuva 14). Muita graniitin ja muiden syväkivien louhintamenetelmiä ovat poraus ja räjäytys sekä railonporaus. Riittävästi kvartsia (yli 30 %) sisältäviä graniitteja voidaan myös polttoleikata. Lohkareiden paloittelu ja muotoilu tehdään yleisesti poraamalla ja kiilaamalla. Graniittikalliosta tapahtuvan rakennuskiven louhinnan (esimerkki kuvassa 14) periaate ilmenee kuvasta 15. Kuva 14. Selvästi erottuvat vaakalustat kurulaisessa louhimossa. Kuva 15. Kurun harmaan graniitin louhinta /2/.

20 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 18 5 RAKENNUSKIVEN JALOSTUS 5.1 Rakennuskiven työstämisen vaiheet Rakennuskiven irrotus ja työstäminen kivilouhimossa ja kivenjalostamossa käsittää yleensä seuraavat työvaiheet: kamin irrotus kalliosta kamin työstäminen blokeiksi blokkien sahaus aihioiksi ja levyiksi eli pelkoiksi levyjen ja aihioiden pintakäsittely leikkaus eli kanttaus määrämittaisiksi laatoiksi viimeistely ja erikoistyöt. Rakennuspaikalla rakennuskivi työstetään perinteisillä menetelmillä halkaisemalla ja meislaamalla. Kussakin tapauksessa työmenetelmä valitaan työstettävän kiven ja halutun lopputuloksen perusteella. 5.2 Raakakiven halkaisu ja paloittelu Raakakivi halkaistaan sopivan kokoisiksi kivilaatoiksi joko pienillä panoksilla räjäyttämällä tai useimmiten kiilaamalla (kuvat 16, 17 ja 18). Tällöin on otettava huomioon kiven irrotettavuuteen vaikuttavat tekijät, joita on selostettu kohdassa 4.2. Kivi halkaistaan kiilaamalla seuraavasti: 1. Halkaisulinja merkitään ja tarvittaessa siihen tehdään ura kulmahiomakoneella tai pinillä ja moskalla. Ura ulotetaan myös kappaleen päihin. 2. Reiät porataan tarkasti linjan ja halkaisupinnan suuntaisiksi. Reikävälin ja reiän syvyyden pitää olla mm. Jos kivi on huonosti lohkeavaa, reiät porataan läpi. Jos kivi halkaistaan vinoon, on reikäväliä tihennettävä. 3. Likut ja kiilat asetetaan paikoilleen keskenään yhtä kireiksi. Jos porattavan reiän halkaisija on mm, sopiva kiilan pituus on mm. 4. Kiiloja kiristetään tasaisin lyönnein aina uudelleen rivin alusta loppuun, kunnes kivi halkeaa. Lyöntisarjojen välissä pidetään tauko. Kiiloja ei saa lyödä aivan pohjaan. Jos kivi ei halkea, reikien väleihin asetetaan apukiiloja. Kuva 17. Reikien poraus halkaisulinjaan Kuva 18. Kiven halkaisu kiilaamalla Kiven katkaisu on yleensä syytä tehdä ennen halkaisua. Usein kivi pyrkii halkeamaan ohuemmalle puolelle, joten kivi tulisi halkaista mieluimmin keskeltä. Kiveä ei saa lämmittää nestekaasupolttimella, koska paikalliset lämpötilaerot muuttavat halkeamissuuntia. Kuva 20. Kivilaattaa työstetään lekalla ja meisselillä.

21 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 19 Kuva 16. Kiven halkaisu perinteisellä tavalla /20/ Kuva 19. Vanha piirros vaeltavan kivityömiehen työvälineistä /20/ luvun alkupuoliskolla kivityö oli arvostettua ammattityötä. Tästä on muistona kuvissa 16 ja 19 esitetyt vanhat piirrokset kivityömiehen työvälineistä. Meisseli ja leka ovat edelleenkin tarpeellisia siltapaikan verhouksia tehtäessä (kuva 20).

22 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Raakakiven sahaus Kovia rakennuskiviä, kuten graniitteja, gabroja, dioriitteja ja diabaaseja sahataan aihioiksi ja levyiksi timanttipyörösahoilla, timanttivaijerisahoilla ja teräshiekkaraamisahoilla. Kiven sahauksessa käytetään aina painevettä terien jäähdyttämiseen ja kivijauheen kuljettamiseen pois sahausurasta. Useimmissa kivenjalostamoissa käytetään timanttipyörösahoja, joiden terähalkaisijat ovat raakakiviä levyaihioiksi sahattaessa mm ja paloittelusahauksessa mm (kuvat 21 ja 22). Teräshiekkaraamisahoja käytetään pääasiassa alle 40 mm paksujen levyjen sahaukseen graniiteista. Raamisahaan voidaan kiinnittää vaihteleva määrä teriä ( kpl). Kuva 21. Raakakiven sahausta levyaihioiksi timanttipyörösahalla. Kuva 22. Levyaihion leikkausta paloittelusahalla. 5.4 Rakennuskiven pintakäsittely ja laattojen teko Taitorakenteen ja väyläpaikan rakenteissa käytettävien kivilaattojen näkyviä pintoja koskee yleensä seuraava: Vesistösiltojen maatuissa, välituissa ja jäänsärkijöissä käytetään lohkopintaista koppia (kohta 2.5, liite 2 ja InfraRYL osan 3 /9/ kohta 42141), jonka reunat hakataan ristipäällä karkeaksi. Sillan päällysrakenteen verhouksissa käytetään yleensä ristipäähakattua tai poltettua pintaa. Reunapalkkien, reunuksien ja portaiden kivipalkkien näkyvien pintojen pitää olla ristipäähakattuja tai poltettuja. Keilojen, luiskien ja sivuojien verhouksissa käytetään usein lohkottuja kiviä. Luonnonkiven pintakäsittelytavat on esitetty liitteen 1 taulukossa 1 ja kuvassa 3 sekä täydellisemmin SKTY:n julkaisun /5/ taulukossa Yleisimmät taitorakenteissa käytettävät pinnat on esitetty kuvissa 23 ja 24. Näiden lisäksi taitorakenteen ja väyläpaikan rakenteissa voidaan käyttää sahattua ja jyrsittyä pintaa. Hakattu pinta voi olla karkea, keskikarkea tai hieno.

23 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 21 Kivipinnan hakkaus tehdään yleensä kevyillä paineilmatyövälineillä. Erilaisia teriä käyttämällä kivelle saadaan joko karkeudeltaan erilaisia hakattuja pintoja (ristipäähakkaus) tai uurteinen pinta (pukkelointi). Jos käytetään ristipäähakkausta, pitää laatan paksuuden olla vähintään 30 mm. Polttokäsittely antaa sahatulle pinnalle kiven luonnollisen värin ja lohkopintaa muistuttavan hieman karkean ulkonäön. Polttokäsittelyssä kiven pinta kuumennetaan kaasuliekillä lähes sulamispisteeseen ja tämän jälkeen seuraava painevesisuihku rapauttaa sahauspinnasta irtonaiset ja löysät mineraalit pois. Polttokäsittely tehdään aina kivenjalostamossa. Kuva 23. Lohkottu kivipinta. Sahattu ja hiekkapuhallettu pinta on kuvastamaton ja karhea. Lohkottu ja kopilla varustettu pinta on epätasainen ja melko värikäs. Täysin kiillotettu pinta on lasimainen (kuva 25). Kiillotus tuo parhaiten esille kiven luonnolliset värisävyt. Pintakäsitellyt kivilevyt leikataan halutun kokoisiksi laatoiksi timanttisahalla, hydraulisella puristimella tai lasertekniikan avulla (kuva 26). Lopuksi laattojen reunat viimeistellään ja niihin tehdään kiinnitysosien vaatimat rei itykset ja uritukset. Kuva 25. Kivilevyn kiillotusta tasohiomakoneella. Kuva 24. Ristipäähakattu kivipinta. Kuva 26. Kivilevyn leikkausta hydraulisella puristimella.

24 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 22 6 RAKENNUSKIVIEN ASENNUS 6.1 Betonipintojen verhous Kivilaattojen asentaminen valuun Paksuja kivilaattoja käytetään vesistösiltojen alusrakenteiden ja muiden väylärakenteiden verhouksissa. Liitteessä 2 on kymmeniä vuosia käytössä ollut, hyväksi todettu, periaatekuva: Valuun asennettavien massiivisten kivien kiinnitys. Jos rakenteen kivilaatta joudutaan uusimaan ja sen etupinnassa on koppi, tehdään uuteen kivilaattaan vastaava koppi. Alusrakenteiden betonipintojen kiviverhousta on käsitelty InfraRYL osan 3 /9/ luvussa ja julkaisun Siltojen betonirakenteiden pinnat, Suunnittelu /10a/ kohdassa Paksu kivilaattaverhous asennetaan ennen valua seuraavasti: 1. Kivilaatat tuetaan tukirakenteeseen siten, että ne pysyvät paikoillaan valun aikana. 2. Kivilaattojen kiinnitys valuun tapahtuu kiinnikkeillä liitteen 2 tapaan. 3. Kivilaattojen saumat suljetaan ulkopintaan asennettavalla solumuovinauhalla. Saumausvaraa jätetään noin 20 mm. 4. Saumaus tehdään kohdan 6.7 mukaan. Ohut kivilaattaverhous asennetaan ennen valua seuraavasti: Kivilaatat tuetaan tukirakenteeseen siten, että ne pysyvät paikoillaan valun aikana. Kivilaattojen ja betonimassan väliin asennetaan esimerkiksi tartuntaa estävä muovikalvo tai ohut solumuovimatto, jolla estetään lämpötilaja kosteusmuutoksista aiheutuvien muodonmuutosten haitat. Kivilaattojen kiinnitys valuun tapahtuu tartunnan estävän kerroksen läpi asennettavilla kiinnikkeillä kuvan 27 tapaan eli pintaan nähden asteen kulmaan porattuihin, 20 mm:n syvyisiin reikiin asennetaan halkaisijaltaan 5 mm:n terästapit ja liimataan paikalleen epoksiliimalla, joka täyttää Liikenneviraston asettamat laatuvaatimukset. Terästappien (SFS-EN 10088) minimipituus on 70 mm. Terästappien ympärille asennetaan neopreenikaulus kuvan 27 tapaan. Kivilaattojen saumat suljetaan ulkopintaan asennettavalla solumuovinauhalla. Saumausvaraa jätetään noin 20 mm. Saumaus tehdään kohdan 6.7 mukaan. Kuva 27. Kivilaatan kiinnitys takapinnasta vinotapilla /1/ Kivilaattojen jälkiasennus Ohuista kivilaatoista tehtävän verhouksen mitoitus, suunnittelu ja asennus on esitetty yksityiskohtaisesti Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjeen /1/ kohdassa 3.4. Kivilaattojen asennus etenee pääpiirteissään seuraavasti: 1. Luonnonkivilaatat kiinnitetään reunoistaan pysty- tai vaakasaumoihin sijoitettavilla kiinnikkeillä. Kiinnityspisteet pyritään sijoittamaan Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjeen /1/ kuvan 3-35 mukaan laatan viidennespisteisiin kuitenkin niin, että kiinnityksen reunaetäisyyden pitää olla vähintään 70 mm. 2. Kivilaattaan porataan kiinnityskohtaan reikä, johon halkaisijaltaan 5 6 mm:n kiinnitystappi (SFS-EN 10088) asennetaan. Toinen reikä tehdään tapin kokoiseksi ja tappi asennetaan siihen ilman liimaa. Vastakkainen reikä seuraavaksi asennettavassa kivilaatassa tehdään säädettävyyden vuoksi halkaisijaltaan 4 5 mm tappia suuremmaksi ja reikä täytetään asennuksen yhteydessä epoksiliimalla. Kiinnitys on esitetty kuvissa 28 ja 29. Asennustyössä on varmistettava, että reiät ovat puhtaat ja kuivat. Kivilaatat tuetaan epoksiliiman kovettumisen ajaksi viereisiin laattoihin ja betonirunkoon kiilojen, muuraussiteiden ja muiden väliaikaisten tukirakenteiden avulla.

25 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Kiinnikkeet ankkuroidaan betonirunkoon kuvan 30 tapaan. Eri tapaukset on esitetty Suunnitteluohjeen /1/ kuvissa 3-45, 46 ja 47. Kiinnikkeet asennetaan siten, että saumaan jää suunnitelmien mukainen liikevara. 4. Kivilaattojen saumaus tehdään kohdan mukaan elastisella saumausmassalla, joka täyttää Liikenneviraston asettamat laatuvaatimukset. 5. Kivipinnoilta on puhdistettava välittömästi niille päässeet öljy-, liima- ja saumausainetahrat sekä hitsausroiskeet. Jos kivilaattojen ja alustabetonin väli täytetään betonilla, kivilaatan ja valun väliin on asennettava laakerointikerros. Muita kivilaattojen kiinnitystapoja on esitetty Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjeen /1/ kohdassa 3.4. Kuva 29. Kiven kannatus vaakasaumasta, pystyleikkaus /1/. Kuva 28. Kiven kannatus pystysaumasta, vaakaleikkaus /1/. Kuva 30. Kivilaatan vaakasaumakannatin /1/. Kuva 31. Välituen kivilaattaverhous (Myllysilta, Turku). Kuva 32. Tammerkosken patomuuri (Tampere).

26 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Reunapalkin, ukkopylvään ja kaidepylvään kiinnitys Luonnonkivestä tehtyjä rakenneosia voidaan joutua kiinnittämään uudestaan sillan korjaustyön yhteydessä (kuvat 33 ja 34). Luonnonkivestä valmistetut reunapalkit kiinnitetään kivi- tai betonirakenteisiin esimerkiksi seuraavasti: Kivet sovitetaan paikoilleen siten, että ulkoreuna saa ulottua korkeintaan 25 % kiven tukipinnan leveydestä kiinnitysalustan ulkopuolelle. Kiven yläpinnan pitää viettää ulospäin 2 %. Kivien korkeusasema säädetään teräskiiloilla siten, että vaakasauman korkeus on noin 10 mm. Kiilat eivät saa estää juotosvalun tekoa tai kaidepylväiden kiinnittämistä. Kivet kiinnitetään alustaan ja toisiinsa. Kiinnitystarvikkeet valmistetaan ruostumattomasta teräksestä (SFS-EN 10088). Kiinnikkeet juotetaan paikoilleen juotoslaastilla tai valumattomalla paikkausaineella. Kaidepylväiden kiinnittämistä varten tarvittavat reiät porataan siten, että ne ulottuvat riittävästi kiinnitysalustaan. Reunapalkki juotetaan paikalleen hienorakeisella juotoslaastilla tai liimataan epoksilla tai muulla polymeerillä. Luonnonkivestä valmistetut ukkopylväät (kuva 34 ja liitteen 3 kuva 4/3) ja kaidepylväät kiinnitetään kivi- tai betonirakenteisiin seuraavasti: Ankkurointitapit valmistetaan ruostumattomasta teräksestä (SFS-EN 10088). Tapin pituus on tavallisesti 400 mm ja tangon halkaisija 20 mm. Pylvään korkeusasema säädetään teräskiiloilla siten, että vaakasauman korkeus on noin 10 mm. Pylväs juotetaan paikalleen hienorakeisella juotoslaastilla. Kuva 33. Luonnonkivestä tehty reunapalkki (Maatianjärven silta, Korpilahti). Kuva 34. Luonnonkivestä tehty ukkopylväs, patsaan jalusta ja kivikaide (Hämeensilta, Tampere). 6.3 Tukimuurin teko Kivisiä tukimuureja on käsitelty SKTY:n julkaisun /5/ kohdassa 4.7, jossa on myös havainnollisia piirroksia, sekä Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohjeen /1/ kohdassa 5.6. Tukimuurin suunnittelussa otetaan huomioon tukimuuriin ja pohjamaahan kohdistuvat rasitukset kuten rakenneosien paino, maanpaine, vedenpaine ja pohjamaan routaantuminen. Tukimuurin suunnittelun ja mitoituksen laajuuden määrittää suunnittelija tapauksittain. Kivinen kylmämuuri tehdään seuraavasti (kuva 35): Kivet voidaan hankkia purettavista rakenteista, jos kivet ovat niissä hyväkuntoisia. Muussa tapauksessa kivet hankitaan yleensä kivenjalos- Kuva 35. Kivirakenteinen tukimuuri etuluiskan juuressa.

27 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 25 tamosta. Kiven etupinta työstetään paksun verhouskiven tapaan. Kivikerroksen korkeus on noin 500 mm. Kivikerrosten läpi porataan noin metrin välein pystysuorat reiät, joiden halkaisija on 28 mm. Reikiin asennetaan raudoitustangot, joiden halkaisija on 20 mm. Tangot valmistetaan ruostumattomasta teräksestä (SFS-EN 10088). Tukimuuri voidaan tehdä kivikorirakenteena. Kivikoreja on käsitelty SILKO-ohjeen /15/ kohdassa Keila- ja luiskaverhouksen teko Keilan tai luiskan kivilaattaverhous tehdään yleensä lohkotuista kivilaatoista SILKO-ohjeen /21/ ja työkohtaisten laatuvaatimusten mukaan (kuva 36). Kivilaattojen muoto viimeistellään tällöin siltapaikalla (kuva 20). Kivilouhimot valmistavat myös säännöllisen muotoisia kivilaattoja. Kivilaattaverhous pysyy paikallaan joko omalla painollaan tai kivien saumapintojen sideominaisuuksien avulla. Jälkimmäisessä tapauksessa verhousta ei saumata, muut kivilaattaverhoukset saumataan SILKO-ohjeen /21/ kohdan 4.5 mukaan karhunsammalella tai muulla siltapaikkaan sopivalla materiaalilla. Vedenpinnan vaikutusalueella käytetään laastisaumausta. Kuva 36. Etuluiskan kivilaattaverhous. Kenttäkiviverhous sidotaan yhtenäiseksi tekemällä verhouksen alaosa ( mm) maakosteasta betonista (kuva 37). Nupu- ja noppakiviverhous ja laattaverhous sidotaan tarvittaessa samalla tavalla. Reunakourut ja muut kuivatuslaitteet tehdään kivitai betonikiviverhouksiin liittyessään nupukivistä tai kivilaatoista (kuva 38). Suunnittelija asettaa laatuvaatimukset, missä voidaan hyödyntää SILKO-korjausohjeissa (kuva 4) esitettyjä laatuvaatimuksia. Verhouksia on käsitelty tarkemmin siltapaikkojen viimeistelyä käsittelevässä SILKO-ohjeessa /15/. Kuva 37. Kenttäkiviverhous tukimuurin keilassa ja takana näkyvän tukimuurin verhouksena. Kuva 38. Kivilaatoista tehty reunakouru ja noppakiveyksiä.

28 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Reunatukien ja portaiden teko Reunatukien ja portaiden asennusta varten laaditaan suunnitelmat. Kivisiä reunatukia (ajoradan reunassa reunakivi) on käsitelty Suunnitteluohjeen /1/ kohdassa 5.4 ja SKTY:n julkaisun /5/ kohdassa 4.5, joissa on myös suunnittelua helpottavia havainnollisia piirroksia. Jalkakäytävien korokkeet (reunakivet) ja muut reunatuet, esimerkiksi pintavesikaivon ympärille, valmistetaan standardin SFS-EN 1343 mukaan. Reunakivet kiinnitetään liimaamalla asfalttiin tai upottamalla (kuva 39). Upotettavat reunakivet asennetaan maakosteaan betoniin. Silloilla reunatuet asennetaan usein vedeneristyksen suojakerroksen (AA tai AB 5/50) päälle mm:n paksuiseen maakosteaan betoniin, koska suojakerroksesta on vaikea saada riittävän tasaista ja korkeusasemaltaan oikeaa, jotta reunatukirakenteen vaatimukset täyttyisivät. Kuva 39. Luonnonkivestä tehty jalkakäytävän reunakivi (reunatuki). Reunakivien poikkileikkaustyypit ovat /1/ suorareunakivi faasireunakivi viistereunakivi vaakareunakivi. Kivipalkit asennetaan betonivaluun tai juotetaan juotoslaastilla tai perustetaan niin syvään, että ne pysyvät tukevasti paikallaan. Kivisiä portaita (kuvat 40 ja 41) on käsitelty Suunnitteluohjeen /1/ kohdassa 5.5 ja SKTY:n julkaisun /5/ kohdassa 4.8, joissa on myös suunnittelua helpottavia havainnollisia piirroksia. Kuva 40. Luonnonkivestä tehdyt portaat (Satakunnan silta, Tampere). Kuva 41. Luonnonkivirakenteita Aurajoen rannalla (Turku).

29 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Kivipäällysteet Luonnonkivipäällysteitä joudutaan aika ajoin asentamaan uudestaan, jolloin niiden alusrakenteita on vahvennettava betonilla tai asfaltilla (kuva 42). Kiviä uudestaan asennettaessa on otettava huomioon, että perinteinen rivilimitys (kuva 6) ei ole raskaan liikenteen kannalta paras. Suositeltavaa on limittää katupäällysteet viistosti ajolinjaan nähden, mikä pienentää saumojen ajoneuvoille aiheuttamaa tärinää ja kivipinnalla liikennöinti on mahdollisimman tasaista (katso SILKO-ohje 1.901, kuvagallerian kuva 2/4). Yhdistelmäpäällysteitä, joissa on mukana luonnonkiviä, on käsitelty Suunnitteluohjeen /1/ kohdassa 5.3 ja SKTY:n julkaisun /5/ kohdassa 4.9, joissa on myös havainnollisia kuvia. Kuva 42. Luonnonkivipäällysteitä ja patsas siltapaikalla (Tuomaansilta, Turku). 6.7 Saumaukset Massiiviset kivirakenteet Jos sillan saumaamattoman kivirakenteisen alusrakenteen läpivirtauksesta on haittaa, saumat injektoidaan tiiviiksi polyuretaanilla tai sementillä SILKO-ohjetta /22/ soveltaen. Työtä varten on laadittava korjaussuunnitelma Valuun asennettu kiviverhous Kiviverhouksen saumaus on liitteen 2 kuvan mukainen seuraavin täsmennyksin: Sauman leveyden on oltava 20 mm ± 5 mm ja takaosaltaan rakenteen sisään avautuva. Saumapinnan pitää olla hakattu tai sahattu ja sauman makauspinnan leveyden vähintään 80 mm. Sauman pintaosa saumataan 25 mm:n paksuudelta valumattomalla pakkasenkestävällä paikkauslaastilla tai -massalla. Kivirakenteiden vaurioituneet saumat uusitaan paikkaamalla tai injektoimalla tarkoitukseen sopivilla laasteilla, massoilla tai injektointiaineilla, jotka täyttävät Liikenneviraston asettamat vaatimukset. Sauman yläpinta jätetään noin 10 mm verhouksen pintaa alemmaksi. Kiviverhouksen päälle valunut laasti tai massa on poistettava mahdollisimman pian Jälkiasennettu kiviverhous Jälkiasennetun kivilaattaverhouksen saumoja suunniteltaessa ja mitoitettaessa otetaan huomioon, että kiinnikkeiden vaatima tila on 5 6 mm saumojen suositeltava leveys on mm laattojen sallittu mittapoikkeama on 2 3 mm rakenteiden muodonmuutosten edellyttämä liikevara kiinnityspisteessä on yli 2 mm sauman leveyden mittapoikkeama saa olla enintään ±3 mm saumoja voidaan jättää auki vain, jos se on esitetty suunnitelmassa saumat tiivistetään umpisoluisella alusnauhalla ja pintaosa saumataan elastisella saumausmassalla tuotekohtaisten ohjeiden mukaan. Jälkiasennetun kivilaattaverhouksen saumausmassan on oltava elastinen ja sen pitää täyttää Liikenneviraston sille asettamat laatuvaatimukset. Saumausmassasta ei saa kulkeutua kiveen tahrivia aineosia kuten mineraaliöljyä. Tarvittaessa käytetään valmistajan ohjeiden mukaan tartuntaainetta eli primeria. Kivilaattaverhous saumataan suunnittelijan asettamien materiaalivaatimusten ja työohjeiden mukaan.

30 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 28 7 KIVIPINTOJEN PUHDISTUS Siltapaikan keilojen ja muiden kivipintojen päältä poistetaan sillan peruskorjauksen tai muun korjaustyön yhteydessä maa-ainekset ja kasvillisuus siltapaikkaluokasta riippuen siten, että siltapaikka ei erotu häiritsevästi ympäristöstään. Keilaverhousta rikkovat puut ja pensaat poistetaan. Rakenteiden kiviverhoukset puhdistetaan töherryksistä Sillantarkastuskäsikirjan /13/ taulukon 25 mukaan. Muut kuin kiillotetut kivipinnat puhdistetaan mekaanisesti vesihiekka- tai hiekkapuhalluksella tai soodapuhalluksella. Saumauksia on varottava vaurioittamasta. Kiillotetut pinnat puhdistetaan SILKO-ohjeen /23/ mukaan maalinpoistoaineella tai töherrystenpoistomenetelmällä, joka täyttää Liikenneviraston asettamat laatuvaatimukset (kuva 43). Työtä varten on laadittava työselitys ja halutun lopputuloksen varmistamiseksi on työn alussa tehtävä mallityö pienelle alueelle mahdollisimman huomaamattomaan kohtaan, jotta puhdistustulos vastaa tavoitetta. Kuva 43. Varjokuvat näkyvät puhdistuksen jälkeen kiillotetussa kivipinnassa. Jos kivipintojen puhdistus kuuluu joltakin osin sillan hoitourakkaan, tehdään puhdistustoimenpiteet ko. urakassa. Siltojen hoitourakkaan kuuluvat puhdistustoimenpiteet tehdään urakan asiakirjojen mukaisesti.

31 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 29 8 TYÖTURVALLISUUS JA YMPÄRISTÖNSUOJELU 8.1 Työturvallisuus Taitorakenteen sekä silta- ja muun väyläpaikan kivityöt tehdään yleensä peruskorjauksen yhteydessä, joten työturvallisuusasiat sisältyvät koko hankkeen turvallisuussuunnitelmaan. Korjaustyömaiden työturvallisuutta käsittelevät asiat on esitetty pääosin ohjeessa SILKO Työturvallisuus /24/. Seuraavassa esitetään erityisesti siltapaikan kivitöissä esiintyvät työturvallisuusasiat viitteen /24/ kohdittain: Kivitarvikkeiden nostot ja siirrot tehdään mahdollisuuksien mukaan koneellisesti ohjeen kohtien 3.3, 3.4 ja 3.5 mukaan. Vesistösillalla tehtävää sukellustyötä varten on laadittava turvallisuussuunnitelma (kohta 2.9) ja sukellustöissä on noudatettava kohdan 5.10 ohjeita ja määräyksiä. Sillan kunnossapitoa varten on laadittava käyttöja huolto ohjeet (VNa 205/2009 /25/ 7 ). 8.2 Ympäristönsuojelu Sillankorjaustyömaiden ympäristönsuojelua käsittelevät asiat on esitetty pääosin ohjeessa SILKO Ympäristönsuojelu /26/. Seuraavassa esitetään erityisesti siltapaikan kivitöissä esiintyvät ympäristönsuojeluasiat: Purettavat luonnonkivirakenteet sopivat yleensä kierrätettäviksi. Käyttökohteita ovat muun muassa tukimuurit, meluvallit ja keilaverhoukset. Korjaustöissä syntyviä jätteitä ei saa jättää siltapaikalle tai heittää vesistöön.

32 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 30 9 LAADUNVARMISTUS 9.1 Työnaikaiset kokeet ja valvonta Työnaikaisen laadunvarmistuksen tarkoitus on varmistaa, että sillan rakenteisiin asennettu kivilaattaverhous täyttää suunnittelijan asettamat laatuvaatimukset siltapaikan kivilaattaverhoukset täyttävät SIL- KO-ohjeissa esitetyt laatuvaatimukset. Asennustyön aikana valvotaan, että kivilaatat kiinnitetään suunnitelmien mukaisesti rakenteisiin ja tehdään suunnitelman mukaiset laadunvarmistustoimet sekä kivilaattaverhousten rakenteet tehdään SILKO-korjausohjeiden mukaan. 9.2 Kelpoisuuskokeet ja kelpoisuuden osoittamien Rakenteisiin asennetun kivilaattaverhouksen kelpoisuuskokeet tehdään ja kelpoisuus osoitetaan suunnitelman mukaisilla toimilla. 9.3 Laaturaportti Koska siltarakenteiden kiviverhoustyöt liittyvät sillan betonirakenteisiin, laaditaan kivilaattaverhousten laaturaportti betonirakenteiden yhteydessä SILKO-ohjeen /27/ kohdan 11.5 ja Laaturaportin laatimisohjeen /28/ mukaan ja muiden taitorakenteiden osalta niiden ohjeita soveltaen. Laaturaporttiin merkitään tiedot käytetyistä materiaaleista ja muista tarvikkeista sekä tärkeimmistä työvaiheista, tarkastuksista ja työn lopputuloksesta. Lisäksi raporttiin liitetään koestustodistukset ja muu kelpoisuutta osoittava aineisto sekä korjaustyön aikaiset työsuunnitelmat ja eri työvaiheista tehdyt laadunvalvontapöytäkirjat. Laaturaportti kootaan työvuoroittain laadittavista pöytäkirjoista, joihin liitetään edellä mainittu aineisto. Jos siltapaikan kiviverhous korjataan SILKO-korjausohjeen mukaan, laaturaportti laaditaan kyseisen ohjeen mukaan.

33 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE KIRJALLISUUSVIITTEET Kirjallisuusviitteet on esitetty tekstissä kursiivilla. Ohjetta käytettäessä on selvitettävä, onko viitteeseen mahdollisesti tullut muutoksia Standardit SFS-EN Muurauskappaleiden spesifikaatiot. Osa 6: Luonnonkivimuurauskappaleet. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 27 s. SFS-EN 1341 Ulkotilojen luonnonkivipäällystelaatat. Vaatimukset ja testausmenetelmät. 32 s. SFS-EN 1342 Ulkotilojen noppa- ja nupukivet. Vaatimukset ja testausmenetelmät. 31 s. SFS-EN 1343 Ulkotilojen reunakivet. Vaatimukset ja testausmenetelmät. 22 s. SFS-EN 1469 Luonnonkivituotteet. Verhoukseen tarkoitetut luonnonkivilaatat. Vaatimukset. 27 s. SFS-EN 1926:en Luonnonkiven testausmenetelmät. Aksiaalisen puristuslujuuden määritys. 18 s. SFS-EN 1936 Kiintotiheyden ja suhteellisen tiheyden sekä huokoisuuden ja avoimen huokoisuuden määrittäminen. SFS 7017 Betonista tai luonnonkivestä tehdyille ulkotilojen päällystekiville, -laatoille ja reunakiville eri käyttökohteissa vaaditut ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot. 19 s. SFS-EN 12371:en Luonnonkiven testausmenetelmät. Pakkasenkestävyyden määritys. 16 s. SFS-EN 12372:en Luonnonkiven testausmenetelmät. Taivutusvetolujuuden määritys pistekuormalle. 16 s. SFS-EN 13755:en Luonnonkiven testausmenetelmät. Veden imeytymisen määrittäminen paineistetussa olosuhteessa. 9 s. SFS-EN 14157:en Determination of the abrasion resistance. SFS 1259 Betoniteräkset. Kylmämuokattu ruostumaton betoniteräs B600KX. 18 s. SFS-EN Ruostumattomat teräkset. Osa 1:Ruostumattomien terästen luettelo. 54 s. SFS-EN Ruostumattomat teräkset. Osa 2: Yleiseen käyttöön tarkoitetut korroosionkestävät levyt ja nauhat. Tekniset toimitusehdot. SFS-EN Ruostumattomat teräkset. Osa 3: Yleiseen käyttöön tarkoitetut korroosionkestävät tangot, valssilangat, langat, profiilit, kirkkaat tuotteet ja puolivalmisteet. Tekniset toimitusehdot.

34 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE Muut ohjeet /1/ Luonnonkivirakenteiden suunnitteluohje. Helsinki: Kiviteollisuusliitto ry s. ja 3 liitettä. ISBN /2/ Luonnonkiven rakennusteknisen käytön kehittäminen. Osa 1. Suomalaiset rakennuskivet ja niiden käyttökohteet Pekka Mesimäki, Hannu Pyy, Jouko Ritola, Heikki Sirén VTT, Espoo. 95 s. + liitt. 1 s. Tutkimuksia / Valtion teknillinen tutkimuskeskus: 308 /3/ Luonnonkiven rakennusteknisen käytön kehittäminen. Osa 2. Rakennuskiveltä vaadittavat ominaisuudet ja niiden määritys. Pekka Mesimäki, Hannu Pyy, Jouko Ritola VTT, Espoo. 77 s. Tutkimuksia / Valtion teknillinen tutkimuskeskus: 309 /4/ Luonnonkiven rakennusteknisen käytön kehittäminen. Osa 3. Luonnonkivijulkisivun rakenteiden ja kivilaattojen kiinnitystekniikan kehittäminen. Pekka Mesimäki, Juha Ratvio, Markku Rämä VTT, Espoo. 97 s. + liitt. 26 s. Tutkimuksia / Valtion teknillinen tutkimuskeskus: 310 /5/ Betoni- ja luonnonkivituotteet päällysterakenteena. Forssa: Suomen kuntatekniikan yhdistys ry, julkaisu 14, s. ISBN /6/ Neuvonen, K. J., Yleinen geologia. Teoksessa: Suomen geologia. Toim. K. Rankama. Helsinki, Kirjayhtymä s /7/ Luonnonkivet, suomalaiset rakennuskivet. RT Ohjetiedosto. RT Rakennustietosäätiö s. /8/ Müller, F., Internationale Naturstein Kartei, Band 1.Ulm, Ebner Verlag. 280 s. /9/ InfraRYL Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat Jakso RT Rakennustieto Oy. Lisäksi edellistä täydentävät tai päivittävät ohjeet: - InfraRYL ylläpito. /10a/ Siltojen betonirakenteiden pinnat. Suunnittelu. Helsinki: Tielaitos TIEL ISBN /10b/ Siltojen betonipintojen ulkonäön parantaminen. Helsinki. Tielaitos s liitettä. TIEL ISBN /10c/ Siltojen betonirakenteiden pinnat. Siltakohtaisten laatuvaatimusten ja työtapaehdotusten mallit. Helsinki: Tielaitos TIEL ISBN /11/ Betonirakenteiden pinnat, luokitusohjeet, by 40. Suomen Betoniyhdistys r.y. 168 s. /12/ Taitorakenteiden tarkastusohje. Kuopio: Liikenneviraston ohjeita 17/ s. ja 8 liitettä. ISBN /13/ Sillantarkastuskäsikirja. Suunnittelu- ja toteuttamisvaiheen ohjaus. Kuopio: Liikenneviraston ohjeita 26/ s. ja 8 liitettä. ISBN /14/ Kanavarakenteiden tarkastuskäsikirja. Suunnittelu- ja toteuttamisvaiheen ohjaus. Kuopio: Liikenneviraston ohjeita 8/ s. ja 3 liitettä. ISBN /15/ Siltapaikan viimeistely. Kuopio: Liikennevirasto SILKO LIVI SILKO /16/ Sillat ja ympäristö. Helsinki: Liikennevirasto. Liikenneviraston oppaita 3/ s. ja 1 liite. ISBN /17/ Siltapaikkojen luokitusohje. Helsinki: Liikennevirasto Liikenneviraston ohjeita 9/ s. ISBN /18/ Aurola Erkki, Kurun alueen rakennuskivet. Geologinen, tutkimuslaitos, Geoteknillisiä julkaisuja 71. Otaniemi s. /19/ Niini, H., Rakennusgeologinen kallioluokitus. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, RIL 98. Maa- ja kalliorakennus. Helsinki s /20/ Laine, Olavi, Kivitöitä ja työnjohtoa. Rakennuslehti 30/82. /21/ Siltaan liittyvät rakenteet. Kivilaattaverhouksen teko. Helsinki: Tiehallinto s. + 1 liite. SILKO TIEH SILKO /22/ Betonirakenteet. Vedenalaisten rakenteiden korjaus. Helsinki: Liikennevirasto SIL- KO LIVI SILKO /23/ Betonirakenteet. Betonipinnan puhdistus. Helsinki: Tiehallinto s. + 1 liite. SIL- KO TIEH SILKO /24/ Työturvallisuus. Helsinki: Liikennevirasto s. + 6 liitettä. SILKO LIVI SILKO /25/ Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (VNa 205/2009). /26/ Ympäristönsuojelu. Helsinki: Liikennevirasto s. + 1 liite. SILKO LIVI SILKO /27/ Betonirakenteet. Betoni sillankorjausmateriaalina. Helsinki: Tiehallinto s. + 7 liitettä. SILKO TIEH SILKO /28/ Sillan laaturaportti. Laatimisohje. Helsinki: Tiehallinto s. ja 3 liitettä. TIEH v-06. ISBN X.

35 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 33 TERMIT JA MÄÄRITELMÄT LIITE 1 (1/3) Siltapaikkaan liittyvät yleiskäsitteet on esitetty Siltapaikan viimeistelyohjeessa /15/. Tekstissä esiintyvät lyhenteet AVCP-luokka = Suoritustason pysyvyyden arviointi- ja varmentamisluokka DoP = Suoritustasoilmoitus CE-merkintä = valmistajan ilmoitus siitä, että tuote täyttää sitä koskevat Euroopan unionin vaatimukset RKY = Rakennettu kulttuuriympäristö SILKO = Siltojen korjausohjeet VNp = Valtioneuvoston päätös VNa = Valtioneuvoston asetus Luonnonkivellä verhoamiseen liittyviä käsitteitä Täydellisempi luettelo luonnonkiviin liittyvistä termeistä ja määritelmistä on RT-kortistossa /7/. Kivilaattojen nimityksiä koskevat termit on esitetty kuvissa 1 ja 2, joiden mukaan termit poikkeavat hieman eri lähteissä. Luonnonkiven pinnan nimitykset on esitetty tämän liitteen taulukossa 1 ja kuvassa 3. huokoisuus kappaleen huokosten tilavuus jaettuna koko kappaleen tilavuudella kimmokerroin (kimmomoduuli) normaalijännitys jaettuna suhteellisella venymällä kovuus naarmutuskovuus, joka määritetään naarmuttamalla tutkittavaa näytettä kovuusasteikon mineraalilla pituuden lämpötilakerroin yhden asteen lämpötilanmuutosta vastaava pituuden muutos pituusyksikköä kohti tiheys kappaleen massa jaettuna sen tilavuudella vedenimukyky aineen imemän veden määrä jaettuna sen massalla kivilajin raekoko, rakeisuus kivipinnassa näkyvien rakeiden luonteenomainen koko kiviaineksen raekoko kiviaineksen osasten luonteenomainen koko Kiviainekset lajitellaan seulomalla tai muulla vastaavalla tavalla raekoon mukaan. mineraali luonnossa esiintyvä epäorgaaninen aine, jolla on tietty kemiallinen koostumus ja tavallisesti säännöllinen kiderakenne luonnonkivi geologisissa prosesseissa syntynyt mineraaleista koostuva aine, josta muodostuu kallioperä kivilaji tietyllä tavalla luokiteltu luonnonkiviryhmä Kivilajit ovat rakenteeltaan ja koostumukseltaan suunnilleen tasalaatuisia. Kivilajit ovat syntytavan perusteella magma-, sedimentti- ja metamorfinen kivilaji. magmakivilaji maankuoressa kivisulan jäähtyessä ja kiteytyessä syntynyt kivilaji Magmakivilaji jaetaan syntytavan mukaan syväkiviin, puolipinnallisiin kiviin ja pintakiviin. metamorfinen kivilaji lämpötilan nousun, paineen kasvun ja maankuoren poimuttumisen aiheuttaman kiven muuttumisen seurauksena syntynyt kivilaji sedimenttikivilaji, kerrostunut kivilaji kivien rapautumistuotteista ja elollisen luonnon jäänteistä kerrostumisen ja kovettumisen seurauksena maan pinnalla syntynyt kivilaji

36 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 34 LIITE 1(2/3) lusta kalliossa oleva luonnollinen rako tai halkeama Lustassa on useimmiten savea tai muuta hienoa maa-ainesta. lustasuunta kallion luonnollinen lustan suunta lohkosuunta kiven luonnollinen lohkeavuussuunta lohkeavuus kiderakenteen lujuudesta johtuva kiven ominaisuus halkeilla tiettyyn suuntaan kivilaatta luonnon rakennuskivestä valmistettu laatta (kuvat 1 ja 2) Kivilaatta on tavallisesti määrämittainen. koppi kiven etupinnan poikkeama perustasosta kylmämuuri lohkotuista tai hakatuista suorakulmaisen särmiön muotoisista luonnonkivistä päällekkäin ladottu, tarvittaessa haoilla tai pulteilla sidottu, keilan tai luiskan tukimuuri. sivukivi; mieluummin kuin jätekivi, ammattislangissa: rääppi louhinnan ja kivenjalostuksen sivutuotteena syntynyt hyötykäyttöön kelpaamaton kivi kenttäkivi luonnon pyöreäksi muovaama pienehkö luonnonkivi lohkokivi lohkopintainen irtokivi tai lohkare raakakivi hyötykäyttöön sopiva luonnonkivi Raakakiveä käytetään mm. rakennuskivenä. Kuva 1. Kivilaatan osien nimitykset. kami kalliosta hyötykäyttöä varten louhimalla irrotettu suuri, tavallisesti säännöllisen muotoinen lohkare Kamista valmistetaan blokit. blokki kamista jatkojalostusta varten paloiteltu säännöllisen muotoinen lohkare aihio; ammattislangissa: emme kivenjalostuksen eri vaiheissa syntyvä puolivalmiste rakennuskivi, luonnon rakennuskivi rakennustarvikemateriaaliksi sopiva raakakivi Rakennuskiven ulkonäölle ja kestävyydelle on asetettu tietyt vaatimukset. Rakennuskivestä valmistetaan laattoja, harkkoja ym. rakennustarvikkeita. Kuva 2. Kivilaatan särmämuotojen nimitykset.

37 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 35 LIITE 1(3/3) Taulukko 1. Luonnonkiven pinnan nimitykset /7/. Pinnan nimitys Pinnan ulkonäön kuvaus Sopivat kivilajit Kiillotettu Hiottu Ristipäähakattu Poltettu Hiekkapuhallettu Lohkopinta Sileä, naarmuton ja kiiltävä pinta Väri ei muutu pinnan kastuessa Sileä, naarmuton ja himmeä pinta Tasarakeinen jyväpinta 5 mm Karkeahko, kiven tekstuurin mukainen, värikäs pinta Tasainen karkea pinta Luonnollinen lohkeamapinta, jonka muoto ja tasaisuus vaihtelevat Kovat kivilajit Kaikki kivilajit Lähinnä syväkivet Graniitit Kaikki kivilajit Lähinnä liuskekivet Kuva 3. Ulkotilojen kivitarvikkeiden pintakäsittelytermit (SFS-EN 1341, 1342 ja 1343).

38 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 36 VALUUN ASENNETTAVIEN PAKSUJEN KIVILAATTOJEN KIINNITYS LIITE 2 (1/1)

39 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE KUVAGALLERIA: VANHOJA KIVISILTOJA LOHKOTUISTA KIVISTÄ 37 LIITE 3 (1/4) Kuva 1/1. Sågbro, Espoo, valmistunut vuonna Kuva 1/2. Tuovilan silta, Mustasaari, valmistunut vuonna Kuva 1/3. Lapijoen silta, Eurajoki, valmistunut vuonna Kuva 1/4. Harrströmin (kivipalkki)silta, Korsnäs, valmistunut vuonna 1898.

40 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE KUVAGALLERIA; KIVITYÖN KULTAKAUSI 1800/1900 VAIHTEESSA 38 LIITE 3 (2/4) Kuva 2/1. Aunessilta, Tampere, valmistunut vuonna Kuva 2/2. Murolekosken silta, Ruovesi, valmistunut vuonna Kuva 2/3. Salmen silta, Hamina, valmistunut vuonna Kuva 2/4. Satakunnan silta, Tampere, valmistunut vuonna 1900.

41 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE KUVAGALLERIA; KIVI SILTOJEN ALUSRAKENTEISSA 39 LIITE 3 (3/4) Kuva 3/1. Halikon vanha silta (puuansas), Salo, maatukien valmistumisvuosi Kuva 3/2. Vanajaveden ratasilta (teräsristikko), Hämeenlinna, valmistumisvuosi Kuva 3/3. Kaakamojoen silta (teräspalkki), Tornio, valmistunut vuonna Kuva 3/4. Strömman kanavan silta (kääntösilta), Salo, valmistunut vuonna 1897.

42 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE KUVAGALLERIA; KIVEN KÄYTTÖ SILLAN VERHOUKSENA, VARUSTEINA JA UUDISRAKENTAMISESSA 40 LIITE 3 (4/4) Kuva 4/1. Tuomaansilta, Turku valmistunut vuonna Kuva 4/2. Kaidepylväs, Brobackan silta, Vantaa. Kuva 4/3. Ukkopylväs, Ratinan silta, Tampere. Kuva 4/4. Kannusilta, Espoo, valmistunut vuonna 2008.

43 SILKO LUONNONKIVI VERHOUSMATERIAALINA YLEISOHJE 41

44