OLIA FORESTALLS ac METSÄN TUTKI M USLAITOS-INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE* HELSINKI 1977 JAAKKO VIRTANEN JA OJITUSALUEIDEN LENTOLANNOITUS ODC

Transkriptio

1 ODC OLIA FORESTALLS ac METSÄN TUTKI M USLAITOS-INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE* HELSINKI 1977 JAAKKO VIRTANEN JA MIKKO YLINEN OJITUSALUEIDEN LENTOLANNOITUS AERIAL SPREADING OF FERTILIZERS ON PEATLANDS

2 1973 No 229 Veijo Heiskanen ja menetelmät. Pentti Rikkonen: Sahatukkien todellisen kiintomitan määrittämis Methods for measurement stwood sawlogs. No 230 Aulikki Kauppila ja Erkki Lähde: Koetuloksia maan käsittelyn vaikutuksesta metsä maan ominaisuuksiin Pohjois-Suomessa. On effects soil treatments on forest soil properties in North-Finland. No 231 Olli Uusvaara ja Kari Löyttyniemi: Tikaskuoriaisen (Trypodendron lineatum Oliv., Col., Scolytidae) aiheuttaman vioituksen vaikutus sahatavaran laatuun ja arvoon. Effect injury caused by ambrosia beetle (Trypodendron lineatum Oliv., Col., Scolytidae) on sawn timber quality and value. No 232 Seppo Ervasti ja Kullervo Kuusela: Suomen metsätase vuosina ja metsä teollisuuden raaka-ainenäkymät vuoteen Forest balance Finland in and prospects industrial wood until No 233 Jouko Laasasenaho: Runkopuun saannon riippuvuus kannon korkeudesta ja latvan katkaisuläpimitasta. Dependence amount harvestable timber upon stump height and top logging diameter. No 234 Olli Uusvaara ja Veijo Heiskanen: Sahanhakkeen valmistus, käsittely, mittaus ja laadun määritys Suomessa. Preparation, handling, measurement and quality determination sawmill chips in Finland. No 235 Seppo Kaunisto: Jyrsintämuokkaus ja lannoitus männyn ja kuusen kylvön yhteydessä turvemaalla. Rotavation and fertilization in connection with direct seeding Scots pine and Norway spruce on peat. Greenhouse experiments. No 236 Veijo Heiskanen ja Juhani Salmi: Kuitupuupinon kiintotilavuuden määritystä koskevia tutkimuksia. Mutkainen lehtikuitupuu, järeä kuitupuu sekä likipituinen havukuitupuu. Studies on determination solid volume a pulpwood pile. Crooked broadleaved pulpwood, large-sized pulpwood and coniferous pulpwood approximate length. No 237 Markku Mäkelä: Oksaraaka-aineen kasaus ja kuljetus. Bunching and transportation branch raw material. No 238 Mirja Ruokonen: Lehtien kautta annetun fenoksiherbisidin käyttäytyminen kasvissa. Kirjallisuuteen perustuva tarkastelu. The behaviour leaf-applied phenoxy-herbicides in plants. A study based on literature. No 239 Eero Paavilainen: Koetuloksia lannoituksen vaikutuksesta korpikuusikossa. On response to fertilizer application Norway spruce growing on peat. No 240 Pentti Hakkila, Hannu Kalaja ja Markku Mäkelä: Kokopuunkäyttö pienpuuongelman ratkaisuna. Full-tree utilization as a solution to problem small-sized trees. No 241 Victor Ipatiev ja Eero Paavilainen: Lannoituksen vaikutuksen kestoaika vanhassa tupasvillarämeen männikössä. Duration effect fertilization in an old pine stand on a cuttongrass pine swamp. No 242 Pertti Harstela: Työn tuotos ja työntekijän kuormittuminen vyöhykekasausmenetelmää käytettäessä. The effect bunching into zones on productivity and strain worker cutting pulpwood. No 243 Paavo Valonen: Tekomiehen fyysinen kuormitus kehittyneissä työvaltaisissa kuitupuun tekomenetelmissä. The physical strain on logger in advanced labour intensive pulpwood preparation methods. No 244 Eero Lehtonen: Kourakuormauksen oppiminen. Learning grapple loading. No 245 Pentti Nisula: Kantoloukku. Stump Crusher. No 246 Hans G. Gustavsen ja Erkki Lipas: Lannoituksella saatavan kasvunlisäyksen riippuvuus annetusta typpimäärästä. Effect nitrogen dosage on fertilizer response. No 247 Yrjö Vuokila: Nuoren istutuskuusikon harvennus puuntuotannollisena ongelmana. Thinning young spruce plantations as a problem timber production. No 248 Timo Kurkela ja Yrjö Norokorpi: Kuusen lumikaristesienen (Lophophacidium byper boreum Lagerb.) esiintyminen Suomessa. Occurrence spruce snow blight fungus, Lophophacidium byperboreum Lagerb. in Finland. No 249 Pentti Hakkila ja Markku Mäkelä: Pallarin vesakkoharvesteri Pallari Bushharvester. No 250 Veijo Heiskanen ja Pentti Rikkonen: Havusahatukkien kuoren määrä ja siihen vaikut tavat tekijät. Bark amount in coniferous sawlogs and factors affecting it. No 251 Veijo Heiskanen: Havusahatukkeja koskevia arvolaskelmia vuosina Value calculations for stwood sawlogs in Luettelo jatkuu 3. kansisivulla

3 FOLIA FORESTALIA 305 Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1977 Jaakko Virtanen Mikko Ylinen ja OJITUSALUEIDEN LENTOLANNOITUS Aerial spreading fertilizers on peatlands

4

5

6 SISÄLLYS Sivu ALKUSANAT 3 1. JOHDANTO 5 2. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ Aineiston keräys ja koejärjestelyt Näytteenotto- ja mittausmenetelmä Lannoitustasaisuuden tunnusluvut 8 3. TULOKSET Levitystulokseen vaikuttavat tekijät 9 Maasto- ja tuuliolot 9 Lentotekniikka Lannoitustasaisuus Ojat ja piennaralueet Ojitusalueiden optimaalinen lentolannoitus TULOSTEN TARKASTELU Tulosten tarkkuus Tulokset ja niihin vaikuttavat tekijät Fosforin huuhtoutuminen ja vaikutus vesistössä Lentolannoituksen suunnittelu ja valvonta 16 KIRJALLISUUS 18 4

7 1. JOHDANTO teollisen kasvun seurauksena raaka Nopean aineiden käyttö ja tarve ovat viime vuosikym meninä voimakkaasti. Koska met lisääntyneet taneet mm. lannoitettavien alueiden laajuus ja huonot tieyhteydet. Lisäksi lentolevitys vaatii vähän ihmistyövoimaa ja on maastosta jokseen sät ja niistä saatava puutavara ovat tärkeimpiä kin riippumaton, päivätuotos on suuri ja näin luonnonvarojamme, puuston kasvua ja uudistu mista monin on metsän pyritty nopeuttamaan hoidollisin toimenpitein. Turvemaat muodostavat noin kolmanneksen maamme metsäpinta-alasta. Siksi on ollut luon nollista, että metsänparannustoiminta on juuri näillä alueilla kehittynyt ja lisääntynyt nopeasti. Kun metsiä vuonna 1965 lannoitettiin ha, määrä oli vuonna 1974 jo ha (Metsätilastollinen vuosikirja 1974, s. 117). Suomi onkin tällä hetkellä yksi johtavia maita metsänlannoitustoiminnassa ja erityisesti turve myös kustannukset pienenevät. lannoitustasaisuuden vaiku Lentolevityksen tusta puuston kasvuun on tutkittu Ruotsissa. Hagner ym. (1966, s. ovat todenneet 163) lentolannoituksilla kasvutulosten saat saatujen taneen jäädä % heikommiksi kuin käsin lannoitetuilla vertailualueilla. Samaan ovat pää tyneet Erkenja Fahlroth (1967). Talou delliset ja ympäristönsuojelulliset näkökohdat ovatkin tehneet lannoitustasaisuuden ja työn tarkkuuden tutkimuksen yhä tarpeellisemmaksi. Lentolannoituksia käsitteleviä tutkimustu maiden lannoituksen osuus on suuri, nousten n. 50 %:iin vuotuisesta metsänlannoitusalasta. Metsien nykyiset lannoitusperusteet pohjau tuvat koetoiminnan antamiin tuloksiin. Kasvi ravinteita maahan lisäämällä muutetaan puiden ulkoisia kasvutekijöitä siten, että puuaineena korjattavan sadon määrä Toimenpide nousee. ei vaikuta kuitenkaan ainoastaan puihin vaan kohdistuu kaikkialle ekosysteemiin. Tästä syys tä myös ympäristönsuojelullinen tutkimuksen tarve on lannoitusten lisääntyessä kasvanut. Turv la lannoituksen vesistöjä rehevöittävä loksia on toistaiseksi varsin vähän. Suomessa on Virtanen (1975, 1976) selvittänyt lannoi tustasaisuutta eri levitinlaitteilla. Työskentely olosuhteiden sekä lentotekniikan vaikutusta ovat tutkineet työjälkeen Gustavsson (1972), Heymann ja Schulz (1973) sekä Rogers ja Rathburn (1964). Lannoitus tasaisuuden vaihtelusta lentolannoitustyömailla ovat julkaisseet seurantatuloksia Andreason (1967), A (1972), Ballard ja Will r m s o n (1971), Hagner ym. (1966), N (1968) o e r sekä Paavilainen (1972). Lannoituksen vaikutus on noussut keskeiseksi tutkimusaiheek vaikutusta turv ta purkautuvien vesien ra si, sillä turv la yleensä ojaverkosto, jota on pitkin vesi mahdolliset huuhtoutuvat ravin ja teet pääsevät helposti liikkumaan, jolloin pelko lannoituksen rehevöittävästä vaikutuk vesistöjä sesta on varsin aiheellinen. Lannoitteiden levityksessä lentokoneen käyt tö on 1970-luvulla Lento lisääntynyt nopeasti. koneen yleistymiseen ja käyttöön ovat vaikut vinnepitoisuuteen ovat tutkineet mm. Kar si s t o (1970, 1974), Rarsistojaßavela (1971), Särkkä (1970) ja Ta m m (1973) Tämän työn tarkoituksena on selvittää pää asiallisimpia lannoitustulokseen vaikuttavia teki jöitä, ojiin joutuvia tustasaisuutta ojitusalueilla. lannoitemääriä sekä lannoi H 12 5

8 2. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ 21. Aineiston keräys ja koejärjestelyt seksi rajoituttiin mahdollisimman kuiviin ja tyyniin sääoloihin. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesäkuussa 1976 Tehdaspuu Oy:n lentolannoitustyömailta. Lisänä ja vertailumateriaalina on käytetty Metsähallituksen työ mailta vuosina kerättyä valvonta-aineistoa. Mittauskohteiden valinta suoritettiin yhteistyössä lentäjän kanssa tilakartoilta, joihin on merkitty mm. ojat, tiet metsikkökuviot. Koska lannoitusalueet ja ovat varsin laajoja, yhteistyö lentäjän kanssa mittaus Tutkimuksessa käytetty lannoite oli Kemiran val mistama rakeinen suometsien PK-lannos, joka sisältää fosforia 19 %, kalia 19 %, magnesiumia 0,7 % ja booria 0,2 %. Lannoitteessa olevasta fosforista on 1/3 sitruunahappo- ja 2/3 kivennäishappoliukoista. Lannoitteen rakeet eri jakautuvat raefraktioihin seu raavasti: O mm I kohteiden valinnassa ja järjestyksessä osoittautui vält % 5,7 92,3 2,0 tämättömäksi. Riittävän koemateriaalin saamiseksi ja mittausten onnistumiseksi oli tärkeää, että mittaus välineiden sijoittamisen ja lannoittamisen välinen aika Tutkimuksessa olleet työkohteet lannoitettiin Cessna AGtruck lentokoneella, jonka maksimikuorma oli mahdollisimman lyhyt. Lopullisen mitta-asteiden on 900 kg. Kone oli varustettu auralevittimellä, joka sijoittelussa otettiin huomioon myös puusto. Oksiin jäävä lannoitemäärien suuruus vaihtelee ruotsalaisten tutkimusten mukaan varsin paljon sääoloista, vallitse vasta puustosta ja käytetystä lannoitelajista riippuen (mm. Gustavsson 1972, s ). Sijoittamalla on rakenteeltaan yksinkertainen potkuri-ja ilmavirralla toimiva levitinlaite (kuva 1). Tutkimusta varten kerätty aineisto käsittää yhteen sä 52 näyteyksikköä. Taulukossa 1 on esitetty koe materiaali jaettuna eri luokkiin. mitta-astiat selviin aukkopaikkoihin vältettiin puuston vaikutus tuloksiin. Mittauspaikoiksi valitut alueet oli ojitettu selkeää sarkasysteemiä käyttäen. Eri kohteissa suoritetut mit taukset ovat näin vertailukelpoisia ja tuloksille voidaan laskea tilastollisia tunnuksia. Epäsäännöllisten ojitus ten ja reuna-alueiden vaikutus lannoitusjälkeen jäi tässä työssä tutkimatta. Mittausolosuhteiden yhtenäistämi 22. Näytteenotto ja mittausmenetelmä Tätä tutkimusta varten kehitetty välineistö ja tut kimusmenetelmä perustuvat pääperiaatteiltaan aikai sempiin lannoitustasaisuutta koskeneisiin tuloksiin ja kokemuksiin mitta-astioiden ja niiden sijoittamisen osalta (vrt. Virtanen 1975, Ekberg ja Fri berg 1974, Gustavsson 1972). Näytteenotto ja mittausmenetelmän kehittämisen tarkoituksena on ollut työn nopeuttaminen ja yksinkertaistaminen, kos ka mittausten tarve on lisääntynyt ja vakinaista, koke nutta työryhmää ei aina ole mahdollista käyttää. Menetelmä on tarkoitettu sekä kangas- että turve maiden lentolannoitusten tarkkailuun. Taulukko 1. Tutkimuksessa kerätty koemateriaali. Table 1. The material o f study. Sarkaleveys, m Lentokorkeus, m Mittasarjoja, kpl Ditch spacing, Flying height, m Number meas- m uring equipment series Kuva 1. Auralevitin, nuoli osoittaa koneen lento suuntaa Figure 1. The plough spreader, flying direction. arrow shows Yht. 52 6

9 PK Aikaisemmissa tutkimuksissa on tulosten määrä laskettu yleensä punnitsemalla tai seula-analyysiä käyt tämällä, jolloin on laskettu eri fraktioihin kuuluvien rakeiden määrä. Tässä työssä lannoitemäärät las on 2 0,28 m :n suuruinen suppilo sopivaksi. Astian halkai sija tällöin on 60 Mikäli cm. käytetään alle 60 cm halkaisijaltaan olevaa suppiloa, tulee lannoitetta varsin kin ojien ja suoja-alueiden kohdalla liian vähän mitta kettu tilavuuden perusteella, mutta tulosten tarkkuu den säilyttämiseksi on mitta-astioiden kokoa jouduttu lasiin, jotta tulos olisi luettavissa. Kuvassa 2 on esi tetty mittauksissa käytetty näytteenottosuppilo ja suurentamaan. Vaikka nyt suoritettu lannoitustark kuvassa 3 mittalasi. kailu koski vain rakeista PK-lannosta, mittausmenetel mä ja -välineet on tarkoitettu myös oulunsalpietarin ja urean tarkkailuun. Lentokorkeuden tarkka määritys maasto-oloissa oli melko vaikeata, käytetystä lentokorkeudesta sovit tiin lentäjän kanssa ja maastossa lentokorkeutta tark kailtiin vain silmämääräisesti. Punnituskokeilla selvi tettiin tarvittavan mittalasin koko ja mittaustarkkuus. Sopivaksi läpimitaksi havaittiin 15 mm. Lisäksi todet tiin, että lasin ravisteleminen aiheuttaa epätarkkuutta, Ojiin joutuvan lannoitemäärän ja lannoituksen tasaisuuden tarkkailu suoritettiin seuraavasti: Kym menen suppilon sarja, joka muodosti yhden näyt teenottoyksikön, sijoitettiin kohtisuoraan saran ja lentolinjan poikki 2,5 ja 5 metrin välein kuvan 4 osoittamalla tavalla. Suppilot sijoitettiin riiviin välttäen kuitenkin latvus ten peittovaikutus. Mittauksia pyrittiin suorittamaan kultakin alueelta vähintään 3 4 saralta. Lannoite määrät mitattiin välittömästi levityksen tapahduttua koska lannoitepinnan laskeuma vaihteli 0,5 1,5 cm. ja tarkkailulomakkeeseen merkittiin saadut tulokset. Taulukossa 2 on esitetty tulokset eri lannoitteiden tiheydestä läpimitaltaan 15 mm:n mittalasia käyttäen ja sitä ravistelematta. Työskentely maastossa tapahtui kahden hengen ryh mänä, jolloin voitiin kuljettaa käytettävissä olleita 70:tä suppiloa sekä tehdä niillä mittaukset. Mitta-astian pinta-ala määrättiin laskennallisesti Suppiloiden levittäminen, näytteiden mittaaminen siten, että lannoitetta saadaan mittalasiin sen luetta vuuden kannalta riittävästi. Laskennassa osoittautui ja välineiden kokoaminen sujui varsin joustavasti. Yhteistoiminta lentäjän kanssa vaikutti ratkaisevasti mittausten keston kokonaisaikaan. Tyynissä, kuivissa sääolosuhteissa ei mittaukselle ollut haittaa, vaikka suppiloiden annettiin olla maas Taulukko 2. Lannoitteiden tiheys (mittalasi 0 15 mm) tossa useita tunteja. Sen sijaan jo vähäinenkin ilman kosteus pilasi näytteet ja suppilot oli kuivattava Table 2. Fertilizer density (measuring glass 0 15 mm) Lannoite Fertilizer Keskimäärin g/cm On average g! cm perusteellisesti. Suuresta pinta-alasta ja kevyestä ma teriaalista johtuen suppilot olivat varsin alttiita myös tuulelle. Tässä työssä saatujen tulosten vertailussa käytetyn Suo PK peatland forests fertilizer for 2,23 Metsähallituksen lentolannoitustyömailta kerätyn ai neiston mittausmenetelmä on ollut jonkin verran Oulunsalpietari Oulu saltpeter 1,83 Urea 1,37 Kuva 2. Näytteenottosuppilo, Figure 2. Sampling funnel Kuva 3. Mittalasi. Figure 3. Measuring glass. 7

10 Kuva 4. Näytteenottosuppiloiden sijoittaminen ojitetulla suolla. Figure 4. Placement sampling funnels on drained peat land. poikkeava. Tarkkailu on kohdistunut pääasiassa levi tyksen tasaisuuden mittaamiseen. Tunnuslukuja las kettaessa ei ole otettu huomioon, että ojiin ja pien senttimenetelmää. Poikkeamaprosentti (Pp) muodos tuu yli i 50 % tavoitemäärästä poikkeavien näytteiden osuudesta kokonaisnäytemäärästä. naralueille ei saisi lannoitetta levitäkään. Mitta-astioi den suupinta-ala on ollut vain 2,5 dm 2 (0 17,9 cm) ja tulokset on laskettu seula-analyysiä käyttäen. Yhden näytteenottoyksikön 21 suppiloa on asetettu kohti suoraan lentosuuntaa vastaan 2 metrin välein. Mit Näytteet (kpl) yli ±50 %tavoite p = määrästä (kg/ha). 10Q koko naisnäy te määrä (kpl) tauspaikka 1975, s ). ei ollut lentäjän tiedossa (ks. Virtanen Näin määrätyn ala- ja yläraja-arvon käyttöä puo lustaa se, että PK-lannoituksella saatava kasvureaktio 23. Lannoitustasaisuuden tunnusluvut Lannoitustasaisuuden määrityksessä käytettävistä menetelmistä on erotettavissa käytännön työmaiden lannoitustasaisuuden kuvaamiseen soveltuvat ja levitin laitteiden testaukseen soveltuvat menetelmät, joskaan ero ei ole aina selvä. Puhtaasti käytännön lannoitus suurimmillaan on noin 500 kg/ha (Heikurainen 1973, s. 411) eikä suurempien lannoitemäärien käyttö juuri lisää kasvua. Kun esimerkiksi 40 metriä puuston leveän saran levitystavoite on 600 kg/ha, poikkeama prosenttimenetelmän mukaan kg/ha välillä olevat lannoitemäärät ovat sallittuja. Yläraja on varsin korkea ja johtuu siitä, että Tehdaspuu Oy:n työ tasaisuuden tarkkailuun käytettäviä menetelmiä ovat mailla on lannoittamatta jätettävien ojien ja piennar "half-value" -menetelmä (Ballard ja Will 1971, alueiden osuus siirretty käytettäväksi saran keski s ) ja tasaisuuslukumenetelmä (Virtanen 1975, s. 18). Tässä työssä on tasaisuuden kuvaajana käytetty "half-value" -menetelmästä kehitettyä poikkeamapro alueella. Toimenpiteelle ei ole olemassa biologisia eikä taloudellisia mutta perusteita, tuloksia on arvos teltava sen mukaan, millaiset ohjeet lentäjällä on ollut. 8

11 3. TULOKSET 31. Levitystulokseen vaikuttavat tekijät Maasto- ja tuuliolot Lentolannoituksen tulos riippuu monista usein varsin vaikeasti mitattavista tekijöistä. Vaikka lannoitteiden ja levitinlaitteiden omi Lentotarkkuutta, lukumäärää sarkaa lentojen kohden sekä levittimen soveltuvuutta tutkittiin eri sarkaleveyksillä. Kuvassa 5 esitetty keski on naisuudet pysyvät eri levityskerroilla vakioina, maaston, lentotekniikan ja sääolojen muutokset aiheuttavat vaihtelevia tuloksia. määräinen levitystulos 35, 40 ja saroilla. Tulosten perusteella levitysjälki 45 metrin on sarka Kuva 5. Sarkaleveyden vaikutus levitystulokseen. Lentokorkeus m. Figure 5. Effect ditch spacing on spreading outcome. Flying height m H 12 9

12 leveyden lisääntyessä tasoittunut. Kapeimmalla 35 metrin saralla lannoite on kasaantunut voi makkaasti noin 10 metriä olevalle alueel ojasta le. Lannoitemäärä ylittää tällä kohdalla selvästi minen lisää ojiin joutumisen vaaraa. Lisäksi sivutuulen vaikutuksesta lentotarkkuus kärsii ja aiotulla lentolinjalla pysyminen vaikeutuu. tavoitteena olevan määrän. Leveimmällä 45 metrin saralla lannoitemäärät ovat ohjeiden Lentotekniikka mukaiset ja levitysjälki on tasainen. 40 metrin saralla levitystarkkuus on ollut erittäin hyvä ojiin menneen määrän oltua vain 1 kg/ha. Tutkimuksessa eri sarkaleveyksillä suoritettu tarkkailu tapahtui pitkillä selkeillä sarkasys teemeillä. Yksittäisiin sarkoja leikkaaviin ja mutkitteleviin ojiin joutui sama määrä lannoi tetta kuin saroillekin. Tällaisissa tapauksissa Levitystyössä käytettävä lentokorkeus riip puu suurelta osin lannoitettavan alueen puuston valtapituudesta. Tavoitteena on lentää mahdol lisimman lähellä latvusta, jolloin levitystarkkuus paranee ja voidaan välttää tuulen vaikutus levitystulokseen. Reunaesteet, pystysuorat ilma virrat ja muut turvallisuusnäkökohdat pakotta lannoitteen joutumista ojiin näyttää olevan vat pitämään s lo metrin välin latvustoon. mahdotonta välttää. Lentolannoituksessa lentolinjojen suunta Käytännössä lentokorkeus ojitusalueilla metriä. on noin käsiteltävän alueen muodon määräytyy yleensä perusteella ja suurilla on mahdollista työmailla valita levityshetkellä vallitsevaan tuulensuun Lentokorkeuden vaikutus levitystulokseen on esitetty kuvassa 7. Lentokorkeudella ei olevan kovin näytä taan sopiva alue. Koska ojitusalueilla lento suurta vaikutusta levitystasaisuuteen vielä ko. suunta määräytyy sarkaojien mukaan, lenne korkeuksilla, 15 metrin lentokorkeudelta lan tään usein epäedullisissa tuuliolosuhteissa. Virtanen (1976, s. 47) koeolosuh on teissa mitannut tuulen vaikutusta levitysjälkeen. kannalta koneen lentosuun Levitystuloksen nalla ei ole kovin suurta kun tuulen merkitystä, nopeus alle on 2 m/s. tai vastatuulessa Myötävasta yli 5 m/s tuuli vaikuttaa tasai puhaltava suutta heikentävästi. Sivutuulen vaikutuksesta lannoitejakautuma poikkisuuntaisessa priilissa noitetut alueet ovat kuitenkin saaneet yleensä suuremmat lannoitemäärät. olevat levitinlaitteet ovat Nykyisin käytössä kiinteitä seuraavat ja näin lentokoneen asentoa. Tällä levitystulokseen vaikuttavalla tekijällä on merkitystä erityisesti alueilla, joilla ojitussys teemi sekava on ja kone joutuu kallistelemaan seuratessaan sarkoja ja alueiden reunoja. tuulen myötäinen sivu loivenee ja tuulen puo leinen jyrkkenee. Kuvassa 6 on esitetty sivu tuulen (2 m/s) vaikutus levityskaistan lannoite jakautumaan (Virtanen 1976, s. 49). Ojitusalueilla sivutuuli on otettava vakavasti huomioon, sillä jo pienikin lannoitteen ajautu Kuva 6. Sivutuulen vaikutus levityskaistan lan noitejakautumaan. Figure 6. Effect cross wind on lateral distribution pattern. Kuva 7. Lentokorkeuden vaikutus levitystulok seen. Sarkaleveys 40 m. Figure 7. Effect flying height on spreading outcome. Ditch spacing 40 m. 10

13 Vaakalennossa auralevittimen levityskaista Lannoitteen jakautuminen on ollut kohtalai on koneen kummallakin puolella 15 metrin sen tasainen molemmissa aineistoissa. Sensijaan lentokorkeudella noin 8 metriä. Kun kone kallistuu 20 levityskaista levenee noin 3 metriä, mutta lannoitepeitto on kallistuksen puolella lannoitemäärien suuruus Tehdaspuun kohdalla on huomiota herättävä. Lannoitustasaisuuden tunnuslukuina käyte puolet kapeampi (6 m) kuin vastakkaisella puo lella Lannoitemäärät koneen kummal (12 m). lakin puolella pysyvät ennallaan ja maksimi tulee edelleen lentolinjalle (Virtanen 1976, s. 45). tyt poikkeamaprosentit eri sarkaleveyksillä on esitetty taulukossa 3. Poikkeamaprosenttia mää rättäessä ei 2,5 metrin ole sallittu päähän ojasta tulevan lainkaan lannoitetta ja 5 metrin päähän sallittu tulevan on enintään levitystavoitteen perusteella laskettu alarajojen määrä. 32. Lannoitustasaisuus Leveillä 40 ja 45 metrin saroilla lannoitus tasaisuus on ollut selvästi parempi kuin 35 metrin saralla. Vaikka tasaisuutta on arvioitu Vaikka puut pystyvät ottamaan juuristonsa avulla ravinteita varsin laajalta alalta, lannoit teen tasainen jakautuminen parantaa kasvureak tiota ja tärkein tavoite on myös lentolannoituk näinkin väljien rajojen perusteella, on useam massa kuin joka neljännessä mittasuppilossa ollut liian vähän tai liian paljon lannoitetta. sessa. Keskimääräinen lannoitemäärä saralla Tehdaspuun ja Metsähallituksen aineiston perus 33. Ojat ja piennaralueet teella on esitetty kuvassa 8. Kuvassa 9 on esitetty tässä tutkimuksessa kerätyn (Tehdaspuu) Metsähallituksen ja aineis ton keskimääräiset perusteella lannoitemäärät ojissa ja ojien pientareilla, jotka levitysohjeiden mukaan pitäisi jättää lannoittamatta. Tehdaspuun antamien ohjeiden mukaan lan noittamatta pitäisi jättää 5 metriä ja Metsähal lituksen ohjeiden mukaan 3 metriä ojan molem min puolin sen keskipisteestä mitattuna. Teh daspuun työmailla saatua tulosta, jonka mukaan keskimäärin 6 kg/ha levitettävästä lannoitteesta menee selkeisiin sarkaojiin, voidaan pitää pie nenä. Metsähallituksen osalta tulos on kolmin kertainen ja yhtenä syynä on todennäköisesti se, että lentäjä ei ole nähnyt tarkkailukohteiden paikkoja. 34. Ojitusalueiden optimaalinen lentolannoitus Kuva 8. Keskimääräinen lannoitustasaisuus. Figure 8. Average fertilizer rates. Seuraavassa esitettävät optimaaliset lannoi tusmallit perustuvat käytännön työssä saatuihin Taulukko 3. Poikkeamaprosentit eri sarkaleveyksillä. Table 3. Deviation percentages in connection with different ditch spacings. Sarkaleveys, m Ditch spacing, m Tavoite, kg/ha Coal, kg/ha Ala-yläraja, kg/ha Lower-upper limit, kg/ha Poikkeamaprosentti, % Deviation percentage % , , ,6 11

14 kokemuksiin sekä ojitusalueilla sovellettuihin, koeolosuhteissa mitattuihin lannoitejakautuma sarjoihin (ks. Virtanen 1976, s. 32). Mallit laadittu on 35 ja 40 metrin saroille. Auralevitin toistaiseksi yleisin käytössä on oleva levitin. Koska sen käyttö tulee lähi tulevaisuudessa kuitenkin vähenemään, on mal lit laadittu myös yleistyville kanava-, siipi- ja keskipakolevittimille (ks. Virtanen 1976, s ). Lannoitteena käytetty yksin on rakeista PK:ta, koska omaan jauhemaisen PK:n käytöstä kokonaan on sen huono syytä luopua jen leviämisominaisuuksien johdosta. Lento korkeutena metriä ja ojien pienta on reille on jätetty 3 5 metrin suoja-alue. Kuva 9. Keskimääräinen ojaan ja piennaralueelle tullut lannoitemäärä. Lentokorkeus m. Figure 9. Average fertilizer rates driffed into ditches and ditch edges. Flying height IS-20 m. Optimaalisessa lannoituksessa lentolinjat on sijoitettu siten, että lannoitustasaisuus on mah dollisimman hyvä ja että ojiin ei lannoitetta mene. Jotta saavutettaisiin tavoitteena pidetty hehtaariannostus noin 500 kg/ha (H v i k a r i ja Paavilainen 1972, s. 47), kutakin sar kaa kohden on suoritettava 2 3 lannoitusker taa. Kuva 10. Optimaaliset lentolinjat auralevittimellä. Figure 10. Optimum flight paths when using plough spreader. 12

15 Kuva 11. Optimaaliset lentolinjat siipilevittimellä. Figure 11. Optimum flight paths when using aeroil spreader. Kuva 12. Optimaaliset lentolinjat kanavalevittimellä. Figure 12. Optimum flight paths when using wenturi spreader. 13

16 Kuva 13. Optimaaliset lentolinjat keskipakolevittimellä. Figure 13. Optimum flight paths when using centrifugal spreader. Kuvissa 10, 11, 12 ja 13 on esitetty levitys kaistojen jakautumat ja lentolinjat aura-, siipi-, kanava- ja keskipakolevittimellä. Auralevittimellä rakeinen PK leviää keski määrin 16 metrin kaistalle ollessa lento huipun linjalla noin 500 kg/ha (Virtanen 1976, s. 31). Levitin rakenteeltaan yksinkertainen on ja toimintavarma, mutta koska levityskaista on kapea ja lannoitteesta kasautuu kaistan pääosa keskiosaan, pienetkin kaistojen päällekkäisyy det aiheuttavat ylisuuria lannoitemääriä. Sekä siipi- että kanavalevittimessä lannoite rakeiden sivuttaisliikettä lisätty on ja saatu levityskaista leveämmäksi. Siipilevittimen levi tyskaista on keskimäärin 28 metriä ja kanava levittimen 20 metriä, maksimilannoitemäärä on kummallakin noin kg/ha (Vir tanen 1976, s ) ja soveltuvat hyvin ne ojitusalueiden lannoitukseen. lannoiterakeet saavat Keskipakolevittimessä leviämiseen tarvittavan liikevoiman heittopyö rästä, edellisiä selvästi jolloin levitysteho on suurempi. Koska levityskaistan leveys on noin 36 metriä (Virtanen 1976, s. 33), ei käy tetty malli sovellu alle kapeiden 40 metristen sarkojen lannoittamiseen. 4. TULOSTEN TARKASTELU 41. Tulosten tarkkuus oli kehikkona riittävän tukeva eikä rikkoontu misia tapahtunut. Liukas muovikangas osoit Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää len tautui lannoitteen suppilosta keräämisen kan tolannoitustoiminnan tarkkailuun soveltuva riit tävän yksinkertainen välineistö ja mittausmene telmä, kerätä tarkkailutuloksia käytännöstä sekä tarkastella lentolannoitustoimintaa ympä ristönsuojelullisin perustein. Mitta-astiat tehtiin mahdollisimman keveiksi nalta hyväksi, mutta rakeiden pois pomppimisen ehkäisemiseksi suppiloa oli syvennettävä alku peräisestä 40 cm:stä 60 cm:iin. Vaikka mitta astioiden suupinta-alan koko ei juuri vaikuta kaan mittaustarkkuuteen (Virtanen 1976, s. 73, Baltin ja Brandt 1966, s. 120), ja pieneen kokoon meneviksi. Ohut teräslanka lannoitemäärien mittaaminen tilavuuteen perus 14

17 tuvalla mittalasilla edellytti suppilon suupinta alan kooksi 28 dm 2 (0 60 cm). Myös Ruotsissa on käytetty tilavuuteen perustuvaa mittaus menetelmää rakeisilla lannoitteilla (Gustavs s o n 1972, s. 6). nähden ja ojitusalueilla lisää se ojiin menevien lannoitemäärien riskiä huomattavasti (vrt. Vir tanen 1976, s. 18). Tutkimuksessa poikkeamaprosentti vaihteli 26,0 42,9 %. Tulos enintään on tyydyttävä, Tutkimuksessa käytettävissä olleista resurs koska suuresta tavoitteesta (keskim. 600 kg/ha) seista johtuen mittaukset rajoitettiin selkeisiin maasto- ja tuuliolosuhteisiin. Koska tarkoituk sena oli saada suuntaa antavia käytännön tietoja levitystoiminnasta ja sen tarkkailusta, tulosten tilastollinen määrä tarkkuus ja riittävät tähän puutteista huolimatta. Mittausvälineiden ja -menetelmien käyttö osoittautui maastossa hyväksi edellyttäen, että johtuen hyväksyttyjen näytteiden ylä- ja ala rajat olivat todella väljät (keskim kg/ha). Lisäksi eri mittauskerroilla esiintyi var sin suuria vaihteluja. Suurimmat mitatut lannoi temäärät olivat noin 2500 kg/ha. Kapeilla saroilla lannoitustasaisuus vaihteli selvästi enem män kuin leveillä. Koska PK-määrien suurenta minen lisää puuston kasvua vain tiettyyn rajaan ilma oli kuiva ja tuulen nopeus enintään 2 3 saakka (mm. Heikurainen 1973, s. 411) m/s. Mittausten nopeuden kannalta yhteistoi on tärkeätä valvoa myös ylisuurten lannoite minta lentäjän kanssa oli ratkaiseva. Ilman määrien osuutta. Mitä enemmän niitä esiintyy tarkkoja sopimuksia mitattavista kohteista, oji sitä pienemmäksi jää saatava lisäkasvu ja ympä tuksesta ja mittausvalmiudesta tarkkailu ei on ristölle aiheutuva rasite lisääntyy. Tästä seuraa, nistu. että mitä suurempi on tavoitteena oleva hehtaa rikohtainen lannoitemäärä sitä korkeampi vaati mus on asetettava levitystyön tasaisuudelle. 42. Tulokset ja niihin vaikuttavat tekijät Lentolevityksen tulos riippuu monista eri tekijöistä. Ojitusalueilla sarkaleveys ja sarka systeemi ovat tärkeitä lentolinjoihin ja siten myös levitystulokseen vaikuttavia tekijöitä. Ka peilla saroilla levitystasaisuus oli heikoin ja lannoitemäärät selvästi sallitut määrät. ylittivät Leveillä saroilla lentolinjojen tarkkuus heikkeni, Levitystarkkailu suoritettiin hyvissä maasto ja tuuliolosuhteissa. Siksi ojiin ja piennaralueille menneitä lannoitemääriä voidaan pitää osuu tena, vähintään menee näille lannoitta joka matta tarkoitetuille alueille. Tutki jätettäviksi muksessa saatiin ojiin osuvaksi lannoitemääräksi keskimäärin 6 kg/ha. Vertailuaineistona käyte Metsähallituksen tulokset tyt antoivat määräksi 17 kg/ha. Arvot ovat pieniä levitettyihin lan mikä ilmeni ojiin menevien lannoitemäärien noitemääriin verrattuina. Koska avo-ojien osuus suuruutena. ojitusalueen pinta-alasta on keskimäärin 3 5 % Lentokorkeuden nostaminen paransi levityk sen tasaisuutta levityskaistan levetessä, mutta samalla lentotarkkuus huononi. Saman ovat (H e i k urainen 1973, s. 290), lannoitettu jen alueiden ojien kokonaispinta-ala oli vuonna 1974 noin 4700 ha. Suoraan ojiin menneeksi todenneet myös Virtanen (1976, s. 40) lannoitemääräksi saadaan näin 28,1 tn (Tehdas sekä Heymannja S h 11 (1973, c v z s. 235). Suurilla, tasaisilla soilla sarkasysteemi on yleensä selvä ja ojat suoria. Pienillä juoteilla sekä alueilla, joilla ojat mutkittelevat, koneen puu) ja 79,6 tn (Metsähallitus). Maastossa tehtyjen havaintojen ja pistokokeiden perus teella sarkoja leikkaavat ja mutkittelevat ojat lannoitettiin kuten saratkin. on sarkoja seuratakseen kallisteltava usein. Kal Kun luonnosta tapahtuvan vuotuisen fosfori listuksen vaikutuksesta levityskaista muuttuu kuormituksen on laskettu olevan noin 5000 tn epäsymmetriseksi ja heikentää lannoitustasai (Pessi 1972, s. menneen lannoitteen 51), ojiin suutta (ks. Virtanen 1976, s. 45). sisältämä fosforimäärä (2,3 ja 6,5 tn) on var Koska ojalinjat määräävät ojitusalueilla len teenotettava lisä. Vaikka kaikki ojiin menevä tosuunnan, lennetään usein epäedullisissa tuuli olosuhteissa. Myötä- tai vastatuulessa vasta yli lannoite ei vesistöihin kulkeudukaan, ravinteet ovat ainakin paikallisesti merkittävä vesistöjä 5 m/s puhaltava tuuli vaikuttaa tasaisuutta rehevöittävä vaara. Menetyksen arvoa lisää se, heikentävästi. Sivutuuli sensijaan vaikuttaa rat että pilaantuvat kohteet ovat useimmiten luon kaisevasti lannoitejakautumaan. Jo 2 3 m/s sivutuuli aiheuttaa huomattavia muu puhaltava toksia sekä levityskaistan leveyteen ja lannoite jakautumaan että sijaintiin lentolinjaan sen nonvaraisimpia ja arimpia vesistöjen latvaosia. Lannoitteiden tasainen levittäminen lento koneella edellyttää 3 4 kertaista lannoitepeit toa. Nykyisillä levittimillä on lentolinjat pys 15

18 lentämään tyttävä 6 B metrin välein, kun tavoitteena on kg:n hehtaariannostus (Virtanen 1976, s. 79). Koska ojitusalueilla ojat ja piennaralueet jätetään lannoittamatta, optimaalinen lento lannoitus määräytyy saran leveyden, lento korkeuden ja levitintyypin mukaan. Käytännön levitystoiminnassa ei kuitenkaan voida antaa ja valvoa liian monimutkaisia ohjeita. Kun määrä tään tavoiteannostukset kohtuullisiksi, välte Luonnontilaisissa olosuhteissa humus pitoisia. hajoaa hyvin hitaasti, mutta esimerkiksi fosforin pienikin lisääntyminen nopeuttaa hajoamis sen ta ja vesistön huonontuu enemmän happitilanne kuin ravinnekuormituksen perusteella voisi odottaa (Kari m o ym. 1970, s. 40). Vesistö jen liettyminen ja hapen puute puolestaan aiheuttavat uusia ekologisia häiriöitä, joita ei useinkaan osata yhdistää lannoituksesta johtu viksi. tään ylisuuret lannoitemäärät, ympäristölle ai heutuva riski pienenee ja saadaan kasvunlisäys joka on verrannollinen levitettyyn lannoite 44. Lentolannoituksen suunnittelu ja valvonta määrään. Lentolannoituksen luonteesta johtuen kor keatasoinen työn laatu voidaan saavuttaa vain 43. Fosforin huuhtoutuminen ja vaikutus vesis sellaisissa olosuhteissa, joissa jo työmaan suun tössä nitteluvaiheessa on riittävästi kiinnitetty huo Ojitusalueilla valumaveden fosforipitoisuus lannoituksen vaikutuksesta. Särkkä lisääntyy (1970, s. 73) on saanut lisäykseksi 4 35 mg/l Suurimmillaan huuhtoutuminen ( %). ollut veden aikana keväällä on runsaan ja syksyllä. Karsiston ja Ravelan (1971, s ) mukaan lannoitelaji, levitysajankohta ja -paikka vaikuttavat ojavesien fosforipitoi suuteen. miota erikoisvaatimuksiin. työmuodon Lento suunniteltaessa on lannoitet lannoitustyömaata tava alue rajattava siten, että maasto-olosuhteet lentotekniset mahdollisuudet huomioonot ja taen päästään mahdollisimman optimaaliseen levitystulokseen. Koneen on voitava lentää levityksen ajan ja alueiden merkitse suoraan minen maastossa tehtävä on siten, että merkit näkyvät selvästi ilmaan. Järvet, lammet ja purot on erotettava riittävällä suojavyöhykkeellä (50 Valumavesien pitoisuustutkimusten lisäksi on m) sekä tarvittaessa merkittävä maastossa. tuloksia myös huuhtoutumismääristä. Yhteistä niille on, että fosforimäärät ovat varsin pieniä. Työmaan lannoitemääriä suunniteltaessa on otettava huomioon ojien, piennar- sekä suoja Karsisto ja Ravela (1971, s. 44) ovat alueiden pinta-alaa vähentävä vaikutus. Lentä saaneet PK-lannoituksen aiheuttamaksi mää räksi vuodessa g/ha, Karsisto (1970, s. 65) noin 60 g/ha sekä Särkkä (1970, s. 73) noin 200 g/ha. Fosfori ja joskus myös typpi ovat yleensä vesistöissämme minimiravinteina. Ojitusalueiden jälle tarkoitetussa työkartassa on oltava selkeäs ti merkittynä lannoitettavan alueen rajat, ojat sekä muut lentoturvallisuuden ja levitystuloksen kannalta huomioonotettavat tiedot. Koska lentolannoituksen levityskapasiteetti on suuri, työn valvonta ja valvontahenkilöstö PK-lannoituksen seurauksena vesistöön huuh ovat tärkeitä. Riittävä ja toimiva määrä on toutuva fosfori aiheuttaa perustuotannon kas kolme valvojaa, joista yksi toimii lentopaikalla vua. ja kaksi maastossa tarkkailutehtävissä. Henkilöt Vaikka huuhtoutuvat fosforimäärät ovat pie niä, niiden merkitystä ei tule väheksyä. Fosforia tarvitaan usein vain pieni lisäys, minkä jälkeen jokin toinen tekijä tulee minimitekijäksi. Mini miravinteen pitoisuus ei ole luonnonvesissä merkitsevä, vaan sen suhteellinen osuus muihin biologiseen reaktioon osallistuviin aineisiin näh den. Erityisesti fosforin mobilisoitumi nopea uudelleen nen käytettäväksi pienentää tuotan toon tarvittavan fosforin kokonaismäärää (Särkkä 1970, s. 69). Lannoitettavien ojitusalueiden vaikutuspii rissä olevat vesistöt ovat usein varsin humus ovat yhteydessä toisiinsa radiopuhelimella. Len topaikalla toimivan valvojan tehtävänä on mm. huolehtia lentopaikan sulkemisesta muulta lii kenteeltä sekä sopia lentoajoista ja kuvioiden käsittelyjärjestyksestä. Hänen on varmistettava myös, että lentäjä tietää suoja-alueet ym. eri koiskohteet että kullekin kuviolle tulee ja oikea lannoitemäärä. Lentopaikalla olija ohjaa maastossa liikkuvia sekä välittää tarkkailijoita heiltä tiedot tuulioloista saamansa ja lannoitus tasaisuudesta lentäjälle. Ojitusalueilla mittasuppilosarjoilla tarkkail tava kaista ulotettava 2 3 saralle, jolloin on 16

19 voidaan tasaisuustarkkailun ohella seurata ojiin meneviä lannoitemääriä. Suoja-alueilla sekä ku poikkeamaprosentti ei saisi nousta yli 30 %:n. Lannoitustasaisuuden määrityksiä suoritetaan vion reunoilla on lisäksi tehtävä pistokokeita niin paljon kuin mahdollista, mutta vähintään ohjeiden noudattamisesta. Lannoitustasaisuu den mittana käytetään poikkeamaprosenttia 50 %:lla tavoitemäärästä (Pp), joka ilmoittaa yli poikkeavien näytteiden osuuden kokonaisnäyte määrästä. Työmaakohtainen keskimääräinen kymmenen mittauskertaa työmaata kohden. Lopuksi valvottava, on että tyhjät lannoitesäkit hävitetään lentopaikalta polttamalla, hautaa malla tai mieluimmin toimittamalla ne uudel leen käytettäväksi raaka-aineeksi. 17

20

21

22

23 ODC ODC ISBN ISBN ISSN ISSN VIRTANEN, J. &YLINEN,M.1977.Ojitusalueidenlentolannoitus.Abstract: VIRTANEN, J. & YLINEN, M Ojitusalueiden lentolannoitus. Abstract: Aerial spreading fertilizersonpeatlands.foliafor.305:1 18. Aerial spreading fertilizers on peatlands. Folia For. 305:1 18. The purpose thisstudywastoinvestigatesomefactorsaffecting The purpose this study was to investigate some factors affecting success aerialspreadingfertilizersonpeatsoils,amountsfertilizers success aerial spreading fertilizers on peat soils, amounts fertilizers drifted into ditches,spreadingevennessandtoviewobtainedresults drifted into ditches, spreading evenness and to view obtained results from standpointenvironmentalprotection.theinvestigationinvolved from standpoint environmental protection. The investigation involved development asuitableandsufficientlysimplemeasuringequipment development a suitable and sufficiently simple measuring equipment and method forobservingworkingsitesaerialfertilization. and method for observing working sites aerial fertilization. Authors' address: TheFinnishForestResearchInstitute,Unioninkatu40 A, Authors' address: The Finnish Forest Research Institute, Unioninkatu 40 A, SF Helsinki 17. SF Helsinki 17. ODC ODC ISBN ISBN ISSN ISSN VIRTANEN, J. &YLINEN,M.1977.Ojitusalueidenlentolannoitus.Abstract: VIRTANEN, J. & YLINEN, M Ojitusalueiden lentolannoitus. Abstract: Aerial spreading fertilizersonpeatlands.foliafor.305:1 18. Aerial spreading fertilizers on peatlands. Folia For. 305:1 18. The purpose thisstudywastoinvestigatesomefactorsaffecting The purpose s this study was to investigate some factors affecting success aerialspreadingfertilizersonpeatsoils,amountsfertilizers success aerial spreading fertilizers on peat soils, amounts fertilizers drifted into ditches, spreading evenness and to view obtained results drifted into ditches, spreading evenness and to view obtained results from standpoint environmental protection. The investigation involved from standpoint environmental protection. The investigation involved development a suitable and sufficiently simple measuring equipment development a suitable and sufficiently simple measuring equipment and method for observing working sites aerial fertilization. and method for observing working sites aerial fertilization. Authors' address: The Finnish Forest Research Institute, Unioninkatu 40 A, Authors' address: The Finnish Forest Research Institute, Unioninkatu 40 A, SF Helsinki 17. SF Helsinki 17.

24

25 1976 No 252 Jyrki Raulo ja Eino Mälkönen: Koivun luontainen uudistuminen muokatulla kangas maalla. Natural regeneration birch (Betula verrucosa Ehrh. and. B. pubescens EhrhJ on tilled mineral soil. No 253 S.-E. Appelroth: Työntutkimus Lamu-kylvökoneesta. Work Study Lamu Seeding Machine. No 254 Matti Kärkkäinen: Havutukkien kiintomittausmenetelmän seurantajärjestelmä. A control method for measurement pine and spruce logs. No 255 Metsätilastollinen vuosikirja Yearbook forest statistics No 256 Pentti Hakkila, Hannu Kalaja ja Yrjö Schildt: Bobcat M-721 kaatokasauskone männi kön ensiharvennuksessa. Bobcat M-721 feller-buncher in early thinning Scots pine. No 257 Pirkko Veiling: Mänty- ja kuusiprovenienssien puuaineen tiheyden vaihtelusta. The wood basic density variation pine an spruce provenances. No 258 Pentti Nisula: Muovihuoneen sadetuskone. A sprinkler for a plastic greenhouse. No 259 Matti Uusitalo: Puun kasvatuksen kulut vuosina 1972 ja Costs timber production in Finland in 1972 and No 260 Pertti Harstela: Työn tuotos ja työntekijän kuormittuminen tehtäessä kuitupuuta liuku puomikuormausta varten. Work output and worker's strain in cutting pulpwood for slide-boom loading. No 261 Eero Lehtonen: Pienpuun kaato moottori- ja raivaussahoihin perustuvilla laitteilla. Felling small-size trees with felling devices based on chain saw and clearing saw. No 262 Olli Saikku ja Pentti Rikkonen: Kuitupuun kuoren määrä ja siihen vaikuttavat tekijät. Bark amount pulpwood and factors affecting it. No 263 Reino Saarnio: Viljeltyjen visakoivikoiden laatu ja kehitys Etelä-Suomessa. The quality and development cultivated curly-birch (Betula verrucosa f. carelica Sok.) stands in sourn Finland. No 264 Yrjö Vuokila: Ensiharvennuskertymä. Yield from first thinning. No 265 Olavi Huuri: Kallistusilmiö istutusmänniköissä; tiedustelun tuloksia. Tilting planted pines; survey results. No 266 Proposed tree breeding in Finland programme Abbreviation report issued by Tree Breeding Committee (Committee Report 1975:25). No 267 Jari Parviainen: Taimien juurten leikkaaminen kasvatuksen ja istutuksen yhteydessä. Kirjallisuuteen perustuva tarkastelu. Root pruning in and nursery at planting. A study based on literature. No 268 Jari Parviainen: Männyn eri taimilajien juuriston alkukehitys. Initial development root systems various types nursery stock for Scots pine. No 269 Heikki Seppälä: Metsäsektorin alueellinen merkitys Suomessa. Regional importance forest sector in Finland. No 270 Jaakko Virtanen: Metsänomistaja tienrakennuttajana. The role forest owners in logging roads construction. No 271 Pertti Elovirta: Metsätalouden työvoiman tarjonta Suomessa ja ennuste vuosille Forest labour supply in Finland and forecast a to years No 272 Eero Paavilainen: Typpilannoitus ohutturpeisilla piensararämeillä. Nitrogen fertilization on shallow-peated Carex globularis pine swamps. No 273 Paavo Simola ja Markku Mäkelä: Rasiinkaato kokopuiden korjuussa. Leaf-seasoning method in whole-tree logging. No 274 Kullervo Kuusela ja Sakari Salminen: Pohjois-Karjalan metsävarat vuosina , Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ja Keski-Pohjanmaan vuonna 1974 sekä Kainuun ja Pohjois- Pohjanmaan vuonna Forest resources in Forestry Board Districts Pohjois-Karjala in , Etelä- Pohjanmaa, Vaasa and Keski-Pohjanmaa in 1974, Kainuu and Pohjois-Pohjanmaa in No 275 L. Runeberg: Driftsresultat frän Skogsforskningsinstitutets företagsekonomiska forsk ningsskogar ären The business economics result from Forest Research Institute's research forests No 276 Pentti lisalo, Jukka Sorsa ja Paavo Tiihonen: Suomen metsien rakenteen seuranta menetelmä. Eine methode zur laufenden Oberprufung der Struktur der Wälder Finnlands. No 277 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö, poistuma ja metsätase vuosina Wood consumption, total drain and forest balance in Finland, No 278 Heikki Juslin: Metsäalan toimihenkilöiden täydennyskoulutustarve. The need for future education in forestry. No 279 Jyrki Raulo ja Erkki Lähde: Ennakkotuloksia rauduskoivun kylvökokeista Lapissa. Preliminary results on sowing experiments with Betula pendula Roth in Finnish Lap land. Luettelo jatkuu 4. kansisivulla

26 Available 1976 No 280 Veijo Heiskanen: Havusahatukkien kuorelliset keskusmuotoluvut. Middle form factors pine and spruce sawlogs. No 281 Yrjö Vuokila: Karsimisen vaikutus männyn ja koivun terveystilaan. Effect green pruning on health pine and birch. No 282 Yrjö Vuokila: Pystypuun kairaus vikojen aiheuttajana. The boring standing trees as defects. a source No 283 Leevi Pajunen: Metsurin työvälinekustannukset Forest worker's equipment costs No 284 Paavo Juutinen, Timo Kurkela ja Sakari Lilja: Ruohokaskas, Cicadella viridis (L.), lehtipuun vioittajana sekä vioitusten sienisaastunta. Cicadella viridis (L.) wounder hardwood saplings as a and infection wounds by pathogenic fungi. No 285 Timo Nyrhinen: Kaksivaiheisen metsän inventoinnin koe Lounais-Suomessa. A test two-step forest inventory in South-West Finland. No 286 Matti Kärkkäinen: Pohjoissuomalaisen koivukuitupuun tilavuusmittauksia. Volume measurement birch pulpwood in Norrn Finland. No 287 Veijo Heiskanen ja Juhani Salmi: Koivutukkien latvamuotoluvut ja yksikkökuutiot. Top form factors and unit volumes birch logs. No 288 Matti Leikola: Taimitarhamaan lämpöolot muovihuoneessa ja avomaalla. Soil temperature conditions in plastic greenhouse and in open nursery. No 289 Lehikoinen, Tapio: Pohjois- ja Etelä-Suomen väliset kantohintaerot. Stumpage price differences between Norrn and Sourn Finland. No 290 Heiskanen, Veijo: Tarkistetut havusahatukkien kuorelliset yksikkökuutioluvut. The checked unit volumes for pine and spruce sawlogs No 291 Uusitalo, Matti: Puun kasvatuksen kulut vuosina Costs timber production in Finland in No 292 Hakkila, Pentti: Kantopuu metsäteollisuuden raaka-aineena. Stumpwood as industrial raw material. No 293 Lehtonen, Irja: Puu polttoaineena. Kirjallisuuteen perustuva tarkastelu. Wood as a fuel. A study based on literature. No 294 Harstela, Pertti & Tervo, Leo: Männyn taimikon ja riukuasteen metsikön korjuun tuotos ja ergonomia. Work output and ergonomical aspects in harvesting sapling and pole-stage stands (Scots pine). No 295 Metsätilastollinen vuosikirja Yearbook Forest Statistics No 296 Heiskanen, Veijo: Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen puutavaran laatuerot. Quality differences timber between Sourn and Norrn Finland. No 297 Paavilainen, Eero & Virtanen, Jaakko: Metsänlannoituksen vaikutuksen riippuvuus levitysmenetelmästä. Effect spreading method on forest fertilization results. No 298 Vuokila, Yrjö: Harsintaharvennus puuntuotantoon vaikuttavana tekijänä. Selective thinning from above factor growth and yield. as a No 301 Tiihonen, Paavo: Männyn ja kuusen tukkipuutaulukot. Tukkien minimiläpimittaluokka männyllä 13 cm ja kuusella 13 ja 15 cm. Massentafeln fiir Kiefern- und Fichtenblochholz. Mindestdurchmesserklassen der Blöcher fiir Kiefer 13 cm und fiir Fichte 13 und 15 cm. No 299 Vuokila, Yrjö: Hyvän kasvupaikan haavikoiden kasvukyvystä. On growth capacity aspen stands on good sites. No 300 Paavilainen, Eero: Helppoliukoisten lannoitteiden vaikutuksen riippuvuus levitysajan kohdasta turvemaalla. Effect application time on growth response to easily dissolving fertilizers on peatlands. No 301 Tiihonen, Paavo: Männyn ja kuusen tukkipuutaulukot. Tukkien minimiläpimittaluokka männyllä 13 cm ja kuusella 13 ja 15 cm. Massentafeln fiir Kiefern- und Fichtenblochholz. Mindestdurchmesserklassen der Blöcher fiir Kiefer 13 cm und fiir Fichte 13 und 15 cm. No 302 Simola, Paavo: Pienikokoisen lehtipuuston biomassa. The biomass small-sized hardwood trees. No 303 Vuokila, Yrjö: Talvikkityypin puuntuotannollinen asema metsätyyppijärjestelmässä. Position Pyrola type in forest site type system Cajander. No 304 Puro, Tiina: Operaatio metsänlannoitus Results second fertilization with nitrogen. 11. Tuloksia uusintalannoituksesta. No 305 Virtanen, Jaakko & Ylinen, Mikko: Ojitusalueiden lentolannoitus. Aerial spreading fertilizers on peatlands. No 306 Astorga S., Luis E.: Effectuating possibilities waste wood utilization in Finland. Step 1. Jätepuun käytön tehostamismahdollisuudet Suomessa. Osa 1. Myynti for sale at: Valtion painatuskeskus, Annankatu 44, Helsinki 10, p Merkintä ODC tarkoittaa metsäkirjallisuuden kansainvälistä Oxford-luokitusjärjestelmää H/VAPK ISBN ISSN