Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma 2040 (Rakennesuunnitelman 2030 uudistaminen)

Transkriptio

1 Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma 2040 (Rakennesuunnitelman 2030 uudistaminen) Linjaratkaisu ja Rakennesuunnitelmaluonnos, korjattu seutuhallituksen päätösten mukaisesti

2 Sisällysluettelo 1 Suunnittelun lähtökohdat Suunnittelualue Rakennesuunnitelman tavoitteet Tavoitekokonaisuus Tavoitekokonaisuuden perustelut Suunnitelmavaihtoehdot Vaihtoehtoasetelma ja vaihtoehtojen sisältö Vaihtoehtojen vaikutukset Vaihtoehtojen kommentointi Linjaratkaisu Alue- ja yhdyskuntarakenne Liikenne Elinkeinoelämä, logistiikka ja työpaikkakehitys Asuminen Rakennesuunnitelmaluonnos Keskus- ja palveluverkko Palveluverkon seudullinen tarkastelu Keskukset rakennesuunnitelmaluonnoksessa Asuminen Mitoitus Asumisen painopistealueet Asuntotuotantotavoitteet Asuinympäristöjen kehittäminen Työpaikat Liikenne Kävely ja pyöräily Joukkoliikenne Tieverkko Liityntäpysäköinti Liikenneyhteydet seudun ulkopuolelle Toteutusohjelma Jatkotoimenpide-ehdotukset Liitteet: Rakennesuunnitelman uudistamisen vaiheet Palveluverkon suunnittelun pääperiaatteet Tiivistelmä Rakennesuunnitelman uudistamista ohjaavat seutuhallituksen hyväksymät tavoitteet. Niiden mukaan kunnat varautuvat kaupunkiseudun kasvuun yhdyskuntarakennetta täydentäen ja liikkumistapoja uudistaen. Rakennesuunnitelman uudistamisessa korostetaan kaupunkiseudun kokonaisetua ja voimavarojen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tämän raportin pääpaino on linjaratkaisussa ja rakennesuunnitelman luonnoksessa, johon sisältyy luonnoskartta. Luonnosvaihe pohjautuu väliraportista saatuun palautteeseen. Seutuhallituksen hyväksymässä linjaratkaisussa painotetaan kasvun tukeutumista ensisijassa olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen ja palveluverkkoon. Lisäksi se linjaa raideliikenteen kokonaisuuden ja ohjaa keskusten vahvistamista asumisen, työn sekä julkisten ja kaupallisten palvelujen paikkoina. Luonnoksessa varaudutaan tilanteeseen, jossa Tampereen kaupunkiseudulla on asukasta vuonna 2040, vastaten noin asukkaan vuosittaista kasvua. Kasvu tukeutuu Tampereen seutukeskuksen, aluekeskusten ja lähipalvelukeskusten muodostamaan seudulliseen verkkoon, jossa liikkuminen on sujuvaa ja maankäyttö monipuolisesti sekoittunutta. Raitiotie, lähijuna, runkobussit sekä kävelyn ja pyöräilyn ympäristöt määrittävät vahvasti asumisen, palvelujen ja työpaikkojen painopistealueita. 2

3 1 Suunnittelun lähtökohdat Rakennesuunnitelma on kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehitystä pitkällä tähtäimellä ohjaava seudullinen suunnitelma. Se tarkastelee kaupunkiseutua kokonaisuutena, yhteen sovittaa kuntien maankäyttöä ja esittää ratkaisuja kestävän kasvun toteuttamiseksi. Seutuhallitus käynnisti kokouksessaan rakennesuunnitelman 2030 uudistamisen. Uudistettavana oleva rakennesuunnitelma pohjautuu valtuustojen vuonna 2010 hyväksymään rakennesuunnitelmaan, johon ei ole tarvetta tehdä kokonaisuudistusta. Ennen kaikkea tarve on huomioida ajan aiheuttamat muutostarpeet. Rakennesuunnitelman tavoitevuosi on Tämän vuoksi kaupunkiseudun suunnittelussa on huomioitava yleiset kehitystrendit ja pyrittävä varautumaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tampereen kaupunkiseutu haluaa kehittyä strategiavisionsa mukaisesti vetovoimaisena alueena sujuvan elämän, kestävän kasvun ja yhteistyön edelläkävijänä. Kaupunkiseudun toimintaympäristöön vaikuttavia muutostrendejä ovat mm. globalisaatio, ilmastonmuutos ja teknologian kehitys ja ikääntyminen. Globalisaatio merkitsee kaupunkiseutujen välisen kilpailun vahvistumista, jolloin elinympäristön laatutekijöiden merkitys korostuu. Myös elinkeinoelämän toimintaedellytysten kehittäminen on seudun kilpailukyvyn kannalta oleellista: seudun on oltava houkutteleva yrityksille ja niiden työvoimalle. Kaupungistumisen ennustetaan jatkuvan ja lisäävän keskeisten kaupunkien ja kaupunkiseutujen väestön määrää. Tämän vuoksi kaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena ja ohjata tulevien vuosikymmenien kasvu kestävällä tavalla. Osa väestönkasvusta tulee ikääntyvästä väestöpohjasta, joka luo painetta julkistalouksille. Toisaalta pidempien elinkaarien yhteiskunta tarkoittaa aktiivisia eläkeläisiä liikkumisessa ja kuluttamisessa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kiristyviin päästötavoitteisiin pääsemiseksi kaupunkiseudulla tarvitaan energia- ja resurssitehokkaita valintoja ja ratkaisuja maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelussa. Kuva: Uudistettava rakennesuunnitelma 2030 Uudistamisessa keskeistä on seudun väestöennusteen päivittäminen sekä ennusteen vertaaminen yhdyskuntarakenteen kykyyn vastaanottaa kasvua. Yhdyskuntarakenteen kehittämisen rungoksi otetaan joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen tuoreet suunnitel- 3

4 mat. Uutena kokonaisuutena rakennesuunnitelmaan liitetään myös palveluverkon seudullinen tarkastelu. Kaupunkiseudun rakennesuunnitelma ohjaa maankäytön suunnittelua kaupunkiseudun yhtenäisen taajamarakenteen alueella. Muiden taajamien ja kylien elinvoimaan kunnat kiinnittävät huomiota kuntakohtaisessa suunnittelussa. Rakennesuunnitelma hyväksytään valtuustoissa, ja sitä toteutetaan kuntien kaavoitus- ym. toimenpiteiden kautta. Sen sitovuutta vahvistetaan laatimalla seudullisesti merkittävistä asioista toteuttamisohjelma, kuvaamalla kunnittaiset toimenpiteet ja seuraamalla ohjelman toteuttamista. Lisäksi keskeiset kärkitoimenpiteet sisällytetään vuonna 2015 valmisteltavaan MAL3 (MALPE) aiesopimukseen. Rakennesuunnitelmalla kootaan ja viestitetään kaupunkiseudun tuoreimmat linjaukset valmisteilla olevaan maakuntakaavaan Tämän vuoksi rakennesuunnitelman valmistelu ja työvaiheet on sovitettu yhteen maakuntakaavan valmistelun kanssa. 2 Suunnittelualue Rakennesuunnitelman alue kattaa Tampereen kaupunkiseudun kuntien Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven yhtenäisen taajama-alueen. Tarkastelualue on sama kuin Rakennesuunnitelmassa 2030 lukuun ottamatta Nokian Siuroa, joka on uudistamistyössä kytketty mukaan kaupunkialueen merkittävänä teollisena työpaikkakeskittymänä lähipalveluineen. Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma on ensisijaisesti kaupunkialueen kehittämisen työväline. Siinä ei tarkastella koko seudun aluerakennetta ja kehittämismahdollisuuksia, vaan keskitytään ydinkaupunkialueeseen ja siihen kytkeytyviin seudun isoimpiin keskuksiin. Tämän periaatteen selventämiseksi rakennesuunnitelmakartoissa esitetään suunnittelualue. Kasvun ohjaaminen ensi sijassa olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta tiivistäen tukee myös kylien kehittämistä. Kylät tarjoavat kaupunkimaiselle ympäristölle vaihtoehtoisia asumisen ja työnteon paikkoja, ja kylien uudisasukkaat luovat asiakaspohjaa palveluille. Kasvun painottaminen taajaman reunalle uusille asuinalueille todennäköisesti heikentää kylien roolia pientalomaisen asumisen paikkoina. Uudet infrastruktuurin laajentumisalueet vaativat myös merkittäviä panostuksia sen sijaan että hyödynnettäisiin olemassa olevia palvelukeskittymiä ydintaajamassa ja kylissä. Elinvoimaratkaisut kylien ja maaseutumaisen alueen kehittämisessä tehdään kuntakohtaisessa suunnittelussa. Näiden alueiden suunnittelussa kunnat hyödyntävät mm. seutuhallituksen hyväksymiä periaatteita asemakaavojen ulkopuolisesta rakentamisesta. 4

5 3 Rakennesuunnitelman tavoitteet 3.1 Tavoitekokonaisuus Tavoitteet pohjautuvat valtuustojen vuonna 2010 hyväksymään tavoitekokonaisuuteen (rakennesuunnitelman 2030), joka kuvaa millaista kaupunkiseutua haluamme rakentaa. Seutuhallitus asetti uudistettavalle rakennesuunnitelmalle seuraavat tavoitteet: 1. Varaudumme väestön kasvuun 2. Tiivistämme yhdyskuntarakennetta 3. Kehitämme keskustoja ja keskuksia 4. Parannamme asuinympäristön laatua ja monipuolisuutta 5. Vahvistamme elinkeinoelämän kasvua 6. Uudistamme liikkumisen tapoja 7. Parannamme palvelujen saavutettavuutta 8. Edistämme seudullisesti merkittävien hankkeiden toteutusta 9. Parannamme suunnitelman sitovuutta ja toteuttamisen ohjelmointia 3.2 Tavoitekokonaisuuden perustelut Seutuhallitus määritteli tavoitteiden sisällön seuraavasti: Varaudumme väestön kasvuun Kaupunkiseudun väestö kasvaa syntyvyyden, muuttoliikkeen ja asukkaiden eliniän kasvun myötä. Alue on vetovoimainen, ja kasvun ennakointi on maankäytön keskeisiä kysymyksiä mm. kuntatalouden kannalta. Väestönkasvu turvaa myös uutta työvoima yrityksille ja julkiselle sektorille väestön eläköityessä. Kasvun kautta taloudellinen huoltosuhde pysyy kestävänä. Rakennesuunnitelma mitoitetaan noin 4100 hengen vuosittaiselle kasvulle, mikä tarkoittaa hengen väestönkasvua vuoden 2013 alusta ja kokonaisväestöä vuoteen 2040 mennessä. Kasvu vastaa nykytilaa ja maakuntakaavan laadinnan väestötavoitetta. Kyseessä on varautuminen, jonka tarkoituksena on varmistaa hallittu ja suunnitelmallinen kasvu. Rakennesuunnitelman uudistamisessa kasvu ohjataan seudun kokonaisedun kannalta tarkoituksenmukaisesti huomioiden alueiden ominaisuudet, sijainti kaupunkirakenteessa sekä joukkoliikenneverkko ja sen kehittymisedellytykset. Taulukko: Kaupunkiseudun väestön kasvu 2000 luvulla. Tiivistämme yhdyskuntarakennetta Kaupunkiseudun taloudellinen ja toiminnallinen kilpailukyky perustuu eheään yhdyskuntarakenteeseen ja riittävään asukastiheyteen. Eheä yhdyskuntarakenne tarjoaa asukkaille toimivan asuinympäristön tarvittavine palveluineen sekä yrityksille ja kunnille tuottavuutta edistävän toimintaympäristön. Kasvun ohjaaminen kaupunkirakenteen sisälle vähentää investointien tarvetta samoin kuin etäisyyksien pidentymistä ja liikkumista. Olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisellä tavoitellaan maankäytön yhdyskuntataloudellisen vaikuttavuuden parantamista. Tiivistämällä taajamien ja keskusta-alueiden maankäyttöä sekä vahvistamalla joukkoliikennekäytäviä asutuksen, kaupan, palvelujen ja 5

6 toimistojen alueena lisätään myös energiatehokkuutta sekä vastataan seudullisen ilmastostrategian tavoitteisiin. Toiminnoiltaan sekoittuneessa yhdyskuntarakenteessa arjen sujuvuus lisääntyy ja eri toimintojen saavutettavuus paranee. Liikkumisen ratkaisuissa tulee huomioida myös ympäristön viihtyisyys ja esteettömyys. Koska maankäytön muutokset olemassa olevassa rakenteessa ovat haasteellisia, tulee maapoliittisia keinoja käyttää tehokkaasti eheän yhdyskuntarakenteen toteuttamiseksi. Eheyttäminen koskee kaupunkiseudun kaikkia kuntia. Se tulee toteuttaa täydennysrakentamalla nykyisiä alueita niiden ominaispiirteet ja vahvuudet huomioiden. Kasvu luo paineita asemakaavoitetun alueen liepeille. Lieverakentamisen vaikutuksia vähennetään ohjaamalla rakentamista lievealueilla seudullisten periaatteiden mukaisesti ensisijaisesti kaavoituksen keinoin. Kunnat kehittävät maankäyttöä myös kylissä mahdollisuuksiensa mukaan. Kehitämme keskustoja ja keskuksia Kaupunkiseudun keskusverkko muodostuu profiileiltaan erilaisten kunta-, ala- ja lähikeskusten ympärille. Keskuksia kehitetään palveluverkon ja liikkumisen solmukohtina ja myös monipuolisina asumisen ja työn ympäristöinä. Tärkeimmät keskukset ovat kuntien ja kaupunkien keskustat, jotka kokoavat ihmisiä paitsi asioimaan myös viihtymään. Kaupan merkitys keskustojen elinvoimalle on olennainen, minkä vuoksi kaupalliset palvelut ohjataan keskustoihin joukkoliikennekäytävien ja alemmantasoisten keskusten ohella. Tilaa vievä kauppa sijoitetaan asioinnin kannalta tarkoituksenmukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintipaikka on keskusta-alue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu. Keskustoja elävöitetään ja niiden vetovoimaisuutta kehitetään myös lisäämällä keskusta-asumisen tarjontaa sekä toimisto- ja liiketilatarjontaa. Parannamme asuinympäristön laatua ja monipuolisuutta Kasvun ohjaaminen nykyiseen rakenteeseen tarjoaa mahdollisuuden asuinympäristöjen monipuolistamiseen. Rakentamispaineista huolimatta uudisrakentaminen tulee tehdä asuinympäristön laatutekijöitä korostaen. Talotyyppien vaihtoehtoja tulee lisätä keskitehokkaalla asuntorakentamisella. Myös seudullisen ja paikallisen viherverkoston huomioiminen parantaa asuinympäristöjä. Suurin osa rakennettavista asunnoista on tulevaisuudessakin omistusasuntoja. Kasvavalla kaupunkiseudulla on kuitenkin tarve lisätä sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa ja sen osuutta erityisesti kehyskunnissa. Tämän kunnat hoitavat yhteisvastuullisesti MALaiesopimuksen hengessä, mm. luovuttamalla tontteja ko. tuotannolle. Vuokra-asuntotuotannolle otollisia ympäristöjä ovat erityisesti seudun kaupunkimaiset kunnat. Vahvistamme elinkeinoelämän kasvua Rakennesuunnitelmalla luodaan edellytyksiä työpaikkojen lisääntymiselle. Elinkeinojen tarpeita tarkastellaan seudullisesti ja profiloidaan elinkeinoalueet seudulliseksi kokonaisuudeksi. Tämä tarkoittaa, että varataan työpaikka-alueita riittävästi erityyppisten yritysten tarpeisiin ja varmistetaan merkittävien työpaikkakeskittymien 6

7 liikenteellinen ja logistinen kilpailukyky. Myös elinkeinojen kehittymiselle tärkeitä lento- ja raideliikenneyhteyksiä kehitetään. Rakennesuunnitelmalla tuetaan älykkään kaupungin, uusiutuvan teollisuuden ja hyvinvointipalveluliiketoiminnan kehitysmahdollisuuksia. Toimivan yhdyskuntarakenteen varmistamiseksi työpaikkoja sijoitetaan myös toiminnoiltaan sekoittuneille alueille. Uudistamme liikkumisen tapoja Maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteisratkaisut ovat avainasemassa liikkumistarpeen vähentämisessä. Liikkumiskulttuuria uudistetaan lisäämällä kestävien liikkumismuotojen, kuten joukkoliikenteen sekä pyöräilyn ja kävelyn, osuuksia. Näin vaikutetaan henkilöautoliikenteen osuuden kasvun pysähtymiseen. Joukkoliikenteen vetovoimaa lisätään kehittämällä raideliikennettä ja sopimalla raideliikenteen investointien toteuttamisesta. Ratakapasiteetissa huomioidaan lähiliikenteen tarpeet. Pienin investoinnein liikenteen sujuvuutta voidaan parantaa kehittämällä matkaketjuja ja älyliikennettä. Parannamme palvelujen saavutettavuutta Kaupunkiseudun rakenteen tiivistyessä palveluverkkoa tulee hyödyntää seudullisesti. Niin kuntien raja-alueilla kuin koko seudun alueella palvelujen avautuessa vähitellen koko väestölle, on palveluverkon seudullinen suunnittelu kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Palveluja sijoitetaan siten, että lähipalvelut julkiset ja kaupalliset ovat hyvin tavoitettavissa myös kävellen ja pyöräillen. Isommalle väestömäärälle suunnatut palvelut sijoitetaan hyvien kulkuyhteyksien ääreen. Vapaa-ajan ja liikuntapalvelujen käyttö kasvaa, minkä vuoksi myös ne tulee sijoittaa joukkoliikenteen vyöhykkeille. Keskusverkossa olevien alakeskusten kytkeytyminen kestäviin kulkumuotoihin huomioidaan. Edistämme seudullisesti merkittävien hankkeiden toteutusta Rakennesuunnitelman tavoitteeksi on asetettu, että kunnat sopivat seudullisesti merkittävien hankkeiden sijainnista, ajoituksesta ja toteutuksesta. Hankkeet sijoittuvat kaupunkiseudun alueelle, ja osa niistä on riippuvainen myös valtion toteutuksesta. Hankkeet ovat läntinen ratayhteys, järjestelyratapiha, kehä 2, seudulliset vesihuoltoratkaisut (erityisesti keskusjätevedenpuhdistamo) sekä lentokentän alueen ja yhteyksien kehittäminen. Rakennesuunnitelman 2030 laadinnan yhteydessä kunnat eivät ottaneet yhteistä poliittista kantaa mainittuihin hankkeisiin. Parannamme suunnitelman sitovuutta ja toteuttamisen ohjelmointia Rakennesuunnitelman sitovuutta lisätään aikatauluttamalla sen toteutus toteuttamisohjelman ja kaavoituksen kautta sekä MALaiesopimuksella. MAL-aiesopimusmenettelyn jatkamista tavoitellaan vuoden 2015 jälkeen. Maakunta- ja seutusuunnittelu sovitetaan yhteen, ja kaupunkiseudun tahto viestitään koskien mm. joukkoliikenne- ja palveluverkkoratkaisua, maankäytön ja asumisen mitoitusta sekä työpaikkojen sijoittumista. 7

8 4 Suunnitelmavaihtoehdot 4.1 Vaihtoehtoasetelma ja vaihtoehtojen sisältö päästäisiin tehokkaaseen rakentamiseen tältäkin osin. Vaihtoehto hyödynsi tehokkaasti nykyistä yhdyskuntarakennetta ja infrastruktuuria. Vaihtoehtovaiheessa tutkittiin erilaisia tapoja toteuttaa rakennesuunnitelman uudistamiselle asetettuja tavoitteita ja tukea valintoja, joiden pohjalta varsinainen uudistettu rakennesuunnitelma laaditaan. Vaihtoehtoasetelma muodostui kunkin vaihtoehdon periaatteeseen pohjautuvasta maankäytöstä, liikennejärjestelmästä ja palveluverkosta. Vaihtoehdoilla oli työniminä Tiivis ja keskittävä ja Nauha ja laajentava. Vaihtoehdoista pyrittiin muokkaamaan mahdollisimman periaatteellisia (jopa osin kärjistettyjä), jotta vaikutusten arviointi toisi ratkaisumallien erot selvästi esiin, mutta vaihtoehdot olisivat kuitenkin kokonaisuutena realistisia ja toteuttamiskelpoisia. Molemmat vaihtoehdot mahdollistivat rakennesuunnitelmatyölle asetettujen väestö- ja työpaikkatavoitteiden saavuttamisen. Osa-alueiden mitoitusta tai niiden toteutustavan tarkempaa määrittelyä vaihtoehdot eivät sisältäneet, mutta suunnitelmakartoilla kuvatut rakentamisen painopistealueet kuvasivat painotusta, miten rakentamistarve vuoteen 2040 asti kussakin vaihtoehdossa eri alueille jakautuu. Tiivis ja keskittävä (ydinmalli) oli ydinkaupunkialuetta ja ympäröiviä keskuksia painottava malli. Mallissa korostui nykyisten keskustojen ja aluekeskusten rooli monipuolisina asumisen, palveluiden ja liikkumisen solmuina. Keskuksia ja asemanseutuja oli nauhamallia vähemmän, mutta ne olivat isompia ja vahvempia. Lempäälän ja Nokian suuntien tiheävuoroista lähijunaliikennettä esitettiin liikennöitäväksi vain isoimmilla asemilla/seisakkeilla. Kasvu painottui selkeästi sisäänpäin, ja esimerkiksi järjestelyratapihan siirto esitettiin toteutuvaksi tässä mallissa, jolloin keskeisellä kaupunkialueella Vaihtoehto 1: Ydinmalli, Tiivis ja keskittävä Nauha ja laajentava (nauhamalli) jakoi kasvua tasaisemmin myös nykyisten keskusten välialueille ja laajensi rakennetta jossain määrin. Uudet avaukset ja laajennukset olivat harkitusti mahdollisia, jolloin tarvetta keskeisen kaupunkialueen täydennysrakentamiseen ei nähty yhtä suureksi kuin ydinmallissa. Myöskään nykyiset keskukset eivät muuttuneet yhtä merkittävästi kuin ydinmallissa. Lähipalvelukeskusten verkko oli ydinmallia laajempi. Lempäälän ja Nokian 8

9 suuntien tiheävuoroista lähijunaliikennettä esitettiin liikennöitäväksi kaikilla potentiaalisilla asemilla ja seisakkeilla. Kasvua painotettiin vahvemmin kaikkiin radanvarsikeskuksiin (Sääksjärvi, Kulju, Hakkari, Kalkku, Harjuniitty). Ratapihan siirtoa ei vaihtoehdossa esitetty, koska paine ottaa järjestelyratapihan tilaa käyttöön ei ollut yhtä suuri kuin ydinmallissa. niihin liittynyt erityisiä ristiriitoja. Suunnitelmavaihtoehtojen tie- ja katuverkko erosi etenkin valtatien 3 Marjamäki Kulju Pirkkala (ns. Puskiaisten oikaisu) ja 2-kehän toteutuksen osalta. 4.2 Vaihtoehtojen vaikutukset Vaihtoehtovaiheessa vaikutusten arviointi kohdistui vaihtoehtojen periaatteellisiin ja rakenteellisiin ominaisuuksiin sekä maankäyttöön ja liikennejärjestelmään kokonaisuutena, ei niinkään osaaluekohtaisiin ratkaisuihin ja niiden karkeaan mitoitukseen. Vaihtoehtojen vaikutuksia arvioitiin seuraaviin asiakokonaisuuksiin: Asuminen ja kasvun alueet, palveluverkko, liikenne ja työpaikat. Lisäksi arvioitiin, miten eri vaihtoehdot toteuttavat rakennesuunnitelmatyölle asetettuja tavoitteita. Määrälliset tavoitteet (väestölisäys, työpaikkojen ja asuntojen määrän kasvu) olivat molemmissa vaihtoehdoissa samat. Vaikutusten arviointiin laadittiin kriteeristö seuraavasti: Vaihtoehto 2: Nauhamalli, Nauha ja laajentava Molemmissa vaihtoehdoissa oli vahva joukkoliikenne, jossa lähijunan, raitiotien ja bussien kokonaisuus muodostui hieman eri tavoin ja eri vaiheistuksin, erityisesti idän suunnassa. Osa liikennejärjestelmäratkaisuista oletettiin molemmissa vaihtoehdossa samalla tavalla toteutuviksi, mikäli asioista oli jo tehty selviä päätöksiä eikä Asuminen ja kasvun alueet infran rakentaminen ja yhdyskuntarakenteen taloudellisuus energiatehokkuus ja ilmastovaikutukset keskusten asema kaupunkiseudulla, keskusten kehittymismahdollisuudet asumisen monipuolisuus: asuinympäristö, talotyypit kaupunkirakenteen sekoittuneisuus (asuminen, palvelut, työpaikat) Palveluverkko palvelukeskukset ja niiden sijoittuminen 9

10 palvelujen sijoittuminen suhteessa kulkuyhteyksiin / joukkoliikenteeseen, saavutettavuus seudullisesti keskitetyt palvelut, aluekeskukset, lähipalvelukeskukset palvelujen monipuolisuus ja taloudellinen järjestäminen Liikenne liikkumistarpeen vähentäminen joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn lisäämisen edellytykset matkaketjujen toimivuus, liikkumisen sujuvuus kaupunkiseudun saavutettavuus hankkeet Työpaikat työpaikka-alueiden riittävyys erityyppisten yritysten tarpeisiin työpaikka-alueiden liikenteellinen ja logistinen sijainti seudun osaamiskärkien kehittymisedellytykset (terveys ja hyvinvointipalvelut, kestävä tuotanto ja kestävä liikkuminen) työvoimavaltaiset, keskustahakuiset työpaikat (palvelut, toimistot, opiskelu- ja oppimisympäristöt, kampusalueet), tietointensiiviset työpaikat, keskustojen ulkopuoliset työpaikka-alueet Vaihtoehtojen keskinäiset erot liittyivät erityisesti väestönkasvun kohdentumiseen ja siitä johtuviin seurannaisvaikutuksiin. Kasvualueiden erilainen kohdentuminen vaihtoehdoissa johti myös erilaisiin vaikutuksiin. Tiivistävä malli lisäsi keskusten painoarvoa ja merkittävyyttä alue- ja palvelurakenteessa, tuki sekoittunutta ja monipuolista yhdyskuntarakennetta ja hyödynsi tehokkaasti olemassa olevan infrastruktuurin. Tarvetta kokonaan uusien alueiden käyttöön oli vähemmän, mikä keskittäisi investointeja ja tehostaisi niistä saatavia hyötyjä. Nauhamallissa nykyiset keskukset ja taajamat eivät muuttuneet yhtä merkittävästi kuin ydinmallissa, yhdyskuntarakenne täyttyi ja laajeni samanaikaisesti. Täydentyvän rakenteen osalta myös nauhamallin toteuttaminen saattoi paljolti perustua olevan infran hyödyntämiseen, mutta uudet laajenemissuunnat edellyttivät uusia investointeja. Palveluverkon osalta nauhamallissa korostui kattavampi lähipalvelukeskusverkko. Muitakin eroja vaihtoehdoilla oli. Vaikka fyysisen liikennejärjestelmän perusrunko tukeutuikin samoihin liikennekäytäviin, oli joukkoliikenteen ja kehäväylien ratkaisuja varioitu maankäyttöperiaatteita noudattaen. Ylöjärven suunnalla joukkoliikennejärjestelmä saattoi ydinmallissa perustua vahvasti ratikkayhteyteen, nauhavaihtoehdon mukainen useampikeskuksinen malli perustui raitiotien ja bussiliikenteen yhteisratkaisuun. Nokian suunnalla erot olivat investointimielessä vähäisiä, molemmissa vaihtoehdoissa tukeuduttiin lähijunaratkaisuun. Kaupunkiseudun eteläisissä ja itäisissä osissa tieinfran ja joukkoliikennejärjestelmän erot olivat vaihtoehtojen välillä osin merkittäviä. Ydinmallissa esitettiin ratkaisu, jossa keskitetty maankäyttöratkaisu osaltaan perusteli Kehä 2:n toteuttamatta jättämistä pitkänä seudullisena yhteytenä. Sen tilalle esitetty katumainen yhteys Hervannan ja lentoaseman välillä paransi eteläisten kaupunginosien kehämäisiä yhteyksiä ja lentoaseman liikenteellistä sijaintia, mutta ei muodostanut verkollista yhteyttä valtakunnallisesti merkittävien väylien välille. Hervanta vt 12 vt 9 -jaksolle ei osoitettu merkittävää uutta maankäyttöä. Nauhamallissa Kehä 2 esitettiin ns. pitkänä versiona Pirkkalasta valtatielle 9 saakka, jolloin sen varteen oli myös perus- 10

11 teltua osoittaa uutta maankäyttöä. Nauhamallissa ei sen sijaan ollut varausta ns. Puskiaisten oikaisulle omana yhteytenään, vaan se yhdistettiin kehäväylään. Molemmissa vaihtoehdoissa haettiin siis yhteiskunnallisia säästöjä ja optimoituja liikenneratkaisuja, mutta eri näkökulmista ja eri asioita painottaen. Ratkaistava kysymys oli myös itäsuunnan joukkoliikenneyhteyksien priorisointi. Tiivistävässä vaihtoehdossa lähdettiin siitä, että Kangasalan suunnan kasvu painottuu valtatien 12 suuntaiseen nauhataajamaan, jota tukemaan toteutetaan ratikkayhteys. Nauhamallissa kasvualueita haettiin lisää Nurmi-Sorilan suunnasta, jolloin Kangasalan ratikkayhteys ei ollut vastaavalla tavalla perusteltu. Oriveden rataa hyödynnettiin tässä vaihtoehdossa lähijunayhteytenä, mikä toi uusia maankäyttömahdollisuuksia radan asemanseuduille. On huomattava, että järjestelyratapihan siirto ja läntinen ratayhteys eivät ole riippuvaisia valittavasta maankäyttöratkaisusta. Hankkeet voitaisiin toteuttaa tai olla toteuttamatta kummassakin vaihtoehdossa. Järjestelyratapihan siirrolla olisi toki huomattava vaikutus Hatanpään alueen maankäytön kehittämispotentiaaliin. Mikäli siirto ei toteudu, on Tampereen keskustan eteläpuolisten osien kasvu vähäisempää tai suuntautuu eri tavalla kuin jos ratapihan alue olisi käytettävissä uuden maankäytön tarpeisiin. Lisäksi ydinmallissa osoitettua Hatanpään juna-asemaa ei voida toteuttaa, mikäli järjestelyratapihaa ei siirretä. Edellä oleva koskee myös seudullisesti merkittäviin hankkeisiin lukeutuvaa uutta keskusjätevedenpuhdistamoa Sulkavuoressa: sen sijoittaminen ei riipu valittavasta maankäyttöratkaisusta. Keskuspuhdistamohanke on useiden kuntien yhteishanke. Mukana ovat Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi (mahdollisesti myös Nokia). Molemmissa vaihtoehdoissa nykyisten puhdistamoiden alueet ko. kunnissa vapautuvat muuhun käyttöön. Sulkavuoressa lähtökohtana on, että puhdistamo sijoitetaan kallion sisään. Työpaikka-alueiden osalta vaihtoehdot olivat paljolti toistensa kaltaisia. Työpaikat sijoittuvat jatkossa entistä enemmän keskuksiin palvelutyöpaikkojen osuuden lisääntyessä. Molemmissa vaihtoehdoissa laajat keskusten ulkopuoliset työpaikka-alueet sijoittuivat kaupunkiseudun eri osa-alueille samantyyppisesti, mutta erityisesti liikenneratkaisujen erot johtivat siihen, että erityisesti lentoaseman ympäristön sekä 2-kehän vaikutusalueen varaukset olivat vaihtoehdoissa erilaisia. Ydinmalli painotti enemmän lentoaseman seutua ja nauhamalli kehätien varsia. Rakennesuunnitelmatyössä arvioidaan vaikutuksia uudestaan luonnoksen pohjalta. 4.3 Vaihtoehtojen kommentointi Seutuhallitus pyysi lausunnot rakennesuunnitelman väliraportista kaupunkiseudun kunnilta, Pirkanmaan liitolta, Ely-keskukselta, Tampereen kauppakamarilta, liikenneministeriöltä sekä Liikennevirastolta. Lausunnoissa pyydettiin kiinnittämään huomiota kaupunkiseudun kokonaiskuvaan ja tulevaisuuden elinvoimaan. Lisäksi pyydettiin näkemyksiä miten vaihtoehdoissa esitetyt ratkaisut toteuttavat rakennesuunnitelman tavoitteita. Lausunnonantoa tukevia tarkempia näkökulmia olivat: Yhdyskuntataloudellisuus: Nykyisen infrastruktuurin hyödyntäminen ja uusien investointien tarve sekä näiden toteutumisen realistisuus. 11

12 Kulkutapamuutokset: Joukkoliikennejärjestelmä ja kytkeytyminen maankäyttöön. Palveluverkon periaatteet: Julkisten ja yksityisten palvelujen sijoittuminen, nykyiseen palveluverkkoon tukeutuminen ja verkon laajentaminen. Seudullisesti merkittävät hankkeet: Järjestelyratapihan, kehä 2:n, Puskiaisten oikaisun, läntisen radan ja lentokenttäyhteyden yhdys-kuntarakenteellinen merkitys sekä vaihtoehtojen vahvuudet ja riskit tilanteessa, jossa suuria hankkeita jäisi toteutumatta. Lausuntoja saatiin seuraavilta tahoilta: Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan ja Vesilahden kunnat sekä Tampereen, Nokian, Ylöjärven ja Oriveden kaupungit, Pirkanmaan liitto, Pirkanmaan ELY-keskus, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto sekä Tredea Oy. Yhteenveto saadusta palautteesta koottiin jatkosuunnittelua palvelevalla tavalla. Esille nostettiin erityisesti seutunäkökulma ja kysymykset, joita rakennesuunnitelmassa ratkaistaan. Yhteenveto jaettiin kaupunkiseutua koskevaan ja alueellisesti kohdistuneeseen palautteeseen. Seutuhallitus päätti, että rakennesuunnitelman jatkovalmistelussa huomioidaan koko kaupunkiseutua koskenut palaute. Palaute liittyi erityisesti nykyisen yhdyskuntarakenteen ja liikenneverkon hyödyntämiseen, maankäytön sekoittuneisuuteen, keskusten vahvistamiseen, asuntotuotannon monipuolisuuteen ja asuntopolitiikan yhteisvastuullisuuteen sekä raideliikenteen kokonaisuuteen ja elinkeinoelämän kehitysedellytyksiin. 5 Linjaratkaisu Rakennesuunnitelmavaihtoehdoista saadun palautteen pohjalta oli tarpeen laatia linjaratkaisu, sillä lausunnot eivät olleet yhteismitallisia eikä palaute koskenut seutukokonaisuutta tasapainoisesti. Lausunnoissa esiintyi myös ristiriitaisuuksia rakennesuunnitelman tavoitteisiin ja seudun kokonaisetuun nähden. Linjaratkaisu tukeutui työn tavoitteisiin ja antoi yhdessä työlle hyväksyttyjen tavoitteiden kanssa selustan jatkosuunnittelulle kohti luonnosvaihetta ja ehdotusta. Linjaratkaisu oli päätös kaupunkirakenteen kannalta tärkeistä yleisistä kehittämisperiaatteista kaupunkiseudun maankäyttöä suunniteltaessa. Linjaratkaisu sisälsi myös liikennejärjestelmän periaateratkaisun. Huomattavaa on, että kysymys ei ole Rakennesuunnitelman 2030 kokonaisuudistamisesta, vaan uudistettavana oleva rakennesuunnitelma pohjautuu pääosin edelleen valtuustojen vuonna 2010 hyväksymään rakennesuunnitelmaan. Linjaratkaisu tarkoitti päätöstä niistä kysymyksistä, joille oli uudistustyön yhteydessä esitetty erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Seutuhallitus hyväksyi kokouksessaan rakennesuunnitelman 2040 linjaratkaisun. Linjaratkaisu koski alue- ja yhdyskuntarakennetta, liikennettä, elinkeinoelämää, logistiikkaa ja työpaikkakehitystä sekä asumista. Linjaratkaisu on kuvattu tarkemmin alla. 5.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne Väestön kasvu suunnataan kaupunkiseudulla ensisijaisesti 12

13 1) keskuksiin ja niiden välittömään läheisyyteen asemakaavoitetuille alueille 2) olemassa olevaa infrastruktuuria ja palveluverkkoa hyödyntäen ja erityisesti 3) joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämisen edellytykset huomioiden. Ensi vaiheessa rakennetta tiivistetään ja täydennetään. Olevan rakenteen sisässä olevia väli- ja kesantoalueita otetaan käyttöön. Ratkaisulla vähennetään tarvetta uusien alueiden käyttöönottoon ja suuriin investointeihin. Raitiotielinjojen välittömässä läheisyydessä varaudutaan asuntojen ja työpaikkojen määrälliseen lisäämiseen. Lähijunaliikenteen asemanseuduilla varaudutaan riittävään asukas- ja työpaikkamäärän (yli ) sekä liityntäpysäköintiin. Kaupunkirakennetta monipuolistetaan etenkin keskuksissa ja raitiotien varressa. Keskuksia kehitetään hyvin saavutettavina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina. Suunnittelussa huomioidaan kaupunkiseudun viherverkko ja parannetaan sen laatua sekä vaalitaan luonto- ja maisemaarvoja. 5.2 Liikenne Yhdyskuntarakenteen kehittämisen lähtökohdaksi asetetaan olevan liikenneverkon hyödyntäminen nykyistä tehokkaammin ja taloudellisemmin. Liikennejärjestelmäratkaisulla vauhditetaan kaupunkirakenteen tiivistämistä ja eheyttämistä sekä keskusten hyvää saavutettavuutta. Joukkoliikennejärjestelmän osalta tavoitellaan seuraavaa kokonaisratkaisua: Tampereella on vahva raitiotie ja sitä täydentävä bussiliikenne. Nokian ja Lempäälän suunnat ovat lähijunaliikenteen kehittämissuuntia. Oriveden suunnassa tutkitaan työmatkajunaliikenteen kehittämismahdollisuuksia. Pirkkalan ja Ylöjärven suunnat ovat raitiotien ensimmäisiä Tampereen ulkopuolisia kehittämissuuntia, ja niiden jälkeen on Kangasalan suunta. Raideliikennejärjestelmää täydennetään bussiliikenteen laatukäytävillä ja poikittaisilla joukkoliikenneyhteyksillä. Kokonaisratkaisuun edetään vaiheittain. Joukkoliikennelinjaston kehittäminen aloitetaan toteuttamalla runkobussilinjat raitiotien reiteille ja muihin vilkkaimpiin liikennesuuntiin. Raitiotie toteutetaan ensimmäisessä vaiheessa väleille Hervanta-keskusta-Lentävänniemi ja Pyynikintori-TAYS. Lähijunaliikenteessä lisätään vuorotarjontaa maankäytön kehittyessä. 5.3 Elinkeinoelämä, logistiikka ja työpaikkakehitys Palvelutyöpaikkojen kasvulla vahvistetaan Tampereen asemaa maakunnan keskuksena ja lisätään elinkeinoelämän kehittymisedellytyksiä. Kaikkiaan uudet palvelutyöpaikat ohjataan keskustoihin sekä nykyisiin ja kehitettäviin alue- ja lähipalvelukeskuksiin ja osaamiskeskittymiin. Merkittävien työpaikka- ja palvelualueiden kehittymistä tuetaan parantamalla niiden saavutettavuutta joukkoliikenteellä. Tuotannolliset, tilaa vievät ja mahdollisesti ympäristöhäiriöitä aiheuttavat työpaikat sijoitetaan toiminnan laatu huomi- 13

14 oon ottaen logistisesti hyvin saavutettavissa oleville alueille (esim. pääväylien varret ja risteysalueet). Lentokentän ja 2-kehän ympäristöä kehitetään seudullisesti merkittävänä työpaikka-alueena. 5.4 Asuminen Lähiympäristön viihtyisyyttä kehitetään eheyttämällä rakennetta sekä parantamalla rakennetun ympäristön laatua. Asuinalueille osoitetaan uusia palvelu- ja työpaikkatoimintoja. Ratkaisulla tuetaan joukkoliikenteen käyttöä ympärivuorokautisesti ja lisätään alueiden elävyyttä ja turvallisuutta. Rakennesuunnitelman ratkaisujen kautta luodaan tilaus uusille ajatuksille asumisesta. Väljälle omakotirakentamiselle lisätään houkuttelevia vaihtoehtoja, esim. keskitehokas asuntotuotanto. Profiloidaan erityyppisiä asumisen vyöhykkeitä, ja monipuolistetaan asuinalueiden maankäyttöä. Rakennetaan joukkoliikenne- ja jalankulkukaupunkia, ja sijoitetaan uusi asuntorakentaminen olemassa oleville joukkoliikennevyöhykkeille. Ratkaisulla edistetään autottoman elintavan mahdollisuutta. Arjen palveluita kootaan hyvin saavutettaviin keskuksiin ja keskustoihin. Ratkaisulla ylläpidetään palveluiden laatua ja monipuolisuutta. 6 Rakennesuunnitelmaluonnos Väliraportin, saadun palautteen ja linjaratkaisun kautta rakennesuunnitelmatyö eteni luonnoksen valmisteluun. Luonnosvaiheessa linjaratkaisu konkretisoitui ja suunnittelu tarkentui osa-aluetasolle. Valintoja tehtiin seudullisesti parasta ratkaisua tavoitellen. Rakennesuunnitelmaluonnoksessa on varauduttu hengen väestönkasvuun vuoteen 2040 mennessä. Kasvu suunnataan linjaratkaisun mukaisesti ensin sisäänpäin kaupunkirakennetta tiivistäen ja keskuksia vahvistaen ja vasta toissijaisesti harkitusti rakennetta laajentaen. Joukkoliikennejärjestelmän osalta tavoitellaan linjaratkaisun mukaista kokonaisratkaisua. Kaupunkiseudun kehittämisen lähtökohtana pidetään seudun sisäistä rakennetta ja vahvuuksia. Kasvu tukeutuu pääasiassa keskuksiin, mutta rakenne täydentyy myös tärkeimpien joukkoliikennekäytävien varressa. Kaupunkiseutua kehitetään tasapainoisesti seudun eri suunnat ja niiden kehittämispotentiaali huomioiden. Maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittäminen on ajallisesti toisiinsa kytköksissä. Rakennesuunnitelmaluonnoksessa on osoitettu ennen tavoitevuotta 2040 ja tavoitevuoden jälkeen toteutettavat alueet ja hankkeet. Ehdotusvaiheessa toteutusohjelmaa tarkennetaan ja vaiheistuksessa huomioidaan myös hankkeiden toteutuminen lyhyemmällä aikavälillä vuoteen 2025 mennessä. Rakentamistarpeen mitoituksessa on otettu huomioon asumisväljyyden kasvu, joka on seurausta mm. asuntokuntien keskikoon pienenemisestä. Nykyisen väestön ennustetusta väljyyskasvusta seuraa lähes yhtä suuri rakentamistarve kuin uusien asukkaiden asuttamisesta. 14

15 Rakennesuunnitelmaluonnos

16 6.1 Keskus- ja palveluverkko Palveluverkon seudullinen tarkastelu Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan kaupunkiseutuja tulee kehittää tasapainoisina kokonaisuuksina olemassa oleviin keskuksiin tukeutuen. Keskuksia ja erityisesti niiden keskustaalueita tulee kehittää monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina. Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmassa 2030 palveluverkon tarkastelu jäi vähälle huomiolle. Palveluverkon seudullista tarkastelua vauhditti kuntien ja valtion MAL-aiesopimus , jonka mukaan kuntien tulee laatia seudulliset periaatteet palveluverkon suunnittelulle ja käytölle, ja huomioida, että julkisten ja kaupallisten palvelujen sijaintiperiaatteet tukevat toisiaan. Seudullisissa periaatteissa tulee huomioida palvelujen sijoittumisen merkitys niin, että ne ovat hyvin eri kulkumuodoilla saavutettavissa. Kuntien raja-alueilla palveluita pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä. Rakennesuunnitelman 2040 palveluverkko muodostuu Tampereen seutukeskuksesta sekä alue- ja lähipalvelukeskuksista. Palveluverkkoa on tarkasteltu karkealla tasolla liikkumisen tarpeet ja palveluiden taloudelliset järjestämismahdollisuudet huomioiden. Lähipalvelukeskukset ovat asuinalueiden päivittäisiä tai usein käytettäviä palveluja tarjoavat keskukset. Niiden palvelutarjontaa ovat esimerkiksi päiväkodit, alakoulut sekä lähiliikuntapaikat, joiden turvallinen ja hyvä saavutettavuus korostuu. Kaupallisista palveluista lähipalvelukeskuksessa on ainakin lähikauppa. Erikoistavarakaupassa tukeudutaan alue- ja seutukeskuksiin. Aluekeskukset ovat kaupallisten ja julkisten palvelujen keskeisimpiä palveluytimiä, jotka sisältävät aina myös huomattavasti lähipalveluja. Julkisten palvelujen (sivistys, sote) osalta palvelutaso vastaa kuntakeskus- tai ns. monipalvelukeskus -tason palveluja. Tämän tason palveluille on luonteenomaista, että pääosa väestöstä ei käytä pal- 16

17 velua päivittäin tai että palvelu vaatii laajaa väestöpohjaa. Aluekeskuksia voivat olla myös tätä pienemmät keskukset, jotka sijaitsevat kaupunkiseudun muusta rakenteesta kauempana, ja joiden palveluvarustusta ja omavaraisuutta on tarpeen tästä syystä ylläpitää tai kasvattaa. Aluekeskusten piirteenä on kaupunkimainen, maankäytöllisesti ja toiminnallisesti monipuolinen, ympäristö. Kaupallisten ja julkisten palvelujen ja palvelutyöpaikkojen (esimerkiksi erikoiskaupat, yläkoulut ja lukiot, terveysasemat) ohella aluekeskuksissa on muita keskustahakuisia työpaikkoja, merkittävästi monimuotoista asumista sekä alueellisia liikunta- ja kulttuuripalveluja (esim. kirjastot, uima-, jää-, liikuntahallit). Usein erityyppiset julkiset palvelut keskittyvät saman katon alle ja lähelle kaupallisia palveluita. Aluekeskusten laajan palvelutarjonnan ja väestönpohjan johdosta niiden tulee olla hyvin saavutettavissa myös joukkoliikenteellä. Rakennetun ympäristön laatuun ja vetovoimaan, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiin, turvallisiin ja toimiviin lähiraitteihin ja toimiviin keskustajärjestelyihin on aluekeskuksissa kiinnitetty erityistä huomiota. Palvelujen järjestämisen ja palveluverkon kannalta on taloudellisesti tarkoituksenmukaista keskittää julkisia palveluita hyvin saavutettaviin aluekeskuksiin, luoda niihin monipalvelukeskuksia ja näin taata myös palvelujen riittävä laatutaso. Karkea ja joustava palveluluokittelu on rakennesuunnitelmatyössä tarkoituksenmukaista, koska palvelut muuttuvat ja kehittyvät. Kuntien yhteistä palvelunäkemystä voidaan vahvistaa myös palvelujen ohjeellisella ryhmittelyllä niiden luonteen, etäisyyden ja käyttötiheyden pohjalta. Ryhmittely sisältää yhtäläisen palveluviestin kaupunkiseudun asukkaille ja tukee tulevaisuuden palveluverkon rakentamista yhtäläisin perustein. LÄHI, ARKI, USEIN Palvelua käytetään toistuvasti ja sen turvallinen saavutettavuus on tärkeää Kotiin annettavat palvelut Varhaiskasvatus Esi- ja perusopetus (1-6) Arkiliikuntapaikat Kouluterveydenhuolto KUNTAPALVELUJEN RYHMITTELYVISIO ALUE, MONIPUOLINEN, KESKUSHAKUINEN Pääosa väestöstä ei käytä palvelua päivittäin tai palvelu vaatii laajemman väestöpohjan Kirjasto Perusopetuksen vuosiluokat (7-10) Vapaa sivistystyö Terveyskeskukset ja -asemat Äitiys- ja lastenneuvola Yleislukiot Uima-, jää- ja liikuntahalli Perussosiaalityö Lastensuojelu Virastopalvelut KESKITETTY, ERITYINEN, HARVOIN Erityisosaamista ja seudullista tai maakunnallista väestöpohjaa edellyttävä palvelu Ammattimaiset kulttuuri- ja urheilulaitokset Erityislukiot ja muu erikoistunut toisen asteen koulutus Kansainväliset koulut, erityisvarhaiskasvatus ja muu erityisopetus Erikoissairaanhoito Lastensuojelu Edunvalvonta Sosiaalipäivystys Kuva edellisellä sivulla ja taulukko yllä. Tampereen kaupunkiseudun Palveluvisio

18 6.1.2 Keskukset rakennesuunnitelmaluonnoksessa Seutu- ja aluekeskukset on rakennesuunnitelmaluonnoksessa osoitettu monipuolisten toimintojen alueina. Merkinnällä on haluttu korostaa pyrkimystä kaupunkimaisen sekoittuneeseen rakenteeseen (asuminen, keskustatyöpaikat, palvelut, vapaa-aika) ja jalankulkukaupungin luomiseen. Lisäksi on tunnistettu kaupunkiseudun eritasoiset keskukset ja edistetty verkostokaupungin kehittämistä mm. tunnistamalla keskusten rooli joukko- ja kevyen liikenteen solmukohtina ja osoittamalla yhteyksiä keskustojen välille. Asuinympäristöjen kehittämistä koskevassa luvussa (lisätään ehdotusvaiheessa) tullaan esittämään laadullisia esimerkkiratkaisuja erilaisille keskuksille. Tampereen seutukeskus Tampereen seutukeskukseen sijoittuu sekä lähikeskus- ja aluekeskustason palveluja että merkittävä osa seudullisesti keskitetyistä palveluista. Näitä ovat erityisosaamista edellyttävät palvelut, jotka vaativat aluekeskustasoa laajemman asukaspohjan, esimerkiksi koko seudun tai maakunnan väestöpohjan. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi sairaalat ja erikoissairaanhoidon palvelut, ammattimaiset kulttuuri- ja urheilulaitokset ja erityislukiot/muu erikoistunut toisen asteen koulutus. Aluekeskukset Rakennesuunnitelmaluonnoksessa aluekeskuksia ovat Hervanta, Härmälä-Partola-Lakalaiva -kokonaisuus, Kangasala, Koilliskeskus, Lempäälä, Lentola, Lielahti, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Sääksjärvi, Tesoma ja Ylöjärvi. Luonnoksen laatimisen yhteydessä on keskusteltu erityisesti Härmälä-Partolan ja Lakalaivan rooleista aluekeskuksina ja etelän suunnan aluekeskuksien/asemanseutujen kehittämisestä sekä Lentolan aluekeskuksesta. Härmälä-Partolalla on luontaiset edellytykset kehittyä aluekeskukseksi: se on jo nyt merkittävä seudullinen kaupallinen keskus ja tulevaisuudessa myös tärkeä alakeskus Pirkanmaan palveluverkostossa ja myös kunnallisessa palveluverkostossa. Päiväkoti- ja koulurakentamista ollaan alueella lisäämässä. Härmälänrannan suunnitelmien mukaan alueelle on tulossa myös uimahalli ja ravintolapalveluita. Kokonaisuuteen voidaan lisäksi kytkeä messukeskuksen ja sen lähiympäristön maankäytön kehittäminen sekä työpaikka- että asuntoalueena. Härmälä-Partola on muodoltaan nauhamainen ja jo nykyisin kattavien joukkoliikenneyhteyksien piirissä ja myös kevyen liikenteen solmukohta. Raitiotien rakentuminen tukee keskuksen kehittymistä ja kytkeytymistä ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Nuolialanlaakson ja Härmälänrannan rakentuminen loppuun tuovat merkittävän lisäasukasmäärän jo lähitulevaisuudessa. Myös Toivion ja Lakalaivan alueella on lisärakentamismahdollisuuksia. Lakalaivan kehittäminen aluekeskukseksi mahdollistaa alueen asukasmäärän lisäämisen ja luo mahdollisuuden kehittää uudella tavalla Tampereen eteläisen osan julkisia palveluita ja palveluverkkoa. Lakalaivalla on keskeinen sijainti merkittävien liikenneväylien risteämiskohdassa, mikä on mahdollista hyödyntää mm. ottamalla käyttöön lähijunaliikenteen asema. Toisaalta sijainti valtateiden, radan ja tilaa vaativan kaupan ja työpaikka-alueiden keskiössä tuo haasteensa kehittää alueesta kaupunkimainen ja viihtyisä. Lisäksi Pirkkala-Sarankulma-Lakalaiva-Lahdesjärven aluetta halutaan kehittää valtateihin 3 ja 9 tukeutuvana, valtakunnallisestikin merkittävä- 18

19 nä logistisena työpaikkavyöhykkeenä. Lakalaivan asuntoalueet tukeutuvat aseman ympäristöön ja Peltolammin alueelle, jonka viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä kytkeytymistä kaupunkirakenteeseen voidaan aluekeskuksen kehittämisen yhteydessä merkittävästi parantaa. Pirkkalan, Härmälä-Partolan ja Lakalaivan alueilla tulee olemaan toisiaan täydentävät roolit ja vahvuudet. Pirkkalassa on vahvat julkiset palvelut (hallinto-, terveyskeskus- ja koulutus- ja opetuspalveluita), Partolassa puolestaan vahvat kaupalliset palvelut. Lakalaivan kehittäminen nojaa keskeiseen sijaintiin ja asemaympäristön kehittämispotentiaaliin. Toimivan palveluverkon ja yhdyskuntarakenteen kehittämisessä alueelle tarvitaankin monipuolista yhteissuunnittelua, jotta keskukset löytävät toisiaan täydentävät roolit ja kokonaisuudesta muodostuu toimiva, kaupunkimainen ja viihtyisä. Uudistettavassa rakennesuunnitelmassa 2030 Kangasalan Lentola määriteltiin tilaa vaativan kaupan ja toimitilojen alueeksi, jonne syntyisi arviolta 500 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä, mutta asukasmäärä ei lisääntyisi. Uuden Lentolan aluekeskuksen synnyttäminen muuttaa merkittävästi Kangasalan nauhataajaman yhdyskuntarakennetta ja palvelujen sijoittumista. Nykyisellään pientalovaltaisena asuinalueena sekä pienteollisuuden ja kaupan suuryksikköjen paikkana tunnistettava alue muuttuu kaupunkimaiseksi keskittymäksi. Muiden aluekeskusten tapaan tiivistyvä rakenne tarjoaa hyvät edellytykset monipuoliselle asuntotuotannolle, myös Vatialaa täydentäen. Lentolan muutokset tulee kuitenkin tehdä niin, että niistä ei aiheudu merkittävää haittaa Kangasalan keskustan ja Koilliskeskuksen kehittämiselle. Lähijunaliikenteen käynnistäminen asettaa vaatimuksia Nokian ja Lempäälän suuntien aluekeskusten kehittämiselle. Taloudellisesti perusteltu tiheävuorovälinen lähijunaliikenne edellyttää tiivistä maankäyttöä ja asukkaan väestöpohjaa asemien lähivaikutusalueelle (3 km asemasta). Käyttäjäpotentiaalin merkittävä kasvattaminen on haasteena etenkin Sääksjärven ja Lempäälän aluekeskuksissa. Lähijunaliikenteen käynnistäminen ja vuorojen lisääminen edellyttävätkin merkittävää muutosta näiden aluekeskusten lähialueen maankäytössä ja kasvun suuntaamisessa. Vesilahden kirkonkylä on luokiteltu lähipalvelukeskukseksi, jolloin Vesilahtea lähin aluekeskus on Lempäälän keskusta. Muiden kuntien osalta kuntakeskustoilla on tärkeä aluekeskusrooli. Niiden tulee olla helposti saavutettavissa joukkoliikenteellä, pyöräillen ja kävellen. Aluekeskukset on kytketty raideliikenteen verkkoon (Kangasalan keskusta vuoden 2040 jälkeen). Merkittävin kasvu ja maankäytön kehittämisen tarve kohdistuu Lielahteen, Koilliskeskukseen ja Lempäälän keskustaan. Nokiaa ja Hervantaa kehitetään edelleen tiiviinä keskuksina. Oriveden keskustan kasvu on maltillisempaa, mutta keskustan rooli seudun ydinrakenteesta erillisenä palvelukeskittymänä on tärkeä. Ylöjärven keskusta profiloituu monipuolisena raitiotiehen kytkeytyvänä keskuksena. Lähipalvelukeskukset Rakennesuunnitelmaluonnoksessa lähipalvelukeskuksia ovat Hakkari-Moisio, Harjuniitty, Kaukajärvi, Kulju, Metsäkylä, Mäkkylä- Teivaala, Ojala-Lamminrahka, Siivikkala, Siuro, Suorama, Vatiala, Vesilahden kirkonkylä ja Vuores. Hakkari-Moisio ja Kulju ovat Lempäälän suunnassa potentiaalisia tulevia lähijunaliikenteen asemanseutuja, joiden toteuttamiseen varaudutaan vasta vuoden 2040 jälkeen. Niitä kehitetään kuitenkin olemassa olevina lähipalvelukeskuksina. Harjuniitty on keskustan 19

20 ohella kaupungin maankäytön kehittämisen painopistealueita Nokialla. Rakennesuunnitelmaluonnoksen mukaan Harjuniitty on lähijunaliikenteen piirissä jo ennen vuotta 2040, mikä asettaa vaatimuksia käyttäjäpotentiaalin kasvattamiselle. Siuroa ylläpidetään Nokian keskustaajamasta erillisenä lähipalvelukeskuksena. Kaukajärvi palvelee seudun kaakkoissuunnan kasvua tukevana lähipalvelukeskuksena. Kangasalan suunnassa yhdyskuntarakenne on nauhamainen ja sekoittunut ja tukee tasaisesti Vatialan ja Suoraman olemassa olevia lähipalveluja sekä Lentolan kaupallisia palveluja. Ylöjärven suunnassa lähipalvelukeskuksina ylläpidetään nykyisiä Metsäkylää ja Siivikkalaa ja uutena kehitetään Mäkkylä-Teivaalaa. Tarkastelujaksolla merkittävin väestönkasvu ja palveluverkon laajentamistarve kohdistuu Vuoreksen ja Ojala-Lamminrahkan lähipalvelukeskuksiin. Seutukeskus Aluekeskus (13) Lähipalvelukeskus (13) Tampere Hervanta Härmälä-Partola-Lakalaiva Kangasala Koilliskeskus Lempäälä Lentola Lielahti Nokia Orivesi Pirkkala Sääksjärvi Tesoma Ylöjärvi Hakkari-Moisio Harjuniitty Kaukajärvi Kulju Metsäkylä Mäkkylä-Teivaala Ojala-Lamminrahka Siivikkala Siuro Suorama Vatiala Vesilahden kirkonkylä Vuores 20

21 6.2 Asuminen Mitoitus Mitoituksen lähtötilanteena pidetään ajankohtaa , jolloin kaupunkiseudulla asui asukasta. Suunnittelualueella oli tuolloin asukasta, eli noin 90 % kuntien kokonaisväestöstä. Kokonaisuus mitoitetaan noin hengen vuosittaiselle kasvulle, mikä tarkoittaa hengen väestönkasvua ja asukkaan kokonaisväestöä vuoteen 2040 mennessä. Suunnittelussa varaudutaan väestönkasvun lisäksi asumisväljyyden kasvuun sekä asuntokannan poistumaan. Siksi rakennesuunnitelmatyössä varaudutaan todellista väestönkasvua suurempaan, ns. laskennalliseen, kasvuun. Asumisväljyyslaskelmaa tarkennetaan asuntotuotannon ohjelmointivaiheessa, mutta rakennesuunnitelmaluonnoksen mitoituslaskennassa on oletettu, että kaupunkiseudun tämänhetkinen keskimääräinen asumisväljyys 38 h-m2/hlö kasvaa vuoteen 2040 mennessä 42:een h-m2/hlö (oletuksen lähtökohtana on kaupunkiseudun asuntopoliittinen ohjelma 2030). Asumisväljyyskehitys aiheuttaa keskimäärin noin 1,3 milj. h-m2 pintaalatarpeen. Väestönkasvun aiheuttama rakentamistarve on noin 4,6 milj. h-m2, mikäli oletetaan että 95 % väestönkasvusta sijoittuu suunnittelualueelle. Yhteensä rakentamistarve on siten lähes 6 milj. h-m2. Asuntokannan poistumaksi on arvioitu vuosittain noin 0,34 %, eli vuositasolla lähes h-m2:n poistumaa. Rakennesuunnitelman tavoitevuoteen mennessä poistuma on noin 1,3 milj. h-m2. Suunnittelualueen rakentamistarve on yhteensä noin 7,2 milj. h-m2, joka vastaa laskennallisesti noin henkilöä. Kartalle sijoitetuissa uusien asukkaiden määrissä on laskennallisen tarpeen lisäksi ylimitoitusta kaikkiaan noin asukkaan verran. Merkittävin osa ylimitoituksesta tulee Tampereen keskustan eteläpuolisen järjestelyratapihan osoittamisesta asukkaan alueena, jonne sijoittuu myös merkittävä määrä toimistotyyppisiä työpaikkoja. Mainitun kohteen toteutuksen vaiheistus määritellään tarkemmin toteutusohjelmassa ehdotusvaiheessa. Alueen toteuttaminen edellyttää uuden järjestelyratapihan valmistumista tarkastelujaksolla. Ylimitoitus antaa mahdollisuuden siihen, että yhdyskunta- ja palvelurakennetta voidaan kehittää kestävästi siinäkin tilanteessa, että kasvu osoittautuu odotettua voimakkaammaksi. Toisaalta, kokonaisuuden toteuttamisessa tulee painottaa yhdyskuntarakennetta tiivistäviä ja nykyrakennetta hyödyntäviä kohteita. Mikäli kasvu osoittautuu odotettua pienemmäksi, pystytään hyvällä vaiheistuksella saamaan tiivistyvän kaupunkirakenteen hyödyt ja minimoimaan laajentuvan rakenteen kustannukset. Kartalla ja seuraavassa taulukossa esitetyt asukasmäärät vastaavat kokonaisrakentamistarvetta, josta noin 36 % aiheutuu nykyisen väestön ennustetusta väljyyskasvusta ja asuntokannan poistumasta ja 64 % uusien asukkaiden asuttamisesta. Taulukossa on kuvattu rakennesuunnitelmaluonnoksen väestömitoitus alueittain ja suhteessa liikennejärjestelmäratkaisuun. Alueet on rajattu niihin, joihin kohdistuu vähintään 1000 asukkaan lisäys vuoteen 2040 mennessä sekä vuoden 2040 jälkeen toteutettaviin merkittäviin (asemanseutu- tai lähipalvelu-) keskittymiin. Merkittävin osa väestönkasvusta sijoittuu alueille, jotka kytkeytyvät raitiotiehen (Tampereen 1. vaihe sekä kartan osoittama laajentuminen). Lähijunan vaikutus näkyy vahvistuvina keskuksina. Mitoituksen ohella raideliikenteen kokonaisuus näkyy alueiden toteutuksen vaiheistuksessa ja asuntotuotannon määrissä: asuntotuotanto tehostuu merkittävästi raidejärjestelmän kehittymisen myötä. 21