ÄHTÄRIN JOLKAN KOSTEIKON TOIMENPIDESUUNNITELMA

Transkriptio

1 ÄHTÄRIN JOLKAN KOSTEIKON TOIMENPIDESUUNNITELMA Juha Siekkinen KOSTEIKKO MAAILMA

2 Sisällys 1 HANKKEEN TOTEUTTAJA, VASTUUT PATORAKENTEISTA JA HOIDOSTA HANKKEEN SUUNNITTELUUN OSALLISTUNEET HANKE, TAVOITTEET JA YLEISKUVAUS LUONNONARVOT VALUMA-ALUEEN JA KOSTEIKON PINTA-ALA SEKÄ TOPOGRAFIA OSALLISTAMINEN TOIMENPITEET KOSTEIKON VIRTAAMAT JA MITOITUKSET HANKKEEN UHKATEKIJÄT HANKKEEN HYÖDYT HANKKEEN KUSTANNUSARVIO KOSTEIKON ALUSTAVA HOITOSUUNNITELMA...27 Kuvat ja taulukot Kuva 1. Kosteikkohankkeen sijainti....4 Kuva 2. Kosteikkoalueen maastokartta ja vääräväri-ilmakuva....5 Kuva 3. Kosteikon valuma-alueen ja peltoalan laajuus....9 Kuva 4. Kosteikkohankkeen kokonaisalan ja vesialueen laajuudet Kuva 5. Kosteikkohankkeen ja sen lähialueen topografia laserkeilausaineistossa ja tasolasermittausten perusteella Kuva 6. Suunnittelualueen kiinteistöt Kuva 7. Kosteikkoalueen toimenpiteet kartalla...13 Taulukko 1 Kosteikkoaltaan mitoitus...18 Kuva 8. Lumen sulamisen aiheuttama kevätylivaluma Taulukko 2 Kosteikkoaltaan mitoitus...19 Taulukko 3. Jolkanpuron kiviverhoillun pohjapadon 1b mitoitus...20 Kuva 9. Jolkanpuron kiviverhoiltu pohjapato 1b...20 Kuva 10. Kosteikon pitkittäisprofiili Kuva 11. Kosteikon poikittaisprofiili Taulukko 4. Kosteikkohankkeen kustannusarvio...26 Taustakartat, ilmakuvat, väärävärikuvat, laserkeilausaineistot, pohjavesi, kiinteistörajat ja -tunnukset, hydrologia: Maanmittauslaitos. Valokuvat: Juha Siekkinen, Kosteikkomaailma. 2

3 1 HANKKEEN TOTEUTTAJA, VASTUUT PATORAKENTEISTA JA HOIDOSTA Hankkeen toteuttaja(t) Nyyssölä, Timo Kalevi Nyyssöläntie 235, ÄHTÄRI p Toteuttajan edustaja Vastuut patorakenteista ja kosteikon hoidosta Vastuu kosteikkojen patorakenteista ja kosteikon hoidosta on hankkeen toteuttajalla. Vettymishaittojen huomiointi ja muutokset lähiympäristön kuivatustilassa Naapurikiinteistöjen kuivatustilanteet eivät heikkene, koska kosteikon perustaminen tehdään kaivutyönä ja patolaitteet on mitoitettu ja rakennettu riittävän suureksi läpäisemään myös lumien sulamisvedet ja tulvavedet. Lisäksi kosteikon vedenpinnan tasot on määritelty Jolkanpuron vedenpinnan korkeuden mukaan. 2 HANKKEEN SUUNNITTELUUN OSALLISTUNEET Suunnitelman laatija Juha Siekkinen Kosteikkomaailma Ketotie 8 A, Kempele p , juha.siekkinen@kosteikkomaailma.fi Muut suunnitteluun osallistuneet Timo Nyyssölä, kosteikkohankkeen kiinteistönomistaja Seppo Sulku, Yhteinen Ähtärinjärvi ry. 3 HANKE, TAVOITTEET JA YLEISKUVAUS Hankkeen nimi Sijainti JOLKAN KOSTEIKKO Ähtäri, Raitaperä Hankkeen yleiskuvaus Hankkeen tarkoituksena on perustaa vesiensuojelukosteikko maatalouskäytössä olevalle pellon osalle, jota on hankala viljellä herkän tulvariskin ja vettymähaitan vuoksi. Kosteikolle ohjataan maa- ja metsätalousalueen ojitusvesiä, jolloin se toimii ensisijaisesti vesiensuojelukosteikkona. Kosteikolla on myös muita myönteisiä vaikutuksia mm. luonnon monimuotoisuuteen ja lähimaisemaan. Kosteikko tehdään kaivamalla. Patolaitteiden avulla säädellään vedenpinnan tasoja siten, että ympäröiville alueille ei tule vettymähaittoja tai kuivatustilanne ei heikkene. Hankkeen tärkeimmät tavoitteet Edistää vesiensuojelua parantamalla ravinteiden ja kiintoaineen sitoutumista kosteikolla Lisätä maa- ja/tai metsätalousalueen veden varastointikapasiteettia ja vähentää veden tulvimista Lisätä taajama-alueen hulevesien varastointikapasiteettia ja vesiensuojelua Edistää luonnon monimuotoisuutta Lisätä erityisesti vesilinnuille soveltuvia poikue-elinympäristöjä sekä ruokailu- ja levähdysalueita Parantaa vesistön moninaiskäyttöä (esim. vähentämällä vesistössä olevaa vesikasvillisuutta) Palauttaa alueen luontaista vesitaloutta (esim. turv la vesien virtauksen ohjaaminen ojista suolle, rimpialueiden kuivumisen vähentäminen ja suovedenpinnan nosto) Palauttaa vedenkorkeus lähelle tasoa, joka kosteikolla oli ennen ihmisen aikaansaamaa kuivatusta 3

4 Hankealueen sijainti ja tilanne ennen toimenpiteitä KOSTEIKKOHANKE KOSTEIKKOHANKE Kuva 1. Kosteikkohankkeen sijainti. 4

5 Kuva 2. Kosteikkoalueen maastokartta ja vääräväri-ilmakuva. Kosteikkohankealue rajattu sinisellä viivalla. 5

6 4 LUONNONARVOT Vesien ekologinen tila 2016 Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono ei tietoa Tila kuvaa Ähtärinjärven tilaa Maisema-aluetyöryhmän ehdottamia kohteita tai maisemanhoitoalueita alle 500 m päässä ei kyllä ei tietoa Luonnonsuojeluohjelmien alueita alle 200 m päässä ei kyllä ei tietoa KOSTEIKKOHANKE Natura-alueita alle 200 m päässä ei kyllä ei tietoa Hanke on pohjavesialueella tai sen muodostumisalueella ei kyllä ei tietoa Hanke on pohjavesialueella tai sen muodostumisalueella Tämän sivun aineistojen lähde: VYYHTI - Vesistökunnostajan karttapalvelu, testiversio, ei kyllä ei tietoa Hanke on pohjavesialueella tai sen muodostumisalueella Suuri Kohtalainen Pieni Hyvin pieni Ei esiinny Hankealue n. 150 m + N2000 6

7 Maaperä Hankealueen pintamaa on n. 10 v sitten maatalouskäytöstä poistunutta peltomaata, kuten turvetta ja multaa. Sen alla on hiekkaja/tai soramoreenia. Lähde: Paikkatietoikkuna.fi-verkkosivusto Uhanalaisten lajien havaintoja alle 200 m:n etäisyydellä ei kyllä ei tietoa Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt ei kyllä ei tietoa Luonnonsuojelulain tarkoittamat arvokkaat luontotyypit ei kyllä ei tietoa Kasvillisuus ja kasvisto ei kartoitettu hajahavaintoja keskeiset alueet kartoitettu Linnusto, nisäkkäät, sammakkoeläimet tehty laskentoja hajahavaintoja ei kartoitettu Tietolähde ja lisätiedot N. 10 v sitten maatalouskäytöstä poistuneella entisellä pellolla kasvaa sinne luontaisen sukkession mukaisesti levinneitä, tavanomaisia ruoho- ja heinäkasveja Hankealueella ei ole viitasammakolle sopivia elinympäristöjä, koska pelto-ojat ovat kapeita ja kesän mittaan kuivuvia tavanomaisia peltoojia. Vieressä virtaava Jolkanpuro ei vaikuta olevan viitasammakolle sopiva talvehtimisalue, koska siinä vesi virtaa näkyvästi, vesisyvyys on alle 20 cm ja talvella se jäätyy pohjaa myöten. Puron pohjassa on ohuelti hiekkaa ja sen alla tiiviimpää maata, mikä ei ole suotuisa viitasammakolle talvehtimisympäristönä Toimenpiteiden jälkeen viitasammakolle tulee nykyistä paljon enemmän sopivia lisääntymis- ja levähdysalueita, kun kosteikolle tulee runsaasti matalan veden alueita. Muut aluetta koskevat tiedot Jolkanpuro on 2-3 m leveä mutkitteleva puro, jonka reunoilla on ruoho- ja heinäkasvillisuutta sekä pensaikkoa. Vesi virtaa näkyvästi itään kohti Ähtärinjärveä (huom. maastokartta-aineistossa veden virtaussuunnaksi on merkitty virheellisesti länsi) Vesisyvyys on alle 20 cm ja pohjaa peittää alle 20 cm paksu hiekkaja sorakerros, sen alla on tiiviimpää maata. Puroa on aikoinaan kaivettu ja jonkin verran oiottu. Hankealueen lähellä peltoalue ulottuu aivan puron reunaan. Itäpuolella olevaan Oinonniementiehen on laitettu jokin aika sitten Jolkanpuron kohdalle kaksi rumpuputkea, joiden läpimitta on 1000 mm. 7

8 Jolkan kosteikkohankealueen kaakkoiskulmasta lounaaseen-pohjoiseen. Kuva Jolkan kosteikkohankealueen luoteiskulmasta lounaaseen-länteen. Kuvan etualalla oleva oja on hankealueen länsireuna, kuva on otettu suunnitellun patolaite 1a:n kohdalta. Oikealla Jolkanpuro on pellonreunan ja lehtipuuston välisessä vyöhykkeessä.kuva Jolkan kosteikkohankealueen koilliskulmasta etelään-länteen. Kuvauspaikka on Oinonniementiellä kohdassa, jossa Jolkanpuro alittaa hiekkatien. Oikealla Jolkanpuro on lehtipensaiden ja puiden seassa. Kuva

9 5 VALUMA-ALUEEN JA KOSTEIKON PINTA-ALA SEKÄ TOPOGRAFIA Topografian määritys Lisätiedot Suunnittelualueen korkeustaso tasolaserilla GPS-mittauksella laserkeilausaineisto Valuma-alueen pinta-ala Peltojen pinta-ala valuma-alueella Tasolaseraineiston korkotiedot on sidottu laserkeilausaineistoon Peltojen osuus valuma-alueesta Suunnittelualueen korkeus vaihtelee välillä 155,0-155,60 m +N korkeusjärjestelmässä. Kosteikon pinta-ala Kosteikon pinta-alan suhde valuma-alueen pinta-alaan 529 ha 78,5 ha 14,8 % 0,54 ha 0,10 % KOSTEIKKOHANKE Kuva 3. Kosteikon valuma-alueen ja peltoalan laajuus. 9

10 Kuva 4. Kosteikkohankkeen kokonaisalan ja vesialueen laajuudet. 10

11 Metsämaan pinta 155,90 Patolaitteet 1a ja 1b Jolkanpuron vesipinta 154,66 Jolkanpuron vesipinta 154,75 Metsämaan pinta 155,95 Tien pinta 155,50 Jolkanpuron vesipinta 155,05 Salaojaputken alareuna 155,75 Viljellyn pellon pinta 156,20 Pellon pinta 155,35 156,50 157,00 155,50 156,00 155,50 155,00 KOSTEIKON TAVOITEVESIPINTA 155,55 157,50 Pelto-ojan vesipinta 155,17 156,00 155,50 155,50 Pelto-ojan vesipinta 156,12 156,00 155,50 Peltotien pinta 157,05 156,00 Peltotien pinta 156,50 Metsäojan vesipinta 155,50 Kuva 5. Kosteikkohankkeen ja sen lähialueen topografia laserkeilausaineistossa ja tasolasermittausten perusteella. Käyräviivasto on 50 cm:n korkeusvälillä N2000-korkeusjärjestelmässä. Valkoiset numerot ja niiden edessä oleva piste osoittaa korkeuskäyrää, johon korkeuslukema viittaa. 11

12 6 OSALLISTAMINEN Seuraavilta kiinteistönomistajilta tai heidän edustajilta on pyydetty kirjallinen tai suullinen suostumus hankkeeseen Kiinteistötunnus Kartalla Kirjallinen Suullinen Kiinteistön omistaja/t) tai edustaja(t) HANKKEEN TOTEUTTAJAN KIINTEISTÖ , NYYSSÖLÄ Tila , KOSOLA Tila , ERÄMAA Hankealueen kiinteistöt ja alue rajattuna sinisellä viivalla Nyyssölä, Timo Kalevi Nyyssöläntie 235, ÄHTÄRI Kosola, Hanna Katariina Pitkäniityntie 13, VIHTAVUORI Kosola, Matti Paavali Isomäenkuja 8 as. 27, PIRKKALA Jokinen, Janne Joel Jalmari Sinebrychoffinkatu 11 C 30, HELSINKI Jokinen, Joonas Eero Jeremias Sinebrychoffinkatu 11 C 30, HELSINKI Jokinen, Olli Seppo Yhteystietoja ei saatavilla Kuva 6. Suunnittelualueen kiinteistöt. 12

13 7 TOIMENPITEET Tiivistelmä tärkeimmistä toimenpiteistä Vesi ohjataan kosteikolle pääosin Jolkanpurosta ja osin etelästä tulevasta pelto-ojasta Kosteikon luoteiskulmaan rakennetaan tulo-uoma, kiviverhoiltu pohjapato ja tiivisteseinä settilankuilla Jolkanpuroon, kosteikon tulo-uoman viereen rakennetaan kiviverhoiltu pohjapato, jolla nostetaan hieman Jolkanpuron vesipintaa Kosteikolta vesi ohjataan kiviverhoillun pohjapadon kautta takaisin Jolkanpuroon Perustetaan kosteikko kaivamalla eri syvyisiä vesialueita, laskeutussyvänteitä ja tulvatasanteita Kaivumaat kasataan osa-alueiden reunoille ja viereisille peltoalueille täyttömaaksi Toimenpiteet karttaesityksenä 1d Jolkanpuron luiskien kiviverhoilu 1c Kiviverhoiltu pohjapato 2d Vesikasvillisuusvyöhyke 1b Jolkanpuron kiviverhoiltu pohjapato 1a Kiviverhoiltu pohjapato + tiivisteseinä 4a Kosteikolta kaivettujen maiden siirtoa ja tasausta penkereille 2c Laskeutussyvänne (musta) 2e Tulvatasanne 4b Pengertie kosteikolle 2a Matala vesi cm (vaalean sininen) 2b Syvä vesi cm (tumman sininen) 1e Rumpuputki pelto-ojaan Tulo-oja kosteikolle Kuva 7. Kosteikkoalueen toimenpiteet kartalla 13

14 KOSTEIKON VEDENPINNAN KORKEUS JA SEN SÄÄTELY Kosteikon veden tavoitekorkeus on 155,50 m+n2000. Jolkanpurosta kosteikolle tulevaa veden määrää säädellään patolaitteella 1a. Kosteikon vedenpinnan korkeus säädetään patolaitteella 1b. Jolkanpurossa säilyy virtaava vesi patolaitteiden 1a ja 1b välisellä purojaksolla. Jolkanpuroa padotaan siihen rakennettavalla pienellä kiviverhoillulla pohjakynnyksellä, jolloin sen vesipintaa nousee enintään 50 cm korkeammalle. Tämä mahdollistaa veden ohjaamisen paremmin kosteikolle ja vähentää kaivuun tarvetta. Vedenpinnan korkeus suunnitellulla tasolla varmistaa naapurikiinteistöillä nykyisen kuivatustilanteen säilymisen. PATOLAITTEET 1a Kosteikon kiviverhoiltu pohjapato ja tiivisteseinä Tällä patolaitteella säädellään Jolkanpurosta kosteikolle ohjattavan veden määrää. Patolaitteena on kiviverhoiltu pohjapato, johon asennetaan puinen tiivisteseinä. Tiivisteseinään laitetaan vaakasuoraan irrotettavat settilankut. Veden pinnan korkeutta voidaan säätää settilankkujen avulla portaittain ja tarkemmin vielä ylimmäksi asennettavalla lankulla, jonka yläreunaan voidaan sahata erikseen sopivalle tasolle lisäaukko sopivan veden tulon ohjaamiseksi ja myös kuivan kauden pienen tulovirtaaman varmistamiseksi. Aukon harjan korkeus tehdään tasolle 155,60 m+n2000 eli se on 5 cm korkeammalla kuin Jolkanpuron vedenpinta. Aukon alareuna on aina vähintään 5 cm korkeammalla tasolla kuin Jolkanpuroon rakennettavan pohjapadon alareuna. Tällä varmistetaan, että Jolkanpurossa virtaa aina vettä, myös kuivana aikana. Kosteikolle tulee vettä etelästä pelto-ojaa pitkin, mikä osaltaan varmistaa kosteikon hidasta veden vaihtumista. Patolaite yhdessä Jolkanpuron patolaite 1b:n kanssa lisäävät veden läpäisykykyä tällä kohdin. Tiivisteseinä tehdään ennen paikalleen laittoa valmiiksi. Kun se on laitettu pohjapatoon, määritetään tasolaserilla patoaukon harjan tavoitetaso ja sahataan esim. moottorisahalla 200 cm leveä virtaama-aukko ja sen reunat oikeaan muotoon. Tiivisteseinä voidaan tehdä lehtikuusesta, jonka lahoamista voidaan hidastaa vielä jossain määrin tervaamalla seinän näkyvät osat vuosittain huolellisesti. Vaihtoehtoisesti tiivisteseinä voidaan tehdä männystä, josta valitaan huolellisesti vain sydänpuulankkuja tai sitten painekyllästetystä lankusta. Tiivisteseinä kannattaa tehdä vähintään n. 50 mm paksusta lankusta ja pontattuna, jolla parannetaan vesitiiviyttä. Tiivisteseinän molemmin puolin vesiuomaan laitetaan pohjalle maanrakennuskangas ja sen päälle 30 cm paksu kiviverhoilu estämään veden kuluttavaa vaikutusta. Kiviverhoiluun voidaan käyttää läpimitaltaan cm suuruista pyörökiveä, esim. pelloilta kerättyjä kiviä. Kiviverhoiltu pohjapato ja tiivisteseinä kosteikon vedenpinnan säätelyssä on toimiva ja myös luonnonmukaisen näköinen rakenne. Irrotettavilla settilankuilla on helppo säädellä kosteikon vesipintaa ja kiviverhoiltu lähtöuoma luo kivikkopuron vaikutelman. 14

15 1b Jolkanpuron kiviverhoiltu pohjapato Jolkanpuroon rakennetaan kiviverhoiltu pohjapato n. 5-7 m päähän patolaitteesta 1 a. Sen tarkoituksena on nostaa Jolkanpuron vedenpintaa n. 50 cm lähtötilanteesta, jolloin kosteikolle voidaan ohjata helpommin vettä ja kaivuun määrää voidaan vähentää merkittävästi. Padotuksessa huomioidaan, että n. 7 m päässä ylävirtaan on pellolta tulevan salaojan putken pää puron eteläluiskassa. Salaojaputken pää pitää jäädä Jolkanpuron padotettavan vedenpinnan yläpuolelle, millä varmistetaan kuivatustilanteen säilyminen nykytilanteessa. Pohjakynnyksen harjan korkeus tehdään tasolle 155,45 m+n2000, jolloin se on 10 cm alemmalla tasolla kuin veden tavoitekorkeus, sillä 10 cm paksu kiviverhoilu pyrkii nostamaan veden pintaa n. 10 cm eli tasolle 155,55. Kiviä poistamalla voidaan vedenpintaa laskea tarvittaessa padon harjan korkeuteen eli maanrakennuskankaan pintaan saakka. Vastaavasti soraa ja kiveä lisäämällä voidaan tarvittaessa nostaa hieman vedenpintaa. Jolkanpuron pohjapato purouoman levyiseksi, eli 300 cm leveäksi. Pohjapadon aukon leveydeksi tulee myös 300 cm. Aukon sivuluiskista otetaan pintamaa pois, jonka jälkeen ne verhoillaan maanrakennuskankaalla ja kivillä veden kulutuksen estämiseksi. Tulva-aikana läpivirtaavan veden virtaus säilyy kuitenkin nykyistä suurempana, koska tulvavesiä voidaan ohjata tehokkaasti patolaite 1a:n kautta kosteikolle. Pohjapadon tiivis ydin tehdään paikalta kaivetusta kivennäismaasta tai savesta ja se muotoillaan tavoitekorkeuteen. Etuluiska tehdään kaltevuuteen 1:2 ja takaluiska vähintään 1:3. Uoman pohjalle laitetaan maanrakennuskangas, joka ulotetaan sivupenkereille vähintään 2 m:n päähän ja 70 cm korkeudelle maksimivedenpinnasta. Etuluiskassa kangas ulotetaan uoman pohjassa padon harjalta 3 m päähän luiskan eteen. Kankaan etureuna upotetaan 50 cm syvyydelle uomaan ja taitekohta tiivistetään hyvin esim. savella ja päälle laitetaan kiviverhoilua. Takaluiskassa kangas ulotetaan luiskan päättymisestä vielä n. 1 m eteenpäin Jolkanpuron pohjalle. Maanrakennuskankaan päälle laitetaan esim. 8/16-32 mm soramursketta 10 cm paksu kerros. Kivikerros vähentäää maanrakennuskankaaseen kohdistuvaa veden kuluttavaa vaikutusta. Kiviaines levitetään ja tiivistetään huolellisesti. Harjan keskiosalle voidaan muotoilla cm leveä ja 5 cm alivesiuoma, josta vesi virtaa kapeampana kuivimman kauden aikana.soramurske voidaan laittaa myös koko matkalle takaluiskan uoman keskiosalle, jossa vesi pääosin virtaa myös kuivana aikana. Sen päälle laitetaan kiviverhoilu läpimitaltaan n cm mukulakivestä kiviheitokkeena ja 30 cm paksuna kerroksena. Etu- ja takaluiskaan laitetaan useita läpimitaltaan vähintään 50 cm kiviä. Isot kivet ovat tärkeitä etenkin takaluiskassa estämässä pienempien kivien vierimistä runsaiden virtaamien aikana. Kivinä voidaan käyttää mukulakiveä, kuten esim. pelloilta kerättyjä kiviä tai seulanpääkiveä. Kalojen pääsyä Jolkanpuron yläjuoksulle ei tarvitsisi välttämättä varmistaa, sillä Jolkanpuron yläjuoksulla tai sen valuma-alueella ei ole kaloille sopivia lisääntymispaikkoja. Jolkanpuroon suunniteltu pohjapato kuitenkin mahdollistaa tulva-aikana kalojen nousun kosteikolle. 1c Kosteikon kiviverhoiltu pohjapato Tällä patolaitteella säädellään ensijaisesti kosteikon vedenpintaa ja myös Jolkanpuroon ohjattavan veden määrää. Patolaitteena on ensisijaisesti kiviverhoiltu pohjapato. Pohjapato tehdään samalla periaatteella kuin on kuvattu patolaitteessa 1b. Pohjakynnyksen harjan korkeus tehdään tasolle 155,35 m+n2000, jolloin se on 10 cm alemmalla tasolla kuin veden tavoitekorkeus, sillä 10 cm paksu kiviverhoilu pyrkii nostamaan veden pintaa n. 10 cm tasolle 155,45. Patolaitteen mitoitus on taulukossa 2. Etuluiskasta tulee kuitenkin tasainen, koska vesisyvyys patolaitteen edustalla on alle 40 cm. Lähtöuoma tehdään hieman kaarevaksi siten, että virratessan vesi takaluiskassa se alkaa kääntyä Jolkanpuron virran suuntaiseksi. Lähtöuomaa ei siis tehdä suoraan kohtisuoraan Jolkanpuroon, sillä tulva-aikana kosteikolta tuleva vesi saattaisi kuluttaa Jolkanpuron pohjoisreunaa. Lähtöuomaan laitetaan huolellisesti maanrakennuskangas ja kiviverhoilu, lisäksi uoman sivuluiskat kivetään huolellisesti, etenkin ulkoreunassa, johon vesi pyrkii ohjautumaan. Tekemällä uoma hieman kaltevaksi ja kiviverhoilua sopivasti muokkaamalla vesi voidaan ohjata pysymään paremmin uoman keskiosalla. Pohjapatoon voidaan asentaa myös samanlainen tiivisteseinä kuin on kuvattu patolaitteessa 1a. Tiivisteseinän käytöllä kosteikon vedenpintaa voidaan säädellä tarkemmin ja myös estää kalojen pääsy kosteikolle. Kaloja ei kannata myöskään istuttaa kosteikolle, koska petokalat syövät vesiselkärangattomia ja särkikalat rehevöittävät muuten vettä. Kosteikko voisi olla suotuisa ympäristö vesilinnuille, etenkin puolisukeltajasorsien poikueille. Sorsien poikaset käyttävät ensimmäisinä elinviikkoina vesiselkärangattomia ja kalat käyvät ravintokilpailua poikasten kanssa. Kosteikolle ei tarvitse rakentaa tulvakynnystä tms. rakennetta, sillä jos patolaite 1b tukkeutuu, nouseva vesi pääsee virtaamaan Jolkanpuroon myös patolaitteen 1a kautta. 1d Jolkanpuron luiskien kiviverhoilu 15

16 Jolkanpuron luiskia suojataan kosteikolta tulevan veden kuluttavalta vaikutukselta patolaitteen 1c kohdalla. Jolkanpuron sivuluiskat puhdistetaan kasvillisuudesta ja pintamaista siten, että maanrakennuskangasta voidaan laittaa kivennäismaata vasten. Luiskan kaltevuus pitää olla loiva, esim. 1:3, jotta kankaan päälle voidaan laittaa paikoillaa pysyvä kiviverhoilu. Kiviverhoiluna voidaan käyttää samanlaista kiveä kuin pohjapadoissa, myös niissä käytettäviä isoja kiviä kannattaa käyttää. 1e Rumpuputki pelto-ojaan Kosteikolle virtaa vettä myös etelästä pelto-ojaa pitkin. Patopenkereen alle ko. pelto-ojaan laitetaan läpimitaltaan 450/400 muovinen rumpuputki. KAIVETTAVAT VESIALUEET JA LASKEUTUSSYVÄNTEET Koko kosteikon alueella pohjan syvyydestä tehdään vaihteleva. Tavoitteena on tehdä pohjan topografiasta luonnonmukainen siten, että siinä on matalan veden alueita (veden syvyys cm) sekä syviä uomia, painanteita ja monttuja (syvyys cm). Näillä voidaan saada aikaan luontaisen sukkession mukaisesti kehittyvä vesikasvillisuusyhteisö ja toisaalta säilyttää avovetenä säilyviä yhtenäisiä vesialuita ja uomia. Avoimia alueita pitkin voivat esimerkiksi vesilinnut uida helposti paikasta toiseen ja uida kasvillisuuden sekaan ravinnon hakuun tai piiloon petoeläimiltä. Lisäksi vesiselkärangattomat ja sammakkoeläimet voivat siirtyä syvänteisiin talveksi, kun niissä säilyy sulavesi. 2a Matalan veden alueet (vaalean sininen väri) Matalan veden alueilla tarkoitetaan cm:n vesisyvyyttä. Tällaisia alueita tehdään kosteikon eri osiin vaihtelevan muotoisina ja laajuisina. Toimenpidekartan matalan veden alueet ovat suuntaa antavia ja niiden lopullinen muoto kehittyy konetöiden aikana. Matalaan veteen kehittyy vähitellen pohja-, ilmaversois- ja kelluslehtikasvillisuutta. Sukkessiota voidaan nopeuttaa laittamalla pintaturvetta kosteikon pohjalle. 2b Syvän veden alueet (tumman sininen väri) Syvän veden alueilla tarkoitetaan noin cm:n vesisyvyyttä. Matalan veden alueet umpeutuvat vaihtelevasti vesikasvillisuuden sukkession myötä. Sen vuoksi kosteikolle tehdään yhtenäisiä syvän veden alueita ja toisaalta niihin yhteydessä olevaa uomaverkostoa. Näin varmistetaan veden virtaaminen matalan veden alueille. Uomien avulla säilyy myös avoimia vesireittejä muutoin pääasiassa melko matalavetisessä kosteikossa. Kasvittomana pysyvät syvän veden uomat ovat tärkeitä myös vesilinnuille, sillä ne pääsevät uimaan niitä pitkin helpommin kosteikon eri osiin. Avouomilla myös varmistetaan, että vesi pääsee virtaamaa kosteikon läpi eikä kasvillisuus ala patoamaan vettä liiaksi kosteikolle. Uomat kaivetaan 1-3 m leveäksi ja cm syviksi siten, että ne kaartelevat loivasti, niissä voi olla sivuilla pienehköjä, muutaman metrin levyisiä poukamia ja ovat toisiinsa yhteydessä uomilla. Uomia kaivetaan rinnakkain ja ne voivat yhdistää syvempiä monttuja ja syvänteitä toisiinsa. Mikäli matalan veden alueelle tulee vesilintuja, ne voivat uida paikasta toiseen helposti näitä avoimina pysyviä vesiuomia pitkin. Kaikessa työssä pyritään luonnonmukaisuuteen siten, että vältetään pitkiä suoraviivaisia ja tasalevyisiä uomia. Kaivettuihin syvänteisiin voidaan laittaa raivattuja kantoja ja muuta puuainesta, sillä esim. virtavesitutkimusten mukaan kaikenlainen puuaines parantaa virtavesiekosysteemeissä eliöiden elinmahdollisuuksia. Samalla monipuolistetaan vesiympäristöä, kun vesiselkärangattomilla on paljon mikroelinympäristöjä. Vaihtelemalla kaivun syvyyttä saadaan luotua matalan veden vesikasvillisuusmosaiikkia ja syvää avovettä. 2c Laskeutussyvänne 16

17 Laskeutussyvänne tehdään kosteikon länsireunalle, jonne ohjautuvat kaikki patolaite 1a:n kautta tulevat vedet. Syvänteen tarkoitus on kerätä heti alussa tulevan veden mukana olevaa kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Laskeutussyvänne on 60 m pitkä. Syvänne kaivetaan 1,5 2 m syväksi veden pinnasta mitattuna ja leveys pohjalta on 2 m. Luiskat tehdään kaltevuuteen 1:1 1:2 siten, että ne eivät sorru. Vähintään kahteen kohtaan tehdään luiska vielä kaltevammaksi, jotta laskeutussyvänteeseen mahdollisesti pudonneilla eläimillä olisi paremmat mahdollisuudet päästä pois. Veden virtauksen hidastuessa syvänteessä kiintoaine alkaa laskeutua syvänteen pohjalle, josta se voidaan tyhjentää telakaivurilla tarvittaessa. Syvänteen reunaan tehdään tarvittaessa tiivis maapenger siten, että telakaivuri pääsee riittävän lähelle syvänteen reunaa tyhjentämään lietteen. Vaihtoehtona on käyttää esim. traktoriin yhdistettyä imupumppua. Kaivettu liete nostetaan patopenkereelle ja maisemoidaan siihen. Samalla huolehditaan, että lietettä ei pääse valumaan takaisin veteen. Laskeutussyvänteiden pohja säilyy sulina läpi talven, jolloin kosteikolla olevat selkärangattomat ja sammakkoeläimet voivat siirtyä sinne ja selviytyä talven yli. Sen ansiosta seuraavana kesänä mm. kosteikkojen vesiselkärangatonyhteisöt voivat elpyä nopeammin. Tämä edistää myös monimuotoisuuden säilymistä ja esimerkiksi sorsien poikasille tärkeän vesiselkärangatonravinnon saatavuutta. 2d Vesikasvillisuusvyöhyke Kiviverhoillun pohjapadon 1c edustalle kaivetaan matala vesialue, johon tulee nopeasti vesikasvillisuutta. Kasvillisuus sitoo juuristollaan ja fysikaalis-kemiallisilla prosesseilla vedestä ravinteita ennen kuin se virtaa pois kosteikolta. Vesikasvillisuusvyöhyke kaivetaan cm syväksi. Kasvillisuuden kehittymisen nopeuttamiseksi voidaan ottaa Jolkanpuron reunaluiskista tai pellon pinnasta pintakasvillisuusturpeita ja siirtää telakaivurilla sopivina mättäinä paikalle. Mättäitä varten kaivetaan hieman syvempiä kuoppia. Koska matalavetinen ja vähitellen kasvittuva vyöhyke osaltaan hidastaa veden virtausta, se tehdään leveäksi, n. 15 x 15 m laajuiselle alueelle. Tällä tavoin varmistetaan veden riittävä läpivirtaus. Mikäli myöhemmin kuitenkin todetaan, että kasvillisuusvyöhyke hidastaa liikaa veden virtausta, sen läpi voidaan kaivaa 2 3 kpl hieman syvemmän veden uomaa, joiden leveys on n. 1,5 m. 2e Tulvatasanne Tulvatasanteita tehdään useaan paikkaan, siten, että nykyistä pellonpintaa ei kaiveta. Kaivamattomat alueet voivat olla esim. lähellä reunapengertä, jossa samalla koskematon maa pysäyttää reunapenkereiltä mahdollisesti valuvan veden ennen sen päätymistä kosteikon vesialueelle. Joitakin tasanteita voi olla saroilla, jossa korkeus on cm korkeampi kuin tavoitevedenpinta. Tällöin tulviva vesi pääsee nousemaan nykyisen pintakasvillisuuden sekaan. Tulvatasanteita muodostuu tällä kosteikon itä- ja pohjoisosalle, jossa maanpinta on alimmalla tasolla. Tulvatasanteen tarkoituksena on tasata tulvia, hidastaa virtaamaa ja lisätä kiintoaineen sitoutumista. Kun tulvavesi nousee kosteikolla, sitä virtaa myös tasanteelle, jossa virtaus on enää hyvin vähäistä. Veden laskiessa kosteikolla, tasanteen vedessä ollut kiintoaines on sitoutunut sen kasvillisuuteen. Tulvavesi nousee kosteikolla mm. tulo-ojan varrella ja lähellä patolaitteita, kun ne alkavat hidastamaan läpivirtausta. Tulvatasanteen pinta kaivetaan 3 10 m levyisenä alueena ja se ulottuu 5 15 cm tavoitevedenpinnan yläpuolelle. Tulvatasanteesta tehdään vaihtelevan korkuinen, koska osa-alueen veden pinta vaihtelee tulvan mukaan ja jos patolaitteella muuten säädellään vedenpinnan korkeutta. Osa tasanteista olisi hyvä tehdä sellaiseksi, että niiden avoveden puoleinen reuna olisi hieman korkeammalla, jolloin veden laskiessa kosteikolla, tasanteella olevaa vettä jäisi seisomaan siihen. Tasanteelle kylvetään esim. heinän siementä, joka alkaa kasvamaan mahdollisimman nopeasti. Se sitoo paljasta maata, vähentää kaivetun maanpinnan eroosiota ja muodostaa tehokkaan kiintoaineen sitojan. MUUT MAANKAIVU- JA KASAUSALUEET 4a Kosteikolta kaivettujen maiden siirto ja tasaus Kaivumaita kasataan kosteikon reunoille reunapenkereeksi. Penkereen keskikohdalle tehdään vesitiivis tiivisydin: kaivetaan pintamaa pois 3 m leveydeltä ja 0,5 m syvyydeltä, jonka jälkeen siihen laitetaan esim. savea tai muuten vettä huonosti läpäisevää maata. Reunapenger tehdään sellaiseksi, että sitä pitkin voi ajaa traktorilla ja pitää penkereille kasvavan kasvillisuuden matalana. Reunapenkereelle on myös mahdollista perustaa riistapelto. Kaikkia kaivumaita ei maisemoida kokonaan kosteikkoalueelle. Sen vuoksi peltoviljelyyn kelpaavaa maa-ainesta siirretään traktorityönä viereiselle peltoalueelle alaviin kohtiin ja tasoitetaan. 4b Pengertie kosteikolle Kosteikon kaivumaista tehdään pengertie eteläpuolen peltotieltä kosteikon eteläreunalle, jota pitkin voi ajaa traktorilla ja telakaivurilla kosteikon hoitotöihin. Pengertien sijainti on viitteellinen. 17

18 8 KOSTEIKON VIRTAAMAT JA MITOITUKSET Kosteikkoaltaan mitoitus Taulukko 1 Kosteikkoaltaan mitoitus Mitoituksessa oletetaan tilannetta, jossa kaikki Jolkanpuron valuma-alueen vedet virtaisivat kosteikon kautta. Kosteikkoaltaalla tarkoitetaan koko läntistä isoa osa-aluetta ja siellä kaivettavan uoman keskileveyttä ja koko sen kokonaispituutta. Laskennassa on käytetty insinööri Jouko Hämäläisen Allasmitoitus-ohjelmaa. Kevätylivaluman suuruudet eri toistumisaikojen mukaan on määritetty oheisen diagrammin perusteella. Keskiylivirtaamaa on määritetty kevätylivaluman lisäksi seuraavilla kertoimilla (lähde Liikennevirasto 2013): Järvisyyskerroin kj = 1,0 (järvisyysprosentti 1 %) Metsäojituskerroin km = 1,10 (metsäojitusalan osuus koko valuma-alueesta alle 20 %) Peltoisuuskerroin kp = 1, (pellon osuus koko valuma-alueesta alle 50 %) Lumen sulamisen aiheuttama kevätylivaluma Kuva 8. Lumen sulamisen aiheuttama kevätylivaluma. Lähde: Liikennevirasto 2013: Teiden ja ratojen kuivatuksen suunnittelu. Liikenneviraston ohjeita 5/

19 Taulukko 2 Kosteikkoaltaan mitoitus Mitoituksessa oletetaan tilannetta, jossa 50 % Jolkanpuron valuma-alueen vesistä virtaisi kosteikon kautta. Laskennassa on käytetty insinööri Jouko Hämäläisen Allasmitoitus-ohjelmaa. Tässä tilanteessa kosteikon vesiensuojeluvaikutukset tehostuisivat: pintakuorman ja vedennopeuden arvot muuttuvat lähemmäksi suosituksia ja viipymän osalta suositukset täyttyvät. 19

20 Taulukko 3. Jolkanpuron kiviverhoillun pohjapadon 1b mitoitus Laskennassa on käytetty insinööri Jouko Hämäläisen Allasmitoitus-ohjelmaa. Kuva 9. Jolkanpuron kiviverhoiltu pohjapato 1b. 20

21 Patolaite 1a, aukon harja 155,60 Kiviverhoiltu pohjakynnys, harja 155,45 Laskeutussyvänne alkaa Tulvatasanne Vesikasvillisuusvyöhyke Patolaite 1c Kiviverhoiltu pohjakynnys, harja 155,35 Kuva 10. Kosteikon pitkittäisprofiili. Lähtöpiste nykyisessä tulo-ojassa ja profiilileikkaus keltaisessa viivassa. Saarten ja syvempien kaivu-uomien sijanti ja koko viitteellinen. 21

22 Reunapenger Reunapenger Kuva 11. Kosteikon poikittaisprofiili. Lähtöpiste nykyisessä länsipuolen pellon maanpinnassa ja loppupiste itäpuolen rinteessä, profiilileikkaus keltaisessa viivassa. Kaivu-uomien sijanti ja koko viitteellinen. 22

23 9 HANKKEEN UHKATEKIJÄT Uhkatekijä Alueelle tulviva vesi aiheuttaa vettymähaittaa naapurikiinteistölle tai viereisille pelloille. Toimenpiteet uhkien vähentämiseksi Kosteikko tehdään kaivamalla, jolloin vedenpintaa ei nosteta maanpintaa ylemmälle tasolle. Patopenkereillä voidaan varmistaa tulvaveden pysyminen kosteikolla. Patolaitteena olevat kiviverhoillut pohjapadot hidastavat liikaa virtausta ja aiheuttavat veden tulvimista. Jolkanpuroon rakennettava pohjapato on matala ja sen ohjaamana vedenkorkeus on cm alempana kuin alimmalla tasolla oleva viljellyn pellon salaojaputki, joten kuivavaraa on riittävästi. Patolaitteiden mitoitus on tehty kerran 5. vuodessa tapahtuvalla suurtulvalle. Tällaisen tilanteen aikana vedenpinta nousisi teoriassa kosteikolla vain 18 cm jonkin matkaa pohjapatojen etupuolelle ja silloinkin todennäköisesti vain tilapäisesti. Jolkanpuroon rakennetaan lähes koko nykyisen uoman levyinen kiviverhoiltu pohjapato ja lisäksi sen viereen kosteikon kiviverhoiltu pohjapato. Tulvavedet voivat ohjautua siten Jolkanpuroon ja kosteikolle ja niiden patolaitteiden yhteinen läpäisykyky on parempi kuin lähtötilanteessa. Rakennustöiden aikana tehtävästä kaivusta aiheutuu ravinne- ja kiintoainepäästöjä. Valuma-alueelta tulevat ravinnepitoiset vedet ja kiintoaines eivät pysähdy kosteikolle. Kosteikkoalue on pitkä ja sinne tulee tulvatasanteita, joihin vesi voi levittäytyä korkean veden aikana. Kosteikko osaltaan hidastaa ja tasaa virtaamia vähentäen siten virtausnopeuksia ja tulvimisriskiä. Kaivutyön aiheuttama haitta on lyhytaikainen. Kasatun maan luiska on vähintään 1 2 m päässä kosteikon luiskasta, jolloin kasatulta maalta mahdollisesti valuvat vedet pysähtyvät pintamaahan ja veteen valuu enintään vain vähän ravinteita veteen. Luiskille ja tulvatasanteille voidaan kylvää heinän siementä. Patopenkereeseen laitetaan pintaturpeita, jolloin niiden kasvillisuus osaltaan nopeuttaa koko penkereen kasvittumista. Kosteikon alkuosaan tehdään laskeutussyvänne kiintoaineen talteenottoon. Tulevan veden virtausnopeus hidastuu ja kiintoaines alkaa laskeutua syvänteeseen. Syvänne tyhjennetään 2 3 v välein telakaivurilla niiden vieressä olevalta reunapenkereeltä tai pumppaamalla liete pois. Poistettu kiintoaine voidaan levittää ja maisemoida syvänteen vieressä olevalle maa-alueelle. Osa tulvavesistä ohjautuu tulvatasanteille, jotka ovat cm korkeammalla kuin tavoitevedenpinta. Tasanteille kehittyy kasvillisuutta, joka pysäyttää ja sitoo tulvivan veden mukana kiintoainetta ja ravinteita. Kaivetuista luiskista ja kasatuista maapenkereistä valuu merkittäviä määriä kiintoainesta veteen. Kaivettujen maamassojen kasaus tekee reunapenkereestä ja saarista niin korkeita, että ne erottuvat häiritsevästi lähimaisemassa. Kaivinkoneessa tapahtuu öljyvuoto, ja öljyä valuu maaperään tai veteen. Viitasammakon lisääntymis- ja levähdysalueet tuhoutuvat. Kaivualueille ja vesialueiden reunoille kehittyy kasvillisuutta, jonka juuristo sitoo ravinteita fysiokemiallisten prosessien avulla. Tulevaisuudessa kosteikon hoidossa voidaan telakaivurilla kaivaa umpeutuneita uomia avoimemmiksi ja syvemmiksi. Tehdään luiskista loivempia kuin 1:1. Luiskiin voidaan kylvää heinänsiementä mikä vähentää paljaan maan pinta-alaa. Kaivetun maan kasaukset tehdään siten, että kumpareen reunan ja luiskan väliin jää 1 2 m tasaista kasvillisuuspeitteistä maata. Reunapenkereet, joille kaivumaita kasataan ja maisemoidaan, pidetään matalina. Kaivumaita ajetaan läheiselle pellolle, jonne ne tasataan ja maisemoidaan sekä niitä siirretään muualle. Kaivettua maa-ainesta ei kasata saariksi kosteikolle. Kaivukoneessa on öljyntorjunnan varalle imeytystarvikelaukku ja koneen kuljettaja tietää miten toimia öljyvahingon sattuessa. Jolkanpuro ei ole otollinen ympäristö viitasammakolle, koska se kapea ja matala. 23

24 10 HANKKEEN HYÖDYT Teema Vesiensuojelu Hyöty Jolkanpuron valuma-alue on 529 ha, josta peltoa on n. 78 ha ja ojitettuja maita n. 200 ha. Ojitetuista maista n. 90 % on ojitettuja turvemaita. Peltojen kuivatusvedet virtaavat suoraviivaisesti piiriojiin, sitten valtaojiin ja edelleen Jolkanpuroon. Ruokosuolla on myös pienehkö turvetuotantoalue, jolle AVI on antanut luvan (Ruokosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa sekä toiminnan aloittamislupa, Ähtäri, LSSAVI/4226/2015). Tuotantoalueen länsipuolella on pintavalutuskenttä, johon ohjataan tuotantoalueen valumavesiä, josta ne edelleen ohjautuvat Jolkanpuroon. Nykytilanteessa Jolkanpurossa virtaa huomattavan paljon ojitusalueiden kuivatusvesiä, joissa on kiintoainekuormitusta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Määrät lisääntyvät merkittävästi lumien sulamisvesien ja voimakkaiden sateiden myötä. Karttatarkastelun perusteella Jolkanpuron valuma-alueella ei vaikuttaisi olevan minkäänlaisia vesiensuojelurakenteita metsä- tai peltoalueilla. Jolkanpuro ottaa vastaan valumavedet ojitusalueilta, jossa ne virtaavat Ähtärinjärveen. Korkeuserot ovat melko suuria, joten Jolkanpurossakin virtaus on näkyvää kuivankin kauden aikana. Jolkan kosteikkohanke on suunniteltu ennenkaikkea Jolkanpuron valuma-alueen vesiensuojelurakenteeksi. Ruokosuon turvetuotantoalueen pintavalutuskentän ohella Jolkan kosteikko olisi toinen valumaalueen vesiensuojelurakenne, asia on sekä hyvä että samalla huolestuttava. Hyvä sen vuoksi, että vesiensuojelulle yritetään tehdä jotain. Huolestuttava sen vuoksi, että onko tosiaan näin, että näinkin isolla valuma-alueella vesiensuojeluun on kiinnitetty vain vähän huomiota. Kosteikon on tarkoitus toimia vesiensuojelurakenteena valuma-alueen alaosalla. Tämä tarkoittaa sitä, että valumavesien määrä on melko huomattavan suuri. Hankkeen ensisijaisena tarkoituksena on, että osa Jolkanpuron vedestä voitaisiin kierrättää kosteikon kautta. Nämä vedet olisivat pääosin tulvavesiä. Alan tutkimuksissa on selvitetty, että etenkin kevään lumen sulamisvesien mukana kulkeutuu ylivoimaisesti suurin osa kiintoaineesta ja ravinteesta. Nykyisin myös sulan kauden kovien vesisateiden aikana voi kuormitus olla huomattavaa. Näitä suuren virtaaman vesiä olisi mahdollisuus kierrättää kosteikon kautta. Kosteikolla valumavesiä voidaan kierrättää laskeutussyvänteessä, eri vedensyvyysalueilla, pohjapadon edustan vesikasvillisuusvyöhykkeellä ja tulvatasanteilla, hidastaa niiden virtaamaa ja lisätä viipymää keräämällä samalla talteen kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kuivemman kauden aikana kosteikolle virtaisi vesiä joka tapauksessa kosteikon eteläpuoleiselta osavaluma-alueelta. Kosteikolle tulee etelästä pelto- ja metsäojia, jotka voivat edesauttaa veden vaihtumista siinä tapauksessa, jos Jolkanpurosta ei ohjata vettä kosteikolle lainkaan. Taulukossa 1 Kosteikkoaltaan mitoitus on selvitetty tilannetta, jos 100 % valuma-alueen vesistä ohjautuisi kosteikon kautta. Taulukossa 2 on mitoitus tilanteessa, jossa 50 % vesistä ohjautuisi kosteikon kautta. Jälkimmäinen tilanne tulisi olemaan lähempänä tavoiteltua tilannetta. Tällöin vesiensuojelurakenteen ominaispiirteet olisivat lähellä suosituksia tai täyttäisivät ne. Se osoittaa, että kosteikko voisi toimia osana vesiensuojelua. Tärkeänä kosteikon rakenteena on alkuosan pitkä laskeutussyvänne, johon kiintoainesta laskeutuu. Se on tyhjennettävissä helposti telakaivurilla tai pumpulla viereiselle maapenkereelle. Kiintoaineen poisto on tärkeää ja samalla vesiensuojelua edistävä toimenpide. Laskeutusyvänteen viereen pääsee helposti, mikä varmistaa osaltaan, että syvänne voidaan tyhjentää. 24

25 Ähtärinjärven vesiensuojelun kehittäminen ja esittely kosteikkokohteiden rakentamisen avulla Vesilintujen elinympäristö Lisäksi kosteikko on mahdollista tyhjentää melko helposti, vaikka tyhjennysputkea tms. ei olekaan. Kaivurilla voidaan tehdä aukko sopivaan kohtaan ja tyhjentää kosteikko, jolloin kosteikon muustakin osasta voidaan ottaa kiintoainesta talteen. Ähtärinjärven tilan säilyminen hyvässä kunnossa ja paraneminen edellyttävät toimenpiteitä myös sen valuma-alueella, jossa mm. vesiensuojeluun liittyviä toimenpiteitä voidaan tehdä kustannustehokkaasti. Kosteikkoja voidaan käyttää myös esittelyyn. Erityyppiset, yksityisten kiinteistöille ja heidän kanssa yhteistyönä perustettavat kosteikot voivat toimia esimerkkeinä uusille kosteikkohankkeille ja kannustaa muitakin yksityisiä ihmisiä perustamaan kosteikkoja omistamilleen maille. Jolkan kosteikko olisi myös hyvä esimerkki siitä, miten yksityisen omistamalle maalle ja muusta maankäytöstä poistuneelle maalle voidaan kehittää muuta hyödyllistä käyttöä. Jolkan tapaisia alueita löytyisi varmasti muualtakin esim. Ähtärinjärven ympäristöstä. Tämä kosteikkohanke on erinomaisesti saavutettavissa, autolla pääsee viereen ja kävelymatka on lyhyt, mikä tekee siitä hyvän esimerkkikohteen. Kosteikon reunoilla voi hyvin kierrellä sopivassa maastovarustuksessa ja tutustua tehtyihin toimenpiteisiin ja saavutettuihin hyötyihin. Kosteikkoon tutustumisessa on hyvä olla yhteydessä kiinteistön omistajaan, sillä häneltä saa kohteeseen ja sen vesiensuojeluun liittyvää hyödyllistä lisätietoa. Jolkan kosteikkohankkeessa paikalliset ihmiset ovat tehneet työtä hankkeen käynnistämisessä, sopivan kohteen etsimisessä, alustavissa kontakteissa koneurakoitsijaan, osallistuneet suunnitteluun ja käyneet neuvotteluja eri tahojen kanssa. Heidän paikallistason kokemuksensa olisi erittäin hyödyllistä ja samalla kannustavaa muillekin ähtäriläisille, ei pelkästään Yhteinen Ähtärinjärvi ry:n toiminta-alueella. Ely-keskukset korostavat nykyisin vesiensuojelun edistämisessä paikallisten asukkaiden aktiivista toimintaa alusta alkaen. Jolka on juuri tällainen esimerkki käytännössä. Se osoittaa myös, että kosteikkohanke voitaisiin periaatteessa saada käyntiin ja toteutusasteelle varsin nopeasti. Melko matalat ja leveydeltään vaihtelevat avovesialueet ja uomat lisäävät elinympäristöjä esimerkiksi puolisukeltajasorsien ravinnonhankintaan. Keväällä virtaava vesi voi tehdä varhain aukeavia sulapaikkoja, mikä hyödyttää vesilintuja. Kosteikolle tulee 0,3-0,4 ha avovesialuetta, josta iso osa on matalanveden aluetta ja joka soveltuu hyvin puolisukeltajien elinympäristöksi. Alueella tulee olemaan runsaasti cm vesisyvyyttä, mikä on optimaalista puolisukeltajasorsien ravinnonhankinnalle. Kosteikon kaivetuille alueille muodostuu jo ensimmäisenä kasvukautena vesiselkärangattomien yhteisö, mikä takaa vesilintujen poikasille ravinnonhankintaan hyvät lähtökohdat. Vesilinnut voivat käydä ruokailemassa syysmuutolla, kun sarakasvustot runsaine siementähkineen kehittyvät vuosien mittaan. Ähtärinjärvi vieressä lisää myös kosteikon houkuttelevuutta vesilinnuille. Luonnon monimuotoisuus Matalavetisestä kosteikosta, jolle tulee muutamassa vuodessa vesikasvillisuutta hyötyvät muutkin kosteikoilla elävät lajit kuten kahlaajalinnut, lepakot ja sudenkorennot. Viitasammakolle tulee runsaasti sopivaa elinympäristöä, koska kosteikolle muodostuu matalan veden ja vesikasvillisuuden mosaiikkia. Viitasammakko on Euroopan Unionin direktiivilaji, jonka lisääntymis- ja elinympäristöjä ei saa tuhota. Jolkan kosteikosta tulisi melko varmasti täysin uusi elinympäristö viitasammakolle. Vesi- ja rantakasvillisuuden lisääntyessä elinympäristöjen monimuotoisuus lisääntyy etenkin kosteikkoympäristöjen osalta, mikä lisää edelleen eliöyhteisön rakenteen monipuolisuutta. 25

26 11 HANKKEEN KUSTANNUSARVIO Taulukko 4. Kosteikkohankkeen kustannusarvio JOLKANKYTÖ, Ähtäri Kosteikkohankkeen pinta-ala (ha) = 0,54 KONETYÖT Telakaivurityöt. Maa-aineksen kaivuu ja maisemointi reunapenkereille, massojen lastaus traktoreihin ja levitys viereisillä pelloilla. Kaivettavan alueen laajuus m 2, keskim. kaivusyvyys 0,6 m = m 3 tr Telakaivurityöt. 3 pohjapadon rakentaminen + tiivistysseinän asentaminen, pelto-ojan rumpuputkien asentaminen Traktorityö kuljettajineen. Kaivettujen massojen ajo pois kosteikolta viereisille pelloille tms. Traktorityö kuljettajineen. Pohjapadon kivien ja muiden materiaalien kuljettaminen. Yksikkö Määrä / yksikkö YHTEENSÄ (alv 0 %) m , tunti tunti tunti Yhteensä konetyöt (alv 0 %) IHMISTYÖ Yksikkö Määrä /tunti YHTEENSÄ (alv 0 %) Kaivualueiden merkintä kuitunauhoilla tms., kaivettujen alueiden, tulvatasanteiden ja reunapenkereiden korkojen mittaus sekä patolaitteen ja rumpuputkien korkojen mittaus, rakentaminen ja asentaminen tuntia telakaivurityön apuna. Yhteensä (alv 0 %) 570 MATERIAALIT Toimenpide 1a, Kiviverhoiltu pohjapato. Kiviverhoilu läpimitaltaan n cm mukulakivellä (seulanpääkivellä tms.), pinta-ala 3 x 5 m, kerrospaksuus keskim. 30 cm, yhteensä 4,5 m 3 /9 tn ja soramurske mm, kerrospaksuus 10 cm, yhteensä 0,5 m 3 /0,5 tn, maanrakennuskangas 5 m x 20 m, tiivisteseinän lankut ja tarvikkeet Toimenpide 1b, Kiviverhoiltu pohjapato. Kiviverhoilu läpimitaltaan n cm mukulakivellä (seulanpääkivellä tms.), pinta-ala 3 x 12 m, kerrospaksuus keskim. 30 cm, yhteensä 12 m 3 /20 tn ja soramurske mm, kerrospaksuus 10 cm, yhteensä 1 m 3 /1 tn, maanrakennuskangas 5 m x 20 m Toimenpide 1c, Kiviverhoiltu pohjapato. Kiviverhoilu läpimitaltaan n cm mukulakivellä (seulanpääkivellä tms.), pinta-ala 3 x 12 m, kerrospaksuus keskim. 30 cm, yhteensä 12 m 3 /20 tn ja soramurske mm, kerrospaksuus 10 cm, yhteensä 1 m 3 /1 tn, maanrakennuskangas 5 m x 20 m Toimenpide 1d, Jolkanpuron kiviverhoilu. Kiviverhoilu läpimitaltaan n cm mukulakivellä (seulanpääkivellä tms.), pinta-ala 3 x 5 m, kerrospaksuus keskim. 30 cm, yhteensä 4,5 m 3 /9 tn, maanrakennuskangas 5 m x 5 m YHTEENSÄ (alv 0 %) kpl kpl kpl kpl Toimenpide 1e, rumpuputki eteläpään pelto-ojaan. Rumpuputket läpimitta 450/400 mm, pituus 6 m SN4 jatkoholkilla, 2 kpl kpl Yhteensä KONETYÖT IHMISTYÖ MATERIAALIT KAIKKI KUSTANNUKSET YHTEENSÄ (alv 0 %)

27 12 KOSTEIKON ALUSTAVA HOITOSUUNNITELMA Hoitokohde Patolaitteiden kunnossapito Vedenpinnan pysyminen tavoitekorkeudessa Penkereiden kunnossapito Kiintoaineen kertyminen laskeutussyvänteeseen ja kosteikolle Kasvillisuuden hoito Vesilinnuille pesimäpaikkoja Pienpetopyynnin järjestäminen Hoitotyöt Patolaitteet tarkistetaan vähintään kahdesti vuodessa. Loppusyksyllä tehtävä tarkastus varmistaa, että patolaitteet ovat kunnossa seuraavan kevään kevättulvia varten. Toisinaan talvellakin saattaa olla vesisateita ja leutoja sääjaksoja, jotka lisäävät virtaamia. Keväällä kevättulvan jälkeen on hyvä tarkistaa patolaitteet ja varmistaa niiden toimivuus ja että rakenteet ovat kunnossa. Jos kesällä-syksyllä on ollut poikkeuksellisen voimakkaita vesisateita, patolaitteet kannattaa tarkastaa myös silloin. Jos kiviverhoilluissa pohjapadoissa on vierinyt kiviä pois paljastaen pohjapadon maanrakennuskankaita tai reunojen kivettyjä kohtia, laitetaan kiviä takaisin paikoilleen ja tuodaan tarvittaessa uusia kiviä. Kiviverhoillussa pohjapadossa lisäämällä tai poistamalla kiviä padon harjan kohdalla voidaan säädellä jossain määrin kosteikon veden pinnan korkeutta. Penkereet ja luiskat tarkistetaan ainakin kerran vuodessa kahden ensimmäisen vuoden aikana rakentamisesta. Kahdessa vuodessa kasvillisuus on todennäköisesti levinnyt ja juurtunut niille ja eroosion vaikutus niistä on enää hyvin vähäistä. Jos jostain luiskasta irtoaa toistuvasti merkittävästi maata ja se valuu suoraan veteen, luiskataan kohta telakaivurilla loivemmaksi ja kylvetään heinänsiementä tai siirretään telakaivurilla siihen kasvillisuusmättäitä. Kiintoaineen laskeutusyvänne tarkistetaan vuosittain ja tyhjennetään 2-3 v välein telakaivurilla kiintoaineen kertymisen mukaan. Kaivetut massat läjitetään viereiselle penkereelle siten, että ne eivät valu kosteikolle. Penkereille levittäytyvät puiden taimet raivataan vuosittain tai ainakin ennen kuin ne ovat 2 m pitkiä. Raivatut taimet viedään pois tai poltetaan paikan päällä. Niitä ei saa jättää kasoiksi kosteikon reunoille tai lähialueelle, sillä ne voivat toimia vieraspienpetojen lymypaikkoina. Penkereiden heinä- ja ruohokasvillisuus niitetään vuosittain. Raivaus ja niitto ja niittotähteiden keräys tehdään traktorityönä, ihmistyönä tai laidunnuksen avulla. Heinä- ja ruohokasvillisuuden hoitotyöt tehdään välisenä aikana, vesaikon raivausta voidaan tehdä myös myöhemmin syksyllä. Telkälle voisi laittaa yhden pesimäpöntön sopivaan paikkaan, joka tarkastetaan ja huolletaan vuosittain. Riistanisäkäslajistomme vieraslajit minkki ja supikoira hakeutuvat kosteikkojen läheisyyteen siellä olevien ravintolähteiden vuoksi. Ne eivät kuulu alkuperäiseen luontoomme ja voivat aiheuttaa pesiville linnuille suurta haittaa. Niiden pyynti erilaisilla riistanhoitoon tarkoitetuilla ja säädösten mukaisilla loukuilla on sopivaa riistanhoitotyötä. Pyynnin toteuttamisessa kannattaa tehdä yhteistyötä esim. paikallisen metsästysseuran tai pienpetopyyntiä harrastavan metsästäjän kanssa. 27