LASTENSUOJELU. Lapsiperheiden hyvinvointiin kannattaa investoida. Hannu Rusama ja Kati Palsanen: UUDISTUVA nro 2/ 2017 LEHTI. Sinulle ammattilainen

Transkriptio

1 UUDISTUVA nro 2/ 2017 LASTENSUOJELU Hannu Rusama ja Kati Palsanen: Lapsiperheiden hyvinvointiin kannattaa investoida LEHTI Sinulle ammattilainen Sote-uudistusta toteutetaan jo - sivu 4 Tiedolla vaikuttavia palveluja - sivu 8

2 PÄÄKIRJOITUS Marja Pajulahti, SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja, Tässä lehdessä: 3 Pääkirjoitus 4 Sote-uudistusta toteutetaan jo kentällä Ruohonjuuritasolla ei seistä tumput suorina, vaan sote-uudistuksia tehdään jo, sanovat Tuija Brax ja Marja Pajulahti. 6 Kynävieras Markus Kanerva: Kohti tutkittuja toimintamalleja 7 Mihin kaikki katosi? Elämänkaaren aikana on monia kohtia, joissa on mahdollista toimia tai valita toisin. 8 Hyvän tekeminen vaatii tietoa Näkökulmia sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden kehittämiseen esittävät Saila Tykkyläinen, Ohto Kanninen, Kimmo Lipponen ja Jonna Heliskoski. 12 Lapsiperheiden hyvinvointiin kannattaa investoida Hannu Rusama ja Kati Palsanen kertovat, miten SOS-Lapsikylä tutkii ja kehittää palveluidensa vaikuttavuutta. 14 Suurista unelmista totta SOS-Lapsikylässä nuoruutensa viettänyt Anthony Ubaud on repaleisen lapsuuden jälkeen päässyt toteuttamaan suuria unelmia. 18 Lapsella on oikeus laadukkaaseen lastensuojelun dokumentointiin Dokumentointi on lastensuojelutyön ydintä jäsentäessään asiakkaan tilannetta, tehdessään näkyväksi tehtyä työtä ja vahvistaessaan asiakkaan oikeusturvaa. 20 SOS-Lapsikylän palvelut SOS-Lapsikylä tarjoaa monipuolisia palveluja lastensuojeluun ja lapsiperheiden varhaiseen tukeen sekä palvelujärjestelmän uudistamiseen. 22 Uutisia Painotuote Päätoimittaja Marja Pajulahti Toimituspäällikkö Aija Rikala Toimitussihteeri Elina Pitkäranta TILAA LEHTI maksutta itsellesi tai tuttavallesi lähettämällä yhteystiedot sähköpostilla osoitteeseen viestinta@ sos-lapsikyla.fi SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Tarjoamme yhteisöllistä perhehoitoa sekä räätälöityä tukea perheille. Toimimme myös kehittämiskumppanina kunnille ja maakunnille lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa Julkaisija: SOS-Lapsikylä Kumpulantie HELSINKI puh. (09) info@sos-lapsikyla.fi PEFC/ ISSN (painettu) ISSN X (verkkojulkaisu) Ulkoasu Elise Liikala Graafinen suunnittelu Elise Liikala Kansikuva Pekka Lähteenmäki Paino PunaMusta Me haluamme saada aikaan Me SOS-Lapsikylässä emme ole jääneet odottamaan sote-uudistusta, vaikka seuraammekin sen etenemistä aktiivisesti. Heikoimmassa asemassa olevat lapset, nuoret ja perheet eivät voi odottaa, vaan asioita pitää parantaa koko ajan. On hienoa, että myös moni muu asian parissa toimiva on ajatellut samoin ja lasten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisestä käydään vilkasta keskustelua. Olemme pitkään satsanneet toiminnassamme laatuun. Nyt tavoitteemme on myös tuottaa ja hinnoitella palveluitamme vaikuttavuusperusteisesti. SOS-Lapsikylässä tuotettavien palveluiden vaikuttavuutta on työstetty tämän vuoden aikana palvelukohtaisissa työryhmissä. Matka on alussa, mutta jo tähän mennessä yhteistyössä eri tiimien kesken tehty pohdinta ja työ sekä keskustelut yhdessä asiakkaidemme kanssa ovat antaneet meille paljon sisäisesti. Työn tuloksena määritetyt mittaristot on mahdollista ottaa käyttöön alkuvuodesta Tämä mahdollistaa paitsi palveluidemme jatkuvan arvioinnin ja kehittämisen vaikuttavuusseurannan avulla, myös sen, että kunnat ja maakunnat voivat jatkossa ostaa tuloksia. Pidemmällä tähtäimellä tarkoitus on myös säästää kuntien ja maakuntien lastensuojelutyön kustannuksissa. Kaikkein tärkeintä ovat ne vaikutukset, jotka näkyvät aikanaan lasten ja perheiden sekä heidän lähipiirinsä arjessa. Lapselle ja nuorelle vaikuttavuuden perustana on luottamus, jonka rakentamiseen panostamme vahvasti. Nyt ei ole aika odottaa sotea, vaan toimia. Tapaamme Uudistuva lastensuojelu -lehden merkeissä taas ensi keväänä. 2 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 3

3 Sote-uudistusta toteutetaan jo kentällä Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen sekä maakuntauudistuksen valmistelut saivat kesällä jatkoaikaa. Kentällä odotetaan pikaisesti tietoa siitä, miten raha vastedes liikkuu, miten tietojärjestelmät saadaan kuntoon ja miten tieto seuraa asiakasta. Ruohonjuuritasolla ei seistä tumput suorina, vaan uudistuksia tehdään jo. SOS-Lapsikylän rooli on tulevaisuudessakin olla lastensuojelutyön kehittäjä ja edelläkävijä, toimitusjohtaja Marja Pajulahti (vas.) ja SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtaja Tuija Brax linjaavat. SOS-Lapsikylän vahvuus on, että se pystyy tarjoamaan sijaisperheen isommallekin sisarussarjalle. Teksti Anni Turunen Kuva Heli Blåfield Sosiaali- ja terveyspalvelujen parasta järjestämistapaa on pohtinut Suomessa hallitus toisensa jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2007 voimaan tulleessa kuntaja palvelurakenneuudistuksessa pienet kunnat velvoitettiin tarjoamaan perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Nyt sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä kokee vielä paljon suuremman mullistuksen, kun sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille vuoden 2020 alussa. Palvelujen rahoitus, järjestäminen ja tuottaminen muuttuvat. Parisataatuhatta sote-alan ammattilaista siirtyy kuntien ja kuntayhtymien palveluksesta maakuntien palkkalistoille. Kesällä hallitus otti uudistuksen valmisteluun aikalisän. Sote-uudistuksen piti aiemman suunnitelman mukaan tulla voimaan jo Maakuntavaalit oli tarkoitus järjestää ensi tammikuussa, mutta myös niitä lykättiin ja uudeksi ajankohdaksi ilmoitettiin lokakuu Uudistusten aikataulu meni uusiksi sen jälkeen, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta oli katsonut, että hallituksen esittämä maakuntien velvollisuus yhtiöittää sote-palvelut on perustuslain vastainen. Syksyllä sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti muuttavansa soteuudistusta koskevaa lakiesitystä. Maakuntien yhtiöittämisvelvollisuudesta luovutaan ja asiakkaiden valinnanvapausjärjestelmän voimaantuloa vaiheistetaan. SOS-kumppanuus edistää sote-uudistuksen tavoitteita SOS-lapsikyläsäätiön puheenjohtaja, entinen kansanedustaja ja oikeusministeri, nykyinen Sydänliiton pääsihteeri Tuija Brax luonnehtii itseään soteveteraaniksi, sillä hän on seurannut sote-uudistusta kohta 15 vuotta. Kaksikymmentä vuotta kansanedustajana toiminut, muun muassa perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana vaikuttanut Brax kertoo käyneensä läpi koko tunneskaalan. Nyt mietin hyvin pragmaattisesti, mitä kaikkea tässä voidaan jo tehdä sekä lastensuojelussa että laajemmin sotekentällä. Tämä on ollut liian pitkä aika odottaa. Sote-kenttä tekee jo asioita eikä odota uudistusta, Brax sanoo. Esimerkiksi Varkauden kaupunki ja SOS-Lapsikylä kehittävät parhaillaan uudenlaisella SOS-kumppanuusmallilla vaikuttavampia palveluita ja toimintamalleja lasten ja perheiden hyväksi. Malli sisältää myös uudenlaisen tavan johtaa perheiden parissa toimivia kunnan työntekijöitä. Hankkeessa on kehitetty muun muassa perhekumppanipalvelua, jossa niin kutsuttu perhekumppani osallistuu tiiviisti tukea tarvitsevan perheen arkeen ja auttaa esimerkiksi palvelujen tarpeen selvittämisessä. Perheillä voi olla käytössään jo useita palveluita, ja tällöin perhekumppani toimii myös yhteyshenkilönä eri palvelujentuottajien välillä. Yksi keskeinen asiakkaiden kokemus on ollut se, että he kokevat tulleensa kuulluiksi, SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja Marja Pajulahti kertoo. Varkaudessa pilotoidussa SOS-kumppanuusmallissa toteutuvat sote-uudistuksen tavoitteet madaltaa kynnystä palveluiden piiriin sekä ottaa asiakkaat entistä paremmin huomioon. Pajulahden mukaan SOS-Lapsikylä on mukana maakunnallistamassa mallia Pohjois-Savossa. Kiinnostusta on ollut esimerkiksi Kuopiossa. Sote-uudistus ei synny kertarysäyksellä Miten sote-uudistukseen otettu aikalisä pitäisi käyttää? Braxin mielestä siten, että tehdään nyt rajatusti kaikki välttämätön ja rakennetaan sen päälle lähivuosina lisää. Sotesta ei tule kerralla valmista. Tärkeintä on saada välttämättömät palaset paikalleen ja kertoa kentälle, miten ne menevät. Eli miten rahat jatkossa liikkuvat, miten tieto seuraa asiakasta ja miten tietojärjestelmät saadaan kuntoon, Brax listaa. SOTE-UUDISTUS LYHYESTI Edellisellä kaudella eduskunnan tarkastusvaliokunta selvitti laajasti nuorten syrjäytymisen syitä ja syrjäytymistä ehkäiseviä toimia. Valiokunta piti huolestuttavana sitä, että ennalta ehkäisevien palvelujen osuus on jatkuvasti pienentynyt korjaaviin palveluihin verrattuna. Tarkastusvaliokunta antoi vuonna 2013 mietinnön, jossa viitattiin muun muassa taloustieteen nobelistin James Heckmanin vuonna 2006 julkaisemaan tutkimukseen. Siinä havaittiin, että suurimmat taloudelliset hyödyt saavutetaan 0 3-vuotiaisiin suunnatuilla tukitoimilla ja toiseksi suurimmat 4 5-vuotiaisiin kohdistuneilla toimilla. Brax ja Pajulahti pitävät tärkeänä, että sote-uudistus toisi lisää tukea jo elämän alkutaipaleelle. Mitä myöhemmäksi tukitoimet jäävät, sitä työläämpiä ja kalliimpia ne ovat. Se, mitä tapahtuu raskausaikana ja ensimmäisinä vuosina, on hirveän tärkeää. Neuvoloita pitää kehittää yhteensopivaksi uuteen sote-järjestelmään mutta siten, että ne olisivat entistä selvemmin ohjaamassa varhaisen tuen palveluihin, Brax sanoo. - Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne, palvelut ja rahoitus uudistuvat. Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjestetään kolmella tasolla, jotka ovat valtio, maakunta ja kunta. - Sote-uudistuksen tavoitteena on hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua, tarjota yhdenvertaisempia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä lisätä asiakkaiden valinnanvapautta. - Asiakas voi hankkia sote-palvelunsa maakunnan yhtiöltä, yksityiseltä yritykseltä tai järjestöltä. 4 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 5

4 Koeryhmän ja vertailuryhmän tulosten välinen ero kertoo suoraan, kuinka toimiva interventio oli. K Y N Ä V I E R A S Kohti tutkittuja toimintamalleja Markus Kanerva, erityisasiantuntija, Kokeileva Suomi -tiimi, Valtioneuvoston kanslia Pitkään sosiaalityötä tehneillä on selkeitä näkemyksiä siitä, mitkä toimintamallit ja lähestymistavat toimivat parhaiten. Monilla on varmasti myös omasta mielestään erinomaisia ideoita, kuinka tuoda helpotusta asiakkaidensa ongelmiin. Miten voimme tietää, mitkä näistä uusista ideoista tuottavat haluttuja tuloksia ja taloudellisesti tehokkaasti? Jos kaikki käyttöönotetut toimintatavat olisivat olleet niin hyviä kuin niiden aikanaan uskottiin olevan, SOS-Lapsikylää tuskin olisi olemassa. Kun lääkäri määrää meille lääkkeen, voimme tänä päivänä nauttia sen miltei pelkäämättä sivuvaikutuksia ja luottaen sen parantavaan vaikutukseen. Näin ei ole aina ollut luvulta lähtien lääkkeiden vaikutuksia alettiin tutkia satunnaistettujen vertailukokeiden avulla. Satunnaistetun vertailukokeen erikoisuus piilee siinä, että sen avulla voidaan selkeästi osoittaa syy-seuraus-suhteiden olemassaolo. Se on seurausta koeasetelmasta: Tutkimusjoukkoon kuuluvat koehenkilöt ohjataan arpomalla koe- ja vertailuryhmään. Ryhmien muodostaminen satunnaisotannalla johtaa siihen, että ne ovat lähtötilanteessa toistensa kaltaiset ja siksi vertailukelpoiset. Tutkimusvaiheessa koeryhmä altistetaan interventiolle eli esimerkiksi uudelle lääkkeelle. Vertailuryhmään kuuluville ei tehdä mitään tai korkeintaan varsinaista interventiota vastaava toimenpide, jolla ei ole vaikutusta lopputulokseen. Lääketutkimuksessa heille annettaisiin jotain olemukseltaan lääkettä muistuttavaa, mutta täysin tehotonta ja vaaratonta ainetta. Koeryhmän ja vertailuryhmän tulosten välinen ero kertoo suoraan, kuinka toimiva interventio oli. Edellä kuvatun koeasetelman käyttö on hyödynnettävissä myös käyttäytymisvaikutusten tutkimisessa. Siinä missä ihmiselimistö on äärimmäisen herkkä kokonaisuus, myös ihmisen päätöksenteko ja siihen vaikuttavat tekijät muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Rotterdamissa selvitettiin, minkälaiset vaikutukset uudella ohjelmalla oli moniongelmaisten nuorten käyttäytymiseen. Ohjelmaan kuului kymmenen kuukauden ajan monipuolista koulutusta ja tukea, jota annettiin sekä henkilökohtaisesti että ryhmissä. Ohjelmaan oikeutetut nuoret jaettiin satunnaisesti koeryhmään, johon sovellettiin uutta ohjelmaa, ja vertailuryhmään, jossa oli käytössä vanha toimintamalli. Tutkijat havaitsivat, että uuteen ohjelmaan osallistuneiden koulunkäyntiaktiivisuus tai työllisyystilanne ei poikennut vertailuryhmästä. Yllättäen koeryhmän jäsenet sen sijaan ajautuivat rikosten pariin todennäköisemmin kuin vertailuryhmään kuuluneet. Ilman epäilyksen siementä uuden ohjelman toimivuudesta, taloudellisesti tehoton ja sosiaalisesti jopa haitallinen ohjelma olisi otettu käyttöön. Mihin kaikki katosi? Antti oli nuoren äitinsä, Annan, elämän keskipiste. Vaikeasta taustastaan ja ympäristön epäluuloista huolimatta Anna oli päättänyt pitää Antin ja kantaa äitiyden vastuun. Jo raskauden aikana Anna pohti omaa lapsuuttaan ja suhdettaan omaan äitiinsä. Päihdeongelmien kanssa kamppailevaa äitiään Anna ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Annan mieleen äiti piirtyi joskus hellänä ja turvallisena, usein vihaisena ja arvaamattomana, kasvoiltaan surullisen ja poissaolevan näköisenä. Kotoa karkaileva Anna oli murrosiässä sijoitettu lastensuojelulaitokseen toiselle paikkakunnalle. Siellä Anna sai kokemuksen turvallisesta ja rajoja sisältävästä kasvuympäristöstä, vaikkei se koskaan kodilta tuntunutkaan. Laitoksessa asuessaan Annalla oli ollut hyvä, luottamuksellinen suhde omaohjaajaansa. Suhde oli kuitenkin katkennut, kun Anna oli tullut täysi-ikäiseksi ja muuttanut jälkihuollon tukiasuntoon. Annaa harmitti, ettei hänen sosiaalityöntekijänsä ollut onnitellut häntä tulevasta vanhemmuudesta, vaan oli uutisen kuultuaan osoittanut avoimesti epäilyksensä Annan tulevaa äitiyttä kohtaan. Kyllä Anna itsekin ymmärsi, ettei äitiys toisi mukanaan pelkästään positiivisia tunteita ja että oma koettu elämä voisi asettaa jaksamiselle haasteita. Annasta tuntui, että viranomaiset olivat jo etukäteen päättäneet, ettei hänellä ole mitään Teksti Oskari Savisalo, projektikoordinaattori, Ylitse-hanke Oskari Savisalo mahdollisuuksia selvitä äitiydestä. Tämä tunne tuli myös neuvolassa. Raskausaika oli Annalle tärkeä. Anna halusi tarjota tulevalle lapselleen kaiken sen, mitä hänen äitinsä ei ollut kyennyt tarjoamaan. Tuntui, että oman kodin rakentaminen ja perheen perustaminen olivat juuri sitä, mitä hänen elämästään oli aina puuttunut. Iltaisin yksin pienessä asunnossa omat lapsuuden ajan kokemukset ja muistikuvat äidistä valtasivat kuitenkin Annan mielen. Muistojen tulva tuntui ahdistavalta ja pelottavalta. Antti eli elämänsä ensimmäiset vuodet epävarmuudessa. Anna ei luottanut siihen, että hänen ympärillään olevat viranomaiset halusivat auttaa, vaan pelkäsi jatkuvasti, että Antti otetaan huostaan. Annan ja Antin elämä keskittyi, kauppareissuja ja satunnaisia ulkoiluja lukuun ottamatta, kotiin neljän seinän sisälle. Anna oli kuitenkin saanut yhteyden äitiinsä, joka vieraili Annan ja Antin luona tihenevään tahtiin. Kotona Antti oli usein omissa oloissaan. Hän oli jo varhain oppinut, että märkä vaippa ei vaihdu huutamalla. Kontatessa hiekanmurikat raapivat polviin naarmuja. Lattia oli tahmea ja ilma savuinen. Äkilliset ja kovat äänet säikäyttivät, mutta Antti oli tottunut siihen, etteivät ne olleet vaarallisia. Antti oppi, että riitely ja tappelut kuuluvat aikuisten maailmaan. Pahinta oli kuitenkin nälkä. Ja se, ettei äiti enää hymyillyt. Anna ei muista juuri mitään päivästä, jolloin Antti otettiin huostaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Antti ei voinut elää hänen kanssaan. Toisaalta sisimmässään Anna ymmärsi, ettei hän kyennyt täysin huolehtimaan pojastaan. Elämään syntyneen tyhjiön aiheuttama paha olo pakotti Annan kyseenalaistamaan kaikki viranomaisten ehdotukset ja päätökset. Vain taistelu pojan kotiin saamiseksi oli merkityksellistä. Anna toivoi, että voisi olla enemmän Antin elämässä läsnä. Yhteydenpito Antin sijaisvanhempien kanssa päätyi poikkeuksetta väittelyyn. Oman äidin tuesta oli tullut korvaamattoman tärkeää Annan taistelussa viranomaisia vastaan. Anna tunsi saavansa koko ikänsä kaipaamaansa huolenpitoa, kun äiti seisoi hänen rinnallaan ja puolusti häntä. Tämä kertomus on fiktiivinen. Kertomuksessa kuvattu elämänkaari tai sen palaset voivat kuitenkin olla osalle meistä todellisuutta. Löysitkö sinä kertomuksesta kohtia, joissa joku olisi voinut toimia tai valita toisin? SOS-Lapsikylän Ylitse-projektissa tavoitteena on vaikuttaa lastensuojelun ylisukupolvisten asiakkuuksien vähenemiseen. Kolmivuotista hanketta tukee sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. Nuorten kokemusasiantuntijoiden näkemykset toimivat tärkeänä pohjana, kun mietitään, miten sijaishuollossa kasvaneita nuoria voitaisiin paremmin tukea itsenäisen elämän kynnyksellä. Lue lisää: 6 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 7

5 VAIKUTTAVUUS Teksti Minna Seppä Hyvän tekeminen vaatii tietoa Sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden kehittäminen edellyttää toiminnan tavoitteiden ja mittareiden määrittelyä. Saadulla tiedolla tuotetaan tehokkaita palveluja ja autetaan asiakasperheitä parempaan elämään. Tehokkuus syntyy vain tekemällä Koeasetelmat käyttöön myös sosiaalipalveluiden tutkimuksessa Saila Tykkyläinen On tärkeää, että mietitään, mitä seurataan. Tavoitteena on saada tietoa, joka avulla toimintaa voidaan ohjata haluttuun suuntaan, Saila Tykkyläinen muistuttaa. Vaikuttavuustieto antaa välineitä palvelujen ostajalle ja myyjälle. Saila Tykkyläinen on tutkija ja yrittäjä, joka on tehnyt SOS-Lapsikylän kanssa yhteistyötä osana Sitran vuoden 2016 Vaikuttavuuskiihdyttämö-koulutusta. Tykkyläinen valmistelee väitöskirjaansa Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon yhteiskunnallisten yritysten kasvusta. Yrittäjänä hän on laatinut vaikuttavuuden arviointeja, kouluttanut ja valmentanut. Vaikuttavuuden kehittämisellä on Tykkyläisen mukaan kaksi tärkeää, toisiinsa linkittyvää tavoitetta. Palvelujen ostajaa, joko kuntaa tai maakuntaa, kiinnostaa se, että asiat tehdään tehokkaasti, ja esimerkiksi lasten sijoituksista aiheutuvat kulut saadaan hallintaan. Palvelujen vaikuttavuutta koskeva tieto auttaa ostajaa ostamaan tuloksia. Sosiaalipalveluissa on niin, että päämäärään, tehokkuuteen, päästään vain tekemällä inhimillisesti hyvää. Tämä onnistuu toimijoilta, jotka auttavat ajoissa ja kokonaisvaltaisesti. Vaikuttavuuden seuranta antaa palveluntuottajille työkaluja toimintansa jatkuvaan parantamiseen. Tykkyläinen näkee kehitystyöhön tarvetta. Auttaminen on liian pirstaleista ja byrokratiavetoista: esimerkiksi vammaisten lasten on vaikeaa saada heille kuuluvia palveluita. Mittaaminen on strategista työtä Sosiaalipalveluiden vaikutusten mittaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Yhteiskunnalliset hyödyt nähdään usein vasta vuosien kuluttua, mutta ihmisten elämässä tapahtuvaa muutosta voidaan seurata ensimmäisistä vuosista lähtien. On tärkeää, että mietitään, mitä seurataan. Tavoitteena on saada tietoa, joka avulla toimintaa voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Jos haluttuja tuloksia ei saavuteta, on haettava yhteistyökumppaneita, joiden kanssa niitä syntyy. Yksiselitteiset mittarit hälytyskelloina Oikeat mittarit löytyvät vaikuttavuuden mallintamisen kautta. Ensimmäinen askel on kuvata ja selvittää miksi ja miten tietty palvelu tuottaa halutut muutokset ja vaikutukset. Tämän jälkeen pohditaan, millä mittareilla niitä voidaan seurata, ja lähdetään keräämään tietoa. Esimerkiksi lastensuojelun perhetyössä voidaan seurata vaikkapa asiakasperheen aikuisten vanhemmuustaitoja, psyykkisiä valmiuksia, talouden hallintaa ja parisuhdetaitoja. Valmiuksien kehittyminen antaa ulkopuoliselle eli ostavalle taholle näyttöä palvelun toimivuudesta. Perheelle itselleen omien tulosten seuranta taas on parhaimmillaan voimaannuttavaa. Lapsen ja nuoren hyvinvointia kuvaavaan kokonaisvaltaiseen mittaristoon voi sisältyä koulumenestystä kuvaava yksiselitteinen mittari, esimerkiksi lintsauspäivien määrä, joka toimii hälytyskellona laajemmista vaikeuksistakin. Jos mahdollista, kannattaa hyödyntää yleisesti tunnettuja, esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietokannoista löytyviä mittareita, sillä tämä helpottaa palvelujen ostajan tekemää toimittajavertailua. Ohto Kanninen peräänkuuluttaa ennakkoluulotonta otetta. Perustulo on kuuma peruna. Julkistalouteen ja erityisesti tulonsiirtojen vaikuttavuuteen perehtynyt vanhempi tutkija Ohto Kanninen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta suosittelee kärsivällisyyttä. Kaksivuotisessa kenttäkokeessa on päästy vasta alkuun. Laajalla interventiolla on potentiaalisesti isoja sosiaalipoliittisia vaikutuksia. Kukaan ei vielä voi sanoa varmuudella, mitä ne ovat, perustuloa valmistelleeseen tutkijaryhmään kuuluva Kanninen sanoo. Perustulon vaikuttavuutta kokeillaan tavalla, jota pitäisi Kannisen mukaan laajemminkin soveltaa sosiaalipolitiikan ja -työn tutkimuksessa: on rakennettu luonnontieteestä tuttu satunnaistettu koeasetelma, jonka avulla seurataan niin koeryhmän kuin verrokkiryhmänkin käyttäytymistä. Ryhmien käytöksen ero on perustulon vaikutus. Kun tutkitaan lastensuojelun toimenpiteiden vaikuttavuutta, keskeinen kysymys on, mitä olisi tapahtunut ilman tätä interventiota, esimerkiksi huostaanottoa? Toimenpiteen vaikuttavuus nähdään, kun verrataan huostaanotetun lapsen hyvinvointia siihen hyvinvoinnin tasoon, joka olisi toteutunut ilman huostaanottoa. Ohto Kanninen Sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimisessa on haasteensa, mutta vaiva kannattaa nähdä, Ohto Kanninen sanoo. Toinen tarkastelun taso on euromääräinen: kun vaihtoehtojen kustannukset on laskettu, voidaan arvioida, maksoiko interventio itsensä takaisin. Palvelut testiin ennen markkinoille pääsyä Kullakin lapsella ja nuorella on vain yksi elämä, joten empiirisen tiedon saaminen siitä, mitä olisi tapahtunut ilman tiettyä lastensuojelullista toimenpidettä, on vaikeaa. Kanninen kuitenkin kannustaa pohtimaan, miltä osin satunnaistettuja koeasetelmia voitaisiin sosiaalityön tutkimuksessa hyödyntää. Sosiaalityössä on palvelupaketteja, joiden avulla ihmisiä voidaan samoissa elämäntilanteissa auttaa eri tavoin. Esimerkiksi lasten oikeuksista ei voida tinkiä, mutta vaihtoehtojen vaikuttavuuden eroja pitäisi tutkia. Terveydenhuollon tuotteet ja palvelut käyvät ennen markkinoille pääsyään läpi perusteellisen testauksen. Sosiaalipalveluissa sen sijaan voi päästä markkinoille vain ilmoittamalla tuottavansa uutta palvelua tyyliin osaan parantaa alkoholisteja. Vastaus on ahaa, okei -tasolla. Menettely lisää riskiä siitä, että asiakkaille tarjotaan toimimattomia palveluja. On pohdittava, miltä osin luonnontieteellisen tutkimuksen malleja voidaan hyödyntää: siellä ollaan sata vuotta sosiaalipoliitiikan tutkimusta edellä, sillä poliota torjutaan rokottein, syrjäytymistä ei. Kanninen myöntää, että sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimisessa on haasteensa. Tutkimushankkeissa onkin oltava mukana alansa substanssiasiantuntijoita, jotka osaavat ottaa tärkeät vaikutussuhteet huomioon. Tämän jälkeen pitää vain määritellä tavoitteet ja mitata niiden toteutumista. Vaiva kannattaa: saamme sosiaalityön eurot parhaaseen mahdolliseen käyttöön, ja oikeat interventiot toteutetuiksi oikeille lapsille oikeaan aikaan. Näin heistä kasvaa paremmin voivia aikuisia. 8 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 9

6 VAIKUTTAVUUS Tavoitteet kirkkaiksi Kimmo Lipponen Kimmo Lipponen kaipaa myös kansalaisia mukaan syrjäytymisen vastaisiin talkoisiin. Millaisia keinoja esimerkiksi junioreiden jalkapallovalmentajalla on puuttua havaitsemaansa lapsen hätään? Ainoa väline on lastensuojeluilmoitus, joka jää monelta tekemättä. Hyvän mitta -hankkeessa haetaan malleja vaikuttavuuden kehittämiseen. Jollei perustehtävä ole kirkas, on työn tulosten arviointi mahdotonta. Tämä havaittiin syksyllä 2016 käynnistyneessä Hyvän mitta -hankkeessa, jossa haetaan 13 järjestötoimijalle ja yhteiskunnalliselle yritykselle malleja toimintansa vaikuttavuuden toteamiseen ja kehittämiseen. Yhteiskunnallisten yritysten liiton arvon, Me-säätiön, Sitran, opetusja kulttuuriministeriön, STEA:n sekä Veikkauksen käynnistämän hankkeen ykkösvaihe päättyi keväällä. Tarkoituksemme oli keskittyä vaikuttavuuden seurantaan tarkoitettujen mittaristojen laadintaan, mutta jouduimme ensin monessa organisaatiossa määrittelemään sen perustehtävää: miksi organisaatio tai hanke on olemassa ja mihin se toiminnallaan pyrkii, Arvo-liiton toimitusjohtaja Kimmo Lipponen sanoo. Vaikuttavuuden kehittämisen edellytyksiksi nousivat tavoitteen määrittelyn lisäksi johdon sitoutuminen ja yhteistyöverkostojen hyödyntäminen. Hankkeen tänä syksynä alkavassa kakkosvaiheessa paneudumme muun muassa vaikuttavuusperusteisiin hankintoihin. Vaikuttavuusketjusta työkaluja Palvelun vaikuttavuuden määrittely lähtee sen yhteiskunnallisen tarpeen määrittelystä, johon palvelulla pyritään vastaamaan. Jos tarpeena on esimerkiksi vähentää psyykkisistä ongelmista aiheutuvaa syrjäytymistä Tampereen seudulla, voidaan kouluttaa vertaispohjalta toimivia kokemusasiantuntijoita. Toiminnan tavoitteeksi määritellään toipumisen edistäminen: toiminta on tuloksellista, jos kokemusasiantuntijoista 80 prosentin ja autettavista 20 prosentin toipuminen edistyy. Toiminnan yhteiskunnallinen vaikutus voidaan mitata vähentyneinä psykiatrisen laitoshoidon hoitovuorokausina, ja vaikuttavuus taas määritellä sen kautta, kuinka paljon kokemusasiantuntijat seudullisesti edistävät syrjäytymisen ehkäisyä. Vaikuttavuusketju tarjoaa työkalun toiminnan tavoitteiden määrittelyyn ja mallinnuksella voidaan konkretisoida tavoitteiden mukaisen toiminnan vaikutuksia: jos teemme näin, säästöt ovat x prosenttia. Halpa voi käydä kalliiksi Sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta seurataan Suomessa vielä vähän. Lipponen nostaa edelläkävijöihin SOS-Lapsikylän Varkaudessa kehitetyn SOS-kumppanuuden, joka on erinomainen esimerkki mallinnuksesta. Hän pitää kiinnostavana kehityssuuntana myös Sitran vuosina kehittämiä tulosperusteisia rahoitussopimuksia (SIB)*. Niihin tarvitaan tulosten ostaja (julkisen sektorin organisaatio), palveluntuottaja (joko yritys tai järjestö), palveluiden rahoittaja (yksityinen sijoittaja) ja sopimuksen koordinoinnista vastaava hankehallinnoija. Ajatuksena on, että ostetaan ja tuotetaan vain tuloksellisia palveluita. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen vaikuttavuusperusteisuuden lisääminen on kansantaloutemme kannalta tärkeää. Kuntien olisi hyvä muistaa, että tämän hetken halvin hinta ei välttämättä ole pitkässä juoksussa edullisin. Myöskään hankintalaki ei pakota ostamaan edullisinta, vaan korostaa toiminnasta aiheutuvien kokonaiskustannusten tai -säästöjen huomioon ottamista. Vaikuttavuuden kehittäminen vaatii myös uudenlaista johtamista Jonna Heliskoski teki vuosina yhteistyötä SOS-Lapsikylän kanssa lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kesällä 2016 hän aloitti Kansallismuseon markkinointi- ja viestintätehtävissä, mutta sparraa edelleen sote-kenttää. Heliskoski vannoo vaikuttavuuden ekosysteemin nimiin: esimerkiksi lastensuojelun vaikuttavuus on keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä syntyvää yhteiskunnallista hyötyä, joka ei synny yksittäisen palvelun käytöstä, vaan useiden konkreettisten muutosten summana. Vaikuttavuutta voidaan mitata sekä subjektiivisin että objektiivisin indikaattorein: ensin mainitut kuvaavat yksilön tai perheen kokemusta hyvinvointinsa kehittymisestä, jälkimmäiset usein esimerkiksi seudullista palvelurakennetta. Kumpiakin tarvitaan. Kun vaikuttavuutta kehitetään, resurssit ohjataan tekemiseen, joka tuottaa halutun lopputuloksen. Kyse on siitä, mistä kannattaa maksaa, jotta Suomesta tulee paras mahdollinen yhteiskunta. Lastensuojelutyössä tavoitteena on toisaalta lastensuojelun tarpeen vähentäminen, toisaalta palvelun koetun laadun nostaminen: asiakkuuden tulisi synnyttää kokemus siitä, että elämä kantaa. Heliskoski on tutkinut kuntien välisiä lastensuojelun kysyntään liittyviä eroja osana vaikuttavuuden terävöittämistä koskevaa väitöskirjaansa. Tilastollisesti merkittävät tekijät liittyvät toimeentuloon ja perheen eheyteen. On absurdia ratkoa perheen tilannetta ottamatta huomioon vanhempien työllisyyttä ja lasten tilannetta koulussa. Mittaamisessa riittää haasteita Heliskoski näkee, että vaikuttavuuden tutkiminen on sosiaalipalveluissa vaikeampaa kuin terveydenhuollossa. Terveyspalveluissa ongelma on usein rajattu: kipeän polven hoitotilanteessa ei yleensä ratkota perheen toimeentulokysymyksiä. Sosiaalipalveluissa taas työntekijän edessä on hyvin monimuotoinen haastekenttä. Terveyspalveluissa vaikuttavuutta pystytään seuraamaan rakentamalla toimintaprosesseihin tai palveluketjuihin liittyviä mittareita. Sosiaalipalveluissa prosesseihin kytkettyjen mittareiden rakentaminen on haasteellisempaa, sillä asiakasperheet voivat käyttää jopa 12 palvelua. Vaikuttavuuden arviointi pitääkin rakentaa systeemitasolle. Johdetaan resursseja, ei organisaatioita Työn vaikuttavuuden kehittäminen haastaa myös sosiaalipalveluiden johtamisen. Jonna Heliskoski Sosiaalipalveluita tulisi kehittää myös seudullisesti. Samalla alueella voi toimia kymmeniä sosiaalipalveluiden tuottajia. Olisi tärkeää, että niiden tekeminen saadaan samaan suuntaan vetäväksi, Jonna Heliskoski sanoo. Vaikka lähtökohtana on asiakkaiden tilanteiden ainutlaatuisuus, työntekijöiden pitää toimia annetuissa kustannusraameissa. Palvelutarpeen määritys tulee yhä tärkeämmäksi, ja vaatii tukea: on johdettava resursseja ja tekemistä, ei pelkästään organisaatioita. Lastensuojelutyön ammattilaiset kantavat raskaimman taakan siiloutuneen organisaation vaikutuksista. Kun toimintaa uudistetaan, moniammatilliset tiimit ja asiantuntijaresurssit vähentävät painetta. Moniammatillisuus voidaan ymmärtää monella tavalla. SOS-Lapsikylän Varkaudessa pilotoidussa SOSkumppanuudessa kyse on siitä, että kehitetään omaa ydinosaamista ja tietoa siitä, mikä muu on mahdollista. SIB = Social Impact Bond 10 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 11

7 VAIKUTTAVUUS Lapsiperheiden hyvinvointiin kannattaa investoida SOS-Lapsikylä tutkii ja kehittää palveluidensa vaikuttavuutta. Teksti Minna Seppä Kuva Pekka Lähteenmäki Miten tutkia elämän vaikuttavuutta? Iso kysymys. Siihen ja moniin muihin vastaaviin haasteisiin hakee vastauksia SOS-Lapsikylä, joka kehittää palveluidensa vaikuttavuutta. Tavoitteena on, että voimme pian hinnoitella tuottamamme palvelut vaikuttavuusperusteisesti. Kunnat ja maakunnat ostavat silloin tuloksia, eivät työtä, SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen tiivistää. Tavoitteita pohdittu tiimeittäin Kun palvelujen vaikuttavuutta lähdetään kehittämään, määritellään toiminnan tavoitteet. Tämän jälkeen mallinnetaan prosessit ja resurssit, joilla päämäärät saavutetaan. Vaiheessa kolme valitaan mittarit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan. Vanhempien työllisyys vaikuttaa paljon perheiden hyvinvointiin. Syrjäytymisriskissä oleva perheen hyvinvointi kohenisi paljon, jos se saisi tuekseen nimetyn, sosiaalityöntekijästä ja työvoimahallinnon virkailijasta koostuvan työparin, Hannu Rusama ja Kati Palsanen sanovat. SOS-Lapsikylässä palveluiden vaikuttavuutta työstettiin viime talvi palvelukohtaisissa työryhmissä. Vaikuttavuuden arviointiin määritetyt mittaristot on mahdollista ottaa käyttöön alkuvuodesta 2018, ja seurantatietoa käytetään palveluiden vaikuttavuuden arviointiin ja kehittämiseen. On ollut avartavaa pohtia, mitä haluamme lasten ja nuorten elämässä saada aikaan, ja mitä tekoja se palveluilta vaatii. Tavoitelluista muutoksista osa näkyy lyhyellä, osa pitkällä aikavälillä. Jo tämä tekee lastensuojelun palveluiden vaikuttavuuden osoittamisesta vaikeaa. Lisäksi asiakasperheiden ongelmat ovat moninaisia, ja heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat useat tahot kouluista perheneuvoloihin. Hyvä mallinnus ottaa huomioon kaikki ne osa-alueet, joissa on onnistuttava, jotta myönteinen muutos tapahtuu. Sitä saadaan, mitä mitataan Palsasen mukaan pohdittavaa riittää myös mittareissa. Kohderyhmän kokemus hyvinvoinnistaan ja sen muutoksista on tärkeä mittari, mutta tarvitaan myös rakenteisiin ja talouteen liittyviä mittareita. On seurattava esimerkiksi sitä, miten nuoret kyseisessä kunnassa kiinnittyvät opiskelu- ja työelämään sekä paljonko käytetään rahaa korjaaviin toimenpiteisiin, kuten huostaanottoihin. Sosiaalipalveluiden vaikuttavuudesta on tehty vain vähän akateemista tutkimusta, joka helpottaisi lastensuojelutyössä käytettävien menetelmien valintaa ja niihin liittyvien mittaristojen määrittelyä. Toinen haaste on seurantamahdollisuuksien puute: jotta toimenpiteiden vaikutusta voitaisiin arvioida, asiakasperheen elämäntilannetta tulisi voida seurata vähintään yhdestä viiteen vuoteen. Tämä on nykyjärjestelmässä vaikeaa. SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Hannu Rusama tuntee lastensuojelun laitosmaailman. Hän muistuttaa, että sitä saadaan, mitä mitataan. Jos mitataan liian yleisellä tasolla, esimerkiksi perheen vanhempien työllisyyden merkitys voi peittää alleen palveluiden vaikutukset. Toisaalta yksityiskohtaisetkaan mittarit eivät ole yksiselitteisiä. Jos vaikkapa perhekodin niin sanottujen hatkavuorokausien määrä vähenee 100:sta 20:een, jotakin on tapahtunut. Aina pitää kuitenkin selvittää, mitä: onko sijoitettujen nuorten ja henkilökunnan välinen luottamus kasvanut, vai onko nuori vain alistunut tilanteeseen, eikä todellista muutosta ole tapahtunut. Rusama muistuttaa, että kun sosiaalipalveluiden tuloksellisuutta mitataan, ollaan tekemisissä monimutkaisten vaikutussuhteiden kanssa. Mitä mittareita käytetään, jos tutkitaan perhehoidon vaikutusta puolivuotiaana huostaanotetun nuoren hyvinvointiin? Tutkimuskohteena on koko elämä, eikä vertailuryhmää ole. Pitäisi kokeilla erilaisia mittaamisen tapoja, ja luopua sellaisen tiedon keräämisestä, jolla ei toimintaa pystytä ohjaamaan. Varkaudessa uskotaan ennaltaehkäisevään työhön Mallinnustyö on pisimmällä ennaltaehkäisevässä työssä, josta esimerkkinä toimii Varkaudessa kehitetty SOS-kumppanuus. Sen kulmakiviä ovat palveluiden annon etupainotteisuus, erikoistuneen ammattiosaamisen, kuten lastenpsykiatrian, vieminen eturintamaan ja palveluiden yhteensovittaminen niin, että asiakkaalle syntyy kokemus vain yhdestä saadusta palvelusta. Varkaudessa uskotaan, että huostaanottojen määrä vähenee ennaltaehkäisevällä työllä. Tämä merkitsee, että myös palveluiden vaikuttavuutta kuvaavassa mittaristossa pitää ottaa huomioon syrjäytymistä ehkäisevät tekijät, kuten koulunkäynti, päättötodistus, harrastukset ja ystävyyssuhteet, Palsanen toteaa. Toisaalta on seurattava asioita, jotka liittyvät kohonneeseen syrjäytymisriskiin: vanhempien alhainen koulutustaso, perheen rikkoutuminen, mielenterveysongelmat ja päihteet. Näistä tekijöistä mikään ei yksinään välttämättä aiheuta ongelmia, mutta useampi voi jo tuoda haasteita. Ennaltaehkäisevään työhön kannattaa valjastaa myös paikalliset yhdistykset. Voidaan esimerkiksi houkutella kouluihin lasten tueksi varamummoja ja -pappoja. Jos lasten vanhemmilla ei ole töitä, heille voidaan kansalaistoiminnan avulla järjestää muita merkityksellisyyden kokemuksen mahdollistavia aktiviteetteja. Perhekuntoutus kannattaa, jos vaihtoehtona on huostaanotto Palsanen harmittelee sitä, että Suomessa on paljon tietoa, mutta palvelujärjestelmäämme ei johdeta tiedolla. Rusama korostaa, että vaikuttava sosiaalityö vaatii myös palveluiden ostajalta kykyä nähdä, milloin kalliimpi investointi tuleekin halvemmaksi. Hän nostaa esimerkiksi lastensuojelutaustaisille nuorille vanhemmille tarjottavan tuen. Säästyttäisiin monilta murheilta, jos ne vanhemmat, jotka ovat itse olleet sijoitettuina, saisivat perheellistyttyään viivytyksettä tukea. Jollei kotiapu riittäisi, pitäisi tarjota esimerkiksi intensiivistä perhekuntoutusta. Se jo maksaisi, mutta ehkäisisi monta pitkäkestoista huostaanottoa. 12 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 13

8 Anu ja Anthony Ubaudin vuoteen on mahtunut suurien unelmien toteutumisia: yhteinen lapsi ja Suuria unelmia -kampanja. Tuntuu hienolta, että unelma perheestä on muuttunut todeksi. Teksti Pirkko Soininen Kuvat Elina Pitkäranta ja Henrietta Soininen Suurista unelmista totta Varhaislapsuudestaan Anthony Ubaud, 39, ei muista paljoakaan. Repaleisen lapsuuden jälkeen SOS-Lapsikylässä nuoruutensa viettänyt Anthony on nyt päässyt toteuttamaan omia unelmiaan. Turvaton lapsuus vaihtui säännölliseen arkeen Nauravainen Anthony kanniskelee ylpeänä pientä tytärtään ja muistelee samalla omaa lapsuuttaan. Anthonyn äiti on suomalainen ja isä vietnamilais-ranskalainen. Vanhemmat erosivat Anthonyn ollessa viisivuotias, ja hän muutti äitinsä kanssa Ranskasta Suomeen. Äitini ei pystynyt huolehtimaan minusta, ja ala-asteikäisenä asuin sijaisperheessä sekä isovanhempieni luona Hyvinkäällä. Tapiolan lapsikylään tulin 13-vuotiaana. Sijoittamiseni lapsikylään oli isoäitini päätös, ja se oli hänelle varmasti hyvin raskas. Viihdyin kuitenkin lapsikylässä hyvin. Olin tosi liikunnallinen ja lapsikylässä sain harrastaa korista ja sählyä. Toin usein lapsikyläkotiin kavereita koulusta, eikä kukaan pitänyt kotiani mitenkään outona. Ennemminkin kaverit saattoivat olla hieman kateellisia omasta koriskentästä, Anthony nauraa. Anthony on yhä yhteydessä lapsikylä-äitinsä sekä samassa perheessä kasvaneen Osku-veljensä kanssa. - Käyn lapsikylä-äitini kanssa lounaalla silloin tällöin, ja hän oli myös mukana lapseni ristiäisissä. Vaikka asuinpaikkani vaihteli lapsena ja nuorena, kävin aina samaa ranskalaista koulua, joten kaverit pysyivät samoina. Myös biologinen isoäitini on aina ollut minulle hyvin läheinen. Nämä asiat ovat luoneet pysyvyyttä elämääni. 14 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 15

9 Lapsikylästä Pariisiin Lapsena Anthony ei haaveillut sen kummemmin valokuvaajan urasta. Halusin olla motocross-urheilija tai keksijä. Olin hyvä piirtämään ja yläasteikäisenä halusin AD:ksi eli visuaaliseksi suunnittelijaksi mainostoimistoon. Armeijan jälkeen nuorimies päätyi kuitenkin toisenlaiselle urapolulle. Anthony oli juhlimassa yökerhossa, kun hänet bongattiin esiintymään musiikkivideolle. Videon kautta aukesi tie mallitoimiston listoille Pariisiin. Osasin ranskaa, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Minulle povattiin hyvää uraa, mutta keskityin enemmän hauskanpitoon ja tein vain sen verran töitä, että pystyin elämään. Asuin hotelleissa, juhlin ja tapasin Hollywood-tähtiä. Olihan se parikymppiselle hauskaa elämää. Uusi yhteys isään Ranskassa asuessaan Anthony halusi tavata isänsä, jonka kanssa hän ei ollut pitänyt mitään yhteyttä sitten vanhempien eron. Tuohon aikaan, 2000-luvun alkupuolella, ei ollut sosiaalista mediaa, jonka kautta etsiä ihmisiä. Perhetutun kautta isä kuitenkin löytyi parin tunnin junamatkan päästä Normandiasta. Soitin hänelle ja sovimme, että tulisin käymään hänen luonaan. Paria päivää ennen sovittua tapaamista yritin soittaa isälle, mutta hän ei vastannut. Päätin silti lähteä. Perillä kukaan ei odottanut Anthonya rautatieasemalla, eikä isä vastannut puhelimeen. Onneksi hänellä oli kuitenkin isänsä siskon puhelinnumero. Täti neuvoi Anthonyn ravintolaan syömään ja majoitti hänet hotelliin. Kävin saapumisiltana syömässä ja ajattelin sitten, että olisi kiva lähteä jonnekin drinkille. Lähdin kävelemään vailla päämäärää ja päädyin jonkun satunnaisen privaattiklubin eteen. Olin siinä vaiheessa jo ehtinyt asua Ranskassa jonkin aikaa, ja mallielämä oli totuttanut minut klubeihin. Portsari päästi minut sisään ja astuin hämärään baariin. Baaritiskillä istui kukas muu kuin isäni. Selvisi, että isä oli kadottanut kännykkänsä, eikä häntä siksi saanut kiinni. Isä eli tuolloin vielä aika villiä elämää, mutta aloimme kuitenkin kohtaamisemme jälkeen pitää yhteyttä. Nykyisin hän on rauhoittunut ja haluaa olla mukana myös pienen lapseni elämässä. Hyvän asian puolesta Vuoden mittaiseksi jääneen mallinuran jälkeen Anthony palasi Suomeen joululomalle ja päätti jäädä pysyvästi. Hän muutti SOS-Lapsikylän asuntoon Töölöön ja työskenteli autolähettinä. Hain Taideteollisen korkeakoulun valokuvauslinjalle, mutta en päässyt sisään. Ystäväni isä työskenteli valokuvaajana, ja hän opetti minulle valokuvausta ja filmikuvien kehittämistä. Pääsin tunnetun muotikuvaajan Kira Gluschkoffin assistentiksi. Se oli kova koulu, sillä Kira oli todella vaativa, mutta opin paljon. Assistentin työn jälkeen Anthony aloitti valokuvaajan opinnot oppisopimuksella Fotonokassa. Opiskelu kuitenkin jäi pian, sillä Anthony mursi lantionsa lumilautaillessaan ja joutui puolen vuoden sairauslomalle. Opiskelu ei oikein innostanut minua, ja sairausloma tarjosi syyn jättää opinnot. Sain kuitenkin jäädä Fotonokkaan ja sillä tiellä olen edelleen. Valokuvaajana Anthony on tutustunut useisiin julkisuuden henkilöihin. Ajattelin, että haluaisin käyttää näitä suhteita jonkin hyväntekeväisyysprojektin hyväksi. Aluksi en keksinyt, mihin haluaisin kohdentaa projektin tuotot. Sitten mielessäni välähti, että totta kai SOS-Lapsikylään! Olen itse saanut SOS-Lapsikylältä niin paljon, että halusin antaa myös jotain takaisin. Näin syntyi Suuria unelmia -kampanja. Haluan tukea etenkin lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia, koska ne olivat itselleni nuorena todella tärkeitä. Kukaan ei tiedä, mihin lapsena aloitettu harrastus voi johtaa. Moni projektiin kuvaamistani julkkiksista on tehnyt harrastuksestaan ammatin. Oma unelma todeksi Ennen nykyisen vaimonsa Anun tapaamista kolmekymppisen Anthonyn elämä oli täyttynyt työstä ja juhlimisesta. Tunsin olevani oravanpyörässä. Vaikka ympärilläni pyöri paljon ihmisiä, tunsin välillä olevani todella yksin. Ehkä taustani vaikutti siihen, että minun on aina ollut vaikea kertoa tunteistani ja jakaa asioita. Tämä on vaikuttanut myös aiempiin parisuhteisiini. Sinkkuaikanani moni kaveri sai perheenlisäystä ja aloin itsekin haaveilla perhe-elämästä, vaikka yksin ollessa se tuntuikin kaukaiselta ajatukselta. Vuonna 2013 Anthony tapasi töissä Anun, joka työskenteli tuolloin aikakauslehden toimituspäällikkönä. Heistä tuli pari, ja samalla Anthonysta isäpuoli Anun kahdelle pojalle. Viime vuoden lopulla parille syntyi yhteinen lapsi. On vähän kliseistä puhua siitä, että nainen muutti elämäni, mutta minulle todella kävi niin. Yhtenä aamuna istuin autossa aamuruuhkassa matkalla töihin ja tajusin, että unelmani perheestä oli muuttunut todeksi. Se tuntuu uskomattoman hienolta. Kukaan ei tiedä, mihin lapsena aloitettu harrastus voi johtaa. Moni projektiin kuvaamistani julkkiksista on tehnyt harrastuksestaan ammatin. 16 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 17

10 Teksti Johanna Hedman Kuva Thinkstock Lapsella on oikeus laadukkaaseen lastensuojelun dokumentointiin Laadukkaaseen lastensuojeluun kuuluvat keskeisesti arvostava kohtaaminen, vaikuttavat palvelut sekä asiakkaan osallisuuden tukeminen. Laadukas lastensuojelu parantaa lapsen hyvinvointia. Hyvän laadun mahdollistavat osaava ja koulutettu henkilöstö, riittävät resurssit, palveluiden kehittäminen asiakkaiden tarpeista lähtien ja toiminnan vaikuttavuuden osoittaminen. Dokumentointi lastensuojelutyön ydintä Lastensuojelu on ensisijaisesti vuorovaikutustyötä, mutta tärkeässä roolissa ovat myös lastensuojelusta tuotettavat asiakirjat. Niiden avulla jäsennetään asiakkaan tilannetta, tehdään näkyväksi tehtyä työtä ja ennen kaikkea vahvistetaan asiakkaan oikeusturvaa. Dokumentointi on siis lastensuojelutyön ydintä. Lastensuojelussa kohdataan paljon tilanteita, joissa voidaan joutua tekemään perusoikeuksia koskevia päätöksiä. On asiakkaana olevan lapsen kannalta tärkeää, että perusteet päätöksiin tai rajoituksiin ovat hyvin ja oikeudenmukaisesti dokumentoitu. Lastensuojelun asiakkuuden ja esimerkiksi perhekuntoutuksen aikana tuotettuihin asiakirjoihin, päivittäiskirjauksiin ja lausuntoihin voidaan palata vielä useita vuosia jakson päättymisen jälkeen. Käytetyillä sanoilla ja syy-yhteyksillä on suuri merkitys, kun pohditaan esimerkiksi huostaanoton tai sijaishuollon tarvetta. Lapsi tehtävä näkyväksi Lapsen tulee olla näkyvissä omissa dokumenteissaan. Lastensuojelua koskevat asiakirjat eivät voi keskittyä ainoastaan vanhempien tilanteen kuvaamiseen, vaan lapsen omat toiveet, mielipiteet ja ajatukset tulee kirjata ylös. Dokumentointi ja kohtaava asiakastyö kietoutuvat yhteen. Asiakirjoissa tulee näkyä myös ratkaisujen perusteet juuri kyseisen lapsen kohdalla. Valmiilla fraasiteksteillä ei voi korvata sitä, että kirjoittava työntekijä perustelee, miksi juuri tämän kyseisen lapsen etu vaatii tiettyjä toimia. Asiakirjat eivät pelkkä syntilista Lastensuojelun asiakkaana olleet kokemusasiantuntijanuoret ovat kuvanneet, miten pahalta voi tuntua lukea esimerkiksi omia asiakassuunnitelmiaan tai muita itsestä kirjoitettuja dokumentteja. He kertovat lukevansa itsestään pelkästään negatiivista raportointia, ikävien elämänkokemusten seuratessa jatkuvasti dokumenteissa muistuttamassa aiemmista teoista. Nuorten mukaan esimerkiksi koulusta tai kaverisuhteista kirjoitetaan vain huolestuttavat asiat, jolloin työskentelykin keskittyy vahvasti huolten ympärille. Nuoren vahvuudet ovat varmasti myös työntekijän tiedossa, mutta virallisissa asiakirjoissa ne eivät näy. Keskeistä laadukkaassa dokumentoinnissa on kirjoittaa myös vahvuuksia ja onnistumisia. Esimerkiksi lastensuojelulaitoksen päivittäinen kirjaaminen ei saa olla luettelo lapseen liittyvistä huolista tai käyttäytymisen vaikeuksista, vaan myös positiivisia asioita tulee tuoda tasapuolisesti esiin. Joskus on ollut tilanteita, joissa niin sanotuista hyvistä päivistä ei ole kirjoitettu juuri mitään, mutta huonosti menneet päivät on kirjattu tarkasti ja jokainen suuttuneena lausuttu sana on tallennettu moniksi vuosiksi eteenpäin. Työntekijän tehtävänä on dokumentoida asiakkaasta avoimesti ja arvostavasti, mutta myös rehellisesti. Mahdollisia huolenaiheita ei tule piilottaa tai jättää kirjoittamatta, mutta sanavalinnoilla työntekijä voi vaikuttaa siihen, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Dokumentointi on myös tärkeä vuorovaikutustyön väline. Osallistava dokumentointi tukee yhteistyötä Monesti asiakastyön kirjaamisen on ajateltu olevan ainoastaan työntekijän oikeusturvasta huolehtimista tai välttämätön työtehtävä. Kirjoittamista ja asiakirjojen luomista voi kuitenkin hyödyntää myös osana asiakkaan kohtaamista. Avoimesta dokumentoinnista puhutaan silloin, kun asiakkaalla on mahdollisuus nähdä työntekijän kirjoittamat asiakirjat ja olla tietoinen, mitä esimerkiksi pidetystä neuvottelusta on kirjattu. Asiakkaan voi ottaa myös mukaan kirjaamiseen. Osallistavassa dokumentoinnissa asiakirjat laaditaan yhdessä ja asiakas on mukana vaikuttamassa siihen, millaisiksi tekstit muodostuvat. Se ei tarkoita työntekijän äänen häivyttämistä asiakkaan äänen voimistaminen ei ole työntekijän asiantuntijuudesta pois. Lastensuojelua koskevassa keskustelussa on voimistunut kumppanuuden korostaminen, johon osallistava dokumentointi ja yhdessä tuotetut asiakirjat soveltuvat. Osallistava dokumentointi ei tarkoita samaa kuin asiakkaan toiveiden mukaan työskentely, mutta tilannetta tarkastellaan yhdessä, ja käyty pohdinta kirjataan näkyväksi. Viranomaisjargon ei kerro laadusta Asiakirjojen kieli muuttuu kiireisessä työssä helposti lyhenteitä viliseväksi viranomaisjargoniksi. Monesti ajatellaan, että monimutkaisilla termeillä kuvataan laadukkaasti tehtyä arviointityötä. Laadukas ja asiakasta kunnioittava teksti on sujuvaa ja kirjoitettu ensisijaisesti asiakkaalle. Jos asiakas ei ymmärrä tekstin sisältöä, miksi se ylipäätään on tehty? Jos asiakas ei koe tekstin kuvaavan hänen elämäänsä tai kertomaansa, voiko yhdessä tehty työ jopa vesittyä? Kansainvälisten tutkimusten mukaan kirjoitetulla tekstillä on suuri vaikutus muun työskentelyn tuloksiin, ja esimerkiksi osallistavan dokumentoinnin on nähty johtavan laadukkaampaan työn sisältöön. Hyvien dokumentointitaitojen onkin tutki- musten perusteella nähty olevan olennaisia tuloksekkaan työskentelyn saavuttamiseksi. Dokumentit palvelemaan asiakasta entistä paremmin Parhaillaan Suomessa on käynnissä Kansa-hanke, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa sosiaalihuollon tiedontuotantoa sekä asiakasprosesseja ja sitä kautta myös asiakasasiakirjoja. Samalla valmistellaan siirtymistä sosiaalihuollon osalta potilastietoja keräävään Kanta-palveluun. Tällöin asiakkaalla on mahdollisuus lukea lähes reaaliajassa hänestä tehdyt kirjaukset verkkopankkitunnuksia käyttäen. Muutoksen myötä kirjausten merkitys kasvaa ja ne palvelevat entistä enemmän sitä henkilöä, jota kuuluukin: asiakasta. Siirtymään liittyen on järjestetty koulutusta ja valmennusta hyvästä dokumentoinnista. Koulutusten tavoitteena on lisätä työntekijöiden valmiutta kirjoittaa uusien asiakastietomallien ja sosiaalihuollon asiakkaan asemaa säätävien lakien mukaisesti. Myös SOS-Lapsikylä on ollut näissä valmennuksissa mukana. Syksyn 2017 aikana koko SOS-Lapsikylän lastensuojelun asiakastyötä tekevä henkilöstö koulutetaan kirjaamiseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on parantaa lastensuojelun asiakasasiakirjojen laatua entisestään sekä pitää huolta siitä, että SOS-Lapsikylän asiakkaana oleva lapsi saa laadukkaan hoidon ja huolenpidon lisäksi myös laadukkaat itseään koskevat asiakirjat. 18 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 19

11 Tutustu tarkemmin SOS-Lapsikylän palveluihin: SOS-Lapsikylän palvelut SOS-Lapsikylä on lastensuojelun ja lapsiperheiden varhaisen avun asiantuntija ja palvelujärjestelmän uudistaja. Lastensuojelutyön ensisijaisena tavoitteena on tukea lapsia ja perheitä niin, että lapset voivat elää omassa kodissaan. Silloin, kun tämä ei ole mahdollista, SOS-Lapsikylä tarjoaa lapselle mahdollisuuden elää sijaisperheessä. SOS-kumppanuus SOS-kumppanuus-toimintamallin tavoitteena on samanaikaisesti lisätä perheiden hyvinvointia ja vähentää perhepalveluiden kustannuksia. SOS-kumppanuus perustuu kehittämäämme hyvinvoinnin tukemisen viitekehykseen. SOS-kumppanuus-toimintamallin keskeinen ajatus on tuottaa lapsiperheiden palveluja perheiden tarpeita ymmärtäen. Oleellista on, että lapsiperheiden palveluiden resursseja tulee johtaa uudella tavalla. Perhekumppani Perhekumppanipalvelu sopii tilanteisiin, joissa perhe tehdyistä interventioista huolimatta ei näytä hyötyvän palveluista. Perhekumppanin tehtävänä on auttaa perhettä ja palvelujärjestelmää ymmärtämään tilanteen juurisyyt sekä saamaan tarvittavaa apua niihin. Tukiperhetoiminta Ammatillinen tukiperhetoiminta soveltuu lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi erityistä tukea ja ohjausta tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen. Ammatillisella tukiperhetoiminnalla voidaan vastata myös perhehoidossa olevien lasten tarpeisiin, esimerkiksi haettaessa turvallista paikkaa sijaisvanhempien vapaiden ajaksi. Perheterapeuttinen perhekuntoutus Perhekuntoutus on tarkoitettu lastensuojelun asiakasperheille, joissa aikuiset tarvitsevat erityistä tukea arjen sujumisessa psyykkisten ongelmien, traumatisoitumisen tai muun kuormittumisen vuoksi. SOS-Lapsikylässä jokaiselle kuntoutukseen tulevalle perheelle on varattu oma kalustettu asunto, jonka koko mahdollistaa suurenkin perheen kuntoutusjakson. Kuntoutuksessa työskentelee moniammatillinen tiimi, jossa on vähintään yksi koulutettu perheterapeutti. Perheille tarjotaan tukea vuorokauden ympäri. Toimeksiantosuhteinen perhehoito SOS-Lapsikylä tuottaa yhteisön ja moniammatillisen tiimin tukemaa toimeksiantosuhteista perhehoitoa. Uudenmuotoisissa, integroiduissa lapsikylissä sijaisperheet asuvat tavallisissa kerros- ja rivitaloissa, lähellä toisiaan. Kodit sulautuvat alueen asuinkortteleihin ja ympäröivään yhteisöön. Samalla asuinalueella sijaitsee myös tukityöntekijöiden toimisto ja lapsikylän yhteiset tilat. Tilavat perheasunnot, lapsikyläyhteisö ja läheltä saatava tuki mahdollistavat isonkin sisarussarjan sijoittamisen perheeseen. Integroituja lapsikyliä on Espoossa, Kuopiossa, Tampereella ja Vantaalla. Toimeksiantosuhteista perhehoitoa on tarjolla myös perinteisten lapsikylien yhteydessä. Luvanvarainen sijaishuolto lapsikylässä Lapsikyläyhteisö tarjoaa sijoitetulle lapselle turvallisen kodin, virikkeellisen kasvuympäristön sekä ammattitaitoiset työntekijät. Sijoituksella turvataan lapselle tasapainoinen kasvu ja kehitys sekä edistetään läheisyyden, kiintymyksen ja jatkuvuuden toteutumista lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Sijoituksen aikana tehdään tiivistä yhteistyötä lapsen läheisten kanssa asiakassuunnitelmassa sovitun mukaisesti. Läheisten on muun muassa mahdollista yöpyä lapsikylässä tapaamisten ja neuvottelujen yhteydessä. Luvanvaraista sijaishuoltoa tarjotaan lapsikylissä Espoossa, Jyväskylässä (nuorisokoti), Kaarinassa, Punkaharjulla, Vihannissa ja Ylitorniolla. Nuorten itsenäistymisen tuki SOS-Lapsikylän asumisharjoittelun, jälki- ja jatkohuollon palveluiden tarkoituksena on saattaa nuori itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi, jolla on tukenaan oma sosiaalinen verkostonsa. Palveluiden avulla lastensuojelun piirissä kasvaneen nuoren on mahdollista harjoitella itsenäistymisessä tarvittavia taitoja turvallisesti aikuisten tukemana ja ohjaamana. Nuori saa mahdollisuuden tuetusti opetella hoitamaan omia asioitaan ja päättämään niistä. Nuoren tarpeita kartoitetaan muun muassa käyttämällä SOS-Lapsikylässä kehitettyä nuoren hyvinvoinnin ja valmiuksien arviointia. SOS-Lapsikylä tarjoaa myös omarahoitteista jatkohuoltoa lapsikylissä sijoitettuna olleille yli 20-vuotiaille nuorille aikuisille. Lastensuojelun lakimiespalvelu SOS-Lapsikylä tarjoaa lapsen oikeuksiin erikoistuneen lakimiehen palveluita. Lakimies VT Mirjam Aranevan erityisosaamisalueena on lastensuojelun juridiikka ja lapsen oikeudet sosiaalihuollossa. Hän tarjoaa lastensuojelun sekä muille lasten ja perheiden kanssa työskenteleville oikeudellista asiantuntija-apua laaja-alaisesti 20 vuoden kokemuksella. Pakolaislasten auttaminen SOS-Lapsikylä auttaa alaikäisinä yksin tulleita turvapaikanhakijoita kotoutumaan ja kokemaan olevansa tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Perheryhmäkoti-, tuettu asuminen- ja jälkihuoltopalvelut muodostavat kokonaisuuden, josta lapsi tai nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen koko kotoutumisprosessin ajan. 20 Uudistuva lastensuojelu Kuva Thinkstock Uudistuva lastensuojelu 21

12 UUTISIA! SOS-Lapsikylällä uusia toimipisteitä Pääkaupunkiseudulla SOS-Lapsikylän toiminta on käynnistynyt syksyn alussa uusissa lapsikylissä Espoon Niittykummussa ja Vantaan Kivistössä. Samalla perinteisen Tapiolan lapsikylän toiminta siirtyi Niittykumpuun integroituun lapsikylään. Integroiduissa lapsikylissä sijaisperheiden kodit sijaitsevat lähellä toisiaan muun asutuksen lomassa, eivät enää samalla SOS-Lapsikylän tontilla kuten Tapiolassa. Sekä Niittykumpuun että Kivistöön tulee kumpaankin kahdeksan sijaiskotia vuoteen 2020 mennessä. Vantaalla toiminta käynnistyi sijaisperhetoiminnan ohella perhekuntoutuksella. Myös Kuopion Saaristokaupunkiin SOS-Lapsikylä on ryhtynyt rakentamaan integroitua, kaupunkiympäristöön sulautuvaa lapsikylää. Toiminta käynnistyi kevään aikana perheterapeuttisella perhekuntoutuksella, joka on vahvaa tukea tarvitseville lastensuojelun asiakasperheille tarkoitettu, ympärivuorokautinen, intensiivinen palvelu. Alkuvuodesta 2018 Kuopiossa avautuu kaksi ensimmäistä sijaiskotia. Lähivuosina tavoitteena on hankkia neljä kotia lisää niin, että kaikkiaan alueella toimisi kuusi sijaiskotia. Syksyllä 2017 SOS-Lapsikylä avaa myös Rovaniemelle intensiivisen perheterapeuttisen perhekuntoutuksen yksikön. Rovaniemen perhekuntoutusyksikkö palvelee koko laajan Lapin alueen perheitä. Kuva Thinkstock SOS-kehittäjänuoret sosiaalityöntekijöiden avuksi SOS-kehittäjänuoret julkaisivat syyskuussa järjestetyillä Lastensuojelupäivillä videon, jossa he nostivat esiin omasta näkökulmastaan näyttäytyviä epäkohtia sosiaalityössä. SOS-kehittäjänuoret ovat lapsikylissä asuvia nuoria, jotka ovat kiinnostuneita lastensuojelun ja sijaishuollon kehittämisestä sekä lasten ja nuorten osallisuuden lisäämisestä. Finlandia-talolla julkistettu video toimi lähtölaukauksena kuntien sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävälle yhteistyölle. Videolla SOS-kehittäjänuoret myös kutsuvat sosiaalialan ammattilaisia kehittämispäiville, joilla on tarkoitus pohtia lastensuojelun sosiaalityön ongelmakohtia ja etsiä niihin ratkaisuja. Kehittämispäiviä järjestetään eri puolilla Suomea marraskuusta alkaen. Voit katsoa nuorten videon SOS-Lapsikylän verkkosivuilta osoitteesta SOS-Lapsikylän pakolaistyömalli esimerkkinä parhaista käytännöistä Suomen SOS-Lapsikylän malli alaikäisten turvapaikan saaneiden kotoutumisen tukemiseksi on valittu yhdeksi esimerkiksi pakolaistyön parhaista käytännöistä Eurochild-verkoston vaikuttamistyöhön käytettävään julkaisuun. Eurochild-verkosto etsi julkaisuunsa positiivisia kertomuksia siitä, miten Euroopassa on pystytty vastaamaan turvapaikkaa hakeneiden ja saaneiden, erityisesti yksin maahan tulleiden lasten tarpeisiin. Suomen SOS-Lapsikylän malli alaikäisten turvapaikan saaneiden kotoutumisen tukemiseksi valittiin julkaisuun esimerkkinä pakolaistyön parhaista käytännöistä. Julkaisulla pyritään tehostamaan Euroopan tasolla vaikuttamistyötä ja rahoitusta. Kuva: Thinkstock Mirjam Araneva lapsioikeuslakimieheksi SOS-Lapsikylään Kuva Elina Pitkäranta VT Mirjam Araneva on aloittanut SOS-Lapsikylän lapsioikeuslakimiehenä 1. syyskuuta. Araneva siirtyi SOS-Lapsikylään hyvinvointi- ja lastensuojelupalveluita tarjoavalta Merikratokselta. Araneva on lapsen oikeuksiin erikoistunut lakimies, jonka erityisosaamisalueena on lastensuojelun juridiikka ja lapsen oikeudet sosiaalihuollossa. Hän on myös perehtynyt sosiaalihuollon yleislakeihin, hallintomenettelyyn sekä tietosuojaan. SOS-Lapsikylässä Araneva tarjoaa lastensuojelun sekä muille lasten ja perheiden kanssa työskenteleville oikeudellista apua laaja-alaisesti 20 vuoden kokemuksella. Palvelua on saatavissa kunnille ja muille järjestöille koko Suomen alueella. Tutustu tarkemmin: Yhteydenotot: YHDISTÄ KOTI JA TYÖ! Espoo Vantaa Tampere Kuopio Rovaniemi Oletko lastensuojelun ammattilainen? Tule meille sijaisperheeksi: sos-lapsikyla.fi/ sijaisperheeksi 22 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 23

13 Kuva: Thinkstock Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin: SOS-kumppanuus Perhekumppanipalvelu Tukiperhetoiminta Perheterapeuttinen perhekuntoutus Rovaniemi Toimeksiantosuhteinen perhehoito Ylitornio Luvanvarainen sijaishuolto Nuorten itsenäistymisen tuki Vihanti Lastensuojelun lakimiespalvelu Pakolaislasten auttaminen Jyväskylä Kuopio Kuopio Yleishyödyllinen toiminta Tampere Kaarina Espoo Vantaa Keskustoimisto Punkaharju Lastensuojelun paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot: tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer, p