R a u n i Jääskeläinen N ä ä t ä k u j a 3 B 10,01480 Vantaa rannikonpuolustaja.fi.

Transkriptio

1

2 Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti Päätoimittaja Osoitteenmuutokset ja tilaukset Kai Masalin puh fax gsm kai.masalin@plusterveys.fi R a u n i Jääskeläinen N ä ä t ä k u j a 3 B 10,01480 Vantaa puh rauni.jaaskelainen@ rannikonpuolustaja.fi Toimituksen osoite (postitettavat aineistot) Lehden kotisivut Kai Masalin Jollaksentie 3 0, Helsinki Kirjapaino Toimitusneuvosto P r i i m u s Paino Oy, Loimaa Taitto Seppo A l a n k o Aulis M i n k k i n e n, R t U Y pj. Tied.pääll. Annele Apajakari, M E R I V E Lars E k l u n d, Helsingin Laivastokilta Arno H a k k a r a i n e n, Sininen Reservi ry K i m m o Kinos, Rt-kerho Johtorengas Viljo Lehtonen, R a n n i k k o j ä ä k ä r i k i l t a H e n r i k Nysten, R t U Y M a r k u s Aarnio, MY Tatu Vartiainen, R t O U Toimituskunta (kirjeenvaihtajat) K o m k a p t Jussi Suomalainen, K O T R A N N P Tiedottaja Auli Aho M E R I S K Tiedottaja K a r i t a Yli-Sikkilä, SMMEPA Kaptl Seppo Järvinen, SMMEPA Tiedottaja Sari Salmi, SLMEPA L t n Leo P u h a k k a, U U D P R Tiedottaja Anja Räisänen, Sininen Reservi ry Ilmoitusmyynti Ilpo P i t k ä n e n Oy puh , fax Julkaisija R a n n i k k o t y k i s t ö n Upseeriyhdistys ry Kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN H Kansi Kuvan yläosa: C-17. US Air Force. Keskiosa: Erämaan laiva. Timo Kirvesoja/PV. Pieni kuva: Haavoittuneen evakuointi. Kuva: L a u r i Helaniemi, U u d e n m a a n Prikaati Tilaushinnat vuodelle 2009 Yksittäiset kestotilaajat 20 e u r o a / vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 8 euroa/vuosikerta. Rannikon Puolustaja / aineistopäivä Ilmestyy viikolla 23. 3/2009 aineistopäivä Ilmestyy viikolla 40. 4/2009 aineistopäivä Ilmestyy viikolla vuosikerta 1/2009 R A N N I K O N PUOLUSTAJA 2/2009 ilmestyy viikolla 23. Teemana Fyysinen ja psyykkinen k u n t o - terveenä väkeen - p a l k a t t u henkilöstö k u n n o s s a k o? - omaehtoinen k u n t o u t u m i n e n, missä k u n t o u d u n, mistä k u n t o a? - huolehdi terveydestäsi, h a n k i h e n k i l ä ä k ä r i - k u n ahdistaa Lehden aineistopäivä on mennessä. Tekstit sähköisessä muodossa mieluiten rtf-tekstitiedostoina (muutkin formaatit käyvät) levykkeellä tai sähköpostilla. Kuva-aineisto paperi-, dia-, tai digikuvina (digikuvat tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien minimiresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa. Logistiikka - o P uolustusvoimien logistiikkajärjestelmä muodostaa kotimaisen ja kansainvälisen elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan logististen osien kanssa kokonaisuuden. Näin asian laita on itse asiassa ollut lähes koko itsenäisyytemme ajan. Järjestelmän rakenteeseen ovat johtaneet, toisaalta puolustusvoimien keskeinen kotimaan puolustuksellinen tehtävä, sekä toisaalta myös rajalliset taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Edellisissä puolustusselonteoissa on viitattu entistä tiiviimpään integroitumiseen muun yhteiskunnan kanssa. Tällaisen järjestelmän ylläpitäminen edellyttää, että joka hetki tunnetaan sen järjestelmän tila, johon integroidutaan, sekä sen kehityssuunta. Tällöin voidaan puolustushaarojen huoltojärjestelmiä, jotka ovat puolustusvoimien itse rakentama osa tätä kokonaisuutta, kehittää pitkäjänteisesti ja oikeaan suuntaan. Logistiikan osalta on keskeisten huoltovarmuuden viranomaistahojen kanssa teetetty yhteistyössä yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehityssuuntauksia luotaavia tutkimuksia. Tämän lehden vakiolukijakunnalle ei liene yllätys, että näissä tutkimuksissa yhteiskuntamme toimintojen kannalta keskeinen rooli on merikuljetusten toimivuudella. Kaikissa oloissa toimivan tuonnin ja viennin turvaaminen on, merikuljetusten lisäksi, riippuvainen kansainvälisesti verkottuneesti toimivasta ketjusta elinkeinoelämän muuta logistiikkaa: satamia, maakuljetuksia, terminaaleja ja varastoja, sekä ohjausjärjestelmiä. Logistisen ketjun ja sen osien haavoittuvuutta lisäävät madaltunut omavaraisuuden as-

3 Pääkirjoitus 1/2009 aatioiden mahdollistaja te, optimointi ja erikoistuminen. Tutkimusten johtopäätökset antavat keskeiset perusteet puolustusvoimille omien logistiikan suorituskykyjensä kehittämisessä, ja muulle yhteiskunnalle huoltovarmuuden varmistamisessa. Puolustusvoimien logistiikan suorituskykyä kehitetään puolustusvoimien yhteisenä suorituskykyalueena, ja sillä tuetaan muita suorituskykyjä. Logistiikan suorituskyvyn mitoitus perustuu kunkin puolustusvoimien tehtävän edellyttämän joukkojen määrän ja rakenteen sekä varustuksen asettamiin vaatimuksiin. Suorituskykyä rakennetaan samankaltaisena kaikkia kolmea puolustusvoimien tehtävää varten, mutta kansainvälisten operaatioiden pitkät huoltoetäisyydet ja poikkeavat sää- ja ympäristöolosuhteet asettavat omat erityisvaatimuksensa. Viime vuonna valmistuneen puolustusvoimien logistiikkastrategian päämääränä on ohjata puolustusvoimien logistiikan suorituskyvyn rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä. Logistiikkastrategiassa määritetään puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän toimintaperiaatteet ja toimintatavat, eri johtamistasojen roolit ja tehtävät, osajärjestelmien tehtävät ja perusajatukset sekä kehittämisen periaatteet. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä luo edellytykset perustettavien joukkojen varustamiselle sekä joukkojen taistelukelpoisuuden ja toimintakyvyn ylläpitämiselle kaikissa valmiustiloissa. Toimintavarma, joustava ja kaikkien puolustushaarojen osalta yhteneviin toimintaperiaatteisiin ja kalustoon perustuva logistiikkajärjestelmä mahdollistaa operaatioiden ja eri viranomaisten entistä tehokkaamman tukemisen tilanteenmukaisinresurssikohdennuksin. Vuoden 2008 alussa perustetut Maavoimien Materiaalilaitokseen kuuluvat huoltorykmentit ovat käynnistäneet toimintansa tiiviissä yhteistyössä sotilasläänien ja tuettavien joukko-osastojen kanssa. Huoltorykmentin esikunnat ovat huollon järjestelyistä vastaavia johtoportaita kaikkien huollon toimialojen osalta, ja osalla niistä on valtakunnallisia järjestelmävastuita. Ne muodostavat puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän rungon, johon myös meri-ja ilmavoimat tukeutuvat. Tämän mittavan rakennemuutoksen voidaan jo tässä vaiheessa todeta olleen onnistuneen, vaikka toimintatapojen yhtenäistämisessä vielä onkin paljon tehtävää. Huoltorykmenttien ensimmäisen toimintavuoden aikana on ollut havaittavissa selvää toiminnan tehostumista ainakin poikkeusolojen suunnittelun, materiaalin elinjakson hallinnan sekä varastoinnin osalta. Usean vuoden ajan valmisteltu strateginen kumppanuus maavoimien materiaalin kunnossapidossa on käynnistynyt vuoden alussa, mikä, tulee edelleen tehostamaan materiaalin elinjaksonhallintaa ja kunnossapitoa sekä parantamaan poikkeusolojen järjestelyjen toimintavarmuutta. Puolustusvoimien materiaalinen suorituskyky perustuu vahvasti osaavaan henkilöstöön. Teknisesti entistä vaativampi puolustusmateriaali edellyttää ammattitaitoista käyttö- ja huoltohenkilöstöä. Puolustusvoimien palkattu henkilöstö on ottanut hyvin vastaan uuden tekniikan asettamat haasteet. Huollon joukkotuotannolla varmistetaan osaamisen riittävyys poikkeusoloja varten. Vastuu henkilökohtaisen ja joukkokohtaisen varustuksen kunnosta ulottuu käytännössä jokaiseen puolustusvoimissa palvelevaan henkilöön. Oleellisena osana koulutusta toteutetuilla ja ohjeiden mukaisilla huoltotoimenpiteillä varmistetaan, että sotavarustus on toimintakuntoista myös vaativimmissa käyttötilanteissa ja säilyy toimintakuntoisena koko suunnitellun pitkän elinjaksonsa ajan. Muutokset yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintatavoissa ja rakenteissa sekä puolustusvoimien toiminnassa, henkilöstössä ja materiaalissa aiheuttavat aina väistämättä muutoksia logistiikkajärjestelmässä, ja luonnollisesti merivoimien huoltojärjestelmässä sen osana. Järjestelmän parissa työskentelevien on sopeuduttava jatkuvan muutoksen olotilaan. Uskon, että tämän Rannikon Puolustaja - lehden teema antaa lukijoille kattavan kuvan merivoimien huollon osaajien vaativasta ja monipuolisesta työstä. Toivotan kaikille lukijoille menestystä käynnistyneen vuoden askareissa Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö Kontra-amiraali Juha Rannikko Rannikon Puolustaja

4 Tässä numerossa: Poimintoja: derivoimien ensimmäisestä valtakunnallisesta paraatista isää sivulla 11. Kuva: Puolustusvoimat (Jarno Riipinen) Itkk ilmatorjuntakonekivääri maastoutettuna Hästholmenissa II sivulla 74. Kuva: Puolustusvoimat / Hannu Iso-oja Öljyntorjunta-alus Hallin paikasta historiassa lisää sivulta 86 alkaen. 3 Pääkirjoitus 6 Päätoimittaja 9 Pääesikunta tiedottaa 10 Merivoimat tiedottaa 12 Uutisia In Memoriam 14 Pentti Juhani Aarto 15 Arto Tarvonen Teemana huolto 16 Puolustusvoimien logistiikkastrategia Heikki Rauhala 18 Teollisuus, huoltosopimukset ja kokonaismaanpuolustus Raimo Kaipiainen 21 Haussa kustannustehokas tasapaino oman toiminnan kehittämisen ja kumppanuuden välillä Jaarle Wilska 25 Hankkeiden laadunohjaus merivoimissa, hankeauditointi ja AQAP Juhapekka Raatava, Olli Terho 30 Kemiön Varikko-osastolla osataan ja jaksetaan! Kristian Forsell 34 Huollon joukkotuotanto ja varusmies huollon toimijana Kari Tapala, Kaj Malmivaara 38 Laivakokki Vesterinen Kari Tapala, Kaj Malmivaara 40 Rauhan ajan ja sodan ajan huoltojärjestelmät kohtaavat taisteluharjoituksessa Thomas Grönvall 46 Kansainvälisen operaation logistiset haasteet Aimo Jokela 56 Huoltopartio Espanjassa Seppo Rautakoski Kirjallisuus 59 Sodan mysteerit 60 Suomen laivaston uusinta historiaa 64 Sotajermun kirjesota 68 Jaakko Valtanen - Tammenlehväkenraali Tapahtumia 70 RU-kurssi 154 valmistui Kai Masalin 73 Meripuolustusharjoitus Eliisa 08 Karita Yli-Sikkilä

5 Rannikon Puolustaja 1/ Merivoimat Koski 08 -harjoituksessa Olavi Jantunen 77 RU-kurssi Kai Masalin Historia 78 Nikolai Ottovits von Essen Aimo Jokela 83 Saattajien hankinta ja nouto Neuvostoliitosta vuonna 1964 Arto Tarvonen 86 Merivoimien huoltoaluksia Visa Auvinen 91 Veteraaniraivaaja KUHA 5 yhä käytössä Max Johansson 92 Patria strategisena kumppanina Veli-Matti Kohtamäki 96 Huoli rannikkolinnakkeista on kansainvälinen Matti Mäkinen Kuulumisia 98 Rannikkotykistön Perinneyhdistys ry 100 Rannikkoupseeriyhdistys ry 103 Meriupseeriyhdistys ry 104 Maanpuolustuskoulutusyhdistys 108 Meripuolustuspiiri 110 Sininen Reservi ry 112 Turun Rannikkotykistökilta ry 114 Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry 120 Pohjanlahden Laivastokilta ry 122 Selkämeren rannikkokilta ry 123 RT-kerho Johtorengas ry 124 Rannikkojääkärikilta ry 128 RT-opistoupseerit ry 130 Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Merivaruskuntalainen 132 Upinniemen ensimmäisiä varusmiehiä vuonna 1956 Johanna Lahtinen Tekniikkaa, Taktiikkaa, Teknologiaa 134 Uusia eurooppalaisia pintataistelualuksia Rauno Leppiviita 137 Saab osallistuu Kanadan merivoimien modernisointiin 138 Yhteystietoja 139 Tapahtumakalenteri Lue lisää laivakokki Vesterisestä sivulta 38. Rannikon Puolustaja

6 Päätoimittaja Sitä saa, mitä tilaa! Meriturvan yksiköt järjestävät korkeatasoista turvallisuuskoulutusta ainutlaatuisissa puitteissa ammattitaitoisten kouluttajien johdolla. Tarjoamme Helicopter Underwater Escape Training -kursseja (HUET) ainoana Suomessa! Lisätietoja Meriturvan tarjonnasta löydät kotisivuiltamme osoitteesta Puh M E R I T U R V A Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Kone-ja laiteasennukset sekä terästyöt vahvalla ammattitaidolla Oy VG-Marine Ab on perustettu vuonna 1987 Naantalissa. Yrityksemme tekee telakoille ja varustamoille mm. seuraavanlaisia alihankintatöitä: Korjaustyöt Kone-ja laiteasennukset ankkuripelit taavetit pääkoneet apukoneet Käyttöönotot Myynnit Lohko varustelutyöt 6 V uosi on vaihtunut ja lama iskenyt voimalla, jota ei kukaan vielä vuoden vaihteessa olisi uskonut. Valtiovarainministeri etsii talvisodan henkeä ja erehtyy rinnastamaan opposition kannanotot Otto- Ville Kuusisen Terijoen hallituksen puuhailuun. Osasi kuitenkin pyytää kakistelematta anteeksi, mikä oli oikea teko. Ja hyvin harvinainen poliitikolta. Usein vielä harvinaisempi perussuomalaiselta. Enkä tarkoita ko. puoluetta (per-su). Viime syksy meni monilta äimisteltäessä Pääesikunnan vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutuksen normiohjausta ja samaan aikaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen kattojärjestöjen valtionapujen supistumista. Huutia saivat Valtioneuvosto, Puolustusministeriö, Valtiovarainministeriö, puolustusvoimat, MPK ja sen toiminnanjohtaja. Voihkinta oli hirmuista, osin aiheellista, paljolti aiheetonta. Valtion niukkojen varojen käytön kannalta oli perusteltua ja linjakasta suunnata varoja sinne, missä rahan antaja saa siitä parhaan tehon. Tässä tapauksessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteiselle nimittäjälle, Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Ja kun ylimääräistä rahaa ei yleensä paljon ole, niin jostain täytyy säästää. Toivottavasti tapahtunut antaa edes hieman ajattelemisen aihetta kabinetti- japarkettihenkilöstölle. Kun ilmaista rahaa ei tiettävästi ole keksitty, joutuvat järjestöt vielä enemmän arvioimaan toimintaansa, jotta yhteiskunnan ja yritysten tuet voidaan turvata. Maanpuolustuksella on hyvä nimi, ja yritysten tuen saanti on: ollut kohtuullisen helppoa. Toivottavasti järjestöt eivät sitä pitkällä tähtäimellä ryssi. Vaikka tänä vuonna voikin panna silmät kiinni ja syyttää lamaa. Nuoremmilla ikäluokilla on osin toiset arvot, myös toiminnan tehokkuus-ja laatuvaatimukset. Mikä näkyy myös lukuisten yhdistysten ikäjakaumassa. Maanpuolustuskiltojen Liiton hienossa tammikuun seminaarissa vallitseva tukan väri oli harmaa. Jos tukkaa oli. Tulevaisuus on haasteellinen!

7 Silloinen kapteeniluutnantti res, erään harjoituksen väsynyt esikuntapäällikkö siellä jossakin. Pääesikunta antoi tammikuun lopussa puolustusvoimien henkilöstöpäällikön, kenraaliluutnantti Hannu Herrasen allekirjoittaman käskyn: Vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyvien käytäntöjen yhtenäistäminen puolustusvoimissa". Käskyn johdannon mukaan: " Pääesikunta, Puolustusministeriö ja MPK ovat syksyn 2008 aikana käsitelleet vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyviä kehitys-ja yhtenäistämistarpeita työryhmätyöskentelyssään. Työskentelyssä on yhteisesti (lih. kirjoittajan) todettu, että vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta reservin koulutusjärjestelmän osana ohjaava normisto on toimiva". Asiaan liittyvien käytäntöjen ja menettelytapojen yhtenäistämiseksi on alajohtoportaille annettu selventävä käsky. Olin tammikuussa Meripuolustuspiirin SLMERIPOS:n Johto 2009-seminaarissa kuulemassa merivoimien koulutuspäällikön erinomaisen selvityksen noudatettavista käskyistä ja normeista. Ne ovat pääsääntöisesti järkevät ja perustellut. Tässäkin merivoimat on näyttänyt suuntaa. Edellä mainittuun Pääesikunnan käskyyn on toki jäänyt maanpuolustustyön veteraaneja tölvivä tyhmyys. Mutta pitäähän jonkun pöllön (juristin?) taas pätevyyttänsä osoittaa. Mitä sillä sitten voitetaan tai mitä ongelmaa (?) ehkäistään, on minulle hämärää. Mikä se sitten on, selvinnee käskyä lukemalla. Mutta kaikesta ei kannata huolta kantaa. Järjen käyttö lienee mahdollista. Eikä se mitään toimintaa estä, korkeintaan henkisesti hiertää. Väärinkäsitysten välttämiseksi, asia ei liity mitenkään ampumakoulutukseen tai vastaavaan, tai muihin turvallisuuteen liittyviin asioihin. Niissä voi olla vain nollatoleranssi. Meripuolustuspiiriin ja sen kouluttajiin ja muihin toimijoihin luotetaan. Sen kertoo maakunta-ja muille joukoille tilatun koulutuksen määrän kaksinkertaistuminen viime vuodesta. Samalla myös koulutuksen laatukontrolli kiristyy. Asia, josta kouluttajien ei tarvitse olla huolissaan. Jos ongelmia olisi ollut, ei tilauksia olisi tullut. Merellisen, raakaa työtä tekevän, maanpuolustajan vuosi on tässä suhteessa alkanut hyvin. Myös veteraanikouluttajien osalta, joiden asema ja etuudet on nyt määritetty ja status tunnustettu. Pelisäännöt ovat nyt olemassa. Niiden kanssa voi hyvin elää. Sitä saa, mitä tilaa! Kai Masalin Veteraanikouluttaja (vak), vak = vielä aktiivina kuraportaassa Rannikon Puolustaja

8 Rannikon Puolustajan toimitus esittäytyy V iime vuoden viimeisen numeron kolumnissani kerroin lehden uudesta toimitustavasta ja uusista tekijöistä. Tämä lehti on nyt ensimmäinen, jota on työstetty uu- della organisaatiolla. Asiat ovat lähteneet liikkeelle hyvin ja toimintatapoja jalostetaan ja hiotaan. On kuitenkin aika esitellä kuvien kanssa lehden toimituksen jäsenet. Koska isäni sanojen mu- kaan: Alla känner apan, apan känner ingen", en tälle sivulle naamaani pistänyt. Kyllä se on ihan tarpeeksi muutenkin ollut esillä. Ja tullee olemaan vielä jonkun aikaa. Komentaja Ove Enqvist, ST (sotatieteiden tohtori) oli lehden viimeinen "virka"päätoimittaja (oto). Lehden monikymmenvuotinen vakituinen avustaja ja nyt muodollisestikin lehden historia-ja kirjallisuusosion vastuutoimittaja. enqvist@oktanet.fi Lehden toimituspäällikkö Auli Aho on virkatyönään Merisotakoulun tiedottaja. Erinomainen valokuvaaja ja suomenlinnalainen "unelmatehtävässään" (tiedottajana, toim. huom). auli.aho@mil.fi Anja Räisänen on Rannikkosotilaskotiyhdistyksen aktiivi ja pitkäaikainen Sininen Reservi ry:n hallituksen jäsen ja nyt myös tiedottaja. Anjan vastuualueena ovat ns. yhdistyssivut, ja siinä mm. paimennustehtävät. anja.raisanen@kolumbus.fi Lehtemme taittaja Seppo Alanko on mm. Aikakauslehtien Liiton "vuoden taittaja 2006". Seppo on täysverinen ammattilainen ja lehden ainoa "oikea" työntekijä. Muu porukka työskentelee ns. harrastuspohjalla. Mikä ei Sepon töitä välttämättä helpota. seppo.alanko@riimunkantaja.com 8 Ja viimeiseksi, mutta ei todellakaan vähäisemmäksi: Merivoimien ollessa nyt virallisestikin sisällöntuottaja vuosittain yhdessä sovittavien kolmen teeman osalta (numerot 1,2 ja 4), on päätoimittajan merkittävänä apuna ns. teemapäätoimittaja, joka vastaa merivoimien teemamateriaalin kokoamisesta. Tämän Huoltonumeron teemapäätoimittaja on komentaja Jussi Koskinen. "Hyvin menee, mutta menköön!" Päätoimittaja

9 Pääesikunta tiedottaa Kenraaliluutnantti Ari Puheloisesta uusi puolustusvoimain komentaja Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Ari Tapani Puheloinen (s.1951) on nimitetty puolustusvoimain komentajan virkaan lukien viiden vuoden määräajaksi. Kenraaliluutnantti Puheloinen on palvellut Pääesikunnan päällikkönä vuodesta Aikaisemmin Puheloinen on toiminut Itäisen Maanpuolustusalueen komentajana, pääesikunnassa valmiuspäällikkönä, vanhempana osastoesiupseerina kansainvälisellä osastolla ja toimistoupseerina tiedusteluosastolla, Panssariprikaatissa prikaatin komentajana ja pataljoonan komentajana, Puolustusneuvoston yleissihteerinä ja yleissihteerin apulaisena, ETYJ:n erityistehtävissä Wienissä ja apulaissotilasasiamiehenä Moskovassa. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti vuonna Lisäksi hän on suorittanut opintoja Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa. Kenraaliluutnantiksi Puheloinen ylennettiin vuonna Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Markku Juhani Koli (s. 1953) on määrätty pääesikunnan päällikön virkaan lukien. Puolustusvoimien operaatiopäällikkönä hän on palvellut vuodesta Aikaisemmin Koli on toiminut Pääesikunnan operatiivisella osastolla operaatiopäällikkönä, valmiuspäällikkönä ja sektorijohtajana, Pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston osastopäällikkönä, Panssariprikaatissa Jääkäritykistörykmentin komentajana, Maanpuolustuskorkeakoulun ja Sotakorkeakoulun opettajana sekä Pääesikunnan ohjustoimistossa osastoupseerina. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti vuonna Lisäksi hän on suorittanut opintoja Englannissa ja Yhdysvalloissa. Kenraaliluutnantiksi Koli ylennettiin vuonna Maavoimien materiaalilaitoksen johtaja, kenraalimajuri Paavo Kalevi Kiljunen (s.1951) puolustusvoimien sotatalouspäälliköksi lukien. Maavoimien Materiaalilaitoksen johtajana hän on palvellut vuodesta Kenraalimajuriksi Kiljunen ylennettiin vuonna Prikaatikenraali Raimo Kalervo Jyväsjärvi (s.1956) Maavoimien Materiaalilaitoksen johtajaksi lukien. Hän työskentelee tällä hetkellä erityistehtävissä National Defense Universityssä Yhdysvalloissa. Prikaatikenraaliksi Jyväsjärvi ylennettiin vuonna Amiraali Juhani Kaskeala: Selonteko antaa hyvät mahdollisuudet puolustuskyvyn ylläpidolle Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala on tyytyväinen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selontekoon. Selonteko antaa selkeät ja pitkälle ulottuvat suuntaviivat puolustusvoimien toiminnalleja kehittämiselle, toteaa Kaskeala. - Selonteko ei tuo puolustusvoimiin dramaattisia muutoksia. Se antaa hyvät mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää puolustusvoimia seuraavalla vuosikymmenellä. Puolustuksen uskottavuus varmistetaan sekä omien kansalaisten silmissä että ulkomailla. Koko maata puolustetaan. - Kolme alueellisen sotilasläänin esikuntaa muutetaan aluetoimistoiksi. Muita merkittäviä rakennemuutoksia ei selonteossa esitetä. - Uskottavan puolustuksen ylläpito ja lakisääteisten tehtävien toteutus edellyttävät puolustusvoimien toimintamahdollisuuksien varmistamista. Kaskeala tervehtii tyydytyksellä puolustusbudjetin kahden prosentin vuosittaista korotusta vuodesta 2011 alkaen. Sillä kompensoidaan kustannusten nousua ja materiaalin kallistumista. Ilman tätä korotusta ei ole mahdollista säilyttää puolustusvoimien nykyisiä rauhan ajan rakenteita ja sodan ajan joukkokokoonpanoja. Rannikon Puolustaja

10 Merivoimat tiedottaa Kontra-amiraali Juha Rannikko merivoimien komentajaksi Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kontra-amiraali Juha Sakari Rannikko (s. 1955) on määrätty Merivoimien komentajaksi lukien ja amiraalin virkaan lukien viiden vuoden määräajaksi. Rannikko seuraa tehtävässä vara-amiraali Hans Holmströmiä, joka siirtyy reserviin. Puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä Rannikko on palvellut vuodesta Aikaisemmin Rannikko on toiminut puolustusvoimien huoltopäällikkönä ja apulaishuoltopäällikkönä Pääesikunnassa, materiaaliosaston päällikkönä, apulaisosastopäällikkönä, osastopäällikön sijaisena, osastoesiupseerina, ohjustoimiston päällikkönä, toimistopäällikön sijaisena ja toimistoupseerina Merivoimien Esikunnassa, vanhempana osastoesiupseerina puolustusministeriössä, laivueupseerina Saaristomeren Laivastossa ja Rannikkolaivastossa. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti vuonna Lisäksi hän on suorittanut opintoja Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Kontra-amiraaliksi Rannikko ylennettiin vuonna Merivoimien komentajanvaihtoparaati järjestetään Heikkilän kasarmilla Turussa (Merivoimien Esikunta) 30. kesäkuuta Rannikon Puolustaja onnittelee! Miinalaiva Uusimaa ja alustarkastusosasto kansainvälisessä arvioinnissa O sana Meripuolustusharjoitus ELIISA 08:aa merivoimat toteutti miinalaiva Uusimaan ja alustarkastusosaston Operational Capabilities Concept Evaluation and Feedback- ohjelman mukaisen itsearvioinnin. Ohjelmasta käytetään lyhennettä OCCE&F. Ohjelma on tarkoitettu Naton rauhankumppanuusmaille (Partnership for Peace, PfP), joihin Suomi kuuluu. Arvioinnissa yksiköiden kalustoa ja toiminnan yhteensopivuutta verrataan kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin. Ohjelmaan kuuluvan palautejärjestelmän avulla kalustoa ja toimintaa voidaan kehittää. Arviointi lisää kykyä toteuttaa Puolustusvoimien kolmatta tehtävää; osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Ohjelmassa on kaksi tasoa, jossa ensimmäisessä arvioidaan yhteensopi- Alustarkastusosasto valmiina tehtävään. vuutta ja toisessa suorituskykyä. Molemmilla tasoilla toteutetaan sekä kansallinen itsearviointi että Naton arviointi. Ohjelmassa on yhteensä neljä eri vaihetta ja se voidaan toteuttaa yksiköstä riippuen 2-4 vuodessa. Merivoimien tavoitteena on ylläpitää ja edelleen kehittää yksiköiden saumatonta ja turvallista yhteistoimintakykyä monikansallisessa toimintaympäristössä. Menestyksekkään arviointiohjelman jälkeen yksiköitä voidaan käyttää kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Arvioinnin johti Merivoimien Esikunta merivoimien eri joukko-osastoista kootun asiantuntijaryhmän ja Naton tarkkailijoiden avulla. 10

11 Merivoimat tiedottaa Merivoimien ensimmäinen valtakunnallinen paraati keräsi yli ohimarssia seuraamaan Merivoimien Esikunta oli saanut järjestettäväkseen puolustusvoimien valtakunnallisen itsenäisyyspäivän paraatin Turussa. Paraatin vastaanotti merivoimien komentaja, vara-amiraali Hans Holmström ja paraatijoukkoja komensi merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Veli-Jukka Pennala. Arvioiden mukaan ohimarssia seurasi Aurajoen rannoilla yli hengen yleisö. Paraatissa oli mukana joukkoja ja Runsaslukuinen yleisö miehitti museoalusten partaat. Merivoimien komentajan ja Turun kaupunginjohtajan Mikko Piikkisen juhlavastaanotto pidettiin Turun Linnassa. Kättelyvuorossa entinen merivoimien komentaja, vara-amiraali Esko Iiii. kalustoa kaikista puolustushaaroista. Paraatiin osallistui lähes henkilöä ja paraatin moottoroituun osastoon kuului 37 ajoneuvoa. Maavoimien kaksi uutta NH90 -kuljetushelikopteria ja kaksi MD500-kevythelikopteria sekä ilmavoimien neljä Hornet-hävittäjää suorittivat ylilennon. Merellisessä paraatikatselmuksessa nähtiin myös runsaasti merivoimien aluksia, muun muassa miinalaiva Pohjanmaa, Rauma-luokan ohjusvene ja kaksi Hamina-luokan ohjusvenettä sekä kaksi Fabian Wrede -luokan koulualusta. Uudenmaan Prikaatin G-veneet olivat mukana myös ohimarssissa Aurajoessa. Maavoimien joukkoja edustivat Porin Prikaati, Tykistöprikaati, Panssariprikaati ja Kaartin Jääkärirykmentti, ja ohimarssissa nähtiin muun muassa taistelupanssarivaunu Leopard. Paraatijoukkojen kärkipäässä marssi itseoikeutetusti veteraanien lippulinna, lippuja kantoivat varusmiehet. Mukana oli myös runsaasti maanpuolustusjärjestöjen edustajia. Musiikista vastasivat Laivaston Soittokunta ja Satakunnan Sotilassoittokunta. Paraatipäivän tunnelmia ja kuvia voi katsella puolustusvoimien verkkopalvelussa osoitteessa Paraatin vastaanottivat veteraanien edustaja, maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö, merivoimien komentaja, vara-amiraali Hans Holmström sekä maaherra Rauno Saari. Kuvat: Puolustusvoimat (Jarno Riipinen) Rannikon Puolustaja

12 Uutisia KL Röytän perintö elää,n M6RIQSRSTO Koulutus on pitkäjänteistä puuhaa, mutta palkitsevaa. KL nassa oli tarjota koulutusta kiinnostu- Eräs kantava ajatus Röytän toimin- Röytän miehistöön oppilaana kuulunut Sofia Palmu on suorittanut Ihan kaikkihan eivät ajatusta hyväksyneille nuorille merellisiin ammatteihin. merikapteenin tutkinnon neet ja Röytän taru loppui tunnetulla ammattikoulu Noviassa. tavalla. VflflSRN M6R1QSRSTQ Mielenkiintoista on, että haave yhteisestä laivaluokan kalustosta on syntynyt uudelleen esimerkiksi öljyntorjuntaan liittyen, ja haave on kirjattu jo vakavahenkiseen muistioon. MPK:n tehtäväkuva on muuttunut ja laajentunut, mikä oikein onkin. Samalla merivoimienkin YETT-toiminta vaatii lisää henkilöstöä (maakuntajoukkoja) ja muita toimijoita. Koulutustarve on ilmeinen. Muuten, mistä tuntee edelläkävijän? Siitä, että hänen selässään roikkuu nippu nuolia! Eikä viinessä. Rannikon Puolustaja onnittelee Vaasan/Röytän kouluttajia ja ennen kaikkea Soffia! (KM) 12

13 Apulaisjohtajat Merisotakoululla Kuvassa vas. kom evp Jukka Tarjanne, koin evp Olavi Laakkonen, kom evp Kari Merilä, kom evp Jukka Viitanen, kom Matti Eskola, komdri evp Robert Gentz, kom evp Hannu Sankkila, kom evp Erkki Pöyhiä, kom evp Jarmo Jaakkola ja kom erp Visa Auvinen. Kuva: matruusi Tony Wainio M erisotakoulun entiset apulaisjohtajat vierailivat Merisotakoululla kom Matti Eskolan isännöiminä. Muistorikkaan tilaisuuden aikana kuultiin ajankohtaiskatsaus koulun tämän päivän toiminnasta, tutustuttiin uusittuun päärakennukseen, Hilma-ruokalaan ja sotilaskotiin, saunottiin perinteikkäässä isossa saunassa sekä nautittiin illallinen Matti Kurki -kabinetissa. Tilaisuuden jälkeen kom evp Kari Merilä kirjoitti tapaamisesta seuraavasti. "Liikaa ei voi kehua, kuinka hyvä olo jäi mieleen eilisestä Merisotakoulu -visiitistä. Pitkästä aikaa oli tilaisuus nähdä ja kuulla, mitä vanhalle rakkaalle koululle tänä päivänä kuuluu. Ison saunan lyömättömät löylyt antavat aina komean kehyksen 'merimiesjutuille', joita tuntui eilenkin kirpoavan niin runsaasti ja elävästi, että kuluneet vuodet kutistuivat miltei olemattomiin, ja eilinen tuntui olevan lähes läsnä." ::?::Environics C * QOöDDSteÖOiÄSÖ AUTROSAFE OY Rannikon Puolustaja

14 In Memoriam Pursimies Pentti Juhani Aarto Pentti Aarto liittyi Helsingin Reservinaliupseerit ry:n Meriosastoon Varusmiespalveluksensa hän oli suorittanut Helsingin Laivastoasemalla Meriosasto oli virallisesti perustettu vain muutamaa vuotta aikaisemmin, Meriosaston "mainosteksti" vuodelta 1963 kuvannee niitä asioita, jotka saivat nuoren reservin alikersantin liittymään merelliseen reserviläistoimintaan pian varusmiespalveluksen jälkeen: "Meriosaston pääasiallisena tarkoituksena on suoda merivoimissa pai- velleille sekä kaikille merenkulusta kiinnostuneille reservin aliupseereille jatkuvaa kontaktia meren henkeen. Osastossa on mahdollisuus suorittaa mm. rannikkolaivurin, Itämeren kipparin, viestitys-moottori-ym. kursseja sekä käytännössä soveltaa hankittua tietoa ja taitoa käytössämme olevilla moottorialuksilla. Erilaiset kilpailut sekä harjoitusretkeilyt pitävät kehon kunnon tasavallan presidentin toivomassa vireessä. Suolainen huumori ja kadehdittava toverihenki antaa niin vanhalle kuin nuorellekin täydellisen nautinnon vapaa-ajan oikein käyttämisestä. Navigare necesse est vivere non est necesse." Jo tammikuun vuosikokouksessa 1964 Pentti valittiin Meriosaston johtokuntaan, jossa muut olivat sodankäyneitä veteraaneja, puheenjohtaja vääpeli Ensio Pesosen, entisen Msk-sotilasmestarin ja Helsingin Merisuojeluskunnan kansliapäällikön johdolla. Pentti osallistui koulutusalus Saukon purjehduksiin ja jonkun vuoden päästä ensimmäisiin Merikilpailuihinsa Kotkassa vuonna Saukko vaihtui 1974 Vesikoksi, jonka kipparina Pentti toimi 9 kesänä ( ), ja josta muodostuikin Pentin "toinen rakkaus" 25:ksi vuodeksi. Merikilpailu-urakin eri tehtävissä, mutta ennenkaikkea viestimiehenä, kesti 90-luvun alkupuolelle saakka. Sisäampumarata "Luola" tuli niinikään tutuksi paikaksi vuosien mittaan. Vuonna 1969 valittiin Pentti Meriosaston puheenjohtajaksi - 25 vuoden ikäisenä. Tämä oli siihen aikaan harvinaista, ja kyseiseltä vuodelta oleva teksti kuvanneekin aikojen muuttumista osuvasti: "Osastomme toiminta on kuluneina vuosina ollut melko monipuolista ja "vipinää" on ollut melko sopivastikin. Yleisesti ottaen on osastomme aktiviteetti kohentunut kiitettävästi ja saatuaan lisää toimintamuotoja on sen jäsenmäärä kasvanut. Ilolla on pantava merkille nuoren polven innokas mukaantulo. Voimme täysin rauhassa ja luottavasti uskoa osastomme jatkuvan kehityksen näiden miesten käsiin." Pentin puheenjohtajakaudella luotiin tukevampi pohja yhteistoimintaan Helsingin reservin meriupseereiden kanssa, joka sitten johti myöhemmin merellisen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ja Sinisen Reservin yhteistyön alkamiseen 1990-luvun alussa. Loppuvuodesta 1991 Meriosasto rekisteröitiin ajan hengen mukaisesti omaksi yhdistyksekseen, Helsingin Reservin Merialiupseerit ry:ksi, nykyiseksi Merireserviläiset ry:ksi, jonka perustajajäsen Pentti oli. Puheenjohtajana Pentti toimi kahdeksan vuotta ( ), varapuheenjohtajana lovuotta ( ) ja johtokunnan jäsenenä kaikenkaikkiaan yhtämittaisesti 32 vuotta ( )! Tämän lisäksi oli Pentti mukana Sinisen Reservin toiminnassa; muistamme hänet ennenkaikkea juhlien järjestäjänä. Kun paikallisosastotoimintaa perustettiin vuonna 1998 aikaisemman koulutusjärjestelmämme tilalle, oli Pentti siinäkin, nyt jo varttuneempana reser- 14

15 In Memoriam Arto Tarvonen on poissa vin pursimiehenä, jälleen mukana. Yhdistyksemme "oma" paikallisyksikkö Kuljetusviirikkö, myöhempi 1. Koululaivaviirikkö (Suomenlahden Meripuolustusosasto), olikin jäsenille ainoa merellinen "henkireikä" Vesikon myymisen jälkeen. Penttikin oli koko Vesikon ajan, 25 vuotta, osallistunut uhrautuvaisesti varainkeräykseen tämän "toisen rakkauden" ylläpitämiseksi. Sairastuttuaan vakavasti parisen vuotta sitten, ei Pentti ehtinyt koskaan purjehtia Merireserviläisten 2007 ostamalla ensimmäisellä täysin omalla koulutusaluksella, Ahven 3:11a. Olen kuitenkin varma, että Pentti on ollut koko ajan hengessä mukana. Jäämme kaipaamaan kunnioitettua merireserviläisveljeämme ja ystäväämme Pentti Aartoa ja muistamme häntä seuraavilla Meriosaston 10-vuotisjulkaisun sanoilla Pentin puheenjohtajakaudelta 1969, jotka mielestäni kuvastavat käytännönläheisesti hänenkin arvojaan: "Meriosastamme pääperiaatteena on ollut reippaan merihenkisen harrastuksen ylläpito, merenkulkutaidon elvyttäminen, viestitystaidon kehittäminen ja tärkeimpänä veljeyden sekä siihen lujasti liittyvän, turhia ylisanoja kaihtavan isänmaallisen ajattelun ehdoton säilyttäminen." Tatu Korhonen puheenjohtaja Merireserviläiset ry, Sjöreservister if Meripuolustuksen kentän saavutti Tapaninpäivänä suruviesti: komentaja evp Arto Tarvonen kuoli Herttoniemen sairaalassa lyhytaikaiseen vaikeaan sairauteen. Arto Tarvonen oli syntynyt vuonna 1937 Haminassa, jossa kävi myös koulunsa. Upseerin ura oli sotilasperheen pojalle luonteva valinta ja hän valmistui luutnantiksi Merisotakoulusta vuonna Arton ura alkoi laivapalveluksella Nuoli-luokan moottoritykkiveneillä ja koululaiva Matti Kurjella, mutta venäjänkielen taito suuntasi hänet pian merivoimien idänkaupan ja huoltoasioiden asiantuntijaksi. Merivoimien siirtyessä ohjuskauteen Arto oli Neuvostoliittoon lähetettyjen hankinta-ja koulutusryhmien tulkkina mm MTO-66-prototyyppiä hankittaessa Bakussa vuonna 1967 ja Tuima-luokan ohjusveneitä opiskeltaessa Riikassa vuonna Jälkimmäisellä yli kaksikuukautisella komennuksella "Arskan" muistetaan hyväntuulisena isähahmona tasoitelleen paikallisia pikku hankaluuksia. Arto Tarvonen toimi pitkään Turun Laivastoasemalla mm "Kemiön keisarina" ja toimistopäällikkönä Merivoimien Esikunnassa, josta jäi eläkkeelle vuonna Komentajaksi hänet ylennettiin vuonna Arton maanpuolustusura jatkui reservissäkin aktiivisena. Hän osallistui sotavainajien muiston vaalimistyöhön ja oli vaivojaan säästämättä mukana etsimässä sankarivainajia luovutetulla alueella ja saattamassa heitä kotiseudulle. Kiltatyö oli Artolle tärkeä kanava maanpuolustukseen. Hänet muistetaan aktiivisena ja osallistuvana henkilönä, joka oli aina valmis tarttumaan toimeen ja olemaan avuksi. Erityisen aktiivisesti hän toimi Sininen Reservi ry:ssä, Laivaston Killassa ja Helsingin Laivastokillassa. Hän toimi useita vuosia Sininen Reservi ry:n hallituksessa, Laivaston Killan tilintarkastajana sekä Helsingin Laivastokillan hallituksessa ja puheenjohtajana Valtakunnallisen Laivastokillan puheenjohtajana mm. johtaen Suomen laivastokiltoja pohjoismaisilla kiltapäivillä Ruotsissa. Vapaaehtoiset meripuolustajat kunnioittavat Arto Tarvosen valoisaa muistoa ja lausuvat osanottonsa Anneli-rouvalle ja pojille perheineen. Matti Mäkinen piiripäällikkö, MPK/Meripuolustuspiiri Arno Hakkarainen puheenjohtaja, Sininen Reservi ry Rannikon Puolustaja

16 Puolustusvoimien logistiikka Pääesikunta on julkaissut vuoden 2008 jälkipuoliskolla puolustusvoimien logistiikkastrategian, jonka päämääränä on ohjata puolustusvoimien logistiikan suorituskyvyn rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä. Logistiikkastrategiassa määritetään puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän toimintaperiaatteet ja toimintatavat, eri johtamistasojen roolit ja tehtävät, osajärjestelmien tehtävät ja perusajatukset sekä kehittämisen periaatteet. Yleisiä linjauksia - kehittäminen, kumppanuus, verkostoituminen Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä sisältää logistiikan palvelukeskukset, puolustushaarojen huoltojärjestelmät, kumppanuudet ja ostopalvelut. Logistiikkajärjestelmän toimialoja ovat täydennykset, kunnossapito, kuljetukset, lääkintähuolto ja huoltopalvelut. Logistiikkajärjestelmä mitoitetaan ensisijaisesti Suomen sotilaallisen puolustamisen tarpeisiin. Rakentamisessa otetaan huomioon muiden viranomaisten tukemisvelvoitteet, kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan tarpeet ja kansainvälinen yhteensopivuus. Suorituskyvyn perusrakenne ja toimintaperiaatteet pysyvät samoina kaikissa turvallisuustilanteissa. Kehittämisessä luodaan maa-, meri- ja ilmavoimille yhtenäiset logistiikan rakenteet ja toimintatavat. Huoltojoukot muodostetaan vakiorakenteisista ryhmistä, joukkueista ja komppanioista. Hankittavien huoltovälineiden ja käytettävän materiaalin on oltava mahdollisimman laajasti yhteensopivaa ja käyttökelpoista kaikissa puolustushaaroissa. Muut yhteiskunnan voimavarat ovat puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän kulmakiviä. Elinkeinoelämän, viranomaisten, strategisten kumppanien sekä yhteiskunnan muita voimavaroja varataan ja kohdennetaan sopimuksin normaali-ja poikkeusolojen tarpeisiin. Verkottuminen ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Puolustusvoimien joukot huoltavat itse etulinjassa taistelevat yksikkönsä, muualla korostuu yhteiskunnan tuotanto-, tukeutumis-ja palveluverkon merkitys. Keskeisiä toimijoita poikkeusoloihin varautumisessa ovat esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus, sairaanhoitopiirit, kaupan keskusliikkeet ja teollisuus. Valmiutta kohotettaessa logistiikkajärjestelmää täydennetään perustettavien joukkojen huolto-osilla, perustamalla huoltorykmenttien kenttähuoltojoukkoja sekä sopimuksin varatuin elinkeinoelämän, strategisten kumppanien, muun yhteiskunnan ja kansainvälisin resurssein. Hankinnoissa pyritään puolustushaarojen yhteishankkeisiin. Muiden maiden kanssa yhdessä tehdyt tutkimukset ja hankinnat voivat säästää resursseja ja parantaa kansainvälistä yhteensopivuutta esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioita tai avun antamista ja vastaanottamista varten. Strateginen ilma- ja merikuljetuskyky rakennetaan ensisijaisesti monikansallisilla sopimusmenettelyillä ja toissijaisesti kaupallisilla järjestelyillä. Strategian jalkauttaminen merivoimissa - PURU, SOTLK, PVTT Pääesikunta johtaa logistiikan kehittämisohjelmaa. Kehittäminen kattaa kaikki huollon toimialat ja se ulotetaan koko organisaation läpi, joten merivoimatkin on mukana yhtäläisen kokonaisuuden kehittämistyössä. Maavoimat on todennut huoltopataljoonan toimivaksi valmiusyhtymissään. Merivoimissa tutkitaan huoltopataljoonasta saatavia etuja. Se kiistämättä palvelisi ainakin yhdenmukaisuutta ja moduulirakenteisuutta puolustusvoimissa. Yhtymien huoltopataljooniin pystyttäisiin keskittämään tarvittavat toiminnot, merivoimien huollon erikoispiirteet ja puolustushaaralle kuuluvat huollon koulutustehtävät. Puolustusvoimissa on keskitetty logistiikan toimintoja palvelukeskuksiin, jotka ovat Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskus (PURU), Sotilaslääketieteen Keskus (SOTLK) ja Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos (PVTT). PURU tuottaa normaali-ja poikkeusoloissa ruokahuollon palvelut. Terveydenhuollon tehtävät on keskitetty Sotilaslääketieteen Keskukseen. Teknillinen Tutkimuslaitos tuottaa elektroniikan ja informaatiotekniikan, räjähde-ja suojelutekniikan sekä asetekniikan tutkimus-ja raportointipalveluita. Merivoimat on nauttinut Ruokahuollon Palvelukeskuksen palveluis- 16

17 Heikki Ruuhilla ;trategia Kommodori Heikki Rauhala Merivoimien huoltopäällikkö Merivoimien Esikunta ta muutaman vuoden. Järjestely on todettu merivoimien toimipisteissä vähintään yhtä hyväksi kuin entinenkin. Sotilaslääketieteen Keskuksen henkilöstö vastaa tänä päivänä terveydenhuollosta merivoimien toimipisteissä ja kentällä. Puolustushaaran erikoispiirre on sukelluslääketiede, joka myös on SOTLKn vastuulla nykyisin. Teknillinen Tutkimuslaitos on jo vanha kumppani; mainittakoon osaavaksi ja tunnetuksi myös puolustusvoimien ulkopuolella. Hyötytarkastelu - tarpeettomasta ja vanhentuneesta luovutaan, voimavarat kohdennetaan Kiinteistöuudistuksesta lähtien puolustusvoimat on vuokrannut käyttämänsä tilat ja alueet. Puolustusvoimat luopuu suunnitellusti tarpeettomiksi jäävistäalueista ja kiinteistöistä. Osana tätä toiminnan tehostamista merivoimat laatii omien toimitilojensa käyttö- ja luopumissuunnitelmaa, joka koskee myös kaikkia merivoimien vuokraamia saaria. Lähes kaikilla saarilla on valvontalaitteita, aseita, tietoliikennejärjestelmiä ja puolustusrakenteita, joista osa jää mahdollisten luopumisten jälkeen rasitteiksi niiden käyttöiän päättymiseen asti. Sama hyötytarkastelu tehdään myös kalustolle. Merivoimat on poistanut käytöstään lukuisia vanhentuneita taistelu- ja apualuksia sekä asejärjestelmiä. Apualusten, vanhimpien tykkien ja merimiinojen vähentäminen jatkuu lähivuosina. Merivalvontatutkien osittainen korvaaminen uusilla alkaa jo tä- nä vuonna. Luopumisten tavoitteena on suunnata vähät resurssit uusiin järjestelmiin, joilla parannetaan tai vähintään ylläpidetään kykyä suoriutua merivoimille annetuista tehtävistä. Kunnossapidossa siirrytään entisestä kolmesta kahteen tasoon; käyttäjätason huollon yläpuolella ovat suoraan tehdastasoa edustavat keskuskorjaamot ja teollisuus. Merivoimien Materiaalilaitos solmii merivoimien huoltosopimukset ja edustaa tehdastasoa joidenkin erikoisjärjestelmien huollossa. Merivoimat määrittelee tällä hetkellä järjestelmiensä huoltotasoja ja tutkii kokonaisuutena oman kunnossapidon kehittämistä ja kumppanuuksia telakoiden sekä muiden teollisuusyritysten kanssa. Kumppanuus kasvaa Maavoimien rooli korostuu puolustusvoimien yhteisessä logistiikassa. Ilma-ja merivoimat tukeutuvat monilla aloilla maavoimien huoltojärjestelmään. Esimerkiksi kunnossapidossa merivoimien joukot toimittavat yleisen materiaalin maavoimien huoltorykmenttien kautta huollettavaksi - merivoimat vastaa itse lähtökohtaisesti vain oman erikoisvälineistönsä hankinnasta ja kunnossapidosta. Maavoimien teknisen huollon uusi kumppani on Millog Oy, jonka perustajina oli useita puolustusvälinealalla toimivia teollisuusyrityksiä ja sen kokoonpanoon on sisällytetty joitakin aiemmin puolustusvoimille kuuluneita korjaamoita. Merivoimista materiaali ohjautuu Millogille maavoimien huoltorykmenttien koordinoimana. Merivoimat käyttää Millogin osaamista myös joidenkin erikoisjärjestelmiensä huoltoon. Uusi tarkastelu 2012 Logistiikkastrategian seuraava tarkastelu alkaa vuonna 2012, jolloin aletaan tarkastella pääesikunnan johdossa olevien logistiikan laitosten, palvelukeskusten sekä puolustushaarojen materiaalitoimintojen kehittämisen mahdollisuuksia. I g l L a i v a k o n e O y I Ship engine repairs and services Rannikon Puolustaja

18 Teollisuus, huoltosopimukset ja kc Kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan Suomen itsenäisyys, kansalaisten elinmahdollisuudet sekä turvallisuus ulkoista, muiden valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Sotilaallinen maanpuolustus on keskittynyt turvaamaan näitä uhkia vastaan sotilaallisilla toimenpiteillä. Puolustusvoimien keskittyminen omaan ydinosaamiseen on johtanut tukitoimintojen lisääntyvään ulkoistamiseen sekä tuotteiden ja palvelujen hankintaan oman organisaation ulkopuolelta. Samalla puolustusvoimat on integroitunut entistä tiiviimmin ympäröivään yhteiskuntaan käyttäen laajasti hyväkseen elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan resursseja. JOHTAWV JÄRJESTELMÄ Kuva 1, Sotilaallisen maanpuolustuksen rakenne Logistiikkajärjestelmät Yksi sotilaallisen maanpuolustuksen osa-alue on logistiikkajärjestelmä, jonka tehtävänä on ylläpitää joukot ja henkilöstö toimintakykyisinä, hankkia ja kunnossapitää materiaalia sekä sen ylläpitoon tarvittavaa tietotaitoa, mukaan lukien teollinen yhteistyö (=IP, Industrial Participation, tietotaidon siirto kotimaisille toimijoille, ulkomailta hankituille järjestelmille). SOTILAALLINEN MAANPUOLUSTUS PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN RAKENNE Logistiikkajärjestelmä on puolustusvoimien, kotimaisen ja kansainvälisen elinkeinoelämän (muun muassa alan teollisuus, User Group), sekä muun yhteiskunnan logististen osien muodostama kokonaisuus. Se on integroitu yhteiskuntaan siten, ettei sen rakennetta tarvitse eri turvallisuustilanteissa (normaaliolot, häiriötilanteet ja poikkeusolot) juuri muuttaa. Esimerkkinä on syytä TfcOUSTtLU- JA VALVON TAjAftJtSTttUA JOUKKO- TUOTANTO- JA LK^jAftJtSTlUI A UAAVOMEN. MEKVOMEN A ILMA VO MEM JOUKOT HUOLTO-JA LOOfi TIKKA janjtstllma l I I il PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN TOIMINTA ALUEELLEEN PUOLUSTUS SOTILAALLINEN KRIISINHALLINTA SOTILAALLISEN MAANPUOLUSTUKSEN UHKAMALUT JA SUORITUSKYKYVAAWIUKSET SOT1LAALUSEN SOTILAALLISEN SOTILAALLISEN MAANPUOLUS- KAAWUOLUS SOTILAALLISEN MAAN- MAANPUOLUS- TUKSEN TUKSEN PUOLUSTUKSEN KESKEISET TUKSEN TEHTÄVÄT VOIMAVARAT PERUSTEET UUNSAAOANTO PUOLUSTUSPOLITIIKKA mainita vaikka merivoimien alusten perushuollot, jotka on jo pitkään teetetty teollisuudella. Logistiikan osajärjestelmiä ovat: - johtamisjärjestelmä, joka on osa puolustusvoimien operatiivista johtamisjärjestelmää. Se sisältää muun muassa tilannekuvan puolustusvoimien, muiden viranomaisten ja elinkeinoelämän logistiikkajärjestelmistä ja resursseista. - täydennysjärjestelmä, jolla toteutetaan materiaalista valmiutta: hankinta, varastointi ja jakelu sekä käytöstä poisto. - kunnossapitojärjestelmä, jolla tuotetaan puolustusvoimien suorituskykyjen edellyttämää materiaalin käytettävyyttä, ylläpitäen materiaali toimintakelpoisena. - kuljetusjärjestelmä, jolla rakennetaan puolustusvoimien suorituskykyjen tarvitsemaa materiaalin ja henkilöstön kuljetuskykyä, maa-, vesi-ja ilmakuljetuksin. Kuljetuksilla tuetaan myös muita viranomaisia. - lääkintähuoltojärjestelmä, jolla tuetaan puolustusvoimien suorituskykyjen edellyttämää henkilöstön toimintakykyä. Järjestelmään kuuluvat strategisina kumppaneina nykyään myös sairaanhoitopiirit. - sekä huoltopalvelujärjestelmä, jolla rakennetaan tarkoituksenmukainen toimintaympäristö sekä vahvistetaan yksilön ja joukon henkistä ja fyysistä taistelukelpoisuutta. 18

19 Raimo Kaipiainen :onaismaanpuolustus Insinöörikomentajakapleeni, DI, Raimo Kaipiainen. Teollisuusinsinööri, Merivoimien Materiaaliiaitos Teollisuuden valmiuden-ala Teollisuuden valmiuden-ala (TeVa, teollisuusinsinööriorganisaatio) on huollon eri toimialoja leikkaava prosessi. Sen tavoitteena on toteuttaa sekä valmistavan teollisuuden että korjaavan ja ennakoivan kunnossapidon ja muiden palveluyritysten tuotannon suunnittelua ja systemaattista varaamista sotilaallisten toimien tukemiseksi siten, että ennalta varattujen yritysten kapasiteetti on tarvittaessa nopeasti puolustusvoimien käytettävissä. TeVan tehtävänä on varata puolustusvoimien logistiikan suorituskyvylle riittävä, sekä myös muun yhteiskunnan tarpeiden kanssa tasapainossa oleva palvelujen ja tuotteiden saatavuus elinkeinoelämältä vakavia häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten. Tehtävät painotetaan strategisen iskun uhkakuvan mukaisesti huolto-, korjaus-ja palvelutoimintaan sekä laajamittaisen sodan uhkakuvan mukaisesti kriittisille tuotantoalueille. Teollisuuden kanssa laadittavat huoltovarmuutta tuottavat sopimukset Puolustusvoimien sotilaalliseen huoltovarmuuteen liittyvä teollisuuden sopimusrakenne koostuu kumppanuus-, hankinta/huolto-, turvallisuus-, sotatalous-, tuotantovaraussopimuksista ja valmiussuunnitelmasta. Kumppanuussopimuksella varmistetaan puolustusvoimien tarvitsemat materiaalitoimitukset sekä palvelu- ja kunnossapitotoiminnan saatavuus niin normaalioloissa, häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissa. Se on puolustusvoimien ja toimittajan välinen pitkäaikainen kumppanuussuhde, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen, avoimeen informaation vaihtoon, yhteisesti sovittaviin kehittämistavoitteisiin. Tehtävänsä suorittamiseksi TeVa-ala: - ylläpitää kriittisten yritysten tuotantovarausrekisteriä - suunnittelee ja toteuttaa poikkeusoloissa tarvittavien teollisuudelle vuokrattavien tai lainattavien valmiuskoneiden hankinnat ja ylläpidon - tekee esityksiä valmius- ja varmuusvarastomateriaaleista - laatii ja ylläpitää sotatalous-ja tuotantovaraussopimuksia. ULKOMAAT JA KANSAINVÄLINEN LOGISTIIKKA YHTEISKUNNAN LOGISTIIKKA JOINT LOGISTIIKAN SUORITUSKYVYT LOGISTIIKAN PALVELU- KESKUKSET Yhteiskunnan Kriismhailintaelintarkeiden toimintojen operaatiot suorituskyvyn Normaaliolojen turvaaminen ylläpito Hankinta/huoltosopimukset ovat kertaluontoisia tai toistaiseksi voimassa olevia materiaali- tai palvelusopimuksia, joiden toiminta ei välttämättä kata häiriötilanteita tai poikkeusoloja. Turvallisuussopimus on edellisten sopimusten yhteyteen laadittava tukisopimus, jonka perusteella puolustusvoimat varmistuu siitä, että sen kanssa toimiva sidosryhmä ymmärtää salassa pidettävän tiedon merkityksen ja sitoutuu käsittelemään sitä asianmukaisesti. Turvallisuussopimuksia solmitaan yritysten, korkeakoulujen ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. Sotataloussopimuksella turvataan puolustusvoimien sotavarustuksen tuotannon ja erilaisten palveluiden saatavuus häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Valmiudet sotataloussopimuksen mu- Kuva 2, Logistiikkajärjestelmän rakenne Rannikon Puolustaja

20 kaisten tuotantovarausten käyttöönotol- ten. Se on luonteeltaan aiesopimus, jon- - varaosa-ja materiaalisuunnitelma le poikkeusoloihin luodaan hankintaso- ka mukaisen toiminnan käynnistäminen - kone-, laite- ja työkalusuunnitelma pimuksen mukaisella toiminnalla nor- vaatii aina erillisen tilauksen. - kumppani-ja alihankkija- maalioloissa ja sotataloussopimuksessa Valmiussuunnitelma on yrityksen mainittujen molemmin puoleisten vel- tekemä tuotantovaraussopimukseen lii- - ajoneuvo-ja työkonesuunnitelma voitteiden täyttämisellä. Kumppanuus- te. Se on kuvaus toimenpiteistä, joiden - tilatarvesuunnitelma sopimuksiin ja pitkäaikaisiin hankinta/ avulla yritys varautuu tuotantovaraus- - asiakirjojen säilytyssuunnitelma huoltosopimuksiin tulee aina liittää so- sopimuksessa sovittujen tuotantotehtä- tataloussopimus.sotataloussopimuksen vien toteuttamiseen. Sen tarkoitukse- Kokonaismaanpuolustus liitteenä on tuotantovaraussopimus ja/ na on varmistaa ja nopeuttaa yrityksen Tämän päivä kokonaismaanpuolustus on tai valmiussuunnitelma. suunnitelmallista siirtymistä normaali- yhteiskunnan voimavarojen varaamista, suunnitelma Tuotantovaraussopimus on puo- olojen toiminnasta poikkeusolojen ai- kumppanuutta, yhteistyötä ja verkostoi- lustusvoimien ja yrityksen välinen asia- kaiseen tuotantoon. Valmiussuunnitel- tumista. Suomalaisen yhteiskuntamme ra- kirja, jossa on sovittu yritykseltä varattu ma sisältää seuraavat pääkohdat: kenteisiin sisältyvää ydintoimintaa. Laa- tuotanto- tai palvelukapasiteetti puolus- - tuotantosuunnitelma jemmin, kuin edes aina ymmärretään, mut- tusvoimien käyttöön poikkeusoloja var- - henkilöstösuunnitelma ta välttämätöntä ja vastuullista Suomen ja suomalaisten turvaamisen kannalta. UNIFERM OY Aleksanterinkatu 17, HELSINKI Puh. (09) Fax (09) M HuoltovARMUuskeskus v a r m u u d e n vuoksi... FORCIT Pohjoinen Makasiinikatu 7 A Helsinki Puh

21 Jnalle fvilska Insinöörikomentaja, diplomi-insinööri Jaarle Wilska palvelee Merivoimien Esikunnan Huolto-osastolla kunnossapitosektorin johtajana Haussa kustannustehokas tasapaino oman toiminnan kehittämisen ja kumppanuuden välillä Maavoimat on siirtynyt tämän vuoden alusta materiaalin kunnossapidossa strategiseen kumppanuuteen. Kyseinen kumppanuusratkaisu täyttää turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (VNS 2004) vaatimukset. Maavoimat aloitti kumppanuuden Millog Oy:n kanssa, ja siirtyy maavoimien materiaalin kunnossapidossa samalla kaksitasoiseen kunnossapitojärjestelmään. Puolustusvoimat tuottaa itse joukkojen suoran sekä välittömän tuen, ja teollisuus pitkäkestoiset määräaikaishuollot, vika- ja peruskorjaukset. Siirtyminen kumppanuuteen maavoimien materiaalin kunnossapidon osalta perustuu tehtyihin selvityksiin ja niistä tehtyihin vertailuihin oman toiminnan kehittämisestä ja strategisen kumppanuuden osalta. Tavoitetilassa vuonna 2012 puolustusvoimien materiaalin kunnossapito toteutetaan kaksitasoisena myös merivoimissa. Strateginen kumppanuus tarkoittaa pitkän tähtäimen yhteistyösuhdetta asiakkaan ja palvelun toimittajan välillä. Yhteistyösuhde perustuu keskinäiseen luottamukseen. Keskeisiä piirteitä ovat muun muassa suhteen jatkuvuus, laaja keskinäinen informaation vaihto sekä yhteiset kehittämistavoitteet. Strateginen kumppanuus on myös yhteistyösuhde, joka jatkuu poikkeusoloissa puolustusvoimien ollessa tiiviisti verkottuneena muuhun yhteiskuntaan osana kokonaismaanpuolustusta. tiikkaosaston laatimassa logistiikkastrategiassa otettu käyttöön uusia kunnossapidon käsitteitä ja määritelmiä, kuten kunnossapidon suorituskyky-, järjestelmä- ja kunnossapitovas- MAAVE YT tuu ja -vastuulliset. Uudet käsitteet ei- vät ole vielä vakiintuneet huoltohenki- löstönkään keskuudessa, mutta omak- sutaan, kun niistä kerrotaan riittäväs- Suorituskyky vastuullinen Uusia kunnossapidon käsitteitä ja niiden määritelmiä Kunnossapito vastuullinen Vuonna 2008 on Pääesikunnan logis- Kuva 1: Kunnossapidon johtosuhteet Merivoimissa Rannikon Puolustaja

22 Patria 55% >> I d S T A O 26% CJ)_ ^ >R SKONE - " 3% - Sisu Auto 8% ^ Önicopfl O* I ^ Orivesi 3% Millog Oy tekee huolto- ja korjaustyön, jota Teolliset osakkaat (Patria ja Insta) tukevat Kumppanuusosakkaat, jotka toteuttavat oman alueensa huoltotyön kumppanuussuhteessa yhtiölle Millog Oy on osa Patria konsernia Patria ja Insta ohjaavat Millogin strategisen kumppanuussuhteen toteutumista puolustusvoimien kanssa Raskone, Sisu Auto ja Oricopa tuottavat oman toimialueensa kunnossapitopalvelut Millogin kautta puolustusvoimille. Puolustushallinnon omistus erityisosakkeen kautta ja osallistuminen hallitukseen. - kunnossapidon tuki rauhanajan koulutusjärjestelmälle - toiminnan tehokkuus, palveluntuottokyky ja kehittämismallit - kunnossapidon hinta - kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden perustamisen ja purkamisen tuki - materiaalisen suorituskyvyn ja turvallisuuden täyttyminen - kriisiajan kunnossapitoyksiköiden kouluttaminen Kuva 2: Millog Oy Kunnossapidon tasot 1 ja 2 ti koko kunnossapidon ja koko huollon organisaatioille. Suorituskykyvastuu tarkoittaa vastuuta suorituskyvyn eri osa-alueiden kehittämisen koordinoinnista ja suorituskykytavoitteen saavuttamisesta sekä suorituskyvyn ylläpitämisestä. Kunnossapidon suorituskyky vastuullisia tahoja ovat pääasiassa puolustushaaraesikunnat, Pääesikunnan osastot ja alaiset laitokset. Myös puolustushaaraesikunnan alainen laitos voi olla suorituskyky vastuullinen. Järjestelmävastuu tarkoittaa vastuuta materiaalisen valmiuden luomisesta ja ylläpitämisestä suorituskykyvaatimusten ja suorituskyvyn rakentamiseen sekä ylläpitämiseen kohdennettujen resurssien puitteissa. Järjestelmävastuullisia tahoja ovat Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunta ja sen alaiset huoltorykmenttien esikunnat, Merivoimien Materiaalilaitos, Ilmavoimien Viestitekniikkalaitos, Lentotekniikkalaitos ja Pääesikunnan alaiset laitokset. Kunnossapitovastuu tarkoittaa vastuuta asetettujen käyttövarmuusvaatimusten saavuttamisesta sekä käyttövarmuustilannekuvan ylläpitämisestä. Kunnossapitovastuullisia tahoja ovat puolustusvoimien laitokset, varikot, korjaamot ja huoltolat sekä elinkeino- elämään liittyvät kunnossapidon kumppanit ja teollisuus. Siirtyminen kaksitasoiseen kunnossapitojärjestelmään Puolustusvoimien materiaalin kunnossapito toteutetaan tulevaisuudessa kaksitasoisena (Kunnossapidon taso 1 ja taso 2). Puolustushaaraesikunnat ja muut suorituskykyvastuulliset tahot vastaavat oman suorituskykynsä kaksitasoisen kunnossapitojärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta. Maavoimat siirtyi kaksitasoiseen kunnossapitojärjestelmään vuoden 2009 alusta. Kaksitasoinen kunnossapitojärjestelmän käyttöön otto liittyy oleellisesti yhteistyön toteuttamiseen maavoimien strategisen kunnossapitokumppanin, Millog Oy:n kanssa. Kaksitasoinen kunnossapitojärjestelmä korvaa vanhat A-, B- ja C-tason kunnossapidon. Pääsääntöisesti siten, että taso 1 käsittää vanhan A-ja B-tason ja taso 2 vastaa aiemmin puhutusta C-tasosta. Kaksitasoinen kunnossapitojärjestelmä toteutetaan ainakin seuraavat asiakokonaisuudet huomioiden: - poikkeusolojen kunnossapitojärjestelmälle asetettujen vaatimusten täyttyminen Kunnossapidon Taso 1 muodostuu puolustusvoimien suorituskykyjen tuottamasta kunnossapidosta. Taso 1 käsittää puolustusvoimien joukko-osastoissa olevan, joukko-osastojen orgaanisen kunnossapitojärjestelmän. Poikkeusoloissa Tason 1 kunnossapitojärjestelmä keskittyy tukemaan taistelevia joukkoja kenttäolosuhteissa. Tason 1 päätehtävänä on pitää sotavarusteet käyttökunnossa lähellä käyttäjää ja ohjata välineiden pääasiallista käyttäjää varusteiden teknisessä käytössä, käyttöturvallisuudessa ja käyttöhuollossa. Tavoitteena on varmistaa kaluston käy tettävyys ja palvelusturvallisuus kaikissa turvallisuustilanteissa. Taso 1 sisältää kenttähuollon ja kunnossapidon joukkotuotannon sekä sen edellyttämän koulutuksen ja työharjoittelun. Tasolle 1 koulutettavia henkilöitä ovat mm. sotavarusteiden käyttäjät, käyttäjien kouluttajat ja asentajahenkilöstö. Suoritettavat kunnossapitotehtävät määritetään kalustokohtaisissa teknisissä ohjeissa. Järjestelmävastuullinen taho ohjaa ja ohjeistaa Tason 1 kunnossapidon. Kunnossapidon Taso 2 käsittää puolustusvoimien varikoiden ja laitosten sekä elinkeinoelämään kuuluvan teollisuuden, osaamiskeskusten ja toimipisteiden 22

23 kunnossapitojärjestelmän. Poikkeusoloissa Tason 2 kunnossapitojärjestelmä turvataan ja pyritään säilyttämään. Tason 2 kunnossapitojärjestelmä laajenee poikkeusoloissa käsittämään osan erikseen käsketyistä kenttähuoltojoukoista tai niiden osista. Kunnossapidon Taso 2 on vaativaa huolto- ja korjaustoimintaa, jonka päätehtävänä on säilyttää järjestelmä tai yksittäinen sotavaruste vaatimusten mukaisessa toimintakunnossa tai palauttaa järjestelmä vaatimusten mukaiseen toimintakuntoon. Kunnossapitoon Tasolle 2 kuuluvat mm vikakorjaukset, modernisoinnit, muutoskorjaukset, peruskorjaukset ja -huollot sekä koulutuspalvelut molemmille tasoille. Suoritettavat kunnossapitotehtävät määritetään kalustokohtaisissa teknisissä ohjeissa. Järjestelmävastuullinen taho ohjaaja ohjeistaa kunnossapidon Tason 2. Merivoimien materiaalin huoltojärjestelmä Merivoimien materiaalin huoltojärjestelmä on osa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Merivoimien materiaalin huolto jakautuu toiminnallisesti kunnossapitoon, täydennyksiin, lääkintähuoltoon, kuljetuksiin ja huoltopalveluun. Merivoimien huoltojärjestelmän tehtävänä on ylläpitää ja kehittää joukkojen ja materiaalin taistelukelpoisuutta ja toimintakykyä kaikissa valmiustiloissa. Puolustushaarayhteisen materiaalin osalta merivoimat tukeutuvat maavoimien alueelliseen huoltojärjestelmään, jonka muodostavat maavoimien Materiaalilaitoksen (MAAV- MATL) alaiset huoltorykmentit (HR) ja niiden huoltolaitokset ja kumppanit. Materiaalin kunnossapidon osalta maavoimien strategisena kumppanina aloitti, kuten jo edellä todettiin Millog Oy. Merivoimat tukeutuu myös osin merivoi- mien erikoismateriaalin kunnossapidossa Millog:iin Kunnossapito, yhtenä huollon toimialoista, otettiin virallisesti käyttöön merivoimissa vuoden 2007 alusta, kun Merivoimien Esikunnan uusi osasto, huolto-osasto (M4) aloitti toimintansa. Huolto-osasto koostuu neljästä sektorista; suunnittelu-, kunnossapito-, täydennys- ja kuljetus, sekä huoltopalvelu- ja lääkintäsektorista. Merivoimien huolto-osasto ohjaa, suunnittelee, kehittää ja ylläpitää merivoimien rauhan ja sodan ajan huoltojärjestelmän valmiutta ja toimintaa ja johtaa merivoimien materiaalista valmiutta ja infrastruktuurin hallintaa. Merivoimien Materiaalilaitos (MERIVMATL), vastaa merivoimien erikoismateriaalin kunnossapidon ja täydennysten järjestelyjen johtamisesta. Teollisuus - strateginen kumppanuus n» PUOLUSTUSVOIMIEN LOGISTIIKKAJÄRJESTELMÄ MERIVE sopiii kunnossapidon MERIVMATL МЕРА HR Kuva 3: Merivoimien huoltojärjestelmä Rannikon Puolustaja

24 Kustannustehokas kunnossapito edistää keskittymistä ydintoimintoihin Voidaan realistisesti todeta, että kunnossapitotoiraiala on tällä hetkellä merivoimien tärkeinja eniten panostettava huollon toimiala. Tätä puoltaa vahvasti kunnossapidossa nyt ja tulevaisuudessa tapahtuvat kehittämishankkeiden läpivienti ja selvitystöiden kehittämistarpeiden toimeenpano. Viime aikoina tehdyt organisaatiomuutokset ja muut panostukset sekä tulevat toimenpiteet luovat perustan kokonaisvaltaiselle, pitkäjänteiselle ja kustannustehokkaalle kunnossapitojärjestelmälle. Merivoimien kunnossapito-organisaatio muodostuu tänä päivänä Merivoimien esikunnasta, Merivoimien Materiaalilaitoksen hallintoosastosta, Elektroniikkakorjaamosta, Kemiön Varikko-osastosta sekä joukko-osastojen korjaamoista. Materiaalin käytettävyyttä ja kunnossapidon kustannustehokkuutta on pidetty nykypäivään asti tärkeimpinä kunnossapidon toimintaa ohjaavana tekijänä. Tulevaisuudessa merivoimien materiaalin kunnossapidon tärkeimpinä haasteina ovat oman suorituskykyvaatimukset täyttävän kunnossapitoosaamisen ja kumppanuuksien muodostaman kustannustehokkaan tasapainon löytäminen materiaalin koko elinjakson ajalle. Kustannustehokkuuden jatkuvat parantamisvaatimukset ohjaavat keskittymään yhä vankemmin tulevaisuudessa vain itse tekemisen ydintoimintoihin. Toisena merkittävänä haasteena on koko kunnossapitotoiminnan kattavan suunnitelmallisuuden lisääminen. Kunnossapidon selkeällä kokonaiskoordinoinnilla ja johtamisella saavutetaan selkeät johtosuhteet, resurssien reaaliaikainen seuranta ja suuntaamismahdollisuudet painopisteiden muutosten mukaisesti. Edellä mainitulla kokonaisuuden hallinnalla poistetaan turhat päällekkäisyydet ja saavutetaan todellista säästöä. Tämän päivän kunnossapidon tietojärjestelmät perustuvat enimmäkseen menneen kunnossapitohistorian analysointiin kuin tulevaisuuden ennustamiseen. Laitteiden ja järjestelmien eliniän ennustaminen eli prognosointi on lyhyesti sanottuna seuraavan vikaantumisajankohdan ennustamista, jossa hyödynnetään käyttö- ja kunnossapitohistoriaa. Ennakoinnilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä vähentyneiden vikaantumistilanteiden, pienentyneiden varaosamäärien ja tehostuneen ennakkohuollon muodossa. Varaosien oikea-aikainen ja määrällinen hankinta korostuvat entisestään tulevaisuuden kunnossapidon suorituksessa. Varaosavaraston suunnittelu on osa käyttövarmuuden ja kunnossapidon suunnittelua. Varaosatarve on seurausta sekä vioista, että valitusta kunnossapitostrategiasta. Varaosavarastot on suunniteltava siten, että osan puutteesta aiheutuvat kustannukset ja varaston kustannukset ovat minimissään (varaosien kriittisyysanalyysi), samalla kun laitteiden ja järjestelmien käyttövarmuus saavutetaan. Tämäkin on suuri haaste kunnossapito-organisaatiolle. Henkilöstön osaamista kehitetään Kunnossapito-organisaatio toimii tehokkaasti silloin, kun sen kulttuuri on sellainen, että henkilöstö pystyy näkemään perustehtävän vaatimukset, haluaa toimia tehtävien vaatimusten mukaisesti ja kykenee vastaamaan niihin. Suurena haasteena on myös ammattitaitoisen työvoiman riittävyys kunnossapitoalalla. Lisäksi tarvitaan panostusta nykyisen henkilöstön osaamisen kehittämiseen, jossa kunnossapidon käytännön tekemisen tasolla korostuu erikoisosaaminen ja monitaitoisuus jatkuvasti. Tulevaisuuden kunnossapito on jatkuvaa muuttumista, optimointia ja kehittämistä. "Kunnossapito on kaikkien niiden teknisten, hallinnollisten ja johtamiseen liittyvien toimenpiteiden kokonaisuus, joiden tarkoituksena on säilyttää kohde (laite/järjestelmä) tilassa tai palauttaa se tilaan, jossa se pystyy suorittamaan vaaditun toiminnon sen koko elinjakson aikana." (PSK 6201) Lähteet: m Pääesikunta, Maavoimien materiaalin kunnossapidon kehittäminen, Tiedote, 2008 Pääesikunta, Logistiikkaosasto, Ohje ak nroad9389 Kunnossapito-lehti 5/2005 artikkeli "Laitteiden eliniän ennustaminen" 24

25 Juhapekka Rautani Olli Terho Komentaja Juhapekka Rautava ja insinöörikomentajakapteeni Olli Terho Hankesuunnittelusektori, Merivoimien Esikunnan materiaaliosasto Hankkeiden laadunohjaus merivoimissa, hankeauditointi ja AQAP Yleistä Puolustusvoimissa on otettu käyttöön hankkeiden laadunohjausprosessi. Tavoitteena on varmistua, että monimutkaiset järjestelmähankkeet, joissa hankitaan merkittäviä suorituskykykokonaisuuksia, täyttävät asetetut vaatimukset ja suorituskyvyn omistaja saa rahoilleen vastinetta. Kiteytettynä tämä tavoite tarkoittaa, että hankimme jatkossa parempia ja paremmin integroituja aluksia, ase- ja tietojärjestelmiä sekä muita meripuolustuksen järjestelmiä nopeammin ja halvemmalla. Uuden hankkeiden laadunohjausprosessin käyttöönoton taustalla ovat yleinen toimintojen tehostaminen sekä kustannus- ja laatutietoisuuden kasvaminen sen lisäksi, että hankkeilta vuosittain siirtyvät määrärahat ovat olleet alati huolenaiheena. Puolustushallinnon uusi materiaalipoliittinen strategia sekä hankintamääräykset edellyttävät entisestään hankeohjauksen terävöittämistä. Tämän artikkelin tarkoituksena on selventää puolustusvoimien uutta hankeohjausmallia ja erityisesti hankeauditoinnin ja AQAP:n käsitteitä, niiden taustoja ja periaatteita merivoimien kannalta. Järjestelmien monimutkaistuminen Järjestelmät monimutkaistuvat jatkuvasti. Ei ole enää yksittäisiä irrallisia järjestelmiä, vaan kiinteästi toisiinsa liittyviä muodostaen järjestelmien järjestelmiä. Monimutkaisuus ei välttämättä ole seurausta käyttäjän vaatimusten tai tehtävien monimutkaistumisesta, vaan osa siitä on seurausta markkinoiden paineista. Uusien teknologioiden ja tuotekehityksen myötä luodaan koko ajan uusia toiminnallisuuksia, jotka myyvät paremmin. Kaikille uusille toiminnallisuuksille ei välttämättä ole meille mitään käyttöä, mutta niiden karsinta saattaa lisätä kustannuksia ja riskejä. Tyydytään vakioratkaisuun, koska muutkin käyttäjät ovat sen valinneet. Tämä johtaa siihen, että kustannukset kohoavat jatkuvasti, tosin samalla myös suorituskyky nousee, mutta sille ei siis ole välttämättä mitään käyttöä. Merivoimat hankkii yleensä vain pieniä sarjoja erilaisia järjestelmiä. Enimmillään samanlaisia taistelualuk- Strateginensuunnittelu l v v v v. Käyttöönotto V. \ Esisuunnittel \ Ideointi Suunnittelu Rakentaminen Purkaminen / U Operointi / j Kuva I. Puolustusvoimien elinjaksomalli. Rannikon Puolustaja

26 IS09001vaatimukset AQAPvaatimukset Natovaatimukset Kuva 2. AQAP vaatimukset, perusajatus. sia on hankittu viimeaikoina kerralla vain neljä kappaletta. Joitakin taistelualusten järjestelmiä on sentään voitu hankkia enimmillään kuuden sarjana. Pienissä sarjoissa suunnittelukustannukset muodostavat aina ison osan koko hinnasta, ja siitäkin syystä pitää yrittää käyttää järjestelmien rakennusosissa markkinoiden vakioratkaisuja, joissa ei enää ole suunnittelua. Vastaavasti riskit ja kustannukset pienenevät. Nykyään järjestelmien monimutkaisuus on yleensä rakennettu laajan ohjelmiston sisään. Tyypillistä on, ettei valmiin ohjelmiston täydellinen testaaminen sen valmistuttua ole mahdollista. Koko järjestelmän suunnittelussa ja rakentamisessa on käytettävä menetelmiä, jolla varmistetaan lopputuloksen kelvollisuus jo rakennusvaiheessa pala palalta ja aukottomasti. Merkittävässä osassa järjestelmien toiminnassa ovat juuri niiden ohjelmistot ja siten myös tarvittavat prosessorit. Enää ei ole mielekästä arvioida esimerkiksi aluksen taistelujärjestelmän pro- sessorien lukumäärää tai ohjelmistorivien määrää. Kun on siirrytty yhä enemmän käyttämään kaupallisia tuotteita sekä ohjelmistoissa että prosessoreissa, tilaaja ei enää voi tietää, mitä eri yksiköissä tai niiden ohjelmistoissa oikeasti on tai tapahtuu. Toisinaan sitä eivät aina tiedä toimittajatkaan. pysty toimittamaan järjestelmiä yksin, vaan siinä tarvitaan aina monen toimittajan yhteinen panos. Järjestelmää saatetaan rakentaa yhtä aikaa monessa yrityksessä, jotka voivat sijaita hyvinkin kaukana toisistaan, eri kulttuureissa ja aikavyöhykkeillä. Lopullinen järjestelmä rakentuu vaiheittain. Osa osista on jo valmiina olemassa, kun samaan aikaan muutamia osia saatetaan vielä suunnitella. Kokonaisjärjestelmän rakentamisen ja testauksen on tapahduttava vaiheittain, jotta massiiviselta ja mahdottomalta lopputestaukselta voidaan välttyä. Toimittajilta vaaditaan tiivistä yhteydenpitoa ja järjestelmällisyyttä. Monimutkaisuuden hallinta, SE Kaupallisille tuotteille ei ole enää juurikaan vaihtoehtoja. Ainoastaan joissakin erikoissensoreissa tms. voi olla vielä erikoiselektroniikkaa, jota ei käytetä siviilisovelluksissa. Kaupallisille tuotteille on tyypillistä hyvä suorituskyky ja edullinen hinta, mutta toisaalta lyhyt elinkaari verrattuna hankittavien järjestelmien elinjaksoon. Pahimmillaan se voi tarkoittaa, että hankittavan järjestelmän jonkun komponentin tuotanto saattaa loppua jo ennen järjestelmän takuuajan päättymistä. Jatkuviin muutoksiin on varauduttava. Monimutkaisuuden hallintaan on kehitetty erilaisia keinoja ja menettelyitä. Tällä hetkellä ne kaikki voidaan sisällyttää yhden otsikon alle. Systems Engineering (SE) käsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä suomennosta. On käytetty mm. systeemitekniikkaa, mutta se voi suunnata ajatukset enemmän paperikoneen prosesseihin. Tätä käsitteellä ei kuitenkaan tarkoiteta. Kansainvälinen Systems Engineering -järjestö (International Council of Systems Engineering, INCOSE) määrittelee SE:n olevan monitieteellinen menetelmä onnistuneiden järjestelmien toteuttamiseksi. Systems Engineering on ennen kaikkea kokonaisuuksien hallintaa. Sen perustyökaluihin kuuluvat vaatimusten-ja elinjaksonhallinta sisältäen riskienhallinnan, konfiguraationhallinnan ja itse projektinhallinnan*. Kuten edellä todettiin, järjestelmät muodostuvat useista toisiinsa liitetyistä alijärjestelmistä. Käytännössä se tarkoittaa, että yksikään toimittaja ei enää SE:ssa lähdetään liikkeelle ongelman analysoinnista ja vaatimusten määrittämisestä. Keskeistä on kysyä: Mitä haluamme saavuttaa? Kokonaisvaltai- *Lisätietoa Systems Engineeringistä saa INCOSE.n web-sivuilta sekä Suomen INCOSE osaston FINSE:n sivuilta 26

27 sen prosessin ja eri ratkaisuvaihtoehtojen arvioinnin jälkeen valitaan paras ja toteutetaan sen osoittaman järjestelmän hankinta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta toisinaan materiaalihankinnat menneisyydessä ovat olleet vain vanhojen järjestelmien korvaamista uusilla vastaavilla, eikä ole pysähdytty miettimään, mikä olikaan se ongelma, mitä pyrittiin alun perin ratkaisemaan. Tämä ratkaisumalli toimi ehkä kylmänsodan aikana, staattisessa tilanteessa. Mutta nyt Euroopan maiden ollessa uudessa tilanteessa, jossa on arvioitava uusia turvallisuushaasteita, on pysähdyttävä miettimään: Mikä on ongelma, jota yritämme ratkaista? Prosessina Systems Engineering lähestymistapa ei juuri poikkea sotakoulujen kursseilla opetetusta päällikön ja komentajan päätöksentekoprosessista: ensin eritellään tehtävä, pohditaan eri ratkaisuvaihtoehtoja, komentaja tekee päätöksen ja valvoo sen toteuttamisen. Tässä mallissa jää onnistuminen tehtävässä paljon komentajan ja esikunnan osaamisen varaan. Uutta Systems Engineering tarjoaa siinä, että se on antaa esikunnalle mallin, mitä tehdään seuraavaksi, se on systemaattinen ja kokonaisvaltainen sarja menettelyjä ja menetelmiä sotilaallisen suorituskyvyn luomiseksi. Puolustusvoimien hankeohjauksessa on otettu käyttöön suorituskyvyn elinjaksomalli. Kuvassa 1 on esitetty sen keskeiset elementit. Eri elinjaksovaiheiden yläpuolella olevat aikamäärät hahmottavat suuren järjestelmähankkeen, vaikkapa taistelualushankkeen aikataulua, so. ideointi aloitetaan jopa toistakymmentä vuotta ennen käyttöönottoa, ja aluksen käyttöikä voi olla vuotta (sisältäen mahdollisesti peruskorjauksen) ennen aluksen hylkäämistä, romuttamista tai edelleen myymistä. Ku- AQAP-stcmdunliu sovelletaan mm. Rauma-luokan Kuvassa ohjusvene Naantali. Kuva: Jussi Mattila. peruskorjaushankkeessa. hunkin vaiheeseen liittyy arviointi, elinjaksoauditointi (EA), joka toimii eräänlaisena porttina eteenpäin, tästä enemmän seuraavassa luvussa. Lopullinen kokoonpano syntyy järjestelmällisen suunnittelutyön tuloksena, lähtien tilaajan esittämistä vaatimuksista ja olemassa olevista komponenteista tai osajärjestelmistä. Toimiva riskienhallinta estää yllätykset jatkossa. On jo etukäteen varauduttu erilaisiin syntyviin tilanteisiin ja harkittu, mitä silloin tehdään. Konfiguraationhallinta varmistaa, että rakentamisessa todella edetään jäädytyspisteistä toiseen ja kaikki toimijat tietävät tarkal- Rannikon Puolustaja

28 leen, mitä on rakennettuja testattu kussakin vaiheessa. Muutostenhallinnalla säilytetään tehty työ. Hankeja hankeauditointi Hanke on puolustusvoimien määritelmän mukaan "kehittämisohjelmaan perustuvan (joukon tai järjestelmän) suorituskyvyn ylläpidon tai tuottamisen toimintakokonaisuus, jonka sisältö, tavoite ja resurssit ovat täsmällisesti määritetyt. Joukon tai järjestelmän olennaisia osatekijöitä ovat organisaatio ja sen toimintatapa (ohjeistus), henkilöstö (laatu, määrä, koulutusjärjestelmä), materiaali (kalusto, huolto, tieto-ja johtamisjärjestelmät) sekä elinjakson aikaiset resurssit (raha, infrastruktuuri, osaaminen)." Lyhyesti, hanke on siis kokonaisuus, joka tuottaa suorituskykyä. Hankkeiden laadunvalvontaa toteutetaan käytännössä puolustusvoimien sisäisillä tarkastuksilla, hankeauditoinneilla. Hankeauditointiprosessi on varsin uusi ilmiö, sen koekäyttö aloitettiin Pääesikunnan sotatalousosaston (nykyään materiaaliosasto, PEMA- TOS) toimin vuonna Alun perin hankeauditoinnin tarkoituksena oli auditointimenettelyn avulla varmistaa ja parantaa hankkeiden laaduntuottokykyä tuottamalla päätöksentekoa varten riippumatonta tietoa yksittäisten hankkeiden tilasta. Hanketoimintaa ohjaavat puolustusvoimien julkiset hankenormit (HD590, HD595, HD596, HD601, HD602 ja HD603). Hankeauditointitoiminnan tarkoituksena on myös: tukea hankeryhmiä (projekti-) tunnistamalla kehityskohteita ja esittämällä parannustoimenpiteitä - kehittää hankeprosesseja - kerätä ja levittää tietoa eri käytännöistä (hyvistä ja huonoista). Hankeauditoinnin keskeisin tavoite on selvittää hankkeen realistiset toteutumismahdollisuudet. Auditointihan tarkoittaa määrämuotoista ja objektiivista arviointia sen havaitsemiseksi, onko auditoinnin kohteelle asetetut vaatimukset täytetty. Vaikka hankeauditoinneissa tarkastellaan ensisijaisesti toiminnan laatua, niin auditoinnin tavoitteena on myös arvioida kuinka hyvin puolustusvoimien kehittämisohjelman mukainen suorituskyky on tavoitettavissa. Hankeauditointien hyötyinä puolustusvoimille voidaan arvioida olevan mm. seuraavia asioita: - saadaan riippumatonta tietoa hankkeen tilasta ja jatkoedellytyksistä päätöksentekoa varten - saadaan perusteita hanke- ja projektitoiminnan, -koulutuksen ja -ohjeistuksen kehittämiselle - luodaan palautekanava hankeohjauksen ja vaatimustenhallinnan kehittämiselle - parannetaan hanke- ja projektitoiminnan laatua ja siten kyetään kehittämään projektiresurssien optimaalista hyväksikäyttöä sekä varmistamaan hanke- ja projektituotteen laatu - saadaan informaatiota hankkeen tai projektin sisäisestä valvonnasta vastaaville. Hankeauditointi toteutetaan aina kunkin elinjaksovaiheen päättyessä, so. hankeauditointi no. 1 ideointi-vaiheen päättyessä, no. 2 esisuunnitteluvaiheen päätteeksi, jne. (kts. Kuva 1). Merivoimien kehittämisohjelman hankkeissa ulkoisten hankeauditoijien tekemä arviointi tuottaa merivoimien komentajalle perusteita siirtää hanke seuraavaan elinjaksovaiheeseen. Mikäli hanke on jostakin syystä auditoijien selvityksen mukaan epäkypsä siirrettäväksi eteenpäin, on hankkeen omistajalla merkittävä riski tehdä niin. Tärkein hankeauditointi tällä hetkellä on haudi-3, joka tuottaa perusteet rakentamispäätökselle ja sisällyttämiselle puolustushallinnon talousarvioesitykseen. Hankeauditoinnin suorittajaorganisaatio on järjestelmän käyttöönoton alkuvaiheessa ollut Pääesikunnan materiaaliosasto. Osasto koordinoi siis kaikkea hankeauditointitoimintaa. Kaikkien merkittävien hankkeiden auditoijat on samoin nimetty toistaiseksi Pääesikunnan materiaaliosastolta (PEMATOS). Hankeauditoijien koulutus myös puolustushaaroihin on aloitettu, ja merivoimiinkin on kyetty kasvattamaan jo pieni ryhmä pätevyyden omaavia hankeauditoijia, jolloin voidaan tukea PEMATOS:n toimintaa ja tehdä osin itse pienemmissä hankkeissa sisäisiä auditointeja. Käytännössä useimmissa hankkeissa hankeauditointi on tehty kahden nimetyn auditoijan toimesta yhden päivän työkokouksena, jota on pohjustettu toimittamalla kaikki keskeinen dokumentaatio hankkeesta auditoijille ennen auditointitapahtumaa. Auditoinnissa käydään systemaattisesti läpi hankkeen suunnitelmat auditoijien havaintojen perusteella. Hankeauditointiprosessi on samansuuntainen kuin kansainvälisissä laatujärjestelmä- tai ympäristöjärjestelmäauditoinneissa (IS09001 ja IS014001) ja noudattelee pääosin auditointistandardia (IS019001). Muut hankkeiden laadunvarmistuksen työkalut ja menetelmät, AQAPja GQA Puolustushallinnon tärkeimmissä hankinnoissa on otettu käyttöön Naton laadunvarmistusstandardit AQAP (Allied Quality Assurance Publication, NATO quality assurance requirements for de- 28

29 sign, development and production). Tärkein näistä on AQAP-2110, joka on käytännössä ISO laatujärjestelmästandardin laajennus. Standardi lisää puolustusvoimien oikeuksia tarkastaa toimittajan suunnittelu- ja tuotantoprosessia jopa alihankkijoihin saakka sekä velvoittaa toimittajaa tekemään sopimuskohtaisen laatusuunnitelman lisäksi riskienhallinta- ja konfiguraationhallintasuunnitelman. Käytännössä AQAP-2110 standardi lisää toimittajan näyttövastuuta, so. toimittajan pitää osoittaa, että suunniteltu järjestelmän on vaatimustenmukainen. Kuvassa 2 (sivulla 26) on havainnollistettu AQAP-standardien lähtökohtia. Standardi määrittää myös ns. valtiollisen laadunvarmistustoiminnan, GQA:n (Government Quality Assurance). Normaalin hankeryhmätyöskentelyn (projekti-) lisäksi puolustusvoimat valvoo hankkeittain pää- ja alitoimittajien toimintaa GQA-menettelyllä. GQA on se osa ostajan organisaatiota, jonka tehtävänä on varmistua hankkeen vaatimustenmukaisuuden täyttymisestä. Päätoimittajan oma laatuorganisaatio toimii yhteistyössä asiakkaan edustajan eli ns. GQAR:n (Representative) kanssa ja varmentaa sekä takaa tuotteen vaatimustenmukaisuuden ennen tuotteen luovuttamista asiakkaalle. Puolustusvoimat voi keventää omaa organisaatiotaan ja suunnata aikaisemmin tuotteiden vaatimustenmukaisuutta varmentaneet tarkastajat muihin tehtäviin. Tilaaja ei itse tee laadunvarmistustyötä, vaan valvoo tai on delegoinut valvonnan jollekin osapuolelle, jotta koko toimittajaverkon oma laadunvarmistus joka tasolla toimii aukottomasti. Ulkomaisissa hankinnoissa valvonta voidaan delegoida toimittajan kotimaan GQAR:n tehtäväksi. Toiminnan tuloksena on synnyttävä näyttöä eli dokumentteja tai tallenteita. GQA ei ole todennusta ja vastaanottoa. Sen sijaan se on prosessi, jolla ao. kansalliset viranomaiset saavat (establish) luottamuksen (confidence), että laatuun liittyvät sopimusvaatimukset täytetään. GQA on perusajatukseltaan seurantaa (surveillance), joka toteutetaan riskijohtoisesti. Katse siirretään tuotteesta tekemiseen. AQAP antaa tilaajalle oikeuden saada nähtäville lähes kaikki toimittajan aineistot, jotka liittyvät sopimuksen sisältöön, hankittavaan kohteeseen ja sen rakentamiseen. Toiminta edellyttää luonnollisesti hyviä tasapuolisia ja luottamuksellisia suhteita. Parhaimmillaan tilaajalla ja toimittajalla on lähes rajoittamaton pääsy toistensa tietojärjestelmiin. Kumpikin osapuoli on ikään kuin koko ajan läsnä. Tavoitteena voi olla jopa yhteinen tietojärjestelmä, jossa tietoja ylläpidetään reaaliaikaisesti hyvää tiedonhallintatapaa noudattaen. Vaikka AQAP-standardeja on otettu käyttöön jo 2000-luvun alusta saakka, sen käytännön soveltaminen on varsin uutta Suomessa ja Euroopassa. Voidaan sanoa, että tässä asiassa merivoimissa ollaan keihäänkärjessä. Miinantorjuntalaivue-hankkeessa on AQAP-2110 standardia sovellettu jo sopimusvaiheesta alkaen, siis jo muutaman vuoden ajan. Matkan varrella on opittu paljon. Nyt standardia sovelletaan mm. Rauma-luokan peruskorjaushankkeessa. Quality is fitness for use Nopeasti katsottuna näyttäisi siltä, että puolustusvoimien hankkeiden laadunohjausprosessissa, hankeohjausmallissa, on paljon uusia temppuja ja toimintatapamalleja. Kun erilaisia "uusia" periaatteita tarkastelee lähemmin, paljastuvat taustalta kuitenkin vain vanhat kunnon työskentelytavat: edetään järjestelmällisesti päätöksentekopisteiden kautta ja hallitaan eri vaiheiden riskit. Puolustusvoimien hankeohjausmalli onkin vain systemaattinen tapa, joka hyödyntää aikaisempia oppeja. Yhdysvaltalainen laatu-guru Joseph Juran määrittelee laadun: Quality is fitness for use (suomeksi: laatu on sopivuutta käyttöön). Laatu on siis vaatimusten täyttymisen aste. Koko uuden hankeohjauksen ydin näyttäisi kiteytyvän vaatimustenhallintaan. Kaikki kiertyy sen ympärille. Mitä paremmin pystymme kuvamaan tahtotilamme ja tiedämme sen, minkä haluamme, sitä paremmin pystymme arvioimaan hankittavan järjestelmän vastaavuutta vaatimuksiimme ja soveltuvuutta käyttöön. Loppu on projektinhallintaa: ajan, resurssien ja henkilöstön koordinointia. Vaatimuksia ja päätöksentekoa, tämänhän pitäisi olla meille merisotilaillekin perusasiaa. Rannikon Puolustaja

30 Kristian O Forsell Komentajakapteeni Kristian Forsell Merivoimien Materiaalilaitos Éh Kemiön Varikko-osasto Kemiön Varikko-osastolla osataan ja jaksetaan! KEMVOS, materiaalivarastoinnin ja kunnossapidon osaaja Kemiön Varikko-osasto (KEM- VOS) on Merivoimien Materiaalilaitoksen alainen huoltolaitos, jonka tehtävänä on Merivoimien erikoismateriaalin huolto ja kunnossapito. Varikko-osaston päätuote on miinojen, ohjusten ja räjähtävän materiaalin varastointi. Varikko-osasto huolehtii miinojen ja ohjusten elinkaaren aikaisesta tarkastus-ja huoltotoiminnasta sekä loppukäsittelystä. KEMVOS ylläpitää jatkuvaa miina- ja ohjusjärjestelmien toiminta- ja luovutusvalmiutta ja -varmuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä huippuosaamista ja yhteistyökykyä niin tukeutuvien yksiköiden kuin varikko-osaston eri osastojen välillä. Varikko-osastolla varastoidaan myös perustettaville joukoille tulevaa muuta räjähtävää ja joukkokohtaista materiaalia. Varastointi tapahtuu luolissa ja maanpäällisissä varastoissa. Varastointiolosuhteet ovat hyvät ja turvallisuustekniikka nykyaikaista. Kaikki materiaali on varastoitu määräysten mukaisissa varastoissa. Kemiön Varikko-osaston alueella on myös satama, johon kaikki merivoimien alukset voivat kiinnittyä. Vuonna 2008 varikko-osaston "satamassa" oli yli 200 merivoimien toimintaan ja koulutukseen liittyvää kiinnittymistä Ote Asennusluolan työpäivästä (Ohjushuoltolan Räjähdeosasto) Klo Miinalaituri Lastausvalmistelut Miinalaiturilla on tehty, lastausporukka on informoitu, työkalut ja varusteet on tarkastettu, lastauskärry ja nosturi ovat paikalla. Materiaaliosasto on vielä tekemässä varastotöitä kolmosluolassa, mutta siirtyvät varastoalueelle ennen kuin ohjuslastaus aloitetaan. Laivakin saapuu ajallaan. Villen ajatuksia: "Hyvä, että taas pääsee treenaamaan ohjuslaukausten lastausta Nossen kanssa. 1,5 tonnin painosten ohjusten kanssa ei ole varaa virheisiin, seuraukset voisivat olla todella vakavat. Näitä hommia ei pelkällä kurssilla opita." Klo 7.20 "Työnjohtaja: "Huomenta kaikille, käydäänpäs läpi tämän päivän työt. Penkissä oleva ohjus pitää toimittaa elektroniseen testaukseen ja säiliö valmistellaan pintahuoltoa varten. Käytävässä oleva säiliöpitää toimittaa pintahuoltoon Miinahuoltolaan. Iltapäivällä on Ohjusvene Rauman lastausharjoitus. Harjoitusohjuslaukaukset on siirrettävä valmiiksi laiturille. Harjoituksen yhteydessä testataan myös uusia työkaluja. Lämpimästi vaatteita päälle, siellä on aina kylmä. Muistakaa kypärät ja turvakengät. Ville, vie 85:n säiliö Miinahuoltolaan maalaukseen. Sen pitäisi olla siellä kahdeksaan mennessä. Säiliö on kärryn päällä käytävässä. Sen jälkeen voit valmistella lastausharjoitusta ja viedä säiliöt rantaan. 30

31 Kuva 1. Ohjusten lastausta. KEMVOS on toiminnallisesti kokonaisuus, jossa kaikki osastot ja korpanoon kuuluu lisäksi Materiaaliosasto Varikko-osasto perustettiin. Kokoonjaamot tekevät yhteistyötä keskenään ja pieni toimisto. Varikko-osaston toimintaa tukevat SMMEPA:n alaiset var- eri rooleissa. Varikko-osaston kokoonpanoon kuuluu kaksi korjaamoa: Miina- ja Ohjushuoltolat. Nimillä on pitkät een kiinteistöjä ja infrastruktuuria yllätio ja valvomo sekä kuljetusosasto. Alu- perinteet vuoteen 1965, jolloin Kemiön pitää Puolustushallinnon Rakennuslai- Varikko-osasto Päällikkö Tuotantopäällikkö * A ' \ TOIMISTO Mlinahuoltola Ohjushuoltola Materiaaliala Muut varlkkoupseeri johtaja johtaja johtaja organisaatiot \ > SMMEPA Rakennuslaitos huoltohenkilöstö 3 vartiosto 10 vahtimestarit 3 siivoojat 3 kuljetus 3 Kemiön Varikko-osaston kokoonpano. toksen oma paikallinen osasto. Kemiön Varikko-osasto tarjoaa yli 70 henkilölle työpaikan ja se onkin Kemiön saaren suurimpia työnantajia. Ohjushuoltolan tehtävänä on ylläpitää merivoimien ohjusjärjestelmien ohjuslaukausten toimintakuntoa ja valmiutta. Huoltovastuulle kuuluvat myös osa ammuntalaveteista, ampumalaitteet ja harjoituskalusto. Toimintakunto ja valmius pitävät sisällään ohjuslaukausten varastointia, kunnossapitoa, huoltojärjestelmän ylläpitoa ja kehittämistä, koulutusta ja asiantuntijapalveluita. Ohjushuoltolassa asentajan tehtäviin kuuluu muun muassa mekaaniset ja räjähdetyöt, joita ovat ohjuslaukausten purkaminen, kokoaminen ja testaus ja elektroniikkatyöt, joita ovat ohjuslauka- Rannikon Puolustaja

32 Kuva3. Tulenkäyttö Kuva 2. Miinanlastausta. usten ja ampumalaitteiden elektroniikan huolto, korjaus, testaus, kalibrointi. Miinahuoltolan tehtävänä on ylläpitää merivoimien miina-asejärjestelmän miinojen toimintakuntoa ja valmiutta. Lisäksi korjaamo osallistuu uuden miinakaluston kehittämistoimintaan yhdessä Merivoimien Tutkimuslaitoksen kanssa. Miinahuoltolan Räjähdeosaston tehtävänä on vastata merimiinoihin, sukellusveneentorjunta- ja raivauskalustoon liittyvien räjähdysainetta sisältävien osien ja komponenttien huollosta ja osin valmistuksesta. Elektroniikkaosaston tehtävänä on vastata merimiinoihin liittyvän elektroniikan huolto-testaus ja korjaustoiminnoista, pääpainon ollessa herätemiinahuollossa. Mekamikkaosastossa huolletaan ja tarkastetaan kosketusmiinakalustojen erillisosat. Mekaniikkaosaston tehtävänä on myös vastata pintahuollosta, metallitöistä, puutöistä ja harjoitusmiinakalustojen huollosta. Varikko-osaston Materiaali-osasto vastaa varastopalveluiden ylläpidosta merivoimien erikois- sekä räjähtävän materiaalin osalta. Materiaaliosasto toteuttaa alusyksiköiden täydennykset taistelu-ja harjoitusmateriaalin osalta sekä räjähdemateriaalin siirrot huoltokierron mukaisesti miinahuoltolaan sekä MAAVMATL:n alaisille tukivarikoille. Osaston vastuulle kuuluu myös varikko-osaston alueella oleva Huoltovarmuuskeskuksen polttoainevaraston hoitaminen, käsittäen myös polttoja voiteluaineiden luovutuksen ja vastaanoton varastolta merivoimien aluksille suoraan alustankkauksina tai säiliöautotankkauksina. Kun tilanne niin edellyttää, on varikko-osastolla jatkuva valmius jakaa materiaalia tuotantokäyttöön. (kuvat 1-3) Turvallisuus ennen kaikkea Varikko-osaston tuotantopäällikkö vastaa siitä, että turvallisuusohjeistus on kattavaa ja ajan tasalla olevaa. Työtiloina voidaan käyttää vain sellaisia tiloja, jotka on rakennettuja hyväksytty räjähdetöitä varten. Hän hoitaa myös sen, että käyttöluvat töitä ja varastointia var- ten ovat voimassa ja kunnossa. Kaikkiin räjähdetöihin on koulutetut, hyväksytyt ja nimetyt vastuuhenkilöt. Tulipalo räjähdetyötä tekevässä laitoksessa voisi aiheuttaa erityisen suuria vahinkoja laitokselle ja sen lähiympäristölle. Siksi Varikko-osaston sotilaspalokunta harjoittelee kuukausittain ympäristön pelastus-ja paloyksiköiden kanssa. Varikko-osasto on tiedottanut ympäristön kunnille ja asukkaille toiminnastaan ja pitää vuosittain infopäivän kutsutuille. Yhteistyö viranomaisten ja ympäristön kanssa on merkittävässä roolissa toiminnassamme. Yhteistyöllä rakennetaan luottamusta ja vältytään monelta kiusalliselta tilanteelta. Työn kulku Varikko-osaston tehtävänä on siis ylläpitää materiaalista valmiutta. Kaikki täällä tehtävät työt perustuvat aikaisemmin tehtyihin huoltosuunnitelmiin tai vuosittain tehtäviin vuosityösuunnitelmiin ja kapasiteettivarauksiin. Kuva 4. Varastointi. 32

33 Kun materiaali tulee ensimmäistä kertaa varikko-osastolle, tarkastetaan sen kunto tai tehdään uuden materiaalin vastaanottoon liittyvät toimenpiteet. Tämän jälkeen se siirretään varastoon. (Kuva 4) Varikko-osaston Materiaaliosasto vastaan pääosin materiaalin varastoinnista ja varastointiin liittyvistä suoritteista. Ennen kuin kunnossapitoa ja huoltoa päästään korjaamoilla tekemään, on materiaali kuljetettava varastoista korjaamoiden räjähdeosastolle. Siellä tehdään ne työt ja testit, jotka voidaan tehdä, kun aseissa vielä on räjähteet tai sitten järjestelmistä poistetaan räjähteet, (kuvat 5 ja 6) Tämän jälkeen tuotteet siirretään korjaamoiden mekaniikka- tai elektroniikkaosastoille, joissa tehdään ne työt ja testit, joiden tekeminen edellyttää turvallisuussyistä räjähteiden poistamista, (kuva 7). Kun materiaali on huollettuja testattu, siirretään se takaisin varastoon räjähdeosaston kautta. Kuva 5. Työ räjähdeosastolla. Tukitoiminnot kunnossa Varikko-osaston vartiointia ja valvontaa hoitaa Turun Rannikkopataljoona. Heidän toimintansa on välitön osa varikko-osaston toimintaa. Vartijat ovat vartioinnin lisäksi merkittävä osa Varikko-osaston sotilaspalokunnan toimintaa. Varikko-osaston vartion koirat ovat niittäneet mainetta ja kunniaa erilaisissa kilpailuissa ja testeissä. Vartioiden ja valvomon vastuulla on myös merialueen valvonta. Yhdessä valvomon kanssa vartio muodostaa alueellisen valvonnan vakuuttavan paketin. Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen paikallistoimiston henkilökunta ylläpitää kiinteistöt todella hyvässä kunnossa. Mikäli rakennuslaitok- Kuva 6. Työ räjähdeosastolla. sen toiminta muualla on samalla tasolla kuin Kemiössä, on kiinteistönhoito hyvissä käsissä. Varikko-osaston toimitilat ovat uudet tai peruskorjatut. Ohjushuoltolan toimitiloina on kaksi erillistä luolastoa. Miinahuoltolaan Räjähdeosasto, joka on peruskorjattu vuonna 2004, ja vuonna 2002 rakennetut Elektroniikkaja Mekaniikkaostot ovat myös erinomaisessa kunnossa. Materiaaliosaston työskentely-ja varastotilat ovat asianmukaiset ja etenkin murtoturvallisuuden osalta erinomaiset. Kuva 7. Työ elektroniikka tai mekaniikkaosastolla Motivoituneita erikoisosaajia Varikko-osaston henkilöstö muodostuu asentajista, insinööreistä ja erikoisupseereista, jotka ovat kaikki oman alansa huippuosaajia. Opistoupseereita ja aliupseereita on yhteensä 9 ja upseereita on 1. Henkilöstön pysyvyys on siviileiden osalta todella hyvä. Motivaatiosta kertoo fyysisten testien suoritusprosentti, joka on siviileiden osalta 78 %. Kemiön Varikko-osastolla siis osataan ja jaksetaan! Rannikon Puolustaja

34 Huollon joukkotuotanto ja varu "Saaristomeren Meripuolustusalue - merivoimien valmiusyhtymä ja Turun varuskunn Saaristomeren Meripuolustiisalueen Huoltokeskus vastaa Turun varuskunnan huollosta. Saaristomeren Meripuolustusalueen (SMMEPA) huollon tehtäviin kuuluu omien joukkojen huollon lisäksi Turun varuskunnassa toimivien joukkojen huollollinen tukeminen, joista tärkeimpänä voidaan pitää Merivoimien Esikuntaa. Tukemistehtävät toteutetaan voimassaolevan tukeutumisohjeen mukaisesti. Varuskunnallisten kuljetusten järjestäminen on yksi huollon keskeisistä tukimuodoista. Kuljetustehtävien toteuttaminen asiakkaiden odotusten mukaisesti edellyttää säännönmukaista vuotuista ajoneuvokaluston uusintaa. Varuskunnan huollon järjestelyt toteuttaa Saaristomeren Meripuolustusalueen Huoltokeskus. Saaristomeren Meripuolustusalueen huollon organisaatio koostuu meripuolustusalueen esikunnan huolto-osastosta ja Huoltokeskuksesta. Merikuljetusten järjestelyt toteuttaa Turun Rannikkopataljoonaan kuuluva Kuljetusviirikkö. Muonituksen järjestelyt toteuttaa Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen Turun Muonituskeskus ja henkilöstön työterveyshuollon osalta 34

35 Kari Tapilla Kaj Malmivaara nieshuollon johtamisella tarkoitetaan huollon toimitoimijana loltaja". Komentaja Kari Tapata, Saaristomeren Meripuolustusalueen Esikunta Komentajakapteeni Kaj Malmivaara toimii Saaristomeren Meripuolustusalueen huoltokeskuksen päällikkönä. järjestelyt toteuttaa Sotilaslääketieteen Keskuksen Turun Varuskunnan terveysasema, joilta varuskunnan toimijat hankkivat tarvittavat palvelut. Puolustusvoimien huollon rauhan ajan organisaatioita kehitetään huoltopataljoonakokonaisuuksiksi, tavoitteena on perustaa huoltopataljoonat valmiusyhtymiin. Maavoimissa huoltopataljoona on jo olemassa Karjalan Prikaatissa ja suunnitteilla käyttöönotettaviksi Kainuun Prikaatissa ja Panssariprikaatissa sekä myöhemmin myös Porin Prikaatissa. Myös sekä meri- että ilmavoimat ovat saaneet suunnittelutehtävän huoltopataljoonien käyttöönoton selvittämiseksi. Meripuolustusalueen huollon organisaatiot ja huollon johtaminen Laivasto- ja rannikkotykistöjoukkojen yhdistymisen jälkeen todettiin huollon organisoinnin vaativan muutosta muun muassa tehtävien ja organisaatioiden päällekkäisyyksien, kehittyneiden tukitehtävien sekä huollon joukkojen vanhentuneiden yksikkötyyppien takia. Kymmenen vuotta yhdistymisen jälkeen saatiin pitkällisen työn tuloksena kehitettyä meripuolustusalueiden sodan ajan huoltojoukoksi Merihuoltopataljoona, suoraan meripuolustusalueen komentajan johtoon. Merihuoltopataljoonan tehtävänä on huoltaa päätukikohdassa toimivat joukot, taisteluosastot, muut liikku- i &> Meripuolustusalueen huolto -"tehtävät" Toimialakohtainen 1 5 ^ 3 ^^^^^^ ohjaus «iiätoi* Toimialakohtainen ohjaus I p Tilaa Kunnossapidon Täydennykset Perustaa ja käskee Tukemistehtävät ja täydennysoikeudet vat yksiköt ja tukea rannikkohuoltokomppanioita erillisyksiköiden huollossa. Samassa yhteydessä Käskee tehtävät ja vaatimukset huollolle MERIHUOLTOPATALJOONA Käskee muiden joukkojen tukemistehtävät ja Osoittaa lisäresursseja muutettiin Rannikkohuoltokomppanian kokoonpanoa vastaamaan nykyajan tarpeita. Rannikkohuoltokomppania on edelleen rannikkoalueen orgaaninen huoltoyksikkö, joka toteuttaa rannikkoalueen huollon järjestelyt rannikkoalueen komentajan johdossa. Sekä merihuoltopataljoona että rannikkohuoltokomppania ovat moduulirakenteisia joukkoja ja sisältävät täydennys-, kunnossapito-, kuljetus- (meri ja maa), lääkintähuolto- ja huoltopalvelualan elementtejä muodostaen komppania- tai joukkuekokonaisuuksia. Moduulit on rakennettu yhteistyössä muiden puolustushaarojen kanssa niin, että suureen osaan yksiköistä on Perus Perusteet ja vaatimukset MEPA:n tukemiseksi ' Järjestelyt Tilaa Täydennykset Kunnossapidon 1 OPSOTILASLÅÅN! RAE huollon operatiivinen johtaminen -Vaatimukset ja tehtävät RAL:n joukkojen huoltamiseksi - RHK vastaa järjestelyiden toteuttamisesta mahdollista sijoittaa maavoimissa koulutettua huollon henkilöstöä. Moduulirakenne mahdollistaa myös joukkojen joustavan perustamisen, jolla kyetään vastaamaan meripuolustusalueen poikkeusolojen huollon tarpeeseen. Huollon johtaminen jaettiin 2000-luvun alussa huollon operatiiviseen ja järjestelyiden johtamiseen. Huollon operatiivisella johtamisella tarkoitetaan huollon pitkäjänteistä johtamista, jolla tuetaan merivoimien suorituskykyjen rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä. Huollon operatiiviseen johtamiseen sisältyvät tilanteen jatkuva Käskee tehtävät tävät ja vaatimukset huollolle I HUOT-TORYKMENTTL arviointi, suunnittelu, käskytys, vaatimusten esittäminen huollon järjestelyille ja tilanteen seuraaminen. Huollon järjestelyjen Rannikon Puolustaja

36 MILITARY LOGISTICS "I don't know what the hell this logistics is...but I want some of it." Ailm. Ernest J. King, chief of naval operations, alojen käytännön toimenpiteiden johtamista. Huollon toimialoja ovat täydennykset, kunnossapito, lääkintähuolto, kuljetukset ja huoltopalvelut. Meripuolustusalueella huollon operatiivisesta johtamisesta vastaa meripuolustusalueen esikunnan huolto-osasto (M4) ja järjestelyiden johtamisesta merihuoltopataljoona. Tehtävien ja vastuualueiden kehittämiseksi ja selkiyttämiseksi on meripuolustusalueiden vuotuisiin harjoituksiin perustettu merihuoltopataljoonan esikunnan runko ja harjoituksien luonne huomioiden osia huoltojoukoista sekä meripuolustusalueiden esikuntien huolto-osastot. Huollon toimintojen kehittämiseksi vastaamaan yhä paremmin joukkojen huoltotarvetta ja muuttuvaa taisteluympäristöä 011 edellä mainitun toimintatavan jatkaminen välttämätöntä. Meripuolustusalueen huollon joukkotuotanto - "se on!" Joukkotuotanto on henkilöstön kouluttamista, sijoittamista sodan ajan yksikköön ja joukkojen varustamista. Henkilöstön kouluttaminen jakaantuu varusmieskoulutukseen sekä kertaus- ja vapaaehtoisissa harjoituksissa saatuun koulutukseen. Saaristomeren Meripuolustusalueen henkilöstön sijoittamisen painopisteenä ovat alusyksiköt ja rannikkopuolustuksen tärkeimmät joukot. Koko meripuolustusalueen joukkotuotannon painopisteenä on SIETO-joukkojen tuottaminen. Merivoimien huollon joukkotuotannosta kuullaan yleisesti sanottavan, että sitä ei ole. Ajatuksen voidaan todeta olevan harhaanjohtava. Kuten edellä mainittiin, joukkotuotantoon sisältyvät henkilöstön kouluttaminen (ml. varusmiehet ja henkilökunta), koulutuksen kautta saadun sopivuuden mukainen sijoittaminen ja kertausharjoitukset. Uusi merihuoltopataljoonan organisaatio mahdollistaa huollon joukkotuotannon suunnittelun ja toteuttamisen paremmin kuin vanhat huollon yksikkötyypit. Merihuoltopataljoonan tuottaminen ei ole totuttua massamaista joukkotuotantoa, vaikkakin osa joukoista pystytään kuitenkin tuottamaan perinteisellä varusmieskoulutuksella. Pataljoonan yksiköiden henkilöstö koostuu osittain erikoisosaamista vaativista tehtävistä, jolloin hyödynnetään reserviläisten siviilikoulutusta ja erikoisosaamista. Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä tilattavilla sotilaallisilla kursseilla täydennetään reserviläiskoulutusta. Varusmiehiä koulutetaan huollon tehtäviin pääosin rauhan ajan tarpeiden mukaan. Meripuolustusalueella varusmiehiä koulutetaan huollon perinteisten tehtävien lisäksi merenkulku-, lääkintä-, maa-ja merikuljetustehtäviin. Meripuolustusalueen huollon varusmiehet saavat erikoiskoulutuksensa pääosin maavoimissa joko Huoltokoulussa Lahdessa tai Reserviupseerikoulun autokoulussa Haminassa. Varusmiespalveluksen suorittaneita huollon tehtävissä palvelleita asevelvollisia sijoitetaan meripuolustusalueen joukkojen orgaanisten huoltojoukkojen, rannikkoalueiden rannikkohuoltokomppanioiden ja meripuolustusalueen merihuoltopataljoonan tehtäviin. Koulutuksen kautta saatu sopivuus-jota ei ole? Merihuoltopataljoonien ja rannikkohuoltokomppanioiden osalta, joukkojen ollessa uusia, on yksiköissä muitakin tehtäviä kuin lääkintämiehen ja kuljettajan. Näiden tehtävien täyttämiseksi joudutaan hyödyntämään alusten varusmiehiä, jotka jäävät niin sanottuun sijoittamattomaan reserviin. Suurin ongelma heidän osaltaan on koulutuksen kautta saatu sopivuus, jota heillä ei ole. Meripuolustusalueen henkilösijoittajan tehtävänä on sijoittaa aluksilla palvelleita varusmiehiä huollon organisaatioihin joskus jopa ilman tarvittavaa sopivuutta. Osa tehtävistä on jatkosijoitteisia. Henkilön vapauduttua ensimmäisestä sijoituksestaan voidaan hänet sijoittaa sellaiseen tehtävään, jossa ei esimerkiksi ikäraja ole sijoittamisen esteenä tai tehtävässä vaadittava koulutus ei vaadi usein päivitettävää osaamista. Tällöin voidaan hyödyntää reserviläisen siviilikoulutusta tai mahdollista kertausharjoituksissa saatua koulutusta määritettäessä hänelle toinen sopivuus. Kuten alussa mainittiin, on merihuoltopataljoonan yksikkötyyppi sellainen, että henkilöstön sijoittamisessa voidaan hyödyntää myös maavoimien kouluttamia huollon asevelvollisia, joita ei ole sijoitettu maavoimien huoltoyksiköihin. Tämä helpottaa hieman koulutetun henkilöstön sijoittamista meripuolustusalueen huolto-organisaatioon. Merimies haluaa olla merimies, reservissäkin! Meripuolustusalueen organisaatio ja varusmiesvahvuudet eivät tulevaisuudessakaan mahdollista huoltoyksiköiden perinteistä joukkotuotantomallia, vaan edelleen joudutaan huoltohenkilöstön koulutuksessa huomioimaan rauhan ajan tarve ja "täsmäkouluttamaan" reserviläisiä sodan ajan tehtävään. Niin ikään turvaudutaan reserviläisten siviilikoulutukseen ja kertausharjoituskoulutuk- 36

37 sen jälkeen saatuun toiseen sopivuuteen, jonka mukaan henkilö voidaan sijoittaa merihuoltopataljoonan tehtäviin. Varusmiehet näillä näkymin saavat jatkossakin erikoiskoulutuksensa maavoimien organisaatioissa. Meripuolustusalueet vastaavat kuljettajien ammattipätevyystutkinnon kouluttamisesta, ja siinäkin osan koulutuksesta antaa paikallinen autokoulu. Erikoiskoulutuksen saaneet varusmiehet sijoitetaan merihuoltopataljoonan ja rannikkohuoltokomppanioiden joukkueisiin ensimmäisen sopivuutensa perusteella. Miten hyödyntää aluspalveluksen suorittaneiden varusmiesten saama koulutus taisteluväline- ja muilla erikoisaloilla? Koska totuus lienee, että jos asevelvollinen on saanut koulutuksensa merivoimissa, hän haluaa myös pysyä merivoimien reservissä. Merihuoltopataljoonan organisaatioon kuuluu kuljetuskomppanian ja lääkintähuoltokomppanian lisäksi täydennys- ja huoltopalvelukomppania. Meripuolustusalueella palvelleet kuljettajat ja lääkintämiehet sijoittuvat ensimmäisen sopivuutensa mukaisesti omiin komppanioihinsa sodan ajan tehtäviin. Täydennyskomppaniassa on räjähde-, materiaali-, elintarvike- ja polttoainejoukkueita. Näihin joukkueisiin voitaisiin sijoittaa aluspalveluksen suorittaneita varusmiehiä, mikäli heillä olisi ko. tehtävän edellyttämä koulutuksen kautta saatu pätevyys. Tällainen koulutus kyetään meripuolustusalueella antamaan lyhyenä 3-5 vuorokauden kurssina tai työpaikkakoulutuksena. Kurssin vahvuus voisi olla noin 6-8 henkilöä. Aluspalveluksessa olevien varusmiesten erikois- tai joukkokoulutuskaudella meripuolustusalueen Huoltokeskus yhteistoiminnassa laivueiden tai meripataljoonien kanssa järjestäisi alusten varusmiehille kurssin, jonka pohjalta heille voidaan määrittää toiseksi sopivuudeksi esimerkiksi varastomies. Tämän jälkeen heidät voidaan sijoittaa toisen sopivuuden mukaisesti merihuoltopataljoonan ja rannikkohuoltokomppanian organisaatioon tai jatkosijoittaa sen jälkeen, kun he eivät enää sovellu ensimmäisen sijoituksensa mukaiseen tehtävään. Lyhyttä koulutusta syvennettäisiin ja tietämystä huollon tehtävissä parannettaisiin tämän jälkeen kertausharjoituksissa. Tällaisesta toimintatavasta olisi hyötyä sekä merihuoltopataljoonalle, jonka henkilökunta olisi itse kouluttanut reserviläisensä omaan organisaatioonsa että aluksille, koska koulutus voitaisiin toteuttaa aluksen seisokkijaksolla, jolloin aluksen henkilökunta pitää vapaitaan tai lomailee. Lopuksi Pääesikunnan Logistiikkaosaston esittelykelmuissa on nähty teksti: "Logistiikka operaatioiden mahdollistaja." Tehtävien mahdollistaminen onnistuu antamalla toiminnalle riittävät resurssit. Huollon joukkotuotantoa kehittämällä ja sen toteuttamismahdollisuuksia parantamalla voidaan taata operatiivisten joukkojen tehtävien toteuttamismahdollisuudet. Valmiusyhtymiin perustettujen tai perustettaviksi suunniteltavien huoltopataljoonien päätehtävänä on huollon joukkotuotannon suunnittelu ja toteuttaminen. Huollon joukkotuotanto tarvitsee tulevaisuudessakin varusmieskoulutusta ja näin ollen huollon erikoiskoulutettuja reserviläisiä päätehtävänsä toteuttamiseksi. "Aina löytyy eskimolta, jotka ovat valmiita neuvomaan kongolaisille miten parhaiten selvitään helteellä" Western Shipyard Oy LTD Telakkatie TEIJO puh fax Stanislaw Jercy Lee Rannikon Puolustaja

38 Laivakokki Vesterinen - varusmies huoltotehtävässä/huoltajana Varusmiehiä sijoittuu huollon koulutuksen kautta huollon tehtäviin sekä rauhan ajan toiminnallisten tarpeiden että joukkotuotantosuunnitelman mukaisesti. Huollon tehtävissä palvelevat varusmiehet ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä loppupalveluksensa ajan. Saaristomeren Meripuolustusalueella kutakin saapumiserää kohden määrällisesti eniten koulutetaan varusmiehiä kokkikursseilla laivakokin tehtäviin. Muonittaminen on huoltopalveluahan kuuluva keskeinen henkilöstön suorituskyvyn varmistava ja ylläpitävä toiminta. Kokkikurssin käyneet varusmiehet sijoittuvat kurssin jälkeen SMMEPA:n aluksille laivakokin vaativiin tehtäviin. "Olen koulutukseltani kokki ja kiinnostukseni laivakokin tehtäviin syntyi tutuilta saamani pelkästään positiivisen tiedon kautta. Päätin myös hyödyntää varusmiespalvelukseni laajentamalla omaa ammattitaitoani ja saadakseni lisänäkemystä ammatistani", mainitsee matruusi Arto Vesterinen miinalaiva Uusimaalta omasta hakeutumisestaan laivakokiksi. Sanotaan, että puolustusvoimat marssii vatsallaan, tämä totuus lienee aika ajoin oikeansuuntainen myös merivoimissa ja näin ollen myös aluksilla. Laivakokki pitää aluksen henkilöstön riittävän kylläisenä, jotta henkilöstön suorituskyky säilyy ja aluksen tehtävien toteuttaminen on mahdollista. "Työpäivä alkaa 45 minuuttia ennen aamiaisen alkua. Aamiaisen työmäärä riippuu siitä mitä on tarjolla. Valmistusaikaa tulee muun muassa varata puurolle, kanan munien keittämiseen ja aamiaisen esille laittoon. Lounaan valmistelu alkaa kello 09.00, aikaa siihen menee noin kaksi tuntia. Lounas tarjoillaan kello Henkilökunnalle ruoka katetaan päällystömessiin. Kello alkaa päivällisen valmistaminen, joka tarjoillaan kello pääosin pelkästään varusmiehille. Varsinainen päivän palvelus päättyy päivälliseen. Iltapalan valmistaminen aloitetaan kello ja asetetaan esille kello Iltapala on esillä sen ajan kun kaikki ovat saaneet ruoan, jonka jälkeen vielä tarkastetaan aamun ruokien raaka-aineet", kertoo matruusi Vesterinen tavallisen päivän kulusta. Laivalla kun ollaan, tulee laivakokkien osallistua myös aluksella annettavaan koulutukseen ja vahtitehtäviin. "Kansivahtitehtävät kuuluvat normaaliin päivärytmiin kello välisenä aikana. Paikallaolopäivinä voi tulla 1-2 vuoroa (2 h/krt) vahtia vuorokaudessa. Puhelinvahtia voi myös olla ruokailujen välissä. Laivakokkien omiin tehtäviin kuuluu toki pitää paikat kunnossa ja siisteinä. Ruokailujen välissä siivotaan keittiö, otetaan osaa oppitunneille ja koulutukseen", toteaa Vesterinen. Laivakokin tehtävä tulee kyetä suorittamaan niin satamassa kuin merellä, aallokossakin, ja sekä kotimaassa että ulkomailla ruoan tekoaineisten vaihdellessa raaoista elintarvikkeista puolivalmisteisiin. Ammattitaitokaan, oleva tai kehittyvä, ei ole koskaan pahitteeksi. "Aluksen ollessa merellä muuttuvat ruokailujärjestelyt niin, että vuorokaudessa päivän aikana valmistetaan kaksi lämmintä ateriaa ja yön aikana kaksi yöpalaa, jotka ovat ruokaisampia kuin normaalit iltapalat. Lisäksi tarvittaessa valmistetaan aamu- ja iltapalaa." "Raaka-aineet ovat sen verran monipuolisia, että ruokalistan laajentaminen ja monipuolistaminen on mahdollista, ja näin ollen antaa mahdollisuuden käyttää omaan ammattitaitoa ruoan valmistuksessa. Toisaalta se auttaa myös kehittymään ammatissa. Käsittelemättömien raaka-aineiden vähyys rajoittaa vaikutusmahdollisuuksia valmistettavien ruokien lopputulokseen." "Aluksilla on kolmen viikon ruokalista kun taas muonituskeskuksissa se on kuuden viikon mittainen. Aluksilla ruoan valmistuksessa pyritään monipuolistamaan suunniteltua ruokalistaa. Muonatäydennykset suoritetaan viikon välein maanantaisin, joten viikon ruokalistaa voi soveltaa mahdollisuuksien mukaan saaduilla raaka-aineilla. Pyrkimyksen tavoitteena on, että sama ateria ei toistu kolmen viikon välein.", toteaa laivakokki Vesterinen. Miinalaiva Uusimaata valmistellaan lähteväksi noin seitsemän viikkoa kestävään kansainväliseen Loyal Mariner 09 -harjoitukseen. Millaisin miettein varusmiespalvelustaan suorittava Vesterinen valmistautuu tulevaan ulkomaan purjehdukseen? 38

39 Kari Tupala J Kaj Malmivaara "Muonitusjärjestelyt muuttuvat, kun matkaa varten henkilöstö jaetaan vahtivuoroihin ja ruokailut järjestetään vahdinvaihtojen yhteydessä. Harjoituksen aikainen muonitus suunnitellaan koko seitsemäksi viikoksi. Omaa ammattitaitoaan ja kokemustaan pääsee hyödyntämään kun saa esittää näkemyksiään talousesimiehen johdolla laadittaviin ruokalistoihin ja muonatilauksiin." Ulkomaanpurjehdukselta Vesterinen odottaa oman ammattitaidon karttuvan muun muassa erilaisten tilaisuuksien järjestelyjen sekä laadullisesti eritasoisten aterioiden ja vieraiden raaka-aineiden valmistamisen osalta. " Lähdettäessä matkaan mukaan otetaan yhden viikon aterioiden raaka-aineet. Muonatäydennykset saadaan matkanvarrella olevista satamista. Matkan aikana täydennettävät raaka-aineet tulevat varmasti olemaan osin erilaisia kuin kotimaassa. Tilattujen tuotteiden tilalle saattaa tulla niin sanottuja yllätystuotteita, mikä varmasti on omiaan lisäämään omaa ammattitaitoa ja näkemystä raaka-aineista ja niiden valmistustavoista. Purjehduksen aikana järjestetään myös muutamia edustusruokailuja sekä cocktailtilaisuus." Laivakokin tehtävä ovat monipuolinen huoltopalvelualan tehtävä. "Laivakokit saavat myös ensiapukoulutusta ja peruslääkintätaitoja. Toimenkuvaan kuuluu myös aluksen henkilöstön pyykinvaihdot, pesuaineiden ja siivousvälineiden hankinnat sekä mahdolliset muut siisteyteen ja henkilöstön Laivakokki, matruusi Vesterinen sämpylöiden paistossa huoltotarpeiden ylläpitämiseen kuuluvat tehtävät", Laivakokiksi ryhtymistään ja laivakokin työssään saamaa palautetta Vesterinen arvioi seuraavasti: "Olen tyytyväinen valintaani, se oli oikea. Uuden puolen näkeminen omasta ammatista on hyödyllistä ja varmasti hakeutua jos siitä on kiinnostunut. "Ehdottomasti kyllä. Ennalta ei tarvitse olla mestarikokki, kurssilla oppii tarvittavat perusniksit." Palvelusaikaan, josta osa kuluu kotisatamassa ja osa purjehduksella, sisältyy varmasti monta hyvää ja elämää rikastuttavaa kokemusta. auttaa tulevaisuuden tehtävissä. Ero siviilityöhön "Ensimmäinen irrottautuminen on huomattava. Työstä saata- va palaute on pääsääntöisesti positiivista. Monipuolista palautetta, muun muassa parannettavia asioita ja ruokatoiveita, toivottaisiin lisää, koska vain sen kautta voidaan aterioita kehittää." Tähän mennessä kerättyjenkin kokemusten perusteella on varmasti syntynyt rannasta on ollut ehdottomasti paras kokemukseni tähän asti. Tilanteeseen sisältyi oma jännityksensä, koska ei tiennyt millaisia ensimmäinen meripäivä ja -viikko tulisivat olemaan. Viikko oli mieleenpainuva ja ylitti odotukset. Mielenkiintoni merellä olemiseen lisääntyi", toteaa matruusi Arto Vesterinen selvä mielipide kannattaako laivakokiksi lopuksi. Rannikon Puolustaja

40 Rauhan ajan ja sodan ajan huolt kohtaavat taisteluharjoituksessa Tämä artikkeli perustuu kokemuksiin ja näkemyksiin Uudenmaan Prikaatin taisteluharjoitusten huollon järjestelyistä, johtamisesta sekä toteuttamisesta. Uudenmaan Prikaatin johtamat sotilaalliset harjoitukset noudattelevat saapumiseräkoulutuksen sykliä. Jokaiselle saapumiserälle järjestetään sotilaan perusleiri, taisteluharjoitukset 1,2 ja 3, kriisinhallintaharjoitukset 1-4 sekä ryhmä- ja joukkueampumaharjoitukset. Lisäksi yksittäiset yksiköt järjestävät omia yksikköharjoituksia. Uudenmaan Prikaatin omien harjoitusten lisäksi joukko-osasto osallistuu sekä merivoimien että maavoimien pääsotaharjoituksiin. Varusmiehille johdettavien harjoitusten lisäksi Uudenmaan Prikaati vastaa kansainvälisen yksikön, jääkäri- ja rannikkojääkäripataljoonien, rannikkopioneerikomppanioiden sekä rannikko-ohjuskomppanioiden kertausharjoituksista. Tämän lisäksi prikaati tukee Etelä-Suomen Sotilasläänin aluetoimiston maakuntakomppanioiden kertausharjoituksia perustamisen ja huollon osilta. Harjoitusten suuri määrä, erilaiset luonteet, toteutustavat ja tavoitteet asettavat haasteita huollolle. Prikaatin voidaankin todeta olevan tottunut räätälöimään huoltojärjestelmänsä harjoitusten tavoitteiden ja toteutustavan mukaiseksi. Taisteluharjoituksissa, joissa harjoitellaan sodan ajan tehtäviä, pyritään kuitenkin toteuttamaan huoltoa mahdollisimman pitkälle sodan ajan organisaation menetelmin. Yleistä taisteluharjoitusten huollosta Uudenmaan Prikaatissa Uudenmaan Prikaatin viidestä perusyksiköstä neljä tuottaa joka saapumiserän varusmiehistä joitakin huollon osia. Perusyksiköiden lisäksi joukko-osaston aliupseerikoulu, Amfibiokoulu, osallistuu prikaatin järjestämiin harjoituksiin. Tämä tarkoittaa, että neljä kuudesta yksiköstä on tarvittaessa huollon suhteen omavaraisia. Huoltokoulutuksen tavoitteena on antaa oikea kuva ja mittasuhteet mihin toimenpiteisiin esimerkiksi komppanian huoltojoukkueen ryhmät kykenevät, ja että aina on oltava tiedossa, mikä on ylempi huolto-organisaatio. Taisteluharjoitus l:ssä ja 2:ssa keskitytään hyvin pitkälti yksittäisten miesten ja ryhmien tehtäviin joukkueen raameissa. Taisteluharjoitus l:ssä ja 2:ssa luodaan huollon tehtävissä toimiville varusmiehille valmiudet ja koulutetaan perusteet toimia omassa tehtävässä kenttäolosuhteissa mahdollisimman itsenäisesti niin myöhemmissä harjoituksissa, kertausharjoituksissa kuin mahdollisen kriisin aikana. Taisteluharjoitus 3:ssa ja sekä pääsotaharjoituksissa on viime aikoina pyritty pidentämään huollon tilanteenmukaisesti toimivaa ketjua pataljoonatason huoltokomppanian toimenpitein. Näin yksiköiden huoltojoukkueet asioivat eli toisin sanoen tukeutuvat kaikkien huollon toimialojen osalta huoltokoulutetuista varusmiehistä muodostettuun huoltokomppaniaan, varuskunnallisten huoltolaitosten sijaan. Tämä mahdollistaa sen, että yksiköiden tukeutuminen saadaan vietyä varuskunnallisista olosuhteista maasto-olosuhteisiin ja sen, että tukeudutaanldn todellisten ammattilaisten, kuten muonituskeskuksen henkilökunnan tai kuljetuskeskuksen henkilökunnan sijaan vertaisvarusmiesten tuottamiin huollollisiin suorituksiin. Uudenmaan Prikaatin taisteluharjoituksissa kohtaavat niin sanottu rauhan ajan ja sodan ajan huoltojärjestelmät. Rauhan ajan huoltojärjestelmällä tarkoitetaan varuskunnallista huoltoa kuten muonituskeskuksen, varuskuntasairaalan, kuljetuskeskuksen sekä eri varastojen ja kunnossapitolaitosten toimintaa. Sodan ajan huoltojärjestelmällä puolestaan tarkoitetaan taisteluharjoituksissa toimivien huoltojoukkojen sodan ajan tehtävän mukaista toimintaa. Taisteluharjoituksissa haasteita tuottavat varuskunnallisten huoltolaitosten ja taistelevien joukkojen aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi elintar- 40

41 Thomas Grönvall ärjestelmät Komentajakapteeni Thomas Grönvall, Uudenmaan Prikaati. Kirjoittamiseen ovat osallistuneet myös yliluutnantti Tomi Herttuainen ja luutnantti Juri Kuiro Materiaalinjakoa kertausharjoituksessa vikkeiden noutoajoissa erittäin harvoin päästään oppaiden suosittelemaan täydennysrytmiin, jos huoltokomppanian elintarvikeryhmä tahtoisi täydentää pataljoonan elintarvikeannoksenjaettuaan kello viimeisen yksikön elintarvikkeet. Vastaaviin haasteisiin törmätään, jos seuraavan aamun kello alkavassa hyökkäyksessä ehdottoman kriittiset Pasi-ajoneuvot tulisi saattaa toimintakuntoon kello ilman ammattitaitoista henkilökuntaa ja tarvittavia työkaluja. Rauhan ajan huoltojärjestelmän rooli korostuukin harjoituksen valmisteluissa. Muun muassa materiaali-, elintarvike ja ajoneuvotilausten vastaanottaminen, toteuttaminen ja jakaminen tuottavat suuren määrän työtä eri huoltolaitoksissa. Samoin harjoituksen päätyttyä alkavat työt varastoilla, kun tänään palautettu materiaali pitää huoltaa ja olla jo muutaman päivän kuluttua toisen yksikön mukana toisessa harjoituksessa. Myös harjoituksen aikana varastot ja muut huoltolaitokset toimivat harjoitusorganisaation huollollisena tukiverkkona, joka mahdollistaa myös pikatilanteisiin reagoimisen. Kertausharjoituksissa varastot ja muut varuskunnalliset huoltolaitokset vastaavat tavallista suuremmasta potista, kun muutaman tunnin aikana tulee tarkastaa reserviläisten terveydentila sekä varustaa nämä henkilökohtaisella ja joukkokohtaisella materiaalilla. Kuljetuskeskuksen henkilökunta päivittää kuljettajien tietotaidon muutamassa päivässä tarvittavalle tasolle. Varusmiesyksikön osallistuessa taisteluharjoitukseen joukolla on jo entuudestaan hallussaan suurin osa harjoituksessa käytettävästä materiaalista. Toinen melkoinen ponnistus rauhan ajan huoltojärjestelmälle on kertausharjoituksen purku, kun aamupäivän aikana otetaan vastaan ajoneu- Rannikon Puolustaja

42 Haavoittuneen evakuointi lääkintä-jurmolla kriisinhallintahaijoituksessa vot, joukkokohtainen materiaali, henkilökohtainen materiaali, mahdollistetaan joituksen huoltovastaavilta muun muashan ajan huolto-organisaatiolta ja har- peseytyminen ja jaetaan siviilivarusteet. sa harjoitusalue ja -tilavarausten tekemistä, lisämateriaalihankintoja sekä toisille Suurempien taistelu- tai kertausharjoitusten suunnitteluvaiheessa on esitettävä perusteet ja vaatimukset huollon Kaikki tämä on tehtävä kuukausia ennen joukko-osastoille tehtäviä tukipyyntöjä. suunnittelun pohjaksi. Suunnitteluvaiheen aikana muodostuu kuva laadittavas- ajan huoltojärjestelmä, varuskunnalliset varsinaista harjoitusta. Samoin rauhan ta huoltojärjestelmästä. Perusteet, jotka huoltolaitokset, tarvitsee käskyt suoritettavista toimenpiteistä ja joukolle jaettavas- ehdottomasti on huomioitava suunniteltaessa harjoitusta, ovat harjoitusjoukon ta materiaalista hyvissä ajoin, jotta näillä kokoonpano ja varustus, toiminta-alue on mahdollisuus valmistautua parhaalla ja sen läheisyydessä olevat tukeutumisalueet ja -paikat. Joukon kokoonpanossessa toimivat huollon kouluttajat tarvit- mahdollisella tavalla. Samoin harjoitukta ja varustuksesta voidaan päätellä joukon oma suorituskyky huollon osalta. parhaan mahdollisen koulutuksen vassevat omat perusteensa suunnitellakseen Toiminta-alueen ja tukeutumispaikkojen sijainnin perusteella voidaan arvioilon osalta vanha lause: "hyvin suunniteltu taamaan harjoituksen tavoitteita. Huolda, kykeneekö joukon orgaaninen huolto on puoliksi tehty", pitää paikkansa. tukemaan joukon tehtäviä. Ensimmäisten perusteiden ja vaatimusten pohjalta Taisteluharjoituksen huolto muodostuu kuva tulevan harjoituksen toimialoittain huollon tarpeesta ja tehtävistä. Tämän Huoltopalvelun tavoitteena on ylläpitää yksilön ja joukon henkinen ja fyysi- pohjalta laaditaan esikäsky huollon toteuttamiseksi. Esikäsky käynnistää harjoituksen huoltokäskyn laatimisen. luvat muonitus ja veden hankinta, hennen taistelukyky. Huoltopalveluun kuu- Harjoituksen suunnittelu vaatii raukilökohtainen hygienia, sotilaskoti- ja kanttiinitoiminta, vaatetusmateriaalin jako ja vaihto, kaatuneiden huolto, kenttäposti, maksuliikenne, kirjanpito sekä tilahallinta. Uudenmaan Prikaatin taisteluharjoituksissa muonitus ja vesihuolto ovat merkittävimmässä roolissa. Yksiköt valmistavat pääsääntöisesti itse ruokansa kenttäkeittimin. Kenttämuonituksesta vastaa komppanian huoltojoukkueen muonitusryhmä, joka valmistaa PURUn ruokalistan mukaiset ateriat kenttäolosuhteissa. Muonitusryhmällä on mukanaan 1-2 vuorokauden elintarvikkeet mukanaan riippuen harjoituksen luonteesta, vuodenajasta sekä muonituskeskuksen saamista elintarviketoimituksista. Elintarviketäydennyksissä muonitusryhmät tukeutuvat joko suoraan Uudenmaan Prikaatin muonituskeskukseen tai huoltokomppanian elintarvikeryhmään. Jälkimmäisen vaihtoehdon turvin kyetään luomaan aidompi toimintaympäristöjä -tapamalli varusmiehille, ja asiointi muonituskeskuksessa kyetään minimoimaan, kun ainoastaan yksi yksikkö noutaa elintarvikkeita kaikkien joukkojen tarpeeseen. Haasteen huollolle asettavat joukot, joilla ei ole omaa orgaanista huoltoa. Näiden joukkojen muonitus suunnitellaan etukäteen ja pääsääntöisesti haasteisiin kyetään vastaamaan naapuriyksikön muonitusryhmän toimesta. Taisteluharjoituksissa pyritään välttämään keskitettyä ruoan valmistamista. Nyrkkisääntönä pidetään, että joukko valmistaa itse ruokansa. Ampumaharjoituksissa tai sotilaan perusleirillä ruoanvalmistuksen ja kenttämuonituksen keskittäminen on puolestaan perusteltua, koska kyseisillä harjoituksilla on eri tavoitteet kuin taisteluharjoituksilla. Vedenkäyttö ja täydentäminen ovat toinen jokapäiväinen huoltopalve- 42

43 luiden perustehtävä. Veden täydentämiselle haasteita tuottavat saaristossa erillissuunnissa toimivat rannikkojääkäriyksiköt ja -joukkueet. Rannikkojääkäriyksiköt kohtaavat haasteita myös muonituksen osalta, kun edessä on koko päivän kestävä hyökkäys. Usein käytetty ratkaisu tähän haasteeseen on ollut niin sanottu "brunssi", jolloin aamupalan aikoihin tarjotaan lounasta ja jaetaan taistelijalle koko vuorokauden kuivamuona, jonka taistelija saa syödä parhaaksi katsomassaan tilanteessa. Hyökkäyksen jälkeen syödään päivällinen. Viime aikoina on myös henkilökohtaiseen hygieniaan ruvettu panostamaan. Suuremmissa ja pidemmissä harjoituksissa huoltokomppania on valmistellut saunomismahdollisuudet muiden komppanioiden joukoille ja järjestänyt pyykin vaihdon. Usein saunomisen yhteyteen on järjestetty myös sotilaskotitoimintaa joko sotilaskotiautossa tai sotilaskotirakennuksessa. Suurimpiin harjoituksiin laaditaan ympäristöohje, joka antaa ohjeet ympäristövahinkojen torjumiseksi. Täydennysten tavoitteena on pitää joukot materiaalin osalta käsketyssä vahvuudessa ja taistelukelpoisena. Täydennyksiin kuuluvat ase-ja ampumatarvikemateriaalin, poltto- ja voiteluaineiden, elintarvikkeiden ja kenttämuonituskaluston, vaatetus-, elektroniikka-, pioneeri-, ja suojelumateriaalin, toimistovälineiden ja atk-tarvikkeiden sekä kartoitus-ja kuvausalan materiaalin hankinta, varastointi, jakelu, evakuointi sekä materiaalin seuranta. Taisteluharjoituksissa pääosaa täydennysten toteuttamisessa näyttelevät elintarvikkeet, polttoaineet, vesi sekä ampumatarvikkeet. Aivan liian usein kuitenkin tyydytään ottamaan harjoituksen alussa kaikki harjoituksessa tarvittavat harjoitusampumatarvikkeet, jolloin huoltojoukkueiden täydennysryhmät ja huoltokomppanian taisteluvälineidenjakopaikan henkilöstö eivät pääse harjoittelemaan tehtäviään. Elintarvikkeita täydennetään pääsääntöisesti päivittäin joko seuraavan tai sitä seuraavan päivän tarpeeseen. Elintarviketäydennykset toteutetaan suoraan varuskunnasta tai jos harjoituksessa on huoltokomppania, sen elintarvikkeidenjakopaikalta. Uudenmaan Prikaatilta puuttuu oma kylmäkontti, joka tehostaisi elintarvikkeiden jakopaikan toimintaa. Vesitäydennykset ovat yksi tärkeimpiä osa-alueita joukon suorituskyvyn kannalta. Laskennallinen veden kulutus on 10 litraa taistelijaa kohden. Komppanioiden huoltojoukkueilla on 500 litran säiliöt, joista komppanian muut joukkueet täydentävät omat vesivarantonsa 30 tai 20 litran astioihin. Huoltokomppanian elintarvikkeidenjakopaikalla on 2000 litran vesiperävaunu, josta puolestaan komppanioiden huoltojoukkueet täydentävät vetensä. Talousvesi säilyy käyttökelpoisena 48 tuntia, jonka jälkeen se on vaihdettava. Käytännössä kaikki joukot suorittavat vesitäydennyksen päivittäin. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoitukseen lähdettäessä on tiedettävä vedenottopisteet. Polttoainetäydennysten toteuttamista ohjaa joukon liike. Joustavuutta lisäisi oma jakelulavetti maa- ja meripolttoainetäydennyksiä varten. Tällöin tukeutuminen kiinteisiin jakelupaikkoihin vähenisi. Polttopuutäydennykset tehdään harjoituskäskyssä mainitusta paikasta. Kunnossapidon tavoitteena on pitää joukkojen käytössä oleva materiaali toimintakuntoisena sekä täydentää varaosia. Taisteluharjoituksissa kunnossapidon rooli jää valitettavasti turhan usein huomioimatta. Etenkin tilanteen mukainen ja organisaation mukainen toiminta jää usein pois kokonaan. Organisaation tekemät kunnossapitotoimenpiteet rajoittuvat usein joukon moottorialiupseerin tekemiin ajoneuvotarkastuksiin ja lampunvaihtoihin. Pääasiallisesti taisteluharjoitusten kunnossapidollisista toimista vastaavat kuljetuskeskuksen tai kunnossapitolaitoksen henkilöstö. Kunnossapitoa ja korjaustoimintaa tapahtuu huomattavia määriä kaikissa harjoituksissa, mutta turhan usein varusmiehistä muodostetut kunnossapitoryhmät tai -partiot sivuutetaan johtuen oikeuksista tehdä korjauksia, ja ajoneuvo, ase tai muu kone saatetaan toimintakuntoon rauhan ajan organisaation toimesta. Tällöin sijoituskelpoiset varusmiehet jäävät vaille arvokasta kokemusta oman toimialan osaamisesta. Kunnossapidon toimintatapamalleja ja koulutusta on kehitettävä, jotta varusmiesten siviiliosaamista voidaan jatkossa paremmin hyödyntää. Ei millään sodanajan organisaatiolla ole varaa jättää Vehon autoasentajan tai Innasen aseen asesepän ammattitaitoa hyödyntämättä. Haasteita kunnossapidon toteuttamiselle taisteluharjoituksissa asettavat varaosa- ja työvälinetilanne sekä puolustusvoimien omat määräykset. Vaikka huolto-organisaatiosta löytyisi ammattitaitoa korjata jokin asia, niin varaosat ja työvälineet ovat usein kunnossapitolaitosten alaisuudessa, eikä niiden henkilöstöä välttämättä osallistu harjoitukseen. Samoin puolustusvoimien määräykset asettavat rajoituksia, ketkä saavat käyttää tiettyjä työkaluja ja suorittaa tiettyjä korjaus- ja tarkastustoimenpiteitä. Lääkintähuollon tehtävänä on antaa hoitoa haavoittuneille ja sairaille, evakuoida heidät hoitopaikkaan, ylläpitää terveyttä ja ehkäistä sairauksia sekä täydentää lääkintämateriaalia. Lääkintähuol- Rannikon Puolustaja

44 to jakautuu sairaanhoitoon, terveydenhoitoon, lääkintämateriaalin täydennyksiin ja huoltoon sekä ympäristönvalvontaan. Taisteluharjoituksiin osallistuvien komppanioiden lääkintäkyky riippuu pääasiassa siitä mikä on komppanian joukkotuotantovelvoite ja minkälainen lääkintäorganisaatio joukolle kuuluu. Pääasiallisesti Uudenmaan Prikaatin joukkotuotettavissa osissa on sidontapaikka. Joukkotuotettavan huoltokomppanian kokoonpanoon kuuluu joukkosidontapaikka. Taisteluharjoituksiin, joihin osallistuu useampia yksiköitä, pyritään samaan mukaan huoltokomppania ja sen joukkosidontapaikka. Tällöin sairaat ja lievästi loukkaantuneet toimitetaan komppanioiden sidontapaikoilta huoltokomppanian joukkosidontapaikalle, jossa tilanne arvioidaan ja tehdään päätös jatkotoimista. Joukkosidontapaikalta evakuointia tarvitsevat potilaat toi- mitetaan joukko-osaston varuskuntasairaalaan tai pääsotaharjoituksissa perustettavalle sairasautoasemalle. Lääkintäketjun pituus välillä joukkue-sidontapaikka-joukkosidontapaikka-varuskuntasairaala pakottaa huollon henkilöstön olemaan yhteydessä muiden yksiköiden kanssa, jotta muun muassa vääpeleiden vahvuuskirjanpidot pysyvät ajan tasalla, ja tiedetään missä oman komppanian sairaat ja haavoittuneet liikkuvat. Potilaat pyritään saamaan terveeksi ja takaisin omaan joukkoon mahdollisimman nopeasti. Vakavammin sairastuneet ja loukkaantuneet toimitetaan suoraan komppanioista varuskuntasairaalaan. Useissa harjoituksissa sekä joukkosidonta- että sidontapaikalla testataan ja harjoitellaan potilaiden evakuointeja ja haavoittuneiden hoitoa potilaskuvauksin. Suuremmissa harjoituksissa on onnistuttu saamaan mukaan joukkosidontapaikan f MILC N Sotilaselektroniikan a l i h a n k i n t a p a l v e l u t Military-liittimet Pro B e a m Jr. -valokuitutuotteet V a l m i i t valokaapelistot ja kelat Liiti ntyökalut Antennit/virtalähteet/varaosat Koulutuspalvelut Milcon Oy Tykkitie Kangasala 44 puh. (03) gsm faksi (03) info milcon.fi yhteyteen kenttäsairaanhoitaja, jolloin on voitu tarjota lääkintäaliupseeritasoista hoitoa tasokkaampaa lääkintähuoltoa. Osissa harjoituksista on ollut lääkäri mukana, mutta lääkäri on toiminut toimivien organisaatioiden ulkopuolella. Kuljetusten tavoitteena on pitää joukot toimintakykyisinä saattamalla materiaali oikeaan paikkaan, hyvässä kunnossa ja oikeaan aikaan. Taisteluharjoitusten kuljetukset voidaan jakaa keskityssiirtoihin, huoltokuljetuksiin ja joukon omiin operatiivisiin kuljetuksiin. Suurimmat haasteet Uudenmaan Prikaatin joukoille taisteluharjoitusten kuljetuksissa aiheuttavat kuljetusmateriaalin vähäisyys. Harjoitusjoukoille kyetään ani harvoin antamaan käyttöön edes lähes määrävahvuinen kuljetuskalusto. Muun muassa pääsotaharjoituksiin osallistuttaessa ja suurempia kertausharjoituksia järjestettäessä joudutaan ajoneuvokalustoa sekä lainaamaan muista joukko-osastoista että vuokraamaan siviilipuolelta. Johtaminen harjoituksissa on usein huollon järjestelyiden johtamista. Huollon johtaminen riippuu hyvin pitkälti taisteluharjoituksen rakenteesta ja harjoitukseen osallistuvista joukoista. Mikäli kaikki harjoitukseen osallistuvat komppaniat harjoittelevat ainoastaan omien joukkojen ja ryhmien toimintaa, ja kaikilla on eri aikataulu ja suunnitelma harjoituksen toteuttamiseksi, voi olla viisaampaa antaa jokaisen yksikön vastata oman huollon johtamisesta, suunnittelusta ja toteuttamisesta. Jos taas puolestaan komppanioiden toiminta harjoituksessa tukee toisiaan ja harjoitukseen on perustettu esikunta tai ylempi johtoporras, tulee aina pyrkiä koordinoituun huollon johtamiseen, suunnittelulinja toteutukseen. Näin huollon parissa toimi-

45 ville joukoille ja siten myös koko harjoitusorganisaatiolle saadaan luotua mahdollisimman todenmukainen toimintaympäristö. Samoin huollosta vastaavat henkilöt, kuten pataljoonan huoltopäällikkö saavat arvokasta kokemusta. totilanneilmoitus. Oikean tiedon ilmoittaminen on tärkeää, jotta oikein mitoitetut toimenpiteet voidaan käynnistää. Parhaan kuvan huoltojoukkojen toiminnasta saa käymällä säännöllisesti alajohtoportaiden huoltopaikoilla. Vaikka harjoituksen huollon johtaminen on pääsääntöisesti huollon järjestelyjen johtamista, on myös huomioitava, että huollon johtaja ei voi elää tässä hetkessä, vaan hänen on jo suunniteltava seuraavien vuorokausien toimintaa. Esimerkiksi pataljoonan hyökätessä ei huoltopäällikkö voi suunnitella, kuinka jotain yksittäistä komppaniaa tuetaan, vaan hänen on suunniteltava taistelukyvyn palautukseen liittyviä toimintoja. Alajohtoportaiden eli komppanioiden on myös pidettävä huollon johtaja tietoisena komppanian huoltotilanteesta. Yksi perusmenetelmä tämän toteuttamiseksi on päivittäin annettava huol- Lopuksi: Suurten taisteluharjoitusten ja kertausharjoitusten huollon suunnittelu on aloitettava välittömästi perusteiden ja vaatimusten jälkeen. Käskyt alajohtoportaille ja huollon vastuulla olevat valmistelut on aloitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Taisteluharjoituksen huollon on mahdollistettava kaikkien joukkojen toiminta mahdollisimman aidoissa olosuhteissa. Huollon toteuttamisessa on pyrittävä toimimaan todenmukaisin huolto-organisaatioin ja materiaalein. Mitä pidempi "toimiva huollon ketju" kyetään harjoituksiin rakentamaan, sitä parempi kuva kaikkien organisaatioiden toi- minnasta kyetään tuottamaan sekä taistelevien joukkojen että huoltojoukkojen varusmiehille ja reserviläisille. Jotta Uudenmaan Prikaati kykenee jatkossa johtamaan ja toteuttamaan entistä laadukkaampia taisteluharjoituksia, on edelleen kehitettävä rauhan ajan huoltojärjestelmän ja sodan ajan huoltojärjestelmän läpinäkyvyyttä. On syytä muistaa, että jo Napoleon ymmärsi huollon tärkeyden tokaistessaan armeijan marssivan vatsallaan. Tänä päivänä toisin armeija marssii yhä kasvavassa määrin aluksin ja ajoneuvoin. Tämä seikka ei tosin ole muuttanut huollon roolia, vaan pikemminkin lisännyt vaatimuksia huollolle. Ja joutuihan muun muassa kuuluisa Rommelkin oppimaan kantapään kautta, mitä tarkoittaa kun polttoaine ottaa ja loppuu Afrikan helteisillä hiekka-aavikoilla. Kuvat: Lauri Helaniemi, Uudenmaan Prikaati.gffiöQM ' <QÖ FN HERSTAL communications SOG. i Extraordinary Tools & Blades i SV**îiÊ=FËRE M VlDISCO * rnggg^^^r Suojavarusteet ammattikäyttöön mmmlm VARUSTEET VAATIVAAN KÄYTTÖÖN Ballistiset suojamateriaalit Bolle ja ESS taktiset suojalasit CEIA metallinilmaisimet FN HERSTAL aseet EOD varusteet ja robotit EoTech holografitähtäimet Komposiittikypärät & visiirit SBA luotisuojaliivit SUREFIRE valaisimet Läpivalaisulaitteet Mellakkavarusteet & aidat PELI vesitiiviit kuljetuslaukut Rikostutkimusvälineet SNIGEL DESIGN - henk.koht. varusteet Taktiset käsineet - viiltosuoja ja ammuntakäsineet - muut erikoiskäsineet AA rr.ja PALJON MUUTA' LTD. Maahantuoja Rannikon Puolustaja FinnProtec Oy p. ( 0 9 ) sales@finnprotec.fi 45

46 Aimo Jokela Komentaja Aimo Jokela toimii huolto-osaston päällikkönä Merivoimien Esikunnassa. Hänellä on kokemusta logistiikan kansainvälisistä harjoituksista ja kriisinhallintatehtävistä Lohi-Idässä. Kansainvälisen operaation logistiset haasteet "Forget logistics, you lose." LTG Frederick Franks, USA 7th Corps Commander, Operation Desert Storm Logistiikka - yksi menestyksen kulmakivistä Puolustusvoimien tehtävät on määritelty vuonna 2007 uudistetussa laissa puolustusvoimista (Laki puolustusvoimista /551). Päätehtävät ovat tärkeysjärjestyksessä seuraavat: 1. Suomen sotilaallinen puolustaminen 2. Muiden viranomaisten tukeminen - virka-apu 3. Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan Erityisesti kolmannen tehtävän - kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta - merkitys on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Samalla kansainvälisen logistiikan tarve on samassa mitassa laajentunut. Artikkelissa tarkastellaan kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon liittyviä vaatimuksia. Oletusarvona on kriisinhallintaoperaation toteuttaminen Välimeren ja päiväntasaajan välisellä ilmastovyöhykkeellä. Tarkastelussa käytän hyväksi erityisesti Libanonin (United Nationslnterim Forcein Lebanon MaritimeOperations (MR0PS)Task Force448 (TF448))jaTsadin (European Union military operation in the Republic of Chad and in the Central African Republic (EUFOR Tchad/RCA)) kriisinhallintaoperaatioista kertyneitä kokemuksia. 46

47 Tyypillinen maisemanäkymäafrikan operaatioalueilta (Tsad). Kuva: Timo Kirvesoja/PV Operaation valmisteluaikataulu Kriisinhallintaoperaation valmisteluaikataulua tarkastelen EU:n valmiusyksikön (EU Battle Group) näkökulmasta. Suomi asettaa EU:n seuraavat valmiusyksiköt vuoden 2011 alkupuolella 6 kuukauden lähtövalmiuteen. Tällöin osallistumme kahteen EUBG:hen - ruotsalaisten kanssa merivoimien perustamalla jääkärikomppanialla (Nordic Battle Group 2011, SWE - FI - IR, 200 henkilöä) ja hollantilaisten ja saksalaisten kanssa erikoistoimintaosastolla (EU Battle Group 2011, NL - DE - FI, 100 henkilöä). Kansainvälisen kriisinhallintajoukon elinkaari koostuu kolmesta pääosi- [niisaiiivnliscii vnlmiiisjmikof ELINKAAIU Ylit 3,5 T Valmisteluaika Koulutusaika Valmiusaika/ operaatio Kriisinhallintajoukon elinkaari osta: valmistelu- ja koulutusaika, operaatio sekä operaation purku ja joukon materiaalin huoltaminen. Kansainvälisen kriisi nhallintaope- Purkaminen 2 v 6 kk 6 kk 1 kk 6 kk Materiaalin huolto Rannikon Puolustaja

48 C-17 kykenee toimimaan myös päällystämättömiltä lentokentiltä. Kuva: USA ir Force. raation valmistelu tulisi ideaaliolosuhteissa alkaa jo noin kaksi ja puoli vuotta ennen joukon suunniteltua valmiusajankohtaa. Pitkää etukäteisvalmisteluaikaa vaatii erityisesti joukon materiaalinen suunnittelu ja joukon tarvitseman erikoismateriaalin lisähankinnat. Kaikkea kriisinhallintajoukon tarvitse- Poliittinen päätös I Kriisinhallintajoukon toimeenpano. maa erikoismateriaalia ei ole nykyisellään riittävästi puolustusvoimien hallussa. Erikoismateriaalin pitkät toimitusajat kk - ottavat näin osansa valmisteluajasta. Kniisniiivnliscn valmiusjoukot niluivnntiiiiiilcsct L Ä H W M T ( U m LlliaEN Valmisteluaika Perustamiskäsky Tiedusteluosat Valmisteluosat Pääjoukko 1-2 kk Laivan lähdettävä K+7 vrk k+14 vrk K+ 30 vrk (valmisteluosat) 2-3 (lentokoneella) (laivalla) (laivalla) vrk käskystä alueesta riippuen Puutetta on useimmiten ajoneuvoista, erityisesti panssaroiduista maastoautoista, viestivälineistä ja pimeänäkölaitteista. Puolustusvoimien nykyresurssit eivät ole toistaiseksi mahdollistaneet tässä suhteessa riittävää varautumista. Kriisinhallintajoukon varustaminen alkaa, kuten muutkin valmistautumisen osa-alueet, operatiivisista vaatimuksista. Materiaalin osalta vaatimukset konkretisoituvat joukon materiaaliyksikkötyyppiin (MYKTY), joka luettelee materiaalinimikkeen tarkkuudella joukolle varattavan varustuksen. Materiaaliyksikkötyyppiin on koottava kaikki se varustus, jota joukko tulee tarvitsemaan tulevassa tehtävässään. Toisaalta mitään ylimääräistä ei ole hyvä siihen laittaa, koska joka materiaalikilo on kuljetettava tulevalle operaatioalueelle ja useimmiten vielä takaisinkin operaation päätyttyä. Pääosa materiaaliyksikkötyypistä - 48

49 n % - syntyy suhteellisen helposti käyttäen hyödyksi aikaisempia operaatioita. Loppu % prosenttia työllistää kuitenkin koko valmisteluajan, ja tosiseikka on, että viimeiset materiaalierät toimitetaan kuitenkin vasta joukon jo oltua jonkin aikaa toiminta-alueella. Erityisen vaativa materiaaliryhmä on ampumatarvikkeet, joille nykyisin tarvitaan kansainväliset kuljetusluokitukset, jotta niitä voidaan kuljettaa yli valtion rajojen. Tiukimmat vaatimukset koskevat luonnollisesti lentokuljetettavaa materiaalia. Puolustusvoimien materiaalista vain osa on kansainvälisesti kuljetusluokiteltua. Kaikkia käytössä olevia ampumatarviketyyppejä ei teknisesti edes saada luokiteltua, vaikka olisi halujakin. Ampumatarvikkeissa onkin muodostunut käytännöksi, että niitä ei palauteta operaatioalueelta, vaan ne joko ammutaan siellä pois tai tuhotaan. Kuljetusongelmien lisäksi tähän vaikuttaa myös se, että useimmiten operaatioalueella ei voida taata ampumatarvikkeiden pitempiaikaisen säilytyksen vaatimia tasalaatuisia olosuhteita, joten poisampuminen tai tuhoaminen on tässäkin suhteessa tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Kriisinhallintajoukon kouluttamiseen tarvittava operaatiomateriaalin tulee olla joukon hallussa viimeistään koulutuksen alkaessa kuusi kuukautta ennen joukon valmiuteen asettamista. Tämä tarkoittaa myös riittävän varastointitilan varaamista kyseiselle materiaalille. Materiaalin varastointipaikan olisi edullista sijaita lähellä koulutuspaikkaa, koska osaa siitä tarvitaan koulutusaikana. Samoin operaation lopullisen materiaalin luovutus ja vastaanotto valmiusjoukoille on näin sujuvampaa. Materiaalimäärissä tulee huomioida joukon koulutusaikaisen kulutusmateriaalin määrä, samoin kuin operaatioalueella joukon toimintakykyä ylläpitävään toimintaan kuluva materiaali. Aseiden ja varusteiden käyttöä pitää harjoitella operaatioalueellakin. Karu totuus valmisteluaikataulusta on ollut usein kuitenkin toinen. Poliittinen päätös joukon lähettämisestä, mukaan lukien sen tehtävä ja kokoonpano, tehdään vain muutamaa kuukautta ennen operaation alkamista. Tällöin kaikki edellä esitetyt vaiheet toteutetaan huomattavasti tiivistetyllä aikataululla. Liikkeelle lähdetään pääosin sillä materiaalilla, jota puolustusvoimien hallussa sillä hetkellä on. An-124 lastaa. Kuva: Timo Kirvesoja/PV Kriisinhallintajoukon kuljetus operaatioalueelle, FINMCC Puolustusvoimissa on viime aikoina havahduttu huomaamaan, että uusien kansainvälisten operaatioiden logistiikkaa on aivan liikaa toteutettu ad hoe -periaatteella ja liian pienillä resursseilla. Ti- Rannikon Puolustaja

50 Erämaan laiva-yhä käyttökelpoinen ääriolosuhteissa. Kuva: Timo KirvesojalPV. lannetta sekoitti entisen YK-Koulutuskeskuksen/Kansainvälisen Koulutuskeskuksen uudelleenorganisointi vuoden 2008 alusta, ja sen seurauksena vuosien kuluessa kertyneen ammattitaidon hajoaminen ympäri puolustusvoimia. Ammattitaitoa on pyritty uudelleen kokoamaan Porin Prikaatiin, joka ylimenokaudella on vastannut kriisinhallintajoukkojen kokonaislogistiikasta. Tilanteeseen on nyt reagoitu, ja tulossa on selkeä parannus. Vuoden 2009 alusta perustettiin Maavoimien Esikunnan yhteyteen Finnish Movement Coordination Center (FINMCC). FINMCC toimii kansallisena koordinaatioyksikkönä kaikkien kansallisten ja kansainvälisten strategisten kuljetusten osalta, joihin myös kriisinhallintaoperaatioiden kuljetukset kuuluvat. Porin Prikaatin tehtävä vastaavasti on vastata kaikkien kriisinhallintaoperaatioiden huollon järjestelyistä. Puolustushaarat tuovat tähän yhteiseen puolustusvoimien logistiikkaketjuun oman erikoismateriaalinsa täydennykset ja kunnossapidon. Kokemusperäisestä voidaan arvioida, että kriisinhallintajoukon mukaansa tarvitsema materiaalimäärä on noin 0,5-1 merikontillista (TEU = twenty foot equivalent unit eli 20 jalan tavallinen kontti) materiaalia henkeä kohden, joukon koostumuksesta riippuen. Tsadin operaatio aloitettiin vahvuudella 206 henkilöä ja alueelle rahdattiin 200 merikonttia. Tämän lisäksi tulevat vielä tarvittavat ajoneuvot. Kriisinhallinjääkärikomppanian ajoneuvomäärä tukiosineen on noin 60 ajoneuvoa. Suunnitteluperusteena voi käyttää sitä, että noin joka neljäs sotilas ajaa jotain ajoneuvoa. Kriisinhallintajoukon materiaalin pääosa siirretään toiminta-alueelle tai sitä lähelle merikuljetuksin. Perussääntönä voi pitää, että 20 % materiaalista kuljetetaan ilmoitse ja loput 80 % meritse ja/ tai maitse. Kuljetusten suhde voi kuitenkin vaihdella huomattavastikin riippuen operaation tyypistä ja luonteesta. Purkusatama muodostaa materiaalin vastaanotto- ja uudelleenlastauspaikan - sea port of debarkation (SPOD) 50

51 - jonne joudutaan kuljetuksen vastaanottoa varten kohdentamaan pienehkö logistiikkayksikkö, joka johtaa materiaalin edelleenkäsittelyn. Merikuljetukseen kuluva aika esimerkiksi Itämeren alueelta Afrikkaan vaihtelee vuorokauden välillä. Kriisinhallintajoukon kärkiosat pyritään saamaan nopeasti operaatioalueelle valmistelemaan pääjoukon tuloa. Tällöin käytetään lentokuljetuksia, joihin tällä hetkellä on käytettävissä kaksi NATOn sopimuspohjaista järjestelyä - Strategie Airlift Interim Solution (SALIS) ja Strategie Airlift Capability (SAC). SALIS käyttää venäläisiä An-124 siviilirahtikoneita ja SAC sopijaosapuolten omistamaa kolmea C-17 Globemaster III -sotilasrahtikonetta. Suomi on jäsenenä kummassakin edellä mainitussa lentokuljetusjärjestelyssä. Kriisinhallintakomppanian kärkiosien mukanaan kuljettama materiaalimäärä nousee tavallisesti tonniin ja ajoneuvoja määrä 7-10 kappaleeseen. SALIS kykenee kuljettamaan materiaalin kahdella rahtikoneen kertasuoritteella (a'1201), mutta henkilöstö täytyy kuljettaa muulla lennolla. SAC taas tarvitsee kolme koneen kertasuoritusta (a' 701), mutta kykenee taas vastaavasti kuljettamaan 54 sotilasta per kuljetuserä Päiväannos normaalin rahtikuorman lisäksi. Parhaassa tapauksessa kriisinhallintajoukon kärkiosat saadaan operaatioalueelle 2-3 vuorokauden kuluessa, mikäli määränpäässä on riittävä lentokenttäkapasiteetti. SALIS (An-124) vaatii 2500 m kiitotien, mutta SAC (C-17) kykenee laskeutumaan tarvittaessa jopa 1000 m kiitotielle. Lisäksi C-17 on varustettu omasuojajärjestelmällä ja ohjaajat on koulutettu toimimaan sotatoimialueella. Mikäli joko lento- tai merikuljetusta ei voida suunnata suoraan operaatioalueen läheisyyteen, joudutaan turvautumaan maakuljetuksiin. Tsadin tapauksessa siirtomatka oli purkusatamasta operaatioalueelle yli 2000 km. Aikalaskelmana tämä tarkoittaa vuorokautta kuivana kautena. Sadeaikana tämän kaltainen maantiekuljetus on useinkin täysin mahdoton suorittaa. Ajoneuvot ajetaan itse ja kontit kuljetetaan kuorma-autolla - tavallisesti paikallisten kuljetusyritysten toimesta - saattueissa operaatioalueelle. Operaation aikainen huolto, NSE Operaatioon lähtevä joukko tarvitsee (day of supply) Class I (- vesi) 2 kg (ruoka) Class II 6 kg (varaosat ja lääketarvikkeet) Class III 27 kg (polttoaineet) Class IV 1kg (rakennusmateriaali) Class V 2 kg (ampumatarvikkeet) 38 kg + vesi 15+5 kg (irto- ja pullovesi) Yhteensä 58 kglmlpv mukaansa huomattavan paljon enemmän materiaalia kuin vastaavan kokoinen kotimaan olosuhteissa toimiva sodan ajan joukko. Osin suurempi materiaalitarve johtuu useimmiten hyvin erilaisesta toimintaympäristöstä. Keskeisin syy suurempaan materiaalimäärään on kuitenkin joukolle kriisinhallintatehtävissä asetettava vaatimus huomattavasti laajemmasta itsenäisestä toimintakyvystä. Joukko on kaukana kotimaan tukiorganisaatiosta. Osan tarvittavasta logistisesta tuesta se saa operaation johtoyksiköltä, mutta se käsittää tavallisesti vain ruoka-aineet, veden ja polttoaineen sekä ylemmän tason lääkintähuollon. Lähes kaikessa muussa joudutaan turvautumaan kansalliseen logistiikkaketjuun, joka on useimmiten tuhansia kilometrejä pitkä. Kriisinhallintajoukko tarvitsee toimintansa tueksi operaatioalueelle sijoittuvan kansallisen tukiyksikön - National Support Elementin (NSE), joka ottaa hoitaakseen yksikön tarvitsemat tukitoimet niin operatiivisen, hallinnon kuin huollonkin osalta. NSE varmistaa logistiikan osalta huollon toimivuuden kriisinhallintayksikköön päin. Tällöin kriisinhallintayksikkö pystyy keskittymään operatiiviseen päätehtäväänsä. NSE järjestää kriisinhallintayksikön tukeutumisen operaatioalueella, pitää yhteyttä paikallisiin toimijoihin ja kotimaahan sekä tarvittaessa toimii jopa henkilöstötäydennyksen ensiapuna pikatilanteissa. NSE:n vahvuus vaihtelee hengen välillä riippuen operaation kestosta ja operaation vaativuudesta. NSE:n tarve koskee samanlaisena niin maa- kuin alusyksikköä. Mies tarvitsee 58 kiloa vuorokaudessa - täydennystarve operaation aikana Operaation aikana materiaalia kuluu huomattavia määriä - osa menee suoraan Rannikon Puolustaja

52 kulutukseen, osan kunto heikkenee käytössä niin, että se on korvattava, ja osa jopa tuhoutuu. Operaation aikaiset täydennykset vaativat NATO-ohjeistuksen mukaisesti 58 kg materiaalimäärän miespäivää kohden (Day of supply = DOS). Puolet tästä määrästä on erilaisia polttoaineita. Huomattavaa on, että erilaiset polttoaineet muodostavat puolet päivittäisestä täydennystarpeesta. Tsadissa polttoaineesta, irtovedestä ja ruokatarvikkeista huolehtii ranskalaisten huoltoyksikkö, joten Suomen osaston oma täydennystarve on vain alle puolet yllämainitusta. Vesi on operaatioalueella lähes aina ongelma - joko sitä ei ole tai sitä on liiankin kanssa - mutta kaikissa tapauksissa se ei ole juotavaksi kelpaavaa ilman erityisiä puhdistustoimia. Tsadissa on pääosin rutikuivaa. Joen uomat ovat kuivillaan ja maa on kovaa ja kantavaa. Sadekauden alkaessa hienojakoinen maa muuttuu sitkeäksi ja upottavaksi liejuksi, jossa ei lopulta etene edes telakuorma-auto. Niinpä Tsadissa on jouduttu sadekautena turvautumaan jopa hevospartioon muiden liikkumismuotojen ollessa käyttökelvottomia. Juomavesi joudutaan tavallisesti toimittamaan pullovetenä. Käyttövettä saadaan useimmiten paikallisesti, mutta siinä on omat ongelmansa. Vettä saadaan lähes aina poraamalla kaivoja, mutta ratkaisu saattaa aiheuttaa yllättäviä seurannaisvaikutuksia. Paikkakunnalle saapunut kriisinhallintayksikkö käyttää useimmiten moninkertaisesti vettä verrattuna paikalliseen asujaimistoon. Tällöin on vaarana se, että kriisinhallintajoukon tekemät porakaivot kyllä antavat vettä, mutta aiheuttavat samalla pohjaveden pinnan laskun ja paikallisten asukkaiden matalampien kaivojen kuivumisen. Jätehuollosta operaatioalueille täytyy kriisinhallintajoukon valmistautua huolehtimaan itse. Kuumissa olosuhteissa se ei pelkästään paranna yleistä viihtyvyyttä, vaan on ennen kaikkea terveydellinen kysymys. Toimiva keino, joskaan ehkei kaikkein ympäristöystävällisin, on monille rauhanturvaajille tuttu "keromonttu". Keromonttu on kaatopaikan virkaa toimittava maakuoppa, johon jäteaines kerätään ja jossa se päivittäin poltetaan. Näin pidetään kurissa jäteaineksen aiheuttamia terveydellisiä riskejä. Hygienian merkitystä ei voi yliarvioida toimittaessa usein hyvinkin alkeellisissa oloissa. Erityisesti ruokatavaroiden käsittelyhygienia ja käsien desinfiointi on tärkeää. Kuljetusjärjestelyissä meri-ja ilmakuljetusvaatimukset asettavat omat mitta- ja painorajoitukset, jotka on syytä huomioida. Kuljetettava materiaali on joko oltava pakattuna standarttimerikonttiin tai sen on mahduttava ilmakuljetusstandartiksi muodostuneen C-130 Hercules -kuljetuskoneen ruumaan. Mikäli näin ei ole, siitä aiheutuu suhteettomasti vaivaa ja kustannuksia. Samoin kuljetettavan materiaalin paino on syytä aina olla tiedossa, jotta se saadaan ilmakuljetuksiin mukaan. Esimerkkinä PASI XA-185 voidaan kuljettaa C-130 Hercules koneella, kun sen sijaan XA-203 PASI ja XA-360 AMVvaunuja ei. Kriisinhallintatehtävään lähetettävän aluksen tulisi kyetä ottamaan vastaan polttoainetta ja tarvittaessa muuta materiaalia merellä ollessaan. Tämä täydennyskyky merellä (Replenishment at Sea = RAS) puuttuu toistaiseksi nykyiseltä aluskalustoltamme. Se voi rajoittaa huomattavastikin alusyksikön toiminta-aikaa tehtävässä. Nykyisin miinalaivamme kykenevät ottamaan vastaan rahtia ja henkilöstöä vain helikopterista vinssaamalla (Vertical Replenisment = VERTREP). Kunnossapidon perusajatus -" haasteita riittää" Kansainvälisten operaatioiden tekninen kunnossapito perustuu edelleen hyvin pitkälle kansalliseen huoltojärjestelmään. Kansallinen huoltojärjestelmä kyetään ulottamaan tuhansienkin kilometrien päähän kotimaasta kolmen eri vaiheen kautta: 1. Yksikön itse operaatioalueella suorittama kunnossapito 2. Operaatioalueella toimiva varsinainen kunnossapitoryhmä 3. Kotimaahan ja yhteistyökumppaneihin maailmalla tukeutuva kunnossapito Yksikön omaa kunnossapitokykyä joudutaan vahventamaan kohdentamalla sille sekä lisävaraosia ja -laitteita että ammattitaitoista kunnossapitohenkilöstöä. Tavoitteena on luoda yksikköön itseensä sellainen kunnossapitokyky, että se kykenee niiden kunnossapitotoimenpiteiden suorittamiseen, jotka kohtuuden rajoissa voidaan suorittaa maasto-olosuhteissa. Ajoneuvoissa tämä tarkoittaa kunnossapitotoimenpiteitä aina moottorin tai vaihteiston vaihtoon asti. Kunnossapidon osalta tulee varautua myös isompiin yllätyksiin. Ajoneuvon moottorin vaihto tai jopa aluksen pääkoneen vaihto voi tulla operaatioalueella eteen. Ruotsalaiset joutuivat vaihtamaan ohjusveneensä pääkoneen Libanonin operaation aikana. Heidän oma C-130 Hercules kuljetuskoneensa kykeni viemään 7 tonnia painavan pääkoneen toiminta-alueelle. Suomen täytyisi tällaisessa kuljetustarpeessa turvautua SA- LIS tai SAC -sopimuksiin. Meidän kansalliset kaksi CASA-295 -kuljetuskonetta soveltuvat pienten henkilöstömäärien ja 52

53 C-13II Hercules ja maastokuorma-auton ulosajo. Kuva: Timo KirvesojalPV tavaralähetysten kuljetukseen siten, että niillä voidaan tarvittaessa tukea päälogistiikkaketjua pikatilanteissa. Operaation aikana materiaalia kuluu, sitä ammutaan pois ja jopa tuhoutuu. Materiaalikulutus on huomattavasti suurempi kuin kotimaassa johtuen pääosin rasittavimmista olosuhteista. Tiestö todennäköisillä operaatioalueilla on hyvinkin huonokuntoista tai lähes olematonta. Lisäksi tulevat kuumuus, pöly ja kosteus. Erityisesti elektroniikka kärsii haastavista olosuhteista. Samoin moottoreiden suojaaminen joka paikkaan tunkeutuvalta hiekalta vaatii toimenpiteitä - tropiikkifilterit ilmanottoon. Tämä koskee myös alusyksiköitä, sillä erämaan hiekka kulkeutuu tuulten mukana kymmeniä, jopa toistasataa kilometriä ulos merelle. Meriolosuhteissa on huomioitava erityisen voimakas korroosio, jolle varsinkin alumiiniosat altistuvat. Kuuma ilmanala vaati koneistojen suurempaa jäähdytystehoa. Toimiva keino on vaihtaa moottoreiden jäähdytysnesteet veteen sen paremman lämmönsiirtokyvyn takia. Tosin ylängöillä saattaa Afrikassakin yölämpötila olla alle nollan - siis tilanteen mukaan. Operaation aikana materiaalia käytetään myös huomattavasti intensiivisemmin kuin kotimaassa. Operaatio on käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa, jolloin materiaalin käyttötunnit saattavat olla 3-4 kertaiset verrattuna vastaavan pituiseen aikaan kotimaassa. Esimerkkinä ruotsalaisille ohjusveneille kertyi kuuden kuukauden Libanonin operaation aikana noin kolmen vuoden kotimaan ajoja vastaava ajotuntimäärä. Keskimääräinen ajossaoloaika oli noin puolet koko operaatioajasta ajotuntia kuukaudessa. Tähän kun vielä lisätään Välimeren moninkertainen suolapitoisuus, lämpötila ja kosteus kotimaan olosuhteisiin verrattuna, seurauksena oli materiaalin kulumisen huima kasvu. Sähkön tuotanto on joukon toimintakyvyn kannalta myös avainasemassa. Kriisinhallintaoperaatiossa on varauduttava tässäkin suhteessa pitkälle menevään omavaraisuuteen. Aggre- Rannikon Puolustaja

54 gaatit ja alusten apukoneet pyörivät lä- Ei se ole vielä ohi timaassa tapahtuvaan p u r k u - j a huolto- hes tauotta, joka taas lisää kunnossapi- - operaation purkaminen ja vaiheeseen. Tavoitteena tulee olla, että totarvetta. materiaalin jälleenkunnostus operaation aikana materiaalivastuus- Materiaalin huoltoon onkin kiin- sa olevaa henkilöstöä voitaisiin käyttää nitettävä operaation aikana erityisesti Operaation päätyttyä tulee varautua ainakin osittain myös kotimaassa ope- huomiota. Laitteistojen huoltoväliä voi- noin kuuden kuukauden purkuaikaan, raation jälkeiseen materiaalin huoltoon. daan joutua tihentämään totuttua rasit- josta valtaosan vie materiaalin huoltoja Tämä vaatisi operaation materiaalivas- tavimpien olosuhteiden takia, öljynvaih- uudelleenkunnostus. tuussa olevan henkilöstön rivissä oloa tovälejä jopa puolittamaan. Päivittäiset Lähtökohtana onkin pidettävä, et- kotimaassa vielä noin kuukauden ajan käyttöönottotarkastukset tulee suorit- tä kaikki operaatiosta palaava materi- taa huolellisesti, koska operaatioalueel- aali on ainakin perushuollettava, useis- la toimintakykyisenä säilyminen saattaa sa tapauksissa jopa peruskorjattava. Esi- Kansainvälisten operaatioiden riippua esimerkiksi kulloisenkin yksit- merkkinä peruskorjattavasta materiaa- hyödyt meille täisen ajoneuvon käyttökunnosta. linimikkeistä ovat erityisesti ajoneu- Kriisinhallintaoperaatiot ovat logistisel- operaation päätyttyä. Kuluttavat meriolosuhteet edellyttä- vot, mutta niin aseet kuin optroniikka ta vaativuudeltaan lähinnä niitä sodan vät, että aluksen kannella olevien laittei- ja elektroniikkakin saavat kyllä osansa ajan vaatimuksia, jotka todellisessa krii- den tarkastukset, voiteluja rasvaus suori- kuluttavista olosuhteista. Osa palaavas- sitilanteissa kohdattaisiin myös kotimaas- tetaan päivittäin toimintakunnon ylläpi- ta materiaalista voidaan joutua hylkää- sa. Missään rauhan ajan harjoituksessa tämiseksi. Alus vaatii silti aina operaati- määnkin huonon kunnon vuoksi tai lop- ei ole mahdollista harjoitella vastaavas- on jälkeen vähintään luokitustelakoinnin puun kuluneena. laajuisen peruskunnostuksen. sa mitassa niin vaativia täydennys-, kul- Operaation päätyttyä tulisi henki- jetus- ja kunnossapitosuoritteita. löstön käytössä myös varautua tähän ko- Tämä parantaa selkeästi puolustus- Sjöfartsutbildning i Åbo sedan 1813 N AA N T A L I N PORT OF NAANTALI Erinomaiset m a a - ja meriyhteydet Monipuoliset satamapalvelut Merkittävä suuryksikkö-, kuiva- ja n e s t e b u l k - s a t a m a Teollisuutta palveleva s a t a m a Monipuoliset VAL-palvelut Syvä väylä L o i s t a v a sijainti j a h y v ä t t a l v i y h t e y d e t Naantalin Satama Satamatie 13, FI Naantali, Finland Tel (0) Fax +358 (0) Sjökapten YH (Merikapteeni), ungdom och vuxen - Sjöingenjör YH (Merenkulkualan insinööri), vuxen - Vaktstyrman (Vahtiperämies), ungdom och vuxen - Vaktmaskinmästare (Vahtikonemestari), vuxen - Skeppare i inrikestrafik (Kotimaanliikenteen laivuri) - Maskinskötare (Koneenhoitaja) - Förare (Kuljettaja) Besök vår hemsida och bekanta dig med vårt kursutbud! Vieraile kotisivuillamme ja tutustu kurssitarjontaamme! S Malmgatan Åbo Tfn (02) Fax (02) V d V Ö S t sjofart@sydvast.fl

55 voimien valmiutta reagoida kotimaankin puolustuksen tarpeisiin ja luo konkreettista osaamista joukkoihimme - siis eräänlainen kriisiajan olosuhteita lähellä oleva harjoitustilanne. Tämä tulee myös oivaltaa huollon henkilöstön käytössä. Mistään muualta ei saa niin arvokastaja konkreettista kokemusta kriisiajan logistiikasta. Kansainvälinen kriisinhallintaoperaatio harjaannuttaa lisäksi logistiikkajärjestelmäämme toimimaan käytännössä sotilasstandartiksi muodostuneen NATOn toimintatapamallien mukaisesti, joka tarpeen vaatiessa mahdollistaa myös avun vastaanoton kotimaamme puolustuksen avuksi. Hiekkamyrsky uhkaa Tsadissa. Kuva: Timo KirvesojalPV Kokonaisuutena katsoen kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen hyödyttää suuresti myös omaa kansallista logistiikkaosaamistamme. Sen kautta saamme sellaista kokemusta, jota ei muutoin ole mahdollista saada rauhan aikana. Tämän kokemuksen täysimääräinen hyödyntäminen kotimaamme logistiikkajärjestelmää kehitettäessä onkin nähtävä keskeisenä osana tulevaisuuden haasteita. Lopuksi, kuten toinen kuuluisa sotapäällikkö totesi: "In war, logisticians determine who will win, then the operators go forth and make it official." Generalfeldmarschall _ Emin Rommel Insta DefSec Oy on erikoistunut puolustus- ja turvallisuusteknologian ratkaisujen kehittämiseen ja ylläpitoon. Asiakkaitamme ovat mm. puolustusvoimat, valtionhallinto, kriisinhallintaorganisaatiot, kansainväliset ja turvallisuusorientoituneet yritykset ja organisaatiot. Rannikon Puolustaja

56 Näkymä hotellin puistosta Fenolin tukikohdan satamaan. Kuvaaja Jorma Koskinen. Huoltopartio Espanjassa Merivoimien Materiaalilaitos vastaa merivoimien erikoismateriaalin kunnossapidosta. Pääosin huolto- ja korjaustyöt pyritään tekemään joko kotisatamissa tai laitevalmistajan korjaamoissa. Koska kunnossapidettävät alukset kuitenkin liikkuvat "kaikilla maailman merillä", laitos ylläpitää valmiutta lähettää liikkuvia korjausryhmiä korjaamaan tärkeiden järjestelmien viat sillä missä alukset ovat "aina Hangosta Välimerelle". Miksi Espanjaan? Kesäkuun 12. päivä 2008 aloitti huoltopartio vaiherikkaan matkansa Turusta Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta matka jatkui Madridin kautta Santiagoon ja myöhemmin Ferroliin. Miksi juuri sinne? Miinalaiva Uusimaa oli Loyal Mariner -harjoituksessa. Komentajakapteeni Mikko Villikari miehistöineen oli rantautunut Ferrolin tukikohdan satamaan. Omasuojajärjestelmä oli vikaantunut ja se oli saatava toimintakuntoon satamavaiheen aikana. Haasteelliset matkajärjestelyt! Huoltopartioon nimettiin Merivoimien Materiaalilaitoksen Elektroniikkakorjaamolta minut ja elektroniikkamestari Jorma Koskinen. Tähän asti homma sujui lähinnä ilmoitusluontoisesti puhelinsoitolla. Olin sotaharjoituksessa Upinniemessä ja Koskinen suorittamassa huoltoja Pansiossa. Teknikkokapteeniluutnantti Samuli Tuhkasen puhelun sisältö oli selkeä: "Valmistaudu lähtemään Espanjaan!" Vastaus tuli molemmilta empimättä: "Selvä!" Taustalla alkoivat matkajärjestelyt. Hallinto-osasto - Elektroniikkakorjaamo - KalevaTravel akselilla puhelimet kävivät kuumana. E-bookersista katsotut lentolippujen hinnat laitettiin matkaesitykseen ja niin saatiin myös järjestelmä mukaan soppaan. Vielä viisi minuuttia ennen lähtöä toimistosihteeri Ulla Heiskanen tulosti päivitetyn lipun. 56

57 Luutnantti Seppo Rautakoski Merivoimien Materiaaliiaitos dk <9 Tosin siinä ei ollut minulle paluulippua ollenkaan, mutta se johtui siitä, että matkani jatkui suoraan Espanjasta työmatkalle Ranskaan, eikä tähän hätään saatu sopivaa lentoa. "Kyllä se järjestyy, lähtekää nyt, ettette myöhästy!" Pääasia, että saatiin huoltopartio matkaan! Ferrol, El Ferrol? Ferrol, si! Miinalaiva Uusimaalta saadun tiedon mukaan alus oli siis El Ferrol nimisessä paikassa Espanjan luoteisrannikolla. Kun internetin hakuohjelmaan laittoi hakusanaksi kyseisen paikan, vastauksena oli pieni kalastajakylä pohjoisessa. Muy bueno! Kun hakuehtoja muuteltiin ja alukselta saatiin koordinaatit, niin selvisi, että paikka on Ferrol. Kaupungin nimi on El Ferrol, mutta kartoissa ei käytetä sanaa El. Saavuimme myöhään torstai-iltana Santiagoon, jossa yövyimme. Aamulla aikaisin tapasimme Saksasta tulleen laitevalmistajan edustajan. Vikaantunut laite oli takuunalainen, joten laitevalmistaja tuki toimintaa lähettämällä yhden insinöörin Ferroliin. Siispä koordinaatit navigaattoriin, Mersu alleja menoksi. Matka Santiagosta Ferroliin kesti noin kaksi tuntia. Perjantai 13 päivä! Perjantaina 13. päivä kesäkuuta 2008 kello 0930 paikallista aikaa olimme selvittäneet tiemme erilaisten porttien ja muodollisuuksien läpi sotasatamaan ja Miinalaiva Uusimaalle. Taikauskoiset olisivat saattaneet jäädä sotasataman portille miettimään, että uskaltaakohan tuolta hampaisiin asti aseistautuneelta vain espanjaa puhuvalta kysyä lupaa päästä sotasatamaan. Onneksemme Thomas, laitevalmistajan edustaja, osasi hieman espanjaa ja selvitimme tiemme ensimmäisestä portista ja vielä toisestakin lähes vaivatta! Muchas gracias! Varjossa lähes 40 astetta laitehuoneessa noin 15 astetta. Ulkona helle hemmotteli varjossa lepäileviä merisotilaita - olihan satamavaihe tarkoitettu huoltoa ja lepoa varten, mutta laitehuoneessa jäähdytys ja loisteputkivalaisimet huolehtivat siitä, että huoltopartion ajatukset eivät päässeet harhailemaan matkan tarkoituksesta. Löysimme hyvin pian vian aiheuttajan ja ryhdyimme sitä korjaamaan. Aavistimme jo Suomesta lähtiessämme - kiitos hyvän viankuvauksen, missä vika piilee ja osasimmekin valmistautua oikeilla työkaluilla. Nykyaikaiset järjestelmät ovat entistä enemmän ohjelmistopohjaisia ja muistuttavat kotitietokoneita ja niiden ohjelmistoja. Vaikka olisi vian jo aavistanutkin ja löytänyt, ei sen korjaaminen onnistu välttämättä aina kädenkäänteessä. Lisäksi järjestelmien integroituminen aiheuttaa sen, että "pikakorjaus" saattaa aiheuttaa harmia johonkin muuhun osajärjestelmään. Nämä lainalaisuudet huomioiden pyrimme tekemään mahdollisimman kestävän ratkaisun, tiedostaen kuitenkin sen, että softamuutoksen mukana tuomat mahdolliset muut häiriöt ilmenevät vasta pidemmän käyttöajan jälkeen. Tervetuloa iltatilaisuuteen. Loyal Mariner -harjoitukseen osallistuneita aluksia Fenolissa. Kuvaaja Jorma Koskinen. Saimme tiedon jossain vaiheessa illan hämärtyessä, että Miinalaiva Uusimaan Rannikon Puolustaja

58 Loyal Mariner -harjoitukseen osallistuneita aluksia Fenolissa. Kuvaaja Jorma Koskinen. päällikkö kutsuu meidät aluksella järjestettävään cocktail-tilaisuuteen. Otimme kutsun kohteliaasti vastaan. Lopetimme onnistuneet korjaustyöt sopivassa vaiheessa, ja lähdimme pikaisesti hotellille siistiytymään. Testaamisia jäi vielä tehtäväksi seuraavalle päivälle. Cocktail-tilaisuus oli hyvin järjestetty ja siellä tapasimme Loyal Mariner -harjoitukseen osallistuneita merisotilaita. Tunnelma oli kansainvälinen ja juhlava. Paluumatka sumussa. Lauantaina 14. päivä testasimme vielä järjestelmiä koko päivän ja korjasimme muitakin pikkuvikoja, joita oli matkan aikana ilmentynyt. Sunnuntaina 15. päivä aloitimme paluumatkan Ferrolista Santiagoon. Olimme edellisenä iltana suunnitelleet paluumatkaamme ja ajattelimme käyttää rantatietä moottoritien sijaan, jotta näkisimme vähän maisemia. Kuinka ollakaan, kun astuimme hotellista ulos aloittaaksemme matkan, mereltä työntyi varsinainen hernerokkasumu koko rannikolle. Siinä me sitten matkustimme pitkin kiemuraisia rantateitä näkemättä juuri mitään tuulilasin pyyhkijöiden viuhtoessa epätoivoisena. Simpatko! Kävimme sentään Fisterra nimisessä paikassa, joka oli turistioppaiden mukaan hieno paikka. Siellä oli hieno vanha majakka, jossa antiikkinen sumutorvi huusi valtavalla äänellä varoitustaan Atlantille. Voitteko palata takaisin Ferroliin, vika radiojärjestelmässä! Kun pääsimme hotelliin Santiagossa, nimi on muuten kartassa Santiago De Compostela, suunnittelimme pitävämme palaverin Thomasin kanssa. Ensin kuitenkin oli vietävä tavarat huoneeseen. Olin juuri laskenut matkalaukun alas kun joku jyskytti oveani! Mitä nyt? Jokke tuli puhelin kourassa ja käveli huoneen perälle puhuen kiihtyneesti. Pikainen neuvottelu: "Lähdetäänkö takaisin Ferroliin?" Vika radiojärjestelmässä. Se oli havaittu harjoitukseen kuuluvan huolto-organisaation asentajien tehtyä omia kytkentöjään harjoituksen viestiyhteyksiin liittyen. Soitimme Suomeen Elektroniikkakorjaamolle ja kuvailimme vikaa. Kotimaan tukikohdasta tulikin pian ohjeet, joiden avulla Miinalaiva Uusimaan viestiupseeri sai vian korjattua. Bueno! Nyt voi ottaa jo kengätkin pois. Palaverin ja maittavan illallisen jälkeen oli mukava painua pehkuihin. Buenas noches! Bon voyage! Maanantai 16. päivänä kesäkuuta 2008 kello 0500 paluumatka jatkui. Edellisenä iltana olimme vielä varmistaneet lentolippumme. Madridissa tiemme erosivat. Minä jatkoin Pariisin kautta Brestiin ja Jokke Helsingin kautta Turkuun. Matkasta jäi päällimmäisenä mieleen lukuisat hauskat sattumat ja onnistuneet järjestelmien korjaukset. 58

59 Muistoja ja mystiikkaa Päätalo, Matias: Sodan mysteerit. 206 s. Free-Lance ariikkelipahelu, Jyväskylä2008. ISBN Toinen painos. I sosaaren linnakkeella varusmiehenä palvellut Matias Päätalo julkaisi kesällä omalla kustannuksellaan vuoden 2008 kesällä kirjan Sodan mysteerit. Teoksessa käsitellään Suomen melskeisen historian erilaisia yksityiskohtia persoonalliseen tapaan, ja sen eräänlaiseksi päähenkilöksi, kansikuvaa myöten, nousee monessa mukana ollut jääkärieversti ja laivanvarustaja Ragnar Nordström. Rannikon puolustajan lukijoita saattaa kiinnostaa se, että Päätalo on sisällyttänyt kirjaansa myös värikkäät muistikuvansa Isosaaressa vuosina suorittamastaan varusmiespalveluksesta. jota hän vertaa Linnan teoksen vänrikki Kariluotoon. Monipuolista koulutukseen ja vapaa-aikaan liittyvää muistelua täydentävät hauskat valokuvat ja piirrokset sotilasmuistiosta. Eräästä näistä käy selville sekin, että tuolloin Isosaaressa kesävänrikkinä palvelleella tämän kirjoittajalla oli vielä vyötärö tallella. Päätalon kirjan muisteluosuus on kouriintuntuva esimerkki siitä merkityksestä, joka varusmiespalveluksella on ollut Suomen kansan miespuolisen osan yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja maanpuolustustahtoon. Koulutus Isosaaressa ei ollut aina mielekästä eikä ny- Päätalo luonnehti tuon ajan linnakkeen ja sen aliupseerikoulun esimiehiä osuvasti, ja vertaa heitä myös jonkinlaisiksi opinkappaleiksi muotoutuneihin Tuntemattoman sotilaan johtajatyyppeihin. Muun muassa tämän lehden eteen aikoinaan paljon työtä tehnyt markkinointi- ja mainosguru, reservin sotilasmestari Martti Koski oli Päätalon ryhmänjohtaja, jota kirjoittaja muistaa lämmöllä ja kysilmin katsottuna moitteetontakaan, mutta Päätalo on kuitenkin säilyttänyt lähes puolen vuosisadan päähän sen ytimen ja asenteet, antamatta kielteisten kokemusten nousta isojen asioiden yläpuolelle. Matias Päätalo antaa toivottavasti omalta osaltaan ajateltavaa niille, jotka puntaroivat puolustusratkaisujemme suuria linjoja. Sodan mysteerit kirjaa on myynnissä ainakin Akateemisessa kirjakaupassa. Kirjan voi hankkia myös suoraan kustantajalta esimerkiksi nettiyhteydellä matias.paatalo@luukku.com. Heikki Tiilikainen St International Laiva- ja korroosionestomaalit Oy International Paint Ab \ fo Aerial Oy -Tietoliikenneantennit, mastorakenteet ja asennustarvikkeet. -Antenniasennukset, mastotyöt ja -huollot. -Acome RF-kaapelit, -liittimet ja tarvikkeet. Malmarintie 2 0, VANTAA Puh Fax PL22 / Pietolankatu 9A JÄRVENPÄÄ puh fax Rannikon Puolustaja

60 Suomen laivaston uusinta historiaa Mistä laivaston historian kolmas osa kertoo Esko Illin johtama toimituskunta (toim.): Suomen laivasto Laivaston historia. Osa III. Meriupseeriyhdistys ry ja Suomi Merellä -säätiö. Keuruu 2008, 397 sivua. Nyt julkaistun Suomen laivasto :n eli osa 3:n 2000 kappaleen painos on jatkoa jo v.1968 ilmestyneille Suomen laivasto historian osille 1 ja 2. Viimeksi mainitut osat ovat kuitenkin olleet loppuun myytyjä. Nyt niistäkin on otettu 1500 kappaleen näköispainokset. Laivaston toiminnasta kiinnostunut voi näin samalla kertaa hankkia kattavan ja tietolähteenä korvaamattoman kokonaisuuden Laivaston historian osat 1,2 ja 3 (III). Katajanokan Kasinolla *) julkaistu Laivaston historian III osa kertoo edellisten osien linjaa noudattaen vain meripuolustukseen kuuluvasta laivastosta ja paremminkin sen liikkuvasta elementistä ja sen huollosta sekä henkilökunnan kouluttamisesta. Teos antaa silti kirkkaan kuvan siitä, että sota-alukset eivät yksin riitä rauhan aikana valtakunnan merirajan koskemattomuuden turvaamiseksi eikä kriisinajan meren herruuden ylläpitämiseksi edes hetkellisesti ja paikallisesti. Siihen tarvitaan lisäksi merivoimiin nyt kuuluvat rannikkotykistön, ja rannikoilla jalkaväen tapaan taistelemaan tottuneet joukot, sekä yhteistyö ilmavoimien ja ilmapuolustuksen, rajavartiolaitoksen sekä siviiliyhteistyökumppaneiden kanssa. Kerronnan ydin 1. luvussa Luku 1 on kirjan runko-osa, jossa esitetään kulloinenkin turvallisuuspoliittinen tilanne, ja sen edellyttämät tehtävät laivastolle, sekä siitä juontuvat vaatimukset aluskalustolle ja toteuttamiseen osoitetut voimavarat. Tässä luvussa on jällen kerran todettu paasikivimäisesti Suomen geopoliittinen asema suurvallan naapurina. Venäläiset sotilaat näkevät siitä peilikuvan. Suurvallalle tärkeimmän ydinohjuslaivaston tukikohdan ja merikaupan tukialueen sekä merenpohjan suuria energiavaroja omaavan Muurmanskin länsipuolella ja perin lähellä on Suomen maaraja. Pietarin alueelta Itämerelle johtavan Venäjän elintärkeän meritien pohjoinen ranta kuuluu Suomelle. Näitä rivejä lukiessa palaa lukijan ajatus kauas menneeseen, jolloin Suomi on Pietari Suuren jättämän perinnön mukaisesti ollut aina venäläisten sotilaiden tilanteenarvioissa Venäjän puskurivaltio ja suojataistelualue läntistä maailmaa vastaan - ja on arvaten edelleenkin. Laivaston tehtävät olivat kylmän sodan aikana saaneet eri painotuksia, mutta keskeisenä tehtävänä on aina ollut koskemattomuuden turvaaminen valtakunnan merirajalla, johon on liittynyt merivalvonta niin meren pinnalla kuin sen allakin. Maihinnousujen torjuntavalmius on ollut painotetusti Helsingin, Hangon ja etenkin Ahvenanmaan alueilla. Kylmän sodan ajan päättyminen ei aiheuttanut alussa mitään rajua murrosta. Kenties merkittävin muutos on kuitenkin ollut kauppameriliikenteen suojaamisvaatimuksen entisestään korostuneempi asema. Luvussa 1 on viimeisenä esitetty perusteet alusten, aseiden ja valvonta- ja johtamisvälineiden hankinnoille. Näin rakentuneen 1. luvun luomaan runkoon on sitten ympätty kirjan viiden seuraavan luvun sisällöt. Luku 2 kertoo tarkasteltavana aikana tapahtuneista todella suurista organisaatiomuutoksista. Luku 3:ssa kuvataan koulutusjärjestelmään kohdistuneita uusimispaineita. Luku 4 on laajin, ja siinä esitetään merivoimien alus-, ase- ja valvonta- sekä johtamisvälinehankkeet. Luku 5 esittää puolustushaaran teknisen huollon vaatimukset ja suorituksen. Luku 6 kertoo kuinka kansainvälinen toiminta alkoi vauhdittua luvulle tultaessa. Loppuluvussa 7 kuvataan tämän päivän laivaston ja merivoimien suorituskykyä eli meripuolustuksen uskottavuutta ja luodaan näkemys tulevaisuuden toimintaympäristöstä sekä tulevista teknisistä ja henkilöstön koulutuksellisista haasteista Kuvat, kaaviot ja tietoiskut Teoksessa on paljon kuvia, joista suurin osa on värikuvia. Alussa on koko aukeaman valokuva tykkiveneestä. Sitä seuraavissa kuudessa luvussa on alkuaukeaman kattavat erittäin näyttävät värikuvat, joissa keskeisinä kohteina ovat sota- * Julkistamistilaisuudessa pidetyt Meriupseeriyhdistyksen puheenjohtajan, kommodori Markus Aarnion ja toimituskunnan puheenjohtajan, varaamiraali Esko Illin esittelypuheet on hieman lyhennettyinä julkaistu Rannikon Puolustajassa 4/2009 sivut

61 ISBN Toimituskuntaan ovat kuuluneet vara-amiraali VTM Esko Iiii, kommodori VTT Osmo Tuomi, insinöörikommodori Alpo Tuurnala sekä sihteerinä ye-komentaja Ilpo Bergholm. He ovat myös itse osallistuneet kirjoitustyöhön. alukset. Lähes kaikista vene- ja alusluokan sota-aluksista on kirjan sivuilla kuvat. Suurista uudisrakennesarjoista on lisäksi erilliset sivun mittaiset tietoiskut värikuvineen. Kirjan sivuilla ovat valokuvat tasavaltamme presidenteistä ja kaikista merivoimien komentajista merellä tai kentällä meripuolustuksen eri toimipaikoilla. Sivumäärien pitämiseksi säällisinä on kuvat merivoimien kiinteistöistä jätetty pois. Kuvat eri asejärjestelmistä käyttäjineen, merivalvontatehtävästä sekä teknisestä huollosta antavat hyvän käsityksen tämän päivän kantahenkilökunnan ja varusmiesten tehtävistä pitkälle teknistyneessä merellisessä aselajissa. Erilliset sivun mittaiset tietoiskut ja liite 5:n yleisesitys merivoimien pääasejärjestelmistä eli meritorjuntaohjuksista ja herätemiinoista antavat lukijoille nopean välähdyksen uusimmasta asetekniikasta. Monet teoksen sivuilla esitetyt organisaatiokaaviot tukevat lukijaa hänen seuratessa tekstiosan kuvaamia kiivastahtisia merivoimien ja eri joukkoosastojen kokoonpanojen muutoksia. Liitteissä 4 ja 5 on pitkissä luetteloissa esitetty kenties vähemmän tunnettu ja luvussa 6 tarkemmin esitetty Merivoimien kansainvälinen toiminta, jonka puitteissa Suomen sota-alukset liikkuvat myös Itämeren ulkopuolella. Aika lyhyt, tekninen kehitys pitkä Suomen Laivasto eli Laivaston historian 3. osa on historiateos, joka on toimitettu edellisten Suomen Laivasto ja 2 osien jatkoksi ja niiden linjaamalla tavalla. Nyt on samalla otettu näköispainokset 1 ja 2 osista, jotka ovat vuosien saatossa kestäneet murenematta kriitikkojen tarkastelun ja ovat saaneet tunnustusta tieteellisesti kestävästä työstä laivaston historian tutkimuksen alallakin toimivilta. Kumpaankin teokseen on Suomi Merellä julkaisussa 3/69 tehty pienehköjä korjauksia, ja kommodori K. Kijanen on esittänyt näihinkin lisäkirjauksia. Eräät laivaston historiaan paneutuneet ovat myöhemminkin tehneet pieniä perusteltuja korjausmerkintöjä omiin kirjoihinsa. Vaikka nämä eivät ole muuttaneet historian suuria linjoja, olisi näköispainoksiin voitu liittää korjausluiskat kummankin kirjan loppuun. Kolmannen osan toimituskunnan puheenjohtaja vara-amiraali Esko Iiii on kirjan julkistamistilaisuudessa Katajanokan kasinolla antanut kirjan arvioijalle avaimet käteen kertoessaan, että teoksen valmistelutyöt alkoivat vasta keväällä 2007, jolloin tähdättiin kirjan julkaisupäivään Aika todettiin jo silloin lyhyeksi näin perin tapahtumarikkaan ja 35 vuotta pitkän ajanjakson kronikoimiseksi ja sen lisäksi analyysiin syistä ja seurauksista. Työn aikana oltiin jopa tarpeen tullen valmiit lipeämään julkistamisajankohdasta, jos lopputuloksen tasosta olisi jouduttu tinkimään. Aikarajaus vuoteen 2003 on keventänyt työtaakkaa, vaikka senkin jälkeiseen viiteen vuoteen on paneuduttu. Sotilaallisessa johtamisessa aika ja etenkin sen rajallisuus ovat aina olleet keskeisinä tekijöinä toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Siksi esikuntatyöskentelyssä on aina monia kokonaisuuden tuntevia ja toisaalta tarkoin oman toimialansa osaavia sekä aikaansaavia toimijoita. Nyt tämä esikuntatyöstä satu kokemus otettiin käyttöön. Kun edellisten historiateosten 886 sivun kirjoittajina oli ollut neljä meriupseeria amiraalista komentajaan, niin nyt osa 3:n kirjoittajina toimi 32 eri henkilöä, jos otetaan lukuun myös sivun mittaisten tietoiskujen kirjoittajat. Kireä aikataulu ei kuitenkaan yksin edellyttänyt monia kirjoittajia vaan se, että teknisessä aselajissa henkilöt joutuvat myös keskittymään vain tietyille erikoisaloille, joista kertominen ei olisi edes onnistunut muilta niin hyvin ja elävästi kuin nyt tekstejä seuraava voi todeta. Kirjoittajat ovat tehneet päivätyönsä käsiteltävän ajanjakson aikana keskeisillä tehtäväpaikoillaan merivoimissa. Iän karttuessa he ovat useimmiten siirtyneet läpi koko organisaation ja ovat siten palvelleet laivaston alusten päällikköinä, alusyksiköiden sekä muiden toimialojen johtajina sekä vanhemmiten maissa eri esikunnissa ja teknisen huollon eri aloilla. Insinööriupseereiden elämänkaaressa tämä kaava toteutuu etenkin esikuntatyössä ja teknisen toiminnan johtamisena muuallakin. Rannikon Puolustaja

62 Insinööriupseerit historian kirjoittajina Erityistä huomiota kiinnittää edellisistä 1 ja 2 osista poiketen se, että useat kirjoittajista ovat nyt insinööriupseereita. He sivuavat jouheasti myös muita laivaston historian vaiheita, kuin rajatusti vain varsinaiseen tehtäväänsä kuuluvia aiheita laivanrakennuksen, asetekniikan, elektronisen sodankäynnin ja teknisen tutkimuksen aloilla. Tämä kertoo toisaalta laivaston kehittymisestä perin teknistyneeksi aselajiksi ja toisaalta taas tämän alan henkilökunnan kiintymisestä laivastoonsa. Lukija jää kuitenkin kaipaamaan hyvistä alussarjojen tietoiskuista ja valokuvista huolimatta liiteluetteloa vuosien (2008) aikana purjehduksessa olleista aluksista ja joitakin tietoja niistä, vaikka tämä teos ei olekaan mikään laivastokalenteri. Toisaalta kirjan sivun 273 suurten alusten elinkaariluettelo korvaa osin tätä puutetta. Tieteellinen dokumentointi ja toisen käden lähteet sekä itse koettu Eri kirjoittajat ovat kahden aiemman teoksen kirjoittajien tavoin tarkentaneet muistinvaraista laivastotietoaan eri asiakirjakokonaisuuksista, eri aikoina laadituista laajoista raporteista ja aihetta käsittelevistä valmiista historiateoksista sekä useista tietokonetallenteista. Kunkin kuuden luvun päätteeksi on esittää luettelot näin käytetyistä lähteistä. Vaikka haastatteluja ei ole ajan rientäessä ehditty tehdä, ja kun tiedetään ne aina kaikista eri lähdetyypeistä vähiten luotettaviksi, on silti em. 32:n kirjoittajan työtä täydennetty, ja saatu tukea omille väitteille, pyytämällä kirjoituksia muiltakin meriupseereilta hyvä veli -talkoohengessä aiheina laivaston eräät vähemmän tunnetut, mutta tärkeiksi koetut tapahtumaketjut. Nimettömiksi jääneiden "apukirjoittajien" tekstejä on jouduttu raskaasti karsimaan ja ymppäämään eri kirjoituksiin vain muutamiksi riveiksi sivumäärien pitämiseksi kohtuullisina. Sota-arkiston laivastosta kertovia mittavia paperiröykkiöitä ei siten ole ollut tarpeen mm. edellisten teosten kirjoittajana toimineen K. Kijasen tavoin edes pöyhiä lähelle historiallista totuutta pyrittäessä. Toisaalta 25 vuotta kirjoittamispäivästään salaisia tai henkilösalaisia asiakirjoja ei ole edes voitu mainita lähteiksi. Osa 3:n kirjoittajat ovat kuitenkin urallaan joutuneet tekemisiin niiden sisällön kanssa. Kylmän sodan ajasta todetaan kirjan sivulla, että vielä 1981 oli Suomelle esitetty vierailukontaktiin liittyen laivastojen yhteisharjoituksia NL:n kanssa. Näistä amiraalivierailuista olisi voinut aikaisemmaltakin ajalta mainita ilmeiset neuvontamatkat, joista eräässä mukana ollut kirjoittajakin muistaa vierailun Pansioon, jossa Laivastolippueen komentaja, Jorma Haapkylä sai Meriupseerikerhon kahvitilaisuudessa ohjeita talvisesta toiminasta, mallina tilanne sodan päätyttyä, jolloin aseistetut suomalaiset jäänsärkijät vetivät NL:n sukellusveneitään merelle sotatoimiin Etelä-Itämerelle. Laivastolla oli sen jälkeen aikanaan kaksikin vanhaa jäänsärkijää leijonalipun liehuessa niiden saloissa. Ulkolinnakkeiden kelirikkoaluksetkin aseistettiin osoittaman, ettei laivasto ollut pursiseura, joka lopettaa toimintansa talven tullen. Historiallisen totuuden harmillisiakaan ilmiöitä ei ole tarkoituksellisesti peitelty. Tykkivene Karjalan tykkiräjähdyksestä, "Karjalan pamauksesta", on kerrottu. Laivue 2000:n aluksiin liittyen on ilmatyynyalushankkeen lopettamista lähestytty avoimesti syin ja seurauksin perusteltuna. Tunnustetaan, että asiallinen tiedottaminen tapahtumasta oli karata käsistä. Torpedoaseen poistuminen laivaston asearsenaalista ja ponnistelut kotimaisen sähkötorpedon kehittämiseksi ovat myös saaneet oman tietoiskusivunsa. Neuvostoliiton ja Suomen presidenttien yllättävä "laivastovierailu" ja hakeutuminen Hankoon myrskyä suojaan vuonna 1977 aiheutti merkillisen näytelmän, mutta osallisina tapahtumaan olivat Pääesikunta ja sen informaatiopimiössä aluksi pitämä patteristo. Laivaston alukset oli ennakoivalla käskyllä jo ajettu pois Hangon seudulta, ja yksi tykkivene paljon lännempänä oli jopa varusteltu kristallimaljoin ja muin tarvikkein vieraitten kestityksen varalaivaksi. Tapahtumasta ei kirjassa mainita, mutta eihän se ollutkaan laivaston miesten puuhia. Aikaa säästäen ja sivumäärien pitämiseksi kohtuullisena on todettu, että esikuntajohtamisenkin olennainen piirre on saumaton yhteistyö, eikä työn tulos ole kenenkään erityisansio. Tämä näkemys on kuitenkin vähemmän ominaista historiankirjoitukselle. Kirjan käteensä ottanut ei löydä sen kansilta edes toimittajien nimiä. Rauhanaikaisen meripuolustustyön on näin todettu olevan kaikilla aloilla eräänlaista yhteistyötä, jolloin eri henkilöiden osuutta on vaikea viime sotien ansioituneiden johtajien tavoin korostaa, vaikka nyt elettiinkin kylmän sodan aikaa. Rauhan ajan johtajat ovat myös usein vaihtuneet pitkien kehitysohjelmien aikana, joten sekin olisi vaikeuttanut kiitosta saaneissa hankkeissa tiettyjen henkilöiden erityisansioiden arviointia. Kirjan lopussa on kui- 62

63 tenkin luettelo eri johtopaikoilla olleista henkilöistä ja merivoimien komentajien kuvat sekä kertomukset heidän toiminnastaan eri tehtävissä, joten tämän perusteella voidaan tekstin ajankohtaan viitaten jäljittää eri henkilöiden keskeisiä ansiota. Tavanomaista henkilöliitettä, joka viittaisi tekstin sivuille ei edellä kerrotusta johtuen löydy. Nyt olevaan johtohenkilöliitteeseen olisi kyllä hyvin mahtunut myös aluksilla purjehtivan vapaaehtoisen meripuolustusorganisaation, Sinisen Reservin ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys ry:n Meripuolustuspiirin johdon ja Suomenlahden ja Saaristomeri - Pohjanlahti alueiden koulutuspäälliköiden nimet. Tästä uudesta merkittävästä ja virallisestikin merivoimien toimintaan liittyvästä joukosta ei ole sivujen säästämiseksi muutoinkaan voitu paljoa kertoa. Temaattis-kronologisten esitysten lukijaystävällisyydestä Luvun 1. luoma kirjan juoni on syntynyt kymmenen erillisen temaattisen, ja niiden sisällä aikaan sidotun, esityksen avulla. Kirjoittajina on ollut 13 henkilöä. Pääluvut ovat olleet seuraavia: Turvallisuuspolitiikka eli uhka-analyysit, niistä johtuvat laivaston tehtävät sekä hankintasuunnitelmat koko ajalle. Kronologinen laivaston punainen lanka on olemassa, mutta hieman mutkilla, jolloin tulee miettineeksi, olisiko kaikki nämä temaattiskronologiset osat voitu yhdistää selkeäksi yhtenäiseksi historiankirjoituksen erityisesti suosimaksi, tyystin ajanmukaiseksi esitykseksi. Kenties näin lukija olisi vieläkin paremmin sisäistänyt itselleen koko tarkasteltavan ajan raamit. Kun tarkastelee kirjan lukuja voi ounastella, että toimikunta on joutunut käymään ankaraa viivytystaistelua aikaa vastaan ratkoessaan usean kirjoittajan luomaa ongelmaa. Rajallinen sivumäärä ja lukijaystävällisyyden tavoittelu ovat pakottaneet poistamaan saman aihepiirin toistamista. Historiallisesti kattavaan totuuteen pyrittäessä ei tässä kuitenkaan ole tehty mitään väkivaltaista. Tästä, ja ajan joutumisesta johtuen, on joillekin kirjan sivuille jäänyt lähes huomaamattomia kosmeettisiksi luokiteltavia jälkiä. Tietokonemaailman luomia ongelmia Kirjoituksen aikana oli erään alkuperäisen keskeisen lähdekirjelmän etsimisestä tullut lähes nolla-tulos. Tämä selittyi lopulta sillä, että kirjelmän julkaisun aikana oltiin juuri siirtymässä asiakirjojen tietokonetallennukseen. Paperikopiota ei siten ensihätään otettu, jolloin se ilmeisesti jäi tekemättä ja tietokone oli sitten aikanaan itse supistanut arkistoaan tämänkin kirjelmän kohdalta. Kaikki kuitenkin muistivat kirjelmän sisällön lähes ulkoa. Työryhmän sihteeri komentaja Ilpo Bergholm on todennut, että nyt olisi tarpeen tuottaa merivoimien historiaa lyhempinäkin ajanjaksoina, vaikkapa määräämällä aiheita nyt koulutettavien sotatieteen kandidaattien ja maistereiden sekä korkeammankin tason sotatieteellisiin opinnäytteisiin. Näin pelastettaisiin lähdemateriaalia ja onnistuttaisiin jatkossakin yhtä nopeasti kuin nyt laatimaan vastaava historiateos kenties 25 vuoden kuluttua. Samalla tavalla ongelmia aiheuttivat kirjan hyvien kuvien löytäminen nopeasti. Kirjan kuvat ovat ainakin osin lähtöisin Pääesikunnan kuvakeskuksen ja merivoimien kuva-arkiston tietokonetallenteista. Hakemiseen meni tuskallisen pitkä aika. Toimikunnan sihteeri ja työn tehnyt komentajakapteeni Risto Ratiakin antoivat ymmärtää, että laivastoon liittyviä alusten ja asejärjestelmien kuvia sekä merkkihenkilöiden vierailuja tulisi kameroin seurata niin, että tämän luontoinen muuhunkin historiallisen kehityksen kuvaamiseen liittyvä arkisto olisi aina valmiina erityisissä albumeissa ja tietokonetallenteina. Sitä saattaisivat ilmeisesti ylläpitää myös kummankin tukikohdan tiedottajat sekä merivoimien mahdolliset omat valokuvaajat videointipuuhiensa ohella. Lähellä totuutta purjehtiva sinitakkien elämästä kertova korvaamaton tietolähde Meriupseeriyhdistyksen täyttäessä 85 vuotta oli juhlapäivänä Merisotakoululle kokoontunut tämän yli 600 jäsenen yhdistyksen monikymmenpäinen kokousväki. Läsnä olleet saivat esittää kysymyksiä kirjan aiheista. Vielä silloin ei toimituskunta joutunut mitenkään puolustelemaan ankaran työrupeamansa tuottamaa historiateosta. Se ei vielä ollut ehtinyt kulua lukijoiden käsissä. Lopputulos on lukijoiden arvioitavana tämänkin jälkeen kuten toimituskunnan johtaja Esko Iiii loppusanoikseen totesi. Kirja on kuitenkin tässä ja nyt arvioiden edellisten osien veroinen ja sen luoman kirjoitustradition mukainen. Tätä arviointia kirjoittava muistelee eläneensä samassa laivastossa. Kirjan ääressä viihtyy hyvin asiantuntijoiden sujuvasti kirjoittamia sivuja käännellen ja värikuvia ihailleen sekä menneitä hyvällä muistellen. Kirja on, edellisten teosten tavoin, korvaamaton tietolähde myös asiantuntijoille. Eero Auvinen Rannikon Puolustaja

64 SOTAJERMUNKIRJESOTA. Tykkimies Pai Sarinin rintamakirjeet Paavo Salovaara (toim.) Johan Beckman Institute, Pietari-Helsinki. Yliopistopaino, Helsinki s. Sodan arkea raiteiden tasalta ätkät saivat houkuteltua pelaamaan, ja tietysti nylkivät puhtaaksi. Minä Jhullu pelasin niin kauan kuin rahat riitti ja siten lakkasin. Joo. Oli kiva lähteä Aänislinnaan, kun ei ollut taskussa niin Jeesuksen killinkiä. Eipä pelata taas korttia puoleen vuoteen. Vähän tunnettujen rautatiepatterien arki avautuu perin inhimillisellä tavalla Sotajermun kirjesota -kirjasta, jonka Paavo Salmivaara on toimittanut kotonaan säilyneestä rintamakirjeaarteesta. Salmivaaroilla tarvittiin 1990-luvun alussa komerotilaa, ja Arja-rouva löysi laatikon, jonka oli unohtanut vuosikymmeniksi: neiti Hiltusena rintamalta vastaanottamansa "tuntemattoman sotilaan" kirjeet. Onneksi niille löytyi vielä sijansa, ja leskeksi sittemmin jäänyt Paavo Salmivaara toimitti ne puolisonsa muistoksi kirjan muotoon vuonna Arja Hiltunen, josta aikanaan tuli rouva Salmivaara, otti ajan tapaan jonkun rintamasotilaan kirjeenvaihtokumppanikseen. Valtio halusi sitoa myös perheettömät puolustajansa tiiviimmin kotirintamaan, ja nuoria neitosia rohkaistiin kirjoittamaan kirjeitä, jotka sitten toimitettiin eri yksiköihin. Arja-neidin kirjeen sai ilmeisesti ennen elokuun ensimmäistä päivää Raumalta kotoisin ollut tykkimies Paul Sarin. Tämä oli ilmeisesti astunut varusmiespalvelukseen Isosaaren linnakkeelle, mutta kaikesta päätellen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi rautatiepatteriin, jonka mukana oli lähtenyt heinäkuun 1941 puolivälissä kohti rintamaa. Muu miehistä oli koottu "Stadin kundeista", mutta merikaupunki Rauman koulima selviytyjä tuntuu pärjänneen heidän kanssaan hyvin. 19-vuotias rintamajermu on ilmeisesti ilahtunut saamastaan kirjeestä ja lähetti ensimmäisen kirjeensä Arjalle. Paul Sarin esitteli alkuun itsensä. Hän oli kertomansa mukaan käynyt muutaman luokan oppikoulua, mutta siirtynyt sitten työelämään, kun keskiarvoksi oli tullut Kysymys lienee ollut enemmänkin haluttomuudesta kuin kyvyttömyydestä - Sarinin hauskalla ja rehevällä suomenkielellä kirjoitetut, hyviä havaintoja, oivalluksia ja erityisesti itseen kohdistuvaa ironiaa sisältävät kuvaukset kertovat älykkäästä ja valppaasta nuoresta miehestä, ja ovat sitä paitsi monesti ovat hykerryttävää luettavaa. Ja neuvokaskin hän on: "Kun eilen illalla tulin telttaan, se oli ukkoa aivan piukassa, ajattelin ensin että pitää koisia ulkona, mutta sitten nakkasin yhden äijän repun ulos ja sain täten n. 'A m:n suuruisen tilan. Sekin paikka oli vaarassa, kun eräs kaveri potkaisi jalkani suoraksi. Väänsi ne kumminkin heti koukkuun ja kävin korisemaan, kun ensin köytin koipeni yhteen kaasunaamarilaukun hinnalla ja köytin sen kattoon vyöni avulla. Jalkani olivat melkein metrin muuta ruumista ylempänä, mutta nukuin kuitenkin heti kun silmäni ummistin. " Voitonvarmuutta ja vakavuutta Rautatiepatteri näyttää olleen Kollaanjoella elokuun puolivälissä, kun Sarin Kirjeenvaihto - perhetyttöjen sotaponnistus Vuonna 1942 kirjeenvaihtotoveri Arja Hiltunen karstaa elättilampaan villoja Vihdin kesämökin pihalla. Kotirintaman töitä tekivät koulutytötkin. 64

65 -1944 lähetti seuraavan raporttinsa kaukaiselle helsinkiläisneitoselle. Sotaa oli jo jouduttu maistamaan - "vanjojen" partioiden varalta oltiin valppaina, ja vihollishävittäjä ampui juuri sateen edellä teltan katon seulaksi. Sinä kastuivat kirjoitusvälineetkin, ja sokeri suli, mutta kavereilta tuli ensiapua, että kirje sentään pääsi matkaan. Mieliala on muuten korkealla: Venäläiset näyttävät jo loppuvan kun kaatuneiden joukossa on etupäässä "kinuskeja", ja kun aikanaan "Aasian haisevat laumat on ajettu kauas, sinne Uralin taakse, niin emmeköhän lopultakin saa elää rauhassa." Syyskuun alussa Paul Sarin alkaa ilmeisesti Arjan ehdotuksesta, tosin hiukan anteeksi pyydellen, sinutella kirjeenvaihtokumppaniaan. Sensuuri on nyt tiukentunut, joten kirje on päivätty "jossain korvessa. "Hän mainitsee junan kuitenkin olleen Suojärvellä, ja käyneen Kannaksella, jossa oli ahminut niin paljon marjoja ja omenia, että oli ollut kipeänä muutaman päivän. Valloitettua maisemia hän kuvailee hyvin alakuloisiksi, ja ihmettelee, miksi talot ja niiden pienet kukkapenkitkin on aidattu piikkilangalla, johon kompastelee pimeässä yhtenään ja repi vaatteensa. "On ryssällä kumminkin piikkilankaa ollut, jos ei muuta". Toisin kuin voisi luulla, rautatiepatterin tykkimies ei istunut sotilaskotivaunussa odottamassa pääsyä lakanoiden väliin. Sarin näyttää olleen paljon liikkeellä partioissa, tulirintamalla jne., ja joutuneen myös junansa myötä vihollisen tulitoiminnan kohteeksi. Tavallisesti niin huoleton poika vakavoituu hetkeksi: Kun istuu niskat kyyryssä korsussa kranaattikeskityksessä, ei ole hyötyä, vakka muistaisi kuinka paljon historian vuosilukuja tai ruotsalaisia sananlaskuja. Kuolema korjaa niin viisaat kuin tyhmät. Ei tässä missään hengenvaarassa ole oltu, mutta sattuu sitä joskus sellainenkin paikka, että ajattelee että näinköhän tämä elämä loppuu. Ei ihme, vaikka niin kävisi, onhan niitä jo mennyt parhaita poikia iso liuta. Ei pidä ajatella tällaista" Syyskuun 9. päivänä hermot ovat jo kireällä. Kaksi päivää aikaisemmin, syntymäpäivänään, Paul Sari oli joutunut ilmeisesti kranaattikeskityksen - tai kysymyksessä on voinut omaan tulitoimintaan liittynyt onnettomuus. "Täräys" oli kuitenkin ollut kova: pari poikaa oli kaatunut, ja hän itse oli kaverien kertoman mukaan hoiperrellut ympäriinsä huutaen: "Vieläkö olen elossa?". Ajatukset olivat kuitenkin edelleen jotenkin omituisia, ja hänen oli suorastaan pakko purkaa ahdistustaan kirjoittamalla helsinkiläiselle uskotulleen. Yksityisyyden puutekin ahdistaa. "Toivon mielessäni kaverit sinne missäpippuri kasvaa. Nyt olen hyvin lähellä sitä pisteitä, että räjähtäisin, jos olisin vaikka dynamiittia". Tulitoiminnan lomassa joudutaan myös rakennushommiin. Sarin kuvaa huvittavalla tavallaan, kuinka hän joutui kersantin kanssa rakentamaan saunaksi aiottuun rautatievaunuun väliseinää: Tykkimies Paul Sarin lähetti tämän kuvan kirjeenvaihtotoverilleen Arja Hiltuselle. Maisema on Syväriltä, kaiketi vuodelta -42. "Se kersantti luki jotain kirjaa, luultavasti 'Mielisairaalan askarteluopasta'...ja me ruvettiin lyömään sitä väliseinää. Nauloja epätoivon vimmalla lautoihin. Minä löin kyllä useammin sormeen kuin naulaan.... Koko seinä muistutti ukkosen repimää risuaitaa, mutta en viitsinyt puhua mitään, kun tuumin, että pian lähdemme taas eteenpäin ja silloin se sauna jää tänne." Raskaat kanuunat Huolto ei rautatiepatterissakaan ole kovin hyvällä tolalla. Kenttäpostikirjeitä saa odottaa viikkokausia, ja ruoasta Sarin toteaa lakonisesti: "Ei näissä sapuskoissa muuta vaihtelua ole, nimi vaihtuu joka päivä, vaikka sapuska on sama." Muonitukselle saadaan sentään jatketta paikallishankinnoin. "Oli meillä lam- Rannikon Puolustaja

66 Sodan jälkeen vuonna 1948 Vihdissä otettu kuva, jossa keskellä Arja Hiltunen, josta pian tulee rouva Arja Salmivaara. Oikealla Arjan veli Reijo, jonka nimi myös esiintyy Paul Sannin rintamakirjeissä. asuneet vaunuissakin, kun on sopiva paikka ja ratatyöt kesken. Meidän tykeillä on nimetkin: Bertha, Sanna, Saara ja Ansa. Minä kuuluin ensin Saaran miehistöön, kunnes siirsivät minut tulenjohtueeseen." Toisaalta kirjasta käy ilmi, että Ansa-tykki oli saanut nimensä tuon ajan ihaillun elokuvatähden Ansa Ikosen mukaan. maskin, jonka saimme kiinni Kollaanjoen suosta. Sen nimi oli Olga, mutta sitä ei ole enää, koska söimme sen eräänä kauniina päivänä." Kirjeiden sävy pehmenee, ja Paula Sarin Toverilliset kirjeet Lokakuun alussa Sarin kuvaa Arjalle työkalujaan: "Tämä Iivari-patterin nimästi kaukaista Arja-neitiä. Tämä näyt- alkaa ajatella ilmeisesti hyvinkin lämpimellä tunnettu yksikkö käsittää 4 rautatiekanuunaa, joukon ilmatorjunta-aseita ja si "toverillisuudeksi", ja Paul tyytyy tätää kuitenkin säätäneen sävyn pelkäk- myöskin täydelliset jalkaväen aseet. Kanuunat ovat järeitä sellaisia, painoltaan toista- vastaan, en kyllä pystyisi sellaista kirjoithän tyylikkäästi. "Ja romantiikkaa et ota kymmentä tonnia, taitaa olla lähelle 20 tonnia kpl. Tykkivaunun paino, nim. bruttolani, jos olisit poika ja joutuisit harhailetamaankaan. Ymmärtäisit kyllä mielentipaino on noin kg (70 ton). Käsittänet, että kysymys on suurista mööpeleispia, näkisit kaveriesi haavoittuvan ja kaamaan näitä Neuvosto-Karjalan karuja kortä. Yhdellä ammuksella on jokseenkin sama vaikutus kuin 50 kg:n ilmapommilla... heuksia myöten. Ja kun Sinun sitten pitäisi tuvan, kokisit itse sodan äärimmäisiä kau- (Tuossa tuli edellä kirjoitettua sellaista, mitä ei saisi kirjoittaa, mutta ei se niin tarkkaa le tytölle, niin kyllä varmasti miettisit kirjoittaa kirje jokseenkin tuntemattomal- pääsi ole.) " Rautatiepatterin kalustona oli kuusituumaiset Canet-rannikkotykit, mallia ettei siihen vain tulisi mitään sopimatonta, puhki että mitähän siihen oikein töhertelisi, 152/45 - C, ja tämä "ala-aselaji" kuului mitä toinen ei jaksaisi käsittää." rannikkotykistöön ja käytti sen tekniikkaa ja ampumamenetelmiä. saada lokakuussa jo lomiakin. Ja tuli- Vanhemmat reserviläiset alkoivat "Me asumme tavallisissa teltoissa, sillä veturia ja huoltojunaa ei uskalla pitää tu- mutta päättyy aikanaan: "Eräs sankaaisina "mökäöljyä." Silloin ilo alkaa, lipatterin tasalla, koska niitä ei voi naamioida niin hyvin kuin tykkejä. Ja lisäksi ne eivät see petillä pää alaspäin. Sen äijän hiukri on jo niin kuin allakan tekijä, kori- mahtuisikaan aina olemaan lähellä, koska set ovat huomenna kipeät..."myös Helsingin-uutisia tulee: "Jos jutuissa perää, tykeillä pitää olla sivuraide mahdollisen läpikulun takia. Kyllähän me joskus olemme niin saksmannien julkeus on mennyt liian pitkälle." Patterin stadin kundeihin kuuluu myös mustia lampaita, joista on alituista harmia. Kerrankin nämä olivat murtautuneet sinetöityyn vaunuun, mistä seurasi perusteellinen tarkastus taskunpohjia myöten. "Eräskin jätkä oli yksinään hamstrannut 1 000askia Työmiestä, 70 kgjuustoa, 12 pulloa Kemoketta, 7 kg kahvia, 50 kg vehnäjauhoja, 10 kg rasvaa ja 12 paria kumisaappaita... Mutta nyt kaverit eivät enää juhli, sillä kenttäoikeuspitää heistä huolen" Tarkastuksissa lähtivät myös miehiltä erilaiset sotamuistot, joita oli Paulin arvion mukaan ainakin pari vaunullista "erilaista ryönääja kyllä niistäpienenpuoleisen sotamuseokin olisi voinut muodostaa...". Hyökkäyssota jatkui. Paul Sarin oli etulinjassa tulenjohtotehtävissä, Kronstadtin linnoituksen öisen häirintätulen alla. Voitto tuntuu vielä varmalta, ja Todtlebenin jättiläiskanuunoiden odotetaan vaikenevan milloin tahansa. Elämä on kuitenkin nuorelle miehelle tyhjää. Sotaan on rutinoiduttu, ja mieli palaa kotiin, jossa käynnistä n kulunut jo yli puoli vuotta. Sävy hiipii kirjeisiinkin, ja nuori tykkimies etsii turhaan ei-toverillisia sävyjä Arja-neidin kirjeistä, kirjoittaapa runonkin: "Tykit jyskää täällä. lei maan päällä/paikka toista/lie kokenut moista. / Nyt aatos karkaal(voi järki parkaajlsinne missä on /Arja, tyttö onneton.????? (Hahhahhhaa). /Mun pitää sanoa/uskallanko anoa/ystävyyttä parempaa? /(Ei minusta ole arempaa). Vastakaikua ei kuitenkaan tunnu tulevan. Paul tointuu taas nopeasti 66

67 2. rautatiepatterin A nsatykistäja sen miehistöstä otettu kuva.tykki on tuliasemassa "siellä jossain". ja palaa tavanomaiseen kepeään tyyliinsä. Mutta sota alkaa painaa, ja pakottaa silloin tällöin myös perimmäisten kysymysten ääreen. läisyysasiat mieleen "Kyllä luulin sotaa viattomammaksi leikiksi kuin se todella olija on yhä vielä. Vaka- minen ovat vieneet nuoret erilleen. Vii- ta, Baie-Comeaun protestanttista hau- vaksi tämä aika on tehnyt paatuneimman- meinen yhteys heidän välillään on ilmei- tausmaalta. kin miehen. Ei enää kuulu kiroilua niin sesti Paul Sarinin kirjoittama Sotajermun kirjesodan julkaise- kuin ennen. Harvinaista ei ole kuulla vie- kirje, jossa hän kertoo yli vuoden aika- minen on kulttuuriteko, jonka ei aino- ruskaverinsa illalla hyräilevän virttä, joku na kertyneet kuulumiset, muun muassa astaan valota rautatietykistön taistelua, lueskelee Uutta Testamenttia. Se on niin oman naimisiin menonsa, ja kertoo ha- vaan myös koskettavasti sitä arjen elä- kummaa tämä kuoleman kasvojen edessä puilevansa vielä jollakin lailla "tyhjän mää, jota sodan raiteilla elettiin. On si- oleminen. Se panee poikkeuksetta ajattele- päällä" sodan jäljiltä. Intensiivinen, j a nänsä vahinko, että Arja Hiltusen kir- maan elettyä elämäänsäja iäisyyskysymyk- ainakin Paulin kohdalla monia henki- jeet joutuivat teltan ahnaaseen kamii- siä. Rintaman takana olisi armotta nauret- lökohtaisiakin tunnustuksia sisältänyt naan, mutta Paul Sarinin kirjeet anta- sävy on palannut tavanomaisuuden uo- vat jo yksinäänkin teräväpiirtoisen ku- Hyökkäyssota jatkuu, miehiä kaa- miin. "Eipä tässä osaile kummempia näin van erillisestä perusyksiköstä, sen dy- tuu molemmin puolin, ja juna on liik- pitkäsiä aikaa, joten lienee parasta lopet- namiikasta j a toiminnasta pienoisyh- tu näiden miesten puheille ja puuhille." keellä koko ajan, ettei paljastuisi - käy- taa. Jos tahdot ilahduttaa jätkämiehen teiskuntana - j a myös sen peri-inhimil- dään mm. j o Äänislinnaksi ristityssä mieltä, niin raaputa pari riviä sen vanhan lisestä raadollisuudesta. John Beckman Petroskoissa, Syvärillä ja Jandebassa. toveruuden, jos niin saa sanoa, vuoksi!" Instituten julkaisema kirja on ehdotto- Liike pysähtyy asemasodaksi, usko so- Arja Hiltunen j a Paul Sarin eivät kos- masti lukemisen arvoinen kaikille niil- dan loppumiseen ja lopulta voittoonkin kaan tavanneet toisiaan. le, jotka ovat kiinnostuneet sotiemme arjesta, ja siitä puristuksesta, jossa tuon ai- alkaa hiipua. Paul Sarin kertoo "korsunlämpöisin terveisin", leikkisään ta- Paavo Salmivaaran kainen nuorisomme joutui selviytymään paansa, mutta joskus vakavin pohjavi- kulttuuriteko ja kaavailemaan tulevaisuuttaan. rein "pientä" sotahistoriaa, rintaman Kirjeiden kirjoittaja palveli koko jat- Kirjaa voi kysellä kirjakaupoista, arjesta, sen iloista ja suruista, kaipuus- kosodan ajan 2. Rautatiepatterissa. So- ainakin Akateemisessa Kirjakaupassa se ta kotiin. Arja Hiltunen toimii hänen yh- dan jälkeinen hapuilu loppui aikanaan. on ollut myynnissä. Paavo Salmivaara on dyssiteensään normaaliin järkevään elä- Paul meni koneistajan oppiin ja työsken- ryhtynyt selvittelemään rautatiepatterien mään, j a hoitaa esimerkillisesti tehtä- teli arvostettuna sorvarina j a työkalu- vaiheita syvemmältäkin, ja olisi varmas- vänsä Suonien naisena tässäkin suhtees- hiojana, kunnes raumalaiseen tapaan ve- ti kiitollinen arkistojen ulkopuolelle jää- sa. Kirjeenvaihto jatkuu vielä vuoden ri veti miehen merille. Paul Sarinin elä- neistä tiedoista. Hänen sähköpostiosoit lopulle, jolloin rauhan ajan ponnis- mä päättyi Atlantilla vuonna 1967, j a teensa on paavo. salmivaara@netti.fi. telut ja yhteiskunnan uudelleen rakenta- hän sai viimeisen leposijansa Kanadas- Rannikon Puolustaja Heikki Tiilikainen 67

68 Jaakko Valtanen Tammenlehväkenraali Juliani Suomi - Pertti Otava 2008,479 s. Suominen JAAKKO VALTANEN Jaakko Valtasen sotilasura alkoi talvisodan aikana 14-vuotiaana vapaaehtoisena lähettinä Turun lohkon esikunnassa joulukuussa 1939 ja jatkui porras portaalta korpraalista kenraaliksi. Jaakko Valtanen (s. 1925) on maamme puolustusvoimien komentajista viimeinen, joka on omakohtaisesti osallistunut sotatoimiin, ja siksi hänen elämäkertansa nimi on ylväs Tammenlehväkenraali. Yli viisikymmentä vuotta hänen elämästään kului armeijan harmaissa. Upseerina Jaakko Valtanen on ollut ennen muuta uudistaja sekä puolustusvoimien yhteiskunnallisia suhteita vaaliva vaikuttaja. Toiminnallisen ulkokuorensa alla hän on myös pohdiskeleva humanisti, jossa on sosiologin ja psykologin harrasteita. Komentajaksi Valtasen nimitti toinen sotaveteraani, puolustusvoimien ylipäällikkö Mauno Koivisto. Teos on huolellinen ja sodanjälkeisten ajan turvallisuuspoliittisia tapahtumia ilmentävä. Sitä leimaa korrektius ja asiallisuus. Kirjassa tuodaan kuitenkin esille myös ne näkemyserot, jotka Valtasella oli tiettyjen muiden kenraalien kanssa. Jopa presidentti Mauno Koivistosta saa kirjasta ehkä hieman yllättävänkin puolustusvoimavastaisen kuvan. Oli olemassa tietty jännite ylipäällikön ja komentajan välille. Tulee esimerkiksi selväksi, kuinka pettynyt Valtanen oli siihen, ettei ylipäällikkö tukenut puolustusmäärärahojen lisäämistä. Valtaselle siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle vuonna 1990 ja sai vielä tahtonsa läpi seuraajan valinnassa. Valtaselta pyydettiin lausunnot nimityskelpoisista kenraaleista ja diplomaattiseen tyyliinsä hän kehui kaikkia, mutta teki sen niin ovelasti, että Jan Klenberg nousi suosikiksi. Reserviin siirryttyään Valtanen on toiminut vuosia omaishoitajana ja puhunut aktiivisesti veteraanien ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen puolesta. Elämäkerran on kirjoittanut kaksi henkilöä, professori Juhani Suomi eversti Pertti Suominen. Kumpikin on vastannut omasta osuudestaan, Suomi komentajavalintaan saakka (noin puolet kirjasta) ja Suominen ajasta puolustusvoimain komentajana. Ratkaisu toimii yllättävän hyvin, vaikka kirjoittajilla on hieman erilainen kirjoitustyyli. Suomi kertoo enemmän yksityiskohtia ja luettelee usein luettelonomaisesti joukon muita nimiä ikään kuin vastapainona Valtasen nimelle, joka luonnollisesti esiintyy tekstissä usein. Suominen käsittelee aihettaan laveammin, jopa niin että joskus kerronta tuntuu hieman eksyvän liian kauas aiheestaan. Toisaalta Suomisen osuudesta saa rautaisannoksen Suomen uiko-ja turvallisuuspolitiikan tietoutta, mikä aina on tarpeen. Molempien kirjoittajien tekstiä on helppo lukea. Teos antaakin hyvän kuvan sotienjälkeisistä puolustusvoimista ja niiden kehityksestä. Koska Valtanen on peruskoulutukseltaan rannikkotykistöupseeri, odotin itsekin rannikkotykistöupseerina mielenkiinnolla kuvauksia rannikkotykistön toiminnasta ja kehittämisestä sotienjälkeisessä Suomessa. Tässä kohtaa jouduin kuitenkin pettymään, sillä rannikkotykistöä käsitellään kirjassa hyvin vähän. Syy siihen on se, ettei Valtanen kovin pitkään palvellut rannikkotykistössä, vaan eteni nopeasti korkeampiin virkoihin aselajin ulkopuolella. Yksityiskohtana todettakoon kuitenkin, että Valtanen toimi Isosaaren linnakkeen päällikkönä vasta käytyään Sotakorkeakoulun ja toimittuaan samassa oppilaitoksessa opettajana. Pieni epäkohta, joka johtui kahden kirjoittajan ratkaisusta, oli kirjassa se, että puolustusvoimien johtamisja hallintojärjestelmää selvitetään vasta komentajakautta kuvaavan osan alussa, vaikka Valtasen uraa tässä järjestelmäs- 68

69 " ' P ^ H 7 fe. rrn % i f i K 1 immmtttftim " 1 tfhm H 1 " M X \ 35 mi - J S Il ; Valtanen luovuttamassa priimusmiekkaa kadettien miekkajuhlassa sä on jo pääosin kuvattu. Koska kyseessä on puolustusvoimain komentajan elämänkerta, kirjasta saa erittäin hyvän ja mielenkiintoisen kuvan puolustusvoimista ja niiden kehittämisestä monelta näkökannalta. Itselleni oli suuri yllätys se, että Valtanen jo 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun alussa kiinnitti huomiota sellaisiin puutteisiin, epäkohtiin ja kehittämiskohteisiin joista sain itse "nauttia" varusmiesaikanani ja nuorempana upseerina 1970-luvulla. Yhtä yllättävää oli myös huomata, ettei eräitä niistä ollut saatu korjattua vielä jäädessäni reserviin noin kaksi vuotta sitten! Mielenkiintoista oli myös havaita, miten monta korkeisiin asemiin edennyttä kyvykästä upseeria rannikkotykistö on tuottanut Valtasen lisäksi. Sellaiset nimet kuten Väinö Valve, Eino Iisakki Järvinen, Alpo Kantola, Aimo Pajunen, Vilho Tervasmäki, Risto Hyvärinen, Matti Lappalainen, Juhani Niska ja Aarno Hukari vilahtavat kirjassa. Valitettavasti tämäntapaisessa kirjassa ei ole mahdollisuutta tarkemmin esitellä näiden henkilöiden saavutuksia. Liitteenä kirjassa on kuvaus Jaakko Valtasen perhesuhteista ja palvelusurasta sekä hyvä henkilöstöhakemisto. Liitteissä oli kuitenkin muutamia yksityiskohtia, joiden logiikkaa ainakin minulla oli vaikeaa ymmärtää. Henkilöluettelossa joillakin henkilöillä on sekä syntymä- että kuolinvuosi mainittu, toisilla jo edesmenneillä henkilöillä kuten Väinö Valveella ja Adolf Ehrnroothilla vain syntymävuosi. Liitteissä lueteltua Valtasen uraa on myös paikoitellen hieman vaikeaa tulkita, koska hän näyttää olleen monessa tehtävässä samanaikaisesti. Kirjan saa monesta kirjakaupasta 1 ' i j i ja moneen hintaan. Pikaisessa hintavertailussa löytyi hintoja noin 23 eurosta 36 euroon. Halvimmat hinnat löytyivät odotetusti internetissä toimivista kirjakaupoista. Ove Enqvist Rannikon Puolustaja

70 Tapahtumia RU-kurssi 154 valmistui kurssikertomuksesta ilmeni myös tämän nelilinjaisen kurssin vaativuus, johon aivan kaikki opintonsa aloittaneet eivät tällä kertaa yltäneet. Kurssi vahvuus ylitti 50 oppilasta, ja uusien kokelaiden iloja tyytyväisyys onnistuneista suorituksista oli käsin kosketeltavaa. Myös päätöstilaisuuden läpivientiä oli modifioituja nopeutettu, kun palkitsemiset hoidettiin ilman palkitsijoiden omia esityksiä. Iso muutos entiseen, mutta tuskin kuitenkaan vähentää palkitsemisten määrää. Ja jos on tarve jotain oleellista kertoa, niin senhän voi tervehdyksissä esittää. Oikein hyvä uudistus! Mutta missä oli kummikurssi? M erivoimien ru-kurssi 154 teki oraalta osaltaan historiaa ollessaan ensimmäinen uuden opetusohjelman mukaan opintonsa suorittanut kurssi. Kurssin johtajan, yliluutnantti Elena Ojalan esittämästä (KM) Alla kurssin priimuksen, upseerikokelas Iivo Hetemäen priimuspuhe. Herra amiraali, arvoisat kutsuvieraat ja herrat kokelaat Vaarini teki minulle yhden ensimmäisistä aseistani. Se oli kivääri, mallia puu m-93. Kävin sillä kavereiden kanssa raivoisia hyökkäysja puolustustaisteluja taloyhtiömme takapihalla. Ja sitten menimme pelaamaan jalkapalloa tai rakentamaan majaa. Viimeisimimmän aseeni, "Aliluutnantti Tahvanaisen" 7.62 rynnäkkökivääri 62 taittoperällä, palautin viime tiistaina Santahaminan varusvarastolle, mistä olin sen kuitannut kolme ja puoli kuukautta sitten RUKin alkaessa. Tähän kolmeen ja puolen kuukauteen on mahtunut paljon. Käsityksemme noilta leikkisota-ajoilta ovat ainakin hieman muuttuneet. Meillä on ollut tehtävä, yhä parempi johtaminen, kirkkaana mielessä. Olemme kasvaneet sotilaina, johtajina-ihmisinäkin. Se minkälaisia johtajia olemme, on tuhansien asioiden summa. Haluaisin kuitenkin nostaa kolme mielestäni tärkeintä kohtaa, jotka ovat meitä johtajina muovanneet. Ensinnäkin, kuten tämä puhe, kaikki lähtee lapsuudesta: hiekkalaatikon pulmallisista case-tilanteista, futisjengeistä, nuoruuden kaveriporukoista. Se, että seisomme tässä tänään, on suurelta osin teidän ansiota vanhemmat, isovanhemmat, omaiset. Siltä vahvalta pohjalta, joka on on jo vuosia sitten rakennettu, muodostamme johtajan aulctoriteettimme, kestämme kuran ja ratkaisemme ongelmat. Toinen kohta on koulutus. Koulutus on laajentanut tietojamme ja taitojamme. Koulutus on hionut valmiuksiamme. Koulutus on pannut meidät nielemään kaameaa kuraa, kokeilemaan rajojamme, jopa ylittämään ne. Vaikka kiitollisuus oli mielestä kaukana, kun yliluutnantti Jääsärö ilmoitti, että jätämme teltan kasarmille ja vietämme 10 päivän 70

71 Tapahtumia harjoituksen marras-joulukuun pahimpana myrsykyaikana majoiteena pelkkä laavu, aika kultaa muistot. Kiitos teille kouluttajat, että panitte meidät marssimaan 60 km, valvomaan 60 tuntia sekä tekemään kaikkea muuta, mitä kukaan täysjärkinen ei vapaaehtoisesti tee, ja veitte meitä eteenpäin. Tästä kaikesta ei kukaan meistä olisi kuitenkaan selvinnyt yksin. Kolmantena haluan nostaa ryhmän ja ryhmähengen. Mitä äärimmäisempi suoritus, sitä tärkeämmäksi ryhmähenki muodostui. Rysäkarin marssissa ryhmämme katsoi kymmeniä kilometrejä toistemme yhä vaivalloisemmaksi muuttuvaa etenenmistä, mutta yhdessä pääsimme lopulta perille. Ryhmähengen merkitys onkin RUKin ehkä tärkeimpiä opetuksia. Tästä viimeisin osoitus oli lauantain kurssijuhla, josta yhteistyöllä ja etenkin oppilaskunnan hallituksen mielettömällä panostuksella jär- Kurssin johtaja,yliluutnantti Elena Ojala, upseerioppilas Iivo Hetemäki ja koulun johtaja,kommodori Henrik Nysten. Kuva Tony Wainio jestettiin ikimuistoinen ilta. Vaikka olemme kehittyneet, emme Nyt tiemme kuitenkin erkanevat. ole läheskään valmiita. Emme koskaan Joudumme ottamaan entistä suurempaa tule olemaankaan. Se ei kuitenkaan ole vastuuta johtajana. Tulemme tarvitsemaan paljon kapteeniluutnantti Vuorion Haluankin sanoa teille kurssitove- este yrittämisen ja kehittymisen tiellä. painottamaa tilannetajua: välillä älyllistä stimulointia ja luottamuksen rakenta- KURSSI, YLÖS! rit enää yhden asian: mista, toisinaan TAAKSE POISTUA! HYVÄÄ JATKOA, KOKELAAT! j Ml Ml 5 Opff s e m I "!!»* B ra L 1 T, 3 i» I IV ( f 1 If S MS S E m u n ui «M I i P r' fni * m o u 1 A Iff 1 P i m s m 10 m S 1 f» g Näkemyksellinen teknologia edistää hyvinvointia. Answers for Finland SIEMENS Rannikon Puolustaja

72 Tapahtumia Meripuolustu pimeydessä ji Rannikkotaisteluharjoituksesta taistelutekniseen harjoitukseen Myös alustarkastusosasto pääsi harjoittelemaan Eliisa 08:ssa. Kuva: Matruusi Tony Wainio Vuoden 2008 toinen meripuolustusharjoitus, Eliisa 08, oli Merisotakoulun rannikkotaisteluharjoisella tasolla. Harjoituksessa yhdistettiin Saaristomerellä ja Suomenlahden suun alueella toteutettu taistelu- suunnittelema ja johtama taktinen meritus ja meripuolustusalueiden vuorovuosin tekninen harjoitus. Harjoituksen päämääränä oli parantaa osallistuvien joukdeksi. Saaristomeren Meripuolustusalue puolustusharjoitus yhdeksi kokonaisuukojen osaamista painostusvaiheen ja sotilaallisen voimankäytön edellyttämässä tämän laatuaan ensimmäisen uusimuotoi- ja Merisotakoulu suunnittelivat yhdessä toiminnassa taisteluteknisellä ja taktisen meripuolustusharjoituksen. Eliisa 08 -harjoitus alkoi Merisotakoulun järjestämällä rannikkotaisteluharjoituksella Saaristomerellä keskiviikkona 12. marraskuuta. Rannikkotaisteluharjoitus aloitti merivoimien kaikkien joukko-osastojen yhteisen meripuolustusharjoituksen, joka jatkui perjantaihin 21. marraskuuta saakka. Harjoituksen aiheita olivat toiminta ja tulenkäyttö saaristossa ja rannikolla, tilannekuvan ylläpito ja täydentäminen sekä rannikkoalueen ja taisteluosaston taistelun johtaminen. Rannikkotaisteluharjoituksen johti Merisotakoulun johtaja, kommodori Henrik Nysten. Merisotakoulun rannikkotaisteluharjoitukseen osallistui palkattua henkilöstöä, merikadetteja, aliupseereita ja reserviupseerioppilaita yhteensä noin 150 henkilöä. Eliisa 08 -harjoituksen painopiste oli joukkojen harjoitustoiminnassa. Teemoina olivat muun muassa meriliikenteen suojaaminen, ohjustulenkäyttö, toiminta miinavaarallisella alueella, alustarkastukset, kohteiden suojaaminen ja laivatykistöammunnat. Merivoimien aluksia harjoitukseen osallistui noin kolmekymmentä. Harjoitusvahvuus oli kaikkiaan noin 2000 henkilöä, joista varusmiehiä oli noin 1000ja reserviläisiä yli 500. Reserviläisten panostus harjoituksessa oli motivoitunutta ja ammattimaista. Ilmavoimilla oli myös tärkeä osuus harjoituksessa. Syksyn har- 72

73 Tapahtumia arjoitus Eliisa 08 marraskuun covassa tuulessa joitus oli tärkeä myös Merisotakoulun kadetti- ja reserviupseerikursseille sekä merivoimien uuden aliupseeriston koulutustapahtumana. Eliisa 08 -harjoituksen johti Saaristomeren Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Tapio Maijala. Puolustusvoimain komentaja tarkasti harjoituksen Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala tarkasti harjoituksen torstaina 20. marraskuuta. Mukana tarkastuskäynnillä olivat myös Merivoimien komentaja, vara-amiraali Hans Holmström sekä Saaristomeren Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Tapio Maijala. Tarkastukseen sisältyivät käynnit miinalaiva Uusimaalla ja Gyltön linnakkeella Korppoossa. Joukot harjoittelivat ja liikkuivat Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala tarkasti harjoituksen Mukana tarkastuskäynnillä oli myös merivoimien komentaja, vara-amiraali Hans Holmström. Kuva: Karita Yli-Sikkilä harjoituksessa kaikkina vuorokauden aikoina marraskuun vaativissa olosuhteissa eri osissa Saaristomerta niin maalla kuin merelläkin. Valoisaa aikaa oli vähän, ja olosuhteet vaihtuivat nopeasti. Loppusyksyn lounaistuulet ja jäähtynyt merivesi asettivat koetukselle niin kaluston kuin miehistötkin. Palvelusturvallisuus kyettiin kuitenkin säilyttämään vaikeissakin olosuhteissa käydyssä harjoituksessa ja tarpeettomia riskejä vältettiin. Karita Yli-Sikkilä Rannikkotiedustelukomppanian miehet siirtymässä tukikohdasta. Kuva: Karita Yli-Sikkilä Rannikon Puolustaja

74 Tapahtumia Valmiina hyökkäykseen! Kuva: Hannu Iso-Oja Merivoimat Koski 08 -harjoituksessa Rannikkojääkärit Keltaisen merijalkaväkenä Uudenmaan Prikaati osallistui Maavoimien vuoden tärkeimpään harjoitukseen Vaasan rannikkojääkäripataljoonalla sekä Tammisaaren rannikkopataljoonan muodostamalla huoltokomppanialla toimien Loviisan niemen alueella. Lisäksi rannikkojääkäripataljoonan kranaatinheitinkomppanian tulijoukkue liittyi osaksi Panssariprikaatin kranaatinheitinkomppaniaa. Uudenmaan Prikaatin joukkojen vahvuus tässä Koski 08-harjoituksessa oli lähes 400 sotilasta. Harjoitus oli kaksipuolinen, joten jokaisen oli syytä panna parastaan. Erotuomarien silmät olivat tarkkana taistelun tiimellyksessä eikä virheisiin ollut varaa. Tehtävät Vaasan Rannikkojääkäripataljoona muodosti Keltaisen merijalkaväkipataljoonan, jonka tehtävänä oli hyökätä Hästholmenin lähellä olevaan parakkikylään ja ottaa se haltuunsa. Iskevän osan muodosti rannikkojääkärikomppania. Puolustavan Sinisen muodosti ensivaiheessa Sotilasalueen esikuntaa Häst- 74

75 Tapahtumia Olavi Jantunen holmenin alueella suojaava Maakuntakomppania sekä myöhemmin vastahyökkäävä Kaartin Jääkärirykmentin kaupunkijääkärikomppania. Rannikkojääkärit hyökkäävät Ryhmittymisen aikana tiistaina aloitettiin hyökkäysvalmistelut lähettämällä tiedustelijat eteen sekä tarkentamalla hyökkäyssuunnitelmaa. Seuraavan valoisan aikana rannikkojääkärit tekivät väkivaltaisen tiedustelun vihollisen asemiin. Kun valmistelut oli saatu loppuun, hyökättiin koko voimalla. Hyökkäysmaasto oli erittäin vaikea ja kivikkoinen. Toisaalta vaikea maasto antoi taisteluteknisen ja taktisen edun saariston olosuhteisiin tottuneille rannikkojääkäreille. Nämä saavuttivatkin tavoitteensa torstaina jo noin klo eli kolme tuntia ennen suunniteltua ajankohtaa huolimatta Maakuntakomppanian sitkeästä taistelusta. Rannikkojääkärit puolustavat Tavoitteessa oli pikaisesti ryhdyttävä puolustusvalmisteluihin, koska vastahyökkäys oli odotettavissa piakkoin. Kaupunkijääkärit tiedettiin jo etukäteen kovaksi vastustajaksi. Kaupunkijääkärikomppania aloitti tiedustelun perjantaiaamulla. Kiihkeiden puolustusvalmistelujen ja kaupunkijääkärikomppanian tiedustelupartioiden toiminnan sävyttämän alun jälkeen alkoivat kiivaat taistelut. Kaupunkijääkärikomppanian hyökkäysinto oli silminnähtävää ja voitonnälkä kova. Rannikkojääkärit taistelivat niin ikään sitkeästi käy ttäen joukkojaan ja epäsuoraa tulta aktiivisesti sekä suojaten sivustansa suluttamalla. Kahden päivän taisteluiden jälkeen asemat olivat edelleen rannikkojääkärien hallussa. Kaupunkijääkärit tarjosivat kovan vastuksen! Merivoimien jääkäreiden loppusota Harjoitus tarjosi hyvät puitteet Uudenmaan prikaatin joukkotuotannossa olevien yksiköiden loppusodalle. Harjoitus oli hyvin valmisteltu, jolloin joukon omalle suunnittelutyölle ja toimeenpanolle oli hyvät perusteet. Maavoimien joukot tarjosivat hyvän ja täysvahvan harjoitusvastustajan rannikkojääkäreille. Toiminnan elävyyttä lisäsi hyvin toimiva erotuomaritoiminta. Ja mikä parasta, Rannikkojääkäripataljoona sai toimia merijalkaväkenä, joka luonnollisesti on joukkomme leipälaji. Erityisen tärkeää oli, että Rannikkojääkäripataljoona sai harjoitella päätehtäväänsä hyökkäystä. On hyvä, että Rannikkojääkäripataljoona pääsee harjoittelemaan aika ajoin myös maa-voimien kanssa. Tällöin päästään vertaamaan pataljoonan ja komppaniatason taktiikkaa ja toimin- Näkyykörannikkojääkäreitä? Maakuntakomppanian sotilas tähystää Hästholmenissa. Kuva: Hannu Iso-Oja tatapoja maavoimien joukkojen toimintaan. Näin luodaan kokemukseen perustuvaa pohjaa rannikkojääkärien toiminnan edelleen kehittämiseksi merivoimissa. Uskoakseni rannikko-joukkojen keihäänkärjellä oli harjoituksessa myös annettavaa maavoimille. Etelän yhtymäharjoitus Koski 08 oli merivoimien jääkäreille hyvä harjoitus. NIKLASHIPPING OY LTD Itätuulentie 1, ESPOO Puh Rannikon Puolustaja

76 Tapahtumia RU-kurssi 52 kurssikokouksessa 22.1 Kesäkurssi, joka valmistui syyskuussa 1965, kokoontui nyt kolmanteen tapaamiseensa keskellä talvea, mutta lämpimissä tunnelmissa. Kahdeksan kurssiveljeä 47:stä on jo siirtynyt purjehtimaan ikuisia vesiä, joten yhteinen tahto paikalla olleilla oli tapaamisten aikavälin merkittävä lyhentäminen. Marine Power H Rolls-Royce i^jottjvx.oi' HIFLEX STEYRIVtOTORSf Vierailu noudatti perinteisiä muotoja. Lounas, meripuolustuksen ajankohtaiskatsaus, seppeleen lasku, koulun esittely, planetaario, sotilaskotikahvit ja muistoesineiden hankinta, sauna ja illallinen upseerikerholla. Haluan kurssini puolesta kiittää erityisesti Koulunjohtajaa, kommodori MARINE ALUTECH SERVICE /7 Henrik Nysteniä hänen välittömästä ja hienosta esityksestään. Koimme olomme heti tervetulleiksi. Koulun apulaisjohtajalle, komentaja Matti Eskolalle erittäin suuri kiitos hienoista järjestelyistä ja koko iltapäivän henkilökohtaisesta läsnäolosta, jota arvostimme suuresti. Merenkulun pääopettaja, komentajakapteeni Pekka Poutanen piti huikean esityksen planetaariossa, jossa syöksyimme tähtitaivaan kautta syvälle antiikin Kreikan mytologiaan! Anja Räisänen ja koulun sotilaskoti huolehtivat jälleen kiitoksen ansaitsevalla tavalla kurssin kahvituksesta ja kadettioppilaskunta teki tilin kolmen hengen iskuryhmällä myyden koulun logoilla varustettuja tuotteita kalvosinnapeista hienoihin valkoisiin huppareihin! Tätä kannattaa jatkaa. Koulun legendaarinen sauna vauhditti kurssin kerholle, jossa kurssimme kuraattori, torpedolinjan silloinen johtaja, komentajakapteeni evp Tapani Talari oli meitä vastassa. Päivä päättyi hy- ala ma rinnet- Eberspächer Mobil Cyyktsvcoi 1 r 1 MOOTTORIT JA VARAOSAT LAIVASAHKOTYOT JA LAITEASENNUK- SET VETOLAITTEET JA VARAOSAT METALLITYÖT WATERCAT KOULUTUS m y f g / m > Pv 1 m n f 1 76

77 Tapahtumia Ю09 Suomenlinnassa vin lämminhenkiseen illalliseen, maljan kohottamiseen poistuneille kurssiveljillemme ja toisen merivoimille, sekä iloisen haikeisiin muistelupuheisiin. Liekö vuodet alkaneet painaa, kun kerholle jatkamaan jäi vain kourallinen "rupusakkia". Kiitos Tapani Pelkoselle ja Hannu Uskille, jotka potkaisivat pitkään suunnitelmissa olleen kurssitapaamisen liikkeelle, etsivät puuttuvat yhteystiedot, hoitivat ilmoittautumiset, talouden ja illallisjärjestelyt! Kurssiveljien kanssa on hieno toimia. Kunnes taas kohdataan! Kai Masalin Ru-kurssi 52 Щ I H KOULUTUSTA NYKYISELLE JA TULEVAISUUDEN MERIPÄÄLLYSTÖLLE i Satakunnan ammattikorkeakoulussa koulutetaan merenkulkualan ammattilaisia: merikapteeneja ja merenkulkualan insinöörejä Nuorten koulutukseen haku Aikuiskoulutukseen haku monimuoto-opiskeluna vahtikonemestareille ja -perämiehille; tiedustelut (02) Tanakka pokkari täynnä äreitä sotatarinoita! Joka numerossa 4 sotaseikkailua. TÄYDENNYSKOULUTUS Tiedustelut (02) Kysy lisää DP-operaattorikoulutuksesta DP Basic, DP Advanced & DP Intensive Simulator Training Satakunnan ammattikorkeakoulu Tekniikka ja merenkulku Rauma s Q a m k o a l 1lr\ W EgmontShop.fi 77 Rannikon Puolustaja

78 Aimo Jokela Nikolai Ottovits von Essen - Venäjän laivaston kouluttaja ja uudistaja Von Essen Pietarin Merisotakoulun oppilaana Vuonna 1860 syntyi Pietarissa Viron kuvernementistä kotoisin olevalle aatelismiehelle poika, josta oli tuleva eräs Venäjän laivaston merkittävimmistä merimiehistä - Nikolai Ottovits von Essen. Jo nuoruudestaan lähtien hän oli opinhaluinen ja tunsi kiinnostusta merta kohtaan. Niinpä hänestä 15-vuotiaana tulikin merikadetti. Viiden vuoden opintojen jälkeen hän valmistui Pietarin Merisotakoulusta erinomaisin arvosanoin kurssinsa toiseksi parhaana. Näin hän sai nimensä koulun kunniatauluun. Nikolajevin Merialcademian tekniseltä linjalta hän valmistui 1886 saaden luutnantin arvon. Vuonna 1891 oli vuorossa laivaston tykistöupseeriluokan suorittaminen. Nikolai von Essen jatkoi tämän jälkeen palvelustaan useilla Itämeren Laivaston aluksilla. Seuraavat vuodet olivat Nikolai von Essenille aikaa, jolloin hän menestyksellisesti sovelsi oppimaansa käytäntöön harjaannuttaen itseään ja miehistöään määrätietoisesti merisodankäynnin monissa taidoissa. Hyökkäys kunniaan! Ensimmäinen oma komentajuus koitti kesällä 1886 torpedovene N104 komentosillalla. Alus kuului Itämeren Laivaston harjoituseskaaderiin ja oli uppoumaltaan 80 tonnia. Vuonna 1899 von Essen ylennettiin 39-vuotiaana komentajaksi ja sai samalla nimityksen ensimmäisen luokan risteilijä Bogatirn ensimmäiseksi upseeriksi. Toimiessaan usean jäätalven aikana Pietarin Meriopiston opettajana, von Essen perehtyi erityisesti saksankieliseen merisotakirjallisuuteen. Hän omasi sujuvan saksan kielen taidon. Hän myös kirjoitti useita huomiota herättäneitä artikkeleita merisodankäynnistä Venäjän Merivoimien Morskoi Sbornik-kausijulkaisuun. Hänen nimensä saavuttu ensi kerran laajempaa mainetta Port Arturin laivastotukikohdan puolustustaistelussa Venäjän - Japanin välisessä sodassa Sodan alussa hän toimi nopean kevyen risteilijä Novikin päällikkönä. Aluksen päällikkyyden hän sai jo joulukuussa Seuraavalla purjehduskaudella hän siirsi aluksensa Kauko- Itään Venäjän Tyynenmeren Eskaaderin tukikohtaan Port Arturiin. Nuoren päällikön miehistönsä kanssa Port-Arturin puolustustaistelussa suorittamat rohkeat ja aloitteelliset tiedustelusyöksyt kiinnittivät pian esimiesten huomion. Merisota alkoi 9 helmikuuta 1904 illalla Japanin laivaston pimeyden turvin Port Arturiin suorittamalla torpedosyöksyllä. Kymmenen japanilaista torpedovenettä ampuivat yhteensä 15 torpedoa Port Arturin redillä ankkurissa oleviin venäläisiin aluksiin. Torpedoista 3 osui - panssarilaiva Retvisan, Pallada ja Tsesarevits saivat osuman vaurioituen huomattavasti. Heti aamun valjetessa hävittäjä Novik lähti tiedustelemaan alueella olevia vihollisvoimia havaiten neljä japanilaista torpedovenettä, jotka kuitenkin väistyivät nopeasti horisontin taa. Von Essen pa- Luutnantti von Essenin ensimmäinen päällikkyys - torpedovene No 120 (Pakerort) Cannes'n satamassa

79 Amiraali Nikolai Ottovits von Essen. lasi tämän jälkeen tapaisin Port Arturiin. Sillä välin Japanin laivaston päävoimat lähestyivät tukikohtaa aikomuksenaan tuhota venäläisten raskaat yksiköt. Puolenpäivän aikaan Japanin laivaston raskaat yksiköt olivat tykistön kantaman päässä tukikohdasta. Alkoi kiivas tykistötaistelu, jossa erityisesti kunnostautui hävittäjä Novik suorittaen uhkarohkeita tykistösyöksyjä itseään moninkertaisesti tulivoimaisempia panssariristeilijöitä vastaan. Vaikka Novik sai useita 8-tuuman tykistöosumia, se selviytyi onnekkaasti verrattain pienillä vaurioilla onnistuen silti vaurioittamaan omalla 120 mm pääaseistuksellaan japanilaisia aluksia. Japanilaiset eivät kuitenkaan lopulta onnistuneet tavoitteessaan tuhota venäläisten päävoimia. Nikolai von Essen palkittiin taistelun jälkeen kullatulla sapelilla, johon oli kaiverrettu "Urheudesta" Venäläisille huonosti alkanut merisota johti nopeaan johtajien vaihtoon Tyynenmeren Eskaaderissa. Uusi komentaja vara-amiraali S. S. Makarov, jonka alaisena von Essen oli jo Itämeren Laivastossa palvellut, nimitti von Essenin lippulaivansa panssariristeilijä Sevastopolin päälliköksi. Hän ohitti tällöin useita häntä virkaiässä vanhempia upseereita. Jo samana keväänä von Essenistä tehtiin myös Tyynenmeren Eskaaderin esikuntapäällikkö. Von Essen toiminnan tavoitteita leimasi pyrkimys aktiivinen hyökkäysvoittoiseen taistelutaktiikkaan, mutta tähän ei Venäjän silloinen merivoimien johto ollut kovinkaan suostuvainen. Pyrittiin pikemminkin passiiviseen, puolustustaistelun etusijalle asettavaan taistelutapaan. Tyynenmeren Eskaaderi alistettiinkin pääosin maarintaman tukemistehtävään ja aloite luovutettiin pääosin japanilaisille. Von Essen puolusti energisesti kantaansa aktiivisen toiminnan puolesta. Hänen mielestään laivaston tuli lähteä merelle heti, kun vahingoittuneet panssarilaivat oli saatu korjattua. Laivasto ei kuulunut satamaan vaan merelle. Hän joutui tässä jopa niin pahaan erimielisyyteen lähimmän esimiehensä - eskaaderin uuden päällikön kontra-amiraali Witheftin kanssa - että tämä siirsi esikuntansa pois panssarilaiva Sevastopolilta panssarilaiva Tsesarevitsille ja vapautti von Essenin esikuntapäällikön tehtävistä. Von Essen jäi kuitenkin edelleen panssarilaiva Sevastopolin päälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi sodan loppuun asti. Venäläiset yrittivät murtautua kahdesti, kesä-ja heinäkuussa 1904, Port Arturin saartorenkaasta Vladivostokiin, mutta eivät onnistuneet ja joutuivat palaamaan takaisin lähtösatamaan. Samanaikaisesti japanilaiset jatkoivat hitaasti mutta varmasti lähestymistään maitse Port Arturin tukikohdan suuntaan. Loppuvuoden aikana aina 20 joulukuuta 1914 tapahtuneeseen Port Artu- Rannikon Puolustaja

80 Toisen luokan risteilijä Novik ja panssarilaiva Pobeda Port A rturissa v rin antautumiseen saakka Tyynenmeren Eskaaderin aluksia käytettiin maarintaman tukemiseen ja ne eivät juuri poistuneet satamasta. Antautumisilmoituksen saatuaan von Essen vei vielä kerran jo pahoin vaurioituneen aluksensa panssarilaiva Sevastopolin merelle, ja estääkseen sen joutumisen japanilaisten käsiin, upotti sen meren syvänteeseen. Von Essen joutui tämän jälkeen miehistöineen japanilaisten vangiksi. Venäjän-Japanin sodan saavutuksistaan Nikolai von Essen palkittiin Pyhän Yrjön kunniaristillä. Samaan aikaan Port Arturin piiritystä auttamaan kootut Itämeren Laivaston alukset olivat vielä viiden kuukauden matkan päässä Port Arturista. Lopulta apuun lähetetty laivasto tapasi kohtalonsa toukokuussa 1905 Tsusiman meritaistelussa, joka osaltaan ratkaisi Venäjän-Japanin sodan lopputuloksen. Tsusiman seuraukset Tsusiman häviö heijastui myöhemmin myös Suomenlahdelle, jossa avomerilaivaston tuhouduttua aloitettiin vuonna 1912 laajat linnoitustyöt pääkaupungin Pietarin suojaksi - linnoitusketju nimettiin aikanaan Pietari Suuren Merilinnoitukseksi. Sodan päätyttyä Nikolai von Essen palasi Amerikan kautta takaisin Venäjälle. Hävityn sodan johdosta Venäjän merivoimissa voimistuivat uudistusvaatimukset kohdistuen ennen muuta organisaatioon ja koulutusjärjestelmään. Nikolai von Essen osallistui tarmokkaasti tähän keskusteluun yhdessä lukuisan joukon muita upseereita kanssa. Eräs tärkeimmistä uudistuksista oli Merivoimien Pääesikunnan organisointi korkeimmaksi merisodankäynnin strategiseksi johtoportaaksi. Venäjän Laivasto sai Nikolai von Essenistä voimakkaiden laivastovoimien puolestapuhujan. Hän oli keskeisessä roolissa suunniteltaessa Venäjän laivaston uudisrakentamista hävityn sodan jälkeen. Huolimatta Venäjän valtion velkaantumisesta onnistuttiin osin ulkomaisella lainarahalla käynnistämään varsin mittava laivaston viiden vuoden hankintaohjelma vuodesta 1912 eteenpäin. Nikolai von Essenin seuraava komentajuus oli toimiminen Itämeren Laivaston miinoitusvoimien päällikkönä. Hän ryhtyi tarmokkaasti kouluttamaan miinoitusyksikköjään sodan ajan vaatimuksia vastaaviksi. Kahdessa vuodessa hän teki miinoitusyhtymästään laivaston parhaan yhtymän. Tässä tehtävässä hän huolellisesti otti huomioon tuoreen sodan kokemukset ja ennen kaikkea aloitteellisuuden merkityksen menestyksen avaimena. Miinoitusyhtymänsä saavutuksista hän sai myös Venäjän hallitsijalta tsaari Nikolai II:lta korkean arvioinnin. Kouluttaja ja harjoittaja Itämeren Laivaston komentajanimityksensä jälkeen 1909 hän kykeni seuraavan kuuden vuoden aikana muuttamaan velton, vaillinaisesti koulutetun ja sodan ajan tehtäviin huonosti valmistautuneen laivaston tehokkaasti organisoiduksi, hyvin koulutetuksi ja taistelukykyiseksi yhtymäksi, joka omasi kyvyn menestyksekkääseen taistelun päävastustajaa Saksan laivastoa vastaan. Von Essen oivalsi, että laivaston suorituskyky oli mitä suurimmassa määrin riippuvainen sen henkilöstön koulutustasosta. Hän kiinnittikin erityistä huomiota laivaston harjoituttamiseen ja henkilöstön teoreettisen ja taidolli- 80

81 sen tason nostamiseen. Hän loi Itämeren laivaston upseereille ja erityisesti alusten päälliköille kurssitusjärjestelmän, jossa heille tarjottiin mahdollisuus syventää käsitystään merisodankäynnistä. Itämeren Laivaston kurssit tunnettiin silloin "Essenin koulun" nimellä. Samoin hän kiinnitti erityistä huomiota laivaston yhteishengen parantamiseen, joka oli kärsinyt raskaan iskun hävityn Venäjän - Japanin sodan takia. Nikolai von Essen kiteytti usein ajatuksensa laivaston toimintaperiaatteesta kahteen lauseeseen "Merellä olemme kotonamme" ja "Muista sodan vaatimukset". Hän harjoitutti yksikköjään kaikissa sääolosuhteissa ja myös talviaikaan. Hän kiinnitti huomiota myös toimimiseen saaristossa, josta käsin laivastoyksiköt kykenivät suorittamaan yllättäviä torpedo- ja tykistösyöksyjä hyökkäävän vihollisen sivustaan. Näin Saaristomerellä ja Ahvenanmaan saaristossa purjehtivat venäläiset sota-alukset tulivat tutuksi myös saariston asukkaille. Hän myös oivalsi jo sangen varhaisessa vaiheessa sukellusveneaseen ja lentokoneen kasvavan merkityksen sodankäynnille. ' 'Ruoka oli hyvääja sitä oli riittävästi "risteilijä Rurikin 10 tuuman tykkien edessä keväällä Porkkala - Naissaari takana hyökkääjää kuluttivat sukellusveneet. Laivaston päävoimat sijoittui- Von Essenin komentajuusaikana vuonna 1912 laadittiin ja hyväksyttiin Itämeren Laivaston taistelusuunnitelma, alueen sivustoille - erityisesti Suomenvat pääpuolustuslinjan taakse. Taistelu- jossa päätaisteluasema sijoittui Porkkala - Naissaari -linjalle. Kyseiselle tasalta-asemat, joista laivastoyksiköt kykelahden pohjoispuolelle - luotiin sivusle suunniteltiin laajat merimiinoitteet, nivät toimimaan hyökkääjän sivustaa joita suojasivat molemmin puolin Suomenlahtea sijoitetut rannikkopatterit. oli näin saanut muotonsa. vastaan. Pietari Suuren Merilinnoitus Taisteluajatuksen mukaisesti etummaisina Suomenlahden suulla toimivat en- kehittämistavoitteensa kolmeen osa-alu- Von Essen tiivisti Itämeren laivaston nakkovartiona risteilijäosastot, joiden eeseen: taistelualusyksiköihin, linnoitettuihin tukeutumisalueisiin ja voimakkaaseen liikkuvaan miinasodankäyntiin. Maailmansota Keisari Nikolai II tarkastaa amiraali von Essenin kanssa upseerien rivistön panssarilaiva Rossijalla Suomenlinnan edustalla helmikuussa Ensimmäinen maailmansota alkoi Venäjän osalta 1. elokuuta 1914 ja taistelutoimet alkoivat. Itämeren Laivasto oli von Essenin johdolla jo hyvissä ajoin saanut toteutettua mobilisointinsa ja siirtymisen taisteluasemiin. Näin se kykeni eliminoimaan saksalaisten merellisen yllätyshyökkäyksen mahdollisuuden tukikohtiinsa. Sodan alussa Saksan laivasto suoritti kolme tiedustelusyöksyä Pohjoiselle Itämerelle ja Suomenlahden suulle saamatta aikaan toivottuja tuloksia. Mer- Rannikon Puolustaja

82 Amiraali von Essenin hautamuistomerkki Pietarissa Novodievitsin luostarin hautausmaalla. kittävin tapahtuma oli tässä yhteydessä oli saksalaisen kevyen risteilijä Magdeburgin karilleajo tiheässä sumussa Viron rannikon edustalla Osmussaaren edustalla elokuun lopulla Saksalaiset joutuivat hylkäämään aluksen venäläisten raskaiden taistelualusten tultua paikalle. Tässä yhteydessä joutui venäläisten käsiin arvokkaita dokumentteja. Niiden joukossa oli ainakin viestikirja ja salakirjoitustaulukko, taistelupäiväkirja, operatiivinen tilannekartta ja ilmoitus saksalaisten laskemista miinakentistä. Nämä tiedot helpottivat huomattavasti venäläisten mahdollisuuksia arvioida ja seurata Saksan laivaston toimintaa Itämerellä. Lähteiden mukaan viesti-ja koodikirjan tiedot annettiin myös Saksan silloisen päävastustajan Englannin käyttöön. Sotasaalisdokumenttien analysointi paljasti Saksan laivaston yksiköiden määrän Itämerellä huomattavasti pienemmäksi kuin venäläiset olivat ennakolta arvioineet. Tämä antoi mahdollisuuden aktiivisempaan laivastovoimien käyttöön, kun todettiin välittömän laajan merellisen hyökkäysuhan olevan melkoisen pieni. Amiraali von Essenin johdolla laadittiin uusi aktiiviseen miinoitustoimintaan perustuva toimintasuunnitelma, joka ulotti merimiinoittamisen aina eteläiselle Itämerelle asti aina Kielin edustalle saakka. Tämä tarmokas venäläisten suorittama merimiinoittaminen jatkuikin koko sodan ajan aiheuttaen paljon harmia Saksan laivastolle, joka piti Itämerta suojaisena harjoitusalueenaan pääsotatoimien keskittyessä Englantia vastaan Pohjanmerelle ja Kanaalin alueelle. Amiraali von Essen johtaessaan aktiivista merimiinasodankäyntiä Eteläisellä Itämerellä hän ei kuitenkaan unohtanut päätehtäväänsä, Pietarin suojaamista mereltä suuntautuvaa hyökkäystä vastaan. Sodan alettua jatkettiin pääpuolustusaseman parantamista ja laajennettiin linnoitusketjua Saaristomeren ja Ahvenanmaan alueille. Alueen puolustuksen johtoon perustettiin Turku - Ahvenanmaa saaristoasema, jonka johtoon nimitettiin kontraamiraali Otto von Richter - toinen Tsusiman meritaistelussa kunnostautunut upseeri. Vuosien välillä rakennettiin läntiseen saaristoon laaja linnoitusverkko, 18 rannikkotykistöpatteria ja kymmeniä tähystysasemia, jotka yhdistettiin merikaapeli- ja radioyhteyksin Turkuun saaristoaseman johtopaikkaan. Tässä yhteydessä rakennettiin myös Turun Heikkilän varuskunta Venäjän Itämeren Laivaston viestin, tiedustelun ja merivalvonnan keskukseksi. Von Essenin kuolema Venäjän Itämeren laivasto kärsi kuitenkin vakavan takaiskun toukokuun alussa 1915 amiraali von Essenin menehtyessä yllättäen keuhkokuumeeseen Tallinnassa 55 vuoden ikäisenä. Hänen seuraajansa olivat häntä huomattavasti varovaisempia. Itämeren laivasto taantui taas passiivisuuteen päävoimien pysytellessä loppusodan ajan pääosin tukikohtien suojassa. Näin menetettiin von Essenin kahdeksan komentajavuoden aikana, joista yhdeksän kuukautta sodan aikaa, luoma pääoma ja palattiin edellisen sodan passiiviseen toimintatapaan. Tämä laivaston toimettomuus johti sittemmin osaltaan niihin levottomuuksiin, jotka edesauttoivat vallankumousaatteen leviämistä vuoden 1917 Venäjällä. Vallankumouksen kärkijoukoissahan olivat nimenomaan laivaston yksiköt. Se tosiseikka, että Saksan laivasto ei koko ensimmäisen maailmansodan aikana yrittänyt kertakaan tosissaan murtaa Itämeren laivaston pääpuolustuslinjaa ensisijaisesti raskaiden tappioiden pelossa oli osoitus siitä, kuinka hyvin Venäjän laivasto oli valmistautunut kohtaamiseen itseään huomattavasti vahvempaa vihollista vastaan. Ratkaisevassa roolissa tässä suhteessa oli amiraali Nikolai von Essen, joka tarmokkaasti oli kehittänyt ja harjoituttanut Itämeren laivastoa tulevaa sotaa varten. Samoin voi itsenäisen Suomen meripuolustus olla kiitollinen amiraali von Essenin kaukonäköisyydelle ja tarmokkuudelle, sillä siirtyihän lähes koko Suomenlahden pohjoisreunan meripuolustus hyvässä kunnossa Suomen haltuun muodostaen 1920-luvulla maailmankin mitassa ylittämättömän puolustusketjun. Lähteet: Николай Оттович Эссен - путь адмирала, Российский Государственный Архив Военно-Моского Флота (РГАВМФ), Санкт-Петербург

83 Arto Tarvonen Saattajien hankinta ja nouto Neuvostoliitosta vuonna 1964 Komentaja Arto Tarvonen toimi nuorena luutnanttina tulkkina saattajien noutomatkalla. Näin hän muisteli tapahtumaa Helsingin Laivastokillan Ankkurinapissa syksyllä Suomen ja Neuvostoliiton välinen tavaranvaihtosopimus sisälsi klausuulin, jonka perusteella Suomi voi ostaa myös sotakalustoa Neuvostoliitosta. Vuonna 1962 hankki merivoimat isosta Britanniasta koululaivan, joten tasapuolisuuden nimissä piti ostaa sotakalustoa myös neuvostoblokista. Pitkien ja vaiherikkaitten neuvottelujen jälkeen sovittiin, että Suomi ostaa Neuvostoliitosta kaksi käytettyä sotaalusta, jotka Neuvostoliitto kunnostaa myyntikuntoon. Kyseeseen tulevat vartioalukset (P-50) tuotiin Tyynen meren laivastosta ja peruskorjattiin Riiassa, Neuvosto-Latviassa. Saatujen tietojen mukaan alukset olivat rakennetut vuosina 1949 ja Meillä uudelleen kastettu Uusimaa oli vanhempi ja Hämeenmaa nuorempi. Noudon valmistelut Vuoden 1963 alussa alettiin valmistautua koulutus- ja vastaanottomatkalle Neuvostoliittoon. Eri alojen vastaanottoryhmät aloittivat koulutuksensa v.1963 syksyllä Suomessa. Laitteita koskeva kirjallisuus saatiin ajoissa pääosin englanninkielisinä tai venäjäksi. Voi olla, että osa kirjallisuudesta oli ensin käännetty saksaksi ja siitä sitten englanniksi, koska käännöksiä oli usein vaikea ymmärtää. Saksan Demokraattisella Tasavallallahan oli tiettävästi kaksi kyseisen luokan alusta, joista toisen he vahingossa polttivat. Suomalaisessa koneryhmässä oli useita kahden höyrykonealan kirjat omaavaa aliupseeria ja päteviä insinöörejä. Ryhmä oli myös lukumääräisesti suurin. Muita koulutus- ja vastaanottoryhmiä olivat merenkulku, tykistö, sukellusveneentorjunta, torpedo ja talousala. Tutkakalusto oli tuttua ja vaikka ohjeet vakuuttivat, että aluksen kompasseihin oli syytä perehtyä perusteellisesti, olivat ne silti puhtaita kopioita Anschiitz-merkkisistä kompasseista. Tykistön tulenjohtojärjestehnä oli yleismaailmallisesti vanhaa, mutta meille se oli mielenkiintoista, ja alan miehet hyppäsivät aimo askeleen eteenpäin tällä alalla Suomen merivoimissa. Tulenjohtolaitteet ja siihen kiinteästi liittyvät valvonta- ja tulenjohtotutka vaativat neuvosto-ohjeen mukaan paljon (n, 25) miehiä hoitamaan kyseisiä laitteita. 100 mm pääkaliiperin tulentarkkuus ja koossa pysyminen oli erinomaista. Tulenjohtaja koki "juhlavia hetkiä" istuessaan puolipallon muotoisessa keskustähtäimessä ja johtaessaan tykistön ammuntaa apunaan etäisyysmittari ja mittaaja, tulenjohtotutkan ylänäyttölaite ja tutkakeskuksen operaattorien ilmoitukset. Kolmen tykin täyslaidallinen hytkäytti mukavasti korkealla "linnunpesässäkin" olijoita. Tulkit saatiin kerättyä yliopistosta, pääesikunnasta, maavoimista ja merivoimista. Opiskelu- ja vastaanotto tapahtuivat Tallinnan satamassa aivan nykyisen matkustajasataman välittömässä läheisyydessä. Matkaan lähtö Matka alkoi maaliskuun 14. päivänä 1964 Obbnäsin(Upinniemi) sotasatamasta jäänmurtaja Avulla (Tarmo), joka näin toi korkeampaa elintasoa Tallinnan kaupunkiin. Tallinnan sataman aallonmurtajan kärjessä olevalta loistolta veti hinaaja tullessamme torpedoverkon syrjään ja palautti sen paikoilleen Avun uitua sisälle satama-altaaseen. Taidettiin olla oikein sotasatamassa. Vaikutusta vahvisti kaksi "koipussissa" olevaa saattajaa. Elämää niissä olosuhteissa Kaikkien matkalla mukana olleitten kotina noina viikkoina oli jäänmurtaja Apu. Elintarvikkeitakaan ei maista ostettu paitsi ruisleipää, joka olikin erittäin maukasta. Jokainen oli täydentänyt itselleen erilaista tavaraa ulosvientihintaan alkoholia lukuun ottamatta. Maissa sitä oli kuitenkin riittämiin ostettavissa. Rannikon Puolustaja

84 Suomessa, Obbnäsissa käytiin 2 kertaa täydennyksiä varten n. 2-3 viikon välein. Maissa, Tallinnassa esiinnyttiin aina univormussa. Aluksi oli ongelmana se, että meitä luultiin saksalaisiksi ja päällemme syljettiin kunnes asia selvisi ja käytös muuttui. Paluu kaupungilta eli iltaloma loppui kaikilta kello Totta kai tapahtui myöhästymisiä, joista oli rangaistusseuraamuksia. Kun olimme laivastoaseman alueella, säännöt olivat perin ankarat ja liikkuminen sallittiin vain päävartiolta kaupungille sekä takaisin. Pyydettäessä yhteysupseeri järjesti kulttuuria Meriupseeriklubilla tai Estonia-teatterissa ym. Ravintoloissa istuttiin, koska kaupoissa ei ollut juuri mitään ostettavaa. Jos kauppaan tuli jotain mielenkiintoista, niin heti oli kymmeniä metrejä pitkä jono ja tavarat loppuivat auttamattomasti kesken. Paikallisilla asukkailla oli oma salainen viestintäjärjestelmänsä näitä kauppaan yllättäen saapuvia tarvikkeita varten. Aluksien korjausprojekti oli jäänyt kesken. Niinpä aamuisin saapui kuorma-autollinen naispuolisia maalareita viimeistelemään alusten kansirakennelmien maalauksia. Ravintolaelämä oli terveemmällä pohjalla, kun laivalle piti palata aikaisin. Aluksen päällikkö rankaisi poistumiskielloilla sääntöjen rikkojia. Salakaupasta kävi käry melko usein. Koska kaikesta oli puutetta, niin veljeskansan uljaat pojat olivat valmiit ojentamaan auttavan kätensä. Koulutus Neuvostoliittolaisina kouluttajina toimivat aina matruusit ja ylimatruusit. Koulutus oli yleisesti ottaen erittäin hyvää, koska miehet hallitsivat alansa. Olihan heidän palvelusaikansa tuolloin vielä neljä vuotta. Tulkeilla oli erinäisiä vaikeuksia ymmärtää laivaston terminologiaa. Syntyi muun muassa hetken täydellinen katkos pannuhuoneessa, kun yliopistossa oppinsa saanut "slavistiluutnantti" käänsi tärkeän jäähdytysvesiputken poikamiesputkeksi. Pian asia kuitenkin selvisi. Neuvostomerimiehet asuivat Uusimaalla koko koulutuksen ajan. Pääkannen kansirakenteissa oli iso samovaari, josta miehistö saattoi käydä hakemassa teetä leipäkyrsänsä painikkeeksi. Suomessa moinen ylellisyys poistettiin välittömästi. Noiden viikkojen aikana solmittiin uusia tuttavuus- ja ystävyyssuhteita sekä vahvistettiin vanhoja asevelisuhteita niiden eestiläisten aseveljien kanssa, jotka olivat selvinneet hengissä sodanjälkeisistä Siperian vankiloista ja saaneet palata kotikonnuilleen Eestiin. Alusten vastaanotto Koululaiva Matti Kurkea vastaanotettaessa alus oli täynnä tavaraa kuin sotaan lähdettäessä. Niin kävi myös saattajien kohdalla. Jopa ns. huoltojärjestelmään kuuluvat sinetöidyt varaosalaatikot ilmestyivät aluksille. Ko. laatikot saatiin avata vasta merellä. Kaikki varastot olivat täydennetyt, torpedon taistelukärjet ym. Aluksilla olivat myös magneettiset suojalaitteet, joista kuitenkaan ei merivoimille ollut suurtakaan hyötyä, koska ne toimivat vain neuvostolaivaston puitteissa. Koeajot suoritettiin Naissaaren länsipuolella kolmena eri ajokertana. Ajettiin täysi eteen 15 min ja sama 15 min täysi taakse. Tykeillä ammuttiin jokaisella erikseen ja sitten täyslaidallinen. Uusimaan luovutus ja vastaanotto sekä lipunvaihto tapahtuivat Tallinnan satamassa juhlallisin menoin. Illalla kutsuvieraat juhlivat ravintola Gloriassa. Vapun aaton aattona olimme jo Obbnäsissa. Hämeenmaa tuli Suomeen kaksi viikkoa myöhemmin. Saattajien palvelus Suomen merivoimissa Alkuvaiheessa tapahtui tyypilliseen tapaan eriasteisia kommelluksia ja harmeja, kuten Uusimaan upseeriosaston luteiden armeija, joka hyökkäsi päällystön kimppuun heti ensimmäisenä yönä. Seuraavana aamuna alkoi julmettu vastahyökkäys, jonka seurauksena päälai- 84

85 turin juuressa paloi ennenaikainen ju- ka tykistön tulen osumatarkkuus heti hannuskokko, kun puukehikkoiset ala- ensi laukauksista lähtien oli melkeinpä ylös satamaan tullessa. Melkoinen määrä varusmiehiä j a punkat ja patjat muuttivat hiillokseksi. häkellyttävä. Ainoa heikkous oli tulen- kantahenkilökuntaa sai koulutuksensa Seuraavaksi tulivat myrkyttäjät j a niin johtolaitteiston massiivisuus j a vanha näillä aluksilla. verraten nopeasti neuvostoluteet olivat servosysteemiin perustuva ohjaus. Näiden uljaiden alusten ura päät- entisiä. Koko purjehduskauden laivojen Radiolaitteissa käytettiin radio- tyi siten, että Uusimaa myytiin romuksi riesana olivat rotat, joita teilattiin mi- putkia, mutta niiden tilalle tuotiin pi- 70-luvun lopulla. Hämeenmaata korjat- tä erilaisimmin konstein. Parhaimmaksi an maista uudempaa ja nykyaikaisempaa tiin suurella rahalla, mutta senkin palve- tavaksi tuli ns. ylimääräisen loman tak- kalustoa. Tutkat olivat tuon ajan tuotan- lus päättyi kohta korjauksen jälkeen, kun tiikka (häntä per vrk). Kuuma kesä aihe- toa, ei kuitenkaan ihan uusinta, mutta merivoimat sai uudempaa kalustoa ja mie- utti tarpeen jäähdyttää ammusvarastoja toimivaa. het ja vakanssit tarvittiin muualla. kun kannet kuumenivat ja herkät hälyt- "Pitot"-periaatteella toimiva no- timet pärähtivät soimaan. Kesän kulu- peusmittarin anturi piti muistaa nostaa Ankkurinappi, essa suoritettiin kolme esittelyammuntaa, yksi mm. Tasavallan Presidentille. Kyseinen vesikärjellä varustettu torpedo kynti pitkin Rymättylän perunapeltoa ja sai aikaan hämmästystä ja pelkoa. Kah- ORI OPA Beyond Partnership den muunkin ammunnan epäonnistuttua irvileuat arvelivat, että olisiko syytä Tuloksena turvallisuus vaihtaa kärjen tilalle peltoaura. Pian opittiin rakastamaan näitä kauniita aluksia, joiden nopeus täysillä kierroksilla lähenteli 30 solmua, ja jonrannikon Puolustaja syksy 2008

86 Visa Auvinen Merivoimien huoltoaluksia Rannikon Puolustaja 3/2008 -numerossa oli laaja kirjoitus merivoimien 90-vuotisesta taipaleesta. Se pyrki koottuna kertomaan merivoimissa tapahtuneesta kehityksestä. Nyt alkava kirjoitussarja pyrkii puolestaan täydentämään tuota kirjoitusta ottaen huomioon kulloinenkin lehden teema. Tämän lehden teemaan - huoltoon - liittyvänä esittelen seuraavassa eräitä tunnetuimpia merivoimiemme aluksia, jotka joko rakennettiin alun perin huoltotehtäviin lähinnä emälaivoiksi tai jotka ajan mukaan sellaisiksi päätyivät. Emälaivat oli tarkoitettu huoltamaan sellaisia tavallisesti pienehköjä taistelualuksia, joilla ei itsellään ollut kunnollisia majoitustiloja, muonitusmahdollisuuksia eikä säilytystiloja useiden vuorokausien toimintaan tarvittaville varusteille ja tarvikkeille. Tiedot aluksista ovat tekijän kirjasta "Leijonalippu merellä", ellei muuta ole mainittu. Raivaajat tarvitsivat emälaivoja Heti kesällä 1918 Suomi aloitti Venäjän laivastosta maahan jääneillä raivaajilla Suomenlahden miinoitusten raivaamisen. Työ jatkui vielä seuraavina vuosina. Työt aloitettiin Venäjän Itämeren laivastolta Suomen satamiin jääneillä raivaajilla. Suuri osa niistä oli /4-raivaajina tunnettuja pienehköjä puualuksia, jotka eivät kyenneet ilman ulkopuolista apua pitkäaikaiseen itsenäiseen työhön. Niinpä emälaivoina käytettiin suurempia raivaajia. Kahta lukuun ottamatta (suomalaisilla nimillä myöhemmin tunnetut Rautuja Vilppula) nämä suuret raivaajat luovutettiin Tarton rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Venäjälle. Ne olivat tonnin aluksia suomalaisilta nimiltään Altair, Mikula,MP-7, MPll,Ahvola]a T-12. Sukellusveneitten emälaivat Kun Laivastolaki tuli voimaan vuonna 1927, rakennettiin laivastollemme panssarilaivojen ja moottoritorpedoveneiden lisäksi viisi sukellusvenettä. Ne eivät kuitenkaan tulleet yksin toimeen, vaan tarvitsivat emälaivan. Veneiden miehistöt asuivat melko ahtaasti ja ruoanpito oli hankalaa - myös alusten suurten akkumäärien lataamiseen tarvittiin ulkopuolista apua. Laivueelle ei jo taloudellisista syistä ollut vielä mahdollista rakentaa uutta emälaivaa, vaan tuli tyytyä oleviin aluksiin. Siksi 1930-luvun ensimmäisiksi vuosiksi emälaivaksi määrättiin tykkivene Klas Horn. Sen jälkeen tehtävää hoiti miinalaiva M-l (vuodesta 1936 Louhi). Vuonna 1939 valmistui lopulta sukellusveneiden emälaivaksi suunniteltu alus, jäänmurtaja Sisu (vuodesta 1975 Louhi). Tykkivene/emälaiva KLAS HORN (ex Vojevoda) Rak: 1892, Preussi, Elbing Koko: 420 tonnia (57,2 x 7,0x3,1 m) Koneisto: höyry, S600 hv/19 solmua Aseistus: tykit 2 x 102 mm, kk:t Klas Horn]a sen sisarlaiva Matti Kw- ^ _ - - ^ 0-1. M. E. Laivue Porkkalassa vuonna Miinanetsintälaivueen emuloivana on maahamme 1918 jäänyt iso raivaaja MP-II (venäl Gruz). Kuusi tällaista alusta ml. MP-11 jouduttiin Tarton rauhansopimuksen perusteella luovuttamaan Venäjälle. Ne ehtivät kuitenkin hyvin olemaan mukana vuonna 1918 alkaneessa rannikkojemme raivaamisessa merimiinoista. Kuvassa lähinnä olevat huollettavat alukset ovata-raivaajia. (Kuvaja aluksen tunnistustieto, Akseli Ranisen arkisto) 86

87 Teemana huolto ki (ex Posadnik) oli rakennettu Montenegron kuninkaan tilauksesta. Kun hän ei kuitenkaan kyennyt maksamaan aluksia, ne päätyivät Venäjän laivastolle ja vuoden 1918 tapahtumissa Suomen laivastolle. Klas Horn jatkoi vuonna 1936 merenmittausretkikunnan tukialuksena ja se poistettiin käytöstä 1960-luvun alussa. Tykistön harjoitusmaaliksi muutettu sisarlaiva Matti Kurki upotettiin 1930-luvulla. Turussa Turun Meriupseerikerholla on komea sohva jaruokailukalusto, joka on siirretty sinne Klas Hornilta. Miinalaiva/emälaiva LOUHI (ex M-l, ex Voin) Rak: 1916 Moskova (Kolomna) Koko: 776 tonnia (50x8x2,7m) Koneisto: höyry 800 hv/12 solmua Aseistus: tykit 2x75 mm, 2 x 40 mm, 1 x20mm (1942), 140 miinaa Alus jäi vuoden 1918 tapahtumissa Suomeen. Se oli alkujaan rakennettu miinanlaskijaksi, mutta ei ollut tehtävään kovinkaan sovelias pienehköjen ruumatilojen, vaatimattoman nopeutensa ja huonon merikelpoisuutensa vuoksi. Louhi (vuoteen 1936 M-l) toimi 1920-ja 1930-luvuilla lähinnä sukellusveneiden emälaivana. Ruumiin rakennetut majoitustilat ja alukseen asennetut tarvittavat lisälaitteet muuttivat aluksen tähän tehtävään melko hyvin soveltuvaksi. Ensimmäinen laivastomme toteuttama pitkähkö koulutuspurjehdus toteutettiin mii M-/:llä vuonna Matka suuntautui Norjan rannikkoa Petsamoon ja takaisin. Huonojen meriominaisuuksiensa vuoksi alus joutui muutaman kerran hakeutumaan suojaan Norjan vuonoihin. Aluksen päällikkönä oli tuolloin kapteeniluutnantti John Hertzberg (myöh Konkola), joka tuli 1930-luvulla tunnetuksi koululaiva Suomen Joutsenen päällikkönä. 1. Emälaiva Louhija tykkivene Klas Horn Turussa kyljessään sukellusveneet Vesihiisi (kaksi viivaa tornissa) ja Vetehinen (yksi viiva). (Kuva Akseli Ranisen arkisto) Sotien aikana Louhi toimi miinanlaskijana. Viimeisessä miinanlaskutehtävässään Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin 1980-luvun lopulla. Hangon väylällä alus joutui saksalaisen sukellusveneen torpedoimaksi Fregatista emälaiva ja upposi Russarön itäpuolella. Liikkuva huoltoasema SUOMEN Alus on nyt löydetty - se makaa pohjassa kölillään perä hajonneena. JOUTSEN (ex Laennec, Oldenburg) Rak: 1902 St Nazaire, Ranska Koko: 2900 tonnia (96 x 12,3 x 4,8 m) Jäänmurtaja/emälaiva SISU/LOUHI Rak: 1939 Helsinki Koko: 2075 tonnia (65,3 x 14,4 x 5, lm) Koneisto: Dieselsähkö 4500 hv Alus rakennettiin jäänmurtajaksi toisena tehtävänään toimiminen avovesikautena sukellusveneiden emälaivana. Erikoisuutena siinä oli mm. konehuoneessa sukellusveneiden akkujen lataamiseen tarkoitettu latauslaitteista. Sukellusveneistä luopuminen sotien jälkeen vapautti Sisun pelkkään jäänmurtajan tehtävään. Sisu ajoi loppuvuonna 1943 magneettimiinaan. Nyt emälaivaksi laivue sai Suomen Joutsenen, joka sotien aikana takila alas laskettuna ja runko naamiomaalattuna oli erilaisissa huoltotehtävissä. Kun alus vuonna 1975 vapautui jäänmurtajatehtävästään, se "palautettiin" laivastolle jälleen emälaivaksi, nyt lähinnä juuri hankituille 7»raa-luokan ohjusveneille. Nimeksi se sai entisen sukellusveneiden emälaivana toimineen aluksen nimen Louhi. Koneisto: 2 x 200 hvpuolidiesel, 5 solmua Maailmansotien syttyminen oli ennakoitavissa jo silloin, kun Suomen Joutsen oli palaamassa viimeiseksi jääneeltä valtameripurjehdukseltaan keväällä Aluksen lähtiessä Rotterdamista isännät eivät enää ehtineet järjestettyihin lähtiäistanssiaisiin, sillä heidät oli määrätty sotapalvelukseen. Aluksella oltiin epätietoisia, minne lopulta päädyttäisiin - päästäisiinkö enää Tanskan salmien kautta takaisin kotimaahan. Onni oli kuitenkin matkassa ja alus saapui kotimaahansa. Sotaan valmistauduttiin myös laivastossamme. Silloin sai Suomen Joutsen emälaivatehtävän. Siitä tehtiin liikkuva huoltoasema, jonka hinaajana oli muun muassa Turun laivastoaseman hinaaja Katajaluoto. Joutsen oli tehtävään melko sovelias. Pitkiä valtamerimatkoja varten suunnitellut varastotilat ja kylmähuoneet sekä 170:lle miehelle varatut majoitustilat sopivat hyvin aluksen emälaivatehtävään. i Rannikon Puolustaja

88 2. Isot sukellusveneet emälaiva Suomen Joutsenen kyljessä vuonna Kannella näkyy purettua takilaa. Kuvassa vasemmalta vahtialiupseeri kersarvi Putus, laivueen komentaja kaptlarto Kivikuru, SJ:n päällikkö Itn R Sandholm, laivueen lääkäri lääkltn Eino Salomaa (?) ja SJ:n I-upseeri Itn Ahti Harjula. (Kuva Ani Putus) Talvisodan ja välirauhan aikana Esikuntalaiva von DÖBELN Joutsen oli sukellusveneiden emälaivana Sisun ollessa jäänmurtaja- tai saat- Koko: 666 tonnia (55 x 7,9x3,0 m) Rak: 1876, Tukholma toalustehtävissä ja miinaanajon jälkeen Koneisto; höyry 2x375 hv, 10 solmua vuonna Von Döbeln rakennettiin alkujaan Jatkosotaa seuranneena raivauskautena jouduttiin raivaustehtäviin kau- Tukholman liikennettä varten. Aluk- liikenteeseen Suomen rannikolla ja as kiinteistä tukikohdista. Niinä Suomen sen ensimmäinen omistaja Wasa Ångfartyg Ab myi sen vuonna 1892 Finska Joutsen sai tehtäväkseen toimia moottoriveneraivaajien emälaivana mm. Haapasaarten alueella ja Ahvenanmaalla. Se asetettiin nyt liikenteeseen välil- Angfartys Ab:lle. Kun Porkkalan vuokra-alue luovutettiin suomalaisille vuoden 1956 alussa, 1914 alus päätyi venäläisten omistukseen lä Tukholma - Suomi - Pietari. Vuonna siellä tarvittiin kasarmi, esikuntatilat, ruokala, sauna, poliklinikka, korjauspaja, varastoja ja muita laivastoaseman toimintoja. Näitä palveluja pystyi tarjoamaan Suomen Joutsen ja niin se vuoden 1956 aikana siirrettiin Porkkalaan sinne muodostettavan/siirrettävän laivastoaseman tarpeisiin. Siitä tehtävästä alus sitten siirtyi merimiesammattikouluksi Turkuun vuodenvaihteessa ja se palveli raivaaja No. 2: na vuoteen Alus jäi vuoden 1918 tapahtumissa Helsinkiin ja palasi FAA:n omistukseen. Sen jälkeen se jatkoi liikennettä Turun ja Tukholman välillä. Tukholman ulkosaaristossa on entinen karanteenisairaala "von Döbeln". Sen kerrotaan saaneen nimensä matkustajalaiva von Döbelnistä, joka aikoinaan ohjattiin ko. saaren rantaan ja käskettiin matkustajineen ja miehistöineen sinne karanteeniin. Jo ennen talvisotaa laivastolle oli tilattu useita moottoritorpedoveneitä ja myös 1930-luvulla hankitut veneet tarvitsivat emälaivan ja niinpä välittömästi talvisodan päättymisen jälkeen merivoimat otti von Döbelnin. Vuotta myöhemmin alus siirtyi merivoimien omistukseen vaihtokaupassa, jossa merivoimat luovutti FAA:lle hallussaan olleen nostoalus/pelastusalus Mursun. Von Döbeln toimi koko jatkosodan ajan moottoritorpedoveneiden ja Merivartiolaitoksenvartiomoottoriveneiden (VMV) emälaivana itäisen Suomenlahden alueella. Raivauskaudella alus oli raivaajien emälaivana ja sen jälkeen romuttamiseensa asti vuonna 1954 liikkuvan lai- Esikuntalaivat Useat laivastomme esikuntalaivoista toimivat esikunnan sijoituspaikan lisäksi emälaivoina. i. Moottoritorpedovene Vinha on saamassa torpedotäydennystänaamioverkoin suojatulta emälaiva von Döhelniltä. Jatkosodan aikana von Döbeln antoi täydennystä ja huoltoa VMVille.. (SA-kuva) 88

89 Teemana huolto vaston emä-ja esikuntalaivana. Turun Meriupseerikerholla on yhä parkettilattia, jonka puuosat ovat peräisin von Döbelnin venekannesta. Esikuntalaiva KORSHOLM III Rak: 1931, Oskarshamn, Ruotsi Koko: 510 tonnia (48,8 x 8,5x2,5 m) Koneisto: höyry 865 hv, 11 solmua Merivoimiemme esikunta ja -emälaivaksi hankittiin vuonna 1962 matkustajalaiva Korsholm II. Se ehti olla laivaston käytössä viitisen vuotta, kun ikääntyneestä aluksesta oli luovuttava - se oli rakennettu vuonna Korsholm //:n seuraajaksi hankittiin nyt Korsholm III. Se oli rakennettu Ruotsin ja Gotlannin väliseen postiliikenteeseen. Vaasalainen Rederi Ab Vasa-Umeä varustamo osti aluksen vuonna 1958 ja se pidennettiin Merenkurkun liikennettä varten - siitä tuli maamme ensimmäinen autolautta, johon siis autot voitiin ajaa suoraan lastitiloihin. Alus palveli laivastossamme lähinnä moottoritykkiveneiden emälaivana ja liikkuvan laivaston esikuntalaivana vuosina Sen jälkeen se siirrettiin Merenkulkuhallitukselle Väylänmittausryhmän eli "Sotilasretkikunnan" emälaivak- 4. Esikuntalaiva Korsholm II Lappohjassa (VA) 5. Korsholm II:n seuraaja oli emälaiva/esikuntalaiva Korsholm III. Kuvassa alus tukeutumisharjoituksessa kyljessään moottoritykkivene Nuoli 13. (VA) si. Tässä tehtävässä se toimi vuoteen 1987, kunnes myytiin edelleen. Näiden alusten "lippulaivaksi" ja johtoalukseksi rakennettiin tankkilaivatyyppinen alus, joka sai nimekseen Hylje. Koska Öljyntorjunta-alukset Öljyntorjunta-alus HYLJE Rak: 1981, Turku Koko: 1570 tonnia ( 45 x 12,5 x 3,0 m) Koneisto: Ensiasennuksena 2perävetolaitetta ä 300 hv, 7 solmua; myöhemmin 2 x 747 kw (1000 hv), 10,5 solmua Lastisäiliöt: 1000 m 3 Varustus: Laitteet öljyn keräämiseen merestä merivoimilla oli parhaat mahdollisuu- det pitää alus korkeassa lähtövalmiudessa öljyonnettomuuksien uhkan varalta, alus miehitettiin merivoimien henkilökunnalla ja se sai sijoituspaikakseen Turun laivastoaseman Pansiossa. Ajatus aluksen käyttötavaksi oli, että se hinattaisiin onnettomuus-alueelle ja avoveden aikana alus pystyisi itse liikkumaan kohdealueella lyhyitä matkoja. Öljyvahinkojen riskin kasvaessa Jääolosuhteissa hinattaessa voitiin 1970-luvun lopulla valtiovalta investoi merelliseen öljyntorjuntakalustoon. perävetolaitteet nostaa yläasentoon. Koneistojärjestely havaittiin kuitenkin pian epätarkoituksenmukaiseksi ja alukseen asennettiin uudet koneet. Hylkeelle asetettiin kahdenlaisia tehtäviä: 1. Öljyntorjunnassa toimiminen - kerätyn saasteen kerääjänä ja ensiseparoijana, saasteen varastoijana ja kuljettajana, - öljyntorjuntaan osallistuvien voima-asemana (sähkö, höyry, paineilma, hydrauliikka) - miehistön ja johdon tukikohtana ja johtopaikkana (pesutilat, ruokailu, johdon majoitus ja johtamisvälineet ja-paikat) Rannikon Puolustaja

90 2. Öljyntorjuntatehtävien ulkopuolella toimiminen - kuljetustehtävissä saaristossa, - merivoimien tuki- ja huoltoaluksena ja - jäteöljyn keräilyasemana. * - Vuonna 1990 aluksen päätehtäväksi määritettiin toimia raivaajasukeltajien emälaivana. Uuden tehtävän mukaisesti aluksen perää jatkettiin ja alus sai uudet moottorit. Muutosten jälkeen Hylje siirrettiin Porkkalan tukikohtaan. Öljyntorjunta-alus HALLI Rak: 1987, Rauma Koko: 1400 tonnia (61,5 x 12,4 x 4,0 m) Koneisto: Pääkoneet 2 x 965 kw, 12 solmua, jäissä 60 cm/4 solmua Ruoripotkuri 2 x 916,7 kw Keulaohjailupotkuri 230 kw Lastisäiliöt: Yhteensä 1470 m 3 Toiseksi suureksi valtion öljyntorjunta-alukseksi hankittiin vuonna 1987 Halli. Sen tukikohdaksi tuli Pansio. Alus oli huomattavasti edeltäjäänsä ajanmukaisempi ja öljyntorjuntatehtävissä suorituskykyisempi. 6. Öljyntorjunta-alus Hylje varustettiin aluksi vain heikkotehoisella koneistolla, mutta sen koneisto uusittiin ja alus pystyi siirtymään itse toiminta-alueelle. (SA-kuva) Uusi monitoimialus - polttoaineen jakelu, Valmis vuonna jätevesien vastaanotto, Mitat: 71,4x14,5x5,0 m - kuljetukset, Sopimusnopeus: 13,5 solmua - jäänmurtaminen, ÖT-alus Hylkeen korvaava monitoimialus - hinaukset, tilattiin lokakuun lopulla vuonna - saattaminen, Rakenteilla oleva alus on suunniteltu 2. Tehtävät puolustusvoimissa kykeneväksi toimimaan ja työskentele- - huolto-ja kuljetustehtävät, mään Itämerellä kaikissa olosuhteissa. - tukialustoimintaja Aluksen tehtäviin tulee kuulumaan - miinantorjunta-alusten avustaminen. 1. Yleiset tehtävät - öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta. Monitoimialus parantaa Suomen torjuntavalmiutta merellä erityisesti jääoloissa ja muissa huonoissa sääoloissa. Uuden laivan rakentaa Uudenkaupungin Työvene Oy ja sitä käytetään paitsi Merivoimien normaaleihin tehtäviin, tarvittaessa myös öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaan. Alus on käytettävissä alkuvuodesta 2011 ja sen hankintahinta on 47 miljoonaa euroa. Alus tulee korvaamaan öljyntorjunta-alus Hylkeen ja sen sijoituspaikka tulee olemaan Upinniemen laivastotukikohta. 7. Öljyntorjunta-alus Hallin rakentamisessa otettiin huomioon Hylkeestä saadut kokemukset. Kuvassa aluksen kannella näkyvä mm. tehokkaat nosturit. (SA-kuva)

91 Max Johansson Veteraaniraivaaja KUHA 5 yhä käytössä NT..A. "Pojat ostavat raivaajan ". Kuvassa oleva Kuha 5 eli "Säynäs", nykynimeltään Finnbird, on ainoa edelleen merikelpoinen kuudesta jatkosodan aikana vuonna 1941 käyttöön otetuista Kuha-luokan raivaajamoottoriveneistä. Sodan jälkeen rakennettiin Porvoon Veneveistämössä tusinan verran lisää Kuhia auttamaan Suomenlahden puhdistamisessa merimiinoista. Vuosina 1945 ja 1946 valmistuivat Kuhat Tämä myöhempi Kuha-sarja eroaa ensimmäisestä sarjasta siten, että avonainen ohjaamo on kulmikas eikä pyöristetty. Kuha-luokka oli hieman parannettu ja suurennettu Ahven-luokka. Yhteensä kuusi Ahven-luokan raivaajaa oli rakennettu vuosina Turun Veneveistämössä. Kuha oli puoli metriä leveämpi mutta varustus samankaltainen. Molemmissa oli 60 hevosvoiman Lister-dieselmoottori ja pääaseistuksena etukannella 20 mm Madsen konetykki. Valokuvissa voi erottaa luokat toisistaan siitä, että Kuha-luokalla on kyljessä neljän sijasta viisi pyöreää ikkunaventtiiliä. Miinanraivausveneet eivät olleet nopeita. Tyypillisesti raivauspari eteni viiden solmun nopeudella. Tänäkin päivänä yli kaksinkertaisella koneteholla nopeus ei juuri ylitä 10 solmua. Toisaalta alhainen runkonopeus vähentää polttoainekustannuksia huomattavasti. Siviilihenkilöillekin 10 litran tuntikulutus on siedettävä tilavalle 17 metriä pitkälle 17 tonnin alukselle. Koska syväys on alle 2 metriä (ja keulassa vain puolet siitä) veneellä pääsee useimmiten suoraan rantaan eikä jollaa tarvitse käyttää, mikäli laituria ei löydy. Kun miinanraivaustyöt loppuivat, kuvan Kuha oli 50-luvun loppuun asti merivoimien koulutuskäytössä, kunnes se poistettiin ja myytiin huutokaupalla 60-luvun alussa. Nykyiset omistajat ostivat Finnbirdiksi nimetyn Kuha vitosen keväällä 1967, kun edelliset omistajat eivät halunneet maksaa tilaamaansa kallista alennusvaihdetta. Veneen myyntihinta oli tavallisen kuukausipalkan suuruinen, jonka summan alle kaksikymppiset uudet omistajat juuri ja juuri saivat kasaan. Uusi veneporukka on sittemmin pysynyt yhdessä yli 40 vuotta. Jo vuonna 1970 Finnbird vieraili Puolassa, Tanskassa ja Ruotsissa sekä myöhemmin Viipurissa ja Saimaalla. Kun Baltian maat olivat itsenäistyneet, kesämatkat yleensä suuntautuivat etelään. Esimerkiksi kun Kuressaaren sisäsatama vihittiin käyttöön, niin vanha Kuha oli aamulla paikalla, vaikka uuteen satamaan johti vain puolivalmis puolitoistametrinen viitoittamaton väylä. Yöllä miehistö oli nimittäin jollalla etsinyt kepin avulla sopivaa kiertotietä pahimpien paikkojen ohi, ja kun vesi- ja polttoainetankitkin olivat melkein tyhjiä, niin vanha Kuha-luokan raivaaja oli juhlallisuuksissa sataman suurin alus. Aika on kuitenkin hiljaa tehnyt tehtävänsä. Ohjaamo on uusittu ja kansi on jouduttu uusimaan jo muutaman kerran. Kun metalliset laipat ruostuivat olemattomiin ja osa kaarista mätäni, niin toistakymmentä vuotta sitten oli pakko lasikuiduttaa veneen kyljet. Kun 2007 asennettiin keulapotkuri, puu oli kuitenkin reikien kohdalla täysin kuiva ja terve eikä katsastuksen kanssa muutenkaan ollut vaikeuksia. Tänään Finnbirdin miehistön aktiiviset jäsenet kuuluvat Helsingin Miinanraivaajakiltaan, joten killan raivaajaveteraanit voivat vierailla verestämässä vanhoja muistoja. Rannikon Puolustaja

92 Veli-Maiti Kohtamäki Markkinointi-ja asiakkuusjohtaja Patria Oyj Patria strategisena kumppanina "Patria on Suomen puolustusvoimien strateginen kumppani ja aikoo ehdottomasti olla sitä jatkossakin. Jatkossa erityisen merkityksellisiä ovat erilaisiin palvelukokonaisuuksiin liittyvien toimintojen kehittäminen. Elinkaaren tukipalveluiden, kuten huollon, kunnossapidon ja koulutuksen kehittämiseen on tarkoitus paneutua entistä painokkaammin", Patria-konsernin toimitusjohtaja Heikki Allonen. Puolustusministeriön materiaalipoliittisessa strategiassa korostetaan kotimaisen teollisuuden roolia sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisessa. Kotimaahan kohdistuvilla tilauksilla parannetaan erityisesti toimitusvarmuutta poikkeusolojen huolto-, ylläpito- ja korjausosaamisessa. Strategiassa todetaan myös Puolustusvoimien ulkopuolella toteutettavan ylläpidon, mukaan lukien sodan ajan vauriokorjaukset, perustuvan tulevaisuudessa strategiseen kumppanuuteen, joka kattaa ja takaa materiaalitoimitukset sekä huolto- ja korjaustoimen saatavuuden myös poikkeusoloissa. Puolustus- ja turvallisuusteollisuusstrategiassa korostetaan vastaavasti kotimaisen puolustusteollisuuden tärkeyttä Puolustusvoimille ennen kaikkea sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta. Keskeisimpänä asiana nähdään kotimaisen integraatio- ja ylläpitokyvyn sekä kriisiajan vauriokorjauskyvyn turvaaminen. Edellä mainitut strategia-asiakirjojen sekä juuri julkaistun turvallisuusja puolustuspoliittisen selonteon vastaavat kannanotot luovat omalta osaltaan viitekehyksen kotimaisen teollisuuden ja puolustusvoimien yhteistyölle ja sen kehittämiselle. Näissä huoltovarmuuden merkitys korostuu selvästi. Kumppanuus perustuu luottamukseen Patria on vuosikymmeniä tehnyt yhteistyötä puolustusvoimien kanssa ja pyrkinyt omalta osaltaan kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti. Vuosien varrella yhteistyö, jossa huollon ja ylläpidon osuus on aina ollut merkittävä, on laajentunut ja syventynyt. Kokonaisvaltainen elinkaariajattelu on ollut Patrian toiminnan perusta sen alkuajoista lähtien. Toiminta kattaa tänä päivänä asiakkaan tukemisen tuotteiden, tai jopa niiden hankinnan, suunnittelusta valmistukseen ja sitä kautta mahdollisimman tehokkaan huollon ja kunnossapidon tarjoamisen, on sitten kyse ajoneuvoista, asejärjestelmistä, sensori- tai johtamisjärjestelmistä, lentokoneista, helikoptereista, lentävän kaluston kaasuturbiineista tai dieselmoottoreista. Patria tarjoaa myös tuotteisiin liittyvää koulutusta sekä korjaus- ja modifiointityötä. Tänä päivänä puhutaan paljon kumppanuuksista. Kumppanuudet eivät synny hetkessä, vaan ne edellyttävät pitkää yhteistyötä, yhdessä tekemistä ja molemminpuolista oppimista. Strategisessa kumppanuudessa olennaista on ennalta sovitut roolit ja selkeä työnjako sekä molemminpuolinen luottamus. Työnjaossa kumppanit keskittyvät omiin erityisosaamisiinsa, mikä takaa myös kustannustehokkaan toiminnan. Strategissa kumppanuudessa rakennetaan tiiviissä yhteistyössä puolustusvoimien suorituskykyä osana kokonaismaanpuolustusta. Strateginen kumppanuus tarkoittaa kumppanuutta myös mahdollisen kriisin aikana. Patrian osalla voidaan sanoa, että kumppanuuteen Puolustusvoimien kanssa on ikään kuin kasvettu vuosien varrella jo ennen kuin termi tässä yhteydessä varsinaisesti on otettu käyttöön. Tämän päivän järjestelmät monimutkaistuvat koko ajan ja hankinnat ovat mittavia investointeja. Kaikkea ei ole järkevää eikä edes mahdollista hallita pelkästään kotimaisin voimin. Pitkäjänteinen suunnittelu ja yhteiset tavoitteet ovat edellytys uuden osaamisen luonnille sekä tulevaisuuden järjestelmien ylläpito- ja kriisiajan vauriokorjauskyvyn hankkimiselle. Onnistumisen edellytyksenä on, että kumppani on mukana uudessa hankkeessa sen alkuvaiheesta asti. Näin voidaan yhdessä puolustusvoimien kanssa määritellä tavoitteet ja ne osa- 92

93 Yhteistyökumppani esittelyssä Maalausta odottava MTU16V538 -moottoripeniskoijattuna ja modifioituna käytettäväksi Merivoimien Hamina- ja Rauma-luokalla alueet, joilla tarvittava osaaminen halutaan pitää kotimaassa ja joilla kumppanin halutaan edelleen kehittyvän. Kumppanuusmallissa voidaan erikoistua omille erikoisalueille Viime vuodet ovat olleet tiivistä yhteistyön ja yhdessä tekemisen kehittämisen aikaa Patrian ja puolustusvoimien kumppanuudessa. Maavoimissa on meneillään isoja ajoneuvo- ja asejärjestelmähankkeita, joista voidaan mainita mm. liikkeenedistämishanke, jossa Patria toimi silta- ja raivaamiskaluston integraattorina sekä kokonaisvastuullisena toimittajana. Hankkeessa noudatettiin uutta toimintamallia, jossa toimittajan ja asiakkaan projektiryhmät ovat tehneet erittäin tiivistä ja hyvää yhteistyötä sen alkumetreistä lähtien. Merkittävä tapahtuma on Millog Oy:n perustaminen. Millog on osa Patria-konsernia, muut omistajat ovat Insta Group Oy, Raskone Oy, Oy Sisu Auto Ab ja Oricopa Oy. Erityisosakkeen omistajana Suomen valtiolla on yhtiössä hallituspaikka. Maavoimien materiaalin huolto- ja kunnossapito siirtyi vuoden vaihteessa Millog Oy:lle, jossa työskentelee tällä hetkellä 610 henkilöä. Puolustusvoimien ja Millog Oy:n sopimus kattaa maavoimien kunnossapitovastuulla olevan materiaalin elinkaaren tukipalvelut ajoneuvo- ja panssarikalustolle, ase- ja elektroniikkajärjestelmille ja laitteille sekä kalustoon liittyvät modifikaatiot ja asennukset. Strategista kumppanuutta koskeva sopimus on voimassa toistaiseksi. Ilmavoimien kanssa yhteistyö on pitkälle hiottua: hävittäjäkaluston ja niihin liittyvien järjestelmien ylläpitotoiminnan lisäksi Patria sai vastuulleen ilmavoimien peruslentokoulutuksen sekä siihen liittyvän lentokaluston ylläpitotoiminnan vuonna Saamamme positiivisen palautteen perusteella olemme valmistelleet tiiviissä yhteistyössä ilmavoimien kanssa kansainvälistä lentokoulutuskeskusta Kauhavalle. Syyskuussa 2008 ilmavoimat ja Patria allekirjoittivat yhteistyösopimuksen kansainvälisen lentokoulutuskeskuksen (NPTC, Nordic Pilot Training Centre) perustamiseksi. Perustettava koulutuskeskus tarjoaa sotilaslentokoulutusta ulkomaisille asiakkaille ilmavoimien Rannikon Puolustaja

94 modernisoiduilla Hawk-harjoitussuihkukoneilla Kauhavalla, jossa on monis- ymmärrämme. Yhteistyö asiakkaan ja nä merkityksessä kuin sen nykypäivänä ta Euroopan maista poiketen mahdollisuus tarjota mm. riittävä ilmatila takti- tuolloin strategiseen kumppanuuteen. toimittajan välillä tähtäsi kuitenkin jo seen harjoitteluun. Merivoimien kanssa kumppanuus on syventynyt vuosikymmenien saatossa. Kun verrataan alkuvaiheiden tilaaja- Entistä syvempää yhteistyötä merivoimien kanssa toimittaja-suhdetta, eli yksittäisen korjaustyön tilaus-toimitusprosessia, ny- Merivoimien kanssa Patrialla on pitkäaikainen ja hyvä yhteistyösuhde erityisesti moottorihuollon ja vedenalais- huima askel yhteistoiminnassa. Normaakypäivän elinkaaren tukeen, on edetty ten valvontajärjestelmien alueella. Merivoimien taistelualusten pääkoneita on esimerkkinä elinkaaren tuesta voidaan lin huolto- ja korjaustoiminnan lisäksi huollettu Patriassa ja sen edeltäjäyhtiöissä 60-luvun puolivälistä asti. Korjausvoimien vanhojen käytöstä poistami- mainita mm. Patrian suorittama meritoiminta oli aluksi varsin pienimuotoista. Rinnalla toisena asiakkaana oli osien myynnit sekä niiden toimitukset en taistelualusten pääkoneiden ja vara- jo tuolloin Rajavartiolaitos. Tultaessa uusille ulkomaisille asiakkaille. Patrian suorittama kahden Helsinki-luokan 80-luvun alkuun Patria, tuohon aikaan Valmet, rakensi merivoimien myötävaikutuksella uudet moottorikorjaamo- ja vä esimerkki tuotteen kotimaisen elin- aluksen myynti Kroatiaan on myös hy- koekäyttötilat silmälläpitäen mm. tuolloin käytössä olleiden Tuima ja Helsinki- esimerkki tuotteen elinkaaren jatkamikaaren loppuvaiheen tuesta. Toinen hyvä luokan ohjusveneiden koneistojen asettamat huoltotarpeet. Tällöin ei Suomeskimien Helsinki-luokan varapääkoneisesta on 80-luvulla merivoimien hanksa vielä käytetty kumppanuus-sanaa siiden modifiointi siten, että niitä voidaan Putria kehittää aktiivisesti uusia tuotteita. Kuvassa "miehen mittainen "uuden sukupolven akustisen raivaimen demonstraation hyödyntää vielä 2020-luvulla operoiviksi suunnitelluissa Hamina-luokan aluksissa. Merivoimien kaluston kunnossapidosta saatua kokemusta on hyödynnetty merivoimien myötävaikutuksella menestyksekkäästi myös ulkomaisten asiakkaiden palvelemiseksi. Elinkaaren alkupäästä mainittakoon mm. Patrian tiivis mukanaolo uusien MITO-alusten propulsio- ja alusvalvontajärjestelmien koko elinkaaren aikaiseen ylläpitoon tähtäävässä toiminnassa. Patriassa suunnitellaan, valmistetaan ja ylläpidetään myös merivoimien käyttöön tarkoitettuja vedenalaistekniikan laitteita ja järjestelmiä. Patria on toimittanut merivoimille mm. vedenalaisen valvonnan ja miinasodankäynnin järjestelmiä 1980-luvulta lähtien. Myös tässä yhteistyössä on alusta alkaen huomioitu laitteiden elinjakson tuki. Järjestelmien ja laitteiden vuosittaiset määräaikaishuollot suunnitellaan ja toteutetaan Merivoimien Materiaalilaitoksen kanssa solmitun huoltosopimuksen puitteissa. Huoltotöiden lisäksi sopimus kattaa korjaavat toimenpiteet, mikäli laitteet vaurioituvat käytössä. Yhdessä Merivoimien Materiaalilaitoksen kanssa suunniteltu varaosien hankinta ja varastointi sekä merivoimien että Patrian tiloihin mahdollistaa sekä pitkäjänteisen huoltotoiminnan että nopeat korjaukset. Poikkeaviinkin tilanteisiin kyetään tarvittaessa reagoimaan nopeasti. Edellä mainittujen Helsinki-luokan alusten mukana Kroatiaan toimitettiin Patrian merivoimille valmistamat sukellusveneiden etsintään tarkoitetut hinattavat PTA-hydrofonikaapelijärjestelmät. Koska Adrianmeren suolapitoisuus poikkeaa merkittävästi Itämerestä, kaapeleita jouduttiin modifioimaan uuteen käyttöympäristöön sopiviksi. Modifiointi tehtiin nopeasti ja järjestelmät toimi- 94

95 Yhteistyökumppani esittelyssä tettiin uudelle omistajalle suunnitellussa aikataulussa, kiitos huoltoyhteistyön luoman hyvän valmiuden. Uusimpien järjestelmien hankinnassa huomioidaan jo määrittelyvaiheessa järjestelmän koko elinjakso aina käytöstä poistamiseen asti. Näin valmistajakin joutuu entistä tarkemmin miettimään järjestelmän toteutuksessa koko elinjaksoon vaikuttavat tukitoimet: huollon, korjaukset, päivitykset, mahdolliset elinjaksot pidennykset ja lopuksi hävityksen. Ympäristövaatimusten tiukentuminen asettaa omat rajoitteensa käytettäville materiaaleille ja menetelmille. Myös puolustusvoimien voimakkaasti kasvanut kansainvälinen toiminta vaatii uusia käytäntöjä ja menettelyjä järjestelmätoimittajalta. NATO-standardit ovat Patriassakin arkipäivää. Muuttuva toimintaympäristö muuttaa myös vakiintunutta yhteistyötä merivoimien kanssa. Patria on valmis jatkossa panostamaan erityisesti järjestelmien ylläpitoon liittyvään toimintaan mukaan lukien ulkomaisten järjestelmien ylläpito-osaamisen kehittäminen. Tämä tukee osaltaan kotimaisen huoltovarmuuden parantamista ja antaa merivoimille paremmat mahdollisuudet ydintoimintansa kehittämiseen. Asejärjestelmiin liittyvästä yhteistyöstä voidaan mainita meneillään oleva hanke, jossa selvitetään yksiputkisen tornillisen 120 mm Nemo -kranaatinheitinjärjestelmän käyttämistä Jurmo-veneessä. Tutkimusvaiheen myönteisten tulosten perusteella on edetty prototyyppivaiheeseen ja Nemo-Jurmo -yhdistelmän prototyyppi lasketaan vesille syksyllä 2009, jolloin aloitetaan laajamittainen testausohjelma merivoimien ja Patrian yhteistyönä. Asentamalla kranaatinheittimet veneeseen tavoitellaan rannikkojääkärien krh-komppanian toiminnan kehittämistä paremman liikkuvuuden ja tulivoiman sekä suuremman kantaman ansiosta. Kuten edellä on todettu, on yhteistyö tänä päivänä laajaa ja sujuvaa, mutta aina löytyy kuitenkin myös kehitettävää. Avoin kommunikointi on avainasia puhuttaessa kumppanuuden kehittämisestä ja otammekin mielellämme vastaan palautetta asiakkailtamme ja pyrimme kehittämään toimintaamme saamamme palautteen pohjalta. Uusilla molemminpuolisilla ideoilla yhteistyöstä saadaan tulevaisuudessa varmasti entistäkin hedelmällisempää. Rannikon Puolustaja

96 Matti Mäkinen Huoli rannikkolinnakkeista on kansainvälinen Maanpuolustuskoulutus Meripuolustuspiiri V enäläiset meripuolustajanaapurimme saivat kuulla tohtoritasolla katsauksen Pietari Suuren merilinnoituksen tilaan Suomen alueella kun Meripuolustuspiirin vetämä suomalais-venäläinen sotahistoriallinen seminaari toteutettiin Kronstadtissa 13. marraskuuta. Komentaja evp Ove Enqvist esitelmöi Pietarin ja Kronstadtin merikokoukselle niistä visioista, jotka linnakesaarten siirtyminen siviiliomistukseen saattaa tuoda mukanaan. Harvoin on koettu niin harrasta kuulijakuntaa. Kävi ilmi, että huolet Venäjän puolella ovat pitkälti samat. Pietari suuren merilinnoitus - Pohjolan Gibraltar - on vaarassa. Strateginen linnoitusjärjestelmä ulottuu kolmen nykyisen valtion alueelle. Se on luokiteltu säilytyskohteeksi Suomen puolella Suomenlinnan ja Venäjän puolella Kronstadtin saariryhmään kuuluvilta osin, mutta koko- Komentaja Ove Enqvist (edessä oik) ja seminaariyleisöä.äärimmäisenä merikokouksen puheenjohtaja, naisuus on uhattuna, jos osien omistussuhteet pirstoutuvat. Linnoitusketju edustaa tekniikaltaan faunaltaan ja flooraltaan arvoja, Sotahistoriallinen matka Suomen rannikkotykistö Karjalan Kannaksella ja Laatokalla 3 päivää 2 yöllä bussilla ja laivalla, 295 Ristiniemi, Humaljoki Konevitsa, Järisevä, Mustaniemi sulkulinnakkeet Suvannolla: Kekkiniemi, Hoviniemi Kaarnajoen patteri Hintaan sisältyy: majoitus kahden hengen huoneissa aamiaisella, kaikki kuljetukset reitillä Hämeenlinna - Helsinki - Porvoo - Kotka - Hamina - Kannas, laivakuljetukset, ryhmäviisumi Vastuullinen matkanjärjestäjä BairTravelsOy lisätiedot, varaukset ja tiedustelut bair@bair-travels.com ja Pieni Roobertinkatu 4,00130 Helsinki FINLAND 96 vasemmalla Kronstadtin kontra-amiraali A. VSpeshilov. Kuva: Matti Erävala jotka tulisi luokitella maailmanperintökohteeksi. Suomalais-venäläisen merikokouskontaktin tarkoitus onkin herättää viranomaiset toimimaan asiassa, ennen kuin on liian myöhäistä. Merilinnoituksesta eri maissa julkaistut kirjat ja kirjoitukset tulisi luetteloida. Seminaareja on tarkoitus jatkaa vuoroin Suomen, vuoroin Venäjän puolella. Merilinnoitusaiheeseen tullaan palaamaan. Kevään 2009 aiheeksi sovittiin kuitenkin fyysikko Aleksandr Popovin syntymän 150-vuotismuisto. Toimiessaan Venäjän Itämeren laivaston palveluksessa Popov lähetti erään maailman ensimmäisistä radiosanomista Suursaaresta Kuutsaloon vuonna Sanoma joudutti merihätään joutuneen venäläisen panssarilaivan pelastustoimia.

97 Merihistorian rajapintoja: kulttuuriperintöjä merellinen ympäristö Merihistorian päivät Kotkassa Merihistorian päivät pidetään Kotkassa, Merikeskus Vellamossa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Tapahtuman järjestävät Suomen merihistoriallinen yhdistys ja Suomen meriarkeologinen seura. Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99,48100 Kotka, Ohjelma Perjantai (Sokos hotelli Seurahuoneen kabinetissa) Dokumenttielokuva "Kontti", kesto 45 min Kommentaattoreina dosentti Tapio Bergholm Harrastajatutkijatapaaminen ja professori Yrjö Kaukiainen Lauantai Ilmoittautuminen ja kahvi Merihistorian päivien avaus Oceans Past: Insightsfrom the History of Marine Animal Populations Merihistorian päivien työryhmän puheenjohtaja Prof. David Starkey, University of Hull professori Yrjö Kaukiainen Onko merihistoria vain merellisten ihmisyhteisöjen historiaa - johdatusta päivien teemaan Prof. Yrjö Kaukiainen Merellinen teollisuusperintö ja kaupunkikulttuuri FM Anne Ala-Pöllänen, Helsingin yliopisto Kahvi Näkökulmia Itämeren ympäristöhistoriaan Suomen merimuseon tervehdys Museonjohtaja Leena Haila Dosentti Simo Laakkonen, Helsinginyliopisto Suomen merimuseo pintaa syvemmältä, talon ja pe- Kalastajat ja ympäristönsuojelu itäisellä Suomenlahdella rusnäyttelyiden esittely FMAaroSahari Lounas Majoittuminen Kotkan kaupungin vastaanotto Vedenalaisen puisen kulttuuriperinnön mikrobiologinen hajoaminen Sunnuntai Time-lapse visualisation of changes on maritime archaeological sites Dr Richard Bates, University of St Andrews FT Kari Steffen, Helsingin yliopisto Deepwater archaeological shipwreck excavation in Mid-Norway Keskustelua Prof. MarekJasinski, The Norwegian University of Science and Technology Lounas Hiittisten Högholmenin satamarakennelmat HuK Kalle Virtanen, Kahvitauko Vrouw Maria, meriarkeologian ja meritieteen menestystarina Länsi-Uudenmaan aikuiskoulutuskeskus Innofocus FT Juha Flinkman, Merentutkimuslaitos Muinaisjäännökset Suomenlinnan vedenalaisessa maisemassa: havaintoja ja haasteita inventoinnista FM Minna Leino, Museovirasto, Meriarkeologian yksikkö Loppukeskustelu Muutokset seminaarin ohjelmaan ovat mahdollisia. Ilmoittautumien seminaarisihteeri Aaro Sahari, aaro.sahari@gmail.com, puh Osallistujat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Etusijalla ovat Suomen merihistoriallisen yhdistyksen ja Suomen meriarkeologisen seuran jäsenet. Rannikon Puolustaja

98 Järjestöt Rannikkotykistön Perinneyhdistys Rannikkopuolustuksen perinteiden taltic Tämän päivän tapahtumat ja elämä ovat huomisen historiaa Katoavaa kansanperinnettä - ehkä joskus? Linnakkeen lipunnosto (0. Enqvist) Rannikkotykistön perinneyhdistys on päättänyt jatkaa rannikkotykistön perinteiden keräystä uudella "rynnäköllä". Nyt on aika kerätä perinteet talteen ennen kun ne häviävät. Katso tarkemmat ohjeet Rannikon Puolustajassa 1-4/2008. Vastaajien kesken arvottavan palkinnon lisäksi yhdistyksen määräämä raati palkitsee joitakin kirjoituksia. Kilpailun ja kirjoittamisen ohjeet - kaikkien kirjoitukset (nuorten ja vanhojen, miesten ja naisten, sotilaiden ja siviilien, alokkaiden ja kenraalien, perheenjäsenten ja läheisten jne.) ovat tärkeitä aiheesta ja pituudesta riippumatta, - kirjoita jokaisen kirjoituksen yhteyteen, onko se omakohtaisesti koettu tai keneltä olet tiedot saanut, - jos jostakin syystä et pysty tai halua tuottaa tekstiä, ota yhteyttä edellä mainittuihin paikallisiin perinneyhdistyksiin, jotka mahdollisuuksien mukaan järjestävät haastattelijan. Merkitse kirjoituksesi alkuun - suku- ja etunimesi, syntymäaikasi ja -paikkasi, sotilasarvosi/tittelisi/ammattisi, sotilas- ja siviilikoulutuksesi, - joukko-osastosi, yksikkösi, tehtäväsi, sotilasarvosi ja paikkakunta kirjoituksesi kuvaamana ajankohtana, - postiosoitteesi, puhelinnumerosi sekä mahdollinen sähköpostiosoitteesi, - allekirjoittamasi suostumus siihen, että aineisto saadaan julkaista ja arkistoida nimelläsi perinneyhdistyksen tarkemmin sopimaan arkistoon/arkistoihin sekä - kirjoitustasi kuvaava otsikko varsinaiselle tekstille. Nämä tiedot kerätään, jotta materiaalia voitaisiin mahdollisimman laajasti analysoida esim. tutkimuskäytössä. Ellet halua nimiä (-eäsi) julkisuuteen, ilmoita asiasta. Tekninen ohje Kirjoitukset tulisi ensisijaisesti tehdä jollakin yleisellä tekstinkäsittelyohjelmalla kuten Microsoft Word tms. (tallennusmuoto rtf tai doc) tai kirjoituskoneella. Jos tekstin tuottaminen ei onnistu em. tavalla, kirjoita siistillä 98

99 ti jatkuu! Ehdotettu kompetenssimerkki. käsialalla A4-kokoiselle yksipuoliselle ruutupaperille, jätä arkin vasemmalle puolelle 4 cm:n marginaali. Jos lähetät valokuvia - merkitse selvästi pitääkö valokuvat (vast) tai negatiivit palauttaa, jolloin ilmoita palautusosoite, - numeroi kukin rajaamaton kuva omalla numerollaan, - liitä mukaan arkki, jossa kerrotaan kunkin numeroidun kuvan osalta kuvausaihe ja kuvauspaikka, tilaisuus, henkilöt kuvassa ja valokuvaajan tiedot, jos nämä - ovat tiedossa, FT Pia Olsson ja FM Anne Ala-Pöllänen Helsinginyliopiston kansantieteen laitokselta tutustu- kuvat voi lähettää myös sähköi- massa linnake-elämään (O. Enqvist) sesti "jpg tai t i f ' - muodossa, sähköpostin liitteenä, tai CD-rom:lla Tekijäoikeudet ja muut ohjeet tutkijoita varten (Kansallisarkisto eli / DVD:llä, mukaan myös paperi- R a n n i k k o t y k i s t ö n Perinneyhdistys entinen Sota-arkisto, SKS:n arkisto tulosteet jos mahdollista. ry:llä on julkaisuoikeus jätettyihin kir- tms.). Perinneyhdistysten lisäksi oh- joituksiin ja tallentaa ne käytön jälkeen jeita antavat: erikseen sovittavaan arkistoon tulevia Ossi Kettunen, ossi.kettunen@gmail. c o m, Kirjoitukset pyydetään lähettämään mennessä osoitteella Rannikkotykistön perinneyhdistys ry., sihteeri Anu Vuorinen, S1RR/E, PL 5, Helsinki, tai sähköpostilla (ota huomioon ettei yli 10 Megatavun tiedostoja kerralla sähköpostilla) Ossi Kettusen tai puheenjohtajan sähköpostiosoitteeseen. Kirjekuoreen tai Sähköpostiviestin aiheeksi "Perinteet 2008". Rannikkotykistön Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Ove Enqvist enqvisi@oktanet.ji, Rannikon Puolustaja

100 Järjestöt Rannikkoupseeriyhdistys Rannikkotykistön Upseeriyhdi Komentaja evp Hans-Peter Rekola ja kiitospuhe. Kuva: Kai Masattn. Rannikon Puolustajan ja monen muun hyvän asian kunnianarvoisa kustantaja, Rannikkotykistön Upseeriyhdistys täytti 75 vuotta ja juhli sitä asianmukaisen tyylikkäästi, mutta leppoisasti Suomenlinnan Upseerikerholla. Vieraat toivotti tervetulleeksi yhdistyksen puheenjohtaja, kommodori Henrik Nysten pitäen tervetulopuheensa rationaalisesti tuolilla seisten, koska siten kuuluu paremmin ja vieraatkin ymmärtävät hiljentyä. Välittömästi jo ennen illallisruokailua yhdistys palkitsi ansioituneita. Kultaisen ansiomerkin sai vastaanottaa Kunniajäsen, prikaatikenraali Asko Kilpinen "Rt:n viimeinen kenraali". Kuva: Kai Masalin. Kaartin soittokunnan etevä ja antaumuksellinen varusmiesyhtye. Kuva: VKA Lange. 100

101 ys 75 vuotta Yhdistyksen puheenjohtaja kommodori Henrik Nysten ladyjen keskellä. Vasemmalla Leila Malmberg, oikealla Oili Kilpinen. Kuva: Kai Masalin. yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, komentaja Hans-Peter Rekola. Hopeiset luovutettiin tilaisuudessa sihteerille, komentajakapteeni Kari Salinille, hallituksen monivuotiselle jäsenelle, komentaja Petri Parviaiselle ja Rannikon Puolustajan päätoimittajalle, komentajakapteeni (res) Kai Masalinille. Hopeinen ansiomerkki oli myönnetty lisäksi yhdistyksen entisille puheenjohtajille, eversti Ossi Kettuselle ja kommodori Tapio Maijalalle, Rannikkotykistösäätiön valtuuskunnan puheenjohtajalle Keijo Tapiovaaralle, Ur~ lus Säätiön hallituksen jäsenelle ja mm. Kontra-amiraali Pertti Malmberg ja illallispuhe. Kuva: Kai Masalin. Nuorissa on tulevaisuus. Kuva: VKA Lange. Rannikon Puolustaja

102 Järjestöt loppuivat kesken. Niin k u i n hyvät juhlat aina loppuvat! Onnea tulevan Rannikkoupseeriyhdistyksen seuraaville 75:lle vuodelle! Ilman muistiinpanoja, mutta kuvia katsellen Päätoimittaja Tulevia tapahtumia: - RUY:n ja MY:n yhteinen seminaari. " Suomen energiahuolto tule- Kari Salin, Kai Masalinja Petri Parviainen palkittavina RtUY:n 75-vuotisjuhlassa. vaisuudessa" Kuvaamassa TK-kuvaaja Henrik Nysten. Kuva: VKA Lange (Katso erillinen ilmoitus) - Rannikon Puolustajan pitkäaikaiselle heenjohtaja. Suomenlinnassa Yhdistyksen vuosikokous ja illanvietto MY:n kanssa Merisotakou- tukijalle, komentajakapteeni (res) Ka- Illan tähtipuheista vastasivat ri Tarkiaiselle ja Rannikkosisarsäätiön kontra-amiraali Pertti Malmberg ja puheenjohtaja Eila Walldenille. prikaatikenraali Asko Kilpinen. Tans- le yhdessä MY:n kanssa lauantai- sin tahdista K a a r t i n Soittokunnan na 9.5. Kuljetus Helsingistä läh- loistava varusmieskokoonpano. tee klo 9.00 Juhlailtaan saimme kunniajäsenemme, kenraali Jaakko Valtasen tervehdyksen, jonka esitti yhdistyksen pu- lussa klo Kevätretki Bengtskärin majakal- H u r j a n mukavaa oli, j a juhlat Rannikkoupseeriyhdistyksen ja Meriupseeriyhdistyksen yhteinen seminaari Suomen energiahuolto tulevaisuudessa torstaina klo Merisotakoulussa Suomenlinnassa. Lautta kello Aiheet: Suomen energiahuolto Edunvalvontapäällikkö Esa Hyvärinen, Fortum Itämeren kaasuputkihanke Yhteiskuntasuhdejohtaja Sebastian Sass, Nord Stream Venäjän energiapolitiikka Ulkoasianministeriön Venäjä-yksikön Euroopan energiahuolto Edustuston päällikkö Eikka Kosonen, päällikkö Maimo Henriksson Euroopan komission Suomen edustusto Yhdistykset tarjoavat keveän ruokailun. Ilmoittautumiset viimeistään mennessä sähköpostilla: sari.jauhiainen@mil.fi tai puh

103 Meriupseeriyhdistys Sähköpostiosoitteita Vuoden teema Suomenlinnassa. Kokouk- Yhdistyksen 86. toimintavuoden tee- sen jälkeen yhteinen illanvietto RUY:n maksi hallitus esittää: "Meriyhteyksien kanssa. Kutsu lähetetään myöhemmin Kiitos aktiivisille jäsenille, jotka ovat turvaaminen". Yhdistyksen tilaisuuk- kaikille jäsenille. j o lähettäneet/hankkineet itselleen sia tullaan suunnittelemaan tämän tee- saatu hyvin sähköpostiosoitteen. Kevätretki man mukaisesti. Sähköposti on nopea, edullinen ja Rannikkoupseeriyhdistyksen kans- ympäristöystävällinen tapa jakaa tie- Maaliskuun kuukausikokous sa on suunnitteilla yhteinen kevätret- toa jäsenille. Sihteeri toki kerää edel- Maaliskuun kuukausikokous järjes- ki Bengtskärin majakalle lauantaina leen sähköpostiosoitteita tetään keskiviikkona kel Kuljetus Helsingistä lähtee lo alkaen Turussa Merivoimien kello Retkestä tarkemmin myö- Esikunnassa. hemmin. Aiheina ovat Merivoimien k o - Sihteerin yhteystiedot: Komentajakapteeni Marko Varama osoite: Laivastokatu 1 b, Helsinki sähköposti: varama@upseeriliitto.fi puhelin: (09) varama@upseeriliitto.fi mentajan pitämä katsaus merivoimien kehitysnäkymistä ja Turun yliopiston alaisen Merenkulkualan koulutus-ja tutkimuskeskuksen edustajan esitys keskuksen toiminnasta. I l m o i t t a u t u m i n e n yhdistyksen sihteerille mennessä. Linjaautokuljetus lähtee Helsingistä Kias- S uomen Laivaston histo- riasta julkaistiin vuon- g na 1968 osat 1-2, Suo- ^ man edestä kello men Laivasto seeriyhdistys on yhdessämeriupsuomi RUY:n ja MY:n yhteinen Merellä -säätiön kanssa julkais- seminaari sut sarjan kolmannen osan: Suo- Yhdistysten kevään yhteinen seminaari men Laivasto Samal- on torstaina alkaen klo Me- la tehtiin näköispainokset vuon- risotakoulussa. Lautta klo na 1968 julkaistuista osista 1-2. Aiheena Suonien energiahuolto tulevaisuudessa. Seminaarista on erillinen ilmoitus edellisellä sivulla. I l m o i t t a u t u m i n e n viimeistään mennessä: sari.jauhiainen@mil. fi tai p u h ced f-f-l CT3 =5 3 Nyt on mahdollista hankkia koko sarja, osat 1-3 tai täydentää sarjaa uudella osalla 3. Meriupseeriyhdistykseltä on mahdollista tilata kirjoja. Koko sarjan hinta (osat 1-3) 011 jäsenille 65 euroa (norm. 75 euroa). Uuden kirjan (osa 3) jäsenhinta on 30 euroa (norm. 35 euroa). Hintoihin lisätään toimituskulu 10 euroa. Kirjoja voi tiedustella yhdistyksen sihteeriltä tai Jyrki Myllyperkiöltä ( , jyrki.myllyperkio@ Yhdistyksen vuosikokous Meriupseeriyhdistyksen tapiola.fi). Kirjaa myy myös Akateeminen Kirjakauppa. vuosiko- kous 2009 pidetään keskiviikkona Rannikon Puolustaja

104 Järjestöt Maanpuolustuskoulutusyhdistys Vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta väänä. Siinä sovitaan työnjaosta, toimintatavoista ja resurssien käytöstä. Kumppanuus perustuu laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta MPK:lle säädettyyn julkisoikeudelliseen asemaan ja siitä johtuvaan mahdollisuuteen hoitaa julkisia hallintotehtäviä eri turvallisuustilanteissa. Valmius ottaa lisävastuuta Edustava joukko Valkoisessa salissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) vietti 15-vuotispäiviään perjantaina Helsingissä. Viidentoista vuoden aikana yhdistys on kouluttanut suomalaista selviytymään paremmin arjen vaaratilanteissa ja poikkeusoloissa. MPK:n synty liittyy kiinteästi Suomen valtiojohdon vuonna 1990 päättämiin uusiin tulkintoihin Pariisin rauhansopimuksesta. Tällöin avattiin mahdollisuus käynnistää vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus Suomessa lähes viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. MPK:n perustamisella varmistettiin, että koulutus tapahtuu organisoidusti ja kytkeytyy tänä päivänä kiinteästi kokonaismaanpuolustukseen palvellen YETT-strategiaa. Lakisääteinen MPK Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja siihen liittyvät asetukset tulivat voimaan vuoden 2008 alussa. MPK muuttui tuolloin julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Lain mukaan yhdistyksen tarkoituksena on maanpuolustuksen edistäminen koulutuksen, tiedotuksen ja valistuksen keinoin. MPK:n parlamentaarinen valvonta, toiminnan ohjaus ja merkittävä osa rahoituksesta tulevat puolustusministeriöltä. Ministeriö vastaa myös lain toimivuuden seuraamisesta. Se tekee havainnoistaan eduskunnan puolustusvaliokunnalle selvityksen vuoden 2009 loppuun mennessä. Toimivuutta seuraa myös ministeriön yhteydessä toimiva parlamentaarinen Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta, jota johtaa varapuhemies Seppo Kääriäinen. MPK:n ja puolustusvoimien kumppanuussopimus MPK ja puolustusvoimat allekirjoittivat kumppanuussopimuksen viime ke- MPK on käytännön toiminnallaan osoittanut, että se on valmis ottamaan enemmän vastuuta yhteiskunnan varautumisesta. Tulevaisuudessa yhdistyksellä on entistä merkittävämpi rooli reserviläisten sotilaallisessa koulutuksessa. MPK:n hallituksen puheenjohtaja Harri Kainulainen" Elokuussa teettämämme kansalaistutkimuksen mukaan MPK:n koulutusta halutaan hyödyntää enemmän yhteiskunnassa. Kansalaiset ovat myös valmiita sitoutumaan MPK:n toimintaan. Erityisen positiivisena koettiin vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen maanpuolustustahtoa voimistava vaikutus". MPK jatkaa toimintaansa myös poikkeusoloissa. Tärkeä osa tätä kehitystä ovat kaikkiin piireihin muodostetut koulutus- ja tukiyksiköt. Yksiköt tarjoavat vapaaehtoisille naisille ja miehille uuden mahdollisuuden sitoutua sekä normaali- että poikkeusolojen tehtäviin. Kainulainen lupaa, että MPK on lakisääteisenä toimijana valmis ottamaan lisähaasteita vastaan koulutuksen ja siihen liittyvien muiden palveluiden tuottajana. " Uusia tehtä- 104

105 .5 vuotta Maanpuolustuskoulutus viä voivat olla muun muassa kaikki vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus mukaan lukien nykyiset puolustusvoimien vapaaehtoiset harjoitukset, puolustusvoimien maakuntajoukkojen virka-apuvalmiuksien parantaminen yhteistyössä kumppaniemme Pelastusopiston, Suomen Pelastusalan keskusjärjestön ja Suomen Punaisen Ristin kanssa, sekä reserviläisten ase- ja ampumakoulutus. Olemme valmiita kehittämään myös MPK:n piiritoimistojen roolia puolustusvoimien aluetoimistojen tukena asevelvollisuusasioihin liittyvissä neuvonta- ja tukipalveluissa sellaisilla paikkakunnilla, joilla puolustusvoimilla ei ole toimipisteitä. Näin MPK voi osaltaan nykyistä paremmin tukea kokonaismaanpuolustusta". Seppo Kääriäiselle MPK:n kultainen ansiomitali miekkojen kera M aanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on myöntänyt eduskunnan varapuhemiehelle Seppo Kääriäiselle MPK:n kultaisen ansiomitalin miekkojen kera. Mitali on osoitus Kääriäisen pitkäaikaisesta ja tuloksekkaasta työstä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen hyväksi. Mitali luovutettiin MPK:n 15-vuotisjuhlissa. MPK myönsi vuosipäivänään yhteensä 154 ansiomitalia. MPK:n ansiomitali voidaan myöntää henkilölle ansiokkaasta toiminnasta MPK:ssa tai merkittävästä maanpuolustuskoulutusta edistävästä tai tukevasta muusta toiminnasta. Mitalit myöntää MPK:n hallitus. Kultainen ansiomitali voidaan myöntää henkilölle, joka on ansiokkaasti, aktiivisesti ja pitkäaikaisesti toiminut valtakunnallisen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tehtävissä. Se voidaan myöntää myös henkilölle, joka on pitkäaikaisella ja tuloksekkaalla työllään edistänyt MPK:n tavoitteita. Kultaisen ansiomitalin saivat mm. MPK:n toiminnanjohtajan tehtävät jättänyt eversti (evp) Pekka Majuri, kansliapäällikkö Kari Rimpi ja eversti (evp) Jorma Jokisalo. Hopeinen ansiomitali voidaan myöntää henkilölle, joka on vähintään viitenä vuotena toiminut ansiokkaasti MPK:n tai sen jäsenjärjestön vastuullisissa koulutustehtävissä tai vaativissa koulutusjärjestelyissä, yhdistyksen tai sen piirin toimielimissä tai muissa yhdistyksen hallituksen vastaaviksi katsomissa erityisissä tehtävissä. Hopeisen ansiomitalin saivat mm. piiripäälliköt, kommodori (evp) Matti Mäkinen, eversti (evp) Risto Muurman, komentaja (evp) Mauri Väänänen ja Pääesikunnasta majuri Antti- Jussi Väinölä. Rautainen ansiomitali voidaan myöntää henkilölle, joka on vähintään viitenä vuotena toiminut ansiokkaasti MPK:n vastuullisissa koulutustehtävissä piirissä tai muissa yhdistyk- Seppo Kääriäinen. sen keskustoimiston vastaaviksi katsomissa erityisissä tehtävissä. Meripuolustuspiiristä palkittiin Arno Hakkarainen, Matti Ketola, Heikki Paananen ja Sakari Saikku. Rannikon Puolustaja

106 Järjestöt Maanpuolustuskoulutusyhdistys Ano Teittinen MPK:n vuoden kouluttajaksi M PK on valinnut pieksämäkeläisen Ano Teittisen vuoden kouluttajaksi. Etelä-Savon maanpuolustuspiirissä toimiva Teittinen on pitkän linjan kouluttaja ja kurssinjohtaja. Hän on toiminut alusta lähtien Pieksämäen paikallisosaston päällikkönä. Vuoden 2008 alusta lukien hänet valittiin Etelä-Savon koulutus-ja tukiyksikön Pieksämäen koulutusosaston päälliköksi. Hänen innostava ja esimerkillinen toimintansa on saanut vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen mukaan poikkeuksellisen paljon reserviläisiä sekä naisia ja nuoria. MPK:n koulutuspäällikkö Antti Nieminen kertoo, että MPK on parhaillaan luomassa valtakunnallista kannustejärjestelmää. Nyt ensimmäistä kertaa toteutettu valtakunnallisen vuoden kouluttajan valinta on tärkeä osa tätä. MPK:n toiminnanjohtaja nimeää valtakunnalliseksi vuoden kouluttajaksi henkilön, joka on toiminnassaan kouluttajana tai koulutusjärjestelmän kehittäjänä osoittanut erityistä ansiokkuutta ja oma-aloitteisuutta. JOTOSTOIMISTO "Onnittelen Ano Teittistä merkittävästä saavutuksesta. Kouluttaja on MPK:n tärkein avainhenkilö. Onnistuminen tässä tehtävässä vaikuttaa myönteisesti koko MPK:n yhteisökuvaan. Siksi on tärkeää, että kouluttajat valitaan huolellisesti ja koulutetaan hyvin. Ensi vuodesta alkaen uudessa kouluttajat valmennetaan kouluttajan koulutusohjelmassa". Kuvaaja: Jorma Airaksinen Vuokko Seppälästä MPK:n vuoden toimihenkilö M PK on valinnut Vuokko Seppälän vuoden toimihenkilöksi. Seppälä työskentelee MPK:n keskustoimiston sihteerinä. Hän on yhdistyksen pitkäaikaisin työntekijä. Seppälä aloitti koulutussihteerinä ja on työskennellyt koko ajan yhdistyksen keskustoimistossa. MPK:n henkilöstön edustaja, Pohjois-Karjalan maanpuolustuspiirin päällikkö, Ahti Korhonen kertoo, että vuoden toimihenkilöksi nimite- TURKU REPAIR YARD LTD W W W. T U R K U R E P A I R Y A R D. C O M 106 tään MPK:hon työsuhteessa oleva henkilö, joka on toiminnassaan osoittanut erityistä ansiokkuutta ja omaaloitteisuutta. Henkilöstö valitsee vuoden toimihenkilön keskuudestaan ja hallitus vahvistaa nimityksen." Seppälä tukee piirejä suurella ammattitaidolla ja uutteruudella koulutuksen päivittäisissä asioissa. Hänellä on aina aikaa muille ja hänen puoleensa voi kääntyä missä tahansa asiassa. Hän on MPK:n varsinainen luottopakki".

107 MPK ja Kaitseliitin sopivat yhteistyöstä Eversti (evp) Pekka Majuri. MPK ja Kaitseliit allekirjoittivat yhteistoimintapöytäkirjan (Memorandum of Understanding) Helsingissä Pöytäkirjan allekirjoittivat MPK:n toiminnanjohtaja Pekka Majuri ja Kaitseliitin komentaja Raivo Lumiste. Pöytäkirjan tarkoituksena on kehittää sopijaorganisaatioiden yhteistoimintaa ja niiden toteuttamaa vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Sen mukaan osapuolilla on mahdollisuus osallistua toisen järjestämään koulutukseen yhteisesti sovittavalla tavalla. Kaitseliit ja MPK ovat jo vuosia tehneet epävirallista yhteistyötä. Kaitseliitin tyttö- ja poikajärjestöjen, Noored Kotkad ja Kodutiitred, nuoret ovat viime vuosina osallistuneet Padasjoella järjestettäville Nuorten leiripäiville. MPK:n toiminnanjohtajan Pekka Majurin mukaan pöytäkirja avaa vapaaehtoisille uusia mahdollisuuden osallistua naapurimaan koulutukseen." Yhteistyön avulla kasvatetaan organisaatioiden asiantuntemusta, kielitaitoa, kansainvälistä kokemusta ja kehitetään entistä parempia toimintamalleja. On mahdollista, ettäjatkossa voimme järjestää yhteisvoiminin joitakin koulutustapahtumia. Tämä avaa hienoja mahdollisuuksia erityisesti reserviläisille", Majuri korostaa. MPK:lle kolme uutta jäsentä M aanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) syyskokous hyväksyi yhdistykseen kolme uutta jäsentä Suomen Radioamatööriliitto ry, Maanpuolustussoittokunnat ry ja Nylands Brigads Gille rf liittyvät MPK:hon vuoden 2009 alusta lukien. Yhdistyksellä on ensi vuoden alussa yhteensä 15 jäsenjärjestöä. MPK:n hallitukseen puheenjohtaja Harri Kainulainen kertoo, että yhdistyksen lakisääteinen rooli yhteis- MPK:n jäsenjärjestöt : Kadettikunta ry Maanpuolustuskiltojen liitto ry Maanpuolustusnaisten Liitto ry Maanpuolustussoittokunnat ry Naisten Valmiusliitto ry kunnan kokonaisturvallisuuden toimijana kiinnostaa alalla toimivia järjestöjä. MPK voi hyväksyä jäseneksi sellaisen valtakunnallisen yhdistyksen, jonka toimialaan tai tehtäviin maanpuolustuksen edistäminen läheisesti liittyy." Voimme verkottua kahdella tavalla: toimia näiden järjestöjen kanssa joko sopimuspohjaisesti tai ottamalla niitä jäseniksi. Syynä lisääntyneeseen kiinnostukseen ovat laajentunut kumppanuustoiminta ja vuoden 2008 alussa Nylands Brigads Gille rf Reserviläisliitto ry Reserviläisurheiluliittory Sininen Reservi ry Sotilaskotiliittory voimaan astunut laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Molemmat ovat vahvistaneet MPK:n asemaa kokonaismaanpuolustuksen toimijana. Kainulainen näkee nykyisessä laajassa jäsenpohjassa hyvän mahdollisuuden kehittää MPK:n roolia kokonaismaanpuolustuksessa YETT-stratregian mukaisesti, yhdessä hyvien sopimuskumppaneiden kanssa. Tästä on hyötyä myös kansainvälistä koulutusyhteistyötä kehitettäessä. Suomen Lentopelastusseura ry Suomen Metsästäjäliitto ry Suomen Radioamatööriliitto ry Suomen Rauhanturvaajaliitto ry Suomen Reserviupseeriliitto ry Rannikon Puolustaja

108 Järjestöt Menpuolustuspiirin koulutus- ja tuk - tervetuloa joukkoon! M aanpuolustuskoulutusyhdistyksen ohjeen mukaan jokaisessa piirissä (21) tulee olla valmiina koulutus-ja tukiyksikkö (KOTU) vuoden 2009 lopussa. Meripuolustuspiiri otti ohjeen niin vakavasti, että se rakentaa kaksi yksikköä. Se onkin helppoa, koska niiden runko on ollut jo vuosia valmiina: Suomenlahden alueen yksikkönä tulee toimimaan Suomenlahden Meripuolustusosasto ja Saaristomeren - Pohjanlahden alueen yksikkönä Saaristomeren Meripuolustusosasto. Välirajana on tuttuun tapaan Hankoniemi. Kumpaankin meripuolustusosastoon nimetään päällikön ja varapäällikön lisäksi sotilas-ja siviilikoulutuksen sekä tukipalvelujen vastuuhenkilö. Uudet normit suosivat sotilaskoulutusta Puolustusvoimien uudet vapaaehtoisen maanpuolustuksen tukemisnormit tulivat käyttöön keväällä Niistä on ehtinyt syntyä vapaaehtoistoimijoiden keskuudessa paljon porua. On kuitenkin muistettava, että ne on tehty vain reserviläisiä varten. MPK:n on nyt huolehdittava siitä, että muutkin kansalaiset pääsevät osallistumaan turvallisuuden tuottamiseen. Meripuolustusosastojen sotilaskouluttajien tehtävä jäntevöityy normien myötä: merivoimien joukko-osastot ovat tilanneet meripuolustuspiiriltä vuodelle 2009 neljäkymmentä sotilaallista kurssia. Merivoimat valitsevat kursseille oppilaat reserviläistensä joukosta. Meripuolustusosastot valitsevat toimijoistaan kouluttajat, jotka merivoimat joko hyväksyy tai hylkää. Kouluttajien taidot ja tausta testataan. Koulutustehtäviin halukas antaa tähän suostumuksensa allekirjoittamalla erityisen sitoutumislomakkeen. Merivoimat on pyytänyt Meripuolustuspiiriltätäydennyskouluttajia myös omiin harjoituksiinsa. Kokemukset ovat olleet hyviä ja merivoimat on luvannut kouluttajalle jatkokäyttöä. Muiden kuin reserviin kuuluvien kouluttajien käyttö on ollut uusien normien käyttöönoton jälkeen vähäistä, mutta se on tietyin hallinnollisin toimenpitein mahdollista, ei kuitenkaan ase-ja ampumakoulutuksessa. Normien aiheuttamat suurimmat ongelmat koskevat sotilaallisia valmiuksia palvelevia kursseja, joita merivoimat ei tilaa, mutta perinteisesti tukee materiaalilla, tiloilla yms. Normit eivät enää salli ei-reserviläisten ammuntoja tai asekoulutusta näillä kursseilla. Poikkeuksena ovat ampumakilpailut, joita merivoimat on lupautunut järjestämään Meripuolustuspiirin ja Sininen Reservi ry:n pyynnöstä. Siviilien koulutusta ei unohdeta MPK:n haasteena on kaikkien kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpito ja heidän valmiuksiensa kehittäminen poikkeusoloja varten. Meripuolustuspiiri pyrkii vastaamaan haasteeseen järjestämällä kaikille kansalaisille tarkoitettuja siviilikursseja, jotka liittyvät mm turvalliseen merenkulkuun ja selviytymiseen meri- ja saaristo-olosuhteissa. Erityinen huomio kohdistetaan merellisen öljyntorjuntataidon ja -valmiuden kehittämiseen ja naisten osallistumismahdollisuuksien parantamisen. Kurssien kaksikielisyyttä pyritään edistämään. Tukipalveluihin kuuluvat mm majoitus-, muonitus-, lääkintä-ja evakuointiosaamisen ylläpito ja ao palvelut kaikille kursseille. Näissä tehtävissä korostuvat siviilielämässä hankitut taidot. Sodanajan sijoitus ei estä sitoutumista KOTU-toimintaan Meripuolustusosastot järjestävät vuonna 2009 tilaisuuksia, joissa tarjotaan sitoutumista koulutus- tai tukitehtävään. Vuoden 2008 lopussa sitoutumislomakkeen oli allekirjoittanut jo puolensataa toimijaa. On huomattava, että sitoutuminen koskee vain normaalia rauhan ajan koulutustoimintaa. Merivoimat on luvannut, että mahdollisiin sodanajan sijoituksiin ei kosketa. Sijoitus ei siis ole ristiriidassa KOTU- sijoituksen kanssa, pikemminkin päinvas- PeJastautumiskouluttaja työssään. Kuva: Kristiina Slotte 108

109 ksiköt hahmottuvat Meripuolustuspilri toin: sodanajan johtajan on hyvä päivittää j a harjoittaa taitojaan MPK:n kouluttajana sekä antaa ammattitaitonsa myös MPK:n kurssien käyttöön. Mitä sitoutuminen tarkoittaa? Sitoutuva henkilö viestittää: - olen olemassa ja halukas osallistumaan toimintaan - olen halukas sovittavan koulutta- - japankin jäseneksi Kurssilaiset kunnostavat museotykkejä Kuivasaaressa Asiantuntijana Kyösti Piironen. olen halukas kurssien koulutuk- Kuva: Martti Holma. seen ja/tai hallinnointiin, siten kun erikseen sovitaan nikkotykistöjä rannikkojalkaväki tar- Raasissa sekä yhteisharjoitusten LYY- viranomaiset saavat tehdä minus- kennetaan vuonna 2009 siten, että mu- LI ( ) ja IITA ( ) yhtey- ta tarvittaessa ns. suppean turval- kaan tulee mm merenkulun, öljyntor- dessä Gyltössä. lisuusselvityksen junnan ja huollon osaajille oma pank- Saaristotaitoja naisille opetetaan olen tarvittaessa valmis anta- kinsa. Pankit ovat nähtävissä piirin em. yhteisharjoitusten lisäksi Vaasas- maan näytön taidoistani ja fyysi- nettisivuilla pysy väiskursseina. Niihin sa huhtikuussa ja Isosaaressa syyskuus- sestä kunnostani ilmoittautujat saavat pankin ylläpitä- sa. Perinteinen kanoottivaellus järjes- nimeni ja mp- korttini saa antaa jältä paluupostia ja lisäohjeita. merivoimien alueupseerien (vast.) käyttöön - pysyt ajan tasalla sp- viestien ym. ta kaikille avoimia kurssejakin on pal- mapelastautumisharjoituksena 14.- nimesi a n n e t a a n merivoimien jon joukossa Kuivaniemessä.. sinua ja taitojasi pyritään käyttämään MPK:n ja/tai PV:n harjoi- - tautumista harjoitellaan syyskuussa ansiosta alueupseerien käyttöön - Kurssit 2009 on j o suurimmaksi osaksi avattu nettisivuillemme www. mpky.fi/kurssitarjonta. Monet niistä on Upinniemessä. Perämeren perinteinen kesäharjoitus järjestetään, meri- ja ilkohdennettu erikseen nimetyille, mut- Sitouttaja (MPK) viestittää: - tetään kesäkuussa Dragsvikissä. Hypotermian torjuntaa ja vedestä pelas- Huomaa, että eräiden kurssien ajat ja paikat poikkeavat totutusta: Meripuolustuksen peruskurssi Tervetuloa mukaan toimintaamme ja kursseillemme. Lisätietoja antavat: Piiripäällikkö matti. makinen@mpky.ji tuksissa järjestetään Turussa j a jat- gsm sinulle pyritään jakamaan tehtä- kokurssi Gyltössä. Koulutus- A luepäällikkö matti. ketola@mpky.fi väsi mukainen varustus regatta 2009 suuntautuu Me- gsm rivoimien vuosipäiville Kotkaan. (Saaristomeri-Pohjanlahti) Kouluttajapankit ja kurssitarjon- Merivoimien järjestämät ampu- 6173, 097 Koulutuspäällikkö sakari@saikku.ji gsm ta 2009 nähtävissä nettisivuilla makilpailut Siniselle reserville pide- Meripuolustuspiirin kouluttajapank- tään toukokuussa ja lokakuussa Upin- Matti Mäkinen kien klassista kolmijakoa laivasto, ran- niemessä, kaksi kilpailua syyskuussa Piiripäällikkö Rannikon Puolustaja (Suomenlahti) 109

110 Järjestöt Sininen Reservi Sininen Reservi ry:n vuosi sekä sana tai kaksi vuodesta 2008 I han ensimmäiseksi haluan toivot- puolustuspäivä vuoden viimeisenä iso- koihin kuuluvien, korkeaa ammattitai- taa kaikille hyvää vuotta 2009 j a na tapahtumana rytmittivät viime vuot- toa ja innokkuutta kohtaan. kiittää erinomaisesti menneestä vuo- ta. Meripuolustuspäivä, joka nyt muu- Hyvin menneeseen vuoteen mah- desta taman vuoden poissaolon jälkeen palasi tuu myös surua. Päivää ennen merivoi- Päättynyt vuosi jää mieliin ja his- syntysijoilleen Merisotakoululle, sai jäl- mien vuosipäivää tuli suruviesti Kok- torian kirjoihin kaikin puolin toime- leen runsaasti kiitosta. Vielä kerran kii- kolasta kertoen Leo Pietilän poisme- liaana. Sininen Reservi ry:n toiminta- tos erinomaisista esitelmistä! Tapahtu- nosta. Vuoden viimeiset päivät puoles- suunnitelmaan kirjatut toimet saatiin masta oli lyhyt juttu edellisessä Ranni- taan välittivät suruviestin Helsingis- tehtyä, näkyvimpänä ponnistuksena kon Puolustajan numerossa 4/08. joka nyt on j o Koulutuspuolellakin vuosi j ä ä tä kertoen komentaja evp Arto Tarvosen poismenosta. Molemmat muistam- jäsenyhdistysten käytössä. Nyt tietysti k i r j o i h i n toimeliaana. Meripiirin me aktiivisina ja osallistuvina veljinä. toivomme sivustolle aktiivista käyttöä kursseja j a varsinkin sotilaallisia j a Uskoakseni koko Sininen Reservi ry:n ja sitä kautta käyttäjäkommentteja jat- sotilaallisia valmiuksia antavia kurs- kenttä tekee mielessään kunniaa pois- kokehitystä varten. seja toteutui enemmän kuin muutama- nukkuneiden muistolle. Tapahtumapuolella vuosi meni na edellisenä vuonna yhteensä. Syynä myös suunnitelmien mukaan. Saimme ei pelkästään ole lisäresurssit, joiden Vuoden 2009 tapahtumia olla mukana merivoimien osastolla Ve- avulla merivoimien maakuntajoukko- Vuosikokous pidetään Vaasassa Upsee- ne-08 messuilla. Palaute oli jälleen hy- jen koulutus on päässyt hyvään vauh- rikerholla Vuosikokousesitelmän vä ja osaltaan oiva esimerkki molempia tiin, vaan näkisin myös, että tämä on pitää lippueamiraali Erkki Uitti. Ko- osapuolia palvelevasta "win-win"-ti- arvostuksen osoitus toimijoittemme, kouksen jälkeen otamme etuoton Sini- lanteesta. Vuosipäivä Turussa ja Meri- niin kouluttajien kuin maakuntajouk- nen Reservi ry:n vuosipäivään vapaamuotoisen coctail-tilaisuuden merkeis- Merivoimien vuosipäivän iltajuhlaa vietetään Kotkassa Puuvenekeskuksen tiloissa. sä. Vuosikokouksen henkilövalintoja valmistelemaan on perinteiseen tapaan asetettu vaalivaliokunta. Merivoimien vuosipäivää k o koonnumme viettämään 9.7 Kotkaan. Ohjelmassa lyhyet puheet, hyvää syötävää, tanssia sekä rentoa Perinteiseen tapaan olemme mukana yhdessäoloa. aamun katselmuksesta alkaen. P ä i - Laita päivämäärä nyt jo ylös, tapaammehan Kotkassa! vän juhlallisuudet päättyvät järjestä- Tarkemmat tiedot Rannikon Puolustajan seuraavassa numerossa. määmme iltajuhlaan, joka pidetään Puuvenekeskuksen tiloissa. Tavoitteena on pitää vähintäänkin yhtä hauskaa kuin oli viime kesänä Suomen Joutsenella. Täytyy myös toivoa, että sään- Lisätiedot: pj A rno Hakkarainen, tai arno. tiedottaja Anja Räisänen, hakkamimn@gmail.com tai anja.raisanen@koiumbiis.fi haltijat olisivat hivenen suosiollisempia kuin viimeksi! Tarkemmat tiedot ohjelmasta, aikataulusta, hinnoista sekä 110

111 v Tärkeät päivät Päivämäärä Tapahtuma Paikkakunta Vuosikokous Vaasa Merivoimien vuosipäivä Kotka Meripuolustuspäivä Turku Joulukuu 2009 Alueelliset vuoden päättäjäistapahtumat. Lisätiedot alueupseereilta Valtakunta ilmoittautumisista tulevat tämän lehden seuraavassa numerossa sekä nettiin -sivustolle. Tänä vuonna kokoonnumme Sininen Reservi ry-marinreserven rf Vuosikokouskutsu viettämään Meripuolustuspäivää Turkuun. Tarkoituksena on Sininen Reservi ry:n vuosikokous pidetään la Vaasan upseeriker- järjestää myös tutustumismahdollisuus holla klo 13:00 alkaen. Kokousesitelmän pitää lippueamiraali Erkki Uitti. johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen Kokouksen asialistalla normaalit sääntömääräiset vuosikokousasiat. Ko- Turussa. kouksen jälkeen vapaamuotoinen coctail-tilaisuus. Meripuolustuspiirin kurssikalen- Virallinen kokouskutsu postitetaan jäsenyhdistyksille maaliskuun alussa. teri on avattu. Huomaatte, että tarjolla Sininen Reservi ry, hallitus on erinomainen valikoima hyviä kursseja, käykääpä ilmoittautumassa. Sininen Reservi ry:n jäsenyhdistysten alukset ovat taas monessa mukana. Viimevuotiseen tapaan toteutetaan koulutuspurjehdus vuosipäivän viettoon. Luvassa on siis monta mielenkiintoista tilaisuutta osallistua toimintaan "Sandels hän Partalas istuvl vaan.. Kaaderllaulajien perinteinen KEVÄTKONSERTTI Helsingin Ritarihuoneella lauantaina kello 15. niin koulutuksen kuin yhdessäolon tiimoilta, laittakaapa päivät kalenteriin! Arno Hakkarainen puheenjohtaja Sininen Reservi rv Solistina sopraano Tuuli Hamarila, säestäjänä Aija-Riikka Rannanmäki, piano johtajana Matti Orlamo. Lippuja 3 15 euroa (sisältäen kahvitarjoilun) Kadettikunnan toimistolta ja kuoron jäseniltä Rannikon Puolustaja

112 Järjestöt Turun Rannikkotykistökilta ätä kirjoittaessa ei kil- T Toimintasuunnitelma 2009 lan vuosikokousta ole vielä pidet- (Luonnos) ty. Sen pitoaika on Turun Upsee- Huhtikuu Varsinais-Suomen Joulukuu Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ostosmatka Tallinnaan rikerholla. Arvata saattaa, että henki- Kiltapiirin ry:n Jouluaaton kunniavartiot lövalinnat tehtiin erovuoroisten osalta Kenraalintie - marssi Sankariristillä ja Vapa- ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma, Turun Kakskerrassa ussodan muistomerkillä jäsenmaksujen suuruus j a talousarvio. Ennen kokousta kuultiin komen- yritysvierailu Toukokuu laivamatka Turun Näistä ilmoitetaan tarkemmin taja Aimo Jokelan (MERIVE) esitelmä saaristossa, ehkä jäsenkirjeellä sekä killan muilla tie- historiallisesta Heikkilän kasarmista, Turku-Utö-Turku dotuskanavilla. jossa nykyinen Merivoimien Esikunta Kesäkuu sijaitsee. Killan syysjuhlaa vietettiin perinteisesti Turussa Upseeriker Puolustusvoimien Kilta toivottaa Rannikon P u o - lippujuhlapäivä lustajille hyvää ja aktiivista kesää se- Heinäkuu Viipurin matka kä muistuttaa jäseniään osallistu- Elokuu yritysvierailu maan toimintasuunnitelman aktivi- Saarenmaan-matka teetteihin! holla kymmenien osallistujien voimin. Jouluruoka oli monipuolistaja maitta- Syyskuu ulkoilupäivä Reilassa vaa. Nautittua ateriaa sulateltiin tans- Lokakuu yritysvierailu sin pyörteissä. Marraskuu Killan Syysjuhla Tiedottaja Mikael Puuttuuko hyllystäsi rannikkotykistö-video/dvd? Hanki nyt myös DVD:nä! Suomenlinnan Rannikkotykistökillan tuottama itsenäisen Myynnistä vastaa Suomen rannikkotykistöä esittävä noin 36 minuuttia pitkä Suomenlinnan video. OVD-versiossa mukana myös muutama extra. Rannikkotykistökillan Video kertoo rannikkotykistöstä vuodesta 1918 alkaen myyntisihteeri aselajin lakkauttamiseen saakka. Kuvamateriaalina on käytetty muun muassa harvinaisia TK-filmejä, asian- Merivirta 16 as 7, videota varten kuvattua uutta materiaalia ESPOO Videon vastuuhenkilöt ovat olleet: Ohjaus: Jukka Heinonen Käsikirjoitus: Jukka Heinonen ja Pekka Silvast Kuvaus ja editointi: Ilmo Lintonen 112 Kristiina Slotte tuntijoiden haastatteluja ja jonkin verran varta vasten pk (09) , kristiina_slotte@yahoo.com Kaskelo

113 Millog toimii Puolustusvoimien strategisena kumppanina ja vastaa maavoimien materiaalin kunnossapidosta ja varaosalogistiikasta. Yhtiön tehtäviin kuuluvat ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja laitteiden elinkaaren tukipalvelut sekä niihin liittyvät modifikaatiot ja asennukset sekä osallistuminen maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog w w w. m i l l o g. f i Millog Oy Hatanpään valtatie 30 FIN TAMPERE Vaihde: Fax: info@millog.fi

114 Järjestöt Suomenlinnan Rannikkotykistökilta Kesä- ja syyskuulumisia Juhani A himan kertoo rannikkolinnakkeiden tulevaisuudesta, (kuva Ove Enqvist) Glögitilaisuus Killan glögitilaisuus oli torstaina klo Kansallissalissa Aleksanterinkatu 44. Ohjelmassa oli palkitsemiset, Juhani Ahlmanin esitelmä rannikkolinnakkeiden tulevaisuudesta ja vapaata seurustelua. Tarjolla oli glögiä ja pientä purtavaa. Mukana oli noin 60 henkeä killasta, Suomenlinnan Rannikkorykmentistä ja muilta yhteistyötahoilta. Vuoden kiltalaiseksi julistettiin Pentti Alestalo, joka on vuosia hoitanut tunnollisesti killan taloutta ja jäsenrekisteriä. Lisäksi hän on toiminut aktiivisesti Järvössä. Pena sai haltuunsa kiertopalkinnon, puualustalle kiinnitetyn miekan. Martti Holmalle ojennettiin Rannikon Puolustajain killan ansiomitali. Hän toimi vuosina killan puheenjohtajana. Lisäksi Martti on toiminut aktiivisesti Kuivasaaressa mm. vierailuryhmien oppaana. Jarmo Kiverä, Mikko Lahtinen ja Timo Siitonen saivat killan 1. luokan barettimerkin. Jarmo on toiminut ansiokkaasti Järvössä vaimonsa Jaanan kanssa. Mikko Lahtinen on ollut Kuivasaaressa oppaana ja toimii myös järeän tykkiryhmässä. Timo Siitonen on yhdessä Matti Hiltusen kanssa vastannut Kuivasaaren ATS:stä, traktorista ja maakuljetuksista sekä ollut mukana Ahvenen kunnostamisessa. Timo Liusvaara sai 2. luokan barettimerkin. Hän on toiminut ansiokkaasti Kuivasaaressa erilaisissa rakentamisja korjaustehtävissä. Hän kuuluu tykkiryhmään ja on ansioitunut myös reserviläisten kouluttajana. Samanlaisen barettimerkin saivat myös Sakari Korhonen, Arja Heikkinen ja Pekka Sulonen, jotka ovat toimineet Järvössä. Lisäksi Maanpuolustuskoulutusyhdistys palkitsi maanpuolustusmitalilla Teija Hiltusen ansiokkaasta toiminnasta harjoitusten ja kurssien ensiapukouluttajana. Kai Brandstack sai pioneeriansiomitalin kiitokseksi toiminnastaan suojelukouluttajana. Esityksen olivat tehneet Sininen Reservi ry jamaanpuolustuskoulutusyhdistys. Viipurinlahti-dvd Kilta on tuottanut Viipurinlahden ratkaisutaisteluista kesällä 1944 dvd-esityksen. Sen keskeisin osa on noin tunnin mittainen dokumenttielokuva, joka perustuu eversti evp Matti Koskimaan kirjaan ja käsikirjoitukseen. Elokuva esitettiin televisiossa kesäkuun 2008 alussa. Levyllä on myös lisämateriaalia, mm. karttoja ja veteraanien haastatteluista osia, joita ei sisällytetty elokuvaan. Dvd:n hinta on 26 euroaja sitä voi tilata Kristiina Slottelta. 114

115 Kirjallisuutta K r i s t i i n a S l o t t e l t a v o i t i l a t a viittä Ove Enqvistin k i r j o i t t a m a a historiikkia: Järvö, Kuivasaari, Mäkiluoto, Rob e r t K a j a n u k s e n sauna j a huvila sekä Vallisaari j a K u n i n k a a n s a a r i. Niiden k a i k k i e n h i n t a o n 3,50 e u r o a + postikulut. Lisäksi myydään Ove Enqvistin k i r j a a Itsenäisen Suomen R a n n i k kotykit j a M a r k u s M a n n i sen teosta Viapori, M e r i l i n n o i t u s ensimmäisessä m a a i l m a n s o d a s s a K u m m a n k i n h i n t a o n 12 euroa + postikulut. Vuoden kiltalainen Pentti A lestalo ja killan puheenjohtaja Hasse Rekola, (kuva Ove Enqvist) Killan www-sivut K i l l a l l a o n Internet-kotisivut osoit- Timo Elolähde (tiedotus), Martti Holma (Kuivasaaren vierailut), teessa gsm , gsm , Timo Elolähde timo.elohhde@ytv.fi Mauri Harju (Kajanuksen saunan hoitaja), martti.holma@welho.com gsm Jaana Kiverä (Jänön emäntä), Yhteystietoja Matti Hiltunen (Jänön isäntä), gsm , kivera@elisanet.fi Hasse Rekola (puheenjohtaja), gsm , Kristiina Slotte (kirjamyynti), gsm , hasse.rekola@elisanet.fi matti.hiltimen7@luukku.com gsm , kristiina_slotte@yahoo.com Myydään Viipurinlahti DVD M y y n ylimääräisiä suomen-, englannin ja venäjänkielisiä rannikkopuolustusta ja tykis- Suomenlinnan Rannikkotykistökilta on tuottanut Viipurinlahden ratkaisutaisteluista kesällä 1944 dvd-esityksen. Sen keskeisin osa on noin tunnin mittainen dokumenttielokuva, joka perustuu eversti evp Matti Koskimaan kirjaan töä käsitteleviä kirjoja. Tark e m m a t tiedot: Ove Enqvist, , enqvist(at)oktanet.fi Rannikon Puolustaja ja käsikirjoitukseen. Levyllä on myös lisämateriaalia, mm. karttoja ja veteraanien haastatteluista osia, joita ei sisällytetty elokuvaan. Dvd:n hinta on 28 euroa (postikuluineen) ja sitä voi tilata Kristiina Slottelta, gsm , kristiina_slotte@yahoo.com 115

116 Rannikkopuolustustietoutta Suomenlinnan Rannikkotykistökilta myy rannikkopuolustusta koskevaa kirjallisuutta, videoita ja DVD:tä seuraavasti: Ove Enqvist ja Mikko Härö: Varuskunnasta Maailmanperinnöksi. Suomenlinnan Itsenäisyysajan Vaiheet. Suomenlinnaseura ry 1998,350 sivua, musta-valkokuvia ja piirroksia. Hinta kysyttäessä. Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen Rannikkotykit Sotamuseo 1999, hinta 12 euroa + postikulut. Ove Enqvist: Järvö. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ja Porkkalamuseon Ystävät Täydennetty uusintapainos vuonna 1988 ilmestyneestä kirjasesta, 26 sivua, musta-valkokuvia ja piirroksia, sammandrag pä svenska. Hinta 3,50 euroa + postikulut. Ove Enqvist: Vallisaari ja Kuninkaansaari. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ja Suomenlinnan Rannikkorykmentin perinneyhdistys Täydennetty uusintapainos vuonna 1988 ilmestyneestä kirjasesta, 48 sivua, musta-valkokuvia ja piirroksia. Hinta 3,50 euroa + postikulut. Ove Enqvist: Robert Kajanuksen sauna ja huvila. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta sivua, musta-valkokuvia ja piirroksia, sammandrag pä svenska. Hinta 3,50 euroa + postikulut. Manninen, Markus: Viapori. Merilinnoitus ensimmäisessä maailmansodassa Sotamuseo, 127 sivua, mustavalkokuvia ja piirroksia. Hinta 12 euroa + postikulut. Ove Enqvist: Kuivasaari. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry 2009,64 sivua, mustavalkokuvia ja piirustuksia, hinta 3,50 euroa + postituskulut. Huomaa, että kyseessä on tänä vuonna tehty uusi painos. Ove Enqvist: Mäkiluoto. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ja Forteca Kuudes täydennetty ja korjattu painos, 64 sivua, musta-valkokuvia ja piirroksia, sammandrag pä svenska, summary in English. Hinta 3,50 euroa + postikulut. Merivoimien Tutkimuslaitoksen perinneyhdistys myy Itsenäisen Suomen meripuolustuksen tekninen tutkimus-, kehitys- ja koetoiminta. Sidottu, 270 s., koko 21,5 x 30 cm, runsas mustavalko- ja värikuvitus. Lisätietoja sähköpostitse tai puhelimitse saa seuraavilta henkilöiltä: Antero Tanninen, PL 5,20241 TURKU. GSM , antero.tanninen@mil.fi, Jari Nieminen, PL 116,02631 ESPOO, GSM , jari.nieminen2@mil.fi. On myös myynnissä Suomenlinnan Rannikkotykistökillalla. Kristian Lehtonen: Tyrskyjä, Terästä, Tekniikkaa. Itsenäisen Suomen rannikkotykistöä esittävä noin 36 minuuttia pitkä video tai DVD. Video kertoo rannikkotykistöstä vuodesta 1918 alkaen aselajin lakkauttamiseen saakka. Myyntiä hoitaa myyntisihteeri Kristiina Slotte, Merivirta 16 as. 7,02320 ESPOO, pk (09) , gsm , kristiina_slotte@yahoo.com Rannikkotykistön perinneyhdistys myy: Itämeren alueen merilinnoitukset, Kymenlaakson maakuntamuseo 1990, sivua, musta-valkokuvitus. Hinta 5 euroa + mahdolliset postikulut. M y y n t i yhdistyksen sihteeri Anu Vuorinen vuorinen.anu@ gmail.com, , SIRR/E, PL 5, Helsinki.

117 Lastenleiri Järvön saaressa Ilmoita lapsesi! S uomenlinnan Rannikkotykistökilta järjestää perinteisen lastenleirin Porkkalassa Järvön saaressa heti juhannuksen jälkeisellä viikolla maanantaista torstaihin. Leiri on tarkoitettu kaikille Rannikon Puolustajan lukijoiden 9-14 vuotiaille saaristohenkisille tytöille ja pojille. ateriaa päivässä, vakuutukset sekä monipuolisen ohjelman. symykset Jaana Kiverälle (miel ilt) tai kivera@elisanet.fi Ilmoittautuneille lähetettävässä leirikirjeessä osallistujat saavat tarkemmat tiedot ohjelmasta lähtö- ja tuloaikoineen ja -paikkoineen sekä leirille otettavista henkilökohtaisista varusteista. Ilmoittautumiset ja tarkentavat ky- Tervetuloa reippaaseen joukkoon toivottavat leiriläisten viihtymisestä ja hyvinvoinnista vastaavat Jaana, Jarmo, Matti, Teija, Jasper, Tiina, Ari, Anne, Pentti, Ursula, Juhani, Eija ja Timo sekä monet muut ahkerat kiltalaiset. Leirin ohjelma on monipuolinen. Uimisen, saunomisen, kalastamisen, erilaisten leikkien ja askartelun lisäksi leiriläiset perehtyvät mm luonnossa selviytymisen taitoihin, saavat ensiapukoulutusta, tutustuvat meripelastajien ja merivoimien aluksiin sekä saavat koulutusta turvalliseen liikkumiseen merellä. Leirillä asutaan isoissa teltoissa. Leirimaksu on 80 euroa, joka sisältää kuljetukset, majoittumiset, neljä Rannikon Puolustaja

118 Järjestöt Suomenlinnan Rannikkotykistö kilta Naiset harjoittelivat saariston oi Uhri (apukouluttaja Tiina Vatanen) voihkii tuskissaan, kasvot ovat kärventyneet! Kurssikuva Turvallinen liikkuminen saaristossa II-kurssilta Järvössä, eturivissä kolmas vasemmalta varajohtaja Jaana Kiverä ja neljäs kurssinjohtaja Kristiina Slotte Kuinka pärjätä saariston vaativissakin olosuhteissa? Mitä tehdä, jos vene jostain syystä ajautuu moottorivikaisena myrskyssä ventovieraan saaren rantaan, normaalit viestivälineet eivät toimi ja ympärillä ei näy ketään, joka auttaisi? Aviomieskin on toimintakyvytön. Siinäpä vasta pulma! Taitoja selvitä esimerkiksi tällaisesta tilanteesta harjoiteltiin jo toissa vuonna Kuivasaaressa järjestetyllä kurssilla Turvallinen liikkuminen saaristossa I ja viime keväänä toukokuussa niitä jatkettiin II-osalla Järvöön harjoitusalueella, kauniilla saarella Porkkalan edustalla. Kurssin toteutti Naisten Valmiusliitto ry:n Helsingin alueneuvottelukunta yhteistyössä MPK:n Meripuolustuspiirin kanssa. Kurssilaisia oli 20, joista 18 oli mukana jo ykköskurssilla. Kurssin johtajana toimi allekirjoittanut, Kristiina Slotte ja varajohtajana Jaana Kiverä. Kouluttajia oli 4 pääkouluttajaa ja lisäksi 2 apukoulut- Pelastuspuvussa on kiva kellua, mutta kaverin auttaminen ylös merestä ei ole ollenkaan helppoa! tajaa. Kurssin huollosta Järvöön saaren hieman hankalissa olosuhteissa (ei sähköä, ei vettä, kahden levyn pieni kaasuliesi) vastasivat Arja Heikkisen ja saaren isännän Matti Hiltusen johdolla Suomenlinnan Rannikkotykistökillan 7 kiltalaista Kurssilaiset majoittuivat puolijoukkueteltoissa ja muut kiltamajassa tai veneissä. Hienon tuen saimme myös Suomenlahden Meripuolustusalueelta. Kurssilaiset kuljetettiin Upinniemestä lauantaiaamuna nopealla Jurmolla saareen ja kurssin päätyttyä sunnuntaina takaisin mantereelle. Kurssilaiset varustettiin ennen saareen siirtymistä yhdenmukaisiin suojavarusteisiin Harjukylässä, Meripuolustuspiirin uusissa harjoitustiloissa. Saaressa juhlallisen lipun noston ja kurssinjohtajan Kristiina Slotten alkusanojen jälkeen oli vuorossa puolijoukkuetelttojen kasaaminen. Lauantaina kurssilaiset sitten kiersivät neljä toimintarastia. Venesatamassa meripelastuskouluttaja Reima Mäkeläisen rastilla puettiin pelas- 118

119 iuhteissa Tea Wairen tyylinäyte,... tuspuvut päälle ja hypättiin veteen. Oli esimerkiksi yllättävän vaikeaa kiskoa veteen pudonnutta kaveria takaisin veneeseen! Opeteltiin myöskin mm. meressä letkassa etenemistä. Etsintärastilla harjoiteltiin etsintäkouluttaja Ari Haaviston johdolla erilaisia etsintämuotoja. Vessapaperia kului! Kouluttaja Timo Liusvaara opetti rastillaan uudet koordinaatit ja niiden käyttöä. Ensiapurastilla jouduttiin tosi toimiin, kun moottorisaha oli osunut jalkaan, kasvot olivat pahasti palaneet kuuman vesipadan kanssa ja apuun saapuvakin kompastui ja löi päänsä kiveen. Siinä tytöt saivat todella näyttää taitonsa! Ea-kouluttaja Teija Hiltunen seurasi tarkasti suoritusta. Illalla opeteltiin vielä kamiinan käyttöä teltoissa, jaettiin kipinämikko-vuorot ja illan pimetessä istuttiin grillillä juttelemassa mukavia. Aamulla kiltamajan parvella herätessäni kuulin vierestä: Onko silloin hengitysvaikeuksia, jos on kylkiluut poikki? Mitä? Kysyjä oli sunnuntain toimintaharjoitukseen värvätty uhri. Tuli mieleen, että olikohan hän koko yön miettinyt moista kysymystä? Eli tosissaan oltiin asialla. Sunnuntai sitten toikin mukanaan varsinaisen kauhuscenaarion! Purjevene oli syttynyt palamaan ja ajautunut rantaan. Yksi uhri löytyi vedestä kellumasta, yksi (kylkiluut murtuneena) istuskeli shokissa rannalla, yksi oli saanut käärmeen pureman rantakalliolla ja yksi oli lähtenyt sekaisessa mielentilassa harhailemaan saareen. Siinä oli tapausta kerrakseen kurssilaisille! Oli johtoryhmä, joka sai ohjeita 112:sta ja toimi kunnes mantereelta saatiin apua. Oli palosammutusryhmä, joka sammutti palavat veneen osat. Oli meripelastusryhmä, joka lähti pelastamaan meressä kelluvaa. Oli EA-ryhmä, joka hoiti kylkiluita ja käärmeen puremaa sekä lopuksi ihan oikeasti antoi tekohengitystä merestä pelastetulle. Ja oli etsintäryhmä, joka etsii Jaskaa metsästä, mutta löysikin jonkun ihan muun. Lopuksi käytiin koko harjoitus vielä läpi kaikkien katsellessa ja kuunnellessa. Meripelastusryhmän toivomus oli heidän toista kertaa puidessa pelastuspukuja ylleen, että voitaisikos seuraavan kerran videoida koko touhu. Pääsisi hieman helpommalla! Mielenkiintoinen viikonloppu Järvön saaressa alkoi olla lopuillaan. Vielä saaren esittelykierros upeita rantakallioita pitkin ja telttojen purku. Jurmon kaartaessa ulos Ormholmenin ja Järvön välisestä salmesta...joka naarattua kurssinjohtajaa Kristiina Slottea kyydissä istui onnellinen, mutta väsynyt naisjoukko. Uutta oli opittuja vanhaa kerrattu! Monelle mukana olijalle yö puolijoukkueteltassa kipinämikko vuoroilleen oli uusi kokemus! Kiitokset kaikille mukana olleille, kouluttajille, kurssilaisille! Kiitokset vielä huoltojoukoille, jotka pitivät huolen, että kaikki sujui! Kiitokset erinomaiselle emännälle, Arjalle ja hänen apulaisilleen! Kiitokset Suomenlahden Meripuolustusalueen tuesta ja kiitokset myöskin tuesta, jota saimme MPK:n Meripuolustuspiiriltä! Kurssista saatu palaute oli erinomaista! Kiitos siitä! Näitä meriturvallisuus-kursseja 011 kiva pitää! Kurssin henki oli taas upea! Teksti: Kristiina Slotte Kuvat: Jaana Kiverä ja Kristiina Slotte Rannikon Puolustaja

120 Järjestöt Pohjanlahden Laivastokilta Toimintaa Pohjanlahdella huomattavasti vaikeampaa ellei mahdotonta nykyisten määräysten takia. Smolander jäi eläkkeelle Rajavartiolaitoksesta viime vuoden joulukuun alusta. Killan syyskokous, johon osallistui 25 jäsentä, hyväksyi vuodelle 2009 toimintasuunnitelman, jonka runkona niin Vaasassa kuin Oulussakin on säännölliset kokoontumiset vähintään kerran kuukaudessa. Perinteisesti ohjelmaan kuuluvat erilaiset matkat ja yritysvierailut. Yhdistys vieraili helmiasiantunti- kuussa venemessuilla, toukokuussa jä- jajäsen Mikael Pasto, Suupohjan viirikön päällikkö Antero Honkasalo ja Matti Ahonen. Jarkko senet osallistuvat Vaasan Kiltapiirin Tuovinen puuttuu kuvasta. järjestämälle tutustumismatkalle Uu- Pohjanlahden Laivastokillan palkitut. Vas. puheenjohtaja Teuvo Roden, hallituksen Vara-amiraali Smolander lai- denmaan Prikaatiin, heinäkuussa käy- EU:n pisin ulkoraja, on se hyvin valvottu dään Kuhmossa ja elokuussa Naantalis- ja esim. ihmissalakuljettajat välttelevät sa valtakunnallisilla Laivastokiltapäi- ajavartiolaitoksen vaasalaissyn- sitä. Samaa ei voi sanoa kaikista EU:n villä. Kesäkuussa on perinteinen pur- vastokillan syyskokouksessa R sesti merialueilla. Vaikka Suomella on tyinen päällikkö, vara-amiraali ulkorajoista. Smolander peräänkuulut- jehdus merivartioston aluksella ja syys- Jaakko Smolander, piti Pohjanlahden tikin tarkempaa rajavalvontaa ulkora- lokakuussa Vaasaan saapuu jälleen mii- Laivastokillan syyskokouksessa joilla, sillä epätoivotun aineksen kont- nalaiva Pohjanmaa. Erityisesti panoste- kokousesitelmän. Hän kertoi laitoksen rolloiminen Schengenin alueella on j o taan kilta-aluksiin, joista Ahven - l u o - organisaatiouudistuksista, joilla mm. vähennetään eri viranomaistahojen päällekkäistä toimintaa, sekä valvontakalustosta, jota tullaan uusimaan erityi- Navigointilaitteet Konehuonelaitteet Radioasemat Säiliömittauslaitteet teollisuudelle P O R I N S A T A M A -PORT O F PORI Merisatamantie 13, PORI Puh. (02) , Fax (02) fi/port/ 120

121 kan alus Maria on Vaasassa ja Y-20 luokan Linda Kristiinankaupungissa Suupohjan viirikön käytössä. Meripuolustuspiiriltä haetaan toteutettavaksi yhteensä kuusi koulutuskurssia. Heinäkuussa Marialla osallistutaan Laivaston vuosipäivän paraatiin Kotkassa. Oululaisilla on oma toimintasuunnitelmansa erilaisine vierailuineen ja matkoineen. Toimintakausi alkoi perinteisillä Jäänsärkijäisillä, helmikuussa tutustuttiin Oulun lentoasemaan, maaliskuussa on kohteena kaapelitehdas NestorCable ja huhtikuussa vierailu Hailuodon luontokeskuksessa. Oululaista perinnettä edustaa kesäkuun kiltakilpailu. Elokuussa puolestaan on perheretki Röyttään. Pohjanlahden Laivastokillan syyskokous on päätetty pitää marraskuussa Virpiniemen merivartioasemalla Iissä. Oulun osaston puheenjohtajana jatkaa edelleen komkapt Matti Kropsu ja yhdysmiehenä Esko Pekama. Pääkillan hallituksen jäsenenä on edelleen Tuomo Kujala. Suupohjan viirikkö varautuu tukemaan MPK:n Meripuolustuspiirin kursseja Suupohjan alueella. Turvaa vesillä -kursseja on kolme ja lisäksi on yksi aistimerivalvontakurssi. Syyskokous hyväksyi myös noin euroon päättyvän talousarvion. Tärkein toiminnan rahoituslähde on edelleen jäsenmaksut, joita arvioidaan saatavan noin euroa. Kiltaalus Marialle arvioidaan saatavan toiminta-avustuksia noin 1400 euroa. Vara-amiraali Jaakko Smolander esitelmöi Pohjanlahden Laivastokillan syyskokouksessa rajojemme tilanteesta. Killan puheenjohtajaksi vuosiksi valittiin edelleen yksimielisesti Teuvo Roden ja vara-puheenjohtajaksi edelleen Mauno Hintsala, niin ikään yksimielisesti. Erovuoroiset hallituksen jäsenet Ilkka Aarnio, Tapio Porentola ja Timo Koukku uusivat mandaattinsa ja uudeksi varsinaiseksi jäseneksi valittiin varajäsen Björn Gustafsson. Hallituksessa jatkavat edelleen Ilmo Kilpi, Tuomo Kujala, Erkki Lehtimäki ja Timo Toivonen. Varajäseniksi valittiin uusina Thor Guss ja Urpo Hirvonen. Valtakunnallisen Laivaston Kilta ry:n hallitukseen valittiin Mauno Hintsala, varajäsenenään Erkki Lehtimäki. Pääkillan hallituksessa jatkaa edelleen Teuvo Roden, varajäsenenään Mikael Pasto. Syyskokouksessa jaettiin myös huomionosoituksia aktiivisille kiltalaisille. Entinen hallituksen jäsen ja sihteeri Mikael Pasto palkittiin Maanpuolustuskiltojen Liiton kilta-ansiomitalilla, Suupohjan viirikön päällikkö Antero Honkasalo sai MPKL:n hopeisen kiltaristin, killan puheenjohtaja Teuvo Roden pääkillan hopeisen levykkeen, aktiivijäsenet Matti Ahonen jäsenansiomerkin ja Jarkko Tuovinen pronssisen levykkeen. Kokouksen päätteeksi nautittiin Vaasan Osuuspankin tarjoamat kokouskahvit. Tekstit ja kuvat Teuvo Roden Rannikon Puolustaja

122 Järjestöt Selkämeren rannikkokilta w Selkämeren Rannikkokillan palkitsemisia vuonna 2008 Kiltojen yhteinen jouluateria reserviläisten kerhohuoneella yhteydessä Sinisen Reservin Ansiomitalilla seuraavat henkilöt: Antero Elomäki, Risto Sipponen, Jouluaterian yhteydessä palkitut: vasemmalta hikien Risto Sipponen, Markku Ravo Sarmet, Jouko Keinänen, Mark- Vahtoranta, Jouko Keinänen ja puheenjohtaja Tauno Setälä ku Vahtoranta ja Veikko Laaksonen. K illan ja Saaristomeren Merivar- aterialla sekä muutamaa päivää myö- tioston Killan Rauman vene- hemmin järjestöjen yhteisen kerhoillan Tauno Setälä Puheenjohtaja ryhmän vuoden 2003 syksyllä aloitettu konkreettinen yhteistoiminta Kuuskajaskarin entisen koulutus-ja valmiuslinnakkeen rakennus nro 9:n eli linnakkeen päällikön asuntona olleen rakennuksen korjaaminen kiltojen tarpeiden mukaiseen käyttöön tuotti hienon lopputuloksen, jota voitiin juhlistaa kiltamajaksi nimetyn rakennuksen vihkiäistilaisuudella Työn onnistuminen osoitti jälleen kerran talkootyön merkityksen j a on oiva osoitus melkein käsin kosketeltavas järjestöjen yhteisen kerhoillan yhteydessä palkitut: vasemmalta hikien Veikko ta yhteishengestä ja tahdosta onnistua Laaksonen,Antero Elomäki ja Ravo Sarmet. aloitetun projektin loppuun viemiseksi kunniakkaalla tavalla. Tästä erityisansiosta j a aktiivisesta tuloksia tuottavasta toiminnas- BOSCH Invented for life Turvallisuutta, johon voit luottaa. ta killan hyväksi useiden vuosien aikana palkittiin kiltojen yhteisellä joulu122

123 RT-kerho Johtorengas Haaste Rannikkoupseeriyhdistykselle R T-kerho Johtorengas h a a s t a a Rannikkoupseeriyhdistyksen so- vellettuun pistoolikilpailuun kello 19-21:30 Töölöntorin sisäampumaradalle. Tarkka osoite on Töölöntorinkadun j a Pohjoisen Hesperiankadun kulma, josta siirrytään yhdessä ampumaradalle. Ilmoittautumiset kare.vartiainen@bliekle.fi (tai ) mennessä. Kilpailu pyritään järjestämään H R U P : n Glock-kalustolla patruunoiden osalta omakustannushintaan, mikä asia varmistuu osanottajille ja kunniakas "perinnemalja". Kilpai- kerran ravintolassa. Tervetuloa kun- ilmoittautumisajankohtaan mennessä. lu on näissä kisoissa leikkimielisen ar- non joukkueella kisaan! Kilpailu koostuu muutamasta helpoh- motonta. Kilpailun jälkeen kannattaa kosta sovelletusta osiosta, ja kiertopal- varata tunti tai pari jälkipeleihin ylä- kintona voittajajoukkueelle on wanha Maljan historia Suora lainaus Rannikkotykistön Vuosikirjasta 1938 sa- ja Isosaaren linnake. noo: " Lähentääkseen suhteitaan vakinaisessa palveluk- Ei ole tiedossa miten kil- sessa oleviin upseereihin "Johtorengas" järjesti tammi- pailu alun perin vietiin lävitse, mut- kuussa v illanvieton RT l:n Upseerikerhossa Suo- ta uudemmalla ajalla kisa on ollut yh- menlinnassa. Tällöin "Johtorengas" lahjoitti vielä kierto- tä kertaa lukuun ottamatta kolmiosai- palkinnon RT l:n Upseerikerhon ja "Johtorenkaan" väli- nen practical-tyyppinen pistoolikilpai- siä pistoolitaisteluammuntakilpailuja varten." lu. Tuo yksi poikkeus oli rynnäkköki- Ennen pokaalin katoamista siihen oli kertynyt 4 väärein suoritettu Puolustusvoimien kaiverrusta, viimeisin "JOHTORENGAS" 792p. ampumaohjelman mukainen ammunta Vuonna 1995 sattuman, tai pikemminkin kohtalon sane- 90-luvulla kilpailuun otettiin mu- lemana Merireserviläisten Tatu Korhonen löysi kierto- kaan yhdeksi osioksi herrasmies- palkinnon kirpputorilta, ja lahjoitti sen RT-kerho Joh- tietokilpailu, jota usein käytiin sau- torengas ry:lle käytettäväksi alkuperäiseen tarkoituk- nan lauteilla. seensa. Näin on vuosittain tapahtunutkin paria pientä Kaikissa muodoissaan kilpailu on aina yhdistänyt katkosta lukuun ottamatta. RT l:n puolesta ovat vuosien Rannikon reserviupseereita ja kantahenkilökuntaa, ku- varrella kisanneet SlRR:n upseerit, merivoimien upseerit ten oli alun perin tarkoituskin. Rannikon Puolustaja

124 Järjestöt Rannikkojääkärikillan syyskokous Rannikkojääkärikillan sääntömääräinen syyskokous pidettiin marraskuun 26. päivänä 2008 Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n auditoriossa Helsingissä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat, joista päällimmäisenä olivat hallituksen henkilövalinnat. Puheenjohtajana jatkaa Aarne Krogerus ja varapuheenjohtajana Viljo Lehtonen. Erovuorossa ollut Antti Rautiainen valittiin hallitukseen uudelle kaksivuotiskaudelle. Erovuoroisen Miiko Marsalan tilalle puolestaan valittiin Otto Fock. Tilintarkastajina jatkavat Paavo Teikari ja Esa Pajunen. Kiitokset tässä Miiko Marsalalle hänen panoksestaan hallitustyöskentelyssä. Uusien haasteellisten työtehtäviensä johdosta hän vetäytyi ainakin toistaiseksi aktiivisesta hallitustyöstä. Samalla toivotan Otto Fockin tervetulleeksi jälleen hallitukseen. - Jälleen - sillä Otto on ollut killan hallituksessa aiemmin 1990-luvulla. Syyskokouksessa vahvistettiin Kokouskutsu Kapteeni Jyrki Uutela kertoo vapaussodan vaiheista myös killan toimintasuunnitelma vuodelle Killan toiminta tulee noudattamaan pitkälti perinteisiä muotoja. Sääntömääräisten vuosikokousten ja Teikarin päivän juhlallisuuksien ohella kilta toteuttaa mahdollisuuksien mukaan kaksi ekskursiota, joista toinen heti tammikuussa Maanpuolustuskorkeakoululle. Toinen vierailu ajoittuu syyskuulle ja suuntana silloin on joko Huoltokoulu Lahdessa taikka vierailu jollakin Helsingin edustan Rannikkojääkärikilta r.y:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina klo 18.00Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n auditoriossa, Töölöntorinkatu 2, Helsinki Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Ennen virallista kokousta ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä esitelmä. Tervetuloa! Rannikkojääkärikilta r.y:n hallitus saarella. Vuoden aikana killan jäsenille tarjoutuu jälleen mahdollisuus osallistua omin joukkuein VAARANNJP:n järjestämille barettimarsseille. Killan jäsenillä on myös mahdollisuus osallistua marssien tehtävärasteille kouluttajina ja valvojina. MPK:n kanssa on jälleen sovittu, että killan perinteisesti järjestämä kanoottivaellus toteutetaan MPK:n kurssina. Killan talouden osalta syyskokous vahvisti killan jäsenmaksuksi edellisen vuoden tapaan 30 varsinaisilta jäseniltä ja 10 Teikarin veteraaneilta. Jäsenmaksujen eräpäiväksi vahvistettiin Ennen virallista kokousta kapteeni res Jyrki Uutela piti esitelmän aiheesta "Suurvaltapolitiikan vaikutus Suomen vapaussotaan". Esitelmä synnytti vilkkaan ja erittäin mielenkiintoisen keskustelun asiantuntevan yleisön myötä. 124

125 Rannikkojääkärikillan tapahtumat Stadin Sissien Sissitaitokilpailu tulevat Helsinki ja Sissitaitokilpailu. j ä ä k ä r i - kiinnostaako ampuminen? Barettimarssi, toukokuu -09. Il- Lähde kokeilemaan taitojasi ja ilmoit- Rannikkojääkärikilta on saanut Sisseil- moittautumiset viimeistään taudu viimeistään Antti Rautiaiselle antti@rautiainen.cc. tä haasteen, johon vastataan. Tarkoituk- killan sihteerille Antti Rautiaiselle sena on saada oma kahden hengen partio antti@rautiainen.cc tai kisaan mukaan. Jos rannarin vaisto he- Tarkemmat ohjeet helmikuussa killan räsi, ota yhteyttä antti@rautiainen.cc tai sivuilla ja Rannikkojää- gmap-pedometer.com/?r= Il Itse kilpailusta lisää www. kärikilta. moittautumiset viimeistään stadinsissit.fi/html/sissitaitokilpailu.ht- Sinisen Reservin ampumakilpai- ml tai lu , Upinniemi. Rannikko- Kanoottivaellus , Dragsvik. Vaelluksen reitti Tero Mäkiselle tero.makinen@iki.fi. Tapahtunutta Barettimarssin järjestelytehtävissä mukana killan kautta olivat Antti Rautiainen, A ri Halonen, Janne Nyman sekä Jari Komulainen. Vajaa 100 km marssien, välillä erilaisia tehtäviä tehden. Barettimarssi taa rastien järjestelyissä, pääsimme ker- Rannikkojääkärikilta sai komentajalta taamaan rannikkojääkäritaitojamme. kutsun VAARANNJP:n barettimars- Kilta palkitsi barettimarssin nopeim- siin sekä marssille että järjestelytehtä- man ryhmän (Kattelus KVK, Kuhlefelt viin. Tällä kertaa ei saatu omaa ryhmää MJ, Pohjola MH, Shenin AN, Svanbäck liikkeelle, mutta järjestelytehtäviin kil- AG, Tschirpke F, Korpimäki O-P, Lund- Barettimarssin vesistönylistystä olivat seu- lan kautta saatiin neljä reserviläistä - ström MF, Strömberg GG) jakamalla raamassa myös UUDPR:n komentaja kdri allekirjoittaneen lisäksi olivat mukana kaikille rannikkojääkäripaidan killan Andreas Gardbergja VAARANNJP:n komen- Ari Halonen, Jari Komulainen j a Jan- esittelytilaisuudessa taja kom Olavi Jantunen. Rannikon Puolustaja ne Nyman. Samalla, kun saimme aut- Tekstit ja kuvat Antti Rautiainen 125

126 Järjestöt Kovan koitoksen jälkeen oli aikaa yhteispotrettiin. Killan esittelyjä sähly Killan jo perinteeksi muodostunut esittelytilaisuus kotiutuville varusmiehille järjestettiin Silläaikaa, kun killan sihteeri kertoi varusmiehille killan toiminnasta sanoin ja kuvin, sählyyn osallistuneet kiltalaiset pää- sivät keskustelemaan pataljoonan komentajan kanssa ajankohtaisista rannikkojääkärikuulumisista. Tilaisuuden päätteeksi komentaja jakoi yhdessä killan sihteerin kanssa rannikkojääkäripaidat barettimarssin nopeimman ryhmän varusmiehille. Tämän jälkeen pelattiin jälleen sählyturnaus, johon osallistuivat killan joukkueen lisäksi kokelaiden, RANNJK:n ja PIONK:n joukkueet. Tällä kertaa turnauksen pisimmän korren veti killan joukkue voittaen kaikki kolme otteluaan. MPKK:n vierailu Rannikkojääkärikilta järjesti jäsenilleen tutustumisretken MPKK:un torstaina Illan isäntinä toimivat R ANNJK:n entiset kouluttajat evl Juha Niemi ja maj Pekka Ahtikoski, jotka pitivät erittäin mielenkiintoiset esitelmät kansainvälisestä kriisinhallinnasta sekä uusitusta upseerikoulutuksesta. Varsinkin omakohtaiset kokemukset kansainvälisistä tehtävistä intouttivat vieraat kyselemään ja ilta venyi pitkälle. Mukavan illan päätteeksi saimme vielä mahdollisuuden saunoa Ritari-talolla. Illan isännille, joille killan puheenjohtaja Aarne Krogerus antoi tilaisuuden päätteeksi "Viipurinlahti kesällä 1944"-videon, vielä kertaalleen iso kiitos! Evl Juha Niemi kertoi mm. CIMIC:stä eli siviili-sotilas-yhteistyöstä. Killan MPKK:n vierailussa mukana olleet Paavo Teikari, Teikarin veteraani sekä killan pitkäaikainen hallituksen jäsen Juha Karvonen kuuntelivat tarkkaan esitystä. 126

127 There are unsaved lives (including yours). Do you want to save them instead of quitting? ignore I Save.c,-.<

128 Järjestöt RT-opistoupseerit Rannikkotykistön Opistoupseeri! Joukkomme kokoontui yhteiskuvaan Merisotakoulun päärakennuksen eteen. Kuvassa keskellä yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, kapteeni evp Valto Vainio. Hänen oikealla puolellaan puheenjohtajan tehtävät luovuttanut kapteeniluutnantti Markku Kaukoranta ja vasemmalla puolella uusi puheenjohtaja luutnantti Tutu Vartiainen. Rannikkotykistön Opistoupseerit pitivät perinteisen jatkokoulutus-ja kokouspäivänsä lokakuun lopulla Merisotakoulussa Suomenlinnassa. Tarkoituksena oli tutustua Merisotakoulun mittavaan peruskorjaukseen ja samalla tarkastaa, niissä kunnossa arvokas sotakoulu pääsee jatkamaan toimintaansa historiallisissa tiloissaan. Remontti täynnä yllätyksiä Merisotakoulun huoltopäällikkö, komentajakapteeni Jarmo Partanen toi tilaisuuden aluksi yhdistykselle Merisotakoulun johtajan terveiset. Rannikkotykistössä pitkään vaikuttaneen kommodori Nystenin olisimme luonnollisesti mielellämme tavanneet, mutta toki koulun johtajankin on joskus pidettävä lomaa. Komentajakapteeni Jarmo Partanen selvitti Merisotakoulun remontin eri vaiheita. Esityksestä selvisi hyvin, miten haastavaa vanhojen rakennusten korjaaminen on. Remontti on kuitenkin edennyt pääosin aikataulussa budjetinkin pysyessä suunnilleen asetetuissa raameissa. Kallista lysti kuitenkin on. Esimerkiksi koulun päärakennuksen peruskorjaaminen maksoi enemmän kuin Upinniemen Varuskunnan uusi uljas Meritalo. Vitsit ovat myös olleet välillä vähissä. Saattaa kuulostaa komealta, että omassa työhuoneessa on merinäköala. Silloin, kun se kuitenkin tarkoittaa sitä, että toinen pää työhuoneesta on kaivettu auki ja kuopan pohjalla lainehtii merivesi, ei ymmärrettävistä syistä johtuen merinäköalasta oikein osaa nauttia. Seuraavaksi Merisotakoulun peruskorjaus etenee majoitusrakennukseen. Sielläkin on mitattu huomattavan korkeita kosteusprosentteja, joten haasteita remontoijilla on tiedossa. Tukialus Prisma majoittaa kadetit tämän korjausvaiheen ajan. Tragikoomisia piirteitäkin korjaustöihin on mahtunut. Niinpä on ajauduttu tilanteisiin, joissa urakoitsija on maalannut pylvään vasemman puolen, 128

129 Suomenlinnassa mutta ei enää oikeaa sivua - se kun ei enää kuulunut urakkasopimukseen. Neuvottelemalla näistäkin on kuitenkin selvitty, komentajakapteeni Partanen hymyilee. Syyskokouksen päätöksiä Syyskokous avattiin yhdistyksen puheenjohtajan, kapteeniluutnantti Markku Kaukorannan tervehdyssanoin. Yhdistyksen syyskokouksen asialistalla on tärkeimpinä asioina valita yhdistykselle puheenjohtaja ja hallitus seuraavalle toimintakaudelle sekä hyväksyä toimintasuunnitelma ja raha-asiat. Yliluutnantti Peter Hipin toimiessa puheenjohtajana, syyskokous hyväksyi hallituksen tekemät esitykset. Vuo- Timo Kurki, uskollinen jäsenemme Vaasasta, palkittiin yhdistyksen standaarilla tunnustuksena den 2009 aikana toteutetaan jatkokou- esimerkillisestäjäsenyydestä. lutuspäivä huhtikuussa Merivoimien Esikuntaan Turkuun. Kesällä, tarkem- lisuus tehdä esityksiä, missä ja millä ta- min elokuun ensimmäisenä viikonlop- valla kokoonnumme. Rannikkotykistön Opistoup- seerin ry toivottaa kaikille rannikon puna, järjestetään perinteinen kesäret- Markku Kaukorannan ilmoittaes- ki. Kohteena on tällä kertaa Niinisalon sa, että hän ei ole enää käytettävissä yh j a kutsuu jäsenensä aktiivisesti varuskunta Kankaanpäässä. Samassa distyksen puheenjohtajaksi, uudeksi pu- mukaan toimintaan. yhteydessä järjestetään myös evp-jäsen- heenjohtajaksi valittiin luutnantti Tatu ten yhteinen tilaisuus. Syksyn tilaisuu- Vartiainen. Hallituksen kokoonpanoon desta päätettiin antaa jäsenille mahdol- tehtiin samalla pieniä muutoksia. puolustajille menestyksekästä vuotta Teksti: Tatu Vartiainen Kuvat: Puolustusvoimat, matruusi Tony Wainio ib M Rolls-Royce rrmrej * Rannikon Puolustaja Epomare Oy Perämiehenkatu TURKU P F

130 Järjestöt Rannikkosotilaskotiyhdistys Rannikkosotilaskotiyhdistyksen uusin Taustaa edellisen lehden kertomukselle Suomenlinnan ensimmäinen sotilaskotirakennus. Lokakuun puolivälissä avattiin suurella ilolla uusi sotilaskoti Merisotakoululle Suomenlinnaan. Merivoimat osoittivat sotilaskodille hyvin toimivan peruskorjatun tilan. Ilo on sitäkin suurempi, kun sotilaskotiuutiset ovat enimmäkseen koskeneet lakkautettujen varuskuntien mukana ovensa sulkeneita sotilaskoteja ja kodittomia yhdistyksiä. Merisotakoulun kiinteistön mittavan korjaustyön jälkeen tilat ovat silmiä hivelevän elegantteja, ajanmukaisesi varustettuja, mutta menneisyyttä kunnioittavia historiallisia interiöörejä. Sotilaskoti on osa ruokailulle omistettua kiinteistöä, minkä ansiosta lounasaikaan yhdistyy myös vaivaton käynti sotilaskodissa. i mhi 1800-luvulla sairaalasaarena tunnetun Pikku Mustan puolustusmuurien ympäröimän Merisotakoulun kokonaisuuteen kuuluu ryhmä aikojen kuluessa muutoksia kokeneita rakennuksia rakennettu, alun perin yksikerroksinen vartiotupa on toiminut sittemmin mm. koulunjohtajan asuntona ja asuntolana; pihapiirissä on rakennettu kasarmi-ja asuinrakennus sekä uudenaikainen planetaario toisessa vartiotuvassa. Merisotakoulun päärakennus (vuodesta 1935 alkaen) oli 1844 hyväksyttyjen piirustusten mukaan suunniteltu sairaalaksi, mutta se toimi venäläisenä kasarmina 1860 alkaen. Nyt saneeratun, kadettiosastona toimineen Carl Ludvig Engelin suunnitteleman, rakennetun sairaalarakennuksen yhteen holvikattoiseen, aikoinaan potilashuoneeseen on sijoitettu juuri avattu Rannikkosotilaskotiyhdistyksen uusin sotilaskoti. Sotilaskoti-lehdessä 5/2008 taiteilija Halosen nimiin merkitty Suomenlinnan ensimmäistä sotilaskotirakennusta esittävä maalaus on dokumentti Suomenlinnasta ja sotilaskotityön puitteista noilla saarilla. Maalari ei ollut kuitenkaan kuuluisa taiteilija Halonen, vaan rykmentissä palvellut sotilashenkilö. Palautan tässä 90-vuotisen sotilaskotityön alkuvaiheen mieliin, koska se liittyy myös Suomenlinnan sotilaskotimenneisyyteen. Sotilaskotiyhdistys - sittemmin Helsingin Sotilaskotiyhdistys - perustettiin Se avasi ensimmäisen sotilaskotinsa Helsingin Antinkatu 13:een, ja kohta sen jälkeen - silloisen komentajan pyynnöstä - toisen Suomenlinnaan Iso Mustasaaren kentän laidalle kaksikerroksiseen entiseen puiseen lastentarharakennukseen. Alakerrassa olivat olleet lasten leikkitilat ja ylhäällä opettajien asunnot. Itsenäisyyden myötä suomalaiset ottivat venäläisten käyttämät rakennukset haltuunsa ja lastentarhana ollut talo luovutettiin puolustusvoimien käyttöön. Alakertaan avattiin sotilaskoti ja yläkertaan sen kirjasto. Kuvan näkymä kentän yli on maalattu rannikkotykistörykmentin esikunnan ikkunasta vähän ennen kuin Helsingin Sotilaskotiyhdistys 1948 luovutti sotilaskodin Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistykselle joukko-osastosidonnaisuutta noudattaen. Se koti palveli rannikkotykistön tarpeita. Helsingin merkittävin nähtävyys, UNESCOn maailmanperintölistalla oleva Suomenlinna, avautui osittain yleisölle vasta 1960-luvulla. Oltuaan pu- 130

131 otilaskoti Suomenlinnassa navankileiri vuoteen 1919, siitä tuli varuskunta, joka sekin lakkasi Linnoituksen käyttösuunnitelma valmistui 1974, ja alueen kunnostus jatkuu edelleen. Huolimatta suojelukohdeluonteestaan Suomenlinnaan on sijoitettu uudisrakennuksiakin, kuten 1950-luvulla valmistunut kansakoulu, jonka entiset tilat osoitettiin sotilaskodille, kun vanha puurakennus sai purkutuomion. Vuoteen 2007 Merisotakoulun päärakennuksen 2. kerroksessa on toiminut myös sotilaskoti, joka nyt jatkaa tauon jälkeen uudessa, entistä helpommin saavutettavassa tilassa. Palveluspaikkana Merisotakoulu poikkeaa muista varuskunnasta sijaintinsa sekä väkensä puolesta. Vain pieni osa joukosta on varusmiespalvelustaan suorittavia matruuseja, ja reserviupseerioppilaat ovat koulussa kahdesti vuotuisten kurssien aikana, mutta laivapalvelujaksolla ollaan poissa koulun muonavahvuudesta. Tavalliseen päivärutiiniin kuuluvat kadetit ja upseerikursseihin osallistuvat sotilaat sekä henkilökunta, joita palvellaan virka-aikana. Vapaaehtoisten sisarten päivystysapua tarvitaan reserviupseerikurssien aikana ja erilaisten tilaisuuksien vaatimissa olosuhteissa. MUSEIFARTYGET POMMERN Öppet maj-september Ålands Sjöfarts MUSEUM Hela året RSKY Suomenlinnan Eeva Viljanen paikallisosasto Entré 5 eur Kombibiljett 8 eur Barn 3 eur Kombibiljett 5 eur Rannikon Puolustaja

132 Upinniemen ensimmäisiä varu - Mannin pojat muistelevat Vanhaa rautaromua huuhtoutuu vieläkin aika ajoin esiin Upinniemen Telalahdessa. Kuvassa pakkasen jähmettämät ratanaula ja kiskonpätkii tammikuulta Astuessaan palvelukseen tammikuussa 1956 nuoret himankalaismiehet olivat ehkä tietämättään historiallisten varusmiesten joukossa. Vuosi 1956 oli muutenkin erikoinen vuosi. Urho Kaleva Kekkonen valittiin presidentiksi ja Suomessa oli laaja yleislakko. Neuvostoliitto palautti Porkkalan vuokra-alueen takaisin etuajassa. Olli Simonen ja Paavo Tilus muiden varusmiesten joukossa olivat ensimmäisiä varusmiehiä, jotka palvelivat nykyisessä Upinniemen varuskunnassa. Alkuvuodesta 1956 Paavo, muiden kera, oli edellisen ikäkauden loppusodassa silloisen Porkkalan varuskunnan alueella. Kylmää oli, kun kolme vuorokautta vietettiin metsässä ja majoitus oli pelkästään kuorma-auton lavalla. Ollin ensivisiitti Upinniemeen oli kesällä, kun he tulivat paatilla hakemaan "jotain tavaraa" - ei kuitenkaan romua - pois Upinniemestä. Alokasajan Olli Simonen ja Paavo Tilus viettivät Suomenlinnassa. Tammikuussa Suomessa oli ennätyskylmä. Pakkasta mitattiin -40 C. Kaupungista oli autoillekin jäätie Suomenlinnaan. Vaatetuksena oli sodanaikaiset sarkavaatteet, joita ikkunaa vasten katsottuna näkyi vain langat ristissä. Saappaissa jalkarätit, joiden sitomista Paavo joutui muillekin opettamaan. (Haastattelijan pyynnöstä hän suostuu vielä kerran sitomaan pyyheliinasta jalkarätin ja näppärästi siitä tiivis ja siisti paketti syntyikin.) Ensimmäisen iltaloman ehtona oli merivoimien jamaavoimien arvomerkkien osaaminen sekä nenäliina lomapuvun taskussa. Yleislakon aikana Suomenlinnassa vartiointia lisättiin ja lomia peruttiin. Liekö mellakoiden varalta, mutta vartiomiehillä oli kovat piipussa. Paavo Tilus kotilomalla kihlattunsa Sirkan kanssa. Sotilasvalan jälkeen rannikkotykistön miehet Tilus ja Simonen siirtyivät Suomenlinnasta hiihtäen täyspakkaus selässä 15 km Miessaareen. Ensimmäiset viikot majoitus oli teltoissa, kunnes kotiutuva varusmieserä vapautti parakin. Miessaaren aikana varusmiehet pääsivät tekemään väylää Matinkylästä Miessaareen. Matkaa oli jokunen kilometri ja tehtävänä oli käsipelin sahata justeerilla jäähän laivaväylää. Miessaaressa samassa tuvassa oli 60 miestä. "Tuvassa oli yksinkertaiset akkunat ja se lämpeni vain pierulämmityksellä", Paavo muistelee naurahtaen. Miessaaressa oli tuohon aikaan paljon hevosia ja Paavoakin pyydetiin tallimestariksi. Päällikkönä oli kuitenkin äkkiväärä mies, joten homma ei kiinnostanut. Tehtäväksi tuli kranatinheitinjoukkueen viestimies/ tulenjohtaja. Olli puolestaan toimi kranaatinheittimen lataajana. Miessaaressa oli kova kuri. Pikkurikkeistä joutui nostamaan isoja männynkantoja kaadetusta metsästä. Armeija oli vakava paikka, eikä mikään naurun asia. Kerran asennossa seistessä joku hupiveikko hauskuutti niin, että Ollikin joutui kannonkaivuuseen. "Se oli kovaa työtä. Ensin piti kaivaa käsin hiekka pois kannon ympäriltä, eikä työkaluja sallittu käyttää", muistelee Olli urakkaansa. Eräs veijari sanoi nostaneensa 32 kantoa. Miessaaressa ei juuri ollut ajanvietettä palveluksen jälkeen, vain silloin tällöin auki olevat sotilaskoti ja elokuvasali. Eikä mihinkään ollut asiaa, jos oli törttöillyt. Ikävissään piti vain 132

133 riiehiä vuonna 1956 merta katsella. Lyhyet yölomat sai viettää Suomenlinnassa kasarmilla, pääsipä edes pois Miessaaresta ja kaupungille. Miessaaressa oli komppanian päällikkönä eräs kapteeni Kurki. Hän oli pieni ja terävä mies ja piti tiukan kurin, ei kuitenkaan pahalla. Häntä pidettiin rehtinä ja oikeudenmukaisena. Kapteeni Kurjella oli tapana saada parempi ryhti varusmiehille sanomalla: "Kiristetäänpä sitä selkärangan mutteria kireämmälle." Kesällä 1956 Upinniemessä oli tehtävänä kasarmien purkua ja rannan raivausta. Näky oli välillä hirvittävä, neuvostoliittolaiset olivat muunmuassa räjäytelleet 12-tuumaisen bunkkereita. Rannat olivat täynnä rautaromua ja piikkilankaa. Alueen jätevesiviemäröinti oli neuvostoaikana toteutettu muunmuassa siten, että laiturin nokassa oli "paskamaki" eli puucee. Siellä ei ollut ollenkaan istuinta, vaan aukon vieressä oli rautaiset kengänkuvat ja aukosta jätökset tipahtivat suoraan veteen eli Suomenlahteen. Kesäisellä Porkkalan reissulla he löysivät jostain ison toistametrisen jakoavaimen. Se puhdistettiin ja kiillotettiin ja annettiin kapteeni Kurjelle kotiutuslahjaksi. Kapteeni ymmärsi huumoria ja sitä jakoavainta esiteltiin kuuleman mukaan nuoremmille varusmieserillekin. Liekö käynyt vielä sopivasti selkärangan mutterin kiristämiseenkin... Paavon varusmieserän loppusota oli myös Upinniemen alueella. Jossain alueella oli vielä vanha huvila, jonka pihalla kasvoi omenapuita. Omenat oliva vielä raakoja, mutta nälkäisenä se ei silloin haitannut, vaikka vatsaa vähän kipristelikin. Varusmiesaikaa muistellessa Paavo kertoo hiljaisena, että "Herrat (kouluttajat) olivat kaikki sodassa kiusattuja miehiä, osa vähähermoisia." Sodasta ei juuri puhuttu, mutta kuten Ollikin totesi: "Sota oli ollut kova koettelemus monille. Ainainen pelko omasta ja perheen puolesta. Monista tuli ihmisraunioita." Koko kahdeksan kuukauden aikana ei kotilomia juurikaan ollut nykyaikaan verrattuna. Paavo pääsi käymään Himangalla kolme kertaa ja Olli kaksi. Syyskuussa koitti tälle varusmieserälle kotiutus ja lokakuussa Paavo ja Sirkka juhlivat häitään. Kun Paavo Tilus kävi Upinniemessä yli 50 vuoden tauon jälkeen, ei tuttuja paikkoja enää ollut. Vanhoja rakennuksia oli purettu, uusia rakennettu ja puusto kasvanut vuosikymmenten aika- Tykkimies Olli Simonen Miessaaressa. Paavo vasemmalla ja Olli keskellä. na. Vanhat armeijamuistot muistuivat kuitenkin mieleen. Sekä Ollilla että Paavolla Rannikonpuolustajan 4/2008 juttu rannikkojääkärien syysretkestä Miesssaareen herätti monta muistoa eloon varusmiesajoista. Miessaarta sanottiin myös Männiksi, ja siitä laulettiin varusmiesten keskuudessa myös seuraavaa laulua: Se vain tietää ken Mamiin on kulkeutunut, mitä aiemmin ollut on vailla. Portti sivilihin kun on sulkeutunut, tenho outo on Miessaaren mailla. Kurjen jalka kun jättävi merkin, sitäjäljennä ei käsi herkin. Se on sellainen saari ja sellainen maa, jota ei voi unhoittaa! Teksti: Johanna Lahtinen Kuvat: Paavo Tiluksen ja Olli Simosen kotiarkistoista sekä Johanna Lahtinen Rannikon Puolustaja

134 'isfl,l.(.aljb. -- Chevalier Paul satamassa. Uusia eurooppalaisia pintataistelualuksia Kolme merkittävintä laivastomahtia läntisessä Euroopassa, Iso-Britannia, Ranska ja Italia tulevat saamaan käyttöönsä uuden alusluokan, jolla on yhteinen syntyhistoria. Yhteistä näille maille on myös se, että niistä jokaisella on käytössään ainakin yksi lentotukialus, joka tarvitsee tehokkaan suojueen toimintansa turvaksi. HMS Daring Iso-Britannia päätti irtautua yhdessä Italian ja Ranskan kanssa suunnitellusta Horizon-ohjushävittäjäprojektista ja toteuttaa hankkeen omillaan. Tässä vaiheessa kuviteltiin uutta alusta tuotettavan 12 kappaletta, mutta jo hyvinkin pian määrä pudotettiin kahdeksaan ja kesäkuussa 2008 Iso-Britannian puolustusministeriö ilmoitti tuotannon kokonaislukumääräksi jäävän kuusi alusta. Ensimmäinen alusluokan edustaja HMS Daring laskettiin vesille helmikuussa 2006 ja se astui Royal Navyn palvelukseen joulukuussa Operatiiviseen käyttöön se odotetaan saatavan joulukuussa Viimeinen luokan alus, HMS Duncan tullee operatiiviseen valmiuteen vuoden 2013 loppuun mennessä. Alusluokan ehkä tärkeinpänä tehtävänä tulee olemaan uusien Queen Elizabeth -luokan lentotukialusten ilma- ja ohjustorjuntasuoja. Tukialusten odotetaan optimistisesti valmistuvan vuosina 2014 ja 2016, jolloin Daring-luokka kokonaisuutena on valmiina. Daring-luokan alukset (Tyyppi 45) rakennetaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen riisuttuina; Aluksiin ei ainakaan tässä vaiheessa asenneta merimaaliohjuksia, eikä sisäkehän ohjustorjuntajärjestelmää, ainoastaan kaksi 30 mm tykkiä on varattu epäsymmetrisiä uhkia vastaan. 134

135 Y ~ / é i à Kapteeni Rauno Leppiviita Suurimman kaliiberin tykkiä edustaa aluksen etukannella oleva 114 mm yleistykki, jonka tulinopeus on 25 ls/min ja kantama 27 km. Myöskään suto-torpedoputkia (Stingray) ei tule alukseen, vaan se on riippuvainen alukselle tukeutuvan helikopterin suto-torjuntakyvystä. Myös tietyistä elektronisen sodankäynnin järjestelmän suorituskyvyistä on tingitty. Alus on kooltaan m pitkä ja 21.2 m leveä. Uppoumaltaan alus on 7450 tonnia. Aluksen voimanlähteenä käytetään kahta WR-21 kaasuturbiinia, jotka tuottavat hv tehon. Koeajoissa alus on saavuttanut yli 30 solmun nopeuden, vaikka alkuperäisenä tilaajan vaatimuksena oli 28 solmun nopeuteen kykenevä alus. Daring-luokan alusten (Tyyppi 45) tärkein tehtävä on ilma-/ohjustorjunta ja tähän sillä on erittäin hyvä järjestelmä riisuttunakin. Aluksen varustukseen kuuluu 48 Sylver A50 VLS-laukaisuputkea (Vertical Launching System) aluksen etukannella. Tilaa eturungossa on tarvittaessa vielä 16 VLS-putkelle. Tärkeimpänä sensorina aluksel- Daring. Heko. la on SAMPSON monitoimitutka. Tutka toimii E/F-alueella (2-4 GHz) ja sen maksimimittausetäisyys on 400 km. Tutka kykenee useiden satojen automaattiseurantojen ylläpitoon ilmamaaleista samanaikaisesti. Ilmavalvontaan aluksella on lisäksi käytössään Marconin valmistama D-alueen S1850 valvontatutka. Ilmatorjuntaohjuksina aluksella on MBDA:n valmistamat Aster-15 ja -30. Kantamaksi valmistaja ilmoittaa lyhyemmän kantaman Aster-15:lle km ja Aster-30:lle km. Luonnollisesti käytännön torjuntaetäisyys yliääninopeudella lentävään ja liikehtivään kohteeseen on huomattavasti lyhyempi. Ohjukset ovat erittäin nopeita. Lyhyemmän kantaman versiolla maksiminopeus on Mach 3 ja pidemmän kantaman versiolla Mach 4.5. Ohjusrunko on molemmilla versioilla käytännössä sama, ainoastaan lähtömoottorin koko ratkaisee onko kyseessä lyhyemmän vai pidemmän kantaman versio. Torjuntakorkeus Aster-15 ohjuksella on 13 km ja Aster-30 ohjuksella 20 km. Ohjus on varustettu AD4A aktiivitutkahakupäällä, joka käynnistetään loppulähestymisen aikana. Matkalennon aikana ohjus saa ohjauskomennot aluksen monitoimitutkan mittaaman maalitiedon pohjalta. Ohjus kykenee yli 60 G liikehtimiseen kehittyneen PIF-PAF -menetelmän (pilotage en force-pilotage aérodynamique fort) ansiosta. Kyseessä on sekä siivekkeillä tapahtuva aerodynaaminen, että ohjuksen painopisteeseen sijoitettujen "suihkusuuttimien" avulla tapahtuva ohjuksen ohjaus. Horizon -hanke Kun Iso-Britannia ilmoitti irtaantuvansa yhteisestä alushankkeesta vuonna 1999, Ranska ja Italia päättivät pikaisesti jatkaa alkuperäistä Horizon-hanketta. Alun perin Ranskalle oli tarkoitus valmistaa 4 alusta ja Italialle 6. Taloudelliset seikat ovat aiheuttaneet sen, että alusluokkaa ei tuoteta enempää kuin kaksi alusta molemmille hankkeessa mukana oleville maille. Italialle valmistettavat alukset Andrea Doria ja Caio Duilio ja Ranskalle valmistettavat Forbin ja Chevalier Paul ovat käytännössä lähes samanlaisia. Taistelunjohtojärjestelmä (CMS- Combat Management System) on kehitetty osallistujamaiden toimesta ja on ehkä olennaisin elementti yhteisessä projektissa. Järjestelmä perustuu viiteen keskustietokoneeseen, jotka toimivat tarvittaessa hajautettuina tiedon solmupisteinä. Tiedonsiirtoon aluksella on käytössä kaksi linkki-11 ja yksi linkki-16. Taistelunjohto-/hallintajärjestelmän eräänä Rannikon Puolustaja

136 merkittävänä piirteenä on mahdollisuus katkaista kaikki elektromagneettinen säteily alukselta (tutkat,omakonetunnus-,viesti-ja elektronisten vastatoimenpiteiden järjestelmät) ja kyky hallita keskitetysti aluksen heräteympäristöä. Aluksen taistelunjohtokeskus sisältää 20 monitoimityöpistettä/-konsolia, joista jokainen kykenee korvaamaan toisensa. Taistelunjohtojärjestelmä perustuu lentotukialus Charles de Gaulle:lle kehitettyyn SENIT-8 -järjestelmään. Alusten tärkein sensori on G-alueen EM- PAR-monitoimitutka. Tutkan mittausetäisyys on 130 km keskipitkän kantaman mittausmoodissa ja 300 km pitkän kantaman moodissa. Tutka kykenee 300 automaattiseurannan ylläpitoon, joista 50 maalia vastaan voidaan toimia samanaikaisesti. Passiiviseen elektro-optiseen valvontaan ja seurantaan italialaisten aluksella on käytössään Selex:n valmistama SSAS ja ranskalaisten aluksella Sagem:n Vampire. Ohjuksina aluksilla on perusvarustuksessa 32 Aster-30 ja 16 Aster-15 ohjusta. Tulevaisuudessa alukset voidaan varustaa tarvittaessa myös MICA-VL ilmatorjuntaohjuksilla tai SCALP -Naval risteilyohjuksilla maamaaleja vastaan. Eri ohjustyyppejä ei voida käyttää suoraan samasta laukaisualustasta, vaan tietyt ohjukset vaativat omanlaisensa laukaisualustan; SCALP A70-, Aster-30 A50-ja MICA A35-laukaisualustan. Daring-luokasta poiketen aluksilla ei ole varsinaista yleistykkiä. Ammusasejärjestelmänä käytössä on 76mm Super Rapido. Kyseessä olevan järjestelmän tärkein tehtävä on ilmamaalien torjunta. Ranskan aluksilla tykkejä on kaksi kappaletta ja Italian aluksilla kolme. Italian aluksiin tulee käyttöön myös Davide-Strales- ohjattavat ammukset. Tykkejä ohjaa NA-25XP ammunnanhallintajärjestelmä. Aluksilla on käytössään myös kehittynyt sukellusveneentorjuntajärjestelmä, joka koostuu Thalesin valmistamasta keulaan asennetusta kaikuluotaimesta 4110CL ja passiivisesta, aluksen perässä hinattavasta kaikuluotaimesta. Hinattavaa ALTO-mittainta käytetään osana SLAT-torpedon torjuntajärjestelmää. Kyseinen torpedontorjuntajärjestelmä sisältää myös kaksi harhamaaliheitintä Sukellusveneen torjuntaan on käytössä myös kaksi torpedoputkea MU- 90 torpedoille ja yksi helikopteri. Helikopterina toimii ranskalaisella aluksella NH-90 meritoimintaversio ja italialaisilla joko sama NFH-90 tai EH-101. Pintatorjuntatehtäviin aluksilla on käytössään kahdeksan merimaaliohjusta, Ranskalaisilla ohjuksena on Exocet Mk3 ja Italialaisilla Teseo Mk2 (OTO- MAT). Pieniä ja nopeita pintataistelualuksia vastaan on käytössä kaksi yleistykkiä: ranskalaisilla 20mm ja italialaisilla 25mm. Alkujaan tästä alusluokasta puhuttiin uuden sukupolven fregattina, mutta kylkinumeroihin liitetty D-kirjain antaa ymmärtää, että molemmissa laivastoissa uusi alusluokka lasketaan hävittäjiksi. Tätä tukee myös alusten merkittävästi suurempi uppouma, kuin mitä yleensä tavataan fregatti-luokan aluksissa. Kaikki neljä alusta on jo luovutettu vastaanottajille. Vaikka Iso-Britannia ja toisaalta Ranska ja Italia ovat kehittäneet omat alusluokkansa erillisinä projekteina, näkyy alusten suunnittelun yhteinen alkuhistoria niiden rakenteiden samankaltaisuutena. Yhteistä kaikille aluksille on pyrkimys alusten herätetason pienentämiseen rakenteellisin ratkaisuin, uuden sukupolven monitoimitutkat ja ilmatorjuntaohjukset, sekä monipuolinen VLSlaukaisujärjestelmä. Sekä Daring- että Horizon-luokka tulee olemaan käytössä seuraavat kolme vuosikymmentä. Tänä aikana aluksia tullaan modernisoimaan merkittävästi. Eräänä todennäköisenä kehityspiirteenä tulee olemaan alusten modifiointi ballististen ohjusten torjuntakykyisiksi, USA:n Aegis-risteilijöiden ja -hävittäjien tapaan. Tämän suuntaista tutkimusta on jo tehty mm. monitoimitutkien ja Aster-ohjusten osalta. Artikkeli on julkaistu aiemmin Sotilasaikukauslehden numerossa 1/

137 Sf' Saab osallistuu Kanadan merivoimien modernisointiin Saab on solminut noin 1,1 miljardin kruunun arvoisen yhteistyösopimuksen Lockheed Martin Canadan kanssa. Kaupan tarkoituksena on Kanadan merivoimien kahdentoista Halifax-fregatin johtamisjärjestelmän uusminenja kehittäminen. Toimituksen on määrä toteutua vuosina S aab osallistuu johtamis- ja tulenjohtojärjestelmien kehittämiseen ja integrointiin, joiden avulla fregatit modernisoidaan. Lockheed Martin Canada toimittaa kokonaisjärjestelmän. - Olemme ylpeitä siitä, että saamme osallistua projektiin, jossa tavoitteena on Kanadan merivoimien toimintakyvyn parantaminen. Saabilla 011 juuri oikeanlaista tietoa, jonka avulla voimme yhdessä Lockheed Martin Canadan kanssa kehittää johtamisjärjestelmää, sanoo toimitusjohtaja Ake Svensson. - Saabin osaaminen ja maine merivoimien johtamisjärjestelmien valmistajana on maailmanluokkaa ja täydentää hyvällä tavalla Lockheed Martinin teknisiä toteutuksia, joiden avulla Halifax-luokkaa modernisoidaan, sanoo Tom Digan, Lockheed Martin Canadan toimitusjohtaja. Olemme tehneet yhteistyötä 18 kuukauden ajan ennen kuin sopimus allekirjoitettiin, jotta tämä tärkeä ohjelma voidaan luovuttaa Kanadan merivoimille ajoissa ja jotta häiriöt heidän toiminnassaan jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Sopimuksen ehtona on, että se hy väksytään Kanadan hallituksessa. (SAAB-tiedote) Possijärvenkatu TAMPERE puh. (03) RAIKON KONEPAJA OY Tilaus- ja korjauskonepaja Raskaskonekorjaamo Vuodesta 1949 Vahdontie 91, TURKU Puh Lielahden apteekki Kaikki mitä apteekista tarvitset A v a r a t t i l a t Rientolan talossa. Voit keskustella lääkkeistäsi muiden kuulematta. Leikkipaikka lapsille. Reseptintoimitus nopeasti ja turvallisesti. Kerromme heti, jos lääkkeesi voidaan vaihtaa edullisempaan tuotteeseen. Maksuton pysäköinti aivan apteekin edessä. Monipuolinen itsehoitolääkkeiden valikoima. arkisin 9-19 l a u a n t a i s i n 9-15 ISO 9001:2000D, AGAP 2120 Lielahden APTEEKKI Rannikon Puolustaja

138 Sinisen Reservin Säätiö Yhteinen julkaisumme Asiamies Aslak Saviranta Saunakuja 4, Helsinki GSM aslak.saviranta@srs.fi Rannikkoupseeriyhdistys Rannikkojääkärikilta Puheenjohtaja Henrik Nysten GSM henrik.nysten@mil.fi Puheenjohtaja Aarne Krogerus Ukonhauentie 2 D 36,02170 Espoo GSM e-m: aarne.krogerus@edu.nurmijarvi.fi Rannikkotykistösäätiö Valtuuskunnan puheenjohtaja Keijo Tapiovaara, GSM Hallituksen puheenjohtaja Timo Junttila, GSM timo.junttila@mil.fi Asiamies Jukka Leikos Pääesikunta PL 919,00131 Helsinki (09) asiamies.rtsaatio@elisanet.fi Merivoimat Tiedotuspäällikkö Annele Apajakari Merivoimien Esikunta P L 58,20811 Turku annele.apajakari@mil.fi Meriupseeriyhdistys Puheenjohtaja Markus Aarnio Brontie 2 As Kirkkonummi Puh (09) , GSM markus.aarnio@mil.fi Rannikkotykistön Opistoupseerit Puheenjohtaja Tatu Vartiainen Ojahaantie 11 B VANTAA Puh GSM tatu.vartiainen@mil.fi Rannikkojääkäripataljoonan perinneyhdistys Puheenjohtaja Aimo Laaksonen Leppäkuja 1,02460 Kantvik GSM aimo.laaksonen@kolumbus.fi Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistys Puheenjohtaja Veikko-Olavi Eronen Narvikinkatu 20,10900 Hanko GSM , Puh (019) veikkoe@hotmail.com Laivaston kilta Puheenjohtaja Olavi Niskanen Pläkkikaupunginkatu Turku GSM olavi.niskanen@pp.inet.fi Kymen Laivastokilta Puheenjohtaja Tapio Riikonen Vesikatu 10,49400 Hamina GSM tapio.riikonen@haminetti.net Rannikon Puolustajain kilta Helsingin Laivastokilta Puheenjohtaja Esa Terviö Kotilotie 6,48310 Kotka GSM esa.tervio@luukku.com Puheenjohtaja Lars Eklund Anianpellontie 10 B 17,00700 Helsinki GSM lars.eklund@starckjohannsteel.fi Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kilta Turun Laivastokilta Puheenjohtaja Esa Terviö Kotilotie 6,48310 Kotka GSM esa.tervio@luukku.com Selkämeren Rannikkokilta Puheenjohtaja Tauno Setälä Savenvalajanvahe 4 C 25,26100 Raunia GSM tauno.setala@kolumbus.fi Suomenlinnan rannikkotykistökilta Puheenjohtaja Reino Varinowski Talinkorventie 3 B 37,20320 Turku Puh reino.varinowski@turunlaivastokilta.net Pohjanlahden Laivastokilta Puheenjohtaja Teuvo Roden Pietarsaarenkatu 2 A 3,65350 Vaasa GSM teuvo.roden@netikka.fi Helsingin Reservimeriupseerit Puheenjohtaja Martti Holma Caloniuksenkatu 3 A 10,00100 Helsinki GSM martti.holma@welho.com Puheenjohtaja Sami Linnermo Paljekuja 2, Otalampi GSM sami.linnermo@welho.com Rannikkosotilaskotiyhdistys Turun Rannikkotykistökilta Helsingin Miinanraivaajakilta Puheenjohtaja Eija Paananen Tehtaankatu 8 C 54,00140 Helsinki GSM eija.paananen@taloverkot.fi Puheenjohtaja Heikki Arasto Santtionranta 5,23960 Santtio GSM heikki@arasto.fi Puheenjohtaja Erik Erwes Mannerheimintie 57 A 7,00250 Helsinki GSM erwes@erwes.com RT-kerhojohtorengas Rannikkotykistön perinneyhdistys Laivaston Sukeltajakilta Puheenjohtaja Kare Vartiainen Jupperinmetsä 5,02730 Espoo GSM kare.vartiainen@blickle.fi Puheenjohtaja Ove Enqist Hevoshaantie 9 D 6,01200 Vantaa GSM enqvist@oktanet.fi Puheenjohtaja Keijo Karimäki Keulatie 39 B, Helsinki GSM keijokar@saunalahti.fi Sininen Reservi ry Turun Reservimeriupseerit Puheenjohtaja Arno Hakkarainen Helenankuja 4,01400 Vantaa GSM arno.hakkarainen@tieturi.fi Puheenjohtaja Heikki Laiho Linnankatu 11 a 3,20100 Turku GSM heikki.laiho@turunreservimeriupseerit.fi 138

139 Rannikon Puolustaja 2009 Tapahtumakalenteri Merihistorian päivät Kotkassa Merikeskus Vellamossa (sivu 97) Rannikkojääkärikillan kevätkokous Helsingissä (sivu 124) Stadin Sissien Sissitaitokilpailu (sivu 125) MY:n kuukausikokous Turussa (sivu 103) MY:n ja RUY:n retki Bengtskäriin (sivu 102) RUY:nja MY:n seminaari "Suomen energiahuolto tulevaisuudessa" Merisotakoulussa (sivu 102) Sinisen Reservin ampumakilpailu Upinniemessä (sivu 125) Rt-kerho Johtorenkaan ja RUY:n pistoolikilpailu Helsingissä (sivu 123) Kenraalitie-marssi Turussa (sivu 112) Teemana Fyysinen ja psyykkinen kunto - terveenä väkeen - palkattu henkilöstö kunnossako? - omaehtoinen kuntoutuminen, missä kuntoudun. mistä kuntoa? - huolehdi terveydestäsi, hanki henkilääkäri - kun ahdistaa 3/2009 Teemana Suomen energiahuolto tulevaisuudessa - kansallinen energiavarmuus - Venäjä ja energia - kaasuputki Itämeressä - Eurooppa ja energia 4/2009 Teemana Pinnan alla - vedenalainen valvonta ja uhkakuvat - miinat ja miinantorjunta - sukeltajat, valiojoukko ja sen käyttö Rannikkojääkärikillan Kanoottivaellus (sivu 125) Lastenleiri Järvössä (sivu 117) Merivoimien vuosipäivä ja iltajuhla Kotkassa (sivu 110) RUY:n ja MY:n vuosikokoukset Merisotakoulussa (sivu 102) Sininen Reservi ry:n vuosikokous Vaasassa (sivu 110) Sotahistoriallinen matka kannakselle ja Laatokalle (sivu 96) Kaaderilaulajien kevätkonsertti Helsingissä (sivu 111) Meripuolustuspäivä Turussa (sivu 111) Barettimarssi (sivu 125) /2009 Helsingin Miinanraivaajakillan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo ravintola White Ladyssa. Seuraa lehtemme kotisivuilta merivoimien ja eri yhdistysten tiedotteita: Alfa Laval-huoltopalvelut maailmanlaajuisesti "Meidän isille ei tarvitse huutaa..." "...se kuulee vielä ilmankin! Separaattorit Lämmönvaihtimet Makeanvedenkehittimet Boosterkoneikot Suodattimet CIP/Alpaconnesteet IMO-pumput '» Refleksivaimentimet ja BR-klikarinjalat PL 51, E s p o o Puh. (09) , fax (09) spares.aloyfi@alfalaval.com Rannikon Puolustaja CffiL> - Asesepänliike BR-Tuote Sahamyllynkatu 33, JOENSUU, Puh. & Fax (013) , GSM markku@brtuote.fi

140 SUORITUSKYKYÄ TAI STELU N JOHTO JÄR J ESTELM11N &LV-taistelunjohtojärjestelmän ainutlaatuinen menestys australialaisen ANZAC-fregatti- ja ruotsalaisen Visby-korvettiohjelman puitteissa on ollut seurausta huolellisesta toiminallisesta määrittelystä sekä monikäyttöisen ohjelmistoarkkitehtuurin tarkasta muotoilu- ja kehittämistyöstä. Arkkitehtuuri on mahdollistanut monien erilaisten sensorien ja aseiden liittämisen aluksen taistelujärjestelmään. Kustannukset ovat olleet hyvin pieniä ja vaikutukset operaatioon vähäisiä. ja erään ensimmäisen tason fregattien toiseen päivitykseen. Saab 9LV taistelunjohtojärjestelmän monikäyttöisyys ja useiden eri ase- ja sensorijärjestelmien integrointi tekee siitä ihanteellisen monille alustyypeille, aina sukellusveneistä ja isoista taistelualuksista kevyisiin vartioaluksiin ja puolisotilaallisiin aluksiin. Järjestelmä päivityksineen ovat asiakkaiden käytössä ympäri maailmaa. Teknologian osalta 9LV:ssä on siirrytty COTSkäyttöjärjestelmään ja uuteen avoimeen arkkitehtuuriin. Osoitetun toimintakyvyn ja tuotteen elinaikaisen huollon ansiosta 9LV on valittu järjestelmäksi uuteen australialaiseen amfibioalukseen, ANZAC-luokan päivitykseen NIMI ASEISTUS TARKOITUS RAUMA-LUOKAN OHJUSVENE ERILAISIA ASEJÄRJESTELMIÄ MID-LIFE UPGRADE (MLU)-OHJELMA