Kuvassa Huittisten Repovuoren silokallioita Kokemäenjoelle päin kuvattuna. Kuva: Jari H

Transkriptio

1 Maisemaan muokkaajana jääkausi vertaansa vailla. Usein kuitenkin unohdetaan eroosi vaikutukset, jotka saattavat olla huomattaviakin. Jääkauden jälkeen Satakunta uinui pitkään aaltojen alla suojassa lun voimilta. Vasta maannousu kohotti maiseman aaltojen ja tuulten vaikutuksille alttiiksi. Avokalliot syntyivät tällöin. Vaikka metsät ovat yrittäneet valloittaa ne takaisin, voimme nähdä min paikoin vielä sileitä kalliopintoja. Harjujen pehmeät muodot ovat aallokkojen työtä. Millaisia olisivatkaan Satakunnan harjut, ellei meri olisi niitä muokannut? Kuvassa Huittisten Repovuoren silokallioita Kokemäenjoelle päin kuvattuna. Kuva: Jari H Jääkauden työskentely Jääkausi kulutti liikkeellään kallioperää voimakkaasti ja irrotti siitä lohkareita ja kiviä, hioi pinnasta irti hiekkaa, silttiä ja savea. Nämä ainekset kulkivat etenevän mannerjään mukana sen kulutuskerroksessa ja irtosivat sitten jäästä tarttuen pohjamoreeniin kasvattaen sitä aina lisää. Moreeni peittää lähes koko Suomen, koska mannerjäätikkö peitti ainakin jossakin vaiheessa maamme joka kolkan. Kun jääkausi päättyi ja mannerjää suli pois, jäivät laajat moreenipeitteiset alueet Satakunnassa veden alle. Jäätikköjen sameat sulamisvedet huuhtoivat moreenin pintaa irrottaen siitä savilietettä, joka kulkeutui kauaksi lähteestään. Jäätikköjoet kasasivat nämä hienot ainekset järvien ja merien pohjalle muodostaen laajoja savikenttiä. Jokien pohjalle jääneet kivenmurikat ja sora-ainekset huuhtoutuivat jäätikköjoessa eteenpäin. Matkallaan joenpohjaa pitkin ne kolhivat toisiaan pyöristyen ja päätyivät lopulta "suvantokohtiin" kivikasoiksi. Kivikasojen päälle kertyi vielä hiekkaa ja soraa, jotka muodostavat nykyäänkin harjuja ja hiekkatasankoja. 1/9

2 Mannerjään reunan sulaessa se perääntyi luoteeseen metriä vuodessa. Talvella sulaminen keskeytyi ja mannerjään lutainen liike toi sen reunan metriä kaakko. Kesällä oli lämmintä ja jäätikkö suli reunastaan metriä, joten jää perääntyi keskimäärin ensiksi ilmoitettu määrä. Kylminä vuosina peräännyttiin vähän ja lämpöisinä palj. Jäätikön reunan ollessa lähellä kohdettaan, sen päälle kerrostui soraa ja hiekkaa. Reunan perääntyessä edelleen vain savi jaksoi kulkeutua ja kerrostua kohteen ylle. Mitä kauempana jäätikön reuna jäi kohteesta, sitä hienojakoisempaa ainesta kerrostui sen ylle. Periaatteessa kaikki vedenalaiset kohteet peittyivät savikerroksen alle. Kerrostuminen päättyi vasta kohteen noustua vedenpinnan yläpuolelle maankohoamisen seurauksena. Savet lähtevät uudelleen liikkeelle Vedestä kohoava mäen huippu alkoi kulua eroosi vaikutuksesta. Ensin aallokko vatkasi ja jäät kyntivät mäen lakia. Jos savikosta ja moreenista jäi jotain jäljelle, jatkoivat sadevedet ja tuuli huipun kuluttamista. Savet kulkeutuivat takaisin veteen ja kerrostuivat mäen ympäristössä merenpohjaan. Moreenin hiekat ja sora vierivät aaltojen ja sulamisveden mukana rantaveteen. Jos moreenipatja oli riittävän ohut, paljastui sen alta tumma ja sileä kallipinta. Tämä avokallio hapettui veden yllä ilman vaikutuksesta ja vaaleni harmaaksi. Rantahiekka ja kivikko kulkeutuivat alemmaksi mäen rinnettä aallok vaikutuksesta, kun maa kohosi hitaasti merestä. Vammalan Karkussa, Kuloveden äärellä, kohoaa Jyränvuori 180 metrin korkeuteen. Nimi johtunee ukkosesta, joka tykkää paukutella sen korkeaa huippua. Jyränvuori vanha vuorenjuuri, joka pistää kovan ytimensä ansiosta esiin mannerjään tasoittamasta tasangosta. Kokemäenjoen seuduilla vain Jyränvuori jäi suoraan vedenpinnan yläpuolelle, kun mannerjäätikkö suli pois. Sen huippua ei aallokko ole koskaan huuhtut ja siellä sen moreenipatja ollut sateen kastelemana noin vuotta. Tällaista maakerrosta kutsutaan vedenkoskemattomaksi ja se sisältää palj kivennäisaineita, mikä näkyy rehevämpänä kasvillisuutena. 2/9

3 Sen rinteiltä löytyy myös ranta-aallok työstämiä rantapenkereistä. Mannerjään reunan vetäytyessä luoteeseen päin, jäi jäävuorien joukko tämä yksinäinen 200 metrinen saari. Matkaa lähimpään mantereeseen kaak suunnassa oli pari sataa kilometriä. Kaukana avomerellä se oli aina tuulisten myrskyjen kohteena. Aallot ja jäät puhdistivat vuoren kyljet tehokkaasti kivistä, sorasta ja hiekasta kuljettaen nämä rinnettä pitkin alemmaksi. Avomeren suunnan voi päätellä avokallioiden sijainnista huippuun nähden (klikkaan karttaa, linkki Jyränvuoren karttaan ). Luoteeseen levittäytyvät laajat jääkentät laskivat sulamisvetensä silloiseen Itämereen, jka pinta oli Keski-Satakunnassa noin 180 metriä nykyistä merenpintaa ylempänä (Yoldia-vaihe). Maailman valtamerien pinta oli jääkauden päättymisen takia kohoamassa ja osansa sai myös Itämeri. Tämä oli aluksi valtavan kokoinen jääjärvi, joka sai täydennystä Atlantin suolavedestä. Myöhemmin, kun mannerjää oli sulanut Etelä-Suomesta, kohosi keventynyt maankamara nopeammin kuin valtamerien pinta (ns. maankohoaminen). Silloin Itämeren yhteys katkesi joeksi ja sen vesi muuttui makeammaksi (Ancylus-vaihe). Kun valtameret myöhemmin kohosivat nopeammin, tulvi meri Itämerellekin ja vesi suolaantui (Litorina-vaihe) uudelleen. Se, millainen vesi kulloinkin huuhtoi seutumme rantoja, riippui aina ajankohdasta ja maailman merien vesitilanteesta. Avokallioiden syntyminen Kun sitten maan pinta maankohoamisen seurauksena nousi esiin vedestä, huuhtoivat aallot nousevien saarten matalikot puhtaiksi savesta. Kun edelleen tyrskyt ja jatkuvat rantavoimat huuhtoivat moreenia, kului sekin pois. Moreenin alta paljastuneet isot kivet jäivät rantakiviksi, joita jää ja aallot kuljettivat syvemmälle tai jättivät saarille. Usein moreenin alta paljastuivat korkeimmat kalliokummut, jotka olivat hioutuneet mannerjään vaikutuksesta silokallioiksi. Vaikka moreeni olikin tiivistä ja teräväreunasta savi-kivi seosta, pystyi vesi paikoin huuhtomaan sen pois. Tähän tarvittiin kuitenkin otolliset olosuhteet. Saaren tuli sijaita suuren ulapan reunalla ja aaltojen tuli päästä vaikuttamaan siihen suoraan. Avokallioita syntyi usein kalliokumpuselänteiden länsi- ja luoteisreunoille. Tämä Sydän-Satakunnan seudulle luteenomainen piirre selittyy geologialla. Maa viettää täällä luoteeseen päin. Kalliokumpuselänteen keskellä oli aaltojen voima murtunut ja silokalliot paljastuivat vain osittain. Selänteiden itä- ja eteläpuolet jäivät mesti suojaan ja säilyttivät moreenipeitteensä. Suurimman kulutuksen kokivat saaristot sekä salmien ja lahtien vastarannat. 3/9

4 Huuhtoumat sekoittuivat veteen ja ne laskeutuivat saarten välisiin syvänteisiin. Vanha mannerjään sulamisvesien kerrostamat savikot saivat nyt lisää savea päällensä. Mannerjään kerrostama savi näyttää raidalliselta, koska vuodenaikojen vaihtelut kerrostivat savea eri tavalla. Huuhtoutunut savi sen sijaan ei enää jättänyt näkyviin kerroksia (lustoja). Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) julkaisemat maaperäkartat ja Maan-mittaushallituksen tavalliset topografiset kartat näyttävät helposti muinaisten merien ja järvien tyrskyisimmät seudut kallioalueina. Maaperäkartoissa kallioseudut väritetään punaisella, joka erottuu vaalean ruskean moreenin ja vaaleansinisen saven seasta helposti. Kartoista huomaa helposti, että aallokko puhdisti saaristoissa myös kallioiden välit savesta ja paljasti moreenikerrokset. Kun maankohoaminen jätti maan kuiville, ei sinne enää kerrostunut savea lisää. Sateet ja talvien sulamisvedet sen sijaan saattoivat kuluttaa maan pintaa lisää. Näin varsinkin heti aluksi, kun kasvillisuus ei vielä ollut riittävän mimuotoista. Vesi viipyi syvänteiden savikoiden päällä kauemman aikaa, mistä johtuu savikoiden paksut kerrokset. Kun nekin lopulta kuivuivat, ei tyyntyneet aallot jaksaneet enää huuhdella niitä paljaiksi. Vain joen uomaan jääneet savikot kuluivat veden virtauksesta johtuen. (Vasemmalla linkki maaperäkartan valokuvaan. Kartta kattaa alueen Harjavallasta Vammalaan. ) Taulukko: Avokalli ikä määräytyy sen korkeuden mukaan. Korkealla sijaitsevat mäenhuiput paljastuivat maankohoamisen seurauksena ensimmäisinä vedenpinnan alta. Aallokko puhdisti ne maa-aineksesta ja jälelle jäi avokallio. Seutukunnan vanhimmat kalliot löytyvät siksi korkeimpien mäkien lakialueilta. Ajoitukset ovat kirjallisuudesta, mutta niihin sisältyy runsaasti epävarmuutta. Itämeren vaiheet ilmoitettu, jos tieto varma (Baltian jääjärvi, Yoldia-, Ancylus- ja Litorina-vaiheet). 4/9

5 Harjut muotoutuvat uudelleen Harjut ovat tunnettuja jääkauden tuotoksia. Ns. pääteharjut syntyivät mm. Salpauselkien kohdille. Sydän-Satakunnassa harjut ovat pääosin jäätikköjokien muodostumia. Mannerjään joukossa ollut maa-aines irtosi sulamisen takia ja valui veden mukana puroista tunneleihin ja jäätikön alla virtaaviin vuolaisiin jokiin. Kiviainesta kertyi jäätikköjoen rauhallisimpiin osiin, mutta 5/9

6 kevein aines kasaantui jäätunnelin suun eteen veden alle. Mannerjään sulaessa ja perääntyessä, tunnelin suu seurasi perässä ja jätti perääntyessään hiekkaa eteensä muodostaen näin jatkuvan hiekkaauman. Tunnelin romahdukset tai virtausten vaihtelut saattoivat kasata suuriakin hiekkaharjuja tai hiekkaharjut saattoivat puuttua kokaan joltakin matkalta. Mikään ei taannut harjun säännöllisen muod, joten harjujen muodoissa ja mittasuhteissa ollut suuria vaihteluita. Harjut saattoivat mutkitella ja harjujen sisälle jääneet jäälohkareet aiheuttivat sulaessaan lisää muotojen vaihtelua. Kun lisäksi hiekkaa kasaantui veden alla jyrkempiin kasoihin kuin kuivalla maalla, romahtivat reunat jo painovoiman takia harjujen noustua veden ylle. Aallot pesivät harjujen päältä sinne laskeutuneen saven. Samalla aallot tasoittivat kuoppia ja oikoivat mutkia. Aaltojen irrottamat hiekat kulkeutuivat syvemmälle veteen. Tuuli tarttui rannalle jääneeseen hiekkaan ja puhalsi keveimmän osan dyyneiksi. Vasta viime aikoina ovat geologit käyttäneet maatutkia harjujen rakenteen tutkimiseen. On ilmennyt, että lukuisia kuoppia ja suppia täyttynyt aallok vaikutuksesta. Harjujen piirteet ovatkin palj sileämpiä ja tasaisempia kuin syntyaikoinaan. Harjun jäädessä ulapan armoille, menetti se melkoisesti korkeuttaan, kun kapea ja jyrkkä huippu otti aallok kuluttavan vaikutuksen vastaan. Veden kuluttamat hiekat valuivat vedenalaisille rinteille ja huipusta tuli lähes tasainen. Kun harjua paljastui lisää, vastusti sen leveä selkä paremmin rantavoimia, mutta ulapan puoleinen sivu kului eniten. Sen ranta jäi loivaksi, kun irtohiekat siirtyivät kauaksi alarinteille. Harjun takana aallok kulutusvoima oli heikompi ja rannat jäivät jyrkemmiksi. Kivet, jotka paljastuivat pakenevan hiekan välistä, jäivät rantakivikoksi eli rantavalleiksi. Joskus kivikkoa syntyi palj ja muodosti ns. pirunpeltoja. Harjaantunut silmä erottaa nykyisestä maastosta näitä yksityiskohtia ja voi siten päätellä tapahtumien suhteelliset ajanjaksot korkeuksien avulla. 6/9

7 lentokeille epätasaisuudet tasoittuivat vastaavanlaisen ulapan aaltoilevaksi syviä suppa Kangasjärvi. Joskus mttuja tyrskyt. aallot kuitenkin lähes rinteeksi, (Vasemmalla varalaskupaikka tekivät ei Harjun aallokko suurimittaisen löydy, vakatasangoksi. säilynyt merkittäviä joka mutta tasoitti. kelpaa aaltojen putoaa ja rinteen tasoitustyön, moottoriurheilurata, Supat, muutostöitä. Säkylänharjun mainiosti täyttöyrityksiltä: aluksi vaakasuuntaisia pienet jyrkkänä, armeijan kun Alastar mäet, harjun ja Porsaanharjun jyrkkärinteinen mutta harjanteet harjoittelualueeksi. rantatörmiä esimerkki länsireunaa Palokangas, ja hiekkatasangosta, muut sitäkin ympäristö Virttaankankaan sitten huuhtoi minne epätasaisuudet Korkeita enemmän. pitkäksi saarettoman rakennettu kokenut kumpareita ja tasaisesti jka Yksi tai Huomaa korkeuserot jareuna rantamuodostelmat. linkki Kansalaisen Karttapaikkaan Säkylänharjun ympäristöön. )loivenee Tasaisen kapeina Hiittenharjun vahingoittanut Kokemäen Vastaavanlainen kankaan Koomankankaalta kohdalla näitä tasoittuminen keskellä harjumuodostelmia kohoavat selvästi löytyy Pitkäjärven havaitaan 20 erottuva 6 metriä kilometriä selvästi. altaasta, 45 ympäröivää Harjavallan, metrin pitkänä Ainoa jossa huippu. erottuvat hiekkalaakiota Kokemäen rantavoimilta lienee HiekanJärilän10 ja metriä säilynyt Köyliön jakorkeammalle. soranotto ja syvä Hiittenharjut, suppa välisellä kohta. löytynee kankaalla. (Vasemm jotka linkkiharjuntynkinä Karttapaikkaan Kokemäen Pitkäjärven ympäristöön )alla 7/9

8 korkeiksi. Merstolan prssikauden Aallokko saattoi Kokemäenjoen kohdalla harjavaltalaiset olla Matinharjun Hiittenharjun puoli tarjoaa itäreuna länsipäässä muutaman rantakivet jäänyt rajuakin, kiinnostavan jyrkäksi upeiksi mutta rantavalliksi. hiittenkiukaiksi. itäpuolella rantajäänteen. Vallin aallot päälle Harjavallan tuskin kohosivat se Hiittenharjun aikaan paljastaen jyrkille hiihtokeskuksesta, kin rinteille hiekkaisen pieni harjun pohjoispäässä lutokohde. muinaisia sisältä niemen joten niitä rantakivikoita. sen ulapanpuoleinen voidaan kivisen keränneet helppo sydämen. nähdä Kivikoille käydä aallok kärki. ihailemassa. Harjun johtaa Täällä työn itä-, met vesi jälkiä pohjoiskohde polut paikassa, huuhtut ja Hiittenharjun länsirinteille helppo joka harjua saavuttaa, oli Litorina-meren voimakkaasti ovat jäänyt vaikka 8/9

9 javiimeisenä Hiittenharjun. alkoi Paratiisin partaita kirjoittaa joen hitaasti vesi löytyy aivan kohdalle puski voisi kuluttaa Joki myös oma mainita eteenpäin ylitti joen artikkeli. Nakkilasta harjuun mataloituessaan jyrkkärinteiset vielä nykyisessä (Vasemmalla uomaa Kokemäenjoen joen alajuoksuilta. nykyisten partaat jokilaaksossaan, hiekkaisen muuten osuus Lammaisten Joen harjun harjun tasaiseen ympäristövaikutuksista kohtasi laen muokkaamisessa. kosken sen ympäristöön. se matalimmasta Harjavallan kohdasta. Samanlaisia Näin Kun voidaan kohdalla kohdasta maa syntyivät ja Lammaisten koski ylhäällä ja Hiittenharju linkki alaoikealla Karttapaikkaan Harjavallan keskustaan, missä ) kohosi 9/9