OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Tekijänoikeusneuvos Viveca Still p

Transkriptio

1 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ MUISTIO Tekijänoikeusneuvos Viveca Still p Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Asia: U63/2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön vastinelausunto koskien U-kirjelmästä sivistysvaliokunnalle annettuja lausuntoja Sivistysvaliokunta on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä vastinelausuntoa sivistysvaliokunnalle tulleista lausunnoista liittyen U-kirjelmään U63/2016 ehdotuksesta direktiiviksi digitaalisilla sisämarkkinoilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö lausuu valiokunnalle annetuissa lausunnoissa esitetystä kunnioittavasti seuraavan. 1. Yhteenveto opetus- ja kulttuuriministeriön keskeisistä huomioista Sivistysvaliokunnalle toimitetuista lausunnoista sekä direktiivin neuvottelutilanteesta voidaan yleisesti todeta, että direktiiviehdotuksessa ristiriitaisimman vastaanoton saavat arvokuiluun liittyvät ehdotukset sekä tekijänoikeuden rajoitukset ja erityisesti tiedonlouhinta. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan direktiiviehdotuksen keskeisimmät kysymykset liittyvätkin keskusteluun datan omistuksesta ja sen saatavuudesta, datataloudesta ja ns. arvokuilusta. Sen sijaan myynnistä poistuneiden teosten käyttöön liittyvän ns. out-of-commerce-järjestelyn osalta eri toimijoilla on samansuuntaisia odotuksia: tavoitteena tulisi olla käytännönläheisempi ja toimiva järjestely, tai vähintään tulisi varmistaa se, että Suomessa voidaan jatkossakin toimia nykyisen sopimuslisenssijärjestelmän perusteella. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että tähän mennessä neuvotteluissa tai eduskunnan käsittelyssä ei ole ilmennyt seikkoja, jotka olennaisesti muuttaisivat valtioneuvoston kirjelmässä esitettyjä arvioita arvokuilusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö suhtautuu kuitenkin vakavasti oikeudenhaltijoiden esittämiin näkemyksiin arvokuilusta ja markkinahäiriöstä ja katsoo, että esille tulevia ongelmia tulee tarkkaan tutkia, jotta saadaan täysi ymmärrys ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista. Arvokuilua koskevassa keskustelussa olennaista on ymmärtää, että kyse on mainosmarkkinoista ja mainosrahaan liittyvistä rahavirroista sekä siitä, saavatko oikeudenhaltijat reilun osuuden siitä arvosta (mainostuotoista), jonka palveluntarjoaja ansaitsee. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että oikeudenhaltijoiden tulee saada reilu osuus heidän tuottamiensa sisältöjen kaupallisesta arvosta. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että lisäselvityksiä tarvittaisiin siitä, onko markkinoilla laajamittaisemmin ongelmia tässä suhteessa. Asian arviointi edellyttäisi paljon tarkempaa tietoa osapuolten käyttämistä hinnoitteluperusteista, liiketoimintamalleista ja muista näkökohdista, jotka vaikuttavat hinnoitteluun. Lehtikustantajien lähioikeuteen liittyen opetus- ja kulttuuriministeriö korostaa, että lehdet saavat tälläkin hetkellä kattavasti tekijänoikeudellista suojaa (mm. teossuoja, kokoelmasuoja, luettelo- ja tietokantasuoja). On edelleen epäselvää, mihin ongelmiin 11 ja 13 artikloilla tarkalleen ottaen pyritään vastaamaan ja mitkä olisivat ehdotettujen säännösten käytännön vaikutukset. Valtioneuvoston kirjelmässä esitetyllä tavalla ehdotusta olisi siten pidettävä näiltä osin ongelmallisena. Lausunnoissa ja keskustelussa yleisestikin on tuotu esille ongelmia, jotka toisaalta näyttäisivät liittyvän olemassa olevien oikeuksien toimeenpanoon ja toisaalta ongelmiin, jotka liittyvät mää- 1

2 räävän markkina-aseman väärinkäyttöön tai jotka olisi ratkaistavissa muilla oikeudellisilla keinoilla, kuten nojautumalla sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevaan lainsäädäntöön tai kilpailuoikeuteen. Sekä ongelma että ehdotetut ratkaisut ovat edelleen perusteiltaan ja vaikutuksiltaan liian epäselvät, jotta komission ehdotukseen olisi mahdollista suhtautua tällaisenaan myönteisesti. Kun komissiossa muutoinkin on vireillä kattava arvio alustataloudesta, olisi opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan järkevää, että myös tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuutta arvioitaisiin samassa yhteydessä. Muussa tapauksessa sisämarkkinoilla saattaa syntyä täysin erilaisia ja vaikeasti yhteen sovitettavia ratkaisuja alustapalveluiden vastuista ja oikeuksista. Kustantajien korvausoikeuteen (12 artikla) liittyen opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että Suomi ei voi suhtautua kielteisesti siihen, että jäsenvaltioilla olisi oikeus halutessaan kohdentaa korvauksia myös kustantajille. Sen sijaan opetus- ja kulttuuriministeriö pitää mahdollisena Suomen kannan täydentämistä siten, että Suomi vastustaisi pakottavaa korvausoikeutta kustantajille. Direktiiviehdotuksen 14 ja 15 artiklaan (läpinäkyvyys ja korvausten kohtuullistaminen) liittyen neuvotteluissa on tullut esille yksityiskohtia, joita toteutuessaan olisi pidettävä ongelmallisina eräissä lausunnoissa esitetyllä tavoin. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö pitää mahdollisena Suomen aikaisempienkin kantojen mukaisesti korostaa, että ongelmat tulisi ratkaista ensisijaisesti muulla tavalla kuin lainsäädännöllisin keinoin. Mahdollisen sääntelyn tulisi huomioida tarve uusien liiketoimintamallien kehittämiseen ja pyrkiä välttämään turhaa hallinnollista taakkaa. Sidosryhmien vuoropuhelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun järjestämistä koskevien velvoitteiden osalta (10 ja 16 artikla) opetus- ja kulttuuriministeriö pitää asianmukaisena täydentää Suomen kantaa toteamuksella, että Suomi ei pidä mahdollisena sitä, että Suomi sitoutuisi kehittämään valtion talousarviosta maksettavia vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyitä tai muutoin ottamaan aktiivisen roolin kahden sopijapuolen välisissä sopimusneuvotteluissa. Eräissä lausunnoissa on kysytty, mihin leiriin Suomi on asettumassa kantoineen. Neuvottelutilanne jakautuu Euroopassa etelä-pohjoisakselilla, jossa Suomi asemoituu pohjoiseen, digitalisaation ja internetin mahdollisuuksiin uskovaan ja sivistysyhteiskunnan etuja ajavaan sekä ylisääntelyä välttävään leiriin. 2. Tietoyhteiskuntapalveluiden vastuu sisällöstä (artikla 13) Arvokuilun olemassaolo ja sen laajuus Sivistysvaliokunnalle toimitetuista useasta lausunnosta (Lyhty ry, Musiikkituottajat ry, Teosto ry) ilmenee voimakasta kritiikkiä valtioneuvoston näkemykseen, että komission tekemä vaikutusarviointi on puutteellinen ja yksipuolinen. Lausunnonantajien mielestä komission vaikutusarviointi osoittaa ongelman kiistattomasti. Komission vaikutusarvioinnissa todetaan (SWD(2016) 301 final, s.137 alkaen), että tekijänoikeudenmarkkinat ovat monimutkaiset, ja että on tapahtunut siirtymä omistuspohjaisista pääsypohjaisiin liiketoimintamalleihin. Nykyisin tämä on johtanut sellaisten palveluiden syntymiseen, joissa oikeudenhaltijat eivät aina pysty kontrolloimaan sitä, miten heidän sisältöjään välitetään internetissä. 2

3 Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan oikeudenhaltijoiden mielestä ongelmana on se, että vallitsee epäsuhtaa musiikista saatavan taloudellisen hyödyn ja oikeudenhaltijoille maksettavan korvauksen välille. Toisin sanoen kyse olisi siitä, että käyttäjä saa perusteetonta etua. Ongelmana on lisäksi se, että oikeudenhaltijat kokevat olevansa heikompi osapuoli neuvotteluissa isojen, usein amerikkalaisten alustojen kanssa. Komission vaikutusarvioinnissa on kuitenkin varsin vähän tietoa tästä väitetystä epäsuhdasta korvaustasoissa. Vaikutusarvioinnin s. 139 siteerataan ainoastaan levy-yhtiöiltä (IFPI) saatu tieto, että 900 miljoonan käyttäjän määrä tuotti levy-yhtiöille vain 634 miljoonaa USD vuonna Sen sijaan samana vuonna musiikin tilauspalvelun tarjoajat maksoivat 2 miljardia USD 68 miljoonan käyttäjämäärän mukaan 1. SiV:ssa esitettyjen lukujen mukaan tämä tarkoittaa, että musiikin tilauspalvelut maksavat oikeudenhaltijoille 16 euroa/ käyttäjä ja mainosrahoitteiset alustapalvelut vain 1 euro/käyttäjä. Komission vaikutusarviointi ei sisällä tietoa Youtuben tai mahdollisten muiden alustojen mainostulojen kokonaismäärästä, eri teoslajien osuutta alustojen kokonaistarjonnasta, teosten kokonaismääriä, mainostulojen kokonaismäärää per kuunneltu striimi tai muuta sellaista, jolla voisi olla vaikutusta alustalla tapahtuvan sisällön hyödyntämisen arvon arvioimiseen. Vaikutusarvioinnista ei myöskään ilmene (eikä sitä ilmeisesti ole tutkittu), kuinka suuri osa Youtubessa tarjolla olevasta sisällöstä on lisensioitu käyttäjien toimesta oikeudenhaltijoilta ja millaisia vaikutuksia Youtuben velvoittamisella tekemään lisenssisopimuksia käyttäjien sijaan olisi eri oikeudenhaltijoiden tulonmuodostukseen. Edes yleistä tietoa siitä, kuinka suuri osuus Youtuben tai muiden alustapalveluiden keräämistä mainostuotoista tuloutetaan korvauksina oikeudenhaltijoille, ei vaikutusarvioinnista löydy. Tekijänoikeusmarkkinoilla lisenssimaksut perustuvat useimmiten osuuteen käyttäjän saamaan taloudelliseen hyötyyn. Näin tarkasteltuna eduskuntakäsittelyn aikana ilmennyt tieto, että Spotify maksaa oikeudenhaltijoille korvauksena noin 70 % saamistaan tuloista ja Youtube 60 %, antaa opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan tarkemman kuvan markkinoiden todellisesta tilanteesta. Kyseisen luvun perusteella on opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan vaikeaa tehdä johtopäätöstä, että markkinoilla vallitsisi merkittävää arvokuilua. Joidenkin näkemysten mukaan Youtuben kaltaiset palvelut vähentävät piratismia vähentämällä laittomia vertaisverkkopalveluita ja tarjoten oikeudenhaltijoille ansaintamahdollisuuksia siinä, missä niitä ei aikaisemmin ollut. Tämä tulee mahdolliseksi siksi, että Youtube on käyttäjien puolesta alkanut sopimaan sisällöistä oikeudenhaltijoiden kanssa, jotta sisältöjen poistamisen sijaan sisällöt voisivat säilyä palvelussa ja vastineeksi mainostuotot jaetaan oikeudenhaltijoiden kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa lisäksi, että saatavilla olevien tietojen mukaan musiikkialan kokonaistuotot näyttävät lisääntyneen viime vuosina. Musiikkiteollisuuden etujärjestön IFPI:n julkaisemien lukujen mukaan levyteollisuuden tulot ovat pysyneet tasaisina vuodesta 2010 alkaen ja digitaalisen myynnin kasvu on kompensoinut laskevaa trendiä fyysisessä levymyynnissä 2. Musiikin tekijöiden etujärjestön CISAC:n raportin mukaan musiikin tekijöiden kollektiivijärjestöt keräsivät ennätysmäärän tuloja vuonna 2015, ja trendi on ollut nouseva vuodesta Opetus- ja kulttuuriministeriö kuitenkin korostaa, että yksinomaan tämän perusteella ei ole myöskään mahdollista päätyä siihen, ettei markkinoiden toimivuudessa ole mitään ongelmia. 1 Komission vaikutusarvioinnin mukaan Youtube väittää, että sen käyttäjät katsovat musiikkivideoita keskimäärin tunnin kuukaudessa, kun Spotify:n suoratoistopalvelun tilaajan osalta luku on 55 tuntia kuukaudessa. SWD(2016) 301 final s. 139, alaviite IFPI Global Music Report CISAC Global Collections Report 2016 for 2015 Data. 3

4 Oikeudellinen vastuu alustapalveluihin tallennetusta sisällöstä nykylainsäädännön mukaan Voimassa olevan oikeuden perusteella on kiistatonta, että tekijänoikeudella suojatun sisällön saattaminen yleisön saataviin internetissä esimerkiksi alustapalvelun kautta kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Näin ollen oikeudenhaltijalla on oikeus kieltää yleisön saataville saattaminen ja oikeus hyvitykseen henkilöltä, joka on oikeudettomasti saattanut teoksen yleisön saataviin. Henkilönä, joka saattaa teoksen yleisön saataviin, pidetään nykylainsäädännön perusteella sitä, joka tallentaa sisällön alustalle, saattaen sen näin yleisön saataviin. Näin ollen ensisijaisessa oikeudellisessa vastuussa tällaisesta toiminnasta on Youtuben käyttäjä, joka tallentaa teoksen Youtubeen. Alusta, jonne tällainen sisältö tallennetaan (esimerkiksi Youtube), on kuitenkin sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaan velvollinen oikeudenhaltijan pyynnöstä poistamaan alustalle oikeudettomasti tallennetun teoksen. Miten ehdotettu 13 artikla muuttaisi Youtuben toimintaa? Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskuntapalveluiden tarjoajalla on velvollisuus yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa toteuttaa toimenpiteitä, jotta varmistetaan oikeudenhaltijoiden kanssa niiden teosten ja muun aineiston käytöstä tehtyjen sopimusten toimivuus tai estetään niiden palveluissa sellaisten teosten ja muun aineiston saanti, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Edellä mainittuja toimenpiteitä olisivat esimerkiksi tehokkaat sisällöntunnistustekniikat. Youtube tarjoaa jo nykyisin oikeudenhaltijoille vapaaehtoiselta pohjalta nykylain vaatimuksia ylittäen mahdollisuuden joko monetisoida eli saada osuus sisällön generoimista mainostuloista tai toimeenpanna oikeudet palvelussa siten, että Youtube kehittämänsä sisällöntunnistusteknologian avulla estää yleisöltä pääsy oikeudenhaltijan sisältöihin (take down and stay down). Komissio on neuvoston työryhmäkäsittelyssä selventänyt, että ehdotetun säännöksen ainoa käytännön merkitys olisi se, että Youtuben nykyisin vapaaehtoisuuteen perustuva järjestely tulisi pakolliseksi. Tarkoitus ei olisi muuttaa tekijän yksinoikeutta eikä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaista vastuusääntelyä. Komissio ei ole kyennyt selventämään, eikä myöskään oikeudenhaltijoiden lausunnoista suoraan selviä, millä tavoin säännös, joka perustuu täysin Youtuben nykyiseen toimintamalliin, voisi muuttaa oikeudenhaltijoiden asemaa nykyistä paremmaksi. Pikemminkin olisi oletettavaa, että sääntely vahvistaisi Youtuben asemaa markkinoilla ennestään, sillä tuskin kovin monella palvelulla on käytössään Youtuben sisällöntunnistamisteknologiaan verrattavaa kehittynyttä sisällöntunnistusteknologiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö suhtautuu siten epäilevästi siihen, vahvistaisiko ehdotettu säännös todellisuudessa oikeudenhaltijoiden asemaa suhteessa Youtubeen. Sen sijaan on selvää, että tekijän yksinoikeuden laajentaminen siten, että yksinoikeuden piiriin kuuluisi esimerkiksi oikeus päättää siitä, miten teokset näkyvät palveluissa ja missä yhteydessä sekä teosten analysointi (tiedonlouhinta), voisi olla merkittävää vaikutusta oikeudenhaltijoille, koska kyse olisi tekijänoikeuden laajentamisesta. Tältä osin opetus- ja kulttuuriministeriö kuitenkin korostaa, että direktiiviehdotuksen perusteella on epäselvää, onko tarkoitus laajentaa tekijänoikeuteen kuuluvaa yksinoikeutta. Komission antamien selvitysten mukaan mukaan tällaista tarkoitusta ei ole ollut. 4

5 13 artiklan muuttaminen oikeudenhaltijoiden esittämällä tavalla Oikeudenhaltijat (Musiikkituottajat, Teosto, Gramex, Lyhty, MTV) esittävät lausunnoissaan, että direktiiviehdotusta tulee selventää siten, että esimerkiksi Youtuben kaltaisten palveluiden osalta niiden liiketoiminnassa on selkeästi kyse luovien aineistojen yleisölle välittämisestä ja saattamisesta yleisön saataviin. Kyse on keskeisesti siitä, ketä tai keitä olisi pidettävä tekijänoikeudellisessa mielessä käyttäjänä ja siitä, mitä tekijän yksinoikeuden piiriin kuuluisi. Oikeudenhaltijoiden tavoitteena näyttäisi olevan vallitsevan oikeustilan muuttaminen siten, että tekijän yksinoikeutta laajennetaan ennestään tuntemattomalla tavalla. Tällä tavoin käyttäjänä ei olisi ainoastaan henkilö, joka on tallentanut tekijänoikeudella suojattua sisältöä alustapalveluun, vaan myös alustapalvelun tarjoaja. Vain näin ajateltuna oikeudenhaltijoilla olisi mahdollisuus lisätä ansaintamahdollisuuksiaan, sillä käyttäjän lisäksi myös alustapalvelun tarjoajan toiminta olisi tekijän yksinoikeuden piirissä. Tässä olisi siis kysymys tekijän yksinoikeuden laajenemisesta koskemaan esimerkiksi aineistojen järjestämisen tiedonlouhinnan avulla tai niiden näkyvyyden optimoiminen kuluttajakäyttäytymisen perusteella tai mainoksien sijoittamista aineistojen yhteyteen tai mikä tahansa muu aktiiviseksi luonnehdittava toiminta. Aktiivisen toiminnan edellytyksenä ei siis olisi se, että palvelun tarjoaja tekisi tietoisen valinnan tai päätöksen siitä, mitä sisältöjä palvelussa tuodaan esille. Tämä tarkoittaisi samalla sitä, että tekijällä olisi oikeus kieltää teoksen käsittely tällä tavoin ja mahdollisuus vaatia korvauksia sekä alustapalvelun käyttäjältä että alustapalvelun tarjoajalta saman teoksen samasta saataville saattamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että tekijänoikeuden laajentaminen edellä esitetyin tavoin olisi ongelmallista ja tällaisen muutoksen laajemmat vaikutukset yhteiskunnalle arvaamattomia. MTV on kummeksinut opetus- ja kulttuuriministeriön arviota, että tietoyhteiskuntapalveluiden pitäminen tekijänoikeudellisena käyttäjänä voi olla kokonaistaloudellisesti oikeudenhaltijoille tappiollinen. Selvyyden vuoksi todettakoon, että jos tallennuspalvelun käyttäjän sijaan tallennuspalvelun tarjoaja pidetään tekijänoikeuksien käyttäjänä, niin käytännössä tässä tapauksessa tallennuspalveluiden käyttäjien (Youtuben osalta puhutaan n. 900 miljoonasta käyttäjästä) ei tarvitsisi enää hankkia lupaa teosten tallentamiseen eikä maksaa lisenssimaksuja oikeudenhaltijoille. Oikeudenhaltijat saisivat siten vain osuuden Youtuben ansaitsemista mainosrahoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan tällainen muutos vähentäisi olennaisesti oikeudenhaltijoiden saamia kokonaistuloja. Mitä ongelmia liittyy tietoyhteiskuntapalvelun tarjoajan velvoittamiseen käyttämään sisällöntunnistamisteknologiaa? Professori Taina Pihlajarinne ja FiCom ry tuovat lausunnoissaan esille, että palveluntarjoajan velvoittamiseen käyttämään sisällöntunnistamisteknologiaa saattaa liittyä yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta ongelmallisia piirteitä. EU-tuomioistuin on tapauksissa Scarlet v. Sabam ja Sabam v. Netlog katsoneet, että palveluntarjoajaan kohdistuva velvoite monitoroida palvelunsa käyttöä tavoitteena löytää tekijänoikeutta loukkaava aineisto on EU-oikeuden vastaista. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa, että laillinen velvoite monitoroida sisältöä tekijäoikeutta loukkaavan sisällön tunnistamiseksi ja estääkseen pääsyn siihen aiheuttaa perusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttävät tarkempaa arviointia. Neuvoston työryhmäkäsittelyssä komissio on myös itse pitänyt ehdotetun artiklan suurimpina kysymyksinä nimenomaan sananvapauteen liittyviä kysymyksiä. 5

6 Sisällöntunnistamistekniikalla on kuitenkin moniulotteinen vaikutus eri perusoikeuksiin. Laillinen velvoite käyttää sisällöntunnistusteknologiaa estämään yleisön pääsy tiettyyn aineistoon merkitsee samalla puuttumista sananvapauteen. Kysymys on siitä, onko tällainen puuttuminen oikeasuhtaista ja liittyykö siihen riittäviä oikeusturvatakeita. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa ensinnäkin, että direktiiviehdotuksessa tarkoitettu sisällöntunnistamisteknologia toimii siten, että oikeudenhaltija tarjoaa tietoa ja referenssitietokannan teoksista, joita oikeudenhaltija omistaa. Tätä referenssitietokantaa käytetään hyväksi sisällön tunnistamiseksi ja siihen pääsyn estämiseksi taikka sisällön monetisoimiseksi. Koska tekijänoikeutta ei tarvitse rekisteröidä, ei ole olemassa julkista rekisteriä teoksista ja niiden oikeudenhaltijoista. Käytännössä siis kuka tahansa voisi väittää omistavansa minkä tahansa teoksen. Palveluntarjoajalle olisi täysin mahdotonta selvittää, pitääkö väittämä paikkansa. Jotta järjestelmä toimisi tekijän omistusoikeutta turvaavalla tavalla, olisi siten ennen direktiivin hyväksymistä otettava käyttöön julkinen, luotettava rekisteri suojatuista teoksista. Sisällöntunnistamisteknologioiden välillä on varsin suuria eroja siinä, miten hyvin ne pystyvät tunnistamaan sisältöjä. Nykyisin kehittyneet järjestelmät pystyvät tunnistamaan teoksen silloinkin, kun kyse ei ole täsmällisestä kopiosta. Esimerkiksi eri esityksiin sisältyvän sävelteoksen tunnistaminen on yleensä mahdollista, vaikka ne laadultaan tai sovitukseltaan poikkeavat merkittävästi toisistaan. Tilanteessa, jossa kaksi tai useampi tekijä toisistaan riippumatta on luonut samanlaisen teoksen, mikä ei ole kovin epätavallista erityisesti sävellysteosten osalta, ja näille tekijöille siten kullekin on syntynyt oma, itsenäinen oikeus teokseensa, voi palveluntarjoaja joutua tilanteeseen, jossa teosten tekijät esittävät erilaisia vaatimuksia (ts. toinen haluaa teoksen poistamista, toinen teoksen monetisoimista). Käytännössä tällaisissa tilanteissa palveluntarjoajalla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida, kenen teosta on käytetty ja kenen kanssa teoksen käyttämisestä tulisi sopia. Tallenne saattaa sisältää myös esimerkiksi tekijänoikeudesta vapaata aineistoa, esimerkiksi suoja-ajan umpeuduttua, tai teoksen käyttäminen voi olla sallittua tekijänoikeuden rajoituksen kuten sitaattioikeuden nojalla. Sisällöntunnistamisteknologia ei kykene ottamaan kantaa siihen, ylittyykö teoskynnys tai onko teoksen käyttäminen tekijänoikeuden rajoituksen mukaista. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitustai oikaisujärjestely, jossa käsiteltäväksi käyttäjä voi viedä riidan, joka koskee sisällön poistamista tai monetisointia koskevia toimenpiteitä, on tervetullut lisä Euroopan unionin oikeudessa. Youtuben osalta tällainen velvoite ei merkitsisi mitään muutosta, koska Youtube on jo nyt USA:n lainsäädännön perusteella velvollinen tarjoamaan käyttäjille tällaista mahdollisuutta. Sen sijaan EU:n oikeuden mukaan käyttäjillä ei ole mahdollisuutta valittaa palveluntarjoajan tässä tarkoitetusta toimenpiteestä. Onko 13 artiklaa mahdollista muuttaa siten, että se edistää sisällön saatavuutta kuluttajille, uusia innovatiivisia palveluita ja oikeudenhaltijoiden ansaintamahdollisuuksia? Suomen Yrittäjät katsoo lausunnossaan, että tekijänoikeussääntelyä tulisi kehittää markkinaehtoisesti ja pitäen sääntelyn keventämistä ohjenuorana. Erityisesti digitaalisia markkinoita ajatellen helppo, kohtuuhintainen ja oikeusvarma lisensiointi on avainasemassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ota kantaa oikeuksin hinnoitteluun mutta toteaa, että 13 artiklan osalta komission ehdotus ei tule merkitsemään kevyttä sääntelyä, vaan positiivinen velvoite monitoroida sisältöä edellyttäisi Suomen perustuslain mukaan erittäin täsmällistä sääntelyä velvoitteen sisällöstä ja kohteesta sekä oikeusturvatakeista. Perusrakenteiden, kuten julkisten teosrekisterien ja referenssitietokantojen puuttuessa opetus- ja kulttuuriministeriö pitää epätodennäköisenä, että asiasta voisi olla täysin velvoittavaa sääntelyä. Sen sijaan ongelmattomammalta vaikuttaisi oikeustilan selventäminen siten, että vahvistetaan palveluntarjoajan oikeus toimia käyttäjän puolesta oikeuksien hankkimiseksi. 6

7 Sisällöntunnistamisteknologian käyttämisen osalta opetus- ja kulttuuriministeriö pitää sananvapauden toteutumisen kannalta mahdollisena sellaista ratkaisua, joka sallisi palveluntarjoajan ryhtyä toimenpiteisiin palveluun luvattomasti tallennettujen sisältöjen poistamiseksi edellyttäen, että käyttäjälle tarjotaan tehokkaat oikeusturvakeinot, mukaan lukien mahdollisuus viedä asia toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Nykyisellään käyttäjälähtöisen sisällön osalta käyttäjillä ei ole laissa turvattuja oikeuskeinoja Suomen tai Euroopan unionin lainsäädännössä. Sen sijaan Youtubeen sovellettavassa USA:n oikeudessa palvelun käyttäjille tarjotaan edellä mainittuja oikeusturvakeinoja. Eikö alustapalveluihin liity mitään ongelmia? Opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa vakavasti oikeudenhaltijoiden näkemyksiä, jonka mukaan alustapalveluihin sekä muihin internet-palveluihin (esimerkiksi Radiomedian lausunnossa mainittu TuneIn, joka ei ole direktiivin tarkoittama käyttäjälähtöisen sisällön tallentamista mahdollistava palvelu) liity erinäisiä ongelmia. Osittain lienee kuitenkin kysymys siitä, että internetistä löytyy edelleen laittomia piraattipalveluita ja oikeuksien toimeenpano voi olla vaivalloista, osittain kyse on varmasti sellaisesta elinkeinotoimintaan liittyvästä epäreilusta kilpailusta, joihin voidaan puuttua kilpailuoikeudellisin keinoin tai soveltamalla sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevaa lakia. Suomessa ja monessa muussa maassa on hiljattain hyväksytty lainsäädäntöä, jolla oikeudenhaltija voi estää pääsyn sivustoille, jotka tarjoavat merkittävissä määrin tekijänoikeudella suojattua laitonta sisältöä. Näin myös oikeuksien toimeenpanoa on tehostettu. Komissiossa valmistellaan parhaillaan immateriaalioikeuksien toimeenpanoa koskevaa uudistusta, jonka yhteydessä on tarkoitus puuttua oikeuksien toimeenpanoon liittyviin ongelmiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että komissiolla lisäksi on käynnissä laajempi selvitys alustapalveluista, jakamistaloudesta ja palveluiden vastuusta sekä datan vapaasta liikkuvuudesta ja pitää tarkoituksenmukaisena, että sosiaalisen median palveluihin ja muihin alustoihin liittyviä ongelmia ensisijaisesti arvioidaan tässä laajemmassa kontekstissa. Joka tapauksessa myös ehdotuksen vaikutuksiin kansalaisten perusoikeuksiin, oikeuksien ja velvoitteiden selkeyteen ja keskinäiseen tasapainoon sekä hallinnollisen taakan minimointiin on syytä kiinnittää huomiota direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa. 3. Lehtikustantajien lähioikeus Lehti- ja verkkokustantajilla on jo nyt kattava tekijänoikeudellinen suoja Medialiiton, Sanoman, MTV:n ja Radioliiton lausunnoissa annetaan ymmärtää, että lehti- ja verkkokustantajilta (jatkossa käytetään lyhennettyä käsitettä lehtikustantaja ehdotetun artiklan soveltamisalasta) puuttuu tekijänoikeudellinen suoja toisin kuin levytuottajilta ja audiovisuaalisilta tuottajilta. Lausunnoissa katsotaan, että Suomen tulisi kannattaa lehtikustantajien lähioikeussuojan perustamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että lehtikustantajat jo nykyisin käytännössä saavat aineistoilleen laajaa tekijänoikeudellista suojaa. Kirjallisten teosten ja valokuvien suojan lisäksi lehti nauttii suojaa kokoelmana. Kokoelman tekijän oikeudet kuuluvat käytännössä katsoen aina lehtikustantajalle. Tämän lisäksi lehtikustantajien sähköisiä arkistoja suojataan tietokantoina. MTV:n väittämä, että tekijänoikeus ei suojaa digitaalista julkaisua kokonaisuudessaan vaan ainoastaan yksittäisiä artikkeleita, on siten selvästi virheellinen. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää edelleen epäselvänä, mikä olisi lehtikustantajien suojan tosiallinen kohde tai kääntäen: ottaen huomioon lehtikustantajien jo nykyisin saama laaja suoja on epäselvää, mikä olisi vielä näiden lisäksi sellainen kustantajien olennaisten investointien ja suojatarpeiden kohde, jota ei nyt riittävästi suojata. Huomioiden lehtikustannusalan edusta- 7

8 jien lausunnot mm. tiedonlouhinnan osalta, voidaan pitää huolestuttavana pyrkimyksiä laajentaa tekijänoikeutta sellaiseen aineistoon (lyhyisiin otteisiin ym.), jotka eivät tänä päivänä nauti suojaa, mikä osaltaan heikentäisi yhteiskunnan tietohuoltoa ja tiedon saatavuutta. Lehtikustantajien lähioikeus ja laadukkaan ja moniarvoisen median suojelu Viime vuosina käytännössä esillä on ollut kysymys lehtikustantajien mahdollisuudesta kieltää linkittäminen uutisiin uutisaggregointisivustoilta tai hakukoneista. Lehtikustantajat ovat myös viitanneet arvokuiluun sekä siihen, että heidän sisältöjään hyödynnetään sosiaalisen median palveluissa ym. ja että he eivät heikon neuvotteluasemansa vuoksi ole voineet hyödyntää oikeuksiaan. Lehtikustantajat ovat mm. vedonneet siihen, että Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut hyötyvät kustantajien kustannuksella sisällöistä. Kyse on tässäkin tapauksessa arvokuilusta ja siitä, että joku muu oikeudettomasti hyötyy lehtikustantajien panostuksesta. Keitä nämä hyötyjät ovat? Komission vaikutusarvioinnin ja suunnitellun lehtikustantajien lähioikeussuojan haltijoiden mukaan kyse on uutisaggregoinnista ja hakukoneista. Sanoma ja Medialiitto ehdottavatkin, että valtioneuvoston kirjelmästä poistettaisiin viittaus siihen, että Suomi pitää tärkeänä, että sääntelyllä ei aseteta esteitä tietoyhteiskunnan ja tietoverkkojen toiminnan kannalta tärkeiden palveluiden ja infrastruktuurien toimivuudelle, kuten hakukoneille ja linkitykselle. Vähättelemättä lehdistön ja verkkouutistoimitusten merkitystä median moninaisuudelle ja sananvapauden toteutumiselle yhteiskunnassamme, opetus- ja kulttuuriministeriö on vahvasti sitä mieltä, että hakukoneilla ja linkityksellä on merkittävä asema toisaalta internetin teknisen toimivuuden ja käytettävyyden, toisaalta internetissä tapahtuvan vapaan tiedon välityksen ja kansalaisten tiedonsaannin sekä sananvapauden harjoittamisen turvaamisessa. EU:n tuomioistuin on useammassa oikeustapauksessa jo todennut, että hyperlinkkejä tulisi verrata analogisen maailman viittaukseen, joka on tärkeä mekanismi oikean tiedon löytymiseen. Tässä tarkoituksessa uutisaggregointisivustot, esimerkiksi Ampparit.com, yleensä edistävät moniarvoista sisällöntuotantoa ja kansalaisten tiedonsaantioikeutta tarjoamalla linkkilistan luotettaviin suomalaisiin uutissivustoihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa lisäksi, että olennaisia merkkejä arvokuilusta ei ole näkyvissä myöskään lehtikustantajien lähioikeussuojan osalta. Kuten professori Pihlajarinne toteaa, eivät Euroopassa suoritetut kokeilut lehtikustantajien lähioikeussuojalla ole tuottaneet toivottua tulosta. Kaikesta päätelleen hakukoneet ja uutisaggregointisivustot muodostavat tekijänoikeuteen nähden täydentävät markkinat. Täydentäville markkinoille ominaista on, että toinen hyödyke lisää toisen hyödykkeen kysyntää. Kun Saksassa otettiin käyttöön lehtikustantajien lähioikeussuoja ja uutisaggregointisivustoilta sen vuoksi poistettiin linkit saksalaisiin uutissivustoihin, romahtivat vierailut näille sivuille ja sen myötä myös uutissivustojen saamat mainostulot. Lehti- ja verkkokustantajien lausunnoissa annetaan ymmärtää, että ehdotus takaisi sananvapauden vastuujärjestelmän piirissä olevan ammattimaisen journalismin edellytyksiä heikentäen näin valemedian merkitystä. Direktiiviehdotuksessa lehtikustantajien määritelmässä on viitattu toimitukselliseen vastuuseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että EU-oikeudessa ei säännellä lehtien toimituksellista vastuuta. Tästä syystä käsite näyttäisi olevan vailla tukea ainakin nykyisessä EU-oikeudessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö huomauttaa, että tekijänoikeuslaissa tehdään ero julkaisijan ja kustantajan välillä. Julkaisija on toimituksellisessa vastuussa lehdestä, kun sen sijaan kustantaja vastaa investoinnista julkaisuun. Ehdotus on tältäkin osin epäselvä, koska se kiinnittyy kahteen toisistaan poikkeavaan perusteeseen. Ehdotuksessa ei myöskään suljeta pois valheellista tietoa levittäviä lehtiä tai verkkoaineistoja suojan piiristä. 8

9 4. Kustantajien oikeus korvauksiin (12 artikla) Ehdotetussa 12 artiklassa on kysymys kustantajien oikeudesta saada osuus tekijänoikeuden rajoituksen perusteella maksettavasta korvauksesta (esimerkiksi yksityisen kopioinnin hyvityksestä). Artiklan tavoitteena on palauttaa oikeustila siihen, mitä se oli ennen viime syksyn EUtuomioistuimen päätöstä Reprobel-asiassa. Reprobel-asiassa Saksan järjestelmää, joka myöntää korvauksia valokopioinnista ja yksityisestä kopioinnista myös kustantajille, pidettiin EUoikeuden vastaisena. Ehdotetun direktiivisäännöksen tarkoitus on siis palauttaa jäsenvaltioille oikeuden itse päättää siitä, maksetaanko osa korvauksista muiden oikeudenhaltijoiden ohella myös kustantajille. Erittäin monella EU-maalla on kansallisia säännöksiä, jotka myöntävät kustantajille osuuden tällaisista erityisistä korvauksista. Määräenemmistö jäsenvaltioista kannattaa siten 12 artiklaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että Suomen on vaikea asettua vastustamaan sellaista ei-pakottavaa säännöstä, joka sallisi muiden maiden jatkaa nykyisiä käytäntöjään. Sen sijaan ministeriön mielestä ei ole estettä edellyttää, että kustantajien korvausoikeutta ei saa säätää pakottavaksi. Ministeriö huomauttaa lisäksi, että komission ehdottama sanamuoto ei ole pakottava, vaan jäsenvaltiot voisivat säätää korvauksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kiinnittää vielä sivistysvaliokunnan huomion siihen, että kustantajan lähioikeusaseman vahvistaminen osaltaan sementoisi kustantajien oikeuden korvaukseen Suomen tekijänoikeuslain nojalla maksettavista erityisistä korvauksista. 5. Hyödyntämisen läpinäkyvyys ja korvausten kohtuullisuus (14-15 artikla) Useassa lausunnossa (mm. YLE, MTV 3, Radiomedia, Musiikkituottajat, Tekijänoikeuden käyttäjien neuvottelukunta, Elinkeinoelämän keskusliitto) on tuotu esille kriittisiä näkökohtia koskien 14 artiklan mukaisia avoimuusvelvoitteita ja/tai 15 artiklan mukaisen sopimusten kohtuullistamista koskevia säännöksiä. Lausunnoissa pelätään erityisesti sitä, että 14 artiklan mukaiset läpinäkyvyysvelvoitteet voisivat aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa ja että 15 artiklan mukainen korvausten kohtuullistaminen voisi johtaa siihen, että sopimusten ennakoitavuus vähenisi. Ei ole myöskään selvää, minkä suuruista korvausta olisi pidettävä kohtuullisena. Sanasto on sen sijaan tukenut kyseisiä velvoitteita ja katsoo, että yhteishallinnointiorganisaatioiden ja muiden kollektiivisten sopimuskumppanien asemaa tekijöiden ja käyttäjien välisissä neuvotteluissa ja oikeuksien toimeenpanossa tulisi vahvistaa. Direktiiviehdotuksen neuvotteluiden tässä vaiheessa on ilmennyt, että ehdotettujen 14 ja 15 artiklan välillä on läheinen yhteys. Velvoitteiden on tarkoitettu koskevan tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden suhdetta sopimuskumppanina olevaan tekijänoikeuden kaupalliseen hyödyntäjään, eikä niitä sovellettaisi suhteessa hyödyntämisketjun myöhempään osapuoleen. Sopimusten ketjuuntumisesta johtuen opetus- ja kulttuuriministeriö pitää todennäköisenä, että ehdotusten tavoite saavuttaa parempi läpinäkyvyys ja korvauksen kohdistuminen oikeille tekijöille ja esittäville taiteilijoille ei tulisi käytännössä toteutumaan. Samalla myös velvoitteen ulottaminen sopimusketjussa eteenpäin kolmansille osapuolille voisi olla ongelmallista. Edelleen neuvotteluiden aikana on käynyt ilmi, että avoimuusvelvoitetta toimeenpannessaan jäsenvaltioiden olisi järjestettävä alakohtaisia neuvotteluita, ja näiden neuvotteluiden perusteella olisi laadittava yksityiskohtaiset ja pakottavat säännökset käyttäjien velvoitteesta antaa tietoja teoksen ja muun suojatun aineoston hyödyntämistavoista, syntyneistä tuloista ja maksettavista korvauksista. Velvoite ei olisi komission näkemyksen mukaan riippuvainen siitä, perustuuko tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden korvaus kyseiseen tietoon, vaan käyttäjällä olisi velvollisuus antaa tietoja myös silloin, kun tekijälle on maksettu kertakaikkinen korvaus. 9

10 Komissio suhtautuu kielteisesti tai ainakin varauksellisesti velvoitteiden implementoimiseen yleislausekkeella, jonka mukaisesti sopimusosapuolena olevan käyttäjän olisi raportoitava teosten hyödyntämisestä tekijälle alalla vallitsevan hyvän tavan mukaisesti. Lisäksi on tullut selväksi, että avoimuusvelvoitteita ei voisi implementoida tahdonvaltaisilla olettamasäännöillä, kuten tilanne on tänä päivänä (kustannussopimuksiin liittyen) Suomen tekijänoikeuslaissa. Ehdotettu artikla sopimusten kohtuullisuudesta soveltuisi niin rojalti-sopimuksiin kuin kertakaikkisiin korvauksiin. Rojalti-sopimusten osalta on todettava, että tekijän korvaus maksetaan suhteessa myynnin lisäykseen. On siten varsin epäselvää, missä tilanteissa rojalti-pohjaista sopimusta olisi pidettävä kohtuuttomana. Direktiiviehdotuksesta ei myöskään ilmene, minkä seikkojen perusteella sopimusta voitaisiin kohtuullistaa. Pahimmillaan ehdotettu säännös voisi johtaa siihen, että tuomioistuimet joutuisivat ottamaan kantaa tekijänoikeuksien hinnoitteluun tavalla, joka voisi olla ongelmallinen, esimerkiksi määrittelemään eri aloilla sovellettavia rojalteja tai hintaperusteluita. Nykyisin tuomioistuimet ottavat kantaa vain tekijälle maksettavaan hyvitykseen tekijänoikeuden rikkomustilanteissa. Tyypillisesti sopijapuolilla on riitatilanteessa hyvinkin erilainen käsitys siitä, minkälainen korvaus on kohtuullinen. Objektiivista mittapuuta korvausten kohtuullisuudelle lienee mahdotonta löytää. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että Suomen tekijänoikeuslaissa on vain vähän tiedonantovelvoitteita ja asia on jätetty osapuolten sovittavaksi kussakin yksittäistapauksessa. Siltä osin kuin tällaisia tiedonantovelvoitteita esiintyy, nämä ovat muodoltaan tahdonvaltaisia, eli osapuolet voivat sopia niistä toisin. Opetus- ja kulttuuriministeriö suhtautuu varauksellisesti komission ajatuksiin yksityiskohtaisista pakottavista tiedonantovelvoitteista. Sopimusten kohtuullistamisen osalta opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että oikeustoimilain 36 :n yleisen kohtuullistamislausekkeen lisäksi tekijänoikeuslakiin on hiljattain lisätty uusi 29 tekijänoikeuskorvausten kohtuullistamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan direktiivin neuvotteluissa tulisi direktiiviehdotusta täsmentää siten, että direktiivin velvoitteet eivät ulotu tekijänoikeuslain 29 :ää pidemmälle. Aivan erityisesti olisi huolehdittava siitä, että selkeytetään direktiiviehdotuksen kriteerit sille, missä tilanteessa korvausta voidaan kohtuullistaa. Valtioneuvoston kirjelmässä suhtaudutaan neutraalisti ehdotettuihin artikloihin. Periaatteellisella tasolla voidaan suhtautua myönteisesti tavoitteeseen lisätä tekijänoikeuksien hyödyntämiseen ja korvausten määräytymiseen liittyvää läpinäkyvyyttä ja korvausten kohtuullisuutta. Toisaalta voidaan vieroksua ratkaisua, joka pohjautuisi pakottavaan sääntelyyn, koska nämä kuuluvat ensisijaisesti asioihin, joita ratkaistaan osapuolten välisillä sopimuksilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että Suomen aikaisemmin ilmaisemien kantojen mukaisesti eduskunta voisi korostaa, että uuden sääntelyn tarvetta on harkittava huolellisesti ja ylisääntelyä tulee välttää. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että mahdollisia ongelmia on syytä edistää käytännön keinoin, ja vain toissijaisesti lainsäädäntökeinoin. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää todennäköisenä, että yksityiskohtaisten pakottavien säännösten ottaminen tekijänoikeuslakiin hidastaisi uusien liiketoimintamallien kehittämistä, haittaisi markkinoiden toimivuutta ja aiheuttaisi suhteetonta hallinnollista taakkaa. 6. Sidosryhmien vuoropuhelun järjestämistä ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun järjestämistä koskevat jäsenvaltioihin kohdistuvat velvoitteet (10 ja 16 artikla) FiCom tuo lausunnossaan esille, että audiovisuaalisten teosten saatavuutta edistävä 10 artikla, joka velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla järjestelmän, joka tukisi audiovisuaalisten teosten lisensiointineuvotteluita edistämään niiden jakelua tilausvideoalustoilla (esim. Netflix), aiheuttaisi kustannuksia ja turhaa hallintoa ja tulisi poistaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ehdotuksen tavoite sinänsä on hyvä, mutta vapaaehtoisen neuvotteluja 10

11 tukevan järjestelmän luominen ei todennäköisesti johtaisi toivottuihin tuloksiin, koska komission vaikutusarvioiden mukaan ongelmana on se, että AV-teosten oikeudenhaltijat eivät ole halukkaita lisensioimaan teoksia tilausvideoalustoille. Sanasto tukee omassa lausunnossaan 16 artiklaa, jossa säädettäisiin jäsenvaltioiden velvollisuudesta tarjota vapaaehtoisia vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyitä. Neuvotteluiden kuluessa on tullut selväksi, että komission käsityksen mukaan olemassa olevat järjestelmät, kuten sovittelu tai välimiesmenettely, eivät olisi riittäviä. Jos näin on, edellytettäisiin valtion panostusta riitojenratkaisumenettelyiden kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö suhtautuu sinänsä myönteisesti niin 10 artiklan kuin 16 artiklankin tarkoitusperiin, mutta ei pidä mahdollisena sitä, että Suomi sitoutuisi kehittämään valtion talousarviosta maksettavia vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyitä. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että valtion tai julkishallinnon tehtävänä ei ole aktiivinen rooli kahden sopijapuolen välisissä neuvotteluissa. Tällaiset tehtävät voisivat myös osoittautua ongelmallisiksi suhteessa viranomaisen muihin tehtäviin, kuten avustusten myöntämiseen. 7. Tekijänoikeuden rajoitukset tiedonlouhinnan ja opetuksen hyväksi Osa lausunnonantajista suhtautuu kielteisesti tekijänoikeuden rajoitukseen tiedonlouhinnan ja opetuksen hyväksi, osa myönteisesti. Kielteisesti suhtautuvat lausunnonantajat katsovat, että opetuksen ja tiedonlouhinnan tarpeet tulisi ensisijaisesti järjestää sopimuslisenssijärjestelmää hyväksi käyttämällä eikä tekijänoikeuden rajoituksen avulla. Opetusrajoituksen osalta on myös tuotu esille, että rajoitus opetuksen havainnollistamiseksi on liian epämääräinen ja että Suomen tulisi asettua vastustamaan ehdotettuja säännöksiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että direktiiviehdotus noudattaa samaa sanamuotoa kuin vuoden 2001 tekijänoikeusdirektiivissä säädetty opetuspoikkeus. Vaikka tietynasteinen epämääräisyys sen vuoksi säilyisikin, Suomen on vaikea asettua vastustamaan jo kertaalleen hyväksyttyä säännöstä. Tekijänoikeusyhdistyksen/Liedes lausuntoon viitaten opetus- ja kulttuuriministeriö pitää kuitenkin selvänä, että teoksen käyttö opetuksen havainnollistamiseksi ei yleensä ole katsottu sallivan kokonaisten teosten kopioimisen. Direktiiviehdotuksen perusteella on myös selvää, että aineistoa ei saisi välittää vapaasti verkossa, vaan ehdotus kattaa vain tilanteet, jossa opetus tapahtuu suljetussa oppimisympäristössä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että opetuskäyttöä koskevalla ehdotuksella pyritään selkeyttämään, että jäsenvaltioilla on oikeus säätää poikkeuksia tekijänoikeuteen opetuksen havainnollistamiseksi myös koskien digitaalisia opetusmuotoja. Lisäksi säännöksellä ratkaistaisiin rajat ylittävään etäopetukseen liittyvät ongelmat säätämällä siitä, että opetuksen katsotaan tapahtuvan oppilaitoksen sijaintimaassa riippumatta siitä, että oppilas osallistuu opetukseen etäyhteyden avulla toisesta jäsenvaltiosta. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että neuvotteluiden kuluessa on tullut esille, että direktiiviehdotus ei esitetyssä muodossa ulottuisi kaikkiin oppiasteisiin varhaisopetuksesta aikuisopetukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että Suomen tulisi jatkoneuvotteluissa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että direktiivin säännöstä tältä osin selkeytettäsiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa lisäksi, että opetuksen ja esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen ovat aiheuttaneet tarpeen arvioida opetukseen liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä myös Suomessa. Eduskunnalle annetut lausunnot tulee ilmeisesti nähdä myös tätä taustaa vasten. 11

12 Muilta osin, ja erityisesti koskien tiedonlouhintaa, opetus- ja kulttuuriministeriö viittaa valtioneuvoston kirjelmässä esitettyyn varsin seikkaperäiseen analyysiin. Siltä osin kuin on kysymys sopimuslisenssin hyödyntämismahdollisuuksista, on huomioitava, että sitä ei käytännössä juurikaan voi käyttää rajat ylittävässä tutkimustoiminnassa. Sen sijaan ministeriö ei pidä sinänsä poissuljettuna, että sopimuslisenssillä olisi rooli esimerkiksi tilanteessa, jossa tiedonlouhinnan tulokseen sisältyy tekijänoikeudella suojattua aineistoa tai louhinnan kohteena olevan aineistoon liittyy muita käyttötarpeita jotka menevät pidemmälle kuin tekijänoikeuden poikkeus, ja joihin siksi tarvitaan oikeudenhaltijoiden lupa. Lisäksi sopimuslisenssisäännösten edellytyksenä yleensä on, että luvan hankkiminen ei käytännössä ole mahdollista saada oikeudenhaltijalta suoraan sopimalla. 12