Munuaisten toiminnan mittaaminen lääketutkimuksissa ja lääkehoidon seurannassa. Mirja-Liisa Aitio
|
|
- Ari-Pekka Härkönen
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Katsaus Munuaisten toiminnan mittaaminen lääketutkimuksissa ja lääkehoidon seurannassa Mirja-Liisa Aitio Jotkut lääketutkimuksissa käytetyistä munuaisten toiminnan mittareista soveltuisivat myös lääkehoidon seurantaan. Glomerulusten suodatusnopeutta voidaan mitata lukuisten merkkiaineiden avulla munuais- tai plasmapuhdistumana. Käytännössä tyydytään usein seerumin kreatiniinipitoisuuden määrittämiseen. Endogeenisen kystatiini C:n määritys kuvastaisi paremmin glomerulusten suodatusnopeutta kuin kreatiniinipitoisuus. Lääketutkimuksissa käytetään paljon kreatiniinipitoisuudesta Cockcroft Gaultin kaavan mukaan laskettua kreatiniinipuhdistumaa. Plasman kertanäytteestä määritettyä joheksolipuhdistumaa voitaisiin käyttää myös pitkäaikaisen munuaistoksisen lääkehoidon seurannassa. Munuaisten plasmavirtausta mitataan erilaisten hippuraattien puhdistumana. Lääketutkimuksissa munuaisten plasmavirtaus ja glomerulusten suodatusnopeus mitataan usein samanaikaisesti ja niistä lasketaan yksinkertaisten kaavojen avulla munuaisten verenvirtaus, filtraatiofraktio ja verisuonivastus. Stimuloidun ja levossa määritetyn glomerulusten suodatusnopeuden ero kuvastaa munuaisten toiminnallista reserviä. Litiumin puhdistumaa pidetään parhaana kajoamattomana proksimaalisen tubuluksen toiminnan tutkimusmenetelmänä. Lääkkeiden tubuluksiin kohdistuvia vaikutuksia voidaan seurata virtsaan erittyvien tubulusperäisten merkkiaineiden (mikroproteiinit, entsyymit) avulla. Niistä saattaa kehkeytyä apuväline pyrittäessä säätämään paremmin esimerkiksi munuaistoksisten solunsalpaajien annoksia. Munuaisten toiminnan tutkiminen on tarpeen mitä moninaisimmissa tilanteissa, joista munuaisiin kohdistuvien vaikutusten mittaaminen kliinisissä lääketutkimuksissa ja haittavaikutusten seuraaminen lääkehoidossa edustavat vain osaa. Tavanomaiseen kliiniseen käyttöön on vakiintunut joukko glomerulusten ja tubulusten toimintaa mittaavia kokeita (Jalanko 1998, Jalanko ja Holmberg 1998), joita voidaan käyttää lääkehoidon seurantaan. Lääketutkimuksissa koearsenaali on yleensä laajempi. Joitakin näistä kokeista voitaisiin ehkä ottaa myös kliiniseen käyttöön, jotta lääkehoidon seuranta tulisi tarkemmaksi ja vakavan munuaisvaurion syntyä pystyttäisiin ennakoimaan paremmin. Lääkehoidossa ongelmia syntyy nimenomaan silloin, kun joudutaan käyttämään munuaistoksisia lääkkeitä pitkiä aikoja. Munuaisten yksinkertaistetutkin hemodynaamiset tutkimukset ovat niin työläitä, etteivät ne sovellu sellaiseen lääkehoidon seurantaan, joka edellyttää tiheästi toistuvia mittauksia. Virtsaan erittyvien tubulaaristen merkkiaineiden mittaaminen on yksinkertaistunut, ja kun näiden mittausten käytöstä kertyy lisää tietoa, ne voisivat olla hyödyksi myös arkipäivän rutiinityössä joidenkin lääkkeiden osalta. Kliinikko voi törmätä näihin munuaistutkimuksiin esimerkiksi lukiessaan kliinisten lääketutkimusten selostuksia. Hemodynamiikan ja glomerulusten toiminnan tutkiminen Veri tulee glomerulukseen eli munuaiskeräseen afferenttia ja poistuu efferenttiä arteriolia pitkin. Kummankin toimintaa säätelevät monet 2358 Duodecim 1999; 115: M-L. Aitio
2 vasoaktiiviset välittäjäaineet (Jalanko 1998). Lääkkeet voivat vaikuttaa eri tavalla afferentin ja efferentin arteriolin toimintaan. Eri kalsiuminestäjät poikkeavat toisistaan vaikutuksiltaan jopa niin, että niiden dihydropyridiiniryhmässäkin esiintyy keskinäisiä eroja etenkin efferenttiin arterioliin kohdistuvissa vaikutuksissa (Aitio 1993, Hayashi ym. 1996). ACE:n estäjien hyviin ominaisuuksiin luetaan nimenomaan niiden efferentin arteriolin supistumista estävä vaikutus (Aitio 1993), kun taas hemodynaamisesti aktiivinen syklosporiini kohdistaa haittavaikutuksensa afferenttiin arterioliin (Ader ja Rostaing 1998). Ihmisillä afferentin ja efferentin arteriolin toimintaa ei kuitenkaan pystytä mittaamaan erikseen eikä munuaisensisäisen hemodynamiikan mittaamiseen yleensäkään ole olemassa suoria kliinisiä menetelmiä. Tavallisesti käytetäänkin vain kahta hemodynaamista perusmittausta, glomerulusten suodatusnopeuden ja munuaisten efektiivisen plasmavirtauksen määritystä, joiden tuloksista voidaan yksinkertaisten kaavojen avulla laskea monia muita hemodynaamisia suureita. Glomerulusten suodatusnopeutta (GFR) käytetään paitsi glomerulusten toiminnan myös munuaisten verenkierron mittarina. Se voidaan määrittää lukuisin eri menetelmin (taulukko 1). Kliinisessä työssä sitä mitataan yleensä endogeenisen kreatiniinin puhdistumalla tai vain pelkällä kreatiniinipitoisuudella, joilla molemmilla on omat rajoituksensa (Cockcroft ja Gault 1976, Gault ym. 1992, Jalanko 1998). Kreatiniinipuhdistumassa voi esiintyä samallakin henkilöllä lähes 20 %:n päivittäisiä eroja, mikä johtunee munuaisten fysiologisen toiminnan vaihtelusta (Gault ym. 1992). Suurin virhelähde puhdistumatutkimuksessa ovat kuitenkin vuorokausivirtsan keräämiseen liittyvät ongelmat. Tämän takia on kehitetty kaavoja, joissa kreatiniinipuhdistuma»ennustetaan» seerumin kreatiniinin perusteella. Tunnetuin näistä lienee 249 eri-ikäisen potilaan tulosten perusteella johdettu Cockcroft Gaultin kaava, joka ottaa huomioon iän ja painon (oikeammin lihasmassan) aiheuttamat muutokset kreatiniinin määrässä. Kaavan mukaan kreatiniinipuhdistuma (ml/min) aikuisilla miehillä on Taulukko 1. Glomerulusten suodatusnopeuden mittaamismahdollisuuksia. Merkkiaine ja mittaustapa Kreatiniini seerumin kreatiniinipitoisuus endogeenisen kreatiniinin munuaispuhdistuma puhdistuman ennustaminen Cockcroft Gaultin kaavalla Inuliini munuais- ja plasmapuhdistuma 51 Cr-EDTA plasma- ja munuaispuhdistuma plasmapuhdistuma karsituista näytteistä»munuaispuhdistuma» jatkuvan infuusion tekniikalla ilman virtsan keräystä 99m Tc-DPTA plasma- ja munuaispuhdistuma 125 I-jotalamaatti munuaispuhdistuma Joheksoli plasmapuhdistuma plasmapuhdistuma kertanäytteestä Jopromidi plasmapuhdistuma Kystatiini C seerumin kystatiini C -pitoisuus (140 ikä vuosissa) x paino kg / 72 x S-krea (mg / 100 ml). Kun kreatiniinipitoisuus korjataan molaarisiksi yksiköiksi, kaava muuttuu muotoon 1.2 x (140 ikä) x paino kg/s-krea µmol/l. Naisilla puhdistuma on noin 15 % pienempi (Cockcroft ja Gault 1976, Gault ym. 1992). Kaavan osuvuutta on testattu monissa tutkimuksissa, ja keskimääräiseksi korrelaatiokertoimeksi eri tavoin mitattuun GFR:ään verrattuna on saatu Kaavan käyttöön liittyy rajoituksia. Se mm. yliarvioi kreatiniinipuhdistumaa nuorilla ja edellyttää munuaisten vakaata toimintaa (Gault ym. 1992). Kaava on kuitenkin varsin yksinkertainen ja tavallista kreatiniinipitoisuuden määritystä luotettavampi GFR:n mittaaja. Viime aikoina on ehdotettu, että kreatiniinimääritys korvattaisiin kystatiini C:llä, jota elimistön useimmat solutyypit tuottavat vakionopeudella. Se näyttää poistuvan verenkierrosta Munuaisten toiminnan mittaaminen lääketutkimuksissa ja lääkehoidon seurannassa 2359
3 lähes yksinomaan glomerulussuodatuksen avulla, joten sen pitoisuus kuvastaa paremmin GFR:ää kuin kreatiniinipitoisuus. Sille on nyt kehitetty automatisoituja mittausmenetelmiä, jotka mahdollistavat rutiinikäytön (Nilsson-Ehle ja Grubb 1994). Suurempaan tarkkuuteen GFR:n mittaamisessa päästään käyttämällä suodattuvana aineena inuliinia, joka on tärkkelyksen kaltainen fruktoosipolymeeri. Sen munuaispuhdistumaa, joka mitataan vakioidun suonensisäisen infuusion aikana, pidetään GFR:n mittauksen referenssimenetelmänä. Se on kuitenkin hankala sekä rutiinimaisessa kliinisessä käytössä että usein tutkimuksessakin (Rehling ym. 1984, Gaspari ym. 1995). Radioaktiiviset merkkiaineet helpottavat mittausongelmia, ja hankalasta virtsan keräämisestä päästään eroon, kun mitataan kertaruiskeena annetun aineen häviämistä plasmasta eli plasmapuhdistumaa. Merkkiaineina voidaan käyttää 99m Tc-DTPA:ta tai 51 Cr-EDTA:ta, mutta inuliinillekin voidaan määrittää plasmapuhdistuma. Plasmapuhdistumat antavat jonkin verran liian suuren GFR:n verrattuna virtsankeräyksen avulla mitattuun munuaispuhdistumaan. 99m Tc- DTPA- ja 51 Cr-EDTA-puhdistumien välillä ei ole kliinisesti merkittävää eroa, ja 99m Tc-DTPA:n plasmapuhdistuman ja inuliinin munuaispuhdistuman välinen korrelaatiokerroin on 0.97 (Rehling ym. 1984). Röntgenvarjoaineista GFR:n määritykseen voidaan käyttää esimerkiksi 125 I- jotalamaattia. Uudemmat ionisoitumattomat pieniosmolaaliset röntgenvarjoaineet poistuvat elimistöstä vain glomerulussuodatuksen avulla. Näistä joheksolin ja jopromidin plasmapuhdistuma voidaan määrittää kertaruiskeen jälkeen herkällä HPLC-menetelmällä ja välttää näin radioaktiivisten aineiden käyttö. Joheksolin plasmapuhdistuman ja inuliinin munuaispuhdistuman välinen korrelaatio on myös hyvä (r = ) (Nilsson-Ehle ja Grubb 1994, Gaspari ym. 1995). Useimmiten joheksolin eliminaatio voidaan määrittää riittävän tarkasti tavanomaisen neljän näytteen sijasta kertanäytteestä, joka otetaan 3 4 tuntia ruiskeen jälkeen. Tällöin jakaantumistilavuus määritetään ensin pituuden, painon, iän ja sukupuolen perusteella ja sitten teoreettinen lähtöpitoisuus jakaantumistilavuuden ja annoksen perusteella (Nilsson- Ehle ja Grubb 1994). Muitakin plasmapuhdistumamäärityksiä on yksinkertaistettu saman periaatteen mukaisesti. Munuaisten efektiivistä plasmavirtausta (ERPF) eli munuaisten kautta kulkevaa plasmamäärää mitataan para-aminohippuurihappo- (PAH) tai 131 I- ja 125 I-hippuurihappopuhdistuman avulla. Nämä aineet erittyvät muuttumattomina sekä glomerulussuodatuksen että tubulussolukon kautta ja poistuvat tällöin plasmasta lähes kokonaan. Lääketutkimuksissa, joissa seurataan kerta-annoksen aiheuttamia välittömiä hemodynaamisia vaikutuksia, GFR ja ERPF määritetään usein samanaikaisesti infusoimalla merkkiaineita jatkuvasti. Merkkiaineen pitoisuus voidaan mitata klassiseen tapaan sekä plasmasta että virtsasta edellä mainittuja merkkiaineita yhdistäen. Jatkuvan infuusion menetelmää voidaan käyttää myös ilman virtsan keräystä. Kun plasmassa vallitsevissa pitoisuuksissa on saavutettu tasapainotila, puhdistuma voidaan laskea osamääränä I/P, jossa I = merkkiaineen minuutissa infusoitu määrä, joka tasapainotilassa on sama kuin virtsaan erittynyt määrä, ja P = merkkiaineen pitoisuus plasmassa (Sennesael ym. 1996). Kaavojen avulla lasketut suureet. Munuaisten verenvirtauksen (RBF) todellinen määrä voidaan mitata suoraan jatkuvalla termodiluutiotekniikalla munuaislaskimoon ohjatun katetrin avulla (Weisberg ym. 1994), mutta invasiivisen mittauksen hankaluuden takia verenvirtaus lasketaan lääketutkimuksissa yleensä ERPF:n avulla kaavasta RBF = ERPF/(1-hematokriitti). 131 I- hippuraattipuhdistuman avulla laskettu virtaus antaa ilmeisesti noin 37 % liian suuren arvion todellisesta verenvirtauksesta korjauksista huolimatta (Visscher ym. 1996), joten kaava ei kelpaa verenvirtauksen todellisen määrän laskemiseen, vaikka sen avulla laskettua RBF:ää voidaankin käyttää muutosten arviointiin. Filtraatiofraktiolla tarkoitetaan suodattunutta osaa munuaisten plasmavirtauksesta. Se voidaan laskea kaavasta FF = GFR/ ERPF. Kertomalla tulos 100:lla saadaan määrä prosentteina (Sennesael ym. 1996). FF:n pienenemistä voidaan käyttää epäsuorana mittarina intraglome M-L. Aitio
4 rulaarisen paineen laskusta ja efferentin arteriolin vastuksesta (Aitio 1993). Munuaisten verisuonivastus (RVR) lasketaan jakamalla keskiverenpaine (diastolinen paine + 1/3 pulssipaineesta) RBF:llä (Sennesael ym. 1996). Terve munuainen pystyy suurentamaan GFR:ää erilaisten ärsykkeiden kuten proteiinikuormituksen vaikutuksesta. Munuaisten toiminnallisella reservillä (RFR) tarkoitetaan levossa ja stimulaation jälkeen mitatun maksimaalisen GFR:n eroa. Se heijastaa toimivien nefronien kykyä saavuttaa maksimaalinen toimintateho glomerulusten arteriolien laajenemisen avulla. RFR:n määrityksessä munuaisia stimuloidaan aminohappoliuoksen ja dopamiinin samanaikaisella infuusiolla. GFR (ja ERPF) voidaan mitata tavanomaisin menetelmin kahteen kertaan (Memoli ym. 1991), mutta GFR:n muutos voidaan mitata myös yhden riittävästi näytteitä sisältävän joheksolipuhdistumamittauksen avulla (Nilsson-Ehle ja Grubb 1994). Apua lääkehoidon seurantaan? Lääkehoidon seurannassa munuaisten toiminnan yleismittarina on totunnaisesti käytetty yksinkertaista paljon parjattua kreatiniinipitoisuuden määritystä. Suhteellisen lyhyenä aikana toistetut mittaukset kuvastavat muutosta melko hyvin, mutta kystatiini C:n pitoisuusmääritys olisi etenkin munuaisten normaalissa tai jonkin verran heikentyneessä toiminnassa kreatiniinia parempi (Nilsson-Ehle ja Grubb 1994). Cockcroft Gaultin kaava on ollut varsin suosittu kliinisissä lääketutkimuksissa. Lyhyin aikavälein toistuvissa mittauksissa siitä ei ole etua pelkkään kreatiniiniin verrattuna, mutta harvahkossa seurannassa se voi olla kreatiniinia ja kreatiniinipuhdistumaakin luotettavampi, koska jotkut lääkkeet voivat muuntaa kreatiniinin erittymistä virtsaan. Yksinkertainen joheksolipuhdistuman määritys olisi kreatiniinipitoisuuden mittausta tarkempi silloin, kun lääkehoito edellyttää munuaisten toiminnan perusteellista arviointia esimerkiksi toistuvien munuaisia vaurioittavien solunsalpaajahoitojen yhteydessä tai vaikkapa syklosporiinia käyttävän potilaan munuaisten vuosittaisissa seurantatutkimuksissa (Nilsson-Ehle ja Grubb 1994). Munuaisten toiminnallisen reservin määrittäminen yhden pitkältäkin ajalta mitatun joheksolipuhdistuman avulla on yksinkertaisempaa kuin munuaisbiopsianäytteen otto. Pitkän syklosporiinihoidon aikana toiminnallisen reservin huomattava heikkeneminen voisi ennakoida kroonista korjaantumatonta vauriota (Ader ja Rostaing 1998). Tällaisesta seurannasta ei ole kuitenkaan kliinistä kokemusta. Glomeruluksiin kohdistuvat muut vaikutukset Glomeruluksista on löydetty monia proteiineja, jotka voisivat toimia varhaisen glomerulusvaurion merkkeinä. Varsinaisissa vaurioissa glomerulusten läpäisykyky kasvaa ja virtsaan alkaa erittyä suurimolekyylisiä valkuaisaineita. Virtsaan saattaa erittyä tai plasmassa voi esiintyä myös glomerulusten rakenteen osia (taulukko 2). Näiden merkkiaineiden soveltuvuutta teollisuus- ja ympäristötoksikologisiin tutkimuksiin on pohdittu (Mueller ym. 1997), mutta niitä voitaisiin yhtä hyvin käyttää lääketutkimuksiin. Glomerulusten epiteelisolujen pinnalla on podokalyksiiniantigeenia. Virtsaan erittyvät epiteelisolut voidaan tunnistaa podokalyksiinin kanssa reagoivalla vasta-aineella. Glomerulusperäisten epiteelisolujen erittymistä virtsaan voidaan ehkä tulevaisuudessa käyttää solunsalpaajahoidon aiheuttaman varhaisen glomerulusvaurion merkkinä (Kakihara ym. 1998). Tubulusvaurion mittarit Toksiset ja iskeemiset vauriot kohdistuvat usein proksimaaliseen tubulukseen, minkä takia toksikologisissa tutkimuksissa onkin keskitytty nimenomaan tälle alueelle (taulukko 2). Proksimaalinen tubulus jaetaan kolmeen segmenttiin S 1, S 2 ja S 3, joista suoran loppuosan muodostava S 3 on erityisen herkkä vaurioille (kuva 1) (Nouwen ja De Broe 1994). Proksimaalisen tubuluksen epiteelisolujen apikaalisella pinnalla on pitkistä mikrovilluksista muodostunut harjareuna, jossa on useita entsyymejä. Epiteelisoluissa on myös lysosomeja, jotka keräävät lääkkeitä ja muita vieraita aineita, ja lysosomeissakin on entsyymejä (Tisher ja Madsen 1986). Munuaisten toiminnan mittaaminen lääketutkimuksissa ja lääkehoidon seurannassa 2361
5 Taulukko 2. Vieraiden aineiden munuaisvaikutusten biokemiallisia merkkiaineita (Mueller ym. 1997, Nortier ym. 1997, Price ym. 1997). Merkkiaine ja sen paikka nefronissa Glomeruluksen merkkiaineet virtsan suurimolekyylipainoiset plasmaproteiinit albumiini, transferriini, IgG virtsan/plasman glomerulusperäiset rakenneosat solunulkoisen matriksin proteiinit: fibronektiini, laminiinifragmentit, kollageenit kuorikerroksesta peräisin olevat virtsan prostanoidit: tromboksaani B 2, 6-keto-PGF 1α Proksimaalisen tubuluksen merkkiaineet virtsan mikroproteiinit β 2 -mikroglobuliini, retinolia sitova proteiini (RBG), α 1 -mikroglobuliini, Claran solujen proteiini, metallotioniini (?) 1 virtsan entsyymit harjareunasta: alaniiniaminopeptidaasi (AAP) suoliperäinen alkalinen fosfataasi (IAP) epäspesifinen alkalinen fosfataasi (TNAP) gammaglutamyylitransferaasi neutraali endopeptidaasi lysosomeista: N-asetyyli-β-glukosaminodaasi (NAG) β-galaktosidaasi virtsan tubulusperäiset antigeenit harjareunasta: (BB-50, BBA, HF5) Distaalisen tubuluksen merkkiaineet virtsan glutationi-s-transferaasin isoentsyymit (?) virtsan epidermaalinen kasvutekijä (EGF) (?) Henlen lingon merkkiaine virtsan Tamm Horsfallin glykoproteiini Kokoojaputken ja interstitiumin merkkiaineet virtsan prostaglandiinit PGF 2α, PGE 2 (interstitiumin tulehdus) Paikasta riippumattomat merkkiaineet virtsan glykosaminoglykaanit Kuva 1. Kaavio pinnallisesta ja syvästä nefronista eri osineen (mukailtu Nouwenin ja De Broen (1994) artikkelin kuvasta). DTK = distaalisen tubuluksen kiemurainen osa, G = glomerulus, HLO = Henlen lingon ohut osa, HLP = Henlen lingon nouseva paksu osa, KP = kokoojaputki, S 1 +S 2 = proksimaalisen tubuluksen kiemurainen osa; S 3 = proksimaalisen tubuluksen suora osa. 1 (?) = uudet ehdokkaat Litiumpuhdistuma. Proksimaalisen tubuluksen natriumin ja veden reabsorption merkkiaineena voidaan käyttää litiumia, joka suodattuu vapaasti glomeruluksissa, reabsorboituu rinnan natriumin ja veden kanssa proksimaalisessa tubuluksessa, ei reabsorboidu merkittävästi distaalisissa osissa eikä erity tubulaarisesti. Määrittämällä samanaikaisesti sekä GFR että litiumin ja natriumin puhdistuma voidaan kaavojen avulla laskea natriumin absoluuttinen ja fraktionaalinen reabsorptio sekä proksimaalisessa tubuluksessa että suorasta osasta distaalisuuntaan sijaitsevissa segmenteissä. Merkkiaine litiumkarbonaatti annetaan suun kautta. Litiumpuhdistuman määritystä pidetään parhaana saatavilla olevana kajoamattomana proksimaalisen tubuluksen toiminnan tutkimusmenetelmänä (Bruun 1993). Virtsan tubulaariset merkkiaineet. Tubulusperäisten merkkiaineiden (taulukko 2) avulla toivotaan havaittavan varhaiset pienet tubulusvauriot jo ennen kuin tavanomaisissa kliinisissä kokeissa esiintyy muutoksia. Tällöin ehkäisevistä toimista voisi olla hyötyä (Jung 1994). Glo M-L. Aitio
6 meruluksissa suodattuvien pienimolekyylisten ns. mikroproteiinien reabsorptio häiriintyy proksimaalisen tubuluksen vauriossa, ja niitä alkaa erittyä virtsaan. Mikroproteiinien herkkyys tubuluksen toimintahäiriön osoittamisessa vaihtelee, ja hengitysteistä peräisin olevaa Claran solujen proteiinia on väitetty retinolia sitovaa proteiinia sekä β 2 - ja α 1 -mikroglobuliineja herkemmäksi (Bernard ym. 1994). Tamm Horsfallin glykoproteiinia esiintyy virtsassa normaalisti (Porter 1994). Virtsaan erittyy myös suuri joukko entsyymejä eri lähteistä. Nefroni on jaettu entsymaattisten aktiivisuuksiensa mukaan noin 12 segmenttiin, mutta sen eri osissa voi esiintyä samoja entsyymejä. Nefronin epiteelistä hilseilee jatkuvasti soluja virtsaan, joten monien entsyymien erittyminen on normaali fysiologinen ilmiö (Dubach ym. 1988). Tubulaaristen merkkiaineiden avulla on jo pitkään yritetty selvittää teollisuuden ja ympäristön kemikaalien haittavaikutuksia munuaisiin (Taylor ym. 1997). Niitä on ehdotettu käytettäväksi myös uusien lääkkeiden turvallisuuden testaamiseen. Merkkiaineiden asema ei ole vakiintunut teollisuustoksikologiassakaan, ja vain kadmiumin osalta niiden erityksen on osoitettu korreloivan myös munuaisvaurion kehittymiseen (Bernard ym. 1997). Nykyisistä ongelmista suurin onkin se, ettei tiedetä, millainen ennustearvo suurella merkkiaineiden kokoelmalla on varsinaisen munuaissairauden kehittymisen kannalta. Erilaisia virtsaan erittyviä entsyymejä on tutkittu diagnostisessa tarkoituksessa satamäärin (Dubach ym. 1988), mutta laajimpaan käyttöön ovat tulleet lysosomaalinen hydrolaasi N-asetyyli-β-glukosaminodaasi (NAG), jota esiintyy S 3 - segmentissä ja distaalisessa nefronissa, sekä alaniiniaminopeptidaasi (AAP), jota esiintyy primaaristi proksimaalisen tubuluksen harjareunapinnassa (Porter 1994). NAG:llä on isoentsyymit A ja B. Koska NAG:tä esiintyy myös seerumissa, tubulusvaurion osuutta on vaikea arvioida sen avulla samanaikaisen glomerulusvaurion yhteydessä. NAG-A 2 -isoentsyymiä esiintynee kuitenkin vain tubuluksissa (Rustom ym. 1998). NAG-B:tä on myös siemennesteessä ja alemmisssa virtsateissä, joten sen pitoisuudet virtsassa vaihtelevat enemmän miehillä (Itoh ym. 1994). Harjareunan suoliperäistä alkalista fosfataasia (IAP) esiintyy vain S 3 -segmentissä, kun taas kudosepäspesifistä (TNAP) on kaikissa proksimaalisen tubuluksen soluissa, runsaimmin S 1 - ja S 2 -segmenteissä (Nouwen ja De Broe 1994). Neutraalinen endopeptidaasi on proksimaalisen tubuluksen harjareunan ektoentsyymi, jota normaalisti vapautuu virtsaan apikaalisten kalvofragmenttien kera. Proksimaalisen tubuluksen atrofioituessa sen erittyminen vähenee (Nortier ym. 1997). Virtsan entsyymien ja mikroproteiinien mittaamiseen liittyy monenlaisia teknisiä ongelmia kuten virtsasta tehtäviin kvantitatiivisiin määrityksiin yleensä, ja esimerkiksi β 2 -mikroglobuliinin määritys on virtsan ph:sta riippuvainen (Jung 1994). Jung ehdottaa, että mittaus tehtäisiin satunnaistetusta virtsanäytteestä, joka on otettu aamulla sen jälkeen, kun yöllä erittynyt virtsa on poistunut. Eritysnopeus tulisi suhteuttaa virtsan kreatiniinipitoisuuteen. Tubulaaristen merkkiaineiden merkitystä lääkehoidon kliinisessä seurannassa on vielä vaikea arvioida, vaikka niitä on käytetty runsaasti munuaisia vaurioittavien lääkkeiden kokeellisessa tutkimuksessa ja myös kliinisissä, erityisesti solunsalpaajilla tehdyissä lääketutkimuksissa. NAG:tä ja sen B-isoentsyymiä voidaan ehkä käyttää sisplatiinin ja myös gentamysiinin munuaistoksisuuden kliiniseen seuraamiseen (Marchewka ja Dlugosz 1998). Sisplatiini-, ifosfamidi- ja suuriannoksinen metotreksaattihoito sekä röntgenvarjoaineet suurentavat virtsan IAP-pitoisuuksia (Nouwen ja De Broe 1994). Retinolia sitovan proteiinin ja β 2 -mikroglobuliinin eritys saattaa ennustaa ifosfamidin munuaistoksisuutta, vaikka tavanomaisten tubulustestien tulokset olisivat normaalit (Tokuc ym. 1997), ja vaikea β 2 -mikroglobulinuria kroonisen nefrotoksisuuden kehittymistä (Ho ym. 1995). Myös Tamm Horsfallin proteiinin erityksen väheneminen saattaa ennakoida ifosfamidin aiheuttaman kroonisen munuaisvaurion kehittymistä (Mac- Lean ym. 1998). Tulevaisuudessa ehkä juuri solunsalpaajahoitoa voidaan ohjata paremmin merkkiaineiden avulla. Laihdutuslääkkeinä käytetyt kiinalaiset yrtit ovat aiheuttaneet munuaisten interstitiaalisen fibroosin, jonka histologinen tunnusmerkki on Munuaisten toiminnan mittaaminen lääketutkimuksissa ja lääkehoidon seurannassa 2363
7 proksimaalisen tubuluksen atrofia. Neutraalista endopeptidaasia voitaneen käyttää tämän taudin etenemisen seurantaan (Nortier ym. 1997). Toisaalta vaikka karbamatsepiini- ja fenytoiinihoito lisäävät α 1 -mikroglobuliinin eritystä sekä valproaatti-, etosuksimidi- ja fenytoiinihoito NAG:n eritystä, tällä ei ole kliinistä merkitystä (Korinthenberg ym. 1994). Röntgenvarjoaineet lisäävät IAP:n ohella myös AAP:n, NAG:n ja α 1 -mikroglobuliinin eritystä, mutta ei ole osoitettu, että merkkiaineiden lisääntynyt eritys ennakoisi varjoaineen aiheuttamaa munuaisvauriota (Solomon 1998). Merkkiaineiden käytöstä lääkehoidon seurannassa tarvitaankin lisäselvityksiä. Kirjallisuutta Ader J-L, Rostaing L. Cyclosporin nephrotoxicity: pathophysiology and comparison with FK-506. Curr Opin Nephrol Hypertens 1998; 7: Aitio M L. Diabeettisen nefropatian farmakologinen ehkäisy ja hoito. Duodecim 1993; 109: Bernard A, Stolte H, De Broe M E, ym. Urinary biomarkers to detect significant effects of environmental and occupational exposure to nephrotoxins. IV. Current information on interpreting the health implications of tests. Ren Fail 1997; 19: Bernard A M, Thielemans N O, Lauwerys R R. Urinary protein 1 or Clara cell protein: a new sensitive marker of proximal tubular dysfunction. Kidney Int 1994; 46 Suppl 47: S34 7. Bruun N E. On the role of atrial natriuretic factor in normotensive and hypertensive man. With special emphasis on lithium clearance in the assessment of renal tubular sodium handling. Dan Med Bull 1993; 40: Cockcroft D W, Gault M H. Prediction of creatinine clearance from serum creatinine. Nephron 1976; 16: Dubach U C, Le Hir M, Gandhi R. Use of urinary enzymes as markers of nephrotoxicity. Toxicol Lett 1988; 46: Gaspari F, Perico N, Ruggenenti P, ym. Plasma clearance of nonradioactive iohexol as a measure of glomerular filtration rate. J Am Soc Nephrol 1995; 6: Gault M H, Longerich L L, Harnett J D, Wesolowski C. Predicting glomerular function from adjusted serum creatinine. Nephron 1992; 62: Hayashi K, Nagahama T, Oka K, Epstein M, Saruta T. Disparate effects of calcium antagonists on renal microcirculation. Hypertens Res 1996; 19: Ho P T C, Zimmerman K, Wexler L H, ym. A prospective evaluation of ifosfamide-related nephrotoxicity in children and young adults. Cancer 1995; 76: Itoh Y, Numata Y, Morita A, Asano Y, Kawai T. Varied value of urinary N-acetyl-β-D-glucosaminidase isoenzyme B in males of reproductive age. Kidney Int 1994; 46: Suppl 47: S Jalanko H: Munuaisen toiminta I. Glomerulus. Duodecim 1998; 114: Jalanko H, Holmberg C. Munuaisten toiminta II: Tubulus ja kokoojaputki. Duodecim 1998; 114: Jung K. Urinary enzymes and low molecular weight proteins as markers of tubular dysfunction. Kidney Int 1994; 46: Suppl 47: S Kakihara T, Onozuka J, Hayakawa H, ym. Glomerular injuries excretion of glomerular epithelial cells induced by chemotherapy (antineoplastic drugs) independent of tubular damage. Am J Nephrol 1998; 18: Korinthenberg R, Wehrle L, Zimmerhackl L B. Renal tubular dysfunction following treatment with antiepileptic drugs. Eur J Pediatr 1994; 153: MacLean F R, Skinner R, Hall A G, English M, Pearson A D. Acute changes in urine protein excretion may predict chronic ifosfamide nephrotoxicity: a preliminary observation. Cancer Chemother Pharmacol 1998; 41: Marchewka Z, Dlugosz A. Enzymes in urine as markers of nephrotoxicity of cytostatic agents and aminoglycoside antibiotics. Int Urol Nephrol 1998; 30: Memoli B, Libetta C, Sabbatini M, ym. Renal functional reserve: its significance in normal and salt depletion conditions. Kidney Int 1991; 40: Mueller P W, Lash L H, Price R G, ym. Urinary biomarkers to detect significant effects of environmental and occupational exposure to nephrotoxins. I. categories of tests for detecting effects of nephrotoxins. Ren Fail 1997; 19: Nilsson-Ehle P, Grubb A. New markers for the determination of GFR: iohexol clearance and cystatin C serum concentration. Kidney Int 1994; 46: Suppl 47: S17 9. Nortier J L, Deschodt-Lanckman M M, Simon S, ym. Proximal tubular injury in Chinese herbs nephropathy: monitoring by neutral endopeptidase enzymuria. Kidney Int 1997; 51: Nouwen E J, De Broe M E. Human intestinal versus tissue-nonspecific alkaline phosphatase as complementary urinary markers for the proximal tubule. Kidney Int 1994; 46 Suppl 47: S Porter G A. Urinary biomarkers and nephrotoxicity. Miner Electrolyte Metab 1994; 20: Price R G, Berndt W O, Finn W F, ym. Urinary biomarkers to detect significant effects of environmental and occupational exposure to nephrotoxins. III. Minimal battery of tests to assess subclinical nephrotoxicity for epidemiological studies based on current knowledge. Ren Fail 1997; 19: Rehling M, Møller M L Thamdrup B, Lund J O, Trap-Jensen J. Simultaneous measurement of renal clearance and plasma clearance of 99m Tc-labelled diethylenetriaminepenta-acetate, 51 Cr-labelled ethylenediaminetetra-acetate and inulin in man. Clin Sci 1984; 66: Rustom R, Costigan M, Shenkin A, Bone J M. Proteinuria and renal tubular damage: urinary N-acetyl-β-D-glucosaminidase and isoenzymes in dissimilar renal disease. Am J Nephrol 1998; 18: Sennesael J J, Lamote J G, Violet I, Tasse S, Verbeelen D L. Divergent effects of calcium channel and angiotensin converting enzyme blockade on glomerulotubular function in cyclosporine-treated renal allograft recipients. Am J Kidney Dis 1996; 27: Solomon R. Radiocontrast-induced nephropathy. Semin Nephrol 1998; 18: Taylor S A, Chivers I D, Price R G, ym. The assessment of biomarkers to detect nephrotoxicity using an integrated database. Environ Res 1997; 75: Tisher C C, Madsen K M. Anatomy of the kidney. Kirjassa: Brenner B M ja Rector F C, toim. The Kidney, 3. painos, volume I. Philadelphia: W.B. Saunders Company, 1986, s Tokuc G, Yalciner A, Kebudi R, Dogan S, Gorgun O, Ayan I. Renal dysfunctions secondary to ifosfamide treatment in children. J Exp Clin Cancer Res 1997; 16: Visscher C A, De Zeeuw D, Navis G, van Zanten A K, De Jong P E, Huisman R M. Renal 131 I-hippurate clearance overestimates true renal blood flow in the instrumented conscious dog. Am J Physiol 1996; 271: F Weisberg L S, Kurnik P B, Kurnik B R. Risk of radiocontrast nephropathy in patients with and without diabetes mellitus. Kidney Int 1994; 45: MIRJA-LIISA AITIO, LKT, erikoislääkäri maitio@freesurf.ch 230 chemin Valmont 1260 Nyon, Suisse Jätetty toimitukselle Hyväksytty julkaistavaksi
Tunne munuaisten toiminnan arvioinnin työkalut aikuisilla - Sic!
Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 1/2018 TEEMAT Tunne munuaisten toiminnan arvioinnin työkalut aikuisilla Mika Kastarinen / Kirjoitettu 25.1.2018 / Julkaistu 9.4.2018 Lääkehoidon suunnittelussa munuaistoiminnan
LisätiedotMitä teen, kun kreatiniiniarvo on suurentunut? Munuaisten sairauden tai toimintahäiriön seulonnassa riittävät anamneesin ja kliinisen
Näin tutkin HEIKKI SAHA Mitä teen, kun kreatiniiniarvo on suurentunut? Munuaisten sairauden tai toimintahäiriön seulonnassa riittävät anamneesin ja kliinisen tutkimuksen lisäksi hyvin yksinkertaiset ja
LisätiedotMunuaisten toiminnallinen perusyksikkö on
KUVAT KERTOVAT Munuaisen toiminta 1: Glomerulus Hannu Jalanko Munuaisten toiminnallinen perusyksikkö on nefroni (kuva 1). Niitä on yhdessä munuaisessa vajaa miljoona. Nefronit kehittyvät ennen syntymää,
LisätiedotVarjoaineet ja munuaisfunktio. Lastenradiologian kurssi , Kuopio Laura Martelius
Varjoaineet ja munuaisfunktio Lastenradiologian kurssi 6.-7.5.2015, Kuopio Laura Martelius S-Krea CIN AKI Contrast Induced Nephropathy Acute Kidney Injury Useimmiten munuaisfunktion huononeminen on lievää
LisätiedotELINPATOLOGIAN RYHMÄOPETUS MUNUAINEN
ELINPATOLOGIAN RYHMÄOPETUS MUNUAINEN KYSYMYKSET: 1. Glomeruluksen rakenne. Mihin seikkoihin perustuu valikoiva läpäiseväisyys veri- ja virtsatilan välillä? 2. Glomerulusvaurion mekanismit A. Immunologiset
LisätiedotTYYPIN 2 DIABETES Mikä on tyypin 2 diabetes?
TYYPIN 2 DIABETES Mikä on tyypin 2 diabetes? Sisällys Mitä tarkoittaa tyypin 2 diabetes (T2D)? Mihin T2D vaikuttaa? Miten T2D hoidetaan? T2D hoidon seuranta Mitä nämä kokeet ja tutkimukset kertovat? Muistiinpanot
LisätiedotKystatiini C uusi merkkiaine munuaisten lievän vajaatoiminnan osoittamiseen. Aimo Harmoinen, Elisa Ylinen, Marja Ala-Houhala ja Timo Kouri
Katsaus Kystatiini C uusi merkkiaine munuaisten lievän vajaatoiminnan osoittamiseen Aimo Harmoinen, Elisa Ylinen, Marja Ala-Houhala ja Timo Kouri Kystatiini C on pieni 13 kda:n proteiini, jota tuottavat
LisätiedotYleislääkäripäivät Munuaispotilaan lääkehoito. Risto Tertti Sisät. ja nefrol. el, dos. UTU/Vaasan keskussairaala, sisätaudit
Yleislääkäripäivät 2018 Munuaispotilaan lääkehoito Risto Tertti Sisät. ja nefrol. el, dos. UTU/Vaasan keskussairaala, sisätaudit Munuaispotilaan lääkehoito? Miten määrätä lääkkeitä potilaille, joilla on
LisätiedotK&V kasvattajaseminaari 16.10.2005 Marjukka Sarkanen
An update on the diagnosis of proteinuria in dogs Oct 1, 2003 By: Johanna Frank, DVM, Dipl. ACVIM PLN: Vioittuneet munuaiskeräset (glomerulus) laskevat veren proteiinin (albumiini) virtsaan. Syitä: glomerulonefriitti
LisätiedotKäypä hoito -suositus
Käypä hoito -suositus Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Nefrologiyhdistyksen asettama työryhmä Duodecim 2007;123(20):2510 4 Käypä hoito -suositus perustuu systemaattisesti koottuun tutkimustietoon,
LisätiedotLipokaliini 2, NGAL. Neutrophil Gelatinase Associated Lipocalin 5.2.2010
Lipokaliini 2, NGAL Neutrophil Gelatinase Associated Lipocalin akuutin munuaisvaurion uusi merkkiaine Dos. MarttiLalla 5.2.2010 Mistä puhun NGAL 5.2.2010 / ML 1. Yleistä munuaistutkimuksista it tki kit
LisätiedotOvatko immunosuppression aiheuttamat munuaisongelmat torjuttavissa? Mirja-Liisa Aitio
Katsaus Ovatko immunosuppression aiheuttamat munuaisongelmat torjuttavissa? Mirja-Liisa Aitio Syklosporiini ja takrolimuusi aiheuttavat samanlaisen munuaisvaurion. Sydämensiirron jälkeen munuaisten terminaalinen
LisätiedotMunuaiskeräsessä alkuvirtsa suodattuu virtsatilaan.
KUVAT KERTOVAT Munuaisten toiminta II: Tubulus ja kokoojaputki Hannu Jalanko ja Christer Holmberg Munuaiskeräsessä alkuvirtsa suodattuu virtsatilaan. Se vastaa koostumukseltaan plasmaa vain proteiinit
LisätiedotLM-K1: Tärkeimmät yhtälöt (T-yhtälöt) ja matemaattiset taulukot (TT-taulukot)
Veli-Pekka Ranta 9.8.7 LM-K: Tärkeimmät yhtälöt (T-yhtälöt) ja matemaattiset taulukot (TT-taulukot) T. Ensimmäisen kertaluvun kinetiikka V = C V = C = (..) (T) Reaktionopeus tarkasteluhetkellä (µg/min)
LisätiedotLuun aineenvaihdunnan biokemialliset mittarit: mitä, miksi ja milloin
Luun aineenvaihdunnan biokemialliset mittarit: mitä, miksi ja milloin Marja-Kaisa Koivula FT, dosentti, sairaalakemisti 22.5.2014 Esityksen sisältö Mitä luun aineenvaihdunnalla tarkoitetaan? Mitä ovat
LisätiedotHyötyosuus. ANNOS ja sen merkitys lääkehoidossa? Farmakokinetiikan perusteita. Solukalvon läpäisy. Alkureitin metabolia
Neurofarmakologia Farmakologian perusteiden kertausta Pekka Rauhala Syksy 2012 Koulu, Mervaala & Tuomisto, 8. painos, 2012 Kappaleet 11-30 (pois kappale 18) tai vastaavat asiat muista oppikirjoista n.
LisätiedotKorvaako kystatiini C kreatiniinin munuaistoiminnan mittarina?
Julkaistu 3.2.202 www.laakarilehti.fi HALO-KATSAUS VERKOSSA ENSIN tieteessä HALO-ryhmä: Heikki Saha LKT, dosentti, osastonylilääkäri TAYS Hannu Jalanko LKT, professori, klinikkaylilääkäri HUS Leena Lindgren
LisätiedotYksityiskohtaiset mittaustulokset
Yksityiskohtaiset mittaustulokset Jyrki Ahokas ahokasjyrki@gmail.com Näyttenottopäivä: 28.03.2019 Oma arvosi Väestöjakauma Hoitosuositusten tavoitearvo Matalampi riski Korkeampi riski Tässä ovat verinäytteesi
LisätiedotOhjeita terveydenhuollon ammattilaisille munuaistoiminnan hallintaan ja annoksen säätämiseen aikuisten tenofoviiridisoproksiilifumaraattihoidon aikana
Ohjeita terveydenhuollon ammattilaisille munuaistoiminnan hallintaan ja annoksen säätämiseen aikuisten fumaraattihoidon aikana HIV-positiivisilla potilailla on suurentunut heikentyneen munuaistoiminnan
LisätiedotAkuutin munuaisvaurion uudet merkkiaineet
Mikko Haapio ja Johan Lassus KATSAUS Akuutin munuaisvaurion uudet merkkiaineet Munuaisten akuutti vajaatoiminta on kasvava kliininen ongelma etenkin sairaalapotilailla. Vasta viime vuosina on luotu yhtenäisiä
LisätiedotHBV-tartuntaan liittyvien munuaisongelmien koulutusesite, joka sisältää myös kreatiniinin poistuman mittatikun
HBV-tartuntaan liittyvien munuaisongelmien koulutusesite, joka sisältää myös kreatiniinin poistuman mittatikun Tärkeitä seikkoja huomioitavaksi: Tarkasta kaikkien potilaiden kreatiniinipuhdistuma ennen
LisätiedotAKUUTIN MUNUAISVAURION UUDET MERKKIAINEET
AKUUTIN MUNUAISVAURION UUDET MERKKIAINEET - SKKY ja Sairaalakemistit ry 16.11.2012 Mikko Haapio Sisät ja nefr erikoislääkäri HYKS Nefrologian klinikka mikko.haapio@hus.fi Esityksen aiheina Akuutti munuaisvaurio
LisätiedotTÄRKEÄÄ MUNUAISTURVALLISUUSTIETOA VIREADIN KÄYTÖSTÄ
TÄRKEÄÄ MUNUAISTURVALLISUUSTIETOA VIREADIN KÄYTÖSTÄ 30. huhtikuuta 2008 Arvoisa lääkäri, Viread (tenofoviiridisoproksiilifumaraatti, tenofoviiri DF) Koska Vireadin käyttö on hyväksytty HIV:in hoidon lisäksi
LisätiedotVesitasapainon säätely. Kappaleet 26 ja 27 Tortora 12ed
Vesitasapainon säätely Kappaleet 26 ja 27 Tortora 12ed Yleistä Noin 60% ruumiinpainosta on vettä Yli puolet solujen sisällä Loput solunulkoisessa nesteessä Kudosneste Plasma Lymfa Homeostaasi Solunulkoisen
LisätiedotMiten munuaistauti vaikuttaa diabeteksen hoitoon?
Miten munuaistauti vaikuttaa diabeteksen hoitoon? Kim Pettersson-Fernholm LT, Sisätautien ja Nefrologian Erikoislääkäri HYKS, Vatsakeskus, Nefrologia Valtakunnallinen Diabetespäivä 17.11.2015 Sidonnaisuudet
LisätiedotMunuaisten fysiologiaa
Munuaisten fysiologiaa Ilkka Tikkanen, dos. sisät. ja nefrol. erik.lääk. Osastonylilääkäri, HYKS Medisiininen tulosyksikkö, nefrologian klinikka ja Helsinki Hypertension Centre of Excellence Biomedicum
LisätiedotFabryn taudin neurologiset oireet ja löydökset. Aki Hietaharju Neurologipäivät Helsinki
Fabryn taudin neurologiset oireet ja löydökset Aki Hietaharju Neurologipäivät Helsinki 31.10.2018 Fabryn tauti Lysosomaalinen kertymäsairaus Glykosfingolipidisubstraattien kertyminen plasmaan, virtsaan
LisätiedotIstukkagonadotropiini (hcg) - enemmän kuin raskaushormoni. Kristina Hotakainen, LT. Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB
Istukkagonadotropiini (hcg) - enemmän kuin raskaushormoni Kristina Hotakainen, LT. Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB Istukkagonadotropiini (Human Chorionic Gonadotropin, hcg) Kuuluu
LisätiedotMunuaisvaurion uusia merkkiaineita
Munuaisvaurion uusia merkkiaineita Munuaisvauriota on laboratoriodiagnostisesti tutkittu läpi vuosikymmenten määrittämällä seerumin tai plasman kreatiniinipitoisuutta. Sen rinnalla on saatettu määrittää
LisätiedotPoikkeavan lääkevasteen riskitekijät
Vanhusten lääkehoidon ongelmakohtia Pekka Rauhala 2012 Poikkeavan lääkevasteen riskitekijät Perimä Potilaan ikä Munuaisten ja maksan toimintahäiriöt Tupakointi Alkoholin käyttö Lääkeinteraktiot Elimistön
LisätiedotProteinurian selvittely
Ilpo Ala-Houhala NÄIN TUTKIN Viime vuosina terveystarkastuksissa on luovuttu rutiinimaisista virtsatutkimuksista. Kohdennetut seulontatutkimukset riskiryhmille ovat hyödyllisiä. Mikroalbuminurian mittaus
LisätiedotFarmakoterapeuttinen ryhmä: steroideihin kuulumaton anti-inflammatorinen lääkeaine, ATCvet-koodi QM01AE90
VALMISTEYHTEENVETO 1 ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Quadrisol 100 mg/ml oraaligeeli hevosille 2 LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi ml Quadrisol oraaligeeliä sisältää Vaikuttava(t) aine(et) Vedaprofeeni 100
LisätiedotDiabeettinen nefropatia Pia Paalosmaa Sisätautien ja nefrologian El.
Diabeettinen nefropatia 28.3.2019 Pia Paalosmaa Sisätautien ja nefrologian El. Taulukko 1. Raja-arvot mikroalbuminurian ja proteinurian diagnostiikassa käytetyille menetelmille. Albuminuria Taulukko 1.
LisätiedotMunuaisten akuutin vajaatoiminnan merkkiaineet palovammapotilailla
Munuaisten akuutin vajaatoiminnan merkkiaineet palovammapotilailla Ilmari Rakkolainen, LK 29.9.2011 Tutkielma Ohjaaja: dos. Jyrki Vuola Helsingin Yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta ilmari.rakkolainen@helsinki.fi
LisätiedotHyvä dialyysihoidon asiantuntija!
Verinäytteiden otto 1 (5) Hyvä dialyysihoidon asiantuntija! Suomessa dialyysikeskusten välillä on aika vähän kanssakäymistä. Aherramme omissa nurkissamme uskoen oman käytännön olevan ainoa oikea. Keskustelun
LisätiedotProteiinin merkitys urheilijoiden ravitsemuksessa. Jan Verho 5.11.2014
Proteiinin merkitys urheilijoiden ravitsemuksessa Jan Verho 5.11.2014 Urheilija tarvitsee proteiinia 1. Proteiinisynteesin raaka-aineeksi Päivittäinen tarve kasvaa 2. Stimuloimaan lihasproteiinisynteesiä
LisätiedotKilpirauhasvasta-aineet: milloin määritys on tarpeen? Dosentti, oyl Anna-Maija Haapala 7.2.2014
Kilpirauhasvasta-aineet: milloin määritys on tarpeen? Dosentti, oyl Anna-Maija Haapala 7.2.2014 Kilpirauhasvasta-aineet - Tyreoideaperoksidaasi (TPO), vasta-aineet - Tyreoglobuliini (Tygl), vasta-aineet
LisätiedotHIV-tartuntaan liittyvien munuaisongelmien koulutusesite, joka sisältää myös kreatiniinin poistuman mittatikun
HIV-tartuntaan liittyvien munuaisongelmien koulutusesite, joka sisältää myös kreatiniinin poistuman mittatikun HIV-positivisilla potilailla on suurentunut munuaisten vajaatoiminnan riski, joka edellyttää
LisätiedotMunuaisen parenkyymisairaudet
Verenkierron suunta 13.11.2012 Luennon sisältö Munuaisen parenkyymisairaudet Anne Räisänen-Sokolowski dosentti, erikoislääkäri HUSLAB, Transplantaatiopatologian laboratorio Munuaisen rakenteen ja toiminnan
LisätiedotMunuaissairauksien ja virtsateiden laboratoriotutkimukset
Munuaissairauksien ja virtsateiden laboratoriotutkimukset Timo Kouri LKT, dosentti, vastuuyksikön päällikkö Meilahden sairaalan laboratorio Kliinisen kemian ja hematologian vastuualue HUSLAB HY, Lääket
LisätiedotAkuutin munuaisten vajaatoiminnan syyt ja patofysiologia
Akuutin munuaisten vajaatoiminnan syyt ja patofysiologia Päivi Ylä-Kolu Munuaisten akuutti vajaatoiminta (jatkossa MAV) on tila, jossa glomerulusfiltraatio (GRF) laskee nopeasti tuntien / päivien kuluessa,
LisätiedotGLOMERULUSTEN SUODATUSNOPEUDEN MITTAUS
Opinnäytetyö (AMK) Bioanalyytikkokoulutus Isotooppilääketiede 2015 Ali Nabati GLOMERULUSTEN SUODATUSNOPEUDEN MITTAUS menetelmäkuvaus ja työohje henkilökunnalle OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU
LisätiedotAngitensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE:n) estäjät ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat: Käyttö raskauden ja imetyksen aikana
Angitensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE:n) estäjät ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat: Käyttö raskauden ja imetyksen aikana Valmisteyhteenvedon ja pakkausselosteen hyväksytyt sanoitukset, PhVWP
LisätiedotFarmasian tutkimuksen tulevaisuuden näkymiä. Arto Urtti Lääketutkimuksen keskus Farmasian tiedekunta Helsingin yliopisto
Farmasian tutkimuksen tulevaisuuden näkymiä Arto Urtti Lääketutkimuksen keskus Farmasian tiedekunta Helsingin yliopisto Auttaako lääkehoito? 10 potilasta 3 saa avun 3 ottaa lääkkeen miten sattuu - ei se
LisätiedotKATSAUS. Kipulääkkeet ja munuainen. Mirja-Liisa Aitio
KATSAUS Kipulääkkeet ja munuainen Mirja-Liisa Aitio Kipulääkkeet voivat vaurioittaa munuaisia monella eri mekanismilla. Prostaglandiinien synteesiä estävät tulehduskipulääkkeet saattavat aiheuttaa akuutteina
LisätiedotLääkeainemääritykset ja ulkoinen laaduntarkkailu Jari Lilja dos., erikoislääkäri Helsingin kaupunki
Lääkeainemääritykset ja ulkoinen laaduntarkkailu 09.02.2017 Jari Lilja dos., erikoislääkäri Helsingin kaupunki Laboratorion laadukkaan toiminnan edellytykset Henkilöstön ammatillinen koulutus Sisäinen
LisätiedotAsiakastiedote 26/2014
Arvoisa asiakas, Asiakastiedote Sivu 1/5 Muutoksia reniini- ja aldosteronimäärityksiin sekä uusi tutkimus Aldosteroni-reniini, suhde fp-reniini, konsentraatio fp-reninm ATK 22100 P -Reniini, konsentraatio
LisätiedotIäkkään diabetes. TPA Tampere: Iäkkään diabetes
Iäkkään diabetes 1 Perustieto Syventävä tieto Diabetes ja vanhenemismuutokset Yleistietoa Sokeriarvot Hoidon tavoitteet Mittaaminen Kirjaaminen Hoidon tavoitteet Lääkehoito Insuliinihoidon aloitus HBa1c
LisätiedotKihtilääkkeet. Hyperurikemia ja kihti. 46. Kihtilääkkeet
46. Kihtilääkkeet Kihtilääkkeet Hyperurikemia ja kihti Kihti on heterogeeninen ryhmä perittyjä ja hankittuja sairauksia. Niille ovat tunnusomaisia toistuvat akuutit niveltulehdukset, uraattikiteiden esiintyminen
LisätiedotVIRTSATEIDEN JA MUNUAISTEN SAIRAUKSIEN LABORATORIODIAGNOSTIIKKA
VIRTSATEIDEN JA MUNUAISTEN SAIRAUKSIEN LABORATORIODIAGNOSTIIKKA Päivi Lakkisto, LT, EL Vs. kliininen opettaja Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB Syksy 2013 MUNUAISET Munuaisen tehtävät
LisätiedotMitä ylipaino ja metabolinen oireyhtymä tekevät verenkiertoelimistön säätelylle? SVPY:n syyskokous 5.9.2015 Pauliina Kangas, EL Tampereen yliopisto
Mitä ylipaino ja metabolinen oireyhtymä tekevät verenkiertoelimistön säätelylle? SVPY:n syyskokous 5.9.2015 Pauliina Kangas, EL Tampereen yliopisto Taustaa q Metabolinen oireyhtymä (MBO, MetS) on etenkin
LisätiedotLM12a Bolusinjektion 2- ja 3-tilamallien tarkempi käsittely
Veli-Pekka Ranta 8.8.2017 LM12a Bolusinjektion 2- ja 3-tilamallien tarkempi käsittely 1 Bolusinjektion 2-tilamalli Matemaattinen malli Nopea injektio laskimoon joko Q x CP tai k12 x A1 Keskustila Kudostila
LisätiedotLiite II. Muutokset valmisteyhteenvedon ja pakkausselosteen asianmukaisiin kohtiin
Liite II Muutokset valmisteyhteenvedon ja pakkausselosteen asianmukaisiin kohtiin 6 Angiotensiinikonvertaasin estäjiä (ACE:n estäjiä) benatsepriilia, kaptopriilia, silatsapriilia, delapriilia, enalapriilia,
LisätiedotMunuaispotilaan lääkehoidon tavallisia ongelmia
Näin hoidan Antero Helanterä Munuaispotilaan lääkehoidon tavallisia ongelmia Useiden lääkkeiden vaikutus voimistuu ja pitkittyy munuaisten vajaatoiminnassa. Tämä voi tuottaa ongelmia lääkittäessä iäkkäitä
LisätiedotVALMISTEYHTEENVETO. Valkoinen, pyöreä, kummaltakin puolelta litteä viistoreunainen tabletti, jossa jakouurre toisella puolella.
VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Flavamed 30 mg tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi tabletti sisältää 30 mg ambroksolihydrokloridia. Apuaineet: 40 mg laktoosimonohydraattia (ks.
LisätiedotVALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI. Mannitol Braun 150 mg/ml infuusioneste, liuos 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Mannitol Braun 150 mg/ml infuusioneste, liuos 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1000 ml infuusionestettä sisältää 150 g mannitolia. Ominaisuudet: Teoreettinen
LisätiedotPoikkeavan lääkevasteen riskitekijät
Sylvi 96 v Vanhusten lääkehoidon ongelmakohtia Pekka Rauhala 2013 Glaukooma: timololi 1 tippa x 2 RR-tauti: hydroklooritiatsidi 25mg x2, (diureetista virtsan karkailua, minkä vuoksi Sylvi otti lääkettä
LisätiedotNefropatian diagnostiikka ja seuranta PTH:ssa. Kaj Metsärinne Nefrol yl, TYKS
Nefropatian diagnostiikka ja seuranta PTH:ssa Kaj Metsärinne Nefrol yl, TYKS 30.11.2018 Kroonisen munuaistaudin (KMT) diagnostiikka ja seuranta PTH:ssa Kaj Metsärinne Nefrol yl, TYKS 30.11.2018 Sidonnaisuudet
LisätiedotMove! laadun varmistus arvioinnissa. Marjo Rinne, TtT, erikoistutkija UKK instituutti, Tampere
Move! laadun varmistus arvioinnissa Marjo Rinne, TtT, erikoistutkija UKK instituutti, Tampere Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen Tarkoituksena tuottaa luotettavaa tietoa mm. fyysisestä suorituskyvystä
LisätiedotVanhusten lääkeainemetabolia ja anestesia. Anestesiakurssi 2007 Ville-Veikko Hynninen
Vanhusten lääkeainemetabolia ja anestesia Anestesiakurssi 2007 Ville-Veikko Hynninen Farmakokinetiikka ikääntymiseen liittyen monien lääkeaineiden vaiheet (imeytyminen, jakautuminen, metabolia, eritys)
Lisätiedot12 (25) KUVA 8B. Levyepiteelisoluja 400-kertaisella suurennoksella
12 (25) Epiteelisolut voivat olla peräisin munuaisista, virtsateistä tai ulkoisista sukupuolielimistä. Epiteelisolut jaetaan levyepiteelisoluihin, tubulusepiteelisoluihin ja välimuotoisiin epiteelisoluihin.
LisätiedotIskeeminen munuaissairaus
Nefrologia Jukka Mustonen ja Ole Wirta on väestön vanhenemisen takia nykyään munuaisten vaikean vajaatoiminnan tärkeä syy. Se kehittyy useimmiten salakavalasti vähäoireisena valtimonkovettumistautia sairastavalle
LisätiedotVIRTSAN ERYTROSYYTTIEN JA LEUKOSYYT- TIEN VERTAILU SUHTEESSA NÄYTTEEN VÄ- KEVYYTEEN SYSMEX UF-1000i- ANALYSAATTORILLA JA KAMMIOLASKEN- NALLA
VIRTSAN ERYTROSYYTTIEN JA LEUKOSYYT- TIEN VERTAILU SUHTEESSA NÄYTTEEN VÄ- KEVYYTEEN SYSMEX UF-1000i- ANALYSAATTORILLA JA KAMMIOLASKEN- NALLA Leena Kivekäs Hanna Ojala Opinnäytetyö Lokakuu 2011 Bioanalytiikan
LisätiedotHoitotehoa ennustavat RAS-merkkiaineet Tärkeä apuväline kolorektaalisyövän lääkehoidon valinnassa Tämän esitteen tarkoitus Tämä esite auttaa ymmärtämään paremmin kolorektaalisyövän erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja.
LisätiedotKissa: Leikkauksen jälkeisen kivun lievitys kohdun ja munasarjojen poistoleikkauksen sekä pienten pehmytkudoskirurgisten toimenpiteiden jälkeen.
1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Acticam 5 mg/ml injektioneste, liuos koirille ja kissoille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi ml Acticam 5 mg/ml injektionesteliuosta sisältää: Vaikuttavat aineet Meloksikaami
LisätiedotENDOTELIINIRESEPTORIT MUNUAISTEN VAJAATOIMINNASSA
ENDOTELIINIRESEPTORIT MUNUAISTEN VAJAATOIMINNASSA Maria Sariola Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen laitos / sisätaudit tammikuu/2013 Tampereen yliopisto Lääketieteen
LisätiedotPLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0
PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 VI.2 VI.2.1 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT Tietoa sairauden esiintyvyydestä PLENADREN-valmistetta käytetään lisämunuaisten vajaatoiminnan
Lisätiedot2b) Kuumassa jäähdyttäminen haihduttamalla: hikoilu ja läähätys
Eläinfysiologia i l i ja histologia i Luento XI Lämmönsäätely - Säätelymekanismit 2) Fysiologinen lämmönsäätely 2a) Lämmön vaihtumista eläimen ja ympäristön välillä voidaan säädellä. Lämmön hukan minimointi:
LisätiedotKreatiniiniarvo suurentunut mitä muuta tutkin?
DIAGNOSTISIA ONGELMIA Kreatiniiniarvo suurentunut mitä muuta tutkin? Jukka Mustonen ja Ole Wirta Plasman kreatiniinin määritystä käytetään yleisesti munuaistoiminnan mittarina. Sen avulla tutkitaan glomerulusfiltraatiota,
LisätiedotRavitsemustilan arviointi
Ravitsemustilan arviointi Pia Nikander TtM, ravitsemusterapeutti HUS Ravioli Kliinisen ravitsemusterapian yksikkö Ruokavalio Pureskelu, nieleminen Ruoansulatus Imeytyminen Kuljetus Varastointi Sairauden
LisätiedotVALMISTEYHTEENVETO. Addex-Magnesiumsulfaatti 246 mg/ml infuusiokonsentraatti, liuosta varten
VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Addex-Magnesiumsulfaatti 246 mg/ml infuusiokonsentraatti, liuosta varten 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1 ml Addex-Magnesiumsulfaatti infuusiokonsentraattia
LisätiedotVALMISTEYHTEENVETO. Tabletti. Beige tai vaaleanruskea, soikea tabletti, jossa molemmilla puolilla jakouurre, 11 x 5,5 mm. Tabletti voidaan puolittaa.
1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Fortekor vet. 5 mg, tabletti kissoille ja koirille VALMISTEYHTEENVETO 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Vaikuttava aine: benatsepriilihydrokloridi 5 mg Täydellinen apuaineluettelo,
LisätiedotLIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA
Oulun yliopisto Fysiikan opetuslaboratorio Fysiikan laboratoriotyöt 1 1 LIITE 1 VIRHEEN RVIOINNIST Mihin tarvitset virheen arviointia? Mittaustuloksiin sisältyy aina virhettä, vaikka mittauslaite olisi
LisätiedotOpas laboratoriohenkilökunnalle
Opas laboratoriohenkilökunnalle HEMLIBRA (emisitsumabi) Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Voit auttaa ilmoittamalla
LisätiedotSTONE tutkimus ja tyypin 2 diabeetikon nefropatia
STONE STages Of NEphropathy STONE tutkimus ja tyypin 2 diabeetikon nefropatia Kaj Metsärinne TYKS nefrologia, ylilääkäri Sidonnaisuudet (disclosures), viimeiset 3 vuotta Luentojen pitämisiä, kouluttautumistukea:
LisätiedotLäpimurto ms-taudin hoidossa?
Läpimurto ms-taudin hoidossa? Läpimurto ms-taudin hoidossa? Kansainvälisen tutkijaryhmän kliiniset kokeet uudella lääkkeellä antoivat lupaavia tuloksia sekä aaltoilevan- että ensisijaisesti etenevän ms-taudin
LisätiedotUutta lääkkeistä: Ulipristaali
Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2012 UUTTA LÄÄKKEISTÄ Uutta lääkkeistä: Ulipristaali Annikka Kalliokoski Esmya, 5 mg tabletti, PregLem France SAS. Ulipristaaliasetaattia voidaan käyttää kohdun myoomien
LisätiedotHyponatremian uudet lääkehoidot
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Na + H 2 O Hyponatremian uudet lääkehoidot Timo Sane HYKS, Endokrinologian klinikka Sisätautilääkäripäivät 23.11.2012 Sidonnaisuudet 2010-2012: luentopalkkiot (Novo
LisätiedotNefroottisen oireyhtymän hoito aikuisilla. Eero Honkanen
Näin hoidan Nefroottisen oireyhtymän hoito aikuisilla Eero Honkanen Nefroottinen oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa virtsaan erittyy proteiinia yli 3 3.5 g vuorokaudessa ja seerumin albumiinipitoisuus
LisätiedotKliiniset lääketutkimukset yliopistosairaalan näkökulma. Lasse Viinikka 18.3.2014 Etiikan päivä 2014
Kliiniset lääketutkimukset yliopistosairaalan näkökulma Lasse Viinikka 18.3.2014 Etiikan päivä 2014 Tutkimustyön merkitys potilashoidon kannalta parantaa asiantuntijuutta korkeatasoinen tutkija on alansa
LisätiedotAutoimmuunitaudit: osa 1
Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,
Lisätiedot33 SOLENOIDIN JA TOROIDIN MAGNEETTIKENTTÄ
TYÖOHJE 14.7.2010 JMK, TSU 33 SOLENOIDIN JA TOROIDIN MAGNEETTIKENTTÄ Laitteisto: Kuva 1. Kytkentä solenoidin ja toroidin magneettikenttien mittausta varten. Käytä samaa digitaalista jännitemittaria molempien
LisätiedotViekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto
EMA/775985/2014 Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) enhallintasuunnitelman yhteenveto Tämä on Viekirax-valmisteen enhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet,
LisätiedotPotilas 1. YLEISLÄÄ NEFROLOGIAN ABC Laboratoriosta käytk hoitoon. Hb+++: miten edetään???? Hb+++: miten edetään???? Hematuria: diagnoosi?
YLEISLÄÄ ÄÄKÄRIN NEFROLOGIAN ABC Laboratoriosta käytk ytännön hoitoon Eero Honkanen HUS Medisiininen tulosyksikkö Nefrologian klinikka 5.12.2012 Potilas 1 36-vuotias nainen hakeutuu terveyskeskukseen tutkimuksiin
LisätiedotMETELI-projekti lopetuskokous 12.4.2005
METELI-projekti lopetuskokous 12.4.2005 -hankkeen tavoite -keskeiset tulokset, kliininen ja kineettiset kokeet -johtopäätökset Hankkeen tavoite Tuottaa tietoa antioksidatiivisesti vaikuttavien, terveysvaikutteisten
LisätiedotRavitsemus näkyy riskitekijöissä FINRISKI 2012 tuloksia
Ravitsemus näkyy riskitekijöissä FINRISKI 2012 tuloksia Erkki Vartiainen, LKT, professori, ylijohtaja 7.10.2013 1 Jyrkkä lasku sepelvaltimotautikuolleisuudessa Pohjois-Karjala ja koko Suomi 35 64-vuotiaat
LisätiedotLääkäreille ja apteekkihenkilökunnalle lähetettävät tiedot Bupropion Sandoz 150 mg ja 300 mg säädellysti vapauttavista tableteista
Lääkäreille ja apteekkihenkilökunnalle lähetettävät tiedot Bupropion Sandoz 150 mg ja 300 mg säädellysti vapauttavista tableteista Valmisteyhteenveto on luettava huolellisesti ennen Bupropion Sandoz -valmisteen
LisätiedotOikeanlaisten virtapihtien valinta Aloita vastaamalla seuraaviin kysymyksiin löytääksesi oikeantyyppiset virtapihdit haluamaasi käyttökohteeseen.
Oikeanlaisten virtapihtien valinta Aloita vastaamalla seuraaviin kysymyksiin löytääksesi oikeantyyppiset virtapihdit haluamaasi käyttökohteeseen. 1. Tuletko mittaamaan AC tai DC -virtaa? (DC -pihdit luokitellaan
LisätiedotDiabetes ja verenpaine - uudet suositukset
Diabetes ja verenpaine - uudet suositukset Ilkka Tikkanen Professori, osastonylilääkäri Sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri HYKS, Vatsakeskus, nefrologia, ja Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minerva
LisätiedotIgA nefropatia: ennusteesta hoitoon
Nefrologia Virpi Rauta ja Carola Grönhagen-Riska IgA nefropatia: ennusteesta hoitoon IgA-nefropatia on yleisin primaari glomerulonefriitti. Kolmasosalla sitä potevista esiintyy ajoittain, varsinkin ylähengitystieinfektioiden
LisätiedotLM-K2 Esimerkki oksikodonin farmakokineettisten parametrien määrityksestä yksittäisen koehenkilön tutkimusaineistosta
VeliPekka Ranta 0.8.07 LMK Esimerkki oksikodonin farmakokineettisten parametrien määrityksestä yksittäisen koehenkilön tutkimusaineistosta Tavoitteena on esitellä farmakokineettisten parametrien määrityksen
LisätiedotFarmakokinetiikan perusteita. Pekka Rauhala, LKT, Medicum, Farmakologian osasto
Farmakokinetiikan perusteita Pekka Rauhala, LKT, Medicum, Farmakologian osasto 16.8.2017 Farmakologia Kuinka lääkeaineet vaikuttavat elimistössä ja mitä seikkoja on otettava huomioon lääkkeitä käytettäessä
LisätiedotLiite I. Tieteelliset johtopäätökset ja perusteet myyntilupien ehtojen muuttamiselle
Liite I Tieteelliset johtopäätökset ja perusteet myyntilupien ehtojen muuttamiselle Tieteelliset johtopäätökset Kun otetaan huomioon lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean (PRACin) arviointiraportti
LisätiedotDiabeettinen nefropatia. Kaj Metsärinne
Katsaus Diabeettinen nefropatia Kaj Metsärinne Diabeettinen nefropatia kehittyy ajan myötä vajaalle puolelle tyyppien 1 ja 2 diabeetikoista, ja munuaissairauden merkitys on sekä potilaan että yhteiskunnan
LisätiedotEläimiä koskevat erityiset varotoimet Jos haittavaikutuksia ilmenee, tulee hoito keskeyttää ja ottaa yhteys eläinlääkäriin.
1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Meloxoral 0,5 mg/ml oraalisuspensio kissoille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi ml sisältää: Vaikuttava aine: Meloksikaami 0,5 mg Apuaine: Natriumbentsoaatti 1,75 mg Täydellinen
LisätiedotPENTHROX (metoksifluraani) Ohjeita lääkkeen antamiseen
PENTHROX (metoksifluraani) TÄRKEÄÄ TIETOA RISKIEN MINIMOINNISTA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISILLE LUE HUOLELLISESTI ENNEN METOKSIFLURAANIN ANTAMISTA ÄLÄ HÄVITÄ Hyvä terveydenhuollon ammattilainen, Alla
LisätiedotBI4 IHMISEN BIOLOGIA
BI4 IHMISEN BIOLOGIA 5 HORMONIT OVAT ELIMISTÖN TOIMINTAA SÄÄTELEVIÄ VIESTIAINEITA Avainsanat aivolisäke hormoni hypotalamus kasvuhormoni kortisoli palautesäätely rasvaliukoinen hormoni reseptori stressi
LisätiedotTIETOA ETURAUHASSYÖPÄPOTILAAN SOLUNSALPAAJAHOIDOSTA
TIETOA ETURAUHASSYÖPÄPOTILAAN SOLUNSALPAAJAHOIDOSTA TOSIASIOITA USKOMUSTEN TAKANA HARVINAISET SAIRAUDET I MS-TAUTI I ONKOLOGIA I IMMUNOLOGIA 1 LUKIJALLE Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpä.
Lisätiedot