Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 752/2002 vp Työnantajan vastuu ulkomailla työskentelevistä työntekijöistään Eduskunnan puhemiehelle Kuljetusalalle on lisääntyneen ulkomaanliikenteen myötä noussut pulmaksi ulkomailla sairastuneen tai kuolleen työntekijän kotiuttaminen. Tällä hetkellä laki tai sopimukset eivät velvoita työnantajaa kustantamaan tällaisissa tapauksissa työntekijäänsä kotimaahan. Vakuutusyhtiöt eivät myönnä matkavakuutuksia työmatkoja varten. Sama pulma on varmasti myös muilla kuin kuljetusalalla työskentelevillä. Nykyisessä työsopimuslaissa ei ole kohtaa, jossa säädettäisiin, miten menetellä ulkomailla sattuneissa sairaustai kuolemantapauksissa. Mutta esimerkiksi merimieslaissa on olemassa säädökset merimiesten kotiuttamisesta sairaus- ja kuolemantapauksissa. Otan esille kolme esimerkkitapausta: Työntekijä sairastui vakavasti työmatkallaan Venäjällä Mustanmeren rannalla. Hänen sairautensa jatkohoito vaati kuljetusta Suomeen, eikä se ollut mahdollista muutoin kuin sairauskuljetuksena. Sairauskuljetuslento on kuitenkin kallis, eikä työnantaja osallistunut millään tavalla kustannuksiin tai kuljetuksen järjestelyihin. Vastaus oli ainostaan, että työnantajalla ei ole siihen velvollisuutta. Työnantaja yritti vieläpä maksattaa sellaisen toisen kuljettajan lentolipun, joka matkusti paikalle jatkamaan sairastuneen työtä. Toisessa tapauksessa kuljettaja kuoli laivalla matkalla Lyypekkiin. Työnantaja kieltäytyi osallistumasta kotiuttamiskustannuksiin, mutta järjesti, että varustamo toi vainajan omaisten kustannuksella Suomeen. Kolmannessa tapauksessa kuljettaja sairastui lievään keuhkoveritulppaan. Työnantaja lähetti toisen kuljettajan jatkamaan kesken jäänyttä työtä ja jätti sairastuneen lähes rahattomana espanjalaiseen sairaalaan. Työntekijän omaiset joutuivat lähettämään rahaa, että sairastunut pääsi Espanjasta kotiin. Jo näiden kolmen esimerkkitapauksen valossa on helppo tajuta, että asiassa on suuri epäkohta. Se on korjattavissa lakiteitse työnantajien vakuutusvelvollisuutta lisäämällä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen mielestä perusteluissa esille tuotu ulkomailla sairastuneen tai kuolleen työntekijän kotiuttaminen aiheellista hoitaa kuntoon lainsäädännöllisesti, kuten merimieslaissa on tehty ja mihin toimiin hallitus aikoo asian korjaamiseksi ryhtyä? Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2002 Tero Rönni /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tero Rönnin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 752/2002 vp: Onko hallituksen mielestä perusteluissa esille tuotu ulkomailla sairastuneen tai kuolleen työntekijän kotiuttaminen aiheellista hoitaa kuntoon lainsäädännöllisesti, kuten merimieslaissa on tehty ja mihin toimiin hallitus aikoo asian korjaamiseksi ryhtyä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kesäkuussa 2001 voimaan tulleessa työsopimuslaissa säädetään työnantajan velvollisuudesta maksaa työntekijälle, joka on sairauden vuoksi työkyvytön, sairausajan palkkaa sairastumispäivää seuranneelta yhdeksältä päivältä. Työehtosopimuksissa sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta on laajennettu laissa säädetystä. Aloilla, joilla on yleissitova työehtosopimus, myös järjestäytymätön työnantaja on velvollinen noudattamaan asianomaisen työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksiä. Työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa koskee myös työntekijän sairastumista ulkomaan komennuksella. Työsopimuslaissa ei sen sijaan ole säännöksiä siitä, miten työnantajan ja työntekijän välinen vastuu määräytyy tapauksissa, joissa ulkomailla suomalaisen työnantajan palveluksessa työtä tekevä sairastuu sillä tavoin, että hänet on toimitettava Suomeen hoidon saamista tai toipumista varten. Ainoa säännös, joka välillisesti koskee asiaa, on työsopimuslain 2 luvun 4, jossa säädetään työnantajan velvollisuudesta antaa kirjallinen selvitys työsuhteessa sovellettavista keskeisistä ehdoista. Kyseessä olevan säännöksen 2 momentin 12 kohdan mukaan työnantajan on teettäessään työtä ulkomailla annettava selvitys muun ohella myös työntekijän kotiuttamisen ehdoista. Laki lähtee siis siitä, että työntekijä saa vähintään kuukauden jatkuvalle komennukselle lähtiessään tiedon siitä, minkälaisia ehtoja häneen esimerkiksi sairastumistapauksissa sovelletaan. Merimieslaissa on säännökset merenkulkijan oikeudesta sairastuessaan saada saairaanhoitoa työnantajan kustannuksella joko aluksessa tai maissa. Työnantajalla on laissa säädetty velvollisuus huolehtia siitä, että työntekijä saa asianmukaista hoitoa sairaustapauksissa. Työnantajan kustannettavaan hoitoon kuuluvat lain mukaan myös ylläpito, lääkärinhoito siihen liittyvine matkoineen ja lääkkeet. Merimieslaissa säädetään myös työntekijän oikeudesta vapaaseen kotimatkaan muun muassa niissä tapauksissa, joissa työsuhde päättyy työntekijän vakavan sairastumisen vuoksi. Tällöin työnantajan on merimieslain 56 :n mukaan järjestettävä merenkulkijan kotimatka, tai jos työnantaja ei voi matkaa järjestää, on hänen käännyttävä Suomen konsulin puoleen, jonka on järjestettävä matka kotimaahan. Merityölainsäädännössä mainitut säännökset ovat olleet alan erityispiirteistä ja kansainvälisistä velvoitteista johtuen jo pitkään. Vaikka myös työsopimuslain soveltamisalalla tehdään työtä ulkomaan komennuksilla, ei työsopimuslaissa ole nähty tarvetta nimenomaisille säännöksille työntekijän kotiuttamisesta. Työntekijän kotiut- 2

3 Ministerin vastaus KK 752/2002 vp Tero Rönni /sd tamisesta ja siinä noudatettavista menettelytavoista muun muassa sairaus- ja kuolemantapauksissa onkin eri aloilla ja eri yrityksisssä sovittu kunkin alan ja yrityksen tarpeiden mukaan. Näyttää siltä, että nykyiset säännökset eivät täysin riitä turvaamaan työntekijän tai hänen omaistensa asemaa kohtuullisella tavalla esillä olevissa tilanteissa. Tämän vuoksi työministeriö on päättänyt käynnistää selvitystyön muun muassa siitä, kuinka kattavasti työntekijän kotiuttamista koskevista asioista on sovittu työehtosopimuksilla, yrityskohtaisilla sopimuksilla ja työsopimuksilla, ja ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joihin selvitys antaa aihetta. Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2002 Työministeri Tarja Filatov 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Tero Rönni /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 752/2002 rd: Anser regeringen det vara skäl att genom lagstiftning ställa i ordning den i motiveringen framförda frågan om hemförlovning av arbetstagare som insjuknat eller dött utomlands, såsom det gjorts i sjömanslagen och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att hjälpa upp saken? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I arbetsavtalslagen som trädde i kraft i juni 2001 föreskrivs om arbetsgivarens skyldighet att till en arbetstagare som på grund av sjukdom är oförmögen att utföra sitt arbete betala lön för sjukdomstid för nio vardagar efter den dag han eller hon insjuknade. I en del kollektivavtal har skyldigheten att betala lön för sjukdomstid utvidgats från det som lagen föreskriver. Inom de branscher där det finns allmänt bindande kollektivavtal måste också icke-organiserade arbetsgivare iaktta det som i kollektivavtalet bestäms om lön för sjukdomstid. Arbetsgivarens skyldighet att betala lön för sjukdomstid gäller också de fall där arbetstagaren insjuknar under sitt utlandsuppdrag. Däremot finns det i arbetsavtalslagen inte några bestämmelser om hur ansvaret mellan arbetsgivaren och arbetstagaren bestäms i de fall där en person som utför arbete utomlands för en finländsk arbetsgivares räkning insjuknar på så sätt att han eller hon måste tas hem till Finland för att få vård eller återhämta sig. Den enda bestämmelsen som indirekt berör frågan är arbetsavtalslagens 2 kap. 4, där det föreskrivs om arbetsgivarens skyldighet att ge skriftlig information om de centrala villkoren i anställningsförhållandet. Enligt 2 mom. 12 punkten i bestämmelsen skall arbetsgivaren när han låter utföra utlandsarbete utöver övriga uppgifter också ge information om villkoren för hemförlovning av arbetstagaren. Utgångspunkten för lagbestämmelsen är att en arbetstagare som beger sig på ett utlandsarbete som varar minst en månad skall informeras om de villkor som tillämpas på honom eller henne till exempel i händelse av sjukdom. I sjömanslagen finns bestämmelser om arbetstagarens rätt att när han eller hon blir sjuk få av arbetsgivaren bekostad vård ombord på fartyget eller i land. Arbetsgivaren har en lagstadgad skyldighet att sörja för att en arbetstagare som blir sjuk får sakenlig vård. Till den vård som arbetsgivaren skall bekosta hör även uppehälle, läkarvård jämte därtill anslutna resor samt mediciner. I sjömanslagen föreskrivs också om arbetstagarens rätt till fri resa till hemlandet bland annat i de fall där anställningsförhållandet upphör på grund av att arbetstagaren insjuknat allvarligt. Då skall arbetsgivaren enligt 56 sjömanslagen ordna arbetstagarens hemresa eller om arbetsgivaren inte kan ordna resan, måste han vända sig till finsk konsul, som skall ordna resan. Sjöarbetslagstiftningen har haft nämnda bestämmelser redan länge på grund av branschens särdrag och internationella förpliktelser. Trots att det också i arbetsavtalslagens tillämpningsområde utförs utlandsarbete har man inte ansett det nödvändigt att i arbetsavtalslagen ta in särskilda bestämmelser om hemförlovning av arbetstagare. Om hemförlovning av arbetstagare och förfa- 4

5 Ministerns svar KK 752/2002 vp Tero Rönni /sd randet vid bland annat sjukdoms- och dödsfall har det därför i olika branscher och företag överenskommits enligt branschens eller företagets behov. Det verkar som om nuvarande bestämmelser inte vore helt tillräckliga för att trygga arbetstagares och deras anhörigas ställning på skäligt sätt i här åsyftade situationer. Därför har arbetsministeriet beslutat inleda en utredning om bland annat hur heltäckande det genom kollektivavtal, företagsvisa avtal och arbetsavtal har överenskommits om frågor som rör hemförlovning av arbetstagare samt vidta de åtgärder som utredningen ger anledning till. Helsingfors den 30 september 2002 Arbetsminister Tarja Filatov 5