Tietoa tiensuunnitteluun nro 78

Transkriptio

1 Tietoa tiensuunnitteluun nro 78 Julkaisija: Tiehallinto, liikennetekniikka KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT LIIKUNNASSA Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkoina projektin tuloksena syntynyt ohjekortti täydentää vuonna 1998 julkaistua kevyen liikenteen suunnitteluohjetta. Ohjekortti antaa tietoa siitä, kuinka eri liikkujaryhmien tarpeita otetaan huomioon kevyen liikenteen väylien suunnittelussa. Liikuntaa on käsitelty terveyttä edistävän liikunnan näkökulmasta, kilpaurheilua varten tapahtuvaa harjoittelua ohjeistuksessa ei ole otettu huomioon. Marginaalissa on viittauksia tarkempiin ohjeisiin Kevyen liikenteen suunnittelu ohjeessa (Vrt. KLS-ohje). Liikuntanäkökulma otetaan huomioon mm. kevyen liikenteen väylän tarpeen arvioinnissa, verkkosuunnittelussa, mitoituksessa, rakenteissa, päällystemateriaaleissa sekä liikenteen ohjauksessa. Väylien monipuolisen käytön takaamiseksi niiden tulisi olla houkuttelevia. Edellytyksiä ovat mm. yhteyksien suoruus, väylien hyvä taso, verkoston kattavuus, näkymät ympäristössä, ajoneuvoliikenteeltä rauhoittaminen, kohdat joissa ei ole melua ja turvallisuus. Miksi liikuntanäkökulma mukaan suunnitteluun? Kevyen liikenteen väylät ovat suomalaisten tärkeimpänä pitämä liikuntapaikka. Suuressa kansallisessa liikuntatutkimuksessa ( ) suomalaisista vuotiaista 26 %:ia vastasi, että kevyen liikenteen väylät ovat heidän eniten käyttämänsä liikuntapaikka. Lisäksi kevyen liikenteen väylän käyttö on lähes päivittäistä, toisin kuin useiden muiden rakennettujen liikuntapaikkojen. Liikunnan terveysvaikutuksia arvioitaessa on laskettu, että kevyen liikenteen väyliin sijoitettu euro tuo itsensä moninkertaisena takaisin. Arkiliikunta, kuten esimerkiksi riittävän usein toistuvat puolen tunnin reippaat kävely- tai pyörälenkit, on hyödyksi terveydelle. Suurin osa suomalaisista (naisista 80 % ja miehistä 64 %) lukee itsensä kuntoliikkujiin, arki- ja hyötyliikkujiin tai terveysliikkujiin. (Suuri kansallinen liikuntatutkimus, Kunto ry ym. 2002) Taulukko 1. Liikunnanharrastajien määriä. (Suuri kansallinen liikuntatutkimus, Kunto ry ym. 2002) Suomessa eri liikuntamuotoja viikoittain harrastavien määriä v 3-18 v Kävelylenkkeilijät Juoksulenkkeilijät Sauvakävelijät Pyöräilijät Rullaluistelijat Hyvin toimiva kevyen liikenteen reitistö palvelee erilaisia liikkujaryhmiä ja erilaisia liikkumistarpeita kuten siirtymistä paikasta toiseen, ulkoilua ja kuntourheilua. Nykyistä kevyen liikenteen verkkoa täydentämällä liikuntaa estäviä verkon epäjatkuvuuskohtia saadaan poistettua ja eri liikkujamuotoja voidaan helpommin ohjata kullekin liikuntamuodolle parhaiten sopivalle reitille. Lapsille liikunta on tärkeää, koska lapsena opitut monipuoliset liikuntatottumukset edistävät terveyttä koko elämän ajan.

2 2 Liikkujaryhmien yhteisiä tarpeita Kevyen liikenteen väylät toimivat usein iäkkäiden liikuntapaikkoina. Iäkkäille liikuntamahdollisuuksilla ja liikuntapaikkojen laatutasolla on huomattava merkitys iäkkäiden liikuntakyvyn säilymisessä. Tämän vuoksi etenkin vanhusten talojen, vanhainkotien, palvelutalojen ja vastaavien läheisyydessä tulisi olla pelkästään iäkkäille tarkoitettuja ja sopivia kevyen liikenteen reittejä levähdyspaikkoineen. Iäkkäiden määrä lisääntyy tulevaisuudessa, joten myös liikuntaan sopivien reittien tarve lisääntyy. Liikuntapaikat itsessään synnyttävät huomattavan määrän liikennettä, joten niiden sijoituksella ja kevyen liikenteen yhteyksillä voidaan vaikuttaa siihen tullaanko esimerkiksi urheilu-, uima- tai jäähalliin harrastamaan tai katsomaan urheilua autolla vai omin voimin. Kaikille käyttäjille yhteisiä tarpeita ovat reittien verkollinen jatkuvuus, mm. yhteydet asuntoalueilta keskustoihin, palveluihin ja ulkoilualueille sekä liikkumisympäristön laatutason ennakoitavuus. Laatutason ennakoitavuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rullaluistelureiteillä ei ole katkoksia kuten sorapäällysteisiä osuuksia. Näkemien pitää olla hyvät niin reiteillä kuin ajoneuvoliikenteen ja kevyen liikenteen liittymissä. Erityishuomiota on kiinnitettävä näkemiin alikulkujen kohdalla sekä risteämiskohdissa, joissa nopeasti liikkuvien kuten työmatkapyöräilijöiden tai rullaluistelijoiden yleisesti käyttämä reitti risteää ajoradan tai toisen kevyen liikenteen väylän kanssa. Näkemäalueet vaativat huomattavia tilavarauksia. Riittävän pitkät liittymävälit helpottavat toteutuksia. Viitoituksella ja opastuksella sekä rakenteilla parannetaan orientoitavuutta eli tietoa siitä mihin oma väylä jatkuu. Nopeille liikkujille jo hieman rikkonainen päällyste tai sorapintainen osuus väylällä voi tuoda tarpeen varoittaa vaarasta esimerkiksi liikennemerkillä, mm. rullaluistelijan kaatumisriskin vuoksi. Vrt KLS ohje Vrt KLS ohje 8.4 Kevyen liikenteen väylän ja ajoradan välinen välikaista parantaa aina kevyen liikenteen väylän käyttäjien turvallisuutta. Se antaa tarvittaessa liikkumavaraa ja toimii vapaana tilana pysähtymistä ja varusteiden järjestelyä varten. Erityisesti liikuntaan tarkoitetuilla väylillä tien- ja kadunylitykset tulee järjestää eritasossa silloin, kun se on mahdollista. Jos tämä ei ole mahdollista, tulee risteämiskohdassa olla riittävät näkemät ja risteäminen olla tasaisessa paikassa. Tällöin liikkuja pystyy helposti vähentämään nopeuttaan tai tarvittaessa pysäyttämään ennen ylitystä. Ajoradalla nopeusrajoitus saa olla enintään 40 km/h. Liikkujaryhmien erityisiä tarpeita Eri liikuntamuotojen tarpeet Kävelijät, sauvakävelijät ja lenkkeilijät Jotta kevyen liikenteen väylä mahdollistaa liikunnan mahdollisimman monelle liikkujaryhmälle, tulee seuraavassa esitettyjä näkökohtia ottaa huomioon sen mukaisesti, miten väylän toivotaan palvelevan liikuntapaikkana. Kävelijät on ylivoimaisesti suurin liikunnan harrastajaryhmä. Kevyen liikenteen väylät ovat osa kävelyyn sopivasta verkostosta ja ne soveltuvat hyvin kävelyyn, sauvakävelyyn ja lenkkeilyyn. Oleellista jalan liikkujille on väylien houkuttelevuus, jolloin väylien hoito ja siisteys on tärkeää. Houkuttelevuutta

3 3 lisää, jos reiteiltä avautuvat paikkakunnan kulttuurimaisemat. Kävelylenkillä liikutaan usein myös koiran kanssa, joten suosituimmilla reiteillä on syytä olla säännöllisesti hoidetut astiat koirien jätöksille. Asfaltti on juoksijoille haitallisen kova alusta. Asfalttiväylän toisella reunalla suositellaan juoksijoille, kävelijöille ja sauvakävelijöille soveltuvaa nykyistä leveämpää piennarta etenkin ulkoilupoluille johtavilla väylillä. Leveä murske-, sora-, kivituhka- tai nurmipiennar sopii myös koiraa taluttaville virkistysliikkujille. Pientareelta ei saa tulla kiviä tai soraa asfaltille. Kaupunkikuvallisesti on tärkeää, että piennar pidetään kunnossa. Rakenteellisen pientareen leveydeksi suositellaan vähintään 60 cm ja sivukaltevuudeksi enintään 2 % rasitusvammojen välttämiseksi. Mitoitus on otettava huomioon tilavarauksissa ja rakennesuunnittelussa. Pyöräilijät Vrt KLS ohje 7.7 Vrt KLS ohje Pyöräilijöille tieto siitä, minne oma väylä jatkuu, on erittäin tärkeää. Merkeillä ja merkinnöillä luodaan edellytykset väylien turvalliselle ja sujuvalle käytölle sekä osoitetaan reitistön jatkuvuutta. Linja-autopysäkkien kohdalla pyörätie on usein tilanpuutteen vuoksi välittömästi odotusalueen takana. Tielainsäädännön mukaisesti pyöräilijä väistää pysäkiltä tulevia. Pyöräilijän asemaa voidaan selkeyttää käyttämällä pyörätiellä eri päällystettä tai esim. huomioraitoja lähestyttäessä pysäkkiä. Liikennevalo-ohjatuissa risteämisissä ajoneuvoliikenteen kanssa ilmaisimien käyttö on suotavaa vilkkaasti käytetyillä reiteillä. Niiden avulla kevyt liikenne saa parhaimmillaan vihreän aallon tai etuajo-oikeuden. Pyörätyypit ovat lisääntyneet. Uusina välineinä on ilmaantunut kolmipyöräisiä nojapyöriä ja peräkärryt ovat yleistymässä. Keskisaarekkeet tulee suunnitella ajoradan ylityksissä 2,5-3 m levyisiksi varsinkin, jos ylitetään kaksi ajokaistaa kerralla. Vrt KLS ohje 11 Vrt KLS ohje 11.3 Taulukko 3. Erikoispyörien mittoja. Nojapyörä Suurin sallittu leveys 1,25 m, Suomessa leveydet noin 0,9 1,0 m Pyörä ja perävaunu Leveys 0,9 m, pituus 3,0 m Pyöräpysäköinti on osa kunnon pyöräreittiä. Pysäköinnin taso vaikuttaa siihen voidaanko käyttää parempia pyöriä ja toisaalta se tekee pyöräilyn kokonaisuudessaan houkuttelevammaksi kulkutavaksi. Telineissä ja pyöräkatoksissa tulisi olla mahdollisuus pyörän lukitsemiseen rungosta. Pysäköinnin tulee olla sujuvaa, varusteiden käytön tulee olla helppoa ja pysäköinnin tulee sijaita eniten käytettyjen reittien varsilla. Telineiden välissä tulee olla riittävästi tilaa pyörän laittamiseksi telineeseen ja sen pois ottamiseksi. Pyöräpaikka vaatii syvyyssuunnassa kulkutiloineen tilaa 4 m ja leveyssuunnassa seuraavan taulukon mukaisesti. Esimerkiksi 50 pyöräpaikan leveys vaihtelee m:iin valitun telinetyypin mukaisesti syvyyden ollessa 4 m. Taulukko 4. Pyörätelineiden tilantarve (Lähde: Liityntäpyöräpysäköinnin kehittäminen Helsingin seudulla, LVM 2003) Telinemalli Suositeltu telineväli vähintään Perinteinen etupyörälukitusteline Runkolukitusteline yhdelle pyörälle Runkolukitusteline 2:lle pyörälle 0,7 m 0,8 m 1,1 m

4 4 Rullaluistelijat ja rullahiihtäjät Rullaluistelija ja rullahiihtäjä ovat tieliikennelain mukaisesti jalankulkijoita ja vain silloin, kun rullaluistelu tai rullahiihto haittaa merkittävästi jalankulkua, luistelija tai -hiihtäjä voi siirtyä pyörätielle. Rullaluistelijoiden ja rullahiihtäjien huomioon ottaminen kevyen liikenteen väylien käyttäjäryhmänä tuo tarvetta nykyistä leveämpiin kevyen liikenteen väyliin. Rullaluistelijan tilantarve on 1,2 1,5 m ja rullahiihtäjän vapaalla tekniikalla hiihdettäessä 2,0 2,5 m. Päällysteen tasaisuus, vauriottomuus ja yhtenäisen päällysteen jatkuvuus on rullaluistelijalle tärkeää. Ongelmallisia ovat roudan aiheuttamat pituussuuntaiset halkeamat, työmaakohtien päällystämättömät kohdat sekä rullaluistelun kannalta liian karkea päällystemassa. Asfalttinormit määrittelevät kevyen liikenteen päällysmassan maksimiraekooksi AB 11. Rullaluistelun kannalta sopivampi päällystemateriaali on asfaltti jonka maksimiraekoko on 6 tai 8 mm. Tällainen päällyste soveltuu hyvin myös pyöräilijöille. (Hanttu, Marno: Kevyen liikenteen väylien päällysteet, DI-työ, Teknillinen korkeakoulu 2003) Karkeimpia raekokoja tulisi käyttää enintään hidasteena esimerkiksi risteyksiä lähestyttäessä. Karkeaa päällystemassaa AB 11 tai karkeampaa käytetään hidastevyöhykkeenä esim. keskustojen rajoilla. Hidastevyöhykkeillä pyritään ohjaamaan rullaluistelu pois keskustan keskeisiltä kävelyreiteiltä ja alueilta, joilla kävelijöitä on paljon ja joilla liikkuu liikkumisesteisiä ja iäkkäitä. Roudan aiheuttamien halkeamien estämiseksi tulee routamitoitus tehdä huolellisesti. Tarvittaessa voidaan vahvikkeena käyttää myös teräsverkkoa. Rullaluistelijoiden ongelmia ovat pitkät pysähtymismatkat, joihin nähden esteet havaitaan usein liian myöhään. Jarrutusmatkat vaihtelevat paljon rullaluistelijan taitojen, välineiden ja olosuhteiden mukaan. Päällysteen märkyys pidentää huomattavasti jarrutusmatkaa. Rullaluistelijoille suositelluilla väylillä voidaan soveltaa pyöräilyn mitoitusohjeita, mutta suunnittelu tulee tehdä aina suunnittelustandardilla hyvä. Liittymiä ei saisi olla heti mäen alla, vaan ennen liittymää tulee olla tasaisempi osuus jarrutuksen helpottamiseksi. Taulukko 5. Rullaluistelijoiden reittien suunnitteluarvoja (* = samat kuin pyöräilyn ohjearvot Kevyen liikenteen suunnittelu ohjeessa) Luistelijan vaatima leveys 1,3 1,5 m sauvojen kanssa 2,0 m Liikkumavara (turvaväli) Samaan suunt. liikkuvan kanssa Suos. 0,6 m Minimi 0,3 m Eri suuntaan liikkuvan kanssa Suos. 0,9 m Minimi 0,5 m Mitoitusnopeus* 30 km/h liikuntaan tarkoitetut väylät 20 km/h keskustat ja liittymät Pysähtymisnäkemä* Kaarresäde*, vähintään Kupera pyöristyskaari*, vähintään Liittymät 34 m 40 m 170 m enintään 3 %:n pituuskaltevuus m:n matkalle 19 m 20 m 50 m Rullahiihtäjät harjoittelevat yleensä tulevaa hiihtokautta varten. Rullahiihtäjille tulisi kunnasta löytyä vähintään yksi hyvä rullahiihtoon soveltuva reitti. Rullahiihtäjien pysähtymismatkat ovat rullaluistelijoitakin pitempiä. Rullahiihtäjä jarruttaa pääasiassa sauvalla tai suksella piennarta hyödyntäen. Pientareella noin 0,5 metrin leveydeltä ei saisi olla esimerkiksi pensaita, joihin sauva tai suksi voi takertua. Tila, johon voi tarvittaessa väistää mm. liittymissä, on rullahiihtäjän kannalta tarpeen. Reunatuki voi liittymässä olla enintään 2 cm korkea, koska muuten suksen keskiosa saattaa jäädä kiinni reunatukeen.

5 5 Hiihtäjät Vrt KLS ohje 8.4 Asuinalueilta tulisi päästä suoraan laduille ilman autoa. Kevyen liikenteen väylät voivat toimia siirtymäreitteinä, jolloin sukset voidaan kantaa mukana lyhyellä matkalla. Perinteisen hiihtotavan ladulle varataan 1,3 metrin tila. Risteämistä vilkkaan ajoneuvoliikenteen kanssa tulee välttää. Hiihtoväylillä ylikulut ovat alikulkuja parempia kunnossapidon kannalta, sillä ylikulkuihin sataa lunta ja hiihtoreitit pysyvät hyväkuntoisina. Alikulkuihin kertyy jäätyvää vettä, hiekoitushiekkaa ja suolaa. Latukone vaatii alikululta vähintään 2,5 korkeuden. Keskustoissa, puistoissa, urheilualueiden lähistöllä ja kevyen liikenteen väylien rinnalla on suotavaa tehdä tasainen perinteinen latu esim. vanhusten ja lasten käyttöön (pituus m). Ratsastajat Suomessa on tällä hetkellä noin hevosta, joista noin kolmannes on ratsuja tai poneja. Tieliikennelain mukaisesti ratsastajan paikka on ajoradalla. Ratsastusta ei sallita tieliikenneasetuksen mukaan kevyen liikenteen väylillä, ellei sitä erikseen merkillä osoiteta. Varsinaiselle ratsastusreitille pääseminen vaatii paikoin siirtymäreittiä. Tähän sopii kevyen liikenteen väylän vierellä kulkeva kavioura. Leveydeksi riittää 1 m, ja 1,5 m on suositeltava turvaväli kevyen liikenteen väylään. Siirtymäreiteillä ei tulisi olla risteämisiä pyörätien kanssa. Kivituhka on sopivin materiaali kaviouran päällysteeksi. Kivituhkapäällysteisellä pyörätiellä ei voida sallia ratsastusta tien pinnan rikkoutumisen vuoksi. Kohdista, joissa ratsastusreitti risteää kevyen liikenteen väylää varoitetaan tarvittaessa liikennemerkillä "Muu vaara" varustettuna lisäkilvellä "Ratsastajia". Alikuluissa 2,8 m korkeus on yleensä riittävä ratsastajien kannalta mahdollistaen hevosen taluttamisen alikulussa. Ratsastustiemerkkiä käytetään osoittamaan ratsastukseen tarkoitettua väylää. Vrt KLS ohje 13.2, Tietoa tiensuunnitteluun nro 66, Hevoset ja yleiset tiet Eri liikkujaryhmien erityispiirteet Liikkumisesteiset, iäkkäät Kuva 1. Kavioura kevyen liikenteen väylän rinnalla. Esteettömyyden parantamiseksi tehtyjen erillisten ohjeiden noudattaminen palvelee myös liikuntakäyttöä. Esteiden, kuten tasoerojen, lisäksi tärkeitä ovat kaltevuudet (pituuskaltevuus enintään 4 % ja sivukaltevuus enintään 2 %). Paikoissa, joissa kaltevuuseroja ei voida välttää, voidaan mm. luiskilla ja kaiteilla vähentää liikkumisesteisille koituvaa haittaa. (Esteettömyyden tila, Tiehallinto 38/2002; Esteettä luontoon liikkumaan, Suomen invalidien urheiluliitto, 1994) Vrt KLS ohje 10.4 Liikkumisesteisten ja iäkkäiden liikkumisen mahdollistamiseksi palvelutalojen ja senioritalojen yms. välittömään yhteyteen tarvitaan helppokulkuinen sekä turvallinen kevyen liikenteen kulkureitti. Tällaisen reitin suositeltava pituus on m. Sen varrella tulee olla erikorkuisia käsinojallisia ja selkätuellisia

6 6 penkkejä m välein. Penkkien normaali korkeus on cm, korkea cm ja lasten 30 cm. Reitin tulee olla helposti kuljettava sekä geometrialtaan että päällysteeltään. Erityisesti helppokulkuisilla, liikuntaesteisille suunnatuilla väylillä on perusteltua ohjata nopeampi liikenne vaihtoehtoisille reiteille. Myös yhteyksien tärkeimpiin palveluihin tulee olla hyvät. Taulukko 2. Esteettömien liikkumisreittien peruskriteerit esim. palvelutalojen yhteyteen. (Lähde: Maunulapolun hankesuunnitelma. Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosaston selvityksiä 2000:7) Aistirajoitteiset Hengityselinsairaat Aistirajoitteisille tärkeää on liikkumisympäristön selkeys, yhtenäisyys ja jatkuvuus. Hyvä valaistus on optisesti ohjaava eikä häikäise. Se helpottaa näkövammaisten liikkumista, samoin kuin pinnan tasaisuus ja värien kontrastit. Katujen ylityksissä reunatuki on tärkeä ja koordinaatiston tulisi olla suorakulmainen. Äänisignaali liikennevaloissa auttaa orientoimaan kulkusuuntaa. Kuulorajoitteisille puolestaan merkit ja opastus ovat tärkeässä asemassa. Hengityselinsairaiden määrä on lisääntynyt koko ajan. Esimerkiksi astmadiagnoosi on noin suomalaisella eli noin kolmella prosentilla väestöstä. Astman esiintyvyys lienee kuitenkin paljon suurempaa. Vaikeaa astmaa sairastavien kannalta väylän etäisyys autoliikenteestä on merkittävä. Esimerkiksi m etäisyydellä vilkkaastakin liikenneväylästä epäpuhtauspitoisuudet pienenevät huomattavasti etenkin, kun vyöhyke on istutettu. Suojametsävyöhyke parantaa ilmanlaatua pienentämällä karkeiden hiukkasten pitoisuutta ilmassa. Suojapuustovyöhykkeen tulisi sijaita niin lähellä ajoväylää kuin liikenneturvallisuus antaa myöten. (YTV 2002, Kasvillisuuden vaikutus tienvarsien ilmanlaatuun) Vilkkaankin ajoneuvoväylän vaikutus on hyvin pieni 500 m etäisyydellä. Ajoneuvoliikenteestä erillisen reitin tarjoaminen on hengityselinsairaille tärkeää. Siitepölyallergiasta kärsivien oloihin voidaan vaikuttaa kasvivalinnoilla. Viherrakentamisessa tulee suosia ruohokasveja. Siitepölyä tuottavia heiniä ja pujoja ei tulisi olla väylien varsilla. Lapset ja koululaiset Hyötyliikunnan näkökulman oppiminen jo koulussa on tärkeää kansanterveydellisesti. Koululaisille ja lapsille on tärkeää liikenteen perusturvallisuus niin kulkuväylillä kuin kadunylityskohdissa. Koululaiset tarvitsevat turvallisia reittejä myös virkistysalueille ja eri liikuntapaikkoihin. Koululaisten ja lasten reiteillä on huomioitava seuraavaa: hyvät näkemät (näkemäkorkeus 0,8 1,0 m) ajoneuvoilla nopeusrajoitus 40 km /h tai 30 km/h, lapsia -varoitusmerkki rakenteet (keskisaarekkeet, korotetut suojatiet, ajoradan kavennukset), jalankulkijavalot

7 7 Opiskelijat Työmatkaliikkujat Oppilaitosten, asuinalueiden sekä keskustojen välisen kevyen liikenteen verkoston jatkuvuus ja toimivuus ovat erittäin tärkeitä. Suuret oppilaitokset synnyttävät paljon kävely- ja polkupyöräliikennettä ja monilla paikkakunnilla pyöräily on ainoa ajankäytöllisesti järkevä kulkumuoto auton lisäksi. Myös rullaluistelevien opiskelijoiden määrä on lisääntymässä. Oppilaitosten läheisyydessä mitoitetaan kevyen liikenteen väylät paikallisten käyttäjämäärien ja ryhmien mukaisesti. Pyöräilyn ja jalankulun erottelun tarve ja mahdollisuudet harkitaan tapauskohtaisesti. Työmatkojen liikkuminen omin voimin on yksi tärkeistä tulevaisuuden kansanterveydellisistä ja taloudellisista tavoitteista. Reittien suoruus ja sujuvuus, mutta myös sosiaalinen turvallisuus, riittävä valaistus, miellyttävät, avarat näkymät ja väylän kunnossapito vaikuttavat siihen, missä määrin pyöräily, rullaluistelu tai jalankulku valitaan kulkumuodoksi työmatkoilla. Paljon käytetyillä työmatkareiteillä tulisi valo-ohjatuissa risteyksissä suosia kevyen liikenteen ilmaisimia. Teknisiä erityiskysymyksiä Kunnossa- ja puhtaanapito Kunnossa- ja puhtaanapito ympäri vuoden, syksyllä lehtien poistaminen, talvella hiekoitus, keväällä hiekoitussoran siivoaminen sekä kesällä niitto vaikuttavat eri liikkujaryhmien mahdollisuuksiin käyttää väyliä. Esimerkiksi niiton jälkeen on tarkistettava harjauksen tarve, koska tässä yhteydessä väylälle yleensä kantautuu liikkumista haittaavaa soraa, multaa tai ruohoa. LIIKUNTANÄKÖKULMA KUNNOSSAPIDOSSA Päällysteen tasaisuus on tärkeä niin liikkumisrajoitteisten kuin vauhtilajien harrastajien turvallisuuden kannalta. Kevyen liikenteen väylien pinnan tulee säilyttää tasaisuudeltaan alkuperäisen päällysteen taso. Vaurioiden esiintyessä asfalttipäällysteisten kevyen liikenteen väylien uudelleen päällystäminen on suositeltavin vaihtoehto, kun liikuntaa halutaan edistää. Halkeamat ja niiden paikat ovat esteettisesti huonoa ympäristöä eivätkä houkuttele liikkeelle. Lähes vuosittain toistuva päällysteen korjaus tai uudelleenpäällystämistarve osoittaa, että väylän rakenne on korjattava. Jos uudelleen päällystäminen ei ole mahdollista, voidaan halkeamia paikata erilaisilla saumausmassoilla. Massatkaan eivät ole ongelmattomia, sillä bitumipitoisuutensa takia ne pehmenevät kuumalla ilmalla. Tarttuva bitumipaikkaus voi olla rullaluistelijalle hengenvaarallinen. Kumibitumi KB 100 on suhteellisen tarttumaton. Saumausaineen levityksessä tulee olla huolellinen, eikä sitä saa levittää enempää kuin 25 mm avarretun halkeaman reunojen ulkopuolelle. Verkkohalkeamat tulee paikata asfalttimassalla. Sateella saumausta ei saa tehdä. Kannukaatomenetelmällä levitettävät bitumiemulsiot ja liuokset ovat erityisen tarttuvia. Yliannostusta on erityisesti vältettävä. (Lähde: Päällysteiden paikkaus, Tiehallinto 2002) Taulukko 6. Liikuntanäkökulmia kunnossapitoon. Huomattavaa Päällysteen halkeamien tai kuoppien korjaus Peruspuhdistus Liukkauden torjunta Hiekoitushiekan poisto Niitto Puiden ja pensaiden oksien leikkuu Tarttumaton massa (esim. KB 100) Jatkuva tehtävä Pölyämätön menetelmä, esim. pesty sora tai katulämmitys Pölyämätön menetelmä mahdollisimman aikaisin ja samanaikaisesti keväällä Useita kertoja kasvukaudessa, niiton jälkeen harjaustarvetta? Keväällä ja syksyllä koulujen alkaessa

8 8 Pintamateriaalit Päällystemateriaalien vaatimukset liikuntanäkökulman mukaan on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Päällystemateriaalit liikuntanäkökulmasta Eri liikkujaryhmien näkökohdat päällystemateriaaleihin Kävelijä AB, tasaiset kiveykset, sora, kivituhka soveltuvat Juoksija, sauvakävelijä Pehmeä piennar (nurmi, kivituhka) Pyöräilijä AB paras, kivituhka ja savisora soveltuvat Rullaluistelija AB paras, raekoko 6 8 mm Rullahiihtäjä AB paras, kivituhka ja pinnaltaan tasainen hiekka soveltuvat Ratsastus Pehmeä päällyste, jos yhdistetty ratsastus- ja kl-väylä niin AB Hiihtäjä, (potkukelkkailija, pulkka) Ei päällystevaatimusta, mutta ei hiekoitusta talvella! Rollaattori, pyörätuoli Tasainen päällyste, AB paras, kiveys käy Näkövammainen Tasainen päällyste, AB paras, kiveys käy Hengityselinsairas Pölyämätön ja kestävä päällyste Kivituhkapäällysteisillä väylillä on seurattava, ettei hiekoitussepeli pääse kerääntymään paksuiksi kerroksiksi talvihiekoituksen, sulamisvesien tai muiden syiden takia. Jos sepeliä on kerääntynyt, se on poistettava ja tarvittaessa lisättävä kivituhkaa. Reunatuet liittymissä Reunatuet kuuluvat kaupunkiympäristöön ja niitä käytetään ajoneuvoliikenteen liittymissä. Tiemäisessä ympäristössä reunatukia ei välttämättä käytetä. Reunatuen tulisi liittymissä toimia näkörajoitteiselle tunnisteena, mutta ei saisi estää liikkumisesteisen liikkumista eikä olla vaarallinen rullahiihtäjällekään. Rakennusvaiheessa ja uudelleen päällystettäessä on erityisesti tarkkailtava reunakivien toteutusta ja asemaa, jotta se tehdään suunnittelun mukaisesti. Reunatuet vaativat erityistä suunnittelua liittymissä paikallisten liikkujaryhmien mukaisesti. Jos näkövammaisen suunnistus voi perustua esimerkiksi sopivasta massasta tehtyyn raitaan tai muihin tunnistettaviin kohoumiin, voidaan reunatuki upottaa suuremmalta alueelta. Talvella tämänkaltaiset ratkaisut palvelevat reunatukea huonommin. Vrt KLS ohje Yhdistetyillä kevyen liikenteen väylillä liittymissä tulee olla kohta, jossa reunatuki on upotettu kadunpinnan tasoon tai lähes siihen (1 cm). Myös rullaluisteluun ja hiihtoon tarkoitetuilla väylillä tulisi olla tällainen eroteltu kohta. Erotelluilla kevyen liikenteen väylillä pyörätieosuus nollataan kevyen liikenteen suunnitteluohjeen mukaisesti. Kaikille sopiva kevyen liikenteen väylä Kevyen liikenteen verkolla on hyvä olla erilaisia väyliä erilaisiin tarpeisiin. Eri käyttäjäryhmille soveltuminen on silti hyvä lähtökohta hyvin toimivalle väylälle. Asenteena toisten huomioon ottaminen ja joustavuus ovat perustana kaikille liikkujille mukavaan liikkumisympäristöön. Kaikille sopiva väylä tulee pitää erityisen hyvin kunnossa. Poikkileikkauksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon eri käyttäjäryhmät. Liikuntapainotteisilla väylillä vähintään 3,0 m leveys on tarpeen. Vilkkaassa käytössä olevilla väylillä 3,5 m - 4 m ja keskustoissa jopa 4,5 m väyläleveys on perusteltu. Esimerkiksi rullaluistelijan ja pyöräilijän kohtaaminen 3 m leveällä väylällä onnistuu hyvin, mutta jos samalla hetkellä pitää ohittaa myös jalankulkija, väylän tulisi olla minimissään 3,3 m levyinen. Suunnittelutaso hyvä vaatii 4,0 m leveyttä.

9 9 Yhdistetyillä väylillä voidaan käyttää katkoviivaa osoittamaan eri kulkusuuntia. Katkoviiva saattaa selkeyttää liikenteen kulkua vilkkailla väylillä ja esimerkiksi alikuluissa vähentää törmäysvaaraa. Nuolimerkinnöillä voidaan osoittaa kulkusuuntaa. Taulukossa 7 esitetään eri liikkujaryhmien näkökohtia kootusti mahdollisimman monelle sopivan väylän suunnittelemiseksi. Kuva 2. Esimerkki hyvätasoisesta liikkumisväylästä. Päällystetyn osuuden leveys 3,5 m 4 m, sorapiennar lenkkeilyyn 0,6 m. Routamitoitukseen on kiinnitettävä erityishuomiota, sillä kevyen liikenteen väylien rakennepaksuus on huomattavan paljon pienempi kuin moottoriajoneuvoliikenteen väylien. Riittävä routamitoitus tehdään kyseisen paikkakunnan routaolosuhteiden mukaisesti siten, että päällysteeseen ei tule routavaurioita. Routavaurioiden syntyä voidaan estää myös muilla rakenteellisilla tavoilla, esimerkiksi teräsverkolla. Taulukko 7. Yhteenveto teknisistä ohjeista eri liikkujaryhmien tarpeiden kannalta Asia Vaatimus tai suositus Tarve lähtöisin Poikkileikkaus Leveys minimi 3,5 m Sorapientareen leveys min. 0,6 m Kohtaamistilanteet lenkkeilijät, sauvakävelijät, juoksijat Päällyste AB, maksimiraekoko 6 tai 8 mm Rullaluistelu Kohtaamistilanteet Kaltevuudet Sivukaltevuus max 2 % Pituuskaltevuus max. 5 % Liikuntaesteiset Liikuntaesteiset Pysähtymisnäkemä 34 m (mitoitusnopeus 30 km/h)* rullaluistelu ja pyöräily 19 m (mitoitusnopeus 20 km/h)* Kupera pyöristyskaari Min. 170 m (mitoitusnopeus 30 km/h)* rullaluistelu ja pyöräily Min.50 (mitoitusnopeus 20 km/h)* Kaarresäde Min 40 m (mitoitusnopeus 30 km/h)* rullaluistelu ja pyöräily Min 20 m (mitoitusnopeus 20 km/h)* Liittymät Reunakivi Reunakivi pyörätieosuudella 0-1 cm Pituuskaltevuus max 3 % 20 m etäisyydellä liittymästä Näkemäkorkeus 0,8 1,0 m Keskisaareke 3,0 m Näkörajoitteiset Pyöräily Rullaluistelu Lapset pyörä ja perävaunu Varusteet Penkit vähintään 50 m välein, korkeus mm Liikuntaesteiset Laadukas pyöräpysäköinti tarpeellisissa Pyöräilijät kohteissa Ympäristö ei allergisoivia kasveja Allergikot Rajoittuu ajorataan Välikaista oltava Ei rajoitu ajorataan Etäisyys ajoradasta min. 35 m turvallisuus, liikkumisväljyys Hengityselinsairaat Liikuntaan tarkoitetuilla väylillä mitoitusnopeus on 30 km/h, keskustoissa ja liittymissä 20 km/h.

10 10 Edelliset numerot v Lumitilan tarve meluesteiden, välikaistojen ym. kohdalla v Tieympäristön pehmentämisen turvallisuusvaikutukset v Ekologinen ympäristöluokitus v Töhrimisen minimointi (Teiden suunnittelu V 3. Meluesteet korvaa osittain) 17. Jyrkkäluiskaiset meluvallit 20. Tarkistettu versio HCM:stä 22. Työnaikaiset kaiteet v Kiertoliittymien mitoitus v Kasvillisuuden ja linnuston seuranta tiehankkeissa 29. Tienpito arvoympäristöissä 30. Läpinäkyvien meluesteiden käyttö 31. Liikennejärjestelmäsuunnittelu: kokemuksia, yhteydet maankäytön suunn. 32. Kevyttä liikennettä koskevat säädösmuutokset Ohituskaistojen turvallisuus v KLOTS paikallisen liikenneturvallisuustyön tietotuki 36. Taajamateiden suunnittelun kehittäminen 37. Tiedote tiensuunnitteluasioista 39. Ekologinen ympäristöluokitus: Menetelmän käytön arviointi v Tien häikäisysuojat 41. Tiehankkeen vuoropuhelun suunnittelu ja arviointi 43. Loivaluiskaisten teiden kuivatus 44. Esimerkki ketomaisen kasvuston perustamisesta tienvarsialueella 45. Asiakastyytyväisyysselvitys suunnitteluprosessista: Vt 4 Kemi 46. Ohitusnäkemät tiensuunnittelussa v Perusverkon eritasoliittymien turvallisuus 48. Liikennemerkkien ja opastustaulujen törmäysturvallisuus ja kuormat 49M Teiden suunnittelua koskevat ohjeet vuonna Raskaat ajoneuvot kiertoliittymissä 52. Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen v Pääteiden turvallisuus 54. Taajamien seurantaselvitys 55. Silmukkakäännös ohituskaistan kohdalla 56. Taajamakeskustatien poikkileikkaus ja raskas liikenne v Kaksiajorataisten teiden keskikaistojen kulkuaukot 58. Ohituskaistojen uudet suunnitteluperiaatteet 59A Pakkasenkestävyysluokkaan I hyväksytyt päällysteen saumausaineet 60. Meluesteen runkomateriaalin vaikutus kustannuksiin 61A Tiekaiteiden laatuvaatimukset ja kaidetyypin valinta 62A Hyväksyttyjä kaidetuotteita kesällä Kaiteiden ja valaisinpylväiden parantamisen turvallisuusvaikutuksia 64A Markkinoilla olevia meluestetuotteita kesällä Moottorikelkkailureitin ja tien risteäminen 66. Hevoset ja yleiset tiet v Heijastimet ja merkinantolaitteet linja-autopysäkeillä 69A Törmäysturvalliset opastustaulut vuonna A Uusien päällysteiden laatumittauksiin hyväksytyt mittaajat B Tien päällysrakenteen mitoituksessa käytettävät moduulit ja väsymisfunktiot v Ohituskaistat leveiden erikoiskuljetusten reiteillä 73. Ennakkotietoa uudesta tierakenteen mitoitusohjeesta 74. Tilusjärjestelyt tiensuunnittelussa 75. Hiljaisen päällysteen vaikutus tien ympäristön melutasoon 76. Tiealueen rajauksen ilmoittaminen tiesuunnitelmassa MMH360 -formaatissa 77. Eritasoliittymien linja-autopysäkkien saattoliikennejärjestelyt Numerot 1, 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 12, 13, 14, 16, 18, 19, 21, 24, 25, 26, 28, 34, 38, 42, 48, 50 ja 67 on poistettu. Lihavoidut numerot on päivitetty julkaisuvuoden jälkeen. Tietoa tiensuunnitteluun nro 78 Kevyen liikenteen väylät liikunnassa Kohderyhmä: Teiden suunnittelijat, rakentajat kunnossapitäjät Jakelu: Tiepiirit, S, H, LP, TP Lisäjakelu Kopioimalla, (pdf) Lisätietoja: Ari Liimatainen, Tiehallinto/liikennetekniikka puh , ari.liimatainen@tiehallinto.fi, faksi