Ministeri Seppo Kääriäinen

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (broileridirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 30 päivänä toukokuuta 2005 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 3 päivänä marras kuuta 2005 Ministeri Seppo Kääriäinen Eläinlääkintöneuvos Pirkko Skutnabb

2 2 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ MUISTIO EUTORI nro EU/2005/1058 ASIA EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI LIHANTUOTANTOA VARTEN PIDETTÄVIEN KANOJEN SUOJELUA KOSKEVISTA VÄHIMMÄISVAATIMUKSISTA ASIAKIRJA KOM (2005) 221 lopullinen 1. Yleistä Komission antaman direktiiviehdotuksen tarkoituksena on edistää broilereiden hyvinvointia. Muihin tuotantoeläinsektoreihin verrattuna broilereiden tuotanto on eräs intensiivisimmistä kasvatusmenetelmistä. Alalle ei ole annettu erityistä yhteisön lainsäädäntöä; ainoat sovellettavat säännö k- set ovat tuotantoeläinten suojelusta annetun direktiivin 98/58/EY yleiset vaatimukset. Lisäksi jäsenmaiden välillä on suuria eroja kansallisissa vaatimuksissa ja vapaaehtoisissa laadunvarmistusjärjestelmissä, mikä voi vääristää kilpailuoloja ja markkinoiden moitteetonta toimintaa. Myös jäsenmaiden kansalaiset kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota broilereiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tieteellinen, eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä komitea julkaisi maaliskuussa 2000 raportin broilerien hyvinvoinnista. Komissio on käyttänyt raportin päätelmiä broilereiden hyvinvointiongelmista laatiessaan direktiiviehdotusta. Komission pyrkimyksenä on saada aikaan parannuksia broilereiden hyvinvointiin asettamalla teknisiä ja hallinnollisia vaatimuksia tuotantotiloille. Tällaisia ovat esimerkiksi tilojen tiiviimpi valvonta sekä tiedonkulun parantaminen tuo ttajan, toimivaltaisen viranomaisen ja teurastamojen välillä teurastuksen jälkeen tapahtuvan hyvinvointinäkökohtiin keskittyvän valvonnan perusteella. Lisäksi komissio on selvittänyt direktiiviehdotuksessa olevien toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia ja ottanut huomioon sidosryhmien kuulemisessa esille tulleita seikkoja ja ehdotuksia. Ehdotetussa direktiivissä säädetään broilereiden pi don yleisistä periaatteista sekä erityisehdoista, joiden perusteella voidaan broilereita kasvattaa selvästi suuremmalla kasvatustiheydellä. Viranomaisvalvontaan ja siihen liittyviin toimenpiteisiin on ehdotettu uudenlaisia vaatimuksia. 2. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Komission ehdotus koskee lihantuotantoa varten pidettäviä kanoja (broilereita). Ehdotus ei koske alle 100 broilerin lihantuotantotiloja. Siitoskanaloita ja hautomoita ehdotus ei koske lainkaan. Ehdotuksessa säädetään yleisistä vaatimuksista, joita sovellettaisiin kaikkiin broileritiloihin. Yleisten vaatimusten täyttyessä eläintiheys saisi olla enintään 30 elopainokiloa neliömetriä kohden. Tilan omistajalta, broilereiden hoitamiseen ja käsittelyyn osallistuvilta henkilöiltä edellytettäisiin koulutusta. Heidän olisi oltava perehtyneitä eläinten hyvinvointia ja teurastusta koskeviin vaatimuksiin sekä koulutettu tehtäviensä suorittamiseen. Jäsenmaat olisivat myös velvoitettuja huolehtimaan koulutuksen saatavuudesta. Direktiiviehdotuksessa käsitellään myös

3 3 broilerinlihan pakkausmerkintöjä. Viimeistään kahden vuoden kuluttua direktiivin antamisesta komission tulisi toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle pakkausmerkintöjä koskeva raportti. Raportissa selvitettäisiin yhteisön tasolla mahdollisesti käyttöönotettavaa yhdenmukaista ja pakollista pakkausmerkintäjärjestelmää, joka koskee broilerinlihaa sekä broilerinlihatuotteita ja -valmisteita. Pakkausmerkintäjärjestelmän olisi tarkoitus perustua broilereiden hyvi nvointia koskevien säännösten noudattamiseen. Raportissa olisi tarkasteltava myös mahdollisia sosio-ekonomisia vaikutuksia sekä vaikutuksia yhteisön talouskumppaneihin ja Maailman kauppajärjestön (WTO:n) sääntöihin. Ehdotuksen liitteessä I säädetään kaikkia broileritiloja koskevista yleisistä vaatimuksista, jotka käsittelevät juottolaitteita, ruokintaa, pehkua, ilmanvaihtoa ja lämmitystä, melua, valaistusta, eläinten tarkastusta, puhdistustoimenpiteitä, rekisterinpitoa ja kirurgisia toimenpiteitä. Tällöin kasvatustiheys saisi olla enintään 30 elopainokiloa käytettävissä olevaa neliömetriä kohden. Liitteessä II säädetään lisävaatimuksista, jolloin kasvatustiheys voisi olla elopainokiloa neliömetriä kohden. Lisävaatimukset edellyttäisivät tilalta eräänlaisen omavalvo ntaohjelman noudattamista. Tilalla olisi oltava saatavilla asiakirjat, joissa on yksityiskohtaisesti kuvattu tilan tuotantojärjestelmä. Asiakirjojen olisi sisällettävä tiedot tilasta ja sen teknisistä laitteista, tuotantotavoitteista ja hallinnosta. Omistajan olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan siirtyä 30 elopainokiloa suurempaan eläintiheyteen. Ilmoitukseen pitäisi sisältyä tiivistetysti tilan asiakirjoihin sisältyvät tiedot. Ilmoituksen vahvistaisi tilalla käyvä eläinlääkäri. Lisävaatimuksilla asetetaan myös tiukemmat vaatimukset sisäilman lämpötilaa, ammoniakki- ja hiilidioksidipitoisuuksia sekä suhteellista kosteutta koskeville broilereiden kasvatusyksikön olosuhteille. Tilalla olisi pidettävä rekisteriä broilereiden päivittäisestä vedenkulutuksesta sekä sisäilman lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta jatkuvasti mitattuna. Liitteessä III käsitellään elopainokilon kasvatustiheyttä käyttäville tiloille tehtäviä tarkastuksia ja mahdollisten puutteiden korjaamista. Toimivaltainen virano mainen velvoitettaisiin tekemään tarkastuksia varmentaakseen, että tilalla broilereiden hyvinvointi on hyväksyttävällä tasolla, parvikoon ja kuolleisuuden määrittely on luotettavaa ja hyvinvointivaatimuksia noudatetaan. Liitteessä III säädetään myös niistä toimenpiteistä, joihin ryhdyttäisiin, jos asetettuja vaatimuksia ei ole tilalla noudatettu. Omistajan olisi tällöin esitettävä toimintasuunnitelma tilanteen korjaamiseksi. Jos liitteen II lisävaatimuksia ei ole noudatettu tai teurastamosta on tullut ilmo itus vakavasta puutteesta tai toinen ilmoitus aiemmin todetusta puutteesta, toimivaltainen viranomainen voisi myös määrätä tilan alentamaan broilereiden enimmäiskasvatustiheyttä epäkohtien korjaamiseksi. Toimivaltainen viranomainen voisi myös jättää alentamatta kasvatustiheyttä, jos epäkohta on aiheutunut omistajasta riippumattomasta syystä. Omistaja voisi myös pyytää eläinten enimmäistiheyden tarkistusta liitteessä IV asetettujen raja-arvojen ylitysten loputtua ja sen jälkeen kun tilalla käyvä eläinlääkäri on antanut myönteisen lausunnon. Liitteessä IV säädetään lisävaatimuksista valvonnalle ja seurannalle teurastamossa, kun tiloilla käytetään elopainokilon kasvatustiheyttä. Lisävaatimusten mukaan broilereiden hyvinvointia tilatasolla arvioitaisiin kuolleisuuden, post mortem -tarkastustulosten ja jalkapohjatulehduksen esiintyvyyden perusteella. Kustakin tilan teurastamolle lähettämästä broilerierästä tutkittaisiin 200 broilerinjalkaa jalkapohjatulehdusten varalta. Lisäksi teurastamoon olisi toimitettava tieto broilereiden kuolleisuudesta tilalla ja myös kuljetuksen aikana kuolleiden lintujen määrä olisi kirjattava. Jalkapohjatulehdusten esiintyvyydelle ja kuolleisuudelle on annettu raja-arvot, joiden ylittäminen velvoittaisi tarkastuseläinlääkärin ilmoittamaan asiasta tilan omistajalle, tilalla käyvälle eläinlääkärille ja toimivaltaiselle viranomaiselle. Samoin tarkastuseläinlääkärin pitäisi toimia, jos hän havaitsee post mortem -tarkastustulosten perusteella merkkejä broilereiden heikosta hyvinvoinnista.

4 4 3. Ehdotuksen vaikutukset 3.1. Taloudelliset vaikutukset Ehdotus merkitsisi broilerinlihan tuotantokustannusten kasvamista. Suomessa kasvatetaan tällä hetkellä broilereita eläintiheydellä elopainokiloa neliömetriä kohden. Vuositasolla tuotetaan noin 68 miljoonaa kiloa broilerin lihaa. Eläintiheyden laskiessa 38 elopainokiloon kustannukset nousisivat 0,054 0,072 lihakiloa kohden. Lintumäärän laskiessa tilalla rehun rahtikustannukset nousisivat 0,002 0,003 tuotettua lihakiloa kohti. Elinkeinolle aiheutuisi kasvatustiheyden laskemisesta 38 elopainokiloon kaikkiaan 5 7 %:n kulujen nousu (0,06 0,08 /lihakilo). Tämä tekee 4 5,4 miljoona euroa vuodessa. Lisäksi, jos broilerinlihan tuotantotaso haluttaisiin säilyttää nykyisellä tasolla, tarvittava lisärakentaminen nostaisi investointikustannuksia 10 %:lla, mikä tarkoittaisi noin 12,7 miljoonan euron lisäystä kuluihin. Jalkapohjatarkastukset lisäisivät teurastamolla tapahtuvan lihantarkastuksen kustannuksia. Jos jalkapohjatarkastukset tekee tarkastuseläinlääkäri, tämä lisäisi valtion lihantarkastuskustannuksia euroa vuodessa. Lihantarkastus on valtiolla maksullista palvelutoimintaa. Muun viranomaisvalvo n- nan lisääntymisestä ja ilmoitusmenettelyistä aiheutuisi jonkin verran kustannuksia, joiden määrää on vaikea arvioida, mutta jotka eivät kuitenkaan olisi merkittäviä Lainsäädännölliset vaikutukset Ehdotuksella on vaikutuksia eläinsuojelulainsäädäntöön. Ehdotuksen täytäntöönpano edellyttää eläinsuojelulain (247/1996) muuttamista. Lain tasolla tapahtuvaa säätämistä edellyttävät muun muassa tuottajia koskeva ilmoitusvelvollisuus toiminnastaan, rekistereiden ja luetteloiden pitoa ja tuottajien koulutusta koskevat toimenpiteet sekä eräät viranomaistoimenpiteet. Muilta osin direktiivin vaatimuksista on tarkoitus säätää maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ehdotus kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan. Tällä hetkellä Ahvenanmaalla ei harjoiteta broilereiden kasvatusta. 4. Ehdotuksen käsittelyvaiheet EY:n toimielimissä Ehdotus on esitelty COREPER I:ssä sekä maatalous- ja kalastusneuvostossa Ehdotusta on käsitelty maatalouden erityiskomiteassa sekä eläinlääkintöpäälliköiden kokouksessa Ehdotusta on käsitelty neuvoston työryhmässä 14.6., , , ja Kansallinen valmistelu Ehdotusta on käsitelty maatalous- ja elintarvikejaoston kokouksissa 14.7., ja (kirjallinen menettely). Virkamiesvalmistelu on tehty maa- ja metsätalousministeriössä. 6. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu komission ehdotukseen yleisiltä osiltaan myönteisesti. Valtioneuvoston mielestä on tärkeää asettaa lihantuotantoa varten kasvatettavien kanojen eli broilereiden suojelemiseksi vähimmäisvaatimuksia, joilla edistetään lintujen hyvinvointia. Komission ehdotus sisältää eläinten hyvinvoinnin parantamisen kannalta keskeiset asiat. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin Suomen broilerituotannon kannalta vaatimuksia, joiden toteuttaminen merkitsisi tuotantokustannusten oleellista kasvamista. Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksessa esitetty suurin sallittu eläintiheys (38 kg/m 2 ) lisävaatimuksia noudatettaessa on liian matala. Eläintiheyden alentaminen aiheuttaisi merkittävää kustannusten nousua. Tämä lisäisi painetta siirtyä nykyisestä kertatäyttöisestä (all in-all out) kasvatusmenetelmästä niin kutsuttuun harventamiseen (thinning out), jolloin eläinten paastottaminen, käsittely ja kuljettaminen lisääntyisivät merkittävästi. Myös riskit eläintautien leviämiselle ja jopa ihmisten sairastumiselle (esi-

5 5 merkiksi salmonella) olisivat suuremmat harvennusmenetelmää käyttävässä kasvatuksessa kuin kertatäyttöisessä kasvatuksessa. Valtioneuvosto katsoo, että broilereiden hyvinvointi voidaan taata komission ehdotusta korkeampaa eläintiheyttä käytettäessä. Eläintiheyttä määritettäessä tulee pyrkiä ratkaisuun, joka mahdollistaa broilereiden hyvän eläintautitilanteen ja myös hyvän salmonellatilanteen jatkumisen Suomessa. Ehdotus vaatiikin vielä yksityiskohtaisempaa käsittelyä ja ratkaisujen etsimistä ongelmakohtiin, jotta sekä broilereiden hyvinvoinnin paraneminen että siipikarjanlihan turvallisen tuotannon jatkuminen Suomessa vo i- daan varmistaa. Valtioneuvoston mielestä ehdotuksen jatkovalmisteluissa tulee lisäksi pyrkiä siihen, että direktiivistä tulee riittävän täsmällinen ja selkeä, jotta direktiivin täytäntöönpano ja viranomaisvalvonta saadaan mahdollisimman yhdenmukaiseksi kaikissa jäsenmaissa.