InfraRYL, Päivitys / KM 1 TK242 TR1 RTS 17:13

Transkriptio

1 InfraRYL, Päivitys / KM Maapenkereet Maapenkereen materiaalit Maapenkereen materiaalit, yleistä Pengermateriaalina voidaan käyttää tiivistettävissä olevia luonnon kiviaineksia, kalliokiviainesta tai uusiomateriaaleja. Materiaali ei saa sisältää kiviä, lohkareita tai yksittäisiä materiaalikappaleita, joiden läpimitta on suurempi kuin 2/3 osaa kerralla tiivistettävästä kerroksesta. Penkereiden maatai kiviainekset eivät saa sisältää haitallisia määriä epäpuhtauksia. Pengermateriaali ei saa sisältää lunta, jäätä eikä paakkuuntuneita materiaaleja. Tie- ja katurakenteiden pengertäytteenä käytetään tiivistämiskelpoisia kelpoisuusluokkien S ja H maita, kuvat Liite:K2 ja Liite:K3 sekä taulukko Liite:T17. Maat soveltuvat pengerrykseen ja tiivistykseen seuraavasti: S1, H1: Pengerrys- ja tiivistämistyössä ei yleensä ole vaikeuksia. Tämän ryhmän maamateriaalit soveltuvat pengermateriaaliksi myös ns. pohjaantäyttöihin sekä vesistö- ja suopenkereisiin. Hienoainespitoisuus (alle 0,063 mm) alle 7 % S2, S3, H2 ja H3: Maamateriaalien (lievästi routivia tai routivia) tiivistäminen ja käsittely on epäsuotuisissa olosuhteissa vaikeampaa kuin edellisen ryhmän maiden. Hienoainespitoisuus (alle 0,063 mm) 7 30 % S4 ja H4: Vähäinenkin (> 2 %-yksikköä) optimivesipitoisuuden ylitys vaikeuttaa tiivistämistä. Vesipitoisuuden lähestyessä juoksurajaa ei maata voi yleensä käyttää sellaisenaan penkereeseen. Pengerrakenne on yleensä verhottava välittömästi pintaeroosion ja valumisten estämiseksi. Käsiteltävyyttä voidaan parantaa esimerkiksi kalkilla. Hienoainespitoisuus (alle 0,063 mm) % U1, U2, U3 (Si, jäykkä Sa ja SiMr): Maata ei yleensä voi käyttää pengermateriaalina muulloin kuin erityisen suotuisissa ja kuivissa olosuhteissa. Materiaali soveltuu vastapenkereisiin ja ns. voileipärakenteeseen mitoitusroudansyvyyden (S) alapuolella. Pengerrakenne on yleensä verhottava välittömästi pintaeroosion ja valumisten estämiseksi. Käsiteltävyyttä voidaan parantaa esimerkiksi kalkilla. Kuivakuorisavea saa käyttää pengertäytteenä vain suunnitelma-asiakirjoissa osoitetulla tavalla. Soilla mataliin, alle 1,5 m:n, penkereisiin saa käyttää vain routimattomia kelpoisuusluokkien S1, S2, H1 ja H2 materiaaleja. S1 ja H1 ovat Tierakenteen suunnitteluohjeen mukaan aina routimattomia. S2 ja H2 ovat routimattomia vain tietyin edellytyksin, jotka on esitetty liitteessä T17. Luonnon kiviainesta korvaavina materiaaleina voidaan käyttää uusiomateriaaleja. Standardin EN soveltamisalaan kuuluvat materiaalit, joilla on käyttöhistoria Suomessa, voidaan CE merkitä ja niitä voidaan käyttää rakenteessa luonnon kiviainesten tavoin, mikäli ne täyttävät tekniset ja ympäristökelpoisuusvaatimukset kohteessa. Uusiomateriaalien, joiden käyttöhistorialla ei ole osoitettu riittävää teknistä kelpoisuutta, käyttö edellyttää yleensä materiaali- tai rakennekohtaisia ennakkokokeita. Uusiomateriaalien laatuvaatimuksina käytetään soveltuvin osin luonnon kiviaineksille asetettuja laatuvaatimuksia. Uusiomateriaalien tulee täyttää lainsäädännössä tai ympäristöluvassa asetetut ympäristökelpoisuusehdot. Valtioneuvoston asetuksilla (esim. VNa 591/2006 ja sen päivitykset) voidaan tietyt materiaalit vapauttaa ympäristölupavelvollisuudesta ja antaa määräyksiä mm. ilmoitusvelvollisuudesta. Tietyt terästeollisuuden kuonat eivät KHO:n päätöksen mukaan tarvitse ympäristölupaa tai VNa 591/2006 mukaista ilmoitusmenettelyä. Maarakenteissa käytettävien uusiomateriaalien on teknisiltä ominaisuuksiltaan ja maarakennuskelpoisuudeltaan sovelluttava käyttökohteeseen ja oltava riittävän tasalaatuisia. Kun uusiomateriaaleja käytetään kuormitettuihin maarakenteisiin, niiden pitkäaikaiskestävyys osoitetaan käyttöhistorialla (esim. toteutetut kohteet) tai pitkäaikaiskestävyyteen liittyviä riskejä pienennetään ennakolta tehtävillä laboratorio- ja kenttäkokeilla sekä hankkimalla kokemusta käytöstä aluksi pienemmillä kokeilukohteilla.

2 InfraRYL, Päivitys / KM 2 Uusiomateriaalit eivät saa aiheuttaa kanssaan kosketuksiin tuleville rakenteille korroosiota tai muita vaurioita. Mahdolliset erityisominaisuudet tai -vaatimukset otetaan huomioon tarvittaessa koko rakenteen suunnittelussa. Liite K2 Tien pengermateriaalit S, InfraRYL Liite K3 Tien pengermateriaalit H, InfraRYL Liite T17 Tien pohjamaa ja alusrakenne, InfraRYL. Tierakenteen suunnittelu, (päivittymässä) Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa 591/2006, Suomen säädöskokoelma. Rakenteiden pengertäytteenä käytettävästä materiaalista määritetään rakeisuus ja vesipitoisuus. Maalaji määritetään ennen käyttöönottoa sekä työn kestäessä aina, kun ottopaikan maalaji vaihtuu tai on syytä epäillä maa-aineksen kelpoisuutta penkereeseen. Pengertäytteen kelpoisuus tarkastetaan rakeisuuden perusteella maaleikkauksen tarkastuksen yhteydessä tai ottopaikoilla keskimäärin penkereissä 4000 m 3 rtr:n välein aina kun silmämääräisesti havaitaan, että materiaali poikkeaa aikaisemmasta aina ottopaikan vaihtuessa. Käytettäessä kiviaineksia, ml. uusiomateriaaleja, niiden kelpoisuus tarkastetaan tuotannon yhteydessä tai varastokasoilta tehtävistä rakeisuusmäärityksistä 1/5000 t aina kun materiaali vaihtuu Ratamaapenkereen materiaalit Ratapenkereissä käytettävät materiaalit esitetään kuvissa Liite:K4, Liite:K5 ja Liite:K6. Pengermateriaalina voidaan käyttää myös mursketta, jonka rakeisuus on 0/150. Läpäisyarvoja 60 % ja 10 % vastaavien raekokojen perusteella laskettava raekokosuhde toteuttaa ehdon d60/d10 > 5. Rakeisuusalueella PL 1a hienoainespitoisuus on < 35 %. Raekokosuhde lasketaan liitteen 1 mukaan. Maalajien käytettävyyteen vaikuttaa olennaisesti paikalliset olosuhteet, mm. vesipitoisuus, häiriintymisherkkyys, pohjaveden pinnan sijainti sekä vuodenaika. Suunnitelma-asiakirjoissa tarkennetaan massojen käyttökelpoisuus ja työtavat paikallisten olosuhteiden mukaan. Liite K4 Radan pengermateriaalit, InfraRYL Liite K5 Radan pengermateriaalit, InfraRYL Liite K6 Radan pengermateriaalit, InfraRYL. Liite 1 Raekokosuhteen laskeminen Maapenkereen alusta Maapenkereen alusta, yleistä Maapohjan ominaisuudet ja suunnitelma-asiakirjojen mukaisuus tarkistetaan ennen täyttötöitä vertaamalla havaintoja asiakirjojen tietoihin ja pohjatutkimustuloksiin. Lisäksi pengerrystöiden aikana tarkkaillaan, että pohjasuhteet on suunnitelma-asiakirjoissa arvioitu oikein.

3 InfraRYL, Päivitys / KM 3 Jos pohjasuhteet eivät vastaa suunnitelma-asiakirjoja tai tällaista on syytä epäillä, sovitaan jatkotoimista tapauksittain. Työn aikana tehdään pohjatutkimuksia, kun on tarpeen täsmentää rakennuskohteen pohjasuhdetietoja. Epätasaisten painumien ja tiivistymien välttämiseksi pengeralustat käsitellään ja vahvistetaan suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Penkereen alapuoliset suodatinkerrokset ja pengeralustan vahvistukset osoitetaan suunnitelma-asiakirjoissa. Näiden lisäksi rakennetaan työn aikana tarpeelliseksi havaitut suodattimet ja vahvistukset. Pintamaata ei poisteta pehmeiköillä muualta kuin suunnitelma-asiakirjoissa osoitetuilta alueilta. Pensaat, metsänkaatojätteet ja muu puuaines poistetaan koko pengerrettävältä alueelta. Pengerrettävän alueen raivaus tehdään lukujen ja ja leikkaus ja muotoilu luvun mukaan Poistettava, siirrettävä ja suojattava kasvillisuus, InfraRYL Poistettavat pintamaat, InfraRYL Maaleikkaukset, erittelemätön, InfraRYL. Ennen materiaalin levittämistä lumi ja jää poistetaan huolellisesti maapenkereen alle jäävältä pinnalta. Alusta on muotoiltu siten, että vedet poistuvat. Sivukaltevissa maastoissa penkereen liukumisriskin estämiseksi tarvittavat toimenpiteet esitetään suunnitelma-asiakirjoissa. Kalliopohjalla liukumisriski on tarkastettava pintamaan poiston jälkeen, kun kallio on näkyvissä. Kuvassa 18111:K1 esitetään yksi ratkaisu penkereen liukumariskin vähentämiseksi. Kuva 18111:K1 Esimerkki penkereen liukumariskin estämiseksi Maapenkereen alusta tierakenteissa Tierakenteissa penkereen ja pohjamaan sekoittumisen estämiseksi rakennetaan enintään Sk + 0,2 m korkeiden maapenkereiden alle suodatinkerros tai asennetaan suodatinkangas, jos pengeralusta kuuluu alusrakenneluokkaan ug tai ui, Liite T18. Maapenkereen korkeus, materiaalin laatu ja kosteustila vaikuttavat päällysrakenteen mitoitukseen. Penkereen yläosan (materiaalikorjatusta siirtymäkiilasyvyydes-

4 InfraRYL, Päivitys / KM 4 tä Sk) materiaalien laadun pitää kaikissa olosuhteissa säilyä vähintään suunnitelma-asiakirjojen mukaisena. Korkeilla penkereillä pengerpohja voidaan jättää raivaamatta, jos suunnitelma-asiakirjoissa niin esitetään. Viitteet Liite T18 Tien alusrakenneluokat Maapenkereen alusta katurakenteissa Maapenkereen alustan kantavuusluokka katurakenteissa on määritelty taulukon 18111:T1 mukaisesti. Taulukko 18111:T1 Alusrakenteen kantavuusluokitus katurakenteissa. Maalaji Tarkennus Lyhennys Luokka Kallio kallio louhe 1) Ka Lo A murske 1) M Kivet 1) Ki A Sora Sr B Soramoreeni routimaton rton SrMr C routiva 2) SrMr E (F) 4) Hiekka Hiekkamoreeni Siltti Silttimoreeni Savi Lieju Turve routimaton karkea routimaton keskikarkea routimaton hieno routiva keskikarkea routiva hieno routimaton routiva 2) kuivakuori (h 1m) sitkeä (Su 25 kn/m 2 ) 3) pehmeä (Su < 25 kn/m 2 ) 3) rton kahk rton kehk rton hhk kehk hhk rton HkMr HkMr Si SiMr kuivak. Sa Sa Sa Lj Tv C D D (E) 4) E E (F) 4) D (E) 4) E (F) 4) F (G 4), E 5) ) E F (E) 5) G A = 300 MN/m 2 B = 200 MN/m 2 ( ) C = 100 MN/m 2 ( ) Kantavuus D = 50 MN/m 2 ( ) E = 20 MN/m 2 ( ) F = 10 MN/m 2 (5...15) G = 5 MN/m 2 Alusrakenteen kantavuus arvioidaan normaalisti pohjamaan maalajin perusteella. Jos pengertäytteen paksuus on vähintään 1 m, käytetään pengertäytteen kantavuusluokkaa. Jos pengertäytteen paksuus on alle 1 m, alusrakenteen kantavuus voidaan laskea, kun E-moduuliksi valitaan pengertäytteen kantavuusluokkaa vastaava kantavuus. Myös muut alusrakenteen pinnassa olevat varsinaista pohjamaata paremmin kantavat maakerrokset rinnastetaan tässä suhteessa pengertäytteeseen. Huomautukset 1) Routiva murske, routivaa maata sisältävä louhe ja kivet rinnastetaan vastaavaan routivaan maalajiin. 2) Kantavuudeksi voidaan valita 35 MN/m 2, jos kyseessä on kuiva penger tai jos hienoainespitoisuus on enintään 20 % ja paikka ei ole märkä, ks. huomautus 4. 3) Siipikairauksella todettu suljettu leikkauslujuus. 4) Suluissa olevaa kantavuusluokkaa käytetään, kun maa-aines on märkää lopullisessa alusrakenteessa eli pohjaveden etäisyys alusrakenteen pinnasta on alle 1 m tai paikkaan kerääntyy pintavesiä. 5) Penkereessä kuivana. G

5 InfraRYL, Päivitys / KM Maapenkereen alusta ratarakenteissa Ratapengertä ei saa rakentaa routaantuneen maan varaan. Raivauksesta esitetään kelpoisuusasiakirjassa vähintään tutkimustulokset ja katselmusten tulokset Maapenkereen tekeminen Maapenkereen tekeminen, yleistä Pengerryksessä noudatetaan työjärjestystä ja aikataulua, jossa otetaan huomioon seuraavat ohjeet ja kohteen olosuhteet. Työt ajoitetaan ja järjestetään siten, että leikkauksista saatavaa rakenteisiin kelvollista maata ei sää- tai pohjavesiolosuhteiden takia jouduta tarpeettomasti läjittämään. Pehmeikköalueilla ei saa tehdä suunnitelma-asiakirjoissa osoittamattomia läjityksiä, välivarastointeja, kaivantoja tai lopullista jyrkempiä luiskia ilman geosuunnittelijan hyväksyntää. Pehmeiköillä sijaitseville penkereille varataan riittävän pitkä painuma-aika. Vaiheittain pehmeikölle rakennettavaa pengertä ei saa korottaa ennen kuin painumalle, painuma-ajalle, huokosvedenpaineelle tai leikkauslujuudelle suunnitelma-asiakirjoissa asetetut vaatimukset täyttyvät. Suunnitelma-asiakirjoissa esitetyt painuma-ajat ovat arvioituja aikoja. Lopulliset painuma-ajat määrätään työnaikaisten mittausten perusteella. Työaikatauluissa varaudutaan myös siihen, että painumat tapahtuvat odotettua hitaammin. Työn aikana seurataan ja varmistetaan, että käytettävät materiaalit eivät pääse lajittumaan kuljettamisen, varastoinnin, levittämisen tai muun käsittelyn yhteydessä. Etenkin kalliomursketta käytettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota materiaalin lajittumisen estämiseen välivarastoinnin ja levityksen yhteydessä. Varastokasat tulee tehdä ja purkaa siten, että materiaali ei lajitu. Tätä voidaan parhaiten edistää vetämällä kuormat varastoalueelle matoksi kerroksittain vuorotellen ristikkäisiin suuntiin. Myös aumaläjityksellä lajittumista voidaan hallita, kunhan kerrosten reunoille jätetään riittävä suojaetäisyys, jotta materiaali ei valu auman reunoilta alempiin kerroksiin. Tärkeää on myös purkaa varastokasa lajittuminen estäen. Isojen kivirakeiden vierimistä rintauksen alaosaan ja siitä johtuvaa lajittumista voidaan vähentää pitämällä ottokohta riittävän loivana. Tämä edellyttää, että kasa ei ole liian korkea verrattuna kuormaajan ulottumaan. Penger rakennetaan tasalaatuisina kerroksina. Penger tehdään työvaiheessa niin leveäksi, että rakenne on tiivistettynä vaadittujen mittojen mukainen. Penkereen pinta tasataan penkereen yläosaan käytetyllä materiaalilla ja muotoillaan suunnitelma-asiakirjojen mukaiseksi. Pengerrystöissä kerralla levitettävän kerroksen paksuuden tulee olla sellainen, että kerros saadaan tiivistettyä käytettävällä tiivistyskalustolla tiiviysvaatimusten mukaiseksi. Jos luiskissa käytetään heikommin vettä läpäisevää materiaalia kuin varsinaisessa penkereessä, tehdään luiskiin noin 50 m:n välein vettä läpäiseviä veden purkautumiskohtia hiekasta, sorasta tai murskeesta. Ne tehdään luiskan alareunaan vähintään 1 m:n pituisina ja vähintään 0,3 m:n korkuisina. Purkautumiskohtien tarkempi suunnittelu tehdään paikallisten olosuhteiden perusteella.

6 InfraRYL, Päivitys / KM 6 Kerrospengerryksen sijasta voidaan käyttää kiilapengerrystä. Se on suositeltava penkereen rakentamistapa talvella. Katso soveltuvin osin luku Siirtymäkiilat, InfraRYL Kerrospengerryksen tekeminen Kerrospengerrys tehdään likimain tasapaksuina, vaakasuorina, täyslevyisinä kerroksina kuvan 18111:K2 mukaisesti. Routivista materiaaleista rakennettavilla penkereillä kunkin kerroksen yläpinta tasoitetaan ja muotoillaan sivukaltevaksi (1:20) lammikoitumisen ja vettymisen estämiseksi. Kuva 18111:K2 Kerrospengerryksen tekeminen. Kuvasta otetaan pois <1m Kerrospengerrys tehdään yleensä väylän pinnan suuntaisina kerroksina siten, että heikoimmin kantavat ja routivat maalajit tulevat penkereen alaosaan. Kukin kerros tiivistetään täysilevyisenä suunnitelmaasiakirjojen mukaiseen tiiviyteen ennen seuraavan kerroksen rakentamista. Taulukko 18111:T3 ohjeistaa pengerrystöissä levitettävän kerroksen paksuuden ja käytettävän tiivistyskaluston valintaa. Jos taulukon arvoista halutaan poiketa, muun kerrospaksuuden ja kaluston soveltuvuus osoitetaan koetiivistyksellä Kiilapengerryksen tekeminen Kiilapengerryksessä penkereen pää rakennetaan pituussuuntaan nähden 1:4 tai loivempina kerroksina kuvan 18111:K3 mukaisesti. Kerrospaksuuksissa ja tiiviysvaatimuksissa noudatetaan kerrospengerryksen vaatimuksia.

7 InfraRYL, Päivitys / KM 7 Kuva 18111:K3 Kiilapengerryksen tekeminen Päätypengerryksen tekeminen Päätypengerryksessä pengertäytön pinta nostetaan kerralla sovittuun tasoon. Kuormat puretaan valmiin penkereen päälle etureunasta mitaten m:n etäisyydelle, josta ne puskemalla siirretään päädystä alas. Päätypengerrystä ei saa käyttää ratarakenteissa. Päätypengerrystä ei saa käyttää sivukaltevassa maastossa, jos penkereestä tulee näin rakentaen laadultaan poikkisuunnassa vaihteleva. Penkereen tiivistymisen vuoksi varaudutaan penkereen pinnan tasausja tiivistystöihin ennen rakennekerrosten tekoa Penkereen tiivistystyön laadunvarmistus Maapenkereen tiivistys ja tiiveyden tarkkailu tehdään liitteen 2 Kerrosrakenteiden tiivistystyön ja tiiviydentarkkailun menetelmät mukaisesti. Hiekasta tehdylle penkereelle soveltuvat säteilymittaus (menetelmä 1), levykuormitus- tai pudotuspainolaitemittaus (menetelmä 2), mittaava jyrä ja pistemäiset varmistusmittaukset (menetelmä 3) sekä vesivolymetrimittaus (menetelmä 6) ja pienissä kohteissa jyräyskertamäärien seuranta (menetelmä5). Sorasta ja murskeesta tehdylle penkereelle soveltuvat säteilymittaus (menetelmä 1), kun raekoko on enintään 63 mm, sekä levykuormitus- tai pudotuspainolaitemittaus (menetelmä 2) ja mittaava jyrä ja pistemäiset varmistusmittaukset (menetelmä 3), kun raekoko on enintään 125 mm. Kun raekoko ylittää 125 mm, voidaan käyttää vaaitusta (menetelmä 4). Pienissä kohteissa hyväksytään myös jyräyskertamäärien seuranta (menetelmä 5). Suositeltavimmat tiivistämistyön laaduntarkkailumenetelmät ovat 2 (levykuormitus- tai pudotuspainolaitemittaus) ja 3 (mittaava jyrä ja pistemäiset varmistusmittaukset) sekä hiekasta tehdylle penkereelle myös menetelmä 1 (säteilymittaus). Liite 2 Kerrosrakenteiden tiivistystyön ja tiiviydentarkkailun menetelmät, InfraRYL.

8 InfraRYL, Päivitys / KM Penkereen rakentaminen talvikaudella Tiivistettäviin materiaaleihin ei saa olla sekoittuneena lunta, jäätä tai jäätynyttä materiaalia. Rakentamiseen käytettävät materiaalit eivät saa päästä jäätymään ennen kuin ne on tiivistetty vaatimusten mukaiseen tiiviyteen. Talvella pengermateriaali tiivistetään heti levityksen jälkeen, jolloin se ei vielä ole jäätynyt, ja uusi kerros levitetään mahdollisimman nopeasti tiivistetyn kerroksen päälle. Pengermateriaalin jäädyttyä pengertä ei voi tiivistää. Talviaikaan rakennettaessa huolehditaan, että mahdollisimman pieni alue rakenteilla olevasta maarakenteesta on kerrallaan alttiina pakkasen vaikutukselle. Talvikautena on tärkeää tehdä tiivistys nopeasti. Jyrät valitaan niin, että niillä ehditään tiivistää maa ennen sen jäätymistä. Pengerrettävän materiaalin mahdollisimman alhainen vesipitoisuus on eduksi jäätymisen aiheuttamien haittojen pienentämisessä, mutta on huomioitava, että suuri poikkeama optimivesipitoisuudesta ei yleensä mahdollista vaaditun tiiviyden saavuttamista. Päätypengerryksen voi yleensä tehdä talvityönä. Jos penger tehdään kiilapenkereenä, voidaan penkereen jäätyminen yleensä välttää ja penger rakentaa talvityönä kerralla täyteen korkeuteen. Kerrokset levitetään ja tiivistetään samanaikaisesti. Tiivistys voidaan tehdä edestakaisena liikkeenä esimerkiksi m:n osuuksissa. Tiivistystyössä suositellaan käytettäväksi omalla voimallaan kulkevia jyriä. Kun pengerrys keskeytetään niin että etuluiska jäätyy, penkereen pää tiivistetään ja jätetään 1:4 luiskaan myös päätypengerryksessä. Jatkettaessa työtä on etuluiskan jäätynyt osa poistettava. Jäätynyttä maata voidaan sijoittaa sulamaan penkereen luiskatäytteisiin. Jos tie- tai katupenger on tehty jäätyneen pohjamaan päälle tai pengermateriaali on routaantunut penkereen tekemisen jälkeen, penkereen pinta tiivistetään ja muotoillaan uudestaan, kun penger ja pohjamaa ovat sulaneet ja sen jälkeen tutkitaan tiiviys. Jos tiepenger on rakennettu siten, että se ei ole päässyt pengerrettäessä jäätymään, voidaan sen päälle jo talvella rakentaa osia sitomattomista kerroksista lukuun ottamatta kantavaa kerrosta. Kantava kerros ja päällyste rakennetaan vasta roudan sulamisen jälkeen. Tällöinkin varaudutaan tasaustyöhön ja tehokkaaseen jälkitiivistykseen. Jos talvella tehdyn penkereen päälle rakennetaan samana talvikautena päällysrakennekerroksia, penkereen pinta muotoillaan oikeaan kaltevuuteen ja korkeuteen. Arvioitu, suunnittelijan hyväksymä, penkereen painumisvara ja routanousu otetaan huomioon. Yleisen liikenteen järjestämisen vuoksi koko päällysrakenne voidaan rakentaa talvella suunnitelmaasiakirjoissa tai työn aikana osoitetuilla tieosuuksilla Penkereen rakentaminen uusiomateriaaleista Uusiomateriaalien mahdollisten erityispiirteiden vaikutukset kerroksen tekemiseen selvitetään, ja toimitaan materiaalitoimittajan laatimien ja tilaajan hyväksymien suunnittelu- ja työohjeiden mukaisesti. Maanteillä noudatetaan lisäksi Liikenneviraston ohjetta Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa, TIEH tai uudempi. Sääolosuhteet on otettava huomioon etenkin korkean hienoainespitoisuuden omaavilla materiaaleilla. Liettynyttä materiaalia ei yleensä pystytä tiivistämään, joten kastuneet, tiivistämättä jääneet materiaalit on poistettava rakenteesta ja korvattava uudella. Materiaalien tiivistäminen on pyrittävä tekemään mahdollisimman nopeasti kerroksen levittämisen jälkeen. Uusiomateriaalien varastoinnissa työmaalla tulee noudattaa materiaalitoimittajan ohjeita esim. pölyämisen välttämiseksi.

9 InfraRYL, Päivitys / KM 9 Karkeammista materiaaleista (esim. betonimurskeet) tehtyjen kerrosten päällä voidaan liikkua työkoneilla ja autoilla. Hienorakeisempien materiaalien päällä liikkumista työkoneilla ja autoilla on syytä välttää häiriintymisen estämiseksi etenkin sateisella säällä. Uusiomateriaalirakenteet tulee materiaalista riippuen joko peittää maa- tai kiviaineksella tai päällystää. Liikenneviraston ohjeessa Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa on esitetty eri uusiomateriaalien käytössä huomioon otettavia tekijöitä. Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa, TIEH Maapenkereen tekeminen tie- ja katurakenteissa Maapenkereen tekeminen tie- ja katurakenteissa, yleistä Tien ja kadun pengerrystapa valitaan taulukon 18111:T3 perusteella. Taulukko 18111:T3 Pengerrystavan valinta tie- ja katurakenteissa. Kuormitusluokka/ (katuluokka) Kerrospengerrys pengerkorkeus tien pinnasta Päätypengerrys pengerkorkeus tien pinnasta 0, (1...4) < 5 m > 5 m 1) 0,1...0,4 (5...6) < 3 m > 3 m 1) Pengerkorkeutena voidaan käyttää > 3 m, kun päällysrakenne tehdään aikaisintaan 1 vuoden kuluttua pengertämisestä. Päätypengerrystä voi sorapintaisilla teillä ja kaduilla käyttää syvemmällä kuin tien pinta 1 m. Tiepenkereen osat määritellään kuvassa 18111:K4. Kuva 18111:K4 Tiepenkereen osat. Routimattoman ja routivan pengertäytön rajapinta tehdään siten, että pinnan pituuskaltevuus tasausviivan suhteen siirtymäkiilasyvyyden yläpuolella noudattaa sille annettuja ohjearvoja. Siirtymäkiilasyvyyttä syvemmällä rajapinnan kaltevuus on 1:4 tai loivempi.

10 InfraRYL, Päivitys / KM Kerrospengerryksen tekeminen tie- ja katurakenteissa Jos penkereen täytteenä käytetään märkää silttiä, penkereeseen tehdään vähintään 0,30 m paksuinen kuivatuskerros jokaista noin 0,70...1,40 m:n paksuista silttikerrosta kohti. Huonoissa olosuhteissa rakennetaan enintään 0,70 m paksuinen silttikerros kuivatuskerrosten väliin Maapenkereen tekeminen ratarakenteissa Maapenkereen tekeminen ratarakenteissa, yleistä Radan maapenger tehdään kerrospengerryksenä tai erityisesti talvisrakentamisessa kiilapengerryksenä Kerrospengerryksen tekeminen ratarakenteissa Rakeisuusalueen PL 1a materiaalin, jossa hienoainespitoisuus on %, käyttö radan penkereessä edellyttää, että penkereeseen tehdään korkeussuunnassa noin m:n välein vähintään 300 mm:n paksuinen vaakasuora vettä johtava kerros karkearakeisesta materiaalista, esimerkiksi sorasta Valmis maapenger Valmis maapenger, yleistä Penkereen tiivistetty yläpinta on muodoltaan ja korkeusasemaltaan suunnitelma-asiakirjojen mukainen. Penkereen pinta ei saa olla suunnitelma-asiakirjojen mukaisen korkeuden yläpuolella. Pintaan ei saa jäädä vettä kerääviä painanteita. Suurin sallittu keskimääräinen poikkeama alaspäin on 50 mm ja suurin sallittu yksittäinen poikkeama alaspäin 100 mm. Luiskan reunan suurin sallittu yksittäinen poikkeama vaakasuunnassa ulospäin on 150 mm ja sisäänpäin 0 mm, kuva 18111:K5. Kuva 18111:K5 Maapenkereen tarkkuusvaatimukset yksittäisessä mittauksessa. Penkereiden painumat ja tiivistymät otetaan tarvittaessa huomioon suunnittelijan kanssa työn aikana sovittavalla tavalla.

11 InfraRYL, Päivitys / KM Valmis maapenger tierakenteissa Tien pengertäytön tiiviys on taulukoiden 18111:T4, 18111:T5 tai 18111:T6 vaatimusten mukainen. Tiiviyssuhteeseen perustuvaa menetelmää (taulukot 18111:T5 ja 18111:T6) voidaan käyttää vain alusrakenneluokissa A, B, C, D tai ue. Taulukko 18111:T4 Tiiviysasteen keskiarvovaatimukset (%) tien pengertäytöille. Yksittäinen mitattu tiiviysaste saa alittaa vaatimusrajan enintään 5 %-yksikköä. Kuormitusluokka (KKL 20 vuotta milj. stand.akselia) 0, ,1...0,4 Syvyys tien tasausviivasta Alusrakenneluokka 1) m A, B, C, D tai ue uf, uh, ui ug < > 5 < ) Alusrakenneluokat esitetään taulukoissa Liite:T17 ja Liite:T18. Ryhmittely on tehty kelpoisuusluokan ja olosuhteiden mukaan. Taulukko 18111:T5 Levykuormituskokeella määritetyn tiiviyssuhteen vaatimukset tien pengertäytön yksittäiselle mittaukselle kantavuuden (E 2) suhteen. Kantavuus (E2), MPa KKL 20 vuotta 0,8 25 milj. stand.akselia, syvyys tien tasausviivasta <2 KKL 20 vuotta 0,8 25 milj. stand.akselia, syvyys tien tasausviivasta 2 5m KKL 20 vuotta 0,1 0,4 milj. stand.akselia, syvyys tien tasausviivasta <3m < 125 2,6 3,2 3, ,7 3,3 3, ,8 3,4 3, ,9 3,5 3, ,0 3,6 3, ,1 3,7 3, ,2 3,8 3, ,3 3,9 3,9 Taulukko 18111:T6 Pudotuspainolaitteella määritetyn tiiviyssuhteen vaatimukset tien pengertäytön yksittäiselle mittaukselle kantavuuden (E 2) suhteen. Kantavuus (E2), MPa KKL 20 vuotta 0,8 25 milj. stand.akselia, syvyys tien tasausviivasta <2m KKL 20 vuotta 0,8 25 milj. stand.akselia, syvyys tien tasausviivasta 2 5m KKL 20 vuotta 0,1 0,4 milj. stand.akselia, syvyys tien tasausviivasta <3m < 125 2,2 2,7 2, ,3 2,8 2, ,4 2,9 2, ,5 3,0 3, ,6 3,1 3, ,7 3,2 3, ,8 3,3 3, ,9 3,4 3,4 Liite T17 Tien pohjamaa ja alusrakenne, InfraRYL Liite T18 Tien alusrakenne, InfraRYL.

12 InfraRYL, Päivitys / KM Valmis maapenger katu- ja ratarakenteissa Tiiviysasteen perusteella (menetelmä 1) arvioituna kadun ja radan pengertäytön tiiviys on taulukon 18111:T7 vaatimusten mukainen. Kantavuuden ja tiiviyssuhteen perusteella (menetelmä 2) arvioituna kadun ja radan pengertäytön tiiviys on joko taulukon 18111:T8 ja taulukon 18111:T9 tai taulukon 18111:T10 ja taulukon 18111:T11 vaatimusten mukainen. Taulukko 18111:T7 Kadun ja radan penkereen tiiviysasteen vaatimukset. Etäisyys radan kv:sta tai kadun tsv:sta Vaadittu tiiviysaste Keskimäärin Vähintään 3,0 m 92 % 90 % > 3,0 m 90 % 87 % Taulukko 18111:T8 Levykuormituskokeella määritetyn kantavuuden vaatimukset radan ja kadun pengertäytöille yksittäisissä mittauksissa. Etäisyys radan kv:sta tai kadun tsv:sta E2(MPa) Keskimäärin Vähintään 3,0 m > 3,0 m Taulukko 18111:T9 Levykuormituskokeella määritetyn tiiviyssuhteen vaatimukset radan ja kadun pengertäyttöjen yksittäisissä mittauksissa kantavuuden (E 2) suhteen. Kantavuus (E2), MPa Etäisyys radan kv:sta tai kadun Etäisyys radan kv:sta tai kadun tsv:sta 3,0m tsv:sta >3,0m < 125 2,6 3, ,7 3, ,8 3, ,9 3, ,0 3, ,1 3, ,2 3, ,3 3,7 Taulukko 18111:T10 Pudotuspainolaitteella määritetyn kantavuuden vaatimukset radan ja kadun pengertäytön yksittäiselle mittaukselle. Etäisyys radan kv:sta tai kadun tsv:sta E2(MPa) Keskimäärin Vähintään 3,0 m > 3,0 m Taulukko 18111:T11 Pudotuspainolaitteella määritetyn tiiviyssuhteen vaatimukset radan ja kadun pengertäyttöjen yksittäisissä mittauksissa kantavuuden (E 2) suhteen. Kantavuus (E2), MPa Etäisyys radan kv:sta tai kadun Etäisyys radan kv:sta tai kadun tsv:sta 3,0m tsv:sta >3,0m < 125 2,2 2, ,3 2, ,4 2, ,5 2, ,6 3, ,7 3, ,8 3, ,9 3,3

13 InfraRYL, Päivitys / KM 13 Liite K7 Muodonmuutosmoduuli, InfraRYL Valmis penger uusiomateriaaleista Uusiomateriaalista tehty rakenne täyttää vastaavan luonnonmateriaalista tehdyn valmiin rakenteen vaatimukset. Materiaalikohtaiset ominaisuudet selvitetään ja toimitaan materiaalitoimittajan laatiman tuoteinformaation ja ohjeistuksen mukaisesti Maapenkereen kelpoisuuden osoittaminen Penkereen mitat tarkastetaan maastossa 20 m:n välein mittaamalla poikkileikkauksen taitepisteet sekä taitepisteiden välit 1 m:n välein. Penkereen tiiviyttä tarkkaillaan sekä tiiviysmittauksin että työmenetelmätarkkailuna. Työmenetelmätarkkailuun sisältyy hyväksyttävään tiivistystulokseen johtaneiden kerrospaksuuksien, jyräyskertamäärien sekä pengermateriaalin ja sen vesipitoisuuden pysyvyyden valvonta. Jokaisen tiivistettävän kerroksen vesipitoisuus varmistetaan säteilymittalaitteella pintamittauksin ennen tiivistämistä keskimäärin 150 m:n välein. Penkereen tiiviyttä mitataan jokaisen erikseen tiivistettävän kerroksen päältä liitteen 2 mukaan seuraavasti: väylän keskellä kunkin raiteen kohdalla tai kullakin ajokaistalla 150 m:n välein penkereen reunoilla 300 m:n välein vuorotellen molemmin puolin 1,5 m:n etäisyydellä penkereen reunasta Liitteessä mainitut vaatimukset koskevat tiiviystarkkailua myös sovellettaessa liitteen 2 menetelmiä 4 ja 5, jotka tulevat kyseeseen vain liitteen 2 rajatuissa tilanteissa. Tarkkailtaessa tiivistymistä ja tiivistymisen edistymistä tiiviydentarkkailulaitteella, GPSpaikannuksella ja jatkuvalla dokumentaatiolla varustetulla täryjyrällä liitteen 2 menetelmän 3 mukaisesti kokeellinen tarkkailu menetelmällä 1 tai 2 tehdään jokaisesta kerroksesta raiteen keskeltä tai kullakin ajokaistalla 400 m välein ja reunoilta 800 m välein. Tiivistystyön onnistuminen on selvitettävä heti pengerrystyön alussa. Tiiviydentarkkailumenetelmä on mielekästä valita materiaalin enimmäisraekoon mukaan siten, että hienorakeisemmilla materiaaleilla ensisijainen menetelmä on tiiviysasteeseen perustuva menetelmä 1 ja vastaavasti karkearakeisilla ensisijainen menetelmä on kantavuuteen ja tiiviyssuhteeseen perustuva menetelmä 2. Jos penkereen tiiviyttä tarkkaillaan muilla kuin kohdassa esitellyillä menetelmillä, tulee osoittaa niillä saatavien tulosten riippuvuussuhde levykuormituskokeen tuloksiin tai parannettua Proctorkoetta ja vesivolymetriä käyttäen määritettyyn tiiviysasteeseen Maapenkereen tekeminen, InfraRY. Liite 2 Kerrosrakenteiden tiivistystyön ja tiiviydentarkkailun menetelmät, InfraRYL. Kelpoisuuden osoittamiseksi mittaustulosten tulee täyttää kohdan vaatimukset.

14 InfraRYL, Päivitys / KM 14 Työmaalla aina ajan tasalla pidettävään kelpoisuusasiakirjaan liitetään katselmuspöytäkirjat, laadunvalvontaraportit, suorituspöytäkirjat, toteumamittaustulokset, painuma- ja siirtymämittaustulokset, tiedot materiaalien ominaisuuksista ja vesipitoisuuksista sekä tiivistystyön työmenetelmätarkkailusta, tiivistysmittausten tulokset sekä tiedot mitattujen vaatimusten alitusten aiheuttamista korjaustoimenpiteistä. Tiiviydentarkkailumenetelmää 3 käytettäessä tiiviydentarkkailulaitteella varustetun jyrän mittaustulokset tallennetaan paikannuksen mahdollistavassa muodossa kunkin ylityskerran osalta Valmis maapenger, InfraRYL Maapenkereen tekemisen ympäristövaikutukset Jos pengerrys saattaa aiheuttaa maaperän siirtymiä, pidetään riskialueella sijaitsevien rakenteiden ja rakennelmien kuntokatselmus. Kuntokatselmuksen tarpeellisuuden toteamisvelvollisuus osoitetaan suunnitelma-asiakirjoissa. Katselmuksesta pidetään pöytäkirjaa, joka lähetetään tiedoksi ja hyväksyttäväksi asianosaisille. Täryjyrien tai muiden maan värähtelyjä aiheuttavien koneiden vaikutus otetaan huomioon työ- ja laaduntarkkailusuunnitelmissa.