Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 8/2005 vp Valtioneuvoston selvitys Suomen kannanotosta Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian uudistamiseen Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 14 päivänä tammikuuta 2005 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen Suomen kannanotosta Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian uudistamiseen (E 141/2004 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Lisäksi suuri valiokunta on 2 päivänä maaliskuuta 2005 lähettänyt asiasta jatkokirjelmän 1. VNK mahdollisia toimenpiteitä varten maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - erityisasiantuntija Jyri Ollila, valtioneuvoston kanslia, EU-sihteeristö - metsäneuvos Anders Portin ja ylitarkastaja Johanna Niemivuo-Lahti, maa- ja metsätalousministeriö - yli-insinööri Petteri Kuuva, kauppa- ja teollisuusministeriö - professori Anni Huhtala, MTT Taloustutkimus - Joensuun tutkimuskeskuksen johtaja Jari Parviainen ja kansainvälisen tulosalueen johtaja Jari Varjo, Metsäntutkimuslaitos - metsäasiantuntija Lea Jylhä ja ympäristölakimies Kurt Hemnell, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry - sihteeri Lauri Ainasto, Puu- ja erityisalojen liitto - johtaja Pertti Laine ja johtaja Hannu Valtanen, Metsäteollisuus ry. Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund rf VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Pääasiallinen sisältö Ensimmäisen kerran EU ilmaisi sitoutumisensa kestävään kehitykseen kesäkuussa Tuolloin Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi EU:n kestävän kehityksen strategian komission tiedonannon pohjalta. Vuonna 2002 komissio antoi toisen, kestävän kehityksen ulkoista ulottuvuutta käsittelevän tiedonannon, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi Barcelonassa. Yhdessä nämä tekstit muodostavat perustan kattavalle EU:n kestävän kehityksen strategialle. Komissio on sitoutunut tarkastelemaan strategiaa uudelleen jokaisen uuden komission toimikauden alussa. Tämä on tarkoitus tehdä vuo- E 141/2004 vp Versio 2.0

2 den 2005 aikana viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana kertyneiden kokemusten pohjalta. Tarkastetussa kestävän kehityksen strategiassa on sovellettava nykyistä laaja-alaisempaa tarkastelutapaa ja kohdistettava huomiota erityisesti taloudellisiin rakennemuutoksiin, joita siirtyminen kestävämpiin tuotanto- ja kulutustapoihin edellyttää, ja kestävän kehityksen vastaisiin suuntauksiin. Politiikan teon uutta lähestymistapaa vahvistamalla tarkistettu strategia korostaa edelleen kolmitahoista luonnetta ja varmistaa ulkoisten näkökohtien niveltämisen kestävään kehitykseen ja samalla niiden painoarvon vahvistamisen. Siinä toistetaan myös vuosien rahoitusnäkymiä koskevassa ehdotuksessa tehty sitoumus, jonka mukaan kestävä kehitys on yksi EU:n politiikkoja ohjaava periaate. Kestävän kehityksen strategia rakentuu seuraavasti: Ensimmäiseksi esitetään laaja näkemys siitä, mitä kestävä kehitys on. Strategian perussanoman mukaan on välttämätöntä, että kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöä koskeva ulottuvuus etenevät rinnakkain ja toisiaan täydentäen: "Kestävä kehitys tarjoaa Euroopan unionille positiivisen pitkän aikavälin vision yhteiskunnasta, joka on entistä vauraampi ja oikeudenmukaisempi ja jossa voidaan nauttia puhtaammasta, turvallisemmasta ja terveemmästä ympäristöstä toisin sanoen yhteiskunnasta, jossa sekä oma sukupolvemme että lapsemme ja lapsenlapsemme voivat nauttia korkeasta elämänlaadusta." Näiden kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden merkityksen ja niiden keskinäisten suhteiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää. Toisessa osassa, jota on sanottu strategian kunnianhimoisimmaksi, tavoitteena on parantaa politiikan laadintaa ja lisätä tähän aiheeseen liittyvän politiikan johdonmukaisuutta ja saada ihmiset tietoisiksi mahdollisista kompromisseista ristiriitaisten tavoitteiden välillä, jotta päätösten kaikki vaikutukset, myös toimimatta jättämisestä aiheutuvat, analysoidaan huolellisesti mieluiten ennakkoarvioinnilla ja markkinoille annetaan oikeat signaalit asettamalla hintataso kohdalleen. Lisäksi EU:n päätöksentekijöiden on otettava huomioon maailmanlaajuinen asiayhteys ja pyrittävä aktiivisesti johdonmukaisuuteen sisä- ja ulkopolitiikan kesken. Panostus kestävän kehityksen edellyttämiä muutoksia tukevaan tutkimukseen ja teknologiaan on myös tärkeää. Politiikkaan sovellettavassa uudessa lähestymistavassa korostuu tehokkaamman viestinnän ja kansalaisten ja yritysten aktiivisuuden merkitys. Kolmanneksi strategiassa paneudutaan tiettyihin kehityssuuntauksiin, jotka selvästikään eivät ole kestäviä. Ne liittyvät ilmastonmuutokseen ja energian käyttöön, kansanterveyden uhkiin, köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, väestön ikääntymiseen, luonnonvarojen hallintaan sekä maan käyttöön ja liikenteeseen. Strategian globaali ulottuvuus ulotetaan koskemaan joitakin kansainvälisiä tavoitteita ja siinä keskitytään ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka EU määritteli kestävän kehityksen huippukokouksen yhteydessä. Niitä ovat globalisaation hallinta, kestävän kehityksen mukainen kauppa, köyhyyden vastustaminen, sosiaalinen kehitys, luonnon- ja ympäristövarojen kestävä hoito, Euroopan unionin politiikkojen johdonmukaisuuden parantaminen, parempi hallintotapa kaikilla tasoilla ja kestävän kehityksen rahoittaminen. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Valiokunta toteaa luonnonvarojen hallinnan olevan yksi komission esille nostama merkittävä kestävän kehityksen strategian painopiste. Tärkeää on, että strategiassa otetaan huomioon uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen erilaisuus. Uusiutumattomiin luonnonvaroihin 2

3 verrattuna uusiutuvat luonnonvarat ovat järkevästi hyödynnettyinä loputtomassa käytössä ja niillä voidaan korvata uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten fossiilisia polttoaineita. Valiokunta katsookin, että uusiutuvuus ja siihen liittyvä kestävä käyttö tulee jo tässä ominaisuudessaan ottaa huomioon omana arvonaan ja yhtenä kestävän kehityksen peruslähtökohtana. Valtioneuvoston kirjelmästä käy ilmi, että EU on pyrkinyt Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti lisäämään uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Pyrkimyksenä on riittävien, kestävien ja kohtuuhintaisten energiapalvelujen saannin turvaaminen maaseudulla ja kaupunkialueilla. Uusien arvioiden tekeminen uusiutuvien energialähteiden tarjoamista mahdollisuuksista onkin ajankohtaista, koska myös toimintaympäristössä on tapahtunut paljon muutoksia viime vuosina. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden merkitys tulee korostumaan tulevaisuudessa, koska kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet tulevat kasvamaan. Myös fossiilisten polttoaineiden maailmanmarkkinahinnat noussevat asteittain varantojen vähentyessä ja hyödyntämiskustannusten kasvaessa. Jo nyt näiden energialähteiden käyttö on eräillä aloilla, kuten liikenteen biopolttoaineiden käytössä, lähtenyt nopeaan kasvuun. Tekniikan kehittämisessä on saavutettu merkittäviä edistysaskeleita, ja esimerkiksi tuulivoimaloiden yksikkökoko on kasvanut megawattiluokkaan. EU:n päästökauppa on alkanut, ja uusiutuvien energialähteiden lisäämiselle on asetettu ohjeellisia tavoitearvoja aloittain, kuten sähkön tuotannolle, liikenteelle ja osin myös jätehuollolle. Maataloudessa tukitoimien ohjaamisella non-food-tuotantoon on suuri merkitys. Maamme ilmastostrategiaa ollaan parhaillaan päivittämässä. Uusiutuvan energian käytön lisäämisellä on merkittävä tehtävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen parantaa myös energiajärjestelmän varmuutta ja lisää työllisyysmahdollisuuksia. Markkinat uusiutuvia energialähteitä hyödyntävälle tekniikalle ovatkin merkittävät. Suurimmat uusiutuvien energialähteiden lisäämismahdollisuudet on arvioitu olevan seuraavilla neljällä bioenergialähteellä: metsähakkeen käytön lisäys, puun pienkäytön lisäys (ilman metsähaketta), kierrätyspolttoaineiden käytön lisäys (mukaan luettuna biokaasu) ja peltobiomassojen käytön lisäys. Uusiutuvan energian lisääminen edellyttää ainakin alkuvaiheessa nykytasoa voimakkaampia tukitoimenpiteitä niiden kilpailukyvyn parantamiseksi energiamarkkinoilla, mutta uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle on toisaalta ominaista, että käytön lisäämisellä on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia myös energiasektorin ulkopuolella. Nämä vaikutukset on otettava huomioon tukitoimista päätettäessä. Hyötyvä ja kustannusten jakoon osallistuva ala maatalouden osalta on erityisesti energiakasvituotanto, josta voidaan muodostaa täydentävä vaihtoehto elintarviketuotannon rinnalle. Metsätalouden vastaava ala on metsänhoito (metsähake nuorista metsistä ja taimikonhoidosta). Huomioon tulee myös ottaa hajautetun energian tuotannon mahdollistama työpaikkojen lisäys. On esitetty arvioita, että uusiutuvan energian hyödyntäminen tulee kilpailukykyiseksi tavanomaisiin energialähteisiin nähden vuoteen 2020 mennessä ja että tämä energiamuoto valloittaa sen jälkeen markkinoita. Peltobiomassojen käytön lisääminen Viljelykasveille on ominaista, että niiden eri osat poikkeavat selvästi toisistaan sekä rakenteeltaan että kemialliselta koostumukseltaan. Pääosasta näitä kasveja ihminen korjaa sadoksi vain yhden jakeen, kuten viljoista siemenet, ja käsittelee muita osia, joiden massa voi olla jopa satona korjattavaa osaa suurempi (kuten tiettyjen viljalajikkeiden oljet), arvottoman jätteen tavoin. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan tilannetta tarkastellen myös näillä nyt käyttämättä jäävillä osilla on arvo, mutta se ei pääse toteutumaan nykyisessä voimakkaasti ohjatussa, mutta kestävän kehityksen kannalta tuotteiden todellista raaka-ainearvoa vääristävässä markkinatilanteessa. 3

4 Vääristävä markkinatilanne käy selvästi ilmi tarkasteltaessa ns. biotuotteiden arvohierarkiaa. Siinä ylimmän tason muodostavat ns. arvotuotteiden, kuten lääkkeiden ja kauneudenhoitotuotteiden, raaka-aineiksi soveltuvat osat. Seuraavan tason muodostavat ruoan ja rehun raaka-aineeksi soveltuvat jakeet. Kolmas taso on laajan teollisuustuotannon raaka-aineet, kuten tärkkelys, öljy ja kuidut. Neljäntenä eli alimmaisena tasona on bioenergia. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että jos laatunsa puolesta ruoaksi tai rehuksi kelpaavaa viljaa kannattaa polttaa lämmityslaitteessa, on tämä selvä viesti siitä, että yhteiskunnan säätelytoimenpiteet ovat vääristäneet pahasti hintasuhteita (toisen tason mukaisesta tuotteesta saa neljännen tason mukaisessa käytössä paremman hinnan). Edellä esitettyyn viitaten valiokunta katsookin, että biomassan hyväksikäyttö pitää jatkossa rakentaa niin pitkälle kuin mahdollista biomassan kokonaishyödyntämisen periaatteen varaan. Tuolloin koko korjattavissa oleva biomassa otetaan talteen ja jaotellaan eri käyttökohteisiin sopiviin jakeisiin edellä esitetyn biomateriaalien arvohierarkian pohjalta. Järkevästi toteutettuna tämä parantaa selvästi tuotannon kannattavuutta, sillä kaikki viljelytoimenpiteistä ja pääosa sadonkorjuustakin aiheutuvista kustannuksista voidaan jakaa usealle eri tuotejakeelle (nykyisessä järjestelmässä ne kohdistuvat yleensä vain yhteen jakeeseen, kuten viljoilla jyviin). Perinteisen kasvintuotannon rinnalle on myös tulossa uusia vaihtoehtoja, joille yleismaailmallinen kehitys näyttää hiljalleen avaavan uusia mahdollisuuksia, mm. non-food-tuotanto ja bioenergia. Edellä on jo todettu, että uusiutuvan energian hyödyntäminen on tulossa kilpailukykyiseksi tavanomaisiin energialähteisiin nähden vuoteen 2020 mennessä ja että tämä energiamuoto valloittaa sen jälkeen markkinoita. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että mainitut maatalouden uudet tuotantoalat saavat niille kuuluvan sijan myös maatalouspolitiikan suunnittelussa. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että maassamme kasvukauden lyhyys ja alhainen lämpösumma muodostavat keskeisen satotasoa rajoittavan tekijän. Perinteisen kasvintuotantomme onkin erittäin vaikeaa kilpailla muiden EU-maiden tuotannon kanssa, joilla kaikilla on kasvintuotannon kannalta meitä edullisempi sijainti. Eräiden tuotantoalojen osalta poikkeukselliset luonnonolomme eivät kuitenkaan muodosta haittaa, vaan ovat päinvastoin kilpailuetu. Sellaisia tuotantoaloja ovat mm. eräiden dry-line-menetelmällä korjattavissa olevien kuitu- ja energiakasvien tuotanto (esim. pellava ja hamppu eräisiin käyttötarkoituksiin sekä ruokohelpi). Suomessa on kasveja, jotka hyödyntämällä maamme kasvukauden pitkää päivää pystyvät kompensoimaan maamme alhaisempaa lämpösummaa. Bioenergian tuotantoon voidaan maassamme ottaa erityisesti ne pellot, jotka maalajinsa, sijaintinsa, kuivatustilansa tai jonkin muun syyn johdosta eivät erityisen hyvin sovi muuhun tuotantoon. Tällaista peltoa maassamme on paljon, eräiden arvioiden mukaan selvästi yli hehtaaria, joten potentiaalia bioenergiatuotannon lisäämiseen on olemassa. Peltobioenergiankin osalta tulee avautumaan uusia mahdollisuuksia sen vuoksi, että monet tahot ovat kehittämässä uusia bioteknisiä menetelmiä, joilla kaikesta hiiltä, vetyä ja happea sisältävästä orgaanisesta jätteestä voidaan tuottaa huomattavasti nykyisiä menetelmiä tehokkaammin polttoainekäyttöön sopivaa alkoholia. Metsätalous Euroopan unionin kansalaisten hyvinvoinnin kehittäminen tulevaisuudessa vaatii huomattavan määrän energiaa ja raaka-aineita, jotka on pystyttävä tuottamaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tässä työssä suomalainen metsäsektori muodostaa keskeisen osan Euroopan metsäsektorista samoin kuin myös yleismaailmallisesta metsäsektorista. Sen vuoksi onkin luonnollista, että Suomi ajaa myös metsätaloutta keskeiseksi teemaksi Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian uudistamisessa. Kehittyneellä metsiin perustuvalla raakaaineen ja energian tuotannollaan Suomi omaa hyvät edellytykset edistää puuhun perustuvaa 4

5 raaka-aineiden, jalosteiden ja energian tuotantoa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden periaatteiden mukaisesti. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tulevaisuudessa metsiin liittyvät tuotantotarpeet monipuolistuvat ja perinteisten metsän tuotteiden lisäksi puuperäiset raaka-aineet voivat muodostaa merkittävän ja uusiutuvan raaka-ainelähteen esimerkiksi erilaisille komposiittimateriaaleille ja kokonaan uusille metsä- ja puupohjaisille raaka-aineille ja tuotteille muita metsän käyttömuotoja unohtamatta. Metsän raaka-aineet soveltuvat hyvin kierrätykseen, ja elinkaarensa lopuksi niistä voidaan tuottaa bioenergiaa hiilitasetta rasittamatta. Energiantuotannon osalta valiokunta toteaa, että metsähakkeen käyttö on maassamme viime vuosina lähtenyt nopeaan nousuun. Metsähakkeesta arvioidaan käytettävän entistä suurempi osa kaukolämmön tuotannossa, koska pellettien valmistus vie merkittävän osan aiemmin kaukolämpösektorille ohjautuneista metsäteollisuuden sivutuotteista. Metsähakkeen käyttö nykyisissä voimalaitoskattiloissa on mahdollista seospolttoaineena yhdessä turpeen tai kivihiilen kanssa. Vaikka pellettien käytössä rakennusten lämmityksessä ollaan maassamme ottamassa vasta ensi askeleita moniin muihin maihin verrattuna niiden käytöllä olisi mahdollista korvata lämmitykseen käytettävää kevyttä polttoöljyä sekä rakennusten lämmityksessä että kaukolämmön tuotannon huippu- ja varakattiloissa vuosittain puoli miljoonaa tonnia, jolloin pellettejä tarvittaisiin yli miljoona tonnia. Myös puun pienkäyttöä päälämmönlähteenä voidaan lisätä merkittävästi sekä uudisrakentamisessa että saneerauskohteissa kaukolämpöalueen ulkopuolella korvaamaan öljyn ja sähkön käyttöä. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävällä käytöllä on monia ympäristöllisiä ja muitakin hyvinvointia lisääviä hyötyjä. Nämä hyödyt täytyy tuoda esiin ja samalla on luotava muun muassa puun käyttöön kannustava toimintaympäristö. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että EU:n jäsenmaissa on erityisesti julkisia hankintoja koskevissa keskusteluissa esiintynyt epäluuloa puun käyttöä kohtaan samoin kuin suoranaista metsätalouden ja metsätalouselinkeinon vastaisuutta. Tämä on tullut esiin esim. Ison-Britannian ja Hollannin kansallisissa julkisia hankintoja koskevissa ohjeissa, joissa on suosittu yksittäisiä metsäsertifiointijärjestelmiä. Menettelystä aiheutuu kaupan esteitä, ja se on vaaraksi sisämarkkinoiden toimivuudelle. Julkisia hankintoja koskevat EU-säännökset vaativatkin selvennystä ja selvät rajat sen suhteen, ettei esimerkiksi metsien sertifiointijärjestelmiä ja ympäristömerkkejä käytetä kaupan rajoitteina ja siten vaikeuteta puun käyttöä. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että uudistettaessa Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiaa on keskeiseksi lähtökohdaksi otettava uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistäminen sisällyttäen siihen erityisesti peltobiomassojen ja puun käytön lisääminen niin raaka-aineina kuin bioenergialähteinä ja että strategiaan tulee sisällyttää toimenpiteet sisämarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi siten, etteivät kaupan rajoitteet, esimerkiksi kansalliset julkisia hankintoja koskevat säännökset, muodosta estettä puun hyödyntämiselle ja käytölle. 5

6 Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2005 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Sirkka-Liisa Anttila /kesk Harry Wallin /sd Pertti Hemmilä /kok Matti Kauppila /vas Esko Kiviranta /kesk Katri Komi /kesk Risto Kuisma /sd Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Jari Leppä /kesk Eero Lämsä /kesk Erkki Pulliainen /vihr Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 6