Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 291/2012 vp Psykoterapeutin koulutus Eduskunnan puhemiehelle Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) mukaan psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on lukien, että asianomainen henkilö on suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen. Asetuksen myötä psykoterapeutin koulutuksen sisältö, tavoitteet ja laajuus selkiintyvät ja yhtenäistyvät ja varmistavat osaltaan koulutuksen korkeaa tasoa. Psykoterapeutin koulutus on uuden asetuksen jälkeenkin laaja ja vaativa ja siihen voi hakeutua usean eri alan koulutuksen saaneet henkilöt. Eri pohjakoulutuksen saaneet psykoterapeutit ovat psykoterapeutin työtä ajatellen rikkaus, ja nykyiset säädökset soveltuvasta koulutuksesta tukevat tätä. Psykoterapeuttien kouluttajina toimii kuitenkin suuri joukko yksityisiä koulutuspalvelujen tarjoajia, jotka veloittavat opinnoista huomattavia summia. Internetissä joidenkin koulutusten kokonaishinnaksi on ilmoitettu jopa yli euroa. Yksityistä koulutusta voi joutua hankkimaan myös silloin, kun pohjakoulutusta tulee täydentää päästäkseen varsinaiseen psykoterapeutin koulutukseen. Psykoterapeutin koulutusta suunnittelevan voi olla etukäteen vaikeaa laskea koulutuksen kustannuksia. Koulutuksen huomattavan suuret kustannukset heijastuvat mahdollisesti myös psykoterapiapalveluiden hintoihin, jotka jäävät lopulta potilaiden ja osaltaan myös Kelan maksettaviksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Ollaanko psykoterapiakoulutusta edelleen siirtämässä enemmän yliopistojen järjestettäväksi, onko koulutusta suunniteltu muiden yliopistotutkintojen tapaan maksuttomaksi, onko psykoterapiakoulutuksen laadun valvonta nykyisellään riittävää ja yhdenmukaista, miten suurena esteenä alalle hakeutumiselle näette tällä hetkellä koulutuksen kustannukset ja pystytäänkö nykyisellä koulutusjärjestelmällä kouluttamaan riittävästi psykoterapeutteja yhteiskunnan tarpeisiin? Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2012 Hanna Mäntylä /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna Mäntylän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 291/2012 vp: Ollaanko psykoterapiakoulutusta edelleen siirtämässä enemmän yliopistojen järjestettäväksi, onko koulutusta suunniteltu muiden yliopistotutkintojen tapaan maksuttomaksi, onko psykoterapiakoulutuksen laadun valvonta nykyisellään riittävää ja yhdenmukaista, miten suurena esteenä alalle hakeutumiselle näette tällä hetkellä koulutuksen kustannukset ja pystytäänkö nykyisellä koulutusjärjestelmällä kouluttamaan riittävästi psykoterapeutteja yhteiskunnan tarpeisiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Psykoterapeutti on nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimike. Ammattinimikkeen käyttö edellyttää soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja tämän jälkeen suoritettua psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtavaa koulutusta. Lisäksi tällaisen koulutuksen voi suorittaa myös henkilö, jolla on sairaanhoitajan opintoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja. Psykoterapeutiksi kouluttautumisessa on kyse olemassa olevan ammattitaidon täydentämisestä ja parantamisesta. Kyseessä ei siis ole tutkintoon johtava koulutus, vaan laaja tutkintoa täydentävä osaamiskokonaisuus. Yhteiskunnan muutos edellyttää sitä, että aikuisväestö kehittää osaamistaan myös perustutkintojen jälkeen, eikä kaikkea osaamista saavuteta tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Psykoterapeutin koulutusta suorittavat ovat työelämässä olevia, eri alojen tutkinnon suorittaneita aikuisia, joille tutkinto-opiskelu ei sovellu yhtä hyvin kuin joustava, monialaisuutta, työn ohella ja työssä oppimista hyödyntävä täydennyskoulutus. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei valmistele psykoterapeuttien koulutuksen muuttamista tutkintoon johtavaksi koulutukseksi. Nimikesuojauksen edellyttämästä koulutuksesta säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa asetuksessa (ammattihenkilöasetus, 564/1994). Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa kyseisen asetuksen valmistelusta ja psykoterapeuttien nimikesuojauksen edellyttämän koulutuksen määrittelystä. Asetuksen valmistelussa kuultiin opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi alan asiantuntijoita ja korkeakouluja. Psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on tämän vuoden alusta voimaan tulleen ammattihenkilöasetuksen muutoksen mukaan, että henkilö on suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Yliopisto ottaa opiskelijat psykoterapeuttikoulutukseen. Asetuksessa on myös tarkemmat säännökset psykoterapeuttina toimimisen edellyttämästä osaamisesta, koulutuksesta ja työkokemuksesta, joiden tarkoitus on turvata potilasturvallisuus. 2

3 Ministerin vastaus KK 291/2012 vp Hanna Mäntylä /ps Psykoterapeuttina toimimisen edellyttämä osaaminen hankitaan vähintään 60 opintopisteen laajuisilla opinnoilla, jotka koostuvat teoriaopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista. Osaaminen osoitetaan näytöllä. Ammattinimikkeen käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä. Yliopisto antaa opiskelijalle todistuksen koulutuksen suorittamisesta. Todistukseen merkitään koulutuksen ajankohta, laajuus, opintokokonaisuudet ja osaamisesta annettu näyttö. Koulutuksen laadun takaaminen perustuu osaltaan ammattihenkilöasetuksen määrittelyihin ja yliopistojen omiin koulutuksen laadunvarmistusjärjestelmiin. Yliopistot päättävät tutkintoon johtavan koulutuksen sisällöstä ja opetusmenetelmistä. Vastaava oikeus koskee myös täydennyskoulutusta. Yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortio on tehnyt paljon valmistelutyötä mm. koulutuksen yhteisten osaamisvaatimusten ja laatukriteerien kehittämiseksi. Konsortiossa ovat edustettuina yliopistolliset oppiaineet; professoreita ja dosentteja mm. psykologiasta, psykiatriasta ja lastenpsykiatriasta. Nykyinen ammattihenkilöasetus perustuu siihen, että koulutus toteutetaan yliopistolain mukaisena täydennyskoulutuksena. Koulutuksen kustannuksista vastaa koulutettava tai hänen työnantajansa. Myös ennen asetusmuutosta koulutus hankittiin maksullisena täydennyskoulutuksena. Nimikesuojauksen saanut psykoterapeutti voi hakeutua Kelan korvauksien piiriin kuuluvan kuntoutuspsykoterapian palveluntuottajaksi. Opetusministeriön työryhmässä arvioitiin vuonna 2003, että psykoterapeutteja tulisi kouluttaa vuosittain 200 ja psykoterapeuttien kouluttajia 60. Valviran Terhikki -rekisterin mukaan Suomessa saadun koulutuksen perusteella nimikesuojauksen sai vuonna henkilöä, vuonna henkilöä ja vuonna henkilöä. Näiden tietojen perusteella psykoterapeutin koulutusmääriä on pidettävä riittävinä. Myös muut sosiaali- ja terveysalalla toimivat ammattilaiset voivat tarvita psykoterapeuttista osaamista. Tähän osaamistarpeeseen voidaan vastata myös lyhyemmällä koulutuksella, joka ei johda nimikesuojaukseen. Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 291/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna Mäntylä /saf: Kommer man ytterligare att överföra psykoterapeututbildningen så att den i allt högre grad ordnas av universiteten, har man planerat att utbildningen ska vara avgiftsfri på samma sätt som annan utbildning för universitetsexamina, är den nuvarande kontrollen av kvaliteten på psykoterapiutbildningen tillräcklig och enhetlig, hur stort hinder anser Ni utbildningskostnaderna för närvarande vara med tanke på möjligheterna att söka sig till branschen, och kan man med hjälp av det nuvarande utbildningssystemet utbilda tillräckligt många psykoterapeuter för samhällets behov? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Psykoterapeut är en skyddad yrkesbeteckning för en yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården. För att få använda yrkesbeteckningen ska personen i fråga ha avlagt lämplig högskoleexamen och därefter genomgått utbildning som medför rätt att använda yrkesbeteckningen psykoterapeut. En sådan utbildning kan också genomgås av den som har avlagt examen som sjukskötare på institutnivå och utöver examen specialisering i psykiatri, om psykiatriska studier inte ingått i examen. Utbildningen till psykoterapeut handlar om att komplettera och förbättra den yrkesskicklighet som redan finns. Det är alltså inte fråga om en utbildning som leder till examen utan om en omfattande kunskapshelhet som kompletterar examen. Omvandlingen i samhället förutsätter att den vuxna befolkningen vidareutvecklar sin kompetens också efter grundexamina, och allt kunnande nås inte genom utbildning som leder till examen. De som genomgår psykoterapeututbildning är vuxna som medverkar i arbetslivet och har avlagt examen inom olika områden och för vilka examensstudier inte lämpar sig lika bra som flexibel, mångsektoriell fortbildning vid sidan om arbetet och genom inlärning i arbetet. Vid undervisnings- och kulturministeriet bereder man inte någon sådan ändring av psykoterapeututbildningen som skulle innebära att den blir utbildning som leder till examen. I förordningen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (564/1994, förordningen om yrkesutbildade personer) finns bestämmelser om den utbildning som krävs för rätt att använda en skyddad yrkesbeteckning. Socialoch hälsovårdsministeriet ansvarar för beredningen av förordningen och fastställandet av den utbildning som krävs för att en person ska få använda den skyddade yrkesbeteckningen psykoterapeut. Under beredningen av förordningen hördes förutom undervisnings- och kulturministeriet också branschexperter och högskolor. För att en person ska få använda den skyddade yrkesbeteckningen utbildad psykoterapeut krävs det enligt den ändring av förordningen om yrkesutbildade personer som trädde i kraft vid ingången av 2012 att han eller hon har genomgått psykoterapeututbildning vid ett universitet eller sådan psykoterapiutbildning ordnad tillsammans 4

5 Ministerns svar KK 291/2012 vp Hanna Mäntylä /ps med en annan utbildningsorganisation. Det universitet som ordnar utbildningen ska ha utbildningsansvar inom det medicinska eller psykologiska området. Universitetet antar studerandena till psykoterapeututbildningen. I förordningen finns också närmare bestämmelser om det kunnande som krävs för att arbeta som psykoterapeut, om utbildningen och om arbetserfarenheten. Syftet med bestämmelserna är att trygga patientsäkerheten. Det kunnande som krävs för att arbeta som psykoterapeut förvärvas genom studier som omfattar minst 60 studiepoäng och som består av studiehelheterna teoretiska studier, psykoterapeutiskt patientarbete under arbetshandledning, utbildningspsykoterapi och lärdomsprov. Kunnandet visas genom ett yrkesprov. Villkoren för rätt att använda yrkesbeteckningen är minst två års erfarenhet av mentalvårdsarbete eller motsvarande uppgifter. Universitetet ger studeranden ett intyg över genomgången utbildning. I intyget anges utbildningens tidpunkt, omfattning, studiehelheter och yrkesprov som visar kunnandet. Kvalitetsgarantin för utbildningen baserar sig på det som slagits fast i förordningen om yrkesutbildade personer och på universitetens egna system för kvalitetssäkring av utbildningen. Universiteten beslutar om innehållet i och undervisningsmetoderna inom utbildning som leder till examen. Motsvarande rättighet gäller också för fortbildningen. Universitetens konsortium för psykoterapeututbildningen (Yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortio) har utfört mycket beredningsarbete bl.a. för att utforma gemensamma krav på kunnande och kvalitetskriterier för utbildningen. I konsortiet ingår företrädare för universitetsläroämnen samt professorer och docenter i bl.a. psykologi, psykiatri och barnpsykiatri. Den nuvarande förordningen om yrkesutbildade personer bygger på att utbildningen genomförs i form av fortbildning enligt universitetslagen. Den som deltar i utbildningen eller hans eller hennes arbetsgivare svarar för utbildningskostnaderna. Också före ändringen av förordningen förvärvades utbildningen i form av avgiftsbelagd fortbildning. Den som fått rätt att använda den skyddade yrkesbeteckningen psykoterapeut har rätt att bli serviceproducent av rehabiliterande psykoterapi, som omfattas av FPA:s ersättningar. År 2003 beräknade en arbetsgrupp vid undervisningsministeriet att man årligen bör utbilda 200 psykoterapeuter och 60 psykoterapeututbildare. Enligt Valviras register över yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (registret Terhikki) fick 295 personer år 2009 skyddad yrkesbeteckning på grundval av utbildning som de fått i Finland. Antalet var 284 år 2010 och 367 år Utifrån dessa uppgifter kan psykoterapeututbildningens volym anses vara tillräcklig. Även andra yrkesutbildade personer som arbetar inom social- och hälsovårdsbranschen kan behöva psykoterapeutiskt kunnande. Man kan svara på detta behov av kunnande också genom kortvarigare utbildning som inte medför rätt att använda den skyddade yrkesbeteckningen. Helsingfors den 9 maj 2012 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 5