Hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma

Transkriptio

1

2 Hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma vuosiksi

3 Sisältö Sisältö Johdanto Ohjelman tausta Ulkosuomalaisuus Ulkosuomalaispolitiikan kehitys Ulkosuomalaispoliittisen ohjelman tarve Politiikkalinjaukset ja toimenpiteet Suomalaisen identiteetin säilyttäminen Suomi-koulujen toiminnan kehittäminen Tilapäisesti ulkomailla asuvien lasten perusopetuksen tukeminen Ulkosuomalaisten kouluolojen seuraaminen ja niihin vaikuttaminen Eurooppa-koulujen käytön edistäminen Ulkomaisissa yliopistoissa tapahtuvan suomen kielen ja kulttuurin opiskelun edistäminen Suomessa tapahtuvan koulunkäynnin, opiskelun ja harjoittelun edistäminen Ulkosuomalaisten järjestötoiminnan tukeminen Ulkosuomalaisille suunnatun tiedottamisen tehostaminen Ulkosuomalaisten keskuudessa tapahtuva seurakuntatyö Ulkosuomalaisten oikeusaseman parantaminen Kannustaminen Suomen kansalaisuuden takaisin hankkimiseen Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuden lisääminen Ulkosuomalaisparlamentin toiminnan turvaaminen Ulkosuomalaisten sosiaaliturvan ja terveydenhuollon tukeminen Ulkosuomalaiset elinkeinoelämän voimavarana Ulkosuomalaisten paluumuuton edellytysten tukeminen Suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevan tutkimuksen tukeminen Ohjelman toimeenpano, vastuutahot ja taloudelliset vaikutukset

4 1. Johdanto Suomi on ollut historiansa eri vaiheissa väestömäärään nähden huomattava maastamuuttomaa. Todennäköisesti jokaisella suomalaisella on maailmalla omainen, sukulainen, ystävä tai tuttava. Ulkosuomalaisten määrä on noin 1,3 miljoonaa. Huomattava osa ulkosuomalaisista on avioitunut ulkomaille, mikä kasvattaa ja monipuolistaa ulkosuomalaisuuden ja Suomen välistä kontaktipintaa maailmalla. Ulkosuomalaisiin kuuluu myös huomattava määrä suomenruotsalaisia ja heidän jälkeläisiään. Mahdollisuus säilyttää lähtömaan kulttuuripiirteitä ja niihin tukeutuvaa kulttuuri-identiteettiä on kansainvälisten siirtolaisuutta koskevien sopimusten mukaan siirtolaisten oikeus, joka vastaanottavan valtion tulee sallia. Kulttuuripiirteiden säilyttäminen on yleensä vastaanottavan valtion edun mukaista, koska se ei useinkaan vaikeuta, vaan tukee uuteen asuinmaahan integroitumista. Kulttuuripiirteiden säilyttäminen on myös usein lähtömaan edun mukaista. Vireä ja toimiva ulkokansalaisverkosto voi hyödyttää monella tavalla lähtömaan elinkeino-, kulttuuri- ja poliittista elämää. Ulkosuomalaisille itselleen vahva kulttuuri-identiteetti tukee aktiivista osallistumista myös uuden asuinmaan eri toimintoihin. Vaikka Suomesta on pitkään lähdetty siirtolaiseksi ulkomaille, Suomella ei ole ollut ulkosuomalaispoliittista ohjelmaa. Tähän ensimmäiseen ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan on koottu näkemyksiä, arvioita ja toimintamalleja, joiden avulla ulkosuomalaisten ja Suomen vuorovaikutusta voidaan edelleen vahvistaa. Ulkosuomalaispoliittinen ohjelma on valmisteltu työministeriössä. Ohjelman valmistelun yhteydessä on kuultu ulkosuomalaisparlamenttia. 2. Ohjelman tausta 2.1. Ulkosuomalaisuus ja 1600-lukujen varhaisin muuttoliike Suomesta suuntautui Ruotsiin, Norjaan, Pohjois- Amerikkaan ja Ruotsin valloittamille alueille Venäjälle (Inkerinmaalle). Näistä muuttoliikkeistä on yhä jäljellä jonkin verran ulkosuomalaisuutta. Ulkosuomalaisuus on myös seurausta rajojen siirroista. Pääosin ulkosuomalaisuus on kuitenkin seurausta myöhemmistä muuttoliikkeistä, kuten: 1800-luvun loppupuolella alkanut siirtolaisuus Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, 1920-luvulla alkanut siirtolaisuus Australiaan, Venäjän vallankumoukseen saakka jatkunut muuttoliike Pietariin ja Inkerinmaalle, ja 1930-luvulla tapahtunut muutto Suomesta sekä kanadan- ja amerikansuomalaisten keskuudesta Neuvostoliittoon ja toisen maailmansodan jälkeen alkanut muutto Ruotsiin ja muihin Euroopan maihin. Siirtolaisuuden taustalla ovat olleet osin taloudelliset, osin poliittiset syyt. Osa Suomesta siirtolaisiksi lähteneistä on ollut suomenruotsalaisia ja 1990-luvuilla siirtolaisuuden luonne on muuttunut. Perinteistä pysyvämpää maastamuuttoa edustaa nykyisin lähinnä ulkomaille avioituminen, joka on melko huomattava ulkomaille muuton syy. Suurelta osin nykyinen maastamuutto on tilapäiseksi tarkoitettua. Perusteena on usein opiske- 3

5 lu, harjoittelu, kielitaidon kartuttaminen, urakehitys tai uusien elämänkokemusten hankkiminen. Eläkeläiset ovat kokonaan uusi maastamuuttajaryhmä. Osa eläkeläisistä siirtyy asumaan ulkomaille osaksi vuotta tai koko vuodeksi. Nykypäivän maastamuuttajat ovat aikaisempiin muuttajiin verrattuna keskimäärin paremmin koulutettuja. Tarkkaa tilastotietoa ulkosuomalaisten lukumäärästä ei ole. Väestörekisterikeskuksen poissaolevaa väestöä koskevan rekisterin mukaan ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten määrä oli vuonna 2004 noin Siirtolaisuusinstituutin arvioiden mukaan ulkomailla asuu Suomessa syntyneitä ensimmäisen polven ulkosuomalaisia noin ja ensimmäisen ja toisen polven ulkosuomalaisia yhteensä noin Kun mukaan lasketaan arviot kolmannen ja sitä useamman polven ulkosuomalaisista, ulkosuomalaisten määrä nousee noin 1,3 miljoonaan. Näistä asuu Yhdysvalloissa noin , Kanadassa noin ja Ruotsissa noin Käsitteellä ulkosuomalainen usein tarkoitetaan ulkomailla asuvia Suomesta muuttaneita syntyperäisiä Suomen kansalaisia sekä heidän jälkeläisiään riippumatta siitä, ovatko jälkeläiset Suomen kansalaisia tai Suomessa syntyneitä. Henkilöiden tulee kuitenkin itse pitää itseään suomalaisina (suomalainen identiteetti). Nykypäivänä ulkosuomalaisia yhdistävä piirre on lähinnä tietoisuus suomalaisesta taustasta ja juurista sekä pyrkimys suomalaisen identiteetin säilyttämiseen sekä lisäksi tarve pitää yllä yhteyksiä Suomeen asuinmaasta, sukupolvesta ja poliittisesta katsantokannasta riippumatta Ulkosuomalaispolitiikan kehitys 1800-luvun lopulla alkanut laaja siirtolaisuus Suomesta Amerikkaan herätti julkisen vallan mielenkiinnon siirtolaisuuskysymyksiä kohtaan. Valtiopäivien esityksestä senaatti teetti selvityksen siirtolaisuudesta ja pyrki saamaan aikaan siirtolaisuuslain, joka kuitenkaan ei toteutunut. Huomiota herättivät siirtolaisuuden laajuus ja siihen liittyneet yhteiskunnalliset ja yksilökohtaiset epäkohdat. Yleinen suhtautuminen siirtolaisuuteen oli kielteinen. Toiminta ulkosuomalaisten parissa oli lähinnä evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen Merimieslähetysseuran varassa. Suomen itsenäistyttyä jatkettiin siirtolaisuuslain valmistelua. Tavoitteena oli muuttoon liittyvien epäkohtien poistaminen, siirtolaisuuden tuottaman muuttotappion korvaaminen sekä siirtolaisten kotiinpaluun edistäminen. Valmistelu ei kuitenkin johtanut lain säätämiseen. Ulkosuomalaispolitiikan alkua merkitsi vuosisadan vaihteen jälkeen ulkosuomalaisosaston perustaminen Suomalaisuuden Liittoon, siitä vuonna 1927 syntynyt Suomi - Seura ry sekä valtiovallan edustajien tulo seuran johtokuntaan. Tällöin käytännössä tunnustettiin se, että oli myös valtiovallan edun mukaista, että ulkosuomalaisilla oli yhteydet Suomeen ja halu säilyttää kielitaito ja suomalainen identiteetti luvun lopulla alkanut laajamittainen siirtolaisuus Ruotsiin merkitsi uutta ulottuvuutta ulkosuomalaisuuteen liittyvässä keskustelussa. Ruotsiin muodostunut pysyvä suomalaisväestö on edellyttänyt myös Suomen hallitukselta aktiivisia toimenpiteitä ja yhteistyötä kahdenvälisesti Ruotsin hallituksen kanssa sekä osana yleistä pohjoismaista yhteistyötä ruotsinsuomalaisten asemaan ja olosuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Ruotsinsuomalaiset ovat järjestöjensä aktiivisen toiminnan tuloksena saavuttaneet kansallisen vähemmistön aseman ja sen myötä suojan suomen kielelle ja kulttuurille. Tämä on ulkosuomalaisuuden historiassa ainutlaatuinen saavutus. 4

6 toimineen valtioneuvoston asettaman siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan useisiin mietintöihin sisältyi ulkosuomalaisia ja paluumuuttoa koskevia toimenpide-ehdotuksia. Näistä monet ovat myös toteutuneet. Neuvottelukunnan siirtolaisuuspoliittisessa periaatemietinnössä (1980) määriteltiin myös ulkosuomalaispolitiikan periaatteet. Nämä ovat suunnanneet ja ohjanneet viranomaistoimintaa ulkosuomalaisasioissa luvulla suomenruotsalaisten siirtolaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsitteli Svenska emigrationskommitté luvun alussa yleiseen tietoisuuteen tuli uutena ulkosuomalaisryhmänä entisen Neuvostoliiton alueella asuvat inkerinsuomalaiset ja Neuvostoliittoon ja 1930-luvuilla muuttaneet sekä heidän jälkeläisensä. Näillä ryhmillä ei ollut vuosikymmeniin mahdollisuuksia pitää yhteyksiä Suomeen eikä myöskään Suomen valtiolla heihin perustettu ulkosuomalaisparlamentti merkitsi uutta vaihetta ulkosuomalaispolitiikassa. Eri puolilla maailmaa asuvat ulkosuomalaiset voivat parlamentin välityksellä olla suorassa keskusteluyhteydessä Suomen valtiovaltaan ja tuoda esiin ongelmia ja tarpeita sekä tehdä niitä koskevia toimenpide-esityksiä Ulkosuomalaispoliittisen ohjelman tarve Ulkosuomalaiset muodostavat moniulotteisen voimavaran Suomelle. Ulkosuomalaiset tekevät Suomea maailmalla tunnetuksi. Ulkosuomalaisten verkosto hyödyttää Suomen elinkeino-, kulttuurija poliittista elämää. Ne ulkosuomalaiset, jotka palaavat takaisin, tuovat tullessaan ulkomailla oppimiaan tietoja ja taitoja. Paluumuuttajien kotoutumiseen Suomeen ei yleensä liity suurempia ongelmia. Vuosikymmenten kuluessa muotoutuneesta ulkosuomalaispolitiikasta huolimatta Suomella ei ole ollut virallista ulkosuomalaispoliittista ohjelmaa. Ulkosuomalaispolitiikka ei sisältynyt 1997 hyväksyttyyn periaatepäätöksen hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi. Koska virallista asemaa ei ole ollut, ulkosuomalaispolitiikalta ja ulkosuomalaispolitiikan toimeenpanolta on puuttunut jatkuvuus. Euroopan Neuvosto antoi 1994 jäsenvaltioille suosituksen laatia lainsäädännöllisiä, poliittisia ja hallinnollisia toimia käsittävä ohjelma suhteiden parantamiseksi ulkomailla asuvaan väestöönsä. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman mukaan hallituksen tulee laatia maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Vaikka valmisteilla oleva maahanmuuttopoliittinen ohjelma on kokonaisvaltainen, sen pääpaino on työperusteisen maahanmuuton edistämisessä. Hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma täydentää hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. 5

7 3. Politiikkalinjaukset ja toimenpiteet Seuraavassa esitettävät politiikkalinjaukset ja toimenpiteet muodostavat hallituksen ulkosuomalaispoliittisen ohjelman vuosiksi Ohjelman toimeenpanoa ja vastuutahoja sekä ohjelman taloudellisia vaikutuksia käsitellään jaksossa Suomalaisen identiteetin säilyttäminen Suomi-koulujen toiminnan kehittäminen Suomi-koulut ovat olleet ulkosuomalaisten menestyksekkäin sivistyspyrkimys viime vuosikymmeninä. Koulujen tarkoituksena on tukea lasten suomen ja ruotsin kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimista sekä hankitun kielitaidon säilyttämistä. Opiskeluryhmät päättävät itse tavoitteistaan. Tavoitteena voi olla riittävä kielitaito sukulaisuussuhteiden ylläpitämiseksi tai suorittaa virallinen kielikoe Suomessa. Suomi-koulut tarjoavat myös erityisesti ulkosuomalaisille naisille puitteet sosiaalisten verkostojen ylläpitämiselle. Suomi-kouluja toimii noin 150 eri puolilla maailmaa ja niissä on oppilaita yli Kouluja ylläpitää tavallisimmin vanhempien perustama, kirkollinen tai muu paikallinen yhdistys. Opetushallitus myöntää harkinnanvaraista avustusta koulujen toimintaan. Vuonna 2005 avustus oli euroa suomen- ja ruotsinkieliseen kerhomuotoiseen opetukseen. Opetushallitus myös tukee ja auttaa järjestämään opetusalan seminaareja ja neuvottelupäiviä Suomi-koulujen opettajille. Kehittyvä tiedonvälitystekniikka ja erityisesti internet avaavat uusia mahdollisuuksia myös Suomikoulujen toiminnan kehittämiseen. Kuitenkin yleensä myös aikuisen tukea oppimiseen tarvitaan. Parhaillaan on käynnissä opetusministeriön käynnistämä selvitys suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien ulkosuomalaisten määristä ja Suomi-koulujen opettajien täydennyskoulutustarpeista. Selvityksen on määrä valmistua vuonna Selvityksen pohjalta on tarkoitus kehittää Suomikoulujen toimintaa ja rahoitusta. 1) Politiikkalinjaus: Jatketaan aktiivista Suomi-koulujen kehittämistä Toimenpiteet: Opetushallitus jatkaa Suomi-koulujen taloudellista tukemista valtion talousarvion määrittelemissä puitteissa. Hyödynnetään kehittyvän tietotekniikan mahdollisuudet sekä opetusministeriön teettämän selvityksen tuottama tieto Tilapäisesti ulkomailla asuvien lasten perusopetuksen tukeminen Ulkomailla tilapäisesti asuvien suomalaisten perheiden määrän lisääntyminen on lisännyt tarvetta huolehtia suomalaista peruskoulua vastaavan koulutuksen järjestämiseen ulkomailla. Laki ja asetus ulkomailla toimivista peruskouluja vastaavista kouluista tuli voimaan Lain mukaan näille niin sanotuille ulkomaankouluille myönnetään täysimääräinen valtionosuus. Vuonna 1999 voimaan tul- 6

8 lut perusopetuslaki kattaa myös ulkomailla toimivat peruskoulut. Vuonna 2004 ulkomaankouluja oli Virossa, Venäjällä, Belgiassa, Espanjassa ja Thaimaassa toiminnassa yhteensä 12. Ne, jotka eivät voi käydä ulkomaankoulua, voivat käyttää hyväkseen Kansanvalistusseuran kotiperuskoulua. Kotiperuskoulu käynnistyi kirjekurssina 1975 ja nykyisin toimii internetin, sähköpostin ja postin välityksellä. Vuonna 2004 kotiperuskoulua kävi noin 500 oppilasta 55 maassa. Suurin osa oppilaista käy kotiperuskoulun ohella asuinmaassaan myös paikallista tai kansainvälistä koulua. Opetusministeriö tukee kotiperuskoulua 65 %:n rahoitusosuudella. 2) Politiikkalinjaus: Tuetaan tilapäisesti ulkomailla asuvien lasten perusopetuksen saamista Toimenpiteet: Opetushallitus tukee kohderyhmälle suunnattuja sähköisiä etäopetushankkeita Ulkosuomalaisten kouluolojen seuraaminen ja niihin vaikuttaminen Niissä maissa, joissa on suhteellisen paljon suomalaisperäistä väestöä, on mahdollisuus saada suomenkielistä opetusta tai opetusta suomen kielessä. Ruotsissa on kunnallisissa kouluissa suomenkielistä luokkaa, joissa on yhteensä noin 450 oppilasta. Vapaakouluja on kahdeksan ja niissä on noin oppilasta. Norjassa Finnmarkenin läänin peruskouluissa ja lukioissa on suomen kielen opetusvelvollisuus. Kanadassa suomen kielellä on oppiaineen asema parissa lukiossa. Ranskassa ja eräissä Saksan osavaltioissa suomen kielen voi sisällyttää ylioppilastutkintoon. Venäjällä Pietarissa suomea opetetaan ensimmäisenä vieraana kielenä viidessä peruskoulussa. Lisäksi Pietarissa, Karjalassa ja inkerinsuomalaisten asuinalueilla opetetaan suomea joko toisena kielenä tai vapaaehtoisena aiheena kymmenissä kouluissa. Pietarissa ja Tartossa toimivat suomenkieliset koulut. Virossa suomen kielen opetusta annetaan 140 koulussa joko ylimääräisenä aineena tai kerhotoiminnan muodossa. 3) Politiikkalinjaus: Seurataan ja edistetään ulkosuomalaisten kouluolojen kehittymistä. Toimenpiteet: Pyritään vaikuttamaan ulkosuomalaisten keskeisten asuinmaiden viranomaisiin siten, että mahdollisuudet saada suomen- tai ruotsinkielistä kouluopetuksen tai opetusta suomen tai ruotsin kielessä paranisivat Eurooppa-koulujen käytön edistäminen Eurooppa-koulut ovat Euroopan yhteisöjen henkilöstön lapsia varten perustettuja oppilaitoksia. Niitä on toiminnassa tällä hetkellä 13 sijoittuen yhteensä seitsemään eri maahan. Suurimmat koulut ovat Brysselissä ja Luxemburgissa. Suomi on liittynyt Eurooppa-kouluja koskevaan sopimukseen vuonna Eurooppa-kouluissa opetusta annetaan esikoulussa ja ala-asteella pääosin oppilaan 7

9 äidinkielellä, yläasteella ja lukiossa osa oppiaineista opetetaan äidinkielellä. Lukio päättyy European Baccalaureate (EB) -tutkintoon, joka tuottaa Suomessa samat oikeudet kuin kansallinen ylioppilastutkinto. Eurooppa-koulujen kustannuksista komission osuus on tällä hetkellä noin 57 % ja jäsenmaiden 22 %, loppuosa kerätään muun muassa lukukausimaksuina. EU-virkamiesten lapsilta lukukausimaksuja ei peritä, mutta hakemuksesta kouluihin voidaan ottaa oppilaiksi myös muita lapsia, joilta perittävät lukukausimaksut vaihtelevat tällä hetkellä euron (esikoulu) ja euron (yläaste ja lukio) välillä. 4) Politiikkalinjaus: Edistetään Eurooppa-kouluihin hakeutumista. Toimenpiteet: Tehostetaan tiedottamista Eurooppa-kouluista EU:n alueella asuville ulkosuomalaisille sekä sinne muuttamista suunnitteleville. Osallistutaan Eurooppa-koulujen toiminnan kehittämiseen Edistetään EB -tutkintoa koskevaa yleistä tiedotusta Ulkomaisissa yliopistoissa tapahtuvan suomen kielen ja kulttuurin opiskelun edistäminen Suomen kielen ja kulttuurin opetusta tarjoaviin ulkomaisiin yliopistoihin lähetetään Suomesta vierailevia professoreita ja lehtoreita. Monissa ulkomaisissa yliopistoissa Suomen kielen ja kulttuurin oppituolien tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Esimerkiksi Ruotsissa yliopistot ovat taloudellisista syistä supistamassa opetusta. Sen sijaan Norjassa yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opetusta on vahvistettu. Opetustarjontaan luonnollisesti vaikuttaa opetuksesta kiinnostuneiden opiskelijoiden määrä. 5) Politiikkalinjaus: Edistetään suomen kielen ja kulttuurin opiskelua ulkomaisissa yliopistoissa. Toimenpiteet: Tehostetaan tiedottamista ulkosuomalaisille ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opetustarjonnasta. Otetaan kahdenvälisen yhteistyön puitteissa esiin tarve säilyttää suomen kielen ja kulttuurin opetuksen asema niiden maiden kanssa, joissa opetustarjontaa on vähennetty tai sitä ollaan vähentämässä Suomessa tapahtuvan koulunkäynnin, opiskelun ja harjoittelun edistäminen Vieraskieliset koulutusohjelmat Suomen korkeakouluissa tarjoavat mahdollisuuden ulkosuomalaisnuorille hakeutua opiskelemaan Suomeen. Ulkosuomalaisten peruskoulu- ja lukioikäisten tilapäisestä koulunkäynnistä Suomessa on mahdollista sopia koulun kanssa. Ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille järjestetään kansainvälisiä kesäkursseja Suomessa. Nämä kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen (CIMO) järjestämät kurssit on ensisijassa tarkoitettu 8

10 suomea tai ruotsia vieraana kielenä ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleville. Kesäkursseille voivat kuitenkin osallistua myös sellaiset suomalaista syntyperää olevat, joiden suomen tai ruotsin taito ja tiedot Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista ovat puutteelliset. EU:n koulutus-, nuoriso- ja kulttuuriohjelmat tarjoavat mahdollisuuksia muun muassa koulujen väliseen yhteistyöhön, opetushenkilöstön perus- ja täydennyskoulutukseen sekä verkostojen luomiseen eri EU- ja ETA-maiden välillä. Tietoa opiskelu- ja harjoittelumahdollisuuksista Suomessa on saatavissa Discover Finland - verkkopalvelusta sekä Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen (CIMO) julkaisemista oppaista. CIMO myös vastaa Suomen osuudesta PLOTEUS-portaalissa, jossa on tietoa koulutusmahdollisuuksista Euroopan eri maissa. Suomessa tutkintoon tähtäävää opiskelua varten kaikki Suomen kansalaiset, myös ulkosuomalaiset, voivat hakea opintotukea ja opintolainaa. 6) Politiikkalinjaus: Edistetään ulkosuomalaisten koulunkäyntiä, opiskelua ja harjoittelua Suomessa. Toimenpiteet: Lisätään ulkosuomalaisille nuorille suunnattua tiedotusta koulunkäyntimahdollisuuksista sekä opiskelu- ja harjoitteluohjelmista Suomessa. Kannustetaan ulkosuomalaisopettajia osallistumaan vaihto-ohjelmiin Ulkosuomalaisten järjestötoiminnan tukeminen Erilaisten harrastustoimintojen keinoin ulkosuomalaiset ovat perinteisesti pyrkineet säilyttämään suomalaista identiteettiään. Harrastustoimintojen pohjalta syntyneitä ulkosuomalaisten aatteellisia ja sivistyksellisiä järjestöjä arvioidaan nykyisin olevan lähes Yhdysvalloissa tunnetuimpia järjestöjä ovat Finlandia Foundation, kirkollinen Suomi Conference sekä FinnFest USA, joka järjestää vuosittaisen ulkosuomalaisten kesäjuhlan. Kanadassa Suomalainen Kulttuuriliitto järjestää vuosittain Kanadan suomalaisten suurjuhlat, joka kokoaa Kanadan erilaiset suomalaisseurat. Australiassa suomalaisseurojen keskusjärjestönä toimii Australian Suomalaisten Liitto, joka järjestää vuosittain Suomi-päivät. Inkerinsuomalaisten yhteistyöeliminä toimivat Venäjän Inkerinliitto, Viron Inkerinsuomalaisten liitto sekä Ruotsin Inkeriliitto. Ruotsinsuomalaisten keskusliitto (RSKL) on Euroopan suurin ulkosuomalaisjärjestö. Suomenruotsalaisten järjestönä Ruotsissa toimii Finlandssvenskarnas Riksförbund i Sverige (FRIS). Suomalaisilla opiskelijoilla on järjestötoimintaa muun muassa Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa ja Virossa. Myös muissa Euroopan maissa toimii Suomi-seuroja, ystävyysseuroja ja muita vastaavia järjestöjä. Ulkosuomalaisten järjestötoiminta on moninaista, mutta joissain maissa ovat osin ongelmaksi nousseet ristiriidat vanhojen ja uusien siirtolaisryhmien välillä. 9

11 Ulkosuomalaisten etujärjestönä Suomessa toimii Suomi - Seura ry. Seura on perustettu vuonna 1927 ja sillä on noin jäsentä ja noin 230 järjestöjäsentä. Suomi - Seuran toimintaan kuuluu muun muassa: Neuvonta ulkomaille muuttoon, ulkomailla asumiseen ja paluumuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Viranomaistiedotteiden välittäminen ja ulkomaille muuttajille tarkoitettujen maaoppaiden laatiminen. Kurssien järjestäminen Suomeen palaaville ja eläkepäiviksi ulkomaille lähtöä suunnitteleville. Ulkosuomalaisnuorille järjestetään vuosittain suomen kielen ja kulttuurin kesäseminaarin sekä kielenhuoltokurssi. Tukihenkilöverkoston kehittäminen ja kouluttaminen yhteistyössä ulkosuomalaisjärjestöjen kanssa. Tällä hetkellä 20 eri maassa yli 40 tukihenkilöä neuvoo uusia suomalaismuuttajia. Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristönä toimiminen ja ulkosuomalaisparlamentin istunnon järjestäminen joka toinen tai kolmas vuosi. Suomi - Seura jakaa ulkosuomalaisjärjestöille vuosittain apurahoja noin euroa. Tukea annetaan myös ulkosuomalaisille tiedotusvälineille. Opetusministeriö tukee taloudellisesti seuran toimintaa. Vuonna 2004 tuen suuruus oli euroa. 7) Politiikkalinjaus: Tuetaan ulkosuomalaisten järjestötoimintaa. Toimenpiteet: Opetusministeriö jatkaa Suomi - Seura ry:n toimintaedellytysten turvaamista. Tuetaan järjestötoiminnan kehittämistä siten, että myös nykyisin tavoittamatta jäävät ryhmät saadaan mukaan. Tavoitteeksi asetetaan vanhojen ja uusien siirtolaisryhmien yhteistyön parantaminen. Kehitetään Suomen ulkomaanedustustojen sekä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yhteistyötä ulkosuomalaisten ja heidän järjestöjensä kanssa Ulkosuomalaisille suunnatun tiedottamisen tehostaminen Keskeinen väline Suomesta ulkosuomalaisille tiedottamisessa on Suomi - Seura ry:n kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Suomen Silta lehti. Suomi - Seura julkaisee myös Suomen Sillan uutisviikkoa, joka on kooste Suomen uutisista sekä muista ulkosuomalaisille merkityksellisistä asioista. Uutisviikko julkaistaan myös internetissä. Työministeriö tukee Suomen Sillan julkaisemista (vuonna 2005 tuki oli euroa). Opetusministeriö tukee uutisviikon julkaisemista sekä Suomi - Seuran kautta myös ulkosuomalaisten omia tiedotusvälineitä (vuonna 2004 tuki oli euroa ja se jakaantui noin 80 tiedotusvälineelle). Yleisradio välittää suomalaisia radio-ohjelmia suomeksi ja ruotsiksi kuuntelijoille kaikkialla maailmassa. Euroopassa palvelutaso on lähes sama kuin Suomessa lukuun ottamatta itäisiä ja eteläisiä lähialueita Venäjällä ja Virossa. Muissa maanosissa palvelu on suppeampaa, mutta kuitenkin ympärivuorokautista muualla paitsi Amerikan mantereella. Ohjelmistossa ovat edustettuina kaikki Yleisradion kanavat, myös maakuntaradiot. Ruotsinkielistä ohjelmaa lähetetään noin neljäsosa suomenkielisen määrästä. Lähetyksiä voi osittain kuunnella myös internetissä. Huonosti suomen kieltä 10

12 osaavia varten lähetetään selkokielisiä ohjelmia. Suomen kielen opetusohjelmia lähetetään äidinkielenään englantia tai venäjää puhuville. Radio-ohjelmat ovat myös vapaasti ulkomaisten radioasemien käytettävissä. Siten myös ulkosuomalaisyhteisöjen omat radioasemat voivat välittää lähetyksiä edelleen. Yleisradion TV- Finland palvelee lähinnä Länsi-Euroopassa asuvia ulkosuomalaisia. Ohjelmisto koostuu YLE:n eri televisiokanavien ja MTV3:n suosituimmista omatuotanto-ohjelmista. Päivittäinen lähetysaika on keskimäärin 15 tuntia. Ohjelmien lähetys tapahtuu satelliitin välityksellä, joten lähetysten vastaanotto edellyttää laitehankintoja. Osin TV - Finlandin lähetykset on nähtävissä vain osana maksullista kanavapakettia, mikä on omiaan supistamaan ulkosuomalaista katsojakuntaa. Suomalaisia TV-lähetyksiä voi seurata myös internetissä. Suomi - Seuran julkaisujen ja Yleisradion lisäksi eräät Suomessa toimivat yhdistykset ja kaupalliset tiedotusvälineet kohdistavat tiedonvälitystä ulkosuomalaisille, lähinnä ulkomailla työskenteleville suomalaisille. 8) Politiikkalinjaus: Tehostetaan ulkosuomalaisille suunnattua tiedottamista. Toimenpiteet: Lisätään ulkosuomalaisten omien tiedotusvälineiden käyttöä ulkosuomalasille suunnatussa viranomaistiedotuksessa. Selvitetään mahdollisuudet parantaa Yleisradion radio-ohjelmien saatavuutta lähialueilla Venäjällä ja Virossa. Selvitetään mahdollisuudet parantaa Yleisradion televisiolähetysten saatavuus vastaavalle tasolle radiolähetysten saatavuuden kanssa. Kannustetaan Yleisradiota jatkamaan ulkosuomalaisille suunnattua monipuolista ohjelmatarjontaa Ulkosuomalaisten keskuudessa tapahtuva seurakuntatyö Suomen evankelis-luterilainen kirkko tekee säännöllistä seurakuntatyötä yli 40 maassa. Kirkolla on ulkosuomalaistyötä koskeva yhteistyösopimus Ruotsin, Norjan, Saksan, Itävallan, Australian, Yhdysvaltojen ja Kanadan luterilaisten kirkkojen sekä Suomen Merimieskirkko ry:n kanssa. Lisäksi eri lähetysjärjestöjen työntekijät vastaavat ulkosuomalaistyöstä useissa Aasian ja Afrikan maissa. Evankelisluterilaisen kirkon ulkosuomalaistyön perusperiaatteena on, että kunkin maan kirkko vastaa alueellaan asuvien suomalaisten seurakuntatyöstä heidän äidinkielellään. Kirkko välittää suomalaistyöntekijöitä ulkomaisten kirkkojen palvelukseen, konsultoi kirkkoja ja avustaa tarvittaessa uusien projektien käynnistämisessä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntatyö ulkomailla on laaja-alaista. Kirkko muun muassa tukee kulttuuritoimintaa, toimii Suomi-koulujen taustayhteisönä ja järjestää yhdessä Suomi - Seuran kanssa tukihenkilö-, naapuriapu- ja lähimmäistoimintaa. Määräaikaiset siirtolaiset ovat evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyön uusi haaste. Euroopan ulkopuolella uusi siirtolaisuus sijoittuu suurelta osalta alueille, joilla ei ole perinteisen siirtolai- 11

13 suuden luomaa suomalaista kirkollista työtä. Kirkon turistityö laajenee jatkuvasti. Suurimpia kohteita ovat Kanarian saaret, Espanjan Aurinkorannikko ja lisäksi Costa Blanca, Rhodos ja Kypros. Suomen evankelis-luterilainen kirkko toimii ulkomailla joko omissa tiloissaan tai ulkomaiselta sisarkirkolta käyttöönsä saamissa tiloissa. Toimitilojen tarvetta on kuitenkin ulkosuomalaisten uusilla asuinalueilla, erityisesti suurkaupungeissa. Ulkosuomalaisilla ortodokseilla on ollut kirkollista toimintaa Ruotsissa ja Saksassa. Suomen helluntailiikkeellä on ollut toimintaa Kanadassa ja Australiassa Ulkosuomalaisten oikeusaseman parantaminen Suomen lainsäädännössä ulkosuomalaisten oikeusaseman kannalta keskeinen seikka on Suomen kansalaisuus. Erityissääntelyä entisistä Suomen kansalaisista tai suomalaista syntyperää olevista ulkomaan kansalaisista sisältyy vain ulkomaalaislakiin ja kansalaisuuslakiin. Eräät Suomessa asumiseen perustuvat oikeudet, kuten asumisperusteinen sosiaaliturva ja velvollisuudet, kuten verovelvollisuus, koskevat ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia vain rajallisesti. Ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten kannalta keskeisiä lakiin perustuvia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus ja vaalikelpoisuus valtiollisissa vaaleissa ja keskeisiä lakiin perustuvia velvollisuuksia asevelvollisuus Kannustaminen Suomen kansalaisuuden takaisin hankkimiseen Suomen nykyinen kansalaisuuslaki, joka tuli voimaan , sallii monikansalaisuuden. Lain mukaan Suomen kansalaisuus säilyy, kun henkilö ottaa toisen valtion kansalaisuuden. Edellytyksenä kuitenkin on, että myös toinen valtio hyväksyy monikansalaisuuden. Euroopan unionin maista muun muassa Tanska, Alankomaat, Belgia, Itävalta ja Espanja eivät ehdoitta tunnusta monikansalaisuutta. Kansalaisuuslain nojalla entiset Suomen kansalaiset ja heidän jälkeläisensä voivat saada takaisin Suomen kansalaisuuden ilmoitusmenettelyllä. Ulkomaalaisviraston mukaan Suomen kansalaisuuden palauttavia kansalaisuusilmoituksia on mennessä tehty Ilmoituksen käsittelyhinta on kuitenkin varsin korkea (240 ), ja se on käytännössä saanut monet ulkosuomalaiset luopumaan Suomen kansalaisuuden takaisin hankkimisesta. 9) Politiikkalinjaus: Kannustetaan ulkosuomalaisia hankkimaan takaisin Suomen kansalaisuus. Toimenpiteet: Selvitetään mahdollisuudet kansalaisuusilmoituksen hinnan alentamiseksi siten, ettei se muodostu kansalaisuuden takaisin saamisen käytännön esteeksi. 12

14 Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuden lisääminen Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus valtiollisissa vaaleissa on ollut alhainen. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ulkosuomalaisten äänestysprosentti oli 8,5 % (äänioikeutettuja ) ja 2000 presidentinvaaleissa 10,6 % ensimmäisellä ja 11,7 % toisella kierroksella (äänioikeutettuja ). Syiksi alhaiseen äänestysaktiivisuuteen voidaan arvioida vieraantuminen Suomen poliittisesta elämästä sekä äänestysolosuhteet. Äänioikeuden käyttäminen voi edellyttää useiden satojen kilometrien matkustamista. Ulkosuomalaisten äänestysvilkkauden lisäämiseksi on aika ajoin esitetty ulkosuomalaisten oman vaalipiirin muodostamista (muun muassa siirtolaisuusasiain neuvottelukunta 1981). Oman vaalipiirin toteuttamista ei kuitenkaan ole pidetty mahdollisena. Äänestystapahtuman vieminen lähemmäksi ulkosuomalaisia vaaliavustajien avulla sekä puolueiden toiminnan suuntaaminen ulkosuomalaisille ovat muita keinoja äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi. Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tavoitteena on edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteiskunnan toimintaa, kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista ja edustuksellisen demokratian toimivuutta. Tässä yhteydessä olisi tärkeää pohtia miten myös ulkosuomalaiset saataisiin nykyistä paremmin kiinnostumaan mahdollisuudestaan vaikuttaa Suomen kehitykseen mm. äänestysmenettelyn kautta 10) Politiikkalinjaus: Pyritään lisäämään ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuutta. Toimenpiteet: Lisätään ulkosuomalaisten käyttöä vaaliavustajina ulkosuomalaisten äänioikeuden käytön helpottamiseksi. Vaaliavustajia koulutetaan yhteistyössä Suomen edustustojen, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien ja ulkosuomalaisjärjestöjen kanssa. Lisätään äänestyspaikkojen määrää. Pyritään laajentamaan vaalihuoneistojen vuokraamista ulkosuomalaisyhteisöiltä. Selvitetään kirjeäänestämisen ja internetin välityksellä tapahtuvan äänestämisen mahdollisuutta Ulkosuomalaisparlamentin toiminnan turvaaminen Ulkosuomalaisjärjestöt perustivat ulkosuomalaisparlamentin vuonna 1997 edistämään ulkosuomalaisten asioita Suomessa. Ulkosuomalaisparlamentti kokoontuu kahden - kolmen vuoden välein kaksipäiväiseen istuntoon, johon osallistuvat parlamentin säännöt ratifioineiden järjestöjen valitsemat edustajat. Järjestöillä on oikeus tehdä aloitteita parlamentin käsiteltäväksi. Aloitteet koskevat epäkohtia, joihin ulkosuomalaiset toivovat tehtävän muutoksia. Parlamentin istunnossa valiokunnat työstävät aloitteista päätöslauselmaehdotuksia, jotka hyväksytään täysistunnossa. Päätöslauselmat luovutetaan pääministerille. Viimeksi ulkosuomalaisparlamentti kokoontui vuonna Istuntokausien välissä ulkosuomalaisparlamentin asioita ajaa ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö sekä parlamentin sihteeristönä toimiva Suomi - Seura, joka rahoittaa kokonaisuudessaan ulkosuomalaisparlamentin toiminnan. Edustajat maksavat itse matkansa istuntoon. 13

15 Ulkosuomalaisparlamentin keskeisesti ajamia asioita ovat olleet monikansalaisuuden salliminen sekä suomenkielisen sosiaali- ja terveydenhoitoalan harjoitteluvaihdon käynnistyminen ulkomailla toimiviin Suomi-koteihin. Muita ulkosuomalaisparlamentin ajamia asioita ovat muun muassa ulkomaille maksettavien työeläkkeiden lähdeveron alentaminen, ulkomaille suunnattujen radio- ja televisiopalvelujen turvaaminen, Suomi-koulujen toiminnan tukeminen, ulkosuomalaisten äänestysolosuhteiden parantaminen sekä monikulttuuri- ja uusmuuttajaperheiden tukeminen. 11) Politiikkalinjaus: Turvataan ulkosuomalaisparlamentin toimintaedellytykset. Toimenpiteet: Jatketaan ulkosuomalaisparlamentin tukemista Suomi-Seuran kautta. Kuullaan ulkosuomalaisparlamenttia ulkosuomalaisille suunnattuja toimenpiteitä valmisteltaessa Ulkosuomalaisten sosiaaliturvan ja terveydenhuollon tukeminen Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin ulkosuomalaiset kuuluvat vain poikkeuksellisesti lähinnä silloin, kun henkilö on Suomesta lähetetty työntekijä tai hänen perheenjäsenensä. Ulkosuomalaiset kuuluvat yleensä asuinmaansa sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmien piiriin. Suomen valtio ei yleensä ole avustanut taloudelliseen ahdinkoon joutuneita ulkosuomalaisia. Suomen kansalaisten sosiaaliturva ja terveydenhuolto on pyritty turvaamaan eri maiden kanssa tehtyjen sosiaaliturvasopimusten nojalla. EU- ja ETA-maiden välillä muuttaviin näiden maiden kansalaisiin sovelletaan EY:n asetusta 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt verosopimukset säätelevät myös ulkosuomalaisten eläketulojen verotusta. Sosiaaliturva- ja verosopimusten soveltamisesta ja tulkinnasta aiheutuu kuitenkin ajoittain epäselvyyttä. Potilaiden siirrosta siihen Pohjoismaahan, johon potilaalla on läheiset siteet, on voimassa pohjoismainen sopimus. Sopimuksen nojalla lähettävä ja vastaanottava kunta voivat sopia laitoshoitoa tarvitsevan hoito- ja muuttokustannusten jakamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö antamasta ohjeesta ja valtion talousarviossa potilassiirtoihin varatusta määrärahasta huolimatta potilassiirtoja Ruotsista Suomeen ei juurikaan ole tehty. Ulkosuomalaisten vanhusten lepokoteja toimii Ruotsissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa toistakymmentä. Lepokodit palvelevat suomen ja ruotsin kielellä, ja osassa niistä on myös dementia- ja sairasosastot. Lepokodit ovat ulkosuomalaisjärjestöjen perustamia yleensä siten, että rakennukseen on kerätty varat suomalaisyhteisöltä. Toimintamenot kustantavat sijaintimaa ja palvelujen käyttäjät yhdessä. Muutamilla seuduilla toimii myös vanhusten kotipalvelu. Suomen- ja ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan ja harjoittelijoiden tarve ulkosuomalaisten hoitokodeissa suuri. Dementian seurauksena pitkään Suomesta pois ollut henkilö usein unohtaa täysin uuden asuinmaansa kielen eikä enää osaa muuta kuin äidinkieltään. Ulkosuomalaisparlamentin aloitteesta Kansainvälisen henkilövaihdon keskus (CIMO) koordinoi vuodesta 2004 alkaen sosiaali- ja 14

16 terveydenhoitoalan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden välitystä ulkosuomalaisiin hoivakoteihin. Kyseessä on kuitenkin määräaikainen hanke. 12) Politiikkalinjaus: Tuetaan ulkosuomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta. Toimenpiteet: Parannetaan Suomen viranomaisten asiantuntemusta sosiaaliturvasopimuksiin ja verosopimuksiin liittyvissä kysymyksissä. Selvitetään Pohjoismaiden välisen potilassiirtosopimuksen soveltamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat. Laajennetaan sosiaali- ja terveydenhoitoalan opiskelijoiden harjoittelijanvaihto ulkosuomalaisiin hoitokoteihin koskemaan myös toisen asteen oppilaitosten opiskelijoita. 3.4 Ulkosuomalaiset elinkeinoelämän voimavarana Ulkosuomalaiset ovat asuinmaidensa ja Suomen välisen vuorovaikutuksen edistäjiä. He ovat olleet Suomelle väylä vieraisiin kulttuureihin ja kielialueille, joilla tarvittavaa kielitaitoa ja paikallistuntemusta Suomessa ei ole ollut. Tällä on ollut suuri merkitys suomalaisten yritysten kansainvälistymiselle luvun puolivälissä toteutettu Business Roots hanke totesi ulkosuomalaisilla olevan tuhansia yrityksiä, jotka olivat halukkaita tekemään kauppaa suomalaisyritysten kanssa luvulla Suomen Yrittäjät on koonnut ulkosuomalaisrekisteriä, joka on auttanut suomalaisyrityksiä niiden ulkomaakaupassa tai niiden harkitessa uusille markkinoille sijoittautumista. Myös Suomen vientiorganisaatiot, kauppakamarit ja edustustot voivat toimia näiden kontaktien välittäjinä. Ulkosuomalaisia on myös sellaisissa merkittävissä talouselämän työtehtävissä, joita hyödyntämällä pienellä panostuksella voisi olla merkitystä Suomen kansantaloudelle. Kansainvälisessä liiketoiminnassa toimivat ulkosuomalaiset ovatkin nykyisin verkottuneet Suomen talouselämään keskeisissä vientimaissamme suomalaisten kauppakiltojen- ja kamarien, busines council ien ja vastaavien järjestöjen jäsenyyden kautta. Ulkosuomalaisilla on muutoinkin keskeinen rooli Suomi tietouden välittäjinä ja levittäjinä asuinmaissaan. Heidän voidaan sanoa olevan tässä tehtävässä päivittäin työpaikoillaan, oppilaitoksissaan ja yleensä elinympäristössään. He luovat siten ympäristölleen kuvaa Suomesta, millä on tärkeä merkitys markkinoitaessa Suomea matkailumaana ja suomalaisia tuotteita ulkomailla. Ulkosuomalaiset voivat myös välittää edelleen tietoa verkostojensa kautta Suomen tarjoamista työ- ja yritysmahdollisuuksista. 15

17 13) Politiikkalinjaus: Elinkeinoelämän ja ulkosuomalaisten välistä yhteydenpitoa tuetaan. Toimenpiteet: Hyödynnetään eri puolilla maailmaa olevaa Suomen kunniakonsuliverkostoa tiedottamalla yrityksille verkostosta ja sen palvelumahdollisuuksista. Edistetään vuonna 2008 Suomessa järjestettävässä ulkosuomalaistapahtumassa suomalaisyritysten ja ulkosuomalaisten välisiä business-kontakteja järjestämällä yhteistapaamisia yritysten välillä Finpron ja Suomen Yrittäjien avulla. Ulkosuomalaisparlamentti jatkaa yritysten ja ulkosuomalaisten välisten kontaktien edistämistä Hyödynnetään Suomi- Seuran maailmanlaajuista kontaktiverkostoa myös talouselämän alalla 3.5. Ulkosuomalaisten paluumuuton edellytysten tukeminen Osa ulkosuomalaista palaa aina takaisin. Kohderyhmään kuuluvat myös heidän ulkomaalaiset puolisonsa. Onnistunut ulkosuomalaispolitiikka sekä myös onnistunut maahanmuuttopolitiikka parantavat ulkosuomalaisten edellytyksiä halutessaan palata Suomeen. Onnistuneen paluumuuton edellytyksenä on yhteyksien säilyminen Suomeen, suomenkielen taidon ylläpito ja Suomen olosuhteiden ja kehityksen seuraaminen. Paluumuuttoa ohjataan tiedotuksella ja neuvonnalla sekä tarvittaessa myös muilla toimenpiteillä siten, että paluumuutto olisi sekä Suomen että ulkosuomalaisen elämäntilanteen kannalta tarkoituksenmukainen ratkaisu. Aktiivissa työiässä olevien paluumuuton edellytykset riippuvat luonnollisesti kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta Suomessa. Suomen työllisyystilanne on paranemassa ja monilla aloilla esiintyy pulaa työvoimasta. Samanaikaisesti väestö ikääntyy, mikä lisää edelleen ongelmia työvoiman saannissa. Tämän kehityksen seurauksena edellytykset maahanmuutolle ja paluumuutolle ovat parantuneet. Varsinkin terveydenhoito- ja palvelualoilla edellytetään suomenkielen ja usein myös ruotsin kielen taitoa, jolloin ulkomailla työskentelevät suomalaiset ammattityöntekijät voivat olla luonteva rekrytoinnin kohde. Suomesta on viime vuosina muuttanut muun muassa terveydenhuoltoalan ammattilaisia työhön erityisesti Pohjoismaihin, Iso-Britanniaan ja Sveitsiin. Entisen Neuvostoliiton alueella asuvilta inkerinsuomalaisilta paluumuuttajilta edellytetään nykyisten ulkomaalaissäädösten mukaan Suomen viranomaisten järjestämän paluumuuttovalmennuskurssin suorittamista ja auttavaa suomen kielen taitoa, joka arvioidaan kielikokeella. Työnantajia ja Suomeen työhön pyrkiviä inkerinsuomalaisia palvelee Pietarin Inkerinliiton yhteydessä toimiva työvoimatoimisto. Enemmistö Suomeen muuttajista on parhaassa työiässä olevia hyvin koulutettuja, joiden sopeutumishalukkuus Suomeen on korkea. Suomeen muuttoaikeissa olevat inkerinsuomalaiset ovatkin luonteva työnantajien rekrytoinnin kohderyhmä. Paluumuuttajan tiedontarve vaihtelee hänen ja hänen perheensä elämäntilanteen mukaan. Tietoa tarvitaan muun muassa työstä, päivähoidosta, koulusta, opiskelusta, asuntoasioista, sosiaaliturvasta, eläkkeistä, verotuksesta ja muuttotavaroiden tuomisesta. Viime kädessä kukin viranomainen vastaa itse oman hallinnonalaansa kuuluvien asioiden tiedottamisesta myös paluumuuttajille. Työministe- 16

18 riö on kuitenkin koordinoinut viranomaistiedotusta julkaisemalla Suomeen muuttajille opasta (Työhön Suomeen), johon tiedot on kerätty eri viranomaisilta. Työministeriö myös ylläpitää paluumuuttoneuvontaa varten tietopalvelupistettä (Finnjobb) Suomen Tukholman suurlähetystössä. Suomen pääkonsulinvirastossa Pietarissa on työhallinnon erityisasiantuntija paluumuuttokysymyksiä varten. Työvoimatoimistojen tehtävänä on antaa myös muuta neuvontaa paluumuuttajille ja ohjata heitä kääntymään kussakin asiassa oikean viranomaisen puoleen. Myös julkisten työhallintojen Eures - verkosto palvelee paluumuuttajia muun muassa tiedottamalla Suomen työelämästä, työpaikoista ja työmarkkinatilanteesta Eures- portaalissa sekä tarvittaessa auttamalla rekrytoinnissa erityisesti työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Suomi suhtautuu myönteisesti paluumuuttoon ja se koetaan myönteisenä sekä työmarkkinoiden että yhteiskunnan kannalta. Edelleen on kuitenkin säädöksiä ja niiden soveltamisalueita, joilla muuttajat kohtaavat ongelmia. Muualta muuttaneet saattavat myös joutua kokemaan lähiympäristön ja myös viranomaisten ennakkoluuloista suhtautumista. Hyvien etnisten suhteiden edistäminen auttaa osaltaan myös paluumuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan. 14) Politiikkalinjaus: Otetaan ulkosuomalaiset huomioon mahdollisina paluumuuttajina työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa kehitettäessä Toimenpiteet: Tehostetaan ulkosuomalaisille suunnattua tiedottamista paluumuuton kannalta keskeisistä seikoista yhteistyössä eri viranomaisten ja Suomi - Seuran kanssa. Tiedotetaan Suomessa toimiville työnantajille mahdollisuuksista ottaa palvelukseen paluumuuttajia. Kannustetaan ulkomailla opiskelevia palaamaan Suomeen opintojen päätyttyä tiedottamalla heille aktiivisesti harjoittelu- ja jatkokoulutusmahdollisuuksista sekä työmarkkinatilanteesta ja työmahdollisuuksista. Selvitetään mahdolliset paluumuuttoa hidastavat lainsäädännön ja hallintokäytännön ongelmat ja epäkohdat sekä mahdollisuudet niiden poistamiseen Suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevan tutkimuksen tukeminen Ajantasaisen tutkimustiedon tarve on myös ulkosuomalaispolitiikan toimeenpanon kannalta keskeistä. Suomalaisesta siirtolaisuudesta ja ulkosuomalaisista on saatavilla varsin paljon tutkimustietoa. Keskeinen rooli tutkimustiedon tuottamisessa ja tutkimushankkeiden koordinoinnissa on ollut Turun yliopiston erillislaitoksena toimivalla Siirtolaisuusinstituutilla. Muuttoliikkeiden luonne kuitenkin muuttuu koko ajan, joten on tärkeää, että suomalaiseen siirtolaisuuteen ja ulkosuomalaisuuteen liittyviin kysymyksiin kohdistetaan jatkuvasti tutkimuksellista mielenkiintoa. Tutkimustarvetta näyttäisi tällä hetkellä olevan muun muassa suomalaisten muuttoliikkeistä Euroopassa. Sekä ulkosuomalaisten että koko väestön kannalta olennaista on myös suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevien tietojen ja aineiston kerääminen ja arkistointi. Näin voidaan säilyttää myös tuleville polville tietoja siirtolaisuuden syistä, seurauksista ja merkityksestä sekä myös lisätä Suomessa asuvan väestön ymmärtämystä maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan. 17

19 15) Politiikkalinjaus: Tuetaan suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevaa tutkimusta. Toimenpiteet: Kohdistetaan tutkimusrahoitusta muuttoliiketutkimuksen painopistealueille. Tuetaan suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevien tietojen ja aineiston keräämistä ja arkistointia. 4. Ohjelman toimeenpano, vastuutahot ja taloudelliset vaikutukset Pääosa ulkosuomalaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetuista toimenpiteistä on sellaisia, joita jo nykyisin toteutetaan keskeisten viranomaisten toimin. Ehdotetut politiikkalinjaukset ja toimenpiteet vahvistavat ja konkretisoivat ulkosuomalaispoliittista näkökulmaa. Koska ehdotettuja toimenpiteitä suurelta osin jo toteutetaan, ehdotetuilla politiikkalinjauksilla ja niihin liittyvillä toimenpiteillä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ehdotettuja uusia toimenpiteitä esitetään toteutettavaksi vaiheittain talousarvon menokehyksen puitteissa. Tällöin aiheutuvat lisäkustannukset jakautuvat useammille vuosille. Ulkosuomalaispolitiikkaa kehitetään jo vakiintuneiden toimintalinjojen ja muotojen pohjalta ottaen huomioon ulkosuomalaiskentässä tapahtuvat muutokset, siitä aiheutuvat uudet tarpeet ja erityisesti kehittyvän tietotekniikan tuomat mahdollisuudet. Eri ministeriöiden ulkosuomalaisia koskevien toimintojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että ulkosuomalaiset eivät ole yksinomaan kustannuksia aiheuttava ryhmä, vaan myös Suomea eri tavoin hyödyttävä voimavara. Työministeriö on siirtolaisuusasiain yleisministeriö, jonka toimivaltaan muun muassa kuuluu paluumuuttopolitiikan kehittäminen ja yhteensovittaminen. Työministeriön pääluokan kautta tuetaan ulkosuomalaisille suunnatun Suomen Silta -lehden julkaisemista. Ulkoasiainministeriöllä ja sen alaisilla ulkomaanedustustoilla parhaat edellytykset toimia yhteysviranomaisena Suomen ja ulkosuomalaisten välillä. Siksi ulkoasiainhallinnon tulee henkilöstökoulutuksessaan ottaa ulkosuomalaiskysymykset huomioon sekä varmistua siitä, että edustustoilla on riittävät voimavarat ulkosuomalaisasioiden hoitamiseen. Opetusministeriön hallinnonala tukee Suomi koulujen ja kulttuuri-instituuttien toimintaa ja tukee suomen kielen ja kulttuurin opiskelua ja asemaa ulkosuomalaisten kannalta keskeisissä maissa. Opetusministeriön pääluokan kautta tuetaan ulkosuomalaisten järjestöjä, lehtiä ja muita tiedotusvälineitä. Opetusministeriön alaiselle Kansainvälisen henkilövaihdon keskukselle (CIMO) kuuluu suomen kielen ja kulttuurin opiskelun edistäminen ulkomaisissa yliopistoissa sekä kansainvälisen harjoittelijanvaihdon järjestäminen. Yleisradio on vuosikymmenien ajan panostanut ulkosuomalaisille suunnattuun radio- ja televisiotoimintaan. On tärkeää, että Yleisradio jatkaa ja vahvistaa tätä toimintaansa. Liikenne- ja viestintä- 18

20 ministeriön toimenpiteissä ja kehittämissuunnitelmissa tulee ottaa huomioon, että uusilla verkkoyhteyksillä ja teknisillä ratkaisuilla Yleisradion on mahdollista vahvistaa ulkosuomalaisten ja Suomen välisiä yhteyksiä ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alainen hallinto vastaavat ulkosuomalaisten eläke-, sairaanhoito- ja sosiaalietuuksia koskevasta neuvonnasta ja tiedottamisesta. Tiedottamisessa on mahdollista tehdä yhteistyötä Suomi - Seuran ja ulkomaanedustustojen kanssa. 19

21 Regeringens utlandsfinländarpolitiska program för åren

22 Innehåll 1. Inledning Bakgrund Utlandsfinländskhet Utvecklingen av utlandsfinländarpolitiken Behovet av ett utlandsfinländarpolitiskt program Riktlinjer och åtgärder Bevarandet av den finländska identiteten Utvecklandet av Finlandsskolorna (Suomi-koulu) verksamhet Stöd för grundundervisningen för tillfälligt utomlands bosatta barn Uppföljningen av skolförhållandena för utlandsfinländare och möjligheterna att påverka dem Främjandet av skolgång i Europaskolorna Främjandet av studier i finska språket och kulturen vid utländska universitet Främjandet av skolgång, studier och praktik i Finland Stöd för utlandsfinländsk föreningsverksamhet Effektiverandet av information till utlandsfinländarna Utlandsfinländskt församlingsarbete Förbättrandet av utlandsfinländarnas rättsliga ställning Sporrandet till återtagande av finskt medborgarskap Höjandet av röstningsaktiviteten bland utlandsfinländarna Säkrandet utlandsfinländarparlamentets verksamhet Stödandet av utlandsfinländarnas sociala trygghet samt hälso- och sjukvård Utlandsfinländarna - en resurs för näringslivet Stödandet av utlandsfinländarnas förutsättningar att återflytta Stödandet av forskningen om finländsk migration och om utlandsfinländskhet Genomförandet av, ansvarsfördelningen för och de ekonomiska verkningarna av programmet

23 1. Inledning Finland har med tanke på invånarantalet under olika skeden av sin historia varit ett betydande utflyttningsland. Förmodligen har varje finländare en anhörig, släkting, vän eller bekant ute i världen. Antalet utlandsfinländare uppgår till ca 1,3 miljoner. En stor del av utlandsfinländarna har gift sig utomlands, och detta ökar och gör kontaktytan mellan utlandsfinländarna och Finland mångsidigare ute i världen. Till utlandsfinländarna hör också en ansenlig mängd finlandssvenskar och deras avkomlingar. Enligt internationella avtal om migration hör möjligheten att bevara ursprungslandets kulturdrag och kulturidentitet till utvandrares rättigheter, och mottagarlandet skall tillåta detta. Det ligger i allmänhet i den mottagande statens intresse att kulturdragen bevaras, eftersom det oftast inte försvårar, utan stöder integrationen i det nya bosättningslandet. Ofta ligger det också i ursprungslandets intresse att bevara kulturdragen. Ett aktivt och fungerande nätverk för utlandsmedborgare kan på många sätt gagna ursprungslandets närings- och kulturliv och politiska liv. För utlandsfinländaren själv utgör en stark kulturidentitet ett stöd för ett aktivt deltagande i det nya bosättningslandets olika aktiviteter. Även om utvandring förekommit i vårt land sedan länge har Finland inte tidigare haft ett utlandsfinländärpolitiskt program. I detta första program har man samlat ståndpunkter, bedömningar och verksamhetsmodeller med vilkas hjälp man ytterligare kan stärka växelverkan mellan utlandsfinländarna och Finland. Det utlandsfinländarpolitiska programmet har beretts vid arbetsministeriet. I samband med beredningen har man hört utlandsfinländarparlamenetet. 2. Bakgrund 2.1. Utlandsfinländskhet Den första flyttningsrörelsen från Finland under och 1600-talen gick till Sverige, Norge, Nordamerika och de områden i Ryssland som hade ockuperats av Sverige (Ingermanland). Av dessa flyttningsrörelser finns det i någon mån fortfarande kvar utlandskfinländskhet. Utlandsfinländskhet är också en följd av gränsförflyttningar. I huvudsak är utlandsfinländskhet ändå en följd av senare flyttningsrörelser såsom: utvandringen till Förenta staterna och Kanada som började i slutet av 1800-talet, utvandringen till Australien som började på 1920-talet, utvandringen till S:t Petersburg och Ingermanland som fortsatte ända fram till ryska revolutionen, utvandringen på och 1930-talet till Sovjetunionen från Finland samt Nordamerika (kanada- och amerikafinländare) och den utvandring som började efter andra världskriget till Sverige och andra europeiska länder. Faktorerna som låg bakom migrationen var dels ekonomiska, dels politiska. En del av de finländska utvandrarna var finlandssvenskar. 3

24 På och 1990-talen ändrade migrationen karaktär. Giftermål utomlands, som är en betydande orsak till att flytta utomlands, står numera närmast för den traditionella permanenta utvandringen. Utvandring är numera till stor del avsedd att vara temporär. Motivet är ofta bl.a. studier, praktik, förkovring av språkkunskaper, karriärutveckling eller förvärvande av nya livserfarenheter. Pensionärerna är en helt ny grupp av utvandrare. En del pensionärer flyttar utomlands för en del av eller för hela året. Dagens utvandrare är i genomsnitt bättre utbildade än tidigare. Det finns ingen exakt statistik över antalet utlandsfinländare. Enligt befolkningsregistercentralens register över befolkning som är frånvarande uppgick antalet utomlands bosatta finska medborgare år 2004 till ca Enligt migrationsinstitutets uppskattning uppgår antalet utomlands bosatta personer som är utlandsfinländare i första generationen och födda i Finland till ca och utlandsfinländare i första och andra generationen till sammanlagt ca Då utlandsfinländare i tredje generationen och i ännu tidigare generationer medräknas stiger antalet utlandsfinländare till ca 1,3 miljoner. Av dessa bor ca i Förenta staterna, ca i Kanada och ca i Sverige. Med begreppet utlandsfinländare avses ofta sådana infödda finska medborgare som är bosatta utomlands samt deras avkomlingar oavsett om avkomlingarna är finska medborgare eller födda i Finland. Personerna måste dock själva räkna sig som finländare (finländsk identitet). Den gemensamma faktorn för dagens utlandsfinländare är närmast medvetenheten om den finländska bakgrunden och de finländska rötterna och strävan att behålla den finska identiteten samt behovet av att uppehålla kontakterna till Finland oberoende av bosättningsland, generation eller politisk åskådning Utvecklingen av utlandsfinländarpolitiken Den omfattande emigration från Finland till Amerika som började i slutet av 1800-talet väckte det allmännas intresse för migrationsfrågor. På förslag av lantdagen lät senaten göra en utredning om migration och strävade att få till stånd en migrationslag, som emellertid inte förverkligades. Man fäste avseende vid emigrationens omfattning och de sociala och individuella missförhållanden som hänförde sig till den. Den allmänna opinionen ställde sig negativ till migration. Verksamheten bland utlandsfinländare var närmast beroende av den evangelisk-lutherska kyrkan och Finska sjömansmissionssällskapet. Beredningen av en migrationslag fortsatte efter att Finland blivit självständigt. Syftet var att avhjälpa missförhållanden i samband med flyttningen, kompensera det utflyttningsöverskott som migrationen gav upphov till samt främja emigranters återvandring. Trots beredningen stiftades slutligen ingen lag. En upptakt till en utlandsfinländarpolitik utgjorde den efter sekelskiftet inrättade avdelningen för utlandsfinländare i Suomalaisuuden liitto (finskhetsförbundet), och det år 1927 grundade Finland- Samfundet, samt att företrädare för statsmakten togs med i samfundets styrelse. I det sammanhanget erkände man i praktiken att det också låg i statsmaktens intresse att utlandsfinländarna upprätthöll kontakter till Finland och att de var villiga att upprätthålla språkkunskaperna och den finländska identiteten. Den omfattande utvandringen till Sverige på 1950-talet innebar en ny dimension i diskussionen om utlandsfinländarna. Den finländska befolkning som etablerat sig permanent i Sverige har förutsatt 4

25 aktiva åtgärder också av Finlands regering och bilateralt samarbete med Sveriges regering samt inom ramen för det allmänna nordiska samarbetet i frågor som ansluter sig till samarbetet gällande sverigefinländarnas ställning och situation. Sverigefinländarna har som ett resultat av aktiv verksamhet inom sina egna organisationer uppnått en ställning som nationell minoritet och därmed ett skydd för det finska språket och kulturen. Detta är en unik prestation i utlandsfinländarnas historia. I många av de betänkanden som den av statsrådet tillsatta delegationen för migrationsärenden, som verkade under åren , avgav ingick förslag till åtgärder som gällde utlandsfinländarna och återflyttning. Av dessa har många också genomförts. I delegationens migrationspolitiska principbetänkande (1980) definierades också principerna för utlandsfinländarpolitiken. Dessa principer har styrt myndigheternas verksamhet i utlandsfinländarärenden. På 1980-talet behandlade Svenska emigrationskommittén frågor som hänförde sig till finlandssvensk emigration. På 1990-talet uppkom som en ny grupp av utlandsfinländare de på det forna Sovjetunionens område bosatta ingermanländarna och de personer som på och 1930-talet flyttade till Sovjetunionen, samt deras avkomlingar. Dessa grupper hade under flera decennier inga möjligheter att upprätthålla kontakter till Finland. Inte heller kunde den finska staten hålla kontakt med grupperna. Det år 1997 grundade utlandsfinländarparlamentet innebar ett nytt skede i utlandsfinländarpolitiken. Utlandsfinländare bosatta på olika håll i världen kan genom parlamentet få en direkt diskussionskontakt till statsmakten i Finland och föra fram problem och behov samt ge förslag till åtgärder Behovet av ett utlandsfinländarpolitiskt program Utlandsfinländarna utgör en mångsidig resurs för Finland. Utlandsfinländarna gör Finland känd ute i världen. Det utlandsfinländska nätverket gagnar både Finlands närings- och kulturliv och det politiska livet. De utlandsfinländare som återvänder för med sig information och kunskap som de förvärvat utomlands. I allmänhet har återflyttarna inga större problem att integreras i Finland. Trots att utlandsfinländarpolitiken utformats under flera decennier har Finland inte tidigare haft ett officiellt utlandsfinländarpolitiskt program. Det år 1997 godkända principbeslutet om regeringens program för invandrar- och flyktingpolitiken omfattade inte utlandsfinländarpolitiken. Eftersom utlandsfinländarpolitiken inte haft officiell status har det inte funnits kontinuitet i politiken eller i genomförandet. Europarådet gav år 1994 medlemsländerna en rekommendation gällande utarbetandet av ett program om lagstiftningsåtgärder och politiska och administrativa åtgärder för att förbättra medlemsstaternas relationer till den del av ett lands befolkning som är bosatt utomlands. Enligt statsminister Matti Vanhanens regeringsprogram skall regeringen utarbeta ett invandrarpolitiskt program. Trots att det program som är under utarbetande är ett heltäckande program ligger tyngdpunkten i det på främjandet av arbetskraftsinvandring. Regeringens utlandsfinländarpolitiska program kompletterar regeringens invandringspolitiska program. 5

26 3. Riktlinjer och åtgärder De riktlinjer och åtgärder som presenteras nedan utgör regeringens utlandskfinländarpolitiska program för åren Programmets genomförande och ansvariga instanser samt dess ekonomiska verkningar behandlas i avsnitt Bevarandet av den finländska identiteten Utvecklandet av Finlandsskolorna (Suomi-koulu) verksamhet Finlandsskolorna har under de senaste decennierna varit utlandsfinländarnas mest ambitiösa strävan inom området för bildning. Skolornas syfte är att stöda barnen att lära sig det finska och det svenska språket och att inhämta kunskaper om den finländska kulturen samt att upprätthålla språkkunskaperna. Studiegrupperna bestämmer själva om sina målsättningar. Målet kan vara tillräckliga språkkunskaper för att upprätthålla släktförbindelser eller för att avlägga ett officiellt språkprov i Finland. Finlandsskolorna erbjuder också i synnerhet utlandsfinländska kvinnor möjligheter att upprätthålla sociala nätverk. Det finns ca 150 Finlandsskolor på olika håll i världen, och antalet elever uppgår till drygt Skolorna drivs oftast av föräldraföreningar eller kyrkliga eller andra lokala föreningar. Utbildningsstyrelsen beviljar understöd enligt prövning för skolornas verksamhet. År 2005 uppgick understöden till euro för finsk- och svenskspråkig undervisning i klubbar. Utbildningsstyrelsen stöder och hjälper också vid arrangerandet av seminarier och utbildningsdagar inom undervisningsområdet för lärarna vid Finlandsskolorna. Informationsförmedlingstekniken, som hela tiden utvecklas, och särskilt Internet ger nya möjligheter också vid utvecklandet av verksamheten i Finlandsskolorna. För inlärning behövs dock i allmänhet också de vuxnas stöd. En utredning gjord av undervisningsministeriet om hur många utlandsfinländare som har finska eller svenska som modersmål och om behovet av fortbildning för Finlandsskolornas lärare pågår som bäst. Utredningen färdigställs år Avsikten är att utgående från utredningen utveckla Finlandsskolornas verksamhet och finansiering. 1) Riktlinje: Man fortsätter ett aktivt utvecklande av Finlandsskolorna Åtgärder: Utbildningsstyrelsen fortsätter att stöda Finlandsskolorna ekonomiskt i enlighet med statens budgetramar. Man utnyttjar de möjligheter som en informationsteknik i utveckling erbjuder och informationen i den utredning som undervisningsministeriet låtit utföra. 6

27 Stöd för grundundervisningen för tillfälligt utomlands bosatta barn Den tilltagande andelen finländska familjer som tillfällig bor utomlands har ökat behovet av att sörja för att det utomlands ordnas utbildning som motsvarar den finländska grundskolan. Lagen och förordningen om utomlands verksamma privata skolor som motsvarar grundskolan trädde i kraft Enligt lagen beviljas dessa s.k. utlandsskolor full statsandel. Lagen om grundläggande utbildning, som trädde i kraft år 1999, täcker också grundskolor som är verksamma utomlands. År 2004 fanns inalles 12 utlandsskolor i Estland, Ryssland, Belgien, Spanien och Thailand. För dem som inte kan gå i utlandsskola finns Kansanvalistusseuras (föreningen för folkbildning) hemgrundskola (på finska). Hemgrundskolan började som en korrespondenskurs år 1975 och fungerar numera via Internet, e-post och posten. År 2004 gick ca 500 elever i 55 länder i hemgrundskola. Största delen av eleverna går vid sidan av hemgrundskolan även i lokal eller internationell skola i sitt bosättningsland. Undervisningsministeriet stöder hemgrundskolan med en finansieringsandel på 65 %. 2) Riktlinje: Man stöder grundundervisningen för barn som är tillfälligt bosatta utomlands. Åtgärder: Undervisningsstyrelsen stöder elektroniska distansundervisningsprojekt som är avsedda för denna målgrupp Uppföljningen av skolförhållandena för utlandsfinländare och möjligheterna att påverka dem I länder med en relativt stor befolkning med finländskt ursprung finns det möjligheter att få finskspråkig undervisning eller undervisning i det finska språket. I Sverige finns finskspråkiga klasser i kommunala skolor, med sammanlagt ca 450 elever. Det finns åtta friskolor med ca elever. Grundskolorna och gymnasierna i Finnmarkens län i Norge har undervisningsskyldighet i det finska språket. I Kanada är det finska språket ett undervisningsämne i ett par gymnasier. I Frankrike och i en del av de tyska delstaterna kan det finska språket ingå i studentexamen. I S:t Petersburg i Ryssland undervisas finska som första främmande språk i fem grundskolor. Dessutom undervisas i tiotals skolor i S:t Petersburg, Karelen och på områden med ingermanländare finska antingen som första språk eller som frivilligt ämne. Det finns finska skolor både i S:t Petersburg och Dorpat. I Estland ges undervisning i finska i 140 skolor antingen som tilläggsämne eller i form av klubbverksamhet. 7

28 3) Riktlinje: Man följer och främjar utvecklingen av de utlandsfinländska skolförhållandena. Åtgärder: Man strävar efter att påverka myndigheterna i de för utlandsfinländarna mest centrala bosättningsländerna så, att möjligheterna att få finsk eller svensk skolundervisning eller att få undervisning i det finska eller det svenska språket förbättras Främjandet av skolgång i Europaskolorna Europaskolorna är läroanstalter för barn till personer som är anställda vid Europeiska gemenskaperna. Skolorna är för tillfället 13 till antalet i sammanlagt sju olika länder. De största skolorna finns i Bryssel och Luxemburg. Finland anslöt sig till stadgan för Europaskolan år I Europaskolornas förskolor och lågstadier sker undervisningen främst på elevernas modersmål, i högstadierna och gymnasierna sker undervisningen i en del av läroämnena på modersmålet. Studierna i gymnasiet leder till European Baccalaureate (EB)-examen, som i Finland ger samma rättigheter som en nationell studentexamen. Av Europaskolornas kostnader uppgår kommissionens andel för tillfället till cirka 57 % och medlemsländernas till 22 %, resten uppbärs bl.a. i form av terminsavgifter. För barn till EU-tjänstemän uppbärs ingen terminsavgift, men på ansökan kan även andra barn antas som elever. Hos dessa elever uppbärs en terminsavgift som för närvarande varierar mellan euro (förskola) och euro (högstadium och gymnasium). 4) Riktlinje: Man främjar benägenheten att söka sig till Europaskolor. Åtgärder: Man effektiverar informationen om Europaskolor för utlandsfinländare som är bosatta inom EU samt för sådana som planerar att flytta dit. Man deltar i utvecklandet av Europaskolornas verksamhet. Man främjar den allmänna informationen om EB-examen Främjandet av studier i finska språket och kulturen vid utländska universitet Man sänder gästprofessorer och gästlektorer från Finland till utländska universitet som erbjuder undervisning i finska språket och kulturen. Framtiden för lärostolen för finska språket och kulturen vid flera utländska universitet är dock osäker. T.ex. i Sverige håller universiteten av ekonomiska orsaker på att dra ner på undervisningen. I Norge har man däremot stärkt undervisningen i finska språket och kulturen vid universiteten. Undervisningsutbudet påverkas naturligtvis av antalet studerande som är intresserade av undervisning i ämnet. 8

29 5) Riktlinje: Man främjar studier i finska språket och kulturen vid utländska universitet Åtgärder: Man ökar mängden information till utlandsfinländare om utbudet av undervisning i finska språket och kulturen vid utländska universitet. Inom ramen för det bilaterala samarbetet tar man med de länder där undervisningsutbudet har minskat eller där man håller på att minska på utbudet upp behovet av att bibehålla den ställning undervisningen i finska språket och kulturen har Främjandet av skolgång, studier och praktik i Finland Utbildningsprogram på främmande språk i de finländska högskolorna ger utlandsfinländska unga en möjlighet att söka sig till Finland för studier. Man kan komma överens med skolan om tillfällig skolgång i Finland för utlandsfinländare i grundskole- eller gymnasieålder. För utländska högskolestuderande ordnas internationella sommarkurser i Finland. Dessa kurser som ordnas av centret för internationellt personutbyte (CIMO) är i första hand avsedda för personer som studerar finska eller svenska som främmande språk vid utländska universitet. Även sådana personer som är av finsk härkomst men som har bristfälliga kunskaper i finska eller svenska och svag kännedom om Finland och om den finländska kulturen kan delta i sommarkurserna. EU:s program för utbildning, ungdom och kultur erbjuder möjligheter till bl.a. samarbete mellan skolor, grund- och fortbildning för undervisningspersonalen samt bildande av nätverk mellan olika EU- och EES-länder. På webbtjänsten Discover Finland och i guider publicerade av centret för internationellt personutbyte (CIMO) finns information om studier och praktik i Finland. CIMO svarar också för Finlands andel i webbportalen PLOTEUS, där man hittar information om utbildningsmöjligheter i olika länder i Europa. Alla finska medborgare i Finland, även utlandsfinländare, kan ansöka om studiestöd och studielån för studier som syftar till examen. 6) Riktlinjer: Man främjar utlandsfinländares skolgång, studier och praktik i Finland. Åtgärder: Man ökar informationen till utlandsfinländska unga om möjligheter till skolgång och om studie- och praktikprogram i Finland. Man sporrar utlandsfinländska lärare att delta i utbytesprogram. 9

30 Stöd för utlandsfinländsk föreningsverksamhet Olika former av hobbyverksamhet har av tradition varit ett sätt för utlandsfinländarna att bevara sin finländska identitet. Man räknar med att antalet ideella och kulturella organisationer som grundats bland utlandsfinländarna för närvarande uppgår till närmare I Förenta staterna är de mest kända organisationerna Finlandia Foundation, den kyrkliga Suomi Conference samt FinnFest USA, som årligen arrangerar en utlandsfinländsk sommarfest. I Kanada arrangerar det finska kulturförbundet, Suomalainen Kulttuuriliitto, årligen en stor fest för kanadafinländare, som samlar de olika förbunden i Kanada. I Australien fungerar Australasian Suomalaisten Liitto som en centralorganisation, som årligen arrangerar Finlandsdagar. Venäjän Inkerin Liitto, Viron Inkerinsuomalaisten liitto och Sveriges ingermanländska Riksförbund (Ruotsin Inkeri-Liitto) fungerar som ett samarbetsorgan för ingermanfinländare. Det Sverigefinska Riksförbundet SFRF (Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto RSKL) är Europas största utlandsfinländska organisation. Finlandssvenskarnas Riksförbund (FRIS) är finlandssvenskarnas organisation i Sverige. Finländska studerande har föreningsverksamhet bl.a. i Storbritannien, Förenta staterna, Frankrike, Tyskland, Sverige och Estland. Finländska samfund, vänskapsföreningar och andra dylika föreningar har verksamhet även i andra europeiska länder. Den utlandsfinländska föreningsverksamheten är mångsidig, men i vissa länder har det uppstått en del motsättningar mellan gamla och nya invandrargrupper. Finland-Samfundet (Suomi-Seura ry.) är utlandsfinländarnas intresseorganisation i Finland. Samfundet grundades år 1927 och har ca medlemmar och ca 230 organisationsmedlemmar. Till Finland-Samfundets verksamhet hör bl.a.: Att ge rådgivning i frågor som gäller flyttning till utlandet, boende utomlands och återflyttning. Att förmedla myndighetsmeddelanden till utlandet och att utarbeta landguider för dem som flyttar utomlands. Att arrangera kurser för dem som flyttar tillbaka till Finland och för dem som planerar att flytta till utlandet som pensionärer. För utlandsfinländska unga arrangeras varje år ett sommarseminarium för det finska språket och den finska kulturen samt en språkvårdskurs. Att utveckla och utbilda stödpersonsnätverk i samarbete med utlandsfinländska organisationer. För närvarande finns drygt 40 stödpersoner i 20 olika länder som handleder nya finländska flyttare. Att vara sekretariat för Utlandsfinländarparlamentet och att arrangera Utlandsfinländarparlamentets plenum vartannat eller vart tredje år. Finland-Samfundet delar årligen ut stipendium om ca euro till utlandsfinländska organisationer. Stöd ges också till utlandsfinländska massmedier. Undervisningsministeriet ger ekonomiskt stöd till samfundet. År 2004 uppgick stödets belopp till euro. 10

31 7) Riktlinjer: Man stöder utlandsfinländsk organisationsverksamhet. Åtgärder: Undervisningsministeriet fortsätter att stöda Finland Samfundets verksamhetsbetingelser. Man stöder föreningsverksamheten så, att också sådana grupper som man inte når fås med i verksamheten. Målsättningen är att förbättra samarbetet mellan nya och gamla migrationsgrupper. Man utvecklar samarbetet mellan å ena sidan Finlands beskickningar utomlands och Finlands kultur- och vetenskapsinstitut och å andra sidan utlandsfinländarna och deras organisationer Effektiverandet av information till utlandsfinländarna Ett centralt instrument för Finland när det gäller informationen till utlandsfinländarna är Finland- Samfundets tidning Finlandsbron (Suomen Silta), som utkommer sex gånger per år. Finland- Samfundet publicerar också Suomen Sillan uutisviikko, som är ett sammandrag av nyheter från Finland och andra för utlandsfinländarna viktiga ärenden. Uutisviikko publiceras också på Internet. Arbetsministeriet stöder publiceringen av Finlandsbron (år 2005 uppgick stödet till euro). Undervisningsministeriet stöder publiceringen av Uutisviikko och genom Finland-Samfundet också utlandsfinländarnas egna massmedier (år 2004 uppgick stödet till euro fördelat på ca 80 massmedier). Rundradion förmedlar finländska radioprogram på finska och svenska för lyssnare överallt i världen. I Europa är servicenivån så gott som på samma nivå som i Finland, med undantag av de östra och södra närområdena i Ryssland och Estland. I de övriga världsdelarna är servicen inte lika omfattande men fungerar i alla fall på dygnet runt-basis, förutom på den amerikanska kontinenten. Alla Rundradions kanaler, även landskapskanalerna, finns i programutbudet. Andelen svenskspråkiga program är cirka en fjärdedel av de finskspråkiga programmen. Sändningarna kan delvis också höras på Internet. För personer med bristfälliga kunskaper i finska sänds program som är lätta att förstå. För personer med engelska eller ryska som modersmål finns undervisningsprogram i det finska språket. Radioprogrammen kan också fritt användas av utländska radiostationer. På detta sätt kan också utlandsfinländarorganisationernas egna radiostationer vidaresända program. Rundradions TV-Finland betjänar främst utlandsfinländare i Västeuropa. Programutbudet består av YLE:s och MTV3:s populäraste program ur egen produktion. Den dagliga sändningstiden är i genomsnitt 15 timmar. Sändningen sker via satellit och därför krävs det teknisk apparatur för mottagning av sändningarna. Delvis kan TV-Finlands sändningar endast fås som en del av ett avgiftsbelagt kanalpaket, vilket minskar antalet utlandsfinländska tittare. Finländska TV-sändningar kan också ses på Internet. Förutom Finland-Samfundets publikationer och Rundradion riktar vissa föreningar och kommersiella massmedier i Finland information till utlandsfinländare, främst till finländare som arbetar utomlands. 11

32 8) Riktlinjer: Man effektiverar informationen till utlandsfinländarna. Åtgärder: Man ökar användningen av utlandsfinländarnas egna massmedier i myndighetsmeddelanden till utlandsfinländarna. Man utreder möjligheterna att förbättra tillgången till Rundradions radioprogram i närområdena i Ryssland och Estland. Man utreder möjligheterna att förbättra tillgången till Rundradions TVsändningar till motsvarande nivå som radiosändningarna. Man sporrar Rundradion till ett fortsatt mångsidigt programutbud för utlandsfinländarna Utlandsfinländskt församlingsarbete Den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland har regelbundet församlingsarbete i över 40 länder. Kyrkan har ett samarbetsavtal gällande utlandsfinländskt arbete med de lutherska kyrkorna i Sverige, Norge, Tyskland, Österrike, Australien, Förenta staterna och Kanada samt Finlands Sjömanskyrka rf. Dessutom ansvarar arbetstagarna i olika missionsorganisationer för det utlandsfinländska arbetet i flera länder i Asien och Afrika. Grundprincipen för den evangelisk-lutherska kyrkans utlandsfinländska arbete är att varje lands kyrka ansvarar för församlingsarbetet bland de finländare som är bosatta på området på deras modersmål. Kyrkan förmedlar finländsk personal till utländska kyrkor, konsulterar kyrkorna och bistår vid behov då nya projekt startas. Den finländska evangelisk-lutherska kyrkans församlingsarbete utomlands är omfattande. Kyrkan stöder bl.a. kulturverksamheten, är bakgrundsorganisation för Finlandsskolorna och arrangerar tillsammans med Finland-Samfundet stödpersons-, grannhjälps- och väntjänstverksamhet. Tidsbestämd utvandring är en ny utmaning för den evangelisk-lutherska kyrkans utlandsfinländararbete. Utanför Europa är det främst på områden där det inte av tradition förekommer något finländskt kyrkligt migrationsarbete som den nya formen av utvandring förekommer. Kyrkans turistarbete blir hela tiden mera omfattande. De största orterna är Kanarieöarna, Solkusten i Spanien samt Costa Blanca, Rhodos och Cypern. Den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland arbetar utomlands antingen i egna lokaler eller i lokaler den fått till sitt förfogande av utländska syskonkyrkor. Det finns dock ett behov av verksamhetslokaler i utlandsfinländarnas nya bostadsområden, särskilt i storstäderna. Utlandsfinländska ortodoxa har haft kyrklig verksamhet i Sverige och Tyskland. Pingströrelsen i Finland har haft verksamhet i Kanada och Australien Förbättrandet av utlandsfinländarnas rättsliga ställning När det gäller den rättsliga ställningen för utlandsfinländare är finskt medborgarskap ett centralt element i finsk lagstiftning. Speciallagstiftning om tidigare finska medborgare eller utländska medborgare av finländsk härkomst finns endast i utlänningslagen och i medborgarskapslagen. Vissa 12

33 rättigheter som grundar sig på boende i Finland, såsom bosättningsbaserad social trygghet, och skyldigheter, såsom skattskyldighet, gäller endast i begränsad utsträckning finska medborgare som är bosatta utomlands. För finska medborgare som är bosatta utomlands utgör bl.a. rösträtt och valbarhet i statliga val sådana centrala rättigheter som grundar sig på lag, medan värnplikten är en sådan central skyldighet Sporrandet till återtagande av finskt medborgarskap Finlands nuvarande medborgarskapslag, som trädde i kraft den 1 juni 2003, tillåter flerfaldigt medborgarskap. Enligt lagen behåller en person sitt finska medborgarskap då han eller hon förvärvar medborgarskap i en annan stat. En förutsättning är dock att även den andra staten godkänner flerfaldigt medborgarskap. Av Europeiska unionens länder godkänner Danmark, Nederländerna, Belgien, Österrike och Spanien inte flerfaldigt medborgarskap utan villkor. Med stöd av medborgarskapslagen kan tidigare finska medborgare och deras avkomlingar återfå sitt finska medborgarskap efter anmälan. Enligt utlänningsverket hade före den 26 juli 2005 gjorts medborgarskapsanmälningar om återtagande av finskt medborgarskap. Handläggningsavgiften är dock rätt hög (240 ), och i praktiken har många utlandsfinländare därför avstått från att återta finskt medborgarskap. 9) Riktlinjer: Man sporrar utlandsfinländare att återta sitt finska medborgarskap. Åtgärder: Man utreder möjligheterna att sänka priset på medborgarskapsanmälningen så, att den inte utgör ett hinder för återtagande av medborgarskap Höjandet av röstningsaktiviteten bland utlandsfinländarna Röstningsaktiviteten bland utlandsfinländarna i statliga val har varit låg. I riksdagsvalet år 2004 uppgick valdeltagandet bland utlandsfinländarna till 8,5 % ( röstberättigade) och i presidentvalet år 2000 uppgick valdeltagandet till 10,6 % i första och 11,7 % i andra omgången ( röstberättigade). Skälen till den låga röstningsaktiviteten är troligtvis en fjärmning från det politiska livet i Finland samt röstningsförhållandena. För att en person skall kunna utöva sin rösträtt kan krävas resor på hundratals kilometer. För att öka utlandsfinländarnas röstningsaktivitet har tidvis föreslagits en egen valkrets för utlandsfinländarna (bl.a. delegationen för migrationsärenden år 1981). Man har emellertid inte ansett detta vara möjligt. Andra sätt att öka röstningsaktiviteten är att genom valbiträden föra röstningssituationen närmare utlandsfinländarna samt att rikta partiernas verksamhet även till utlandsfinländarna. Målet för regeringens politikprogram för medborgarinflytande är att främja aktivt medborgarskap, verksamheten inom medborgarsamhället, medborgarnas möjligheter till samhällspåverkan och en fungerande representativ demokrati. I detta sammanhang är det viktigt att dryfta vad man kunde göra för att utlandsfinländarna bättre än för tillfället skall intressera sig för möjligheterna att påverka utvecklingen i Finland bl.a. genom röstningsbeteendet. 13

34 10) Riktlinjer: Man strävar efter att öka utlandsfinländarnas röstningsaktivitet. Åtgärder: Man ökar antalet utlandsfinländska valbiträden för att göra det lättare för utlandsfinländarna att utöva sin rösträtt. Valbiträdena utbildas i samarbete med Finlands beskickningar, Finlands kultur- och vetenskapsinstitut och de utlandsfinländska organisationerna. Man ökar antalet röstningsplatser samt strävar efter att i större utsträckning hyra vallokaler av utlandsfinländska samfund. Man utreder möjligheterna till brevröstning och röstning via Internet Säkrandet utlandsfinländarparlamentets verksamhet De utlandsfinländska organisationerna grundade år 1997 utlandsfinländarparlamentet för att driva utlandsfinländarnas ärenden i Finland. Utlandsfinländarparlamentet samlas vartannat eller vart tredje år till en två dagars session, i vilken representanter för de organisationer som har ratificerat parlamentets stadgar deltar. Organisationerna har rätt att framlägga motioner för parlamentet. Motionerna gäller missförhållanden beträffande vilka utlandsfinländarna önskar förbättringar. Vid parlamentets sessioner utarbetar utskotten förslag till resolutioner, som antas vid parlamentssessionen. Resolutionerna överlämnas till statsministern. Utlandsfinländarparlamentet sammanträdde senast år Mellan sessionerna för utlandsfinländarparlamentets presidium och sekretariatet för parlamentet, dvs. Finland-Samfundet, utlandsfinländarparlamentets talan. Finland-Samfundet finansierar utlandsfinländarparlamentets verksamhet i sin helhet. Representanterna står själva för kostnaderna för sina resor till sessionerna. Centrala frågor som utlandsfinländarparlamentet arbetat för är t.ex. flerfaldigt medborgarskap och praktikantutbyte för finskspråkiga sjukvårds- och hemvårdspraktikanter i finska äldrecentrum (Suomikoti) utomlands. Andra frågor som utlandsfinländarparlamentet arbetat för är bl.a. sänkningen av källskatten på finska arbetspensioner som betalas till utlandet, säkrandet av radio- och televisionssändningar till utlandet, stödjandet av Finlandsskolornas verksamhet, bättre möjligheter för utlandsfinländarna att rösta samt stödjandet av mångkulturella familjer och nyinflyttarfamiljer. 11) Riktlinjer: Man tryggar verksamhetsbetingelserna för utlandsfinländarparlamentet. Åtgärder: Man fortsätter genom Finland-Samfundet att stöda utlandsfinländarparlamentet. Man inhämtar utlandsfinländarparlamentets utlåtanden vid beredningen av åtgärder som berör utlandsfinländare. 14

35 3.3. Stödandet av utlandsfinländarnas sociala trygghet samt hälso- och sjukvård Utlandsfinländarna omfattas endast i undantagsfall av den bosättningsbaserade sociala tryggheten och hälso- och sjukvården i Finland. Det rör sig då närmast om arbetstagare eller familjemedlemmar som har utsänts från Finland till utlandet. Utlandsfinländarna omfattas vanligtvis av socialskyddet och hälso- och sjukvården i sitt bosättningsland. Finska staten har i allmänhet inte hjälpt utlandsfinländare som råkat i ekonomiskt trångmål. Man har strävat efter att säkra den sociala tryggheten och hälso- och sjukvården för finska medborgare genom överenskommelser om social trygghet med olika länder. På personer som är medborgare i ett EU- eller EES-land och som flyttar inom dessa länder tillämpas EG:s förordning 1408/71 om systemen för social trygghet. De skatteavtal som ingåtts för undvikande av dubbelbeskattning reglerar också beskattningen av pensionsinkomsterna för utlandsfinländare. Det råder dock tidvis oklarhet om tillämpningen och tolkningen av överenskommelserna om social trygghet och skatteavtalen. Mellan de nordiska länderna har ingåtts ett avtal om patientöverföring till det nordiska land som patienten har starka band till. Med stöd av avtalet kan den sändande och den mottagande kommunen komma överens om att dela vård- och flyttningskostnaderna för en person som behöver institutionsvård. Trots social- och hälsovårdsministeriets anvisningar och de anslag som reserverats i statsbudgeten för patientöverföringar har det genomförts ytterst få patientöverföringar från Sverige till Finland. I Sverige, Kanada, Förenta staterna och Australien finns ett tiotal vilohem för äldre utlandsfinländare. Vilohemmen betjänar på finska och svenska, och en del av dem har också demens- och sjukavdelningar. Vilohemmen har grundats av utlandsfinländska organisationer och i allmänhet så, att medel för byggnaden samlats in inom den finländska gemenskapen. Det land där vilohemmet finns ansvarar tillsammans med användarna för omkostnaderna i anslutning till verksamheten. På vissa ställen finns också hemservice för äldre. Det finns ett stort behov av finsk och svenskspråkig vårdpersonal och praktikanter i de utlandsfinländska vårdhemmen. Som en följd av demens är det vanligt att personer som länge varit borta från Finland helt glömmer språket i sitt nya bosättningsland och inte längre talar något annat än sitt modersmål. På initiativ av utlandsfinländarparlamentet koordinerar centret för internationellt personutbyte (CIMO) fr.o.m. år 2004 en förmedling av studerande inom social- och hälsovård vid yrkeshögskolor till utlandsfinländska vårdhem. Det är emellertid fråga om ett tidsbundet projekt. 12) Riktlinjer: Man stöder tillgången till social- och hälsovårdstjänster för utlandsfinländare. Åtgärder: Man förbättrar de finska myndigheternas sakkunskap i frågor som ansluter sig till avtal om social trygghet och till skatteavtal. Man utreder eventuella problem i tillämpningen av avtalet om patientöverföring mellan de nordiska länderna. Man utökar praktikantutbytet av studerande inom social- och hälsovård till utlandsfinländska vårdhem att gälla också studerande i läroanstalter med utbildning på andra stadiet. 15

36 3.4. Utlandsfinländarna - en resurs för näringslivet Utlandsfinländarna främjar dialogen mellan sitt bosättningsland och Finland. De utgör en kanal för Finland till främmande kulturer och språkområden beträffande vilka det inte funnits tillräckliga språkkunskaper och lokalkännedom i Finland. Detta har haft stor betydelse för internationaliseringen av finländska företag. Projektet Business Roots, som genomfördes i mitten av 1990-talet, konstaterade att tusentals utlandsfinländska företag var intresserade av handel med finländska företag. Från och med 2000-talet har Företagarna i Finland sammanställt ett register över utlandsfinländare, vilket varit till hjälp för finländska företag då det gällt utrikeshandel eller planer på att etablera sig på nya marknader. Även Finlands exportorganisationer, handelskamrar och beskickningar kan förmedla dessa kontakter. Genom små satsningar och genom att utnyttja det faktum att det inom näringslivet finns utlandsfinländare i viktiga positioner kan man också gagna den finska nationalekonomin. Utlandsfinländare som är verksamma inom den internationella affärsverksamheten ingår också numera via medlemskap i finländska handelsgillen och kamrar, business councils och motsvarande organisationer i våra viktigaste exportländer i nätverk inom Finlands näringsliv. Utlandsfinländarna har även i övrigt en central roll när det gäller att förmedla och sprida information om Finland i sina bosättningsländer. Man kan säga att de på sina arbetsplatser, läroanstalter och i livsmiljön överhuvudtaget har denna uppgift varje dag. På detta sätt ger de sin omgivning en bild av Finland, som är viktig då Finland marknadsförs som turistland och finländska produkter marknadsförs utomlands. Utlandsfinländarna kan genom sina nätverk också vidareförmedla information om arbets- och företagsmöjligheter i Finland. 13) Riktlinjer: Man stöder kontakterna mellan näringsliv och utlandsfinländare. Åtgärder: Man utnyttjar det nätverk, som Finlands honorärkonsuler har på olika håll i världen, för information om nätverket och dess servicemöjligheter. Vid det evenemang som år 2008 arrangeras för utlandsfinländare främjar man s.k. business-kontakter mellan finländska och utlandsfinländska företag genom att med hjälp av Finpro och Företagarna i Finland ordna gemensamma sammanträffanden mellan företagen. Utlandsfinländarparlamentet fortsätter att främja kontakterna mellan företag och utlandsfinländare. Man utnyttjar Finland-Samfundets världsomfattande kontaktnät även inom näringslivet Stödandet av utlandsfinländarnas förutsättningar att återflytta En del av utlandsfinländarna flyttar alltid tillbaka hem. Till målgruppen hör också utländska makar och makor. Både en lyckad utlandsfinländarpolitik och en lyckad immigrationspolitik förbättrar förutsättningarna för utlandsfinländarna att återvända till Finland. Förutsättningar för en lyckad återflyttning är att banden till Finland bibehållits, att man upprätthållit det finska språket och att man följt förhållandena och utvecklingen i Finland. Återflyttningen styrs genom information och rådgivning samt vid behov även genom andra åtgärder så, att den är en ändamålsenlig lösning både för Finland och med tanke på utlandsfinländarens livssituation. 16

37 En viktig fråga då en person i arbetsför ålder överväger att återflytta är naturligtvis det aktuella ekonomiska läget i Finland. Sysselsättningsläget i Finland blir hela tiden bättre och inom många sektorer råder det brist på arbetskraft. Samtidigt åldras befolkningen, något som ytterligare försvårar tillgången på arbetskraft. Som en följd av denna utveckling har förutsättningarna för immigration och återflyttning blivit bättre. Särskilt inom hälsovårds- och tjänstesektorn krävs kunskaper i finska och ofta även i svenska, och då är finländsk utomlands arbetande fackpersonal ett naturligt rekryteringsmål. Bl.a. finländsk yrkesutbildad personal inom hälso- och sjukvården har under de senaste åren flyttat särskilt till de nordiska länderna, England och Schweiz för att arbeta. Enligt gällande utlänningsbestämmelser krävs att ingermanfinländare från det forna Sovjetunionens territorium deltar i en av de finska myndigheterna ordnad samhällsorientering och att de innehar hjälpliga kunskaper i finska, som bedöms separat i en för dem ordnad språkexamen. En arbetskraftsbyrå i anslutning till S:t Petersburgs ingermanländska förbund betjänar arbetsgivare och ingermanfinländare som söker arbete i Finland. Merparten av de personer som flyttar till Finland är välutbildade och i bästa arbetsför ålder och har en hög motivation att anpassa sig. Ingermanfinländare som planerar att flytta till Finland är sålunda en naturlig målgrupp för arbetsgivarnas rekrytering. Behovet av information varierar beroende på återflyttarens och familjens livssituation. Information om bl.a. arbete, dagvård, skola, studier, bostadsärenden, social trygghet, pensioner, beskattning och transport av flyttgods behövs. Även om varje myndighet i sista hand ansvarar för informationen gällande det egna förvaltningsområdet även då det gäller återflyttare, har arbetsministeriet koordinerat myndighetsinformationen genom att publicera en guide för personer som flyttar till Finland (Työhön Suomeen) med information som sammanställts av olika myndigheter. Ministeriet upprätthåller också en informationstjänst (Finnjobb) för återflyttare vid Finlands ambassad i Stockholm. Även Finlands generalkonsulat i S:t Petersburg har specialsakkunniga inom arbetsförvaltningen för återflyttningsfrågor. Arbetskraftsbyråerna skall också ge återflyttarna annan rådgivning och hänvisa dem till den rätta myndigheten i respektive ärende. Även den offentliga arbetsförvaltningens nätverk Eures betjänar återflyttare bl.a. genom att i den europeiska portalen Eures informera om arbetslivet i Finland, arbetsplatser och arbetsmarknadssituationen samt vid behov bistå vid rekryteringen särskilt inom områden som lider av brist på arbetskraft. Finland förhåller sig positivt till återflyttning och återflyttningen ses som något positivt för både arbetsmarknader och det finländska samhället. Det finns dock fortfarande bestämmelser och tilllämpningsområden som vållar problem för återflyttarna. Återflyttare kan också bli utsatta för fördomsfull och t.o.m. diskriminerande inställning från både den närmaste omgivningens och myndigheternas sida. Främjandet av goda etniska relationer hjälper också återflyttarna att anpassa sig till det finländska samhället. 17

38 14) Riktlinjer: Vid utvecklandet av arbetsrelaterad invandring beaktas utlandsfinländarna som potentiella återflyttare och som en arbetskraftsresurs. Åtgärder: I samarbete med olika myndigheter och Finland-Samfundet effektiverar man informationen om sådana centrala frågor i anslutning till återflyttning som riktas till utlandsfinländare. Man informerar arbetsgivare i Finland om möjligheterna att anställa återflyttare. Genom att aktivt informera om praktikant- och fortbildningsmöjligheter samt om arbetsmarknadssituationen och om arbetstillfällen sporrar man personer som studerar utomlands att efter att ha avlagt studierna återvända till Finland. Man utreder sådana problem och missförhållanden i anslutning till lagstiftning och förvaltningspraxis som kan fördröja återflyttning, samt möjligheterna att eliminera dem. I jämlikhetsprojekt beaktar man också eventuell diskriminering av återflyttare samt deras specialbehov Stödandet av forskningen om finländsk migration och om utlandsfinländskhet Behovet av aktuell forskningsinformation är centralt också med tanke på utlandsfinländarpolitiken. Det finns rätt mycket tillgänglig forskningsinformation om migration och utlandsfinländare. Migrationsinstitutet, som är en specialinstitution vid Åbo universitet, har haft en central roll när det gäller att producera forskningsmaterial och att koordinera forskningsprojekt. Migrationens karaktär förändras emellertid hela tiden, och därför är det viktigt att frågor som hänför sig till finländsk migration och utlandsfinländskhet också i fortsättningen väcker forskningsmässigt intresse. För tillfället verkar det finnas ett behov av forskning bl.a. om finländarnas flyttningsrörelser i Europa. Det centrala både för utlandsfinländarna och hela befolkningen är också att samla och arkivera kunskap och material om finländsk migration och utlandsfinländskhet. På detta sätt kan man bevara information om migrationens orsaker, följder och betydelse också för kommande generationer och samtidigt öka den finländska befolkningens förståelse för invandring och invandrare. 15) Riktlinjer: Man stöder forskningen om finländsk migration och utlandsfinländskhet. Åtgärder: Man inriktar forskningsfinansieringen på migrationsforskningens tyngdpunktsområden. Man stöder samlandet och arkiveringen av information och material gällande finländsk migration och utlandsfinländskhet. 18

39 4. Genomförandet av, ansvarsfördelningen för och de ekonomiska verkningarna av programmet Huvudparten av de föreslagna åtgärderna i det utlandsfinländarpolitiska programmet är sådana som de centrala myndigheterna redan har vidtagit. De föreslagna riktlinjerna och åtgärderna förstärker och konkretiserar den utlandsfinländska synvinkeln. Eftersom man redan till stor del tillämpar de åtgärder som föreslås har de föreslagna riktlinjerna och åtgärderna inte några betydande ekonomiska verkningar. Det föreslås att de nya åtgärder som föreslås genomförs gradvis inom ramen för statsbudgetens utgiftsramar. Härvid fördelas merkostnaderna på flera år. Man utvecklar utlandsfinländarpolitiken utgående från redan etablerade handlingslinjer och verksamhetsformer med beaktande av förändringarna på det utlandsfinländska fältet, de nya behov som dessa förorsakar och speciellt de möjligheter en informationsteknik i utveckling för med sig. I planeringen vid de olika ministerierna bör man beakta att utlandsfinländarna inte enbart är en grupp som medför kostnader, utan också en resurs som gagnar Finland på olika sätt. Arbetsministeriet är huvudministerium för migrationsärenden, till vars befogenheter bl.a. utvecklandet och samordnandet av återflyttningspolitiken hör. Via arbetsministeriets huvudtitel utdelas stöd för publiceringen av tidningen Finlandsbron, som riktar sig till utlandsfinländare. Utrikesministeriet och de underlydande beskickningarna utomlands har de bästa förutsättningarna att vara en kontaktmyndighet mellan Finland och utlandsfinländarna. Därför bör utrikesförvaltningen i sin personalutbildning beakta utlandsfinländarfrågor samt försäkra sig om att beskickningarna har tillräckliga resurser för skötseln av utlandsfinländarärenden. Undervisningsministeriets förvaltningsområde stöder Finlandsskolornas och kulturinstitutens verksamhet samt stöder studier i finska språket och kulturen och dess ställning i de länder där det är viktig med tanke på utlandsfinländarna. Via undervisningsministeriets huvudtitel stöder man utlandsfinländska organisationer, tidningar och andra massmedier. Det under undervisningsministeriet underlydande centret för internationellt personutbyte (CIMO)har till uppgift att främja studier i det finska språket och den finska kulturen vid utländska universitet samt att ordna internationellt praktikantutbyte. Rundradion har under årtionden satsat på radio- och televisionsverksamhet för utlandsfinländare. Det är viktigt att Rundradion fortsätter med och stärker denna verksamhet. I kommunikationsministeriets verksamhet skall beaktas att Rundradion genom nya nätförbindelser och tekniska lösningar kan stärka utlandsfinländarnas kontakter till och växelverkan med Finland. Social- och hälsovårdsministeriet och den underlydande förvaltningen ansvarar för rådgivningen och informationen till utlandsfinländarna gällande pensioner, sjukvårdförmåner och sociala förmåner. Informationen kan ske i samarbete med Finland-Samfundet och beskickningarna utomlands. 19

40 Government Policy Programme for Expatriate Finns for

41 Contents Contents Introduction Background to the programme Finnish expatriation Development of policies concerning expatriate Finns The need for a policy programme for expatriate Finns General political framework and measures The preservation of a Finnish identity Development of Finnish Schools (Suomi-koulu) Support for basic education given to children temporarily residing abroad Monitoring the condition of and influencing Finnish expatriate school systems Promoting the use of European schools Promoting the study of the Finnish language and culture at foreign universities Promoting school attendance, study and training in Finland Support for organizational activities arranged by expatriate Finns More efficient dissemination of information to expatriate Finns Parochial work amongst expatriate Finns Improving the legal rights of expatriate Finns Encouragement for re-obtaining Finnish citizenship Increasing the voting rates of expatriate Finns Safeguarding the operations of the Finnish Expatriate Parliament Support for the social security and public health care of expatriate Finns Expatriate Finns as a resource in business life Supporting the prerequisites of expatriate Finns return migration Support for research on Finnish migration and expatriation Implementation of the programme, responsible parties, and economic impacts

42 1. Introduction During the various phases of her history, Finland has been a significant nation producing emigrants, considering her population size. In all probability, every Finn has either a family member, relative, friend or acquaintance somewhere in the world. The number of expatriate Finns is approximately 1.3 million. A considerable share of expatriate Finns have married abroad, which enlarges and diversifies the phenomenon of Finnish expatriation and Finland s interface with the world. Additionally, Swedish-speaking Finns and their descendants comprise a significant number of Finnish expatriates. A possibility of preserving the cultural features of one s country of origin and a cultural identity based on these features has been established as an immigrant right which the recipient state should allow pursuant to international conventions concerning migration. The preservation of cultural features generally is advantageous for the receiving state, as it typically supports rather than hinders integration in the new country of residence. The preservation of cultural characteristics also frequently is in the interest of the country of origin. A vibrant, functional network of expatriates can in many ways benefit the commercial, cultural and political life of the country of origin. For expatriate Finns themselves, a strong cultural identity also supports their active participation in the various activities in their new country of residence. Although people have emigrated from Finland for a long time, Finland has not actually had a specific programme to address the needs of these expatriates. For this programme, which is a first of its kind, viewpoints, assessments and operational models were collated by which the interaction between expatriate Finns and Finland can be further strengthened. This policy programme for expatriate Finns was prepared within the Ministry of Labour. The views of the Finnish Expatriate Parliament were also heard in the preparation of the programme. 2. Background to the programme 2.1. Finnish expatriation The earliest emigration flows from Finland during the 1500 s and 1600 s were directed towards Sweden, Norway, North America, and the areas conquered by Sweden in Russia (Ingria). With respect to these types of migration, certain traces of Finnish expatriation still remain. Finnish expatriation is also a consequence brought about by the shifting of borders. For the most part, however, Finnish expatriation is the result of later migrations such as : emigration to the United States and Canada which began at the end of the 19th century, a migration flow to Australia which started during the 1920 s, migration to St Petersburg and Ingria that continued until the Russian revolution, migration flows of Finns and Finnish Canadians and Americans to the Soviet Union during the 1920 s and 1930 s emigration to Sweden and other European countries that started after the Second World War. The reasons behind emigration have been partly economic and partly political. Some of those who left Finland as emigrants were Swedish-speaking Finns. 3

43 During the 1980 s and 1990 s, the character of migration has changed. These days, a more permanent form of traditional emigration is represented mainly by marriages abroad, which are a fairly significant reason for moving to a foreign country. To a large extent, current emigration is intended to be temporary. Often the rationale is study, work experience, acquiring foreign language skills, career advancement, or new life experiences. Retirees make up an entirely new group of emigrants. Some pensioners live abroad for part of the year or the whole year. The emigrants of today are, on average, better educated than their counterparts in the past. No accurate statistical information is available on the numbers of expatriate Finns. According to the register maintained by the Population Register Centre, the total of Finnish citizens living abroad in 2004 was approximately 255,000. According to the estimates of the Institute of Migration, approximately 300,000 first-generation expatriate Finns born in Finland are living in foreign countries, and expatriate Finns consisting of both first and second generations total approximately 600,000. Including the estimated numbers of third and further generations, the total of expatriate Finns rises to approximately 1.3 million. Of these, approximately 600,000 reside in the United States, 100,000 in Canada, and some 400,000 in Sweden. The concept of an expatriate Finn frequently refers to native-born Finnish nationals who have moved from Finland to live abroad together with their descendants, regardless of whether or not the descendants are Finnish citizens or born in Finland. These persons must, nevertheless, regard themselves as Finnish (i.e. be Finnish in their identity). Today, the common features primarily shared by expatriate Finns are an awareness of a Finnish background and roots, an attempt to preserve a Finnish identity, and the need to maintain contacts with Finland regardless of their country of residence, generation, and political opinion Development of policies concerning expatriate Finns The vast migration flows from Finland to America, which began at the end of the 19th century, attracted interest in immigration issues among public authorities. At the proposal of the Parliament, the Senate had a report prepared on migration, simultaneously endeavouring to enact legislation on emigration. This, however, was not successful. What attracted attention was the extent of emigration, and the social and individual evils connected to it. The general attitude towards emigration was negative. Activities addressing expatriate Finns were mainly ensured by the Evangelic Lutheran Church and the Finnish Seamen s Mission Society. Once Finland had gained independence, the formulation of emigration legislation continued. The goals include the elimination of some of the evils associated with emigration, compensation for losses incurred by emigration, and the promotion of the return of emigrants. This preparative work did not, however, lead to the enactment of actual laws. After the turn of the century, the emergence of policies concerning expatriate Finns resulted in the establishment of an expatriate Finn division within the Association of Finnish Culture and Identity. From this, the Finland Society was founded in 1927, and government representatives were included in its board. In practice, this was a recognition of the fact that it was also in the interests of the government that expatriate Finns had contacts with Finland, and a desire to retain their language skill and Finnish identity. 4

44 The wide-scale emigration to Sweden, which began at the end of the 1950 s, presented a whole new dimension in the debate on Finnish expatriation. The permanent Finnish population in Sweden also required active measures on the part of the Finnish government, as well as bilateral cooperation between the Finnish and Swedish governments. This has extended to the more general Nordic collaboration in questions related to the position and circumstances of the Finns in Sweden. The Finns in Sweden have, as a result of active lobbying by their associations, achieved the position of a national minority and, as an outcome, protection for the Finnish language and culture. In the history of Finnish expatriation, this represents a unique accomplishment. Proposals for measures concerning expatriate Finns and return migration were included in many of the reports of the Advisory Board on Refugees and Migration established and functioning under the auspices of the Council of State. Many of these were also implemented. Additionally, the principles of the Finnish expatriation policies were specified in a report prepared by the Advisory Board (1980). These helped to orientate and guide the activities of the authorities in matters associated with Finnish expatriation. During the 1980 s, questions connected with the migration of Finns to Sweden were dealt with by the Svenska emigrationskommitté. In the beginning of the 1990 s, the Ingrian Finns residing within the area of the former Soviet Union and those who had moved to the USSR during the 1920 s and 1930 s, as well as the descendants of these groups, came into the limelight as a new group of expatriate Finns. For decades, these groups had not had any possibilities of maintaining contacts with Finland, nor the Finnish state with them. The Finnish Expatriate Parliament, established in 1997, symbolized a new stage in Finnish expatriation policies. The expatriate Finns living in various parts of the world can, via this parliament, converse directly with the national government of Finland, bring up problems and needs, and present suggestions for measures concerning expatriate issues The need for a policy programme for expatriate Finns Expatriate Finns provide a multifaceted resource for Finland. They make Finland better known in the world. The network of expatriate Finns is beneficial to Finland s commercial, cultural and political life. Those who return home bring back knowledge and skills they learnt abroad. The integration of returning migrants in Finland is not generally associated with major problems. Despite the Finnish expatriation policies formulated over the decades, Finland has never had any official programme in this area. Finnish expatriation-related policies were not contained in the decision-in-principle adopted in 1997 concerning a government programme on migration and refugee policies. Since there has been no official position, Finnish expatriation policies and their implementation have lacked continuity. In 1994, the Council of Europe issued a recommendation to the member states to formulate a programme embracing legislative, political and administrative functions in order to improve the relationship with their population living abroad. According to the programme of Prime Minister Matti Vanhanen s government, the government should formulate an immigration policy programme. Although the programme under preparation is 5

45 comprehensive, its main emphasis will be on promoting work-based immigration. The government's policy programme on expatriate Finns complements its immigration policy programme. 6

46 3. General political framework and measures The policy guidelines and measures presented below compose the government s policy programme for Finnish expatriation for the years The implementation and responsible parties for the programme, in addition to the programme s economic impacts, are dealt with in Section The preservation of a Finnish identity Development of Finnish Schools (Suomi-koulu) Finnish Schools represent the most successful educational aspiration on the part of expatriate Finns during the last few decades. The purpose of these schools is to support the children s learning of the Finnish and Swedish languages, Finnish culture, and the preservation of language skills already acquired. The study groups set their own goals. The target may be a sufficient language ability to interact with relatives, or to complete an official language test in Finland. Finnish Schools also provide expatriate Finnish women in particular a framework for maintaining social networks. There are about 150 Finnish Schools in operation in various parts of the world, and their pupils total over 3,200. These facilities are for the most part maintained by an association founded by the parents, or parochial or other local organizations. The National Board of Education also grants discretionary assistance towards the activities of these schools. In 2005, such aid amounted to 336,400 euros for education of a Finnish and Swedish language study circle type. The National Board of Education also supports and assists in the arrangement of seminars and conferences of the relevant field for the teachers at Finnish Schools. The advancing data transmission technology in particular, the Internet is also unveiling new possibilities for the development of the Finnish Schools. Nevertheless, adult support in learning is generally required as well. At the moment, an investigation initiated by the Ministry of Education into the numbers of Finnish-speaking or Swedish-speaking expatriate native speakers and further education needs of instructors at the Finnish Schools is in progress. This report is scheduled for completion in The results will be used to develop the operations and financing of Finnish Schools. 1) Policy framework: To continue the active development of Finnish Schools Measures: The National Board of Education will continue to financially support Finnish Schools within the limits set by the State budget. Resources provided by advancing information technology, as well as information obtained through the investigation organized by the Ministry of Education will be utilized. 7

47 Support for basic education given to children temporarily residing abroad The increase in the number of Finnish families temporarily residing abroad has highlighted the need to secure in other countries an education corresponding to the Finnish comprehensive school. The legislation and enactment of laws concerning education equivalent to that provided by the comprehensive school entered into force in According to this legislation, a full state grant is awarded to these so-called Finnish schools abroad. The Basic Education Act, which came into force in 1999, also covers comprehensive schools functioning abroad. In 2004, the total number of Finnish schools abroad, which were in operation in Estonia, Russia, Belgium, Spain and Thailand, was 12. Those who cannot attend a Finnish school can utilize the home-based comprehensive school provided by Kansanvalistusseura (the KVS Foundation). This format was launched as a correspondence course in 1975 and currently functions via the Internet, , and post. In 2004, approximately 500 pupils in 55 countries attended this home-based comprehensive school. A large proportion of pupils also attend a local or international school in their country of residence alongside the home-based school. The Ministry of Education supports the home-based comprehensive school with a financing share of 65%. 2) Policy framework: To support the basic education of children temporarily residing abroad. Measures: The National Board of Education supports electronic distance learning projects directed towards the target group Monitoring the condition of and influencing Finnish expatriate school systems In countries that have a relatively high population of Finnish origin, it is possible to study in Finnish, or receive either teaching given in Finnish or teaching of the Finnish language. In Swedish municipal schools, there are Finnish-language classes comprising some 450 pupils. Free schools total eight, with approximately 1,100 pupils. In the comprehensive and secondary schools of Norway s Finnmarken province, statutory teaching hours apply to the Finnish language. Finnish enjoys the position of an academic subject in some secondary schools in Canada. In France and some states of Germany, Finnish can be included in the secondary school matriculation examination. Finnish is taught as the first foreign language at five comprehensive schools in St Petersburg, Russia. In addition, Finnish is taught either as a second language or a voluntary subject at ten schools in St Petersburg, Karelia and the areas inhabited by Ingrian Finns. There is a Finnishlanguage school in St Petersburg and Tarto. In Estonia, Finnish is taught in 140 schools, either as an additional subject or as a club type activity. 8

48 3) Policy framework: To monitor and promote the development of school systems for expatriate Finns. Measures: To work with the relevant authorities in the main countries of residence of expatriate Finns to improve opportunities of obtaining teaching in Finnish or Swedish, or teaching of the Finnish or Swedish languag Promoting the use of European schools The European Schools are educational institutions established for the children of personnel working for the European Community. At the moment, there are 13 of such schools in operation, situated in seven countries, the largest being located in Brussels and Luxembourg. Finland joined the agreement concerning European Schools in At the European Schools, instruction at preschool and lower comprehensive school level is mainly given in the pupil s mother tongue, and at the upper comprehensive school level and at secondary school some of the subjects are taught in the pupil's native language. The secondary school leads to the European Baccalaureate (EB) diploma, which provides the same rights in Finland as the national matriculation examination. Of the costs for the European schools, the proportion of the Commission is currently about 57% and that of the member states 22%, with the remainder being collected in the form of tuition fees etc. Tuition fees are not collected from the children of EU officials. Upon application, other children may also be admitted in these schools. Term fees for these children at the moment vary between 2,400 euros (preschool) and 4,500 euros (upper comprehensive level and secondary school). 4) Policy framework: To promote application and entry to the European schools. Measures: To enhance the dissemination of information about European schools to expatriate Finns residing within the European Union, as well as to those planning to move there. To participate in the development of the activities of the European schools To promote general publicity regarding the EB diploma Promoting the study of the Finnish language and culture at foreign universities Visiting professors and lecturers are sent to foreign universities offering Finnish language and culture-related instruction. In many foreign universities, however, the future of chairs and professorships of Finnish and Finnish culture is uncertain. In Sweden, for example, the universities are reducing such instruction for financial reasons. On the other hand, the teaching of the Finnish language and the culture of Finland has been enhanced in Norwegian universities. The extent of the instruction offered is naturally affected by the number of students interested in such a line of study. 9

49 5) Policy framework: Promoting the study of the Finnish language and culture at foreign universities Measures: To intensify dissemination of information to expatriate Finns on courses available in foreign universities in the Finnish language and culture. To bring up the need to preserve education in areas of Finnish language in the context of bilateral cooperation with countries that have, or are in the process of, cutting back on such instruction Promoting school attendance, study and training in Finland Foreign language educational programmes in Finnish institutions of higher learning provide the opportunity for young expatriate Finns to apply for study in Finland. Agreements on temporary attendance by expatriate Finns of comprehensive or secondary school age can be made with the individual schools. International summer courses are organized in Finland for foreign university students. These courses arranged by the Centre for International Mobility (CIMO) are primarily intended for those studying Finnish or Swedish as a foreign language in foreign universities. However, those students of Finnish origin whose skills in Finnish or Swedish and knowledge of Finland and Finnish culture are deficient may also take part in these summer courses. The educational, youth and cultural programmes of the European Union offer possibilities for such as collaboration between schools, basic and supplementary training for teaching staff and the creation of networks between various EU and ETA nations. Information on study and work experience opportunities in Finland is available from the Discover Finland web service as well as from guidebooks printed by the Centre for International Mobility (CIMO). CIMO also looks after the Finnish section of the PLOTEUS portal, which contains information on educational possibilities in various European countries. All Finnish citizens, including expatriate Finns, may apply for student grants and loans for the purpose of pursuing a degree in Finland. 6) Policy framework: To promote school attendance, studying and training in Finland for expatriate Finns. Measures: To increase dissemination of information directed to young Finnish expatriates on school attendance opportunities, and on studying and work experience programmes available in Finland. To encourage expatriate Finnish teachers to take part in exchange programmes. 10

50 Support for organizational activities arranged by expatriate Finns Expatriate Finns have traditionally endeavoured to preserve their Finnish identity through various hobbies and leisure activities. It is estimated that there now are almost 1,500 non-profit and cultural/educational organisations that started from these activities. In the United States, some of the best known of these associations are the Finlandia Foundation, the church-based Suomi Conference, and the FinnFest USA, which organizes a summer festival for expatriate Finns on a yearly basis. In Canada, the Finnish-Canadian Cultural Federation arranges gala parties for Finnish Canadians, which annually bring Canada s various Finnish societies together. In Australia, the Australasian Federation of Finnish Societies and Clubs Inc., which organizes Finnish Days each year, functions as the central organization for the Finnish societies there. The Ingrian Federations of Russia, Estonia and Sweden function as the cooperative organ for Ingrian Finns. The National Association of Finns in Sweden (RSKL) is Europe s largest organization for expatriate Finns. Finlandssvenskarnas Riksförbund i Sverige (FRIS) the Organisation for Swedish Finns in Sweden also operates as an association for Sweden Finns in Sweden. Finnish students have organized activities in e.g. Great Britain, the United States, France, Germany, Sweden and Estonia. Finnish clubs, friendship societies and other corresponding organizations also function in other European countries. Organized activities by expatriate Finns are varied, but in places, conflicts between the old and new groups of immigrants have emerged. In Finland, the lobbying organization for expatriate Finns is the Suomi-Seura ry. (the Finland Society). This Society was founded in 1927 and has approximately 20,000 individual and some 230 organizational members. The activities of the Finland Society comprise such as: advice in questions concerning moving and living abroad as well as returning to Finland, the distribution of official communications and the preparation of country guides intended for those migrating abroad, the arrangement of courses for returnees to Finland and those planning to spend their retirement abroad. For young Finnish expatriates, Finnish language courses as well as cultural summer seminars and Finnish refresher courses are organized annually. the development of a support network and training in collaboration with associations for expatriate Finns: at the moment, there are more than 40 support persons in 20 different countries providing guidance for those having recently migrated from Finland working as the secretariat for the Finnish Expatriate Parliament, and arranging parliamentary sessions every second or third year. The Finland Society distributes on an annual basis grants totalling approximately 100,000 euros to associations for expatriate Finns. Support is also given to expatriate Finns' own media. The Ministry of Education economically supports the society s activities. In 2004, the amount of such support was 250,000 euros. 11

51 7) Policy framework: To support the organizational activities of expatriate Finns. Measures: The Ministry of Education will continue to safeguard the operational prerequisites of Suomi-Seura ry. (the Finland Society). To support the development of organizational activities in such a way that currently non-accessible groups will be included. As the goal has been established to improve collaboration amongst old and new immigrant groups. To develop cooperation between the diplomatic missions abroad and Finnish cultural and scientific institutes with expatriate Finns and their associations More efficient dissemination of information to expatriate Finns A central instrument in disseminating information from Finland to expatriate Finns is the Finland Society s Suomen Silta/Finland Bridge magazine, which comes out six times a year. The society also publishes Suomen Sillan Uutisviikko, which represents a weekly wrap-up of news from Finland as well as other matters significant to expatriate Finns. Uutisviikko is also published on the Internet. The Ministry of Labour subsidises the publication of Suomen Silta/Finland Bridge (in 2005 this support totalled 122,000 euros). The Ministry of Education provides support for the publishing of Uutisviikko as well as media operated by the expatriate Finns themselves through the Finland Society ( in 2004, this support reached 115,000 euros and was divided between some 80 individual media). YLE (Finland s National Broadcasting Company) transmits Finnish radio programmes both in Finnish and Swedish for listeners around the world. The standard of service in Europe is virtually the same as in Finland, aside from eastern and southern areas in the vicinity of Finland in Russia and Estonia. In other continents, the service is more limited but nevertheless works 24 hours a day, excluding the continent of Northern America. All YLE's networks are represented in the programme offer, including provincial radio broadcasts. The share of Swedish language programmes is approximately one-fourth of the quantity broadcast in Finnish. Broadcasts can in part also be listened to on the Internet. For those with poor command of Finnish, programmes in simplified Finnish are transmitted. Programmes designed to teach Finnish are broadcast for those who speak English or Russian. These broadcasts are also freely available for use by foreign radio stations. Consequently, expatriate Finnish communities are able to retransmit them. YLE TV Finland mainly serves expatriate Finns living in Western Europe. The programmes mainly consist of the most popular programmes originating from and produced specifically by YLE s various television channels as well as by MTV3 network. The daily broadcast period is 15 hours on average. The broadcasting of these programmes is handled by a satellite, so receiving them requires appropriate equipment. To some extent, TV-Finland s broadcasts are visible as part of a payable TV package only, which has the effect of restricting the group of expatriate Finnish viewers. Finnish TV broadcasts can also be seen on the Internet. In addition to Finland Society publications and YLE, some associations and commercial media focus their provision of information on expatriate Finns primarily those who are working abroad. 12

52 8) Policy framework: Finns. To intensify the dissemination of information to expatriate Measures: To increase the use of media operated by expatriate Finns themselves in official communications directed towards expatriate Finns. To establish the possibilities of improving the accessibility of YLE s radio programmes in the areas in the vicinity of Finland in Russia and Estonia. To establish the possibilities of improving the accessibility of YLE s television broadcasts to the level corresponding to that of radio broadcasts. To encourage YLE to continue its versatile range of programmes directed to expatriate Finns Parochial work amongst expatriate Finns Finland s Evangelic Lutheran Church carries out regular parochial work in over 40 countries. The Church has a cooperation agreement concerning work with expatriate Finns with the Lutheran churches of Sweden, Norway, Germany, Austria, Australia, the United States and Canada, as well as with the Finnish Seamen s Mission Society (Suomen Merimieskirkko ry.). In addition, missionary workers in many Asian and African nations work with expatriate Finns. The Evangelic Lutheran Church s goal is to provide parochial services in each country for the Finnish people in their area in their own mother tongue. The Church sends Finnish workers to serve foreign churches, consults with such churches, and assists as required in the launching of new projects. The parish work of Finland s Evangelic Lutheran Church in foreign nations is widespread. Among other things, the Church supports cultural activities, functions as a background community for the Finland schools, and with the Finland Society, arranges support person and other assistance and support activities. Temporary immigrants represent a new challenge for the work of the Evangelic Lutheran Church amongst expatriate Finns. Outside Europe, new migration is largely directed to regions where the church has no established activities brought into being by traditional migration. The Church's work with tourists is expanding continuously. Some of the major areas are the Canary Islands and the Sun Coast of Spain in addition to Costa Blanca, Rhodes and Cyprus. The Evangelic Lutheran Church of Finland operates abroad either within its own premises, or in facilities made available by a foreign affiliated church. There is a need for premises, however, in the new residential areas for expatriate Finns, particularly in large cities. Eastern Orthodox expatriate Finns have organised parochial activities in both Sweden Germany. The Finnish Pentecostal movement has organized activities in Canada and Australia. and 13

53 3.2. Improving the legal rights of expatriate Finns In Finnish legislation, Finnish nationality is a central factor in determining the legal rights of Finnish expatriates. Special provisions concerning former Finnish citizens or foreign nationals of Finnish origin exist solely in the Aliens Act and the Nationality Act. Certain rights based on residence in Finland, such as residentially based social security, and obligations such as tax liability, only concern Finnish nationals residing abroad to a limited extent. Rights provided by law for Finnish citizens living in other countries include the right to vote, and eligibility in state elections. A central statutory duty is the liability for military service Encouragement for re-obtaining Finnish citizenship Finland s current Nationality Act, which came into effect on 1 June 2003, allows for multiple (or dual) citizenships. According to this Act, the Finnish nationality is preserved when a person assumes the nationality of another state. The prerequisite for this, however, is that the other state also accepts multiple (or dual) citizenships. Of the European Union states, such as Denmark, the Netherlands, Belgium, Austria and Spain do not recognize multiple (or dual) citizenship without reservations. By recourse to the Nationality Act, former Finnish citizens and their descendants can re-obtain their Finnish nationality through a declaration procedure. According to the Directorate of Immigration, declarations of re-obtained Finnish citizenships totalled 5,648 by 26 July The processing charges for this declaration are, however, rather high ( 240). This has resulted in many expatriate Finns giving up the re-acquisition of their Finnish citizenship. 9) Policy framework: To encourage expatriate Finns to re-obtain their Finnish citizenship. Measures: To investigate the possibility of reducing the costs for declaration of citizenship so that it does not present an obstacle for the re-acquisition of Finnish nationality. 14

54 Increasing the voting rates of expatriate Finns Voting rates of expatriate Finns in state elections have been low. In the parliamentary elections of 2003, the percentage of expatriate Finns who voted was 8.5% (the number of the enfranchised was 205,399) and in the presidential elections of 2000, 10.6% during the first round and 11.7 % during the second round (the number of the enfranchised 204,917). The reasons for low voting rates may include a sense of estrangement from Finnish political life, and the polling facilities themselves. Using the right to vote may require travelling considerable distances. To increase voting activity of the expatriate Finns, the establishment of their own electoral district has been proposed (for instance, by the Advisory Board for Immigrant Affairs in 1981). However, the realization of a respective electoral district has not been considered feasible. Bringing the voting event closer for expatriate Finns by means of electoral assistants, and orienting political parties activities towards expatriate Finns are other means to augment the frequency of voting. The goal of the government s policy programme on civic involvement is to promote active citizenship, the functioning of the civic society, societal impact by citizens, and the viability of the representative democracy. Consideration should be given as to how expatriate Finns could be encouraged to take interest in their opportunities to influence the development of Finland through such as the electoral procedure. 10) Policy framework: To increase voting activity on the part of expatriate Finns. Measures: To increase the use of expatriate Finns as electoral assistants in order to facilitate the application of expatriate Finns right to vote. The electoral assistants shall be trained in cooperation with Finland s diplomatic missions, its cultural and scientific institutes, and with organizations working with expatriate Finns. To increase the number of voting places. To expand the rental of polling stations from Finnish expatriate communities. To investigate the feasibility of voting via post and the Internet Safeguarding the operations of the Finnish Expatriate Parliament The Finnish Expatriate Parliament was established by organisations working on behalf of expatriate Finns in 1997 in order to further expatriate matters in Finland. The Finnish Expatriate Parliament convenes every two to three years for a two-day session. The participants are delegates selected by the associations which have ratified the rules of the Parliament. These associations have the right to put forward initiatives for the Parliament to discuss. The proposals concern problems in which expatriate Finns wish to see changes. During the parliamentary session, the select committees formulate suggestions into draft conclusions, which are approved in the plenary session. The conclusions are submitted to the Prime Minister. The Finnish Expatriate Parliament last convened in

55 Between sessions, the Finnish Expatriate Parliament issues are lobbied for by its speakers as well as the Finland Society (Suomi-Seura), which finances in full the operations of the former. The representatives pay their own travel expenses to the sessions. The Finnish Expatriate Parliament has campaigned for allowing multiple (or dual) citizenships, and for launching a Finnish language social affairs and health work exchange in Finnish nursing homes abroad. Other matters lobbied for by the Finnish Expatriate Parliament are a reduction in the source tax deducted from employment pensions remitted abroad, safeguarding the radio and television services directed to foreign countries, supporting the activities of the Finnish schools, improvement in the voting opportunities of expatriate Finns, and supporting multicultural and newly migrated families. 11) Policy framework: To safeguard the operational prerequisites of the Finnish Expatriate Parliament. Measures: To continue support for the Finnish Expatriate Parliament via the Finland Society (Suomi-Seura). to hear the Finnish Expatriate Parliament when preparing plans of action regarding matters that concern Finnish expatriates Support for the social security and public health care of expatriate Finns Expatriate Finns rarely belong within the sphere of Finland s residential-based social security and public health care exceptionally, this is the case when the person is an employee posted from Finland, or a family member of such an employee. Expatriate Finns generally belong to the domain of social services and public health systems of their countries of residence. The Finnish Government has not customarily assisted those expatriate Finns who are in financial trouble. There has been an attempt to safeguard the social security and public health provisions of Finnish citizens on the basis of social security agreements with various countries. For the nationals of these countries who move between EU and ETA nations, EC regulation 1408/71 concerning the harmonization of social security systems applies. Tax agreements concluded in order to avoid double taxation also regulate the taxation of pension incomes of expatriate Finns. Occasionally, the application and interpretation of social security and tax agreements results in ambiguity. A Nordic agreement exists concerning the transfer of patients to the Nordic country with which the patient has close ties. On the basis of this agreement, the sending and receiving municipality can agree on the distribution of costs required by treatment and transfer. Despite the guidelines issued by the Ministry of Social Affairs and Health and the allowance reserved for patient transfers in the State budget, patient transfers from Sweden to Finland seldom take place. Retirement homes for expatriate Finns exist in Sweden, Canada, the United States and Australia (less than twenty in total). These homes serve their residents in Finnish and Swedish, and some of them have dementia and infirmary wards. These were founded by Finnish expatriate organizations, 16

56 which usually collected funds for the building work from the Finnish community. The operating expenses are paid for by the country of location and users of the services together. In a few districts, home care services for senior citizens are also being provided. The need for Finnish-speaking and Swedish-speaking nursing staff and apprentices in expatriate Finns nursing homes is great. As a consequence of dementia, a person who has been away from Finland for an extended period often forgets the language of her/his new country of residence, and can not function in any other language but her/his mother tongue. On the initiative of the Finnish Expatriate Parliament, the Centre for International Mobility (CIMO) has coordinated an exchange of students in the social welfare and public health care field to Finnish expatriate nursing homes since However, this is a temporary project. 12) Policy framework: To support the availability of social and health care services for expatriate Finns. Measures: To improve the expertise of the Finnish authorities in questions connected with social security and taxation-related agreements. To investigate the problems conceivably linked with the application of the patient transfer agreement between the Nordic states. To expand student exchange schemes in the field of social welfare and public health to Finnish expatriate nursing homes to also apply to students of upper level educational institutions. 3.4 Expatriate Finns as a resource in business life Expatriate Finns further the cooperation between their countries of residence and Finland. They have provided a link to foreign cultures and linguistic areas which have previously not been accessible because of the language skills and local knowledge required. This has had great significance for the internationalisation of Finnish businesses. Through a project implemented during the 1990 s, Business Roots, it became evident that thousands of expatriate Finns businesses are eager to engage in trade with Finnish enterprises. In the 2000 s, the Federation of Finnish Enterprises has been collating a register of expatriate Finns. This has helped Finnish businesses engaged in foreign trade and considering entry to new markets. Finnish export organizations, chambers of commerce, and diplomatic missions can mediate these contacts. There also are expatriate Finns in positions of influence in economic and financial life. With a minimum effort, these contacts could yield great benefits for Finland s national economy. Expatriate Finns engaged in international business are already networking with Finland in our key export countries through Finnish commercial guilds and chambers of commerce, business councils, and via membership in corresponding associations. Expatriate Finns also play a central role as intermediaries and distributors of knowledge about Finland in their countries of residence. It could be said that they engage in this duty on a daily basis at their workplaces, institutions of learning, and generally in their living environment. In this manner, they create an image of Finland in their surroundings, which has crucial importance in 17

57 marketing Finland as a tourist destination and Finnish products internationally. Through their networks, expatriate Finns can also re-convey information about work and business related opportunities offered by Finland. 13) Policy framework: Supporting liaisons between economic and financial life and expatriate Finns. Measures: To gain benefits from Finland s honorary consul network throughout the world by informing companies about this network and its service potential. To promote business contacts, an event will be arranged in Finland in 2008 for expatriate Finns, in which Finnish companies and expatriate Finns will have contact opportunities assisted by Finpro and the Federation of Finnish Enterprises. The Finnish Expatriate Parliament will continue to further contacts between businesses and expatriate Finns. To beneficially utilize the worldwide contact network provided by the Finland Society (Suomi-Seura), also in the field of economic life Supporting the prerequisites of expatriate Finns return migration Some expatriate Finns always return, including their foreign spouses. Successful expatriate Finn and immigration policies improve the prerequisites for expatriate Finns to return to Finland, should they so wish. The requirements for successful remigration are the preservation of contacts with Finland, the maintenance of a command of the Finnish language, and the ongoing monitoring of the conditions and development in Finland. Remigration can be guided through information and counselling activities. When necessary, other measures can be taken to ensure that remigration is desirable both in the standpoint of Finland and the life circumstances of expatriate Finns. The prerequisites of returning for those in active working age are naturally dependent on the economic situation in Finland at the given time. Finland s employment situation is improving, and in many fields labour shortages are emerging. At the same time, the population is aging, which further increases the need for finding labour. As a result of this development, the preconditions for immigration and the return of emigrants have shown improvement. In the fields of health care and services in particular, a command of Finnish and often also Swedish is required. This is why skilled Finnish workers employed abroad can be a natural target for recruitment. In recent years, professionals in the health care field, for instance, have emigrated from Finland to Nordic countries, Great Britain and Switzerland. According to the current legislation regarding foreigners, the completion of a returnee training course arranged by the Finnish authorities, and passable Finnish language skills assessed on the basis of a language test, are required from returning Ingrian Finnish migrants residing in the area of the former Soviet Union. The employment office working in conjunction with St. Petersburg s Inkerin Liitto (Finnish Ingrian Association) serves employers and Ingrian Finns searching for work in Finland. The majority of migrants to Finland are in prime working age and well-educated, and 18

58 they are extremely willing to be integrated in Finland. Ingrian Finns intending to move to Finland thus are a natural target group for recruiting. The need for information by returnees varies according to their life circumstances and those of their families. Information about such as work, day-care, schools, studying, housing, social security, pensions, taxation, and the removal of household goods is needed. In final analysis, each public official is responsible for disseminating information within her/his own administrative field to returnees. The Ministry of Labour has, however, coordinated official dissemination of information by publishing a guidebook for immigrants to Finland (Työhön Suomeen [Working in Finland]). In it, data has been gathered from various authorities. The Ministry of Labour also maintains an information service outlet (FinnJobb) at the Finnish Embassy in Stockholm for informing returnees. At the Finnish Consulate General in St Petersburg, a specialist in work administration assists returnees. It also is the task of employment offices to provide other advice for returnees, and to guide them to turn in each specific matter to the correct authority. Through the Eures portal, the Eures network of public work administrations additionally serves returnees by informing them about such as the working life, jobs, and the labour market situation in Finland. It also assists in recruiting for fields suffering from particular labour shortages. Finland has a positive attitude towards remigration, and it is regarded as favourable phenomenon in the perspective of both the labour market and the society. However, regulations and their areas of application still remain that pose problems to immigrants. Those moving from elsewhere may also become subject to prejudiced treatment by their immediate environment and also by the authorities. Promoting good ethnic relations also assists the returnees' integration in the society. 14) Policy framework To take expatriate Finns into consideration as potential returnees in the development of work-based immigration policies Measures: To intensify the dissemination of information to expatriate Finns on central issues related to remigration in collaboration with various public authorities and the Finland Society (Suomi-Seura). To inform employers operating in Finland about the possibilities of hiring returnees. To encourage those studying abroad to return to Finland at the end of their studies by actively informing them about work, training and continued education opportunities as well as the labour market situation and employment possibilities. To establish any legislative and administrative problems and obstacles which slow down remigration, and the feasibility of eliminating these problems Support for research on Finnish migration and expatriation The need for up-to-date research data is also important in implementing Finnish expatriation policies. Considerable research data is available on Finnish emigration and expatriate Finns. The 19

59 Institute of Migration, which functions as a separate department of the University of Turku, plays a central role in the production of research data and the coordination of related research projects. The nature of migration flows changes constantly, however, so it is important that continuous research interest is focused on questions associated with Finnish emigration and Finnish expatriation. At the moment, for example, there seems to be a need for research on the migration trends of Finns in Europe. For both expatriate Finns and the entire population, gathering and filing information and material on the subject of Finnish emigration and expatriation is essential. Through this, it will be possible to preserve the reasons, consequences, and significance of immigration for future generations, as well as increase the understanding of the population resident in Finland towards immigration and immigrants. 15) Policy framework: Supporting research on Finnish immigration and expatriation Measures: To focus research funding on areas central to immigration studies. To support the collecting and filing of information and material on Finnish immigration and expatriates. 20

60 4. Implementation of the programme, responsible parties, and economic impacts The majority of measures proposed in the policy programme for expatriate Finns are those which are currently being implemented through the actions of central authorities. The suggested policy frameworks and measures reinforce and crystallise the Finnish expatriate policy. Since the proposed procedures are already being implemented, the suggested policy frameworks and related measures will not result in considerable economic impacts. It is suggested that the new measures put forward will be implemented stage-by-stage within the confines of the budgetary expenditure framework. The additional expenses incurred will thus be distributed over the course of several years. The Finnish expatriate policy is being developed on the basis of operational orientations and modes already established, taking into account the changes in the Finnish expatriate field, the new requirements resulting from these changes and, in particular, the possibilities presented by the advancing information technology. In planning the functions of the various ministries specific to expatriate Finns, it should be borne in mind that expatriate Finns are not only a group incurring expenses but also a resource that yields many benefits to Finland. The Ministry of Labour is a general ministry for migration concerns, whose sphere of authority comprises such as the development and harmonization of remigration policy. The publication of Suomen Silta / Finland Bridge, directed towards expatriate Finns, is supported through the main division of the Ministry of Labour. The Ministry for Foreign Affairs and the diplomatic missions subordinate to it have the best prerequisites to operate as the contact authority between Finland and expatriate Finns. For this reason, the Ministry for Foreign Affairs should take matters related to Finnish expatriation in consideration in its personnel training, in addition to ensuring that the missions have sufficient resources for the management of Finnish expatriation-related questions. The administrative sector of the Ministry of Education supports the activities of the Finland schools and cultural institutes and promotes the study and position of the Finnish language and culture in countries with major groups of expatriate Finns. Through the main division of the Ministry of Education, Finnish expatriate organizations, periodicals and other media are supported. The task of promoting Finnish language and culture studies at foreign universities, in addition to arranging international trainee exchanges, is handled by the Centre for International Mobility (CIMO) under the Ministry of Education. For decades, Finland s national broadcasting company, YLE, has emphasised radio and television programmes directed to expatriate Finns. It is important that YLE continues and enhances its functions in this area. The procedures and development plans of the Ministry of Transport and Communications should take into account the fact that by means of new web links and technical solutions, YLE will be able to reinforce the contacts and interaction between Finland and expatriate Finns. The Ministry of Social Affairs and Health and its subordinate administration are responsible for advisory and information activities concerning the pensions, medical care and social benefits issues 21

61 of expatriate Finns. In the dissemination of information, it would be possible to work together with the Finland Society and foreign diplomatic missions. 22