Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 311/2002 vp Puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitetut varat Eduskunnan puhemiehelle Kansallinen metsäohjelma 2010:n toteutus on lähtenyt hyvin käyntiin. Metsänhoito- ja metsänparannustyöt ovat lisääntyneet huomattavasti metsäohjelman käynnistysvaiheen jälkeen ja valtion tukirahoitus on saatu täysimääräisesti käyttöön. Valtion vuoden 2002 talousarviossa puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitetut ns. kemera-varat, 58,96 miljoonaa euroa, ovat kuitenkin loppumassa kesken vuoden. Tilanne on lähes yhtä huono kaikkien metsäkeskusten alueella, ja mm. Pohjois-Karjalassa varat ovat loppumassa jo alkusyksystä. Tämän vuoksi tukien maksatukset metsänomistajille ja metsäalan toimijoille joudutaan keskeyttämään kesken vuotta. Kiireellisistä nuoren metsän hoito- ja terveyslannoitustöistä sekä metsäteiden perusparannus- ja kunnostusojitustöistä osa jää tekemättä. Tämän lisäksi metsureiden työtilanne vaikeutuu ja koneyrittäjien toimeentulo entisestään heikentyy. Varsinkin kaupunkimetsänomistajat tarjoavat työtä ja toimeentuloa juuri niille alueille, joilla työntarvekin on suurinta. Valtion rahoitusosuus puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtäviin töihin toimii tavallaan katalysaattorina. Jos valtio ei pysty suorittamaan omaa osuuttaan kokonaisrahoituksesta, niin myös metsänomistaja luopuu metsänhoitotöistä ja sen myötä myös paikkakunnan työllistymiskohteet vähenevät. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että Kansallisen metsäohjelman mukaisesti hyvin käyntiin lähteneet metsänhoito- ja metsänparannustyöt eivät keskeydy riittämättömän valtionrahoituksen vuoksi? Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2002 Lauri Kähkönen /sd Erkki Kanerva /sd Kari Rajamäki /sd Nils-Anders Granvik /r Harry Wallin /sd Tapio Karjalainen /sd Jari Koskinen /kok Aulis Ranta-Muotio /kesk Matti Kangas /vas Unto Valpas /vas Pertti Turtiainen /vas Eero Lämsä /kesk Timo Kalli /kesk Marja-Leena Kemppainen /kd Erkki Pulliainen /vihr Esa Lahtela /sd Olli Nepponen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Kähkösen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 311/2002 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että Kansallisen metsäohjelman mukaisesti hyvin käyntiin lähteneet metsänhoito- ja metsänparannustyöt eivät keskeydy riittämättömän valtionrahoituksen vuoksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Valtioneuvoston hyväksymässä Kansallinen metsäohjelma 2010:ssä on esitetty vuotuiseksi metsänhoito- ja metsänparannustöihin tarkoitetun valtiontuen tarpeeksi 340 miljoonaa markkaa eli 57,18 miljoonaa euroa vuoden 1999 kustannustasossa. Kansallisessa metsäohjelmassa on lisäksi näihin töihin tarkoitetun valtion lainan suuruudeksi esitetty vuodesta riippuen 5 15 miljoonaa markkaa eli 0,8 4,2 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 metsäkeskukset käyttivät valtion tukea 328,5 miljoonaa markkaa eli 55,25 miljoonaa euroa ja valtion lainaa 3,11 miljoonaa markkaa eli 0,52 miljoonaa euroa metsänhoito- ja metsänparannustöihin. Viime vuonna oli metsäkeskuksissa käytössä myöntämisvaltuutta 337 miljoonaa markkaa eli 56,68 miljoonaa euroa, joka käytettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan. Vaikka myöntämisvaltuutta käytettiin vuonna 2001 melkein 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000, myöntämisvaltuuden määrä rajoitti loppuvuonna metsäkeskusten mahdollisuuksia hyväksyä hankkeita niin paljon kuin maanomistajat olivat halukkaita näitä töitä tekemään. Kansallisessa metsäohjelmassa asetettu valtion tuen taso onkin siten puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien metsänhoito- ja metsänparannustöiden rahoituksessa saavutettu. Lainavarojen kysyntä on sen sijaan huomattavasti alhaisempaa kuin mitä Kansallista metsäohjelmaa valmisteltaessa arvioitiin. Puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien töiden käyttösuunnitelman, joka kuluvaksi vuodeksi hyväksyttiin Dnro 304/633/2002 ja jossa käytettävissä olevat valtion varat on työlajeittain jaettu metsäkeskuksille, lähtökohtana on varojen ja myöntämisvaltuuden riittävyys koko vuodelle. Koska hallitus on tietoinen siitä, että varojen kysyntä on kasvanut voimakkaasti, hallitus selvittää parhaillaan valtiontaloudellisia mahdollisuuksia ottaa huomioon valtiontukea lisäävänä tekijänä kustannustason nousun vuodesta 1999 ja vuoden 2001 marraskuun myrskytuhoista aiheutuvan metsänviljelytarpeen lisääntymisen Etelä-Suomessa. Momenttiin (Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen) sisältyvä nykyinen myöntämisvaltuuskäsite ei ole metsänhoito- ja metsänparannustöiden suunnittelun, toteutuksen eikä myöskään varojen budjetoinnin kannalta tarkoituksenmukainen. Nykyinen myöntämisvaltuus on määritelty siten, että se käsittää talousarviovuonna tehtävistä rahoituspäätöksistä aiheutuvat menot sekä talousarviovuonna että tulevina vuosina. Tarkoituksena on ehdottaa muutosta, jonka jälkeen myöntämisvaltuus kattaisi vain ne menot, joita aiheutuu talousarviovuonna tehtävistä päätöksistä talousarviovuoden jälkeen. Käsitteen muutoksella turvattaisiin se, että myöntämisvaltuus ei enää kuluvana vuonna rajoittaisi töiden rahoituksen hyväksymistä, vaan että valtiontuki tulisi täysimääräisesti käytettyä metsänhoito- ja metsänparannustöihin. 2

3 Ministerin vastaus KK 311/2002 vp Lauri Kähkönen /sd ym. Kansallinen metsäohjelma evaluoidaan kuluvana vuonna. Evaluoinnin yhteydessä tullaan myös arvioimaan metsänhoito- ja metsänparannustöiden toteutumista ja tarpeita. Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2002 Maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Lauri Kähkönen /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 311/2002 rd: Vad ämnar regeringen göra så att skogsvårds- och skogsförbättringsarbeten som kommit bra i gång i enlighet med Finlands nationella skogsprogram inte avbryts på grund av otillräcklig statsfinansiering? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I Finlands nationella skogsprogram 2010, som statsrådet har godkänt, har det årliga behovet av statligt stöd för skogsvårds- och skogsförbättringsarbeten enligt 1999 års kostnadsnivå uppskattats till 340 milj. mk, dvs. 57,18 milj. euro. I det nationella skogsprogrammet har dessutom beloppet av statens lån för dessa arbeten uppskattats till 5 15 milj. mk, dvs. 0,8 4,2 milj. euro, beroende på året. År 2001 använde skogscentralerna statligt stöd till ett belopp av 328,5 milj. mk, dvs. 55,25 milj. euro, och statligt lån till ett belopp av 3,11 milj. mk, dvs. 0,52 milj. euro, för skogsvårdsoch skogsförbättringsarbeten. Senaste år hade skogscentralerna till sitt förfogande en bevillningsfullmakt på 337 milj. mk, dvs. 56,68 milj. euro, varav praktiskt taget hela beloppet användes. Även om man använde nästan 30 % mer bevillningsfullmakt år 2001 än 2000 begränsade beloppet av bevillningsfullmakten i slutet av året skogscentralernas möjligheter att godkänna projekt i den utsträckning som markägarna skulle ha varit villiga att utföra dessa arbeten. Den nivå på statligt stöd som ställts upp i det nationella skogsprogrammet har sålunda uppnåtts inom finansieringen av skogsvårds- och skogsförbättringsarbeten som skall trygga virkesproduktionens uthållighet. Efterfrågan på lånemedel är däremot avsevärt lägre än vad som uppskattades vid beredningen av Finlands nationella skogsprogram. Dispositionsplanen för arbeten som utförs för tryggande av virkesproduktionens uthållighet godkändes för innevarande år den 20 mars 2002, Dnr 304/633/2002. De statliga resurser som enligt dispositionsplanen står till förfogande har delats ut till skogscentralerna enligt arbetsslag och planen utgår från att resurserna och bevillningsfullmakten skall räcka hela året. Eftersom regeringen är medveten om att efterfrågan på resurser har ökat kraftigt utreder den som bäst de statsekonomiska möjligheterna att som faktorer som höjer det statliga stödet beakta att kostnadsnivån har stigit sedan 1999 och att behovet av skogsodling har ökat i södra Finland på grund av skadorna av stormen i november Det nuvarande begreppet bevillningsfullmakt som ingår i moment (Stöd för tryggande av virkesproduktionens uthållighet) är inte ändamålsenligt i fråga om planeringen och genomförandet av skogsvårds- och skogsförbättringsarbetena liksom inte heller vid budgeteringen av resurserna. Den nuvarande bevillningsfullmakten har fastställs på så sätt att den både under budgetåret och de kommande åren omfattar kostnader förorsakade av de finansieringsbeslut som skall fattas under budgetåret. Avsikten är att föreslå en ändring som innebär att bevillningsfullmakten bara skall omfatta de utgifter som uppstår efter budgetåret på grund av beslut som gjorts under budgetåret. Genom en ändring av begreppet skulle man garantera att bevillningsfull- 4

5 Ministerns svar KK 311/2002 vp Lauri Kähkönen /sd ym. makten inte längre under det pågående året begränsar godkännandet av finansieringen för arbetena, utan det statliga stödet skulle användas till sitt fulla belopp för skogsvårds- och skogsförbättringsarbeten. Det nationella skogsprogrammet evalueras i år. I samband med evalueringen kommer man också att bedöma genomförandet och behoven när det gäller skogsvårds- och skogsförbättringsarbeten. Helsingfors den 24 april 2002 Jord- och skogsbruksminister Raimo Tammilehto 5