AHTI Ahvenen tehokalastus isoilla järvillä: saaliin jatkojalostus ja muikkukannan elvyttäminen

Transkriptio

1 Helena Haakana, Hannu Huuskonen ja Markku Viljanen AHTI Ahvenen tehokalastus isoilla järvillä: saaliin jatkojalostus ja muikkukannan elvyttäminen Loppuraportti Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja University of Joensuu, Reports of Karelian Institute N:o 9/24

2 Julkaisija Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos Julkaisusihteeri osastosihteeri Tuula Nylander Jakelu Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, Ekologian osasto, PL 111, 811 Joensuu Puh. (13) , fax (13) Raportti saatavissa myös sähköisenä: julkaisut ISSN ISBN Joensuun yliopistopaino 24

3 SISÄLLYS 1 Johdanto Tutkimuksen taustaa Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Ahvenen tehokalastus Populaationäytteet Koeverkkokalastus Kalanpoikasten määrittäminen ravintonäytteistä Akvaariokokeet kuoreella Ravintonäytteet Ahven Kuore Muut lajit Siikakalojen poikastutkimukset Kaikuluotaus ja koetroolaus Tulokset Ahvenen tehokalastus Populaationäytteet Ahven Muikku Kuore Koeverkkokalastus Kalanpoikasten määrittäminen ravintonäytteistä Akvaariokokeet kuoreella Ahvenen ravinto Kuoreen ravinto Muut ravintotutkimukset Siikakalojen poikastutkimukset Kaikuluotaus ja koetroolaus Tulosten tarkastelu Ahvenen tehokalastus Tehokalastuksen vaikutukset ahvenkantaan Ravinto ja muikkuun kohdistuva predaatio Ahven Kuore Muut lajit Muikkukannan tila Yhteenveto Kiitokset Kirjallisuus... 44

4 1 Johdanto Pohjois-Karjalassa sijaitseva Höytiäinen on Suomen kymmenenneksi suurin järvi. Höytiäisen kalastus on monipuolista: lähinnä muikkuun kohdistuvalla ammattikalastuksella on pitkät perinteet, lisäksi kotitarve- ja vapaaajankalastajia on paljon. Höytiäisen merkitys paikalliselle kalastuskulttuurille on suuri, mistä kertovat mm. Höytiäisestä julkaistut teokset Höytiäinen (Pihlatie ym. 1997) ja Kalastuskulttuuri muuttuvassa yhteiskunnassa (Lappalainen 1998). Ammattimaista muikunkalastusta on Höytiäisellä ollut jo vuosisadan alusta, ja kalastus on ollut tärkeä elinkeino alueella. Järven kalastuksen ja kalastajien määrä on vaihdellut kuitenkin muikkukannan tilan mukaan. Höytiäisellä tiedetään olleen useita pitkiä katovaiheita muikkukannoissa 19-luvulla (Korhonen & Turunen 1995), mikä on vaikuttanut kalastuselinkeinoon sekä kotitarve- ja virkistyskalastukseen voimakkaasti. Muikkukadot ovat pakottaneet etsimään uusia elinkeinoja. Nykyinen muikkukato on jatkunut jo yli kymmenen vuotta 199-luvun alusta saakka. Tuoreiden tutkimusten mukaan petokalat, kuten ahven ja taimen, voivat estää muikkukannan elpymisen saalistaessaan ensimmäistä kesäänsä eläviä muikkuja (Huusko & Sutela 1992, Helminen & Sarvala 1994, Valkeajärvi & Bagge 1995, Vuorimies & Tolonen 1999). Heikinheimon (21) mallinnustulosten mukaan ahvenen vaikutus on selvästi merkittävämpi kuin taimenen. Ahvenen taimenta suurempi vaikutus perustuu sen runsaslukuisuuteen ja käyttäytymiseen, sillä muikkukannan harvetessa ahven pystyy levittäytymään myös ulappa-alueelle ruokailemaan. Höytiäisen ahvenkanta on selvästi voimistunut alhaisen muikkukannan aikana (Korhonen & Turunen 1995). Huuskosen & Väisäsen (2) mukaan muikulla on ollut poikastuotantoa Höytiäisessä, mutta vahvaa muikkukantaa ei ole syntynyt pienestä poikasmäärästä ja poikasten suuresta kuolleisuudesta johtuen. Yhtenä syynä poikasten kuolleisuuteen voi olla ahventen muikkuun kohdistama saalistus. Ahvenkannan pienentäminen tehokalastuksen avulla vähentää muikkuun kohdistuvaa saalistusta, jolloin kannan mahdollisuudet elpyä ovat paremmat. Ahvenkannan pienentämiseksi ja vähän hyödynnetyn ahvenen menekin edistämiseksi käynnistettiin Joensuun yliopistossa AHTI Ahvenen tehokalastus isoilla järvillä: saaliin jatkojalostus ja muikkukannan elvyttäminen hanke, joka toteutettiin vuosina AHTI-hanke koostui kolmesta osahankkeesta: 1) Kalastuksen suunnittelu ja toteuttaminen 2) Saaliin keräily, jatkojalostus ja menekin edistäminen 3) Seuranta ja tutkimus tehokalastuksen vaikutuksista kalakantoihin 4

5 Tehokalastuksesta ja tutkimuksesta (osahankkeet 1 ja 3) vastasi Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osasto ja paikalliset kalastajat. Saaliin jatkojalostukseen liittyvän osahankkeen 2 toteuttajana oli Pohjois-Karjalan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen ELO-FOOD yksikkö (Pohjois-Karjalan Aikuisopisto 24). Osahankkeet 1 ja 2 sekä osittain osahanke 3 rahoitettiin Euroopan Yhteisön Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) varoilla. Muita rahoittajia olivat Joensuun yliopisto ja Höytiäisen kalastusalue sekä Olvi-säätiö ja Niilo Helanderin säätiö. Tutkimuksellista tietoa ahvenkannan vaikutuksista muikkukantaan on vielä vähän. Tutkimuksissa, joissa on etsitty muikkukannan vaihtelun syitä, on yhtenä selittävänä tekijänä käytetty ahvenkannan kokoa (esim. Helminen & Sarvala 1994, Valkeajärvi & Bagge 1995, Heikinheimo 21). Toisaalta on myös tutkittu ahvenen käyttämää ravintoa alueilla, missä muikunpoikasia esiintyy (esim. Huusko & Sutela 1992, Jaatinen ym. 1999, Vuorimies & Tolonen 1999). AHTI -hankkeessa selvitettiin ahvenen ja muikun vuorovaikutusta tiheän ahvenkannan aikaan sekä tilanteessa, missä ahvenkantaa pienennettiin tehokkaalla kalastuksella. Hankkeessa selvitettiin ahvenen ja muiden petokalojen käyttämää ravintoa sekä seurattiin ahven- ja muikkukannassa tapahtuvia muutoksia. Tutkimuksen antaman tiedon avulla on mahdollista myös arvioida ahvenen tehokalastuksen käyttökelpoisuutta muikkukantojen hoitomuotona. Saatuja tutkimustuloksia voidaan soveltaa muilla Suomen suurilla muikkujärvillä. Hankkeella oli ohjausryhmä, joka kokoontui yhteensä 7 kertaa vuosina Ohjausryhmän jäseninä olivat: varsinainen jäsen varajäsen yhteisö Unto Puumalainen Eino Nuutinen Höytiäisen kalastusalue Jukka Pusa Heikki-Jussi Kupiainen kalastaja Ville Salonen / Päivi Kiiskinen* Vesa Behm P-K:n kalatalouskeskus ry. Timo Turunen Veli-Matti Kaijomaa P-K:n TE -keskus Markku Viljanen - JoY / KTL Hannu Huuskonen - JoY / KTL Helena Haakana - JoY / KTL *23 lähtien 2 Tutkimuksen taustaa Muikkukannoille on ominaista voimakkaat kannanvaihtelut. Joissakin järvissä vaihtelut ovat säännöllisiä ja noudattavat kahden tai useamman vuoden sykliä. Höytiäiselläkin on ajoittain vallinnut kaksivuotissykli, mutta sen lisäksi tyypillisiä ovat olleet pitkät katovaiheet. Syitä kannanvaihteluihin voi olla hyvin monia, sillä lyhytikäisenä ja suuren lisääntymiskapasiteetin omaavana lajina muikku on altis monenlaisten tekijöiden vaikutukselle. Kuten edellä johdannossa mainittiin, muikkuun kohdistuva predaatio voi olla yksi muikkukannan elpymistä estävä tekijä. 5

6 Muikku on tärkeä ravintokohde monille eri lajeille elinkiertonsa eri vaiheissa. Sen lisäksi, että suuret petokalat (esim. järvitaimen, järvilohi, kuha) käyttävät aikuisia muikkuja ravinnokseen, monet muut kalalajit käyttävät muikkua sen poikasvaiheessa. Tällaisia lajeja ovat esim. ahven, mutu, kiiski, siika ja muikku (Huusko & Sutela 1992). Höytiäisessä muikun tärkeimmät saalistajat ovat todennäköisesti em. suuret petokalat sekä ahven ja mahdollisesti siika. Myös seipi ja kuore voivat olla mahdollisia muikunpoikasten saalistajia. Kevään 1999 poikastutkimuksen perusteella noin 9 % vastakuoriutuneista muikun poikasista oleskeli yli kahden metrin syvyisellä vesialueella (Karjalainen ym. 22). Näin ollen Höytiäisellä pelagisten lajien merkitys muikunpoikasten saalistajina on suuri jo heti kuoriutumisesta lähtien. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ahvenen, kuoreen, kuhan, seipin ja siian ravintoa. Ravintotutkimuksissa on yleisesti käytetty kahden tunnin (Jaatinen ym. 1999, Vuorimies & Tolonen 1999) tai pidempää (Horppila ym. 2) pyyntiaikaa näytteiden keräämisessä. Kalanpoikaset, joille ei vielä ole muodostunut suojaavaa suomukerrosta, sulavat kuitenkin nopeasti kalan mahassa. Ravinnon sulamisnopeuteen vaikuttaa mm. veden lämpötila ja kalan koko (Persson 1981). Tarkkaa tietoa siitä, miten nopeasti poikaset sulavat, ei kuitenkaan ole. Shirobokov (1992) on tutkinut siianpoikasten sulamista joidenkin lajien ruuansulatuselimistössä. Siianpoikaset olivat määritettävissä lajista riippuen 25-1 minuuttia syömisestä. Näin ollen kahden tunnin pyyntiaika olisi liian pitkä ja ravinnon sulaminen johtaisi syötyjen poikasten määrän aliarvioimiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin muikunpoikasten sulamisnopeutta ahvenen ruuansulatuselimistössä ja arvioitiin kahden tunnin pyyntiajan käyttökelpoisuutta ravintonäytteenotossa, kun tavoitteena on selvittää kalanpoikasiin kohdistuvaa predaatiota. Muikunpoikasten soveltuvuutta kuoreen ravinnoksi selvitettiin myös akvaariokokeilla. Kuore on ulapalla elävä parvikala, joka käyttää ravintonaan myös kalaa (esim. Karjalainen ym. 1997, Vinni ym. 24). Akvaariokokeiden tarkoituksena oli selvittää, minkä kokoiset kuoreet syövät muikunpoikasia, sekä minkä kokoista muikunpoikasta kuore mieluiten syö. Vinnin ym. (24) Vesijärveltä kerätyn aineiston mukaan pienin kalaravintoa syönyt kuore oli 78 mm pitkä. Kaikki Vesijärvessä kalaravintoa syöneet kuoreet olivat kannibaaleja eli olivat syöneet kuoreita. Saaliskalan keskimääräinen pituus kasvoi lineaarisesti kuoreen koon kasvaessa niin, että saaliskalan pituus oli yleensä vajaa puolet kuoreen koosta. Selvittämällä, minkä kokoista kalaravintoa kuore syö, voidaan arvioida aika, minkä muikku on alttiina kuoreen saalistukselle. Kalakannan pienentäminen tehokalastuksella vähentää lajin sisäistä kilpailua ravinnosta. Kun kanta harvenee, voidaan yksilöiden kasvun odottaa parantuvan ravinnon lisääntyessä. Ahvenen kasvun on todettu olevan kannan tiheydestä riippuvainen (Persson & Greenberg 199). Ahvenen asema kalayhteisössä on kuitenkin monimutkainen ja tehokalastuksen vaikutuksia populaatioon on vaikea ennustaa. Pienikokoiset ahvenet ovat planktonsyöjiä, 6

7 vanhempana ne vaihtavat pohjaeläinravinnon kautta kalaravintoon (Craig 1987). Tehokalastuksen kohdistuessa kaikkiin ahvenikäryhmiin vähennetään sekä planktonsyöjiä (petokalojen ravintoa) että petokaloja. Ahvenen kasvun on kuitenkin huomattu parantuneen tehokkaan kalastuksen jälkeen joissakin tapauksissa (Mills & Hurley 199, Nyberg 1999). 3 Aineisto ja menetelmät 3.1 Tutkimusalue Höytiäinen sijaitsee Pohjois-Karjalassa Juuan, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien alueella. Höytiäisen kokonaispinta-ala on 293 km 2, josta tutkimusalueeksi rajattiin järven eteläosa (kuva 1). Höytiäinen on karu, kirkasvetinen ja syvä järvi (taulukko 1). Järven keskisyvyys on 12 m ja suurin syvyys on 56 m. Järven pohjoiset ja läntiset lahtialueet ovat rehevämpiä ja vesi on humuspitoisempaa kuin tutkimusalueeksi rajattu selkävesialue. Taulukko 1. Joitakin Höytiäisen vedenlaatuarvoja. Keskiarvo sekä minimi ja maksimi heinä-elokuulta vuosilta (Niinioja ym. 24). keskiarvo minimi maksimi näkösyvyys (m) 4,2 2,4 5,8 tot P (µg/l) tot N (µg/l) väri (mgpt/l) Tutkimusalue (154 km 2 ) jaettiin neljään yhtä suureen osa-alueeseen (kuva 1). Ravintonäytteitä kerättiin kahdelta eri alueelta: A ja B. Pohjoinen näytteenottopaikka (A) on 2-12 metriä syvä muta- ja osittain kivipohjainen alue. Vesi paikalla A on ajoittain savisamenteista. Tämä näytteenottopaikka on myös tunnettu ahvenen kutupaikka. Näytteenottopaikka B on nopeasti yli 2 metriin syvenevä kivi- ja hiekkapohjainen alue ja se rajoittuu suureen ja syvään selkään. Vesi on kirkkaampaa ja vähäravinteisempaa kuin paikalla A. 7

8 Kuva 1. Tutkimusalue, osa-alueet 1-4 sekä ravintotutkimuksen näytteenottopaikat A ja B. 8

9 Höytiäisessä on ollut useita pitkiä muikkukatoja viime vuosisadalla. 198-luvulla kanta oli hyvä, mutta vuonna 1988 syntyneen poikkeuksellisen runsaan vuosiluokan jälkeen ei ole syntynyt voimakasta vuosiluokkaa. Höytiäisen muikkukantaa onkin yritetty vahvistaa siirtoistutuksilla. Vuosina 1978 ja 198 Höytiäiseen siirrettiin muikkuja Puruvedestä ja Viinijärvestä. Muikkukanta elpyi 198-luvun alkupuolella, mutta varmaa näyttöä istutusten vaikutuksesta siihen ei ole (Korhonen & Turunen 1995). Toinen siirtoistutus tehtiin kevättalvella 2. Tällöin muikkuja siirrettiin Pohjois-Savossa sijaitsevasta Suvasvedestä (Huuskonen ym. 21). Suvasvedestä siirrettyjen muikkujen lisääntymisen onnistumista selvitettiin mikrosatelliitti-dna:han perustuvalla menetelmällä (Huuskonen ym. 24). Tulosten mukaan suurin osa siirron jälkeen syntyneistä poikasista oli Höytiäisen oman kannan jälkeläisiä, vaikkakin myös siirtoistukkaiden poikasia sekä risteymäpoikasia havaittiin. Siirtoistutuksen merkityksen Höytiäisen muikkukannan tilaan katsottiin jääneen vähäiseksi. Muikun lisäksi ahven, hauki ja lahna ovat Höytiäisen tärkeimpiä saaliskaloja (Korhonen & Turunen 1995). Höytiäisessä esiintyy kahta eri siikamuotoa: järvikutuista vaellussiikaa sekä istutettua planktonsiikaa. Planktonsiian lisäksi istutuslajeja ovat olleet järvitaimen, järvilohi, kuha, harjus ja nieriä. Vuoden 2 muikun siirtoistutuksen jälkeen taimen- ja lohi-istutuksia vähennettiin huomattavasti. Istutetuista kuhista ja harjuksista on Höytiäiselle muodostunut lisääntyvä kanta. Nieriän lisääntymisestä ei ole varmaa tietoa. 3.2 Ahvenen tehokalastus Ahvenen tehokalastuksen toteuttivat ammattikalastajat, joille maksettiin työstä palkkiota tai pyyntitukea saadusta saaliista. Kalastajat valittiin tarjouskilpailun perusteella. Tarjouspyyntö toteutettavasta pyynnistä lähetettiin vuosittain 3-7 kalastajalle ja tarjous saatiin 1-3 kalastajalta. Hankkeen aikana kalastusta toteuttamassa oli 2 eri ammattikalastajaryhmää. Lisäksi pyyntitukea maksettiin 4 vapaa-ajankalastajalle. Kalastajille maksettiin palkkiota kalastettaessa sellaisilla pyydyksillä, joita ei aikaisemmin ole erityisesti käytetty suurimittaiseen ahvenenpyyntiin. Tällaisia pyyntimuotoja olivat talvinuottaus ja katiskapyynti. Muusta pyynnistä (esim. troolipyynti) maksettiin kilokohtaista pyyntitukea saadun saaliin mukaan. Pyyntitukeen oikeutetusta saaliista 2/3 tuli olla ahventa. Kalastajat sitoutettiin hankkeeseen sopimalla kirjallisesti kalastuksen vähimmäismäärästä. Pyyntitukea vastaan kalastajat velvoitettiin pitämään kirjaa saadusta saaliista ja pyyntiponnistuksesta. Kalastuskirjanpidon perusteella laskettiin eri lajien suhteellinen osuus saaliissa ja yksikkösaalis. Troolipyynnin yksikkösaaliin perusteella arvioitiin ahvenkannan kokoa vuosina ns. Leslien yksikkösaaliin vähenemään perustuvalla menetelmällä (Ricker 9

10 1975). Vuoden 24 troolikalastus jäi niin vähäiseksi, ettei laskelmia voitu tehdä. Samaan aikaan AHTI-hankkeen kanssa Höytiäisen kalastusalue käynnisti kaksivuotisen Leader rahoitteisen katiskakalastushankkeen (Salonen ym. 24). Hankkeessa vapaa-ajankalastajat rakensivat käyttöönsä katiskoita ja sitoutuivat raportoimaan saadusta saaliista hankkeelle vuosien 22 ja 23 kalastuksesta. Tämän hankkeen saalis on mukana saalistuloksissa. 3.3 Populaationäytteet Nuotta- ja troolisaaliista otettiin populaationäytteitä, joiden koko oli 1-26 kg. Koska muikkuja oli saaliissa hyvin vähän, näytteeksi kerättiin kaikki muikut kyseisestä troolisaaliista. Näytteistä määritettiin kokojakauma lajeittain ja ikäjakauma muikulle sekä ahvenen keskikoko. Ikämääritykset tehtiin suomusta ja ahvenella rinnalla käytettiin myös operculumia. Kasvu määritettiin takautuvasti Monastyrskyn menetelmällä (Bagenal & Tesch 1978). Eroja ahvenen eri vuosiluokkien kasvussa selvitettiin vertaamalla takautuvasti laskettuja eri vuosiluokkien ensimmäisen vuoden kasvua tilastollisesti (ANOVA, Scheffen post hoc -testi). Ikämäärityksen yhteydessä muikut jaettiin kasvun perusteella Suvasveden kantaan (siirtoistukkaat) ja Höytiäisen kantaan. Siirtoistutuksen aikaan Suvasvedessä oli hyvin tiheä kanta ja muikkujen kasvu oli hidasta. Siirtoistukkaiden suomussa näkyykin selvä kasvun nopeutuminen Höytiäiseen siirron jälkeen. Höytiäisen oman kannan kasvu on tasaisen nopeaa hidastuen vähitellen kalan vanhetessa. 3.4 Koeverkkokalastus Koeverkkokalastukset tehtiin yhden vuorokauden kestävinä yleiskatsausverkkokalastuksina, jotka perustuivat 3 vyöhykkeen ositettuun otantaan. Yhdessä yleiskatsausverkossa oli yhdeksän silmäharvuutta satunnaisessa järjestyksessä. Käytetyt silmäharvuudet olivat 1, 12, 15, 2, 25, 3, 35, 45 ja 55 mm. Verkkojen pituus oli 3 metriä ja korkeus 1,5 metriä. Vesialue jaettiin syvyysvyöhykkeisiin: -6 m ja 6-2 m. Rantavyöhykkeessä verkot laskettiin pohjaan ja ulapalla sekä pintaan että pohjaan. Koekalastukset tehtiin kerran kuussa kaikilla neljällä osa-alueella satunnaisesti valituilla 1 x 1 km ruuduilla kesä-syyskuussa Vuonna 22 ei kalastettu heinäkuussa. Kunakin kalastuskertana kalastettiin kaikilla vyöhykkeillä kolmella yleiskatsausverkolla. Yhteensä verkkovuorokausia oli 539 kpl. 1

11 Koeverkkokalastuksen saaliista kirjattiin kunkin lajin kappalemäärä ja kokonaispaino silmäharvuuksittain. Saalistiedoista laskettiin kullekin havaintopaikalle lajikohtaiset yksikkösaaliit vyöhykkeittäin. Vyöhykkeen pinta-alalla painottaen laskettiin keskimääräinen yksikkösaalis koko alueelle. 3.5 Kalanpoikasten määrittäminen ravintonäytteistä Kalanpoikasten sulamisnopeutta ahvenen ruuansulatuselimistössä määritettiin akvaariokokeilla. Ahvenet pyydettiin kokeisiin Oriveden Telmonselältä. Ahvenia pidettiin paastolla 2-24 h ennen koetta mahan tyhjentämiseksi. Kokeet tehtiin kahdessa eri lämpötilassa, noin 8 ºC ja noin 12 ºC. Ahvenille syötettiin muikkuja (pituus noin 1 mm) tai siikoja (pituus noin 13 mm). 15 minuutin ruokailun jälkeen ahvenet siirrettiin toiseen altaaseen. Kalanpoikasten sulamisaste ahvenen mahassa määritettiin puolen tunnin välein otetuista näytteistä. Sulamisasteen määrittämiseksi käytettiin asteikkoa -4 ( = ei sulanut, lajin määrittäminen on mahdollista; 1 = sulaminen alkanut, pituuden mittaaminen on mahdollista; 2 = lukumäärän laskeminen mahdollista; 3 = lukumäärän arvioiminen mahdollista, määritys kalaravinnoksi mahdollista; 4 = täysin sulanut). Aineisto koostui 131 ahvenesta. 3.6 Akvaariokokeet kuoreella Muikunpoikasten soveltuvuutta kuoreen ravinnoksi tutkittiin akvaariokokeilla. Höytiäisestä nuotalla pyydetyt kuoreet (pituus mm) jaettiin kahteen kokoluokkaan: alle ja yli 1 mm:n pituisiin. Ennen kokeita kuoreita paastotettiin noin 2 h. Kokeet tehtiin 4 litran akvaarioissa hämärässä valaistuksessa. Veden lämpötila oli kokeiden aikana noin 1 ºC. Koeakvaarioon siirron jälkeen yksittäisen kuoreen annettiin sopeutua siirtoon noin puoli tuntia, jonka jälkeen akvaarioon laitettiin muikunpoikasia. Muikkuja käytettiin 6 eri kokoluokkaa kolmessa eri tiheydessä (2, 1 tai 5 yksilöä akvaariota kohti.). Toistoja yli 1 mm:n kuoreilla kaikilla muikunpoikasten kokoluokilla ja tiheyksillä oli 8. Pienemmillä kuoreilla 8 toistoa tehtiin vain muikun pienimmillä kokoluokilla, koska suuremmat kokoluokat olivat jo liian suuria syötäväksi. Muikunpoikasten keskipituudet eri kokoluokissa olivat seuraavat: 1 = 8,2 mm; 2 = 13, mm; 3 = 16,7 mm; 4 = 18,9 mm; 5 = 21,4 mm; 6 = 25,5 mm. Muikunpoikasten lisäämisen jälkeen kuoreiden annettiin ruokailla tunti, jonka jälkeen syötyjen poikasten määrä laskettiin avaamalla kuoreen maha binokulaarimikroskoopin alla. 11

12 3.7 Ravintonäytteet Ahven Muikkuun kohdistuvan predaation arvioimiseksi selvitettiin ahvenen käyttämää ravintoa keräämällä näytteitä vuosina 21 ja 22. Vuonna 21 näytteitä kerättiin kahdella eri näytteenottopaikalla: A ja B (kuva 1). Vuonna 22 näytteitä otettiin vain pohjoisella paikalla A. Vuonna 21 näytteet pyydettiin verkoilla (solmuväli mm) ja vuonna 22 pyydyksenä käytettiin katiskaa. Pyydykset koettiin kahden tunnin välein ja viikon aikana pyrittiin saamaan näytteitä kaikilta vuorokaudenajoilta. Vuonna 21 näytteitä kerättiin viikoilla ja vuonna 22 viikoilla 2-23 ja 25. Näyteahvenet jaettiin viiteen kokoluokkaan: <1 mm, mm, mm, mm ja >19 mm. Kaikista kokoluokista pyrittiin saamaan 5-1 kalaa näytteeksi. Pyyntipaikalla veden syvyys oli 2-15 m. Päällysveden lämpötila oli näytteenoton alkaessa vuonna 21 6, ºC ja päättyessä viikolla 25 korkeimmillaan 17, ºC. Vastaavasti vuonna 22 päällysveden lämpötila oli aluksi 8, ºC ja näytteenoton päättyessä 17,8 ºC. Kaloista määritettiin kokonaispituus, tuorepaino, sukupuoli ja sukukypsyys sekä otettiin suomunäyte iän ja kasvun määrittämistä varten. Ravintoanalyysiä varten näytekalojen mahat säilöttiin 7 % etanoliin. Osa kaloista käsiteltiin välittömästi pyynnin jälkeen maastossa, osa pakastettiin ja käsiteltiin myöhemmin laboratoriossa. Näytekalojen mahan sisältö määritettiin binokulaarimikroskooppia käyttäen. Mahan täyteisyys arvioitiin asteikolla -5. Mahan sisällöstä eläinplankton ja pohjaeläimet määritettiin karkeasti lahko- tai heimotasolle ja kalaravinto lajitasolle, yksilömäärä laskettiin ja mitattiin. Runsaasti eläinplanktonia sisältävistä mahoista otettiin osite. Vuoden 21 näytteitä analysoitiin 582 kpl ja vuoden 22 näytteitä 515 kpl. Pohjaeläimille laskettiin kuivapainot pituuden ja kuivapainon välisen suhteen avulla (Mason 1977, Smock 198, Meyer 1989, Haugen & Rygg 1996, Burgherr & Meyer 1997, Holopainen & Paasivirta, julkaisematon aineisto). Kuivapainot muunnettiin hiilipainoiksi Salosen ym. (1976) mukaan. Kalaravinnolle laskettiin tuorepainot omasta aineistosta sekä kirjallisuudesta saatujen pituuden ja tuorepainon välisen suhteen avulla (Leppä 1991, Korhonen & Heikinheimo-Schmid 1993, Karjalainen ym. 1995) ja tuorepainot muunnettiin edelleen hiilipainoiksi Karjalaisen ym. (1995) mukaan. Eläinplanktonille laskettiin hiilipainot Karjalaisen & Viljasen (julkaisematon aineisto) sekä Vasaman & Kankaalan (1991) tekemien mittausten mukaan. Ravinnonkäytön eroja vuosien, näytteenottopaikkojen, kokoluokkien, viikkojen sekä vuorokaudenaikojen välillä testattiin Kruskal-Wallisin 1- suuntaisella varianssianalyysillä sekä parittaisilla testeillä (Conover 198). Ruokailuaktiivisuuden eroa kutevien ja ei-kutevien välillä testattiin Mann- Whitneyn U-testillä mahan täyteisyyden kuvatessa ahvenen 12

13 ruokailuaktiivisuutta. Ei-kuteviksi laskettiin Nikolskyn (1963) asteikon mukaan sukukypsyysasteeltaan 1 ja 2 eli ei-sukukypsät ja lepovaiheessa olevat. Kuteviksi laskettiin sukukypsyysasteeltaan 4-6 eli kypsyys, lisääntyminen ja kutenut vaiheessa olevat Kuore Kuoreen muikkuun kohdistaman predaation arvioimiseksi selvitettiin kuoreen ravintoa keväällä 23. Näytteet kerättiin troolaamalla 22.5., 2.6. sekä 9.6. klo 23 alkaen kaksi noin tunnin kestävää vetoa sekä nuottaamalla 23.5., jolloin kuoreet olivat kerääntyneet kutemaan rantaveteen. Pyynnissä käytetty trooli oli 8 m korkea, perän silmäharvuus oli 8 mm ja veto tehtiin pinnasta. Nuotalla vedettiin kuoreen kutupaikalla rantaan. Jokaisesta nuottaja troolivedosta otettiin kuoreita satunnaisesti ravintomäärityksiä varten. Kuoreet säilöttiin 7 % etanoliin välittömästi pyynnin jälkeen ja mahan sisältö määritettiin laboratoriossa binokulaarimikroskoopin alla. Näytteenoton tarkoituksena oli vain arvioida kuoreen muikkuun kohdistamaa saalistusta, joten mahan sisältö määritettiin vain karkeasti. Mahan täyteisyys arvioitiin asteikolla (-5) sekä arvioitiin eläinplanktonin, muiden selkärangattomien sekä kalaravinnon osuus syödyn ravinnon tilavuudesta. Ravinto määritettiin 1113 kuoreelta Muut lajit Vuonna 21 kerättiin ahvenen lisäksi näytteitä myös seipin, siian ja kuhan ravinnosta. Tästä aineistosta on tekeillä erillinen pro gradu työ, joten tulokset esitetään tässä raportissa vain lyhyesti. Näytteet kerättiin ja käsiteltiin kuten ahvennäytteet vuonna 21 (ks. luku Ahven). Kuhanäytteitä kerättiin alkukesän verkkokalastuksen lisäksi myös syksyllä troolisaaliista. Seipin ja siian syömä ravinto muunnettiin hiilipainoksi kuten ahvenenkin syömä ravinto, mutta kuhan ravinto on esitetty tuorepainona. Ravinto määritettiin 97 seipiltä, 82 siialta ja 5 kuhalta. 3.8 Siikakalojen poikastutkimukset Poikastutkimukset kuuluivat CORNET Suomen siikakalojen tutkimuksen ja kalataloudellisen hyödyntämisen kehittäminen hankkeeseen. Poikasnäytteitä kerättiin vuosittain keväällä heti jäiden lähdön jälkeen ja kaksi viikkoa jäiden lähdöstä (Karjalainen ym. 22). Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida muikunpoikasten yksilömäärä (kpl/ha) sekä kuolleisuus ensimmäisten elinviikkojen aikana. 13

14 3.9 Kaikuluotaus ja koetroolaus Höytiäisen ulappa-alueen muikkukannan kokoa seurattiin kaikuluotaus- ja koetroolaustutkimuksella elo-syyskuussa vuosittain Tutkimuksesta vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Luotaus tehtiin Simrad EY5 -luotaimella ja luotauksissa arvioitiin kalatiheys 5 metristä pohjaan. Koetroolaus tehtiin vuonna 2 kaksikerroksisella pyydyksellä, jonka ensimmäinen kerros pyysi -5 m ja toinen 5-1 m syvyydeltä. Perän harvuus molemmissa kerroksissa oli 5 mm. Vuonna koepyynti tehtiin troolilla, jonka pyyntikorkeus oli 1 m ja perän silmäharvuus 8 mm. Luotausten ja koetroolausten perusteella arvioitiin keskimääräinen kalatiheys tutkimusalueella. 4 Tulokset 4.1 Ahvenen tehokalastus Hankkeen aikana käytettyjä pyyntimenetelmiä olivat talvinuottaus, troolaus, katiskapyynti sekä pohjarysäpyynti. Kokonaissaalis oli kg, josta kg (84 %) oli ahventa. Taulukossa 2 on esitetty AHTI -hankkeessa saatu saalis sekä kalastusalueen katiskahankkeen saalis. Ahventa pyydettiin troolilla sekä keväällä että syksyllä. Ahvenet parveutuvat toukokuussa jäiden lähdön jälkeen lyhyeksi aikaa ennen kutua sekä loppukesällä öiden pimetessä. Toukokuun troolausaika jäi hyvin vähäiseksi, koska saaliissa oli runsaasti kuhia. Kuhien säästämiseksi troolausta ei jatkettu. Syksyn troolaus aloitettiin elo-syyskuun vaihteessa ja sitä jatkettiin lokakuun puoliväliin saakka, paitsi vuonna 24 vain syyskuun loppuun saakka. Troolausalueena oli yleensä alue 2 (kuva 1), mutta joitakin vetoja tehtiin myös alueella 1. Pyyntialueella veden syvyys oli noin 1 m. Troolia vedettiin yleensä joka toinen tai kolmas päivä, mutta kovista tuulista johtuen joskus harvemmin. Kalastuspäiviä oli 2 vuonna 21, 13 vuonna 22, 14 vuonna 23 ja vain 1 vuonna 24. Vuonna 24 tuuliset säät vaikeuttivat kalastusta. Troolia vedettiin päivällä, vedon pituus oli noin 2 tuntia ja vetoja tehtiin yleensä kaksi peräkkäin. Kalastajien käyttämä trooli oli 7 m korkea ja 2 m leveä pohjatrooli. Perän silmäharvuus oli 8 mm. Troolisaalis oli vuosina päivää kohden keskimäärin vajaa 1 kg ( kg). Vuonna 24 saalis oli keskimäärin vajaa 5 kg. Troolin yksikkösaaliin avulla arvioitiin ahvenkannan kokoa ja pienentymistä tehokalastusjakson aikana (kuva 2). Tämän arvion mukaan ahvenkanta oli vuonna 23 yli puolet pienempi kuin tehokalastuksen ensimmäisenä syksynä

15 CPUE 2.5 CPUE 2.5. y = -,3x + 7,56 r 2 =,65; p <,1. y = -,65x + 8,65 r 2 =,86; p <, Kum.saalis Kum.saalis CPUE 2.5 y = -,42x + 3,95 r 2 =,48; p =,18 Laskennallinen populaatiokoko: kg kg kg Kum.saalis Kuva 2. Ahvenen yksikkösaaliin CPUE (kg/troolinvetomin) ja kumulatiivisen saaliin välinen regressio vuosina Huomaa x- ja y-asteikkojen erilainen skaalaus. Talvinuotalla pyydettiin keväinä 2-23 maalis-huhtikuussa. Nuottasaalis vaihteli muutamasta kilosta 45 kg:aan apajaa kohti. Saalis oli parhaimmillaan jään päällä olevan lumipeitteen ohennuttua vähän ennen jäiden lähtöä. Nuotan yksikkösaalis laski tehokalastusjakson aikana: 21: 233 kg; 22: 154 kg; 23: 97 kg/apaja. Vuonna 24 ei enää nuotattu, koska talvinuottaussaaliit jäivät pieniksi työmäärään nähden. Katiskalla pyydettiin keväällä 23 ja 24. Vuonna 23 katiskoita oli pyynnissä enimmillään 5 kpl ja katiskat koettiin lähes joka päivä. Keväällä 23 saalis oli vähäinen (taulukko 2), mutta vuonna 24 parempi. Vuonna 24 katiskoita oli pyynnissä enimmillään 81 kpl. Yksikkösaalis koettua katiskaa kohti oli 1,68 kg vuonna 23 ja 1,65 kg vuonna 24. Rysäpyynnissä käytettiin pohjarysää. Rysällä kalastettiin vuonna 24 toukokuun lopusta heinäkuun alkupuolelle. Yhteensä saalista tuli rysällä noin 18 kg, josta ahventa oli vain 69 kg. Rysäsaalis pyyntipäivää kohti laskettuna oli noin 37 kg. 15

16 Taulukko 2. Tehokalastussaalis vuosina lajeittain ja pyydyksittäin YHTEENSÄ LAJI kg % kg % kg % kg % kg % ahven % % % % % kuore % % 55 % 7 1 % % siika % % % % % muikku % 116 % % 61 1 % 45 % lahna % % % % % muut % % % % % YHTEENSÄ % % % % % nuotta % % % % % trooli % % % % % katiska % % % % % rysä % % % % % katiskaprojekti % % % % %

17 Ahvenen osuus kokonaissaaliista oli yli 8 % vuosina (taulukko 3). Vuonna 24 ahvenen os uus kokonaissaali ista oli vain 59 %. Syksyn 24 poikkeuksellinen sää, kovat tuulet ja veden korkeampi lämpötila, vaikutti luultavasti ahvenen parveutumiseen niin, että saalis oli pienempi ja särkikalavoittoisempaa verrattuna muihin vuosiin Nuottasaaliista yli 9 % ja troolisaaliista noin 8 % oli ahventa (paitsi syksyllä 24 vain 27 %). Rysäsaaliista 61 % oli särkikaloja ja vain 38 % ahvenia. Katiskasaalis oli miltei kokonaan ahventa lukuun ottamatta vähäisiä määriä haukia, kuhia ja mateita. Kaikista pyyntimuodoista suhteellisesti vähiten ahventa tuli rysäll ä. Suurin osa saaliista pyydettiin alueelta 2. Jatkojalostukseen myydyn saaliin määrä nousi huomattavasti hankkeen aikana (taulukko 3). Ensimmäisenä vuonna suurin osa saaliista myytiin turkiseläinten r ehuksi. Viimeisenä vuonna taas suurin osa meni jatkojalostukseen. Suurin ostaja oli Pielisen Kalajaloste Nurmeksessa, jossa ahventa käytettiin savuahventäyssäilykkeen valmistukseen. Vuonna 24 ahvenen lisäksi myös muita lajeja (esim. lahnaa) myytiin jalostukseen huomattava määrä. Taulukk o 2. Pyyntitukeen oikeutetun saaliin käyttö kilogrammoina ja prosentteina vuosittain. j a l o s t u s rehukala ahven muut yhteensä vuosi kg % kg % kg % kg % % 5 % % % % % % 85 1 % % % % Populaationäytteet Ahven Troolisaaliista otettujen populaationäytteiden perusteella ahvenen keskikoko kasvoi tehokalastusjakson aikana (kuva 3). Vuonna 21 ahvenen keskikoko oli vain hiukan yli 1 g. Ahvenen keskikoko oli tehokalastuksen päättyessä 23,5 g. Syksyllä 24 runsain kokoluokka oli mm:n pituiset, kun se vuosina 21 ja 22 oli alle 1 mm:n pituiset ahvenet (kuva 4). Vuonna 23 näyttäisi syntyneen hyvin pieni vuosiluokka. 17

18 Höytiäisen ahvenen takautuvasti laskettu kasvu on esitetty kuvassa 5. Ahvenen eri vuosiluokkien kasvunopeudessa ei ollut eroa. Esimerkiksi testattaessa eri vuosiluokkien takautuvasti laskettua pituutta 1-vuotiaana vuosiluokat eivät tilastollisesti eronneet toisistaan. keskip aino (g) pvm Kuva 3. Ahvenen keskipaino (g) troolisaaliissa syksyllä näytteenottopvm osuus (%) saaliista kokoluokka < 1 mm mm mm mm 5 > 19 mm Kuva 4. Ahvenkannan kokojakauma populaationäytteiden mukaan syksyllä

19 pituus (mm) ikä Kuva 5. Ahvenen takautuvasti lasketut ikäryhmäkohtaiset keskipituudet ja keskihajonta Muikku Höytiäisen muikun kasvu on huomattavasti nopeampaa kuin Suvasveden muikun (kuva 6). Ensimmäisen vuoden jälkeen Höytiäisen muikun pituus oli tutkimusjakson aikana keskimäärin 117 mm, kun taas Suvasvedestä kevättalvella 2 siirretty muikku oli saavuttanut vasta 94 mm:n pituuden. 25 pituus (mm) Höytiäinen Suvasvesi ikä Kuva 6. Höytiäisen muikun takautuvasti lasketut pituudet ja keskihajonta sekä Suvasvedestä Höytiäiseen siirretyn muikun keskipituus 1-3 vuotiaana kevättalvella 2. 19

20 Kuvassa 7 on esitetty eri ikäryhmien suhteellinen osuus muikkukannasta vuosina Höytiäisen muikkukannan ikäjakauma on tyypillinen heikon kannan ikäjakauma vuosina Jakauma on tasainen sisältäen useita eri vuosiluokkia. Peräkkäin on siis syntynyt useita heikkoja vuosiluokkia. Suvasvedestä siirrettyjen muikkujen osuus oli huomattava vielä vuosien 21 ja 22 näytteissä (56 % ja 38 %), mutta syksyllä 23 suvasvetisten osuus kannasta oli vain 5 %. Vuonna 24 suvasvetisiä ei näytteissä enää ollut. Vuoden 24 ikäjakaumassa näkyy, että keväällä 24 syntynyt vuosiluokka on huomattavasti suurempi kuin aikaisemmat vuosiluokat. Vaikka vuosiluokkatarkastelulla ei pysty arvioimaan kannan absoluuttista kokoa, osoittaa se selvää muikkukannan elpymistä vuonna (%) osuus osuus (%) ikäryhmä ikäryhmä osuus (%) osuus (%) Höytiäisen muikku Suvasveden muikku ikäryhmä ikäryhmä Kuva 7. Muikkukannan ikäjakauma Höytiäisessä syksyllä sekä Suvasvedestä siirrettyjen muikkujen osuus kannasta. 2

21 Kuore Kevään troolisaaliista otetun populaationäytteen mukaan Höytiäisen kuoreiden pituus oli mm (kuva 8) kpl pituus (mm) Kuva 8. Kuoreen kokojakauma troolisaaliissa Koeverkkokalastus Ahvenen osuus koeverkkokalastuksen yksikkösaaliista oli eri osa-alueilla eri vuosina % (kuvat 9 ja 1). Ahvenen suhteellisen osuuden vähentyessä petokalojen, erityisesti kuhan, osuus lisääntyi. Siikakalojen osuus yksikkösaaliista oli hyvin pieni. Ahvenen yksikkösaalis oli suurempi tutkimusalueen pohjoisosassa osa-alueilla 1 ja 2 (kuva 11). Tulosten mukaan ahvenen yksikkösaalis (kg/verkko) pienentyi vuodesta 21 vuoteen 24 noin 3 % alueella 2, missä suurin osa hankkeen tehokalastussaaliista pyydettiin. Kappalemäärinä laskettuna yksikkösaaliin lasku oli alueella 2 vieläkin selvempi (kuva 12) eli ahvenen keskikoon kasvu jossain määrin kompensoi ahvenbiomassan vähenemistä. Toisin sanoen alueella 2 oli hankkeen päättyessä vähemmän, mutta suurikokoisempia ahvenia kuin ennen tehokalastuksen aloittamista. Muilla osa-alueilla muutokset ahvenen yksikkösaaliissa olivat pienempiä (kuvat 11 ja 12). 21

22 osuus % muut petokalat siikakalat särkikalat ahven osa-alue Kuva 9. Eri lajien osuus koeverkkokalastuksen yksikkösaaliista eri osa-alueilla vuosina kg/verkko osa-alue muut petokalat siikakalat särkikalat ahven Kuva 1. Koeverkkokalastuksen yksikkösaalis (kg/verkko) lajeittain vuosina eri osa-alueilla. 22

23 1,4 1,2 kg/verkko 1,,8,6,4, osa-alue Kuva 11. Ahvenen yksikkösaalis (kg/verkko) koeverkkokalastuksissa eri osa-alueilla vuosina Jana kuvaa 95 %:n luottamusväliä. 5 4 kpl/verkko osa-alue Kuva 12. Ahvenen yksikkösaalis (kpl/verkko) koeverkkokalastuksissa eri osa-alueilla vuosina

24 Koeverkkokalastuksen kuhasaalis (kg/verkko) kasvoi tutkimusjakson aikana kaikilla osa-alueilla vuodesta 21 (kuva 13). Alueilla 1 ja 2 kuhan yksikkösaalis oli korkein vuonna 24 ja alueilla 3 ja 4 vuonna 23. Koekalastuksissa saatujen kuhien määrä kolminkertaistui vuodesta 21 vuoteen 24 (taulukko 4).,15 kg/verkko,1, osa-alue Kuva 13. Kuhan yksikkösaalis (kg/verkko) koeverkkokalastuksissa eri osa-alueilla vuosina Jana kuvaa 95 %:n luottamusväliä. Taulukko 4. Kuhayksilöiden määrä, minimi- ja maksimipaino sekä keskipaino koeverkkokalastussaaliissa vuosina vuosi kpl min (g) max(g) keskipaino Kalanpoikasten määrittäminen ravintonäytteistä Muikun- ja siianpoikasten lukumäärän laskeminen ahvenen ruuansulatuselimistöstä on mahdollista ravintonäytteenotossa käytetyn kahden tunnin pyyntiajan jälkeen (kuva 14). Siikojen määrän laskeminen oli mahdollista keskimäärin vielä noin 3 tunnin jälkeen, pienempien muikkujen määrä taas reilun 2 tunnin jälkeen ruokailusta. Kalanpoikasten 24

25 sulamisnopeus vaihtelee lämpötilan, poikasten koon ja syötyjen poikasten määrän mukaan. Yksittäisten ahventen syömien kalanpoikasten määrä vaihteli 1 ja 82 välillä. muikku, 8 C muikku, 12 C 4 4 sulamisaste sulamisaste r 2 =,43 r 2 =, aika (h) aika (h) siika, 8 C siika, 12 C 4 4 sulamisaste sulamisaste r 2 =,73 r 2 =, aika (h) aika (h) 6 Kuva 14. Muikun- ja siianpoikasten sulamisasteen ja ajan välinen regressio sekä selitysaste (r 2 ) ahvenen ruuansulatuselimistössä ruokailun päättymisen jälkee n eri lämpötiloissa. Katkoviiva kuvaa näytteenotossa käytettyä 2 tunnin pyyntiaikaa. Sulamisasteen selitykse t ks. luku Akvaariokokeet kuoreella Akvaariokokeiden perusteella alle 1 mm:n pituiset kuoreet eivät pysty käyttämään merkittävästi kalanpoikasravintoa. Pienemmät kuoreet olivat syöneet vain 1-2 poikasta, vaikka muikkuja oli tarjolla huomattavasti enemmän. Pienemmät kuoreet myös söivät vain pienimpiä alle 17 mm:n muikunpoikasia (kokoluokat 1-3, ks. kuva 15A). Suuremmat, yli 1 mm:n kuoreet pystyivät syömään kaikkia kokeissa käytettyjä muikun kokoluokkia (kuva 15B). Eniten kuoreet söivät muikunpoikasia, kun tarjolla oli kokoluokan 2 poikasia. 25

26 A kpl syöty kuore <1 mm muikun kokoluokka muikkutiheys B kpl syöty kuore >1 mm muikun kokoluokka muikkutiheys Kuva 15. Alle 1 mm:n (A) ja yli 1 mm:n (B) pituisten kuoreiden syömien muikkujen määrä (keskiarvo ja keskiarvon keskivirhe) muikun eri kokoluokilla ja eri muikkutiheyksillä. N = 8 paitsi kuva A muikun kokoluokalla 3 N = 6 ja kokoluokalla 4 N = 2. Muikun keskipituus kokoluokissa: 1 = 8,2 mm; 2 = 13, mm; 3 = 16,7 mm; 4 = 18,9 mm; 5 = 21,4 mm; 6 = 25,5 mm. 4.6 Ahvenen ravinto Ahven käyttää hyvin monipuolista ravintoa, joka koostuu sekä eläinplanktonista, pohjaeläimistä että kaloista. Tulosten mukaan Höytiäisellä eri kokoluokat käyttävät erilaista ravintoa ja myös erilaisilla habitaateilla on vaikutusta ahvenen käyttämään ravintoon. Ahvenen ravinto eri näytteenottovuosina ja paikoilla erosi tilastollisesti toisistaan (Kruskal-Wallis, P <,1, parittaiset testit taulukko 5). Vuonna 21 pohjoisella näytteenottopaikalla (kuva 16) ahvenet olivat syöneet enemmän planktonravintoa ja pohjaeläimiä kuin eteläisellä paikalla, missä kalaravinnon määrä taas oli suurempi. Vuoden 26

27 22 ravinnossa taas pohjaeläinten suhteellinen osuus oli huomattavasti suurempi kuin vuoden 21 näytteissä kummallakaan näytteenottopaikalla. Tärkeimpiä ravintokohteita olivat päivänkorennon toukat sekä surviaissääsken toukat ja kotelot. Taulukko 5. Eri näytteenottopaikkojen ja vuosien väliset tilastolliset erot ahvenen ravinnonkäytössä. *** = P <,1; ** = P <,1; * = P <,5; ns = ei tilastollista eroa. epl pohjael. kalat muut 21/A vs. 21/B *** ** *** ** 21/A vs. 22/A *** *** ns ns 21/B vs. 22/A *** *** *** ** osuus (%) ravinnon hiilipainosta muut kalat pohjaeläimet eläinplankton 21 / A 21 / B 22 / A Kuva 16. Eri ravintokohteiden suhteellinen osuus ahvenen ravinnossa eri näytteenottopaikoilla 1 ja 2 vuonna 21 sekä paikalla 1 vuonna 22. Vuonna 21 näytteenottopaikalla B 23 % ahvenista oli syönyt kalaravintoa, kun taas paikalla A kalaravintoa syöneitä oli vain 3 % vuonna 21 ja 11 % vuonna 22. Pienin kalaravintoa syönyt ahven oli 82 mm:n pituinen. Tärkeimpiä saalislajeja kalaa syövillä ahvenyksilöillä olivat ahven, kuore, kiiski ja kivisimppu (kuva 17). Muikkua syöneitä ahvenia löytyi aineistosta vain muutama. Nämä yksilöt oli pyydetty eteläiseltä näytteenottoalueelta vuonna 21, missä muikunpoikasten tiheys oli suurempi kuin alueella A (taulukko 7). Eniten muikunpoikasia syöneen mahasta löytyi 4 poikasta. 27

28 1 n osuus (%) kalarav inno h iilipainosta / A 21 / B 22 / A tunnistamaton muut muikku kivisimppu kiiski kuha kuore ahven Kuva 17. Eri kalalajien osuus kalaravinnon hiilipainosta ahvenella vuonna 21 näytteenottopaikoilla 1 ja 2 sekä vuonna 22 paikalla 1. Ahvenen eri kokoluokkien ravinnon koostumus erosi tilastollisesti toisistaan (Kruskal-Wallis, P <,1). Eläinplanktonin osuus ravinnosta oli suurin pienillä kokoluokilla (kuva 18). Koon kasvaessa pohjaeläinravinnon ja kalaravinnon osuus alkoi lisääntyä. Suurimmat ahvenet käyttivät lähes pelkästään kalaravintoa. 21 / A 21 / B 22 / A osuus (%) ravinnon hiilipainosta muut kalat pohjaeläimet eläinplankton <1 mm mm mm mm kokoluokka >19 mm <1 mm mm mm mm kokoluokka >19 mm <1 mm mm mm mm kokoluokka >19 mm Kuva 18. Ahvenen ravinnon koostumus eri kokoluokilla näytteenottopaikoilla A ja B vuonna 21 sekä paikalla A vuonna 22. Tämän aineiston mukaan vuorokaudenajan ja ruokailuaktiivisuuden välillä ei ollut selvää yhteyttä. Kun testattiin mahan täyteisyyden ja näytteenottoajan välistä yhteyttä selvää trendiä ei löytynyt. Alueen A ahvenilla tyhjiä mahoja näytti olevan eniten keskiyön molemmin puolin ja eniten syöneitä taas keskipäivän aikaan (kuva 19). Alueella B tilanne oli päinvastainen. 28

29 21 / A 21 / B 22 / A osuus (%) täyteisyys: aika aika aika Kuva 19. Ahvenen mahan täyteisyys eri vuorokaudenaikoina näytteenottopaikoilla A ja B vuonna 21 sekä paikalla A vuonna 22. Eläinplanktonravinnon suhteellinen osuus ravinnosta kasvoi toukokuusta kesäkuulle, kun samaan aikaan pohjaeläinravinnon määrä laski (kuva 2). 21 / A 21 / B 22 / A osuus (%) ravinnon hiilipainosta muut kalat pohjaeläimet eläinplankton viikko viikko viikko Kuva 2. Eri ravintokohteiden osuus ahvenen ravinnossa eri viikoilla vuonna 21 näytteenottopaikoilla A ja B sekä vuonna 22 paikalla A. Vuonna 22 kutevien ahventen osuus aineistosta oli suurempi kuin vuonna 21, esimerkiksi kutevien koiraiden osuus oli noussut 46 prosentista 93 prosenttiin (taulukko 6). Myös habitaattien välillä oli merkittävä ero: näytteenottopaikalla A kutevia oli enemmän kuin paikalla B. 29

30 Taulukko 6. Kutevien ja ei-kutevien osuus aineistosta kokoluokissa 1-5 ja eri näytteenottopaikoilla vuosina 21 ja keskiarvo naaras 21/A ei-kuteva 1 % 1 % 75 % 53 % 48 % 75 % kuteva % % 25 % 47 % 53 % 25 % 21/B ei-kuteva 1 % 1 % 95 % 95 % 8 % 93 % kuteva % % 5 % 5 % 2 % 7 % 22/A ei-kuteva 1 % 88 % 59 % 51 % 5 % 61 % kuteva % 12 % 41 % 49 % 5 % 39 % koiras 21/A ei-kuteva 94 % 55 % 35 % 75 % 1 % 54 % kuteva 6 % 45 % 65 % 25 % % 46 % 21/B ei-kuteva 1 % 86 % 25 % % 1 % 7 % kuteva % 14 % 75 % 1 % % 3 % 22/A ei-kuteva 79 % 5 % 2 % 3 % 5 % 7 % kuteva 21 % 95 % 98 % 98 % 5 % 93 % Verrattaessa kutevien ja ei-kutevien ruokailuaktiivisuutta tilastollisesti merkitsevä ero löydettiin naaraiden ruokailuaktiivisuudessa (Mann-Whitney, P =,4). Kutevat naaraat kyllä ruokailivat kudun aikaan, mutta keskimääräinen mahan täyteisyys oli pienempi kuin lepovuotta pitävillä naarailla. Koirailla tällaista tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt. 3

31 4.7 Kuoreen ravinto Tutkittuja mahoja oli yhteensä 1113 kpl. Nuotalla kutualueelta pyydetyillä kuoreilla 66 %:lla oli tyhjä maha, kun taas vain 2 % troolinäytteen kuoreista oli tyhjämahaisia. Kun jätetään pois tyhjät mahat, pelkästään eläinplanktonia (1 % mahan sisällöstä) oli syönyt 9 % kuoreista. Vain kaksi kuoretta oli syönyt kumpikin yhden kalanpoikasen. Tunnistamattomaksi jääneet poikaset eivät koon ja otoliittien perusteella kuitenkaan olleet siikakaloja. 4.8 Muut ravintotutkimukset Tutkituista siian mah oista 26 %, seipin 24 % ja kuhan 3 % oli tyhjiä. Seip in ravinto koostui suurimmalta osaltaan pohjaeläimistä, siian ravinto taas eläinplanktonista (kuva 21). Siiat eivät olleet syöneet siikakaloja, mutta 7 % syöneistä seipistä oli syönyt siikakalojen poik asia. Kuhan tärkeintä ravintoa Höytiäise llä olivat ahvenet (kuva 21). Vain yksi tutkituista kuhista oli syönyt muikkua. non avin sta %) r paino osuus ( hiili kalat pintaravinto eläinplankton pohjaeläimet osuus (%) ravinnon tuorepainosta muut muikku särkikalat kuore ahven seipi siika kuha Kuva 21. Eri ravintok ohteiden suhte ellinen osuus seipin, siian ja kuhan ravinnos sa vuonna Siikakalojen poikastutkimukset Muikun poikasmäärät pysyivät koko tutkimusjakson ajan suhteellisen tasaisina (kuva 22). Useimpina vuosina poikasmäärä oli noin 2 kpl/ha. Siirtoistutusta seuranneena keväänä 21 poikasia tavattiin kuitenkin yli 4 kpl/ha, mutta poikasten geneettisen alkuperän selvitys osoitti, että valtaosa poikasista oli Höytiäisen omaa kantaa ja siirtoistutuksen vaikutus poikastuotantoon oli siten vähäinen (Huuskonen ym. 24). Siian hehtaarikohtaiset poikasmäärät vaihtelivat puolestaan vajaan sadan ja reilun kahdensadan yksilön välillä eli ne olivat kertaluokkaa muikkua pienempiä (kuva 22). 31

32 Muikku ) Poikasmäärä (kpl ha viikko 3. viikko Poikasmä ärä (kpl ha -1 ) Siika Vuosi 1. viikko 3. viikko Kuva 22. Muikun- ja siianpoikasten määrä Höytiäisessä vuosina viikko tarkoittaa heti jäidenlähdön jälkeistä tilannetta ja 3. viikko tilannetta kaksi viikkoa myöhemmin. Vuonna 1999 tehtiin vain yksi näytteenotto. Jana kuvaa 95 %:n luottamusväliä. Poikastutkimuksessa oli mukana myös samat näytteenottopaikat, joilta kerättiin ahvenen ravintonäytteitä. Alueella A oli vuonna 21 hyvin vähän poikasia, kun taas alueella B poikasten määrä oli huomattavasti suurempi (taulukko 7). Taulukko 7. Muikunpoikasten määrä (kpl/1 m 3 ) eri syvyysvyöhykkeissä ravintonäytteenottopaikoilla A ja B syvyys A B A vyöhyke -,5 m,5-1 m m >2 m

33 4.1 Kaikuluotaus ja koetroolaus Kaikuluotaus- ja koetroolaustutkimuksen mukaan muikkukannan koossa ei tapahtunut muutoksia vuosina 2-22 (Jurvelius & Riikonen 2, Jurvelius 22, Jurvelius 23). Suurimman osan ulapan kalabiomassasta muodosti kuore (yli 9 %). Muikkubiomassa oli tutkimusjakson aikana 25-5 g/ha. 5 Tulosten tarkastelu 5.1 Ahvenen tehokalastus Käytettyjä tehokalastusmenetelmiä hankkeen aikana olivat talvinuottaus, troolaus sekä katiska- ja pohjarysäpyynti. Ennen hankkeen alkamista ahvenen tehokalastuksen tavoitteena oli pyytää ahventa vähintään 5-1 kg/ha. Saalistavoitetta ei saavutettu koko alueella. Suurin osa saaliista saatiin kuitenkin suhteellisen pieneltä alueelta (osa-alue 2), missä hehtaarikohtainen saal is nousee jo kohtuulliseksi. Ahvensaalis oli noin 4 kg hehtaaria kohti laskettuna koko tutkimusalueelle. Trooli-, nuotta- sekä ammattikalastajien katiskasaalis on pyydetty lähes kokonaan osa-alueelta 2 eli tällä alueella ahvensaalis on ollut 12,5 kg/ha. Katiskaprojektin saalis on pyydetty koko järven alueelta. Ahvenen kokonaissaaliista Höytiäisessä ei ole olemassa tuoretta arviota, sillä sitä on viimeksi arvioitu kalastustiedustelulla vuonna 199. Tällöin ahvensaaliin arvioitiin olleen noin 46 kg (Lappalainen 1998). Tehokalastushankkeissa rehevillä järvillä hehtaarisaaliit ovat olleet huomattavasti suuremmat (esim. Horppila ym. 1996). Vertailutietoja karuilta järviltä vastaavasta tilanteesta ei ole. Höytiäinen on karu järvi, eikä tehokalastussaaliiden voi odottaa nousevan rehevien järvien tasolle. Talvinuottaus ei Höytiäisellä antanut hyviä ahvensaaliita. Kokemusten mukaan nuottaus on kannattavaa ainoastaan lyhyen aikaa juuri ennen jäiden lähtöä, kun lumi on jo alkanut sulaa jäiltä. Silloin ahvenet keräytyvät parviin ja nuottasaaliit paranevat. Nuottapyynti vaatii myös suuret investoinnit ja käyttökustannukset ovat suuret, joten yksikkösaaliiden tulisi olla suurempia kulujen peittämiseksi. Kevään troolauspäivät jäivät tässä hankkeessa hyvin vähäiseksi. Keväinen troolipyynti voisi olla kannattavaa, mutta kuhien suuri määrä saaliissa tiheän kuhakannan aikaan haittaa pyyntiä. Keväällä troolia vedetään syvemmältä kuin syksyllä, mikä huonontaa kuhien mahdollisuutta selvitä troolipyynnistä vahingoittumattomana. Mittavampaa pyyntiä ajatellen keväinen troolausaika on onnistuessaankin kuitenkin hyvin lyhyt. 33

34 Syksyisessä troolipyynnissä saatiin saalista hyvin vuosina Ahvenet parveutuvat syksyllä hyvin ja pyyntikausi on pitkä. Syksyn pyyntiä saattaa kuitenkin rajoittaa syksyn tuuliset säät. Esim. vuonna 24 troolauspäivien määrä ja niin ollen myös saalis jäi hyvin vähäiseksi tuulisten säiden vuoksi. Syksyllä 24 saalis oli muutenkin erilainen kuin muina vuosina: saaliista vain 36 % oli ahventa, kun se muina vuosina oli %. Troolipyynti vaatii suurehkoja investointeja. Muikun troolauksen tarkoitettu pyydys ei sovellu ahvenen troolaamiseen, vaan ahvenen pyynnissä käytettiin muikkutroolia tiheämpää troolia. Pohjarysäpyynnistä saatiin kokemusta vain yhdeltä vuodelta tämän hankkeen aikana. Rysäkalastus ei rajoitu vain kutuaikaan vaan saalista saadaan myös kutuajan jälkeen. Toisin kuin trooli- ja katiskapyynnissä, rysällä saadaan saaliiksi sekakalaa, joten saalis vaatii lajittelun. Ammattikalastajien katiskapyynnillä saatiin tässä hankkeessa kohtalaiset saaliit. Saalis oli puhtaasti ahventa, eikä lajittelua tarvittu. Sivusaaliina saatiin kuhaa ja madetta, joka lisää pyynnin kannattavuutta. Tässä hankkeessa katiskoita oli pyynnissä enimmillään 81 kpl sekä 2 rysää. Kalastajien mukaan katiskoita pitäisi olla pyynnissä vähintään 1 kpl tai rysien määrää tulisi lisätä, jotta pyynti olisi kannattavaa. Investointi katiskapyyntiin on kalastajien mukaan kerralla suuri, mutta katiskat kestävät muovitetusta verkosta tehtynä kutupyynnissä noin 1 vuotta. Kaikki käytetyt pyyntimenetelmät valikoivat hyvin ahventa. Vähiten sivusaalista saatiin katiskalla. Eniten sivusaaliista saatiin pohjarysällä ja syksyn 24 troolipyynnissä. Kalastajien mielestä ahvenen myynti on ongelma. Saalista pitäisi saada tarpeeksi kerralla, että myynti ja kuljetus olisi kannattavaa. Hintaa ei pidetty kovin hyvänä. Kuljetusmatka on usein liian pitkä eli pientä saalista huonolla hinnalla ei kannata lähteä kuljettamaan. Toisena ongelmana pidettiin ahvenen kokoa. Vain yksi ostaja on ottanut vastaan myös pientä ahventa. Muut ostajat eivät ota vastaan pientä ahventa, joten saalis olisi lajiteltava, mikä taas lisää työtä. Aikaisemmin saalis myytiin turkiseläinten rehuksi, nykyisin ahvenen menekki ruokakalaksi on lisääntynyt. Hankkeen aikana jalostukseen myydyn kalan määrä lisääntyi huomattavasti. Kalastajien mukaan ahvenen katiskakalastusta ei olisi aloitettu ilman hankkeen maksamaa pyyntitukea. Rysäkalastus olisi ilman pyyntitukeakin aloitettu, mutta hanke aikaisti rysien rakentamista ja kalastuksen aloittamista. Ahvenen troolausta kalastajat ovat Höytiäisellä tehneet jo pitkään. Hankkeen päätyttyäkin kalastajilla on tarkoitus jatkaa troolausta, katiskakalastusta sekä rysäpyyntiä. 34