Asia: VNS 4/2017 vp Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille

Transkriptio

1 LAUSUNTO Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Asia: VNS 4/2017 vp Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille Suomen Lukiolaisten Liitto lausuu kunnioittavasti eduskunnan sivistysvaliokunnalle seuraavaa: Yleisesti SLL on huolissaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta julkisen talouden suunnitelmassa vuosille SLL haluaa muistuttaa, että yhteiskuntapoliittiset ratkaisut ovat nuorten ikäluokkien kannalta erityisen merkittäviä. Nuorten kotitalouksien tulonjakokehitys on jäänyt aiemmista ikäluokista jälkeen. Kaikista heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat alle 25-vuotiaiden kotitaloudet. Suomen Pankin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Pitkittynyt taantuma ja heikot kasvunäkymät aiheuttavat huolta nuorten ikäluokkien taloudellisen aseman kehityksestä. Nuorten pienituloisuus uhkaa myös eläkejärjestelmän kestävyyttä. Heikkenevien tulojen myötä nuorten kyky rahoittaa tuloistaan aiempien ikäluokkien eläkkeitä heikkenee ja heidän oma eläkekertymänsä jää pieneksi. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden periaatteen tulee olla vahva valtiollisissa ratkaisuissa. SLL:n mielestä nuorten köyhtymisen syyt tulee kartoittaa ja ryhtyä toimiin nuorisoköyhyyden vähentämiseksi. Erityisesti nuorisotakuuseen, koulutukseen, opintotukeen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin on tehtävä panostuksia. Nuorten ja opiskelijoiden perusturva tulee nostaa samalle tasolle kuin muilla ikäryhmillä Hallinnonalakohtaiset linjaukset Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala Lukiokoulutuksen uudistaminen Suomen Lukiolaisten Liitto katsoo, että kokeilut ovat olleet hyvä avaus lukion kehittämistarpeisiin, mutta uudistaminen on vaarassa jäädä sirpaleiseksi ja vaikutukseltaan

2 vaatimattomaksi. SLL on toivonut kokonaisvaltaista lukion kehittämistä ja koulutuksen järjestäjille välineitä kehittämiseen hallituksen päätös käynnistää lukiokoulutuksen uudistaminen on kannatettava avaus. Lukiokoulutus on pedagogisen murroksen kynnyksellä, joten nyt on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota koulutuksen laatuun. SLL katsoo, että jo pikaisella aikataululla tulisi ryhtyä kehittämään ensisijaisesti valtakunnallista opiskelijapalautejärjestelmää sekä toissijaisesti lukiokoulutuksen laatukriteereitä. Myös lukiota koskevaa lainsäädäntöä on tarkasteltava. Erityisesti SLL pyytää kiinnittämään huomiota seuraaviin: Uskonnon ja terveystiedon erityisasema lukiossa tulee purkaa. Tilanne, jossa nämä kaksi ainetta ovat toisia vahvemmassa asemassa tuntijaossa, ei ole perusteltu. Lisäksi erityisasema muodostaa kummallisen reunaehdon lukion uudistamiselle. Lukiolaissa ei ole mainintaa erityisopetuksesta, toisin kuin perusopetuslaissa ja laissa ammatillisesta koulutuksesta. Lukion opetussuunnitelmassa on jo yli kymmenen vuotta mainittu erityinen tuki. Yleensä erityinen tuki lukioissa tarkoittaa vain lisäaikaa kokeisiin vastaamiseen. Kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista 85 % kokee, etteivät koulun aikuiset puutu kiusaamiseen. Lukiolaissa ei ole määritelty opettajalle velvollisuutta puuttua koulukiusaamiseen, toisin kuin perusopetuslaissa. Lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus on turvattava. Tämä edellyttää käytettävien resurssien suuntaamista saavutettavuuden perusteella. Nykyisin alle 60 opiskelijan ja alle 200 opiskelijan lukiot saavat korotettua yksikköhintaa. Tästä ns. pienten lukioiden lisästä voitaisiin luopua ja siirtyä ns. saavutettavuuslisään, jossa otetaan huomioon ikäluokan suuruus sekä kunnan syrjäisyys. SLL huomauttaa, että lukiossa on meneillään monia sekä ajallisia että taloudellisia resursseja vaativia uudistuksia kuten uusien opetussuunnitelmien käyttöönotto sekä ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen. Hallitus ei ole puolivälitarkastelussa tai julkisen talouden suunnitelmassa osoittanut lisäresursseja uudistuksen toteuttamiseen. Samalla yksikköhinta on jäänyt jälkeen koulutuksen todellisista kustannuksista. Vuonna 2015 yksikköhinta kattoi 85 % koulutuksen kustannuksista. SLL katsoo, että lukioiden valmius uudistua edellyttää nykyistä turvatumpaa rahoituspohjaa.

3 Korkeakoulujen profiloituminen Korkeakoulujen profiloitumisen vaikutukset opetukseen ja opetustarjontaan on tehtävä näkyväksi myös korkeakoulutukseen hakeutuville. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma Opettajien osaamisen vahvistaminen on keskeinen osa koulutuksen kehittämistä. SLL muistuttaa, että kehittämisessä on huomioitava aineenopettajakoulutuksen erityispiirteet. Opettajien täydennyskoulutuksen saatavuutta sekä tarkoituksenmukaisuutta on lisättävä. Opettajien digipedagogisiin valmiuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota: Syksyllä 2016 aloitettu ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen jatkuu siten, että vuoteen 2019 mennessä kaikki aineet kirjoitetaan sähköisesti. Muutos on odotettu ja tarpeellinen, mutta ymmärrettävästi huolettaa monia opiskelijoita erityisesti heitä, jotka eivät koe sähköisten opiskelutaitojen olevan osa lukioarkea. Vain 27 % opiskelijoista kokee opettajilla olevan riittävät valmiudet ohjata heitä tieto- ja viestintätekniikan opiskelukäytössä (SLL 2013). Suomalaiset opiskelijat jäävät kansainvälisessä vertailussa häntäpäähän tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen määrässä ja ero Pohjoismaihinkin on merkittävä: Tanskassa 84 % ja Norjassa peräti 94 % lukiolaisista käyttää tietokonetta koulussa vähintään kerran viikossa, kun Suomessa vastaava luku on vain 25 % (Accenture 2015). Opettajien puutteellinen osaaminen tai asenne ei voi jarruttaa opiskelijan mahdollisuuksia hankkia opiskeluaikana niitä digivalmiuksia, jotka ovat keskeisessä roolissa yhteiskunnassa ja työelämässä. Digitaaliset opiskelutaidot on yhä määrätietoisemmin integroitava osaksi opettajankoulutuksen pedagogisia käytäntöjä että opetussuunnitelmaa. SLL:n mielestä kehittämisohjelman yhteydessä tulisi myös harkita, onko tarpeen määritellä valtakunnallisesti tietyt opettajankoulutuksen opetussuunnitelman ydinsisällöt. Opintotuki ja opiskelijoiden siirto yleiseen asumistukeen SLL kiittää ratkaisua siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Oppilaitosverkon harventuessa yleistyy kehitys, jossa alaikäinen toisen asteen opiskelija asuu itsenäisesti ja muodostaa oman taloutensa. Koska opintotuki ei turvaa toimeentuloa, mielekkäisiin toisen asteen opintoihin hakeutuminen on näissä tilanteissa kiinni perheen vuokranmaksukyvystä tai opiskelijan mahdollisuudesta työskennellä opintojen ohessa. Yleinen asumistuki huomioi

4 selvästi paremmin todellisen vuokratason, turvaa ympärivuotisen asumisen tuen ja suuntaa tukea sitä eniten tarvitseville. SLL kannustaa edelleen yleisen asumistukijärjestelmän kehittämiseen. Opiskelijoille tyypilliseen yhteisasumiseen liittyy yleisen asumistuen osalta haasteita ruokakuntakohtaisuuden takia. Yhteisen vuokrasopimuksen tehneille henkilöille myönnetään yhteinen tuki, jolloin tulotkin katsotaan yhteisiksi. Tällöin esimerkiksi tuntemattoman, työssäkäyvän kämppäkaverin tulot voivat viedä opiskelijalta asumistuen kokonaan. Kämppäkavereiden käsittelyä yhteisenä ruokakuntana on yleisessä asumistuessa voitu kiertää erilaisilla vuokrasopimusteknisillä ratkaisuilla, kuten keskinäisillä alivuokrasopimuksilla. Tämä on kuitenkin kuormittanut niin opiskelijaa kuin toimeenpanevaa viranomaistakin ylimääräisellä byrokratialla, eivätkä kaikki vuokranantajat ole tähän suostuneet. Nyt kun yleisen asumistuen piiriin siirtyy suuri määrä yhteisasumista suosivia opiskelijoita, kämppäkavereiden jakamista eri ruokakuntiin on asumistukilaissa helpotettava. Opintotuen resursseista päätettäessä on lisäksi tärkeää muistaa myös vanhempansa luona asuvat sekä alaikäiset toisen asteen opiskelijat. Näiden ryhmien opintotuki uhkaa nyt jäädä pahasti jälkeen muiden opiskelijoiden tuesta. Vanhempansa luona asuviin ja alaikäisiin kohdistuvat varsin tiukat vanhempien tulorajat, joita on korotettu vuoden 1993 jälkeen vain kahdesti. Ansiotason noustessa tämä on johtanut tarveharkinnan kiristymiseen ja opintotuen käyttöasteen laskemiseen. Tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi itsenäisesti asuvien alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan korottamaan. Korkea-asteen opintotukileikkaukset SLL näkee, että julkisen talouden suunnitelmaan kirjatut kehyskauden loppuun mennessä realisoituvat noin 113 miljoonan euron opintotukileikkaukset vaarantavat opiskelijoiden toimeentulon. Jo nykyisellään opintotuki on matalin sosiaaliturvan muoto, ja poikkeuksellisen suuri leikkaus heikentää sitä entisestään. SLL:n pelkona on, että opintorahan tason laskeminen ja lainamäärien kasvattaminen tekee kokopäiväiseen opiskeluun keskittymisestä mahdotonta. Lainapainotteisuuden keskeinen ongelma on SLL:n näkemyksen mukaan opintolainan vähäinen houkuttelevuus. Tutkimusten mukaan laina on opiskelijalle viimesijainen rahoituskeino työssäkäyntiin tai vanhempien tukeen verrattuna. On todennäköistä, että erityisesti nykyisessä haastavassa talous- ja työllisyystilanteessa opiskelijat pyrkivät

5 korvaamaan epävarmaksi ja riskialttiiksi koetun opintolainan muilla tulonlähteillä kuten työssäkäynnillä. Siksi opintotukileikkaukset näkyvät mitä todennäköisimmin opintoaikojen venymisenä ja vaikeuttavat työurien pidentämiseen tähtäävän tavoitteen toteutumista. Rahamuotoisen tuen leikkaus on merkittävä ongelma myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. SLL muistuttaa, että opiskelijan oman tai hänen perheensä rahoitusvastuun kasvaessa kasvaa myös sosioekonomisen aseman vaikutus koulutusmahdollisuuksiin ja -valintoihin. Lainanottomahdollisuuksien suhteen opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa myös koulutusalansa perusteella. Monilla epävarman työllisyystilanteen aloilla opintolaina ottaminen on selvästi toisia aloja suurempi riski. SLL kantaa huolta myös siitä, millaisia vaikutuksia opintotukileikkauksilla on koulutukseen kannustamiseen. Heikon tasonsa vuoksi toisen asteen opintotuki on tälläkin hetkellä varsin ongelmallinen tämän suhteen. Jos toisen asteen opiskelijaa odottaa korkea-asteella yhtä matala opintoraha ja kymmeniin tuhansiin kohoava lainasumma, SLL näkee, että koko korkeakoulutukseen siirtyminen voi olla uhattuna. SLL pitää toivottuna, mutta tasoltaan riittämättömänä, päätöstä perheellisten opiskelijoiden 75 euron huoltajakorotuksesta. Opiskelevien vanhempien tilanne on ollut taloudellisesti erityisen vaikea. Nuorisotakuu SLL on huolissaan hallituksen kärkihankkeen, Nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan, toteuttamisesta. Hankkeelle varattu 10 miljoonan euron määräraha on erittäin niukka. Nuorisotakuun tulisi sisältää ennen kaikkea ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Esimerkiksi opinto-ohjauksen tulisi kulkea mukana läpi koulumatkan niin perusasteella kuin toisella asteella. Nykyisellään nuorisotakuussa ei juurikaan keskitytä ennaltaehkäiseviin ratkaisuihin, vaikka ne olisivat sekä taloudellisesti että yksilön kannalta toivotuimpia. Nuorisotakuussa keskiössä ovat olleet koulupudokkaat, mutta tärkeää olisi myös tukea ilman opiskelupaikkaa jääneitä uusia ylioppilaita. Nykytilanteessa lukion jälkeen jatko-opintoihin hakee ¾ uusista ylioppilaista, mutta vain kolmannes hakijoista saa opiskelupaikan. Tällä hetkellä kolmen vuoden kuluttua ylioppilaaksi valmistumisesta 70 prosentilla on opiskelupaikka joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. SLL on ehdottanut ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille mahdollisuutta maksuttomiin opintoihin avoimissa

6 korkeakouluissa, esimerkiksi opintosetelin muodossa, sekä koulutuksen järjestäjille jälkiohjausvelvoitetta oppilaitosasteiden välisiin nivelvaiheisiin. SLL myös vaatii, että ennen hallituskauden loppua nuorisotakuuseen liittyvien hankkeiden tuloksia arvioidaan ja onnistuneet tulokset pyritään vakinaistamaan osaksi pysyviä palveluita. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala SLL kiittää ratkaisusta, jolla nuorille suunnattujen Ohjaamoiden toimintaa pyritään vakinaistamaan. Nuorten tukipalveluissa on otettava käyttöön yhden luukun periaate, jonka mukaisesti nuori saa tarvitsemansa tuen ja palvelut yhdeltä ihmiseltä, samasta paikasta. Nuoret tarvitsevat sekä sähköisiä palveluja että kasvokkain kohtaamisia. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi lisäksi yhtenäistää käytäntöjä eri alueiden ja kuntien välillä nuorten ohjaus- ja työllisyyspalveluissa. TE-palveluissa on oltava nuorten ja opiskelijoiden asioihin erikoistuneita asiantuntijoita. Lisäksi vastuunjaon on oltava selkeä. Nuorisotyön palvelut sekä koulutus ovat kuntien vastuulla, mutta TE-palvelut vuodesta 2019 maakuntien tehtäviä. Jatkovalmistelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten sujuviin palveluketjuihin. Nuorten työllistymisen tueksi työnantajia on kannustettava palkkaamaan nuoria esimerkiksi palkkatuella. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala Hallitus päätti kevään 2017 puolivälitarkastelun yhteydessä palauttaa neliövuokrakohtaisen katon sekä muuttaa asumistuen indeksin vuokratasoindeksistä elinkustannusindeksiksi. Molemmat ratkaisut ovat käytännössä leikkauksia asumisen tukeen. SLL huomauttaa, että varsinkin kaupunkiseuduilla asuntojen vuokratasot ovat nousseet, vaikka esimerkiksi opintotuen asumislisään ei ole tehty vuoden 2005 jälkeen mitään parannuksia. Huomioon otettava enimmäisvuokra on ollut 252 euroa. Silti Kelan mukaan vuodesta 2011 lähtien asumislisää saavien keskimääräinen asumismeno on noussut noin 20 prosenttia. Se ylittää selvästi kuluttajahintojen yleisen nousun, joka samana aikana on ollut noin 7 prosenttia. Opintotuen asumislisän tason jäädyttäminen ei ole säästänyt opiskelijoita vuokrankorotuksilta, jotka ovat olleet samaa suuruusluokkaa kuin yleinen vuokrakehitys. Ei siis voida varmuudella olettaa, että asumistuen indeksimuutos tai neliövuokrakatto hillitsisivät vuokrien nousua.

7 Riskinä on, että entistä useampi pienituloinen nuori joutuu turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen asumisen kustannuksista. Lisäksi rajoitukset tekevät järjestelmästä tuen saajille monimutkaisen. Vuokrakustannusten hillitsemiseksi ja varsinkin pääkaupunkiseudun ja opiskelijoiden vaikean asuntotilanteen takia SLL toivoo asuntorakentamiseen lisää toimenpiteitä. Helsingissä Puheenjohtaja Pietu Heiskanen Pääsihteeri Saara Hyrkkö Lisätietoja: sosiaalipoliittinen asiantuntija Katja Asikainen, koulutuspoliittinen asiantuntija Annakaisa Tikkinen,