SORA- JA HIEKKA-ALUEET

Transkriptio

1 SORA- JA HIEKKA-ALUEET JOHDANTO... 1 LÄHTÖKOHDAT... 2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 2 Maakuntakaavan tavoitteet... 3 Seutukaava... 3 Maa-aineslaki... 3 Vesilaki... 4 Maa-ainesten kulutus... 4 Pohjaveden kulutus... 9 SORA- JA HIEKKA-ALUEET MAAKUNTAKAAVASSA... 9 TULOKSET Arvioidut soran ja hiekan ottamisalueet Kiviainesalan yritysten esittämät alueet Luonto- ja maisema-arvot ESITYS MAAKUNTAKAAVAAN Riittävyys LÄHTEET LIITE I. Kuntien esitykset maa-ainesten (soran ja hiekan) ottamisalueiksi ( ) LIITE II. Arvioidut sora- ja hiekka-alueet LIITE III. Maakuntakaavaan esitettävät sora- ja hiekkamuodostumat JOHDANTO Keski-Suomen maakunnan alueella on kolmeen otteeseen selvitetty sora- ja hiekkavaroja, niiden käyttöä ja kulutusennusteita. Ensimmäinen oli 1970-luvulla Geologian tutkimuskeskuksen tekemä TVL:n Keski-Suomen piirin soravarojen inventointi. Toinen selvitys tehtiin seutukaavaliitossa 1980-luvulla ja siinä tarkasteltiin pitkäaikaiseen ja laaja-alaiseen maa-ainesten ottoon soveltuvia harjualueita. Tämä selvitys oli perusaineistoa seutukaavan 3. vaiheen maa-ainesten ottoalueille. Ympäristöministeriön toimeksiannosta Keski-Suomen liitto selvitti 1990-luvun alussa sora- ja hiekkavarojen käyttöä laajalla kyselyllä. Nämä tulokset ovat julkaisematta. Keski-Suomen ympäristökeskus on tehnyt 1990-luvulla pohjavesistä kuntakohtaiset kansiot, joita on jatkuvasti päivitetty. Niissä on esitetty arviot pohjavesialueiden antoisuuksista, vedenottamot ja koepumppauspaikat, pohjavesialueiden ja muodostumisalueiden rajaukset sekä tietoja mm. pohjavettä uhkaavista riskeistä. Keski-Suomen liitto aloitti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen maakuntakaavan laadinnan joulukuussa Maakuntakaava laaditaan kokonaismaakuntakaavana. Luonnonvaroja ja energiaa 1

2 valmisteleva asiantuntijaryhmä lähti työssään siitä, että kaavassa esitetään kalliokiviaines- ja rakennuskivialueet, soran ja hiekan ottamisalueet sekä asutuksen ja tuotantotoiminnan tarvitsemat pohjavesivarat. Maa-aineshuollon rakennemuutoksen seurauksena painopiste on siirtynyt sorasta ja hiekasta kalliokiviainekseen. Tällä hetkellä valtakunnan tasolla noin 60 % käytetystä kiviaineksesta on kalliota. Keski-Suomessa on kuitenkin Suomen ympäristökeskuksen maa-ainesten ottorekisterin (motto rekisteri) mukaan painopiste vielä sorassa ja hiekassa. Niiden osuus oli vuonna % ottamislupien mahdollistamasta ottamismäärästä. Valtakunnan tasolla on maakunnittain tehty 1990-luvun loppupuolelta lähtien pohjaveden huollon ja maa-ainesten oton yhteen sovittavaa työtä. Tämä ns. Poski projektin päätavoite on turvata maakunnassa hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskunta- ym. rakentamiseen. Projektissa tuotetaan ja kootaan perustiedot soraja kallioalueiden kiviainesten määrästä ja laadusta, niiden geologisista, biologisista ja maisemallisista arvoista sekä soveltuvuudesta vedenhankintaan ja/tai kiviaineshuoltoon. Tutkimusalueella oleva kiviainesta korvaava materiaali, esimerkiksi jätekivet, tuhkat ja kuonat, selvitetään. Korvaavien materiaalien käytöllä voidaan säästää luonnon kiviainesesiintymiä. Selvityksellä ei sinänsä ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Lopullinen alueiden käytön yhteensovittaminen tehdään maakuntien liittojen maakuntakaavoituksessa ja kuntien yleiskaavoituksessa. Poski projektin kaltaiseen tutkimustyöhön ei Keski-Suomen maakunnalla ole ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Selvitystyön on tehnyt Keski-Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Katja Hänninen. Ympäristökeskuksen puolelta selvitystyöhön ovat lisäksi osallistuneet hydrogeologi Kari Illmer, hydrogeologi Jorma Mäkelä ja ympäristögeologi Pekka Pulkkinen. Keski-Suomen liiton yhdyshenkilönä on toiminut suunnittelupäällikkö Olli Ristaniemi. LÄHTÖKOHDAT Suomen kaavajärjestelmässä maakuntakaava on keskeisessä asemassa valtakunnallisten ja maakunnallisten maankäyttöön liittyvien asioiden esittämisessä ja yhteensovittamisessa. Maakuntakaavan valtakunnallinen ohjaus tapahtuu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kautta. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Luonnonvaroja koskevien yleistavoitteiden mukaan: Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä ja sen suunnittelussa otetaan huomioon luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet. Erityistavoitteiden mukaan: Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon käyttökelpoiset kiviainesvarat sekä niiden kulutus ja kulutustarve pitkällä aikavälillä. Kiviainesten ottoon osoitettavien 2

3 alueiden on perustuttava arviointiin, jossa selvitetään alueiden luonto- ja maisemaarvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Pohjavesien pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvat vedenhankintaan. Maakuntakaavan tavoitteet Maakuntakaavalle asetti luonnonvarojen ja energian asiantuntijaryhmä seuraavat tavoitteet: Seutukaava Maakuntakaavalla turvataan luonnonvarojen moniarvoinen käyttö, riittävä suojelu ja kestävä hyödyntäminen niin, että saatavuus turvataan myös tuleville sukupolville. Maakuntakaavassa turvataan kaivannaisteollisuuden toimintaedellytykset, varataan alan teollisuutta ja muuta kiviaineksen käyttöä varten tarvetta vastaavat harjuaineksen sekä sitä korvaavan kiviaineksen ottoalueet. Tavoitteena on hyvälaatuisen, terveellisen ja määrältään riittävän raakaveden saannin turvaaminen asutuksen ja tuotantotoimintojen tarpeisiin. Tätä varten maakuntakaavassa osoitetaan keskeiset tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohja- ja pintavesialueet sekä alueelliset vedenhankintaratkaisut. Keski-Suomen seutukaavassa (5. vaihekaava) on EO merkinnällä 43 maankamaran ainesten ottoaluetta. Aluevarausten pinta-ala on ha. Massamääräarvioita ei ole tehty. Pohjavesialueita on seutukaavassa 255 kpl. Aluevarausten pinta-ala on ha. Antoisuusarvioita ei ole esitetty. Yleisenä havaintona seutukaavan maa-ainesten ottoalueista on, että maa-ainesten otto ei ole hakeutunut kaavassa osoitetuille alueilla. Hyvänä esimerkkinä tästä on Lintumäen muodostuma Jyväskylän maalaiskunnan ja Laukaan kunnan rajalla (taulukko II, liite II): maa-ainesten otto on hakeutunut muodostuman muille osille kuin seutukaavaan merkitylle. Maa-aineslaki Maa-ainesten ottamista säätelee maa-aineslaki. Lain mukaan (3 ) aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 3

4 Vesilaki 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Pohjaveden ottamista säätelee vesilaki. Lain mukaan (18 ) ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Ympäristönsuojelulaki Ympäristönsuojelulaissa säädetään pohjaveden pilaamisesta (8 ). Sen mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että Maa-ainesten kulutus 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä. Tieto Keski-Suomen maa-ainesvaroista on puutteellinen. Tieto perustuu 1970-luvulla Geologian tutkimuskeskuksen ja TVL:n Keski-Suomen piirin tekemään soravarojen inventointiin. Sen mukaan maakunnan sora- ja hiekkamuodostumien massamäärä on noin mrd. m 3. Tästä määrästä murskauskelpoista materiaalia on noin 20 milj. m 3, soravaltaista materiaalia noin 300 milj. m 3 ja hiekkavaltaista materiaalia noin milj. m 3. Eniten ainesta on Jämsänkosken-Sumiaisten välisellä Keski-Suomen reunamuodostumavyöhykkeellä. Suurin puutealue on Kannonkosken ja Pihtiputaan harjujaksojen välinen alue. 4

5 Kuva 1. Keski-Suomen maaperä, sora- ja hiekkamuodostumat ovat vaalean vihreällä. 5

6 Maa-aineslain mukaisella ilmoitusmenettelyllä saadaan kattavat tiedot maa-aineslain mukaisilta ottoalueilta otetuista maa-aineksista. Yhteen sovittamalla nämä ympäristöhallinnon ns. mottorekisterin tiedot Suomen Maanrakentajien keskusliiton tilastoihin on päädytty siihen, että kiviainesten kokonaiskäyttö oli vuonna 2003 arviolta 100 milj. tonnia, josta kalliomurskeen osuus oli noin 45 % (kuva 1). Erityiseksi ongelmaksi koetaan maa-ainesluvista tehtävät valitukset. Valittajia ovat pääasiassa ottamisalueen naapurit. Tämä pitkittää lupaprosessia useimmiten useita vuosia. Ratkaisuksi nähdään suuret yhtenäiset alueet, joille ottotoiminta voidaan keskittää. Tällöin myös ainekset saadaan tehokkaammin käyttöön, muut alueet säästyvät ja ympäristövaatimukset tulevat paremmin huomioiduksi. Kuva 2. Kiviainesten käyttö Suomessa (SML 2005) Taulukossa I on esitetty Keski-Suomen kuntakohtainen soran- ja kallionottamislupatilanne sekä vuonna 2004 otetut sora- ja kalliokiviainesmäärät ja vastaavat toiminnassa olleet ottamislupa-alueet. Vuoden 2004 lopussa maakunnassa oli 94 voimassa olevaa kallioaineksen ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli k-m 3. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli k-m 3. Valtakunnan keskimääräisellä käyttömäärällä 6 k-m 3 /as/v kalliokiviaineksen riittävyys olisi 10 vuotta. Vuoden 2004 lopussa maakunnassa oli 393 voimassa olevaa maa-ainesten ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli k-m 3. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli k-m 3. Valtakunnan keskimääräisellä käyttömäärällä 6 k-m 3 /as/v maa-ainesvarojen riittävyys olisi 31 vuot- 6

7 ta. Epävarmuutta aiheuttava seikka on, että soraa ja hiekkaa viedään maakunnan rajojen ulkopuolelle mm. betonijalosteiden muodossa. Taulukko I. Kuntakohtainen soran- ja kallionottamislupatilanne sekä vuonna 2004 otetut sora- ja kalliokiviainesmäärät ja vastaavat toiminnassa olleet ottamislupa-alueet (Suomen ympäristö 760) 7

8 Valtakunnassa on kehitteillä kiviainestilinpitojärjestelmä (kuva 3). Kiviainestilinpitojärjestelmällä tarkoitetaan internetissä toimivaa koko maan kattavaa maa-aineslain mukaisten ottolupa- ja ottoilmoitustietojen tiedon hallinnan ja keskeisiltä kiviainesten toimitusalueilta käyttöön saatavien ainesvarantojen tiedonhallinnan kokonaisuutta. Keskeiset tahot järjestelmän kehittämisessä ovat Ympäristöminiteriö, Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Jyväskylän kaupunkiseutu kuuluu kiviainesten keskeisiin toimitusalueisiin, mutta alueella ei ole tehty tilinpitojärjestelmän edellyttämiä sora- ja hiekkavaraselvityksiä. KIVIAINESTILINPITO Kiviainesten keskeiset toimitusalueet H.Idman Kuva 3. Geologian tutkimuskeskuksen maa-ainesrekisterin mukaiset keskeiset kiviainesten toimitusalueet ( ) 8

9 Pohjaveden kulutus Keski-Suomessa on 327 pohjavesialuetta. Näistä vedenhankintaa varten tärkeitä I-luokan pohjavesialueita on 175 kpl. Vedenhankintaan soveltuvia II-luokan alueita on 68 kpl. III-luokan muihin pohjavesialueisiin kuuluu 84 aluetta. Pohjavesialueiden pinta-ala on 581 km 2 ja niiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on m 3 /d. Pohjavesialueista on käytössä 19,5 % eli m 3 /d. Vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden antoisuudesta on käytössä 27,3 %. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on laadittu 55 muodostumalle. SORA- JA HIEKKA-ALUEET MAAKUNTAKAAVASSA Keski-Suomen maakuntakaavaan esitettävät soran ja hiekan ottamisalueet perustuvat yhteistyöhön liiton, ympäristökeskuksen ja kiviainesalan yrittäjien kanssa. Selvitystyön vaiheet ja menetelmät olivat seuraavat: 1) Kuntakierroksien yhteydessä pyydettiin kuntia toimittamaan esitykset vähintään seudullista merkitystä omaavista soran ja hiekan ottamisalueista (liite I). 2) Suomen ympäristökeskuksen motto rekisterin (maa-ainesten ottorekisteri) pohjalta laadittiin kartta, jossa on esitetty Keski-Suomen harjualueet, maa-ainesten ottamisalueet (kalliokiviaines, sora ja hiekka) ja ottamismäärät, pohjavesialueet (1. ja 2. luokka) sekä vedenottamot. Kartassa on lisäksi mukana myönnetyt maa-ainesten ottamismäärät kunnittain kalliokiviaineksen sekä soran ja hiekan osalta (karttaliite). Kartalta rajattiin arviointiin sellaiset soraja hiekkamuodostumat, joille ottamistoiminta on selkeästi keskittynyt (taulukko II). 3) Ottamistoiminnan selkeät keskittymät on käyty läpi vuosina 2004, 2005 ja Tällöin mitattiin GPS laitteella ottamisalueiden laajuus sekä arvioitiin maa-aineslain 3 :n mukaiset ainesten ottamista säätelevät rajoitukset. Kustakin muodostumakokonaisuudesta on laadittu kartta, johon on merkitty voimassa olevat ottamisalueet, luonto- ja maisema-arvot sekä seutukaavan aluevaraukset (liite II). 4) Keskeiset maa-ainesalan yritykset toimittivat talvella 2006 esityksen niistä sora- ja hiekkaalueista, joita tullaan käyttämään pitkälle tulevaisuuteen (taulukko III). 5) Maakuntakaavaan esitettävien muodostumien massamäärät on arvioitu pohjavedenpinnan tasoon. Massamäärien tarkka arviointi vaatisi tarkkoja pohjavesitietoja ja maaperätutkimuksia. Lisäksi suositeltavat suojakerrospaksuudet voivat vaihdella tapauskohtaisesti. Huomata täytyy myös, että maa-ainesten ottoon esitettävät alueet ovat vyöhykkeitä, eivät tarkkarajaisia alueita. 9

10 TULOKSET Arvioidut soran ja hiekan ottamisalueet Arviointi suoritettiin 29 muodostuman osalta (taulukko II). Taulukko II. Arvioidut sora- ja hiekka-alueet. EO = maankamaran ainestenottoalue, eo = rakennus- ja teollisuuskivialue, pv = pohjavesialue Sora- ja hiekkaalue Kunta Seutukaava Joutsenlampi Joutsa EO-alue, pv-alue Askeleentakanen Jyväskylän mlk pv-alue Hiidenjärvi Jyväskylän mlk pv-alue Tikka-Mannila Jyväskylän mlk pv-alue Lintumäki Jyväskylän mlk, Laukaa EO-alue, pv-alue Holiseva Jämsä, Jämsänkoski pv-alue Heräkulma Jämsä pv-alue Kerkkolankangas Jämsä pv-alue Kollinkangas Jämsä pv-alue Heinäjoki Karstula pv-alue Rillakangas Karstula EO-alue, pv-alue Hevosenselkäharju Konnevesi EO-alue, pv-alue Keskisenkangas Kuhmoinen EO-alue, pv-alue Sormiharju Kyyjärvi pv-alue Finnikangas Laukaa Maa- ja metsätalousvaltainen alue Tervakangas Laukaa pv-alue Valkola Laukaa, Äänekoski EO-alue, pv-alue Vatia Laukaa Maa- ja metsätalousvaltainen alue Selänpohja Leivonmäki pv-alue Lempää Luhanka EO-alue, pv-alue Lähteelänperä Muurame EO-alue, pv-alue Riskonperä Muurame pv-alue Ojala Muurame EO- ja eo-alue Alvajärvi Pihtipudas pv-alue Iloskangas Pihtipudas pv-alue Kangasharju- Pylkönmäki EO-alue Koiraharju Pyhänkangas Saarijärvi, Äänekoski EO-alue, pv-alue Ilveskallio Suolahti Hirvaskangas Uurainen pv-alue Kangashäkki Uurainen EO-alue, pv-alue Pirttikangas Viitasaari EO-alue, pv-alue Toulatkangas Viitasaari pv-alue Kiviainesalan yritysten esittämät alueet Keski-Suomen keskeinen kiviainesten toimitusalue sijaitsee Jyväskylän kaupunkiseudulla (kuva 3). Maakunnan keskeiset kiviainesalan yritykset ovat myös esittäneet sora- ja hiekka-alueita maakuntakaavaan. Yrityksiä ovat Lemminkäinen Oyj, Jyvässeudun Sora Oy ja KAK-kuljetuspalvelu Oy. 10

11 Alueet on listattu pitkäaikaisuuden ja suuruuden perusteella eli näitä alueita tullaan käyttämään pitkälle tulevaisuuteen. Alueilla on voimassa olevia ottolupia, myös muiden kuin yllä mainittujen yritysten. Osa alueista on samoja kuin taulukossa I (taulukko III). Viisi aluetta on seutukaavassa maakamaran ainestenottoalueina. Taulukko III. Keskeisten kiviainesalan yritysten esittämät sora- ja hiekka-alueet Sora- ja hiekka-alue Kunta Seutukaava Lintumäki Jyväskylän mlk, Laukaa EO-alue, pv-alue Askeleentakanen Laukaa pv-alue Finnikangas Laukaa Maa- ja metsätalousvaltainen alue Haapasuo Laukaa EO-alue, pv-alue Hietasyrjä Laukaa Luonnonsuojelualue, maa- ja metsätalousvaltainen alue, pv-alue, ulkoilureitti Pedonmäki Laukaa Maa- ja metsätalousvaltainen alue Siilokangas Laukaa Maa- ja metsätalousvaltainen alue, pv-alue Syömäsijanmäki Laukaa EO-alue, pv-alue Valkola Laukaa EO-alue, pv-alue, maa- ja metsätalousvaltainen alue Vesanka Muurame Maa- ja metsätalousvaltainen alue, pv-alue Ilveskallio Suolahti Hirvaskangas Uurainen pv-alue Kangashäkki Uurainen EO-alue, pv-alue Köntyskangas Uurainen, Jyväskylän mlk pv-alue Taulukon III alueista Hietasyrjä sijaitsee puoliksi Natura 2000-verkoston alueella. Vesangan alue rajoittuu Natura 2000-verkoston alueeseen. Mikäli nämä alueet merkitään maakuntakaavaan, tulee niiden osalta tehdä luonnonsuojelulain mukainen yva-tarkastelu. Valkolan alueella Laukaassa on todennäköisesti Laukaan tuleva päävedenottamo. Syömäsijanmäen muodostumalla on valtakunnallinen pohjaveden tarkkailukenttä. Laukaan Siilokangas on Vuonteen tekopohjavesilaitoksen mahdollinen laajentumisalue. Uuraisten Köntyskankaalla on strategisesti tärkeä puolustusvoimien vedenottamo. Luonto- ja maisema-arvot Taulukossa I esitettyjen sora- ja hiekka-alueiden luonto- ja maisema-arvot on esitetty liitteenä olevilla kartoilla (liite II). Näitä ovat erityyppiset maisema-alueet, arvokkaat kallioalueet sekä pienvesi-inventoinnin kohteet. Pohjavesialuerajaukset on esitetty, samoin suojeluohjelmien alueet ja Natura 2000 verkoston alueet. Seutukaavan aluevarauksista on esitetty taajamatoimintojen alueet, suojelualueet, teollisuustoimintojen alueet, virkistysalueet, vesialueet sekä erityistoimintojen alueet. Viranomaiskäyttöön tarkoitettuja tietoja ei kartoilla kuitenkaan esitetä kuten esimerkiksi uhanalaisten lajien esiintymispaikat. Nämä on kuitenkin huomioitu esityksessä maakuntakaavaan. 11

12 Kaikilla maa-ainesten ottoon arvioiduilla ja esitettävillä muodostumilla on voimassa olevia maaainesten ottamislupia (taulukot II, III ja IV). Siten näiden osalta lupaprosessien yhteydessä on jo arvioitu maa-aineslain 3 :n mukaiset ottamistoimintaa rajoittavat tekijät. ESITYS MAAKUNTAKAAVAAN Maakuntakaavaan maa-ainesten ottamisalueiksi arvioitiin soveltuvaksi 24 muodostumaa (taulukko IV, liite III). Kahdeksan maa-ainesten ottoon esitettävistä muodostumista ovat sellaisia, jotka ovat seutukaavassa maakamaran ainestenottoalueina. Ainesmääräarvio on saatu kertomalla muodostuman oletetun keskeisen ottamisalueen pinta-ala keskimääräisellä pohjavedenpinnan yläpuolisella soran ja hiekan kerrospaksuudella. Keskimääräinen kerrospaksuus on Keski-Suomessa 5,4 metriä. Taulukko IV. Maakuntakaavaan esitettävät sora- ja hiekkamuodostumat Sora- ja hiekka-aluala Kunta Pinta- Ainesmääräarvio Määräys ha milj.m 3 Joutsenlampi Joutsa 95 5,1 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta + aluekohtainen määräys luonnonsuojelulailla rauhoitetun kangasvuokon ja Pappisen maakunnallisen kulttuurimaiseman vuoksi Askeleentakanen Jyväskylän mlk 93 5,0 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Lintumäki Jyväskylän mlk, 35 1,9 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Laukaa Haaralankangas Jämsä 83 4,5 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Heräkulma Jämsä ,3 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Kollinkangas Jämsä ,3 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Heinäjoki Karstula 65 3,5 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta + aluekohtainen määräys pvselvityksestä Rillakangas Karstula 83 4,5 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Hevosenselkäharju Konnevesi 60 3,2 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Keskisenkangas Kuhmoinen 37 2,0 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Sormiharju Kyyjärvi 43 2,3 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Finnikangas Laukaa 83 4,5 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Haapasuo Laukaa 10 0,5 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Pedonmäki Laukaa 27 1,4 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Tervakangas Laukaa 98 5,3 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta + aluekohtainen määräys pvselvityksestä Lempää Luhanka 33 1,8 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Alvajärvi Pihtipudas 34 1,8 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Iloskangas Pihtipudas 70 3,8 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Kangasharju- Pylkönmäki 70 3,8 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Koiraharju Pyhänkangas Saarijärvi, Äänekoski 115 6,2 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Ilveskallio Suolahti 34 1,8 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Kangashäkki Uurainen 73 3,9 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta Pirttikangas Viitasaari 25 1,3 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta 12

13 Toulatkangas Viitasaari 113 6,1 Suunnittelumääräys yleissuunnitelmasta ,8 Riittävyys Taulukon IV maa-ainesten ottoon esitettävien muodostumien yhteenlaskettu pinta-ala on 1776 ha ja arvioitu massamäärä 95,8 milj. m 3. Valtakunnan keskimääräisellä käyttömäärällä maa-ainesvarojen riittävyys Keski-Suomen tarpeisiin olisi 60 vuotta. Maakuntakaavaan esitetään sora- ja hiekka-alueita ottovyöhykkeinä. Siten alueiden pinta-alat voivat todellisuudessa olla huomattavasti suurempia kuin taulukossa IV ja samoin arviot massamääristä. Maakuntakaavaan esitettävillä sora- ja hiekkamuodostumille esitetään suunnittelumääräystä muodostumaa koskevasta yleissuunnitelmasta. Yleissuunnitelmassa tullaan esittämään mm. pohjavedenpinnan yläpuolelle jätettävän suojakerroksen paksuus ja voidaanko alueelta ottaa soraa ja hiekkaa myös pohjavedenpinnan alapuolelta. Nämä ovat myös muodostumien massamääriin ja riittävyyteen vaikuttavia tekijöitä. 13

14 LÄHTEET Alapassi, M., Rintala, J. & Sipilä, P. 2001: Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito. Suomen ympäristö. Alueiden käyttö. Ympäristöopas 85. Geologian tutkimuskeskus 2001: Rakennuskiviteollisuuden raaka-ainepohjan selvittäminen Keski- Suomessa. Loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus/pihtiputaan Kehitys Oy Geologian tutkimuskeskus 2002 (Nironen, M., Kuosmanen, E. & Wasenius, P.): Keski-Suomen granitoidikompleksi. Kallioperäkartta 1: Geologian tutkimuskeskus 2006: Raportti luonnonkivi- ja kiviainestutkimuksista eteläisessä Keski- Suomessa vuosina Geologinen tutkimuslaitos 1971, 1978: Soravarojen arviointi TVL:n Keski-Suomen piirissä. Idman, H. 2005: Kiviainestilinpito. Järjestelmän tarve, sisältö ja tavoitteet. Maa-ainespäivät , Oulu. Keski-Suomen liitto & Geologian tutkimuskeskus 2004: Kalliokiviainesselvitys Jyväskylän, Keuruun, Leivonmäen, Sumiaisten ja Äänekosken alueilla. Geologian tutkimuskeskus. Kuopio. Keski-Suomen seutukaavaliitto 1987: Pitkäaikaiseen ja laaja-alaiseen maa-ainesten ottoon soveltuvat harjualueet Keski-Suomessa. Keski-Suomen seutukaavaliitto, julkaisu nro 83, sarja B: Keski-Suomen seutukaavaliitto 1989: Keski-Suomen rakennus- ja teollisuuskiviselvitys. Keski- Suomen seutukaavaliitto, julkaisu nro 95, sarja B. Keski-Suomen seutukaavaliitto 1996: Keski-Suomen seutukaava. 5. VK, viides vaihekaava. Julkaisu A 10. Laitinen T. 2005: Kiviainesalan kehitystarpeita osana mineraalipolitiikkaa. Maa-ainespäivät 2005 Oulu. Suomen Maarakentajien Keskusliitto (SML) ry. Maa-aineslaki (555/1981). Mäkelä, J. 1995: Keski-Suomen maaperämuodostumat (kartta 1: ). Keski-Suomen ympäristökeskus Rintala, J. 2006: Maa-ainesten ottamismäärät ja ottamislupatilanne Suomen ympäristö 818. Vesilaki (264/1961). 14

15 LIITE I. Kuntien esitykset maa-ainesten (soran ja hiekan) ottamisalueiksi ( ) Kunta Hankasalmi Joutsa Jyväskylä Jyväskylän mlk Jämsä Jämsänkoski Kannonkoski Karstula Keuruu Kinnula Kivijärvi Konnevesi Korpilahti Kuhmoinen Kyyjärvi Laukaa Leivonmäki Luhanka Multia Muurame Petäjävesi Pihtipudas Pylkönmäki Saarijärvi Sumiainen Suolahti Toivakka Uurainen Viitasaari Äänekoski Muodostuman nimi Lintumäki (Multamäki) Heinäjoki (Humppi) Rillakangas (Heinäjoki) Hevosenselkäharju Punakangas Keskisenkangas Oikarinharju Lintumäki (Multamäki) Tervakangas (Kattamäki) Hietaharju Lempään harjualue Punakangas Alvajärvi Iloskangas Kangasharju-Koiraharju Pyhäkangas Toulatkangas Pyhänkangas 15

16 LIITE II. Arvioidut sora- ja hiekka-alueet 16

17 17

18 18

19 19

20 20

21 21

22 22

23 23

24 24

25 25

26 26

27 HEVOSENSELKÄHARJU (TANKOLAMPI), KONNEVESI 27

28 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 28

29 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 29

30 30

31 31

32 32

33 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 33

34 34

35 35

36 36

37 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 37

38 38

39 39

40 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista KANGASHARJU-KOIRAHARJU, PYLKÖNMÄKI 40

41 41

42 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 42

43 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 43

44 Keski-Suomen maakuntakaava Muistio sora- ja hiekka-alueista 44

45 PIRTTIKANGAS, VIITASAARI 45

46 46

47 LIITE III. Maakuntakaavaan esitettävät sora- ja hiekkamuodostumat 47

48 48

49 49

50 50

51 51

52 52

53 53

54 54

55 55

56 56

57 57

58 58

59 59

60 60

61 61

62 62

63 63

64 64

65 65

66 66

67 67

68 68

69 69

70 70

71 71