KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI

Transkriptio

1 KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI JOHDANTO 3 LÄHTÖKOHDAT 5 MAA-AINESLUPATILANNE 5 KIVIAINESKULUTUSENNUSTE 9 YHTEENVETO 10 POHJAVEDEN KULUTUSENNUSTE 12 TUTKIMUSKOHTEET 14 SORA- JA HIEKKA-ALUEET 14 NYKYTILANNE 14 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 16 KALLIOKIVIAINES- JA RAKENNUSKIVIAINESALUEET 22 NYKYTILANNE 22 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 23 POHJAVESIALUEET 23 NYKYTILANNE 23 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 24 LUONTOARVOT JA MAISEMA 25 NYKYTILANNE 25 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 35 MOREENIMUODOSTUMAT 41 NYKYTILA 41 TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 41 KORVAAVAT MATERIAALIT 43 RAKENNUSKIVILOUHOSTEN SIVUKIVET 43 MALMIPOTENTIAALISET ALUEET 45 TUHKAT JA KUITUSAVET 47 MAA-AINESTERMINAALIT 49 YHTEENSOVITUS 51 SORA- JA HIEKKAMUODOSTUMAT 51 KALLIOMUODOSTUMAT 52 MOREENIMUODOSTUMAT 52 KORVAAVAT MATERIAALIT 52 RAKENNUSKIVILOUHOSTEN SIVUKIVET 52 MALMIPOTENTIAALISET ALUEET 53 TUHKAT JA KUITUSAVET 53 MAA-AINESTERMINAALIT 53 KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI JA MAA-AINESLAKI 53 1

2 KIRJALLISUUS 54 LIITTEET 56 LIITE I. ENSISIJAISET TUTKIMUSKOHTEET 56 LIITE II. MAAKUNTAKAAVAN MAA-AINESTEN (EO/1), KALLIOKIVIAINESTEN (EO/2) JA RAKENNUSKIVIAINESTEN (EO/3) OTTOVYÖHYKKEET 58 LIITE III. KESKI-SUOMEN POHJAVESIALUEET 62 LIITE IV. KESKI-SUOMEN ARVOKKAAT KALLIOALUEET 70 LIITE V. KESKI-SUOMEN VALTAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT 73 LIITE VI. KESKI-SUOMEN MAAKUNNAN LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA MERKITTÄVÄT HARJUKOHTEET 75 LIITE VII. KESKI-SUOMEN MURSKAUSKELPOISET MOREENIALUEET 78 LIITE VIII. KESKI-SUOMEN RAKENNUSKIVILOUHIMOIDEN SIVUKIVIALUEET 82 LIITE IX. YHTEENSOVITUS 83 YHTEENSOVITUSKARTTA 88 2

3 JOHDANTO Poski-projektin tavoite on turvata Keski-Suomen maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskunta- ym. rakentamiseen sekä hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vesihuoltoon sekä turvata suojelullisesti arvokkaiden harju- ja kallio- ja moreenialueiden suojelulliset arvot. Poski-projektissa kiviainesvaroilla tarkoitetaan kivi-, sora- ja hiekkavaroja. Kiviainesvarat kuuluvat uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Kestävä käyttö edellyttää niiden säästeliästä ja tehokasta käyttöä sekä ainesten ottamistoiminnan yhteensovittamista alueiden luonto- ja maisema-arvojen sekä pohjavesien suojelutavoitteiden kanssa. Vesivarat jaetaan yleensä pohja- ja pintavesiin. Ne ovat uusiutuvia, mutta samalla herkästi pilaantuvia luonnonvaroja. Pohjavesivarojen kestävä käyttö edellyttää, että estetään niiden pilaantuminen ja mitoitetaan niiden hyödyntäminen esiintymien luontaisen uudistumiskyvyn mukaiseksi niin, että niiden saatavuus voidaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti turvata myös tuleville sukupolville. Sekä pohjavesi- että maa-ainesvarojen kestävä käyttö liittyvät läheisesti maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Projektin tuloksena syntyneet alue-ehdotukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Varsinainen alueiden käytön yhteensovittaminen tehdään maakuntakaavoituksessa ja kuntien yleiskaavoituksessa sekä maa-aineslain mukaisessa lupaharkinnassa. Poski-projektin käynnisti Keski-Suomen liiton maakuntahallitus Projektille asetettiin selvitysryhmä. Selvitysryhmä ei ole kunnallinen toimielin vaan asiantuntijaryhmä. Selvitysryhmän jäsenet ovat: Kaavoituspäällikkö Heikki Ala-Tauriala (varalla rakennustarkastaja Tapio Kainu) Hydrogeologi Ritva Britschgi Toiminnanjohtaja Ari Huhtala Kiinteistöpäällikkö Markku Karvonen Yli-insinööri Minna Koskinen (varalla ympäristögeologi Pekka Pulkkinen) Kauppakamarin hallituksen jäsen Hannu Liimatainen (varalla Infra Keski-Suomi ry:n hallituksen pj. Ari Rikama) MHY Metso:n hallituksen jäsen Pirjo Luotola (varalla aluejohtaja Pauli Rintala) Suomi Ympäristögeologi Maria Nikkarinen (varalla hankepäällikkö Jari Hyvärinen) Piirisihteeri Juhani Paavola Järjestöagronomi Pertti Ruuska (varalla toiminnanjohtaja Juha Lappalainen) Ympäristösihteeri Kari Saari Maakuntahallituksen edustajat: Laukaa Suomen ympäristökeskus Infra Keski-Suomi ry Keski-Suomen tiepiiri Keski-Suomen ympäristökeskus Keski-Suomen kauppakamari Infra Keski-Suomi ry Metsänhoitoyhdistys Metso Metsänomistajien liitto Järvi- Geologian tutkimuskeskus SLL Keski-Suomen piiri MTK Keski-Suomi Muurame 3

4 Sirpa Pekkarinen ( saakka) (varalla Pauli Partanen) Seppo Suominen ( saakka) (varalla Jorma Viitanen) Rolf Nyholm ( (varalla Tuija Mäkinen) Pekka Lankia ( (varalla Mari Kyllönen) Selvitysryhmän puheenjohtajana toimi Martti Ahokas ja sihteerinä Hanna Kunttu/Katriina Peltonen. Selvitysryhmä kokoontui 10 kertaa. Maakunnan yhteistyöryhmän asettama ympäristö- ja tasaarvovaikutusten ryhmä arvioi projektia koko sen keston ajan. Väliraportti julkaistiin Keski-Suomen liitto laatii selvityksen pohjalta 2. vaihemaakuntakaavan, joka koostuu maaainesalueista (sora- ja hiekka, moreeni) ja arvokkaista kallio- ja moreenimuodostumista. Kaavan laadinnan yhteydessä tarkistetaan myös kokonaismaakuntakaavan harju- ja pohjavesialueita sekä kalliokiviaines- ja rakennuskiviainesten ottovyöhykkeitä. Keski-Suomen Poski-projektin kustannuksiin osallistuivat Keski-Suomen liitto, Keski-Suomen Tiepiiri, Ympäristöministeriö, Jyvässeudun Sora Oy, Keski-Suomen Kuljetus Oy, Lemminkäinen Infra Oy, Lohja Rudus Oy AB, Morenia Oy, Vilppulan Kivijaloste Oy ja Äänekosken KAK. Lisäksi Keski-Suomen liitto ja Keski-Suomen ympäristökeskus laittoivat projektiin omaa työpanosta. Projektilla oli tietojen välittämistä varten oma extranet-järjestelmä, jonka kautta rahoittajat saivat ajan tasalla olevaa tietoa mm. tutkimustuloksista. Projektiin liittyvät sora- ja hiekkavaroja käsittelevät tutkimusraportit tulevat julkisiksi 2. vaihemaakuntakaavan luonnosvaiheen kuulemisen yhteydessä. Projektin loppuraportista ovat vastanneet Katja Hänninen Keski-Suomen ELY-keskuksesta sekä Hanna Kunttu, Olli Ristaniemi ja Reima Välivaara Keski-Suomen liitosta. 4

5 LÄHTÖKOHDAT MAA-AINESLUPATILANNE Maa-aineslain mukaisella ilmoitusmenettelyllä saadaan kattavat tiedot maa-aineslain mukaisilta ottoalueilta otetuista maa-aineksista. Yhteen sovittamalla nämä ympäristöhallinnon ns. mottorekisterin tiedot Infra ry:n tilastoihin on päädytty siihen, että kiviainesten kokonaiskäyttö oli vuonna 2003 arviolta 100 milj. tonnia, josta kalliomurskeen osuus oli noin 45 %. Erityiseksi ongelmaksi koetaan maa-ainesluvista tehtävät valitukset. Valittajia ovat pääasiassa ottamisalueen naapurit. Tämä pitkittää lupaprosessia useimmiten useita vuosia. Poski-projektin selvitysryhmä näkee ratkaisuksi suuret yhtenäiset alueet, joille ottotoiminta voidaan keskittää. Tällöin myös ainekset saadaan tehokkaammin käyttöön, muut alueet säästyvät ja ympäristövaatimukset tulevat paremmin huomioiduksi. Keski-Suomessa soranotto 1) on selvästi kasvanut 2000-luvun alussa kalliokiviaineksen oton pysyessä kutakuinkin ennallaan. Käänne soranoton vähenemiseen saattaa olla tapahtunut vuosikymmenen puolivälissä. Soranoton kasvu kuvastaa rakennustoiminnan vilkkautta ja sitä, että maakunnassa on vielä soravaroja. Toisaalta soranoton kasvu 2000-luvun alussa on ollut ympäristön kannalta epätoivottava kehityssuunta. 1) tilastoinnissa soranottoon luetaan mukaan myös hiekka Soran ja kalliokiviaineksen ottomäärien kehitys Keski-Suomessa (Ympäristöministeriö, Alueelliset ympäristöindikaattorit 2010) Alla olevassa taulukossa on esitetty Keski-Suomen kuntakohtainen kallion ja soran 1) ottamislupatilanne vuoden 2008 lupossa, otettu maa-ainesmäärä, lupien lukumäärä sekä aktiivit ottoalueet. 1 sora ja hiekka ovat ilmoitettu yhteismääränä 5

6 Keski-Suomen kuntakohtainen kallion, soran ja hiekan ottamislupatilanne 2008 (Pekka Saari , ELY-keskus, Kokkola) KALLIO SORA Kunta Luvissa Otettu kiveä Kiviluvat aktiivit Luvissa Otettu soraa Soraluvat aktiivit Hankasalmi Joutsa Jyväskylä Jämsä Kannonkoski Karstula Keuruu Kinnula Kivijärvi Konnevesi Kuhmoinen Kyyjärvi Laukaa Luhanka Multia Muurame Petäjävesi Pihtipudas Saarijärvi Toivakka Uurainen Viitasaari Äänekoski YHTEENSÄ Vuoden 2008 lopussa maakunnassa oli 136 voimassa olevaa kallioaineksen ottamislupaa. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli k-m 3 (kiintokuutiometriä). Vuoden 2008 lopussa maakunnassa oli 416 voimassa olevaa soran ottamislupaa. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli k-m 3. Ottomäärä vaikuttaa huomattavalta mutta on huomattava, että soraa ja hiekkaa viedään maakunnan rajojen ulkopuolelle mm. betonijalosteiden muodossa. Ottamislupatietojen perusteella kiviainesten otto Keski-Suomessa jakaantuu harju- ja kalliokiviainesten kesken karkeasti suhteessa 70 % - 30 %. Seutukunnittain tarkasteltuna ottomäärät vuonna 2008 olivat suurimmat Jyväskylän seutukunnassa sekä kalliokivi- että harjuaineksissa. Harjukiviaineksia otettiin kunnista eniten Laukaasta, Jämsästä sekä Jyväskylän maalaiskunnasta. Kallioainesten ottomäärät taas olivat suurimmat Jyväskylän maalaiskunnassa, Jämsässä sekä Keuruulla. Valtakunnallisesti tarkasteltuna kallioaineksen merkitys rakentamisessa on lisääntynyt viime vuosina. Kallion ottamislupien määrä on kasvanut yli 20 % vuodesta 1995 vuoteen Samanaikaisesti soran ottamisluvat ovat vähentyneet lähes 40 %. Kallioaineksen lisääntyneeseen käyttöön 6

7 ovat vaikuttaneet hyödynnettävissä olevien soravarojen paikallinen väheneminen sekä tehostuneet kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaustekniikat. Tulevaisuudessa kalliokiviaineksen käytön oletetaan vielä lisääntyvän luonnonsoraa korvaavana materiaalina. Kiviainesten ottomäärät seutukunnittain Keski-Suomessa vuonna 2005 Valtakunnassa valmistui vuonna 2008 kiviainestilinpitojärjestelmän perusrakenne. Kiviainestilinpitojärjestelmällä tarkoitetaan internetissä toimivaa koko maan kattavaa maa-aineslain mukaisten ottolupa- ja ottoilmoitustietojen tiedon hallinnan ja keskeisiltä kiviainesten toimitusalueilta käyttöön saatavien ainesvarantojen tiedonhallinnan kokonaisuutta. Keskeiset tahot järjestelmän kehittämisessä ovat Ympäristöminiteriö, Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Jyväskylän kaupunkiseutu kuuluu kiviainesten keskeisiin toimitusalueisiin. Tilinpitojärjestelmä on vielä keskeneräinen Keski-Suomen sora- ja hiekkamuodostumien osalta. 7

8 Geologian tutkimuskeskuksen maa-ainesrekisterin mukaiset keskeiset kiviainesten toimitusalueet 8

9 KIVIAINESKULUTUSENNUSTE Keski-Suomen maakunnan alueella on kahteen otteeseen selvitetty sora- ja hiekkavarojen käyttöä ja kulutusennusteita. Ensimmäinen oli 1979 Geotek Oy:n tekemä maakunnan kiviainesten käyttöä koskeva kulutusennuste. Ympäristöministeriön toimeksiannosta Keski-Suomen liitto selvitti luvun alussa sora- ja hiekkavarojen käyttöä laajalla kyselyllä. Nämä tulokset ovat julkaisematta. Osana Poski-projektia laadittiin kiviaineksen kulutusennuste Keski-Suomen liiton omana työnä. Kiviaines jaoteltiin selvitystyössä laadullisesti hiekka-, sora- ja kallioainekseksi. Kiviaineksen kulutusmäärät selvitettiin kulutussektoreittain. Mukaan laskettiin seuraavat kulutussektorit: - yleiset tiet - yksityiset tiet - metsäautotiet - rautatiet - kunnat - talonrakennus - kiinteistöjen hoito - salaojitus - kasvualustat - suuret erillisprojektit Kulutusennusteen tekemistä varten lähetettiin syksyllä 2007 sähköpostikysely kulutussektoreiden kiviaineshankinnoista vastaaville henkilöille. Lisäksi lähtökohtatietona käytettiin Keski-Suomen ympäristökeskuksen maa-aineksenottorekisteristä (MOTTO) saatuja ottomäärätietoja vuosilta 2005 ja Kulutusennusteen osalta tavoitevuosi oli Tarkasteluajanjaksoina olivat vuodet , sekä Ennusteet kuvaavat kunkin ajanjakson keskimääräistä vuosikulutusta. Kulutusmäärät laskettiin sekä tilavuuksina (kiintokuutiometri, k-m 3 ) että painoina (tonni, tn). Oletuspainoina käytettiin hiekalle ja soralle 2,0 tn/k-m³ ja kalliokiviainekselle 2,8 tn/k-m³. Kiviaineskulutusennusteen mukaan Keski-Suomessa tullaan käyttämään kiviaineksia ajanjaksolla arviolta 5,5 milj. k-m 3. Tästä on kalliokiviaineksen osuus 2,2 milj. k-m 3, soran osuus on 2,0 milj. k-m 3 ja hiekan osuus 1,3 milj. k-m 3. Ajanjaksolla kiviainesten kokonaiskulutus tulee olemaan 18,7 milj. k-m 3, josta kalliokiviaineksen osuus on 8,0 milj. k-m 3, soran osuus 6,0 milj. k-m 3 ja hiekan osuus 4,7 milj. k-m 3. Ajanjaksolla vastaavat luvut ovat 20,6 milj. k-m 3, 8,8 milj. k-m 3, 7,5 milj. k-m 3 ja 4,3 milj. k- m 3. Keski-Suomen arvioitu kiviaineskulutus on 44,8 milj. k-m 3 vuosina Tämä jakaantuu eri lajikkeiden osalta seuraavasti: kalliokiviainesta 19,0 milj. k-m 3, soraa 15,5 milj. k-m 3 ja hiekkaa 10,3 milj. k-m 3. Kulutus asukasta kohden näyttäisi lisääntyvän ajanjakson loppua kohden. Soran ja hie- 9

10 kan suhde kalliokiviainekseen näyttää ennusteen mukaan olevan suhteessa 61 % -39 % ajanjaksolla ja suhteessa 57 % -43 % ajanjaksoilla ja Koska erillisprojektien tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, se aiheuttanee muutoksia ajanjaksojen kulutusmääriin. Lisäksi on huomioitava tiepiirin arvio maakuntakaavassa esitettyjen tieliikennehankkeiden kiviainestarpeesta, joka on kokonaismäärältään noin 6,9 milj. k-m³ vuoteen 2030 mennessä. Siten kokonaiskulutus olisi 51,7 milj. k-m 3 vuosina Yhteenveto Yhteenveto kiviaineskulutuksesta v (kulutus keskimäärin vuodessa k-m 3, ei sisällä maakuntakaavassa esitettyjen tieliikennehankkeiden kiviainestarvetta) AJANJAKSO AJANJAKSO AJANJAKSO SEKTORI HIEKKA SORA MURS- KATTU MATE- RIAALI HIEKKA SORA MURS- KATTU MATE- RIAALI HIEKKA SORA MURS- KATTU MATE- RIAALI Yleiset tiet Yksityiset tiet 1) Metsäautotiet Rautatiet Kunnat Talonrakennus Kiinteistöt Salaojitus Kasvualustat Erillisprojektit YHTEENSÄ (k-m³) KAIKKI YHT (k-m³) K-M³ / ASUKAS 2) 6.8 (17 tn) 6.8 (17 tn) 7.5 (19 tn) 1) valtionavustuskelpoiset, 2) väestöennuste huomioitu Kiviaineskulutusennuste seutukunnittain (k-m 3 ) SEUTUKUNTA HIEKKA SORA KALLIO YHTEENSÄ Joutsa Jyväskylä Jämsä Keuruu Saarijärvi-Viitasaari Äänekoski

11 Keski-Suomen kiviainesten tarve

12 POHJAVEDEN KULUTUSENNUSTE Pohjaveden kulutusennuste perustuu tilastokeskuksen väestöennusteeseen ja ominaiskulutukseen 150 l/as/d. Kulutus tulee kasvamaan nykyisestä noin m 3 /d:stä vuoteen 2030 mennessä noin m 3 /d:in. Pohjavesitarve m 3 /d ominaiskulutuksella 150 l/as/d Kunta Hankasalmi Joutsa Jyväskylä Jämsä Kannonkoski Karstula Keuruu Kinnula Kivijärvi Konnevesi Kuhmoinen Kyyjärvi Laukaa Luhanka Multia Muurame Petäjävesi Pihtipudas Saarijärvi Toivakka Uurainen Viitasaari Äänekoski Yhteensä

13 Pohjaveden muodostumismäärät ja kulutusennuste vuodelle

14 TUTKIMUSKOHTEET SORA- JA HIEKKA-ALUEET Nykytilanne Kuva maakunnan harjuista (sora- ja hiekkavaroista) on säilynyt jokseenkin samana kuin luvulla. Mäkelän (2006) tutkimuksessa on esitetty joukko uusia muodostumia. Myös Kuoreveden ja Längelmäen kuntaliitokset Jämsään ovat kasvattaneet muodostumien määrää. Maakunnan harjupinta-ala on ha. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden harjualueiden pinta-ala on ha. Myös kansallispuistoihin ja Natura 2000-verkostoon kuuluu pieni määrä harjualueita. Keski-Suomen maakunnan alueella on kaksi kertaa selvitetty sora- ja hiekkavaroja. Ensimmäinen oli 1970-luvulla Geologian tutkimuskeskuksen tekemä TVL:n Keski-Suomen piirin soravarojen inventointi. Toinen selvitys tehtiin seutukaavaliitossa 1980-luvulla ja siinä tarkasteltiin pitkäaikaiseen ja laaja-alaiseen maa-ainesten ottoon soveltuvia harjualueita. Tämä selvitys oli perusaineistoa seutukaavan 3. vaiheen maa-ainesten ottoalueille luvulla Geologian tutkimuskeskuksen ja TVL:n Keski-Suomen piirin tekemään soravarojen inventoinnin mukaan maakunnan sora- ja hiekkamuodostumien massamäärä on noin milj. m 3. Tästä määrästä murskauskelpoista materiaalia on noin 20 milj. m 3, soravaltaista materiaalia noin 300 milj. m 3 ja hiekkavaltaista materiaalia noin milj. m 3. Eniten ainesta on Jämsän- Sumiaisten välisellä Sisä-Suomen reunamuodostumavyöhykkeellä. Suurin puutealue on Kannonkosken ja Pihtiputaan harjujaksojen välinen alue. Keskimääräinen pohjavedenpinnan yläpuolinen kerrospaksuus on 5,4 metriä Geologian tutkimuslaitoksen (1971, 1978) inventoinnin perusteella. Keski-Suomen maakuntakaavassa on 23 maa-ainesten ottovyöhykettä (liite II). Vyöhykkeet perustuvat maakuntakaavaa varten vuonna 2007 tehtyyn sora- ja hiekka-aluemuistioon. Kaavassa maaainesten ottoon esitettävien muodostumien yhteenlaskettu pinta-ala on noin ha ja arvioitu massamäärä noin 96 milj. k-m 3 (kiintokuutiometriä). Maakuntakaavamerkinnällä osoitetaan maaja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä sora- ja hiekkahuollossa. Suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen maaainesvarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Maa-ainesten oton on tarkoitus perustua yleissuunnitelmiin, joissa sovitetaan yhteen pohjaveden suojelu ja maa-ainesten otto. 14

15 Keski-Suomen sora- ja hiekkavarat (Geologian tutkimuslaitos 1971, 1978) 15

16 Tyypillisessä keskisuomalaisessa harjussa käyttökelpoisin, sora- ja murskauskelpoinen aines, sijaitsee yleensä syvällä harjun ytimessä pohjavedenpinnan alapuolella (kuva alla). Pohjavedenpinta on harjuissa keskimäärin 5,4 metrin syvyydellä. Tyypillinen keskisuomalaisen kohomuotoisen selänneharjun poikkileikkaus. 1. Kallio, 2. Pohjamoreeni, 3. Harjuaines (sora ja hiekka), 4. Savi ja siltti, 5. Rantakerrostuma (hiekka), sininen viiva kuvaa pohjavedenpintaa (kuva: H. Kuvonen & J-P. Palmu 2008, Ristaniemi 2009) Täydentävät tutkimukset Tämän selvityksen sora- ja hiekka-alueiden tutkimuksen lähtökohtana ovat olleet Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen maaperä- ja hydrogeologien muodostumia koskeva pitkäaikainen tuntemus ja aikaisemmat selvitykset. Lähtökohdaksi laadittiin kartta Keski-Suomen harjualueista, maa-ainesten otto- ja pohjavesialueista sekä vedenottamoista (liitekartta I). Selvitysryhmän päätöksen mukaisesti tutkimukset päätettiin keskittää isoihin kokonaisuuksiin, jotka ovat pääsääntöisesti II- ja III-luokan pohjavesialueita. Liitteessä I on em. asiantuntijoiden laatima lista tutkimuksia vaativista muodostumista. Geologian tutkimuskeskus suoritti tutkimuksia vuosien aikana em. liitteen I muodostumilla. Tutkimukset on raportoitu seutukunnittain. kesän 2009 tutkimukset olivat vedenhankintapainotteisia (liite I). Tutkimusmenetelmät olivat aikaisempien tutkimustulosten läpikäynti, maastokartoitus, maatutkaluotaus ja kairaus. Raportissa esitetään päämaa-ainesluokat seuraavasti: 16

17 A = murskattava aines (raekoko mm) B = soravaltainen aines (raekoko 2-60 mm) C = hiekkavaltainen aines (raekoko 0,2-2 mm) Koko muodostuman massamäärä on tehtyihin tutkimuksiin perustuva arvio. Pohjavedenpinnan yläpuoliset maa-ainesmäärät on laskettu 3D-WIN ohjelmalla eli tilavuusmallinnuksella. Massamäärät on laskettu 0, 2 ja 4 metrin suojakerrospaksuudella pohjaveden suhteen. Maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden (massalaskenta-alue) massamäärät on myös laskettu edellä mainitulla ohjelmalla. Laskuissa on huomioitu tiestö, asutus, vesistöt ja niiden suojaetäisyydet sekä muodostumien reuna-alueet. Reuna-alueet jäävät hyvin usein varsinaisen maa-ainesten ottotoiminnan ulkopuolelle liian hienojakoisen aineksen tai maisemasyiden vuoksi. Laskennassa on pyritty huomioimaan myös nykyisten ottoalueiden aiheuttamat vähennykset ainesmääriin. Seutukuntakohtaisissa raporteissa on suosituksia myös pohjavedenpinnan alapuolisesta maa-ainesten otosta. Raporteissa on niin ikään tietoja muodostumien pohjavesiolosuhteista. Joutsan seutukunta Joutsan seutukunnan alueella tutkittiin 8 muodostumaa. Muodostumien kokonaismassamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 12,2 milj. kiinto-m 3 ja maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden osalta 1,7 milj. kiinto-m 3. Joutsan Säynätjärvenkankaalla on mahdollisuus pohjavedenpinnan alapuoliseen ottoon. Pirttikankaan pohjoisosan hyödyntämistä rajoittavat maisemalliset seikat, Vallaspellossa lisäksi asutus ja tiestö. Etu-Ikolan muodostumassa on runsaimmat soravarat. Säynätharjun maa-ainekset on jo käytännössä kokonaan otettu tai niitä ei maisemallisista syistä voida hyödyntää. Lempään muodostuman maa-ainesten ottoon suositeltavalta alueelta on saatavissa materiaalia 0,88 milj. kiinto-m 3. Soravaltaista ja jopa murskauskelpoista ainesta löytyy muodostuman pohjoisosasta. Lempään muodostuman on maakuntakaavassa. Säynätjärvenkankaan ja Lempään muodostumilla on mahdollisuus myös pohjavedenpinnan alapuoliseen ottoon. Joutsan seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Joutsan seutukunta Pirttikangas /40/50 - Vallaspelto /20/80 - Säynätjärvenkangas /20/80 X Säynätharju /30/70 - Etu-Ikola /40/60 - Lähdesuonharju /10/90 - Sydänmaa /40/60 - Lempää /40/30 X Yhteensä Jyväskylän seutukunta 17

18 Jyväskykän seutukunnassa tutkittiin 15 muodostumaa. Niiden massamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 58,2 milj. kiinto-m 3. Maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden massamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 19,5 milj. kiinto-m 3. Osa alueista on maisemoitu. Tiestö, asutus ja rautatie rajoittavat paikoin muodostumien hyödyntämistä. Laukaan kunnan alueella tutkittiin kolme kohdetta, Vuontee, Vatia ja Valkola, jotka eivät alkujaan kuuluneet ensisijaisten tutkimuskohteiden joukkoon (taulukko II). Alueet otettiin mukaan tutkimuksiin, koska valtaosa Jyväskylän seutukunnan sora- ja hiekkavaroista on sidottu muihin maankäyttömuotoihin, alueella on voimakasta soraa ja hiekkaa tarvitsevaa rakennustoimintaa ja kaikilla kolmella muodostumalla tapahtuu jo nyt laaja-alaista maa-ainesten ottotoimintaa. Uuraisten Kangashäkki ei myöskään kuulunut mukaan alkuperäiseen tutkimusohjelmaan (taulukko II). Syy oli sama kuin Laukaan muodostumien osalta. Paksu muodostuman pinnalla oleva moreenikerros haittaa paikoin maa-ainesten ottoa. Muuramen kunnan Lähteelänperän muodostumaa peittää osin metriä paksu moreenikerros. Riskoperän muodostuma on lähes kokonaan moreenipeitteinen, Nätkelmän osittain. Hankasalmen Lintusyrjän muodostumassa on mahdollisuus pohjavedenpinnan alapuoliseen ottoon samoin kuin Laukaan Vatian ja Valkolan muodostumissa. Jyväskylän seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Jyväskylän seutukunta Lintusyrjä /5/95 X Korhola /20/80 - Hiidenjärvi /10/90 - Viipurinkanava /-/100 - Halkomäki /-/100 - Vuontee /20/80 - Vatia /10/90 X Valkola /10/90 X Lähteelänperä /-/100 - Riskoperä /-/100 - Nätkelmä /15/85 - Kauniikkilampi /-/100 - Hepoharju /-/- - Kangashäkki /20/80 - Ruotokassi /25/75 - Yhteensä Jämsän seutukunta 18

19 Jämsän seutukunnan alueella tehtiin maa-ainespainotteista tutkimusta 8 muodostumalla. Muodostumien arvioitu kokonaismassamäärä pohjavedenpinnan tasoon on 8,7 milj. kiinto-m 3 ja maaainesten ottoon suositeltavien alueiden osalta 3,3 milj. kiinto-m 3. Tutkimustulosten mukaan muodostumista kolmella on merkitystä maa-aineshuollon kannalta. Näitä ovat Kuhmoisten Harjunkorkii ja Harjunmäki sekä Jämsän Kankaanmäki. Kuoppa-ahon, Kyöpelinmäen, Pirttipohjan ja Halkokankaan maa-ainekset ovat käytännössä jo kokonaan hyödynnetty ja parhaiten ne soveltuvat kotitarveottoon. Jämsän seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Jämsän seutukunta Harjunkorkii /25/70 - Kuoppa-aho Kyöpelinmäki Harjunmäki /20/80 - Kankaanmäki /-/100 - Pirttipohja Valkealuomi /-/100 - Halkokangas Yhteensä Keuruun seutukunta Keuruun kunnassa tutkimukset kohdistuivat 7 muodostumalla. Muodostumien arvioitu kokonaismassamäärä on 18,0 milj. kiinto-m 3. Tutkimuksen perusteella kolmella muodostumalla on merkitystä maa-ainesten oton kannalta. Nämä ovat Multian Kangasjärvenkangas ja Köpinkangas sekä osittain Lopakankangas. Jälkimmäisen osalta on todettava, että sen pintaosissa on monin paikoin hiekkamoreenia, jonka alueen laajuus ja kerrospaksuus tulisi saada tarkemmin selville (esim. kaivinkonekuopat). Kaikki em. muodostumat ovat hiekkavaltaisia. Lapinperän muodostumalla ei ole juurikaan merkitystä maa-aineshuollon kannalta aineksen hienojakoisuuden, asutuksen ja virkistyksen vuoksi. Keuruun seutukunta MUODOSTUMA Keuruun seutukunta KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) 19

20 Lapinperä /-/100 - Sikosuonkangas /10/90 - Sysmänkangas /-/100 - Kupanjärvi /20/80 - Lopankangas /15/80 - Kangasjärvenkangas /15/85 - Köpinkangas /10/90 - Yhteensä Saarijärven-Viitasaaren seutukunta Saarijärvi - Viitasaaren -seutukunnan alueella tehtiin maa-ainespainotteista tutkimusta 8 pohjavesialueella. Saatujen tulosten mukaan tutkimuksen kohteina olleista pohjavesialueista neljällä on merkitystä maa-ainesten oton kannalta. Näitä ovat Pylkönmäen Koiraharju ja Viitasaaren Pirttikangas, Lahnaskangas sekä Toulat. Edellä mainittujen muodostumien materiaali on pääosin hiekkavaltaista. Koiraharjun ja Lahnaskankaan alueella hiekan ohella harjuaineksessa esiintyy jonkin verran soraa. Koiraharjun muodostumalla on mahdollisuuksia pohjavedenpinnan alapuoliseen maa-ainesten ottoon. Saarijärven Porttilankankaalla on merkitystä vain kotitarveottoon. Töyrinmäen käyttöä maa-aineshuoltoon rajoittaa moottoriurheilukeskus. Saarijärven-Viitasaaren seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Saarijärven- Viitasaaren seutukunta Myllymäki /50/- - Porttilankangas Koiraharju /25/75 X Töyrinmäki /15/85 - Pirttikangas /20/75 - Kakkiskangas /20/80 - Lahnaskangas /20/80 - Toulat /10/90 - Yhteensä Äänekosken seutukunta Äänekosken seutukunnan alueella tehtiin maa-ainespainotteista tutkimusta kolmella pohjavesialueella. Saatujen tulosten mukaan tutkimuksen kohteina olleista pohjavesialueista Konneveden Tankolammen alue on suurimmaksi osaksi hyödynnetty (monttualuetta), mutta alueella on jäljellä jonkin verran hiekkaa ja soraa kohteen lähialueiden tarpeisiin. Sillä voi olla mahdollista pohjavedenpinnan alapuolinen maa-ainesten otto. Sirkkakankaan alue Äänekoskella on ottamaton, mutta 20

21 suojelusta vapaan harjun läntinen selänne on kapea ja matalahko. Sen kerrospaksuus pohjavedenpinnan yläpuolella on keskimäärin metriä. Äänekosken Porraspohjan alue on käytännössä hyödynnetty eli sillä ei ole maa-ainesarvoa. Äänekosken seutukunta MUODOSTUMA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALA- PUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MATERIAALI A/B/C % (voi vaihdella muodostuman eri osissa) Äänekosken seutukunta Tankolampi /25/75 X Sirkkaharju /30/70 - Porraspohja Yhteensä Yhteenveto sora- ja hiekkavaratutkimuksista Maa-ainesten ottoon suositellaan Geologian tutkimuskeskuksen tutkimusten perusteella 42 muodostumaa. Näistä 19 on sellaista, joissa soravaltaisen ja murskauskelpoisen materiaalin osuus on > 20 %. Pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten otto voisi olla mahdollista 7 muodostumalla. Näiden osalta tulisi kuitenkin tehdä vielä tarkentavia tutkimuksia. Yhteenveto seutukunnittain SEUTUKUNTA KOKONAISMASSAMÄÄRÄ (1000 x kiinto-m 3 ) PV-TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M MASSAMÄÄRÄ MAA- AINESTEN OTTOON SUOSI- TELTAVALLA ALUEELLA (1000 x kiinto-m 3 ) PV- TASO PV- TASO +2 M PV- TASO +4 M SUOSITUS POHJAVEDEN- PINNAN ALAPUOLISESTA MAA-AINESTEN OTOSTA JOUTSAN SK Säynätjärvenkangas Lempää JYVÄSKYLÄN SK Lintusyrjä Vatia Valkola JÄMSÄN SK KEURUUN SK SAARIJÄRVEN Koiraharju VIITASAAREN SK ÄÄNEKOSKEN SK Tankolampi YHTEENSÄ muodostumaa Alla olevassa taulukossa maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden soran ja hiekan kokonaisvaroja ja poski-projektin suosituksia on verrattu kiviaineskulutusennusteeseen. Koska käytännössä kaikki poski-projektissa maa-ainesten ottoon suositeltavat alueet ovat jonkin luokan pohjavesialu- 21

22 eita, massamäärien laskentaperusteeksi on taulukossa otettu pohjavedenpinnan yläpuolinen suojakerrospaksuus. Tänä päivänä suojakerrospaksuus on varovaisuusperiaatetta noudattaen kaukosuojavyöhykkeellä ja suoja-alueiden ulkopuolella vähintään 4 m. Lähisuojavyöhykkeelle ei myönnetä enää uusia ottamisalueita. Maakunnan selkein puutealue on Äänekosken seutukunta. Soran ja hiekan tarpeen suhde maaainesten ottoon suositeltavien alueiden massamäärään on 2,2/1,6 milj. kiinto-m 3. Pohjavedenpinnantason suojakerrospaksuudet (+2 m ja +4 m) lisäävät epätasapainoa. Jyväskylän ja Jämsän seutukuntien massamäärät eivät tule riittämään +4 m suojakerrospaksuudella tulevaan tarpeeseen, Joutsan seutukunta on tältä osin tasapainossa. Keuruun ja Saarijärven-Viitasaaren seutukuntien maa-ainesten ottoon suositeltavien alueiden massamäärät tulevat riittämään tulevaan tarpeeseen jopa +4 m suojakerrospaksuudella. Kun mukaan otetaan kalliokiviaines, poski-varat riittäisivät hyvin vain Saarijärven-Viitasaaren seutukunnassa. Maakunnan sora- ja hiekkavarojen ja poski-varojen riittävyys kulutusennusteeseen nähden SEUTUKUNTA KOKONAISVARAT PV-TASO+4M (GTK -71, -79) (1000 x kiinto-m 3 ) POSKI-VARAT PV-TASO+4M (1000 x kiinto-m 3 ) KULUTUSENNUSTE HIEKKA+SORA/ HIEKKA+SORA+KALLIO (1000 x kiinto-m 3 ) JOUTSAN SK 33,8 0,7 0,6 / 1,6 JYVÄSKYLÄN SK 180,4 11,3 12,7 / 20,1 JÄMSÄN SK 62,5 2,0 2,3 / 4,3 KEURUUN SK 46,0 3,2 1,4 / 2,9 SAARIJÄRVEN-VIITASAAREN SK 125,4 10,9 3,0 / 6,9 ÄÄNEKOSKEN SK 30,7 0,9 2,3 / 3,8 KALLIOKIVIAINES- JA RAKENNUSKIVIAINESALUEET Nykytilanne Kalliokiviaines ja rakennuskiviaines ovat periaatteessa rajaton luonnonvara. Niiden laatu vaihtelee kuitenkin alueellisesti ja paikallisesti huomattavastikin. Kiviaineksen käyttöön soran korvikkeena ovat omat laatuvaatimuksensa mm. tierakentamisessa. Rakennuskiven laatuvaatimukset liittyvät ennen kaikkea kiven ulkonäköön ja eheyteen. Keski-Suomen maakuntakaavassa esitetään 56 kalliokiviainesten ottovyöhykettä (eo/2) (liite II). Maakuntakaavassa on rakennuskiviainesten ottovyöhykkeitä 42 kappaletta (liite II). Maakuntakaavan ottovyöhykkeet perustuvat Geologian tutkimuskeskuksen kolmeen tutkimukseen. Kalliokiviainesten ottovyöhykkeiden maakuntakaavamerkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä kiviaineshuollossa. Suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen kiviainesvarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Rakennuskiviainesten ottovyöhykkeiden merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on maakunnallista merkitystä rakennuskiviteollisuudelle. Suunnittelumäärä- 22

23 yksen mukaan alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen rakennuskivivarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Keski-Suomessa ovat Kiviteollisuusliiton jäsenyrityksiä Polar Granit Oy Korpilahdella, Suomen Kivivalmiste Oy Korpilahdella ja Salon Kiviteollisuus Oy Korpilahdella. Rakennuskivien louhinta keskittyy Korpilahden ja Pihtiputaan-Viitasaaren alueille. Aikaisemmin myös Jyväskylän seudulla oli merkittävää rakennuskivien louhintaa, mutta nämä paikat ovat jo valtaosaltaan maisemoitu ja otettu taajamatoimintojen käyttöön. Täydentävät tutkimukset Kalliokiviainesten osalta on katsottu, että täydentäviä kalliokiviainesten laatuun liittyviä tutkimuksia ei tarvinnut tehdä, koska alueet selvitettiin maakuntakaavaa varten (liite II). Näissä tutkimuksissa on huomioitu suojelualueet, asutus ja vesistöt, maisema, kuljetus ja tieverkko, kalliokohteiden topografia sekä kallioiden laatu ja osassa kohteista myös kiviaineksen testaus. Kalliokiviainesalueiden tutkimustulokset on esitetty kootusti myös Poski-projektin seutukuntakohtaisissa raporteissa. POHJAVESIALUEET Nykytilanne Maakunnan pohjavesivarat sijoittuvat pääasiassa harjuihin ja reunamuodostumiin. Myös moreenimuodostumissa ja rikkoutuneessa kallioperässä voi olla käyttökelpoisia pohjavesivaroja. Keski-Suomessa on yhteensä 322 pohjavesialuetta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä eli luokkaan I kuuluvia on 171 kappaletta. II-luokkaan eli vedenhankintaan soveltuviin kuuluu 67 ja luokkaan III, muihin pohjavesialueisiin 84 aluetta (liite III). Pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä 558 km 2. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on m 3 /d (kuutiometriä vuorokaudessa). Tästä on käytössä vuonna m 3 /d eli 17,8 %. Vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden antoisuudesta on käytössä 27,3 %. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on laadittu 55 kpl. Maakuntakaavassa on esitetty kaikki I-luokan pohjavesialueet, jotka perustuvat ympäristöviranomaisten 1990-luvun puolivälissä tekemiin kuntakohtaisiin pohjavesialueiden kartoituksiin sekä sen jälkeen tehtyihin tarkennuksiin ja täydennyksiin. Lisäksi kaavaan on merkitty sellaisia vedenhankintaan soveltuvia (II-luokan) pohjavesialueita, jotka sijaitsevat ylikunnallisten vesirunkolinjojen läheisyydessä tai jotka ovat maakunnallisesti tai ylikunnallisesti merkittäviä vedenhankintaalueita ja sijaitsevat vedenkulutuksen kasvuarvioiden kannalta keskeisesti. Yhteensä pohjavesialueita on kaavaehdotuksessa 195 kpl ja niiden kokonaispinta-ala on noin ha. Maakuntakaavassa pohjavesialuemerkinnällä osoitetaan yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue. Suunnittelumääräyksen mukaan pohjavesialueille ei tule sijoittaa pohjaveden pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavia laitoksia ja toimintoja. Maa-ainesten oton tulee perustua yleissuunnitelmiin, joissa sovitetaan yhteen pohjaveden suojelu ja maa-ainesten otto. 23

24 Täydentävät tutkimukset Täydentäviä vedenhankintapainotteisia tutkimuksia tehtiin 16 muodostumalla. Tutkimuskohteet olivat, samoin kuin sora- ja hiekka-alueita koskevat täydentävät tutkimukset, valittu Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen maaperä- ja hydrogeologien muodostumia koskevan pitkäaikaisen asiantuntemuksen ja aikaisempien selvitysten perusteella. Tutkimuskohteet ovat liitteessä I merkinnällä V (=vedenhankintapainotteinen tutkimus) tai merkinnällä m/v (= kevyehkö vedenhankintapainotteinen tutkimus). Keski-Suomen Poski-projektin pohjavesitutkimukset käynnistyivät keväällä Tutkimuksen kohteena olevien pohjavesialueiden sisältämät hiekka- ja soramuodostumat poimittiin GTK:n maaainestietokannasta. Lisäksi ympäristöhallinnon ylläpitämästä tietokannasta (HERTTA) saatiin tiedot pohjavesiputkien ja kaivojen sijainneista ja pohjavedenpinnan asematiedoista tutkimuskohteittain. Maastotutkimuksissa kohteiden sisäistä rakennetta ja pohjavedenpinnan asemaa selviteltiin käyttäen kairauskalustoja ( raskas GM200 ja kevyt GM50) sekä geofysiikan laitteita ja menetelmiä (maatutkaluotaus ja vasaraseisminen luotaus). Tutkimusten perusteella tehtiin pohjavesialueista arvio, jossa ne luokiteltiin saatujen tutkimustulosten perusteella vedenhankinnan kannalta tarkasteltuna kolmeen luokkaan eli kohteisiin, joilla on 1) alueellinen, 2) lähialueellinen tai 3) paikallinen merkitys (pohjavesialueen osa-alue). Täydentävät vedenhankintapainotteiset ja kevyehköt vedenhankintapainotteiset tutkimukset NRO NIMI LUOKKA PÄÄSIJAINTIKUNTA A B C VEDENHANKINNALLINEN MERKITYS Korhola III Hankasalmi 1,1 0, Paikallinen Säynätjärvenkangas II Joutsa 2,32 1, Paikallinen Heinäjoki II Karstula 2,52 1, Lähialueellinen/alueellinen Kaakkokangas II Keuruu 4,19 2, Lähialueellinen Valkeinen II Keuruu 2,16 1, Paikallinen Multharju II Keuruu 2,57 1, Paikallinen Mäyrävuori II Kuhmoinen 2,29 1, Paikallinen Unnasjärvi II Kuhmoinen 2,89 1, Paikallinen Lankaharju II Laukaa 4,52 2, Lähialueellinen Lintankangas II Multia 2,06 0, Paikallinen Valkeiskangas III Multia 1 0,4 200 Lähialueellinen Lähteelänperä II Muurame 1,1 0, Paikallinen Pyhänkangas II Saarijärvi 5,18 4, Lähialueellinen Pirttikangas II Viitasaari 1,94 1, Lähialueellinen/alueellinen Hietama II Äänekoski 1,82 1, Lähialueellinen Sirkkaharju II Äänekoski 3,64 2, Lähialueellinen/alueellinen A = kokonaispinta-ala km 2 B = muodostumisalueen pinta-ala km 2 C = arvio muodostuvan pohjaveden määrästä m 3 /d 24

25 LUONTOARVOT JA MAISEMA Nykytilanne Harjuluonto Keski-Suomen harjuluonnosta tehtiin tutkimus vuosina (Anon. 1981). Tutkimus oli osa valtakunnallista harjujen moninaiskäyttötutkimusta, jonka tavoitteena oli selvittää luonnontilaisen tai lähes luonnontilaisen harjumaiseman määrä, jakautuminen ja luonne sekä sopivuus suojeluun ja moninaiskäyttöön. Harjujen moninaiskäyttötutkimuksen perusteella maakunnassa on 104 suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävää harjualuetta, joiden yhteispinta-ala on runsaat ha, mikä vastaa 0.3 % Keski-Suomen maapinta-alasta. Pääosa kohteista sijoittuu suurille ja geologisesti merkittäville harju- ja reunamuodostumajaksoille. Kohteista viisi arvioitiin valtakunnallisesti, 41 alueellisesti ja 58 paikallisesti arvokkaaksi. Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluu viisi keskisuomalaista harjukohdetta, yhteensä ha: NIMI KUNTA PINTA-ALA (HA) Joutsniemi-Harjunkangas Joutsa 275 Oitinmäki Laukaa 125 Hietasyrjänkangas Laukaa 275 Muuratharju Muurame 195 Kiviharju-Kulhanvuori Saarijärvi/Multia 200 YHTEENSÄ Harjujen moninaiskäyttötutkimuksessa valtakunnallisiksi arvioidut kohteet sisältyvät rajausmuutoksilla harjujensuojeluohjelmaan. Lisäksi tutkimuksen kolme Leivonmäellä sijaitsevaa alueellisesti arvokasta kohdetta on sisällytetty Joutsniemen-Harjunkankaan harjujensuojeluohjelma-alueeseen. Kaikki harjujensuojeluohjelman kohteet sekä 25 muuta moninaiskäyttötutkimuksen kohdetta kuuluvat Natura 2000 verkostoon. Harjujensuojeluohjelman kohteet on merkitty Keski-Suomen maakuntakaavassa arvokkaiksi harjualueiksi (ge/2), paitsi pääosa Joutsniemi-Harjunkankaasta, joka on Leivonmäen kansallispuistoon kuuluvaa luonnonsuojelualuetta (SL-merkintä). Lisäksi seuraavat seitsemän moninaiskäyttötutkimuksen kohdetta sisältyvät maakuntakaavaan tai yleiskaavoihin SL-merkinnällä: NIMI KUNTA PINTA-ALA (HA) Kuolemankuopat Jyväskylä 4,4 Ketveleen kannas Keuruu 3 25

26 Hakinharju Kuhmoinen 2 Hiukeenniemi Kuhmoinen 16 Hitonhaudan harjumaasto Laukaa/Äänekoski 27 Solikkosaari Petäjävesi 1,7 Haikanniemi Saarijärvi 5 YHTEENSÄ 59,1 Lisäksi maakuntakaavassa on ge/2 merkinnällä 10 maakunnallisesti arvokasta harjukohdetta, jotka sisältyvät moninaiskäyttötutkimuksen alueellisesti arvokkaisiin kohteisiin: NIMI KUNTA PINTA-ALA (HA) Haarajärven harjualue Kannonkoski/Saarijärvi 75 Karametsän dyynialue Karstula 28 Lintusyrjänharju Keuruu 42 Sarvaharju ja aarnihauta Kuhmoinen 14 Muorinmäki Laukaa 38 Pyhänkangas Saarijärvi 55 Lanneveden kirkkoharju Saarijärvi 30 Syrjäharju Saarijärvi 77 Syrjänkangas Uurainen 81 Mäntykangas Viitasaari 42 YHTEENSÄ 482 Maakuntakaavan ge/2 merkinnän suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käytön suunnittelussa on ottava huomioon alueen luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja esiintymien säilyminen. Harjuluonnon suojelemiseksi Keski-Suomessa on tehty myös kuntakohtaisia maisema- ja maa-ainesselvityksiä, joiden tavoitteena on ohjata ottamistoimintaa maa-aineslain mukaisten rajoitusten edellyttämällä tavalla. Keskisuomalaisten harjujen kasvillisuus on pääosin kuivahkoa puolukkatyypin (VT) tai kuivaa kanervatyypin (CT) kangasta. Harjualueisiin liittyviä biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä ovat paisterinteet, harjulehdot, lähteet, purot ja ravinteiset soistumat. Näissä elinympäristöissä esiintyy usein lajistoa, jotka eivät tule toimeen muunlaisissa ympäristöissä. Omaleimaisinta harjuluonto on valoisilla ja ainakin osittain paljaina pysyvillä paisterinteillä, joita esiintyy tavallisesti jyrkähköillä etelään tai lounaaseen viettävillä harjannerinteillä tai suppien rinteillä (Ryttäri 2004). Keski-Suomen paisterinteiden määrästä ja nykytilasta ei ole tarkkoja tietoja, mutta oletettavasti paisterinteet ovat huomattavasti harvinaistuneet metsäpalojen tehokkaan torjunnan ja metsien umpeenkasvun takia. Keski-Suomessa esiintyviä uhanalaisia, lämpöä suosivia harjukasveja ovat kangasvuokko, kangasajuruoho, harjumasmalo, keltamaite, ja tunturikurjenherne. Valtakunnallisesti vaarantunutta kangasvuokkoa kasvaa Keski-Suomessa vain Joutsan Puttolan harjualueella. Keski-Suomen maakunta on lehtojen esiintymisen kannalta melko epäedullista aluetta. Lehtojen esiintyminen keskittyy maakunnan eteläosiin Päijänteen ympäristöön. Maakunnan merkittävimmät harjulehdot sijaitsevat Kuhmoisten Hakinharjulla ja Rannanharjulla (Anon. 1982). Usein harju- 26

27 jen pohjavesialueisiin liittyvät lähteet ja lähdepurot ovat monien vaateliaiden lähde-, lehto-, lettoja korpilajien kasvupaikkoja. Luonnonsuojelullisesti merkittäviä keskisuomalaisia harjuihin liittyviä lähteikköjä ovat mm. Jämsänkosken Ryönit, Äänekosken Kylmäpuro ja Saarijärven Isojoen lähdenotko. Keski-Suomen harjuilla tavattavista linnuista merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmälläpidettävät kehrääjä ja kangaskiuru. Kehrääjä viihtyy harvapuisilla kankailla, mutta kangaskiuru on mieltynyt puoliavointen männiköiden lisäksi harjujen soranottoalueisiin. Viime vuosien aikana molemmilla lajeilla on ollut useampia reviirejä Jämsän Haaralan- ja Kollinkankaalla. Kehrääjän kannalta myös Leivonmäen harjujensuojeluohjelman alue on merkittävä. Harju- ja paahdealueiden hyönteisistä ei ole tehty systemaattista ja kattavaa selvitystä maakunnan alueelta. Yksittäisten havaintojen sekä inventointi- ja elinympäristötietojen perusteella hyönteisten kannalta arvokkaita harjualueita ovat mm. Äänekosken Sirkkaharju, Saarijärvi-Karstula harjualue, Muuratharju ja Jämsän harjualueet (Teemu Rintalan suullinen tiedonanto). Luontaisten paisterinteiden vähyyden takia harjualueilla olevien teiden pientareet ja luiskat voivat olla hyönteisten kannalta merkittäviä paikkoja. Myös vanhat sorakuopat voivat olla merkittäviä elinympäristöjä. Dyynit Keski-Suomessa on 14 selkeää dyynimuodostumaa tai dyynikenttää. Dyyneistä 9 on ns. paraabelidyynejä ja 5 epämääräisen muotoisia dyyniselänteitä. Valtaosa dyyneistä esiintyy Karstulan, Kyyjärven ja Saarijärven kunnissa (Nevalainen 2008). Dyynit on arvotettu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiksi. Arvotuksen ovat suorittaneet Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat. Valtakunnallisesti arvokkaiksi dyyneiksi ovat arvioitu Kyyjärven Palaneenkankaannevan ja Multia Heiluvan paraabelidyynit. Seitsemän dyyniä on maakunnallisesti arvokkaita. Keski-Suomen merkittävimmät dyynit DYYNIN NIMI KUNTA CL ARVO- LUOKKA 1. Tikkakoski Jyväskylä 1 P 2. Vesala Karstula 0 P 3. Mätäslammen dyyni Karstula 1 M (Kiminki) 4. Rahkaneva (Karametsä) Karstula 0 M 5. Heinäjoki (Silmäsuo- Karstula 0 M Kettuneva) 6. Hyytiäisenkankaan dyynialue Kyyjärvi 0 V (Palaneenkankaan- neva) 7. Huumarkangas Kyyjärvi 0 M 8. Pikku-Huumar Kyyjärvi 1 P 9. Heiluva Multia 0 V 10. Lopalankangas Multia 1 M 11. Kangasjärvi Saarijärvi 0 M 27

28 12. Aulikki Saarijärvi 0 P 13. Pyhä-Häkki-Multapakat Saarijärvi 0 M 14. Kiimavuori Viitasaari 1 P CL = dyyniluokittelu, 0 = paraabelidyyni, 1 = muut dyynit V = valtakunnallinen, M = maakunnallinen, P = paikallinen Keski-Suomen merkittävimmät dyynit 28

29 Muinaisjäännökset Vesistöjen varsilla olevien harjujaksojen yhteydessä sijaitsee valtaosa muinaisjäännösten kasaumista ja tihentymistä. Muinaismuistolain perusteella maa-ainesten ottotoiminnan on huomioitava kiinteät muinaisjäännökset. Muinaisjäännösten avulla on voitu hahmottaa Keski-Suomen asuttamista viimeisen jäätiköitymisvaiheen jälkeen (< v). Ihmisen vaikutus Keski-Suomen harjumaisemaan alkoi varsinaisesti 1500-luvulla, jolloin pysyvä asutus levisi harjumuodostumien liepeille. Mutta vasta luvuilla alkanut liikenneverkon rakentaminen, voimistunut kaskikulttuuri ja tervanpoltto sekä sahateollisuus aiheuttivat pitempiaikaisia ja osittain pysyviä muutoksia maisemaan (Anon. 1981). Suurimmat ja pysyvimmät harjumaiseman muutokset on aiheuttanut viime vuosikymmenien aikana kiihtynyt rakennustoiminta, joka on lisännyt kiviaineskulutusta. Soravarojen hyödyntämisen takia harjumaisema on tuhoutunut varsinkin suurempien asutuskeskuksien ympäristöstä varsin laajoilta alueilta. Keski-Suomen Poski-projektin tausta-aineistona on päivitetty muinaisjäännösrekisteri. 29

30 Keski-Suomen muinaisjäännöskeskittymät 30

31 Kallioalueet Keski-Suomen kallioalueet inventoitiin kesinä osana luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaiden kallioalueiden valtakunnallista selvitystyötä (Husa ja Kontula 1997). Inventoinnin tavoitteena oli luetteloida luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä omaavat kallioalueet. Selvitys on lähtökohta maa-aineslain mukaiselle lupakäsittelylle. Selvityksen perustana olivat luonnontieteelliset kriteerit, joiden mukaan arvotettiin alueiden (1) geologisgeomorfologiset, (2) biologis-ekologiset, (3) maisemalliset ja (4) muut arvot. Jokainen neljästä osatekijästä arvotettiin asteikolla 1 (erittäin merkittävä) 4 (vähemmän merkittävä). Näiden osatekijöiden arvotuksien yhdistelmästä määräytyi kallioalueiden arvoluokka, joka sai arvoja 1 (ainutlaatuinen kallioalue) 7 (maisema- ja luontoarvot vähäiset). Luokkiin 1-4 sijoittuneet alueet ovat valtakunnallisesti arvokkaita. Suomen ympäristökeskus tarkisti em. inventoinnin vuonna 2008 (liite IV). Tarkistuksen mukaan Keski-Suomessa on 99 valtakunnallisesti arvokasta kallioaluetta. Alueet on rajattu geologisina ja maisemallisina kokonaisuuksina, joihin sisältyy usein myös biologisesti arvokkaita alueita. Alueiden yhteispinta-ala on noin ha, joka vastaa noin 8 % kalliopinta-alasta. Kalliomaan osuus on suurimmillaan maakunnan eteläosassa Kuhmoisista Jyväskylään ulottuvalla alueella, johon sijoittuu myös suurin osa arvokkaista kallioalueista. 31

32 Keski-Suomen arvokkaat kallioalueet (liite IV) 32

33 Kallioilla tavataan eliölajeja, jotka eivät menesty muunlaisissa elinympäristöissä. Kallioiden merkitys kasvi- ja eläinlajistolle riippuu kalliopinnan ilmansuunnasta, kivilajien ominaisuuksista ja geomorfologiasta. Erityisesti sammalet ja jäkälät ovat sopeutuneet kasvamaan erilaisilla kalliopinnoilla (Anon. 1986). Uhanalaisimpia Keski-Suomen kalliolla kasvavia itiökasveja ovat mm. valtakunnallisesti uhanalainen purolaakasammal sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävät kalliokeuhkojäkälä, munasammal ja pohjanvaskisammal. Putkilokasveista merkittävimpiä lajeja ovat pahtarikko, vuorimunkki ja liuskaraunioinen. Maakunnan merkittävin kallioalue on Jyväskylän Vaarunvuoret, joka on luokiteltu luokkaan 1, ainutlaatuinen kallioalue. Vaarunvuoret on biologisesti poikkeuksellisen arvokas ja sen kallioilla esiintyy monia uhanalaisia ja harvinaisia eliölajeja. Kalliosta louhimalla ja murskaamalla saatavan kiviaineksen lisääntynyt käyttö aiheuttaa ristiriitoja maisemallisten, geologisten ja biologisten arvojen suojelemisen kanssa. Osa valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden merkittävimmistä osa-alueista (jyrkänteistä ja rotkolaaksoista) kuuluu Natura 2000 verkostoon tai sisältyy Keski-Suomen maakuntakaavan luonnonsuojelualueisiin (SL). Moreenimuodostumat Reunamuodostumavyöhykkeistä Sisä-Suomen reunamuodostuma kulkee Jämsästä Jyväskylän kautta Laukaaseen. Drumliinikenttiä ovat Karstulan-Keuruun kenttä, Keiteleen kenttä, joka ulottuu pohjoisen Keski-Suomen alueelle sekä Keski-Suomen itäosissa oleva Pieksämäen drumliinikenttä. Kumpumoreenialueita on Kivijärvellä, Pihtiputaalla, Toivakassa ja läntisessä Keski-Suomessa. Keski-Suomen valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat julkaistiin kesällä Inventoinnissa on luetteloitu valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, joita Keski-Suomessa ovat reunamuodostumavyöhykkeet, drumliinikentät ja kumpumoreenialueet. Selvitys on lähtökohta maa-aineslain mukaiselle lupamenettelylle. Moreenimuodostumien arvotus perustuu maaaineslain mukaisiin lupaharkinnan kriteereihin, joita ovat pääasiassa geologiset tekijät sekä osin maisemalliset ja biologiset tekijät. Myös virkistyskäyttö, kulttuurihistoria, pohjavesi, luonnontilaisuus ja lähiympäristö ovat joissakin tapauksissa vaikuttaneet kohteen arvoon. Keski-Suomessa on kaikkiaan 41 valtakunnallisesti arvokasta moreenimuodostumaa. Alueiden yhteispinta-ala on noin ha. Lukumääräisesti eniten arvokkaita moreenimuodostumia on Laukaan, Pihtiputaan ja Hankasalmen kunnissa (liite V). Edustavimpia muodostumia ovat Laukaan Kaakkovuoren reunamoreeni ja Lankavuoren drumliini (molemmat arvoluokassa 1). 33

34 Keski-Suomen valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat (liite V) 34

35 Täydentävät tutkimukset Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden harjualueiden tarkastelu pohjautuu edellä mainittuun moninaiskäyttötutkimukseen, Keski-Suomen harjuluonto (Anon. 1981). Poski-projektin yhteydessä vuosina tehtiin täydentäviä maastotutkimuksia ja aineistojen päivityksiä. Kallio- ja moreenialueselvitykset, joiden inventointi- ja arvioimismenetelmät ovat valtakunnallisia, todettiin maakunnallisesti kattavaksi ja tutkimusmenetelmiltään tasokkaaksi. Molemmat valmistuivat nykymuotoonsa Poski-projektin kuluessa, joten selvitysten tiedot katsottiin ajantasaisiksi eikä projektin yhteydessä tehty kallio- ja moreenialueisiin lisäselvityksiä. Myös harjuluontoselvityksen tiedot ovat pääosin käyttökelpoisia ja kattavia, mutta alueiden nykyistä maankäyttöä koskevat tiedot vaativat päivittämistä. Selvityksen puutteena pidettiin myös biologisten arvojen tarkastelua, minkä takia 62 kohdetta tarkastettiin maastossa. Geologisgeomorfologisten arvojen osalta selvitys katsottiin lähtökohtaisesti riittäväksi. Pohjavesialueilta (56 kohdetta), joiden soveltuvuutta maa-ainesten ottamisalueiksi tutkittiin Poskiprojektissa (liitteen I M ja m/v kohteet), selvitettiin luonto- ja maisema-arvot. Osa harjuluontoselvityksen kohteista sisältyi pohjavesialueisiin. Täydentävien tutkimusten esivalmistelut ja maastotöiden ohjelmointi aloitettiin kevättalvella Valmisteluja jatkettiin ensimmäisen maastokauden jälkeen talvella Olemassa olevien tietojen keräämisen jälkeen kohteet sijoitettiin kartalle, jonka perusteella suunniteltiin päivittäiset maastoreitit ja -kohteet. Maastotyöt tehtiin vuosina Kohteet käveltiin läpi sillä tarkkuudella, että kohteista saatiin hyvä yleiskuva ja mahdolliset kohteiden luonnontilassa ja maankäytössä tapahtuneet muutokset voitiin havaita. Karttatarkastelun perusteella valitut tai maastossa havaitut merkittävät elinympäristöt, kuten lehdot, purot, lähteet, ravinteiset suot ja paisterinteet, inventoitiin tarkemmin. Maankäyttötilanteen ja merkittävien elinympäristöjen lisäksi kirjattiin ylös harvinaiset ja uhanalaiset lajit sekä maisema- ja muut arvot. Rauhoitetut kohteet sekä Natura 2000 ohjelmaan ja valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat kohteet jätettiin pääsääntöisesti tarkastamatta maastossa. Maisemallisen arvon arvioinnissa sovellettiin valtakunnallisessa kallioalueselvityksessä käytettyjä kriteerejä ja arvo jaettiin neljään osatekijään: (1) kohteen suhteellinen korkeus, (2) kohteen hahmottuminen ympäristöstään (mm. rajautuminen vesistöön tai muuhun rajapintaan), (3) kohteelta avautuvat näköalat ja (4) kohteen sisäinen maisemakuva (mm. topografian vaihtelevuus, luontotyyppien monipuolisuus). Biologinen arvo määräytyi elinympäristöjen ja kasvillisuustyyppien sekä lajiston harvinaisuuden, monipuolisuuden ja edustavuuden mukaan. Lajien valtakunnallinen uhanalaisuusluokka perustuu teokseen Rassi ym. (2001) ja maakunnallinen luokka teokseen Uusitalo (2007). Alueellinen uhanalisuus perustuu metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin pohjautuvaan aluejakoon, jossa pääosa Keski- Suomen maakunnasta kuuluu Järvi-Suomeen, luoteisosa Pohjanmaahan ja pieni osa Kuhmoisista Lounaismaahan (ks. Tässä projektissa esitettävät geologiset arvot ja kuvaukset perustuvat pääosin harjuluontoalueselvitykseen. Muissa arvoissa otettiin lisätekijöinä huomioon mm. luonnontilaisuus, kulttuurihistoria, monikäyttö ja lähiympäristön arvot. 35

36 Edellä mainitut suojelumerkityksen arvioinnissa käytetyt osatekijät arvotettiin asteikolla 1-4 (1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 vähemmän/jokseenkin merkittävä), minkä mukaan määräytyi yhteensovitusluokittelussa käytetty kohteen tai sen osan luonto- ja maisematekijöiden kokonaisarvo. Maastossa tarkastetuista harjualueesta esitetään seutukuntakohtainen yhteenveto. Maastokohteiden lisäksi yhteenvedossa mainitaan kaikki seutukunnan luonnon- tai maisemansuojelullisesti arvokkaat harjukohteet. Täydentävien tutkimusten sekä aikaisempien selvitys- ja tutkimustietojen perusteella kohteet luokiteltiin valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kaikki Keski-Suomen maakunnan suojelullisesti merkittävät harjukohteet on esitetty liitteessä VI. Maastossa tarkastetuista harjualueista on erillinen Poski-projektin taustamuistio (Välivaara 2009), jossa kohteista on kerrottu lyhyen yleiskuvauksen lisäksi suojelullisesti merkittävimmät arvot. Joutsan seutukunta Maastossa tarkastettiin Kirkkokankaan (Joutsa), Säynätjärvenkankaan (Joutsa), Pirttikankaan (Joutsa), Vallaspellon (Joutsa), Harjunmäki-Kaakkomäen (Joutsa), Ruosteniemi-Ruusulanlammen (Joutsa), Säynätharjun (Joutsa), Lähdesuonharjun (Joutsa), Etu-Ikolan (Joutsa), Lempään (Luhanka) ja Sydänmaan (Luhanka) harjualueet. Harjumäki-Kaakkomäkeä lukuun ottamatta maastokohteet ovat harjujensuojelullisesti melko vaatimattomia. Harjumäki-Kaakkomäki -muodostuman eteläosan VT-kankailla on valtakunnallisesti uhanalaisen kangasvuokon Keski-Suomen ainoa esiintymä, mutta alueella on myös soranottoa ja ajoharjoittelurata. Säynätjärvenkankaan pohjoisosassa Tampinmyllyn alueella, joka on muodostuman geologisesti arvokkain osa, kasvaa maakunnallisesti uhanalaista kangasajuruohoa. Myös Pirttikankaan pohjavesialueella kasvaa kangasajuruohoa. Lempään harjualueen laajojen soranottoalueiden reunalla kasvaa maakunnallisesti uhanalaista hietaorvokkia. Säynätharju on pieni, polveileva harjuselänne, jonka rinteen alla virtaa lähdevaikutteinen ja suorantainen puro. Puron ja ravinteisen rantasuon kasvistoon kuuluu monia maakunnallisesti merkittäviä lajeja, mm. vilukko, keltaängelmä, äimäsara, jokileinikki, keltasara ja purtojuuri. Myös Pirttikankaan ja Sydänmaan muodostamiin liittyy suojelullisesti huomioon otettavia vesi- ja metsälakikohteita, kuten lähteitä, korpia ja lehtolaikkuja. Lisäksi muodostumilla, esim. Kirkkokankaalla ja Ruosteniemi-Ruusulanlammella, on maisemansuojelullisia arvoja, mutta arvot voidaan ottaa huomioon muodostumien yhteen sovittavassa maankäytönsuunnittelussa. Etu-Ikolan muodostuma rajoittuu Natura 2000 alueeseen. Seutukunnan harjukohteista harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Joutsniemi-Harjunkangas on valtakunnallisesti merkittävä. Kohde liittyy Rutajärven ja Leivonmäen kansallispuiston monipuoliseen vesi- ja suomaisemaan. Harjunmäki-Kaakkomäki -muodostuma on maakunnallisesti merkittävä geologista arvoa ja maisema-arvoa alentaneesta maankäytöstä huolimatta. Paikallisia harjukohteita ovat Kirkkokangas, Tampinmylly, Säynätharju sekä Ruosteniemi-Ruusulanlampi. 36

37 Jyväskylän seutukunta Maastossa tarkastettiin Lintusyrjän (Hankasalmi), Korholan (Hankasalmi), Oravisaaren koillisosan (Jyväskylä), Hiidenjärven (Jyväskylä), Halkomäen (Jyväskylä), Mäyränkukkuloiden (Jyväskylä), Vihtakankaan (Jyväskylä), Iso-Kuukkasen (Jyväskylä/Laukaa), Kiikkumäen (Laukaa), Peurunkajärven Riikolanniemen (Laukaa), Syömäsijanmäen (Laukaa), Valkolan (Laukaa), Vehmasmäki ja Siikakankaan (Laukaa), Pedonmäen (Laukaa), Vehkaharju-Siilokankaan (Laukaa), Lankamaan (Laukaa), Viipurinkanavan (Muurame), Lähteelänperän (Muurame), Riskonperän (Muurame), Nätkelmän (Muurame), Kaunikkilammen (Petäjävesi), Syrjäharjun (Petäjävesi/Keuruu), Papanahonkankaan (Toivakka), Tervakankaan (Toivakka), Hepoharjun (Toivakka), Viisarimäen (Toivakkka), Höytiän Uuraisenkankaan (Uurainen), Isonniemenkankaan (Uurainen), Ruotokassin (Uurainen) ja Kangashäkin (Uurainen) harjualueet. Monet seutukunnan harjualueet ovat kärsineet soranotosta. Varsinkin Lintusyrjässä, Hiidenjärvellä, Iso-Kuukkasella, Mäyränkukkuloilla, Vehmasmäki ja Siikakankaalla, Pedonmäessä, Vehkaharju- Siilokankaalla, Tervakankaalla ja Kangashäkissä laaja-alainen soranotto on laskenut harjujensuojelullista arvoa. Tervakankaan soranottoalueella pesi törmäpääskyjä noin 50 kolon yhdyskunnassa. Maastokohteista geologisilta arvoiltaan merkittävimpiä olivat Kiikkumäki ja Papanahonkangas sekä Natura 2000 verkostoon kuuluvat Lankamaa ja Syrjäharju. Kiikkumäki muodostaa läheisen Muorinmäen kanssa yhtenäisen geologisesti ja maisemallisesti merkittävän harjualueen, joka on säilynyt soranottoalueiden välissä hyvin luonnontilaisena. Papanahonkankaan luoteisosa on kärsinyt soranotosta, mutta muuten kohde on säilynyt monipuolisena ja maisemallisesti varsin edustavana. Lankamaalla ja Syrjäharjulla on geologisten ja maisemallisten arvojen lisäksi huomattavia biologisia arvoja: uhanalaisia lajeja, lähteitä, ravinteinen suo ja vanhan metsän alue. Maisemallisesti merkittäviä kohteita ovat myös Oravisaari, Riikolanniemi, Syömäsijanmäki, Valkolan Harinen, Viisarimäki ja Isonniemenkangas sekä luonnontilassa säilyneiltä osiltaan myös Iso-Kuukkanen. Halkomäki on harjukohteena melko vaatimaton, mutta harjualueeseen liittyvät osittain jopa kanjonimaiset purouomat ovat biologisesti hyvin merkittäviä. Kaakkoisreunan kanjonissa virtaavan puron varrella on rehevä lähdepintainen lehto, jossa kasvaa monia vaateliaita ja uhanalaisia lajeja. Alueellisesti tai maakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat korpinurmikka, pussikämmekkä, korpisorsimo ja lähdetähtimö. Myös alueen halki virtaavan kankaanojan varrella on lähteistä puronvarsilehtoa, jossa kasvaa arvokasta lajistoa. Biologisesti merkittäviä pienkohteita, kuten metsälakikohteita, sisältyy lisäksi Viipurinkanavan, Vihtakankaan, Valkolan, Nätkelmän, Papanahonkankaan, Hepoharjun, Ruotokassin ja Siikakankaan muodostumiin. Nätkemän, Papanahonkankaan ja Hepoharjun puronvarsilla kasvaa mm. maakunnallisesti uhanalaista korpisorsimoa. Alueellisesti uhanalaista ruskopiirtoheinää löytyi Siikakankaan Matolammen ravinteiselta nevalta. Soranotolta hyvin säästyneen Ruotokassin korpi- ja luhtarantaisella Heinälamminpurolla kasvaa mm. runsaasti harvinaista jokileinikkiä. Lähteelänperän ja Riskoperän harjumuodostumat ulottuvat osittain Kuusimäen Natura-alueelle. Lisäksi Viipurinkanavan alue sijaitsee Tikkamäen Natura-alueen lähellä ja Korholan muodostuman läheinen vesistö kuuluu Vanginveden Natura-alueeseen. Useimmat Keski-Suomen maakunnan valtakunnallisesti merkittävistä harjukohteista sijaitsevat Jyväskylän seutukunnalla. Oitinmäki (Laukaa), Hietasyrjänkangas (Laukaa) ja Muuuratharju (Muu- 37

38 rame) kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja sisältyvät Natura verkostoon. Myös Lankamaan Naturaan kuuluvalla harjukokonaisuudella on valtakunnallista merkitystä. Harjujensuojelullisesti maakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat Syrjäharju, Kirkkoniemi ja Aumamäki (Laukaa), Luijanharju-Kapeenharju (Laukaa/Äänekoski), Hitonhaudan harjumaasto (Laukaa/Äänekoski), Solikkosaari ja Kelvejärven kannas (Petäjävesi), Kiikkumäki-Muorinmäki, Papanahonkangas, Ruotokassi ja Kyynämöisen Syrjänkangas (Uurainen). Kohteista neljä ensimmäistä kuuluvat Natura verkostoon. Solikkosaari ja Kelvejärven kannas on rauhoitettu luonnonsuojelualueena ja Syrjänkangas on maakuntakaavan ge/2 -kohteita. Seutukunnan paikallisia harjukohteita ovat Kuolemankuopat (Jyväskylä), Tikkakosken dyyni (Jyväskylä), Iso-Kuukkasen harjumaasto, Oravisaaren koillisosa, Vihtakangas, Harisen harjumaasto, Peurunkajärven Riikolanniemi, Savion Onkiniemi, Syömäsijanmäki, Vehmasmäki ja Siikakangas, Viisarimäki, Uuraisenkangas ja Isonniemenkangas. Jämsän seutukunta Maastossa tarkastettiin Kankaanmäen (Jämsä), Kelaharjun (Jämsä), Holisevan (Jämsä), Ruotsinharjun (Jämsä), Tietäjälammi-Varpusenlinnan (Jämsä), Valkealuomin (Jämsä), Pirttipohjan (Jämsä), Halkokankaan (Jämsä), Saloisten Likolammin (Jämsä), Rasuanniemen (Jämsä), Syrjäjärvien (Jämsä/Jyväskylä), Harjunsalmen Neulasharjun (Kuhmoinen), Harjunmäen (Kuhmoinen), Poikkijärven Pälsilänharjun (Kuhmoinen), Ruolahden Harjunkorkiin (Kuhmoinen), Sappeen Anttilanharjun (Kuhmoinen), Tanhuanniemen ja Säikänkärjen (Kuhmoinen), Mäyrävuoren (Kuhmoinen), Hakinharjun (Kuhmoinen), Kalholanniemen (Kuhmoinen) ja Kyöpelinmäen (Kuhmoinen) harjualueet. Syrjäjärvien kapeahko, loivasti polveileva harjuselänne on pieni, mutta vesi- ja tienvarsimaisemassa merkittävä, ehyenä säilynyt harjukohde. Myös Harjunmäki ja Säikänkärki ovat maisemallisesti merkittäviä kohteita. Holiseva, Ruotsinharju, Kelalamminharju ja Paloharju ovat osa Holisevan harjukokonaisuutta, jonka geologista kokonaisarvoa on alentanut laajamittainen soranotto. Holisevan maa-ainesten ottotoiminnalta säästyneet osa-alueet ovat kuitenkin geologisesti, biologisesti ja maisemallisesti merkittäviä. Harjumuodostuma on mm. maakunnallisesti uhanalaisen kangasajuruohon alkuperäinen kasvupaikka. Kasvillisuudeltaan merkittäviä harjukohteita ovat Karklammen Hakinharju ja Ruolahden Mäyrävuoren alueeseen liittyvä Rannanharju. Molempien kohteiden maakunnallisesti ainutlaatuiset harjulehdot kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja maakuntakaavan SL-kohteisiin. Rannanharjussa kasvaa mm. maakunnallisesti uhanalaista pähkinäpensasta ja hentokiurunkannusta. Myös Sappeen Anttilanharjun rinteellä on kuivaa lehtoa, mutta kasvillisuus on edellisiä kohteita huomattavasti vaatimattomampaa. Metsälain mukaisia pienkohteita löytyy ainakin Pirttipohjasta (puro), Neulasharjulta (lehtolaikku) ja Harjunkorkiin Roninvuorelta (kalliot). Roninvuoren kallioilla kasvaa mm. maakunnallisesti uhanalaista kalliohatikkaa. Kyöpelinmäki rajautuu Kärppäjärven Natura alueeseen. Seutukunnalla ei ole valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvia kohteita, mutta Natura 2000 verkostoon kuuluvalla, maisemallisesti hyvin arvokkaalla Rasuanniemellä on valtakunnallista merkitystä. Harjukohteina maakunnallisia ovat Syrjäjärvien harju, Hakinharju, Rannanharju, Sarvaharju (Kuhmoinen, maakuntakaavan ge/2 kohde), Hiukeenniemi (Kuhmoinen, maakuntakaavan SL-kohde) sekä Naturaan sisältyvä Ruolahden Kuoppa-aho (Kuhmoinen). Paikallisesti merkittäviä 38

39 kohteita ovat Tietäjälammi-Varpusenlinna, Saloisten Likolampi, Neulasharju, Kalholanniemi, Harjunmäki, Pälsilänharju, Harjunkorkii, Anttilan harju sekä Tanhuanniemi ja Säikänkärki. Myös Holisevan harjukokonaisuuden ottotoiminnalta säästyneet osa-alueet ovat vähintään paikallisesti merkittäviä harjukohteita. Keuruun seutukunta Maastossa tarkastettiin Jukojärven Heikinniemen (Keuruu), Käännetynniemen (Keuruu), Lintusyrjän (Keuruu), Multaharjun (Keuruu), Lapinperän (Keuruu), Sikosuonkankaan (Keuruu), Kupanjärven (Keuruuu), Sysmänkankaan (Keuruu), Kaakkokankaan (Keuruu), Valkeisen (Keuruu), Valkeisperän Valkeiskankaan (Multia), Lopakankankaan (Multia), Kangasjärvenkankaan (Multia), Köpinkankaan (Multia), Lintankankaan (Multia) ja Multianjärvien (Multia) harjualueet. Maastossa tarkastetut kohteet olivat melko pienialaisia ja useimpien geologista arvoa oli laskenut soranotto. Esim. Lintusyrjän harjun geologista arvoa on laskenut laajamittainen soranotto, mutta kohde on yhä varsinkin maisemallisesti hieno. Lopakankangas on yksi parhaiten säilyneitä kohteita ja maisemallisesti merkittävä muodostuma, johon sisältyy myös dyynejä. Muita maisemallisesti merkittäviä harjumuodostumia ovat Käännetynniemi, Valkeiskangas, Multianjärvet ja Heikinniemi. Kohteiden biologiset arvot koostuvat lähinnä vesi- ja metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä, joita esiintyy ainakin Sikosuonkankaalla (lammet, puro) ja Kangasjärvenkankaalla (puro) sekä Multaharjulla (lähdepinnat), jossa osa lähteistä on menettänyt luonnontilansa vedenoton takia. Kaakkokankaan läpi virtaavan Myllypuron varrella on iso, luonnontilainen lähteikköalue, jonka kasvillisuus on suojelullisesti merkittävää. Myös Kupanjärven ja Sysmänkankaan alueiden kautta virtaavalla, virtavesikunnostetulla Kupanjoelle sekä Lintankankaan Kurjenkoskella on maisemallisten arvojen lisäksi biologista merkitystä. Seutukunnan harjumuodostumista Multialla sijaitseva Heiluvan-Housukosken harju- ja dyynialue on valtakunnallisesti arvokas. Harjualue muodostaa merkittävän osan Housukosken Naturaalueesta, jonka biologiset arvot perustuvat luonnontilaisiin jokilaaksoihin ja metsiin sekä lähteisiin ja pienialaisiin puustoisiin soihin. Lintusyrjän harju, Käännetynniemi, Lopakankangas ja Valkeiskangas ovat maakunnallisesti merkittäviä muodostumia. Housukosken alueeseen sisältyy mm. vanhojen metsien suojelualue. Paikallisesti merkittäviä harjukohteita ovat Ketveleen harjukannas, Jukojärven Heikinniemi, Kangasjärvenkangas, Kaakkokangas ja Multianjärvet. Saarijärven-Viitasaaren seutukunta Maastossa tarkastettiin Töyrimäen (Kannonkoski), Mätäslammen (Karstula), Karametsän (Karstula), Silmäsuo-Kettunevan (Karstula), Autionharjun (Kivijärvi), Pikku-Huumarin (Kyyjärvi), Oikarinharjun (Kyyjärvi), Kopanniemen ja Paskomäen (Saarijärvi), Porttilankankaan (Saarijärvi), Pirunvuori-Pyhämäen (Saarijärvi), Ahvenlammen (Saarijärvi), Pyhänkankaan (Saarijärvi), Koiraharjun (Saarijärvi), Pilkkamäen (Pihtipudas), Kattilaniemen (Viitasaari), Pirttikankaan (Viitasaari), Kakkiskankaan (Viitasaari), Lahnaskankaan (Viitasaari) ja Toulatin (Viitasaari) harjualueet. Pikku-Huumarin sekä varsinkin Mätäslammen ja Karametsän kohteet ovat geologialtaan keskisuomalaisittain harvinaisia ja edustavia dyynialueita. Kohteet ovat kärsineet tierakentamisesta ja soranotosta, mutta muodostumien dyyniryhmät ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Myös Silmäsuo- 39

40 Kettunevan alueella on säilynyt dyynimuodostumia. Dyynikohteiden lisäksi maisemallisesti merkittäviä harjuja ovat Ahvenlammen, Pilkkamäen ja Kattilaniemen harjualueet. Oikarinharjun, Pirunvuoren-Pyhämäen, Pirttikankaan sekä Kopanniemen ja Paskomäen muodostumien geologista kokonaisarvoa on alentanut soranotto. Kopanniemen kärjellä on yhä maisemallista merkitystä ja Paskomäen osa rajautuu Lanneveden Kirkkoharjun maakuntakaavan ge/2 alueeseen, mutta varsinaisena harjukohteena Kopanniemi ja Paskomäki on menettänyt arvonsa. Maastokohteista biologisia arvoja liittyy Pirunvuoren-Pyhämäen, Töyrimäen, Koiraharjun ja Lahnaskankaan alueisiin. Luontoarvoiltaan merkittävimpiä kohteita ovat Pirunvuoren-Pyhämäen Myllymäen koillisrinteen lähteikkö ja puronvarsilehto. Lahnaskankaan osittain luonnontilaisen kaltaisena säilyneet Turpeisen puron varrella kasvaa mm. Keski-Suomessa harvinaista kaislasaraa. Seutukunnan merkittävin harjukohde on Saarijärven ja Multien rajalla sijaitseva Kiviharju- Kulhanvuori, joka sisältyy sekä harjujensuojeluohjelmaan että Natura verkostoon. Valtakunnallisesti arvokkaalla Kiviharju-Kulhanvuorella on myös metsiensuojelullista arvoa ja suurin osa alueesta kuuluu vanhojen metsien suojelualueeseen. Kyyjärven Hyytiäisenkangas, joka kuuluu Pohjoisnevan laajaan, monimuotoista suoluontoa sisältävään Natura-alueeseen, on valtakunnallisesti arvokas dyynimuodostuma. Seuraavia 19 kohdetta voidaan pitää harjujensuojelullisesti maakunnallisesti merkittävinä: Haarajärvi (Kannonkoski, Saarijärvi), Mätäslampi, Karametsä, Silmäsuo- Kettuneva, Uitusharju (Karstula), Salamaperän harjualue (Kivijärvi), Huumarkankaan dyynialue (Kyyjärvi), Lylysaari (Pihtipudas), Pilkkamäki, Varisvuori (Pihtipudas), Tervaniemi ja Koukkumäki (Saarijärvi), Ahvenlampi, Pyhä-Häkin harjualue (Saarijärvi), Lanneveden Kirkkoharju (Saarijärvi), Pyhäkankaan eteläosa, Summassaaren Haikanniemi (Saarijärvi), Syrjäharju (Saarijärvi), Kangasjärven dyynialue (Saarijärvi), Mäntykangas (Viitasaari) ja Rakajansaari. Mätäslampea, Silmäsuo- Kettunevaa ja Pilkkamäkeä lukuun ottamatta maakunnalliset kohteet sisältyvät Naturaan ja/tai maakuntakaavan harjukohteisiin. Paikallisia harjukohteita ovat Pikku-Huumar, Autionharju, Vesalan dyyni (Karstula), Kammolankangas (Pihtipudas), Niemenharju (Pihtipudas), Pirunvuori-Pyhämäki, Lemmenpolku (Saarijärvi), Aulikin dyynialue (Saarijärvi), Kiimavuoren dyynialue (Viitasaari), Pirttikangas ja Kattilaniemi. Äänekosken seutukunta Maastossa tarkastettiin Porraspohjan (Äänekoski), Sirkkakankaan (Äänekoski/Saarijärvi), Hietaman (Äänekoski), Sirkkaharjun (Äänekoski), Kulopalokankaan (Äänekoski) ja Tankolammin (Konnevesi) harjualueet. Sirkkaharjua lukuun ottamatta maastossa tarkastetut harjumuodostumat ovat geologisilta arvoiltaan melko vähäisiä. Sirkkaharjun harjukuoppaisen selänteen keskeiset osat kuuluvat Natura verkostoon. Soranotosta kärsinyt Sirkkaharju on maakunnallisesti uhanalaisen kangasajuruohon alkuperäinen kasvupaikka. Saarijärven rajalla sijaitseva Sirkkakangas on geologisilta arvoiltaan vähäisempi, mutta kohde on biologisesti merkittävä. Sirkkakankaan luonnonsuojelualueeseen sisältyvät lehmuslehto, ravinteikas rantasuo, tervaleppäkorpi ja harjumetsikkö. Lisäksi suojelualueen ulkopuolelta, harjurinteen alta löytyi lehmusta kasvava lehtolaikku sekä ravinteinen neva-alue, jossa kasvoi alueellisesti ja maakunnallisesti uhanalaista lajistoa (ruskopiirtoheinä, rimpivihvilä ja suovalkku). Hietaman, Tankolammin ja harjumaisemaltaan moni-ilmeisen Kulopalokankaan muodostumien harjuarvoa on laskenut soranotto. Tankolammin alue sijaitsee Ylä-Tankosen Naturaalueen lähellä. 40

41 Seutukunnalla ei ole valtakunnallisesti merkittäviä harjumuodostumia. Sirkkakangas sekä Naturaan kuuluvat Sirkkaharju ja Jurvonharju (Äänekoksi) ovat harjujensuojelullisesti maakunnallisesti merkittäviä. Paikallisia harjukohteita ovat Kulopalokangas ja Kovalanniemi (Äänekoski). MOREENIMUODOSTUMAT Nykytila Moreeni on Keski-Suomen yleisin maalaji. Se peittää yli puolet maapinta-alasta ohuehkona kallioperää verhoavana peitteenä ja erityyppisinä moreenimuodostumina. Näitä ovat drumliini- ja kumpumoreenikentät sekä reunamuodostumavyöhykkeet. Noin 10 % moreenista esiintyy kumpumoreenimuodostumina, jotka ovat pääasiallisin murskauskelpoisen moreeniaineksen lähde. Kumpumoreenimuodostumien aineksesta vain melko pieni osa on hyvää, lähes sellaisenaan sorateillä käytettäväksi kelpaavaa karkearakeista moreenia. Muodostumien aineksesta on kuitenkin usein mahdollista valmistaa erilaisia tienpitoon ja maanrakennukseen soveltuvia massoja seulomalla, murskaamalla, suhteuttamalla sekä hienoainesta poistamalla tai lisäämällä. Aineksen laatu ja määrä voi vaihdella huomattavasti jo yhden pienen moreenimuodostuman eri osissa, eikä muodostuman pintalohkareisuuden tai ylimpien kerrosten aineksen perusteella voi päätellä muodostuman sisäosien rakenteita ja maalajisuhteita. Lisäksi muodoiltaan samantyyppiset muodostumat eivät välttämättä ole ainekseltaan ja rakenteeltaan samanlaisia. Kelvollista ainesta on täysin mahdollista löytää (ainakin pieniä määriä) muodostumista, jotka eivät päällisin puolin kartalla tarkasteltuna herätä juuri lainkaan huomiota, ja toisinaan hyvin lupaavilta vaikuttavat muodostumat voivat olla ainekseltaan käyttökelvottomia. Yleisimmät moreeniaineksen käyttökelpoisuuteen liittyvät ongelmat ovat sopivan aineksen vähäisyys muodostumissa, aineksen liian vähäinen kivisyys tai kiviaineksen heikot lujuusominaisuudet. Kivisyyttä ja aineksen määrää on kuitenkin toisinaan mahdollista kasvattaa lisäämällä moreeniainekseen läheisistä kallioista saatavaa louhetta. Huomattavan suuri lohkareisuus muodostuman pinnalla ja aineksessa voi vähentää moreenin käyttökelpoisuutta, ja liian suuri hienoaineksen määrä puolestaan lisää moreenin routivuutta. Täydentävät tutkimukset Geologian tutkimuskeskus selvitti mahdollisesti murskauskelpoisia moreenialueita ja muita maaperämuodostumia, joiden sisältämää moreeniaineista voitaisiin käyttää sorateiden kunnossapitoon ja perusparantamiseen. Alueet jakautuvat kahteen ryhmään: TVL:n Keski-Suomen piirin 80- luvulla inventoimiin alueisiin ja uusiin, pääasiassa karttatulkintaan perustuviin alueisiin. Tiepiirin inventoimat alueet on ryhmitelty murskauskelpoisuuden perusteella kolmeen luokkaan: a) kelvollisiin, b) mahdollisesti kelvollisiin ja c) ei kelvollisiin. Selvityksessä on mukana karttatulkinnan ja erilaisten geologisten aineistojen avulla myös uusia murskaukseen ja sorateiden kunnossapitoon mahdollisesti soveltuvia alueita. Uusien alueiden etsinnässä on hyödynnetty mm. GTK:n maaperäkartta-aineistoja, kivi- ja maa-ainestutkimuksia ja moreenimuodostumien inventointiraportteja sekä tiepiirin tutkimusraportteja, joista on saatu lisävihjeitä eri muodostumatyyppien ra- 41

42 kenteesta ja aineksesta. Myös lupaavimmat tiepiirin inventoimat kohteet (luokat a ja b) on valittu mukaan uusiin alueisiin (liite VII). Geologian tutkimuskeskuksen ja tiepiirin inventoimat moreenialueet (liite VII) 42

43 Selvityksessä on 338 moreenialuetta. Alueiden koko vaihtelee muutamasta hehtaarista kymmeniin hehtaareihin. Yhdeltä alueelta saadaan moreeniainesta arviolta keskimäärin 0,03 milj. m 3. Siten moreeniainesta on saatavissa selvityksen 338 alueelta arviolta noin 10 milj. m 3. Osalla muodostumia on ollut/on ottotoimintaa. Vaikka potentiaalisia käyttökelpoisia moreenimuodostumia pystytäänkin melko hyvin hahmottamaan geologisten aineistojen ja muodostumien ulkoasuun ja syntyprosesseihin perustuvan karttatulkinnan avulla, vaatii aineksen lopullisen käyttökelpoisuuden varmistaminen aina tarkempia koekuoppa- ja luotaustutkimuksia. KORVAAVAT MATERIAALIT Rakennuskivilouhosten sivukivet Keski-Suomi on perinteistä rakennuskivien louhinta- ja käyttöaluetta. Käytetyt kivilajit ovat olleet erityyppisiä graniitteja, granodioriitteja ja luiskeita. Määräävinä tekijöinä kiven käytölle ovat olleet esiintymän sijainti, kiven ulkonäkö, kiven eheys ja sen lohkeavuus. Tunnetuimmat Keski-Suomen kivilouhokset ovat ns. mustakivilouhoksia, joista on irrotettu kiveä pääasiassa hautakivituotantoon. Nämä louhokset ovat sijainneet/sijaitsevat Jyväskylän-Korpilahden ja Viitasaaren Pihtiputaan alueilla. Rakennuskivilouhimoilla louhitaan useiden tonnien painoisia kiviplokkeja ja liuskeita. Louhinnan sivutuotteena syntyy sivukiveä, jonka osuus voi olla jopa 90 % louhinnan määrästä. Sivukiven raekoko voi olla aina metreistä hienorakeiseen (< 1 mm) kiviainekseen asti. Sivukivet on perinteisesti varastoitu louhosalueelle. Rakennuskivilouhimoiden sivukivi on puhdasta luonnonmateriaalia. Merkittävimmät sivukiven käyttökohteet ovat maa- ja vesirakentaminen sekä erilaiset ympäristörakentamiseen liittyvät kivituotteet. Maa-ainesten kestävän käytön periaatteen mukaisesti myös rakennuskiviteollisuuden sivukivet tulee hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkillisesti tässä asiassa toimii Suomen Kivivalmiste Oy Punamäen alueella Jyväskylän ja Muuramen rajalla: Rakennuskivet, jotka eivät sovellu tuotantoon läjitetään murskausta varten louhekasaksi, jonka murskeyrittäjä murskaa hyötykäyttöön. Sivukiven hyötykäyttöön liittyvää problematiikkaa on pohdittu laajasti Kaakkois-Suomen sivukiviprojektissa (Räisänen, M. 2007) sekä Keski-Suomen luonnonkivilouhimoiden sivukivet raportissa. Keski-Suomen merkittävimpiä rakennuskivilouhimoiden sivukivialueet sijaitsevat Pihtiputaan, Viitasaaren, Äänekosken ja Jyväskylän seuduilla. Osa näistä alueista on Keski-Suomen maakuntakaavassa rakennuskiviainesten ottovyöhykkeinä (liitteet II ja VIII). Sivukivialueilta saatava massamäärä on arviolta 0,85 milj. kiinto-m 3. 43

44 Rakennuskivilouhosten sivukivialueet (liite VIII) 44

45 Malmipotentiaaliset alueet Keski-Suomessa on 8 kaivoslain mukaista valtausta. Valtaukset eivät liity malmikriittisiin vyöhykkeisiin. Valtausalueet ovat potentiaalisia korvaavan maa-ainesmateriaalin lähteitä, mikäli alueille avataan kaivoksia. Kaivostoiminnassa syntyy käyttökelpoista sivukiveä. Keski-Suomen kaivosvaltaukset VALTAUKSEN NIMI KUNTA MINERAALI PINTA-ALA (HA) 1. Vatsa Jyväskylä/Luhanka kulta, sinkki Längelmäki Jämsä kulta, kupari Lepola Luhanka kulta Sydänmaa Luhanka kulta Tammijärvi Luhanka kulta Mäntymäki Pihtipudas kvartsi, maasälpä Soidinkangas Pihtipudas maasälpä, kvartsi Viitasaari Viitasaari kupari, molybdeeni 18 YHTEENSÄ

46 Keski-Suomen malmipotentiaaliset alueet 46

47 Tuhkat ja kuitusavet Merkittävimmät tuhkien ja kuitusaven tuottajia ovat teollisuuden ja yhdyskuntien voimalaitokset. Näitä ovat UPM-Kymmene Oyj Kaipolan tehdas, UPM-Kymmene Oyj Jämsänkosken tehdas, Äänevoima Oy Äänekoski ja Kumpuniemen Voima Oy Suolahti, Jyväskylän Energiantuotanto Oy Rauhalahden ja Savelan voimalaitokset sekä Fortum Power and Heat Oy Säynätsalon kattilalaitos. Keljonlahden voimalaitos tulee olemaan vuodesta 2011 lähtien merkittävä tuhkan tuottaja. Keski-Suomen teollisuudessa muodostuvien tuhkien määrä on kasvanut vuoteen 2000 asti, minkä jälkeen vuosittain muodostuvan tuhkan kokonaismäärä on ollut noin tonnia. Tuhkan hyötykäyttöaste on vaihdellut vuoteen 2001 asti % välillä riippuen maarakennuskäytön kohteista. Viime vuosina tuhkan hyötykäyttöaste on kasvanut ja vakiintunut reiluun 40 %:iin. Tuhkaa on hyödynnetty kaatopaikka-, tie- ja liikuntapaikkarakentamisessa sekä maanrakennuskohteissa (Tielaitoksen tierakenteet, kaatopaikan rakenteet, Himoksen alue, Rauhalahden voimalaitoksen viereinen alue). Tuhkaa on hyödynnetty maanparannusaineena vuosittain (Metsä-mannut) noin 10 % (vajaa 4000 tonnia) kokonaismäärästä. Kaatopaikalle vuosittain sijoitettavan tuhkan määrä on noin tonnia. Teollisuuden tuottamat tuhkamäärät (t) ja hyödyntämisasteet vuosina (Yli-Kauppila, H. ym. 2009) Keski-Suomessa muodostuneet teollisuuden tuhkien ja yhdyskuntien energiahuollon tuhkan ja muiden jätteiden määrät sekä tuhkan hyötykäyttöprosentit vuosina (Yli-Kauppila, H. ym. 2009) 47

48 Suurimmat kuitusavimäärät muodostuvat massa- ja paperiteollisuudesta. Teollisuuden kuitusavien kokonaismäärä on ollut noin tonnia (märkäpaino). Kuitusavien hyödyntäminen erilaisissa maarakentamiskohteissa on alkanut vuosituhannen vaihteessa. Viime vuosina lietteitä on hyödynnetty mm. kaatopaikkojen (mm. Vierelä, Mustankorkea, Äänekosken tehtaiden kaatopaikka) ja liikuntapaikkojen (Himos) rakentamisessa. Maarakentamisessa hyödyntämisen osuus on viime vuosina ollut noin %. Teollisuuden kuitusavien energiana hyödyntäminen on lievästi laskenut, ollen viime vuosina noin %. Energiana hyödyntämisen vähentymiseen vaikuttanee osaltaan hyödyntäminen maarakentamisessa. Kuitusavien loppusijoittaminen kaatopaikoille on vähentynyt 20 %:sta lähes kokonaan. Teollisuuden tuottamat lietemäärät (kuitusavi) ja niiden käsittely (t, märkäpaino) sekä hyödyntämisasteet vuosina (Yli-Kauppila, H. ym. 2009) Kaatopaikkarakentamiseen Keski-Suomessa on hyödynnetty kuitusavea viime vuosina useita kymmeniä tuhansia tonneja. Rauhalahden voimalaitoksen tuhkaa on hyödynnetty Lievestuoreen Laajalahden kunnostamisessa muodostuvien massojen stabilointiin lähivuosina. Tuhkia on hyödynnetty eniten maarakennuksessa ja jonkin verran myös maanparannusaineena. Vuonna 2007 Keski-Suomen alueella hyödynnettiin maarakennuksessa tonnia tuhkaa ja maanparannusaineena tonnia. Kaatopaikoille Keski-Suomessa muodostunutta tuhkaa loppusijoitettiin yhteensä tonnia. Tuhkan hyödyntämisen maanparannusaineena sekä tuhkan ja kuitusaven hyödyntämisen maanrakentamisessa ennakoidaan jatkuvan Keski-Suomessa nykyisentasoisena. 48

49 Maa-ainesterminaalit Maa-ainesterminaalilla käsitetään Poski-projektissa maa-ainesten keskitettyä varastointialuetta myöhemmin hyödynnettäville maa- ja kiviaineksille. Alueella ei välttämättä tarvitse olla fyysisiä terminaalipuitteita. Terminaalissa maa-aineksille tehtäviä toimintoja voivat olla varastointi, lajittelu, jalostus ja kauppa. Keski-Suomessa toimii kahdeksan alueellisen ympäristökeskuksen luvittamaa virallista maankaatopaikkaa. Paikkoja käytetään pääsääntöisesti puhtaiden ylijäämä- ja kaivumaiden loppusijoituspaikkana sekä välivarastona myöhemmin rakennuskohteissa hyödynnettäville maa-aineksille (mm. siltit, hiekat, moreenit, kivet ja louheet). Nämä paikat ovat Joutsan lentokentän viereinen alue, Jyväskylän Nenäinniemen ja Mustalammen alueet, Laukaan Rantasen alue, Muuramen Haapalahden ja Lamminmäen alueet sekä Viitasaaren Vaarinvuoren alue. Luvitettujen maankaatopaikkojen massojen laadusta tai määristä ei ole tietoa. Maa-ainesterminaaleina esitetään myös 14 rakennuskivilouhimoaluetta (liite VIII). Keski-Suomen maa-ainesterminaalit MAA- KUNTA AINESTERMINAALI 1. Lentokenttä Joutsa 2. Ahostenmäki Jyväskylä 3. Heinävuori Jyväskylä 4. Kivimäki Jyväskylä 5. Korpiaho Jyväskylä 6. Mustalampi Jyväskylä 7. Nenäinniemi Jyväskylä 8. Punamäki Jyväskylä 9. Sulunharju Jyväskylä 10. Paskikalliot Kinnula 11. Itäpäänkangas Kivijärvi 12. Lukkari Kivijärvi 13. Rantanen Laukaa 14. Haapalahti Muurame 15. Lamminmäki Muurame 16. Virkamäki Pihtipudas 17. Hirvijärvi I Toivakka 18. Hirvijärvi L Toivakka 19. Huosiaisvuori Viitasaari 20. Vaarinvuori Viitasaari 21. Iivarinvuori Äänekoski 22. Jouhtismäki Äänekoski 49

50 Keski-Suomen maa-ainesterminaalit 50

51 YHTEENSOVITUS Maa-ainesmuodostumia koskeva yhteensovitus tehtiin asiantuntijaryhmässä, jossa mukana olivat Arto Hyvönen ja Jari Hyvärinen Geologian tutkimuskeskuksesta, Olli Ristaniemi ja Reima Välivaara Keski-Suomen liitosta sekä Katja Hänninen, Kari Illmer ja Pekka Pulkkinen Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. SORA- JA HIEKKAMUODOSTUMAT Sora- ja hiekkamuodostumien yhteensovituksessa on käytetty seuraavia ohjeellisia kriteereitä ja lähtökohtia: Maa-ainekset määrä > 0,5 milj.m 3 laatu murskauskelpoista ja soravaltaista 20 % tai enemmän Pohjavesi tarve sijaintikunta tai naapurikunnat laatu talousveden laatuvaatimukset (mikäli tutkittu, muuten asiantuntija-arvio) määrä > 100 m 3 /d MAL 3 ja muu tekijä uhanalainen laji, Natura maisema, asutus, tie, rautatie luonnontilainen lähde virkistys ei maa-ainesten ottoa osittain soveltuva maa-ainesten ottoon osittain soveltuva maa-ainesten ottoon osittain soveltuva maa-ainesten ottoon Pohjaveden suojelun ja kiviainesten käytön yhteensovituksessa sora- ja hiekkamuodostumat on jaettu seuraaviin luokkiin: (I) maa-aineshuollon kannalta arvokas alue (II) maa-aineshuollon kannalta osittain arvokas alue (III) monimuotoisuuden kannalta arvokas alue (IV) vesihuollon kannalta arvokas alue (V) ei maa-ainesten ottoa Edellä mainittuja luokkia on käytetty taulukossa IX ja yhteensovituskartassa. Maa-ainesten ottoon soveltumattomia alueita ei esitetä. Taulukon IX yhteensovitusluokkien perustelut selviävät Poskiprojektin erillisselvityksistä. 51

52 Yhteensovituskartalla esitetään harjujensuojeluohjelman alueet sekä muut maakunnallisesti arvokkaat harjualueet ja dyynit, jotka nousivat esiin Poski-projektin luontoselvityksessä (Välivaara 2009, Nevalainen 2008). Mukana ovat myös Keski-Suomen maakuntakaavan maa-ainesten ottovyöhykkeet (eo/2, eo/3) ja arvokkaat harjualueet (ge/2). Yhteensovituksessa oli mukana 61 harjumuodostumaa. Näistä arvotettiin 20 maa-aineshuollon kannalta arvokkaiksi ja 15 maa-aineshuollon kannalta osittain arvokkaiksi. Pohjavedenpinnan alapuolinen otto on mahdollista 13 muodostumalla vaatien kuitenkin aina lisäselvityksiä. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaita muodostumia on 4 (liite IX). Vesihuollon kannalta arvokkaita muodostumia on 1. Pohjavesialueluokitus poistettiin 13 muodostumalta ja neljän muodostuman rajausta pienennettiin (liite IX). KALLIOMUODOSTUMAT Geologian tutkimuskeskus selvitti Keski-Suomen kokonaismaakuntakaavaa varten vuosina 2001, 2004 ja 2005 hyödynnettävissä olevat kallio- ja rakennuskiviainesvarannon. Nämä varannot esitetään yhteensovituskartalla maakuntakaavan mukaisesti (liite III). Myös Keski-Suomen arvokkaiden kallioalueiden tarkistus on mukana yhteensovituskartalla (liite IV). Kalliomuodostumissa yhteensovituksen perusperiaate on, että päällekkäisyyksissä maaainesmuodostumiin nähden alue merkitään arvokkaan kallioalueen merkinnällä. Perusteluna tälle ovat Korkeimman hallinto-oikeuden kielteinen päätös kalliokiviaineksen ottamisesta Viitasaaren Saunamäen-Säynäisvuoren arvokkaalla kallioalueella (KHO , taltionumero 479) sekä Keski-Suomen lääninoikeuden kielteinen päätös kalliokiviaineksen ottamisesta Viitasaaren Huosiaisvuoren arvokkaalla kallioalueella ( , nro 223). MOREENIMUODOSTUMAT Moreenimuodostumat soraa korvaavana materiaalina esitetään yhteensovituskartalla lukuun ottamatta tiepiirin tutkimusten luokkaa c (ei kelvolliset murskaukseen) (liite VI). Myös Keski-Suomen valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat ovat mukana yhteensovituskartalla (liite VII). Yhteensovituksen perusperiaate on, että päällekkäisyyksissä maa-aineshuoltoon nähden alue merkitään arvokkaan moreenimuodostuman merkinnällä. Perusteluna tälle ovat edellä kuvatut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Keski-Suomen lääninoikeuden päätökset, koska arvokkaissa moreenimuodostumissa on kyse samantasoisesta ja arvoisesta asiasta kuin arvokkaiden kallioalueiden kohdalla. KORVAAVAT MATERIAALIT Rakennuskivilouhosten sivukivet 52

53 Keski-Suomen rakennuskivilouhosten sivukivivaranto on mukana yhteensovituskartalla. Louhosalueissa on kyse niiden hyödyntämisestä ja siten alueiden maisemoinnista tai maa-ainesten välivarastoinnista. Näiden alueiden osalta ei ole ristiriitaa luontoarvojen tai pohjaveden kanssa. Louhosalueet esitetään maa-ainesterminaali merkinnällä. Malmipotentiaaliset alueet Keski-Suomen malmipotentiaaliset alueet eli kaivosvaltaukset ovat mukana yhteensovituskartalla. Alueiden osalta ei ole ristiriitaan pohjaveden kanssa. Sen sijaan Vatsan valtausalueella sivuaa Putkilahden Natura 2000-verkoston aluetta (FI ) ja Housuvuoren valtakunnallisesti arvokasta kallioaluetta. Vatsan valtauksen pohjoisosassa sijaitsee myös maakuntakaavan Aukeasuon luonnonsuojelualue (SL). Pihtiputaan Mäntymäki on maakuntakaavassa kalliokiviaineksen ja rakennuskiviaineksen ottovyöhykettä (eo/2, eo/3). Tuhkat ja kuitusavet Yhteensovituskartalla esitetään merkittävimmät tuhkan ja kuitusaven 7 muodostumiskohdetta. Maa-ainesterminaalit Yhteensovituskartalla esitetään maa-ainesterminaalien alueet. Näitä ovat luvitetut 8 aluetta ja 14 rakennuskivilouhosten sivukivialuetta. KESKI-SUOMEN POSKI-PROJEKTI JA MAA-AINESLAKI Maa-aineslain tarkoittamia maa-aineksia ovat kivi, sora, hiekka, savi ja multa. Lain keskeinen tavoite on, että maa-ainesten ottamista ohjataan maiseman ja luonnonarvot turvaavalla tavalla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Maa-aineslain (MAL 555/1981) mukaan maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu (MAL 3 ): 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa (1999/134). Maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten (2000/495). 53

54 Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Mikäli maa-ainesten ottamisesta aiheutuu yhdenkin 3 :n mukaisen kieltosäännön haitallisia ympäristövaikutuksia, lupaa ainesten ottamiseen ei voida myöntää. Siksi muodostumia koskevan tietopohjan tulee olla vahva. Keski-Suomen Poski-projektin tavoite on turvata Keski-Suomen maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskunta- ym. rakentamiseen sekä turvata arvokkaiden harju-, kallio- ja moreenialueiden suojelulliset arvot ja hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vesihuoltoon. Projekti on tuottanut maakunnan keskeisistä sora- ja hiekkamuodostumista sekä kallio- ja moreenialueista tietopohjan, joka on apuna sovellettaessa maa-aineslain säännöksiä maa-ainesten ottamisen lupamenettelyssä tai suunniteltaessa muuta alueiden maankäyttöä. Projektin tuloksena syntyneet alue-ehdotukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Varsinainen alueiden käytön yhteensovittaminen tehdään maakuntakaavoituksessa ja kuntien yleiskaavoituksessa. Maa-ainesten ottoon suositeltavilla sora- ja hiekka-, kallio- ja moreenialueilla ei ole todettu olevan ottotoimintaa estäviä suojelullisia arvoja tai muita rajoittavia tekijöitä. Alueille on kuitenkin haettava maa-aineslain mukainen lupa. Maa-aineslain mukainen päätös maa-ainesten ottamisesta tehdään siinä kunnassa, jossa hakemuksen kohdealue sijaitsee. Lupaharkinta tehdään yksinomaan MAL 3 :n mukaisten lupaedellytysten pohjalta. Mikäli alueella on merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta, on pyydettävä maakunnan liiton lausunto. Ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on pyydettävä Keski- Suomen ELY-keskuksen lausunto, milloin alueella on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta, alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta tai ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen. Maakuntamuseon lausunto on tarpeen, mikäli alueella saattaa olla muinaisjäännöksiä. KIRJALLISUUS Anon. 1981: Keski-Suomen harjuluonto. Keski-Suomen seutukaavaliitto, julkaisu nro 63, sarja B, 100 s. Anon. 1986: Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. I Yleinen osa. - Komiteamietintö 1985:43, 111 s. 54

55 Britschgi, R. ym. 2009: Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus. Ympäristöopas Suomen ympäristökeskus. Finncao Oy 2005: Metsäteollisuuden lehtotuhkien käyttö tie-, katu- ja kenttärakenteissa. Geologinen tutkimuslaitos 1971, 1978: Soravarojen arviointi TVL:n Keski-Suomen piirissä. Geologian tutkimuskeskus 2001: Rakennuskiviteollisuuden raaka-ainepohjan selvittäminen Keski- Suomessa. Loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus 2005: Raportti luonnonkivi- ja kiviainestutkimuksista eteläisessä Keski- Suomessa vuosina Heino, T., Kesola, R. & Torppa, A. 2009: Keski-Suomen luonnonkivilouhimoiden sivukivet. Poskiprojekti. Geologian tutkimuskeskus. Itä-Suomen yksikkö. Kuopio. Husa, J. ja Kontula, T. 1997: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski- Suomen läänissä. - Suomen ympäristökeskuksen moniste 71, 187 s. Helsinki. Keski-Suomen liitto/geologian tutkimuskeskus 2004: Kalliokiviainesselvitys Jyväskylän, Keuruun, Leivonmäen, Sumiaisten ja Äänekosken alueilla. Julkaisu B 137, Keski-Suomen liitto. Keski-Suomen liitto 2007: Sora- ja hiekka-aluemuistio. Keski-Suomen Poski-projekti: Keski-Suomen kiviaineskulutusennuste. Keski-Suomen liitto Maa- ja kalliokiviainestutkimukset Keski-Suomen maakunnan alueella: Jyväskylän ja Joutsan seutukunnat (2007), Jämsän seutukunta (2009), Keuruun seutukunta (2009), Saarijärven-Viitasaaren seutukunta (2009), Äänekosken seutukunta (2009). Geologian tutkimuskeskus. Moreenialueet. Geologian tutkimuskeskus Maastossa tarkistettujen harjualueiden luonto- ja maisema-arvot (2009). Reima Välivaara. Pohjavesiselvykset. Geologian tutkimuskeskus Keski-Suomen seutukaavaliitto 1987: Pitkäaikaiseen ja laaja-alaiseen maa-ainesten ottoon soveltuvat harjualueet Keski-Suomessa. Keski-Suomen seutukaavaliitto, julkaisu nro 83, sarja B. Keski-Suomen seutukaavaliitto 1989: Keski-Suomen rakennus- ja teollisuuskiviselvitys. Julkaisu nro 95, sarja B. Korpela, K. & Niemelä, J Laki haittaa harjujen käytön suunnittelua. Suomen kunnat 6/1987. Kumpula M. 2007: Keski-Suomen muinaisjäännöskeskittymät (kartta). Kuvonen H. Palmu J.-P. 2008: Harjut ja Salpausselät. 55

56 Lähteenmäki P. 2000: Satakunnan kiviainesten käyttöselvitys Lounais-Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Ympäristöministeriö. Mäkelä, L. 2006: Kartta Keski-Suomen sora- ja hiekkamuodostumista. Mäkinen, K., Palmu, J-P., Teeriaho, J., Rönty, H., Rauhaniemi, T. & Jarva, J. 2007: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007. Ympäristöministeriö. Nevalainen, P. 2008: Keski-Suomen dyynit. Pro gradu. Oulun yliopisto. Geotieteiden laitos. Geologian osasto. Ratahallintokeskus Strategioita ja selvityksiä 2/2006: Rautatieliikenne Radanpidon pitkän aikavälin suunnitelma. Rintala, J. 2006: Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne Suomen ympäristö 818. Rintala, J. 2007: Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2007. Ryttäri, T. 2004: Paahdeympäristöt ekologia ja kasvisto. Teoksessa: From, S. (toim.) 2005: paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Räisänen, M. ym. 2007: Rakennuskivilouhinnassa syntyvän sivukiven hyötykäyttö Kaakkois- Suomessa. Geologian tutkimuskeskus, WSP Finland Oy. Työ- ja elinkeinoministeriö. Kaivosrekisteri. Yli-Kauppila, H. ym. 2009: Keski-Suomen alueellinen jätesuunnitelma vuoteen Keski-Suomen ympäristökeskus. Raportteja 2/2009. LIITTEET LIITE I. ENSISIJAISET TUTKIMUSKOHTEET 56

57 SEUTUKUNTA/ KUNTA Joutsan sk PV-ALUE PV- NUMERO PV- LUOKKA TUTKIMUS Luhanka Lempää II M Sydänmaa III M Joutsa Säynätjärvenkangas II M/V Vallaspelto III M Pirttikangas II M Leivonmäki Lähdesuonharju III M Etu-Ikola III M Säynätharju III M Jyväskylän sk Toivakka Hepoharju II M Korpilahti Halkomäki II M Muurame Viipurinkanava II M Lähteelänperä II M/V Riskonperä II M Nätkelmä III M Petäjävesi Kaunikkilampi III M Hankasalmi Lintusyrjä II M Korhola III M/V Laukaa Lankaharju II V Uurainen Ruotokassi II M Jyväskylän mlk Hiidenjärvi II M Jyväskylä - Jämsän sk Kuhmoinen Unnasjärvi II V Mäyrävuori II M/V Harjunmäki II M Harjunkorkii III M Kuoppa-Aho III M Kyöpelinmäki III M Jämsä Kankaanmäki II M Jämsänkoski Valkealuomi III M Halkokangas III M Pirttipohja III M Keuruun sk Keuruu Kaakkokangas II V Multharju II M/V Lapinperä II M Sikosuonkangas II M 57

58 Valkeinen II V Kupanjärvi III M Sysmänkangas II M Multia Lintankangas II V Valkeiskangas III V Kangasjärvenkangas II M Köpinkangas III M Lopakankangas II M Saarijärven- Viitasaaren sk Pylkönmäki Koiraharju III M Saarijärvi Porttilankangas III M Myllymäki III M Pyhänkangas II V Viitasaari Kakkiskangas II M Pirttikangas II M Lahnaskangas II M Toulat II M Karstula Heinäjoki II V Kannonkoski Töyrimäki II M Kivijärvi - Kyyjärvi - Pihtipudas - Kinnula - Äänekosken sk Äänekoski Porraspohja III M Hietama II V Sirkkakangas II M M = maa-ainespainotteinen tutkimus V = vedenhankintapainotteinen tutkimus M/V = kevyehkö vedenhankintapainotteinen tutkimus LIITE II. MAAKUNTAKAAVAN MAA-AINESTEN (EO/1), KALLIOKIVIAINES- TEN (EO/2) JA RAKENNUSKIVIAINESTEN (EO/3) OTTOVYÖHYKKEET Maa-ainesten ottovyöhykkeet (eo/1) 1 Joutsenlampi Joutsa 2 Askeleentakanen Jyväskylä, Laukaa 3 Lintumäki Jyväskylä, Laukaa 4 Haaralankangas Jämsä 5 Heräkulma Jämsä 6 Kollinkangas Jämsä 58

59 7 Heinäjoki Karstula 8 Rillakangas Karstula 9 Hevosenselkäharju Konnevesi 10 Keskisenkangas Kuhmoinen 11 Sormiharju Kyyjärvi 12 Haapasuo Laukaa 13 Pedonmäki Laukaa 14 Tervakangas Laukaa 15 Lempää Luhanka 16 Alvajärvi Pihtipudas 17 Iloskangas Pihtipudas 18 Kangasharju-Koiraharju Saarijärvi 19 Pyhänkangas Saarijärvi, Äänekoski 20 Kangashäkki Uurainen 21 Pirttikangas Viitasaari 22 Toulatkangas Viitasaari 23 Ilveskallio Äänekoski Kalliokiviainesten ottovyöhykkeet (eo/2) 1 Kalliola Hankasalmi 2 Lyötinmäki Hankasalmi 3 Nuijanvuoret Hankasalmi 4 Kukkulamäki Joutsa 5 Lapinvuori Joutsa 6 Ylimmäinen Riipilampi Joutsa 7 Askeleentakanen Jyväskylä, Laukaa 8 Hernemäki Jyväskylä, Luhanka 9 Leppänen Jyväskylä 10 Palokan kalliolouhos Jyväskylä 11 Punakangas Jyväskylä, Muurame 12 Riukukallio Jyväskylä 13 Tuohivuori Jyväskylä 14 Mustikkamäki Jämsä 15 Partalankoski Jämsä 16 Pieni Koukkujärvi S Jämsä 17 Riitavuori N Jämsä 18 Riutanmäki Karstula, Saarijärvi 19 Isolamminkangas Keuruu 20 Kaijanaho N, S Keuruu 21 Kylmäkorpi Keuruu 22 Metsä-Saukko Keuruu 23 Mäntylä Keuruu 24 Riihimäki Keuruu 25 Ryngänvuori Keuruu 26 Sammakkolampi- Pahalampi Keuruu 27 Soilammenkangas Keuruu 28 Lammaskalliot Kinnula 29 Permivuori Kivijärvi 30 Jouhtijärvi Konnevesi 31 Ahomäki Kyyjärvi 32 Hirsikangas Kyyjärvi 33 Haapamäki Laukaa 34 Hyyriäismäki Laukaa 35 Ylenmäki Laukaa 36 Heinäahonvuori Multia 37 Purstinvuori Multia 38 Ristimäki Multia 39 Hurrikankalliot Pihtipudas 40 Mahakallio Pihtipudas 41 Mäntyvuori Pihtipudas 42 Hirvaanvuori Saarijärvi 43 Kelkkamäki Saarijärvi 44 Soidinkangas Saarijärvi 45 Hokkalanmäki Toivakka 46 Korkealehdonmäki Toivakka 47 Honkalampi Uurainen 48 Kangashäkki Uurainen 49 Lapinmäki Viitasaari 50 Iivarinvuori Äänekoski 51 Kalikkavuori Äänekoski 52 Lassinvuori Äänekoski 53 Paasmäki Äänekoski 54 Rappukallio Äänekoski 55 Saunamäki Äänekoski 56 Tattarinmäki Äänekoski Rakennuskiviainesten ottovyöhykkeet (eo/3) 1 Antinvuori Hankasalmi 2 Kiviahonriutta Joutsa 3 Lanttumäki-Sulunharju Jyväskylä 4 Loukkumäki Jyväskylä 5 Papinmäki Jyväskylä 6 Punakangas Jyväskylä, Muurame 7 Sarvenperä Jyväskylä 8 Halli Jämsä 9 Viitavuori Jämsä 10 Riikinvuori Kannonkoski 11 Iso Hillomäki Karstula 12 Isovuori Karstula 13 Pääkallokangas Karstula 14 Soidinmäki Karstula 15 Itäpäänkangas Kivijärvi 59

60 16 Leijunkallio Kivijärvi 17 Loutikkokallio Konnevesi 18 Iso Pohjoiskangas Kyyjärvi 19 Hyyriäismäki Laukaa 20 Honkaselkä Multia 21 Iso-Kulhia Petäjävesi 22 Paljakkokalliot Petäjävesi 23 Palvavuori Petäjävesi 24 Pitkälänvuori Petäjävesi 25 Mahakallio Pihtipudas 26 Munamäki Pihtipudas 27 Mäntyvuori Pihtipudas 28 Virkamäki Pihtipudas 29 Raatesuo Saarijärvi 30 Napsalankytö Saarijärvi 31 Kalliolampi Uurainen 32 Hirvivuori Viitasaari 33 Holmanvuori Viitasaari 34 Huopana Viitasaari 35 Isomäki Viitasaari 36 Jouhtkangas Viitasaari 37 Kalliomäet Viitasaari 38 Koivumäki Viitasaari 39 Lonnikko-Pyydysmäki Viitasaari 40 Pahalamminkalliot Viitasaari 41 Tyrälampi Viitasaari 42 Iivarinvuori Äänekoski 60

61 Keski-Suomen maakuntakaavan maa-ainesten ottovyöhykkeet (eo/1 maa-ainesten ottovyöhyke, eo/2 kalliokiviainesten ottovyöhyke, eo/3 rakennuskiviainesten ottovyöhyke) 61