EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2015 Sari Koivunen Vesa Saarikari Nro

2 2 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Sisällys 1. TUTKIMUKSEN TARKOITUS TUTKIMUSALUE, AINEISTO JA MENETELMÄT Veden laatu Pohjasedimenttitutkimukset Pohjaeläintutkimukset Näytteenotto Laboratoriomenetelmät ja määritys Luokittelun perusteet Piilevätutkimukset SÄÄOLOT JA EURAJOEN VIRTAAMAT TUTKIMUSVUONNA Lämpötila ja sademäärät Eurajoen virtaamat KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT Jätevesikuormitus Jätevesimäärä JVP-Eura Oy Säkylä Apetit Suomi Oy Kokonaiskuormitus Jätevesikuormituksen laskennalliset vaikutukset Hajakuormitus ja luonnonhuuhtouma Ainevirtaamat TUTKIMUSTEN TULOKSET Vedenlaatu Eurajoki ja Köyliönjoki...20 Tammikuu...20 Maaliskuu...21 Huhtikuu...24 Kesäkuu...25 Heinäkuu...26 Lokakuu...27 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Eurajoen näytteet paikassa Koko vuosi, Eurajoki...28 Koko vuosi, Köyliönjoki...29

3 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 3 (46) Ekologinen tila Eurajoensalmi...32 Maaliskuu...32 Kesäkuu...32 Heinäkuu...32 Elokuu...33 Ekologinen tila Pohjasedimenttitutkimukset Eurajoki Eurajoensalmi Pohjaeläintutkimukset Eurajoki Eurajoensalmi Piilevätutkimukset TIIVISTELMÄ...42 Kuormitus...42 Veden laatu...42 Eurajoki ja Köyliönjoki...42 Eurajoensalmi...43 Pohjasedimentti, pohjaeläimet ja piilevät...43 Eurajoki...43 Eurajoensalmi KIRJALLISUUS...45 Liitteet Liite 1a ja 1b. Tutkimusten havaintopaikat Liite 2a ja 2b. :n tulokset Liite 3. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuloksia, havaintopaikat 22, 42 Liite 4. Eurajoen ainevirtaamalaskelma Liite 5. Apetit Suomi Oy:n kuormitus Liite 6. Eurajoen pohjaeläintutkimuksen tulokset Liite 7a ja 7b. Eurajoensalmen pohjaeläintutkimusten tulokset Liite 8. Piilevätutkimuksen tulokset

4 4 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Jakelu Euran kunta/kalevi Tuominiemi JVP-Eura Oy/Pirjo Patala Säkylän kunta/tekninen lautakunta/eeva Holma Eurajoen kunta/ympäristönsuojelulautakunta Pyhäjärviseudun ympäristötoimisto Rauman kaupunki/tekninen virasto/rauman vesi Rauman kaupunki/tekninen virasto/ympäristönsuojelu UPM Paper ENA Oy, Rauma/Seija Vatka Teollisuuden Voima Oyj/Olkiluoto/Keskusarkisto Sähköpostitse Apetit Suomi Apetit Suomi Apetit Suomi Apetit Suomi HKScan Finland HKScan Finland HKScan Finland HKScan Finland HKScan Finland Jujo Thermal JVP-Eura JVP-Eura Pyhäjärviseudun Teollisuuden Voima Teollisuuden Voima Teollisuuden Voima UPM Paper ENA Oy, Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5 (46) 1. TUTKIMUKSEN TARKOITUS Eurajoen ja Eurajoensalmen tarkkailututkimuksen tarkoituksena on seurata JVP-Eura Oy:n, Säkylän kunnan ja Apetit Suomi Oy:n (ent. Lännen Tehtaat Oyj) jätevedenpuhdistamoista jokeen johdettavien jätevesien vaikutuksia Eurajoen ja Eurajoensalmen veden laatuun ja tilaan. Vuonna 2015 tehtiin vedenlaatututkimusten lisäksi Eurajoen ja Eurajoensalmen pohjaeläin- ja pohjasedimenttitutkimukset sekä Eurajoen piilevätutkimus. Eurajoen ja Eurajoensalmen vesistötarkkailuohjelma hyväksyttiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen antamalla päätöksellä (LOS-2007-Y ) tietyin lisäyksin. Tarkkailututkimuksen kustantavat JVP-Eura Oy, Säkylän kunta ja Apetit Suomi Oy (ent. Lännen Tehtaat Oyj). 2. TUTKIMUSALUE, AINEISTO JA MENETELMÄT Eurajoen vesistöalueen (nro 34) pinta-ala on yhteensä km 2 ja järvisyys 13 %. Vesistöalueella sijaitsee Lounais-Su omen suurin järvi, Säkylän Pyhäjärvi (154 km 2 ), josta noin 52 km:n mittainen, Euran ja Eurajoen kuntien halki virtaava Eurajoki saa alkunsa. Eurajokivarren valuma-alueella (pl. Pyhäjärven valuma-alue) peltojen osuus on noin 28 % ja metsät, joista pääosa on kangasmailla, muodostavat lähes 70 % pintaalasta. Joen valuma-alueella on Litorinameren aikaisia happamia sulfaattimaita. Eurajoen tärkeimmät sivujoet ovat Köyliönjärvestä lähtevä Köyliönjoki (valuma-alueen pinta-ala 264 km 2 ) ja joen alajuoksulle liittyvä Juvajoki (86 km 2 ). Eurajoki laskee Selkämereen Eurajoensalmi-nimiseen merenlahteen, joka on Olkiluodon saaren ja mantereen rajaama. Eurajoensalmen leveys on 1,1 1,3 km ja pituus noin 8 km. Lahden syvyys on Eurajoen päässä suurelta osin vähemmän kuin viisi metriä ja meren puoleisessa osassakin vähemmän kuin 10 metriä Veden laatu Eurajoen vedenlaadun tarkkailututkimus tehtiin vuonna 2015 havaintopaikoissa 14, 16, 22, 24, 32 ja 42 kuusi kertaa (13.1., 9.3., 27.4., 9.6., ja , liite 1a, liite 2a). Eurajoen ainevirtaamia tutkittiin tämän lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ottamien näytteiden avulla (havaintopaikka 42 liite 3). Varsinais-Suomen ELY-keskus otti näytteitä myös havaintopaikasta 22 vuoden 2015 aikana (liite 3). Vuonna 2015 ELY-keskus ei tutkinut yläjuoksun havaintopaikan 12 eikä alajuoksun havaintopaikan 45 veden laatua. Velvoitetarkkailuun liittyen Köyliönjoesta Eurajokeen virtaavaa vettä (K20) tarkkailtiin neljästi (9.3., 27.4., ja ). Tarkoituksena oli arvioida Köyliönjoen virtaamien vaikutuksia Eurajoen veden laatuun. Eurajoesta purkautuvien vesien vaikutusta Eurajoensalmen veden laatuun seurattiin yhdessä havaintopaikassa (490) 16.3., 8.6., ja tehdyin tarkkailututkimuksin (liite 1a, liite 2b). Erityisesti selvitettiin vesialueen happi- ja ravinnepitoisuuksia sekä rehevyystasoa. Purkuvesien vaikutusta kauemmaksi merelle on voitu seurata Olkiluodon lähivesien tarkkailututkimusten yhteydessä otettujen näytteiden perusteella (Turkki 2016).

6 6 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Vesinäytteiden otossa ja analysoinnissa käytettiin vesiviranomaisten hyväksymiä menetelmiä, joista suurin osa on julkaistu SFS-standardeina ja akkreditoitu (Mäkelä ym. 1992). Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internetsivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Eurajoen ja Köyliönjoen tilan arvioinnissa käytettiin Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen käyttämää likaantuneisuusluokitusta (taulukko 1). Luokituksessa esitetyt arvosteluperusteet ovat ohjeellisia ja veden laadun kokonaiskuva on tärkeämpi kuin yksittäiset tekijät. Veden hygieenistä tilaa luokiteltaessa käytettiin ympäristöhallinnon soveltaman yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Suomen ympäristökeskus 2005) mukaisia raja-arvoja. Eurajoen alajuoksun laatuluokittelussa käytettiin valtioneuvoston päätöksen nro 366 ( ) mukaista raakavesiluokitusta, jossa on kolme vedenkäsittelytarvetta kuvaavaa laatuluokkaa: A1, A2 ja A3. Luokkaan A1 kuuluva vesi tarvitsee vähiten käsittelyä. Eurajoen ja Köyliönjoen sekä Eurajoensalmen ekologisen tilan arviointi tehtiin veden laadun osalta ympäristöhallinnon ohjeiden mukaan (Aroviita ym. 2012). Eurajoki kuuluu Pyhäjärvestä Köyliönjoen yhtymäkohtaan asti keskisuuriin savimaiden jokiin (Ksa) ja Köyliönjoen alapuolella suuriin savimaiden jokiin (Ssa). Eurajoen ekologinen tila on ympäristöhallinnon toimesta luokiteltu tyydyttäväksi. Köyliönjoki puolestaan on keskisuuri savimaiden joki (Ksa), jonka ekologinen luokka on tyydyttävä. Eurajoensalmi kuuluu tyypiltään Selkämeren sisempiin rannikkovesiin (Ses). TAULUKKO 1. Jokivesistöjen tilan arvosteluperusteet (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys). Tila Happikyllästys BHK 7 Ammoniumtyppi % mg/l mg/m 3 Puhdas alle 100 Lievästi likaantunut Likaantunut Voimakkaasti likaantunut alle 40 yli 10 yli Pohjasedimenttitutkimukset Eurajoen pohjasedimenttinäytteet otettiin alajuoksun havaintopaikasta 5 (liite 1b) Kajak-putkinoutimella sedimentin pintakerroksesta (0 5 cm). Eurajoensalmen pohjasedimenttitutkimus tehdään ohjelman mukaan kuuden vuoden välein, joten tutkimus oli vuorossa vuonna Näytteet otettiin Kajak-putkinoutimella sedimentin pintakerroksesta (0 5 cm) Eurajoensalmen havaintopaikasta II, joka vastaa vedenlaadun havaintopaikkaa 490 (liite 1b).

7 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 7 (46) Eurajoen ja Eurajoensalmen pohjasedimenttinäytteistä määritettiin elohopean (Hg), kadmiumin (Cd), kromin (Cr), lyijyn (Pb) ja sinkin (Zn) pitoisuudet. Lisäksi tulosten normalisointia varten tutkittiin näytteiden kuiva-ainepitoisuus sekä orgaanisen aineen määrä hehkutushäviönä. Näytteet analysoitiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa Pohjaeläintutkimukset Näytteenotto Eurajoki Eurajoen pohjaeläinnäytteet otettiin kolmelta koskipaikalta (Kauttuankoski, Paneliankoski ja Tiironkoski, liite 1b) Näytteet otettiin standardoitua semikvantitatiivista potkuhaavimenetelmää SFS 5077 (Suomen Standardisoimisliitto 1989a) käyttäen. Havaintopaikkojen sijainti määritettiin GPS-paikantimella ja kultakin asemalta otettiin neljä 30 sekunnin haavivetoa (kokonaisaika 2 min), jotka säilöttiin erillisinä rinnakkaisnäytteinä. Vuoden 2015 yksilömääriä ei voi suoraan verrata vuosien 2009 ja 2012 aineistoihin, koska tällöin haavivetoja oli kolme/asema (kokonaisaika 1,5 min). Jokaisen koskialueen kolme havaintopaikkaa pyrittiin löytämään siten, että ne edustivat mahdollisimman hyvin kahta eri pohjanlaatutyyppiä: 1. karkea kivikko (iki), jossa kova virtaus, 2. pikkukivikko, sorapohja (pki). Näytteenotto vastasi ympäristöhallinnon ohjeita (Meissner ym. 2012). Näytteet otettiin potkimalla pohjaa näytepaikan yläpuolelta 30 sekunnin ajan, jolloin irtain materiaali kulkeutui haavin pussiin (silmäkoko 0,5 mm). Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n seulalla, ja saatu seulos säilöttiin noin 70 %:een denaturoituun etanoliin näytteenottopaikalla. Eurajoensalmi Eurajoensalmesta pohjaeläinnäytteet otettiin kahdesta havaintopaikasta (II ja III, liite 1b). Näytteet otettiin Ekman-tyyppisellä pohjanoutimella, jonka pinta-ala oli 300 cm 2 standardin SFS 5076 mukaisesti (Suomen Standardisoimisliitto 1989b). Kultakin havaintopaikalta otettiin kolme nostoa, jotka käsiteltiin erillisinä. Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n sankoseulalla, ja seulos säilöttiin noin 70 %:een denaturoituun etanoliin näytteenottopaikalla Laboratoriomenetelmät ja määritys Eurajoki Kestävöidyt näytteet huuhdottiin laboratoriossa vesijohtovedellä ja seulottiin silmäkooltaan 0,5 mm:n seulalla. Seulotut näytteet levitettiin valkoiselle sektoroidulle poiminta-alustalle, josta ne poimittiin pinseteillä kirkkaassa kohdevalossa teollisuusluuppia käyttäen. Runsas näyte ositettiin valitsemalla poiminta-alustalta satunnaisesti sektorit, joista eläimet poimittiin ja laskettiin taksonikohtaisesti. Määrityksessä käytettiin preparointimikroskooppia (suurennos 6-50 kertaa) ja tarvittaessa tutkimusmikroskoopilla (suurennos kertaa). Pohjaeläimet määritettiin

8 8 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) noudattamalla vähintään Suomen ympäristökeskuksen jokien pohjaeläinten määritystarkkuusvaatimusta. Näytteenottotiedot ja pohjaeläinten määritystulokset tallennettiin ympäristöhallinnon ylläpitämään pohjaeläinrekisteriin (POHJE). Pohjaeläinnäytteet määritti ja raportoinnista vastasi biologi Vesa Saarikari. Eurajoensalmi Laboratoriossa näytteet huuhdottiin vesijohtovedellä ja seulottiin uudelleen 0,5 mm:n seulalla. Eläimet poimittiin petri-maljoilta preparointimikroskooppia käyttäen. Eläimet määritettiin ja laskettiin, jonka jälkeen ne punnittiin valutettuina. Simpukat punnittiin kuorta avaamatta. Harvasukasmatojen (Oligochaeta) lajinmääritys tehtiin punnitsemisen jälkeen valmistetuista preparaateista. Itämeren- eli liejusimpukoista (Macoma balthica) tutkittiin lisäksi kokojakauma mittaamalla kuoren pituus 1 mm:n tarkkuudella. Tulokset laskettiin yksilömääriksi ja märkämassoiksi neliömetriä kohden. Havaintopaikoittain laskettiin näytteiden yksilömäärille ja biomassoille kolmen noston keskiarvo (x) ja keskihajonta (s.d.). Pohjaeläinnäytteet määritti biologi Annette Lindell-Jokinen Luokittelun perusteet Eurajoki Eurajoen tilan pohjaeläinperustaisessa tarkastelussa käytettiin joen kolmessa koskessa kolmea eri luokittelukriteeriä, joilla kuvataan taksonikoostumusta ja monimuotoisuutta (Aroviita ym. 2012). Luokittelukriteerit ovat: Tyyppiominaisten taksonien lukumäärä (Hämäläinen ym. 2002, 2007), tyypiominaisten EPT-heimojen lukumäärä (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset), sekä suhteellinen mallinkaltaisuus (Percent model affinity, PMA). Luokkarajalla olevat indeksiluokitukset tulkittiin parempaan luokkaan. Tyyppiominaisten taksonien lukumäärä (TT-indeksi) on kullekin jokityypille ominaisten taksonien lukumäärä. Tällä luokittelulla kuvataan taksonikoostumusta ja monimuotoisuutta. Indeksissä tyypille ominaisiksi taksoneiksi on rajattu sellaiset taksonit, jotka esiintyvät vähintään 40 prosentilla tyypin vertailupaikoista. Savisameiden jokityyppien (Eurajoki) tyyppiominaisina lajeina käytetään vastaavien turvemaiden jokityyppien tyyppilajeja. Tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärä (EPTh-indeksi) on kullekin jokityypille ominaisten päivänkorento-, koskikorento- ja vesiperhosheimojen havaittu lukumäärä. Muuttuja kuvaa tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä ja puuttumista. EPTheimoja pidetään yleisesti herkkinä erilaisille elinympäristöjen muutoksille. Myös tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintymisen kynnysarvo on 40 % vertailupaikoista. Savisameiden jokityyppien (Eurajoki) tyyppiominaisina EPT-heimoina käytetään vastaavien turvemaiden jokityyppien EPT-heimoja. Suhteellinen mallinkaltaisuus (Percent model affinity, PMA) kuvaa pohjaeläinaineiston koostumusta ja runsaussuhteita (Novak ja Bode 1992, Aroviita ym. 2012). Indeksissä verrataan arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta

9 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 9 (46) laskettuihin keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. Indeksi huomioi myös ne lajit, joita ei vertailuaineistosta ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa ympäristön tilan muutoksen seurauksena. PMA-indeksiä ei käytetty vuosien 2009 ja 2012 aineistoissa, koska ohjeita indeksin laskemiseksi ei ollut tällöin vielä saatavilla ympäristöhallinnon ulkopuolisille asiantuntijoille. Eurajoen yläosa kuuluu Säkylän Pyhäjärvestä Köyliönjoen yhtymäkohtaan asti keskisuuriin savimaiden jokiin (Ksa) ja Köyliönjoen alapuolella suuriin savimaiden jokiin (Ssa). Siten Kauttuankoski on luokiteltu eri jokityyppiin kuin Paneliankoski ja Tiironkoski. Eurajoensalmi Pohjan tilaa arvioitiin Leppäkosken (1975) esittämän luokittelun ja ekologisen tilan luokittelua varten annettujen herkkyys- ja toleranssiarvojen perusteella (Aroviita ym. 2012) Piilevätutkimukset keräsi piilevänäytteet Eurajoen kolmesta havaintopaikasta eli Kauttuan-, Panelian- ja Tiironkoskesta (PE1 PE3, liite 1b). Näytteet kerättiin havaintopaikkojen kivikkorantaiselta alueelta. Havaintopaikan kokonaissyvyys Kauttuankoskella oli 0,5 0,7 m ja Tiironkoskella 0,3 0,5 m. Kauttuankoski on puiden varjostama, kun taas Panelian- ja Tiironkosket ovat auringolle alttiita. Havaintopaikoissa veden lämpötila oli ºC. Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä sovellettiin menetelmästandardin SFS-EN 13946:2003 ohjeita. Kultakin havaintopaikalta kerättiin ja harjattiin 7 8 kiveä. Piilevänäyte otettiin harjaamalla kivien näkyvillä olleet pinnat hammasharjalla. Kivet harjattiin muovivadissa, johon otettiin muutama desilitra jokivettä. Kivien pinnoilta irronnut aines sekoitettiin jokiveteen ja siitä näytteet kaadettiin näytepulloihin. Näytteet toimitettiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laboratorioon, jossa näytteet määritti ja tulokset raportoi FT Janne Raunio. Näytteet puhdistettiin laboratoriossa muusta orgaanisesta aineksesta happokäsittelyn ja sentrifugoinnin avulla. Esikäsitellyistä näytteistä tehtiin petaushartsin avulla kestopreparaatteja. Piilevien määrityksessä käytettiin Krammerin ja Lange-Bertalotin ( ) määritysoppaita. Kustakin näytteestä määritettiin vähintään 400:n piilevävalvan eli solukuoren satunnaisotos. Näytepisteiden vedenlaadun arvioinnissa hyödynnettiin IPS-indeksiä (Coste & Ayphassorho 1991), jonka on todettu soveltuvan hyvin jokien seurantoihin niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa (mm. Eloranta & Anderson 1998). IPS-piileväindeksin ohella näytepisteiden tilanarvioinnissa käytettiin lajien ekologisia jakaumia (Van Dam ym. 1994). Ekologisista jakaumista tarkasteltiin eri rehevyystasoa ilmentävien lajien suhteellisiin runsauksia eri näytepisteillä. Lisäksi tarkasteltiin typpimetabolian eli typpiaineenvaihdunnan suhteen eri luokkiin kuuluvien piilevälajien osuuksia (Van Dam ym. 1994).

10 10 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 3. SÄÄOLOT JA EURAJOEN VIRTAAMAT TUTKIMUSVUONNA 3.1. Lämpötila ja sademäärät Talvi 2014/2015 alkoi Ilmatieteen laitoksen säätietojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Tammikuussa 2015 sää vaihteli lauhasta kylmään mutta keskilämpötila oli selvästi normaalijaksoa ( , taulukko2) korkeampi. Sateet tulivat lumena, vetenä tai räntänä ja tammikuun sademäärä oli kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna. Vesistöjen sisimmät osat olivat ohuehkon jään peitossa. Myös helmi- ja maaliskuussa oli poikkeuksellisen lauhaa, eikä kunnon jääpeitettä päässyt muodostumaan merialueelle. Edelleen huhtikuussa oli keskimääräistä lämpimämpää mutta sademäärä oli tavallisella tasolla. Toukokuu oli lämpötilaltaan keskimääräinen mutta tavallista sateisempi. Kesä- ja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Ajoittain oli kesäisen lämpimiä jaksoja mutta etenkin kesäkuussa kova tuuli sai ilman tuntumaan kolealta. Sekä kesäettä heinäkuu olivat keskimääräistä viileämpiä ja sateisempia, varsinkin heinäkuussa satoi runsaasti. Myös elokuu alkoi matalapainevoittoisena mutta ennen kuun puoltaväliä säätyyppi muuttui korkeapaineen myötä aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Kuun puolivälin jälkeen oli useita hellepäiviä. Keskimäärin elokuu oli hieman tavanomaista lämpimämpi ja niukkasateinen. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli alku- ja keskikesän epävakaisuudesta huolimatta vain noin puoli astetta tavanomaista alhaisempi ja sademäärä vain hieman tavanomaista suurempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Marraskuussa oli keskimäärin jopa neljä astetta tavanomaista lämpimämpää. Lokakuu oli erittäin niukkasateinen mutta marraskuussa satoi noin 20 % keskimääräistä enemmän. Edelleen joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana ja sateisena; Porin säätietojen mukaan joulukuu oli lähes kuusi astetta tavanomaista lämpimämpi ja lähes 60 % tavallista sateisempi. Sateet tulivat vetenä, maa pysyi lumettomana ja vesistöt pääosin jäättöminä. Koko vuoden keskilämpötila oli Porin mittausaseman mukaan kaksi astetta keskimääräistä korkeampi alku- ja loppuvuoden lauhuudesta johtuen. Vuoden 2015 sademäärä (666 mm) oli 13 % keskimääräistä (586 mm) suurempi. Eniten satoi heinäkuussa, kun taas lokakuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen. TAULUKKO 2. Porin rautatieaseman säätietoja tammi-joulukuulta 2015 ja vertailusäätietoja Porin lentoasemalta normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII Lämpötila ,6 0,2 1,8 4,9 9,3 12,3 15,6 16,5 12,4 5,4 4,4 2,6 7,0* (ºC) ,8-5,4-1,9 3,7 9,5 13,9 16,8 15,3 10,4 5,6 0,4-3,1 5,0* Sademäärä # (mm) # *keskiarvo # sademäärien summa

11 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 11 (46) 3.2. Eurajoen virtaamat Eurajoen virtaamia on mitattu säännöllisesti joen yläjuoksulla Pyhäjärven luusuassa Kauttuankoskella ja joen alajuoksulla Pappilankosken voimalaitospadolla. Kauttuankosken padolla säännöstellään Pyhäjärven pintaa, mikä vaikuttaa voimakkaasti Eurajoen yläosan virtaamiin. Varsinaista jokiosuutta säännöstellään Paneliankosken ja Pappilankosken voimalaitoksilla. Kuivina kausina Eurajoen alajuoksulta johdetaan vettä Lapinjokeen Rauman vedenoton tarpeisiin. Vuonna 2015 Eurajoen keskivirtaama Pappilankoskella oli jonkin verran suurempi pitkänajan keskiarvoihin verrattuna (kuva 1, taulukko 3). Kauttuankoskella vuoden keskivirtaama oli lähellä pitkänajan keskiarvoja. Pappilankosken virtaamissa oli vuoden aikana kolme huippua eli tammikuun alussa, maaliskuussa ja joulukuussa. Vuodenvaihde oli lauha ja sateinen, joten virtaamat olivat tällöin suuria. Vähäiset lumet sulivat jo helmi maaliskuun aikana, mikä nosti virtaamia maaliskuussa. Huhtikuussa virtaamat olivat poikkeuksellisen pieniä. Heinäkuussa satoi runsaasti, mikä näkyi myös Pappilankosken virtaamissa. Elo lokakuussa virtaamat olivat alhaisia. Marraskuun lopulla virtaamat kääntyivät jyrkkään nousuun ja olivat joulukuussa tavanomaista suurempia. Eurajoen velvoitetarkkailukerroista tammi-, huhti- ja heinäkuussa virtaamat olivat kohtalaisia. Huhtikuun tarkkailukerralla virtaama oli ajankohdan keskimääräistä pienempi, kun taas heinäkuussa virtaama oli selvästi tavanomaista suurempi. Maaliskuun näytteenottokerta ajoittui kevään virtaamahuippuun. Kesä- ja lokakuun tarkkailukerralla virtaamat olivat melko pieniä. Eurajoen alajuoksulta johdettiin Lapinjokeen vettä toukokuun lopusta heinäkuun puoliväliin ja edelleen elokuun alkupuolelta marraskuun puoliväliin asti (kuva 1). Eurajoen tammi-, maalis-, huhti- ja heinäkuun näytteenottokerroilla Lapinjokeen ei johdettu vettä. Lapinjokeen johdettiin vettä kesäkuun näytteenottokerralla 0,9 m 3 /s ja lokakuun näytteenottokerralla 0,8 m 3 /s. Eurajoesta Lapinjokeen johdettu vesimäärä oli vuonna 2015 yhteensä 11,8 milj. m 3. Kokemäenjoesta ei pumpattu lisävettä Eurajokeen vuoden 2015 aikana.

12 12 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) TAULUKKO 3. Eurajoen kuukausittaiset keskivirtaamat (m 3 /s) ja näytteenottopäivien virtaamat vuonna 2015 (lähde: Suomen ympäristökeskus, virtaamarekisteri ja Hydrologinen vuosikirja I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Eurajoki, Pyhäjärven luusua (Kauttuankoski) koko vuosi ,5 6,2 6,1 6,1 6,0 4,1 3,4 3,6 3,9 4,2 5,1 5,4 5, ,1 6,1 6,4 7,9 6,1 3,6 2,5 2,5 2,7 2,5 3,4 4,4 4, ,6 3,6 2,6 5,4 6,2 5,0 2,3 1,8 1,3 1,4 4,7 10,8 4, ,2 9,2 9,2 6,7 3,7 2,5 2,4 2,0 1,9 2,1 2,5 5,6 4, ,7 12,0 13,4 12,6 5,3 2,4 2,5 2,9 5,6 6,0 11,7 11,8 8, ,3 8,2 6,3 3,4 2,7 2,5 2,5 2,4 1,7 1,2 1,2 2,1 3, ,2 2,2 2,2 2,3 3,6 6,7 3,5 1,8 2,6 2,4 2,9 3,0 3, ,2 3,1 3,0 3,0 3,7 3,8 2,7 2,7 4,1 6,8 3,9 7,6 4, ,4 7,8 8,9 8,6 7,4 4,8 3,1 2,4 3,5 10,6 12,1 6,2 7, ,0 4,9 3,9 5,0 7,5 3,3 2,2 2,0 2,1 1,8 2,0 3,1 3, ,6 4,4 3,7 3,4 2,6 1,9 1,8 2,5 2,3 2,0 1,7 3,4 3, ,2 7,8 7,9 6,7 4,4 3,4 4,6 4,5 2,9 2,2 2,0 7,4 5,1 näytepvä 5,7 7,9 4,3 3,7 5,0 2,2 Eurajoki, Pappilankoski ,2 9,8 11,8 18,0 11,2 5,2 3,3 3,0 3,3 5,4 8,9 10,0 8, ,6 3,1 2,2 19,0 13,5 6,5 0,5 0,3 0,7 8,1 20,6 29,4 9, , ,5 12,4 6,2 2,4 1,4 2,1 2,4 5,6 11,5 16,7 9, ,4 21,1 19,5 19,2 6,7 2,8 2,3 5,6 10,6 14,6 23,3 17,0 13, ,6 9,3 7,2 13,1 6,3 3,4 2,3 1,6 1,3 2,7 3,5 4,4 5, ,3 1,7 2,7 20,2 13,0 10,1 2,6 1,0 3,7 4,3 10,0 4,0 6, ,0 3,0 3,2 20,5 6,8 4,9 3,5 1,8 9,3 12,6 9,2 23,6 8, ,7 7,5 17,8 18,8 12,3 7,7 3,6 1,6 5,1 26,1 22,6 9,9 12, ,2 7,3 4,9 17,8 10,5 5,0 1,5 0,66 0,59 1,0 7,6 11,5 6, ,8 7,8 10,5 6,5 3,3 1,6 1,3 1,7 1,6 1,2 3,9 9,5 5, ,0 14,4 21,2 13,6 7,2 5,0 8,9 5,9 3,0 2,3 4,8 22,8 10,5 näytepvä 10,4 36,8 7,6 4,2 11,2 1,9 VIRTAAMA m 3 /s I III V VII IX XI 2015 Kauttua Pappilankoski Lapinjokeen Tutkimus KUVA 1. Eurajoen Kauttuankosken ja Pappilankosken virtaamat sekä Lapinjokeen johdettu vesimäärä vuonna Musta symboli (tutkimus) kuvaa velvoitetarkkailun ajankohtaa.

13 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 13 (46) 4. KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT 4.1. Jätevesikuormitus Jätevesimäärä Vuonna 2015 jätevesiä johdettiin Eurajokeen Säkylän kunnan, Apetit Suomi Oy:n (ent. Lännen Tehtaat Oyj) ja JVP-Eura Oy:n jätevedenpuhdistamoilta. Jokeen johdettiin jätevesiä keskimäärin m 3 vuorokaudessa koko vuodelle tasaisesti jaettuna. JVP- Eura Oy:n puhdistamon jätevedet käsittivät 60 % (7 757 m 3 /d) joen yläjuoksulle johdetusta jäteveden kokonaismäärästä (Leino 2016). Säkylän kunnan puhdistamolta johdettujen jätevesien osuus oli noin 20 % (2 530 m 3 /d, Lehtniemi 2016). Apetit Suomi Oy:n puhdistamon jätevesimäärä oli vuoden aikana keskimäärin m 3 /d eli noin 20 % jätevesien kokonaisvirtaamasta (liite 5) JVP-Eura Oy JVP-Eura Oy:n keskuspuhdistamolle on johdettu Euran kunnan jätevesien lisäksi lähtien yhteiskäsittelyyn Kauttuan paperiteollisuuden (Jujo Thermal Oy ja Ahlstrom Tampere Oy:n Kauttuan tehdas) jätevedet. Puhdistamolle johdetaan myös asumisjätevesistä poikkeavia HKScan Finland Oy:n Euran siipikarjanlihan jalostuslaitoksen esikäsiteltyjä jätevesiä, Amcor Flexibles Finland Oy Kauttuan paperinjalostustehtaan esikäsiteltyjä prosessijätevesiä, Satakierto Oy:n Hallavaaran jätekeskuksen suotovesiä ja biokaasulaitoksen rejektivesiä sekä Länsi-Suomen prosessivesi Oy:n lietteenkäsittelylaitoksen esikäsiteltyjä rejektivesiä. Puhdistamolla on sakokaivolietteiden vastaanottoasema. Lietteiden vastaanotto keskeytettiin lokakuussa 2012 ja aloitettiin uudelleen marraskuussa Puhdistamon vuonna 2013 alkanut laajennus- ja saneerausurakka saatiin valmiiksi syksyllä Jätevesien purkupaikka sijaitsee Eurajoessa Euran keskustaajaman alapuolella (liite 1a). JVP-Eura Oy:n puhdistamon toimintaa tarkkailtiin vuonna 2015 yhteensä 24 kertaa. Puhdistamo toimi hyvin 15 tarkkailukerralla, melko hyvin neljällä kerralla, melko huonosti kolmella kerralla ja huonosti kahdella kerralla (Leino 2016). Puhdistamon kuormitus vuoden 2015 tarkkailukerroilla on esitetty kuvassa 2. Puhdistamon melko huonot ja huonot puhdistustulokset helmikuun lopulta toukokuun alkuun johtuivat huonosti laskeutuvasta lietteestä, jota pääsi karkaamaan väliselkeytyksestä flotaatioon ja flotaatiosta edelleen Eurajokeen. Ohituksia oli vain vähän. Puhdistamolta vesistöön lähtevä jätevesi (sis. mahdolliset puhdistamo-ohitukset) hygienisoitiin permuurahaishapolla tarvittaessa. Puhdistamon typpi- ja fosforikuormitukset olivat selvästi pienempiä kuin vuosina mutta suurempia kuin 2000-luvulla keskimäärin (taulukko 4). BOD-kuormitus oli selvästi tavanomaista pienempi. Tarkastelussa tulee huomioida, että kuntalinjan ohitukset puuttuvat kuormituslaskelmista vuotta 2012 edeltäviltä vuosilta Säkylä Säkylän puhdistamolle johdetaan Säkylän yhdyskuntajätevesien lisäksi Kivikylä Oy:n Säkylän tehtaan (ent. HK Ruokatalo Oy Säkylän tehdas) esikäsitellyt jätevedet, Apetit Suomi Oy:n tehdasalueen sosiaalitilojen jätevedet sekä Säkylän varuskunnan jätevedet. Vuoden 2003 alusta lukien myös Pöytyän Yläneen jätevedet on johdettu puhdis-

14 14 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) tamolle. Lisäksi Köyliön kunnan Kepolan taajaman viemärilaitoksen jätevedet on alkaen johdettu siirtoviemärillä Säkylään. Jätevedet johdetaan käsittelyn jälkeen purkuviemärillä Eurajoen yläjuoksulle (liite 1a). Samaan putkeen johdetaan Apetit Suomi Oy:n käsitellyt prosessijätevedet. Säkylän puhdistamon toimintaa tarkkailtiin vuonna 2015 yhteensä 12 kertaa. Puhdistamo toimi hyvin 11 tarkkailukerralla ja melko hyvin yhdellä tarkkailukerralla maaliskuussa (Lehtniemi 2016). Vesistöön johdettu BOD- ja ravinnekuormitus olivat jonkin verran pienempiä kuin edellisvuosina keskimäärin (taulukko 4) Apetit Suomi Oy Apetit Oyj:n Säkylässä Lännen Teollisuusalueella sijaitsevat Apetit Ruoka Oy:n pakastetehtaat, Sucros Oy:n sokeritehdas ja Hankkija-Maatalous Oy:n rehutehdas. Alueen tuotantolaitosten jätevesien muodostuminen ja käsittely on kausiluontoista. Jätevedenpuhdistamon toiminnasta vastaa Apetit Suomi Oy:n ympäristöhallinto. Apetit Suomi Oy:n puhdistamon vesistöön kohdistuva typpikuormitus oli vuoden 2015 aikana suurimmillaan kesä- ja heinäkuussa (kuva 3, liite 5). Myös fosforikuormitus oli suurimmillaan kesä- ja heinäkuussa. BOD:n osalta kuormitus oli vuoden aikana selvästi muita kuukausia suurempi tammikuussa. Koko vuoden typpikuormitus oli aikaisempaa suurempi, kun taas fosforikuormitus oli tavanomaisella tasolla. Myös BODkuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin aikaisemmin, pois lukien vuodet 2011 ja 2012, jolloin kuormitus oli poikkeuksellisen suurta mm. runsaista sateista johtuen (taulukko 4) Kokonaiskuormitus Eurajokeen kohdistunut taajamien ja teollisuuden yhteenlaskettu typpikuormitus oli vuonna 2015 selvästi vuosia alhaisempi, mutta suurempi kuin vuosina keskimäärin (taulukko 4). BOD-kuormitus jäi selvästi tavanomaista pienemmäksi, kun taas fosforikuormitus ei oleellisesti poikennut aikaisemmasta. Vuonna 2015 koko vuodelle jaettu jätevesien kokonaisvirtaama oli noin 2,9 % Kauttuankosken keskivirtaamasta.

15 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 15 (46) Lähtevä BOD7ATU-kuorma Lähtevä fosforikuorma kg/d raja-arvo kg/d tutkimuskerta tutkimuskerta Lähtevä kiintoainekuorma Lähtevä typpikuorma kg/d kg/d raja-arvo tutkimuskerta tutkimuskerta KUVA 2. JVP-Eura Oy:n lähtevän veden kuormitus puhdistamon tarkkailukerroilla vuonna 2015 (Leino 2016). BHK 7 kg/d Apetit Suomi Oy Typpi kg/d Apetit Suomi Oy tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo 2015 syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo 2015 syys loka marras joulu KUVA 3. Apetit Suomi Oy:n jätevesien BHK- ja typpikuormituksen jaksottuminen vuonna 2015.

16 16 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) TAULUKKO 4. Eurajokeen kohdistunut keskimääräinen jätevesikuormitus (kg/d) vuosina ja jätevesikuormittajat (vuosilta , , , ja keskiarvo, suluissa keskihajonta; BHK 7 -määritys on viime vuosina tehty ns. ATUmenetelmällä). BHK 7 kg/vrk EURAJOKEEN SUORAAN Kauttuan tehtaat, jvp (37) 176 (12) 159 (16) 95 (73) Apetit Suomi Oy, jvp (77) 42 (19) 66 (55) 22 (14) 19 (4) Säkylän kunta, jvp 3 19 (5) 18 (5,4) 10 (1,6) 6,6 (2) 7 (3) 6,9 7,6 4,3 4,6 3,9 JVP Eura Oy 4 18 (3) 17 (5,4) 26 (5,8) 57 (40) 164 (54) Kiukainen Eurakoski, jvp 5 20 (11) 13 (6,9) 18 (14) 33 (19) Kiukainen Panelia, jvp 6 2,8 (1,3) 2,8 (2,0) 5,3 (7,7) 1,9 (0,6) Eurajoen kunta, jvp 7 7,3 (3,0) 7,7 (4,7) Yhteensä RUONOJAAN 8 HK Ruokatalo Oy 9 9 (7) 16 (12) 3, Euran kaatopaikka 4 (4) YHTEENSÄ KOKONAISFOSFORI kg/vrk EURAJOKEEN SUORAAN Kauttuan tehtaat, jvp 1 0,3 (0,1) 0,6 (0,1) 0,3 (0,1) 0,2 (0,1) Apetit Suomi Oy, jvp 2 2,9 (1,1) 2,0 (0,4) 3,5 (1,2) 1,5 (0,6) 0,9 (0,3) 3,3 2,0 1,2 1,0 1,0 Säkylän kunta, jvp 3 2,6 (0,4) 1,8 (0,4) 1,2 (0,3) 1,0 (0,1) 0,5 (0,4) 0,3 0,5 0,3 0,3 0,3 JVP Eura Oy 4 1,1 (0,3) 0,9 (0,3) 1,9 (0,7) 1,5 (0,5) 1,4 (0,7) 1,1 17 6,2 6,1 2,9 Kiukainen Eurakoski, jvp 5 0,5 (0,1) 0,4 (0,2) 0,7 (0,5) 1,1 (0,7) Kiukainen Panelia, jvp 6 0,1 (0,1) 0,1 (0,1) 0,5 (0,7) 0,1 (0) Eurajoen kunta, jvp 7 0,5 (0,2) 0,4 (0,3) 0, Yhteensä 8,2 6,3 8,5 5,3 2,8 4,7 19,5 7,7 7,4 4,2 RUONOJAAN 8 HK Ruokatalo Oy 9 2,0 (1,5) 1,3 (1,9) 0, Euran kaatopaikka 0,1 (0,1) 1, YHTEENSÄ 10,2 8,7 8,7 5,3 2,8 4,7 19,5 7,7 7,4 4,2 KOKONAISTYPPI kg/vrk EURAJOKEEN SUORAAN Kauttuan tehtaat, jvp 1 75 (35) 25 (4,7) 11 (2,3) 7,7 (5,5) Apetit Suomi Oy, jvp 2 43 (11) 37 (8,0) 37 (12) 39 (19) 24 (3,2) Säkylän kunta, jvp 3 97 (8,9) 72 (20) 43 (14) 63 (17) 41 (15) JVP Eura Oy 4 46 (9,4) 47 (7,1) 72 (18) 83 (9,5) 89 (35) Kiukainen Eurakoski, jvp 5 73 (17) 63 (16) 57 (13) 39 (23) Kiukainen Panelia, jvp 6 5,8 (2,3) 9,2 (2,0) 9,0 (2,0) 9,2 (0,9) Eurajoen kunta, jvp 7 18 (4,8) 20 (4,2) Yhteensä RUONOJAAN 8 HK Ruokatalo Oy 9 13 (1,7) 25 (10) Euran kaatopaikka 3,4 (2,2) YHTEENSÄ ¹Nyk. KauttuaPaper Mill Oy jajujothermal Oy; alkaen jätevedet on pumpattu JVP EuraOy:n puhdistamolle 2 Ent. Lännen Tehtaat Oy. Jaettunatasaisesti koko vuodelle 3 Vuodesta 2003lähtien puhdistamolleon johdettu myös Yläneen kunnan jätevedet. Yläneen kuntaosaksi Pöytyän kuntaa Köyliön kunnan jätevedet on johdettu puhdistamolle lähtien. 4 Ennen vuotta2004euran kunnan jvp 5 Lopetettu Lopetettu Puhdistamon toimintapäättynyt Ruonojaan laskettavajätevesikuormitus ei kulkeudu täysimääräisenäeurajokeen, vaan Ruonojassatapahtuu usean kilometrin matkallajäteveden puhdistumista, jonkamerkitystäon kuitenkin vaikeaarvioida. 9 Ent. Kariniemen siipikarjatehdas/broilertalooy. Vuodesta1997jätevedet on johdettu JVP EuraOy:n puhdistamolle.

17 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 17 (46) 4.2. Jätevesikuormituksen laskennalliset vaikutukset Kuormituksen vesistövaikutuksia voidaan arvioida laskennallisesti jätevesikuormituksen ja virtaamatietojen perusteella. Koko vuoden keskivirtaamatilanteessa (Kauttuankoski 5,08 m 3 /s) puhdistamojen keskimääräinen jätevesikuormitus olisi yläjuoksulla lisännyt laskennallisesti biologista hapenkulutusta 0,2 mg/l, fosforipitoisuutta 10 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuutta 155 µg/l. Ammoniumtypen hapettuminen olisi kuluttanut 0,7 mg happea/l. Pyhäjärven vähäravinteiseen veteen verrattuna jätevesien laskennalliset vaikutukset olivat ammoniumtypen osalta melko selviä. Jätevedenpuhdistamoilta Eurajokeen kohdistunut typpikuormitus oli vuonna 2015 suurimmillaan maaliskuussa. Tällöin jätevesien typpikuormitus kohotti laskennallisesti yläjuoksun jokiveden kokonaistyppipitoisuutta µg/l ja ammoniumtyppipitoisuutta 800 µg/l. Maaliskuussa Kauttuankosken virtaama oli kohtalainen eli keskimäärin 7,9 m 3 /s. Vesistötarkkailua tehtiin , ja tällöin Eurajoen kokonaistyppipitoisuus kasvoi 990 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuus 180 µg/l paikkojen 14 ja 22 välillä. Laskennalliset ja todelliset vaikutukset olivat kokonaistypen osalta hyvin samansuuntaisia. Jätevesistä aiheutuva fosfori- ja BOD-kuormitus oli suurimmillaan toukokuussa, jolloin yläjuoksun jokiveden laskennallinen fosforipitoisuus nousi 60 µg/l ja BOD-arvo 1,2 mg/l. Toukokuussa Kauttuankosken virtaama oli maaliskuuta pienempi eli keskimäärin 4,4 m 3 /s. Toukokuussa myös typpikuormitus oli melko suuri, ja maaliskuuta pienemmästä virtaamasta johtuen laskennallinen vaikutus jokiveden typpipitoisuuksiin oli maaliskuuta suurempi. Siten toukokuussa jokiveden kokonaistyppipitoisuus nousi laskennallisesti µg/l ja ammoniumtyppipitoisuus 500 µg/l. Toukokuussa ei tehty vesistötarkkailua. Kauttuankosken virtaamat ja jätevesien laimeneminen olivat vuoden 2015 aikana pienimmillään syys-marraskuussa. Tällöin jätevesikuormitus oli kuitenkin selvästi vähäisempää kuin talvella ja keväällä, joten jätevesien vaikutukset jäivät pienemmiksi Hajakuormitus ja luonnonhuuhtouma Eurajokeen tulee jätevesien lisäksi ravinteita, happea kuluttavaa orgaanista ainesta, kiintoainetta ja muita veden laatuun ja joen tilaan vaikuttavia yhdisteitä Pyhäjärvestä virtaavassa vedessä ja vesistöalueen maaperästä luonnonhuuhtoumana ja hajakuormituksena. Hajakuormitus koostuu maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Satakunnan pintavesien toimenpideohjelman (Salmi & Kipinä-Salokannel 2010) mukaan Eurajokeen kohdistuvasta fosforikuormituksesta 55 % on peräisin maa- ja metsätaloudesta ja 12 % haja-asutuksesta. Vastaavasti typen osalta 45 % kuormituksesta tulee maa- ja metsätaloudesta ja 12 % haja-asutuksesta Luonnonhuuhtouman osuus kuormituksesta on fosforin osalta 18 % ja typen osalta 20 %. Luonnonhuuhtouman ja hajakuormituksen määrä ja vaikutukset jokiveden laatuun vaihtelevat vuosittain ja eri vuodenaikoina suuresti sääolosuhteiden mukaan. Samanaikaisesti myös joessa virtaava vesimäärä ja sen mukainen jätevesien laimenemisaste

18 18 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) vaihtelevat ollen suurimmillaan yleensä keväisin ja syksyisin. Jokivesi voi esimerkiksi voimakkaan sadekuuron seurauksena muuttua hyvin sameaksi ja ravinnepitoiseksi. Eurajoen alajuoksun valuma-alueella on varsin paljon ns. alunamaita, joista huuhtoutuu ajoittain runsaasti happamuutta aiheuttavia yhdisteitä. Jokiveden ph-arvo voi tällöin laskea kalojen kannalta haitallisen alhaiseksi. Näillä yhdisteillä on lisäksi taipumus saostaa vedestä mm. fosforia, mikä voi vaikuttaa huomattavastikin mereen joutuvan fosforin määrään. Alunamaista huuhtoutuu jokeen myös ammoniumtyppeä ja mangaania, jotka ovat vesilaitosten vedenoton kannalta ongelmallisia yhdisteitä. Luonnonhuuhtouman ja hajakuormituksen yhteismäärän osuutta ja vaikutuksia veden laatuun on jossain määrin mahdollista arvioida ainetaselaskelmien avulla. Jätevesissä jokeen tulevat ainemäärät tunnetaan kohtuullisella tarkkuudella jätevesien tarkkailun perusteella. Kun kokonaisainevirtaamasta vähennetään Pyhäjärven veden ja jätevesien osuus, saadaan jokeen lisävesissä tuleva huuhtoutuma luonnosta ja hajakuormitus. Osa jätevesien ravinteista sitoutuu joen pohjan kasveihin ja muihin eliöihin. Lisäksi ravinteita ja kiintoainesta voi sedimentoitua joen pohjalle hitaammin virtaaviin kohtiin. Eloperäinen happea kuluttava aines, jonka määrää mm. BOD-arvo kuvaa, voi vähetä bakteerien ja muiden hajottajaeliöiden syömänä merkittävästi veden virratessa kohti joen alajuoksua. Koska Varsinais-Suomen ELY-keskus ei vuonna 2015 tutkinut Eurajoen yläjuoksun havaintopaikan 12 vedenlaatua, ainetaselaskelmia ei pystytty tekemään Ainevirtaamat Vuonna 2015 Eurajoki kuljetti mereen yhteensä noin 15 tonnia fosforia ja 713 tonnia typpeä (liite 4). Pääosa ravinteista ja kiintoaineesta kulkeutui Eurajoensalmeen tammimaaliskuussa, jolloin virtaamat olivat suuria. Syksyllä kuormitus oli tavanomaista pienempi vähäisistä sateista johtuen. Koko vuoden typpikuormitus oli jonkin verran suurempi kuin edellisenä kymmenenä vuotena keskimäärin (kuva 4). Fosforikuormitus oli hieman keskimääräistä pienempi.

19 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 19 (46) t/a Fosfori Fosfori virtaama m 3 /s t/a Typpi Typpi virtaama m 3 /s KUVA 4. Eurajoen fosfori- ja typpivirtaamat mereen vuosina

20 20 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5. TUTKIMUSTEN TULOKSET 5.1. Vedenlaatu Eurajoki ja Köyliönjoki Tammikuu Tammikuun alussa Pappilankosken virtaamat olivat hyvin suuria; vuosi alkoi lauhana ja sateet ja lumiensulamisvedet nostivat virtaamia. Näytteenottopäivään mennessä virtaamat olivat tasaantuneet lähes ajankohdalle tyypillisiksi: Kauttuankoskella virtaama oli 5,7 m 3 /s ja Pappilankoskella 10,4 m 3 /s. Tammikuun tutkimuskerralla ( ) veden typpipitoisuudet ja bakteerimäärät kasvoivat jonkin verran havaintopaikkojen 14 ja 16 välillä mahdollisesti Säkylän ja Apetit Suomi Oy:n jätevesistä johtuen (kuva 5). Paikassa 16 havaittiin bakteereista runsaimmin enterokokkien kaltaisia bakteereita, joista vain osa oli ulosteperäisiä, eikä E. coli bakteereita havaittu yli määritysrajan. Ammoniumtypen pitoisuudet ja BOD 7 - arvot olivat kummassakin paikassa puhtaille jokivesille tyypillisiä ja happitilanne oli hyvä. Molemmissa paikoissa sameus-, väri- ja BOD 7 -arvot olivat ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Paikassa 16 myös kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet jäivät tavanomaista alhaisemmiksi. Eurajoen kokonaistyppipitoisuus oli JVP-Eura Oy:n puhdistamon purkupaikan alapuolisessa paikassa 22 suurempi kuin yläpuolisessa paikassa 16. Myös muiden ravinteiden ja E.coli bakteerien määrät kasvoivat jonkin verran paikkojen välillä, mutta vesi oli ammoniumtypen ja BOD 7 -arvon perusteella puhdasta ja hygieeninen tila oli tyydyttävä. Vedessä oli runsaasti happea. Tutkimuskerralla kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuudet, sameus- ja BOD 7 -arvot sekä bakteerimäärät olivat paikassa 22 edellistalvisia lukemia pienempiä. Keskijuoksun havaintopaikassa 24 kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet sekä bakteerimäärät olivat kasvaneet paikkaan 22 verrattuna mahdollisesti hajakuormituksesta johtuen. Kokonaisfosforipitoisuus ja BOD 7 -arvo olivat kuitenkin yläpuolista paikkaa pienempiä. Ammoniumtypen osalta vesi oli lievästi likaantunutta BOD 7 -arvon ollessa puhtaille vesille ominainen. Hygieeninen tila oli välttävä. Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuolisessa havaintopaikassa 32 kokonaistypen pitoisuus oli edelleen kasvanut, mikä saattoi osaltaan johtua Köyliönjoesta Eurajokeen virtaavasta vedestä. Vesi oli ammoniumtypen osalta puhdasta ja happitilanne oli hyvä. Kokonaistyppipitoisuus oli ajankohdan keskimääräistä suurempi, kun taas fosforia havaittiin tavanomaista vähemmän. Eurajoen alajuoksulla havaintopaikassa 42 typpipitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin ylä- ja keskijuoksulla. Myös sameusarvo ja kiintoainepitoisuus olivat muuta jokea suurempia, kun taas fosforipitoisuus oli edelleen melko pieni. Veden ph-arvo pieneni joen yläjuoksulta alajuoksulle tultaessa ja oli alimmillaan alajuoksulla. Ammoniumtypen osalta vesi oli lievästi likaantunutta. BOD 7 -arvo oli puhtaille vesille ominainen ja hygieeninen tila oli hyvä. Tutkimuskerralla kokonais- ja nitriitti/nitraattityppi-

21 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 21 (46) pitoisuudet olivat suurempia kuin edellistalvina keskimäärin. Myös mangaania ja kadmiumia havaittiin tavanomaista runsaammin. Väri- ja BOD 7 -arvot, fosfori- ja rautapitoisuudet sekä bakteerimäärät olivat sen sijaan tavanomaista pienempiä. Havaintopaikan 42 vesi sijoittui valtioneuvoston päätöksen nro 366 ( ) mukaisessa raakavesiluokituksessa happikyllästysasteen, sähkönjohtavuus- ja BOD 7 - arvojen, nitraatti/nitriittipitoisuuden ja enterokokkien kaltaisten bakteerien osalta laatuluokkaan A1(G). Ammoniumtypen, ph- ja väriarvojen sekä rautapitoisuuden perusteella laatuluokaksi tuli A2(G). Mangaanipitoisuuden osalta vesi sijoittui laatuluokkaan A3(G). Maaliskuu Maaliskuun näytteenottopäivänä ( ) Eurajoen virtaama yläjuoksulla Kauttuankoskessa oli noin 7,9 m 3 /s ja alajuoksulla Pappilankoskessa noin 37 m 3 /s. Etenkin Pappilankoskessa virtaama oli selvästi ajankohdan keskimääräistä suurempi, ja myös Kauttuankoskesta virtasi vettä hieman tavanomaista runsaammin. Pappilankosken virtaamat kääntyivät nousuun helmikuun lopulla, ja virtaama oli suurimmillaan juuri näytteenottopäivänä. Joki olikin kenttähavaintojen mukaan tulviva. Eurajoen typpipitoisuudet ja bakteerimäärät kasvoivat hieman havaintopaikkojen 14 ja 16 välillä, mikä saattoi johtua Säkylästä jokeen johdetuista jätevesistä (kuva 5). Ammoniumtypen ja BOD 7 -arvojen osalta jokivesi oli puhdasta molemmissa paikoissa. Hygieeninen tila heikkeni lähinnä hyvästä tyydyttäväksi. Fosforipitoisuudet olivat pieniä ja vastasivat karuille järville tyypillisiä lukemia. Tutkimuskerralla ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuudet, väri- ja BOD 7 -arvot sekä bakteerimäärät olivat edellistalvien lukemia pienempiä molemmissa paikoissa. Jokiveden ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus-, väri- ja BOD 7 -arvot kasvoivat selvästi havaintopaikkojen 16 ja 22 välillä luultavasti ainakin osittain JVP- Eura Oy:n jätevesistä johtuen. Ammoniumtypen ja BOD 7 -arvon osalta vesi muuttui puhtaasta lievästi likaantuneeksi. Lisäksi bakteerimäärät olivat purkupaikan alapuolella (22) hieman yläpuolta suurempia, mutta jäivät ajankohdan keskimääräistä pienemmiksi ja ilmensivät tyydyttävää hygieenistä tilaa. Kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus- ja väriarvot olivat purkupaikan alapuolella ajankohdan keskimääräistä suurempia. Kenttähavaintojen mukaan paikassa 22 vedessä oli runsaasti kiintoainetta. Bisfenoli A -pitoisuus oli pieni. Eurajoen havaintopaikassa 24 veden kokonaistyppipitoisuus oli kasvanut paikkaan 22 verrattuna luultavasti hajakuormituksesta johtuen. Lisäksi kiintoainepitoisuus sekä sameus- ja väriarvot olivat ylempää paikkaa suurempia. Sen sijaan ammoniumtypen ja fosforin pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa ja BOD 7 -arvo oli pienentynyt paikkaan 22 verrattuna. Ammoniumtypen pitoisuus ilmensi lievää likaantuneisuutta BOD 7 - arvon ollessa puhtaille jokivesille tyypillinen. Veden hygieeninen tila oli hyvä. Tutkimuskerralla kokonais- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet, fosfori- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus-, väri- ja COD Mn -arvot olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia suurista valumista johtuen.

22 22 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Köyliönjoesta Eurajokeen virtaavassa vedessä (K20) oli runsaasti typpeä ja fosforia; pitoisuudet olivat Eurajoen keskijuoksua suurempia. Vesi oli väriarvon perusteella Eurajokea ruskeampaa. Ammoniumtypen pitoisuus oli kuitenkin pienempi kuin Eurajoen keskijuoksulla ja puhtaille vesille tyypillinen. Veden hygieeninen tila oli tyydyttävä. Köyliönjoen kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus- ja väriarvot olivat edellistalvien tavanomaisia lukemia suurempia. Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuolisessa havaintopaikassa 32 Eurajoen kokonaisravinnepitoisuudet olivat tavanomaista suurempia ja kasvaneet paikkaan 24 verrattuna, mihin osaltaan vaikutti Köyliönjoesta virrannut ravinnepitoinen vesi. Lisäksi kiintoainepitoisuus sekä sameus- ja väriarvot olivat jonkin verran yläpuolista paikkaa ja selvästi ajankohdan keskimääräistä suurempia. Ammoniumtypen pitoisuus oli sen sijaan hieman ylempää paikkaa pienempi ilmentäen lievää likaantuneisuutta. Joen alajuoksulla (havaintopaikka 42) kokonaistyppipitoisuus oli edelleen kasvanut selvästi keskijuoksuun verrattuna, ja myös fosfori- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvo olivat ajankohdan keskimääräistä ja keskijuoksua suurempia. Ammoniumtypen pitoisuus ilmensi lievää likaantuneisuutta BOD 7 -arvon ollessa puhtaille vesille ominainen. Hygieeninen tila oli lähinnä tyydyttävä. Veden ph-arvo pieneni ylhäältä alajuoksulle päin. Vedessä oli runsaasti rautaa ja mangaania sekä etenkin alumiinia; pitoisuudet olivat tavanomaista suurempia. Myös kadmiumpitoisuus oli keskimääräistä suurempi. Alajuoksun vesi sijoittui valtioneuvoston päätöksen nro 366 mukaisessa raakavesiluokituksessa happikyllästysasteen, sähkönjohtavuus- ja BOD 7 -arvojen sekä nitriitti/nitraattityppipitoisuuden osalta laatuluokkaan A1(G). Ammoniumtypen, pharvon ja enterokokkien kaltaisten bakteerien perusteella laatuluokka oli A2(G). Rautaja mangaanipitoisuuksien osalta vesi sijoittui laatuluokkaan A3(G). Väriarvo ylitti luokan A3(G) raja-arvon.

23 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 23 (46) HAPPIKYLL. % Säkylä Eura Ruonoja Köyliönjoki tammi maalis huhti kesä heinä loka Virtaus Juvajoki KIINTOAINE mg/l Säkylä Eura Ruonoja tammi maalis huhti kesä heinä loka Köyliönjoki Virtaus Juvajoki KOK.FOSFORI µg/l 140 tammi maalis huhti kesä heinä loka KOK.TYPPI µg/l 4500 tammi maalis huhti kesä heinä loka Säkylä Eura Ruonoja Köyliönjoki Virtaus Juvajoki 0 Säkylä Eura Ruonoja Köyliönjoki Virtaus Juvajoki AMMONIUMTYPPI µg/l 600 tammi maalis huhti kesä heinä loka ENTEROKOKIT KPL/100 ml 160 tammi maalis huhti kesä heinä loka Säkylä Eura Ruonoja Köyliönjoki Virtaus Juvajoki 0 Säkylä Eura Ruonoja Köyliönjoki Virtaus Juvajoki KUVA 5. Eurajoen veden laatu joen yläjuoksulta joen alajuoksulle (vaaka-akseli) vuoden 2015 tarkkailukerroilla. Havaintopaikkojen (14, 16, 22, 24, 32, 42) sijainti on merkitty vaakaakselille mustilla vinoneliöillä ja jätevedenpuhdistamoiden purkupaikat valkoisella neliöllä.

24 24 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Huhtikuu Näytteenottopäivänä ( ) Eurajoen virtaama yläjuoksulla Kauttuankoskessa oli 4,3 m 3 /s ja alajuoksulla Pappilankoskessa 7,6 m 3 /s. Virtaamat jäivät selvästi ajankohdan keskimääräistä pienemmiksi. Eurajoen typpipitoisuudet ja bakteerimäärät kasvoivat jonkin verran havaintopaikkojen 14 ja 16 välillä mahdollisesti Säkylästä jokeen johdettujen jätevesien seurauksena (kuva 5). Ammoniumtypen pitoisuuden osalta vesi muuttui puhtaasta lievästi likaantuneeksi. Hygieeninen tila muuttui erinomaisesta hyväksi. BOD 7 -arvot olivat puhtaille jokivesille tyypillisiä ja vedessä oli runsaasti happea. Jokiveden typpipitoisuudet ja bakteerimäärät kasvoivat havaintopaikkojen 16 ja 22 välillä luultavasti JVP-Eura Oy:n jätevesistä johtuen. Myös kiintoainepitoisuus sekä sameus- ja BOD 7 -arvot olivat jonkin verran suurempia purkupaikan alapuolella yläpuoleen verrattuna. Ammoniumtypen pitoisuudet ilmensivät lievää likaantuneisuutta. BOD 7 -arvon osalta vesi muuttui puhtaasta lievästi likaantuneeksi. Hygieeninen tila heikkeni hyvästä välttäväksi. Bisfenoli A -pitoisuus oli suurempi kuin aikaisemmin vuosina Purkupaikan alapuolella fosforipitoisuus ja väriarvo sekä bakteerimäärät olivat ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Eurajoen havaintopaikassa 24 veden kokonais- ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat suurempia kuin paikassa 22; ammoniumtypen pitoisuus oli likaantuneille jokivesille tyypillinen. Bakteerimäärät ja BOD 7 -arvo olivat kuitenkin pienentyneet ylempään paikkaan verrattuna; vesi oli hygieenisesti hyvälaatuista ja BOD 7 -arvo puhtaille vesille ominainen. Tutkimuskerralla ammoniumtypen pitoisuus oli ajankohdan keskimääräistä suurempi, kun taas bakteerimäärät, fosforipitoisuus sekä BOD 7 -, sameus- ja väriarvot jäivät tavanomaista pienemmiksi. Köyliönjoesta Eurajokeen virtaavan veden (K20) kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus- ja väriarvot olivat suurempia kuin Eurajoen keskijuoksulla. Ammoniumtypen määrä oli kuitenkin selvästi Eurajokea pienempi ja puhtaille vesille tyypillinen. Köyliönjoen hygieeninen tila oli hyvä. Ammoniumtypen pitoisuus sekä sameus- ja väriarvot olivat ajankohdan keskimääräistä alhaisempia. Köyliönjoen yhtymäkohdan alapuolisessa havaintopaikassa 32 Eurajoen kokonaisravinnepitoisuudet olivat kasvaneet paikkaan 24 verrattuna, mihin osaltaan vaikutti Köyliönjoesta virrannut vesi. Ammoniumtypen pitoisuus oli tavanomaista suurempi ja ilmensi lievää likaantuneisuutta. Väri- ja sameusarvot olivat edelliskeväiden keskimääräisiä lukemia pienempiä. Joen alajuoksulla (42) kokonaistyppipitoisuus oli kasvanut jonkin verran keskijuoksuun verrattuna. Ammoniumtypen pitoisuus oli edelleen tavanomaista suurempi ja ilmensi lievää likaantuneisuutta. BOD 7 -arvo oli puhtaille vesille ominainen ja fosforipitoisuus oli pieni. Bakteereita havaittiin vain vähän, joten veden hygieeninen tila oli erinomainen. Tutkimuskerralla sameus- ja väriarvot, fosfori- ja kiintoainepitoisuudet sekä bakteerimäärät olivat tavanomaista pienempiä. Rauta-, mangaani- ja alumiinipi-

25 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 25 (46) toisuudet jäivät ajankohdan keskimääräistä pienemmiksi. Tutkitut raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä. Alajuoksun vesi sijoittui valtioneuvoston päätöksen nro 366 mukaisessa raakavesiluokituksessa happikyllästysasteen, sähkönjohtavuus-, ph- ja BOD 7 -arvojen, nitriitti/nitraattityppipitoisuuden ja enterokokkien kaltaisten bakteerien osalta laatuluokkaan A1(G). Väriarvon sekä ammoniumtyppi- ja rautapitoisuuksien perusteella laatuluokka oli A2(G). Mangaanipitoisuuden osalta vesi sijoittui laatuluokkaan A3(G). Kesäkuu Tutkimuspäivänä ( ) Eurajoen virtaama oli Kauttuankoskella 3,7 m 3 /s ja Pappilankoskella 4,2 m 3 /s. Pappilankosken virtaama oli toukokuussa ja kesäkuun alussa ajankohdan keskimääräistä pienempi. Myös Kauttuankoskella virtaamat jäivät hieman tavanomaista alhaisemmiksi. Eurajoen kokonais- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet kasvoivat havaintopaikkojen 14 ja 16 välillä mahdollisesti Säkylän kunnan ja Apetit Suomi Oy:n puhdistamoilta jokeen johdetuista jätevesistä johtuen (kuva 5). Myös bakteerimäärät kasvoivat jonkin verran paikkojen välillä; hygieeninen tila muuttui erinomaisesta tyydyttäväksi. Ammoniumtypen pitoisuudet ja BOD 7 -arvot olivat kuitenkin puhtaille jokivesille tyypillisellä tasolla. Veden happitilanne oli hyvä. Kokonais- ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat hieman suurempia JVP-Eura Oy:n purkupaikan alapuolisessa paikassa (22) yläpuoleen (16) verrattuna. Ammoniumtypen ja BOD 7 -arvon osalta vesi muuttui puhtaasta lievästi likaantuneeksi. Bakteerimäärissä ei kuitenkaan ollut paikkojen välisiä eroja; hygieeninen tila oli tyydyttävä. Tutkimuskerralla purkupaikan alapuolella ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuudet sekä bakteerien määrät jäivät ajankohdan keskimääräistä pienemmiksi. Havaintopaikassa 24 veden kokonaistyppipitoisuus oli jonkin verran paikkaa 22 suurempi. Ammoniumtypen pitoisuus ilmensi lievää likaantuneisuutta BOD 7 -arvon ollessa puhtaille jokivesille tyypillinen. Bakteerimäärät olivat pieniä, joten hygieeninen tila oli hyvä. A-klorofyllipitoisuus oli lievästi reheville järville tyypillisellä tasolla. Paikan 22 tavoin ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuudet sekä bakteerien määrät olivat tavanomaista pienempiä. Köyliönjoen alapuolisessa havaintopaikassa 32 veden kokonais- ja ammoniumtypen pitoisuudet olivat pienempiä kuin paikassa 24. Ammoniumtypen pitoisuus oli puhtaille vesille tyypillinen ja jäi ajankohdan keskiarvoa pienemmäksi. Fosfori- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvo olivat hieman suurentuneet paikkaan 24 verrattuna mahdollisesti Köyliönjoesta Eurajokeen virranneen veden seurauksena, mutta jäivät niin ikään tavanomaista pienemmiksi. Eurajoen alajuoksun havaintopaikan 42 veden ammoniumtyppipitoisuus oli pienempi ja BOD 7 -arvo suurempi kuin keskijuoksulla, mutta muilta osin veden kemiallinen laatu ei oleellisesti poikennut havaintopaikasta 32. Ammoniumtypen osalta vesi oli puhdasta, kun taas BOD 7 -arvo ilmensi lievää likaantuneisuutta. Bakteerimäärien perusteella

26 26 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) hygieeninen tila oli hyvä ja vedessä oli runsaasti happea. A-klorofyllipitoisuus oli suurempi kuin keskijuoksulla ja vastasi reheville järville tyypillisiä lukemia. Raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä. Tutkimuskerralla ammoniumtyppi-, fosfori- ja kiintoainepitoisuudet, väriarvo sekä bakteerimäärät olivat ajankohdan edellisvuotisia lukemia alhaisempia. Valtioneuvoston päätöksen nro 366/1994 mukaisessa luokituksessa havaintopaikan 42 vesi sijoittui happitilanteen, sähkönjohtavuus- BOD 7 - ja ph-arvojen, nitraatti/nitriittitypen ja ammoniumtypen pitoisuuksien sekä enterokokkien kaltaisten bakteerien osalta laatuluokkaan A1(G). Väriarvon ja rautapitoisuuden perusteella laatuluokaksi tuli A2(G). Mangaanipitoisuuden osalta vesi sijoittui laatuluokkaan A3(G). Heinäkuu Eurajoen virtaamat olivat heinäkuun alkupuolella lähellä ajankohdan keskimääräisiä lukemia. Alajuoksun Pappilankosken virtaamat kääntyivät selvään nousuun sateiden seurauksena, ja myös Kauttuankoskella virtaamat kasvoivat jonkin verran. Näytteenottopäivänä ( ) virtaama oli Kauttuankoskella 5,0 m 3 /s ja Pappilankoskella 11,2 m 3 /s; virtaamat olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Eurajoen kokonais- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet kasvoivat jonkin verran havaintopaikkojen 14 ja 16 välillä, mikä saattoi johtua Säkylästä jokeen johdetuista jätevesistä (kuva 5). Ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuudet olivat kuitenkin pieniä. Ammoniumtypen ja BOD 7 -arvojen osalta vesi oli puhdasta. Bakteerimäärien perusteella hygieeninen tila oli hyvä. Vedessä oli runsaasti happea. Jokiveden kokonaistyppipitoisuus oli JVP-Eura Oy:n jätevesien purkupaikan alapuolella (22) jonkin verran yläpuolta (16) suurempi. Myös väriarvo kasvoi paikkojen välillä mahdollisesti jokeen laskevien ojavesien seurauksena. Ammoniumtypen pitoisuus ja BOD 7 -arvo olivat purkupaikan alapuolellakin puhtaille vesille omaisen pieniä, ja hygieeninen tila oli lähinnä hyvä. Veden bisfenoli A pitoisuus paikassa 22 oli pieni. Tutkimuskerralla paikan 22 ravinnepitoisuudet, BOD 7 -arvo ja bakteerimäärät jäivät ajankohdan keskimääräistä pienemmiksi. Väri- ja COD Mn -arvot olivat sen sijaan tavanomaista suurempia. Havaintopaikassa 24 Eurajoen ravinnepitoisuudet ja väriarvo olivat kasvaneet paikkaan 22 nähden luultavasti hajakuormituksen seurauksena. Vesi oli puhdasta ammoniumtypen ja BOD 7 -arvon osalta, ja hygieeninen tila oli lähinnä hyvä. Happitilanne oli kohtalainen. Levämäärää kuvaava a-klorofyllipitoisuus oli pieni ja vastasi karuille järville tyypillisiä arvoja. Paikan 24 bakteerimäärät ja a-klorofyllipitoisuus olivat edelliskesien keskimääräisiä lukemia alhaisempia. Väri- ja COD Mn -arvot olivat keskimääräistä suurempia. Köyliönjoen (K20) veden kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet, sameus- ja väriarvot sekä bakteerimäärät olivat suurempia kuin Eurajoen paikassa 24. Ammoniumtypen osalta vesi oli puhdasta hygieenisen tilan ollessa välttävä. Happitilanne oli hyvä. Tutkimuskerralla väriarvo ja kokonaistyppipitoisuus olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia.

27 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 27 (46) Köyliönjoen alapuolisessa havaintopaikassa 32 Eurajoen kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus- ja väriarvot olivat selvästi Köyliönjoen yhtymäkohdan yläpuolta (24) ja ajankohdan keskimääräistä suurempia luultavasti Köyliönjoesta virranneen veden seurauksena. Ammoniumtypen osalta vesi oli puhdasta ja happitilanne oli hyvä. Eurajoen alajuoksulla (42) veden laatu oli kohentunut paikkaan 32 verrattuna muun muassa kokonaisravinteiden osalta. Ammoniumtypen ja BOD 7 -arvon osalta vesi oli puhtaille jokivesille tyypillistä. Myös bakteerimäärät olivat pieniä, ja hygieeninen tila oli hyvä-tyydyttävä. Veden a-klorofyllipitoisuus vastasi lievästi reheville järville tyypillisiä lukemia ja oli ajankohdan keskimääräistä alhaisempi. Sen sijaan typpipitoisuudet sekä väri- ja COD Mn -arvot olivat suurempia kuin edelliskesinä keskimäärin. Myös rauta-, mangaani- ja alumiinipitoisuudet olivat tavanomaista suurempia. Havaintopaikan 42 vesi sijoittui valtioneuvoston päätöksen nro 366 ( ) mukaisessa raakaveden laatuluokituksessa happitilanteen, sähkönjohtavuus-, ph- ja BOD 7 -arvojen sekä nitraatti/nitriittityppipitoisuuksien osalta laatuluokkaan A1(G). Ammoniumtyppipitoisuuden osalta laatuluokaksi tuli A2 (G). Rauta- ja mangaanipitoisuuksien osalta laatuluokka oli A3(G). Väriarvo ylitti luokan A3(G) raja-arvon. Lokakuu Eurajoen virtaamat alajuoksun Pappilankoskella olivat syys-lokakuussa ajankohdan keskimääräistä pienempiä vähäsateisen loppukesän ja alkusyksyn seurauksena. Näytteenottopäivänä ( ) virtaama Kauttuankoskella oli 2,2 m 3 /s ja Pappilankoskella 1,9 m 3 /s. Lokakuussa Eurajoen ravinnepitoisuudet ja BOD 7 -arvo kasvoivat hieman havaintopaikkojen 14 ja 16 välillä, mikä saattoi johtua Säkylästä jokeen johdetuista jätevesistä. Muilta osin vedenlaatu ei oleellisesti muuttunut paikkojen välillä. Ammoniumtypen ja BOD 7 -arvojen osalta vesi oli puhtaille jokivesille tyypillistä kummassakin paikassa. Lisäksi hygieeninen tila oli lähinnä hyvä ja vedessä oli runsaasti happea. Vedenlaatu ei merkittävästi muuttunut Eurajoen paikkojen 16 ja 22 välillä, joten JVP- Eura Oy:n jätevesien vaikutuksista ei ollut osoitettavissa selviä viitteitä. Purkupaikan alapuolella vesi oli puhdasta ja hygieenisesti hyvälaatuista. Veden happitilanne oli hyvä. Lokakuun tutkimuskerralla yläjuoksun havaintopaikkojen (14, 16, 22) sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet jäivät ajankohdan keskimääräisiä lukemia alhaisemmiksi. Myös bakteerimäärät olivat tavanomaista pienempiä paikan 14 E. coli bakteerien määrää lukuun ottamatta. JVP-Eura Oy:n purkupaikan alapuolella (22) myös ravinnepitoisuudet ja BOD 7 -arvo olivat keskimääräistä pienempiä. Eurajoen keskijuoksulla havaintopaikassa 24 vedenlaatu oli melko samankaltaista kuin paikassa 22. Vesi oli ammoniumtypen ja BOD 7 -arvojen perusteella puhdasta ja hygieeninen tila oli bakteerimäärien perusteella hyvä. Happitilanne oli hyvä.

28 28 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Köyliönjoesta Eurajokeen virtaavassa vedessä (K20) kokonaisravinnepitoisuudet olivat noin kaksinkertaisia Eurajoen paikkaan 24 verrattuna. Myös sameus- ja väriarvot olivat hieman Eurajokea suurempia. Ammoniumtypen pitoisuus oli puhtaille vesille ominainen ja hygieeninen tila oli hyvä. Köyliönjoen alapuolisessa havaintopaikassa 32 kokonaistypen pitoisuus oli hieman paikkaa 24 suurempi. Ammoniumtypen pitoisuus oli pieni ja puhtaille vesille tyypillinen. Happitilanne oli hyvä. Eurajoen keskijuoksun havaintopaikoissa (24, 32) ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvot jäivät edellissyksyjen keskimääräisiä lukemia pienemmiksi. Myös paikasta 24 tutkitut bakteerimäärät ja BOD 7 -arvo olivat tavanomaista pienempiä. Myös Köyliönjoessa kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet, sameusarvo ja bakteerimäärät olivat ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Eurajoen alajuoksulla (42) kokonaistypen pitoisuus oli kasvanut keskijuoksuun verrattuna, mutta fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat samalla tasolla kuin keskijuoksullakin. Myös alajuoksun vesi oli ammoniumtypen ja BOD 7 -arvon osalta luokiteltavissa puhtaaksi, ja hygieeninen tila oli hyvä. Tutkitut raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä. Tutkimuskerralla ravinne- ja kiintoainepitoisuudet, sameusarvo sekä bakteerimäärät olivat ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Lisäksi rauta-, mangaani- ja alumiinisekä raskasmetallipitoisuudet olivat tavanomaista pienempiä. Havaintopaikan 42 vesi kuului valtioneuvoston päätöksen nro 366 mukaisessa raakaveden laatuluokituksessa happitilanteen, sähkönjohtavuus-, ph- ja BOD 7 -arvojen, nitriitti/nitraattityppi-, ammoniumtyppi- ja mangaanipitoisuuksien sekä enterokokkien kaltaisten bakteerien osalta laatuluokkaan A1(G). Väriarvon ja rautapitoisuuden osalta vesi sijoittui laatuluokkaan A2(G). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Eurajoen näytteet paikassa 22 Varsinais-Suomen ELY-keskus otti näytteitä JVP-Eura Oy:n alapuolisesta havaintopaikasta (22) 3 kertaa (liite 3). Kokonaistyppipitoisuus oli välillä µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus välillä µg/l. Ammoniumtypen pitoisuus oli koholla tammikuun lopulla ja ilmensi lievää likaantuneisuutta. Muulloin vesi oli ammoniumtypen osalta puhdasta. Hygieeninen tila oli lähinnä hyvä. Koko vuosi, Eurajoki Joen alajuoksun (havaintopaikka 42) veden laadun vaihtelu oli vuoden aikana suurta muun muassa sateista ja virtaamaolosuhteista johtuen (kuva 6, taulukko 5). Kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat vuoden aikana suurimmillaan maaliskuun alussa, jolloin virtaamat olivat suuria. Ammoniumtypen osalta vesi oli tammi huhtikuussa ja marras joulukuussa lievästi likaantunutta. Toukokuusta lokakuun lopulle ammoniumtypen pitoisuudet olivat puhtaille jokivesille tyypillisiä. Alajuoksun ph-arvo vaihteli välillä 6,3 7,6.

29 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 29 (46) Havaintopaikan 42 vesi sijoittui valtioneuvoston päätöksen nro 366 mukaisessa raakaveden laatuluokituksessa happitilanteen, ph-, sähkönjohtavuus- ja BOD 7 -arvojen sekä nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuuden ja enterokokkien kaltaisten bakteerien perusteella keskimäärin laatuluokkaan A1(G). Ammoniumtyppi- ja rautapitoisuuksien osalta keskimääräiseksi laatuluokaksi tuli A2(G). Mangaanipitoisuuden osalta vesi sijoittui luokkaan A3(G). Väriarvon osalta vesi sijoittui monesti luokkaan A2(G), mutta ylitti myös useasti laatuluokan A3(G) raja-arvon. Koko vuosi, Köyliönjoki Köyliönjoen vesi oli vuoden 2015 kaikilla tutkimuskerroilla ammoniumtypen osalta luokiteltavissa puhtaaksi (taulukko 6). Ammoniumtypen pitoisuudet olivat maalis- ja huhtikuussa pienempiä kuin Eurajoen keskijuoksulla, kun taas heinä- ja lokakuussa pitoisuuksissa ei ollut suuria jokien välisiä eroja. Köyliönjoen kokonaisravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvot olivat Eurajoen keskijuoksuun verrattuna suurempia, mikä näkyikin Eurajoen vedenlaadussa. Köyliönjoen hygieeninen tila vaihteli hyvästä välttävään; eniten bakteereita havaittiin heinäkuussa. Ekologinen tila Vuoden 2015 vedenlaadun (kokonaisfosfori) perustella Eurajoen yläosa sijoittui ekologisen tilan luokittelussa erinomaiseen luokkaan (taulukko 7). Eurajoen alaosan ekologinen tila oli vedenlaadun osalta hyvä. Köyliönjoen ekologisen tilan luokka oli vedenlaadun perusteella vuonna 2015 tyydyttävä (taulukko 7).

30 30 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) EURAJOKI (42) ph 8 7,5 7 6,5 6 5,5 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä 2015 elo syys loka marras joulu Kok.typpi µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä 2015 heinä elo syys loka marras joulu Kok.fosfori µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka 2015 marras joulu NH 4 -typpi µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka 2015 marras joulu Kiintoaine mg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys 2015 loka marras joulu NO 23 -typpi µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 2015 KUVA 6. Eurajoen veden laatu havaintopaikassa 42 vuonna Kaaviot on laadittu Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen aineistoista.

31 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 31 (46) TAULUKKO 5. Eurajoen veden laatu aritmeettisina (x ) ja virtaamalla painotettuina (x q) keskiarvoina havaintopaikassa 42 vuonna Taulukko on laadittu Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen aineistoista. Virtaamapaikka Happikyll. K-aine COD Mn BOD 7 Kok.P Kok.N NH 4 -N (Ka 0.4N) % mg/l mg O 2 /l mg O 2 /l µg/l µg/l µg/l 42 Pappilankoski n x q , x , TAULUKKO 6. Köyliönjoen veden laadun keskiarvoja vuodelta 2015 (suluissa keskihajonta). Happikyll. Sameus K-aine (GF/C) Kok.P Kok.N NH 4 -N Enterokokit % FNU mg/l µg/l µg/l µg/l kpl/100 ml Köyliönjoki (5) (9,5) (10) (33) (1000) (12) (19) TAULUKKO 7. Eurajoen ja Köyliönjoen ekologisen tilan luokka vuoden 2015 vedenlaadun perusteella. Kok. P (µg/l) vuosikeskiarvo Ekologinen luokka Eurajoen yläosa havaintopaikat 14, 16, 22, 24 Eurajoen alaosa havaintopaikat 32, 42 Köyliönjoki havaintopaikka K20 26 erinomainen 51 hyvä 88 tyydyttävä

32 32 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) Eurajoensalmi Maaliskuu Näytteet otettiin veneellä, koska Eurajoensalmi oli jo osittain sulana leudon talven takia. Eurajoen virtaama alajuoksun Pappilankoskella oli näytteenottopäivänä noin 16 m 3 /s; virtaama oli hieman ajankohdan keskimääräistä suurempi. Virtaamat olivat helmikuun lopulla ja maaliskuun alkupuolella suuria lumien sulamisvesien seurauksena, mutta kääntyivät tämän jälkeen laskuun. Maaliskuun näytteenottokerralla ( ) Eurajoensalmen havaintopaikan (490) vesi oli tasalämpöistä pinnasta pohjaan; vesi oli sekoittunut jäiden lähdön jälkeen. Happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa. Vesi oli muiltakin osin hyvin samanlaatuista pinnassa ja pohjan lähellä. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvo olivat melko pieniä, ja näkösyvyys suuri. Ammoniumtyppeä havaittiin vain vähän ja E. coli bakteerien määrän perusteella hygieeninen tila oli erinomainen. Tutkimuskerralla pintavesi oli suolaisempaa kuin edellistalvina yleensä. Lisäksi pintaveden typpipitoisuudet sekä sameus- ja väriarvot jäivät tavanomaista pienemmiksi. Kesäkuu Toukokuussa Pappilankosken virtaamat olivat pääosin tavanomaista pienempiä. Kesäkuun tutkimuskerralla ( ) virtaama oli 4,5 m 3 /s. Eurajoensalmen havaintopaikassa (490) veden lämpötila oli noin 14 ºC ja näkösyvyys oli 0,8 m. Happitilanne oli hyvä niin pinnalla kuin pohjan lähellä. Pintavedessä oli hieman pohjanläheistä vettä runsaammin kiintoainetta, mutta muilta osin vesi oli melko tasalaatuista pinnasta pohjaan. E. coli bakteerien määrän perusteella hygieeninen tila oli erinomainen. Tuotantokerroksen kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien osalta Eurajoensalmen vesi oli reheville rannikkovesille tyypillistä; pitoisuudet olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia ja suurempia kuin myöhemmin kesällä (taulukko 8). Heinäkuu Eurajoen virtaamat alajuoksun Pappilankoskella olivat hetkellisesti koholla kesäkuun loppupuolella. Heinäkuun alkupuolen virtaamat olivat lähellä tavanomaista. Tutkimuspäivänä ( ) Pappilankosken virtaama oli 5,2 m 3 /s. Eurajoensalmen havaintopaikassa (490) veden lämpötila oli noin 18 ºC, ja vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjan lähelle. Pohjanläheisessä vedessä oli kuitenkin lievää hapenvajausta, kun taas pintaveden happitilanne oli hyvä. Pintavesi oli pohjanläheiseen veteen verrattuna vähäsuolaisempaa jokivesien seurauksena. Lisäksi pintaveden kokonais- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet olivat pohjanläheistä vettä suurempia. Myös fosforia ja E. coli bakteereita havaittiin pintavedessä hieman pohjanläheistä vettä runsaammin. Tuotantokerroksen kokonaisfosfori- ja a- klorofyllipitoisuudet olivat reheville rannikkovesille tyypillisiä. Hygieeninen tila oli hyvä. Tutkimuskerralla kokonais- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet olivat ajankohdan

33 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 33 (46) keskimääräistä suurempia koko vesipatsaassa. Lisäksi a-klorofyllipitoisuus ja pintaveden bakteerimäärä olivat tavanomaista suurempia. Elokuu Eurajoen virtaamat Pappilankoskella olivat heinäkuun lopulla ja elokuun alussa suuria runsaiden sateiden seurauksena. Tämän jälkeen virtaamat kääntyivät laskuun, ja olivat ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Tutkimuspäivänä ( ) Pappilankosken virtaama oli 3,4 m 3 /s. Eurajoensalmen havaintopaikassa (490) pintaveden lämpötila oli noin 20 ºC, ja pohjan lähellä vesi oli hieman pintaa viileämpää. Happitilanne oli hyvä sekä pinnassa että pohjan lähellä. Pintavesi oli hieman vähäsuolaisempaa ja sameampaa ja sisälsi runsaammin ravinteita pohjanläheiseen veteen verrattuna. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Tuotantokerroksen kokonaisfosfori- ja a- klorofyllipitoisuus olivat lievästi reheville rannikkovesille tyypillisiä ja pienempiä kuin aikaisemmin kesällä. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. Ekologinen tila Eurajoensalmen ekologista tilaa arvioitiin heinä-elokuun kokonaisravinnepitoisuuksien, näkösyvyyden ja kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden avulla (Aroviita ym. 2012). Eurajoensalmen vesi sijoittui a-klorofyllipitoisuuden, näkösyvyyden ja kokonaisfosforin osalta välttävään luokkaan (taulukko 9). Kokonaistypen osalta ekologinen tila oli huono. TAULUKKO 8. Eurajoensalmen tuotantokerroksen vedenlaatu kesällä Kok-N (µg/l) Kok-P (µg/l) A-klorofylli (µg/l) Kesäkuu Heinäkuu ,7 Elokuu ,2 TAULUKKO 9. Eurajoensalmen ekologisen tilan luokka vuoden 2015 vedenlaadun perusteella (Aroviita ym. 2012). Muuttuja Kausi Arvo Ekologinen luokka a-klorofylli (µg/l) VII-VIII 6,5 välttävä näkösyvyys (m) VII-VIII 1,5 välttävä kok.p. (µg/l) 0-1 m VII-VIII 31 välttävä kok.n (µg/l) 0-1 m VII-VIII 590 huono

34 34 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5.2. Pohjasedimenttitutkimukset Eurajoki Vuonna 2015 Eurajoen havaintopaikan 5 pohja oli saviliejua. Pohjasedimentin pinnalla oli 2-4 cm paksu ruskea kerros, jonka alla oli noin 45 cm harmaata liejua. Veden syvyys oli 1,5 metriä. Sedimentin kuiva-ainepitoisuus oli selvästi vuosia 2009 ja 2012 alhaisempi (taulukko 10). Kuiva-aineesta pääosa oli mineraaliainesta, mutta orgaaniseen aineksen osuus oli jonkin verran suurempi kuin vuosina 2009 ja Eurajoen pohjasedimentin raskasmetallipitoisuudet olivat vuonna 2015 pääosin samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2012 mutta suurempia kuin vuonna Kromipitoisuus oli vuotta 2012 pienempi ja samalla tasolla kuin vuonna Eurajoensalmi Eurajoensalmen havaintopaikassa II pohja oli saviliejua. Sedimentin pinnassa oli 2 cm paksuinen ruskea hapekas kerros, jonka alla oli noin 13 cm harmaata. Harmaan kerroksen alla sedimentti oli tummempaa. Veden syvyys oli 3,5 4 metriä. Sedimentin kuiva-ainepitoisuus ja orgaanisen aineksen määrä olivat samaa suuruusluokkaa kuin aikaisempinakin vuosina (taulukko 10). Eurajoensalmen havaintopaikan II pohjasedimentin kromipitoisuus oli vuonna 2015 aikaisempaa pienempi. Kadmiumpitoisuus oli suurempi kuin vuonna 2009 mutta samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 1996 ja Elohopean, lyijyn ja sinkin pitoisuudet eivät oleellisesti poikenneet aikaisempien vuosien tutkimuksista. Raskasmetallipitoisuudet olivat lyijyä lukuun ottamatta suurempia kuin rannikkoalueiden taustapitoisuudet (Kemppainen 2000). TAULUKKO 10. Sedimentin pintakerroksen raskasmetallipitoisuudet Eurajoen sedimenttitutkimuksessa havaintopaikassa 5 ja Eurajoensalmen havaintopaikassa II. 1) Jumppanen & Räisänen 1998, 2) Turkki & Kirkkala 2007, 3) Koivunen & Lehtonen 2010, 4) Koivunen & Saarikari 2013, 5) Kemppainen Vuosi Havaintopaikka Näytesyvyys Hg Cd Cr Pb Zn Kuivaaine Org. aine mg/kg k.a. mg/kg k.a mg/kg k.a. mg/kg k.a. mg/kg k.a. % % ka:sta Eurajoki ) 0-2 cm 0,09 0, , ) 0-2 cm 0,07 0, , ) 0-5 cm <0,03 0, , , ) 0-5 cm 0,07 0, , cm 0,05 0, ,8 13 Eurajoen ) 0-2 cm 0,21 0, ,9 - salmi II ) 0-2 cm 0,11 0, , ) 0-5 cm 0,09 0, , cm 0,08 0, ,9 11 Taustapitoisuus rannikkoalueella 5) 0,04 0,

35 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 35 (46) 5.3. Pohjaeläintutkimukset Eurajoki Vuonna 2015 Eurajoen koskihavaintopaikoissa veden syvyys vaihteli välillä 0,2 0,6 metriä (taulukko 11). Kauttuankosken pohja oli kivikkoa, kun taas Panelian- ja Tiironkoskissa pohjalla oli soraa ja hiekkaa sekä myös kivikkoa tai louhikkoa. Eurajoen pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 2015 on esitetty liitteessä 6. Jokien pohjaeläimistön TT- ja EPTh- ja PMA-luokittelukriteerien mukaan Eurajoen kolmen tutkitun kosken tilaa kokonaisuutena vuonna 2015 voi pitää vähintään hyvänä. Vuonna 2015 Kauttuankoski ja Tiironkoski saivat kokonaisuutena paremman tilaluokituksen arvon kuin Paneliankoski. Kauttuankosken tila oli EPTh-ja PMA-indeksien perusteella erinomainen ja TT-indeksin perusteella hyvä. Tiironkosken tila oli TT- ja EPThindeksien perusteella erinomainen ja PMA-indeksin perusteella hyvä. Paneliankosken tila oli TT-indeksin perusteella tyydyttävä, EPTh-indeksin perusteella hyvä ja PMAindeksin perusteella erinomainen (kuva 7, taulukot 12 ja 13). Kauttuankosken tila oli selkeimmin parantunut vuosien välisen tutkimusjakson aikana. Tiironkosken tila oli parantunut vuoden 2009 jälkeen, mutta vuoteen 2012 verrattuna ei havaittu selkeää muutosta. Paneliankosken tila oli heikentynyt vuodesta 2012, mutta oli samaa tasoa kuin vuonna 2009 (taulukko 12). Tulosten vertailussa on otettava huomioon vuoden 2009 näytteenoton aikainen ajankohta (30.7.), sillä jokien pohjaeläinperustainen tilaluokittelu pohjautuu syksyn tilanteeseen. Tämä näkyy vuonna 2015 erityisesti Kauttuankosken ja Tiironkosken TT- ja EPTh-indeksien nousuna vuoteen 2009 verrattuna. Vuonna 2015 Paneliankosken tila oli vuoden 2009 tasolla vuoden 2009 aikaisesta näytteenottoajankohdasta huolimatta ja siis heikentynyt vuoteen 2012 verrattuna. Pohjaeläimet ovat yksi tekijä vedenlaadun ja muun biologisen seurannan lisäksi, joiden perusteella laaditaan kokonaisarvio vesistön ekologisesta tilasta. EPTh-, TT- ja PMA-indeksien mukaan saavutettu hyvä tila ei siis anna kokonaiskuvaa koko vesistöalueen ekologisesta tilasta. Suomen lainsäädännön ja koko EU:n tavoitteena on saavuttaa kaikkien pintavesialueiden hyvä ekologinen tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. TAULUKKO 11. Pohjaeläinhavaintopaikkojen syvyys, pohjan laatu ja sijainti Eurajoen ja Eurajoensalmen pohjaeläintutkimuksissa vuonna Paikka Nimi Koordinaatit, KKJ Menetelmä Syvyys, Pohjan laatu m Eurajoki, Kauttuankoski PE Käsihaavi 0,2-0,4 kivikko Eurajoki, Paneliankoski PE Käsihaavi 0,3-0,6 sora, hiekka, louhikko Eurajoki, Tiironkoski PE Käsihaavi 0,2-0,6 sora, hiekka, kivikko Eurajoensalmi II Ekman 3,5-4,0 Savilieju, pinta ruskea (1-2 cm), alla harmaata (7-8 cm) Eurajoensalmi III Ekman 4,0-5,0 Savilieju, pinta ruskea (1 cm), välissä harmaata (4 cm), alla tummaa

36 36 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) taksonimäärä (TT, EPTh) ,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 PMA-indeksi TT EPTh PMA 0 Kauttuankoski Paneliankoski Tiironkoski 0 KUVA 7. Eurajoen koskipaikkojen jokityypille ominaiset taksonit (TT) ja EPT-heimot sekä koskipaikoille lasketut PMA-indeksit vuonna TAULUKKO 12. Eurajoen koskipaikkojen tilaluokitus vuosina 2009, 2012 ja KSa=keskisuuret savimaiden joet, SSa=suuret savimaiden joet. E=erinomainen, Hy=hyvä, T=tyydyttävä. Kauttuankoski Paneliankoski Tiironkoski jokityyppi Ksa Ssa Ssa vuosi TT 10 / T 14 / T 17 / Hy 14 / T 18 / Hy 15 / T 11 / T 21 / Hy 22 / E EPTh 6 / T 10 / Hy 11 / E 9 / Hy 14 / E 10 / Hy 8 / T 19 / E 13 / E PMA 0,486 / E 0,361 / E 0,292 / Hy TAULUKKO 13. Eurajoen koskipaikkojen tyyppikohtaiset vertailuarvot ja luokkarajat kolmelle muuttujalle (tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT), tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen (EPTh) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA). KSa=keskisuuret savimaiden joet, SSa=suuret savimaiden joet. E=erinomainen, Hy= hyvä, T=tyydyttävä V=välttävä, Hu=huono. Jokityyppi Ksa SSa TT vertailuarvo 21,8 23,9 TT, luokkarajat E/Hy 19,0 E/Hy 22,0 Hy/T 14,3 Hy/T 16,5 T/V 9,5 T/V 11,0 V/Hu 4,8 V/Hu 5,5 EPTh vertailuarvo 12,6 13,7 EPTh, luokkarajat E/Hy 11,0 E/Hy 12,0 Hy/T 8,3 Hy/T 9,0 T/V 5,5 T/V 6,0 V/Hu 2,8 V/Hu 3,0 PMA vertailuarvo 0,428 0,462 PMA, luokkarajat E/Hy 0,373 E/Hy 0,352 Hy/T 0,280 Hy/T 0,264 T/V 0,187 T/V 0,176 V/Hu 0,093 V/Hu 0,088

37 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 37 (46) Eurajoensalmi Vuonna 2015 Eurajoensalmen havaintopaikoissa II ja III veden syvyys oli 3,5 5,0 metriä, ja pohja oli saviliejua (taulukko 11). Kummassakin paikassa pohjasedimentin pinnassa oli hapekas ruskea kerros. Ulomman paikan III pohjasedimentin pinnan alla oli harmaata, jonka alla oli tummaa sedimenttiä. Rikkivedyn hajua ei ollut. Pohjaeläintutkimusvuosina 1996, 2009 ja 2005 Eurajoensalmessa ei ole havaittu merkkejä hapettomuudesta (Turkki & Kirkkala 2007, Koivunen & Lehtonen 2010). Vuoden 1988 tutkimuksessa (Mattila 1989) Eurajoensalmessa oli sekä rikkivedyn hajua että mustaa sedimenttiä. Eurajoensalmen pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 2015 on esitetty liitteessä 7a. Liitteeseen 7b on koottu edellisten tutkimuskertojen lajilistat ja lisäksi esitetty Suomen ympäristökeskuksen ekologisen tilan luokitteluun annetut laji- tai ryhmäkohtaiset herkkyys- ja toleranssiarvot. Pohjaeläinten lajilukumäärä oli kummassakin havaintopaikassa 13 (taulukko 14). Havaintopaikassa III lajeja havaittiin runsaammin kuin aikaisemmilla tutkimuskerroilla, kun taas havaintopaikassa II lajimäärä on ollut osalla aikaisemmista tutkimuskerroista samansuuruinen. Paikan II yksilömäärä oli paikkaa III suurempi, mutta sen sijaan paikan III biomassa oli paikkaa II suurempi. Paikkojen väliset biomassaerot selittyivät lähinnä lieju- eli itämerensimpukan (Macoma balthica) biomassoilla. Vuonna 2012 kummankin paikan yksilömäärät olivat selvästi aikaisempia tutkimuskertoja suurempia, kun taas vuonna 2015 yksilömäärät olivat laskeneet aikaisemmalle tasolle. Suurimman osan (89 96 %) pohjaeläinten biomassoista muodosti kummassakin paikassa liejusimpukka (Macoma balthica). Paikassa III liejusimpukka oli myös yksilömäärällisesti runsain laji, mutta harvasukasmatoihin (Oligochaeta) kuuluvaa Limnodrilus-harvasukamatoa, joka viihtyy likaantuneilla pohjilla, tavattiin lähes yhtä paljon. Paikassa II Limnodrilus oli lukumäärällisesti runsain laji muodostaen 38 % yksilömääristä. Limnodrilus-harvasukamadon lukumäärät olivat kuitenkin pienempiä kuin vuonna 2012, mikä pääosin selitti vuoden 2015 alhaisempaa kokonaisyksilömäärää. Harvasukasmadot ovat usein pienikokoisia, eivätkä välttämättä runsaanakaan esiintyessään kasvata suuresti kokonaisbiomassaa. Amerikansukajalkaisen (Marenzelleria) yksilömäärät ja biomassat olivat paikassa II samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2012, mutta paikassa III amerikansukajalkaista tavattiin vain hyvin vähän. Amerikansukajalkaisen määrät olivat vuonna 2012 ja 2015 selvästi alhaisempia vuosiin 2005 ja 2009 verrattuna. Amerikansukajalkainen levisi voimakkaasti lounaiselle rannikkoalueelle 1990-luvulla. Surviaissääsken Chironomus plumosus -toukkia, joka on likaantuneen pohjan tyyppilaji, tavattiin jonkin verran paikassa III; aikaisempina vuosina lajia ei ole havaittu. Paikassa II Chironomus plumosus -toukkia ei sen sijaan vuonna 2015 havaittu, vaikka vuonna 2012 toukkia oli melko runsaasti. Kummassakin paikassa tavattiin kohtalaisesti myös Procladius-suvun surviaissääsken toukkia, jotka ilmentävät niin ikään likaantuneisuutta. Puoliterveelle pohjalle tyypillinen vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum) muodosti molemmissa paikoissa noin 16 % kokonaisyksilömääristä. Vaeltajakotilon mää-

38 38 (46) EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) rät ja biomassat olivat hieman pienempiä kuin vuonna 2012 mutta suurempia kuin aikaisempina vuosina. Myös terveelle pohjalle tyypillisiä raakkuäyriäisiä (Ostracoda) tavattiin etenkin paikassa II melko runsaasti. Uusina lajeina paikassa II havaittiin pieniä määriä idänsydänsimpukkaa (Cerastoderma glaucum), joka on terveen/puoliterveen pohjan tyyppilaji. Paikassa III tavattiin uusina lajeina liejukatkaa (Corophium volutator), joka niin ikään viihtyy terveellä/puoliterveellä pohjalla, sekä suippokotiloa (Hydrobia spp). Liejusimpukoiden kokoluokkajakauman mukaan paikassa II vallitsivat kooltaan 2 ja 3 mm:n kokoiset simpukat (kuva 8). Paikassa III kooltaan 2 mm simpukoita havaittiin selvästi muita kokoja ja paikkaa II runsaammin. Paikkojen kokoluokkajakaumat olivat melko yhtenäiset. Liejusimpukan kokoluokkajakaumat kuvaavat pohjan tilan häiriintyneisyyttä; yhtenäinen jakauma kertoo hyvästä tilasta ja epäyhtenäisyys häiriintyneestä tilasta, esim. ajoittaisesta happikadosta. Pohjan tilaa arvioitiin muun muassa Leppäkosken (1975) esittämän luokittelun ja ekologisen tilan luokittelua varten annettujen herkkyys- ja toleranssiarvojen (Aroviita 2012) avulla. Molemmissa paikoissa erittäin toleranteiksi luokiteltuja harvasukasmatoja havaittiin runsaasti. Toista erittäin toleranttia ryhmää eli surviaissääskiä havaittiin kuitenkin maltillisesti. Tolerantiksi luokiteltua ja puolilikaantuneille ja likaantuneille pohjille tyypillistä liejusimpukkaa tavattiin runsaasti. Lisäksi havaittiin runsaasti herkäksi luokiteltua ja lähinnä puoliterveitten pohjien tyyppilajia vaeltajakotiloa. Kummassakin paikassa oli myös raakkuäyriäisiä ja paikassa II viherlimamatoa (Prostoma obscurum), joka on luokiteltu herkäksi. Molemmissa paikoissa (II, III) pohja oli lähinnä puolilikaantunut. Olkiluodon tarkkailuun kuuluvalla havaintopaikalla 480, joka sijaitsee ulompana Eurajoensalmessa, yksilömäärissä vallitsivat liejusimpukat (60 %) ja harvasukasmadot (16 %) ja biomassoissa liejusimpukat (94 %) (Turkki 2016). Vuoteen 2012 verrattuna liejusimpukoiden määrä oli kasvanut ja surviaissääksiä havaittiin selvästi vähemmän. Harvasukasmatoja havaittiin paikkoihin II ja III verrattuna selvästi vähemmän, mutta muilta osin paikkojen lajistossa ei ollut suuria eroja. Paikan 480 pohjan tila arvioitiin puolilikaantuneeksi (Turkki 2016).

39 EURAJOEN JA EURAJOENSALMEN TARKKAILUTUTKIMUS (2015) 39 (46) TAULUKKO 14. Pohjaeläinten lajiluku, yksilömäärä ja biomassa Eurajoensalmessa vuosien tutkimuksissa sekä liejusimpukan (Macoma balthica), harvasukasmatojen (Oligochaeta) ja amerikansukajalkaisen (Marenzelleria viridis) prosentuaalinen osuus. Selitys: S = taksoniluku (kpl), N = yksilömäärä (kpl/m 2 ) ja B = biomassa (g/m 2 ). Paikka Vuosi S N B Macoma Oligochaeta Marenzelleria kpl kpl/m 2 g/m 2 % N % B % N % B % N % B II < < < < <1 2 6 III < < < < < <1 <1 <1 II III yks./m² yks./m² mm mm KUVA 8. Liejusimpukan (Macoma balthica) kokoluokkajakaumat Eurajoensalmen pohjaeläintutkimuksessa vuonna Kuoren pituus millimetreinä.