Ympäristölupapäätös sisältää myös ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta.

Transkriptio

1 1(49) YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro Dnro 36 YLO LOS-2004-Y Annettu julkipanon jälkeen ASIA Päätös ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Turun Seudun Jätehuolto Oy:n Topinojan jätekeskuksen nykyisen loppusijoitustoiminnan jatkamista nykyisellä täyttöalueella asti, uuden täyttöalueen käyttöönottoa ja nykyisen täyttöalueen sulkemista jälkeen. Ympäristölupapäätös sisältää myös ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Turun Seudun Jätehuolto Oy Ajurinkatu 2, TURKU LAITOS JA SEN SIJAINTI LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Topinojan jätekeskus Pitkäsaarenkuja, TURKU LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA ASIAN VIREILLETULO Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentti kohta 4 Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 3 momentti Lupaviranomainen on Lounais-Suomen ympäristökeskus - Ympäristönsuojeluasetuksen 6 :n 1 momentin kohta 12a Hakemus on jätetty Lounais-Suomen ympäristökeskukselle Samalla on haettu lupaa toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Hakemusta on täydennetty ja mm. voimassa olevilla luvilla ja sopimuksilla, tiedoilla kiinteistöstä ja sen sijaintipaikasta sekä naapureista, yleiskuvauksella toiminnasta ja yleisölle tarkoitetulla tiivistelmällä, jätekeskuksen jatkokäytön, laajennuksen ja sulkemisen toimintojen kuvauksilla, tiedoilla toiminnan päästöistä, arviolla toiminnan vaikutuksista ympäristöön sekä esityksellä toiminnan tarkkailusta. Itsenäisyydenaukio 2 PL 47, 20801Turku Puh. (02) Faksi (02) kirjaamo.los@ymparisto.fi Självständighetsplan 2 PB 47, FI Åbo, Finland Tfn Fax kirjaamo.los@ymparisto.fi Valtakatu 6, Pori Puh. (02) Faksi (02) kirjaamo.los@ymparisto.fi Valtakatu 6, FI Björneborg, Finland Tfn (02) Fax (02) kirjaamo.los@ymparisto.fi

2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE 2/49 Lounais-Suomen ympäristökeskus - Ympäristölupa nro 45 YS/ Topinojan kaatopaikan käyttämiseen ja laajentamiseen - Päätös nro 24 YLO/ Topinojan kaatopaikan käyttö- ja hoitosuunnitelman, perustilaselvityksen sekä vesien ja kaatopaikkakaasun tarkkailuohjelman hyväksyminen - Ympäristölupapäätös nro 2 YLO/ jatkoajan myöntämiselle biohajoavan jätteen sijoittamiseksi kaatopaikalle - Ympäristölupapäätös nro 18 YLO/ pilaantuneen maan käsittelyyn - Ympäristölupapäätös nro 33 YLO/ jätevesilietteen sijoittamiseksi kaatopaikalle, kunnes lietteen kompostointilaitos on aloittanut tuotannollisen toiminnan - Päätös nro 32 YLO/ Topinojan kaatopaikan pintarakenteiden viimeistelyn 1. rakennusvaiheesta - Ympäristölupapäätös nro 48 YLO/ jätteenpolttolaitoksen pohjakuonan sijoittamisesta kaatopaikalle - Ympäristölupapäätös nro 64 YLO/ Topinojan kaatopaikan kaatopaikkavesien, pinta- ja pohjavesien sekä kaatopaikkakaasun tarkistetusta tarkkailuohjelmasta Turvatekniikan keskus - Päätös nro 6329/341/2001 biokaasulaitoksen ja putkiston rakentamiseksi. Turku Energia - Sopimus kaatopaikkakaasun toimittamisesta lämmitysenergiakäyttöön Ympäristöministeriö on vahvistanut Turun kaupunkiseudun maakuntakaavan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Topinojan kaatopaikka-alue on maakuntakaavassa varattu erityistoimintojen (E) alueeksi. Koillispuolelta aluetta rajaa virkistysalue (V) ja luoteispuolelta työpaikka-alue (TP). Turun kaupunginvaltuuston hyväksymässä Turun yleiskaavassa 2020 Topinojan kaatopaikka on merkitty erityisalueeksi (E). Topinojan vahvistetussa asemakaavassa Topinojan alue on merkitty kaatopaikka-alueeksi (EK). Kaatopaikan eteläpuolella on luonnontilassa säilytettävä metsäalue (VL/s). Muissa ilmansuunnissa Topinojaa reunustaa suojaistutuksin varustettu puistoalue (VP/i). Topinojan kaatopaikan ja puistoalueen pohjoispuolella on teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueita (T ja T-k). Laajennusalue ei sisälly asemakaavan mukaiseen kaatopaikka-alueeseen. Laajennusalueen asemakaavoitus on vireillä. Asemakaavaluonnoksessa kaatopaikan ympärillä on suojaviheralue. Kaatopaikan rakenteita sijoitetaan vähäisessä määrin suojaviheralueelle alueen pohjoisosassa ainoastaan siten, kuin vanhan ja uuden täyttöalueen yhdistäminen toimivaksi rakenteeksi edellyttää.

3 LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ 3/49 Topinojan jätekeskus sijaitsee Turun kaupungin itäosassa, Kaarinan kaupungin rajan tuntumassa mt 40:n itäpuolella kiinteistöillä Niuskala RN:o 3:16, 2:26 ja 2:32, Koroinen RN:o 4:3, Saramäki RN:o 4:19 ja Hallinen RN:o 2:43, 3:33, 1:36 ja 4:2. Etäisyys Turun keskustaan on noin kuusi kilometriä. Kiinteistön alueella toimivat jätekeskuksen lisäksi Ekokem-Palvelut Oy:n ongelmajätekeskus, Salvor Oy:n pilaantuneiden maiden käsittelylaitos, Vapo Oy Biotech puhdistamolietteen kompostointilaitos sekä Turun kaupungin romuajoneuvoaitaus. Jätekeskukseen johtavan tien varrella sen eteläpuolella on Turun kaupungin viheryksikön kompostointikenttä. Jätekeskuksen luoteispuolella on ravirata. Jäteaseman lounais-pohjoispuoleiset alueet ovat lähinnä pienteollisuus-. kauppa- ja varastoaluetta ja läntinen puoli maatalousaluetta. Paimalan koulu sijaitsee n. 400 m ja Metsämäen ravirata n. 450 m etäisyydellä jätekeskuksesta. Lähin asuinrakennus sijaitsee n. 120 m kaatopaikan täyttöalueesta ja n. 60 m suoja-alueen ulkorajasta. Halisten asuinalue sijaitsee noin kahden kilometrin päässä lounaaseen jätekeskuksesta. Lähimmälle virkistysreitille on matkaa n. 600 m. Topinojan jätekeskuksen lähellä ei sijaitse Natura 2000-verkostoon tai valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Lähinnä suunnittelualuetta sijaitsevia, paikallisesti arvokkaita luontokohteita ovat Halisten metsikkö ja Vähäjoen laakso, jotka sijaitsevat n. 700 m etäisyydellä jätekeskuksesta. Alueen maaperä sekä pinta- ja pohjavesisuhteet Maaperä Topinojan kaatopaikka sijaitsee kallioisiin mäkiin rajoittuvassa savipeitteisessä maastopainanteessa. Kalliopinta on paljastuneena ylimmissä maastokohdissa, painannealueen reunoilla. Kallioisia mäkiä reunustavilla ylimmillä rinnealueilla maaperä koostuu paikoin moreenikerroksesta, jonka paksuus kaatopaikka-alueella on hyvin vähäinen. Koekuopista tehtyjen havaintojen perusteella rinnealueilla on pintamaalajina pääosin 0-2,5 m paksuinen kerros laihaa savea. Kallioisten mäkien painannealueella maaperä koostuu hienojakoisista maakerroksista, joiden koostumus vaihtelee siltistä lihavaan saveen. Tehtyjen havaintojen mukaan tutkimusalueen maaperä koostuu yleensä pintaosassa, noin 1 m syvyyteen silttivaltaisesta maakerroksesta, muuttuen syvemmällä laihaksi-lihavaksi saveksi. Savikerroksen kokonaispaksuus painannealueella vaihtelee huomattavasti, johtuen kalliopinnan korkeustasovaihteluista. Paksuimmillaan savikerros on kaatopaikka-alueen länsireunalla sekä itäpuolisella laajennusalueella n. 28 m. Myös täyttöalueen luoteisreunalla savikerros on yli 20 m. Savikerroksen alapuolella maaperä koostuu moreenista.

4 Kallioperä 4/49 Kallioperä on kaatopaikka-alueella ja suunnitellulla laajennusalueella valtaosin tiiviin, paksuudeltaan vaihtelevan irtomaakerroksen peitossa. Täyttöalueen eteläpuolelta kalliopaljastumista tehtyjen maastohavaintojen perusteella kallioperä koostuu keski-karkearakeisesta graniitista sekä kiillegneissistä. Kallioperä on paljastuma-alueilla ehjää, keskimääräisen rakotiheyden vaihdellessa harvarakoisesta vähärakoiseen (rakoväli 0,3-1,0 m). Pintatopografian perusteella arvioituna kaatopaikka-alueen kallioperässä ei ole merkittäviä alueellisia ruhjevyöhykkeitä. Pohjavesi Topinojan jätekeskus ei sijaitse pohjaveden muodostumisalueella tai pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue, Huhtamäen I luokan pohjavesialue sijaitsee jätekeskuksen länsipuolella n. 2,5 km etäisyydellä. Kaatopaikka-alueella ja sen yläpuolisella valuma-alueella muodostuu pohjavettä ainoastaan maastopainannetta reunustavilla, kallioisilla paikoin ohuen moreenikerroksen peittämillä rinteillä. Valtaosa kaatopaikan valumaalueesta on savikkoa, jossa pohjaveden muodostuminen on erittäin vähäistä. Pohjavesi virtaa rinnealueilta kohti keskellä sijaitsevaa maastopainannetta. Painannealueelta pohjaveden virtaus suuntautuu itä- ja lounaissuuntiin. Savikkoalueella pohjavesi on paineellista. Kaatopaikka-alueen savi-silttiaineksen vedenläpäisevyyttä on määritetty alueelta otetuista maanäytteistä. Tulosten perusteella koostumukseltaan savista silttiä-lihavaa savea olevan maa-aineksen vedenläpäisevyydet vaihtelevat välillä 6,3 x ,5 x m/s. Laboratoriomääritysten tulosten perusteella valtaosalla kaatopaikka-aluetta pintamaalajina tavattava savi-silttiaines on erittäin huonosti vettä läpäisevää ja täyttää yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen pohjan tiiveydelle asetettavat vaatimukset. Topinojan jätekeskuksen tarkkailututkimuksen vuoden 2003 vuosiraportin mukaan pohjavesissä oli nähtävissä kaatopaikan vaikutus ammoniumtyppija kloridipitoisuuksien sekä sähkönjohtavuuden osalta. Pintavedet Jätekeskuksen alueella muodostuvat likaantuneet vedet (kaatopaikkavedet) johdetaan kaatopaikan länsi-luoteispuoleiseen runkoviemäriin ja käsitellään kaupungin jätevedenpuhdistamolla. Niskaojat purkavat vetensä alueen länsi-luoteispuoleiseen ojaan ja itäpuoleiseen Topinojaan. Molemmat ojat laskevat Vähäjokeen ja sen kautta Aurajokeen Halistenkosken ja rautatiesillan välisellä jokiosuudella. Topinojan jätekeskuksen tarkkailututkimuksen vuoden 2003 vuosiraportin mukaan BOD 7ATU -arvon tai ammoniumtyppipitoisuuden perusteella arvioituna ojavesien laatu vaihteli lievästi likaantuneesta erittäin voimakkaasti likaantuneeseen. Ojavedet olivat myös reheviä. Yhden ojan hygieeninen tila vaihteli puhtaasta voimakkaasti likaantuneeseen. Muiden ojien vedet olivat hygieenisesti enintään lievästi likaantuneita. Jätekeskuksesta koilliseen ja

5 LAITOKSEN TOIMINTA 5/49 kaakkoon olevilla ojapisteillä sähkönjohtavuudet ja kloridipitoisuudet olivat koholla kaikissa ojapisteissä verrattuna lähes luonnontilaisiin ojavesiin. Edellä mainittujen tekijöiden katsottiin viittaavan kaatopaikkakuormitukseen. Alueella on kaatopaikkakuormituksen lisäksi myös hajakuormitusta. Ilman laatu Turun seudulla ilman laadun seurantaa toteutetaan yhteistyössä alueen kaupunkien ja suurimpien tuotantolaitosten kanssa. Vuonna 2003 ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksillä tarkasteltuna Turun keskustassa yleensä tyydyttävä. Topinojan jätekeskuksen hajupäästöistä tehtiin leviämisselvitys jätteen ja jätevesilietteen käsittelyn kehittämisen YVA:n yhteydessä. Mallilaskelmien tulosten mukaan suurimmat hajufrekvenssit muodostuvat jätekeskuksen alueelle päästölähteiden lähistöön. Hajupäästölähteiden lähistöllä hajuja esiintyisi miltei aina (30 % vuoden tunneista). Vallitsevien tuulten suuntien mukaisesti hajujen esiintyminen painottuu pohjoisen, koillisen ja lounaan puolelle jätekeskusta. Pitkäaikaisen juuri aistittavissa olevan hajun esiintyminen ylittää miltei kaikkialla tutkimusalueella Suomessa ohjearvoksi esitetyn hajusuositteen alarajan 3 % kokonaisajasta nykytilanteessa. Hajusuositteen yläraja 9 % kokonaisajasta ylittyy varsin suurella alueella jätekeskuksen ympärillä. Myös pitkäaikaisen selkeästi tunnistettavan hajun esiintyminen ylittää suuressa osassa tutkimusaluetta hajusuositteen alarajan 3 % kokonaisajasta. Hajusuositteen yläraja 9 % kokonaisajasta ylittyy korkeimmillaan n. 2 km etäisyydellä. Lyhytaikaisen (30 s) hajun esiintyminen on selvästi yleisempää kuin pitkäaikaisen hajun. Myös lyhytaikaisen juuri aistittavissa olevan hajun esiintyminen ylittää tulosten mukaan kaikkialla tutkimusalueella hajusuositteen alarajan 3 % kokonaisajasta. Myös lyhytaikaisen selkeästi tunnistettavan hajun esiintyminen ylittää hajusuositteen alarajan 3 % kokonaisajasta melko suurella alueella jätekeskuksen ympärillä. Hajusuositteen yläraja 9 % kokonaisajasta ylittyisi varsin suurella alueella jätekeskuksen ympärillä. Hajuselvityksen jälkeen kompostointiprosessia on parannettu, minkä seurauksena hajuhaitta on selvästi vähentynyt. Liikenne Kaatopaikalle on tieyhteys alueen eteläpuoleiselta Eurooppa-tieltä E18, jonka liikennemäärä on n ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuonna 2004 topinojalle tuli ja sieltä lähti pois n. 220 ajoneuvoa päivässä, josta jätekeskuksen osuus on yli 90 %. Yleistä Topinojan kaatopaikka on otettu käyttöön Kaatopaikalla vastaanotetaan Turun seudun kaatopaikkakelpoisen jätteen lisäksi Turun jätteenpolttolaitoksen tuhka- ja kuonajätteet.

6 6/49 Nykyisestä täyttöalueesta joudutaan luopumaan marraskuuhun 2007 mennessä, jolloin astuvat voimaan valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen määräykset kaatopaikkojen pohjantiiveydestä kaikkien tällöin käytössä olevien kaatopaikkojen osalta. Kaatopaikan nykyinen täyttöalue ei täytä ko. kaatopaikkapäätöksen pohjantiiveysvaatimuksia. Hakemuksen mukaan lupaa haetaan nykyisen jäteaseman toiminnalle asti sekä laajennusalueen rakentamiseen ja sen käyttämiseen sekä nykyisen täyttöalueen sulkemiseen. Ympäristölupahakemukseen sisältyvät seuraavat toiminnot: Toiminta Ajankohta Jätemäärä Huomautukset t/a Nykyinen toiminta Tavanomaisen jätteen kaatopaikka Ylijäämämaiden käyttö kaatopaikka Kerralla varastoirakenteissa ja peitemaina tava enimmäismäärä Betoni- ja tiilijätteen (< 150 mm) Kerralla varastoikäyttö kaatopaikkarakenteissa tava enimmäismäärä Stabiloitujen ja lievästi pilaantuneiden Kerralla varastoimaiden käyttö kaatopaikan sulkemis- tava enimmäisja muissa rakenteissa sekä peitemaana määrä Tavanomaisen kaatopaikan sulkeminen Erilliskerätyn biojätteen siirto kuormaus Erityislietteiden vastaanotto ja käsit tely; sisältää sairaalajätteen ja kansainvälisen liikenteen ruokajätteen Asbestijätteiden ja muiden eritysjätteiden loppusijoitus Risujen ja kyllästämättömän puu jätteen vastaanotto ja haketus Jätteiden pienerien vastaanotto Hyötyjätteiden lajittelu ja varastointi Kerralla varastoitava enimmäismäärä Kotitalouksien ongelmajätteiden vastaanotto ja välivarastointi Kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely Kaatopaikkavesien keräys ja käsittely Uusi toiminta Nykyinen täyttöalue Tavanomaisen jätteen kaatopaikka Jätekeskuksessa otetaan vastaan jätteitä yhtiön kahdeksan osakaskunnan lisäksi alueen kuudestatoista muusta kunnasta. Toiminta-alueen asukasmäärä on yli asukasta. Yleistä Jätekeskuksen kokonaispinta-ala on laajennusalueineen n. 56 ha, josta nykyinen täyttöalue on n. 27 ha. Laajennusalueen pinta-ala on n. 9 ha. Muu osa alueesta on vastaanottoaluetta ja erilaisia kenttäalueita, kuten hyötyjätteiden lajittelu- ja varastointialueet ja erityisjätteiden sijoitusalueet.

7 Jätemäärät 7/49 Vuosina kaatopaikalle sijoitetut jätteet: Jätelaji Jätemäärä Jätemäärä Jätemäärä t/a t/a t/a Kaatopaikkasijoitukseen Tavanomaisen jätteen sijoitusalue Lieteallas 1) Erityislieteallas Erityisjätepenkka/asbesti Erityisjätepenkka/farmaseuttiset Erityisjätepenkka/savukaasupuhdistusjäte Erityisjätepenkka/arinakuona Hyötykäyttöön jätekeskuksessa Kaatopaikkarakenteet ) Jätevesilietteen kompostointilaitos aloitti toimintansa kesäkuussa 2002 ja lietteiden vastaanotto päättyi v alussa. Vuonna 2003 jätekeskuksessa vastaanotettiin välivarastoitavia jätemateriaaleja mm. seuraavasti: kompostointiin soveltuvaa eloperäistä jätettä n t; pientuojien lajiteltuja hyödynnettäviä jätteitä n t; sähkö- ja elektroniikkaromua n. 140 t; rakentamisen metallijätettä n. 30 t; romuajoneuvoja n. 30 t; kyllästettyä puuta n. 120 t; ongelmajätettä n. 30 t. Jätekeskuksen omassa toiminnassa muodostuu vain vähän jätettä. Vastaanotettujen hyödynnettävien jätteiden joukossa saattaa olla epäpuhtauksia. Mikäli ne on mahdollista poistaa, ne poistetaan ja viedään kaatopaikan täyttöalueelle tai toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn. Jätekeskuksen rakenteet Jätekeskus voidaan jakaa seuraaviin kokonaisuuksiin: jätteiden vastaanotto ja välivarastointi. jätteiden loppusijoitusalueet. vesienkäsittely. kaasunkäsittely. Alueen rakenteisiin kuuluvat lisäksi: aitaukset, opasteet ja aluevalaistus. Koko jätteenkäsittelyalue on aidattu ja varustettu yleis- sekä paikkakohtaisilla opasteilla. Vastaanotto- ja toimialueet on valaistu pylväsvalaisimilla ja läjitysalueet väliaikaisilla valaisimilla. huoltotiet ja patopenkereet. konesuoja. Siirryttäessä laajennusalueelle vastaanottoalue, kenttäalueet yms. alueet jatkavat nykyisessä käyttötarkoituksessa tai niiden toimintoja muokataan tulevien tarpeiden mukaan.

8 Käyttö ja hoito 8/49 Jätteiden vastaanotto kaatopaikalla tapahtuu ympäristöluvan ja valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen 861/1997 mukaisesti. Loppusijoitettavasta muusta kuin asumisessa syntyvästä ja sitä vastaavasta jätteestä vaaditaan jätteen tuojalta selvitys jätteen kaatopaikkakelpoisuudesta ennen jätteen vastaanottamista. Jätteen laatu tarkistetaan määrävälein laadunvalvontatesteillä. Jätteistä pidetään kirjaa ja jätteiden tuojalle annetaan kirjallinen todistus kaatopaikalle vastaanotetusta jätteestä. Jätteiden sijoituspaikat täyttöalueella merkitään ylös. Jätekuormat tarkastetaan niitä vastaanotettaessa ja tyhjennettäessä sijoituskohteessa. Asiakkaiden vastaanotto ja jätteiden välivarastointialueet Asiakkaiden vastaanotto tapahtuu tarkoitukseen suunnitellulla vastaanottoalueella, jolla sijaitsevat vastaanottorakennus ja autovaaka. Jätekeskuksessa on jätteiden pienerien tuojia varten asfaltoitu lajittelu- ja varastointialue, jossa otetaan vastaan hyödynnettäviä materiaaleja kuten metallia, paperia ja lasia sekä sekajätettä. Pientuojilta otetaan vastaan myös kylmälaitteita ja muuta sähkö- ja elektroniikkaromua, kyllästettyä puuta ja asbestipitoisia levyjä. Alueellisen ongelmajäteaseman ollessa suljettuna otetaan kotitalouksien ongelmajätteitä vastaan jätekeskuksen pienjäteasemalla olevaan ongelmajätekonttiin. Jätekeskuksessa on lisäksi erilliskerätyn biojätteen siirtokuormausta varten biojätelaituri, jossa biojäte vastaanotetaan kontteihin. Loppusijoitusalueet Tavanomaisen jätteen loppusijoitusalue Millään täyttöalueen osalla ei ole erityisiä pohjarakenteita. Kaatopaikan pohjalle on rakennettu salaoja betoniputkesta, jonka halkaisija on 400 mm. Täyttöalueen ympärillä on reunapenger ja sen kaatopaikan puoleisen luiskan juurella on myös salaoja. Tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueelle on sijoitettu sekajätteen yms. tavanomaisen jätteen lisäksi jätteenpolttolaitoksella syntynyttä arinakuonaa ja savukaasunpuhdistuksen jätteitä erikseen rakennetun välipohjan päälle. Peitemaana ja täyttöalueen teiden sekä muiden kaatopaikkarakenteiden rakentamiseen ja kulkuväylien vahvistamiseen käytetään ylijäämämaita. Kaatopaikkarakenteisiin on käytetty myös polttamalla käsiteltyä pilaantunutta maata, lievästi pilaantunutta maata ja hiekoitushiekkaa sekä aikaisemmin jätteenpolttolaitoksen arinakuonaa. Jätetäyttö tehdään täyttösuunnitelman mukaisesti lohkoittain kerrostäyttönä kerrospaksuuden ollessa n. 2 m. Jätekuormat puretaan täyttölohkolla valmiin täyttökerroksen päälle. Täyttöpengertä ja -luiskaa tasataan ja tiivistetään työkoneella ajaen useaan kertaan. Täyttösuunnitelman mukaan jätetäytön

9 ylin korkeustaso on +50 N60. Täytön luiskakaltevuudet ovat savikkoalueilla 1:6-1:7 tai loivempia. 9/49 Jätteet peitetään täytön edetessä valmiin täyttökerroksen osalta cm peitemaakerroksella ja tiivistetään. Menettelystä johtuen avoinna oleva täyttöalue mahdollisimman pieni, mikä vähentää merkittävästi kaatopaikan ympäristöhaittoja. Kaatopaikalla on käytössä kaatopaikkajyrä (TANA 50) sekä lisäksi pyöräkuormaaja, kaivinkone sekä tarvittaessa telapuskukone. Jätteenpolttolaitoksen pohjakuonan, lentotuhkan ja savukaasupuhdistusjätteen sijoitusalue Savukaasun puhdistuksen stabiloitu puhdistusjäte sijoitetaan kaatopaikalla sille varatulle omalle alueelle. Loppusijoitusalueet sijaitsevat täyttöalueen eteläosassa. Kiinteytetyn tuhkakerroksen alla on salaojitus, jonka muodostaa salaojaputkin varustettu louhekerros. Loppusijoitettava savukaasun puhdistuksen stabiloitu puhdistusjäte on kiinteää ja raemaista. Materiaali levitetään alueelle ja tasataan. Seos jähmettyy ja sen sisältämien haitta-aineiden liukoisuus vähenee merkittävästi. Lopuksi tuhkakerros peitetään vettä heikosti läpäisevällä materiaalilla. Jätteenpolton arinakuona sijoitetaan nykyisin alueen pohjoisosaan omalle alueelle erilleen muista jätteistä. Arinakuona on sijoitettu yhdyskuntajätteen päälle niin, että välissä on ylijäämämaakerros. Laajennusalueen tiivisrakenteinen kenttä Laajennusalueelle rakennetun tiivisrakenteisen kentän pohjarakenteena on kiinteyttämällä haitattomaan muotoon käsiteltyjä raskasmetalleilla pilaantuneita maita. Kenttä on sijoitettu luonnonsaven päälle. Maaperän painumisen vuoksi stabiloidun kerroksen alapintaan on asennettu lujitekangas. Kenttää ei ole viemäröity, vaan muodostuvat pintavedet johdetaan kenttäalueelta kallistuksin. Kenttä on päällystetty vesitiiviillä asfaltilla. Kenttä toimii varastoalueena. Laajennusalueen rakentamisen yhteydessä kenttä liitetään laajennusalueeseen. Vesien keräys ja käsittely Nykyisen kaatopaikka-alueen vedet kerätään ympärys- ja salaojin yhteen ja johdetaan v rakennettuun tiiviiseen tasausaltaaseen, josta vedet johdetaan kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Jätekeskuksen ulkopuolisten vesien pääsy alueelle on estetty niskaojilla. Kaasun keräys ja käsittely Kaatopaikkakaasun keräys- ja käsittelyjärjestelmän pohjoisosan täyttöalueen 1. vaihe on rakennettu ja otettu käyttöön keväällä Järjestelmään kuuluu 7 kaatopaikkakaasun imukaivoa, 11 louhesalaojaa, kaasupumppaamo,

10 soihtupoltin ja kaasun siirtojohto. Kaasu on v alusta lähtien hyödynnetty kaukolämpöenergiana. 10/49 Kaatopaikan nykyisen täyttöalueen eteläosalla muodostuvan kaasun keräystä varten alueelle rakennetaan toinen kaasupumppaamo. Pumppaamo 2 rakennetaan kaatopaikan länsiosaan, nykyisen tasausaltaan viereen, josta on lyhyt matka läheiseen aluelämpökeskukseen. Eteläosan kaasunkeräys rakennetaan kahdessa osassa: ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan louhesalaojat, joita on yhteensä 7 kpl, yhteispituudeltaan n. 875 m. Kullakin louhesalaojalla on oma imujohtolinja kaasupumppaamolle. Ensimmäisen vaiheen rakentamisen arvioidaan ajoittuvan noin vuoteen toisessa vaiheessa vanhan lietealtaan ympäristöön rakennetaan yhteensä 6 kpl kaasunkeräyksen siiviläkaivoja, joiden pituudet ovat m. Kukin kaivo yhdistetään omalla imujohtolinjalla kaasupumppaamolle 2. Kaatopaikan laajennusalue Laajennusalueen rakentaminen Laajennusalueen pinta-ala on n. 9 ha. Lisäksi täyttöä jatketaan nykyisen täyttöalueen päällä sen itäosassa n. 10 ha:n alueella. Koko kaatopaikan jäljellä oleva täyttötilavuus on n. 2,8 milj.m 3 (nykyisen alueen lopputäyttö ja laajennusalue). Liikenne laajennusalueelle ohjataan nykyisen vastaanottopaikan ja täyttöalueen kautta. Huoltotieyhteys laajennusalueen kaatopaikkavesien tasausaltaalle rakennetaan kaatopaikan tulotieltä. Huoltotietä jatketaan laajennusalueen itäpuolitse ja jatketaan kaatopaikka-alueen pohjoispuolelle. Huoltotie muodostaa samalla patopenkereen, joka erottaa kaatopaikka-alueen ulkopuolisesta alueesta ja Topinojasta. Pohjarakenteet Laajennusalueelle rakennetaan valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen 861/1997 tavanomaisen jätteen kaatopaikan pohjantiiveysvaatimukset täyttävä pohjarakenne. Laajennusalueen pohjarakenne on ylhäältä alaspäin seuraava: - kuivatuskerros # 0-32 mm 150 mm - suodatinkangas N2 - kuivatuskerros k 10-3 m/s 350 mm - suojatekstiili 800g/m 2 - tiivistyskalvo, kumi 2,0 mm - suodatinkangas N2 - murskesora # 0-32 mm 300 mm - tasattu pohjamaa Laajennusalueen pohjamaa on tiivistä savea, joka täyttää tavanomaisen jätteen kaatopaikan pohjan tiiveydelle asetetun tiiveysvaatimuksen vedenläpäisevyys k < 1x10-9 m/s ja paksuus 1 m. Tiiviit savikerrokset ovat pak-

11 11/49 suudeltaan useita metrejä. Tiiviin savikerroksen päällä on silttivaltainen maakerros, jonka paksuus laajennusalueen reunalla on n. 1 m. Mahdollinen virtausyhteys vettä läpäisevämmän silttikerroksen kautta laajennusalueen ulkopuolelle katkaistaan alueen itäreunalle rakennettavalla patorakenteella. Savialueella keinotekoisen eristeen (kumikalvon) rakentaminen edellyttää pohjanvahvistustöitä. Stabiloidun kentän kohdalla pohjarakenne on ylhäältä alaspäin seuraava: - kuivatuskerros # 0-32 mm 150 mm - suodatinkangas N2 - kuivatuskerros k 10-3 m/s 350 mm - suojatekstiili 800g/m 2 - tiivistyskalvo, kumi 2,0 mm limitys 3 m asfaltin päälle - 2 x tiivis asfaltti (50+60 mm) k < 1x10-10 m/s - stabiloitu massa 400 mm - geoverkko SS30 - stabiloitu massa 600 mm - geoverkko SS30 Muulle alueelle kaatopaikkavesien keräämiseen tarkoitettu tiivistyskalvo ulotetaan kolme metriä tiiviin asfaltin päälle. Lisäksi kalvon alle asfaltoidulla alueella lisätään bentoniittijauhetta. Nykyisen täyttöluiskan ja laajennusalueen täytön välinen pinta- ja pohjarakenne on ylhäältä alaspäin seuraava: - kuivatuskerros # 0-32 mm 150 mm - suodatinkangas N2 - kuivatuskerros k 10-3 m/s 350 mm - suojatekstiili 1200g/m 2 - tiivistyskalvo, HDPE 2,0 mm - mineraalieriste k < 6x10-10 m/s 500 mm - suodatinkangas N2 - tuki- ja kaasunkeräyskerros 300 mm - suodatinkangas N2 - tasattu ja esipeitetty jäte Jätetäyttö ja sen luiskat muotoillaan siten, että varmuus sortumia vastaan on vähintään F=1,3. Täyttöalueella luiska tehdään porrastetusti. Laajennusalueen täyttö perustuu kerrokselliseen täyttötekniikkaan, jossa kunkin täyttökerroksen täyttö tehdään koko alueelle ennen seuraavan täyttökerroksen aloittamista. Laajennus tehdään nykyisen täyttöpenkereen kanssa samaan korkeustasoon. Täyttö on suunniteltu tehtäväksi portaittain 4 m:n portailla ja n. 20 m:n tasanteilla. Täytön luiskakaltevuudeksi muodostuu laajennusalueella n. 1:7 tai loivempi.

12 Tavanomaisen jätteen loppusijoitus 12/49 Alueelle sijoitettavat jätteet Tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueelle sijoitetaan vain tavanomaiseksi jätteekksi luokiteltuja jätteitä (EU:n neuvoston päätös 2003/33/EY). Laajennusalueelle sijoitettava yhdyskuntajäte tulee olemaan laadultaan selvästi erilaista kuin nykyisin kaatopaikalle sijoitettava sekajäte. Alueelle sijoitetaan seudun jätteenkäsittelylaitosten rejektejä ja vähäisiä määriä muuhun käsittelyyn soveltumattomia erityisjätteitä, joissa biohajoavan jätteen osuus on selvästi nykyistä pienempi. Peitemaana ja täyttöalueen teiden sekä muiden kaatopaikkarakenteiden rakentamiseen ja kulkuväylien vahvistamiseen käytetään ylijäämämaita, joita varastoidaan täyttöalueella. Kaatopaikkarakenteisiin ja peitemaana käytetään myös termisesti käsiteltyä pilaantunutta maata, lievästi pilaantunutta maata ja hiekoitushiekkaa. Jätteenpolttolaitoksen polttojätteet, pohjatuhka, lentotuhka ja savukaasupuhdistusjäte, sijoitetaan laajennusalueelle muusta jätteestä erilleen. Eri jätejakeet erotetaan toisistaan moreenipenkerein. Erityislietteiden ja eritysjätteiden vastaanotto tapahtuu kuten nykyisin. Kaatopaikan jäljellä oleva käyttöaika on nykyisillä jätemäärillä arviolta noin 25 vuotta. Vesien keräys ja käsittely Kaatopaikan laajennusalue sijoittuu osittain Topinojan nykyisen uoman päälle. Topinojaa siirretään laajennusalueen alle jäävältä osalta alueen itäreunaan ja alueen alle jäävään ojauomaan rakennetaan esim. pienlouheesta runkosalaoja, joka yhdistetään täyttöalueen pohjan salaojituskerrokseen. Laajennusalueen suoto- ja valumavedet kerätään rakennettavaan tasausaltaaseen, josta vedet pumpataan suoraan viemäriverkostoon. Tasausallas sijoitetaan laajennusalueen eteläpuolelle. Altaan tilavuus on n m 3 ja pohjan pinta-ala noin m 2. Laajennusalueen kaatopaikkavesien pumppaamon paineviemäriin rakennetaan varaus vesien kierrätysmahdollisuuteen täyttöalueelle. Ulkopuolisten pintavesien pääsy laajennusalueelle estetään niskaojin. Pääosin laajennusalueen niskaojana toimii Topinoja. Lisäksi tasausaltaan ja koillispuolelle huoltotien ja Topinojan väliin rakennetaan niskaoja. Kaasun keräys ja käsittely Laajennusalueen kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely järjestetään joko nykyisen kaltaisesti tai biologisin suodattimin. Valinta tulee määräytymään muodostuvan kaasun määrän mukaan. Suunnitelma kaasun keräyksestä ja käsittelystä esitetään, kun laajennusalue on otettu käyttöön.

13 Alueen viimeistely ja pintarakenteet 13/49 Laajennusalueen viimeistely suoritetaan vaiheittain siten, että valmiit osat täyttöalueesta viimeistellään ja maisemoidaan niiden valmistuttua. Viimeistelykerrokset sisältävät nykyisten kaatopaikkamääräysten mukaisesti kaasunkeräys-, tiivistys-, kuivatus- ja pintarakennekerrokset. Pintakerroksen paksuus on n. 1,0 m. Pintakerroksessa on mahdollista käyttää myös kompostoitua puhdistamolietettä. Kuivatuskerroksella (n. 0,5 m) johdetaan sadevedet niskaojaan ja vähennetään suotovesien muodostumista. Tiivistyskerros (n. 0,5 m) tehdään esim. murskebentoniittimaasta. Tiivistyskerroksen tarkoituksena on estää sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja ohjata täytössä muodostuvaa kaatopaikkakaasua kaasunkeräysjärjestelmään. Kaasunkeräyskerros tehdään sorasta (n. 0,3 ). Rakennekerrokset erotetaan toisistaan tarvittaessa suodatinkankailla. Viimeistelyn pintarakennekerrokset ulotetaan laajennusalueen ympärysojan yli niin, että viimeistellyltä alueelta tulevat puhtaat pintavedet voidaan johtaa kaatopaikkavesien keräysjärjestelmän ohi niskaojiin. Ympärysojaan rakennetaan salaoja, jolla kerätään täytöstä suotautuva vesi käsiteltäväksi. Tiivistyskerroksen alapuolinen kaasunkeräyskerros johtaa jätetäytöstä suotautuvan veden ympärysojan salaojaan ja purkaa täytössä olevan suotoveden painetta etenkin luiskan alaosassa ja estää suotoveden purkautumisen jätetäytön pintakerroksen läpi. Jätteiden käsittelylaitosvaraukset Topinojan alueelle varaudutaan sijoittamaan sekajätteiden mekaaninen lajittelulaitos ja biojätteiden käsittelylaitos sekä puhdistamojätteen käsittelylaitos. Laitosten sijoittamiseen on varauduttu kompostointikenttäalueella, jolla jo sijaitsee nykyinen lietteiden kompostointilaitos. Laitoksiin haetaan ympäristöluvat erillisin lupahakemuksin. YMPÄRISTÖRISKIT, ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET Jätteenkäsittelyn tyypillisimmät riskit Jätetäytön sortumat Kaatopaikkatoimintaan liittyviä vahinkotilanteita ovat seuraavat: jätetäytön sortumat; rakenteiden vauriot; kone- ja laiteviat; sähkönsyötön katkeaminen; palo- ja räjähdysvaara; ongelmajätteiden joutuminen kaatopaikalle. Jätetäytön sortuma vaurioittaa kaatopaikan pintarakenteita ja vesien- sekä kaasunkeräysjärjestelyjä. Sortumia voi aiheutua, mikäli jätetäytön vakavuus tai pohjamaan kantavuus eivät ole riittävät. Muita olennaisia seikkoja ovat luiskien kaltevuudet ja eroosiosuojaus.

14 Jätekeskuksen maaperä muodostuu hienojakoisista maakerroksista, joiden koostumus vaihtelee siltistä lihavaan saveen. 14/49 Rakenteiden vauriot Kaatopaikan jätetäytön vakavuustarkastelu uusittiin v Myös laajennusalueen suunnittelun yhteydessä suoritettiin vakavuustarkastelu. Tarkastelut perustuivat alueella tehtyihin siipikairaustuloksiin ja muihin tutkimustietoihin ja laskelmat tehtiin tietokonemallilla. Vakavuustarkastelun tulosten perusteella nykyisen täyttöalueen luiskakaltevuuksia esitettiin jonkin verran loivennettavaksi ja täyttöalueen länsi- ja pohjoispuolille asennettavaksi sivusiirtymämittarit. Sortumat ja rakenteita aiheuttavat painumat ja jätepenkereen puutteellinen vakavuus estetään noudattamalla täyttösuunnitelmaa sekä käyttämällä asianmukaista täyttötekniikkaa (työkoneet, luiskakaltevuudet, peitemaan laatu ja määrä, ym.). Täyttöalueella jäte käsitellään ja murskataan sekä tiivistetään kaatopaikkajyrällä riittävän usein. Murskauksen jälkeen jätteet peitetään peitemaakerroksella. Jätetäytön painumista tarkkaillaan säännöllisesti. Kaatopaikan suunnitellun käytön, hoidon ja tarkkailun arvioidaan olevan sellaisella tasolla, että jätetäytön sortumia ei ole odotettavissa varsinaisen jätetäytön osalta. Myös pohjamaan kautta tapahtuvat sortumat estetään rakennus- ja täyttöteknisin toimin. Jätetäytön arvioidaan painuvan kaatopaikan tai sen osan käytön loputtua vielä useita vuosia. Suunnitelmallisesta jätetäytöstä ja riittävästä tiivistämisestä painumien oletetaan olevan suhteellisen tasaisia eikä painumista todennäköisesti ole kovinkaan paljon haittaa viimeistelyrakenteiden toimivuudelle ja ehjänä säilymiselle. Nykyisellä täyttöalueella ei ole kaatopaikkatoimintaan liittyviä varsinaisia pohjarakenteita tilapäisiä kenttärakenteita lukuun ottamatta. Laajennusalueella on stabiloiduista pilaantuneista maista tehty asfaltoitu kenttä. Uudelle täyttöalueelle rakennetaan valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen 861/1997 edellyttämät pohjarakenteet. Laajennusalueen pohjarakenteiden teossa otetaan huomioon routiminen ja estetään sen aiheuttama rakenteiden vaurioituminen. Rakenteiden alapuolinen maapohja vahvistetaan ja keinotekoisen eristeen (kumikalvo) rikkoutuminen estetään suojarakenteilla ja sijoitettavan jätteen laadun seurannalla. Mikäli läjitysalueen pohja vaurioituu, vaurion korjaamisen sijasta joudutaan yleensä turvautumaan muiden päästöjä rajoittavien tekniikoiden käyttöön (esim. pohjaveden pumppaus). Jätehuoltoalueella muodostuvien haitta-aineita sisältävien suotovesien käsittelyyn tarkoitettujen rakenteiden (mm. tasausallas) vauriot voivat johtua esim. painumisesta. Jätekeskuksen tasausaltaalla tapahtui keväällä 2003 painuma, jonka arvioitiin johtuneen mm. poikkeuksellisista sääolosuhteista ja altaan viereisen kompostointilaitoksen paalutustöistä aiheutuneesta tärinästä. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen ympäristöhaittojen ehkäisyn onnistuminen riippuu pääasiassa täyttöalueelle rakennettavan pintakerroksen tiiveydestä.

15 15/49 Vuosien mittaan viimeistellyllä täyttöalueella tulee tapahtumaan painumia. Vaurioita ennalta ehkäistään suljetun kaatopaikan tarkkailulla, esimerkiksi seuraamalla kaatopaikan pinnan muotoutumista. Mikäli poikkeamia ja muutoksia havaitaan, ryhdytään korjaaviin toimenpiteisiin. Asiaton liikkuminen alueella estetään. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen maisemoidun kaatopaikan kasvillisuus sitoo maa-ainesta ja vähentää eroosiota. Toisaalta kasvien juuret saattavat tunkeutua tiivistyskerrokseen sitä vaurioittaen. Kaatopaikan maisemoinnissa suositaan matalajuurisia kasvilajeja ja syväjuuristen puiden (esim. mänty) kasvu estetään. Kone- ja laiteviat Jätevesipumppaamon rikkoutuessa jätehuoltoalueen suoto- ja valumavesiä voidaan joutua osittain johtamaan vesistöön käsittelemättöminä. Häiriötilanne jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä käytettävät pumput ovat vakiolaitteita, joilla on nopea huoltopalvelu. Pumppaamoissa on lisäksi ylivuodot jätevesiviemäriin. Kaatopaikkaveden pumppaus puhdistamolle voidaan väliaikaisesti keskeyttää pitemmäksikin ajaksi riippuen tasausaltaan täyttöasteesta. Kaasupumppaamon häiriötilanteessa pääsee kaatopaikkakaasua purkautumaan käsittelemättömänä ilmaan lyhytaikaisesti, kunnes häiriö saadaan korjattua. Kaatopaikkakoneen rikkoontuessa jäte voidaan peittää maalla väliaikaisesti ja käsittely (tiivistys) tapahtuu myöhemmin. Tilanteesta ei aiheudu normaalista poikkeavaa päästöä ympäristöön. Tulipalot ja räjähdykset Kaatopaikalla muodostuu metaania ja jäte sisältää helposti syttyviä ja palavia aineita, joten alueella varaudutaan tulipalon ja räjähdysten varalta. Tulipalojen vaaraa vähennetään jätteenkäsittelytekniikalla eli jätteiden tehokkaalla tiivistämisellä ja peittämisellä. Myös kaasun keräys vähentää osaltaan kaatopaikkapalojen ja räjähdysten riskiä Topinojan jätekeskuksessa on em. varotoimista huolimatta mahdollisia paloja varten käytettävissä sammutusvettä (vesijohto, kaatopaikkavesien tasausallas) ja peitemaata varastossa. Liikenteen riskit Liikenteen riskejä vähennetään pitämällä jätehuoltoalueelle johtavan liittymän näkyvyys hyvänä ja järjestämällä jätehuoltoalueen toiminnot siten, että vältetään risteäviä ajolinjoja.

16 YMPÄRISTÖKUORMITUS 16/49 Päästöt viemäriin ja vesistöön Pintavedet Puhdistamolle johdettu kuormitus Jätekeskuksen likaiset suoto- ja valumavedet johdetaan kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Viemäriin johdettu vesimäärä oli v noin m 3. Mittaus on perustunut mittapatoon v toukokuusta lähtien, jolloin mittatarkkuus parani ja vesimäärät ovat olleet aikaisempaa pienempiä. Tasausaltaan tyhjennys v nosti vuoden kokonaisvesimäärää. Arvio puhdistamolle johdetun kaatopaikkaveden kuormituksesta on seuraava: Kuormittava tekijä Veden keskimääräinen laatu Kokonaiskuormitus 1) mg/l kg/d BOD 7ATU COD Cr Kiintoaine Kokonaisfosfori 1,7 1,1 Kokonaistyppi Ammoniumtyppi ) Laskettu vuoden tutkimuskertojen pitoisuuksien aritmeettisten keskiarvon ja vuoden keskimääräisen virtaaman perusteella Topinojan jätekeskuksen vedet vastasivat v BOD 7ATU -kuorman osalta n. 230 asukkaan, fosforikuorman n. 370 asukkaan ja typpikuorman n asukkaan puhdistamattomia jätevesiä. BOD 7ATU -kuorma oli n. 0,13 %, fosforikuorma n. 0,27 % ja typpikuorma n. 5,7 % puhdistamolle tulleesta kuormituksesta. Kaatopaikkavesien keräilyn tehostamisesta ja vesien viemäröinnistä huolimatta alueelta pääsee vielä toistaiseksi vähäisessä määrin likaantuneita vesiä kaatopaikan ulkopuolelle ojiin. Tämä näkyy v tarkkailutuloksissa. Ojavesien laatua tarkkaillaan kolmessa pisteessä P1-P3, joista yksi (P1) on jätekeskuksen länsi-luoteispuoleisessa ojassa ja kaksi Topinojassa (P2 jätekeskuksen yläpuolella ja P3 alapuolella). Havaintopisteiden v yhteenveto on seuraava (minimi ja maksimi, neljä havaintokertaa): Analyysi P1 P2 P3 min-maks min-maks min-maks Sähkönjohtokyky, ms/m ph 6,6-7,5 6,7-7,2 6,6 7,1 Väri, mg/pt/l Happi, mg/l 4,8-11,2 5,8-8,7 0,72-11,2 Sameus, FNU Kiintoaine, mg/l 5, COD Mn, mg/l 1,8-13 5,5-8,8 7,5-56 BOD 7ATU, mg/l 1,1-4,5 <1-3,1 <1-230 TOC, mg/l 2, ,1-120 Kokonaisfosfori, mg/l 0,04-0,25 0,08-0,20 0,10-0,35 Kokonaistyppi, mg/l <1-4,8 1,1-6 <1-5,9 Ammoniumtyppi, mg/l 0,19-2,8 0,21-1 0,17-6,3 Kloridi, mg/l Rauta, mg/l 1,5-9,5 2,1-4 1,8-9,8 Fekaaliset kolimuotoiset 0-32 < < bakteerit, kpl/100 ml

17 Päästöt ilmaan 17/49 Ojavesien laatu vaihteli lievästi likaantuneesta erittäin voimakkaasti likaantuneeseen BOD 7ATU -arvon tai ammoniumtyppipitoisuuden perusteella arvioituna. Ojavedet olivat myös reheviä. Ojien P1, P2 ja ylimääräisen pisteen (P3:n yläpuolinen piste) vedet olivat hygieenisesti enintään lievästi likaantuneita, mutta ojan P3 veden hygieeninen tila vaihteli puhtaasta voimakkaasti likaantuneeseen. Rautapitoisuudet olivat koholla kaikissa ojissa verrattuna lähes luonnontilaisiin ojavesiin. Lisäksi sähkönjohtavuudet ja kloridipitoisuudet olivat koholla ojissa P2, P3 ja ylimääräisessä ojapisteessä verrattuna luonnontilaisiin ojavesiin. Edellä mainitut tekijät viittaavat kaatopaikkavaikutukseen. Toisaalta Topinojaan tule kaatopaikkakuormituksen lisäksi myös hajakuormitusta, mikä osaltaan selittää esimerkiksi korkeita orgaanisen aineen määriä, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuuksia, sähkönjohtavuuksia ja hygieenisen tilan huononemista. Päästöjen vähentäminen Jätekeskuksen vesiin ja viemäriin kohdistuvat kokonaispäästöt riippuvat alueelle loppusijoitetun jätteen kokonaismäärästä ja viimeistelemättömän täyttöalueen laajuudesta. Päästöt pyritään minimoimaan alueen jokaisessa toiminnan vaiheessa seuraavasti: alueella muodostuvan kaatopaikkaveden määrää pienentää avoimena olevan täyttöalueen pitäminen pienenä; tasausaltaaseen ja sieltä jätevedenpuhdistamolle johdettavien vesien määrää vähentää kaatopaikkavesien kierrätys takaisin täyttöalueelle; kaatopaikkavedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Täyttötoiminnan loputtua täyttöalueille rakennetaan viimeistelyn pintarakenteet, jolloin jätetäyttöön suotautuvan veden määrä vähenee merkittävästi. Jätekeskuksen lähettyvillä on Turun vesilaitoksen raakavesivarasto, Maarianallas, jonka hygieeniseen tilaan alueella oleskelevat lokit vaikuttavat heikentävästi. Lokkien määrää vähennetään jätekeskuksen alueella vastaisuudessa monin eri tavoin. Lokkien määrän väheneminen on myös em. raakavesialtaan kannalta edullista. Merkittävin ilmapäästön aiheuttaja on kaatopaikkakaasu. Topinojan jätekeskuksessa kaasunkeräys on järjestetty osalle täyttöaluetta. Kaatopaikkakaasun keräys- ja käsittelyjärjestelmän 1. vaihe otettiin käyttöön täyttöalueen pohjoisosassa keväällä Pääosin kerätty kaasu hyödynnetään energiana kaukolämmön tuottamisessa, mutta pieni osa poltetaan soihtupolttimessa. Vuonna 2003 kaatopaikkakaasuja tarkkailtiin neljästä täyttöön asennetusta tarkkailuputkesta neljä kertaa. Kaatopaikkakaasujen metaanipitoisuudet vaihtelivat eri pisteiden välillä eri vuodenaikoina ja jätetäytön erilaisista hajoamistiloista johtuen. Kaasunkeräyksen johdosta kaatopaikkakaasujen aiheuttama kuormitus ilmaan on vähentynyt huomattavasti. Loppusijoitustoiminnan lisäksi jätekeskuksessa muodostuu pölyn, mikrobien ja happamoittavien kaasujen päästöjä mm. seuraavasti:

18 18/49 työmaaliikenteestä, jätteiden sijoituksesta ja peitemaan käsittelystä laajennusalueen rakennustöistä (massojen siirtely, työmaaliikenne) toiminnan lopettamisen jälkeen tehtävän maisemoinnin työmaaliikenteestä ja maamassojen siirtelystä jäteautojen ja työkoneiden päästöistä (hiilimonoksidi, hiukkaspäästöt, typen oksidit, hiilivedyt, rikkidioksidi, ym.). Päästöjen vähentäminen Biojätteiden erilliskeräyksestä johtuva jätteen sisältämän orgaanisen aineksen määrän pieneneminen vähentää peittämättömästä jätteestä aiheutuvaa hajua ja käytössä olevan täyttöalueen kaasupäästöjä. Myös jo rakennettu kaasunkeräysjärjestelmä vähentää kaasupäästöjä. Kaasunkeräystä laajennetaan lähivuosina ja myös laajennusalueelle toteutetaan kaasun keräys- ja käsittely. Liikenteestä, jätteenkäsittelystä yms. ilmaan aiheutuvia päästöjä minimoidaan myös kaatopaikan hoidon keinoin. Hajuhaittoja hallitaan jätteen tiivistämisellä ja peittämisellä. Pölyämistä vähentävät mm. jätteiden nopea peittäminen ja kulkureittien asfaltointi. Loppusijoitettava polttolaitoksen savukaasujen stabiloitu puhdistusjäte on lähes pölyämätöntä rakeisesta olomuodosta johtuen. Lievästi pilaantuneet maat kuljetetaan kaatopaikalle kuormat peitettyinä. Myös välivarastointikasat pidetään tarvittaessa peitettyinä. Maiden läjityksessä ja kuormauksessa syntyvää pölyä estetään tarvittaessa kastelulla. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Jätekeskuksen välivarastokentät, kulkutiet ja piha-alueet ovat pääosin asfaltoitu. Kaatopaikkavesien tasausallas on rakennettu tiiviiksi. Topinojan jätekeskus on perustettu aikana, jolloin kaatopaikan pohjarakenteille ei ollut vaatimuksia. Kaatopaikan pohjamaa on pääosin savikkoa, jossa suotovesien imeytyminen maaperään ja pohjaveteen on vähäistä. Kaatopaikan pohjalla on salaojitus. Täyttöalueen ympärillä on reunapenger ja sen kaatopaikan puoleisen luiskan juuressa salaojat. Nykyisen täyttöalueen käytöstä luovutaan marraskuun 2007 alkuun mennessä ja tämän jälkeen täyttöalue viimeistellään v mennessä. Täyttöalue suljetaan vaiheittain, joten suotautuvalle vedelle alttiina oleva täyttöalue pienenee täyttöalueen käytön loppua kohden. Kaatopaikan laajennus liittyy nykyisen täyttöalueen päälle luiskaan. Liittymärakenne tehdään tiiviiksi ja rakenne toimii vanhan täyttöalueen pintarakenteena ja laajennusalueen pohjarakenteena. Laajennusalueelle sijoitetaan pääasiassa jätteenkäsittelylaitosten rejektejä ja jätteenpolttolaitoksen kuonaa ja savukaasun puhdistusjätettä, joissa ei ole merkittävästi biohajoavaa jätettä. Kuonan ja savukaasunpuhdistuksen jätteiden liukoisuudet ovat pienet, jolloin niistä suotovesiin liukenevien haittaaineiden pitoisuudet jäävät pieniksi.

19 19/49 Maaperään kohdistuvana päästönä voidaan pitää myös roskaantumista, jota jätteen peittäminen ehkäisee. Lisäksi roskaantumisen ehkäisemiseksi alueen ympäristö ja alueelle johtavan tien ympäristö siivotaan säännöllisesti. Pohjavesien laatua seurataan hyväksytyn ohjelman mukaisesti. Vuonna 2003 pohjavesinäytteitä otettiin alueella olevista kuudesta pohjavesiputkesta neljä kertaa. Pohjavesissä oli nähtävissä selviä viitteitä kaatopaikan vaikutuksista. Ammoniumtyppi- ja kloridipitoisuudet sekä sähkönjohtavuudet olivat korkeita. Kaikkien putkien vedet olivat selvästi likaantuneita, mutta putket HP1 ja HP10 olivat likaisimpia. Hygieenisesti pohjavedet olivat kuitenkin puhtaita luonnontilaisiin ojavesiin verrattuna. Pohjavesien likaantuminen osoittaa, että kaikki suotovedet eivät välttämättä aina ohjaudu viemäriverkostoa pitkin keskuspuhdistamolle. Maaperän laadusta johtuen pohjaveden liikkuminen maaperässä on hidasta, mikä osaltaan vaikeuttaa arviointia. Kaatopaikan yläpuolisissa putkissa (HP5 ja HP10) ammoniumtyppi- ja kloridipitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat korkeita. Tämä viittaa siihen, että joko pisteet sijaitsevat kaatopaikan vaikutusalueella, putkissa ei ole pohjavettä tai että pisteet eivät sijaitse virtaussuuntaan nähden kaatopaikan yläpuolella. Melupäästöt ja tärinä Topinojan jätekeskuksen toiminnassa meluhaitat aiheutuvat pääasiassa kuljetusliikenteestä ja jätteenkäsittely- sekä maansiirtotoiminnasta. Myös laajennusalueen rakentamisesta ja loppusijoitusalueen sulkemisesta aiheutuu meluhaittaa. Rakentamisvaihe on lyhyt, joten merkittävämpää on toiminnan aikainen melu. Melu on luonteeltaan hajapäästö. Jätekeskuksen alueella ei ole tehty melumittauksia. Kuorma-auton ja kaatopaikkajyrän äänitehotason arvioidaan kohoavan moottoria kiihdytettäessä hetkellisesti dba:in. Tällöin melutaso 55 dba:n tasoisena voi hetkellisesti ylittyä n m etäisyydellä päästölähteestä. Yli 45 dba:n tasoisena melu kantautuu teoreettisesti n m etäisyyteen. Jätekeskuksen toiminnan aiheuttaman melun ei arvioida ylittävän yleisiä melutason ohjearvoja alueen ympäristön häiriintyvissä kohteissa. Jätteenkäsittelytoiminnasta ei aiheudu tärinähaittoja. Päästöjen vähentäminen Meluhaittoja vähennetään mm. seuraavilla tavoilla: jätteiden siirtoihin käytettävät työkoneet ovat maansiirtotöissä yleisesti käytettäviä työkoneita. Koneiden valinnassa kiinnitetään huomiota melutasoon. liikenteen ja toiminnan meluhaittoja estetään myös toiminta-aikoja rajoittamalla.

20 YMPÄRISTÖHAITTOJEN ESTÄMINEN 20/49 Ympäristön roskaantuminen Melu- ja liikennehaitat Ympäristön roskaantuminen estetään jätteiden riittävällä koneellisella käsittelyllä ja peittämisellä sekä valvonnalla ja tarvittaessa ympäristön siivouksella. Roskaantumista vähentää myös alueen aitaaminen. Kaatopaikka sijaitsee lähellä Eurooppa E18 tietä, jonka liikennemääristä kaatopaikkaliikenteen osuus on erittäin pieni. Kaatopaikan työkoneet ovat verrattavissa normaaleihin maansiirtotöissä käytettäviin koneisiin. Kaatopaikan ympäristö on kaavoissa varattu teollisuus-, maa- ja metsätalous- sekä virkistyskäyttöihin. Kaatopaikan lähettyvillä on myös pientaloasutusta sekä koulu n. 400 m etäisyydellä. Kaatopaikan sijaintiin ja toimintaan liittyvien seikkojen johdosta kaatopaikan aiheuttamia liikenne- ja meluhaittoja pidetään suhteellisen pieninä. Eläinten aiheuttamat haitat Haju- ja pölypäästöt ARVIO KÄYTETTÄVÄSTÄ TEKNIIKASTA Eläinten aiheuttamat haitat estetään pääsääntöisesti jätteiden riittävällä peittämisellä ja koneellisella käsittelyllä. Biojätteen erilliskeräyksen järjestäminen vähentää tulevaisuudessa jätteen orgaanisen aineksen määrää (eläinten ravinnoksi kelpaava jäte). Tuhoeläinten torjunnassa käytetään myrkytyksiä. Lokkien torjuntaan on myös varauduttu ja keinona käytetään loukkuja. Haju- ja pölypäästöt sekä aerosolit estetään jätteiden riittävällä peittämisellä. Myös orgaanisen aineksen määrän väheneminen kaatopaikkajätteessä vähentää em. haittojen ilmenemistä. Kuivana kautena jätteiden pölyämisestä aiheutuvia haittoja voidaan vähentää myös kastelulla (suolauksella). Topinoja jätekeskuksessa käytettävää tekniikkaa ja toteutettavia rakenteita pidetään parhaana käyttökelpoisena tekniikkana (BAT), sillä: loppusijoitusalueiden ja varastoalueen pohja- ja muut eristerakenteet tehdään voimassa olevien vaatimusten mukaisina kaatopaikkavesien nykyinen tasausallas on tehty tiiviiksi; uusi allas tehdään myös tiiviiksi voimassa olevien vaatimusten mukaisesti; vesien keräilyssä ja johtamisessa käytettävät putket ja laitteet ovat jätevesitekniikassa yleisesti käytettyjä ja käyttöön hyväksyttyjä kaatopaikkavedet johdetaan viemäriin ja käsitellään jätevedenpuhdistamolla

21 VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN 21/49 kaatopaikkakaasun keräysjärjestelyissä käytetään ajanmukaisia ja koeteltuja rakenteita; kerätty kaatopaikkakaasu hyödynnetään energiantuotannossa; ylijäämäkaasu poltetaan hiilidioksidiksi soihtupolttimessa kaatopaikan viimeistelyrakenteet tehdään valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen edellyttämällä tavalla loppusijoitusalueilla erilaiset jätteet erotetaan tarvittaessa välieristeillä mm. sekoittumisen tai keskenään reagoimisen estämiseksi koko jätekeskuksen alue aidataan ja sitä valvotaan jatkuvasti; koko alue valaistaan; alue liitetään hälytys- ja kaukovalvontajärjestelmiin. jätekeskuksella on kattava ympäristövaikutusten tarkkailujärjestelmä, joka täyttää valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä esitetyt vaatimukset. Vaikutukset yleiseen viihtyvyyteen ja ihmisten terveyteen Jätekeskus vaikuttaa lähialueen asukkaiden ja lähialueita virkistykseen käyttävien ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Nykytilanteeseen verrattuna ympäristön elinolot ja viihtyvyys parantuvat laajennusalueen käyttöönoton jälkeen johtuen paremmasta jätteenkäsittelytekniikasta ja loppusijoitettavan jätteen laadun muuttumisesta. Jäteaseman toiminnan aiheuttama melu ei ylitä yleisiä melutason ohjearvoja alueen ympäristössä. Kaatopaikkailman mikrobit ovat yleensä tavallisia ulkoilmassa ja ympäristössä esiintyviä bakteereja. Laajennusalueen käyttöönotto vähentää nykytilanteeseen verrattuna hengitysilman mikrobihaittaa, sillä loppusijoitusalueelle sijoitettavan jätteen laatu on nykyistä parempaa (jäte on käsittelyrejektejä). Nykyinen jätekeskus on aiheuttanut hajuvalituksia. Nykytilanteeseen verrattuna hajuhaitat tulevat vähenemään, koska nykyisen kaltainen tavanomaisten jätteiden kaatopaikkakäsittely loppuu ja hajuhaittoja aiheuttava nykyinen täyttöalue suljetaan. Hajupäästöjä vähentää myös nykyisen kaatopaikan kaatopaikkakaasun talteenoton tehostuminen. Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin sekä rakennettuun ympäristöön Topinojan jätekeskuksen lähellä ei sijaitse Natura 2000-verkostoon tai valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Vaikutukset kasvillisuuteen ja osittain myös eläimistöön ovat paikallisia. Lintujen välityksellä vaikutukset ulottuvat laajemmalle tarkasteltaessa mm. mahdollisia välillisiä vaikutuksia ravintoketjussa. Muutoksista alueen lokkikannoista ei ole käytettävissä systemaattisesti kerättyä tietoa. Jätekeskuksessa lokkien määrän on arvioitu olevan suuruusluokkaa kpl/d. Jätekeskuksen normaaliin toimintaan kuuluvat jätteiden koneellinen käsittely (murskaus, tiivistys) ja peittäminen ovat myös haittaeläinten torjunnan tehokkaimmat keinot. Biojätteen erilliskeräys poistaa jätteestä suurimman osan haittaeläimille sopivasta ravinnosta. Rottien torjunnassa käytetään myös myrkytyksiä ja lokkien torjunnassa loukuttamista.