Yhteiseen ymmä rrykseen sosiäälisestä vähvistämisestä

Transkriptio

1 Yhteiseen ymmä rrykseen sosiäälisestä vähvistämisestä Muistio Nuorisotakuu on tuonut nuoret yhteiskunnallisen keskiöön. Nuorten tarpeisiin, palveluiden kehittämiseen ja yhteistyön tiivistämiseen on kiinnitetty huomiota aiempaa enemmän. Nuorisotakuuseen on kohdistettu kritiikkiä, joka tuskin on aiheetonta. Monet ovat sitä mieltä, että takuuta eniten tarvitsevat nuoret jäävät sen ulkopuolelle. Etenkin tälle ryhmälle sosiaalisen vahvistamisen palvelut, työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö, ovat keskeisiä. Monialainen yhteistyö ei myöskään ole toiminut odotetulla tavalla. TPY:n Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoiminnan ideatyöryhmä järjesti seminaarin, jossa nuorisotakuun kannalta keskeisimmät ministeriöt (opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö) sekä sosiaalisen vahvistamisen asiantuntijoita, toimijoita ja tutkijoita kokoontui edistämään yhteistä ymmärrystä sosiaalisesta vahvistamisesta sekä pohtimaan sektorit ylittävän yhteistyön mahdollisuuksia. Seminaarissa käytiin aluksi läpi sosiaalisen vahvistamisen määrittely- ja mittarityö. Tämän jälkeen ministeriöiden edustajat pohtivat nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön roolia nuorten palvelujärjestelmässä. Lopuksi käytiin läpi matalan kynnyksen palveluita ja oppilaitosyhteistyötä käytännön hankkeiden kautta. Sosiaalisen vahvistamisen määrittelyä ja mittaamista Käsitteet ohjaavat ajattelua ja niihin tiivistyy tietoa. Käsitteille ohjataan yhteiskunnallisia resursseja. Siksi käsitteet ovat tärkeitä. Nuorisoalan käsitteistöt poikkeavat toisistaan eri hallinnon aloilla. Sen lisäksi, että asioista puhutaan eri nimillä, käsitteillä voi olla myös erilaisia konnotaatioita. Esimerkiksi jos nuoria soittaa bändissä, se voi tarkoittaa nuorisotyöntekijälle harrastusta, sosiaalistyöntekijälle sosiaalista kiinnittymistä ja oppilaitoksen opolle tulevan ammatin valintaa. Yhteinen käsitteistö on toimivan ja tehokkaan yhteistyön edellytys. Hakiessaan sosiaalisen vahvistamisen ydintä TPY:n tutkija Tapio Kuure on kerännyt ns. tikkataulumenetelmällä kentän toimijoilta näkemyksiä, mitä osa-alueita tulee kehittää, kun tavoitteena on sosiaalisesti vahva nuori. Eniten pisteitä keräsivät vuorovaikutustaidot, itsetunto, sosiaalinen toimintakyky ja elämänhallinta. Epäsuosituimmat käsitteet olivat käsillä tekeminen, aktiivinen kansalaisuus, arvokkuus ja luovuus. Huomioitavaa on, että tieteellisessä keskustelussa suosittu minäpystyvyys ei saavuttanut suosiota tässä yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että minäpystyvyys tai muut epäsuositut käsitteet olisivat turhia, niille on vain löydettävä oikea paikka ilmiöitä kuvattaessa. Sosiaalisen vahvistamisen mittaria kehitetään, koska sijoittuminen työelämään tai oppilaitokseen ei anna koko kuvaa työpajajakson vaikutuksesta nuoren elämään. Tavoitteena on, että asiantuntija Kristiina Lehmuskosken kehittämä mittari tekee muutoksen ja onnistuneen etenemisen näkyväksi sekä yksilö- että ryhmätasolla. Tällä hetkellä työpajamittari on pilotointivaiheessa. Myöhemmin rakennetaan mittarit muita sosiaalisen vahvistamisen palveluita, etsivää nuorisotyötä ja Nuotta-valmennusta, varten.

2 Sova-mittarilla mitataan muutosta, eli työpajatoiminnan vaikutuksia. Vaikuttavuuden mittaaminen edellyttäisi pitkän aikavälin seurantaa ja jatkotutkimusta muutokseen vaikuttavista syistä. Mittarin alustavat osa-alueet ovat a) itsetunto, itseluottamus ja minäpystyvyys; b) sosiaaliset suhteet ja luottamus toisiin ihmisiin; c) elämänhalllinta (Antonovskyn koherenssin tunne); d) arjenhallinta ja e) tulevaisuusorientaatio. Mittaria on rakennettu tiiviissä yhteistyössä käsitteistön määrittelyn kanssa. Lisäksi kentältä on kerätty pajojen omia mittareita sekä valmentautujien ja valmentajien näkemyksiä. Mittaria on kommentoinut myös joukko nuoriso- ja sosiaalialan tutkijoita ja kehittäjiä. Pilotti on saanut pääsääntöisesti positiivista palautetta. Mittarit tulevat osaksi kokonaistietohallinnon ohjelmaa, jolla pajoilta kerätään vuosittain tietoa. Tavoitamme oikeat nuoret? OKM:n Georg Henrik Wrede painotti, että tavoitteena on tehdä, mikä on parasta nuorille. Laajempana yhteiskunnallisena ja eri ministeriöiden yhteisenä tavoitteena on Wreden arvion mukaan, että nuoret työllistyvät. Niin etsivä nuorisotyö kuin työpajatoiminta ja opinnot ovat vain väliasteita työelämään. Työelämä vaatii, että ihmiset tuntevat taitonsa ja ovat motivoituneita löytämään oman tiensä. Työpajat ja etsivät tekevät konkreettisia asioita nuorisotakuun toteuttamiseksi. Sova-mittari puolestaan on yksi keino todentaa ja kehittää tätä työtä. Sen avulla selvitetään myös, mitä tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Pula työpaikoista asettaa suuria haasteita. Wreden mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että niitä saadaan jostain lisää. Trendinä on kannustaa nuoria yrittäjyyteen, mutta se vaatii paljon oma-aloitteisuutta eikä se ole kaikille ihmistyypeille muutenkaan paras vaihtoehto. Wreden mukaan nonformaali oppiminen on hyvä keino edistää mielekkäiden jatkopolkujen syntyä. Oppivelvollisuusuudistuksen myötä aiheesta on tullut keskeinen kysymys sosiaalisen vahvistaminen palvelukentässä, sillä se pakottaa pohtimaan nonformaalin ja formaalin oppimisen suhdetta ja työpajojen roolia suhdetta formaalin oppimisjärjestelmään. Wrede mielestä pajojen pitäisi säilyä nonformaaleina oppimisympäristöinä, joilla kuitenkin hyvät suhteet formaaliin. Toinen keskeinen kysymys, koskee työpajojen ja etsivien kohderyhmää. Wrede pohti, tavoitetaanko nuoria nyt liikaa. Etenkin etsivä työ on suuressa roolissa, mutta työpajat eivät ole aina etsivän työn asiakkaiden paikka. Tarvitaan myös muita palveluita, mutta niistä on pula. Seurauksena on, että osa nuorista jää etsivän asiakkaiksi, koska jatkopaikkoja ei ole. Wrede oli huolissaan siitä, että työpajojen ja etsivien asiakaskunta määrittyy suhdanteiden ja tarjolla olevien opiskelupaikkojen mukaan. Hänen mukaansa niin suuren osuuden ei välttämättä pitäisi kulkea nonformaalin kanavan kautta, joten työpajojen ja etsivien rinnalla pitäisi olla myös muita vaihtoehtoja, joita voisi etsiä esimerkiksi kansalaisopistojen ja vapaan sivistystyön parista. Palvelu olen minä Wreden tavoin myös STM:n neuvotteleva virkamies Elina Palola oli sitä mieltä, että rahojen ollessa tiukassa on mietittävä, mitä voidaan nykyisillä resursseilla tehdä paremmin. Yksi keinoa on tiivistää monialaista yhteistyötä, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Se on myös edellytys sille, että tuloksia saadaan aikaan.

3 Yritystä yhteistyön lisäämiseksi on ollut, mutta käytännön toteuttaminen on osoittautunut vaikeammaksi. Palola piti Kuuren tavoin käsitteen määrittelyä tärkeänä. Esimerkiksi ohjaamisella on opetussektorilla positiivinen kaiku, kun taas sosiaalitoimessa nuoren ohjaaminen sen piirin on tapahtunut, kun mitään muita vaihtoehtoja ei ollut esimerkiksi TE-toimessa tarjolla. Nuorisotakuu lupaa koulutusta, työtä tai kuntoutusta. Hallitusneuvotteluissa ei kuitenkaan määritelty, mitä kuntoutuksella tarkoitetaan. Palola huomauttaa, että STM voi osaltaan katsoa peiliin, koska ministeriö ei välttämättä osannut neuvotella rooliaan nuorisotakuun toteuttamisessa tarpeeksi tarkasti. Palola painotti palvelumentaliteetin muutosta. Sen sijaan, että nuoria ohjataan suoraan seuraavaan palveluun, työntekijän olisi aina mietittävä, mitä juuri hän voi tehdä nuoren hyväksi sillä hetkellä. Palvelu olen minä -ajattelu sai kannatusta yleisöstä ja sitä pidettiin juuri nuorisotyöllisenä lähtökohtana. On päästävä irti poislähettämisen kulttuurista. Palolan mukaan ihminen pitää nähdä kokonaisuutena. Tähän nykyinen systeemi ei kannusta. Esimerkiksi ihmisille, jotka eivät pärjää työpajalla on järjestettävä sanktioimatonta toimintaa. Palolan mukaan siinä, että ihmistä rangaistaan, jos hän ei kykene kaikkeen, ei ole mitään järkeä. Sanktiot ovat iso työmarkkinapoliittinen kysymys, joten siihen on vaikea puuttua. Hän kuitenkin toivoo, että systeemi voisi joustaa sen verran, että kokeilu voitaisiin toteuttaa edes jollain pienellä alueella. Palola pohti sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalisen vahvistamisen palveluiden eroa. Hän ei pitänyt niiden päämäärien eroa kovin suurena, vaan lähinnä kohderyhmät poikkesivat. Palola haluaisi selvittää, olisiko tällä saralla mahdollisuuksia tiiviimpään yhteistyöhön. Hän kannustaa suhtautumaan avoimin mielin Kelaan, vaikka se usein näyttäytyykin mörkönä. Nuorten kuntoutuksesta on sieltä hyviä kokemuksia ja uusista ideoista ollaan avoimen kiinnostuneita. Ohjaamo tulee Nuoret haluavat ja tarvitsevat henkilökohtaista tukea ja ohjausta sekä matalan kynnyksen palveluita. Toimijoiden välinen tiedonkulku vaatii myös parantamista. Tähän Työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelevan virkamiehen Liisa Winqvistin mukaan panostetaan tällä ESR-kaudella. Merkittävin hanke on matalan kynnyksen Ohjaamo. Ohjaamon suhde etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan on selvitettävä neuvotteluissa. Koska Ohjaamoon ei liity sanktiota, sen katsottiin olevan lähempänä etsivän nuorisotyötä. TEM:n näkökulmasta sosiaalinen vahvistaminen on lähellä ohjaus-käsitettä, jos se pitää sisällään aikaa, kunnioitusta ja huomiota. Myös Winqvist oli sitä mieltä, että käsitteistö pitää saada loksahtamaan paikalleen. Te-toimi ostaa paljon palveluita, joita pajatkin voisivat tuottaa. Keskeistä on, osataanko palveluita tarjota ja ostaa oikein. Winqvistin mukaan työhönvalmennukselle olisi paljon kysyntää ja siitä on saatu hyviä tuloksia, mutta tuottajia ei meinaa löytyä. Työhönvalmennus sopii erityisesti osatyökykyisille, maahanmuuttajille ja esimerkiksi vastavalmistuneille, joiden työttömyys venyy. Tässä voisi olla pajoille mahdollisuus. Yleisöstä huomautettiin, että pajoilla valmennusjaksot ovat pidempiä ja sillä työhönvalmennus on vain 50 tuntia. Pajojen työvalmennuksella ja työhönvalmennuksella on myös sisällöllisiä eroja, joten pajojen pitää pohtia uusia lähestymistapoja, mikäli työhönvalmennusta halutaan alkaa toteuttaa. Pajoilla käydään läpi

4 työelämän meta-taitoja, kuten ohjeita ja niiden noudattamista sekä vuorovaikutusta, eikä niinkään vaativien työtehtävien asioita. Nuorisotakuun etenemistä seurataan avainkoordinaattoreiden avulla. Winqvist lupasi viedä eteenpäin yleisöstä esitettyä toivetta, että avainindikaattoreihin työttömien lukumäärän lisäksi saataisiin tieto siitä, kuinka moni on toimenpiteissä (aktivointiaste). Oppilaitosyhteistyö: Koulut auki yhteistyökumppaneille Tredun Oiva-hanketta esittelivät ohjaajat Emmi Hellsten ja Marianne Peni. Hankkeen tavoitteena on läpäisyn tehostaminen, nuorisotyön toimintamallien kehittäminen ja etsiminen oppilaitoksen sisällä sekä toisen asteen ja perusasteen välisen yhteistyön lisääminen ja kehittäminen nuorisotyön keinoin. Pääasialliset toimintamuodot ovat erilaiset ryhmäyttämiset ja tapahtumat ja välituntitoiminta. Lisäksi tetleireillä nuoret ovat päässeet kokeilemaan muutaman päivän jaksoksi eri aloja ns. oikeissa töissä. Tärkeintä on ollut läsnäolo ja rinnalla kulkeminen sekä opinto-ohjaajan ja kuraattorin luokse että koulun ulkopuolisten palveluiden pariin (esim. lastensuojelu ja Kela). Käytännossä hankkeet ohjaajat ovat jatkuvasti opiskelijoiden tavoitettavissa. Ohjaajilla voi olla tapaamisia opiskelijan kanssa tarvittaessa päivittäin tai työ voi tarkoittaa vaikka herätyspuheluita. Toiminnan matala kynnys ja vapaaehtoisuus ja sanktioiden puute ovat edistäneet oppilaiden tavoittamista ja hankkeen tulokset ovat olleet hyviä. Hyvinkään kaupungin hankekoordinaattori Anu Vesterinen vaati, että kouluja ei pidetä enää oppimispaikkoina vaan kasvuyhteisöinä. Kouluyhteisöjä pitäisi kehittää siten, että se pystyy kohtaamaan erilaisten nuorten tarpeet paremmin. Nykyisin lähtökohta on usein negatiivinen siten, että nuoren odotetaan aina asettuvan normeihin. Hyvinkäällä toimii Lapanen, jonka avulla luodaan nuorelle tukiverkosto koulun tai terveydenhoitajan ilmoituksen pohjalta. Kyseessä ei siis ole lastensuojeluilmoitus. Sosiaalitoimella ei ole resursseja tehdä ennakoivaa työtä, mutta seurakunnan diakonia työ on saatu perheiden ja lasten tueksi. Vesterisen mukaan toiminnallisuudella on saatu hyviä ratkaisuja. Peruskoulun, etsivien ja työpajojen yhteistyöllä on Vesterisen mukaan edistetty peruskoulun loppuun suorittamista. Peruskouluryhmä muodostetaan työpajalle etsivien löytämistä peruskoulun keskeyttäneistä ja opinnot suoritetaan osana työpajajaksoa. Käyttöön saadut opettajaresurssit, jotka myöntävät suoritukset, ovat olleet ratkaisevia. Matalan kynnyksen palvelut: Aikaa ja tarvelähtöisyyttä Tutkija Anne Puuronen mukaan matalakynnyksisyys on kohtaamista ja aikaa ja siihen kuuluu myös jalkautuva työote ja ryhmätoiminta. Nuorta ei pitäisi kohdata ongelma edellä. Tavoitteilla ja saavutuksilla voi myös olla matala kynnys. Esimerkkejä onnistumisista voivat olla lisääntyneet mielikuvat päihteettömyydestä ja yritykset pysyä raittiina tai kasvanut tunne elämänhallinnasta. Menestystekijöitä palveluissa ovat oikea-aikaisuus, palvelun mitoittaminen tarvelähtöisesti, joustavuus ja palvelun löytämisen helppous. Puuronen on kerännyt nuorilta kehittämisideoita. Nuoret kaipasivat palveluiden jalkautumista, koska kun voimavarat hakeutua hoitoon ovat pienimmät, palvelun tarve on suurin. Palveluiden tulisi olla

5 muuntautumiskykyisiä ja saavutettavissa muulloinkin kuin virka-aikoina (esim. nuorisoasema auki vappuna). Puuronen korosti, että palveluita kehittäessä täytyy kuunnella nöyrästi palaute ja kommentit asiakkailta, sillä tieto on heillä. Puuronen suositteli deliberatiivista mallia myös kehittämistyön arviointiin, sillä parhaat tulokset saadaan yhdessä tekemällä. Kokemusasiantuntijoita osataan hyödyntää hyvin sosiaalipuolella, mutta järjestöjä pitäisi saada entistä paremmin mukaan. Saman katon alle sijoitetuista palveluista ja eri toimijoiden välisestä tiiviistä yhteistyöstä on saatu kokemuksia ainakin Oulusta Byströmin talosta, Mikkelin Olkkarista ja Liputus-hankkeesta. Vantaan kaupungin nuorisopalveluiden johtajan Eija Aholan mukaan Vantaan malli on verkostomaisempi kuin esimerkiksi Byströmin talo. Vantaalla matala kynnys lähtee siitä, että kaikki ovat tavallisia, on vain eri asioita, joita pitää hoitaa. Palvelut tuodaan työpajalle ja pyritään siihen, että se on turvallinen yhteisö ja paikka hengähtää. Tämä on tärkeää, koska monien nuorten taustalla on kiusaamista. Pyritään siihen, että valinnat ovat nuoren itse tekemiä. Työote on kokonaisvaltainen. Eteenpäin ohjaaminen on koko henkilökunnan tehtävä. Poisohjaamista vältetään. Avain on jälleen kerran hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä. Ahola mainitsee Kelan erityisen hyvänä yhteistyökumppanina. Aholan mielestä Vantaalla palveluihin on haalittu nimenomaan kohderyhmää. Rahaakin on riittävästi, joten kaikki on kiinni siitä, kuinka järkevästi toiminta saadaan järjestettyä. EL