Kalatalousvaliokunta MIETINTÖLUONNOS

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kalatalousvaliokunta 2011/2291(INI) MIETINTÖLUONNOS elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesta raportointivelvollisuudesta (2011/2291(INI)) Kalatalousvaliokunta Esittelijä: Carl Haglund PR\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...8 PE v /11 PR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesta raportointivelvollisuudesta (2011/2291(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisista raportointivelvollisuuksista (COM(2011)0418), ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002, ottaa huomioon komission 22. huhtikuuta 2009 antaman vihreän kirjan yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta (COM(2009)0163), ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2011 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta (COM(2011)0425), ottaa huomioon komission 5. helmikuuta 2007 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon kalastuskapasiteetin ja pyyntiponnistuksen indikaattoreiden parantamisesta yhteisessä kalastuspolitiikassa (COM(2007)0039), ottaa huomioon komission 25. toukokuuta 2011 antaman tiedonannon kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta (COM(2011)0298), ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 12/2011 "Ovatko EU:n toimet tukeneet kalastuslaivastojen kapasiteetin mukauttamista käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin?", ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 hyväksymänsä päätöslauselman tiettyjen yhteisen kalastuspolitiikan mukaisten vesialueille pääsyn rajoitusten tarkistamisesta (Shetlannin kieltoalue ja punakampelan suoja-alue) 1, ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0000/2012), A. katsoo komission kertomuksen osoittavan jälleen, ettei nykyisessä yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) ole onnistuttu saavuttamaan Euroopan unionin kalavarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskevia tavoitteita eikä mukauttamaan olemassa olevaa kalastuskapasiteettia käytettävissä oleviin kalavaroihin; 1 EUVL C 290E, , s PR\ doc 3/11 PE v01-00

4 B. panee merkille, että yli 60:tä prosenttia Euroopan vesialueilla olevista kalakannoista kalastetaan niille asetettua kestävää enimmäistuottoa enemmän; C. ottaa huomioon, että suurimpien sallittujen saaliiden (TACien) ja kiintiöiden järjestelmä on osoittautunut tehottomaksi kalakantojen kestävän hoidon näkökulmasta, ja katsoo, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat ovat keskeinen keino edistää kalakantojen kestävää hoitoa; D. katsoo, että luotettavan tieteellisen tiedon puuttuminen vaikeuttaa edelleen suuresti useimpien kalakantojen kestävää hoitoa; E. ottaa huomioon, että vesilintujen ja hylkeiden määrän jatkuva kasvu aiheuttaa lisäpaineita jo ennestään heikoille kalavaroille joillakin EU:n alueilla; F. ottaa huomioon, että viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan kalataloudesta on hävinnyt hyvin suuri määrä työpaikkoja kalakantojen huonon tilanteen, halpatuonnista johtuvan hintojen laskun sekä teknologian kehittymisen takia; ottaa huomioon, että toisaalta kalastuslaivastojen pyyntikapasiteetti on parantunut merkittävästi teknologian kehittyessä; G. katsoo, että saatavilla olevat tiedot eurooppalaisten kalastuslaivastojen nykykapasiteetista eivät ole luotettavia, koska niissä ei ole huomioitu teknologian kehittymistä eivätkä jäsenvaltiot toimita asianmukaisesti tietoa laivastojensa kapasiteetista; H. katsoo, että teknisten toimenpidekehysten tarkistaminen johtaa tärkeään säädökseen, jossa käsitellään ja ryhmitellään erilaisia toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi; 1. panee merkille, että komissio on täyttänyt neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 säädetyt velvollisuudet, joiden mukaisesti komissio antaa vuoden 2012 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yhteisen kalastuspolitiikan toiminnasta II luvun (Säilyttäminen ja kestävyys) sekä III luvun (Kalastuskapasiteetin mukauttaminen) osalta; 2. panee merkille, että komissio on myös täyttänyt samaan asetukseen perustuvan velvollisuutensa esittää 31. joulukuuta 2011 mennessä kertomus 17 artiklan 2 kohdassa säädetyistä järjestelyistä, jotka koskevat kalastuksen rajoittamista 12 meripeninkulman merialueilla; Säilyttäminen ja kestävyys (II luku) 3. kehottaa komissiota edistämään pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien laatimista kaikille EU:n kalastusalueille; korostaa, että pyyntialueet on mahdollista ryhmitellä maantieteellisten kalastusalueiden mukaan siten, että kunkin eurooppalaisen merialueen erityispiirteet otetaan huomioon ja pienimuotoiseen rannikkokalastukseen sovelletaan eri järjestelmää; katsoo, että investoiminen uusiin saaliinpurkupaikkoihin ja uusille yrityksille tarkoitettuihin aloituspaketteihin olisi mahdollistettava, jotta pienimuotoisen kalastuksen alalle saataisiin jatkossakin uusia kalastajasukupolvia; 4. kehottaa komissiota soveltamaan jatkossa ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa PE v /11 PR\ doc

5 kaikissa pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa ja nostamaan selkeät tavoitteet ja pyyntiä koskevat valvontasäännöt keskeiseen asemaan jokaisessa suunnitelmassa; katsoo, että suunnitelmien pitäisi sisältää vuotuisen pyyntiponnistuksen määrittämistä koskevat säännöt, joissa huomioidaan kalakannan nykykoon ja pyyntialueen rakenteen sekä kyseessä olevalle kalakannalle asetettujen tavoitteiden välillä vallitseva ero; vaatii neuvostoa noudattamaan poikkeuksetta pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa asetettuja tavoitteita; 5. pahoittelee, että jotkut monivuotisia suunnitelmia koskevat ehdotukset ovat ajautuneet toimielinten välisessä käsittelyssä umpikujaan, mikä vaikuttaa laaja-alaisemmin kaikkiin muihin pitkän aikavälin hoitosuunnitelmiin; 6. korostaa, että kaikilla pyyntialueilla on löydettävä ympäristönäkökohtien sekä taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen välille oikeanlainen tasapaino, ja painottaa, että eurooppalaisten kalastajien on ehdottoman tärkeää hyväksyä pyyntiä koskevat valvontasäännöt; kehottaa näin ollen lisäämään alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien edustajien ja alan muiden tärkeiden toimijoiden osallistumista hoitosuunnitelmien laatimiseen; katsoo, että alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien asemaa kyseisessä menettelyssä olisi parannettava huomattavasti; 7. korostaa, että saaliiden poisheitto, tahattomat sivusaaliit sekä liikakalastus liittyvät suoraan toisiinsa, joten EU:lle on laadittava tehokas politiikka saaliiden poisheiton vähentämiseksi; katsoo, että Euroopan kalastuksenvalvontavirastolla pitäisi myös olla enemmän valtaa sen varmistamiseksi, että sääntöjä ja rangaistuksia koskeva järjestelmä on oikeudenmukainen, eli että yhdenvertaisen kohtelun periaate toteutuu; katsoo, että poisheittokiellon pitäisi kohdistua pyyntialueeseen sen sijaan, että se koskisi eri kalakantoja; painottaa sellaisten pyydysten ja muiden välineiden käytön edistämistä, joiden avulla voidaan vähentää muiden kuin kohteena olevien lajien sivusaaliita tai estää ne kokonaan, samoin kuin muiden kestävien pyyntimenetelmien käytön edistämistä; korostaa tämän tavoitteen yhteydessä sekakalastusalueiden hoidon merkitystä; 8. vaatii komissiota ratkaisemaan välittömästi ongelman, joka liittyy siihen, ettei pätevien tieteellisten ohjeiden kannalta tarpeellisia luotettavia tietoja ole saatavilla; kehottaa komissiota luomaan järjestelmän, jonka kautta voidaan määrätä rangaistuksia niille jäsenvaltioille, jotka eivät täytä velvollisuuttaan kerätä ja välittää tietoa; korostaa, että jäsenvaltioissa tehtävälle tärkeälle tutkimustyölle on varmistettava asianmukainen rahoitus; kehottaa komissiota luomaan samalla kehyksen hoitosuunnitelmia sekä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien päätösten tekemistä varten tilanteissa, joissa tietoa on käytössä liian vähän tai käytettävissä oleva tieto ei ole luotettavaa; 9. kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin hylkeiden ja joidenkin vesilintujen kalakannoille aiheuttamien kielteisen vaikutusten vähentämiseksi erityisesti sellaisilla alueilla, joilla hylkeet ja vesilinnut ovat haitallisia tulokaslajeja; Kalastuskapasiteetin mukauttaminen (III luku) 10. kehottaa komissiota laatimaan EU:lle sellaisen ylikapasiteetin määritelmän, jossa sovitetaan yhteen alueelliset määritelmät ja huomioidaan paikalliset erityispiirteet; kehottaa komissiota myös uudistamaan kalastuskapasiteetin määritelmää siten, että se PR\ doc 5/11 PE v01-00

6 kattaa sekä aluksen kalastuskapasiteetin että todellisen pyyntiponnistuksen; painottaa lisäksi tarvetta määrittää pienimuotoinen kalastusalueet, jotta se voidaan erottaa teollisesta kalastuksesta; 11. kehottaa komissiota valvomaan jäsenvaltioiden kalastuslaivastojen kapasiteettia koskevia rajoituksia ja mukauttamaan niitä tarvittaessa luotettavien tietojen sekä teknologian kehittymisen perusteella; 12. vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan pakolliset leikkaukset, jotta kestävää kapasiteettia koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa kaikilla kalastusalueilla ja kalastuslaivastojen huomattava ylikapasiteetti saadaan kokonaan poistettua, sekä määräämään tavoitteiden saavuttamatta jättämisestä rangaistuksia eli jäädyttämään Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnettävät määrärahat; 13. kannattaa komission ehdotusta siitä, että unionissa otetaan käyttöön siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä, joka sisältää tiukat suojatoimenpiteet ja jolla luodaan erityisjärjestelyt pienimuotoiselle kalastukselle ja rannikkokalastukselle, varmistetaan etuuskohtelu ympäristöystävällisille kalastusaluksille, ratkaistaan kalastusoikeuksien keskittymiseen liittyvä ongelma ja mahdollistetaan kalastusoikeuksien peruuttaminen; katsoo näin ollen, että yksittäinen jäsenvaltio olisi vapautettava velvollisuudesta ottaa käyttöön siirrettävät kalastusoikeudet, jos sen kalastuskapasiteetti jää asetetun ylärajan alapuolelle tai jos se osoittaa voivansa alentaa kalastuskapasiteettia riittävästi ottamatta käyttöön siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää; 14. korostaa, ettei siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää saa pitää ainoana välineenä liikakalastuksen ja ylikapasiteetin torjumisessa, vaan se pitäisi nähdä yhtenä monista jäsenvaltioiden käytössä olevista kalakantojen hoitoa helpottavista lisätoimenpiteistä, ja komission pitäisi siksi luoda yhdessä kahden lainsäätäjän kanssa järjestelmälle laajempi kehys, valvoa ja seurata järjestelmän soveltamista jäsenvaltioissa sekä raportoida lainsäätäjille tietyin väliajoin järjestelmän tuloksista; painottaa, että valikoivia pyydyksiä ja muita teknisiä toimenpiteitä, kuten tiettyjen pyyntialueiden sulkemista tai tiettyjen kalastustoimien kieltämistä, pitäisi edistää ponnekkaammin täydentävinä toimenpiteinä; 15. korostaa tarvetta myöntää lyhytaikaista tukea kalastajille, jotka kärsivät toteutettujen toimenpiteiden kielteisistä vaikutuksista, jotta ylikapasiteettia voitaisiin vähentää ja kalastuslaivastojen kapasiteettia mukauttaa kalastusmahdollisuuksien ja pitkäaikaisen kestävyyden mukaisesti; 16. painottaa, että laivastojen kapasiteetin pienentämiselle ja tavoitteiden vauhdittamiselle on asetettava selkeät määräajat, sekä kehottaa komissiota luomaan järjestelmän rangaistusten määräämiseksi sellaisille jäsenvaltioille, jotka eivät täytä omia velvollisuuksiaan annetuissa määräajoissa, ja kehittämään edelleen ehdollisuuden periaatetta kalavarojen käyttöoikeuksien ja kestävästä kalastuksesta saatavien palkkioiden alalla; Kalastuksen rajoittaminen 12 meripeninkulman merialueella (17 artiklan 2 kohta) 17. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan oikeus määrätä erityisiä kalastusrajoituksia säilytettäisiin 31. joulukuuta 2022 asti, ja on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että nykyisten järjestelyjen muuttaminen saattaisi horjuttaa nykyistä PE v /11 PR\ doc

7 tasapainoa, joka on saavutettu erityisjärjestelmän käyttöönoton seurauksena; 18. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen suhteellisen vakauden periaatetta ottaen huomioon parametrit, joilla taataan rannikkoyhteisöjen etuuskohtelu oikeuksien jakamisessa sekä tasapuolinen pääsy vesialueille ja hyödyntämään kalavaroja; 19. kehottaa komissiota luomaan pyyntioikeuksien myöntämistä varten tulosperusteisen hallintajärjestelmän, jossa kestävää kalastusta koskeva todistustaakka on kalatalouden toimijoilla; 20. on sitä mieltä, että pyyntioikeuksien erityisjärjestelmä, joka koskee pienimuotoista kalastusta 12 meripeninkulman merialueilla, olisi säilytettävä; 21. katsoo, että Shetlannin kieltoalueen kaltaisten suojelualueiden nimeämistä pitäisi myös jatkossa hyödyntää tärkeänä säilyttämisen välineenä biologisesti herkkien alueiden suojelussa; olettaa näin ollen, että komissio käsittelee näitä asioita teknisen toimenpidekehyksen tulevan uudistamisen yhteydessä, mikä mahdollistaisi lainsäädännön johdonmukaistamisen; 22. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille. PR\ doc 7/11 PE v01-00

8 PERUSTELUT Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/ mukaan komission on annettava vuoden 2012 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä (II luku) sekä jäsenvaltioiden onnistumisesta kalastuskapasiteetin mukauttamisessa (III luku). Lisäksi komission piti esittää 31. joulukuuta 2011 mennessä kertomus 17 artiklan 2 kohdan mukaisista kalastusrajoituksista 12 meripeninkulman merialueilla. Komissio toteaa kertomuksessaan, että jäsenvaltioiden toimet kalakantojen säilyttämisen ja elvyttämisen tehostamiseksi ovat olleet riittämättömiä ja laivastojen kapasiteetin alentamisessa on edistytty vain vähän. Järjestelmä kalastuksen rajoittamiseksi 12 meripeninkulman merialueilla toimii hyvin, ja sitä voitaisiin mahdollisesti laajentaa koskemaan myös meripeninkulman merialueita. Tämä edesauttaisi tavoitteiden tehokasta saavuttamista. I. Säilyttäminen ja kestävyys (II luku) Vaikka monivuotisten suunnitelmien ja elvytyssuunnitelmien laatimista tuetaan yleisesti, ne ovat toistaiseksi kattaneet vain 17 kalakantaa EU:n vesialueilla eikä liikakalastus ole vähentynyt riittävästi. Kaikille EU:n pyyntialueille ja/tai maantieteellisille kalastusalueille pitäisi laatia pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat, joissa huomioidaan Euroopan eri merialueiden erityispiirteet ja sovelletaan erillistä järjestelmää pienimuotoiseen rannikkokalastukseen. Koska neuvosto päättää suurimmista sallituista saaliista (TACeista) ja kiintiöistä vuosittain, lyhytaikaiset kansalliset huolenaiheet menevät kalakantojen pitkän aikavälin hoidon ja siihen liittyvän varovaisuusperiaatteen edelle. Nykyinen kalakantojen hoitojärjestelmä ei ole auttanut tervehdyttämään kalakantoja, mikä hankaloittaa yleistä pyrkimystä löytää oikeanlainen tasapaino ympäristönäkökohtien ja taloudellisten näkökohtien välille. Kalastusalueiden hoito on tieteenala, jota ohjaavat taloudelliset ja sitä kautta poliittiset perusteet. Pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa onnistuminen kuitenkin edellyttää, että neuvosto noudattaa niiden tavoitteita ja aivan erityisesti pyyntiä koskevia valvontasääntöjä, jotka lainsäätäjät ovat sisällyttäneet pitkän aikavälin hoitosuunnitelmiin parhaiden saatavilla olevien tieteellisten ohjeiden perusteella ja ennalta varautumisen periaatetta noudattaen. Uudistetussa yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) pitäisi huomioida tämä epäkohta ja laatia tarvittavat säännöt neuvoston päätösten hillitsemiseksi. Jotta kokonaisvaltaisen lähestymistavan noudattaminen olisi mahdollista, tavoitteet on asetettava pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa selkeästi ja hoitosuunnitelmia laadittaessa on sovellettava ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa ja kehitettävä ratkaisuja sekakalastusalueiden hoitoa varten. Pyyntiä koskevien valvontasääntöjen pitäisi olla keskeisessä asemassa monivuotisissa suunnitelmissa, ja niiden pitäisi sisältää säännöt vuotuisen pyyntiponnistuksen määrittämiseksi. Niissä pitäisi myös huomioida ero kannan nykyisen koon ja pyyntialueen rakenteen sekä asianomaista kantaa koskevien tavoitteiden 1 EUVL L 358, , s. 59. PE v /11 PR\ doc

9 välillä. Liikakalastusta voidaan torjua kunnolla vain, jos eurooppalaiset kalastajat ymmärtävät ja hyväksyvät pyyntiä koskevan valvontasäännön. Siksi on tärkeää, että alueelliset neuvoaantavat toimikunnat sekä alan muut keskeiset toimijat otetaan mukaan suunnitelmien toteuttamiseen. Lisäksi EU:ssa voitaisiin ottaa käyttöön mekanismi korvausten maksamiseksi kalastajille, joihin taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset sekä ekosysteemien suojelutoimenpiteiden vaikutukset kohdistuvat. Saaliiden poisheitto ja tahattomat sivusaaliit lisäävät edelleen merkittävästi liikakalastusta. Näin ollen pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa on huomioitava myös pyyntiponnistus, jotta tehokkaita toimintatapoja poisheiton torjumiseksi voidaan edistää aiempaa paremmin. Toimintatavat pitäisi määrittää pyyntialuekohtaisesti sen sijaan, että ne koskevat eri kalakantoja. Euroopan kalastuksenvalvontavirastolla (CFCA) pitäisi myös olla enemmän valtaa sen varmistamiseksi, että sääntöjä ja rangaistuksia koskeva järjestelmä on oikeudenmukainen ja yhdenvertaisen kohtelun periaate toteutuu. Lisäksi pitäisi edistää sellaisia välineitä, joiden avulla voidaan vähentää muiden kuin kohteena olevien lajien sivusaaliita tai poistaa ne kokonaan, ja myös muut tekniset toimenpiteet, kuten pyyntialueiden sulkeminen ja tiettyjen kalastustoimien kieltäminen, pitäisi hyväksyä. Komissio tuo kertomuksessaan esiin, ettei luotettavaa tietoa ole helposti saatavilla, vaikka se olisi tarpeen pätevien tieteellisten ohjeiden antamiseksi. Euroopan parlamentti on korostanut useaan otteeseen, ettei missään tapauksessa ole hyväksyttävää, että jäsenvaltiot jättävät toimittamatta tarvittavat tiedot. Sen lisäksi, että kehitetään toimintatapoja, joiden kautta jäsenvaltioita vaaditaan täyttämään velvollisuutensa rangaistuksen uhalla, rahoituskehyksessä on myös varmistettava jäsenvaltioille riittävät määrärahat selkeästi määritellyille tieteellisen tutkimuksen aloille 1. Kestävyyden näkökulmasta on myös äärimmäisen tärkeää luoda kehys hoitosuunnitelmia sekä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien päätösten tekemistä varten tilanteissa, joissa on käytössä liian vähän tietoa tai käytettävissä oleva tieto ei ole luotettavaa. II. Kalastuskapasiteetin mukauttaminen (III luku) Euroopan tilintarkastustuomioistuin katsoo erityiskertomuksessaan 2, että yhteisen kalastuspolitiikan nykyiset säännöt eivät ole riittävän tiukkoja liikakalastuksen torjumiseksi. Tilintarkastustuomioistuin muun muassa toteaa, että tasoitustoimenpiteitä koskeva kehys sekä niiden suunnittelu ja toteuttaminen ovat riittämättömiä. Tilintarkastustuomioistuin arvostelee sitä, ettei kalastuskapasiteetille ja liikakalastukselle ole laadittu määritelmiä, ja tulee siihen johtopäätökseen, etteivät laivastojen kapasiteettirajoitukset ole juuri edistäneet kalastuskapasiteetin mukauttamista. Jäsenvaltiot eivät ole myöskään täyttäneet velvollisuuksiaan, jotka koskevat esimerkiksi raportointia, asianmukaisten vähentämistavoitteiden asettamista, tiedon keruuta ja toimittamista sekä tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamista laivaston kapasiteetin alentamiseksi. Tästä johtuen vuonna 2011 tehtyjen arvioiden mukaan 63:a prosenttia Atlantilla olevista 1 Kuten Ranska, Italia, Irlanti, Portugali, Espanja ja Belgia totesivat 31. toukokuuta 2011 annetussa yhteisessä julkilausumassa yhteisen kalastuspolitiikan tulevasta rahoitusvälineestä. 2 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2011 "Ovatko EU:n toimet tukeneet kalastuslaivastojen kapasiteetin mukauttamista käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin?" PR\ doc 9/11 PE v01-00

10 kalakannoista, 82:ta prosenttia Välimerellä olevista kalakannoista ja neljää kuudesta Itämerellä olevista kalakannoista liikakalastetaan 1. Kansalaisjärjestöjen antamien varoitusten mukaan jopa kolmea neljästä Euroopassa olevasta kalakannasta liikakalastetaan. Komission arvioiden mukaan kalastuslaivastojen kapasiteetti on useilla kalastusalueilla kaksi tai kolme kertaa liian suuri 2. Vaikka EU:n kalastuslaivastojen kapasiteetti on pienentynyt vuosittain noin kahdella tai kolmella prosentilla edellisen, vuonna 2002 toteutetun uudistuksen seurauksena, teknologian kehittyminen ja kalastuslaivastojen tehokkuuden parantuminen on kumonnut pienentymisen vaikutukset 3. Komissio korostaa kertomuksessaan, että vaikka jäsenvaltioilla olisi velvollisuus mukauttaa laivastojen kokoa, ylikapasiteetti on edelleen merkittävää. Tämä johtuu siitä, ettei pakollisille leikkauksille ole asetettu selkeitä tavoitteita. Tuloksena on taloudellinen tehottomuus, merkittävät ympäristövaikutukset, polttoaineen suuri kulutus sekä eurooppalaisen kalastuksen alhainen osuus elintarvikehuollossa. Tarvitsemme siis liikakalastukselle yleisen määritelmän, jota sovelletaan EU:n tasolla, ja yksityiskohtaisemman määritelmän, jota sovelletaan aluetasolla. Määritelmissä on huomioitava erilaisten tekijöiden painoarvo eri alueilla. Uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa on asetettava selkeät määräajat laivastojen koon pienentämiselle ja tavoitteiden vauhdittamiselle sekä otettava käyttöön mekanismi rangaistusten määräämiseksi jäsenvaltioille, jotka eivät noudata sääntöjä. Vaikka kalastuslaivaston pitäisi voida rahoittaa itse toimintansa pitkällä aikavälillä, tarvittaessa on myönnettävä lyhytaikaista rahallista tukea sellaisille kalastajille, joihin havaitun liikakalastuksen seuraukset ja muut haittavaikutukset kohdistuvat. Laivastojen kapasiteetille asetetuilla ylärajoilla ei ole enää merkittävää vaikutusta, kun kalastuslaivastojen kapasiteettia mukautetaan käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin, koska bruttovetoisuudella (GT) ja koneteholla (kw) mitattuna eurooppalaisten laivastojen kapasiteetti on laskenut jo useiden vuosien ajan. Lisäksi kalastusteknologia on kehittynyt, minkä vuoksi bruttovetoisuuden ja konetehon perusteella määritetyn kalastuskapasiteetin avulla ei enää ole mahdollista arvioida pyydetyn saaliin määrää. Tässä mielessä laivastokapasiteetin mukauttamista pitäisi vauhdittaa palkitsemalla kestävästä kalastuksesta. Vastuullisen kalastuksen osoittamista koskevaa ehdollisuuden periaatetta pitäisi soveltaa kalastusoikeuksiin, oikeuteen hyödyntää kalavaroja ja alaa koskeviin palkkioihin. Kalastajat eivät ole motivoituneita suojelemaan kalakantoja, koska he eivät omista niitä. Näin ollen olisi tutkittava mahdollisuutta ottaa käyttöön järjestelmä, jossa kalastajat jakavat itse osuuksia julkisesta hyödykkeestä. Vaikka siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä esiteltäisiin keinona, jonka avulla jäsenvaltiot voivat mahdollisesti vähentää ylikapasiteettia ja torjua liikakalastusta, sitä on pidettävä vain yhtenä työkaluna monien muiden hoitotoimenpiteiden joukossa. Kyseisen järjestelmän käyttöönotosta ja käyttötavoista olisi päätettävä mahdollisuuksien mukaan kansallisesti. EU:ssa on kuitenkin luotava järjestelmää varten selkeä kehys, joka sisältää suojalausekkeet sen varmistamiseksi, että kalastusoikeudet eivät keskity vain muutamille, että kalastusoikeudet voidaan peruuttaa ja että jäsenvaltiot 1 COM(2011) COM(2009) Komission valmisteluasiakirja "Reflections on further reform of the Common Fisheries Policy" vuodelta PE v /11 PR\ doc

11 voivat jäädä järjestelmän ulkopuolelle, jos ne voivat alentaa kapasiteettia muilla tavoin. Kalastusoikeuksien myöntämisessä pitäisi suosia ympäristöystävällisiä kalastusaluksia. Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää on valvottava ja seurattava tarkasti, ja komission on annettava tietyin väliajoin kertomuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle järjestelmän tuloksista. III. Kalastuksen rajoittaminen 12 meripeninkulman merialueilla (17 artiklan 2 kohta) Suhteellisen vakauden periaate on kannustanut jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota pikemminkin omiin kansallisiin osuuksiinsa kuin edistämään yhteisiä etuja pitkällä aikavälillä. Näin ollen kyseistä periaatetta on tarkasteltava perinpohjaisesti uudelleen. Jos periaatteesta pidetään kiinni, oikeuksien jakamisessa on säilytettävä kalastuksesta voimakkaasti riippuvaisia rannikkoyhteisöjä koskeva etuuskohtelu, vesialueiden ja kalavarojen yhdenvertaiset käyttömahdollisuudet on taattava ja siitä on maksettava kannustepalkkioita. Asetuksen 17 artiklan 2 kohdassa säädetyt kalastusrajoitukset, joilla säädellään pyyntiponnistusten jakautumista ja jotka eivät muutu vuosittain kalakantojen hoitotavoitteiden ja myönnettyjen kiintiöiden mukaan, ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Ne olisi siksi säilytettävä. Ennakkolupajärjestelmään perustuvat kalastustoimia koskevat erityisrajoitukset esimerkiksi niin kutsutulla Shetlannin kieltoalueella pitäisi säilyttää, koska kyseisellä alueella esiintyvät lajit ovat biologisesti herkkiä. Lisäksi alueella saavutettu tasapaino on tärkeä ja siksi tarpeen säilyttää. Kaikki vesialueille pääsyä koskevat suojelujärjestelmät pitäisi koota yhteen säädökseen, joten niitä pitäisi käsitellä teknisen toimenpidekehyksen tulevan uudistuksen yhteydessä. PR\ doc 11/11 PE v01-00