Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus; kysymyksiä ja vastauksia

Transkriptio

1 MEMO/11/503 Bryssel, 13. heinäkuuta 2011 Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus; kysymyksiä ja vastauksia Nykyaikaisempaa ja yksinkertaisempaa yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) koskevien komission ehdotusten yleistavoitteena on ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpi kalastus. Lopettamalla liikakalastus ja vahvistamalla kalastusmahdollisuudet tieteellisten lausuntojen perusteella uudella politiikalla halutaan palauttaa kalakannat kestävälle tasolle. YKP:n avulla varmistetaan EU:n kansalaisille vakaa, turvallinen ja terveellinen elintarvikkeiden saanti pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on turvata kalastusalan hyvinvointi, päästä eroon tukiriippuvuudesta ja luoda rannikkoalueille uusia työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia. Miksi uusi politiikka on tarpeen? Euroopan kalastuspolitiikka on pikaisen uudistuksen tarpeessa. Pyynti ylittää kalojen turvallisen lisääntymisen rajat, jolloin yksittäiset kalakannat ehtyvät ja meriekosysteemin säilyminen vaarantuu. Kolmea neljästä kalakannasta kalastetaan nykyisiin liikaa: 82 % Välimeren ja 63 % Atlantin kalakannoista on liikakalastettuja. Saaliit pienenevät, ja alan tulevaisuus on epävarma. Tässä tilanteessa komissio ehdottaa politiikan kunnianhimoista uudistusta, jolla halutaan luoda paremmat edellytykset kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön tulevaisuudelle. Uudistus vaikuttaa osaltaan Eurooppa strategiaan, ja politiikkaa kehitetään osana laajempaa meritalouden kokonaisuutta. Tavoitteena on varmistaa johdonmukaisempi politiikka EU:n meri- ja rannikkoalueilla pyrkimällä kohti kalastusalan vahvaa talouskehitystä, johon liittyy myös talouskasvu ja koheesion lisääntyminen rannikkoalueilla. Ehdotetun uudistuksen ydin on kestävä kehitys. Kestävä kalastus tarkoittaa, että kalastus tapahtuu tasolla, joka ei vaaranna kantojen lisääntymistä ja joka lisää pitkän aikavälin tuottoa. Tämä edellyttää saaliiden määrän hallinnointia. Komissio ehdottaa, että vuoteen 2015 mennessä kantojen hyödyntäminen on saatava kestävälle tasolle. Se määritellään suurimmaksi saaliiksi, joka voidaan turvallisesti pyytää vuodesta toiseen ja jonka avulla kalakannan koko voidaan säilyttää enimmäistuoton tasolla. Tästä tasosta käytetään nimitystä "kestävä enimmäistuotto". Tavoite on vahvistettu Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka olisi saavutettava kaikkialla vuoteen 2015 mennessä. Arviot 1 osoittavat, että jos kantoja hyödynnetään tällä tavalla, niiden koko kasvaa noin 70 %. Kokonaissaaliit kasvaisivat noin 17 %, voittomarginaali kolminkertaistuisi, sijoitetun pääoman tuotto kuusinkertaistuisi, ja pyyntisektorin bruttoarvonlisäys kasvaisi lähes 90 %, mikä vastaa 2,7 miljardia euroa seuraavan vuosikymmenen aikana.

2 Kestävä kalastus lopettaisi myös pyyntisektorin riippuvaisuuden julkisesta tuesta. Se edistäisi hintojen vakauttamista avoimin edellytyksin, mikä olisi selkeästi kuluttajien edun mukaista. Markkinaehdoilla toimiva vahva, tehokas ja taloudellisesti elinkelpoinen kalastus olisi tärkeämpi ja aktiivisempi osa kalakantojen hoitoa. Mitkä ovat uusien ehdotusten pääkohdat? Monivuotinen ekosysteemipohjainen hallintomalli Jotta Euroopan kalastusalan talous voisi elpyä, meriympäristöä on suojeltava tehokkaammin. EU:n kalastusalaa hallinnoidaan vastedes monivuotisten suunnitelmien ja ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusteella, johon sisältyy ennalta varautumisen periaate sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan vaikutukset meriekosysteemiin ovat mahdollisimman vähäiset. Kalastusalan pitkän aikavälin suunnittelu- ja investointivarmuus on parempi ja vakaampi. Tämä säästää resursseja ja parantaa pitkän aikavälin tuottoa. Monivuotiset hoitosuunnitelmat on tarkoitus muuttaa kantaperustaisista suunnitelmista aiempaa harvemmiksi laivasto- ja alueperustaisiksi suunnitelmiksi, jotka koskevat useampia kalakantoja. Tavoitteena on saavuttaa kestävä pyyntitaso vuoteen 2015 mennessä. Kantoja, joille ei ole olemassa hoitosuunnitelmaa, hallinnoidaan neuvoston vahvistamien kalastusmahdollisuuksien ja muiden ehdotettuun välinepakettiin kuuluvien teknisten ja säilyttämistoimenpiteiden avulla. Saaliiden poisheittämiskielto Saaliiden poisheittäminen, ts. ei-toivottujen kalojen heittäminen yli laidan, on ongelma, jonka arvioidaan koskevan 23 %:a saaliiden kokonaismäärästä (tiettyjen kalastusten kohdalla jopa tuntuvasti enemmän). Tästä epäsuotavasta käytännöstä luovutaan tarkan aikataulun mukaan vahvistamalla samalla eräitä rinnakkaistoimenpiteitä. Kalastajat velvoitetaan purkamaan kaikki heidän pyytämänsä kaupalliset lajit. Alamittaisia kaloja ei saa myydä ihmisravinnoksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalukset on varustettu laitteilla, joiden avulla saadaan tarvittavat tiedot kaikesta kalastus- ja jalostustoiminnasta ja valvoa, että kaikkien saaliiden purkamista koskevaa velvoitetta noudatetaan. Tämä antaa luotettavampaa tietoa kalakannoista, parantaa kalastuksen hoitoa ja lisää resurssitehokkuutta. Samalla kannustetaan kalastajia välttämään ei-toivottuja saaliita valikoivampien pyydysten kaltaisten teknisten ratkaisujen avulla. Kalastuksen kannattavuuden parantaminen Vuodesta 2014 alkaen yli 12 metrin pituisille aluksille ja kaikille vedettäviä pyydyksiä käyttäville aluksille otetaan käyttöön siirrettävissä olevien saalisosuuksien järjestelmä eli niin sanottu kalastusoikeuksien järjestelmä. EU:n tasolla hyväksyttyjen periaatteiden perusteella jäsenvaltioille avoimella tavalla jaetut oikeudet antavat niiden haltijalle oikeuden osuuteen vuotuisesta kansallisesta kalastusmahdollisuudesta. Toimijat voivat vuokrata ja myydä oikeuksiaan ainoastaan omassa jäsenvaltiossaan. Nämä oikeudet ovat voimassa vähintään 15 vuotta, mutta ne voidaan peruuttaa ennen voimassaolon päättymistä, jos niiden haltija syyllistyy vakavaan rikkomiseen. Jäsenvaltiot voivat perustaa varannon ja ottaa käyttöön maksun siirrettävissä oleville oikeuksille. 1 Vaikutusten arviointi, joka liittyy komission ehdotukseen yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaksi asetukseksi. 2

3 Tämä uusi järjestelmä antaa kalastusalalle pidemmän aikavälin näkökulman, lisää joustavuutta ja vastuullisuutta; samalla se vähentää liikakapasiteettia. Toimijoille tarjotaan kannustin lisätä oikeuksiaan, kun taas toiset voivat päättää poistua alalta. Järjestelmän arvioidaan nostavan tuloja yli 20 % ja miehistön palkkoja 50 yli 100 % vuoteen 2022 mennessä 2. Tuki pienimuotoiselle kalastukselle Pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston osuus EU:n kokonaislaivastosta on 77 % alusten määrästä, mutta vain 8 % vetoisuudesta (alusten koko) ja 32 % konetehosta. Pienimuotoinen rannikkokalastus on usein tärkeä tekijä monien Euroopan rannikkoalueiden yhteiskuntarakenteiden ja kulttuuri-identiteetin kannalta. Sen vuoksi se tarvitsee erityistukea. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa jatketaan vuoteen 2022 jäsenvaltioiden oikeutta rajoittaa kalastusta vyöhykkeellä, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän rannikosta. Pienimuotoinen kalastus voidaan myös jättää siirrettävissä olevien oikeuksien järjestelmän ulkopuolelle. Uusi kalatalouden rahoitusväline sisältää toimenpiteitä pienimuotoisen kalastuksen hyväksi ja auttaa paikallistaloutta sopeutumaan muutoksiin. Kestävän vesiviljelyn kehittäminen Vesiviljelyä koskevat uudet puitteet lisäävät kalan ja äyriäisten tuotantoa ja saatavuutta EU:ssa, vähentävät riippuvuutta tuontikalasta ja vauhdittavat rannikko- ja maaseutualueiden talouskasvua. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vuoteen 2014 mennessä kansalliset strategiset suunnitelmat hallinnollisten esteiden poistamiseksi ja ympäristöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaatimusten vahvistamiseksi vesiviljelyalalle. Uusi vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta neuvoo alaan liittyvissä kysymyksissä. Vesiviljelyn kehittämisellä on selkeä EU:n laajuinen ulottuvuus: kansalliset strategiset valinnat voivat vaikuttaa kehitykseen naapurijäsenvaltioissa. Tieteellisen tietämyksen parantaminen Luotettava ja ajantasainen tieto meren luonnonvarojen tilasta on ensisijaisen tärkeää oikeiden hoitopäätösten ja uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisen kannalta. Ehdotuksessa vahvistetaan tietojen keräämiseen, tiedonhallintaan ja saatavuuteen jäsenvaltioissa sekä tietojen toimittamiseen komissiolle sovellettavat perussäännöt. Jäsenvaltioiden on kerättävä, ylläpidettävä ja jaettava tutkimustietoa kalakannoista ja kalastuksen vaikutuksista merialuekohtaisella tasolla. Tämän toiminnan koordinoimiseksi otetaan käyttöön kansalliset tutkimusohjelmat. Hajautettu hallinnointi Komission ehdotuksessa selkeytetään eri toimijoiden tehtävät ja velvollisuudet ja viedään päätöksenteko lähemmäs pyyntialueita. Sillä lopetetaan Brysselistä käsin tapahtuva mikrotason hallinnointi siten, että EU:n lainsäätäjät ainoastaan määrittelevät yleiset puitteet, perusperiaatteet, yleistavoitteet, tulosindikaattorit ja aikataulut. Jäsenvaltiot päättävät varsinaisista soveltamistoimenpiteistä ja tekevät yhteistyötä aluetasolla. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaiset ja tehokkaat toimenpiteet. Lisäksi otetaan käyttöön varamenettely, joka mahdollistaa komission puuttumisen asiaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot eivät pääse yksimielisyyteen tai asetettuja tavoitteita ei saavuteta. 2 Vaikutusten arviointi, joka liittyy komission ehdotukseen yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaksi asetukseksi. 3

4 Uusi markkinapolitiikka alan vastuu ja kuluttajille tiedottaminen Ehdotus uudeksi markkinapolitiikaksi on osa ehdotettua uudistuspakettia, jolla halutaan varmistaa, että kalastustuotteiden yhteismarkkinat edistävät osaltaan uuden YKP:n tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteena on EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen ja tasapuolisten edellytysten varmistaminen kaikille EU:ssa kaupan pidettäville tuotteille. Lisäksi siinä nykyaikaistetaan interventiojärjestelmää, koska nykyinen järjestelmä, jossa julkisia varoja haaskataan kalojen hävittämiseen, ei ole enää perusteltu. Entinen järjestelmä korvataan yksinkertaistetulla varastointijärjestelmällä, joka antaa tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden ostaa kalastustuotteita hintojen laskiessa tietyn tason alapuolelle ja varastoida tuotteet niiden saattamiseksi markkinoille myöhemmin. Tällainen järjestelmä lisää markkinoiden vakautta. Tuottajaorganisaatioiden asemaa kollektiivisessa hallinnoinnissa, seurannassa ja valvonnassa vahvistetaan. EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tehokkaampi markkinointi auttaa jätteen syntymisen vähentämisessä ja markkinoilta saadun palautteen välittämisessä tuottajille. Merkintöjä, laatua ja jäljitettävyyttä koskevat uudet kaupan pitämisen vaatimukset antavat kuluttajille selkeämpää tietoa ja auttavat heitä valitsemaan kestäviä kalastustuotteita. Eräät merkinnät ovat vastedes pakollisia, kuten maininta, jolla erotetaan toisistaan kalastus- ja vesiviljelytuotteet. Eräät muut vaatimukset voivat perustua vapaaehtoisuuteen. Nykyaikaistettu ja mukautettu rahoitusväline Kestävyyttä koskeviin uuden YKP:n tavoitteisiin myönnetään EU:n taloudellista tukea. Taloudellisen tuen edellytyksenä on sääntöjen noudattaminen, ja tätä periaatetta sovelletaan sekä jäsenvaltioihin että toimijoihin. Jäsenvaltioiden osalta sääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa EU:n taloudellisen tuen keskeyttämiseen, lakkauttamiseen tai oikaisemiseen. Toimijoiden kohdalla vakavat rikkomiset voivat johtaa taloudellisen tuen epäämiseen tai vähentämiseen. Lisäksi ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan huomioon tuen myöntämisen yhteydessä toimijoiden käyttäytyminen lähimenneisyydessä (erityisesti vakavien rikkomisten puuttuminen). Uutta rahoitusvälinettä, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa, kaudelle koskeva ehdotus tehdään myöhemmin tänä vuonna. Monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa komissio on ehdottanut rahaston talousarvioksi 6,7 miljardia euroa. Kansainvälinen vastuu FAO:n mukaan lähes 85 % maailman kalakannoista, joista on saatavilla tietoja, on jo maksimaalisesti hyödynnettyjä tai vaarassa joutua liikakalastetuiksi. Koska EU on arvon mukaan maailman suurin kalastustuotteiden tuoja, sen on toimittava kansainvälisesti samalla tavoin kuin sisämarkkinoillakin. Kalastusta koskevan ulkopolitiikan on oltava erottamaton osa YKP:aa. Sen vuoksi EU kannattaa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä kestävyyden ja kalakantojen ja meriympäristön biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen periaatteita. Se liittoutuu ja sitoutuu yhteisiin toimiin tärkeimpien kumppaneidensa kanssa laittoman kalastuksen torjumiseksi ja liikakapasiteetin vähentämiseksi. 4

5 Kolmansien maiden kanssa tekemissään kahdenvälisissä kalastussopimuksissa EU edistää kestävää kehitystä, hyvää hallinnointia ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita. Nykyiset kalastuskumppanuussopimukset korvataan ympäristön kannalta kestävillä kalastussopimuksilla, joilla varmistetaan, että kalavaroja hyödynnetään luotettavien tieteellisten lausuntojen perusteella kohdistamalla pyyntiponnistus ainoastaan ylijäämäisiin kalavaroihin, joita kumppanimaa ei voi tai halua itse pyytää. Näiden sopimusten mukaisesti kumppanimaat saavat korvauksen myöntämästään pääsystä niiden kalavaroihin; lisäksi kumppanimaille myönnetään taloudellista tukea kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon. Sisältyykö uudistukseen uusia valvontaa ja toimeenpanoa koskevia sääntöjä? Ehdotus on yhdenmukainen vuonna 2010 käyttöön otetun EU:n uuden valvontajärjestelmän 3 kanssa, ja se sisältää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen edellyttämät valvonta- ja toimeenpanojärjestelmän perustekijät. Ottaen huomioon saaliiden poisheittämisen välttämiseksi käyttöön otetun purkamisvelvoitteen komissio ehdottaa erityisesti kaikkien kalastustietojen kirjaamiseen liittyviä seuranta- ja valvontavelvoitteita sekä kestävää kalastusta edistäviin uusiin kalastuksenvalvonnassa käytettäviin tekniikoihin liittyviä pilottihankkeita. Koska uudistus tulee voimaan? Uudet säännöt tulevat voimaan sen jälkeen, kun ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti ovat äänestäneet ehdotuksista. Täytäntöönpano tapahtuu asteittain, koska ala tarvitsee aikaa mukautumiseen ja tulosten saavuttamiseen, mutta uudistukselle asetetaan selkeät määräajat. Tavoitteena on, että uusi lainsäädäntö hyväksytään ja tulee voimaan Ks. myös asiakirja IP/11/873 3 Neuvoston asetukset (EY) N:o 1005/2008 ja 1224/2009 5