Ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Suomessa

Transkriptio

1 Ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Suomessa Erkki Tammiaho Tekesin katsaus 258/2009

2 Tekes rahoitusta ja asiantuntemusta Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja ja asiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään verkottumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tutkimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 500 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. Tekesin ohjelmat valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi Tekesin ohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka on suunnattu elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeille alueille. Ohjelmilla luodaan uutta osaamista ja yhteistyöverkostoja. Ohjelmien aiheiden valinnat perustuvat Tekesin strategian sisältölinjauksiin. Tekes ohjaa noin puolet yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille myöntämästään rahoituksesta ohjelmien kautta. Copyright Tekes Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta Tekesin virallista kantaa. Tekes ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Lainattaessa on lähde mainittava. ISBN: ISSN: Tekesin katsaus 258/2009 Kannen kuva: Rolls-Royce Oy Ab Toimitus: Info Plus Taitto: Promedia Studio

3 Ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Suomessa Erkki Tammiaho Marjo Uusikylä (toim.) Tekesin katsaus 258/2009 Helsinki 2009

4 Esipuhe Tekes on käynnistänyt joukon selvityksiä, joissa kuvataan jonkin tietyn avainteknologian tai tieteellisen perushavainnon kehityspolku liiketoimintaosaamiseksi. Tarkasteltaviksi on valittu jo liiketoiminnan käynnistymiseen johtaneita kohteita, joilla on kansainvälisillä markkinoilla merkittävää liiketoimintapotentiaalia. Useita yrityksiä koskettavana tämä tarkastelu poikkeaa olennaisesti yksittäisten yritysten historiikeista. Tekes on ollut vahvasti mukana kohteeksi valittujen alojen kehityksessä. Kansainväliseen menestykseen johtaneet kilpailukykytekijät ovat muodostuneet pitkän innovaatioprosessin aikana. Vankan kilpailuaseman saavuttaminen on vienyt aikaa muutamasta vuodesta kymmeniin vuosiin. Edellytyksenä on ollut pitkäjänteinen uurastus ja selkeät strategiset visiot. Verkostoilla on ollut keskeinen vaikutus kansainvälisen läpimurron toteutumiseen. Tekes on valinnut kunkin kuvauksen kirjoittajaksi kyseisen kehityspolun tuntijan, joka on saattanut itsekin osallistua kehitystyöhön sen eri vaiheissa. Kehityspolku pyritään kertomaan sellaisena, kuin osallistuneet ovat itse sen alan sisältä nähneet. Kuvaukseen on valikoitu olennaisimmat havainnot kehityspolun varrelta. Kevään ja kesän 2009 aikana julkaistaan ensimmäiset kehityspolkujen kuvaukset. Jatkossa vastaavia kuvauksia on tarkoitus tehdä lisää. Tässä katsauksessa Erkki Tammiaho valottaa ruoripotkurilaiteliiketoiminnan kehitystä. Tekes on rahoittanut vuodesta 1985 lähtien ruoripotkurilaitteiden kehitystä yli 10 miljoonalla eurolla yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Kesäkuussa 2009 Tekes Kuva: Tekesin arkisto 2

5 Tekijän alkusanat Ruoripotkuri on laiteinnovaatio, jonka juuret juontavat 1800-luvun Eurooppaan. Suomessa ruoripotkurilaitteiden kehitystarina on neljänkymmenen vuoden mittainen. Ruoripotkurilaite on myös suomalainen menestystarina. Vuonna 2008 alan liiketoiminnan arvo maassamme oli noin 500 miljoonaa euroa. Tämä katsaus ruoripotkurilaitteiden teollisesta historiasta perustuu haastatteluihin, suppeahkoon kirjalliseen aineistoon sekä liiketoiminta-alueen toimijoiden internetissä julkaisemiin tietoihin. Katsaus ei ole täydellinen ja kaikenkattava. Toivon sen kuitenkin antavan hyvän yleiskuvan ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta-alueen kehityspolusta Suomessa. Jokaisella haastattelemallani henkilöillä (liite 1) on ollut oma tärkeä roolinsa potkurilaitteiden liiketoiminta-alueen kehityksessä maassamme. Kiitän heitä haastatteluista sekä arvokkaasta palautteesta, jota he ovat antaneet käsikirjoituksestani. Raumalla toukokuussa 2009 Erkki Tammiaho teknologia-asiamies Rauman Seudun Kehitys Oy Kuvat: Hollming Works Oy ja Tekesin arkisto 3

6 Tiivistelmä Suomi on saavuttanut ruoripotkurilaitteiden valmistajamaana johtavan aseman maailmassa. Myös suomalaisesta ruoripotkurilaitteesta on kehittynyt maailmanlaajuisesti tunnettu brändi. Tämä osoittaa, että myös kansainvälisesti tunnetusta ja muissakin maissa laajasti sovelletusta tuoteideasta on mahdollista kehittää kilpailukykyistä liiketoimintaa. Ruoripotkurilaiteliiketoiminta käynnistyi Raumalla 1960-luvulla. Telakan konepajalla alkunsa saanut ruoripotkureiden valmistus on kasvanut neljässäkymmenessä vuodessa laaja-alaiseksi kansainväliseksi liiketoiminnaksi. Tässä katsauksessa kuvataan kehityspolku, joka teknologisine ratkaisuineen, yrityskauppoineen ja -fuusioineen on johtanut vankan ruoripotkurilaiteklusterin muodostumiseen Raumalle. Painopistealueena tarkastelussa on siis mekaanisten ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Rauman seudulla luvulla alkanutta pääkaupunkiseudulle keskittyvää sähköisten, suurille risteilyaluksille suunniteltujen ruoripotkureiden kehityspolkua kuvataan tässä katsauksessa lyhyemmin. Myös siitä on syntynyt maahamme merkittävää liiketoimintaa. Maassamme on investoitu pitkäjänteisesti alan kehittämiseen. Tutkimuslaitoksista VTT on osallistunut aktiivisesti ruoripotkurilaiteteknologian ja tuotesovellusten kehittämiseen. Merenkulkulaitos alan merkittävänä asiakkaana on tarjonnut mahdollisuuden testata uusia teknisiä ratkaisuja aluksissaan, kuten saaristolautoissa, väylienhuoltoaluksissa ja monitoimimurtajissa. Tutkimusta, tuotekehitystä ja liiketoiminnan kehittämistä ovat rahoittaneet Tekes, Sitra ja Finnvera. Suomalaisen ruoripotkurilaiteliiketoiminnan kilpailukykytekijöitä ovat vahva osaaminen, usko omiin kykyihin, kyky tehdä yhteistyötä yhteisen päämäärän hyväksi sekä ennen kaikkea kyky tarjota ratkaisuja asiakkaan liiketoiminnan edistämiseksi. Fennica-monitoimimurtajassa on kaksi jäävahvistettua potkurilaitetta. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab 4

7 Sisällys Esipuhe 2 Tekijän alkusanat 3 Tiivistelmä 4 1 Ruoripotkurilaitteen toimintaperiaate 6 2 Ruoripotkurilaitteen kehitysaskeleita maailmalla 7 3 Ruoripotkurilaiteliiketoiminta Suomessa 1960-luvulta nykypäivään Ruoripotkurilaitetuotteen synty Liiketoimintaa ruoripotkurilaitteesta Markkinat laajenevat ja 1980-luvuilla Fuusioita, yrityskauppoja ja itsenäisempää yritystoimintaa Ruoripotkurilaitteiden valmistusta tukeva liiketoiminta 16 4 Tuotekehitys menestyksen tukijalkana 18 5 Kasvua kansainvälisiltä markkinoilta 26 6 Julkiset toimijat alan kehityksen vauhdittajina 28 7 Suomalaisen ruoripotkuriliiketoiminnan kilpailukykytekijät 30 Lähteet 31 Liite 32 Tekesin katsauksia 33 5

8 1 Ruoripotkurilaitteen toimintaperiaate Ruoripotkurilaite (Azimuth thruster) parantaa aluksen ohjailtavuutta merkittävästi perinteiseen kiinteän potkurin ja peräsimen yhdistelmään verrattuna. Ruoripotkurilaitteessa laivan potkurit on kiinnitetty vaakatasossa pyöriviin vedenalaisiin runkokappaleisiin. Ratkaisu tekee peräsimen tarpeettomaksi. Voimansiirrossa moottorista potkuriin käytetään vaihteistoa. Voimanlähteenä oleva dieselmoottori siirtää voimaa mekaanisesti tai dieselsähköisen voimansiirtojärjestelmän avulla. Pienemmissä laitteissa käytetään myös hydraulista voimansiirtoa. Mekaaniset potkurilaitteet jakaantuvat kahteen ryhmään voimansiirtojärjestelmien rakenteen mukaan: Z-käyttö, jossa on kaksi kulmavaihdetta ja voimansyöttöakseli on vaakasuorassa Kaavakuvassa suulakkeella varustettu Z- käyttöisen potkurilaitteen alaosa. Valokuvassa Steerprop Oy:n ruoripotkurilaite 2000-luvulta. Valokuva: Steerprop Oy L-käyttö, jossa on yksi kulmavaihde ja käyttöakseli on pystysuunnassa. Sähköisissä potkurilaitteissa potkurikotelossa oleva sähkömoottori tuottaa potkuria pyörittävän voiman. Sähköisiä potkureita kutsutaan myös Azipod-laitteiksi. 6

9 2 Ruoripotkurilaitteen kehitysaskeleita maailmalla Ensimmäiset suunnitelmat ruoripotkurilaitteiksi esiteltiin Keski-Euroopassa 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin patentoitiin myös potkurilaitteen periaate. Esitellyssä mallissa hammaspyörät olivat puuta, eikä kaupallisesti hyödynnettävien laitteiden rakentaminen ollut vielä mahdollista. Periaatteessa ruoripotkurilaitteen tavoin toimiva perämoottori on vanha keksintö. Ensimmäinen perämoottori lanseerattiin markkinoille Vähäisen tehon vuoksi perämoottori soveltuu kuitenkin vain pieniin huviveneisiin amerikkalainen Murray & Tregurtha, Inc. rakensi USA:n armeijan toimeksiannosta kulkukoneiston, jolla proomut muunnettiin itsenäisesti liikkuviksi. Ratkaisussa moottori ja potkurilaite muodostivat kiinteän kokonaisuuden, joka sijoitettiin laituriproomun toiseen päähän kuljettamaan proomua. Toisen maailmansodan suuressa maihinnousussa Eurooppaan käytettiin näitä laitteita satamaponttonien kuljettamiseen asemapaikoilleen. Sodan jälkeen laitteet jäivät siviilikäyttöön eri puolille maailmaa Harbomaster Marin Inc. (entinen Murray & Tregurtha, Inc.) rakensi ensimmäisen hinaajakäyttöön tarkoitetun ruoripotkurilaitteen. Jo 1940-luvulla saksalaisen Josef Becker Schottel -yrityksen perustaja pohti, miten proomujen kulkukoneistojen vaatimaa tilaa aluksessa voitaisiin vähentää, yksinkertaistaa niiden asentamista alukseen, helpottaa huoltoa ja parantaa ohjattavuutta. Schottelin ensimmäinen 150 hv:n tehoinen ruoripotkurilaite valmistui Sen pohjalta yritys on kehittänyt nykyisen tuotekonseptinsa. Nykypäivänä Shcottel GmbH kuuluu viiden suurimman ruoripotkurivalmistajan joukkoon. Itävaltainen Ernst Schneider patentoi 1920-luvulla ruoripotkurilaitteen, joka muodostuu laivan pohjassa olevasta pystysuorasta laparyhmästä, joka sekä liikuttaa alusta että määrää sen kulkusuunnan. Saksalainen Voith Turbo valmistaa tätä laitekonseptia tuotenimellä Voith Schneider. Poikkeavasta toteutuksestaan huolimatta tämäkin potkurilaite on löytänyt oman asiakaskuntansa ja kilpailee edelleen osuuksista ruoripotkurimarkkinoilla. Nykypäivänä kansainvälisesti merkittäviä toimijoita ruoripotkurilaiteiden liiketoiminta-alueella ovat Eurooppassa muun muassa Rolls-Royce Ltd, Schottel GmbH, Voith Ag, Flowserve Pleuger GmbH, Holland Roerpropeller B.V., Lips B.V., Veth Motoren B.V. ja Brunvoll Thrusters AS. Amerikkalaisia potkurilaitevalmistajia ovat Harbomaster Marine Inc. ja Thrustmasters of Texas. Kauko-Idässä toimivat Niigata Power System Co Ltd., Kawasaki Heavy Industries Ltd ja Shanghai Helicez Marine Machinery Co. Kuvat: Rolls-Royce Oy Ab ja Tekesin arkisto 7

10 3 Ruoripotkurilaiteliiketoiminta Suomessa luvulta nykypäivään Suomi on maailman johtava maa ruoripotkurilaitteiden valmistuksessa. Eniten laitteita valmistetaan Raumalla Satakunnassa. Myös koko ruoripotkureiden suomalainen menestystarina alkaa Raumalta, jossa Hollming Oy käynnisti 1960-luvun puolivälissä niiden valmistuksen. Nykyään ruoripotkurilaitteita valmistaa maassamme kolme yritystä: Rolls-Royce Oy, Steerprop Oy ja ABB Oy Marine. 3.1 Ruoripotkurilaitetuotteen synty Hollming Oy aloitti laivanrakennuksen Raumalla Aluksi yritys rakensi puisia kuunareita, joita toimitettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Puurunkoisista aluksista siirryttiin vähitellen teräksisten alusten rakentamiseen. Jo 1960-luvun alussa telakka rakensi rahtialuksia sekä Neuvostoliittoon että länsimaisille asiakkaille luvulla vaihtelut työvoiman tarpeessa tuotannon eri vaiheissa olivat tyypillisiä laivanrakennusalalla. Myös Hollming Oy:n telakalla kuormitusvaihtelut aiheuttivat ongelmia. Niiden Varhaisinta Aquamaster-potkurilaitemallia toimitettiin muun muassa palkoaluksiin, proomuihin, hinaajiin ja losseihin 1960-luvulla. Ensimmäinen laite asennettiin palkoalukseen vuonna Kuvat: Rolls-Royce Oy Ab

11 Parkanossa 1980-luvulla valmistettu lossi talviliikenteessä. Kuva: Hollming Works Oy. tasaamiseen etsittiin ratkaisua täytetöistä, joilla toivottiin voitavan työllistää telakan väki vajaatyöllisyystilanteissa. Täytetyöt pyrittiin valitsemaan siten, etteivät ne sitoisi liiaksi työvoimaa silloin kun sitä tarvittaisiin päätuotteiden eli laivojen rakentamiseen. Uusien tuotteiden löytämiseksi yhtiössä kerättiin järjestelmällisesti tuoteideoita Niitä etsittiin kaikista mahdollisista lähteistä, kuten lehdistä, alan julkaisuista, muista yrityksistä ja henkilökunnalta. Etsinnän tuloksena kertyi lähes 100 erilaista ideaa potentiaalisiksi tuoteaihioiksi. Ideat testattiin amerikkalaisella arviointijärjestelmällä, joka pisteytti ideat toteutuskelpoisuuden ja hyödyn mukaan. Analysoinnissa valikoitui tarkemmin arvioitavaksi 20 tuoteideaa. Näistäkin karsittiin vielä puolet. Yhtiön johto perehtyi perusteellisemmin jäljellejääneisiin kymmeneen ideaan. Ideoista kärkeen nousivat laivan ohjauskoneet, palkoalukset (hydroclap), ruoripotkurilaitteet (tuleva Aquamaster) ja ruoppausponttonit (Kahla). Uusien tuotteiden valmistus aloitettiin palkoaluksesta. Telakan konepaja valmisti palkoalukseen kulkukoneiston. Laitetta kutsuttiin kansiperämoottoriksi. Kansiperämoottorin vetolaite kiinnitettiin proomun perään ja kytkettiin suoraan dieselmoottoriin kiinni. Näin muodostui laitekokonaisuus. Ensimmäinen ruoripotkurilaite suunniteltiin keväällä 1965 ja saman vuoden kesällä valmistui ensimmäinen palkoproomu ja siihen tarvittavat kaksi potkurilaitetta. Hollming Oy valmisti joitakin palkoaluksia ja ruoppausponttoneja, mutta niistä luovuttiin kun työvoimantarve laivanrakennusalalla kasvoi. Ruoripotkurilaitteiden tuotanto kuitenkin kasvoi ja kehittyi. Niiden valmistus oli konepajatoimintaa, joten ne eivät kilpailleet telakan resursseista suoranaisesti laivanrakennuksen kanssa. Alusta ohjaava potkurilaiteyhdistelmä suunniteltiin Hollmingin omalla telakalla. Ensimmäisessä laitteessa käytettiin muun muassa traktorin voimanulosoton kulmavaihdetta ja muita traktorin osia. Tarinan mukaan laitteessa oli myös IFA-merkkisestä henkilöautosta peräisin olevia osia. Ohjausjärjestelmänä käytettiin Danfossin valmistamaa maa-ajoneuvojen Orbital-ohjausta. Viidenkymmenen hevosvoiman Bedford-merkkisestä dieselmoottorista saatiin käyttövoima myös hydrauliikkapumpulle. Koteloitu laitekokonaisuus oli rakennettu alustalle, joka sisälsi myös polttoaine- ja hydrauliikkasäiliöt. 9

12 Laite osoittautui toimivaksi ja monenlaiseen käyttöön sopivaksi. Potkurilaitteet kuljettivat proomuja, muuttivat hinaajan ketteräksi kääntyjäksi, toimivat rahtialuksen työntäjänä ja peräsimenä, liikuttivat losseja, palkoaluksia ja suuriakin lauttoja. Niitä käytettiin jopa potkuripumppuina vesistöjen säätöjärjestelmissä. 3.2 Liiketoimintaa ruoripotkurilaitteesta Markkinat laajenevat ja 1980-luvuilla Hollming Oy:n konepaja Hollming Oy:n telakan konepaja teki alkuaikoina töitä pääasiassa omalle telakalle. Potkurilaitteiden ensimmäinen tuotenimi, kansiperämoottori (KPM), juontui laitteen ulkonäöstä ja asennustavasta. Itse potkurilaite oli kuin suurennos veneen perämoottorista. Dieselmoottorin sisältävä voimalaiteyksikkö asennettiin aluksen peräkannelle. Laitteiden teholuokat olivat hv. Hollming Oy:n kansiperämoottoreiden markkinoinnista vastaava konepajayksikön myyntipäällikkö piti nimeä kansiperämoottori hankalana ja vientituotteelle soveltumattomana. Hänen ehdotuksestaan laite sai nimen Aquamaster, joka osoittautui erinomaiseksi ja on kantanut laitteen koko myöhemmän historian ajan. Aquamaster nimestä kehittyi vuosien myötä yleisnimitys ruoripotkurilaitteille. Sitä on käytetty myös muiden valmistajien laitteista. Potkurilaitteita valmistettiin siis aluksi osana Hollmingin telakkatoimintaa luvun loppupuolella Aquamaster-tuotannosta vastaavasta konepajasta muodostettiin oma liiketoimiyksikkönsä ja niiden valmistuksesta tuli konepajan päätyö. Potkurilaitteiden valmistus ja markkinointi lähtivät hitaasti kasvuun. Yhtenä syynä tähän olivat sopivien komponenttien saatavuusongelmat. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana laitetta valmistettiin 2 10 kappaletta vuodessa. Jälkiviisaasti hidas liikkeellelähtö voidaan nähdä etuna, koska tuotekehitys ehti korjata virheet ja esiin tulleet ongelmat ennen kuin tuotteet pääsivät markkinoille. Vuoteen 1975 mennessä potkurilaitteiden teholuokka oli noussut 100:sta 800:an hevosvoimaan ja laitteiden markkinat laajentuneet useisiin Euroopan maihin, USA:han, Kanadaan ja Japaniin luvulla Aquamaster-potkurilaitteiden osuus Hollming Oy:n liikevaihdosta kasvoi merkittävästi. Vuotta 1977 pidetään laitteiden läpimurtovuotena, myynti kohosi tuolloin 16 miljoonaan markkaan. Kasvanut myynti vaati tuotantomenetelmien vakiinnuttamista ja organisaation sopeuttamista kiristyneisiin toimitusvaatimuksiin. Samanaikaisesti oli ylläpidettävä laatutasoa. Toiminnan kehittämisessä onnistuttiin ja vuotuinen myynti kasvoi yli 25 miljoonaan markkaan. Ensimmäisiä Aquamastereiden vientimaita oli Ruotsi. Vägverket (Ruotsin tielaitos) käytti niitä lossien ja maantielauttojen voimanlähteinä. Englantilainen Yorkshire Dry Dock -telakka hankki Aquamastereita kanaaliliikenteeseen tarkoitettuihin rahtialuksiin. Kuhunkin niistä asennettiin kaksi 400 hv:n laitetta, joista toinen varalaitteeksi, jota käytettiin luokitussääntöjen vaatiessa. Romaniaan puolestaan toimitettiin piirustuksia palkoaluksiin sekä laitetoimituksina potkurilaitteistoja ja aluksen hydraulilaitteita. Tuotekehitys sopeutti laitteistoja erilaisiin käyttötarkoituksiin ja lisäsi niiden tehoa. Sitran myöntämän tuotekehittelylainan turvin syntyi Aguamaster malli vuonna Neste Oy:n 1980-luvun alussa tilaamat hinaajat muodostivat merkittävän virstanpylvään. Niihin asennettiin ensimmäiset yli 1000 hv:n potkurilaitteet. Tätä käytettiin tärkeänä referenssinä tulevissa kaupoissa. Aquamaster-laitteiden kansainvälinen kysyntä kasvoi ja 1980-lukujen vaihteessa. Tällöin Hollming Oy perusti markkinointiyhtiöitä ulkomaille sekä hankki ulkomaisia jälleenmyyjiä. 10

13 Ruotsi oli ensimmäisiä maita, joihin Hollming Oy vei Aquamaster-ruoripotkurilaitteita. Kuva vuodelta Kuva: Rolls-Royce Oy Ab 1980-luvun tuotekehittelyuutuuksista merkittävin oli Aquamaster CRP (Contra Rotating Propellers), jossa oli kaksi vastakkain pyörivää potkuria. Kaksoispotkuriratkaisulla on mahdollisuus nostaa merkittävästi hyötysuhdetta, jonka seurauksena puolestaan voidaan lisätä aluksen nopeutta ja työntövoimaa sekä vähentää polttoainekuluja. Potkurilaitteiston kehittämiseen liittyvästä perustutkimuksesta vastasi VTT. Ensimmäiset CRP-laitteet myytiin egyptiläisiin Niilillä käytettäviin jokialuksiin. Kansipotkurin idea juontaa juurensa aina 1800-luvulle saakka. Ruotsalainen John Ericsson patentoi idean nimiinsä Prisma-alus 1970-luvulta, jolloin suosittiin ruoripotkurilaitteiden kansi-asennusta. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab

14 3.2.2 Fuusioita, yrityskauppoja ja itsenäisempää yritystoimintaa Aquamaster-Rauma Oy:n synty Suomalaiset telakkatoimintaa harjoittavat yhtiöt Wärtsilä Oy, Valmet Oy, Rauma-Repola Oy ja Hollming Oy selvittävät vuosina mahdollisuutta yhdistää alan teollisuus maassamme. Selvityksen tuloksena syntyivät Wärtsilä Meriteollisuus Oy sekä Valmet Paperikoneet Oy. Ulkopuolelle jääneet Hollming Oy ja Rauma- Repola Oy selvittivät keskenään toimialarationalisoinnin mahdollisuuksia kehittämällä omistamiensa telakoiden yhteistyötä. Hollmingilla oli Aquamaster potkurilaitteistojen tuotannon lisäksi myös norjalaisten Norwinch-kansikoneiden edustus. Rauma-Repolalla puolestaan oli kansikonetehdas sekä potkurilaitevalmistusta kotimaan markkinoille Parkanossa (ks. s. 15). Hollmingilla kehitettyjä teknologioita olivat potkurilaitteiston joystick-ohjaus (Aquapilot) ja dynaaminen paikallaan pito-ominaisuus (Dynamig Position). Yhteistyömahdollisuuksien kartoituksen taustalla oli markkinoiden kehitys. Sekä Rauma-Repola Oy:n omistaman kansikonetehdas että Hollming Oy:n konepaja olivat kooltaan liian pieniä kehittyvillä markkinoilla pärjätäkseen. Molempien toiminta oli tuottamatonta tai tappiollista. Kansikonepuolella laivanrakennus ja asiakkaat keskittyivät Kaukoitään. Myös Euroopassa menestyminen edellytti voimakasta lisäpanostusta markkinointiin. Tämä koettiin pienehkölle kansikonetehtaalle (vuotuinen liikevaihto noin 80 miljoonaa markkaa) liian suureksi taloudelliseksi taakaksi Rauma-Repola Oy teki Hollming Oy:lle ehdotuksen telakoiden omistamien konepajayksiköiden yhdistämiseksi. Hollming Oy:ssä ajatus ei kuitenkaan tässä vaiheessa saanut vastakaikua. Asia alkoi kuitenkin edetä 1988, jolloin Rauma- Repola ehdotti uudelleen yhdistämistä. Tuolloin Hollming Oy:llä oli vaikeuksia konepajansa tuottovaatimuksiin vastaamisessa. Neuvottelut johtivat uuden yhtiön, Aquamaster-Rauma Oy:n, perustamiseen. Kaupparekisteriin yhtiö merkittiin elokuussa Hollming Oy ja Rauma-Repola Oy omistivat kumpikin 50 % uudesta yhtiöstä. Aquamaster-potkurilaitteiden valmistus sekä Rauma-Repola Oy:n laivojen kansikoneita valmistavan tehtaan toiminta siirtyivät Aquamaster- Rauma Oy:lle. Parkanossa luovuttiin potkurivalmistuksesta ja takuu ja huoltovastuu siirtyivät uudelle yhtiölle. Toiminta keskitettiin Rauma- Repolan Rauman telakan kansikonetehtaan käytössä olleisiin tiloihin. Konepajojen liiketoiminnan yhdistämisen perusajatuksena oli synnyttää uusi itsenäinen yhtiö, jonka liikevaihto olisi riittävän suuri ja tuotevalikoima kilpailukykyinen kansainvälisillä markkinoilla pärjäämiseen. Uusi konepaja oli taloudellisesti onnistunut ratkaisu. Omistajayritykset osallistuivat vain niukasti sen toiminnanohjaukseen, joten uuden yhtiön johto ja henkilöstö saattoivat sangen vapaasti kehittää yhtiötä. Kehittämistyöhön heillä olikin suuri into ja halu. Haasteita kuitenkin riitti. Yksi niistä oli omistajayhtiöiden ja niiden yrityskulttuurien erilaisuus miten luoda yhtenäinen tiimi ja vain yksi Aquamaster-Rauma Oy. Sopeutuminen kesti kolmisen vuotta, jona aikana osa työntekijöistä siirtyi muualle Aquamaster-Rauma Oy siirsi kansikonetuotannon Raumalta Koreaan edullisempaan tuotantoympäristöön ja lähemmäksi päämarkkinoita. Tästä alkaen Raumalla keskityttiin yksinomaan potkurilaitetuotantoon. Myös potkurilaitevalmistuksen siirtämistä halvemman kustannustason maihin harkittiin. Tätä ei kuitenkaan rohjettu toteuttaa laadun ja toimitusvarmuuden romahtamisen pelossa. Aquamaster-Rauma Oy:n valmistusohjelmaan kuuluivat ruoripotkurilaitteet, laivojen kansikoneet, laivakattilat ja laivojen jäteveden käsittelyjärjestelmät (Unex-perhe). Laivakattilat ja jäteveden käsittelyjärjestelmät siirtyivät myöhemmin toiselle valmistajalle. Suomen valtio päätti tilata uusia jäänmurtajia ja 1990-lukujen vaihteessa. Hollming 12

15 Poraustoiminnan siirtyminen syviin vesiin oli merkittävä käänne offshore-markkinoilla 1990-luvun lopulla. Alusten paikannusta ei voitu enää hoitaa ankkureilla, vaan tarvittiin vahvoja potkurilaitteita, jotka ns. DP-painannuksen avulla pitävät porausaluksen paikoillaan. Kuvassa 4500 kw:n UUC potkurilaitteet. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab Oy ja Rauma-Repola Oy antoivat murtajista yhteisen tarjouksen, jossa oli mukana murtajien ruoripotkurilaitteiden toimittajana myös Aquamaster-Rauma Oy. Yhteistyöryhmä voitti tarjouskilpailun ja sai toimitettavakseen kaksi monitoimimurtajaa merenkulkulaitokselle perustettiin Rauman telakat yhdistävä Finnyards Oy, jonka omistivat Rauma Oy (48 %), Hollming Oy (39 %) ja Suomen valtio (13 %). Finnyardsiin liitettiin perustamisvaiheessa myös Aquamaster Rauma Oy. Monitoimimurtajat luovutti uusi Finnyards Oy ja potkurilaitteet toimitti tytäryhtiö Aquamaster Rauma Oy. Aquamaster-Rauma Oy muuttuu Kamewa Finland Oy:ksi 1990-luvun alkupuolella Aquamaster-Rauma Oy kehitti liiketoimintaansa parantamalla laiteteknologiaa ja tuotannon tehokkuutta. Yhtenä kehittämisvälineenä käytettiin benchmarking-toimintaa; muun muassa tutustuttiin kilpailijoihin, kuten Schottel-, Kamewa-, Ulstein- ja Niigatayhtiöihin. Vahvasti kasvuhaluinen Aquamaster-Rauma etsi liiketoiminnan laajentamismahdollisuuksia uusista laitteista ja markkinoista. Yhtiön tuotevalikoimasta puuttuivat potkurilaitteet offshoresovelluksiin. Tältä pohjalta aloitettiin neuvottelut offshore-markkinoilla vahvan ruotsalaisyhtiön, Kamewan, kanssa. Vesijettien lisäksi Kamewan tuotevalikoimaan kuuluivat säätölapapotkurit. Aquamaster-Rauma Oy:n silloinen omistaja, Finnyards Oy, ei kuitenkaan ollut valmis panostamaan laivalaitesektoriin. Myöskään ruotsalaisilla ei ollut valmiutta viedä asiaa eteenpäin, joten yhdistyminen jäi toteuttamatta luvun puolivälissä Finnyards Oy:n taloudellinen tilanne muuttui kriittiseksi Stena-varustamolle rakennettujen alumiinilaivojen aiheuttaman tappion vuoksi. Talouden vakauttamiseksi Aquamaster-Rauma Oy myytiin keväällä 1995 englantilaiselle pörssiyhtiölle, Vickers plc:lle. Vickers osti yrityksen sijoitusmielessä osaksi Maritime-liiketoimintayksikköään. Edellisenä vuonna Vickers oli ostanut Kamewa Ab:n ja liittänyt sen osaksi Maritime-yksikköä. Vuonna 1997 Vickers yhdisti potkurilaiteliiketoimintaa tekevät yhtiönsä Kamewa-nimen alle. Aquamaster-Rauma Oy muuttui Kamewa Finland Oy:ksi ja Aquamaster-Rauma jäi yhtiön aputoiminimeksi. Aquamaster oli markkinoilla hyvin tunnettu vahva brändi, joten se säilytettiin potkurilaitteiden tuotenimenä. 13

16 Aquamaster-Rauma oli kehittynyt voimakkaasti Raumalla ja yrityksen johdolla oli selkeä tavoitteellinen visio liiketoiminnan tulevaisuudesta. Suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin erot toivat kuitenkin omia haasteitaan johtamiseen. Kamewa Ab:n ryhmään kuuluminen hyödytti joka tapauksessa merkittävästi Kamewa Finland Oy:n asemaa markkinoilla, koska Kamewalla oli laivalaitemarkkinoiden tuntemus ja vahva asema niillä. Aquamaster ja Kamewa muodostivat yhdessä merkittävän kokonaisuuden potkurilaitevalmistuksessa. Aluksi Kamewa koettiin kuitenkin uhaksi Aquamastersille. Yhdistettävillä yrityksillä ei ollut merkittävää päällekkäistä tuotantoa, mutta niillä oli osittain päällekkäisiä tuotekehityshankkeita. Tällainen oli esimerkiksi potkurilaite, jonka sähkömoottori sijoitetaan veden alle potkurilaitteen alaosaan potkuriakselille. Aquamaster oli jo vuonna 1991 aloittanut sähköisen potkurilaitteen suunnittelun yhteistyössä AEG:n kanssa. Suomessa myös Wärtsilä ja Strömberg kehittivät yhdessä sähköistä potkurilaitetta Azipod-tuotenimellä. Kamewalla oli jo valmis ratkaisu kaupalliselta nimeltään Mermaid. Yhtiö oli kehittänyt sen yhdessä ranskalaisen Alstomin kanssa. Aquamaster ja Kamewa sopivat yhdistymisen yhteydessä seuraavasta työnjaosta: suomalaiset keskittyvät mekaanisten potkurilaitteiden valmistukseen ja ruotsalaiset valmistavat sähköiset laitteet. Ratkaisu oli suomalaisten kannalta onnistunut. Sähköisten potkurilaitteiden markkinat ovat kasvaneet hitaasti ja ABB Oy Marine on menestynyt markkinoilla parhaiten. Aquamaster-laitteet pääsivät 1990-luvun puolivälin buumissa offshore-markkinoille. Tätä edesauttoi Kamewan tunnettuus offshore-markkinoilla, myös jäänmurtajien potkurilaitteet olivat hyvä referenssi. Yhdistymisen hyödyt olivat merkittävät. Ulstein mukaan yritysryhmään 1998 Vickers osti norjalaisen Ulsteinin. Maritime-liiketoiminnasta muodostettiin Vickers Ulstein Maritime System (VUMS) -yksikkö, jonka osaksi Kamewa Finland Oy tuli. Laivalaiteliiketoiminnan johto siirtyi Norjaan. Norjalaisten mukaantulo synnytti Kamewa Finland Oy:llä Raumalla epävarmuutta toimintojen säilymisestä Suomessa. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Raumalaisten osaaminen ja kokemus asiakaslähtöisessä potkurilaitesuunnittelussa, -markkinoinnissa ja -valmistuksessa oli niin vankka, ettei sitä voinut siirtää sellaisenaan minnekään muualle. Raumalla tuotettiin konsepteja, jotka takasivat asiakkaalle parhaan tuoton. Pelkän potkurilaitteen sijaan myytiin kokonaisia laivasovelluksia. Ratkaisuissa muun muassa hyödynnettiin potkurilaitteen parhaita ominaisuuksia ja maksimoitiin kuljetuskapasiteettia rannikkotankkereissa. Kamewa Finland Oy muuttuu Rolls-Royce Oy Ab:ksi Englantilainen Rolls-Royce International Ltd halusi merenkulusta uuden tukijalan liiketoimintaansa. Tähän tarkoitukseen yhtiö hankki 1999 koko Vickers plc:n. Vickers Ulstein Maritime System Division-yksikköön kuuluivat Ulsteinin laivalaitetoiminnat, Kameva Ab:n potkurinvalmistus- ja vesijet-liiketoiminta sekä Kamewa Finland Oy:n laivalaitetoiminta. Kesällä 2000 Kamewa Finland Oy nimi muutettiin Rolls- Royce Oy Ab:ksi. Toimintojen ympärille syntyi Rolls-Royce Marine Division, johon kuuluu yksiköitä myös Englannista. Ostamalla Vickersin Rolls-Royce pyrki vahvistamaan liiketoimintansa kehitystä. Rolls-Royce yhtenäisti Marine-liiketoimintaa. Rauman tehtaan vastuulle annettiin potkurilaitekonseptien harmonisointi, perustana Rauma Design. Tämä oli merkittävä tunnustus raumalaiselle osaamiselle ja kehitystyölle. Rauman toiminnoista muodostettiin konserniin mekaanisten ruoripotkurilaitteiden osaamiskeskus. Nykypäivänä merenkulkuteknologiassa siirrytään enenevässä määrin yksittäisten laitteiden kaupasta laivalaitteiden kokonaiskauppaan. Rolls-Royce luo laivalaitteiden kokonaistoimitusmallia, jonka yhden osan muodostavat Raumalla valmistettavat potkurilaitteet. Laivan kaikki laitteet, mukaan lukien ohjaustoiminnoissa tarvittava teknologia, liitetään yhteiselle 14

17 alustalle. Markkinoille tulevat ratkaisut, joissa loppuasiakkaalle tarjotaan haluttuun tehtävään suunniteltu aluskonsepti suoritusarvoihin perustuvalla yksikköhinnalla. Ratkaisuilla halutaan maksimoida alusten käyttäjilleen tuottamaa hyötyä ja käyttömukavuutta. Potkurilaiteliiketoiminnan määrällinen ja rahallinen arvo on kasvanut monikymmenkertaiseksi neljässä vuosikymmenessä. Vuonna 2007 Rolls- Royce Oy Ab:n liikevaihto oli 320 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 liikevaihto kasvoi 420 miljoonaan euroon. Parkanon Konepaja Oy ruoripotkureita kotimarkkinoille Parkanon Konepaja Oy sai vuonna 1970 Tielaitokselta huomattavan maantielossi- ja lauttatilauksen. Lossit olivat vaijerivetoisia, mutta lauttoihin tarvittiin oma kulkukoneisto. Parkanolaiset päättivät suunnitella omat ruoripotkurilaitteet lauttoihin ja aloittivat 1970 potkurilaitteistojen valmistuksen konepajallaan. Laitteet olivat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia kuin Hollmingin Aquamaster-laitteet. Niiden tehokesto oli noin 500 hv. Laitteita valmistettiin muutamia satoja ja niitä toimitettiin Tielaitoksen lisäksi Ahvenanmaan maakuntahallinnolle. Vientiin potkurilaitteita ei toimitettu. Potkurilaitteiden valmistus Parkanossa päättyi, kun Aquamaster-Rauma Oy syntyi Rauma- Repola Oy:n yhdistymissopimuksessa potkurilaitetoiminta siirrettiin uudelle yhtiölle. Jatkossa Parkanossa valmistettujen laitteiden huollosta ja varaosista vastasi Aquamaster-Rauma Oy. Steerprop Oy 2000-luvun uusi raumalaistoimija Vuonna 2000 Raumalle perustettiin Steerprop Oy, joka suunnittelee ja markkinoi alusten pääpropulsiolaitteina käytettäviä ruoripotkurilaitteita. Yrityksen perustajina ja avainhenkilöinä oli joukko Rolls-Roycellä työskennelleitä potkurilaiteliiketoiminnan ammattilaisia. Steerprop Oy käytti alusta lähtien toimittamastaan laiteryhmästä nimitystä Azimuth Thruster. Steerprop Oy:n SP35CRP-ruoripotkurilaitteita. Kuva Steerprop Oy Yhtiön onnistumista pidetään lähes ihmeenä tilanteessa, jossa markkinat olivat alhaalla ja offshore-buumi juuri päättynyt 1990-luvun lopussa. Yrityksen perustamista edelsi huolellisesti ja perusteellisesti tehty liiketoimintasuunnitelma. Perustajat luottivat mukaan tulevien henkilöiden vankkaan osaamiseen ja aikaisempiin kontakteihin, joiden kautta markkinat avautuisivat. Näin osittain kävikin. Lisäksi hankittiin täysin uusia markkinointikanavia, jotka sittemmin osoittautuivat odotettua paremmiksi. Steerprop markkinoi yksinomaan alusta eteenpäin kuljettavia pääpropulsiolaitteita, joten tuotevalikoima on melko kapea luvun alussa Steerprop pyrki myös poralaivojen potkurilaitemarkkinoille, mutta ei saanut jalansijaa pienen kokonsa vuoksi. Offshore-alueella Steerprop on keskittynyt yksinomaan ns. apualusten potkurilaitteisiin ja siellä erityisesti arktisilla alueilla toimiviin aluksiin, joiden potkurilaitteistoilta vaaditaan erityisominaisuuksia. Steerprop kasvoi alkuvaiheessa oletettua hitaammin, mikä toisaalta vähensi virheitä ja alensi riskejä. Steerprop Oy:n toiminnan käynnistyminen edellytti oman tuotemalliston kehittämistä. Yrityksen perustajilla oli vahvaa tietotaitoa ja kokemusta suunnittelusta, projektihallinnasta ja markkinoinnista. Suunnittelussa päädyttiin ko- 15

18 keiltujen teknisten ratkaisujen hyödyntämiseen ja vältyttiin uusiin ratkaisuihin liittyviltä teknisiltä ongelmilta. ABB Oy Marine sähkökäyttöisiä potkurilaitteita ABB Oy aloitti sähköisen potkurilaitteen kehittelyn vuonna 1989 yhteistyössä Masa-Yards Oy:n ja Merenkulkuhallituksen kanssa. Yrityksen ensimmäinen Azipod-ruoripotkuri toimitettiin Merenkulkuhallituksen väylänhoitoalus Seiliin, seuraavat itävaltalaiseen jokijäänmurtaja Röthelsteiniin sekä suomalaisiin säiliölaivoihin, m/t Uikkuun (1993) ja m/t Lunniin (1995). ABB Azipod Oy perustettiin vuonna Osakkeenomistajiksi tulivat ABB Oy:n lisäksi muun muassa risteilylaivoja valmistavat telakkayhtiöt: suomalainen Masa-Yards Oy ja italialainen Fincantieri. Helsingin Vuosaaressa sijaitseva yhtiö keskittyy ruoripotkurilaitteiden suunnitteluun, valmistukseen ja myyntiin. Valmistusstrategia perustuu pitkälti alihankintaan, Vuosaaressa tehdään loppukokoonpano ja -koestus. Vuoden 2000 alussa yhtiön osakekanta siirtyi kokonaan ABB:lle ja toiminta yhdistettiin tiiviisti ABB Marinen muuhun toimintaan. ABB Marine Oy valmistaa sähkökäyttöisiä potkurilaitteita, joiden tuotenimi on Azipod. Azipodista on tullut sähkömoottorikäyttöisten ruoripotkurilaitteiden yleisnimitys. ABB Marinesta puolestaan on tullut maailman johtava valmistaja laiteryhmässään. 3.3 Ruoripotkurilaitteiden valmistusta tukeva liiketoiminta Potkurilaitteiden valmistuksella on ollut erittäin suuri merkitys suomalaiselle konepajateollisuudelle. Nykyinen potkurilaitteiden valmistus perustuu toimivaan alihankintaverkostoon ja valmistus on hajaantunut ympäri Suomea. Painopiste on kuitenkin Satakunnassa ja erityisesti Raumalla, jossa sijaitsevat sekä Rolls-Royce Oy:n että Steerprop Oy:n päätoiminnat joukko Hollming Oy:llä työskennelleitä henkilöitä perusti Raumalle insinööritoimisto Beacon Finland Oy:n, joka erikoistui laivojen ja suulakepotkureiden suunnitteluun. Beacon kuuluu alallaan johtaviin asiantuntijoihin maailmassa. Potkurilaitteiden osia valmistava Kankaanpään Konepaja Oy on kehittänyt suulakkeiden valmistusmenetelmiä suunnittelun ja markkinoinnin siirryttyä Beaconille. Konepaja valmistaa edelleen myös potkurilaitteiden runko-osia. Kankaanpääläinen yritys KMT Group Oy puolestaan valmistaa potkurilaitteiden ohjausjärjestelmiä ja kokoaa pienikokoisia Azipod-potkurilaitteita. Suomalaiseen potkurilaitteiden valmistusverkostoon kuuluu kymmeniä metallialan yrityksiä, jotka työllistävät suuren joukon alan ammattilaisia. Potkurilaitteiden alihankinta on edesauttanut merkittävästi Rauman seudun yritysten kehittymistä teollisuuden vahvoiksi osatoimittajiksi. Sähkömoottorilla toimivia Azipod-potkurilaitteita käytetään muun muassa suurissa loistoristeilijöissä, jäissä kulkevissa aluksissa ja muissa erikoislaivoissa. Kuva Tekesin arkisto 16

19 Fennica- ja Nordica-monitoimialuksiin 1990-luvun alkupuolella toimitetut 5000 KW:n potkurilaitteet olivat aikanaan tehokkaimmat lajissaan. Myös rakentajatiimi on tyytyväinen työnsä tulokseen. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab

20 4 Tuotekehitys menestyksen tukijalkana Hollming Oy:n kerrotaan suunnitelleen ensimmäisen ruoripotkurilaitteen raumalaisen merikapteeni Veneen idean pohjalta. Tunnettuun tekniseen ratkaisuun perustuva laite suunniteltiin ja rakennettiin saatavilla olevista komponenteista. Sen jälkeen kun laitteen toimivuus oli osoitettu, sitä alettiin kehittää teollisesti valmistettavaksi ja 1970-luvulla tuotekehityksen ongelmana oli sopivien komponenttien, varsinkin hammaspyörien, saatavuus. Suora- ja vinohampaiset hammaspyörät eivät sopineet käyttötarkoitukseen, tarvittiin palloidihampaisia hammaspyöriä. Ruoripotkurilaitteiden koon ja teholuokan kasvu onkin kulkenut käsi kädessä hammaspyörien kehityksen kanssa. Valurakenteista levyrakenteisiin Laitevalmistuksen alkuvaiheessa vaihdekoteloiden vuodot aiheuttivat ongelmia. Vaihdekotelot valmistettiin valamalla ja varsinkin alaosan koteloissa syntyi vuotoja valurakenteiden huokoisuuden vuoksi. Voiteluöljyä valui koteloista ulos ja merivettä puolestaan pääsi sisälle. Heikkolaatuisten valujen aiheuttama ongelma vaati pikaista korjaamista, mutta Suomesta ei löytynyt valimoa, joka olisi osannut ratkaista ongelman. Valurakenteen tilalle kehitettiin teräslevystä valmistettu vaihdekotelo. Myös potkurilaitteen ylä- ja alaosan runkoihin käytettiin teräslevyä. Telakkaan kuuluvalla konepajalla oli vankka osaaminen terästyöstä, joten siirtyminen levyrakenteeseen onnistui hyvin. Levyrakenteen kestävyyttä ensin epäiltiin, koska oletettiin sen syöpyvän valuterästä voimakkaammin. Levyrakenne hehkutettiin ja vähennettiin siten korroosio-ongelmia. Levyrakenteiden valmistustekniikkaa kehitettiin edelleen ja rakennettiin myös tarvittavia erikoispuristimia levyn muokkaamiseksi. Levyn taivutustekniikan kehittäminen edesauttoi myös potkurin ympärille tulevan suulakkeen valmistusteknologian kehittämistä. Levyrakenteiden kehittämiseen osallistui Hollmingin omistama Kankaanpään konepaja, jossa potkurilaitteiden runkoja valmistettiin ja jossa oli työhön tarvittavat lämpökäsittelyuunit. Uusi valmistustapa osoittautui menestykseksi. Luotu teknologia oli ylivoimainen kilpailijoiden teknologioihin verrattuna sekä mittatarkkuudessa, laadussa että kustannustehokkuudessa. Levyrakenteen yhtiölle tuoma kilpailuetu kesti 1970-luvulta 2000-luvulle saakka. Nykypäivänä, valuosaamisen kehityttyä, on osittain palattu valurakenteisiin. Valurakenteet ovat lujuusominaisuuksiensa ansiosta tiettyihin tarkoituksiin levyrakennetta parempia. Kitkaliitoksia ja kääntökehälaakereita Siirtyminen kiilaliitoksesta kitkaliitokseen oli merkittävä edistysaskel ruoripotkureiden tuotekehityksessä. Kitkaliitosta käytetään hammas luvun tuotekehitystä. Vasemmalla Contaz 25, oikealla Aquamaster CRP 381. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab 18

21 pyörien akselikytkimien kiinnittämisessä akseliin. Kiilaliitos löystyy ajan kuluessa ja saattaa sen seurauksena rikkoutua. Potkurien tehojen kasvaessa myös kiilaliitoksesta aiheutuneet ongelmat lisääntyivät. Hollming otti ensimmäisenä Suomessa, ehkä koko maailmassa, käyttöön kitkaliitoksen. Kitkaliitoksessa hammaspyörä tai laakeri kutistettiin akselin ympärille ja liitos avattiin tarvittaessa öljynpaineella. Kitkaliitos osoittautui luotettavaksi ja kustannustehokkaaksi ratkaisuksi. Yksi tuotekehityksen oivallus oli myös nostureissa käytettävien kääntökehälaakereiden käyttö kääntölaakereina. Nämä laakerit olivat ns. vakiotuotteita, joten korkealaatuinen ratkaisu voitiin tuottaa järkevään hintaan. Hidas kasvu riskien vähentäjänä Alan suomalaispioneeri, Hollming Oy, toteutti kehitystoimintansa pitkään omarahoitteisesti. Omistaja asetti myös hallittavissa olevia kasvutavoitteita. Hitaasti kasvavassa yrityksessä tuotekehitys pysyi tuotannon tahdissa; teknisesti epäonnistuneet ratkaisut pystyttiin korjaamaan ennen kuin uutta laitesukupolvea vietiin markkinoille. Sinänsä hyvinkin haasteellinen tuotekehitys tehtiin oman osaamisen ja harkinnan pohjalta ja yrityksen omalla rahoituksella aina 1980-luvulle saakka. Asiakkaiden tarpeiden kehittyessä ruoripotkurilaiteiden kehitystyön haasteeksi nousi jatkuva potkurilaitteiston tehon kasvatusvaatimus. Myös hyötysuhde oli tavoitteena nostaa selkeästi paremmaksi kuin perinteisillä laitteilla. Ensimmäisen kerran Hollming Oy haki ulkoista tuotekehitysrahoitusta ryhtyessään suunnittelemaan yli hv:n laitemallistoa. Sen kehittämiseen yritys sai Sitralta tuotekehityslainaa vuonna Energiatehokkuutta vastakkain pyörivistä potkureista CRP contra rotating propulsor eli vastakkain pyörivät potkurit oli merkittävä virstanpylväs ruoripotkureiden tuotekehityksessä. CRP-potkureiden suunnittelussa käytettiin ensimmäisen kerran VTT:n apua tuotekehityksessä. Tavoitteena oli aikaansaada laite, jonka hyötysuhde on selkeästi parempi kuin perinteisillä laitteilla. Yhteistyössä VTT:n kanssa 1980-luvulla kehitetyllä CRP-potkurilaitteistolla saavutettiinkin 18 prosenttia pienemmällä polttoaineen kulutuksella sama etenemisteho kuin vastaavalla yksipotkurisella laitteella. CRP-teknologian kehittäminen aiheutti myös patenttikiistan Volvo Pentan ja Aquamaster-Rauma Oy:n kesken. Volvo koki Aquamasterin loukkaavan patenttioikeuttaan. Neuvotteluissa kuitenkin huomattiin, etteivät näiden laitevalmistajien markkinat kohdanneet. Patenttiriita sovittiin laatimalla sopimus laitetehon rajasta: Volvolla oli yksinoikeus valmistaa sovittua rajaa pienempitehoisia laitteita, Aquamasterilla sovittua rajaa suurempitehoisia laitteita. Yritykset hakivat tekniselle ratkaisulle yhteisen patentin ja sopivat myös periaatteesta puolustaa yhdessä patenttietua. Ideat ja toteutusmahdollisuudet epätahdissa Tuotekehitystä potkurilaitevalmistuksessa on hidastanut ideoiden ajoittuminen toteutusmahdollisuuksien edelle. Teknisesti toimivat ja tehokkaat ratkaisut ovat olleet kalliita tai mahdottomia toteuttaa, koska tarvittavia komponentteja ei ole ollut saatavissa tai niiden korkea hinta on syönyt tuotteelta kilpailukyvyn. Potkurilaitevalmistuksen kehitystä on vuosikymmenien ajan jarruttanut komponenttikehityksen jälkeenjääneisyys. Esimerkiksi suurten tehojen siirtoa hammasvaihteen kautta ei ole voitu toteuttaa, koska hammaspyörävalmistajilla ei ole ollut tarjolla riittävän kokoluokan komponentteja. Vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla mekaanisissa potkurilaitteissa on saavutettu kw:n teho. Tähän asti yli kw:n ruoripotkurilaitteissa ainoa ratkaisu on ollut sähköinen, hammaspyörätön potkurilaite. Sellaisia on suurissa risteilyaluksissa. Lisää tehoa ja parempaa ohjailtavuutta hinaajiin Hollmingin konepaja lähti 1970-luvun loppupuolella toteuttamaan uutta toimintamallia, joka 19

22 on osoittautunut menestyksekkääksi. Telakka osallistui hinaajakonseptin kehitystyöhön, jossa tavoitteena oli nimenomaan ruoripotkurilaitteen ominaisuuksien maksimaalinen hyödyntäminen. Haluttiin aikaansaada tehokas ja ohjailtavuudeltaan ketterä hinaaja, jonka ohjaamosta on mahdollisimman hyvä näkyvyys joka suuntaan. Kehitystyön taustalla oli Neste Oy:n tarve saada tehokkaita satamahinaajia. Hankkeeseen palkattiin hollantilainen konsultti, jolla oli kokemusta ruoripotkurilaitteista Keski-Euroopassa. Hollmingin telakan, konsultin ja Nesteen yhteistyönä syntyivät hinaajat Esko, Aulis ja Kari, joiden käytettävyys oli erinomainen. Hinaajissa oli aikaisempaa suuremmat hv -teholuokan sekä A1 -jääluokan Aquamaster-ruoripotkurilaitteet sekä uutena ratkaisuna korotettu komentosilta, josta oli 360 asteen näkökenttä. Hinaajien potkurilaitteet poikkesivat kilpailevista laitteista ainoastaan muilta laitteilta puuttuvan jääluokituksen osalta. Konepajalle uudet ruoripotkurilaitteet olivat haastavia toteuttaa, koska ne olivat teholtaan lähes kaksi kertaa aikaisempia suurempia ja ylimpään jääluokkaan luokiteltuja. Kehitystyön tuloksena syntyi toimiva ratkaisu hinaajarakenteeksi. Sitä on käytetty perustana uudenlaisessa hinaajasuunnittelussa maailmanlaajuisesti. Moduloinnista kilpailukykyä ja menestystä Kilpailukyvyn turvaamiseksi pyrittiin yhä parempaan tuottavuuteen ja tehokkaampaan tuotantoon luvun alussa potkurilaitevalmistuksessa tehtiin periaatepäätös, joka on osoittautunut yhdeksi liiketoiminnan menestystekijöistä ja turvannut toimialan kilpailukyvyn ja säilymisen Suomessa. Päätettiin siirtyä ns. modulaariseen laitekonseptiin, jossa laite kootaan valmiiksi suunnitelluista moduuleista eli osakokonaisuuksista. Käytännössä modulaariseen konseptiin siirryttiin vuonna Ruoripotkurilaitteet muodostuvat pitkälti samanlaisista ala- ja yläosista, mutta väliosat vaihtelevat aluksen rakenteen mukaan. Yhdistämällä rajattu määrä moduuleita voitiin tarjota asiakkaiden Keulaohjauspotkuri, jolla laiva irrotetaan laiturista. Tällaisia valmistettiin Parkanossa ja 1990-luvuiila. Kuva: Hollming Works Oy. yksilöllisiä tarpeita vastaava lopputulos. Enää ei siis suunniteltu jokaisen laitekaupan laitesarjaa yksilöllisesti. Moduloinnilla oli ja on edelleen merkittävä osuus kilpailukyvyn säilyttämisessä markkinoilla. Moduloinnilla tavoiteltiin ratkaisua, jossa komponenteista 90 % on vakiotuotantoa ja noin 10 % tilauskohtaisesti räätälöityjä. Hankkeiden läpimenoajat lyhenevät merkittävästi, kun suurin osa komponenteista voidaan hankkia varastoon myyntiennusteiden perusteella. Jos räätälöidyn tuotteen hinta on 100 yksikköä, on moduloidun tuotteen hinta noin 80 yksikköä. Moduloinnin onnistumisen kannalta oli tärkeää, että suunnitteleva ja toteuttava henkilöstö ymmärsi alusta pitäen asian merkityksen ja tavoiteltavat hyödyt. Moduloinnin käyttöönottoa jarruttivat sekä suunnittelijoiden että myyntimiesten asenteet. Insinööristä oli kiinnostavampaa suunnitella jokainen laite asiakaskohtaisesti kuin koota niitä valmiista osista. Myyntimies puolestaan piti parhaana palveluna tarjota kullekin asiakkaalle juuri häntä varten suunniteltua laiteratkaisua. Moduloinnissa toiston ja asiakaslähtöisyyden yhdistäminen tuottaa tulosta. Asiakkaan tarpeet täyttävä ratkaisu kyetään toimittamaan mahdollisimman kilpailukykyisesti ja kannattavas- 20

23 ti. Potkurilaitteiden valmistuksessa modulointi toteutui, koska avainasemassa olevat henkilöt sitoutuivat asian eteenpäin viemiseen. Moduloinnilla on edelleen tärkeä merkitys kilpailukyvyn säilyttämisessä markkinoilla. Yhteistyötä laite- ja aluskonseptien kehittämisessä Yksi merkittävimmistä menestystekijöistä potkurilaiteliiketoiminnassa on ollut laite- ja aluskonseptien kehittäminen yhdessä telakan kanssa. Ilman tätä toimintaa ruoripotkurilaitteiden valmistus Suomessa ei olisi kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja mittakaavaansa luvun lopussa silloinen Aquamaster-Rauma Oy osallistui kilpailuun potkurilaitteiden suunnittelusta kahteen Merenkulkulaitoksen monitoimimurtajaan. Kyseessä oli täysin uudenlainen alus, joka toimisi sekä jäänmurtajana että öljykenttien huoltoaluksena. Aluksiin kaavailtiin teholtaan aikaisempaa suurempia potkurilaitteita, joilta vaadittiin Polar 10 -jääluokan ominaisuuksia ennen kokematon vaatimus tässä teholuokassa. Jääluokkavaatimuksen mukaan murtajan oli pystyttävä etenemään pysähtymättä 4 jalkaa paksussa monivuotisessa jäässä, joka on huomattavasti kovempaa kuin Itämerellä esiintyvä vuotuinen jää. Itämeren olosuhteissa murtajan tuli pystyä kulkemaan 8 solmua eteenpäin ja 7 solmua taaksepäin 0,8 m paksussa jäässä. Jälkikäteen voidaan nähdä konepajan saaman kaupan olleen sille merkittävä riski. Hankkeeseen osallistuneet kuitenkin uskoivat osaamiseensa, toteuttivat hankkeen rohkeasti ja onnistuivat. Samalla luotiin merkittävä referenssi markkinoinnin tueksi. Tuotekehityksen reunaehtoja Potkurilaitteiden kehityksen jarruna on alusta lähtien ollut riittävästi tehoa kestävien ja riittävän kokoisten komponenttien saatavuus markkinoilta. Tuotekehitys on joutunut sopeutumaan komponenttivalmistajien tarjontaan. Ratkaisut, joissa käytettäisiin erikoisvalmistettuja tai -luokiteltuja osia nostaisivat myyntihintoja ja vaikeuttaisivat laitteiden huoltoa tulevaisuudessa. Pieni ja tehokas Aquamaster-potkurilaite soveltuu hyvin matalissa vesissä kulkeviin hotellilaivoihin. Kuvassa sveitsiläisalus Switzerland. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab

24 Luokitusvaatimukset merenkulussa Merenkulun määräykset edellyttävät, että laivoissa voidaan käyttää vain luokituslaitosten hyväksymiä komponentteja ja laitteita. Maailmassa on kuusi nimettyä luokituslaitosta, joiden hyväksyminen täyttää viranomaisvaatimukset. Luokituslaitoksen on tyyppihyväksyttävä laivalaitteissa käytettävät komponentit. Lisäksi asiakkaalle toimitettava laitekokonaisuus on hyväksytettävä erikseen. Luokituslaitokset eivät kelpuuta toistensa hyväksyntöjä. Siksi laitevalmistajan on hyväksytettävä tuotteensa kaikilla kuudella laitoksella, voidakseen toimittaa laitteitaan kaikille potentiaalisille asiakkaille. Hyväksyttäminen erilaisine laboratoriotesteineen ja selvityksineen on kallista varsinkin, kun jokaisen muutoksen jälkeen tarvitaan uudet testit. Kansainvälisistä määräyksistä merenkulussa vastaa IMO (International Maritime Organization). Tuotekehityksessä on otettava huomioon asiakkaiden hintatietoisuus. On löydettävä mahdollisimman edullinen tapa toteuttaa vähintään yhtä hyvä tuote kuin kilpailijalla. Kehitystyö tältä pohjalta on tuottanut vankan osaamisen Aquamasterlaitteiden hammasvälitysteknologiassa, potkuriteknologiassa ja hydrodynamiikassa. Erityisesti uudelle laivalaitemarkkinoille pyrkivälle yritykselle tuotekehitys ja laitteisiin liittyvä hyväksyttäminen merkitsevät paljon työtä ja huomattavia kustannuksia. Steerprop Oy pyrki markkinoille tuotteella, jolla oli jo vakiintuneet markkinat ja laaja valmistajakunta. Yrityksen oli kehitettävä rajallisilla resursseilla tuotteita, joilla se pystyisi kilpailemaan suurten valmistajien kanssa. Kokonaan uusien ratkaisujen kehittäminen vaatisi liikaa taloudellisia resursseja. Resurssit siis asettivat selkeät reunaehdot Steerprop Oy:n tuotekehitykselle ja erityisesti laitteen komponenteiltaan monimutkaiselle ohjausjärjestelmälle. Myös luokitusvaatimus lisää tuotekehityksen kustannuksia merkittävästi. Sen vuoksi yritys päätyi rakentamaan ohjausjärjestelmän sellaisista markkinoilla olevista komponenteista, joilla oli jo luokitus. Yhtenä haasteena on myös huoltojen takaaminen kansainvälisesti. Toteuttamalla laitteet globaaleilla markkinoilla käytetyistä komponenteista on todennäköisintä, että osaava huoltohenkilö löytyy kohtuullisen läheltä huoltoa tarvitsevaa alusta. Tuotekehityksen haasteena on myös yrityksen sisäinen markkinointi. Paitsi asiakkaalle, on uudet asiat ja toimintatavat kyettävä myymään myös tuotetta kehittävän ja valmistavan yrityksen omalle henkilökunnalle. Esimerkiksi monitoimimurtajien potkurilaitteista kauppaa tehtäessä merenkulkulaitos osti ja Aquamaster-Rauma Oy myi. Laitteet kuitenkin vasta leijuivat ilmassa. Onneksi avainhenkilöillä oli riittävästi kykyä saattaa asia myönteisesti eteen päin. 22

25 Erilaisten reunaehtojen vuoksi tuotekehitys ei voi hyödyntää kaikkia tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Varustamot ovatkin ottaneet uutta tekniikkaa käyttöön varovaisesti ja varsin hitaasti. Ohjausjärjestelmien kehitys Ruoripotkurilaitteen ohjausjärjestelmää käytettiin alussa potkurilaitteen kääntämiseen. Nykyään ohjausjärjestelmä on integroitu osaksi aluksen hallintajärjestelmää. Ensimmäisessä Hollming Oy:n konepajan rakentamassa ruoripotkurissa käytettiin kuorma-auton tehostettua ohjauslaitetta. Alkuvuosina ohjauslaitteisiin yhdistettiin mekaniikkaa ja hydrauliikkaa luvun alussa otettiin käyttöön reletekniikkaan perustuva sähköinen ohjaus. Elektroniikkaa sovellettiin kolmannen sukupolven ohjausjärjestelmissä 1980-luvulla. Hollming Elektroniikka Oy osallistui elektroniikan kehittämiseen. Yrityksen kehittämiä ratkaisuja olivat mm. joystick-ohjaus (Aquapilot) ja dynaaminen paikallaanpito (Dynamig Position). Hollmingin omistaessa konepajan ohjauslaitesuunnittelu ja -valmistus toteutettiin oman henkilökunnan voimin, myöhemmin on käytetty alihankintaa. Hinaajakäytössä aluksen ohjattavuus on merkittävä myyntiargumentti. Parhaan tuloksen saamiseksi ohjauslaitteiden suunnitteluun otettiin mukaan teollinen muotoilija, jonka vastuulla oli ratkaisun ergonomia. Kamewan ja Aquamasterin yhdistyttyä ohjauskonsepti yhtenäistettiin ruotsalaisen mallin mukaan. Nyt, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa, Rolls-Royce rakentaa alustaa, jossa laivan kaikki tekniset järjestelmät liitetään yhteen. Ohjaus- ja valvontapaikasta hallitaan kaikkia järjestelmiä yhtenä kokonaisuutena. Vasemmalla Aquapilot-ohjauskahva 1970-luvulta. Oikealla Aquapilot-ohjausjärjestelmä, jonka suunnittelussa oli alusta lähtien mukana myös teollinen muotoilu. Sekä ruorina että tehonsäätölaitteena toimivalle ohjauskahvalle myönnettiin kunniamaininta Fennia Prize kilpailussa Kuvat: Rolls-Royce Oy Ab 23

26 Merenkulkulaitoksen hankintoja Ruoripotkureita Merenkulkulaitos alkoi käyttää ruoripotkurilaitteita 1970-luvulla aluksi asuntolaivoissa. Niiden peräkannelle asennettiin kansipotkurilaitteet. Potkurilaitteita pidettiin aluksi sopivina lähinnä pienitehoisiin aluksiin, kuten lauttoihin, apualuksiin, proomuihin ja pienikokoisiin hinaajiin. Ensimmäiset tehokkaat ja käytännölliset laitteet asennettiin Neste Oy:n hinaajiin. Neste potkurilaitteiden käyttäjänä oli myös vahva referenssi tulevia markkinoita ajatellen luvulla ruoripotkurin ongelmana oli rajallinen teho. Jotta ruoripotkurilaitteiden käyttö suurempia tehoja vaativissa alusratkaisuissa olisi ollut mahdollista, syntyi ajatus sijoittaa potkurin pyöritysenergiasta vastaava moottori potkurin napaan. Tällöin ainoa mahdollisuus oli sähkömoottori. Vastaava teholtaan ja kooltaan pienempi tekninen ratkaisu oli jo patentoitu Amerikassa. Sovelluksen kehittämistä kauppa-aluksiin ei harkittu, koska isotehoisen sähkömoottorin sijoittamista veden alle pidettiin mahdottomana. Suomessa ideaa päätettiin kuitenkin kehittää tavoitteena laivalaitemittakaava ja kaupalliset markkinat. Masa-Yards Oy, ABB Oy ja Merenkulkulaitos käynnistivät tätä varten yhteistyöhankkeen, johon kukin osallistui yhden kolmasosan osuudella. Kehitettävälle sähkömoottorikäyttöiselle ruoripotkurilaitteelle annettiin nimeksi Azipod. Sovittiin, että laitteen prototyypin ostaa Merenkulkulaitos ja se asennetaan Seili-nimiseen väylänhoitoalukseen. Seili toimisi uuden laitteen testialuksena. Merenkulkulaitos siis sitoutui ostamaan potkurilaitteen ja sitä kautta rahoittamaan laitteen kehitystä. Laitteen omistaisivat kaikki kolme organisaatiota yhdessä. Merenkulkulaitos kuitenkin luopui omistusosuudestaan laitekonseptiin, koska sillä ei ollut siihen liiketoiminnallista kiinnostusta. Ensimmäinen Azipod asennettiin Seiliin Masa-Yardsin Helsingin telakalla vuonna Samaan aikaan Merenkulkulaitos hankki väylänhoitoalus Lettoon perinteisen Aquamaster potkurilaitteiston, jolloin voitiin verrata näitä kahta potkurilaitteistoa. Merenkulkulaitokselta käytiin tutustumassa myös Nesteellä käytössä oleviin Aquamaster-potkurilaitteilla varustettuihin hinaajiin. Niiden ominaisuudet tekivät vahvan vaikutuksen Merenkulkulaitoksen asiantuntijoihin. Monitoimimurtajia Merenkulkulaitos suunnitteli 1980-luvun lopussa jäänmurtajalaivastonsa kasvattamista ja uusimista. Perinteisen jäänmurtajan sijaan laitos kiinnostui monitoimialuksista, jotka toimisivat talvella jäänmurtajina ja muuna aikana pääasiassa offshore-sektorin palvelutehtävissä. Monitoimimurtajan käyttötehokkuus olisi merkittävästi suurempi kuin perinteisen jäänmurtajan, jota käytettiin 4 6 kuukautta vuodessa. Monitoimimurtajan suunnittelun oli vastattava moniin vaatimuksiin. Tällaisia olivat avomeriominaisuudet, dynaaminen paikannus ja maksimaalinen paaluvetovoima (200 tonnia) sekä hyvä käsiteltävyys. Potkurilaitteiden tuli täyttää arktinen jääluokka Polar 10. Tavoitteet voitiin parhaiten saavuttaa ohjailtavilla potkurilaitteilla, joissa oli suulakkeet. Monitoimimurtajaan vaadittavan kokoisia laitteita ei ollut aikaisemmin tehty. Merenkulkulaitokselle monitoimimurtajia tarjosivat sekä Masa Yards Oy että Finnyards Oy. Monitoimimurtajiin valittiin Aquamaster-Rauma Oy:n valmistamat potkurilaitteet, joille saatiin merenkulussa vaadittavat luokitukset määräaikaan mennessä. Azipodeille luokituksia ei ollut saatu, joten ne putosivat pois kilpailusta. Nordica- ja Fennica-monitoimimurtajiin tilattiin siten suurimmat maailmassa toimitetut ruoripotkurilaitteet, joiden teho oli kw. 24

27 Laitteiden tilaaminen oli suuri riski sekä tilaajalle että valmistajalle. Tilauspäätöstä helpotti perusteellinen potkurilaitteiston teknisiin ratkaisuihin perehtyminen jo tarjousvaiheessa sekä ostajan ja toimittajan välinen keskinäinen luottamus. Monitoimimurtajien useat tekniset ratkaisut poikkesivat perinteisestä murtajakonseptista. Tällaisia olivat rungon muoto, propulsio, epäsymmetrinen komentosilta, suora ohjaus ilman ruorimiestä ja miehittämätön konehuone ilman valvomoa. Propulsioratkaisujen kehittämiseen osallistuivat myös VTT ja Masa Yards Oy:n jäälaboratorio. Erilaisia aluksen ratkaisuihin liittyviä testejä tehtiin yli 150. Merenkulkulaitos patentoi epäsymmetrisen komentosiltarakenteen. Monitoimimurtaja osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi, vaikka siinä yhdistettiin kaksi hyvin erilaista käyttötarvetta. Murtajat olivat ketteriä; niiden ohjailtavuus oli hyvä ja ne saattoi parkkeerata kuin pienen auton. Paaluvetovoima ylitti 15 prosentilla asetetun tavoitteen. Jäänmurtajatehtävissä runkoratkaisu toimi hyvin ja murtajat olivat edeltäjiään tehokkaampia. Potkurilaitteita harittamalla voitiin murrettu väylä puhdistaa jäästä, jolloin perässä tulevat alukset voivat liikkua vapaassa vedessä. Ahtojäissä monitoimimurtajat kuitenkin liikkuivat heikosti. Ongelma pyrittiin välttämään tehostamalla Merenkulkulaitoksen jäätiedustelua, ja kiertämään pahimmat ahtojäävallit. Varmuuden vuoksi merenkulkulaitos tilasi Aquamasterilta ylimääräisen potkurilaitteen alaosan mahdollisen vaurion varalta. Kyseistä alaosaa ei ole tarvittu toimituksesta kuluneen 15 vuoden aikana. Laitteen suunnittelijat ovatkin todenneet mitoittaneensa laitteen kestävyyden yläkanttiin. Fennica ja Nordican hyvien kokemusten perusteella Merenkulkulaitos tilasi 1997 kolmannen monitoimimurtajan, Bothnican, johon erilaisten teknologioiden vertaamiseksi tilattiin Azipod-potkurilaitteet. ABB:lle kauppa oli tärkeä myös referenssinä. Monitoimimurtaja Botnica toiminnassa. Kuva: Finstaship Monitoimimurtajan potkuriakseli ja siihen asennettava hammaspyörä. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab 25

28 5 Kasvua kansainvälisiltä markkinoilta Ruoripotkuriliiketoiminnalla haviteltiin alusta alkaen myös kansainvälisille markkinoille. Hollming Oy:n myyntimiehet komennettiin 1970-luvun loppupuolella kulkemaan maailman ympäri. Ensimmäinen vientiin toimitettu laite meni Ruotsiin Skånska Cementguteriet Ab:n proomuun. Markkinointi kohdistettiin alussa ruoppaus- ja saaristolautoille sekä muille sellaisille aluksille, joissa käytettiin sekä ylösnostettavia että kiinteästi asennettuja ruoripotkureita. Keski-Euroopassa oli 1960-luvun lopussa vesirakennusbuumi. Hollming onnistui tuolloin rekrytoimaan Hollannista tehokkaan agentin, ja myi Euroopan markkinoille kymmenittäin Scanian moottorilla varustettuja laitepaketteja etenkin ruoppauskalustoissa käytettäviksi. Hollming joutui kuitenkin väistymään näiltä markkinoilta, kun niille rynnisti uusia kilpailijoita Euroopasta. Raumalaisyritys ei pärjännyt hintakilpailussa. Romaniaan kuitenkin myytiin 80 ruoppauskalustoon asennettavaa potkurilaitteistoa viiden vuoden sopimuskauden aikana. Englannissa puolestaan toimi tehokas edustaja, joka myi potkurilaitteistoja myös Taiwaniin ja Japaniin. Laajemmat vientimarkkinat avautuivat, kun englantilainen Yorkshire Drydock Company tilasi Hollmingilta yli 100 laitetta 50 pieneen ns. Coaster-rahtilaivaan asennettavaksi. Tämä kauppa osoitti ruoripotkurilaitteiden sopivan myös rahtialuksiin ja avasi konepajalle uusia mahdollisuuksia markkinoilla luvun alkupuolella markkinoitiin Aquamaster 400 -potkurilaitetta, jonka moottorin maksimiteho oli 400 hv. Mallivaihtoehtoja oli useita; oli kannelle sekä pohjaan asennettavia malleja ja ohjausjärjestelmän mukaan sähköhydraulisella tai tehostetulla hydraulisella ohjauksella varustettuja laitteita. Lisäksi Nozzle-mallissa suulakepotkuri maksimoi työntövoimaa. Ruotsin tielaitos, Vägverket, oli Aquamasterlaitteiden suuri asiakas. Vägverketille toimitettiin ALT- ja AT-kannelle asennettavia laitteita sekä US- ja UL-pohjaan asennettavia laitteita. Ruotsalaisasiakkaalle toimitettuja ohjausjärjestelmiä olivat sähköhydraulinen ohjaus (Aquapilot) ja tehostettu hydraulinen ohjaus (Hydropilot). Lisäksi toimitettiin Nozzle-mallia eli suulakepotkuria maksimoimaan työntövoimaa. Yksi merkkipaalu kansainvälisten markkinoiden valloittamisessa olivat Arabiemiraatteihin 1977 Hollmingilta tilatut kahdeksan ruoripotkurilaitetta puskuhinaajiin. Nämä olivat suurimmat konepajan siihen saakka rakentamat ruoripotkurilaitteet. Niiden teho oli 800 hv. Hinaajia käytettiin proomujen työntämiseen patotyömaalla. Näiden laitteiden valmistus oli suuri haaste konepajalle tehovaatimuksen ja erittäin lyhyen toimitusajan vuoksi. Laitteita valmistettiinkin sitten yötä päivää. Laitteista muodostui konepajalle hyvä referenssi. Samalla syntyi uusi markkinakohderyhmä eli hinaustoiminnassa käytettävät alukset. Aquamaster-laitteiden kansainvälisen kysynnän kasvaessa Hollming Oy päätti perustaa omia markkinointiyhtiöitä ulkomaille Hampurissa avattiin Hollming GmbH myyntiyhtiö, samana vuonna Singaporessa aloitti Hollming S.E.A Representative Office ja 1980 avattiin toimistot Hollannissa ja Englannissa. Omien markkinointiyhtiöiden lisäksi hankittiin tuotteille edustajat Ruotsiin, Norjaan, Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Japaniin ja Taiwaniin Aquamaster-tuotannosta 97 prosenttia meni vientiin; markkinaosuus oli 15 prosenttia maailman potkurilaitemarkkinoista. Vientimaita olivat mm. Norja, Englanti, Hollanti ja Singapore. 26

29 Eri puolilla maailmaa seilaava nosturilaiva Stanislav Yudin on yksi Aquamaster-laitteen alussovelluskohteista. Kuva: Rolls-Royce Oy Ab 1990-luvulla käynnistettiin laajennetun Aquamaster-brändin luominen kansainvälisessä mittakaavassa. Aiemmin Aquamaster tunnettiin brändinä lähinnä hinaajista. Samalla käynnistettiin asiakkaiden tarpeisiin perustuvien konseptien luominen. Näkökulma laajennettiin laitekaupasta ratkaisuihin, joilla asiakas saisi parhaan tuoton Aquamaster-potkurilaitteella varustetusta aluksestaan. Kumppaniksi suunnitteluun tuli Deltamarin Oy. Konseptisuunnittelu onkin poikinut huomattavia laitetilauksia ja kilpailuetua muihin valmistajiin nähden. Kansainvälinen kilpailu Alusta lähtien raumalainen potkurilaiteteollisuus on joutunut kilpailemaan markkinoista eurooppalaisten ja japanilaisten valmistajien kanssa. Amerikkalaiset valmistivat potkurilaitteita laivastolleen jo Saksalainen Schottel aloitti potkurilaitetuotannon luvulla monet yritykset Euroopassa valmistivat pienehköjä laitteita joki- ja rannikkoliikenteeseen. Eurooppalaisia valmistajia ovat mm. Schottel GmbH, Voith Ag, Flowserve Pleuger GmbH, Holland Roerpropeller B.V., Wärtsilä Propelles ex Lips B.V., Veth Motoren B.V. ja Brunvoll Thrusters AS. Potkurilaitteita valmistavat Amerikassa Harbomaster Marine Inc. ja Thrustmasters of Texas. Kauko-Idässä toimivat Niigata Power System Co Ltd., Kawasaki Heavy Industries Ltd sekä Shanghai Helicez Marine Machinery Co. Ltd. Enimmillään potkurilaitevalmistajia on ollut maailmassa kolmisenkymmentä. Nykypäivänä suurimpia laitevalmistajia ja myös suurimpien laitteiden valmistajia ovat Schottel, Rolls-Royce, Niigata, Wärtsilä ja Steerprop sekä ABB Marine, jonka valmistusohjelmassa ovat yksinomaan ns. Azipod-laitteet. Suomalaisten valmistajien menestystekijöitä kansainvälisessä kilpailussa ovat innovatiivisuus ja kyky tarjota asiakkaiden laivakonsepteihin tuottavia ratkaisuja. Lisäksi Suomessa toimivilla valmistajilla on kilpailijoita vankempi osaaminen jäissä toimivien laitteiden suunnittelussa ja käytössä. 27

30 6 Julkiset toimijat alan kehityksen vauhdittajina Suomessa ruoripotkurilaitteiden kehityksessä julkisella tutkimuksella ja rahoituksella on merkittävä rooli. Tutkimuslaitoksista VTT on osallistunut aktiivisesti kehitystyöhön. Ensimmäisen kerran VTT:n apua tuotekehityksessä hyödynnettiin, kun suunniteltiin CRP-potkurilaitesarjaa tavoitteena saavuttaa parempi hyötysuhde kuin perinteisillä laitteilla. Tuotekehitystä ja liiketoiminnan kehitystä ovat rahoittaneet Tekes, Sitra ja Finnvera. Merenkulkulaitoksella on ollut suuri merkitys potkurilaitesovellutusten kehitykselle Suomessa. Alan merkittävänä asiakkaana se on tarjonnut mahdollisuuden testata uusinta tekniikkaa ja teknisiä ratkaisuja hankkimissaan aluksissa, kuten saaristolautoissa, yhteys- ja väylähuoltohuoltoaluksissa sekä monitoimimurtajissa. Merenkulkulaitos on myös ottanut merkittäviä riskejä tilaamalla käyttöönsä aikaisemmin kokeilematonta tekniikkaa ja laiteratkaisuja. Ajanjaksona, jona Merenkulkulaitos kuului kauppa- ja teollisuusministeriöön, laitos kehitti teknisiä ratkaisuja merenkulkuun yhteistyössä teollisuuden kanssa. Asiakkaana se esitti tarpeita ja ideoita sekä osallistui tuotekehitykseen ja testaukseen ostamalla prototyyppejä. Yritykset vastasivat suunnittelusta, kehitystyöstä ja valmistuksesta. Kaikki hyötyivät yhteistyöstä. Merenkulkulaitos sai käyttöönsä uudenlaisia tehokkaita työkaluja. Yritykset puolestaan pääsivät kehittämään tuotteita, joiden pohjalta voitiin jatkojalostaa tuotteita kansainvälisille markkinoille. Prototyyppien valmistukseen ja hankintaan liittyviä riskejä pyrittiin rajoittamaan huolellisilla laskelmilla, luokituslaitoksen tarkastuksilla sekä VTT:n ja Masa Yardsin jäälaboratorion tutkimuksilla. Hankkeita vietiin rohkeasti eteen päin ajoittain esiintyvistä kiihkeistäkin arvosteluista huolimatta. Merenkulkulaitoksen rooli laivateollisuudelle oli merkittävin luvuilla. Laitokselle suunnitelluista ja rakennetuista aluksista ja laitteista on muodostunut kantavia referenssejä niitä valmistaneille yrityksille. Merenkulkulaitoksen yhteys yritysmaailmaan katkesi laitoksen siirryttyä liikenneministeriön alaisuuteen. Ruoripotkuriliiketoiminta-alueella syntyneitä liikeideoita on myös jäänyt viemättä eteenpäin tai päätynyt ulkomaisen yrityksen haltuun. Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja EU:n mukanaan tuomat julkisen alan hankintasäädökset ovat muuttaneet asiakkaan ja toimittajan välisen tuotekehitysyhteistyön toteutumisen mahdollisuuksia. Ruoripotkurilaitteiden valmistusvaiheita. Vasemmalla rungon koneistus (1980-luvun tuotantoa), keskellä suulakkeen työstöä kylmämuokkauksella ja oikealla laitteen alarunko (2000-luvun tuotantoa). Kuvat: Hollming Works Oy 28

31 Tekes mukana ruoripotkurilaiteklusterin muodostumisessa Suomeen Markku Jokela, Tekes Suomi on yksi johtavista ruoripotkurilaitteiden toimittajamaista maailmassa. Maassamme toimii tällä hetkellä kolme potkurilaitevalmistajaa: ABB, Rolls-Royce sekä Steerprop. Kaikki kotimaiset valmistajat teettävät komponentit alihankkijoilla, mutta kokoavat ja testaavat laitteet itse. Yritykset myös vastaavat itse tuotekehityksestä, markkinoinnista sekä aftersales-toiminnoista. Tältä pohjalta Suomeen on muodostunut vahva alihankinta- ja komponenttitoimittajienverkosto. Tekes on ollut mukana rahoittamassa ruoripotkurilaitteiden kehitystä toimintansa alkuajoista saakka. Ensimmäinen tuotteeseen liittyvä rahoituspäätös on vuodelta Tämän jälkeen Tekes on rahoittanut useita ruoripotkurilaiteklusterin eri toimijoiden hankkeita. Aihealueen kehittämiseksi ei ole toteutettu omaa erillistä ohjelmaa. Sen sijaan osaamista on kehitetty yksittäisinä yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten hankkeina sekä laajemmin meriteollisuudelle sekä kone- ja laiterakennukseen suunnatuissa teknologia- ja kehittämisohjelmissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Telakka 2000, Merike Meriteollisuuden toimialakohtainen teknologiaohjelma ja Masina Koneenrakennus Tekes on ollut mukana kehittämässä teknologisia perusratkaisuja, sovelluskonsepteja ja niiden mitoitusosaamista, potkurilaitteiden ohjausjärjestelmiin liittyvää osaamista sekä verkostomaista tilaus- ja toimitusprosessia. Viime vuosina erilaiset elinkaaren hallintaan, energiatehokkuuteen sekä ympäristönäkökohtiin liittyvät kehitystarpeet ovat olleet ajankohtaisia. Tekes on investoinut merkittävästi myös arktisissa olosuhteissa käytettävien potkurilaitteiden konseptin ja mitoitusosaamisen kehittämiseen. Kaiken kaikkiaan Tekes on rahoittanut ruoripotkurilaitteiden kehittämistä noin 25 vuoden aikana yli 10 miljoonalla eurolla. Ensimmäinen isompi rahoituskokonaisuus oli Aquamaster Rauma Oy:n tuotteisiin ja toimintaan liittynyt kehitystyö 1990-luvun alkupuolella. Volyymiltaan isoin Tekesin rahoituskokonaisuus on kohdistunut suuren sähkötoimisen Azipod- potkurilaitteen kehittämiseen risteilijäkäyttöön ja 2000-luvuilla. Ruoripotkuriklusterin kehittymisessä Suomeen ei voi vähätellä kotimaisten pilot-asiakkaiden merkitystä. Entisen Merenkulkulaitoksen ennakkoluuloton riskinottokyky sopii nykyäänkin malliesimerkiksi siitä, millaisia vaikutuksia innovatiivisilla julkisilla hankinnoilla voi olla pitkällä aikajänteellä. Myös kotimaisella telakkateollisuudella on ollut merkittävä rooli Azipod- liiketoiminnan kehittymisessä. Ohjailtavuudeltaan kehittynyt, nykyaikainen hinaaja, Adstream Harty. Rolls-Royce Oy Ab kehittää ja valmistaa tällaisiin aluksiin potkureita ja ohjausteknologiaa Raumalla. Copyright: Lekko

32 7 Suomalaisen ruoripotkurilaiteliiketoiminnan kilpailukykytekijät Suomalaisen potkurilaitevalmistuksen kehittyminen nykyiselle maailman kärkeä edustavalle tasolle on edellyttänyt vahvaa teknologista osaamista, alan yritysten omistajien päämäärätietoisuutta ja sitoutuneisuutta, jopa itsepäisyyttä. Kilpailussa menestymisen avaintekijöitä ovat olleet uskottavuus, palvelu ja rohkeus sekä kyky ratkaista asiakkaan ongelma ja taito konsultoida. Suomalaisuus tarkoittaa maailmalla, että toimittaja on luotettava ja arvostaa asiakkaitaan. Suomalaisen potkurivalmistuksen merkittävimmät menestystekijät ovat joustavuus ja tuotannon jatkuva kehittäminen. Aquamasterin ja Kamewan toimintaa yhdistettäessä huomattiin suomalaisen valmistuskonseptin toimivan ruotsalaista tehokkaammin. Raumalla oli 1990-luvulla käytössä järjestelmä, jolla voitiin valmistaa ja toimittaa nopeasti laitetta. Markkinoilla suomalaiset ovat kyenneet reagoimaan ympäristön muutoksiin kilpailijoita nopeammin. Samoin työntekijöiden lojaalisuus yritystä kohtaan on ollut selkeä etu suomalaiselle yritystoiminnalle. Lisäksi maassamme on ollut helposti saatavissa alihankkijoita ja yritykset ovat oppineet myös verkostoitumaan. Suomalaisessa yritysmaailmassa muutosvastarinta on vähäisempää kuin monissa kilpailijamaissa. Näin ollen uudet ratkaisut ja toimintamallit voidaan ottaa käyttöön nopeammin ja saada myös niistä koituva taloudellisen hyöty nopeammin. Suomalaiset kilpailukykytekijät ruoripotkurilaitteiden liiketoiminnassa Asiakaslähtöinen tuotekehitys Modulaarinen laitekonsepti ruoripotkurilaitteiden valmistus teollisesti tuotettavista valmiista moduuleista Ruoripotkureita kehittävien ja valmistavien konepajojen kiinteä yhteistyö telakoiden kanssa Yhteistyö asiakkaiden, muun muassa Merenkulkulaitoksen kanssa Osaaminen arktisissa olosuhteissa toimivien laitteiden suunnittelussa ja käytössä Yritysten kyky verkostoitua Yritysten yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa Innovatiivisuus Kyky ja halu ottaa vastattavaksi haasteita 30

33 Lähteet Kiviluoto Heikki, Piilukirveestä peräporttiin, Hollming Oy , ISBN Uola Mikko, Sotakorvausveistämöstä monialakonserniksi, Hollming Oy , ISBN Rinta-Jouppi Riku, Nyrkkipajasta konepajaksi, Hollming Oy, Kankaanpään konepajan historiikki , ISBN Saarela Erkki, Mekeksestä Metsoon ja Hollmingiin Parkanon konepaja, , ISBN Nordman Kurt, Keihäänkärkiä: kolmetoista kertomusta suomalaisesta huipputekniikasta, Azipod, ISBN

34 Liite 1 Haastatellut henkilöt Ismo Aaltonen, Rolls-Royce Oy Lennart Hagelstam, eläkkeellä, (Merenkulkulaitos) Hannu Heino, Steerprop Oy Aarno Niemi, Steerprop Oy Teuvo Ronkainen, Steerprop Oy Timo Salokoski, Hollming Works Oy Jouko Tukkiniemi, Junitra Oy Pauli Varis, eläkkeellä, (Kamewa Finland Oy) Matti Vieno, Rolls-Royce Oy Kari Välimaa, Rolls-Royce Oy 32

35 Tekesin katsauksia 258/2009 Ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Suomessa. 33 s. 257/2009 Globaalit arvoverkostot. HM & V Research Oy. 256/2009 Asiakasymmärrys palveluliiketoiminnan kehittämisen lähteenä. Heli Avantola ja Kimmo Timonen. 255/2009 Megatrendit ja me. Eija Ahola ja Anne Palkamo (toim.). 254/2009 Evaluation of Bioprocessing Expertise in Finland. Colja Laane. 253/2009 Markkinamekanismit julkisissa palveluissa. Marja Häyrinen-Alestalo, Ville Mälkönen ja Pekka Valkama. 63 s. 252/2009 Ohjelmistoalan liiketoiminta Oulun seudulla. 251/2009 Sääpalveluiden liiketoiminta Suomessa. 250/2009 Kasvuparadigman muutos - Innovaatiotoiminnan uudet trendit. 112 s. 249/2009 Vallankumouksellinen RFID Etätunnistusteknologian kehitys meillä ja maailmalla. 40 s. 248/2009 T&k-hankkeen arvoon vaikuttavat tekijät. Petri Suomala. 96 s. 247/2009 Alueellinen kyvykkyys ja sitä muovaavat tekijät erityistarkastelussa korkea teknologia ja osaamisintensiiviset palvelut. Satu Nivalainen, Kirsi Mukkala ja Timo Tohmo. 144 s. 246/2009 Alueellisen tuottavuuden tekijät Suomessa. Janne Huovari ja Eero Lehto. 81 s. 245/2009 Yritysten kasvu alueellisesti Suomessa. Kirsti Sorama, Matleena Saarakkala, Marko Järvenpää, Marko Kohtamäki, Erkki K. Laitinen, Aapo Länsiluoto, Erkki Petäjä, Erno Tornikoski, Elina Varamäki, Tarja Heikkilä, Marja Lautamaja. 226 s. 244/2009 Yritysten tutkimustoiminta kansainvälistyy Mitä jää Suomeen? Jyrki Ali- Yrkkö (toim.), Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, ETLA. 118 s. 243/2009 Alueellinen elinvoimaisuus ja kilpailuedut. Markku Kotilainen (toim.). 172 s. 242/2009 Foresight for Our Future Society Cooperative project between NISTEP (Japan) and Tekes (Finland). Eija Ahola and Mikko Syrjänen. 59 p. 241/2008 FinNano Programme Intermediate Evaluation. Evaluation Report. Pekka Koponen, Juho-Kusti Kajander and Matti Kuusisto. 20 p. 240/2008 Globaali tuotannonjako ja toimialojen ulospäin suuntautuneisuus. Jari Hyvärinen. 26 s. 239/2008 BioRefine Programme Yearbook Eija Alakangas & Tuula Mäkinen, eds. 130 p. 238/2008 Kilpailukyvyn tekijät pienissä suomalaisissa ohjelmistoyrityksissä. Paavo Harju. 237/2008 Energia- ja ympäristötoimialojen pk-yritysten liiketoimintaosaamisen kehittämistarpeet. Nina Arras, Piia Nurmi, Pekka Stenholm ja Jarna Heinonen. 61 s. 236/2008 Major challenges for the governance of national research and innovation policies in small European countries. Mari Hjelt, Pim den Hertog, Robbin te Velde, Mikko Syrjänen and Paavo-Petri Ahonen. 65 p. Julkaisujen tilaukset Tekesistä: 33

36 Ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Suomessa Tekesin katsaus 258/2009 Lisätietoja Erkki Tammiaho Rauman Seudun Kehitys Oy Puh PL 69, Helsinki Puh , fax (09) Asiakaspalvelu: Virallinen posti: Kesäkuu 2009 ISSN ISBN